Joulukuun retkeilyä

Joulukuun alussa motivaatiota retkeillä on ainakin meikäläisellä aina hieman enemmän kuin marraskuussa, sillä talvi on aina talvi ja on näinä leutoina alkutalvina on aina mahdollisuus löytää uusia talvipinnoja. Olin joskus kesällä jonkun aivopierun ansiosta laskenut, kuinka monta lajia olen nähnyt Parikkalassa talvikuukausien aikana ja järkyttynyt! Olin kyllä tiennyt, että Parikkala on huono talvilintukunta, mutta kun olin lisännyt omaan lukuuni myös kaikkien muiden kautta aikain Parikkalassa näkemät lajit, joita oli tasan sata, en enää ihmetellyt, että oma lukuni oli vain 93 lajia.

Onneksi heti 1.12. pystyin hoitamaan kunnalle uuden talvilajin, kun edellispäivänä löytämäni tundrametsähanhet olivat yhä Koitsanlahdella. Lahdella näkyi myös muutama sinisorsa, laulujoutsenia näkyi muuallakin Simpelejärvellä ja räkättirastaita näkyi yhä pari parvea ja pari mustarastastakin Kirkonkylällä. Kesken työpäivän pointsasin tietysti Parikkalan nyt ensimmäisen joulukuisen sekä ensimmäisen talvehtivan uuttukyyhkyn työpaikan pihalta, jossa näkyi myös 7 tikliä. Uuttukyyhkyn olin tosiaan kertaalleen havainnut helmikuun lopussa jo kevätmuuttajana, joten uutta talvilajia ei tästä kuntaan tullut. Iltapäivällä näin vielä isolepinkäisen Rautalahdella.

2.12. kävimme Hannan kanssa tarkistamassa, että Särkisalmen jätärin läheltä ilmoiteltu pähkinänakkeli oli yhä paikalla. Härskiinmutkasta näkyi pikaselauksella vain 13 kalalokkia sekä 1 harmaalokki. Sitten kävimme katsomassa, että Koitsanlahden hanhet olivat paikalla ja 3 telkkääkin näkyi. Pikainen Kokkolanjoki käynti Simpeleellä tuotti koskikaran sekä ylitsemme lentäneen kanahaukan sekä peipon.

3.12. Siikalahden pelloilla yhä todella katveessa pitkään oleilleesta laulujoutsenparvesta löytyi pikkujoutsen. Sitten suuntasinkin Imatran Immalanjärven tukkasotkan, mustalinnun sekä pilkkasiiven sekä Vuoksen Imatrankoskelta vuodariksi bongaamani pikku-uikun kaytta Lappeenrantaan, jossa minulla oli illemmalla peli. Keli oli kuitenkin niin surkea, ettei retkeilystä tullut mitään, joten sorruin bongaamaan. Ajoin Kouvolan Lappalanjärvelle, jonne perille päästyäni laskeskelin, että minulla oli maksimissaan 10 minuuttia aikaa hoitaa siellä jo viikon verran oleillut amerikanjääkuikka, jotta ehtisin peliin. Tietysti lintu oli hukassa! Paikalla olleet lintuharrastajat olivat levittäytyneet jo eri puolille järveä ja vain yksi harrastaja oli minun sekä Hannan Kouvolasta lintua bongaamaan tulleen siskon Elissan kanssa paikalla, jossa lintu oli vielä aamulla ollut. Onneksi en ehtinyt kuin nostaa putkeni pystyyn, kun lintu löytyi kellumasta keskeltä järveä. Se kuitenkin sukelteli todella aktiivisesti mutta lopulta Elissankin onnistui nähdä lintu myös putkella hyvin, ja minä pääsin lähtemään paluumatkalla Lappeenrantaan.

