Espanja Andalucia 16.-21.9. 2008
Taas matkaan
16.9. Olimme Edellisiltana palanneet Madeiran reissulta ja majoittuneet Kirkkonummelle vanhempieni luokse ja taas aamulla saimme pakata kaikki uudet matkatavarat valmiiksi. Automme oli käynyt kunnon kausihuollossa ja kymmenen aikaan aamulla pakkasimme kaikki tavarat siihen ja lähdimme kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Saatuamme auton parkkiin, kävelimme matkatavaroinemme asemalle odottamaan SAS:n klo 12.50 lähtevää lentoamme Kööpenhaminaan.
Klo 13.30 paikallista aikaa laskeuduimme Kööpenhaminan lentoasemalle, jossa kuluttelimme reilut pari tuntia aikaa ennen seuraavaa Iberian lentoamme Malagaan. Kööpenhaminan lentoasema oli yllättävän suuri ja edullinen, joten aika kului yllättävän nopeasti.
Olimmekin ihmetelleet, miksi seuraava lentomme oli niin käsittämättömän pitkä. Asia selvisi, kun yhtäkkiä laskeuduimmekin Madridiin. Meillä ei tällaisesta välipysähdyksestä ollut mitään tietoa. Ihmisten ollessa jo poistumassa koneesta, tuli viimein englanninkielinen kuulutus, josta juuri ja juuri sai sen verran selvää, että meidänkin tulisi nousta koneesta ja etsiä jostakin portti, josta jatkolentomme Malagaan lähtisi. Iberia se osaa aina yllättää! Myöhemmin kuulimme, että välilasku Madridiin on ihan normaali käytäntö, mutta voisihan siitä jotenkin jossain ilmoittaa.
Madridin lentoasemalla törmäsimme viimein Jaakko Pajuun, joka oli BirdLifen edustajana tällä Andalucian lintumessumatkalla (oli saanut palkintomatkan oltuaan niin aktiivinen IBA-laskija). Vajaan tunnin odotuksen jälkeen eli 20.00 alkoi boarding Malagan koneeseen eli taas vaihteeksi olimme reippaasti myöhässä aikataulusta. Niinpä laitoin kontaktihenkilöllemme viestin, että olisimme perillä vasta noin 22.00 aikoihin.
Malagassa matkatavarat löytyivät helposti ja kohta aulasta löytyi Mike Lockwood, Gironassa asuva englantilainen, joka toimisi englanninkielisenä oppaanamme reissun ajan ja kohta perässämme saapui myös lennolla ollut belgialainen Sophie. Lastasimme tavaramme pieneen linja-autoon, jolla lähdimme ajamaan pimeässä puolentoista tunnin päähän Rondaan.
Matkan varren ainoaksi lintuhavainnoksi näimme tien yli lentäneen tornipöllön ja lopulta hieman ennen puoltayötä pääsimme majoittumaan Hotel San Gabrieliin, jonne kaikki muut olivat saapuneet jo aiemmin ja nauttineet jo illalla tervetuliaisateriankin. Meillekin onneksi oli leipää ja salaattiateria odottamassa huoneessamme, joten nälkäisenä ei tarvinnut mennä nukkumaan.
Retkelle vuoristoon
17.9. Heräsimme jo ennen seitsemää ja seitsemäksi olimme ottaneet retkeilyvarustuksen valmiiksi, pakanneet muut tavarat ja kävelleet aamupalalle. Aamupalalla tapasimme viimein muunkin porukan, joka oli tälle retkelle kutsuttu. Yhteensä osallistujia oli 29 kymmenestä maasta: Suomi, Ruotsi, Norja, Belgia, Hollanti, Saksa, Ranska, Englanti, Irlanti sekä tietysti Espanja. Iso osa osallistujista oli matkanjärjestäjiä mutta mukana oli myös useita lehtimiehiä. Vanhoja tuttuja ei ollut muita kuin ruotsalainen Christian Cederroth, joka oli ollut puoltatoista vuotta aiemmin kanssani Donanassa Andalucian ensimmäisessä lintuharrastuskonferenssissa asiantuntijana. Mike esitteli myös muun vetäjätiimin, johon kuuluivat Lola Crespo sekä Sergio Gonzales.
