Toukokuun loppu PPLY-rallireissuineen

23.5. Härskiinmutkassa näkyi 5 lapasotkaa ja Moskuunniemestä löytyi aamuretken vuodariksi kultarinta. Illalla kävin Kullinsuolla hieman aikaisemmin ja kuulin vain yhden heinäkurpan ja Siikalahdella huittaili vain yksi luhtahuitti.

24.5. suuntasin taas aamuretkelle ja Siikalahdelle, jossa vain kävellä patotien laitaa ja kuulostella, mitä laulajia löytyisi. Rastaskerttunen ja luhtakerttunen olivat oikein mieluisia löytöjä ja pikkulepinkäisnaaraskin näkyi lyhyesti. Työpäivän jälkeen kävin juoksulenkillä ja näin Likolammella pähkinänakkelin. Illemmalla tapasimme Mika Bruunin ja tämän nelihenkisen ryhmän kanssa Särkisalmella ja kävimme katsomassa viirupöllöä, joka oli jo poikasineen maastossa, rengastamassa helmipöllön viisi poikasta ja tarkistamassa varpuspöllön tilanteen – yhä vain haudottiin. Retken päätimme heinäkurppasoitimelle ja näimme jopa viisi lintua! Kotiin ajellessani näin vielä Siikalahdella sarvipöllön vuodariksi.

25.5. oli Helatorstai ja vapaapäivä, joten herättyäni vähän turhan myöhään suuntasin aamusta taas Siikalahdelle. Koskapa tornilla oli tuttuun tyyliin tähän aikaan vuodesta aivan liikaa porukkaa (tai ainakin parkkipaikka oli täynnä) ja patotien lavallakin oli muutama immeinen, päätin kävellä patotien vartta. Rastaskerttunen raksutti yhä paikalla ja ollessani jo palailemassa takaisin kohti patotien lavaa, kuulin selvää pussitiaisen ääntä. Ja onneksi tällä kertaa lintu löytyi myös näytille. Minulla oli kamera autossa, joten singahdin hakemaan kameran autosta ja kerroin tintistä myös lavalla olleille, josta singahtivat perääni. Lintu onneksi löytyi taas äänestä ja tupsahti aivan viereiseen pajuun tonkimaan pajun kukintoja. Sain linnusta pari oikein mukavaa kuvaa!

Jatkoin retkeä Saarelle, jossa Pohjanrannassa ei näkynyt toivomiani jänkäsirriäisiä, mutta kyllä sponde lampiviklokin taas kelpasi. Myös heinätavipari ja pikkulepinkäisnaaras näkyi paikalla. Kävin myös Akonpohjan jo 10 vuotta omalla vastuulla kiivettävänä olleessa tornissa, mutta havainnot jäivät 60 laulujoutseneen sekä pariin koiras jouhisorsaan. Kanavalammella näkyi harmaapäätikkapari, tundrametsähanhi sekä kuului käenpiika, viitakerttunen ja kuhankeittäjä.

Illemmalla kävimme Hannan kanssa tutustumassa Hannan jo lapsuudesta tietämään liskolampeen, josta löytyi runsaasti vesiliskoja eli mantereita sekä ainakin muutama rupilisko eli rupimanteri. Valitettavasti sää oli pilvinen ja osin sateinen, joten näkyvyys lutakon pinnan alle oli aika huono. Pitää palata paikalle kunnon aurinkoisella kelillä, jos sellaisia vain joskus olisi…

26.5. saapui Kiljusen ”Jassi” aamuseitsemäksi pihaamme ja lähdimme ajelemaan kahdestaan kohti Juvaa. Yhdeksän aikaan nappasimme Loipon Miskan kyytiin ja matka jatkui kohti Oulua. Siilinjärven Raasiossa stoppasimme pikaisesti ilman merkittäviä havaintoja. Lopulta saavuimme Liminkaan, jossa kiertelimme hetken kylällä ja löysimmekin yhden turkinkyyhkyn Vanhasta Limingasta. Sitten jatkoimme Virkkulan lintutornille, jossa oli aivan järjettömän kova tuuli. Niinpä havainnot jäivät vähiin: ohi lentänyt tundrahanhi, 5 merikotkaa, 4 mustapyrstökuiria sekä 6 jänkäsirriäistä olivat ainoat mainittavat havainnot. Koskapa keli oli mitä oli, emme oikein keksineet, mitä tehdä seuraavaksi. Kun Kempeleen Vihiluodosta, jonne Jassi ja Miska olivat menossa joka tapauksessa yöpymään, ilmoitettiin rantakurvi, päätimme singahtaa paikalle. Kurvia ei löytynyt, mutta tornilta näkyi ristisorsia ja jonkin verran tavallisia kahlureita ja hotellin pihassa huuteli fasaani. Lopulta Pirkkakin saapui hotellin pihaan, josta suuntasimme Kaakkuriin tekemään eväsostoksia ja sitten Jassi ja Miska jatkoivat autollani Vihiluotoon ja me Pirkan kanssa kolmannen veljeksemme Rikun luokse, jossa illalla juhlistettiin pikkuporukalla Eetu-veljenpoikani valmistujaisia. Lopulta kömmimme Pirkan kanssa varastorakennukseen nukkumaan puoliltaöin.

