5.10. ruokatunnilla keli oli kehno mutta seura lavalla sitäkin parempaa, kun paikalla olivat Valosen Jussi ja Pietiläisen O-P. Näimme sepelhanhiparven, alliparven, jokusen lapasotkan, merikotkia ja tilhiä ym. 6.10. päivällä ei havainnoilla juhlittu, mutta illalla kävimme kurppapelloilla ja renkaan saivat tavi, jänkäkurppa + kontrolli, 3 lehtokurppaa, 2 taivaanvuohta ja yllättäen sain kiinni myös sarvipöllön. 7.10. havikset jäivät piekanaan sekä pariin ampuhaukkaan.

8.10. oli taas vesilintulaskennan vuoro ja Siikalahdella näkyi mm. 3 pikkujoutsenta, 299 laulujoutsenta, 4700 valkoposkihanhea, 60p ja 215m tundrahanhea, 284 tundrametsä- sekä yksi taigametsähanhi, 18 uiveloa, lapasotka, 4 harmaasorsaa, 474 haapanaa, 459 sinisorsaa, sini- ja jouhisorsan koirasristeymä ym. ja näinpä taas uuden lapinpöllönkin. 9.10. mainittavin havainto oli vielä näkynyt jalohaikara.

10.10. sadekeli pilasi suunnitelmamme ja lopulta lähdimme maastoon vasta päivällä. Suuntasimme Saarelle, jossa kuitenkin vastoin kaikkia sääennusteita alkoi taas sataa. Akanvaaran Tetrisuolla juttelimme, että jos paikalla nyt olisi joku raritasku, olisi se sadetta piilossa ja niinpä kiikaroimme mullokset ja pikkutiet vain nopeasti. Sadetta jatkui ja jatkui ja lopulta havainnot jäivät pikkujoutsenperheeseen Jyrkilässä sekä muutamiin tikleihin ja hemppoihin. Illalla sade laantui ja suuntasimme taas pelloille. Nyt saaliiksi jäi 2 valkoposkihanhea, haapana, tavi, 4 jänkä- ja 5 lehtokurppaa sekä 3 taivaanvuohta ja ohessa näimme suopöllön, 2 sarvipöllöä sekä lehto- ja viirupöllön.

Ja sadetta jatkui sunnuntainakin, jolloin olimme suunnitelleet menevämme Saimaan rantaan staijaamaan arktikaa, kun tuuli oli vihdoin kääntynyt pohjoiseksi. Olimme kuitenkin liian mukavuudenhaluisia, emmekä saaneet itseämme aamulla sateeseen. Pääsimmekin liikkeelle vasta sateen lakattua ja päätimme suunnata Varpavaaralle. Muutto oli kuitenkin vaisua, vain pari piekanaa, alliparvi, liian kaukaa lännessä mennyttä hanhivirtaa ja pari sepelkyyhkyä ym. Punkaharjulla oli päivän aikana herkuteltu parillakin jääkuikalla eli olisi kannattanut lähteä aamulla kastumaan.

Staijimme keskeytyi, kun Rantasen Jouko pyyteli määritysapuun, sillä hän oli löytänyt Saaren Akanvaaran Tetrisuolta taskun, jota epäili arotaskuksi. Singahdimme saman tien matkaan ja perille päästyämme oli lintu hukassa. Ihme kyllä löysin sen saman tien noin sadan metrin päästä mullokselta, aivan eri puolelta missä se oli alun perin ollut. Lintu näytti heti hyvältä. Kohta se nousi lentoon ja laskeutui koivun latvaan, jolloin pääsimme kaukoputkilla näkemään loputkin tuntomerkit – arotasku – taas uusi taskulaji Parikkalalle ja lähes samasta paikasta kuin nunnatasku paria viikkoa aiemmin. Etelä-Karjalalle tämä oli viides havainto arotaskusta.

Laitoimme alkuperäiselle löytöpaikalleen palanneen arotaskun Lintutiedotukseen ja koska pelloilla ei nyt ollut maanviljelijöitä eikä metsästäjiä, laitoimme tiedon myös paikalliseen “Vaseti”-WhatsAppiin. Päätimme yrittää saada linnusta edes jonkinlaiset kuvat mutta se oli todella arka! Se juoksi jo reilusta 50 metristä karkuun ja lennähtäessään lensi ainakin sata metriä. Niinpä lintu oli kohta jopa 500 metrin päässä alkuperäisestä havaintopaikasta. Hannan veljen Miikan saavuttua paikalle oli lintu hukassa mutta löytyi onneksi taas ja lennähti lopulta taas alkuperäiselle paikalle, jolloin päätimme antaa linnun olla rauhassa, vaikka kuvat olivat jääneet todella huonoiksi. Bongareita saapuikin muutama ennen kuin päätimme jatkaa yrittämään Punkaharjun Hirvikoskelle tuntia aiemmin paikalliseksi jäänyttä jääkuikkaa.

Lopulta pääsimme Hirvikoskelle, jossa näkyi pian muutama saimaannorppa mutta ainoa löytämämme kuikkalintu oli kuikka. Jaksoimme tuijottaa tuhnuiselle järvenselälle vajaat pari tuntia ja näimme satakunta allia, 4 mustalintua, 10 merimetsoa ja lopulta jostain lennähti paikalle pieni kuikka- ja kaakkuriporukka. Kaakkurit jatkoivat matkaa ja kuikatkin olivat kaikki tavallisia. Lopulta oli luovutettava ja lähdettävä kotia kohti.

Viikon alussa Punkaharjulla nautittiin niin jää- kuin amerikanjääkuikasta, mutta itse nahistuin töissä. Maanantaina 12.10. ruokatunnilla näkyi 3 piekanaa sekä kuikkaparvi (25), jossa oli mukana pari kaakkuria. Työpäivän jälkeen päätin suunnata Akanvaaran Tetrisuolle yrittämään edes jonkinlaisia kuvia arotaskusta, sillä olin saanut tehtäväkseni tehdä linnusta RK-kupongin. Onneksi yritys onnistui Joutseno-Imatra-akselilta saapuneen bongariporukan kanssa. Arvelin, että lähestyminen voisi onnistua autolla, sillä jalan se ei todellakaan ollut edellispäivänä onnistunut ja suunnitelmamme toimi täydellisesti. Tasku ei välittänyt autosta tuon taivaallista ja pääsimme katsomaan ja kuvaamaan lintua mainiosti.

Illalla teimme taas iskun lähipelloille ja kävimme tarkistamassa myös yhden pellon, jolla en ainakaan itse muistanut koskaan käyneeni edes päiväsaikaan ja sehän olikin todella hyvä. Yhteensä rengastimme 7 jänkäkurppaa, lisäksi ainakin 4 näkyi, 2 lehtokurppaa ja 3 taivaanvuohta ja taas näimme samalla pellolla Siikalahdella ilveksen, jota pääsimme ihastelemaan alle kymmenestä metristä. Sain myös viirupöllön haaviin asti, mutta haavini verkko tarttui viereiseen oksaan kiinni enkä näin saanut painettua haavia alas maata vasten ja pöllö lennähti karkuun.

Muuten viikolla oli hiljaista. Aamut ja illat alkavat olla jo pimeitä ja oli kaikenlaista kiirettäkin. 14.10. kävimme taas kurppapelloilla. Elosen Erkko oli mukana, joten aloitimme retken taas tutulla ilveksellä. Rengastimme 4 jänkäkurppaa (+4 näkyi), lehtokurpan + kontrolli ja 4 taivaanvuohta. Lisäksi näkyi suopöllö ja tuttu viirupöllö. 15.10. näkyi ruokiksella 13 uuttukyyhkyn muuttoparvi ja työpäivän jälkeen teimme vesilintulaskennan, jonka parasta antia oli Hannan tornilta löytämä kyhmyjoutsen.

Perjantaina 16.10. näkyi ruokatunnille lähtiessä maakotkanuorukainen leijailemassa kylän päällä kohti etelää. Soitin Hannalle, joka ehti hyvin näkemään linnun pihapinnaksi. Työpäivän jälkeen pakkailimme auton ja lähdimme pian ajelemaan kohti Lounais-Suomea. Edessä oli reilu viikko syyslomailua Jurmon lintuasemasaarella.

J.A.

30.3. Härskiinmutkasta näkyi aamulla kaakkuri ja ruokatuntistaijilla parhaimpana havaintona muuttava maakotka. Toisella Härskiin käynnillä näkyi nuoret selkä- ja pikkulokki. Iltapäivällä kävin Siikalahden lintutornilla, jossa näkyi sinisuohaukka, pari harmaasorsaa sekä mustalintu. “Mullia” en ole nähnyt paikallisena lahdella kuin kerran aiemmin, kun sade pysäytti parven hetkeksi lahdelle kellumaan. Illalla kävimme tarkistamassa löytyisikö lapinpöllö taas näkyville – eipä löytynyt mutta näimme vuodariksi lehtopöllön.

1.10. yritin taas aamusta lapinpöllöä mutta havainnot jäivät 6 uuttukyyhkyyn. Härskiinmutkasta näkyi vielä nuori selkälokki ja ruokisstaiji Siikalahdella oli hiljainen – sentään piekana, pari ampuhaukkaa ja haarapääsky. Jallukin lenteli edes takaisin. Olin jo ajelemassa takaisin työpaikalle, kun Vasetiin, meidän Lintukerhomme WhatsApp-ryhmään pamahti viesti: ”Rääkkähaikara paikallisena patotiellä!”. Käännyin ympäri ja kohta sain lavalla olleilta Päärnin pariskunnalta sekä Poutasen Annelta tiedon, että lintu oli pudonnut katveeseen lavan kakkoispuolelle. Singahdin putken kanssa patotietä pitemmälle, sillä ajattelin linnun näkyvän vallin reunan kanavasta, mutta eipä näkynyt. Mutta kun oli palailemassa lavalle, näin jalohaikaran sekä paljon sitä pienemmän rääkkähaikaran näköisen linnun lentämässä suoraan lavalla olijoita kohti. Itselläni oli kamera autossa, joten käytännössä juoksin suoraan haikaran ali, katsoen sitä paljain silmin noin kymmenen metrin päästä suoraan alapuolelta! Mutta tiesin kokemuksesta, että näissä rääkkähaikaroissa on aina myös riisihaikaran mahdollisuus, sillä riisihaikaralajejakin on havaittu Suomessakin tarhakarkuriksi, mutta parissa Euroopan maassa myös ihan luonnonvaraiseksi luokiteltunia. Ja näiden lajien erottaminen toisistaan talvipuvussa on todella vaikeaa ilman hyviä valokuvia. Sain kameran autosta ja singahdin lavalle nähdäkseni, että haikarat lensivät jo kaukana suoraan pois päin. Kamera onnistui helposti löytämään jalohaikaran tarkennukseen mutta rääkkähaikaralaji oli sitä hieman kauempana ja paljon pienempi. Lopulta sain jonkinlaiset kuvat otettua ennen kuin haikarat laskeutuivat ruovikkoon katveeseen.

Minun oli pian suunnattava töihin, mutta eipä haikaraa ennen iltapäivää nähtykään kuin pari kertaa aivan vilaukseta. Lopulta lopetin työpäiväni kolmelta ja suuntasin taas lahdelle, jossa lava oli täynnä porukkaa. Koska linnun kerrottiin olevan pohjoispuolella, uhrauduin menemään pohjoispään laskentatorniin (jonne minulla laskentoja lahdella suorittavana on lupa mennä), jotta saisimme linnun meidän väliimme. Lopulta haikara kuitenkin nähtiin lennossa lavan eteläpuolella kadoten lopulta päälintutornin suuntaan metsän taakse, joten itse en enää lintua nähnyt. Koko loppuillan odottelimme linnun taas lennähtävän jossain mutta vain kaksi jalohaikaraa ja harmaahaikara sekä mm. vielä 5 kurkea ja sinirinta nähtiin ja liejukana sekä useampi luhtakana kuultiin. Seuraavana päivänäkin porukkaa oli koko päivän haikaraa hakemassa mutta sitä ei enää nähty.

