Intia Goa 6.-22.12. 2005

Reissuun!

Itsenäisyyspäivän aamuna klo 7.00, kun muut lintuharrastajat ympäri Suomen aloittelivat rallejaan, lähdimme me isäni kyydillä kohti Seutulaa. Pienen odottelun jälkeen klo 9.35 lähdimme kohti ensimmäistä välilaskupaikkaamme Frankfurtia.

Klo 11.05 laskeuduimme Frankfurtiin, josta parin tunnin odottelun jälkeen lähdimme valtaisalla Boeing 747 400 -koneella klo 13.30 kohti Intian Mumbaita (Bombay).
Lento oli äärimmäisen puuduttava! Pahinta ei ollut se, että meidät oli pakattu kymmenestä rinnakkain olevasta penkistä keskimmäisiin, mutta kun elokuvatarjontakin oli vielä armotonta torttua! Jali ja suklaatehdas ja Bollywoodin huikea rakkauskomedia eivät oikein saaneet aikaa juoksemaan.

7.12. Lopulta yöllä kahden aikaan koneemme laskeutui Mumbain lentokentälle, jossa se kierteli ainakin puoli tuntia, ennen kuin pääsimme vihdoin ulos koneesta. Sitten jonotimme ainakin puoli tuntia ennen kuin pääsimme odottamaan matkatavaroitamme, joita odotimme taas ainakin puoli tuntia.

Lentoasemalla selvitimme, että pihalta kulki ilmainen linja-auto paikallislentojen terminaalille ja pienen Mumbai-kierroksen jälkeen toinen terminaali oli meidän Indian Airlines -terminaalimme, jolta lentomme Goaan lähti parin tunnin odottelun jälkeen klo 5.20.

Ensimmäiset ongelmat

Heti Mumbaihin laskeuduttuamme olin saanut katalonialaisystävältämme Oriolilta tekstiviestin, jossa hän kertoi, että heillä oli matkanteossa ongelmia! Milanossa, josta heillä oli jatkolento Mumbaihin, oli sumu, eivätkä he olleet päässeet laskeutumaan Milanoon lainkaan. Oriolin ja tämän tyttöystävän Marian kone oli lopulta pitkään Milanon yllä kaarreltuaan laskeutunut toiselle kentälle, jolta matkustajat kuskattiin Milanoon linja-autolla. Sumu ei kuitenkaan ollut hellittänyt ja oli jo selvää, että heidän jatkolentonsa kohti Mumbaita lähtisi vuorokauden myöhässä.

Tieto oli tietysti ikävä, sillä olimme luulleet, että Oriol ja Maria olisivat olleet jo meitä odottamassa Mumbaissa. Pahinta tässä oli kuitenkin se, että Goan jatkolentolippumme olivat nekin nyt Milanossa Oriolilla! Oriol oli tulostanut netin kautta tilaamansa liput ja vaikka tämä nyt lähetti meillä kaikki lipuissa olleet tiedot, meinasi Indian Airlines vaatia meitä ostamaan uudet liput lennolle – ja vain sen takia, että meillä täytyi olla printti lipusta! Indian Airlinesilla ei tietenkään ollut nettiä saati sitten printteriä, jotta olisimme saaneet liput tulostettua, ja lentokentän nettibaarikin aukeaisi juuri sopivasti liian myöhään eli kuudelta! Ei siinä auttanut muu kuin marssia kilpailevan Kingfisher Airlinesin toimistoon kysymään, voisivatko he auttaa, kun asianosainen yhtiö ei meitä auttanut! Kingfisherillä saimme aivan loistavaa palvelua ja heidän moderniin kalustoonsa kuului toki netti ja tulostin. Niinpä saimme tulostettua lippumme eikä Indian Airlinesin auttanut muu kuin päästää meidät jatkamaan matkaamme kohti Goaa!

Vihdoin perillä!

Seitsemän aikaan aamulla laskeuduimme Goaan Dabolimin lentokentälle, jossa matkatavaramme löydettyämme nousimme meitä odotelleeseen taksiin, joka lähti kuljettamaan meitä kohti Bagaa ja hotelliamme Riversidea.

Jo matkalla selvisi, että lintuja tällä lomalla tulisi riittämään! Vaikka kuskimme ajoi kuin hullu ja enemmän oikeaa kuin vasenta kaistaa, jolla täkäläisittäin olisi kuulunut ajaa, onnistuimme tunnistamaan runsaasti reissupinnoja, ison osan linnuista jäädessä kuitenkin määrittämättä. Kylävariksia, kesykyyhkyjä, varpusia, lehmähaikaroita, smyrnankalastajia, bramiinihaukkoja, silkkihaikaroita, harakkatasku, paksunokkavaris, variskäki, haarapääskyjä, sulttaanikalastajia, jaavanmerimetsoja, punaposkibulbuleita, intiansalangaaneja, ruskohaikara, kenttähyyppiä ja riisihaikaroita tunnistettiin kuitenkin – eli eivätpä olleet aivan hukkaan menneet lintukirjaopinnot ennen reissua.

Tunnin hurjan kaahauksen jälkeen kurvasimme Riversiden pihaan ja pian kannoimme tavaramme huoneeseemme. Emme kuitenkaan malttaneet levätä kuin hetken, vaan päätimme saman tien lähteä pienelle kävelyretkelle heti hotellin takana avautuville Bagan pelloille.

Eliksiä jokapuolella

Emme ehtineet ottaa kuin muutaman askeleen kuivalla niityllä, kun jaloistamme lähti pikkuinen kanalintu räpistellen lentoon. Ehdimme nähdä linnusta tarpeeksi, jotta lintukirjaa vilkaistuamme saatoimme todeta löytäneemme ensimmäisen kunnon retkipinnan – tummapyyjuoksijan. Lyhyt ja helteinen kävely tuotti myös mustadrongoja, harjalinnun, intiansininärhen, lisää smyrnankalastajia, varpusia ja kylävariksia, pikkumehiläissyöjiä, kauluskaijoja, luumupääkaijoja, pikkukiitäjiä, aasianturturikyyhkyjä, rantasipejä, pikkutyllejä, kenttähyyppiä, runsaasti bramiini- ja haarahaukkoja, pikkukotkan, lehmähaikaroita, ruskoperälepinkäisiä, kuhankeittäjiä, harakkataskuja, sepeltaskun, piha- ja viidakkomainoja, ruostepääskyjä, pihamedestäjiä, malabarinmedestäjän, malabarintöyhtökiurun, iso- ja riisikirvisiä, metsäkirvisen, valkokorvasepän sekä sini- ja savupriinian. Helle kuitenkin hyydytti meidät jo alkuunsa ja matkan aiheuttama väsymys (emme meinanneet enää pysyä pystyssä) pakotti meidät palaamaan hotellille käveltyämme vain muutamia satoja metrejä!

Anjunan hippimarkkinoille

Hotellilla nukuimme sitten neljän tunnin päiväunet ennen kuin päätimme lähteä kävelemään rantaa pitkin parin kilometrin päässä Anjunassa vain keskiviikkoisin järjestettäville markkinoille. Kivikkoista rantaa kävellessämme havaitsimme mm. idänuunilintuja, riuttahaikaran, pari karikukkoa, tundrakurmitsan, ylänkötyllejä, sinirastaita, jouhipääskyjä, pari mustavästäräkkiä sekä harmaavatsamonarkin.

Anjunan markkinat olivat todella valtaisat! Onneksi olimme siellä vasta illalla, jolloin väkeä ei enää ollut liikaa paikalla ja myyjätkin olivat jo hieman väsähtäneitä. Toki pimeäkin saapui liian aikaisin, sillä ehdimme koluamaan vain pienen osan kojuista. Hanna onnistui kuitenkin ostaa huiveja ja muita tuliaisia ja minä onnistuin nähdä pari kertaa ylitsemme lentäneen kalahuuhkajan, ennen kuin otimme taksin Calanguteen, josta ostimme hieman eväitä ja kävelimme kolme kilometriä Bagaan hotellillemme syömään ja nukkumaan.