27.5. heräsimme seitsemän aikaan ja käytyämme aamupalalla Ouluntullissa, suuntasimme Vihiluotoon, jossa Jassi ja Miska jo odottelivat pihalla. Pakkasimme tavarat autooni ja lähdimme ajelemaan kohti Hailuodon lauttaa, sillä olimme ensimmäistä kertaa tällä vuosituhannella suuntaamassa rallin aloitukseen luotoon!

Lautalta näimme pari vaaleaa merikihua ja saareen päästyämme, teimme ensimmäisen stopin Potinhaminassa, josta näkyi jonkin verran kahlaajia Pökönnökalla, muttei mitään ihmeellisempää. Sen sijaan Ulkokarvon Petsamon laiturilta näkyi Riisinnokalla todella runsaasti kahlaajia, mm. ainakin 50 vesipääskyä. Puskissa piilotteli sinirinta. Väreily oli kuitenkin aika kova, joten emme jääneet paikalle sen pitemmäksi aikaa vaan suuntasimme kohti Riisinnokkaa.

Rautaletossa lauleskeli peukaloinen ja tiltaltti, ja kohti Riisinnokkaa kävellessämme kuulimme muutamia järripeippoja sekä näimme yhden sinirinnan ja vaikka kello oli jo 11, emme tällä sentään suostuneet vielä aloittamaan ralliamme. Kärkeen päästämme aloimme staijata merelle ja seuloa rantoja sopivan aloituslajin toivossa. Oli kuitenkin hämmentävän hiljaista! Puoli tuntia myöhemmin merellä muutti 6 allin parvi perässään pilkkasiipi, mutta ainakaan minulle ei tämäkään riittänyt. Lopulta sopivaa aloituslajia ei sitten löytynyt ja olimme pakotettuja aloittamaan ralli klo 12 merikihulla, jänkäsirriäisillä ja muilla tavallisemmilla lajeilla. Onneksi kohta merelle laskeutui 5 naarasuivelon parvi, Miska plokkasi ylitsemme lentäneen isosirrin ja hieman lähemmäs siirtyneiden kahlaajien joukosta löytyi muutama pikkusirri. Merellä oli kuitenkin aivan järjetön väreily ja mitään merimetsoa ja kaakkuria pienempää ei sieltä löytynyt ennen kuin löysin siron suohaukan, joka ei kuitenkaan tullut yhtään lähemmäksi – oli se kuitenkin aivan selvä sirosuohaukka, todennäköisemmin niittysuohaukka.

Onneksi pikkuhiljaa lajeja kuitenkin ropisi. Mm. mustapyrstökuiri, pari tundrakurmitsaa, räyskiä ja merikotkia nähtiin ennen kuin päätimme lähteä kävelemään takaisin kohti Rautalettoa. Metsikkö oli todella hiljainen ja ainoina parempina lajeina löysimme järripeipon ja puukiipijän sekä parkkipaikalla yhä laulaneen tiltaltin. Isomatalan puolella näkyi teeri ja kohta jo ajoimme kohti Kirkkosalmea.

Lintutorniin kiivettyämme toivoimme löytävämme taivaalta runsaasti petolintuja, mutta toiveeksi jäi. Ainoastaan kalasääskiä näkyi pari merikotkien lisäksi. Pilkkasiipiparvi kierteli taivaalla, kaulushaikara puhalteli ja pakolliset risti- ja harmaasorsat sekä nokikanat lisättiin listalle, mutta muuten oli yllättävän köyhää. Lähes meitä päin lentänyt heinätavipari sentään hieman ilahdutti.

