Huhtikuu 2003

Huhtikuu – Kevättä odotellessa

Huhtikuu alkoi todella talvisilla keleillä. Harvat jo Parikkalaan saapuneet muuttolinnut olivat palanneet takaisin etelään. Niinpä kuvattavaa ei meinannut millään löytyä.

5.4. Kauppisen Timo soitteli minulle, että hänellä on ollut muutaman päivän kesy viirupöllö tarkkailemassa ruokintapaikkansa liikennettä, joten päätin heti lähteä ruokatunnilla Koitsanlahdella käymään. Pienen etsinnän jälkeen pöllö löytyikin ja lensi istumaan ruokinta-automaatin päälle. Lintu oli tietenkin hieman väsähtänyt ja varmasti nälissään, mutta se vaihteli paikkaa välillä aivan reippaan näköisesti.

Ties monennenko takatalven aikana kuvailin “anoppilassa” Tarvaslammella sepelkyyhkyjä, jotka olivat tulleet ruokinnalle, kun hankien alta ei ruokaa irronnut. Siitosen Hannun kanssa kävimme myös kuukkelimetsällä kääntymässä, mutta kuukkelit eivät oikein suostuneet yhteistyöhön. Tarvaslammen keltasirkut puolestaan suostuivat myöhemmin poseeraamaan oikein putken täydeltä.

11.4. lähdin hakemaan Oulusta muuttokuormaa Parikkalaan. Matkalla Parikkalan ja Punkaharjun rajalla plokkasin metsästä komean ukkometson, josta sain kuin sainkin otettua yhden kuvan ennen kun se lähti lentoon. Vastaavasti lähellä Oulua törmäsin Limingassa metsäkauriiseen, joka seisoskeli kaikessa rauhassa pellolla ruokailemassa. Oulusta ei oikein löytynyt mitään kuvattavaa, Ruskosta sentään irtosi muutama tosi hauska kuva mustavariksista.

Seuraavalla viikolla ehdin enää kuvata kangaskiurua Sounion sorakuopalla Siikalahden eteläpuolella ennen kuin lähdimme viikonloppuna reippaalle reissulle Varanginvuonolle! Norja Varanki IV/2003 (Reissukertomus kokonaisuudessaan mm. amerikanjääkuikka, jääkuikka, suulia, myrskylintuja… ja muutenkin mielettömän leppoisaa pääsiäisretkeilyä!)

Varangista palattuani vaihtuivat vihdoin muutaman päivän kuluttua terveyskeskustyöt Siikalahden lintuoppaan hommiin. (Olihan sitä jo odotettukin!) Siikalahti oli vielä huhtikuun lopussakin aivan umpijäässä. Vain pari pientä sulaa, missä nokikanat ja telkät mahtuivat uimaan. Muuten vesilintujakin oli todella vähän. Joku mustakurkku-uikkukin sentään ilahdutti läsnäolollaan. Kuun viimeisinä päivinä sitten vihdoin saapui kevät! Muuttolintuja näkyi joka päivä lisää ja lajimäärä kasvoi nopeasti. Aloittelevalle digiscoupparille riittikin kuvattavaa jokapuolella. Silti valo päivästä toiseen oli huono, joten onnistuneet lintukuvat jäivät todella vähiin. Onneksi sentään joku kuva onnistui.

J.A.