Tutustumista metsälintuihin

8.12. Heräsimme hieman liian aikaisin, mutta auringon alkaessa nousta suuntasimme klo 6.45 heti joen toisella puolella sijainneelle Bagan kukkulalle. Jo joella näkyivät kuningaskalastaja, intiantulitöyhtö, aasiankukaali, aasianturturikyyhky, harmaahaikara ja luumupääkaijoja. Metsäinen kukkulan rinne oli ääniä täynnä, mutta valtaosaa äänistä emme vielä tunteneet ja lintuja oli todella vaikea sada näkyville. Tuhkadrongot, ruskosieppo, pitkäpyrstöräätälit, viitakerttuset, idänuunilinnut, kaukasianuunilinnut, purouunilintu, valkoperämanikit ja rastasviidakkotimaliparvessa viihtynyt ruostevastatimali sekä isotiaistimali ja punaisena viivana ohitsemme vilahtanut paratiisimonarkki tulivat kuitenkin tunnistetuiksi.

Oriol ja Maria saapuivat klo 8.00, jolloin tapasimme Riversiden edustalla. He olivat parin vuorokauden matkanteosta täysin uuvuksissa ja ymmärrettävästi he painuivat lähes saman tien pehkuihin. Me puolestaan lähdimme klo 8.45 vielä takaisin Bagan kukkulalle.

Muutaman tunnin metsäretki onnistui taas yli odotusten, vaikka linnut olivatkin aamusta selvästi hiljentyneet. Reissulistalle saatiin kuitenkin lisättyä punaselkätikat, kilkkusepät, valkovatsadrongo, arovarpushaukka, valkomerikotka sekä puskista esiin kaivetut pensassirkkalintu ja punapyyfasaani sekä eräästä suuresta puusta päivehtimästä löydetyt pari brahmanpöllöä. Taivaalla kaarrelleista kiitäjä- ja pääskysekaparvista löytyi intiansalangaaneja sekä ensimmäiset aasianpalmukiitäjät.

Klo 14.30 herätimme Oriolin ja Marian ja suuntasimme Lila’s Cafelle ”aamiaiselle”. Klo 16.00 lähdimme sitten hiljalleen Bagan peltojen läpi kävellen kohti legendaarista Beira Marin hotellia. Matkalla havaitsimme mm. kyyryhaikaroita, ojasuokanan, piha- ja viidakkomainojen ja punakottaraisten seurassa liikkuneen kauniin bramiinikottaraisen, pari heinäkerttua sekä malabarintöyhtökiurun.

Legendaarinen Beira Mar

Beira Marin hotellilla kävelimme suoraan ravintolaan, jolta tiesimme avautuvan hienon näkymän Bagan pelloille. Vaikka paikalla jo olleet lintuharrastajat kertoivatkin paikan olevan nyt jonkin verran umpeenkasvaneen, oli lintuja heti paikalla runsaasti: mustapääkalastaja, vikloja, nokikana, ruskosuohaukkoja, pikkujalohaikaroita, harmaasiipikottaraisia, valkoperä-, kastanja- ja suomumanikkeja, idänhopeanokkia, harmaakukastaja sekä illan hämärryttyä havaitut brahmanpöllö, kiinanhuitti, 50 pikkupääskykahlaajaa sekä yöhaikaroita. Ja kaikki nämä linnut havaittiin vain ravintolassa limpparia tai Kingfisher -olutta nauttien!

Taksiretkeilyä

9.12. Heräsimme klo 6.00 ja edellisiltana varaamamme taksi saapui 6.30. Suuntasimme Arporaan Club Cabanalle, jonka takaa alkoivat Arporan kukkuloiden metsät. Paikka osoittautui aivan loistavaksi ja törmäsimme siellä heti aamusta muihinkin lintuharrastajiin, mm. Laaksosen Pasiin. Enpä ollut koskaan aiemmin ollut niin pihalla lintujen kanssa kuin tuona aamuna Arporan metsässä, joissa lintuja vilisi puskissa vaikka kuinka, outoja ääniä kuului sieltä täältä puiden latvuksista ja kaikenvärisiä lintuja vilahteli ympärillä tuon tuosta. Jotain kuitenkin saatiin tunnistettuakin, osin kyllä muiden avustamana: rosvo- sekä jalokotka, joria, huppukuhankeittäjiä, alppikiitäjiä, kultaotsa- ja sinisiipilehvejä, pikkuminivettejä, pilkkaminivetti, oranssirastaita, puistosinisieppo, huppuviidakkoharakka, mustapääkäpinkäinen, pronssidrongo, tarhalukkinen, intianharjatiainen, helmiselkätikka, harmaakaulus-, punaperä- ja valkokulmabulbuleita, savupriinioita, harmaaviiru-, intian- ja harmaakukastajat, piha-, malabarin-, isomalabarin-, purppura- ja jopa karmiinimedestäjä havaittiin. Yksi hauskimmista havainnoista löytyi erään puun latvuksesta, jossa istuskeli valtaisa mustanaamainen apina!

Päivän alkaessa lämmetä ja lintujen hiljennyttyä kävelimme Marinha Douradan altaille, joilta löytyi tavakahlaajien lisäksi siperiankurmitsa, lampivikloja, 50 pikkupääskykahlaajaa, jaavanmerimetsoja, kyyryhaikara, pari nokitaskua, mustavästäräkki sekä pari ylilentänyttä idänmehiläishaukkaa.

Käytyämme aamupalalla yhden aikaan vietimme puolentoista tunnin siestan ennen kuin lähdimme taas taksilla liikenteeseen. Ensin suuntasimme Chaporan portugalilaislinnakkeelle, jossa kipusimme raunioille, joilta katselimme maisemia sekä suunnittelimme paikkaa, jonne mennä jokisuiston toisella puolella sijaitsevalla Morjimin hiekkarannalla. Paikka oli varsin helposti päätettävissä, sillä yhdessä kohdassa rantaa näkyi suuret kahlaaja- ja lokkiparvet. Linnakkeelta näimme myös valkomerikotkan, kalasääsken, kuoveja sekä runsaasti lähellä liidelleitä haara- ja bramiinihaukkoja.

Jatkoimme sitten taksilla Morjimiin, jonne pääsi nyt varsin sujuvasti muutamaa vuotta aiemmin valmistunutta siltaa pitkin. Vaikka olimme hiekkarannalla vuoroveden kannalta täysin väärään aikaan (eikä vuorokaudenaikakaan ollut oikea) näimme silti mukavasti ylänkö-, aavikko- ja mustajalkatyllejä, pari punakuiria, meriharakkaparven, pikkupääskykahlaajia, tiibetin-, kaitanokka-, nauru-, aroharmaa-, “aroselkä-” ja “idänselkälokkeja”, yhden mustapäälokin sekä muutamia hieta- ja pikkutöyhtötiiroja, räyskän sekä runsaasti hauskoja taskurapuja ja hienon auringonlaskun.

Illalla palattuamme Riversidelle kävimme syömässä, suoritimme ensimmäisen iltahuudon ja painuimme pehkuihin klo 23.00.