2.10. aamulla kävin itsekin vielä lavalla kääntymässä ja näin jalo- ja harmaahaikaran. Lopetin työpäiväni jo yhdeltätoista ja lähdin ajamaan kohti Oulua. Kuopiossa nappasin Laitisen Anssin ja Siilinjärvellä Suojarinteen ”Potun” kyytiin ja jatkoimme iloisesti rupatellen Oulun Kiimingin Sivurämeelle, jonne lopulta parkkeerasimme klo 16:40. Paikalla oli pari päivää bongattu pikkutuulihaukkaa, joka oli Suomen ensimmäinen bongattavissa oleva yksilö lajiaan 37 vuoteen! Lintu oli hetkeä aiemmin ollut saalistelemassa tien varressa ja istuskelemassa valotolpilla, kuten sen kerrottiin olleen käytännössä koko valoisan ajan muulloinkin. Paikalla olijat lupailivat linnun palaavan aina parin minuutin välein näkyville. Ala-Kojolan Mikkokin saapui kaveriksemme, sillä olimme sopineet paikalle ”elistreffit”. Kymmenisen minuuttia odotettuamme näimme sopivan näköisen linnun vilahtavan ison maakasan taakse. Potu näki linnun hieman paremmin ja uskoi linnun olleen etsimämme mutta itse en ollut nähnyt lintua ainakaan niin hyvin, että siitä olisi Suomi-elistä kehdannut ruksia. Reilut viisi minuuttia myöhemmin lintu onneksi löytyi toisen kasan päältä, jossa se alkoi saalistella ja pääsimme lopulta kättelemään eliskättelyt.

”Naumanni” saalisteli tuloksettomasti aikansa saaden vain kerran pienen hämähäkin saaliikseen, kävi kertaalleen lyhyesti valotolpalla jatkaakseen taas tuloksetonta saalisteluaan. Lintu oli koko ajan vähän harmittavan kaukana ja ilta oli aika hämärä, joten kuvani jäivät vaatimattomiksi. Lopulta lintu singahti tien yli metsän suuntaan noin klo 17:15 eikä yllätykseksemme enää palannutkaan näkyviin. Aiempina iltoina se oli mennyt metsän reunapuihin yöpymään vasta reilua tuntia myöhemmin. Näimme paikalla vielä muuttavan hanhiparven, jossa iso osa oli lyhytnokkahanhia ja kuudelta päätimme lähteä kotimatkalle.

Tipautin taas ”Potun” Siilinjärvelle ja Anssin Kuopioon ja loppumatka oli varsin väsynyttä yksin ajamista. Yksi elämäni pisimmistä bongausreissuista oli lopulta ohi, kun pääsin kotiin noin puoli kahden aikaan aamuyöllä.

3.10. aamulla oli herätys aikaisin, sillä Hanna ja Elissa olivat laittaneet verkot Kukonkantaan valmiiksi ja puolta tuntia ennen auringonnousua olimme taas valmiudessa aamun rengastuksiin. Aamu oli varsin hiljainen, vain paikallisen oloisia tiaisia lenteli edes takaisin. Rengastuksia tuli 7+1k sini- ja 29+7k talitiaista, 4 tiltalttia, 7 punarintaa, Parikkalan kautta aikain myöhäisin pensastasku, rautiainen sekä 2 pajusirkkua. Ohessa näkyi 20 sepelhanhea, uuttukyyhky ja 20 tikliä.

Päivällä teimme Saaren kierroksen, jolla näkyi sepelhanhi Rautalahdella, sinisuohaukka, 2 isolepinkäistä ja 21 hemppoa Akanvaaran Tetrisuolla, lyhytnokkahanhi Pohjasuolla, 2 pikkujoutsenta ja 20 000 valkoposkihanhea Jyrkilässä sekä valitettavan tavallinen tuulihaukka muuttavana Karinmäessä.

4.10. olimme verkoilla vielä vähän aikaisemmin mutta päivä oli varsin samanlainen – ei mitään muuttoa. Saimme 3 sini- ja 21+2k talitiaista, 6 tiltalttia, mustapääkertun (joka oli käsittämätöntä kyllä ensimmäinen minulle Parikkalassa lokakuussa), peukaloisen, 8 punarintaa, pikkuvarpusen sekä 4 urpiaista. Ohessa näkyi harmaapäätikka ja 8 tikliä.

Päivällä teimme kierroksen lähiseudun pelloille ja kävimme myös tutustumassa Varpavaaraan, jonka päällys on hakattu ja paikalla tulee pari seuraavaa vuotta olemaan erinomainen arktika- ja kotkastaijipaikka. Havainnot jäivät todella vähiin, vaikka kolusimme monta hyvää paikkaa. Pari lapasotkaa näkyi Vartialahdella ja Kullinsuolla oli 10 000 valkoposkihanhea sekä jonkin verran harmaita hanhia, muttei missään mitään parempaa, jos ei Kangaskylän vakiopaikalla nähtyä pähkinänakkelia pidä sellaisena.

Illalla kävimme vielä peltokierroksella ja vaisua oli silläkin, sentään edelleen kaikki neljä kurppalajia. Renkaisiin pääsivät jänkäkurppa, 2 lehtokurppaa, 3 taivaanvuohta sekä punakylkirastas ja jo neljännen kerran haaviin jäi sama 9.9. alkaen samalla pellolla tankannut heinäkurppa. Myös pari sarvipöllöä nähtiin.

J.A.

26.9. viikonloppu alkoi samalla tavalla kuin niin monta kertaa tänä vuonna eli rengastelun merkeissä. Aloitimme Kukonkannassa taas reilua puolta tuntia ennen auringon nousua ja jatkoimme niin pitkään, kun lintuja tuntui yhtään liikkuvan, mikä tuntuu olevan tänä vuonna aikaisemmin kuin aiempina vuosina. Tällä kertaakin meno hiipui jo yhdeksän aikaan, mutta jatkoimme silti vielä lähes yhteentoista, jolloin verkot olivat täysin tyhjiä. Vaisun aamun saalis oli 4 sini- ja 12 talitiaista, hippiäinen, peukaloinen, 7 punarintaa, sinirinta, 3 rautiaista, niittykirvinen, urpiainen ja 3 pajusirkkua sekä pähkinänakkeli, joka oli mitoilta ja ulkonäöltään muuten asiatica-tyyppinen mutta vatsapuoli oli turhan värikäs eli lienee ollut ns. välimallin tyyppi. Rengastelun ohessa näkyi kana- ja sinisuohaukka, pari hemppoa sekä jopa 70 tikliä. Valkoposkihanhiakin oli jo satoja lentelemässä edes takaisin järven ja peltojen välillä.

Illalla suuntasimme taas kurppapelloille ja ajatuksissa oli tehdä pitempikin kierros, mutta taas kerran sääennusteet olivat pielessä ja käytännössä koko ajan satoi. Niinpä kiersimme vain muutaman lähipellon ja saimme saaliiksi jänkäkurpan (toinenkin näkyi), 10 lehtokurppaa (näitä näkyi runsaasti mutta olivat aika valoisan kelin, täyskuu pilvien takana, takia arkoja), kontrolliheinäkurppa sekä toinenkin nähty renkaallinen, räkättirastas, kiuru sekä pari niittykirvistä. Näimme myös pari sarvipöllöä.

Sadetta riitti 27.9. pitkälle aamuun ja sen jälkeenkin oli vielä myrskyisä tuuli, joten emme pitäneet kiirettä maastoon. Lopulta kolmen jälkeen lähdimme Saarelle ja päätimme aloittaa Akanvaaran Tetrisuolta. Ekan stopin teimme tien päässä, jonne kiersimme pikkuteitä metsiä pitkin, jottei kivikkoista Tetrisuontietä tarvitsisi ajaa edes takaisin. Tällä paikalla on hyvä mullos ja juttelimmekin autosta noustessamme, että nyt voisi löytää vaikka arotaskun. Aloin itse pystytellä putkea, kun Hanna jo sanoi, että: ”Tuolla on joku tasku”. Sain linnun putkeen ja se näytti todella lupaavalta, minkä Hanna oli nähnyt kiikareillakin, vaikka se oli reilun parin sadan metrin päässä, mutta ei yhtään ajatuksissamme olleelta arotaskulta, vaan nunnataskulta! Lintu oli todella pahassa sivuvastaisessa valossa, joten se piti päästä näkemään paremmin ja mieluusti tietysti kuvaamaankin. Niinpä siirsin autoa pienelle levikkeelle ja päätimme lähteä yrittämään päästä lähemmäksi lintua ojan vartta pitkin. Tällöin automme ohi ajoi jotain metsästäjiä, joilla ei ilmeisesti ajotaito tai -kunto meinannut riittää täysin vapaalla tiellä ajamiseen, sillä he nostivat kauhean äläkän siitä, että automme ei ollut aivan kokonaan pois tieltä. Tiellä siis mahtuu kaksi autoa ajamaan vastakkainkin ja automme oli yli puoliksi pois tieltä eli varsin hyvin syrjässä.

Ojan vartta hetken käveltyämme tajusimme, että paikalla oli taskuja enemmänkin ja kivitaskuja (5) lenteli edes takaisin ja nunnatasku välillä niiden mukana ja välillä ihan omiin suuntiinsa. Kaikki taskut olivat todella arkoja. Lopulta lintu oli meillä monta kertaa hukassa ja kerran näimme sen lentävän aivan toiselle puolelle mullosta, jonne lähdin sen perään todetakseni sinne päästyäni, että lintu oli palannut alkuperäiselle paikalle. Tässä vaiheessa lintu oli kuitenkin jo nähty tarpeeksi hyvin, jotta laitoin autoon hässäkässä unohtuneella puhelimella tiedotuksen Lintutiedotukseen. Nyt olimme paremmissa asemissa, sillä lintu oli meidän välissä. Mutta vieläkään emme päässeet sitä lähemmäksi vaan se päätti lentää Tetrisuontien varteen aivan karseaan vastavaloon. Pääsin hiipimään lähemmäksi ja lähemmäksi ja lopulta se kerran laskeutui varjon puolelle niin, että sain muutaman kelvollisen kuvan otettua, ennen kuin se lensi taas alkuperäiselle paikalleen, jonne jätimme tämän nyt 1kv koiraaksi varmistamamme linnun rauhaan.

Kohta paikalle saapuivat ensimmäiset bongarit – molemmat Savonlinnasta. Seuraava saapuja oli Kiteeltä ja sitten saapui pari Lappeenrannasta ja lopulta ainoa parikkalalainenkin eli Terävän Minna (muut paikalliset bongariliittolaiset ovat muilla mailla). Nunnatasku oli välillä pitkiäkin aikoja aika kaukana (n. 150m) pellon painanteissa piilossa mutta auringon laskun aikaan se aktivoitui, kävi selvästi lähempänäkin ja oli hyvin esillä niin pitkään asti, kun valoa riitti. Viimeiset bongarit tulivat paikalle puoli tuntia auringonlaskun jälkeen ja he näkivät linnun jopa paremmin kuin, mitä se oli aiemmin näkynyt.

Nunnatasku oli Parikkalalle uusi laji ja Etelä-Karjalankin vasta kautta aikain toinen; ensimmäisen meidänkin bongaamamme komean koiraan oltua Lappeenrannan Tuosassa 12.6. 2004. Meille tämä oli kolmas havainto lajista Suomessa ja toinen nuori lintu bongattuamme pääkaupunkiseudulla käynnin yhteydessä matkan varrelle reititetyn linnun Hollolassa 25.10. 2015.

Seuraavana päivänä 28.9. Terävän Minna näki nunnataskun vielä olleesaan jo toista kertaa sitä hakemassa. Lintu oli liikkunut kahden kivitaskun seurassa mutta tämän jälkeen paikalta löytyi valitettavasti enää ne kaksi kivitaskua, vaikka porukkaa saapui sitä bongaamaan kauempaakin.

Meillä työpäivän jälkeen päivä meni vesilintulaskennoissa, joiden antia olivat mm. Hannan tornilta näkemät 8 harmaasorsaa ja 3 punasotkaa. Ihmetystä herättivät pohjoispäässä ollut 115 isokoskelon parvi, jossa oli mukana pari tukkakoskeloakin, vain yksi nähty jalohaikara sekä eräältä polulta löytynyt vasta kuollut merimetso. Itse en ehtinyt tornille asti, sillä löysin lapinpöllön, jota piti tietysti edes hetki yrittää kuvata, kun lintu saalisteli varsin aktiivisesti erään pienen pellon reunassa. Vaikka yleensä nämä lapinpöllöt pidän aikalailla salassa tai kerron niistä vain oman Lintukerhomme WhatsAppissa, päätin ilmoittaa linnusta nunnataskubongareille, josko he saisivat edes vähän lohtua toistaiseksi vesiperälle Parikkalan visiitilleen. Parin ensimmäistä bongaria onnistui pöllön näkemään, mutta sitten tämäkin päätti kadota metsä siimekseen eivätkä muut myöhemmin paikalle saapuneet sitä nähneet.

J.A.

17.8. näkyi Siikalahdella haarahaukka sekä sinisuohaukkanuorukainen ja 18.8. näin itse haarahaukan viimeistä kertaa. Ihmeen aikaisin lähtevät! Lahden yllä kierteli yllättäen kaakkuri ja jalluja näkyi 19.

