Erämaaralli 2017
1.4. oli taas perinteisen Erämaarallin vuoro ja yhden väliin jääneen vuoden takia tuntuikin, ettei ralli olisi pitkään aikaan ollut Parikkalan ja Rautjärven alueella. Meille kävi lohkoarvonnassa melkoinen flaksi, kun saimme alueeksemme kotilohkomme eli mm. Kangaskylän, Siikalahden, Kullinsuon jne. sisältämän alueen. Soikkelin Miika lupautui rallijoukkueeseemme ja edellisenä iltana puimme Hannan kanssa hetken rallistrategiaamme ja suuntasimme ajoissa nukkumaan, jotta olisimme aloittelemassa rallia klo 3 aamuyöstä.
Miika oli ollut iltavuorossa töissä, joten sovimme, että hän liittyisi ralliin vasta hieman ennen aamun sarastusta. Me puolestaan Hannan kanssa aloitimme pöllöjen etsiskelyn Oravaniemeltä, josta jatkoimme Ristimäen kautta Kolmikantaan, sitten Kullinsuon ja Kontiolammen kautta Tyrjälle, mutta emme kuulleet ainoatakaan pöllöä. Rallin sai aloittaa liukuvasti kolmen ja neljän välissä, mutta me emme havainneet mitään aloittamisen arvoista, sillä vaikka nisäkkäistäkin tässä rallissa sai pinnoja, eivät rusakko tai metsäjänis mielestämme ansainneet aloituslajin statusta.
Niinpä lopulta ensimmäiseksi lajiksemme näimme laulujoutsenia Tyrjänkoskella, josta kiiruhdimmekin sitten aamuviiden pintaan Siikalahdelle Miikaa tapaamaan. Olin jo edellisiltana ajanut minun ja Hannan pyörät Kannakselle, jonne Miikakin tipautti omansa ja siitä lähdimme suunnitellusti polkemaan eri suuntiin, sillä tässä rallissa sai hajaantua kahtia. Hanna lähti polkemaan koko aamuksi Kolmikannan suuntaan ja meillä Miikan kanssa oli suunnitelmana suunnata koluamaan Siikalahden tienoota. Ensin kuitenkin kävimme vielä pikaisesti Siikalahden eteläpuolen metsissä autolla kuulostelemassa mahdollisia varpuspöllöjä, mutta emmepä kuulleet niitäkään. Muuten kyllä tavalliset linnut alkoivat jo pikkuhiljaa heräillä ja kuulimmepa yhden töyhtötiaisen sekä pari hippiäistäkin, ennen kuin olimme taas Kannaksella ja lähdimme polkemaan Siikalahtea kohti.
Kaukolassa näkyi kolme metsäkaurista ja Siikalahden rannoilla kuulimme ensimmäisen harmaapäätikan, joita löytyikin aamun aikana aika monta – yhteensä Miikan kanssa havaitsimme 8, Hanna kaksi ja koko porukalla löysimme iltapäivällä vielä yhden lisää. Muuten Siikalahdella oli hiljaista! Takatalvi oli iskenyt linnustoon aika pahasti ja ne muutaman jo saapuneet linnut olivat palanneet takaisin etelämmäksi. Tässä rallissahan ns. erämaalajit antoivat pisteitä yksilöittäin, kun taas muista linnuista sai vain yhden lajipisteen. Niinpä pyörälenkkimme Siikalahden rantoja seuraillen tuotti meille pisteitä lähinnä tikoista. Harmaapäätikka oli tietysti meille melkoinen pinnasampo, sillä yksilöstä sai viisi pistettä. Siikalahdelta löysimme kuitenkin lukuisten käpytikkojen (koko päivän yhteismäärä 40 yksilöä) lisäksi myös pari valkoselkätikkaa, pikkutikan sekä palokärjen.