Klo 7.45 pakkasimme kaikki tavaramme kahteen pienehkön linja-autoon, joihin kipusimme ja lähdimme kiertämään Rondan läheisiä lintupaikkoja. Vähän matkaa ajettuamme tapasimme päivän oppaamme Ornironda -nimisestä yrityksestä ja heidän perässään jatkoimme ensimmäiselle lintukohteelle Cueva del Gaton kalkkikiviharjanteelle, jossa joki tuli vuoren alta esiin. Lintuja oli heti todella runsaasti: puskat olivat täynnä harmaasirkkuja, mustakottaraisia lenteli ympäriinsä, silkkikerttuset lauloivat, punarinta tiksutti. Laitoin heti parkkipaikalla putken pystyyn ja aloin tihrustaa vuoren laelle ja heti ensimmäinen putkeen osunut lintu oli mustatasku! Lintu kuitenkin tipahti vuoren huipun taakse piiloon ja hetken etsinnällä huipulta löytyi enää jokunen sinirastas ja pari alppirautiaista. Ensimmäiseksi nisäkäspinnaksi näkyi vuoren rinteellä kivunnut pyreneittenvuohi.
Kävelimme hitaasti rehevää jokivartta kohti vuorta havaiten virtavästäräkkejä, pari koskikaraa, tiltaltteja, lehto-, mustapää- ja samettipääkerttuja ja yhtäkkiä Christian plokkasi kultarinnan lähipuskasta. Lintu ei tullut kovin hyvin esiin, mutta porukalla se saatiin määritettyä iberiankultarinnaksi.
Pienen kävelyn jälkeen saavuimme luolalle, jossa asusti kuulemma jopa 30 eri lepakkolajia, mutta näin aamullakin luolan suulla oli vilkasta, sillä kalliopääskyt ja alppitervapääskyt lentelivät edestakaisin luolan suulla. Alppitervapääskyjen kiikitys kuului voimakkaasti luolasta. Ylitsemme muutti pari parvea mustahaikaroita, jokunen alppivaris kaarteli taivaalla raakkuen ja pian taivaalta löytyivät ensimmäiset käärme- ja pikkukotkat sekä kalasääski. Vuoren harjalta löytyi nyt useampikin vilkkaasti liikkunut mustatasku, joten nähtävää riitti!
Aikataulu oli kuitenkin armoton, joten kävelimme pikkuhiljaa takaisin parkkipaikalle, jonka viereisistä puskista löysimme taas iberiankultarinnan, jonka pääsimme viimein näkemään oikein mukavasti. Vaikka ainakin itse olisin viihtynyt paikalla pitempäänkin, piti meidän jo lähteä paikallisoppaiden perässä ajaen kohti Sierra de la Nievesin kansallispuistoa.
Pikkuhiljaa lähdimme kipuamaan busseille hieman liiankin huonokuntoista kinttupolkua karstikallioiden keskellä olevalle tasangolle havaiten bussin ikkunasta pari mustataskua, mustaleppälintuja, mustapäätaskuja, keltavästäräkkejä, vuorisirkkuja, ensimmäiset hanhikorppikotkat, pensaskertun ym. Kivikkoisessa maastossa oli lintuja kaikkiaan varsin vähän. Kävelimme parin kilometrin matkan suurten laitumien halki havaiten pari parvea kalliovarpusia, kivikkokiuruja sekä runsaasti mustakottaraisia tammimetsikköön, jossa lajisto muuttui radikaalisti. Metsikössä pähkinänakkelit tuittailivat, tulipäähippiäiset ja etelänpuukiipijät ja tiaiset sirisivät, siniharakka äänteli kauempana ja muuta tavallista metsälinnusta edustivat mm. leppälinnut, kirjo- ja harmaasiepot, kulorastaat, metsäkirviset, peipot, peukaloinen, varpushaukka jne. Eräällä luonnonlähteellä, joka oli muurattu karjalle juomapaikaksi, näimme tiltaltteja, pajulintuja, lännenrusokertun, tulipäähippiäisiä sekä pensassirkun. Ajaessamme jo takaisin laitumien läpi, löysimme erään puun latvasta etelänisolepinkäisen.
