Talvista lintukuvausta Parikkalassa
Koulujen hiihtoloma ajoittuu parhaaseen talvilintujen kuvausaikaan. Helmikuun lopussa päivä on jo pidentynyt ja lumi heijastaa valoa kaikkiin suuntiin. Helmikuussa ovat usein kovimmat pakkaspäivät, jolloin talvehtivat linnut vierailevat ahkerasti ruokinnoilla. Tämä talvi on ollut nyt poikkeuksellisen leuto, mikä on näkynyt ruokinnoilla selvästi. Linnut vierailevat ruokinnoilla aikaisempia talvia harvemmin.
Pyrin keskittymään nyt lintujen lentokuvaukseen. Valitettavasti säät eivät projektiani suosineet, sillä paksut pilvet peittivät auringon monena päivänä. Lintujen lennon täydelliseen pysäyttämiseen tarvitaan hyvin lyhyttä suljinaikaa. Siivenkärjet alkavat olla teräviä vasta 1/8000 sekunnin valotusajoilla. Näin lyhyille ajoille tarvitaan paljon valoa ja sitä ei aina ollut. Lintujen energiantarve on leutoina talvipäivinä myös pienempi, eivätkä ne vieraile ruokinnalla säännöllisesti. Toisaalta leudot säät mahdollistivat jopa 8-10 tunnin kuvauspäivät. Normaaleilla helmikuun pakkasilla ei olisi millään pärjännyt ulkona noin pitkään. Kuvausteltta suojaa tuulelta ja sisällä on pari astetta lämpimämpää kuin ulkona. Paksut toppavaatteet ovat välttämättömät, samoin kunnolla eristetyt talvikengät. Hapettumiseen perustuvat käden lämmittimet ovat hyvä lisä pitkien kuvaussessioiden aikana.
Ruokinnalla käyvät linnut eivät arastele kuvaustelttaa, kunhan kuvaaja on mahdollisimman hiljaa ja kuvausteltta on pysyvästi paikoillaan. Nykyiset kamerat ovat onneksi äänettömiä, jolloin linnuille näkyy vain himmentimen aukon supistuminen ja ehkä sulkijan välähdys. Objektiivi suunnataan lintua kohti mahdollisimman hitaasti ja rauhallisesti, jotta ruokintapaikkaa lähestyvä lintu ei säikähdä äkkinäistä liikettä. Talvi on linnuille ankaraa aikaa, eikä lintujen kuvaaminen saa estää niitä ruokailemasta normaalisti. Kun linnut eivät näe kuvaajaa voivat linnut vierailla ruokinnoilla rennosti ja ilman ylimääräistä stressiä.
Ruokinnoillani on vieraillut nyt eri yksilöitä ainakin 9 valkoselkätikkaa, 11 harmaapäätikkaa, vähintään 12 käpytikkaa ja yksi pikkutikka. Ruokintoja hyödyntäen talvehtii sadoittain tiaisia, pieniä pyrstötiaisporukoita, mustarastaita, ja närhiä sekä harakoita. Siemensyöjien määrät ovat olleet poikkeuksellisen alhaisia. Keltasirkkuja, punatulkkuja ja pikkuvarpusia on ruokinnoilla vain vähän.
H. A.