Bagaa kukkulalta pelloille

10.12. Aloitimme taas 6.30 ja suuntasimme taas Bagan kukkulalle. Maria jäi potemaan flunssaa ja lepäämään. Kivutessamme metsäistä rinnettä nyt itäisempää polkua tuntui alkuun, ettei lintuja ollut juuri liikenteessä. Pikkuhiljaa latvustosta alkoi kuitenkin kuulua eri lintujen ääniä, joista osa oli jo tullut tutuksi, sillä iltaisin olimme kuunnelleet Hannu Jänneksen CD:tä. Jorat, kilkku- ja valkokorvasepät lauloivat, idulit, nitidukset ja viitakerttuset ääntelivät ja bulbulit pulputtivat ja pulisivat. Silti lintuja löytyi pääasiassa vasta mäen laelta, jossa elikset paukkuivat metsäpensastimaliporukan, intianmalkohan, intiantaskun ja viimein myös parin riikinkukon muodossa! Muutenkin laella oli vilkasta, kun mustapääkäpinkäinen, bulbuleita, oranssirastaita, puistosinisieppo, huppukuhankeittäjä ja intianharjatiainen havaittiin. Myös apinaperhe toi säpinää mäen laen havainnointiin.

Päivällä kävelimme vielä lyhyen kävelyn pelloilla. Mariakin sinnitteli mukana, vaikka näytti todella sairaalta. Retken paras havainto lähti taas lähes heti jaloista, kun jalkani alta ponkaisi lentoon viiriäispyyjuoksija! Kirvisporukoista löytyi nyt mongoliankirvisiäkin ja muuta lajistoa edustivat mm. sinipriiniat, aasiankukaalit, variskäet, intiansininärhet, sepeltaskut, pikkukotka jne.

Iltaretkelle lähdimme klo 16.00 ja Beira Mariin, jossa näkyi taas runsaasti lintuja: intianviheltäjäsorsa, sama mustapää- ja sulttaanikalastaja, safiirimehiläissyöjiä, arovarpushaukka, huppuviidakkoharakka, ruskosieppo, kaksi intianharjatiaista, harmaasiipikottaraisia ja idänhopeanokkia manikkien sekaparvessa. Illan taas hämärryttyä alkoivat ojasuokanat kurluttaa ja niiden lisäksi näkyi taas kiinanhuitti ja pääsimme myös viereisen hotellin takapihalta bongaamaan naaraskultakurpon walesilaisen lintuharrastajan Timin avustuksella.

Backwoodsiin!

11.12. Herätys oli jo klo 4.50 ja linja-autokyyti Backwoodsin viidakkoleirille oli jo 5.15 pihalla odottamassa. Beira Marilta otimme kyytiin Timin ja tämän seuralaisen ja Marinha Douradalta erään vanhemman brittipariskunnan ennen kuin matkanteko kunnolla alkoi.

Kaikki taisivat nukkua alkumatkan, mutta reilun puolentoista tunnin ajon jälkeen, kun aurinko alkoi hiljalleen nousta ja maisemat alkoivat muuttua metsäisemmiksi, alkoi väki pikkuhiljaa heräillä. Itse olin juuri ja juuri saanut silmäni auki, kun huomasin bussin vierellä lentämästä kaksi valtaisaa sarvinokkaa – keisarisarvinokkia! Valitettavasti kaikki eivät ehtineet nähdä näitä käsittämättömän näköisiä massiivisia lintuja.

Pian bussimme pysähtyi ja tapasimme Leion, joka toimi oppaanamme seuraavan kolmen päivän ajan. Hetken vielä ajettuamme bussimme pysähtyi ja aloitimme ensimmäisen retken eräältä sillalta. Varikset olivat nyt paksunokkavariksia, kohta löysimme ensimmäiset peräsindrongot, sini-irenat, intianisokäpinkäisen, jalokotkan, töyhtöhuppubulbuleita ja lensipä tuulihaukkakin ylitsemme.

Toisen pysähdyksen teimme kuivalle metsien ympäröimälle laavatasangolle. Heti löytyivät ensimmäiset tarhavarpuset, metsäkäpinkäinen, mustapääkäpinkäisiä, peräsindrongoja, ruskolakkitikka, punavarpunen, riikinkukko, pilkkaminivettejä, rusohuppu- ja tulipääseppiä, harmaapääkyyhkyjä, harmaakaulus-, intianoliivi-, ja punanokkabulbuleita, paratiisimonarkki sekä ensimmäinen hullunkurisen näköinen malabarintoko.

Sitten suuntasimme Backwoodsin leirille aamupalalle klo 9.50. Aamiaiseksi tarjottiin mausteista pottusörssöä sekä jonkinlaisia lettuja mango- ja ananashillolla (hyvää oli!). Hannallekin oli varta vasten valmistettu tälle sopiva aamiainen.

Kävelyä pinnojen ohi Pinnojen luo

Aamiaisen jälkeen tahti jatkui kovana. Suuntasimme kävelyretkelle erään joen uimaa seuraten. Ajomatkalla näkyi jo riikinkukko ja kastanjamehiläissyöjä. Kävelyn aluksi pointsattiin tulipääseppä, mutta sitten oli pitkään ihmeen hiljaista. Toki ympärillä kuului useita outoja lintujen ääniä, mutta oppaamme Leion johdolla sivuutimme ne varsin rivakasti. Selvästikin meillä oli tähtäimessä aivan eri lajit, joten tavallisiin ei kiinnitetty juuri huomiota. Pian Leio alkoi vihellellä lyhyttä matalaa säettä ja parin minuutin jälkeen metsästä kuuluikin vastaus – intiantrogoni, aivan käsittämättömän hieno lintu löytyi pian lyhyesti näkyvillekin. Ainakin kolme intiantrogonia löytyi varsin pieneltä alueelta ennen kuin jatkoimme taas kävelyä. Varsin pitkään käveltyämme ja ollessamme jo hiestä läpimärkiä saavuimme taas jokiuomalle, jossa oppaamme järkytykseksi oli ihmisiä – ja vieläpä kalastamassa räjähteitä käyttäen! Niinpä saatoimme unohtaa löytävämme tämän paikan erikoisuudet tällä kertaa.

Jatkoimme sinnikkäästi jokiuomaa yhä pidemmälle, ja kuinka ollakaan löysimmekin etsimämme eräästä täysin kuivuneesta jokiuomasta – kolmivarvaskalastajan, joka on todellinen metsien jalokivi! Valitettavasti lintu piilotteli aivan uskomattoman taitavasti oksistossa, joten emme juuri päässeet lintua ihailemaan.

Nyt kun aamun projektilajit olivat löytyneet, saatoimme keskittyä myös muihin metsän lintuihin, joihin kuului mm. intianjokirastaita, oranssirastaita, ghatinsinisieppoja, karakoruminuunilintuja, metsävästäräkki, punapyyfasaani ja töyhtöhuppubulbuleita. Lopulta palasimme leirille syömään herkullista kasvisruokaa (Hannan takia myös kanaa oli tarjolla).

Ruoan jälkeen oli vajaat pari tuntia vapaata, jolloin olisi ollut aikaa hieman levätäkin, mutta kaikki ryhmästämme suuntasivat läheiselle joelle. Ja hyviltä havainnoilta ei tietenkään vältytty: intiantikka, kyyryhaikara, isotiaistimaleita ja taas erilaisia bulbuleita havaittiin.

Rankkaa revitystä!

Kahvin ja teen jälkeen kokoonnuimme parkkipaikalla, josta kävelimme läheiseen metsään, josta eräästä bambutiheiköstä löysimme kuin löysimmekin srilankanpöllökehrääjän. Parin toinen osapuoli ei kuitenkaan ollut paikalla vaan apina tai ”joku apina” oli häirinnyt näiden lintujen päivehtimisrauhaa. Niinpä emme kehdanneet edes kuvata tätä uskomattoman omituisen näköistä lintua vaan poistuimme pikimmiten paikalta. Jatkoimme bussilla Tambdi Surlan temppelin takaiselle kuivalle jokiuomalle, jota kävelimme taas reippaasti edestakaisin lähes kolmen tunnin ajan sinikorvakalastajaa etsien. Tulipääsepät ääntelivät puiden latvuksissa, sulttaanikalastaja ja kastanjamehiläissyöjät sekä intianharmaasiepot istuskelivat joen rantapuissa ja intianriippukaijoja lenteli äännellen ylitsemme. Päästyämme taas kalastajapaikkaan saimme todeta, että taas siellä oli ihmisiä – tällä kertaa puun hakkuussa! Niinpä kalastajaa ei taaskaan löytynyt, joten jatkoimme taas pitemmälle. Eräästä tiheiköstä Oriol ja Maria löysivät kuitenkin todella kovan linnun – viitasiepon! Tämä kirkkaanvihreä ja harmaapäinen sieppo oli todella kaunis ilmestys ja suuri yllätys myös Leiolle. Muuten joen penkan linnusto oli jo ennestään tuttua: puistosinisieppoja, oranssi- ja intianjokirastaita, bulbuleita, mustapää-, rastasviidakko- ja isotiaistimaleita sekä sinimonarkkeja. Reissupinnaksi kirjautuivat ainoastaan lyhyesti laulanut intianisokäpinkäinen sekä virtavästäräkki.