Jatkoimme seuraavaan kohteeseen, jossa ensin ruokailimme eräässä metsätuvassa, ennen kuin jatkoimme kävellen erikoiseen endeemiseen kuusimetsikköön. Tuvan mäyräkoirat lähtivät meitä johdattamaan metsän siimekseen. Muutama pikkukäpylintu lensi äännellen ylitsemme ja eräältä aukealta kantautui iberianvihertikan vihellys. Matkimalla saimme tämän tikan lentämään ylitsemme useita kertoja, mutta laskeutumaan se ei suostunut. Nuori maakotka kierteli läheisten harjanteiden yllä, mutta muuten havainnot jäivät kuitenkin vaisuiksi, tietenkään keskipäivä ei ollut oikea aika metsäretkeilyyn, mutta muutenkin paikka vaikutti hieman tylsältä. Lopultakin kiertelimme tässä metsikössä aivan liian kauan! Tämän ajan olisi kyllä voinut käyttää paremminkin.
Jatkoimme pitkän siirtymän Benalup-Cajas Viejasiin (Cadizin maakuntaan), jonne saavuimme reilusti myöhässä. Harmitti, kun hämärtyvässä illassa ohitimme Medinan laguunin, jonka oli ollut tarkoitus olla ohjelmassamme, mutta emme sinne nyt lainkaan ehtineet. Mieluusti olisin kuusimetsiköiden sijaan katsellut kruununokikanoja, morsiosorsia, ruskosotkia ja tuhansia vesilintuja, jotka nyt näimme vain bussin ikkunasta valtavana lauttana kellumassa järven keskellä. Matkan varrella havaitsimme kolme liitohaukkaa, useita parvia punapyitä, töyhtökiuruja, lehmä- ja silkkihaikaroita sekä minervanpöllön.
Benalupissa majoituimme aivan hävyttömän hienoon Fairplay Golf -hotelliin, jossa meidän sviittimme hinta olisi normaalisti ollut 720€, ilman aamupalaa. Saatuamme tavarat huoneisiimme ei meillä kuitenkaan ollut aikaa nauttia sviitistämme vaan suuntasimme kaupunkiin komeaan 20-lukuhenkiseen ravintolaan syömään. Ja kuten espanjalaisiin tapoihin kuuluu, ruokailu ei taaskaan ollut mikään läpihuutojuttu vaan todellinen spektaakkeli, jossa nautittiin ainakin viisi ruokalajia ja yhteensä tähän toimitukseen kului kolmatta tuntia. Niinpä lopulta pääsimme hotellille rättiväsyneinä vasta puolen yön jälkeen.
La Jandaan
18.9. pitkäksi venyneen illallisen takia heräsimme myöhemmin kuin alun perin oli ollut tarkoitus ja näin sinetöimme Medinan lopullisen skippaamisen ohjelmastamme. Paikallisen Ornitourin oppaan perässä lähdimme kohti uusia lintupaikkoja Laguna de la Jandan peltoaukeita. Janda oli vielä muutamia kymmeniä vuosia aiemmin ollut Donanan kaltainen suuri suistomaa-alue, mutta se oli kuivattu viljelymaaksi.
Toista tuntia köröttelimme oppaamme perässä ajaen peltoaukeiden halki pysähtymättä lainkaan. Toki syitä pysähtymiseen ei juuri ollut, sillä lintuja oli vähän ja ne vähät saatiin kyllä tunnistettua liikkuvan bussin ikkunastakin: turturikyyhkyjä, pari nuorta punapäälepinkäistä ja tuulihaukkoja, joiden ohella pelloilla olleita pikkutuulihaukkoja olisi mieluusti pysähtynyt katsomaan paremminkin.