4.12. pikkujoutsen oli yhä paikalla reilun 250 laulujoutsenen seurassa ja Raikanniemestä näkyi silkkiuikku ja Härskiinmutkasta 195 isokoskelon parvi. 5.12. Koitsanlahden metsähanhia ei näkynyt, mutta harmaapäätikka ja pari telkkää sentään. Iltapäivällä ajelin taas perinteiseen tapaan Lapinjärvelle Tuomaalan Juhan luokse, jossa kokoontuikin illalla jo koko rallijoukkueemme eli lisäksemme myös Nette Meriluoto sekä Markus Keskitalo.

6.12. Itsenäisyyspäivän aamuherätys oli viideltä ja aika pian oli porukkamme valmistautumassa ulos lähtöön. Juha kävi jo kertaalleen huhuilemassa pihalla, josko reviirilehtopöllö suvaitsisi kerrankin vastata, mutta hiljaista oli. Kun itse olin saanut kaikki valmiiksi, menin pihalle viheltelemään helmipöllöä ja kuinka ollakaan, lehtopöllö veti puputuksesta herneet nokkaan ja alkoi kiljua ja niinpä saimme rallillemme oikein mukavan aloituslaji, joka oli samalla minun 250. vuodarini.

Suuntasimme alkuun Juhalle ja Netelle tuttuihin pöllömaastoihin, jossa he olivat syksyn aikana rengastelleen helmi- ja sarvipöllöjä. Olimme varmaan melkoinen näky ajellessamme ikkunat auki metsäteitä siten, että joka ikkunasta loimotti vielä otsalamppuja joka suuntaan! Laulujoutsenten joikhuntaa kuultiin isommilta pelloilta, kunnes taas paukahti kunnon pinna! Markus näki otsalamppunsa kajossa pöllön hahmon istumassa kelon oksalla ja niinpä äkkijarrutuksen jälkeen pakitimme hieman taaksepäin ja kohta kaikki otsalamput sojottivat tummaa hahmoa kohti – jonka jo muodosta tunnistin lapinpöllöksi! kohta lintu hieman kääntyikin ja Nette pääsi nauttimaan mukavasta eliksestä ja me muutkin tuuletimme todella kovaa rallilajia!

Muita pöllöjä ei kuitenkaan enää kovasta yrittämisestä huolimatta löydetty ja niinpä suuntasimme Lapinjärven rantaan etsimään siellä olleita hanhiparvia, joissa oli ollut useampiakin lajeja. Mutta rantaan päästyämme saatoimme kauhuksi todeta koko järven jäätyneen yön aikana! Lahdelmassa kellui pari kohtuullisen kokoista kanadanhanhiparvea itse auki pitämässään sulassa, mutta niiden seasta ei löytynyt muita lajeja. Aikaa hanhien tuijottamiseen kului, sillä alkuun oli vielä turhan hämärää ja meidän piti tietysti olla varmoja, ettei joukossa ollut yhtäkään muun lajin edustajaa. Onneksi oheislajistoa oli mukavasti ja tavallisimpien lajien ohella kuittasimme myös hippiäisen, vihervarpusen, tilhen ja räkätti- sekä mustarastaan.

Lopulta jouduimme suuntaamaan pelloille, joilta arvelimme loppujen hanhien löytyvän. Onneksi jo ajaessamme meidän yli lensi järveä kohti merihanhi, jonka varmistimme lajilleen vielä palaamalla lähtöpisteeseen – olihan kyseessä uusi laji koko rallille. Pelloille vihdoin päästyämme löysimme pian yhdestä kanukkiparvesta taas merihanhen ja pian toisesta parvesta pari valkoposkihanhea. Mutta muuten paremmat lajit jäivät varpushaukkaan ja pikkukäpylintuun.