Palattuamme temppelille staijasimme hetken, josko rinteitten yllä lentäisi jotain mielenkiintoista, mutta havainnot jäivät perin vaatimattomiksi.

Klo 19.15 nautimme illalliseksi kasviskeittoa ja kuunneltuamme hetken haukkapöllön kuikuttelua suuntasimme vielä päivän päätösretkelle kehrääjien perään eräälle laavakivikentälle. Matkalla näimme muutamia intianjäniksiä ja päästyämme pelipaikalle löytyivät ensimmäiset kehrääjät lähes heti Leion ja apupoikien valonheittimiin. Lopulta näimme todella läheltä pari harmaakehrääjää ja lähes yhtä hyvin pari intianpyrstökehrääjää. Törmäsimme myös yöpyvään gaurilaumaan ja Hannan kanssa kuulimme lyhyesti kalahuuhkajan huhuilua. Kuulimme myös kolmatta erilaista kehrääjää, mutta laji jäi oppaaltamme määrittämättä, itse pidimme lintu melko varmasti savannikehrääjänä, mutta jätimme määrityksen tekemättä. Pitkä päivä oli ollut todella huikea, joten unta ei tarvinnut juuri houkutella päästyämme pieneen kämppäämme (intiantrogoniin) nukkumaan.

Aamupalaksi pittaa

12.12. Aamupala aloitettiin klo 6.30 keittiön takapihalla, jossa odottelimme bengalinpitan saapumista vakiopaikalleen juomaan pienen ojan varteen. Ensin paikalle saapui vain (intian)musta-, oranssi- ja intianjokirastaita mutta pian pittakin pomppi paikalle.

Johan taas paukkuu!

Klo 7.00 lähdimme aamuretkelle, joka alkoi parvellisella suomuvatsamanikkeja. Seuraavaksi kävelimme erään koulun takapihalta toiseen kuivaan jokivarteen. Menomatkalla törmäsimme oikeastaan vain yhteen lintuparveen, mutta siinä olikin lintuja senkin edestä: paratiisimonarkkeja, herttatöyhtöpoimija, sinimonarkkeja, bulbuleita sekä metsäpensas- ja mustapäätimaleita. Myös pari keralankaijaa lensi äännellen ylitsemme. Palattuamme bussille Maria huomasi auton vieressä aidalla istuskelleen kauniin pikkusiepon ja hieman myöhemmin plokkasimme liikkuvasta bussista ruskopääsirkun.

Toinen kävelymme tehtiin leirin lähistön niittyjen kautta lähijokivarteen sekä aivan läheisiin erilaisiin metsiin kuin aiemmin. Haviksiksi kertyi mm. siperianlepinkäinen, samoja timaleita ja bulbuleita, pilkkaminivetti, jymykiitäjiä, pari herttatöyhtöpoimijaa sekä todellinen harvinaisuus, siperiansieppo. Oli myös mukavaa nähdä, kuinka paikallisten työnorsua pestiin juuriharjoin sen maatessa joessa.

Tunnin tauko vietettiin taas lähijoella, jonne kiiruhdin ennen muita Hannan lähtiessä kuvaamaan lintuja, ja muiden vielä jäädessä hieman lepäilemään. Niinpä siinä tietysti kävi, että ylitseni lensi kaksi komeaa lippasarvinokkaa, joita ei enää sen koommin näkynyt. Muiden saavuttua paikalle näimme vielä mm. idänmehiläishaukan, metsäkiitäjiä, nokileijun sekä räystäspääskyn. Samaan aikaan Hanna oli löytänyt lintuparven, jossa oli tavallisten parveilijoiden (rastaat, drongot, bulbulit ja timalit) lisäksi puistosinisieppoja, sini- ja paratiisimonarkkeja, sini-irenoita, isometsäkäpinkäinen, huppuviidakkoharakka sekä harakka- ja hohtoharakkataskuja. Kahdenlaisia (musta- ja valkonaamaisia) apinoita sekä muutama jättiläismäinen punaorava (mittaa noin metri) oli nyt ilmestynyt leirille pyörimään, joten ihmeteltävää ja kuvattavaa riitti.

Yritys palkitaan

Kasvislounaan jälkeen suuntasimme taas temppelin taakse sinikorvakalastajajahtiin. Emme ehtineet pitkälle, kun Leio huusi siihen malliin, että heti tiesimme, että nyt täytyi olla kova laji kyseessä, ja niin olikin. Mielettömän kaunis himalajanpunarinta vilisti piilotellen puskien alla. Itsekin totesin saman tien, että tuossa on kyllä kaunein koskaan näkemäni lintu!

Kävelimme jokivartta pidemmälle kuin koskaan, paikoin hyvinkin hankalakulkuista reittiä. Intiantrogonit kuultiin ja nähtiin taas, mutta kalastajia ei meinannut löytyä kuin tavallisia. Palasimme yleisön pyynnöstä samaa reittiä takaisinkin, vaikka Leio ehdotteli jo, että olisimme palanneet polkuja käyttäen. Onneksi, sillä olimme jo lähes autolla, kun huomasin tumman kalastajan jokiuoman toisella puolella piilottelemassa oksiston keskellä. Lisäkseni vain Leio ehti nähdä, kun tämä kauan etsitty sinikorvakalastaja pujahti metsään piiloon. Hetken odottelimme, josko lintu palaisi takaisin, mutta ei. Niinpä Leio päätti, että mennään katsomaan, olisiko lintu lentänyt jokea alaspäin sillan luokse. Ja vihdoin tärppäsi! Kaunis sinikorvakalastaja istuskeli jo hämärtyvässä illassa sillan viereisillä oksilla, kaukana vakiopaikoistaan!

Staijasimme vielä hetken temppelin aukiolla havaiten ensimmäisen intiantöyhtökiitäjän sekä myös aasiankiitäjän.

Kävellessämme jo leirille iltapalalle kuulimme kertaalleen bengalinpitan vihellyksen ja iltapalaa, jolla nautimme älyttömän hyvää currykanaa, säesti kolmen idänkyläpöllösen kuikuttelu.

Jäähyväiset Backwoodsille

13.12. Aamuteen jälkeen suuntasimme vielä kertaalleen koittamaan onneamme, josko sarvinokat olisivat saapuneet hedelmäpuulle lähijokivarteen, mutta paikalle oli kerääntynyt vain pikkuparvi malabarintokoja. Sitten ajoimme bussilla vähän matkaa ja pysähdyimme kävelemään pariin eriin metsäpaikkaan, mutta havainnot jäivät varsin vaatimattomiksi: rosvokotka, paratiisimonarkkeja jne. Temppelin takaisen sillan vieressä istuskeli nyt kaksikin sinikorvakalastajaa, jotka aika ajoin kinastelivat tavallisten kuningaskalastajien kanssa. Olisivatpa olleet alun perin näin helppoja! Palatessamme aamupalalle näimme vielä yhden mustapääsirkun.