Viimein pysähdyimme naurettavan pienelle vesilutakolle, jolta odotetusti löytyivät ensimmäiset kahlaajat: metsävikloja, liroja, rantasipiä, pikkutyllejä, tyllejä, pitkäjalkoja, pari taivaanvuohta ja suokukkoa sekä liejukana. Ainoa parempi havis oli pääskyparvesta löytynyt ruostepääsky. Jatkoimme entistäkin suurille aukeille, joilta löytyi runsaasti punapyitä ja fasaaneja sekä kattohaikaroita seuranaan joitakin pronssi-iibiksiä. Pari hiirihaukkaa kaarteli taivaalla, kuningaskalastaja vilahti ohitsemme, heinäkertut piipittivät, yöhaikaranuorukainen säikähti lentoon eräästä ruovikosta ja harjalintu lehahti lentoon tien varresta. Jotenkin La Janda kuitenkin jäi pettymykseksi, kuten jäi myös paikallisten opasfirmojen oppaiden taso jo toisena päivänä peräkkäin.
Tarifaan
Päivällä suuntasimme kulkumme kohti Tarifaa, jonne päästyämme suuntasimme suoraan parhaille petolintustaijipaikoille, mutta valitettavasti sää oli muuttunut sateiseksi, joten reilun tunnin staijilla havaitsimme ainoastaan joitakin mehiläishaukkoja, muuttohaukan, pari niittysuohaukkaa, merimetson sekä paikallisia hanhikorppi-, käärme- ja pikkukotkia. Tämän jälkeen kävimme pikaisesti tutustumassa Tarifan ensimmäisten lintumessujen pääteltan tarjontaan sekä tapasimme muutamia reissumme toteutumiseen osallistuneita paikallistahoja. Messut näyttivät olevan varsin onnistuneet, sillä väkeä oli paikalla jo näin ensimmäisenä messuaamuna ihan mukavasti ja paikalliset yrittäjät olivat todella panostaneet esitteisiinsä ja tarjontaansa. Valitettavasti suuri osa tarjonnasta oli espanjankielistä, joten BirdFairilta tuttua joulufiilistä ei ainakaan meikäläiseen tarttunut, kun ostettavaa ei löytynyt. Vilkaisimme myös telttojen taakse kyhätyn haaskan, jolle laskeutui nuori pikkukorppikotka parahiksi ennen kuin suuntasimme lähiravintolaan taas kuluttamaan aikaa pitkän ruokailun muodossa. Toki nyt keli oli sellainen, ettei ulkonakaan tuulessa ja tuiskussa oikein olisi viihtynyt.
Ruokailun jälkeen palasimme kiertämään messujen pari muuta telttaa, mutta näiden tarjonta oli varsin vaatimatonta. Taideteltassakin oli todella paljon tyhjää tilaa. Niinpä päätin käppäillä läheiseen rantaan, josta pointsasin reissupinnaksi mm. suulan, välimerenlokin, pikkukuovin, mustajalkatyllin, pulmussirrin, riuttatiiran jne.
Illalla edessä oli taas pitkääkin pitempi siirtyminen Donanaan El Rohion kylään, jonne saavuimme vasta yömyöhään. Silti edessä oli vielä pitkä ruokailu lähiravintolassa ennen kuin pääsimme pehkuihin. Onneksi reissun alkuperäinen ohjelma oli muuttunut siten, että nyt saisimme yöpyä kaksi yötä samassa Malvasia -hotellissa, joten kerrankin saimme hieman tavaroita purettua ja pääsimme hieman kotiutumaan.
Donana
19.9. Onneksemme ohjelmamuutosten myötä pääsimme nyt retkeilemään päivän myös Donanan kansallispuistossa, jossa itse olin jo 1,5 vuotta aiemmin päässyt muutaman päivän retkeilemään, mutta nyt Hannakin pääsisi tutustumaan tähän upeaan lintualueeseen!