20.8. kävimme Saarella, jossa Pohjanrannassa näkyi nuori suosirri, Jyrkilässä jo 180 kurkea sekä 70 räystäspääskyä mutta muuten havainnot jäivät vähiin.

22.8. oli taas SSP, jonka laiha saalis oli 5 sini- ja 4 talitiaista, viitakerttunen, 2 pajulintua, lehtokerttu, 4 herne- ja 2 pensaskerttua, metsäkirvinen sekä 7 pajusirkkua. Mukavana piristyksenä ylitsemme lensi nokkavarpunen äännellen. Kotiin ajaessa kylällä mesosi pähkinänakkeli. Pikaisella Saaren käynnillä ei näkynyt Pohjanrannan neljää jallua parempaa, sentään suokukkoa pääsin kuvaamaan Akanvaaran Tetrisuolla ja illalla Siikalahdelle saapui yöpymään 340 kurkea ja 4 jonkin sortin metsähanhea.

23.8. kuvailin pähkinänakkelia kylällä ja 24.8. Siikalahdella näkyi 10 taigametsähanhea ja illalla pelloille mennessä myös kaksi kehrääjää. Haavireissun rengastussaldo oli 4 lehtokurppaa, heinäkurppa ja kaksi kiurua. Myös pari sarvipöllöä nähtiin.

26.8. tehtiin taas vesilintulaskenta Siikalahdella mutta vaikka sorsia oli jo paljon, oli lajisto tavanomaista. Sinisorsia oli jo 440 ja haapanoita 231 ja lisäksi mm. uiveloita 7 ja punasotkia 9. Illan hämärtäessä suuntasimme Saarelle, josta oli keskipäivällä löytynyt lapinpöllöemo, joka saalisteli ruokaa äänien perusteella kahdelle poikaselleen. Höltän Harrilla oli emo hallinnassa, kun saavuimme paikalle ja kohta alkoivat poikaset kerjätä aivan suoraan takanamme. Ajattelin, että mikäli emo saa saalista, se saattaisi hyvinkin lentää aivan editsemme nälkäisiä poikasia ruokkimaan – kunhan vain olisimme mahdollisimman paikoillaan. Emo yritti saalista monta kertaa tuloksetta, joten ehdin ottaa jonkin aikaa äänitystä poikasten kerjuusta, ennen kuin emo lopulta sai myyrän saalikseen. Se lensi kuin lensikin aivan suoraan meitä kohti, ohittaen meidät vain muutaman metrin etäisyydeltä. Olipahan elämys ja kuvatkin vähintään kelvollisia, vaikka ilta oli jo hämärtymässä.

27.8. Siikalahdella näkyi pikkulintuparven mukana liikkunut pähkinänakkeli ja iltapäivällä ajelimme Saarelle kokeilemaan vielä pöllöjen kuvausta. Lintuja ei näkynyt eikä kuulunut, joten Hanna jäi niitä etsimään ja itse suuntasin retkelle muille paikoille. Pohjasuolla näkyi nuori arosuohaukka mutta sitten Hanna ilmoittelikin löytäneensä poikaset ainakin 500 metriä eri paikasta kuin edellispäivänä. Emo saalisteli taas pariin otteeseen ja kerran lensikin aika läheltä meitä, mutta poikaset olivat keskellä metsää ja liikkuivat koko ajan, joten jätimme aika pian pöllöperheen rauhaan ja lähdimme kotia kohti. Matkan varrella näimme vielä viirupöllönkin.

29.8. rengastelimme Kukonkannassa ja saimme 8+3k sini- ja 2+1k talitiaista, 2 ruoko- ja 2 viitakerttusta, myöhäisen ja muutenkin mukavan pensassirkkalinnun, 11 pajulintua, 8 lehto-, 7+1k mustapää-, 4 herne- ja 5 pensaskerttua, puukiipijän, laulurastaan, puna- ja sinirinnan, 2 rautiaista, västäräkin, punavarpusen, yllättäen nuoren urpiaisen sekä vihervarpusen – eikä ainoatakaan sirkkua. Ohessa näkyi 62 kanadanhanhea, käki, uuttukyyhky, kanahaukka sekä kivitasku. Muuta emme päivällä jaksaneet kuin veimme verkot puolestaan Papinlahdelle seuraavaa aamua varten valmiiksi pauloille ja näimme ohessa pikkulepinkäisen.

30.8. Papinlahdelle parkkeerattuamme kuului lähikuusikosta varpuspöllö. SSP oli vaisu: 1k sinitiainen, 4 pajulintua, lehto- ja pensaskerttu, 5 hernekerttua, 2 laulurastasta, 2 punarintaa, punatulkku ja pajusirkku. Osan ajasta meillä oli seurana aktiivisesti lauleskellut isolepinkäinen ja osan ajasta Pogostan yli 300km ultrajuoksusta kotimatkalla ollut Kristjan Niitepöld, joten aika kului leppoisasti, vaikka lintuja olikin niukasti.

Illalla suuntasimme vielä pelloille ja viidestä havaitusta kapustarinnasta sain onneksi yhden vanhan linnun kiinni. Lisäksi renkaan saivat 3 lehtokurppaa, heinäkurppa (toinenkin havaittiin), taivaanvuohi, kiuru sekä yllättäen 3 kivitaskua. Taas näkyi sarvipöllö ja kotimatkalla seuraavan vuorokauden puolella kehrääjä. Muuten elokuun viimeinen tarjosi vain 68 kanadanhanhea ja 8 nuorta pikkulokkia Härskiinmutkassa.

Syyskuun ensimmäinen ruokatunti tarjosi vain yhä lahdella olleita tervapääskyjä mutta työpäivän jälkeen suuntasimme Elosen Erkon kanssa Saarelle. Vaisua oli sielläkin, joten koko vuoden trendi sen kuin vain jatkuu – ja eipä syksyt yleensäkään ole mitään herkkua täällä Laatokan varjossa. Akonpohjassa näkyi pari jallua, Akanvaaran Tetrisuolla isolepinkäinen ja nuori sinisuohaukka, Pohjasuolla sinirinta, 17 hemppoa ja 37 tikliä, Pohjanrannassa nuori suosirri ja 4 jallua ja illan jo hämärtäessä näimme taas tutun lapinpöllön, joka lensi metsään poikastensa luokse eikä tullut enää esiin.

2.9. ainoa mainittava havainto Siikalahdella oli törmäpääsky vielä lukuisten haarapääskyjen ja muutaman tervapääskyn joukossa. 3.9. Härskiinmutkassa näkyi kaakkuri ja Siikalahdella 4 jonkin sortin metsähanhea, uuttukyyhky, 8 kapustarintaa, 2 tervapääskyä sekä vihdoin vuoden ensimmäinen pähkinähakki, joita tuntuu olleen vaelluksella kaikkialla muualla Suomessa paitsi täällä Laatokan varjossa. Tämäkin lintu meni ihan väärään suuntaan eli itään – eli lienee ollut Punkaharjun Metlan lintuja, joita ennen kävi yleisesti Parikkalassa.

4.9. näkyi vihdoin vuodenpinnaksi muuttohaukka sekä vielä yksi tervapääsky. 5.9. rengastelimme Kukonkannassa ja saimme pikkulepinkäisen, 4+1k sini- ja 3 talitiaista, 3 ruoko- ja 2 viitakerttusta, 16 pajulintua, 11 tiltalttia, 2 lehto-, 11 mustapää-, 4 herne- ja 4 pensaskerttua, 5 puna- ja 2 sinirintaa sekä 2+1k pajusirkkua – kontrollin renkaassa luki San Sebastian eli lintu oli Espanjan Baskimaassa rengastettu. Oheishavainnot jäivät vähiin: kana- ja sinisuohaukka ym, muutolla olleita tavallisia petoja, palokärki sekä kuusitiainen (joita niitäkin on muualla vaeltanut, mutta tänne eksyi yksinäinen lintu).

Pitkien päiväunien jälkeen teimme lyhyen lähipeltokierroksen, joka alkoi mukavasti, kun Tetrisuolla saalisteli nuori arosuohaukka. Lintu kuitenkin katosi turhan nopeasti. Tiviällä näkyi 3 pyytä ja muuten havainnot jäivät 37 metsähanheen (joista suurin osa oli taigametsähanhia mutta ainakin joku tundrametsurikin oli joukossa) sekä harmaapäätikkapariin, joka tutkiskeli telkän pönttöä.

6.9. tuuli oli yltynyt todella navakaksi ja välillä tihuttikin, joten Kukonkannan rengastelut olivat tuloksettomat: 2+1k sinitiaista, 3 ruoko- ja 1k viitakerttunen, 3 pajulintua, 2 tiltalttia, lehto- ja hernekerttu, 2 mustapääkerttua, 2 laulurastasta, 2 punarintaa sekä punatulkku. Ohessa näkyi a34m mustalintua.

Koska päätimme rengastelut ajoissa, suuntasimme retkelle Savonlinnasta asti rengasteluja molempina aamuina seuraamassa olleen Laitisen Anssin kanssa. Härskiinmutkan stoppi tuotti pari merikotkaa. Jatkoimme Saarelle, jossa kovassa myrskyssä oli linnut todella vähissä. Akanvaaran Tetrisuolla oli 300 kurkea ja isolepinkäinen, Pohjasuolla 30 hemppoa, Pohjanrannassa 72 kanadanhanhea ja kana- sekä sinisuohaukka, Hiekkaniemessä 5 mustalintua ja merikotka sekä harmaasieppo ja Karinmäessä harmaapäätikkakoiras.

Illalla teimme taas haavireissun ja saimme 2 nuorta kapustarintaa, 5+1k lehtokurppaa, kivitaskun sekä toisesta paikasta yllättäen suokukon.

7.9. oli taas vesilintulaskennan vuoro: 36 taigametsä-, 12 kanadan- ja 2 valkoposkihanhea, 344 sini-, 11 jouhi- ja 4 harmaasorsaa, 423 haapanaa sekä 7 punasotkaa olivat mainittavimmat havainnot. Jallujakin tuntuu tänä vuonna olevan selvästi vähemmän, sillä vain 6 lintua näkyi.

9.9. kävimme taas pelloilla ja haavin jäi 4 lehtokurppaa, heinäkurppa, taivaanvuohi sekä kivitasku ja sarvipöllö näkyi. 10.9. Hannalla oli iltaretki Siikalahdelle lukiolaisryhmän kanssa ja roikottelimme muutamaa verkkoa patotien lähistöllä ja saimme 11 talitiaista, mustapääkertun, 6 punarintaa ja 2 peippoa. Ohessa näkyi sinirinta mutta yllättäen vain muutama jalohaikara ja kurkiakin vain joitakin kymmeniä. Muutenkin loppuviikolla oli todella hiljaista.

Viikonloppuna verkkoilimme taas Kukonkannassa. Lauantaina saimme 14+3k sini- ja 26 talitiaista, hömötiaisen, 4 ruokokerttusta, 3+1k pajulintua, 24 tiltalttia, 2 lehto-, 7 mustapää- ja 2 hernekerttua, pensaskertun, hippiäisen, peukaloisen, 2 laulurastasta, punakylkirastaan, 13+1k punarintaa, sinirinnan, 7 rautiaista, metsäkirvisen, peipon, vihervarpusen, 2+1k pajusirkkua sekä pohjansirkun – jopa 22 lajia! Ohessa tehtiin kerrankin parempikin havainto, kun ohitsemme muutti aamuvarhain nuori niittysuohaukka. Myös valkoselkä- ja pikkutikka nähtiin.

Rengastuksen jälkeen vilkaisimme Härkiinmutkan, josta näkyi yllättäen 13 vanhaa ja 1 nuori selkälokki sekä nuori pikkulokki. Pian suuntasimme Saarelle, jossa keskityimme peltokomppaukseen, mutta silti saalis jäi laihaksi. Akonpohjassa oli mukavasti sorsia muttei mitään paria harmaasorsaa ja yhtä jallua parempaa. Akanvaaran Tetrisuolla näkyi sentään muuttohaukka, sinisuohaukka, isolepinkäinen, sinirinta ja lapinsirkku. Pohjasuolla näkyi neljä taigametsähanhea ja pari sinirintaa ja Pohjanrannassa neljä jallua ja nuori sinisuohaukka. Jyrkilässä oli tyhjää mutta Tarassiilta löytyi hyvä mullospelto, jolla oli sadan västäräkin ohella keltavästäräkki, 15 suokukkoa, nuori suosirri ja pellon takareunan puskissa pari sinirintaa, myös harmaapäätikka kuului. Itse kävin illalla vielä Siikalahdella, jossa näkyi 9 punasotkaa.