Aamiaisen jälkeen lähdimme petostaijille ja reissu alkoi heti hyvin, kun bussin editse lensi hohtoharakkarastas. Petostaijiaukealta löysimme parvellisen punavarpusia, luumupääkaijoja sekä pari mustapääsirkkua. Pari ruostevarpushaukkaa kaarteli hetken metsän yllä kadoten pian sen taakse. Kolme idänmehiläishaukkaa ylitti meidät ja pian näimme vielä lyhyesti nuolihaukan ja töyhtölintuhaukan. Sitten meno kuitenkin hyytyi täydellisesti, yhtään petolintua ei enää nähty, mikä johtui varmasti vallinneesta tuulisesta ja hieman utuisesta kelistä.

Kävellessämme leirin parkkipaikkaa kohti, lauleskeli lähipuissa parikin naamiokuhankeittäjää. Srilankanpöllökehrääjiä ei valitettavasti löytynyt päivehtimispaikoiltaan, joten tästä hullunkurisen näköisestä linnusta jäi meiltä kuvat saamatta. Ruokailun molemmin puolin ehdimme pakkaamaan tavaramme ja hieman vielä retkeilemään leirin alueella, mutta nokileijua parempaa ei enää löytynyt. Klo 13.45 lähdimme bussilla kohti Bagaa, uskomaton reissu Backwoodsin viidakoissa oli ohi.

Matkalla Bagaan näimme jokivarsilla aivan järjettömät määrät haikaroita, muutaman tunnistamatta jääneen kiljukotkalajin sekä erään sillan pilareilla istuskelleen muuttohaukan.

Ennen Backwoodsiin menoa varaamallamme Ronil Royal hotellilla olimme klo 16.00 ja jo 17.00 olimme kävelemässä viereiselle Beira Marille. Ja Beira tarjosikin todellisia helmiä, sillä kenttäkerttunen, nuori kukkorääkkä ja punapyrstölepinkäinen paukahtivat eliksiksi. Jo tutuksi tullutta linnustoa edustivat mm. safiirimehiläissyöjät, punakottaraiset, nokitasku jne.

Pikaretki pelloille ja armotonta shoppailua

14.12. oli vuorossa jonkinasteinen välipäivä. Silti painuimme Oriolin kanssa Bagan pelloille heti auringon noustua. Kuvausolosuhteet olivat ihanteelliset, mutta unohdin perhana kameran hotellille! Olimme myös luvanneet tytöille, että olisimme hotellilla yhdeksään mennessä, joten lopulta retken päätarkoitus oli pohjustaa peltojen halki sellainen reitti, jota pystyisi kulkemaan ilman kahluuhousuja. Jonkinlaisen reitin löysimmekin, vaikka hieman kengät kastuivatkin, mutta halusimme ehdottomasti kulkea ainakin jonkin verran eri reittejä, kun yleensä porukka kulkee.

Pääskyparvista löytyi nyt tavallisten ruoste- ja haarapääskyjen lisäksi muutamia intianpääskyjä sekä törmä- ja pikkutörmäpääskyt. Malabarintöyhtökiuruja ja kirvisiä piipersi kuivilla niityillä, pari keltavästäräkkiä lensi ylitsemme, papyruskerttunen kiipeili oksistossa erään altaan reunalla ja viimein löysimme eräältä kuivalta niityltä etsimämme, kun pari suippopyrstökurppaa säikähti varsin etäältä lentoon.

Lopulta kiersimme pellot pitkän kaavan kautta, kun jouduimme kävelemään aina Riversidelle saakka, muualta ei joen yli päässyt. Riversideltä otimme taksin Ronilille, jossa tytöt jo odottelivatkin meidän saapumista.

Seuraavaksi otimme taksin Marinha Douradan altaiden kautta (6 siperiankurmitsaa, mustavästäräkki ja pikkupääskykahlaajia) Anjunan markkinoille, jossa shoppailimme seuraavien todella helteisten tuntien ajan oikein antaumuksella!

Vihdoin (ainakin minä olin helpottunut päästyäni pois Anjunasta) klo 14.30 olimme takaisin hotellilla. Iltapäivän lepäsimme ottaen hetken jopa aurinkoakin uima-altaalla. Illalla kävimme todella lyhyesti Beiralla, jossa näkyi tavallisten lisäksi pari kiinanhuittia ja suippopyrstökurppa. Illastimme taas hotellimme ravintolassa ja iltayhdeksältä olimme jo valmiit nukkumaan.

Carambolimille!

15.12. Varaamamme lintutaksikuski Abhi Naik saapui aamukuudeksi pihallemme ja lähdimme kohti Carambolimin lintujärveä. Vajaan tunnin ajon jälkeen saavuimme järven itäpuolella sijaitseville altaille, joilta havaintoja alkoi heti kertyä mukavasti: ruostesorsa, rantakurveja, intianmerimetsoja, aasianpyhäiibiksiä, suo-, kuovi- ja pikkusirrejä, tundrakurmitsa, ylänkötyllejä, kiljukotka, keltavästäräkkejä, intiantuhkapriinioita, intian- ja pikkutörmäpääskyt, hietatiiroja ja aivot ensin täysin tyhjää lyömään saanut kirjokäki.

Altailta siirryimme läheisten asuintalojen pihapiiriin, jossa Abhi kaivoi eräästä palmusta rutiininomaisesti esiin parin päivehtiviä haukkapöllöjä. Samasta palmumetsiköstä etsimme aikamme myös intianvarpuspöllöjä, mutta niitä ei kuitenkaan löytynyt.

Seuraavaksi suuntasimme kirvis- ja kiurupaikalle, joka oli Abhin mukaan nyt heinittyneempi kuin koskaan aiemmin. Niinpä intianaavikkokiurua ei sitten löytynytkään, vain malabarintöyhtökiuruja. Synkkyyteen ei kuitenkaan ollut syytä vaipua, sillä ylitsemme lensi viisi aasianrakonokkaa.

Kaarrettuamme Abhin bussilla varsinaisen Carambolim-järven rantaan saatoimme vain huokaista, kuinka huikean näköinen lintupaikka oli kyseessä! Järvi oli valkoisten lumpeiden peittämä ja siinä kellui aivan järjettömät määrät intianviheltäjäsorsia seuranaan aasiankääpiösorsia, pronssi- ja pitkäpyrstöjassanoita, sulttaanikanoja ja heinätaveja. Rannassa tallusteli runsaasti haikaroita, pensaikosta löytyi suuri parvi riisikutojia sekä pari sinipriiniaa, lähipalmussa ampiaispesän kimpussa ahersi aasiantöyhtötikka ja kaukana järven takana kaarteli hetken aikaa kolmen käärmekaulan parvi. Tarkempi järven selaus tuotti retkipinnaksi vielä liejukanan ja ollessamme jo kävelemässä takaisin autolle alkoi palmumetsiköstä kuulua intianvarpuspöllön ääntelyä. Abhi tarkkasilmäisenä löysikin tämän todella kauniin pöllön puolison istuskelemasta eräästä palmusta, itse huutelija siirtyi pikkuhiljaa kauemmaksi.

Järven eteläpuolen altailla ihmettelimme aivan järjettömiä määriä haikaroita seuranaan tavallisia kahlaajia mukanaan retkipinnaksi lapinsirrejä, mustavikloja, suokukkoja ja pitkäjalkoja. “Intiankiljukotka” kaarteli hetken päällämme ja kalasääski saalisti pallokalan vierestämme.

Matkalla Mershimin pienelle umpeenkasvaneelle järvelle löysimme todella tärkeän retkipinnan, pikkumarabun, joka on aiemmin ollut löydettävissä lähinnä ainoastaan Ciba Geigyn tehdasalueelta, jonne ei enää nykyisin näe mistään, sillä portin edustalle oli Abhin mukaan rakennettu tiiliseinä lintumiesten kiusaksi. Mershimillä ei kovin monta lintua ollut, mutta retkipinnaksi pari kirjokalastajaa, joka oli jo reissun seitsemäs kalastajalajimme.