Järventakustan pelloilla istuskeli pellossa kuovia imitoinut suopöllö ja toinen lenteli lähistöllä ja pellon perältä löytyi 9 keräkurmitsan parvi sekä hieman yllättäen varoitteleva mustapyrstökuiripari. Koivukylän pelloilta sen sijaan hoidettiin kapustarinta ja varpuset. Marjaniemen visiitti tuotti karikukkoja ja härkälintuja ja taas autoon päästyämme näimme ensimmäiset tilhet.

Petsamon laiturilla meitä odotti sitten sellaiset kahlaajamassa, ettei ollut ennen tullut nähtyä! Lahdella kellui useampi sata vesipääskyä ja lisää oli rannoilla! Pienessä aallokossa oli pikkulokkien seassa useita noin 50 vesipääskyn parvia ja pikaselauksella arvioimme lintuja olevan minimissään 350 kappaletta, mutta osa jäi aina aallokon katveeseen – todellinen määrä lienee hyvinkin voinut olla noin 500 lintua! Mutta ainoat muut uudet lajit löytyivät meren puolelta, jossa kellui mustalintuja ja lapasotkia.

Sitten ajoimmekin Pökönnokalle, jonka komppaaminen hirvitti – menisikö aikaa hukkaan? Alkuun emme löytäneet yhtään mitään, mutta kärjessä alkoi pomppia! Ensin löysimme keltavästäräkkien seasta pari lapinkirvistä, sitten löysin rannalta pari pulmussirriä ja kohta Pirkka huomasi 4 punakuiria. Miskan jaloista löytyi märällä niityllä piilotellut sinirinta ja loppuun teemakomppasimme märiltä lätäköiltä vielä jänkäkurpankin. Hyvä havainto oli myös etelänsuosirripari, jonka toinen osapuoli oli värirengastettu. Ajaessamme kohti lauttaa pointsasimme Pököntien varresta vielä käenpiian ja Ojakylän paikkeilla tuulihaukan.

Lauttamatka sujui ilman yllätyksiä ja hiljaista oli Vihiluodossakin. Kempeleen Teppolasta näkyi läpiajettaessa uuttukyyhky sekä valkoposkihanhi ja pienen etsiskelyn ja odottelun jälkeen rantakurvi hoidettiin perinteiseltä paikalta. Mustavaris ja kesykyyhky ajeluttivat meitä ympäri Oulun keskustaa, sillä nämä lajit eivät ole kauhean näkyviä iltamyöhällä, mutta ajelun palkintona näimme yllättäen ensimmäisen selkälokkimme, josta saatiin laji komean 3kv heuglinin eli idänselkälokin muodossa. Ja Oulun viimeinen projektimme oli mustakurkku-uikku, joka löytyi mukavan helposti.

Sitten ajelimmekin Liminkaan, josta ei keskiyön aikaan turkinpulua irronnut ja hiljaista oli Virkkulassakin, mitä nyt luhtahuitti huittaili lähistöllä. Pienen seulonnan jälkeen Miska löysi suohaukkanaaraan, jonka itse sain myös nopeasti putkeen. Lintu oli selvä sinisuohaukka, jota Jassi ja Pirkka eivät kuitenkaan meinanneet saada putkiinsa. Ja kuinka ollakaan, sinisuo syöksähti alas kuin saaliin perään ja säikäytti ilmaan riekon, joka kuitenkin laskeutui puskiin niin nopeasti, että vaikka Pirkka sekunteja myöhemmin löysi sinisuon putkeensa, oli riekko jo kadonnut ja jäi näin vain minun ja Miskan näkemäksi.

Yö oli pimeimmillään, kun ajoimme kohti Siikajokea ja Tauvoa. Stoppi Alhonmäellä ei tuottanut toivottua kangaskiurua, mutta pikkutulli ja kulorastas lisättiin listallemme. Taas kerran hirvitti, kuinka kauan Tauvon koluamisessa menisi, mutta parkkeerattuamme Munahiedalle touhuun tuli kuitenkin uskoa, kun kahden kaulushaikaran puhaltelun takaa kantautui korviimme luhtakanan kykytys.