Sunnuntainakin oli hyvä keli mutta silti verkoilla oli hiljaisempaa: 3 sini- ja 14+1k talitiaista, 2+1k pajulintua, 10 tiltalttia, lehtokerttu, 4 mustapää- ja 2 pensaskerttua, laulurastas, 10 punarintaa, 11 rautiaista, peippo, 8 pajusirkkua ja 2 pohjansirkkua. Lisäksi näimme 14 kapustarintaa, valkoselkätikan sekä muutaman pohjansirkun lisää ja muuttava tylli kuultiin. Illalla suuntasimme vielä pelloille nähden matkalla kehrääjän. Saaliina oli 2 heinäkurppaa, 4 taivaanvuohta ja 4 kiurua. Ihmettelin pitkään, kun en meinannut saada mitään lintuja kiinni, koska linnut olivat todella arkoja. Yö oli pimeä ja normaalisti etenkin lehtokurppia saa kiinni hyvällä prosentilla. Nyt en saanut ainoatakaan. Kun olimme lopettelemassa, tajusimme syyn, pellon reunassa oli kaurapellossa emokarhu kahden pennun kanssa ja lisäksi eri puolella peltoa ainakin yksi keskikokoinen nallukka. Nämä lienevät kulkeneet pellolla ennen meitä?

Viikolla ei linturintamalla tapahtunut ihmeitä: ensimmäisiä valkoposkihanhia alkoi näkyä ja 16.9. keskiviikkona teimme vessulaskennan, jossa näkyi mm. 932 haapanaa ja 7 harmaasorsaa, yhä vain 6 jallua sekä enää 1 punasotka ym. Mainittavimmat havainnot tehtiin illalla kurppapelloilla, joiden saalis oli laihahkoa; tavi, 2 kapustarintaa ja 2 lehtokurppaa sekä karhun erauspentu ja todella hienosti näkynyt ilves. Torstaina 17.9. syksyisessä kelissä näkyi ruokatuntistaijilla nuori arosuohaukka sekä 9 lapasotkan parvi muutolla ja paikallisena kellui kaksi paria harmaasorsia.

18.9. ruokiksella ei näkynyt kummempia, kun ei oikein jaksa innostua Siikalahden ehkä kautta aikain suurimmasta puluparvesta – 12 yksilöä. Illalla kävimme pikaisen haavireissun ennen sadetta ja saimme 2 lehtokurppaa (joihin ei kiireessä tullut panostettua, vaikka tarjolla olisi ollut enemmänkin), 1 heinäkurpparengastus ja 1 kontrolli, taivaanvuohi sekä 1 kiurukontrolli. Nisäkäspuolella näkyi näätä hienosti.

19.9. herätys oli taas aikaisin ja raviradalla rengastelimme onneksi luvattua hieman paremmassa kelissä, mutta silti vaisuin tuloksin 5 sini- ja 5 talitiaista, hömötiaisen, pajulinnun, 12 tiltalttia, punakylkirastaan, 10 punarintaa, 3 sinirintaa, 2 peippoa, nuoren ruskourpiaisen sekä 2 pajusirkkua. Ohessa näkyi 23 pilkkasiiven muuttoparvi, 3 uuttukyyhkyä, 7 kapustarintaa, jallu sekä 2kv koiras arosuohaukka ym. Koska lintujen tulo loppui ajoissa, suuntasimme Terävän Minnan kanssa Saarelle, jossa oli myös vaisua. Akanvaaran Tetrisuolla 3 sinisuohaukkaa, ampuhaukka, 2 isolepinkäistä, satakunta niittykirvistä (eikä vieläkään lapinkirvistä vuodariksi) sekä 4 urpiaista ym. Pohjasuolla näkyi sinirinta ja 40 hemppoa, Pohjanrannassa jallu ja 120 kottaraista, Uukuniemen Suurenjärvenlietteellä isolepinkäinen, Tarassiinlahdella 3 tylliä ja suosirri ja Karinmäessä merikotka.

Kunnon päiväunien jälkeen päätimme viimein toteuttaa pitkään muhineen suunnitelmamme suunnata Saarelle haavimaan ihan kunnolla, kun aamuksi oli luvattu niin kovaa tuulta, ettei verkkopyyntiä kuitenkaan olisi kannattanut tehdä. Kiertelimme lopulta Saaren peltoja noin klo 21:30 – 04:30 ja saimme saaliiksi tavin, 12 kapustarintaa, 10 lehtokurppaa, heinäkurpan, 5 taivaanvuohta, suopöllön, 11 kiurua ja 2 niittykirvistä. Ohessa näimme viirupöllön sekä lukemattoman määrän pikkunisäkkäitä ja joitakin isompiakin kuten kettuja, supikoiria, metsäkauriita, hirviä ym. Päivällä ei sitten jaksanutkaan tehdä mitään.

21.9. päiväkäynnillä ei näkynyt paria harmaasorsaa ja muuttavaa nuolihaukkaa kummempaa. Iltapäivällä bongasin Tarvaslammella viihtyvät kaksi pähkinähakkia. Illalla suuntasimme hyvän kelin innostamina taas lahdelle, jonka reunalla roikotimme paria verkkoakin parin tunnin ajan. 10 luhtakanaa huuteli, kurkia näkyi enää 24, jalluja 5, pari sinisuohaukkaa, ruskis, todella pitkästä aikaa pari töyhtöhyyppää ja 3 sinirintaa näkyi ja verkosta tuli vain 3 hömötiaista sekä auringon jo laskettua varpuspöllö. Pimeässä kaulushaikara lensi ylitsemme äännellen. 22.9. ruokiskäynnin ilahduttavin havainto oli pähkinänakkelipariskunta Muttelinmäessä. Illalla roikotimme saunareissulla verkkoja Tarvaslammella, mutta verkon lähellä käyneet varpus- ja helmipöllö eivät suvainneet osia verkkoon.

Muuten viikolla oli sateista, joten retkeily jäi aika vähäiseksi. Parina iltana kävimme lähimmillä pelloilla ja saimme 23.9. renkaisiin 6 lehtokurppaa, 3 taivaanvuohta ja 2 kiurua sekä kontrolloimme yhden. Syksyn ensimmäiset kolme jänkäkurppaakin näkyi, mutta ne olivat kohdissa, joissa oli turhan paljon elämää, taveja ja pässejä. Taas näkyi suurpetojakin mukavasti – karhu ja ilvesemo kahden pennun kanssa. 24.9. pikainen, noin tunnin peltoreissu tuotti 2 lehto-, 2 heinä- ja 2 jänkäkurppaa sekä taivaanvuohen ja niittykirvisen.

J.A.

Tunnin verran ihastelimme tätä pientä ja somaa sulkasatoista lepinkäistä ja rupattelimme tuttujen kanssa, ennen kuin lähdimme jatkamaan matkaa. Ajoimme Kirkkonummelle vanhempieni luokse, jossa majoituimme.

Seuraavana aamuna lähdimme klo 6:30 isäni kanssa kahdestaan kohti Espoon Soukkaa, jossa kurvasimme venesatamaan. Löysimme vanhan ystäväni Kai Hilditchin, joka on alkanut viedä yrityksensä Marinerin nimissä asiakkaita lintu-, luonto- ja kuvausretkille pääasiassa Helsingin Espoon ja Kirkkonummen saaristoon, ulkoluodoille sekä aavalle ulapalle.

Kaitsu jo valmisteli venettä eikä aikaakaan, kun lähdimme vesille. Ajelimme aika rivakkaa vauhtia ensimmäisille luodoille, joilta löytyikin heti mukavana yllärinä ristisorsa sekä myöskin tyllejä ja suosirrejä ym.

Koska reissumme päätavoitteena oli löytää kahlaajia, jatkoimme seuraavaksi Kirkkonummen puolelle seuraaville luodoille, joilta lisää tyllejä ja suosirrejä, mutta myös tundrakurmitsa, pikkutylli, suokukko sekä luotokirvinen, ennen kuin saavuimme Örskärin saareen, jolle rantautuessamme ylitsemme lensi punakuiri. Käppäilimme saaressa tovin havaiten mm. pikkulepinkäisen ennen kuin lähdimme taas vesille.

Jatkoimme vielä ulommas merelle, mutta uloimmilla luodoilla oli hiljaista. Merellä havainnot jäivät pariin kuikkaan, kaakkuriin sekä nuoreen pikkulokkiin. Myös harmaahylkeitä eli halleja nähtiin. Maisemat olivat hienoja ja kelikin alkoi vähän viileän aamun jälkeen lämmetä mukavasti.

Sitten kiihdytimme taas vauhtia ja jatkoimme vielä parille Helsingin puolella olleelle ulkoluodolle, joilta löytyi lisää tyllejä, suosirrejä ja suokukko mutta myös kuusi isosirriä.

Lopulta jatkelimme takaisin Espoota kohti toiveissamme löytää vähäisten lokkien ja tiirojen joukosta viime päivinä varsin runsaana esiintynyt riuttatiira, mutta emme moista nähneet, mikä oli lopulta aika käsittämätöntä, sillä myöhemmin saimme todeta aika lähellä meitä nähdyn useita lintuja, Kirkkonummen Rönnskärillä jopa 19 lintua! Mutta emme antaneet tämän häiritä vaan nautimme reissun lopusta ja lopulta olimme takaisin Soukan venesatamassa, jossa oli aika kiitellä Kaitsu ja jatkaa pitkää päiväohjelmaamme.

Jatkoimme isäni kanssa Helsingin Viikkiin, jossa BirdLifen Lintumessut olivat jo hyvän aikaa olleet käynnissä. Heti ensimmäisenä suuntasimme ostamaan kojuilta ruokaa, sillä alkoi olla jo melkoinen nälkä. Tapasin messuilla tietysti taas parin askeleen välein tuttuja ja siinähän se muutama tuntinen menikin. Sekä Hanna että veljeni Pirkka olivat messuilla hommissa BirdLifen hallituksen jäseninä, joten heitäkin tietysti jututimme isäni kanssa. Myös Pirkan tytär Iina oli messuihin tutustumassa. Vähän jotain tuli shoppailtuakin mutta pääasiassa olin suusta kiinni…

Lopulta kello tuli neljä ja lähdimme isäni sekä Iinan kanssa palailemaan Kirkkonummelle, jossa äitini jo oli meitä odotellut saapuvaksi syömään. Itse suuntasin illalla vielä Espoon Laajalahdelle, jossa parin tunnin retkellä näkyi mm. pikku-uikku, pari kuovisirriä, pikkusirri, pikkutikka ym.

16.8. heräsin taas aikaisin ja otin suunnan kohti Porkkalan Pampskatania, jonne löysin pienen haparoinnin jälkeen klo 7:15. Tavoitteenani oli nyt löytää riuttatiiroja, joka on minua vuosien saatossa kiertänyt ihan tarpeeksi – yhden sentään olin Suomessa aikanaan nähnyt mutta huonosti. Enpä kauan ehtinyt luotoja selata, kun näin kolmen tiiran laskeutuvan kalalokkiparveen. Tunnistin linnut aika huonosta näkyvyydestä (vähän epämääräistä sumua ja väreilyä) huolimatta vanhaksi sekä kahdeksi nuoreksi riuttatiiraksi. Koska lintuja oli edellispäivänä ollut alueella niin paljon, päätin seuloa saman tien koko muunkin näkyvän merialueen, josko lintuja löytyisi lisää. Eipä löytynyt, joten laitoin lopulta tiirani Lintutiedotukseen, mutta tarkistettuani luodon, eiväthän ne enää siinä olleetkaan.

Seuraaviin muutamiin tunteihin en nähnyt kuin lokkeja ja kalatiiroja sekä yhden nuoren lapintiiran, mutta muuten sorsia muutti useita parvia (kaikkia tavallisia lajeja) yhteensä 215 lintua, 30 mustalintua, 3 pilkkasiipeä, alli laskeutui ulapalle, kaakkuri, pari kuikkaa sekä myös jalohaikara, 8 meriharakkaa, 13 punakuiria, 6 tundrakurmitsaa, 7 kapustarintaa, 10 suosirriä, metsäviklo, ampuhaukka ja 95 keltavästäräkkiä ym.

Taas muut olivat nähneet enemmän ja alkoi jo ärsyttää, kun kovasti halusin nähdä riuttatiiroja paremmin. Lopulta löysin kolme riuttatiiraa etenemästä kalastellen länttä kohti, mutta nämäkin olivat kaukana. Onneksi seuraavat neljä tulivat heti perään ja ne tulivat jo mukavalta etäisyydeltä, joten otin niistä kuviakin. Ja kesken kuvailun alkoi tuntua, että tiiroja oli joka puolella. Jossain vaiheessa niitä oli lähistöllä enimmillään kuusi lintua.