Puolipäiväretken päätteeksi suuntasimme vielä Saligaon lähteelle, jossa pienen etsinnän jälkeen Abhi löysi etsimämme, ruskopöllö piilotteli korkealla erään puun latvuksessa.

Klo 12.30 palasimme takaisin hotellillemme, ja aamupalan jälkeen vietimme siestaa aina klo 17.00 saakka. Itse jäin vielä tämänkin jälkeen potemaan vatsavaivojani, muiden suunnatessa kaduille shoppailemaan.

Velimille

16.12. Abhi saapui taas kuudeksi ja lähdimme tällä kertaa kohti etelää. Ensin ajoimme auringon nousuksi Batem-järvelle. Järven vapaat vesialueet olivat täynnä sorsia, ja paikalla oli meikäläisiäkin lajeja. Intianviheltäjäsorsien, aasiankääpiösorsien ja jassanoiden seurana oli runsaasti taveja, heinätaveja, jouhi- ja lapasorsia sekä yksi sini- ja harmaasorsa, muutama pikku-uikku sekä yksi ruskosotka. Kalastajalajistoa edustivat tavallisten kuningaskalastajan ja smyrnankalastajan lisäksi sulttaani- ja kirjokalastajat.

Aamuksi ajoimme yhä etelämmäksi Velim järvelle, jossa staijasimme petolintuja klo 8.30 – 11.00 välisen ajan. Saavuttuamme paikalle löysimme vain paikallisen kiljukotkan sekä tietysti haarahaukkoja. Muuten linnustossa riitti kyllä katsottavaa, kun lähes täysin umpeenkasvaneen järven rannoilla oli runsaasti haikaroita ja mainoja, pääskyjen seassa oli taas pikkutörmäpääsky, pari isokauluskaijaa lensi ylitsemme ja viereisessä puskassa kävi kääntymässä jakobiininkäki.

Pikkuhiljaa taivaalle alkoi nousta muitakin petolintuja kuin haarahaukkoja – pari ruostevarpushaukkaa, tuulihaukka, pari arovarpushaukkaa ja päivän lämmetessä yhä isompia lintuja. Ensimmäisenä taivaalle nousi yhä enemmän ja enemmän haarahaukkoja mutta myös muutama “intiankiljukotka” ja pikkukotka, kolme piispahaikaraa, idänmehiläis- ja töyhtölintuhaukat, valkomerikotka ja auringon paahtaessa yhä kuumemmin nousivat ensimmäiset kilju- ja arokotkat. Viimein löytyi myös ensimmäinen harjakotka, joita pian kiekui kolme äänekkäästi taivaalla kaarrellen. Yhtään korppikotkaa ei kuitenkaan saapunut, lienevät jo kuolleet sukupuuttoon Goasta?

Vähän väsynyttä retkeilyä, mutta koviakin haviksia

Paluumatkalla kurvasimme helteessä Santa Cruzin altaille, joilta löytyi mukavasti kahlaajia. Pikku- ja lapinsirrien seassa pari päivää aiemmin ollutta siperiansirriä ei kuitenkaan löytynyt. Siperiankurmitsoja oli mukava opiskella ja löytyipä keltavästäräkkien seasta naaras sitruunavästäräkkikin ja ylitsemme lensi taas idänmehiläishaukka. Retki päättyi kuitenkin murheellisesti, sillä Oriolin kaukoputki kaatui ja se hajosi minulle tuttuun tapaan putken ja jalustan kiinnityskohdasta!

Tunnin huilin jälkeen suuntasimme Hannan kanssa klo 17.00 Beiralle. Oriol ja Maria jäivät hotellille potemaan vaivojaan, joita olivat saaneet ilmeisesti malarialääkkeistään. Beiralla törmäsimme taas Pasiin, johon olimme toki törmäilleet usein hotellimme uima-altaalla, jossa tämä käristi itseään retkien välisiestan aikana. Nyt Pasin seuraksi oli saapunut myös vanha tuttumme William Velmala.

Niinpä parituntinen Beiralla sujui leppoisasti kotosuomea puhuen. Havaintojakin tuli mukavasti: pari intiantulitöyhtöä, sulttaanikalastaja, vanha tuttu mustapääkalastaja, harmaasiipi- ja punakottaraisia, luumupääkaijoja, kauluskaijoja, manikkeja ja parhaimpina lyhyesti näkemäni kääpiöhuitti ja illan jo hämärryttyä näkyneet pari kanelipikkuhaikaraa!

Veneretki Zuari-joelle

17.12. Herätyskellot soivat 6.25 ja Backwoodsista tuttu bussi odotti pihalla 6.50. Hyppäsimme kyytiin ja pian autossa oli vanha “bäkkärin” porukkamme – olimme matkalla Zuarijoelle veneretkelle. Ajoimme Panajin satamaan, jossa nousimme katettuun lasikuituveneeseen ja lähdimme liikenteeseen.

Veneilimme viileässä säässä vauhdikkaasti jonkin matkaa, ennen kuin lintuja alkoi näkyä. Ensin näkyi lähinnä vain tiibetin- ja kaitanokkalokkeja sekä hietatiiroja, mutta pian löytyivät myös ensimmäiset pikkutöyhtö- ja töyhtötiirat. Myös yksi riuttatiira ohitti meidät ja sillan tolpilta lähti lentoon muutamia riuttahaikaroita.

Töyhtö- ja pikkutiiroja pääsi veneestä kuvaamaan todella läheltä, mutta olimme onnekkaita muutenkin, sillä eräällä tolpalla istuskeli komea valkomerikotka, joka päästi meidät todella lähelle itseään ihailemaan.

Puolisentoista tuntia veneiltyämme ja nähtymme tavallisia kuningas-, smyrnan-, mustapää- ja sulttaanikalastajia, käännyimme viimein pienelle Zuarijoen sivuhaaralle, jossa aloimme tähyillä mangrovekasvustoissa majailevaa turkoosikalastajaa.

Papyruskerttuset raksuttivat ja idän- ja kaukasianuunilinnut tsilputtivat puskissa ja yksinäinen kapustahaikara ylitti meidät, kun viimein yksi venekuskeistamme löysi ensimmäiset pusikoiden keskellä piilotelleet turkoosikalastajat. Äärimmäisen taidokkaiden kuskien avustuksella Hanna pääsi myös kuvaamaan tätä retkemme kahdeksatta kalastajalajia.

Toiselta sivuhaaralta löysimme vielä yhden turkoosikalastajan lisää, mutta kuskien hieman lupailemaa krokotiiliä emme valitettavasti löytäneet. Sen sijaan kalasääski poseerasi meille komeasti erään tolpan nokassa. Palasimme veneellä takaisin päin puolimatkaan, jossa bussimme oli odottelemassa. Ajoimme edellispäivänä vierailemallemme Batem-järvelle, jossa armottomaan vastavaloon ei löytynyt suurinta osaa niistäkään lajeista, joita olimme edelliskäynnillä löytäneet. Päivän kuudenneksi kalastajalajiksi paikalla saalisteli kirjokalastaja.

Puoliltapäivin palasimme hotellillemme, jossa aamupalan jälkeen lepäilimme muutaman tunnin ajan, ennen kuin lähdimme taas Hannan kanssa iltaretkelle Bagan pelloille. Oriol ja Maria lähtivät apteekkiin hakemaan lääkkeitä vaivoihinsa. Lyhyellä retkellä näkyi mm. hiirihaukka, kultakurppokoiras poikasineen, turkinkyyhky sekä pari mongoliankirvistä.

Bondlaan!

18.12. Herätys oli yllättäen 5.05 kun Abhi oli jo saapunut pihalle meitä noutamaan. Me olimme kyllä eläneet siinä käsityksessä, että tämä saapuisi vasta 5.30. Niinpä heräämisemme ja lähtömme oli vauhdikas ja jo 5.12 olimme bussissa valmiina lähtemään kohti Bondlan pientä suojelualuetta.

