Bongariliiton kokousreissu Helsinkiin

Perjantaina 20.11. ajelin työpäivän jälkeen Kirkkonummelle. Matkalla ei juuri havainnoilla juhlittu. Imatran Immalanjärvellä näkyi sentään 5 allia, pilkkasiipi sekä lapasotka. Illalla majoituin vanhempieni luokse.

Lauantaina heräsin aikaisin ja suuntasin Espoon Kaitalahdelle, jossa oli viime aikoina ollut mukavasti viiksitimaleita sekä parikin pikku-uikkua, nämä kun molemmat puuttuivat minulta vuodenpinnoista. Koska ennen aamukahdeksaa oli vielä todella hämärää, kurvasin ensin Kaitalahdenrantaan, josta pikku-uikkuja oli havaittu enemmän. Olin ajatellut, että uikut saattaisivat aamuhämärissä olla äänessäkin. Olin juuri kurvaamassa Kaitalahdenrannan sataman parkkipaikalle, kun tieltä auton valosta lennähti tien varteen pikkulintu, joka pysrtön reunasulkien perusteella toi lähinnä mieleen sirkun. Muistin paikan olevan erinomainen pajusirkuille ja lähes täsmälleen samassa paikassa olimme Hannan kanssa nähneet muutamaa talvea aiemmin karkauspäivänä hurjat 65 pajusirkkua. Ne olivat olleet syömässä jyviä samaisen hiekkakasan vieressä, jonka viereen tämäkin lintu oli nyt lennähtänyt.

Niinpä parkkeerasin auton, tsekkasin nopeasti lähivesialueen, mutta oli kuitenkin vielä niin hämärää, etten nähnyt juuri mitään. Sitten päätin käydä katsomassa, löytäisinkö tieltä lennähtänytttä lintua. Yllättäen lintu oli palannut tien varteen ja sirkkuhan se oli. Hiivin lähemmäksi, sillä oli niin pimeää, etten nähnyt linnusta mitään värejä, vain hieman kuvioita. Mutta lintu näytti todella pieneltä! Lopulta olin vain muutaman metrin päässä ja linnun kuviointi sopi täysin pikkusirkulle, mutta mitään eksakteja tuntomerkkejä en hämärän takia vieläkään oikein nähnyt. Sitten tietysti tuli sauvakävelijä suoraan lintua kohti ja lintu lennähti tien toiselle puolelle pusikkoon piiloon.

Päätin kuitenkin jo havaitsemieni tuntomerkkien perusteella laittaa linnusta hälyn tiedotukseen pikkusirkkuna. Lähinnä sellainen sen kuitenkin täytyi olla – ainoastaan joku outo pieni rarisirkku olisi voinut myös tulla kyseeseen. Onneksi löysin linnun kohta taas tieltä ja siinä se sitten tuntui pysyvänkin. Kävin välillä katsomassa lahtea pikku-uikun toivossa ja pikkuhiljaa valo lisääntyi ja pääsin näkemään linnusta jo tuntomerkkejäkin. Puolisen tuntia linnun löytymisen jälkeen alkoi jo lajityypillinen värityskin näkyä ja silloin sain sekunnin valotusajalla viimein sellaisia kuviakin, että linnun pitäisi tunnistua. Olin toki ottanut kuvia jo aiemminkin niin paljon, että sormeni olivat jo aivan jäässä ja sitten kylmän takia hyytyi myös kameran akkukin! (Mainittakoon, että kuvissa on melkolailla realistinen tilanne linnun löytöhetkellä sekä sitten loppuvaiheessa otettu kuva sekunnin valotusajalla.)

Lopulta kun linnun löytymisestä oli kulunut jo reilut puoli tuntia eikä vieläkään ainoatakaan bongaria ollut saapunut, päätin lähteä Kaitalahden lintutornille timaleita ja pikku-uikkua etsimään. Olin vielä paria minuuttia aiemmin varmistanut, että sirkku oli yhä vakiopaikallaan, jonka olin päivittänyt jo aikaa sitten lintutiedotukseen ja koska lintu ei juuri tällä hetkellä ollut ainakaan ihan tiellä tai tien varressa, uskalsin ajaa autoni pois parkkialueelta.

Ollessani käppäilemässä Kaitalahden lintutornia kohti sain sitten useammankin puhelun, joissa paikalle saapuneet bongarit kyselivät, missä lintu oli ja missä minä olin. Oletin toki linnun olleen yhä samalla paikallaan, jossa se oli reilut puoli tuntia pysytellyt, mutta eipä bongarit sitä enää löytäneet vaikka etsivät koko loppupäivän. Liekö linty säikähtänyt ensimmäisiä ehkä turhan varomattomasti paikalle saapuneita bongareita, jotka eivät selvästikään olleet lukeneet tarkkaan viestejäni, joista olisi ollut ymmärrettävissä, missä lintu oli, vai oliko lintu jo häipynyt paikalta ennen lähtöäni, kun en itsekään sitä juuri sillä hetkellä vakiopaikallaan nähnyt?

Kaitalahden tornilla kuulin aika nopeasti pariin otteeseen viiksitimaleita, jonka jälkeen kävin vielä Kaitalahdenrannassa, jossa paikalla oli muutama kymmen sirkunetsijä. Sitten minun pitikin suunnata kohti Kirkkonummea, josta otin junan Helsinkiin ja puoliltapäivin alkoikin meillä Bongariliiton hallituksen kokous.

Kolmelta iltapäivällä oli vuorossa Bongariliiton syyskokous, jonka jälkeen Markus Lampinen ja Juho Könönen kertoivat rengastusreissustaan Baikalille. Sen jälkeen oli vielä vuorossa jatkot Mannerheimintiellä, jossa en kuitenkaan jaksanut olla kuin iltakahdeksaan, jonka jälkeen otin taas junan Kirkkonummelle.

Sunnuntaina suuntasin taas aamusta Kaitalahdelle, jossa sirkkua, pikku-uikkua saati edes timalita näkynyt tai kuulunut. Suomenojan altaalla näkyi vain 8 harmaasorsaa ja Nuottalahdella 4 lisää. Sitten suuntasin Kirkkonummen Masalaan, jossa ei aamun etsinnöissä vielä ollut nähty pitkään paikalla ollutta harjalintua. Päätin jättää muut kyttäämään vakiopaikkaa ja suuntasin parin muun bongarin kanssa tutkimaan lähipihoja. Arvelin linnun löytyvän joltain vielä vihreältä nurmikolta. Ja eipä mennyt monta minuuttia, kun löysin linnun eräältä takapihalta, jolta se kuitenkin nousi siivilleen ja lensi kohti seuraavaa katua. Ilmoitukseni perusteella lintu taas löytyikin jonkin ajan kuluttua siltä seuraavalta tieltä, mutta tuolloin olin jo itse vanhemmillani syömässä ja pian matkalla kohti koti-Parikkalaa.

Matkan varrella kurvasin vielä Porvoossa Seitlaxfjärdenille, josta löysin pienen etsinnän jälkeen vihdoin pikku-uikun ja Pyhtäältä yritin vielä illan viimevaloilla löytää yhä vain paikalla olleita paria punapäänarskua, mutta jouduin tyytymään 30 uiveloon ja 24 nokikanaan ym.

J.A.