Katselin vielä alhaalla rannassa tiirojen kalastelua, kun isäni ja Iina saapuivat Pampskatanin kalliolle. Kävin hakemassa heidätkin alas ja ajattelin heti näyttää isällenikin ”riuttiksen” elikseksi mutta ne olivat kaikki tiessään. Seuraavan tunnin söimme eväitä, katselimme Alisa Vainion huikeaa EM-maratonia sekä itse tietysti yritin löytää lisää tiiroja mutta eipä niitä enää näkynyt. Lopulta kipusimme takaisin kalliolle, jonne oli saapunut muutama bongari riuttiksia yrittämänn eikä heilläkään vielä ainakaan varmaa havaintoa ollut. Siinä rupatellessamme löytyi kuitenkin niemen siltä puolelta, jonne alhaalta ei ollut näkynyt yksi tiira, joka varmistui pian riuttatiiraksi. Näin isäni sekä myöskin Iina pääsivät näkemään tämän pikkuharvinaisuuden, jollaiseksi ehkä nyt vihdoin pystyn itsekin sen myöntämään.

Vanhempieni luo saavuttuamme, sain tehtäväkseni hakea Pirkan rautatieasemalta ja kohta taas syötiin. Lopulta Pirkka ja Iinakin päättivät hypätä kyytiini, kun minun oli aika lähteä kotimatkalle. Hanna oli BirdLife velvollisuuksien jälkeen suunnannut Itäkeskukseen, jonne Pirkka ja Iina jäivät nyt vuorostaan shoppailemaan ja kuluttamaan aikaa ennen kuin heidän piti jatkaa rautatieasemalle. Me puolestaan lähdimme ajelemaan kohti Parikkalaa. Matkan varrella kurvasimme Luumäen Taavetissa erään tehdasalueen tukkipinoille, josta löysimme pienen hakemisen jälkeen nuoren mustaleppälinnun.

Lopulta olimme kotona varsin väsyneinä – mutta kerrankin itselläni oli ollut tuuria matkassa, eikä Hannakaan ollut tyhjin käsin jäänyt, sillä messuilta oli tarttunut matkaan uudet kiikarit.

J.A.

18.7. teimme Punnosen Pekan kanssa kunnon Saaren kierroksen ja Akonpohjassa retki alkoi hyvin, kun ylitsemme lensi viisi mustapyrstökuiria isossa töyhtöhyyppäparvessa. Pelloille päästyämme selvisi, että haarahaukka oli saanut parven ilmaan. Peltoaukealta löytyi myös kapustarinta ja ylitsemme muutti kolme mustavikloa ja jostain kuului pikkukuovi. Pohjasuolla näkyi pari keltavästäräkkiä ja Pohjanrannassa ”jallu” sekä kourallinen kahlaajia, joista suosirri oli Parikkala-vuodari. Kuposenmäellä näkyi taas haarahaukka ja Ala-Ollukassa vielä retken kolmas.

19.7. rengastelimme Kukonkannassa saldoksi tuli talitiainen, ruokokerttuskontrolli, 19 viitakerttusta, luhtakerttunen, 2 pajulintua, lehtokerttu, 3 mustapää- ja 7 pensaskerttua, punakylki- ja mustarastas, 4 kirjosieppoa, peippo ja pajusirkku. Eli varsin rauhallista oli vielä, mutta kerttusia oli jo liikkeellä. Ohessa näkyi a30m mustalintua, 5 merimetsoa ja pikkukuovi ym. Myös paria päivää lentämään oppineet Siikalahden merihanhet laskeutuivat yllättäen raviradalle, josta siirtyivät läheiseen lutakkoon piiloon. Täällä ne saivat olla joutsenilta rauhassa.

Viikolla havainnot olivat samaa kuin edelliselläkin viikolla. Patotiellä näkyi myös 20.7. valkoselkätikka ja 21.7. a34m pilkkasiipeä. 22.7. teimme viikottaisen Saaren kierroksen Elosen Erkon kanssa. Havainnot jäivät vähiin, mutta Pohjanrannassa näkyvillä ollut luhtahuitti ja Jyrkilästä löytynyt isolepinkäinen olivat mukavia ylläreitä. 23.7. patotieltä näkyi illalla jo 10 jalohaikaraa. Muuten taas haarahaukkaa ja tundrahanhea ym.

25.7. oli vuorossa SSP ja saaliiksi tuli sinitiainen, 4 ruoko- ja 10 viitakerttusta, 7pajulintua, 3 herne- ja 7 pensaskerttua, punarinta, kirjosieppo, 3 punavarpusta ja 1+1k pajusirkkua. Iltapäivällä suuntasimme taas Saarelle, jossa näkyi Pohjasuolla haarahaukka ja Pohjanrannassa samainen huitti, mustaviklo ja lapinsirri ym. ja Jyrkilässä sama isolepinkäinen. Paluumatkalla Kinnarsalmessa näkyi naaras sinisuohaukka ja kävimme Rautalahdessa rengastamassa pari kehrääjän poikasta.

Ja sunnuntaina roikotimme verkkoja raviradalla, jossa 7 sini- ja 4 talitiaista, 3 ruoko- ja 15+2k viitakerttusta sekä luhta- ja rytikerttunen, sirittäjä, 8 pajulintua, 9 lehto-, 5 mustapää- ja 7 pensaskerttua, räkättirastas, satakieli, 4 kirjosieppoa, punavarpunen ja 1+1k pajusirkkua. Ohessa näkyi käki ja valkoselkätikka sekä kuului palokärki. Lyhyellä Siikalahden käynnillä lensi patotien ohi kovaa vauhtia etelää kohti tilhi – melkoinen yllätys!

Ja viikolla taas touhu oli samaa tuttua: tundrahanhi kuitenkin näkyi 28.7. viimeistä kertaa Särkisalmella, jolloin teimme taas vesilintulaskennatkin, mutta havainnoissa ei ollut hurraamista – toki uivelo, 1k5n+26juv punasotkaa, harmaasorsa ja 13 jalohaikaraa ansaitsevat tulla mainituksi. Ja 29.7. iltalaskennassa ”jalluja” näkyi jo 21 ja luhtahuitti oli edelleen äänessä pitäen välillä oudon korkeaa ääntä – ehkä paikalla oli poikue? 30.7. voinee mainita vain jokapäiväisen haarahaukan ja touhu alkoi käydä niin tylsäksi, että sorruin Höltän Harrin ja Terävän Minnan matkaan Tohmajärven Saarioon bongaamaan sieltä löytynyttä viirusirkkalintua. Lintu oli todella aktiivisesti äänessä ja pääsimme vertaamaan sitä mukavasti saman ruokohelpipellon perällä surisseeseen pensassirkkalintuun.

Elokuu alkoi Kukonkannassa, jossa käenpiika, 3 sinitiaista, talitiainen, 5 ruoko- ja 14 viitakerttusta, 16 pajulintua, 14 lehto-, 4 mustapää-, 2 herne- ja 11 pensaskerttua, laulu- ja punakylkirastas, taas satakieli, 2 kirjosieppoa, 2 västäräkkiä, metsäkirvinen, 5 punavarpusta ja 3 pajusirkkua sai renkaan muistoksi. Oheishavainnot jäivät vähiin mutta saunareissulla Särkisalmella näkyi haarahaukka.

Ja 2.8. touhu jatkui Papinlahden SSP:ssä: 3 sinitiaista, 4 viitakerttusta, 5 pajulintua, 2 lehto-, 1 herne- ja 6 pensaskerttua, pähkinänakkeli uutena lajina tälle paikalle, punakylkirastas, jopa 14 punavarpusta, pajusirkku ja 3 keltasirkkua ”pultattiin”. Päikkäreiden jälkeen suuntasimme taas kerran Saarelle, jossa Akanvaaran Tetrisuolla isolepinkäinen, Pohjanrannassa 2 ”jallua” ja sinisuonaaras ja Jyrkilässä tuttu isolepinkäinen olivat mainittavimmat havainnot.

Viikolla havainnot olivat taas vähissä: merikotkaa, haara- ja kanahaukkaa, haikaroita, merihanhet, luhtahuitti, merimetsoja, pari muuttavaa kapustarintaa, harmaapäätikka ja yöajelulla kehrääjiä sekä sarvipöllö. 6.8. kuitenkin tärähti, kun melkein heti patotien lavalle saavuttuani äkkäsin nopeasti lentävän kyyhkyn tulossa kohti pohjoisesta. Sain linnun putkeeni ja tajusin linnun turturikyyhkylajiksi. Kaivoin kameran esiin ja aloin ottaa linnusta kuvia, sillä nykypäivänä kummatkin turturikyyhkylajit ovat todellisia rariteetteja mutta myös ainakin lähes yhtä mahdollisia havaita. Valitettavasti lintu kurvasi Kasinmäen suuntaan ja kiersi näin meidät länsipuolelta parin ainakin sadan metrin päästä ja lintutornin suunnassa kääntyi itään ja suuntasi Opotan peltojen perälle, jonne se näytti laskeutuvan. Fiilis linnusta oli, että se oli noin uuttukyyhkyn kokoinen mutta oikeastaan mitään muuta siitä ei havaintotilanteessa saanut irti. Yritin vähän katsella kamerasta kuvia, mutta ei kameranperästä oikein mitään nähnyt kirkkaassa kelissä. Tietysti olisi pitänyt lähteä linnun perään, josko se olisi vielä löytynyt mutta ruokatuntini on niin lyhyt, ettei tämä oikein käynyt mielessäkään. Niinpä staijailimme vielä tovin ja näimme pari haarahaukkaa. Töihin päästyäni laitoin kuvat koneelle ja kuvissa näkyy pari nuorelle idänturturikyyhkylle paremmin sopivaa tuntomerkkiä, mutta valitettavasti lintu oli koko ajan turhan kaukana ja lämpötilakin +25 astetta eli väreily oli tehnyt kuvista varsin epätarkkoja. Kuvia on kuitenkin muokkailtu ja lähetelty koville määrittäjille ja varmaan tästä vielä RK:lle teen ainakin ns. selvityspyynnön, josko siitä laji vielä taittuisi.

Viikonloppuna rengasteltiin molemmat aamut Kukonkannassa. Lauantaina 8.8. saldoksi tuli 4+1k sinitiaista, talitiainen, 9 ruoko- ja 9 viitakerttusta sekä 2 luhta- ja 2 rytikerttusta, 15 pajulintua, 25+1k lehtokerttua, mustapää- ja hernekerttu sekä 10 pensaskerttua, kirjosieppo ja pajusirkkukontrolli.

Ja sunnuntaina saimme varpushaukan, 6 sini- ja 4 talitiaista, 4 ruoko-, 2 viita- ja 2 luhtakerttusta, 13+1k pajulintua, 30+1k lehto-, 3 mustapää-, 3 herne- ja 6 pensaskerttua, punarinnan, 2 kirjosieppoa, 3 leppälintua, tiklin, vihervarpusen sekä pajusirkun. Ohessa näkyi ainoana mainittavana havaintona haarahaukka.

10.8. ruokatuntistaiji tuotti mukavan pinnaparven, kun patotien länsipuolelta muutti noin 30 punakuirin parvessa ainakin yksi tundrakurmitsa sekä yksi isosirri – kaikki kolme olivat Parikkala-vuodareita ja taas kerran kuntavuodarit rikkoivat 200 lajin rajan, ollen nyt 201. Myös pari haarahaukkaa näkyi taas. Illalla laskimme 27 jalohaikaraa ja tuttu merihanhiparvi saapui taas lahdelle yöpymään.

Muuten kelit olivat viikolla todella tuulisia ja havainnot jäivät terkkarin yli lentäneeseen ampuhaukkaan, kuuden kapustarinnan parveen, merikotkiin, haarahaukkaan, pariin uuttukyyhkyyn ym. 12.8. ihmeteltiin osittaista auringonpimennystä. 13.8. teimme vesilintulaskennan, jonka parhaimmistoa olivat aikaiset kuusi tundrametsähanhea, jotka kiertelivät ympäri lahtea ja laskeutuivat hetkeksi uimaankin sekä pari uiveloa, 29 punasotkaa ja 6 jouhisorsaa. Patotiellä näimme lyhyesti pari nuorta luhtakanaa sekä nuoren luhtahuitin.

J.A.