Mutta Ulkonokka sitten oli laajempi kuin koskaan, eikä lintuja ollut lainkaan! Todella pitkän kävelyn jälkeen näimme sentään pari pikkutiiraa, jonka jälkeen lähdimme heti palaamaan takaisin kohti Munahietaa. Koko kävelyllä näimme yhteensä 3 kahlaajaa, 2 meriharakkaa ja punajalkaviklon! Onneksi palatessamme rantahietikolla seisoskeli ampuhaukka, muuten käynti olisi ollut kyllä aikalailla ajanhukkaa…

Raahen Aittalahdella ei havaittu mitään mielenkiintoista, mutta Lapaluodon satamasta saimme kerrankin hoidettua riskilät! Olimme parisen tuntia normaalista aikataulustamme myöhässä, minkä takia nyt näimme kaukana olleet kolme lintua, jotka eivät pimeämpään aikaan kyllä olisi löytyneet.

Pyhäjoen eteläisen penkkatien varresta pointsattiin aamulintujen jo aktivoiduttua lehtokerttu, rautiainen, pikkukäpylintu, närhi, palokärki, metsäviklo, pensaskerttu sekä kottarainen ja sitten meillä olikin jo kiire aamustaijiin.

Elävisluodossa sattui koko rallimme erikoisin episodi, josta ei nyt sen enempää, mutta lopulta saimme rannalle tarpeeksi havainnoijia, jotta pystyimme lisäämään lajilistallemme ohitsemme muuttaneet 4 haahkaa sekä punatulkun. Jätimme kuitenkin aamustaijin lyhyeen sattuneesta syystä ja lähdimme hieman sekavassa mielentilassa ajelemaan kohti Siikajokea.

Muiden pilkkiessä pahemman kerran piti Jassi onneksi minulle seuraa, että jaksoin ajella ja lopulta herätimme muut huutamalla yhteen ääneen fasaanin. Päätimme kurvata Raahen Pitkäkarille, josta hoidimme ylitsemme äännellen lentäneen mustaviklon, tiklin sekä kanadanhanhen. Sitten oli edessä pitkä ja taas väsynyt siirtymä Siikajoen Varttiin, jonne ajaessamme sää muuttui surkeaksi! Ja meininki oli kyllä autossakin niin väsynyttä, että ainakin itse menetin toivoni kunnon loppukiristä. Vartti ei sitten lopulta tuottanut kuin pikkukuovin, mutta parasta aamua menetimme lähes pari tuntia ajellessamme sinne ja pois ja kun lopulta pääsimme Alhonmäelle, josta olisimme kaivanneet lajilistallemme kunnon petokavalkaadia, alkoi parahiksi sataa kaatamalla vettä, joten pedot sai unohtaa. Onneksi kangaskiuru kuitenkin lauloi ihmeeksemme kaatosateessakin aktiivisesti ja pieni isokäpylintuparvi ensi äännellen ylitsemme.

Viimeisen tunnin ajelimme lähes autosta nousematta Siikajoen paikkojen läpi, mutta sadekelissä retkeily oli aikalailla tuhoon tuomittua. Niinpä emme enää löytäneet ainoatakaan uutta lajia ja lopulliseksi lajimääräksemme jäi 148 lajia.

Kävimme Virkkulassa jättämässä purkua varten lajilistamme, mutta emme kerta kaikkiaan pystyneet edes harkitsemaan purkuun jäämistä, jotta jaksaisimme jollain aikataululla ajella kotiin ja maanantaiksi töihin. Heitimme Pirkan Vihiluotoon autolle ja sitten lähdimmekin ajamaan kohti kaakkoa. Ajelin itse Pulkkilaan, jonka jälkeen Miska, joka oli jonkin verran saanut nukuttua, hyppäsi kuskin paikalle. Saatuani jonkin aikaa nukuttua, jatkoin taas ajovuoroa aina Juvalle asti, jossa Miska hyppäsi kyydistä ja siitä jatkoin vielä kotiin Parikkalaan. Jassilla oli vielä edessä ajo Joutsenoon.

Myöhemmin vasta sain kuulla, että olimme sijoittuneet rallissa aika odotetustikin vasta viidenneksi. Voiton oli ehkä hieman yllättäenkin korjannut ylivoimaisesti 169 lajilla Ville Suorsa, Kalle ja Eino Hiekkanen sekä Jukka Österberg. Neljännen sijan olimme hävinneet vain lajilla ja loput viisi joukkuetta olivat sitten jo selvemmin takanamme eli ihan OK suorituksen olimme tehneet täysin muualta tulleena joukkueena ja ilman ainoatakaan pohjustettua lajia tai edes Tiirasta katsottua lintua.

J.A.