Ei hukkareissu – karhuja sentään näkyi

8.7. illalla lähdimme Hannan ja tämän siskon Elissan kanssa ajamaan kohti pohjoista ja Kuhmoa. Päivä oli ollut lämmin, mutta onneksi illasta hieman viileni ja auton ilmastointi teki ajosta jopa ihan mukavan. Lopulta emme pysähdelleet matkalla ollenkaan vaan Kuhmoon pääsimme puolen yön jälkeen ja löysimme mukavan telttapaikan Alanteen särkiltä, jotka paljastuivat kapeiksi harjumuodostelmiksi. Pian oli teltta pystyssä pehmeällä jäkäläkankaalla ja painuimme unten maille.

Heräsin aamulla pariin kertaan, kun ensin pohjantikka rummutteli jossain lähistöllä ja myöhemmin käenpiika kävi huutamassa telttamme vieressä. Myös useampia pikkukäpylintuparvia kuului aamun aikana. Lopulta heräsimme seitsemän jälkeen, kun aurinko alkoi porottaa niin lämpimästi, ettei teltassa enää pystynyt nukkumaan. Lyhyen kävelylenkin jälkeen lähdimme ajamaan kohti Kuhmoa.

Kävimme vielä kävelemässä Lentuankoskella, josta palasimme vielä Kuhmoon tekemään eväsostoksia ja syömään, ennen kuin lähdimme ajamaan kohti itää ja Viiksimoa. Ajoimme lähes tien päähän, jossa viimein parkkeerasimme Boreal Wildlife Centren pihaan. Tunnin lepäilyn jälkeen lähdimme klo 16:00 oppaan ja 10 sveitsiläiskuvaajan kanssa ajamaan kohti kuvauskojuja, jotka sijaitsivat suon reunassa rajavyöhykkeellä. kohta jo istuimme isossa kojussa kolmestaan, sveitsiläiset, jotka olivat paikalla jo kolmatta yötä, olivat kaikki menneet pikkukojuihin.

Ja kylläpä kojussa olikin kuuma! Hiki valui ihan norona ja vaikka itse yritin juoda niin paljon kuin mahdollista, tunsin silti oloni varsin heikoksi. Onneksi kojun edessä oli heti korppeja ja lokkeja kuvattavaksi eikä kauan tarvinnut odottaa, kun klo 17:15 suon reunassa alkoi näkyä liikettä ja kolme erauspentukarhua lähestyi haaskoja. Kaksi näistä uskaltautui haaskoille ja niinpä pääsimme tositoimiin eli kuvaamaan karhuja! Vajaan puolen tunnin kuluttua karhut olivat lähteneet takaisin metsään, mutta kohta saapui haarahaukka kiertelemään haaskan yläpuolelle, mutta se ei uskaltanut laskeutua ja kaarsi takaisin metsän taakse. Puolen tunnin odottelun jälkeen saapui taas yksi erauspentu ja sen lähdettyä puoli tuntia myöhemmin saapui merikotka istuskelemaan suon taakse männyn latvaan.

Lämpötila kojussa tuntui yhä vain nousevan, mutta onneksi koskaan ei tarvinnut odottaa pitkään, ja iltaa kohti karhut alkoivat suurentua. Merikotkakin uskaltautui pari kertaa käymään maassa, jolloin saimme siitä kunnon kuvat otettua, sen lukurenkaita emme kuitenkaan valitettavasti saaneet luettua. Muutaman keskikokoisen karhun jälkeen viimein klo 22:38 saapui kunnon täysikasvuinen karhu, joka sitten viihtyikin haaskalla muita paljon pitempään.

Karhun urinaa

Yö oli yllättävän hiljainen, sillä karhuja kävi haaskalla enää noin tunnin välein ja aamun valjettua kaikki taisi olla jo syöty, sillä aamulla jäljellä oli enää männyn latvassa kököttänyt merikotka sekä tietysti lokkeja ja jokunen korppi. Valitettavasti tällä kertaa tavoitelajimme susi ei saapunut haaskalle, edellisviikolla paikalla oli nähty useana yönä yhdestä viiteen sutta, mutta edellisyönä ei enää ainuttakaan. Mutta luonto on arvaamaton, eihän tässä missään eläintarhassa oltukaan…

Seitsemän aikaan opas saapui hakemaan meitä kojulta ja pian olimme taas keskuksella sveitsiläisten kanssa. Muillakin kojuilla oli ollut erittäin hiljaista, mutta karhuja sentään kaikki olivat nähneet.

Aika pian pääsimme kotimatkalle ja ajoimmekin pikkuteitä Elimyssalon metsiensuojelualuetta (hienoja vanhoja metsiä ja ukkometso sekä pyyn poikanen näkyi) hivotellen Kuhmoon, josta jatkoimme Lieksan kautta Joensuun Enoon, jossa yritimme hetken paikalla viikon laulanutta lapinuunilintua, jota ei kuitenkaan löytynyt. Jatkoimme sitten Parikkalaan, jossa käytyämme syömässä pääsimme Tarvaslammelle saunomaan ja sitten kotiin nukkumaan.

11.7. Reippaiden 14 tunnin unien jälkeen olikin sitten aika herätä uuteen työviikkoon. Illalla kävimme Hannan kanssa Saaren peltoaukeilla etsimässä mulloksia ja niiltä kurmitsoja, sillä siperiankurmitsoja tuntuu olevan liikkeellä, muttemme löytäneet ainoatakaan hyvän näköistä peltoa!
Havainnot jäivät muutenkin todella vähiin, sarvipöllöpoikue, jokunen ruisrääkkä ja peltosirkku sentään havaittiin.

J.A.