11.4. oli jo vähän parempi lintupäivä ja staijailimmekin patotiellä koko aamun havaiten mm. merihanhiparin, ainakin 6 luhtakanaa, 7 merimetsoa, kaulushaikaran, sini- ja ruskosuohaukkoja, merikotkia, piekanan. Illalla patotiellä näkyi vielä aikainen tukkakoskelo ja lintutornilta näin haarahaukan. Pönttökierroksella oli tyhjää, mutta taas näkyi metso ja illalla Tiviältä löytyi aktiivisesti äänessä ollut varpuspöllö.

12.4. Siikalahdella kuului viimein peukaloinen vuodariksi ja nakkeliparikin oli reviirillään. Saaren kierroksen parasta antia oli kangaskiuru Akanvaaran Tetrisuolla ja lapinsirkku Uukuniemen Suurenjärvenlietteellä. Savonlinnan Punkaharjun pöntöilläkin oli vain tyhjää tarjolla.

14.4. Härskiinmutkassa näkyi merihanhi ja Siikalahdella vielä sääksi vuodariksi ja Kangaskylän meriharakka oli löytänyt puolisonsa. 15.4. alkoi odotettu kevätlomani, jonka aloitin suuntaamalla Kirkkonummelle.

Kirkkonummella retkeilimme parina päivänä isäni kanssa. 15.4. illalla kävimme Norra Fladetilla, jossa vuodariksi tuli laulurastas, rautiainen, pikkutylli ja tylli sekä matkalta vielä harmaahaikara. 16.4. aloitimme Porkkalan luotsikärjestä haahkoilla, alleilla, kyhmyjoutsenilla, merilokeilla sekä muuttavilla kuikilla ja kaakkurilla. Espoon Finnolta löytyi mustakurkku-uikkuja, lapa- ja harmaasorsia sekä liejukanoja ja Laajalahdelta räyskiä, kalatiiroja, punajalkavikloja sekä tiltaltti. Vuodareita siis ropisi muttei mitään vähääkään yllättävää.

17.4. kävimme vielä aamuretkellä Saltfjärdenillä mutta ilman mainittavia havaintoja. Päivällä otin suunnan kohti Varsinais-Suomea ja ekan stopin tein Salossa, jossa käppäilin aika pitkät kävelyt hoitaakseni turkinkyyhkyn Halikon Joensuun kartanolta. Muuta en sitten ehtinytkään tehdä ja aikataulu meni lopulta niin tiukaksi, että kauppaankin ehdin vain Nauvossa, sillä minun piti kiiruhtaa Utö-lauttaan.

Staijailin koko matkan lautan kannella aina illan pimeyteen saakka mutta ainoat mainittavat havainnot olivat sinisuohaukka, jokunen pilkkasiipi sekä mustalintuparvi – ainoatakaan ruokkilintua en nähnyt. Lopulta saavuimme Jurmon satamaan ja yhdessä rengastajaksi lintuasemalle saapuneen Puolakan Petrin kanssa kärryilimme tavaramme asemalle, jossa järjestelimme tavaramme paikoilleen muiden asemalla olleiden ollessa vielä iltamyöhään hereillä.

18.4. alkoivat asemarutiinit. Rengastajat, Petri ja Mikko Kormilainen, suuntasivat anivarhain verkoille ja auringon noustessa me suuntasimme Virtasen Veskun kanssa aamun vakiostaijille. Muutto oli vaisua pikkurastasmuuttoa lukuunottamatta, mutta punakuiri, ristisorsa ja ruokki näkyivät vuodariksi. Päivän mittaan kiersimme Veskun kanssa myös molemmat länsi- ja itäreitin ja vuodariksi havaittiin kapustarinta, pikkukuovi, etelänsuosirri, 60 merisirriä, härkälintu, merikihu, suopöllö, luotokirvinen ja jänkäkurppa. Myös mm. 5 mustakurkku- ja 6 silkkiuikkua, mustavaris ja nokkavarpunen nähtiin ja verkoillakin Petri ja Mikko olivat työllistettyjä, kun pelkästään punarintoja rengastettiin 422 lintua.

19.4. vahvuuteen oli saapunut myös Teijo Saari . Aamustaijilla näkyi vielä kohtalaista pikkurastasmuuttoa ja myöhemmin vuodariksi kivitasku sekä aina mukava arosuohaukkakoiras. Etelänsuosirrejä oli nyt ilahduttavasti kaksi ja merisirrejäkin komeat 235 lintua. Verkoillakin riitti vielä puuhaa mm. 242 punarinnan toimesta.

Mutta oikein mukavan alun jälkeen virtaukset muuttuivat pohjoisiksi ja aurinko porotti kirkkaalta taivaalta. Niinpä verkoilla meno hyytyi radikaalisti ja muutenkaan havainnoissa ei ollut hurraamista moneen päivään. Touhu menikin lähinnä minun päiväpinnojen hakemiseksi, jossa Veskun apu oli korvaamatonta. Koska en juuri ollut meren rannassa näillä päivämäärillä ollut niin pinnoja ropisi jopa kyhmyjoutsenesta, merisorsista, ristisorsasta, punakuirista, suo- ja merisirristä, merikihusta, ruokista, luotokirvisestä ym. Toiveissa olivat tietysti monet aikaiset saapujat mutta keli jarrutteli muuttoa ja etenkin pikkulinnut olivat todella vähissä.

20.4. rastasmuutto oli räkättivoittoista ja iltapäiväistä verkkokierrosta piristivät kevään ensimmäinen kirjosieppo ja vihdoin minunkin näkemä (kun en lajia oikein enää kuule) metsäkirvinen. Lapinsirkkuja näkyi päivän aikana jopa kolme yksilöä ja suokukkokin nähtiin. Mikko lähti, joten Petri jäi yksin roikottamaan verkkoja.

21.4. saari oli yhä vain tyhjempi ja tyhjempi mutta vihdoin näkyi reissun eka riskilä ja taas lapinsirkku. 22.4. näkyi lapintiira, kangaskiuru, taas mustavaris, isolepinkäinen, kuului ylitsemme lentänyt vuorihemppo ja helmenä oli Veskun löytämä ja meidän muiden vain huonosti näkemä 2kv aroharmaalokki. 23.4. saapui Santeri Hiltunen komppausavuksi, mutta ainoa vuodari oli valkoviklo ja muuten mainittava havainto yhteensä 5 härkälintua.

Koska touhu oli mennyt niin surkeaksi, ettei verkoistakaan tullut oikein mitään, päätimme 24.4. suunnata Veskun kanssa kauppareissulle. Minä kun en todellakaan halunnut päättää reissuani vielä tähän viikonloppuun vaan päätin pidentää sitä ainakin sen verran, että oikeasti pääsisin kokemaan keväisiä lintupäiviäkin. Niinpä murkinaa oli pakko suunnata hankkimaan lisää. Shoppailun lisäksi kävimme Paraisilla Pettebyn ja Mattholmsfladanin lintutorneilla, joilla havaitsimme kaulushaikaran, suokukon räyskän ja haarapääskyn ym. ja kiertelimme Nauvon mäntymetsiä päiväpinnojen toivossa mutta edelleen touhu jatkui siten, että Vesku jäi tyhjin käsin ja minulle pinnoja ropisi – ainoana mainittavana isokäpylintu.

Samalla iltapaatilla saareen saapuivat toiseksi rengastajaksi Ohto Oksanen sekä aseman toimintaan tutustumaan Inga Gröndahl.

25.4. verkkoja oli pyynnissä enemmän ja jotain verkoista tulikin, mm. heti aamusta sarvipöllö sekä myöhemmin mustapääkerttu. Muutenkin oli ihan mukava lintupäivä, kun aamumuutolla laskettiin Jurmon mustalintujen muuttoennätys 12238 lintua. Myös muutama lapasotka nähtiin ja etelänkiisla laskeutui merelle paikalliseksi ja päivän länsikierroksella näkyi taas ilmeisesti sama aroharmaalokki. Päivän aikana ynnättiin myös mm. 31 punakuiria, 42 ruokkia, 17 merikihua leppälintu sekä pari isolepinkäistä näkyi.

Mutta seuraavat päivä olivat taas todella köyhiä, sillä pohjoistuulet hyydyttivät kevään totaalisesti. Verkoilla oli totaalisen hiljaista, vaikka verkkoja oli pyynnissä yli 500 metriä. 26.4. ainoa mainittava havainto oli 2kv arosuohaukka, joka muutti vauhdikkaasti ohitsemme. Tekemisen puutteesta etenkin rengastajien osalta kertto se, että pihan siemenpyydyksillä vieraillut naakka sai osakseen aivan kohtuutonta huomiota ja lopulta haksahtikin pyydykseen ja sai renkaan muistoksi vierailustaan. Seuraavana päivänä ei tapahtunutkaan sitten yhtään mitään mainittavaa.

28.4. laskettiin 54 ruokkia ja 11 luotokirvistä ja asemalle saapui Petri Vainio, 29.4. vuodariksi näkyi rantasipi sekä karikukko ja saaripinnaksi sain odotetun hiirihaukan, myös kangaskiuru nähtiin. Asemalle saapui rengastajaksi Juha Honkala ja havainnoijaksi Timo Kuusikko ja seuraavana aamuna Petri ja Inga lähtivät – Ivalosta asti saapuneella Ingalla oli kyllä ollut harvinaisen tyhjä visiitti saareen.

Lopulta kaikki toiveet kuukausipinnojen suhteen jäivät huhtikuun viimeiselle päivälle mutta vaikealta näytti, kun tuulensuunta ei vieläkään suostunut kääntymään. Yritys oli kovaa, aamumuutolla näkyi lähinnä rastaita (yli 1300) ja myöhemmin päiväpinnoja ropisi tutuista lajeista, kunnes lopulta länsireitillä näimme Timo Kuusikon ja Veskun kanssa ehkä sen eniten odottamani kk-pinnalajin eli pikkutiiran. Myös pikkulokki nähtiin ja pari karikukko ja olihan saareen nyt pikkuhiljaa saapumassa hyönteissyöjiäkin, kun mm. 23 kirjosieppoa, 8 leppälintua nähtiin. Tilhiäkin oli 17 lintua.

1.5. tuuli osoitti jo hieman kääntymisen merkkejä mutta vieläkään ei kevät revennyt. Vuodareita kuitenkin alkoi taas pitkästä aikaa ropista, kun aamuvakiolla näkyi ensin liro ja sitten ollessamme Timon ja Veskun kanssa suuntaamassa itäreitille, kuului männiköstä puputusta – harjalintu! Kohta Timo näki linnun ensin maassa polulla, josta se lensi verkkoon! Lähdin itse juoksemaan linnun perään, mutta se pomppi pikkulintuverkossa aivan holtittomasti ja karkasi lopulta verkosta ennen kuin pääsin lähellekään sitä. Tämän jälkeen me näimme linnun vielä kertaalleen lennossa, sitten joku turisti oli kuullut linnun lyhyesti idässä ja Juha kuuli suolta lyhyen puputussarjan mutta sen jälkeen sitä ei enää havaittu. Muita vuodareita olivat pensastasku 4, pajulintu 15 sekä keltavästäräkki. Mainittavia havaintoja olivat myös lyhyesti näkynyt ”tuhkaselkälokki”,räyskä, 3 pikkutiiraa, ruskosuohaukka sekä 77 tiltalttia, 20 tilheä, 38 kirjosieppoa, 19 leppälintua ja rastamuuttoakin oli taas aamulla ollut.

2.5. oli sitten edessä synttäripinnapäivä ja odotukset olivat korkealla, sillä tuuli oli vihdoin yöllä kääntynyt. Lintuja oli niin maastossa kuin verkoissakin enemmän mutta kuitenkin pinnat tulivat samoista tutuista lajeista kuin aiempinakin päivinä. Mainittavia havaintoja olivat 115 tundrahanhea, 22 ristisorsaa, 48 kapustarintaa, 32 pikkukuovia, 56 punakuiria, 40 merisirriä, mustaviklo, 5 karikukkoa, sekä 2 schinzii että alpina suosirriä, 4 pikkutiiraa, 8 käenpiikaa, pikkutikka, 2 hernekerttua, 138 tiltalttia ja illalla ollessani itse jo aivan lopen uupuneena luovuttamassa Santerin itälepikosta löytämä sepelsieppo, jota Teijon kanssa singahdimme bongaamaan. Onneksi Vesku ehti sen verran hidastaa meitä ovesta ulostauduttuamme, että vilkaisimme tämän putkesta niityltä juuri löytyneen sepelrastaan. Sepelsieppoa saimme hakea tovin, mutta lopulta näimme sen lyhyesti ennen kuin ilta oli niin pitkällä, että piti kiiruhtaa takaisin asemalle iltahuutoon ja nukkumaan. Ohto oli lähtenyt aamulla saaresta mutta illalla paikkaajaksi saapui Lauri Kokkala.