Aamupalan jälkeen kahdeksalta tapasimme Donana Naturen paikallisoppaamme ja pakkauduimme heidän nelivetoautoihinsa. Me tietysti valitsimme vanhan tutun oppaan Abelin, jonka olin edellisreissulla todennut todella päteväksi.
Heti alkuun suuntasimme läpi iberianilvesmetsiköiden kohti laajoja petolintuaukeita. Nisäkäshavainnot jäivät kuitenkin saksanhirveen sekä pieneen villisikalaumaan. Nummikirvinen lensi äännellen automme vierestä, siniharakkaparvia viiletti metsissä, käärmekotkia ja hanhikorppikotkia oli tolppien nokassa ja pian löytyi parvi hanhikorppikotkia kuolleen hevosen raadolta. Lopulta erään tolpan nokasta löytyi etsimämme, komea vanha iberiankeisarikotka! Valitettavasti lintu oli todella pahassa valossa, joten kuvat jäivät varsin huonoiksi, mutta pääasia oli, että tämä komea kotka nähtiin. Pari sinisuohaukkaa, aidalta lentoon lähtenyt rusotasku sekä pensastaskuja havaittiin ennen kuin taas löytyi mukava laji pikkutrappi!
Koko Donanan alue oli todella kuiva, sillä alueella ei ollut satanut kuukausiin, siksipä paikkaa ei oikein meinannut tuntea samaksi kuin edellisellä käynnilläni, jolloin keväinen Donana oli suorastaan tulvinut ja lintuja oli ollut joka puolella. Nyt jopa opastuskeskuksen takalutakko oli täysin kuiva ja autio. Lähistöllä oli sentään pieni lutakko, jolta löytyi runsaasti lintuja: suo-, pikku- ja kuovisirrejä sekä valko-, punajalka- ja mustavikloja joukossaan paikallisittain harvinainen vesipääsky. Pikku-uikkuja, jalohaikara, runsaasti flamingoja ja kapustahaikaroita, selkälokki, riutta- ja kalatiiroja sekä jokunen lyhytvarvaskiuruparvi sekä yksittäiset pikkukiuru ja pikkupensaskerttu rikastuttivat myös lajilistaamme.
Jatkoimme ruokailemaan samaan tupaan, jossa olin ruokaillut myös edellisvisiitilläni, jonka jälkeen jatkoimme lähistön ainoalle kunnon vesilintulaguunille Dehesa del Abajoon. Jo matkalla näimme pari ruskohaikaraa mutta itse laguuni oli todellinen lintuparatiisi! Lintuja oli todella paljon! Flamingojen ohella katto- ja kapustahaikaroita sekä pronssi-iibiksiä oli suuret parvet. Sorsien seasta löytyi heti runsaasti reissupinnoja mm. 3 marmorisorsaa ja 2 punapäänarskua. Mustatiirat saalistelivat hyönteisiä vedenpinnasta ja kahlaajia piipersi rannoilla. Nokikanojen tsekkaus ei kuitenkaan tuottanut yhtään kruununokikanaa, joten jatkoimme piakkoin laguunin toiselle puolelle parin piilokojun tuntumaan, jossa saimme odotettua varjoa, sillä viimein sää oli muuttunut poutaiseksi ja lämpöä oli jopa 33 astetta!
Piilokojun lähistön kahlaajaparvista löytyi muutama karikukko, pääskykahlaajaparvi ja mustapyrstökuirien ohella myös muutamia punakuireja ja kaukana vastarannalla lensi muutama töyhtöhyyppä. Naurulokkien seassa uiskenteli ainakin yksi kalalokki ja sitten löytyi kunnon jymypaukku – nuori tiiralokki! Lintu uiskenteli naurulokkien seassa todella kaukana, mutta laji on kyllä todella helppo tunnistaa kaukaakin. Tekstarikeskustelu katalonialaisystävämme Oriolin kanssa paljasti, että lintu oli ollut paikalla jo lähes pari viikkoa, mutta tätä me emme olleet tienneet.