Klo 6.40 saavuimme Bondlaan, jossa aloitimme retkeilyn pienellä kävelyllä eräälle temppelille. Ilma oli todella kylmä, ehkä noin 18 astetta, mutta kyllä paleli! Lintuja alkoi heti löytyä mukavasti: harmaaviidakkokanat (kukot) huutelivat, pari jalo- ja harjakotkaa sekä peräsindrongoa istuskeli puiden latvuksissa. Idänmehiläishaukka lennähti kukkulan päällä, ruskolakkitikka, herttatöyhtöpoimija ja intiantulitöyhtö kiipeilivät oksistoissa ja puiden rungoilla, pusikoissa piilotteli mustapäätimaleita, paratiisimonarkkeja, bulbuleita, huppuviidakkoharakka, metsäkäpinkäisiä ja korkeammissa puissa nauraa käkätti muutamia malabarintokoja.

Ajoimme bussilla hieman ylemmäs rinteeseen, jossa Abhi pudotti meidät kyydistä ja sanoi, että nyt kannatti kävellä muutama kilometri. Niinpä me jäimme kävelemään ja Abhi ajoi edemmäs odottelemaan meitä. Ja lintuja olikin aivan älyttömästi! Lisää malabarintokoja, puistosinisieppoja, ghatinsinisieppoja, sinimonarkkeja, useita sieppokäpinkäisiä, karakoruminuunilintuja, minä onnistuin näkemään vilaukselta myös kashmirinuunilinnun ja Hannan kanssa näimme vilaukselta harmaaviidakkokanakoiraan. Kuulimme myös (intian?)palokärkimäistä rummutusta, mutta ko. tikkaa emme koskaan saaneet näkyville.

Pian saavutimme Abhin ja ajoimmekin ylös eläintarhaan (sisäänpääsy 5 ja kamera 25 rupiaa). Kävelimme eläintarha-alueen ympäri ja sen takametsässä parin tunnin ajan havaiten kolme täplävatsatikkasta, useita paratiisimonarkkeja (vihdoin myös huikean upeita valkoisen muodon koiraita!), hohtoharakkataskuja, lisää tavallisia sinisiä, bulbuleita ja timaleita, itse törmäsin myös metsävästäräkkiin. Hauska havainto oli myös villisika, jolla oli selkeästi treffit parin paksunokkavariksen kanssa. Se halusi väkisin lähellämme olleeseen aurinkoiseen kohtaan makaamaan, ja kun se oli siihen päässyt, saapui kaksi varista nokkimaan siitä syöpäläisiä nokkiinsa.

Käveltyämme takaisin autolle ajoimme hetken alaspäin, ennen kuin pysähdyimme erääseen varjoisaan metsäpaikkaan, josta yritimme löytää himalajankivikkorastasta, joka oli pettänyt eläintarhan vakiopaikallaan. Ensin löytyi kaunis mustaotsanakkeli ja pian Abhi löysi myös naarashimalajankivikkorastaan! Loistavaa!

Näimme vielä autosta vilaukselta harmaaviidakkokanakoiraan ja alhaalla lammella kuusi intiantöyhtökiitäjää, ennen kuin suuntasimme aamiaiselle läheiseen ravintolaan, jossa paikalliset kissat olivat paljon hauskempia kuin köyhä munakas.

Olimme päättäneet jatkaa retkeämme, joten paluumatkalla pysähdyimme ensin Merckin lihatehtaan niitylle, josta löytyi helposti kuusi aasiankiurua sekä muutama tavallinen västäräkki. Sahakarin maustetehdas kuului myös päiväohjelmaamme. Koskapa mausteisia ruokia oli tullut jo jonkin verran syötyä, oli mukava myös hieman nähdä, millaisista kasveista mausteet on oikein tehty.

Maustefarmin jälkeen Hanna ja Maria halusivat vielä, että Abhi veisi meidät kauppaan, josta löytyisi sellaisia vaatteita, joita paikalliset naiset pitävät – ei siis mihinkään turistirihkamakauppaan. Ja Abhi teki työtä käskettyä ja mekkokaupat saatiin Pondassa tehtyä yllättävänkin nopeasti pöydälle kasatusta vain noin parin sadan mekon kasasta!.

Bagaan palasimme vasta 17.30 ja ruokailun jälkeen olimme valmiit pehkuihin noin 21.00.

Arporaa ja Marinha Douradaa

19.12. Auringon noustessa olimme jo ajaneet taksilla Arporaan Club Cabanalle. Staijailimme pääasiassa kyyhkyjä, sillä olin edellisellä Arporan reissulla nähnyt parikin erilaista tunnistamatta jäänyttä kyyhkylajia. Aika pian tärppäsikin, kun näimme Hannan kanssa ylitsemme lentäneen nilgirinkyyhkyn. Pari harjakotkaa kierteli ja huuteli taivaalla ja kuvattavaakin riitti: kultaotsalehvejä, medestäjiä, bulbuleita, jokunen metsäpensastimali, mutta muuta erikoisempaa ei sitten löytynytkään.

Kymmenen aikaan suuntasimme Marinha Douradalle, josta etsiskelimme Abhin meille ilmoittamaa aasianpääskykahlaajaa, jota ei kuitenkaan löytänyt. (Illalla Pasi ja William näkivät ko. linnun ja määrittivät sen pääskykahlaajaksi, joka lie kyllä paikallisittain kovempi?) Kalasääski, jouhipääskyt ja pikkupääskykahlaajat olivat paikalla taas kuvauksellisina.

Leppoisaa lomailua, mutta päivä päättyy murheellisesti

Kävimme aamiaisella Lila’s Cafessa ennen kuin suuntasimme kämpille lepäämään. Otimme vähän aurinkoakin Pasin seurassa ja illalla oli tietysti vuorossa Beira Mar, johon menimme kahdestaan Oriolin kanssa tyttöjen lähtiessä taas shoppailemaan. Beiran ainoa mainittavampi havis oli sitäkin ihmeellisempi! Plokkasin tornipöllön, joka laskeutui erään sähkötolpan nokkaan. Ehdin hädin tuskin sanoa Oriolille, että: ”Barn Owl”, kun pöllön viereen lensi intianriisihaikara, jota pöllö säikähti sen verran, että kääntyi. Pöllön siipi osui tällöin sähköjohtoon, josta se sai sähköiskun, jonka seurauksena pöllö syttyi palamaan ja putosi kuolleena maahan! Tyrmistyttävää! Olimme aivan puulla päähän lyötyjä! Kun kohta samalle tolpalle lensi brahmanpöllö emme voineet kuin pidättää hengitystä.

On jo aikakin mennä Bagan pelloille

20.12. Oriolin ja Hannan kanssa kävimme aamuretkellä Bagan pelloilla kulkien pääpiirteissä samaa reittiä kuin minkä olimme aiemmin pohjustaneet. Alkuun oli varsin hiljaista, ainoastaan yksi aavikko-/pikkukultarinta rämmitytti meitä näyttäytymättä kuitenkaan tarpeeksi hyvin. Samoissa puskissa pyöri myös papyruskerttunen, mutta muuten linnusto oli samaa tuttua kuin aiemminkin.

Käveltyämme erään altaan ympäri lähti edestämme pensaasta yhtäkkiä lentoon pieni tumma haikara. Ensivaikutelma oli heti, että: ”Tuo oli joku pikkuhaikara!” Onneksi lintu löytyi kohta uudestaan ja saimme sen määritettyä kiinanpikkuhaikaraksi!