Teeriä havaitsimme ainoastaan kolme naarasta emmekä kuulleet soidinta lainkaan. Kanahaukka ja varpushaukka nähtiin Siikalahden päällä ja sekä paikallisia että muuttavia hiirihaukkoja nähtiin yhteensä 9 lintua. Uuttukyyhky muutti lahden yli ja päivän mittaan näimme muutamia metsähanhiparvia sekä pari yksittäistä tundrahanhea. Torokanniemessä lauloi peukaloinen lyhyesti ja Peltolan pellolla oli varisparvessa mustavaris. Hömötiaisia oli todella vähän (yht.16) mutta puukiipijöitä kuultiin ilahduttavan runsaasti (10). Punatulkkuja havaittiin 29, närhiä 13, korppeja 27, Hanna havaitsi 5 pikkukäpylintua, pulmusia nähtiin muutama parvi ja hemppokin kuului muutolla. Päivän paras laji osui Hannan pyörälenkin varrelle, kun hän löysi Lahdenkylästä pähkinänakkelin. Muita hänen parempia havaintojaan olivat pyy, palokärki sekä tikli ja pisteitä toki tuli runsaasti tavallisista metsälajeista. Meidän pyörälenkkimme Miikan kanssa oli tässä vaiheessa jo tyssänyt aikoja sitten, kun olimme lähteneet Siikalahden pohjoispuolen metsien läpi polkemaan kohti Särkisalmea ja päässeet jopa aika lähelle, kunnes yhtäkkiä tien auraus veikin järvelle ja pilkkiavannoille. Niinpä olimme kääntyneet takaisin ja suunnanneet patotielle staijaamaan.
Hannan poljettua Lahdenkylän läpi kuutostien varteen soitti hän meidät hakemaan hänet. Tässä vaiheessa aamupäivää oli tuuli virinnyt varsin voimakkaaksi ja lintujen havainnointi oli vaikeaa. Kiertelimme tovin Kangaskylän pinnassa havaiten Ristimäessä tilhiparven, Kirkonkylällä kuusitiaisen ja Kangaskylällä pulut sekä 4 varpusta, ennen kuin minut tiputettiin jatkamaan petostaijia patotielle ja Hanna ja Miika suuntasivat Särkisalmen suuntaan. Iltapäivä meni kuitenkin aivan plörinäksi, kun edes merikotkat eivät suvainneet saapua kovassa tuulessa Siikalahdelle. Niinpä lopulta emme iltapäivällä enää monta pistettä saaneet, paras löytö oli Tyrjältä löytynyt valkkoselkätikka.
Lopulta ralli loppui ja Miika lähti nukkumaan, jotta jaksaisi taas yöllä töihin ja me suuntasimme Simpeleen suuntaan Pitkäjärven toimintakeskukselle, jossa oli tapahtuman purku illanviettoineen. Perille päästyämme olikin jo lähes koko porukka kasassa. Parikkalan ja Rautjärven alueella oli yhdeksällä lohkolla ollut joukkue koluamassa, valitettavasti aivan koko alueen kattavaa kartoitusta emme nyt saaneet tehtyä, sillä yhden joukkueen peruutettua viimetingassa osallistumisensa, jäi alun perin yhden lohkon eli kaukaisimman Rautjärven lohkon ohella myös kaukaisin Parikkalan lohko eli Uukuniemen lohko kartoittamatta.
Purku oli taas pitkä ja yllätyksellinen. Me tietysti yllätimme kaikki 11 harmaapäätikallamme, jolla nousimme tuloslistoilla komeasti. Pöllöjäkin oli havaittu ihan kohtalaisesti, mikä yllätti ainakin minut ja parilla lohkolla oli teeriä soidintanut kuulemma joka puolella. Se ei kuitenkaan ollut yllätys, että lopulta voiton kirjasi Valosten ja Parviaisen joukkue, joka oli tällä kertaa kolunnut Rasvaniemi-Kirjavala-Kesusmaa -lohkoa. Valosen poijjaat eli Arttu ja Perttu olivat polkeneet metsäteitä lähes koko päivän ja keränneet taas melkoisen määrän metsätiaisia ja toki muutakin pinnakamaa ja heillä olikin varmaan lähes joka toisesta lajista isoimmat pistemäärät. He myös vastasivat yllättävimmistä havainnoista, kun pellolta oli aamuyöllä noussut pyy kiepistä ja metso oli muuttanut yli kesken staijin järven selälle! Toiseksi sijoittuivat kisan pääjärjestäjä Harry Nyström seuranaan Jarkko Rutila sekä Helena Lamberg ja kolmanneksi Jari Kontiokorpi, Pentti Hotta sekä Timo Patosuo. Me olimme seuraavan todella tiukan kolmikon paras yhden pisteen erolla seuraaviin (Jari Kiljunen ja Raino Kinnunen) ja sitä seuraaviin eroa (Jani Varis ja Kai Hilditch) oli kolme pistettä (lue kolme hömötiaisia tai käpytikkaa tms.). Seitsemänsiä olivat Jarmo Pirhonen ja Ilpo Hjerppe ja kahdeksansia ensikertalaiset Markku Nurminen, Pasi Parkkinen ja Leena Vekka, joilla oli kuitenkin kovia ässälajeja mm. lehtopöllö, kangaskiuruja sekä toinen kisan lapinpöllöistä.
