Veljekset Ahvenanmaalla
Työpäivän päätyttyä perjantaina 7.4. otin suunnan kohti Helsinkiä. Matkan varrelta näkyi Joutsenossa vuodariksi tuulihaukka ja Haminassa pari meriharakkaa. Helsinki-Vantaalta poimin veljeni Pirkan kyytiin ja matka jatkui kohti Turkua. Turussa kävimme shoppailemassa evästä parille seuraavalle päivälle ja pian olikin aika suunnata satamaan odottelemaan Viking Gracea, jolla matka jatkui kohti Ahvenanmaata.
Lautalla suuntasimme suoraan etukäteen varaamaamme puffettiin syömään. Ulkona oli jo niin pimeää, ettei kannelle enää olisikaan kannattanut mennä. Söimme parin seuraavan päivän edestä ja loppumatka meni sitten rästihommien parissa – itse kirjoittelin Thaimaan retkiraporttia ja Pirkka korjaili kokeita.
Vihdoin pitkälti puolen yön jälkeen rantauduimme Ahvenanmaalle ja Lumparlandin Långnäsiin, josta oli vielä puolen tunnin ajo Maarianhaminaan perinteiseen majapaikkaamme Solhemiin. Solhemissa onneksi oli taas kerran kaikki järjestetty hyvin ja pian pääsimme pehkuihin.
8.4. herätyskellomme soivat epäinhimillisen pian aamuviiden jälkeen ja pian olimme aamupalalla muiden jo aiemmin edellispäivänä paikalle saapuneiden joukkueiden kanssa. Me olimme tunnetusti taas nopeita ja lähdimme ensimmäisenä pihasta ajamaan kohti aloituskunnaksi valitsemaamme Eckerötä.
Stoppailimme muutamilla peltoaukeilla sarvipöllön toivossa, muttemme kuulleet alkuun itään muuta kuin runsaasti punarintoja, musta- ja punakylkirastaita. Marsundin salmea ennen kantautui lahdelta haahkojen ääntely ja näkyipä vilaukselta tien yli lentänyt lehtokurppakin, mutta ralli ei vielä ollut alkanut, sillä se alkoi vasta kuudelta. Lopulta olimme jo Eckerön puolella, kun ralli alkoi ja pysähdyimme hoitamaan tavalliset aamulaulajat pinnoihin, mm. laulurastaita oli jo joka puolella ja kuuluipa taivaalta harmaahaikarankin ääntä.
Ensimmäinen varsinainen kohteemme oli Skeppsvikin tien kuusikot, joista löytyikin helposti useita puukiipijöitä ja kuusitiaisia sekä ensimmäiset peukaloiset. Kalasääskikin lensi ylitsemme, vaikka oli vielä aika hämärää, mutta muuten emme kuulleet oikein mitään. Toivoimme tietysti kuulevamme teeriä, palokärkeä, punatulkkuja ja olisipa vaikka närhi saanut lentää tien yli, mutta näitä yleensä aamulla parhaiten hoituvia lajeja ei sitten havaittukaan koko päivänä…
Styrsin tien varressa onneksi lensi ylitsemme pari isokäpylintua ja pari rautiaistakin kuultiin. Lopulta kävelimme Styrsingsuddenin kärkeen, jossa ei yllättäen vielä ollut paikalla ketään muita. Merellä velloi mustalintuja ja haahkoja ja vähän väliä näkyi myös alliparvia, mutta muuten oli ihmeen hiljaista, sentään pari haapanaa kierteli päällämme – emmepä arvanneet, että ne jäisivät päivän ainoiksi! Pikkustaijin jälkeen näimme ensimmäiset ruokit, riskilät ja pilkkasiivet ja tietysti muutamia tavallisia vesilintulajeja nähtiin. Kun muutama muukin joukkue oli saapunut seuraksemme, löysin muuttavan naarasuivelon, jonka onnistuimme nuijauttamaan muilta höpöttelemällä jonnen joutavia, mutta löytyihän niitä sitten muualta myöhemmin. Taivaalta kuulunutta metsävikloakaan eivät muut tainneet huomata, mutta olihan niitäkin sitten siellä täällä. Sen sijaan muutama muuttanut kaakkuri, härkälintu, merimetso sekä yksittäiset ristisorsa ja kuikka taisivat tulla kaikkien paikalla olleiden lajilistoille.