Kuitattuamme teeret pienellä metsäajelulla saavuimme Heikinkylän pelloille, jossa alkoi taas mennä hyvin, sillä näimme kanahaukan, pari uuttukyyhkyä sekä ylitsemme muuttaneen hiirihaukan ja fasaani sekä isolepinkäinenkin hoituivat jostain matkan varrelta Käytyämme Juhan pihamaastosta pointsaamassa pyrstö- ja kuusitiaisen sekä ylilentäneen isokoskeloparven, paukahti Pukaron pelloilla taas kunnon ylläri, kun ylitsemme muuttaneessa laulujoutsenparvessa oli mukana kolme pikkujoutsenta!

Sitten pitikin suunnata Porvooseen, jossa Myllymäestä löytyi pienellä kiertelyllä tiklejä sekä nokkavarpunen (vuodari!). Emäsalon siltaa kohti ajessamme näkyi telkkä ja sillalta kala-, harmaa- sekä merilokki sekä kyhmyjoutsenia ja 3 uiveloa ja Karjalaiskylässä kuitattiin nopeasti piekana ja pitkällä seulomisella löytyi paikalla olleesta suuresta carduelis-parvesta useita hemppoja sekä muutama tundraurpiainen. Vuorihemppoa emme valtavasta parvesta löytäneet, yksi oudon vaaleanokkainen hemppo kyllä meinasi kelvata.

Sitten suuntasimmekin kiireellä Ruskiksen tienoolle, jossa viiksitimalit kuuluivat pienen odottelun jälkeen ja saimmepa viimein sinisorsankin listallemme! Pikakäynti Sikosaaressa tuotti vain puukiipijän. Ruskiksen tornilla odottelimme sitten reilut puoli tuntia Markuksen pohjustamia peukaloisia, jotka vihdoin suvaitsivat alkaa rätistä, kun viheltelin niille hieman varpuspöllöä. Tästäkin tuli yllättäen uusi laji koko rallille!

Kiertelimme vielä hetken pöllöjä etsien, mutta lopulta lajimääräksemme jäi 56 laji, joka oli kuitenkin aivan selkeä uusi ennätyksemme. Silti hieman pelotti, että olimme havainneet tikoista ainoastaan käpytikan ja vesilintupuoli oli jäänyt todella vähäiseksi. Hieman kuitenkin tuntui siltä, että olisiko vihdoin meidän vuoromme voittaa?

Itsehän en taaskaan jäänyt purkuun, sillä seuraavana aamuna oli taas mentävä töihin. Niinpä ajelin Juhan autolla takaisin Lapinjärvelle, josta sitten jatkoin omalla autolla Parikkalaan. Matkan varrella sain viestejä purusta ja pian oli selvää, että taas kerran Katjan Mikon poppoo oli kerännyt enemmän lajeja. He ylsivät lopulta jopa 61 lajiin, joka oli selvä uusi ennätys. Me jäimme kakkosistakin lajin päähän ja tulimme lopulta kolmansiksi. Pääasia kuitenkin oli, että lintuja oli näkynyt ja meillä oli ollut todella mukava ralli!

Kotimatkalla näin vielä Lappeenrannassa perinteisellä paikalla huuhkajan ja olinkin lopulta kotona ihan ihmisten aikoihin. 100-vuotiasta Suomea oli taas tullut juhlistettua perinteiseen tapaan!

Parikkalassa Itsenäisyyspäivää viettänyt Hanna rengasti jätärin nakkelin. Tämä lintu sai keltaisen ja punaisen värirenkaan.

7.12. talvi oli kiristänyt selvästi otettaan Parikkalassakin ja Koitsanlahtikin oli jäätynyt, mutta kaukana vastarannalla olleesta railosta löytyi yllättäen taas tutut 3 tundrametsähanhea joutsenperheen seurasta. Joutsenia oli yksi muuttoparvi pysähtynyt kauas yhä sulalle selällekin ja lisäksi telkkä sekä muutama sinisorsa näkyi. Kokkolanjoella näkyi taas kara, kanahaukka sekä harmaapäätikka, Ristimäessä palokärki ja kylällä yhä vain uuttukyyhky pulujen seurassa.