3.5. uusia saapujia olivat räystäspääsky, nuolihaukka sekä lännestä Santerin kanssa löytämämme aikainen pikkulepinkäinen ja myöhemmin löytämämme ruokokerttunen. Mainittavia olivat myös uivelonaaras, sarvipöllö, 14 rantasipiä, 120 merisirriä, 11 alpina suosirriä, 4 pikkutiiraa, 49 pensastaskua, 120 mustapääkerttua, 147 leppälintua, 53 kirjosieppoa, nokkavarpunen sekä yhteensä jopa 7 sepelrastasta. Timo ja Petri lähtivät, joten asemalla oli taas varsin vajaa miehitys. Onneksi olimme pystyneet Santerin kanssa pidentämään miehitysjaksoamme.

4.5. kevään etenemisen merkkinä näyttäytyivät ensimmäiset 9 pensaskerttua ja lännessä meidän ylitsemme lensi jalohaikara, männikössä kukkui käki ja asemalle palaillessamme löytyi lammashaasta vielä naaraspukuinen mustaleppälintukin. Muita mainittavia olivat tyynen kelin ja mahtavan näkyvyyden ansiosta lasketut jopa 883 pilkkasiipeä, lapasotkapari, 5 pikkutiiraa, 2 pikkutikkaa, isolepinkäinen, 83 mustapää- ja 11 hernekerttua, 50 leppälintua, 31 pensas- ja 52 kivitaskua.

5.5. Juha sai aamusta verkosta aikaisen lehtokertun, jota piti mennä katsomaan. Siinä takaisin staijiin palaillessamme huomasimme verkossa toisen hysyn, joka näytti mielenkiintoiselta – rytikerttunen – vuodari sekin. Staiji tuotti yli 140 kuikkalintua. Lännen kierroksella kuulimme taivaalta tundrakurmitsan ääntä ja illalla pihanurmikolla hiippaili satakieli. Kirjosieppoja laskettiin 45 mutta ei vieläkään kevään toista sepelsieppoa. Mustakurkku-uikkupari, 12 mustavikloa, 9 karikukkoa, 21 alpinaa sekä tutut schinziit, pikkulokki, sinisuohaukka, sepelrastas ja pikkuvarpunen nähtiin myös.

6.5. oli lopulta lähtöpäivä mutta silti yritys oli vielä kovaa. Aamustaijilla näkyi yli 180 kuikkalintua,46 pikkukuovia, 150 merisirriäja sepelrastas. Petri saapui taas saareen ja saman tien suuntasimme rengastamaan isohkot korpinpojat. Sainpahan sentään yhden kosketuspinnan. Sitten meidän oli Juhan ja Santerin kanssa suunnattava tavaroinemme satamaan, josta löytyi vielä mustaleppälintu. Santerin kanssa staijailimme vielä kannella ja lopulta olimme Nauvossa. Tipautin Santerin Kaarinaan Turun bussia odottelemaan, josta jatkoin pitkää ja yksinäistä ajoa kohti Itä-Suomea.

Lopulta Lappeenrannassa olin niin sippi, että päätin sinnitellä hereillä Joutsenon Kotasaareen nukkumaan. 7.5. heräsin aamulla retkeilemään ja kuulinkin heti liejukanan ääntelyä. Parissa tunnissa löytyi myös haarahaukka, pari sitruunavästäräkkiä, törmäpääskyjä, heinätaveja, lapisirri sekä kuului mustapyrstökuiri – ja ohessa näkyi tuttuja lintuimmeisiä. Lopulta oli jatkettava ajoa Parikkalaan, jossa jaksoin illalla päikkäreiden jälkeen käydä vielä pointsaamassa heinäkurpan ja luhtahuitin. Illalla saapui Pirkka perinteiselle Tornien Taisto reissulle, joten edessä ei todellakaan ollut lepoa rankan saarireissun jälkeen vaan armotonta revitystä aamusta iltaan.

8.5. aloitimme Siikalahden tornilta, jossa ei ihmeitä näkynyt mutta Pirkalle tietysti ropisi vuodareita. Nakkelin hoidettuamme suuntasimme kiertämään Saaren paikkoja, mutta koska tulvia ei ollut, niin linnut olivat tiukassa. Akonpohjassa näkyi 4 mustakurkku-uikkua, Ratilasta löytyi punakaulahanhi ja Tarassiinlahdelta kaksi sekä myöskin aikainen sepelhanhi ja Kanavalammella näkyi haarahaukka. Iltapäivällä kävimme rengastamassa yhdet viirupöllön poikaset mutta ihmeeksemme toisessa pesässä emo yhä vain hautoi munia. Kävimme myös katsomassa pesässä hautonutta sarvipöllöä.

9.5. oli Tornien Taisto ja Siikalahden tornille kokoontui meidän kolmen Aallon lisäksi Lötjösen Matti, Soikkelin Miika, Solasaaren Akseli sekä huippuvahvistukset Lindroosin Rami sekä Asikaisen Mika. Päivä ei ollut mikään lintupäivä vaan tuntui, että jokaisen lajin takia piti tehdä töitä. Niinpä kesti normaalin parin tunnin sijaan kolmisen tuntia ennen kuin katkaisimme 80 lajin rajan. Onneksi lajeja tippui vielä tämän jälkeenkin, kunnes taas tuli täysi stoppi. Aamun mainittavampia havaintoja olivat olleet merihanhipari, 4 harmaasorsaa, 55 mustalintua, 52 pikkukuovia, luhtahuitti, kaakkuri, suopöllö, palokärki, pikku- ja harmaapäätikka ja käsittämätöntä kyllä vain yksi nokikana! Mutta sitten pitkään aikaan ainoa mainittava havainto oli näätä, joka pomppi puusta toiseen patovallin koivuissa. Myös majava oli nähty aamulla. Onneksi vielä tikistimme mm. 7 pilkkasiiven muutoparven, pari lyhytnokkahanhea, kanahaukan, 2kv arosuohaukan sekä viimeiseksi lajiksemme sinisuohaukan ja lopulta lajimäärämme oli 92 lajia. Tällä kertaa saimme todeta jopa muutaman sisämaatornin voittaneen meidät yhdellä lajilla ja niiden joukossa oli taas Tarassiinlahtikin.

Iltapäivällä kävimme taas Saarella mutta havainnot jäivät vaatimattomiksi. Illan visiitti pelloille tuotti suo- ja sarvipöllöjä sekä pakollisen heinäkurpan. 10.5. yöllä teimme Siikalahden yökartoituksen, jonka saalis jäi kaulushaikaroihin (11Ä) , luhtakanoihin (24Ä, ä), luhtahuittiin sekä lyhyesti kuuluneeseen viirupöllöön. Aamulla pointsasimme vielä Pirkalle muutaman vuodarin, mm. käenpiian ja patotien staiji tuotti 2 kompassa muuttavanutta haarahaukkaa mutta lopulta Pirkan oli lähdettävä pitkälle kotimatkalle. Hannan kanssa kävimme vielä illalla Rautjärven Simpeleen Kokkolanjoella, jossa näkyi virtavästäräkki.

11.5. Siikalahdella näkyi vesilintulaskennan ohessa 2 muuttavaa pikkujoutsenta, 1000 allia, 2500 mustalintua, 220 pilkkasiipeä ja 4 lapasotkaa sekä pikkutylli kuului punajalkaviklo ja pensassirkkalintu. Laskennassa mm 6 hermaasorsaa ja heinätavipari. Iltakäynnillä näimme tornilta vielä mustapyrstökuirin sekä komean kiljukotkan.

Illalla kävimme vielä laittamassa verkot pauloille SSP-paikallamme Papinlahdella ja siinä touhuillessamme näimme sinirinnan.

12.5. oli SSP anivarhain ja saldoksi tuli tailtiainen 2, pajulintu 5, pensaskerttu 2, mustarastas, sinirinta 2, kirjosieppo 2, peippo 2, pajusirkku 1 kontr. sekä keltasirkku. Ohessa näkyi muutama kivitasku ja kuului palokärki ja harmaapäätikka. Päivällä kävimme vielä Siikalahdella, jossa patotiellä näkyi heti muiden löytämät 8 jalohaikaraa. Jatkoin itse vielä tornillekin, jossa näkyi tuttuja lintuja sekä uutena vuodarina muutama tervapääsky.

Illalla pakkailin nopeasti taas tavarani ja lähdin taas tien päälle. Stoppasin aika pian Simpeleleen Revonrannassa, josta pointsasin punakaulahanhen Rautjärven pinnaksi ja jatkoin sitten ajoa aina Salon Omenojärvelle asti, jossa olin niin väsynyt, että pätkähdin saman tien auton penkille nukkumaan.

13.5. aamuviideltä kömmin ulos ja Omenojärven rantaan, josta löytyi pian heinätavi, harmaasorsapari, uivelonaaras sekä puna- ja tukkasotkia ja noin vartin odottelun jälkeen lokkisaaressa oli joku hälytys ja loputkin linnut uivat esiin piiloistaan, niiden mukana myös jo viidettä kesää paikalla viettävä ruskosotka.

Jatkoin ajoa rannikkoa pohjoiseen seuraillen ja lopulta kurvasin kohti Uudenkaupungin Pyhämaata, jossa jatkoin pikkuteitä Liesluotoon, jossa käpöttelin puolisen tuntia polkuja rantaa kohti. Löysin ensin oudosti laulavan tiltaltin, mutta pikkumatkan lisää käveltyäni löytyi se vielä oudommin laulava tiltaltti, joka oli Suomen toinen iberiantiltaltti. Lintu pysytteli koko ajan puiden latvustossa, joten en sitä juuri päässyt kuvaamaan, mutta äänityksiä otin jonkin verran. Lopulta oli aika kävellä autolle ja jatkaa matkaa.

Liedossa näkyi vuodariksi fasaani ja Raumalla päätin vierailla Unajanlahden lintutornilla, jonka lopulta löysinkin. Tornilta näkyi mm. jalohaikara mutta sitten alkoi sataa ja jatkoin Rauman Keskustan läpi Petäjäksen Rientolahdelle, josta pienen hakemisen jälkeen löysin paikalla pari päivää jo viihtyneen tulipäähippiäisen. Sitten olikin aika jatkaa ajoa Poriin, jossa vielä tein viime hetken ostoksia ja kävin Enäjärven lintulavalla pitämässä sadetta Mäkelän Petterin seurassa jalohaikaran nähden, ennen kuin ajoin viimeisen etapin Kuuminaisten Salokankaanrantaan, jossa ehdin taas hetkeksi jopa nukahtaa.

Tommi Salokangas saapui hyvissä ajoin veneelleen ja kohta saapuivat myös Petri Salo, Sebastian Andrejeff sekä Tomas Swahn ja pian lähdimme Tommin kipparoimana kohti Eurajoen Luvian Säpin saarta, jossa olin aiemmin viettänyt 90 vuorokautta mutta aina vain lokakuussa. Kerrankin oli tarjoutunut mahdollisuus vierailla saaressa keväällä ja mikä mukavinta hyvässä tutussa porukassa.

Venematkalla näkyi räyskä ja Säpin laituriin saapuessamme oli Jan Lundgren meitä vastassa ja pian kärryilimme tavaramme asemalle. Aseman pihassa lenteli jo haarapääskyjä Säppi-pinnaksi. Tavarat paikoilleen saatuamme oli ilta jo sen verran pitkällä, että maastoon emme sen kummemmin enää kerinneet.

14.5. asemarutiinit alkoivat taas vakiostaijilla Prakalan tyven pommikopilla ja loppupäivä kierrettiin saarta koko porukalla. Sain tietysti roppakaupalla Säppi-pinnoja, mutta paremmat havainnot jäivät vähiin, mainittakoon, 7 ristisorsaa, 9 harmaasorsaa, sini- ja jouhisorsan risteymäkoiras eli ”jounisorsa”, mustakurkku-uikku, 364 kuikkalintua (joista 194 kuikkaa ja 32 kaakkuria), käki, 81 meriharakkaa, pikkutylli, 4 pikkukuovia, 38 punakuiria, mustaviklo, 6 karikukkoa, 2 isosirriä, lapin- ja suosirri, 2 pikkulokkia, nuolihaukka, 6 sinirintaa, satakieli, ruokokerttunen, luotokirvinen, 2 keltavästäräkkiä ym.