Me poistuimme Styrsiltä ensimmäisinä yrittääksemme välttää sen, että törmäisimme jatkossakin joka paikassa muihin joukkueisiin – juuri parahiksi ennen kuin se aamun ainoa etelänkiisla sitten tietysti meni. Skeppsvikistä hoitui onneksi lähiluodolta noussut luotokirvinen sekä selkälokki ja Torpin kylän pinnasta löytyi sitten pelto- ja kulttuurilinnustoa tuttuun tyyliin. Sandvikenin rannasta löytyi soidintavia mustakurkku-uikkuja, silkkiuikkuja ja kelluipa lahdella taas härkälintukin. Ylitsemme lensi myös pikkukäpylintu äännellen, joten pikkuisen alkoi olla tuurin tynkääkin.
Degersandissa oli taas Aintilan Akin joukkue ”Partavillit” paikalla ja yhdessä heidän kanssaan määritimme tyllin seurassa eräällä luodolla piipertäneen kahlurin merisirriksi. Lopunkin aamuisen Styrsin köörin saavuttua paikalle muutti ohitsemme vielä tumma merikihukin, myös ensimmäinen merikotka nähtiin, mutta niitä olikin sitten kohta taivaalla aina kun sinne vain katsoi!
Degerbyn tien varresta viheltelin hömötiaisen listoillemme ja matka jatkui Storbyhyn, jossa Postbrygganin rannasta näkyi räyskä ja viereisen talon pihalta löytyi naaraspukuinen mustaleppälintu. Tämä lintu oli jo löydetty aiemmin, muttemme tienneet yhtään, missä pän Postbrygganin aluetta sitä oli nähty.
Sitten olikin aika lähteä ajamaan kohti Hammarlandia ja matkalla pelloilta ja lahdilta hoitui laulujoutsenta, nokikanaa ym. Lopulta kurvasimme Lillbolstadin peltoaukeille ja vihdoin taivaaltakin löytyi jotain muutakin kuin merikotkia, kun löysin hiirihaukan. Kaikki alueen hanhet olivat sulloutuneet pieneen vesialtaaseen ja kuittasimmekin siitä vielä puuttuneet metsä- ja tundrahanhet ja naureskelimme partaamme, että muut eivät välttämättä näkisi pelloilla ainoatakaan hanhea… Samaan aikaan pellon toisella laidalla Partavillien joukkue naureskeli katsellessaan isoa vuorihemppoparvea…
Bodafjärden oli hyvä lisä perinteiseen reittiimme, sillä lahdelta löytyi punajalkaviklo, pari kalatiiraa sekä taivaalla kaarrellut kanahaukka. Ramsholmenissa ei tarvinnut juuri autosta nousta, kun pähkinänakkeli huuteli itsensä pinnoihimme ja matka jatkui. Torpfjärdenillä kipusimme kammottavan kapeaan lintutorniin, josta avautui hyvä näkymä lahdelle. Pian olimmekin lapasorsaparia sekä heinätavikoirasta rikkaampia. Jatkettuamme kohti Maarianhaminaa näkyi vauhdista vielä isolepinkäinenkin.
Maarianhaminassa etsiskelimme perinteiseltä paikalta turkinkyyhkyhä, mutta lähes turhaan, onneksi satamassa sentään pyörähti kolme pulua taivaalla ja kalasatamasta löysimme kolme lapasotkaa.
Sitten jatkoimme Jomalan puolelle Gällarängin pelloille, jotka tuottivat kapustarintaparven sekä mustavariksen ja jo kohti Saltvikia ajaessamme näkyi Gölbyssä vielä hemppoja ja uuttukyyhkyjä.