9.12. näin metsähanhet viimeisen kerran ja yksinäinen harmaalokkikin vielä näkyi ja Tetrisuolla päivysti isolepinkäinen. 10.12. Imatran Immalanjärvellä näkyi pilkkasiipi ja tukkasotka ja pikainen Vuoksen selaus tuotti lapasotkan, uivelon sekä pari merimetsoa. 11.12. Kullinsuolla näkyi isolepinkäinen sekä pari teeriparvea ja Kannakselta löysin eräältä ruokinnalta pari peippoa. 12.12. Siikalahden patotiellä pienessä sulassa oli joutsenperhe ja nyt peippo löytyi Kangaskylältä.

Ja 13.12. Tyrjällä näkyi 3 sinisorsaa ja peippoja olikin sitten Kannaksella jopa 10 lintua seuranaan yksinäinen järripeippo, joka oli minulle, uskomatonta kyllä, uusi talvilaji Parikkalaan! Ja kun oli vauhtiin päästy, niin seuraavana päivänä bongasin Siikalahden Aittavaarassa tuttujen ruokinnalla oleilleen punarinnan, joka oli myös minulle 96. Parikkala-talvilaji! 14.12. Moskuunniemessä näkyi myös 3 taviokuurnaa ja patotien sulassa sinisorsa.

15.12. laskin puluja jopa 33 lintua ja uuttukyyhky oli niiden seurassa, kuten joka päivä. Kirkonkylällä näkyi vihervarpunen ja Muttelinmäessä 7 taviokuurnan parvi. 16.12. Kannaksen peippomaksimi oli jo 20 lintua ja järrikin näyttäytyi taas. Pikainen Immalanjärven stoppi oli lähes turha, kun havainnot jäivät harmaalokkiin ja varpushaukkaan ja Lappeenrannassa shoppailujen ja pelailujen yhteydessä kävin vain Reijolan jätärillä, jossa näkyi tavi.

16.12. Oravaniemestä pääsi vielä katsomaan sulalle Kurhonselälle, jossa näkyi kuitenkin vain kalalokki ja palokärki lensi ylitseni. 17.12. Kirkonkylällä yritimme pyydystää siellä oleilevia vielä renkaattomia nakkeleita, mutta toinen lintu vain kävi näkyvillä, toisen intouduttua hetkeksi laulamaankin. Muita päivän havaintoja olivat pari harmaapäätikkaa, vihervarpunen, mustarastas, jokunen räkättirastas, 8 teertä sekä parissa paikassa näkyneet yhteensä 13 peippoa.

18.12. Kannaksella lensi ylitseni yllättäen vanha merikotka. 19.12. samassa paikassa näkyi pitkästä aikaa valkoselkätikka ja kylällä kuului tikli. 20.12. Siikalahdella näkyi ”vaseti” ja Kannaksella jopa 25 peippoa sekä järri. Vartialahdella kellui yhä 93 laulujoutsenta ja sinisorsa. Uuttukyyhky istuskeli vaihteeksi S-Marketin katolla näkyen vihdoin kotipiiriin. Illalla sain ambulanssikuskeilta puhelun, että Terkkarin viereisen rakennuksen ikkunaan oli törmännyt viirupöllö. Ehdin singahtaa paikalle haavin kanssa, mutta lintu lensi ihan hyvin minua pakoon, ennen kuin ehdin juuri edes lähestyä.

21.12. Siikalahdella näkyi pitkästä aikaa isolepinkäinen ja valkoselkätikka taas Kannaksella, 22.12. Hanna löysi yllättäen meidän pihan parkkipaikan puista mustapääkerttukoiraan, jonka ehdin itsekin bongata, kun se oli jo siirtynyt naapuriomakotitalojen pihapuskiin. Ylläri oli myös se, että palattuani töihin, lensi terkkarin yli valkoselkätikka.

J.A.