Todella tyytyväisinä palailimme Rocioon, jossa meillä oli ensimmäistä kertaa koko reissun aikana enemmän kuin 15 minuuttia vapaa-aikaa, joten suihkun lisäksi ehdimme hieman käydä kylällä shoppailemassa ja katselemassa paikkoja. Saimme myös viimein ostettua juomista seuraavan päivän retkiä varten, jotta emme taas kärsisi niin pahasti nestehukasta. Ehdimme vielä hieman lepäillä hotellihuoneessamme ennen taas kerran spektaakkelimaiseksi muodostunutta illallista. Erilaiset merienelävät ja ihmeelliset mustekalan musteella värjätyt lihapallerot ym. alkoivat jo maistua.
Ruokailun jälkeen porukka ja etupäässä uusi ystävämme englantilainen Simon yllätettiin täydellisesti tuomalla pöytään syntymäpäiväkakku. Simon oli erehtynyt mainitsemaan syntymäpäivästään ja tieto oli kiirinyt oppaittemme korviin, joten nyt pääsimme nauttimaan jälkiruoaksi mainiota täytekakkua. Jo varsin inhimilliseen aikaan pääsimme nukkumaan.
Marismas del Odiel
20.9. Aamupalan jälkeen lähdimme kohti läntää ja ajoimme Huelvan kaupungin ohi kohti Portugalia Marismas del Odielin altaille, joilla oli juuri sopivasti nousuveden myötä runsaasti kahlaajia. Paikallisopasta kävi jo hieman sääliksi, sillä tämä sentään hieman yritti meille lintuja näytellä, mutta koska oli jo reissumme viimeinen retkipäivä, olimme jo lähes kaikkia lajeja nähneet siellä täällä. Heti löytyi kuitenkin mm. räyskiä, muutama punasotka, tundrakurmitsoita, sirrien seasta jokunen isosirri, muutama kuovi, todella runsaasti kaitanokkalokkeja, lähes tuhannen avosetin parvi sekä lähes joka lutakolla olleita mustakaulauikkuja ynnäsin yhteensä yli 750 yksilöä, silkkiuikun ollessa se harvinainen uikku kymmenellä yksilöllä. Kulutimme aikaa ehkä hieman liiankin kauan altailla flamingoja, eteläharmaalokkeja ja muita runsaita lajeja ihmetellen, pääsinpä ottamaan muutaman kuvan välimerenlokeista ja luimme Christianin kanssa yhden selkälokin värirenkaat, ennen kuin jatkoimme opastuskeskukselle piknikille.
Opparin takana oli muutama lutakko, joilla pesi kruununokikanoja, mutta jotenkin ne onnistuivat seuraavan tunnin ajan meitä välttelemään. Ainoastaan Jaakko näki yhden todennäköisen vilahtavan kaislikoiden taakse piiloon. Sulttaanikana jutteli ruovikon kätköissä, kunnes onnistuin puolivahingossa säikyttää sen lentoon ja pääsimme näkemään sen hienosti. Mustatiiroja saalisteli aivan edessämme, joten kamerat lauloivat. Christian onnistui jossain vaiheessa kuvata 10 gigan edestä lokkejakin…
Jatkoimme iltapäiväksi Huelvaan La Cabeza Altan pitkälle kannakselle merilintustaijille, joka ylitti kaikki odotukset. Heti autosta noustuamme löysimme lokkipaljouden seasta kolmisenkymmentä mustanmerenlokkia, suulat syöksypommittivat kaukana merellä ja ensimmäiset keltanokkaliitäjät löytyivät lentelemästä edestakaisin ja muutamia uimasta aika läheltä rantaviivaa. Pian löytyivät myös ensimmäiset merikeijut, joita viipotti lopulta merellä vaikka kuinka! Ainakin reilut 40 lintua vilisteli aaltojen seassa ja muutama eksyi aika lähellekin, jotta varma lajimäärityskin saatiin tehtyä. Muutama merikihu muutti merellä kuten myös kolme baleaarienliitäjää, yksi leveäpyrstökihu sekä yksi isokihu.