Saltvikin Haga oli sitten pienoinen pettymys, sillä vieläkään emme saaneet uusia petolintuja listallemme! Ja hanhiparvissakin oli vain jo ennen nähtyjä lajeja. Onneksi määritimme urpiaisparven kauempaa
kuin koskaan – ne näkyivät lopulta kuuseen laskeuduttuaan yllättävän hyvin… Lötön lahdelta löytyi taas lapasorsia, 4 kalatiiraa, 2 kuikkaa sekä onneksi 6 punasotkaakin. Ödgarbyvikenillä sen sijaan ei nähty uusia lajeja, mutta pari räyskää ja 3 kalasääskeä kuitenkin.
Lopulta päätimme vielä lähteä kimpoamaan Jomalan Gottbyn pelloille, josta ilmoitettiin jo puolimatkassa ollessamme sepelrastaskin. Rastasta emme löytäneet, mutta ylläriksi yhdellä pellolla hiippaili todella aikainen pikkukuovi, joka jäi lopulta viimeiseksi lajiksemme.
Purussa näytti alkuun siltä, että olisimme hyvinkin 11 joukkueen kisassa mitalipallilla, mutta lopulta emme olleet nähneet ainoatakaan ässälajia ja muutenkin tuuria olisi saanut olla hieman enemmän. Tiedossa toki oli myös se, ettei kahden hengen joukkue missään nimessä ole optimi, sillä minkäänlaiseen hajaantumiseen tai edes kovin monipuoliseen havainnointiin ei kahdestaan pysty. Silti oli mukava huomata vasta purussa, että meillä oli listoiltamme unohtunut parikin lajia ja lopulta “AA-kerho” nimisen veljesjoukkion lajimäärä oli tasan sata jolla sijoituimme tasaisen joukon kuudensiksi. Monta kertaa rallin aikana tapaamamme ”Partavillit” ottivat voiton jopa vähän ylivoimaisesti 111 lajillaan. Rallin ylivoimaisesti paras havainto oli vain yhden joukkueen Styrssillä keskipäivällä näkemä vanha suula! Mekin yritimme tavoittaa lintua Degersandista, mutta valitettavasti se oli tuolloin jo jatkanut kohti Utötä, jossa se myöhemmin havaittiin.
Purun jälkeen alkoi univelka painaa oikein toden teolla ja suuntasimme varsin hyvissä ajoin pehkuihin. Meillä onneksi oli muista poiketen vielä muutama retkipäivä jäljellä.
9.4. aamupala oli kuudelta ja pian olimme matkalla taas kohti Styrsiä. Ihmeeksemme paikalle ei saapunut vielä pitkään aikaa muita, vaan saimme staijailla Pirkan kanssa kahdestaan. Merellä meno oli edellispäiväistä vilkkaampaa ja staijailimmekin lopulta aina puolille päivin saakka, muiden paikalla kääntymässä käyneiden jo jatkettua muualle aamuretkelle ennen paluulauttaansa. Aamun parhaimmistoa olivat 29 pilkkasiipeä, 84 tukkakoskeloa, 26 kaakkuria, 3 kuikkaa, 12 härkälintua, merikihu, 45 riskilää, 271 ruokkia, 3 etelänkiislaa sekä paikallinen luotokirvinen.
Päivällä Postbrygganin mustaleppälintu oli yhä paikalla ja Bölestä hoidimme vuodariksi liejukanan. Lillbolstadissa piti käydä pointsaamassa vuorihempot ja parvihan oli kasvanut entisestään ja vieläpä aika reilusti, sillä laskimme parvesta jopa 59 vuorihemppoa! Ja taivaalla oli liikennettä huomattavasti paremmin kuin edellispäivänä, jolloin olin kuitenkin staijannut silmät ruvella koko rallin ajan – nyt varpushaukkoja oli siellä täällä ja näimmepä muuttavan piekanankin.
Torpfjärdenin ruovikoista kuittasimme viiksitimalit helposti ja siinä ohessa löysimme spondesti uuden pähkinänakkelinkin. Iltapäivästä suuntasimme Hammaruddanille, jossa kuitenkin oli todella hiljaista. Rantoja pitkin käppäily tuotti kuitenkin luotokirvisen ja yhdeltä lähiluodolta löysimme 16 merisirriä. Kämpille palaillessa näimme Gottbyn pikkukuovin olevan yhä paikalla.