Kuivemmalta osalta löytyi reviirilaulavia aasiankiuruja, suuret parvet lyhytvarvaskiuruja, malabarintöyhtökiuruja, kirvisiä sekä muutamia suippopyrstökurppia.
Kymmenen aikaan palailimme hotellille (Oriol oli palannut jo hieman aiemmin). Reilun aamiaisen jälkeen otimme loppupäivän todella rennosti. Hanna kävi taas shoppailemassa, kävimme porukalla jopa Bagan rannalla ottamassa pari tuntia aurinkoa ja kävimme tietysti Intian valtameressä uimassa.

Vielä pakko käydä Beiralla

Iltapäivällä piti alkaa jo hieman pakkailla, mutta klo 16.30 suuntasimme viimeistä kertaa Beiralle. Arovarpushaukka poseerasi nätisti lähimmässä palmussa, manikkeja oli taas paikalla kaikenlaisia seuranaan parvi riisikutojia. Hannan onnistui nähdä kääpiöhuitti lyhyesti, pari kiinanhuittia vilahti taas lennossa ja pari brahmanpöllöä istuskeli lähipuussa.

Viimeiset retkeilyt

21.12. Aamulla herätyksen piti olla klo 6.10 ja lähdön retkelle ja pikkuhiljaa kohti Dabolimin lentokenttää 6.30, mutta koputus oveen herätti meidät jo 6.00. Illalla tilaamamme kuski olikin jo tullut, ja hotellin vartija oli saapunut meitä ilmoittamaan asiasta. Niinpä pakkaukset suoritettiin loppuun pikavauhtia, mutta silti olimme taksilla vasta klo 6.30.

Suuntasimme aluksi kohti Dona Paolan kuivia tasankoja, joilla käyntiä olimme tarkoituksellakin viivyttäneet, sillä paikan oli kerrottu olevan todella ankea ja saastainen, ja sitä se kyllä hieman olikin. Silti pieni kävely paikalla tarjosi nopeasti kolme uutta retkipinnaa, joista pari oli myös eliksiä. Ensin löysimme kymmenkunta intianhyyppää ja lähes heti perään pari pikkuparvea intianvarpuskiuruja lensi ylitsemme. Kuivilla hietikoilla vipelsi myös nummikirvisiä, malabarintöyhtö-, lyhytvarvas- ja aasiankiuruja sekä pari intiantaskua. Valkomerikotka ja arovarpushaukka lensivät ohitsemme.

Koska meillä ei vielä ollut lainkaan kiire kentälle suuntasimme taas Santa Cruzin altaille, joilla linnusto oli pitkälti sama kuin edelliskäynnilläkin. Kiljukotka, intianmerimetso, yksi nuori pitkäpyrstöjassana sekä pari kenttä- ja papyruskerttusta olivat havaintoja mukavammasta päästä.

Kävimme taas läheisellä Mershimin järvelläkin, mutta kuten jo osasimme arvella, ei tämä paikka tarjonnut juuri mitään. Viimeiset vilkaisut pronssijassanoihin, intianviheltäjäsorsiin, sulttaanikanoihin ja kirjokalastajiin olivat kuitenkin paikallaan. Paremmin aika kului maastossa kuin lentokentällä olisi tehnyt.

Koskapa enää ei ollut tarpeeksi aikaa jäljellä, suuntasimme Dabolimin kentälle. Matkalla Cutalimissa plokkasin liikkuvasta autosta jokiuomassa eräällä kuivalla puunkäkkänällä istuneen käärmekaulan, joka jäikin meidän viimeiseksi lintuhavainnoksi Goalta, sillä sen kuvattuani jatkoimme suoraan lentokentälle.

Oriolin ja Marian reissua oli vielä viisi päivää jäljellä, joten he lähtivät Dabolimista aamupalan jälkeen lentäen kohti Delhiä. Me puolestaan jouduimme odottelemaan omaa lentoamme Mumbaihin aina klo 16.30 asti.

Mumbaihin

Käytimme tietysti nyt Kingfisherin palveluita ja kyllä kannatti! Palvelu oli aivan loistavaa ja kone aivan uusi! Lennolla saamamme ruokakin oli aivan eri luokkaa kuin millään muulla käyttämällämme lentoyhtiöllä. Lento sujui myös aivan aikataulussaan ja Mumbaissa matkatavaramme tulivat (kiitos Kingfisherin) salamannopeasti.
Mumbain asemalla kävelimme suoraan hotel bookingsille ja varasimme halvahkon huoneen Hotel Benzy Palacesta, jonne saimme myös kyyditykset saman tien.
Illalla shoppailimme hotellia vastapäätä olleissa liikkeissä ja söimme hotellin ravintolassa ennen kuin menimme aikaisin nukkumaan, sillä seuraavan päivän rankka matkustus kummitteli jo mielessä.

Todella pitkä paluumatka!

22.12. Hotellin puhelinherätys tuli, kuinkas muuten, liian aikaisin klo 4.50. Ja kyytikin oli kymmenen minuuttia liian aikaisessa 5.20 pihalla odottamassa. Lastasimme tavaramme kyytiin ja suuntasimme Air Indian terminaaliin.

Odoteltuamme tunnin tajusimme, ettei lentoamme näkynyt lainkaan ilmoitustaululla, vaan sen sijaan siellä oli Frankfurtin lento joka olisi vasta seuraavan vuorokauden puolella! Ja niinhän se oli, että lentomme oli siirtynyt!

Saimme kuin saimmekin vaihdettua lentomme siten, että lähtisimme kahdeksalta lähtevällä koneella Delhin kautta Frankfurtiin. Klo 7.30 nousimmekin koneeseen, johon päästyämme tajusimme pikkuhiljaa, että tämä oli sellainen kone, jonka olisi pitänyt lähteä jo aamuviideltä. Oriolilta Delhistä saamani viesti paljasti karun totuuden, Delhissä oli sankka sumu, joten koneet eivät voineet lähteä sinne!

Istuimme kuumassa ja täpötäydessä koneessa reilut kolme tuntia odottamassa, että se lähtisi. Kapteeni kuulutti useamman kerran, että kohta lähtisimme, mutta mitään ei tapahtunut ennen kuin porukalla alkoi todella mennä hermot. Joku paikallinen alkoi riehua jo oikein toden teolla, ja meinasipa pikkuhiljaa palaa päreet itse kullakin. Lopulta kone kuitenkin nousi klo 11.15 ja lähti kohti paikkaa, jonne en todellakaan olisi halunnut mennä eli Delhiä.

Klo 13.10 laskeuduimme Delhiin, jonne osa matkustajista jäi. Me muut jäimme taas istumaan koneeseen, jota siivoojat saapuivat siivoamaan. Retkipinnankin onnistuimme lentokoneesta näkemään, kun lentokentän yllä lekutteli liitohaukka. Tämä oli reissumme noin 296. lintulaji (noin siksi, että parin linnun lajistatus on hieman epäselvä).

Lopulta lentomatka jatkui, kun kone nousi klo 15.15 ja lähti kohti Frankfurtia. Lento oli taas kuolettavan pitkästyttävä, mutta selvisimme siitä hengissä, vaikka elokuvatarjonta oli taas armotonta skeidaa (Surviving Christmas jne.). Kone laskeutui klo 18.50 paikallista aikaa Frankfurtiin, jossa saatoimme todeta olevamme 40 minuuttia myöhässä siltä jatkolennolta, jolle meidät oli siirretty.

Onneksi saimme illan viimeiseen Helsingin koneeseen kaksi viimeistä paikkaa ja käytyämme mäkkärillä syömässä kiirustimme pitkien käytävien läpi koneemme lähtöportille. Klo 21.15 lähdimme viimein kohti koti-Suomea, johon laskeuduimme aatonaattoyönä klo 00.50. Kahden aikaan yöllä oli reissumme lopullisesti pulkassa, kun olimme isäni kyydissä päässeet vanhempieni kotiin Kirkkonummelle. Olipa mukavaa päästä pitkästä aikaa pehmeään sänkyyn!!!

J.A.