Mukavia havaintoja ja summia kisassa olivat mm. 20 valkoselkätikkaa, 34 harmaapäätikkaa, 88 palokärkeä, 4 sarvipöllöä sekä hiiripöllö. Sen sijaan kateissa olivat mm. metsot, joita havaittiin vain se yksi muuttaneen oloinen, merikotka (vain 1), töyhtötiainen (33) sekä ensimmäistä kertaa pinnalajina mukana ollut varpunen, joita löytyi vain 42 yksilöä kolmella lohkolla.
Illan viettoa jatkui puolille öin, mutta lopulta oli pakko suunnata aivan karmeaksi muuttuneessa lumisadekelissä kotiin nukkumaan, sillä minulla oli seuraavana päivänä Imatran tienoon kaukispuulaakin loppuottelu voitettavana. Melkoinen trilleri peli muuten olikin, mutta rankkareissa se voitto lopulta tuli.
2.4. ennen Imatralle ajamista näkyi Siikalahdella vuodariksi pari kulorastasta, ensimmäiset räkättirastaat sekä muutama tikli. Seuraavat mainittavammat havainnot tein 4.4. kun Siikalahdella kierteli jo viitisenkymmentä hanhea (40 metsuria ja 10 tundraa), pari merikotkaa muutti, ruskosuohaukkoja oli saapunut paikalle jo pari ja ensimmäinen niittykirvinen saapui lahdelle.
5.4. lahdella olikin sitten yllättäen todella keväistä, vaikka ei sää ihmeemmin ollut sen paremmaksi muuttunut. Edellispäivänä muiden vilaukselta näkemä kaulushaikara kuului vaimeasti, punarinta piilotteli ruovikon reunassa, taivaanvuohi näkyi lyhyesti lennossa ja muutama naurulokki sekä kalalokki muuttivat, mutta yllätyksellisintä oli kuitenkin se, että sepelkyyhkyjä oli isoissa parvissa lähes tuhatkunta ja peippoja, joita oli aiemmin näkynyt vain ihan muutamia, viiletti metsiä pitkin pääosin pohjoisiin suuntiin tunnissa pitkälti toistatuhatta. Niittykirvisiä oli jo 24 linnun porukka, pari västäräkkiäkin näkyi sekä hemppo ja 70 pulmusta. Särkisalmen sulalla näkyi tavi, pari nokinanaa sekä selkälokki ja Lemmikonsalmella pari haapanaa ja 5 uiveloa. Illalla Särkisalmella näkyi vielä lehtokurppakin.
Sama meno jatkui 6.4. jolloin Siikalahdella näkyi pari kanadanhanhea, taveja, punasotkakoiras, sinisuohaukka kierteli taivaalla parin kalasääsken ohella, toistakymmentä hiirihaukkaa, 6 varpushaukkaa, pari ampuhaukkaa ja piekana näkyi myös, kapustarinta suuntasi kohti etelää käytyään varmaan toteamassa, että pohjoisempana oli vielä ihan kunnon hanget, mutta pari kuovia suuntasi silti kohti pohjoista.
Mutta sitten sää taas huononi ja muutto tyssäsi ja tyssäsikin sitten ihan kunnolla! Öisin tuli kunnon pakkasia ja sateetkin tulivat lumena. Nähtyäni vielä ruokatunnilla Särkisalmella jouhisorsaparin, olikin työpäivän päätteeksi mukava suunnata nokka kohti lounaisinta Suomea ja Ahvenanmaata, jossa oli tarkoitus viettää seuraavat neljä päivää rallaten sekä retkeillen.
J.A.