10.4. aamu oli toisinto edellisestä, mutta Styrsillä oli huomattavasti hiljaisempaa. Mustalinnuilla oli enemmän liikennettä ja arvioimme noin 1450 muuttavaa. Harmaasorsa pari muutti editsemme, kaakkureita näkyi 15, härkälintuja 11, merikihu, 10 riskilää, 138 ruokkia ja taas luotokirvinen. Lopettelimme staijin aika aikaisin ja suuntasimme Bodafjärdenille, jossa näkyi reissun uskomatonta kyllä ensimmäiset ja viimeiset jouhisorsat sekä jo rallissa nähtyjä lintuja.
Sitten teimme pari stoppia ennestään tuntemattomilla järvillä, mutta havainnot jäivät lähinnä Bjärströmsträsketillä nähtyyn koirasruskosuohaukkaan sekä muutamaan räyskään. Jatkoimme pikkuhiljaa kohti Saltvikiä ja Ödgarbyvikeniltä löysimme taas harmaasorsaparin ja pari räyskää ja Hagan pelloille suunnattuamme näimme isolepinkäisen. Pelloilla ei ollut muuta uutta kuin aivan järkyttävän isokokoinen muuttohaukka ja yksi ruovikkostoppi tuotti taas muutaman viiksitimalin, josko me tulevissa ralleissa vihdoin osattaisiin tämäkin laji hoitaa? Se sijaan samalla paikalla nähty fasaani meillä oli aina ennen hoitunut vakiopaikasta, mutta tältä paikalta oli rallissa löytynyt vain kukkoja – kaipa niistäkin voisi pinnan saada kun kerran fasaanistakin…
Lötöseen oli saapunut jo enempi lapasorsia, muttei muuta uutta, joten pikkuhiljaa lähdimme taas palailemaan kohti Maarianhaminaa. Gällarängissäkin nähtiin vain samoja lintuja kuin rallissakin. Ytterbyviken oli hienon näköinen paikka, muttei sekään tarjonnut yllätyksiä ja Storängenin tienooltakaan ei löytynyt kuin punatulkkupari reissupinnaksi. Illalla suuntasimme vielä Gottbyn rastasparvia seulomaan, muttemme vieläkään löytäneet etsimäämme sepelrastasta, pikkukuovi toki oli yhä vain paikalla. Nyt kävimme tarkistamassa, että kyseessä valitettavasti oli ihan eurooppalainen alalaji. Illan viimeiseksi havikseksi Solhemin pihalla lauloi pähkinänakkeli.
11.4. sääennuste oli lupaillut surkeaa, mutta suuntasimme silti taas Styrsille. Rantaan päästyämme keli oli kuitenkin oikein leppoisa ja paikalla oli jo Rasmus Mäki staijaamassa ja muutto oli kuulemma ollut heti aamusta ihan mukavaa. Mutta melko pian saapumisemme jälkeen homma tuntui hyytyvän ja vaikka mukavia rupatellessamme staijailimmekin aina puolille päivin saakka, jäivät havainnot aika vaatimattomiksi. Mukavimpina näimme pari kärjen edestä muuttanutta merisirriä, yhden aika kaukaisen etelänkiislan, 22 kaakkuria, 4 kuikkaa, 2 härkälintua, mustakurkku-uikun, 3 merikihua, 17 riskilää, 53 ruokkia sekä taas luotokirvisen. Styrsintietä pois ajellessamme näimme reissun ensimmäisen tuulihaukan ja Solhemille päästyämme lauloi nakkeli taas pihassa.
Iltapäivällä lähti Viking Grace kohti mannerta ja heti lautalle päästyämme keli muuttui sateiseksi, joten saatoimme hyvällä omatunnolla taas mennä puffettiin syömään. Loppumatka meni taas retkikertomuksen ja kokeiden parissa.
Turusta ajelimme taas Vantaalle, jossa tipautin Pirkan hotellille ja jatkoin itse Parikkalaan, jossa oli joskus ennen aamukahta ja seuraavana aamuna oli edessä todella virkeä herääminen arkitöihin.
J.A.