Vain noin puolentoista tunnin meristaiji oli ollut todella monipuolista, joten tyytyväisinä otimme suunnaksi Sevillan, jonne saavuimme lopulta n. 20.00. Iltayhdeksän aikaan oli vuorossa viimeinen illallinen, joka olikin meikäläiseen makuun kaikkein paras, sillä ruoat olivat varsin normaaleja. Maittavan aterian ja pitkien rupattelujen jälkeen päätimme lähteä varsin hyvissä ajoin nukkumaan, sillä meillä pitkänmatkalaisilla oli tietysti aikaisimmat lennot aamulla. Hyvästelimme retkiporukkamme, joka oli ollut todella mainio ja ainakin muutamista olimme saaneet hyviä ystäviä ja kipusimme hotellihuoneeseen nukkumaan.
Paluumatkalle
21.9. Herätyskellomme soivat jo klo 4.30 ja 4.45 suuntasimme pohjoismaalaisporukassa (me, Jaakko, Christian sekä Stejn, joka lensi Norjaan Barcelonan kautta) kohti Sevillan lentoasemaa. Christian ja muutamat muut olivat vielä illan ruokailun jälkeen käyneet Sevillan yöelämään tutustumassa – hatunnoston arvoinen suoritus! Christian aloitti heti lentoasemalle päästyämme kesäisten lintulaskentojen puhtaaksikirjoitustalkoot, joita hän sinnikkäästi jatkoi myöhemmin Madridissakin, jossa meillä oli pitkästyttävä kolmen tunnin odotus ennen jatkolentoamme Kööpenhaminaan.
Kööpenhaminassa meillä oli vielä puisevampi yli neljän tunnin odotus ennen SAS:n lentoa Helsinkiin. Onneksi köpiksen lentoasema oli todella miellyttävä ja halpa ainakin Madridin lentoasemaan verrattuna. Niinpä aika kului yllättävän nopeasti ja viimeinen lentomme oli onneksi pian ohi ja laskeuduimme Helsinkiin jo pian iltakymmenen jälkeen.
Helsingistä ajoimme suorinta tietä onneksi huoltojen jälkeen hyvin toimineella autollamme Parikkalaan Metallican uuden levyn pitäessä meitä hereillä. Kotona olimme aamukolmen aikaan ja muutaman tunnin unien jälkeen oli edessä paluu arkeen ja töihin.
Loppuyhteenvetoa:
Yhteensä tällä Andalucian kierroksella havaittiin noin 190 lintulajia, joita ei tietenkään kukaan havainnut kaikkia, sillä olihan meitä yhteensä 29 turneelle osallistujaa sekä useita oppaita. Kaikki pitemmät siirtymiset sekä kaikki paitsi yhden päivät retket tehtiin kahdella linja-autolla, Donanan retkipäivänä liikuimme neljällä nelivetoautolla.
Lintupaikat Andaluciassa ovat aivan erinomaisia, mutta yllätys on, että ainakin nämä parhaat paikat sijaitsevat aika kaukana toisistaan. Monenlaisia biotooppeja kuitenkin löytyy, joten lajimäärät ovat huikeita! Väitän että alueelle pystyy helposti tekemään viikon reissun, jolla havaitaan reilusti yli 200 lajia.
Kiitokset suurenmoisesta reissusta kaikille matkan järjestäjätahoille, erityisesti Maialen Gutiérrez Garcialle Spanish Tourist Officeen, joka hoiti matkan järjestelyjä, tietysti Plegadiksen Lola Crespolle, Mike Lockwoodille ja Sergio Gonzalesille, jotka hoitivat kaikista järjestelyistä sekä valtaosasta opastusta määränpäässä sekä tietysti mahtavalle retkiporukallemme!
J.A.