15.5. touhu jatkui samana ja mukavampia havaintoja olivat 2 kehrääjää, joista toinen saapui mereltä aamuvakiolla ja toinen löytyi Prakalasta nukkumasta, 9 isosirriä, mehiläishaukka, törmäpääsky, 6 sirittäjää, 12 sinirintaa ja 2 luotokirvistä. Ja 16.5. toistot tuottivat 3444 mustalintua, 2 tundrametsähanhea, 2 mustakurkku-uikkua, 6 tundrakurmitsaa, pikkutyllin, 36 lapin- ja 202 suosirriä, 3 etelänkiislaa, 4 pikkulokkia, 11 sirittäjää, kultarinnan, 30 kivitaskua, 12 harmaasieppoa, 61 keltavästäräkkiä, mustavariksen sekä parhaina Hanhistoon hetkeksi laskeutuneen mustapyrstökuirin, joka oli vasta viides havainto saaresta kautta aikain, Peräkulmasta löytyneen mustaleppälinnun ja illalla ikkunasta äkkäämäni pihassa olleen peltosirkun.

Lähtöpäivänä meillä oli vielä aikaa iltapäiväkolmeen saakka. Aamulla kuului punavarpunen ja etenkin pilkkasiipimuutto oli kovaa muta meni todella kaukana merellä. Kierroksella saari vaikutti tyhjentyneen linnuista mutta sentään räyskä nähtiin ja se olikin reissun 32. Säppi-pinnani.

Lopulta oli pakkailtava tavarat ja siivoiltava asema ja suunnattava koko porukalla satamaan, josta Tommi saapui meitä taas kerran minuutilleen aikataulussa hakemaan. Saari jäi tyhjänä odottamaan seuraavia miehittäjiä, jotka olivat tulossa vasta seuraavana viikonloppuna.

Salokankaan rannassa oli aika hyvästellä muut kultarinnan laulaessa taustalla ja sitten oli aika lähteä pitkälle kotimatkalle. Ajoin lopulta aina Rautjärven Kaljusenlammelle saakka, jossa nukuin tunnin verran ja kuittasin sitten niin pikkuhuitin kuin luhtakanan Rautjärvi-pinnoiksi. Paikalla huuteli myös luhtahuitti ja pari ruisrääkkää.

J.A.

Emme tehneet matkalla ainoatakaan pysäystä ja ajoimme muutenkin niin vauhdikkaasti kuin rajoitukset antoivat myöten ja lopulta kurvasimme Verkkokarin satamaan klo 16:20. Paikalla oli pari bongaria, jotka kuitenkin kauhuksemme kertoivat, että tiira oli viittä minuuttia aiemmin noussut korkealle taivaalle ja lentänyt kauas läheisten saarten taakse.

Koska tiiraa ei alkanut kuulua takaisin sovimme muutaman myöskin myöhässä paikalle tulleen bongarin kanssa, että he jäävät päivystämään vakiopaikalle ja me lähdemme etsimään tiiraa lähirannoilta. Mutta eihän sitä tietenkään enää löytynyt, eikä sitä tällä paikalla havaittu enää myöhemminkään. Paria päivää myöhemmin lintu oli kertaalleen ilmoitettu havaitun läheisestä saaresta, mutta sen jälkeen havaintoja ei enää tullut. Minulle tämä oli jo kolmas kerta, kun myöhästyin täpärästi valkoposkitiirasta. Tämä lienee siis se minun ”bogey-bird”.

Lopulta yhdet sakot matkalla saatuamme, ilmeisesti vuotavalla renkaalla tai jopa useammalla (jouduimme lisäämään ilmaa jopa kolmeen renkaaseen matkan varrella) ja reilut 800 kilometriä ajettuamme, pääsimme lopulta Hangon Tulliniemeen. Ajoimme portista kulkulupia näytettyämme sisään ja jatkoimme autokenttien läpi Hangon lintuaseman Haliaksen parkkipaikalle, josta kärräsimme tavaramme lintuasemalle. Aseman porukka oli onneksi vielä hereillä, kun keli oli manio pöllörengastukseen.

Itse emme jaksaneet ottaa vastuullemme yön pöllökierroksia, mutta onneksi muut olivat innokkaita ja pöllöjä tulikin mukavasti, 4 sarvipöllöä sekä varpuspöllö, joita katsomaan meidätkin toki herätettiin.

18.10. alkoi lintuasemaelämä rutiininomaisesti eli Hanna lähti aamusta verkoille innokkaan apurin Taiga Burgaksen kanssa ja itse suuntasin Pynnösen Petron kanssa bunkkerille aamuvakiolle. Miehittäjänä myös olleet Luca Hasel sekä pitkäaikaismiehittäjä Juho Tirkkonen kiertelivät lähimaastossa käyden välillä bunkkerillakin.

Muuttoa oli ihan mukavasti ja etenkin pikkuvarpusilla oli meno päällä, kun aamun saldoksi tuli jopa 290 lintua. Muutama jalohaikara näkyi muutolla ja pari tipahti paikalliseksikin Gåulle. Petolintujakin oli liikkeellä, joten ei ollut yllätys, että petoguru Dick Forsmankin saapui paikalle ja hän tietysti äkkäsi ensin nuoren puoleisen maakotkan ja sitten perään upean varsin vaalean nuoren kiljukotkan lentämässä Hangon niemen päällä. Kauemmin näkyvissä olleen kiljukotkan ehti koko asemalla ollut porukka näkemään. Myös hiirihaukkoja näkyi 19, varpushaukkoja 21 ja kanahaukkojakin 11 lintua. Tikkoja näkyi myös mainiosti, palokärki, 4 harmaapäätikkaa, pohjantikkanaaras sekä jopa 24 pikkutikkaa. Mainittavia määriä olivat myös 185 kulorastasta ja 12 paikallista lapasotkaa. Vielä näkyi 7 haarapääskyäkin ja kangaskiuru on aina mukava lintu ainakin itselleni. Hannalla oli verkoillakin jonkin verran tekemistä mutta mitään kummempaa ei tullut saaliiksi.

Illalla katseltiin vielä komeettaa ja revontulia.

19.10. neljä aamutuntia kului taas vakiolla mutta meno oli paljon vaisumpaa. Hanna näytti meille verkosta saamansa idäntiltaltin ja sitten asemalle saapunut Aleksi Mikola löysi todella kaukaa merellä muuttaneen ison merisirriparven, jossa arvioimme olleen noin sata lintua! Tällä parvella näimme kaiketi enemmän merisirrejä kuin Haliaksella oli koskaan nähty vuoden aikana? Muita mainittavia havaintoja olivat muuttavat jallu, 4 harmaasorsaa ja riskilä. Päivän aikana porukka vaihtui hieman, kun Luca, Petro ja Taiga lähtivät ja Kimi Nurminen sekä Aki Aintila saapuivat asemalle.

20.10. taas muutti jallu sekä aina mukava nokkavarpunen mutta muuten oli tyytyminen 247 punatulkkuun ja pariin haarapääskyyn ym. Meillä meni päivällä aikaa, kun olimme edellispäivänä huomanneet, että ainakin yksi automme renkaista todellakin vuoti. Onneksi aseman pihaan oli rakenteilla lisärakennus ja paikalla oli kompressori ja paikalla talkoissa käyneellä Mäenpään Latella oli Hangon kämpillään pistooli, jonka haimme lainaksi ja pystyimme näin lisäämään renkaaseen ilmaa.

21.10. keli oli huonontunut ja kovassa tuulessa havainnot jäivät vähiin. Parin tuhannen allin ohella kaukana merellä liikkui ajankohtaan nähden runsaasti haahkoja, 262 lintua. Lähiluodon rannassa tepasteli tylli ja merellä näkyi ruokki sekä merta pitkin matalalla muuttanut muuttohaukka.

Päivällä, täyteltyämme taas muutamaan kertaan automme rengasta, ajoimme kaupunkiin rengasliikkeeseen, jossa meille vaihdettiin väliaikaisesti hieman väärän kokoinen rengas ja tilattiin pari uutta rengasta myöhemmin viikolla vaihdettavaksi.

Iltaa kohti keli huononi ja 22.10. tuuli oli sen verran hurja, ettei vakioverkkoja pystytty laittamaan lainkaan pyyntiin ja aamuvakiokin suoritettiin etelämetsän suojasta. Merellä oli varsin vaisua mutta muutamia mukavampiakin havaintoja tehtiin, yhteensä 11 merisirriä, etelänkiisla ja tuulta uhmannut haarapääsky näistä parhaimpina.

Iltapäivällä teimme Hannan kanssa Gåun laskennan ja lintuja oli tuulensuojan puolella yllättävän mukavasti: mm. 2 lapasorsaa, harmaasorsa, 2 tundrakurmitsaa, suosirri, 4 taivaanvuohta ja 2 haarapääskyä. Tietysti ollessamme mahdollisimman kaukana asemasta, poimi Kimi pihaverkosta tulipäähippiäisen. Lintua ei tietenkään pystynyt pitämään niin kauan, että olisimme ehtineet palata asemalle, joten lintu jäi meiltä näkemättä vaikka toki illalla yritimme vielä löytää sitä vapautuspaikan lähimaastosta.

23.10. keli oli taas leppoisampi mutta vieläkään ei lintuja liikkunut toivomiamme määriä. Kimi onneksi pelasti aamun tuomalla meille samasta pihaverkosta poimimansa kaksi tulipäähippiäistä. Edellisiltana rengastettu lintu oli tuonut kaverinsakin hakemaan renkaan itselleen. Muuttohavainnot jäivät nokkavarpuseen.

Vakion jälkeen kiiruhdimme Akin ja Aleksin kanssa Gåulle ja ehdimmekin koluta sen huolella ennen kuin luvatut sateet alkoivat. Havainnot jäivät kuitenkin vaisuiksi – 2 taivaanvuohta, 3 jänkäkurppaa ja taas ainakin yksi haarapääsky sentään nähtiin.

24.10. merellä liikkui alleja 7786m ja tiaisilla ja peipoilla sekä punatulkuilla ym. oli myös liikehdintää mutta verkoilla oli kuitenkin yhä varsin vaisua – yllärinä Hanna poimi myöhäisen lehtokertun. Gåulla kellui useita harmaasorsia mutta muuten havainnoilla ei juhlittu.

Lopulta meidän piti singahtaa yhdeksi rengasliikkeelle vaihtamaan parit renkaat ja sitten palasimme vielä asemalle pakkailemaan ja siivoilemaan. Sitten olkini aika hyvästellä asemalle jäävä porukka ja lähteä liikenteeseen.

Koska meillä olki yhä lomaa jäljellä, päätimme varata huoneen tutusta SkyLine lentokenttähotellista, jossa söimme illalla hyvin ja simahdimme aikaisin.

Lauantaina 25.10. tukevan hotelliaamiaisen jälkeen kiertelimme hieman Vantaan autoliikkeissä tutustuen erilaisiin autoihin, sillä meillä on suunnitelmissa tehdä autokauppoja lähitulevaisuudessa. Oli hyvä päästä katsomaan autoja hieman livenäkin eikä vaan netistä.

Lopulta kun ei mitään kauhean kiinnostavaa bongattavaa ollut missään lähistöllä, päätimme ajaa Järvenpään Tuusulanjärven Vanhakylänrantaan kuvaamaan siellä jonkin aikaa viihtynyttä nuorta aroharmaalokkia. Lintu poseerasikin meille oikein mukavasti, joten aika pian lähdimme jatkamaan matkaamme.

Kouvolassa stoppasimme ostamaan halpoja linnunruokia talveksi ja jatkettuamme taas ajoa muutaman kymmentä kilometriä, tuli viesti, että Kouvolan Lappalanjärven särkillä oli jo pitkin päivää bongattu paikallisten toimesta mahdollista siperianuunilintua, jota oli päivän aikana kuultu useita kertoja mutta nähty vain vilaukselta ja näytillä oli ollut vain yksi varsin vaatimaton kuva, jonka lajista pian käytiin keskusteluja.

Teimme tietysti nopean uukkarin ja ajoimme kiiruusti särkille, jossa oli yllättäen paikalla vain linnun löytänyt Antti Vänskä, Hannan sisko Elissa sekä Teo Ylätalo. Myöhemmin paikalle saapui vielä pari immeistä. Koko illan etsimme uunilintua ja muutamaan otteeseen kuulimme ruovikosta lupaavan kuuloisia ääniä – niin taksutusta kuin siperianuunilinnulle tyypillistä kitkutustakin, mutta lintua emme nähneet ja tuskin saimme äänitettyäkään, sillä tilanteet olivat todella nopeita ja tuuli haittasi äänityslaitteella kuuntelua.

Havaintomme olivat kuitenkin sen verran lupaavia, että päätimme yöpyä Elissan luona ja palasimme paikalle taas sunnuntaiaamuksi, jolloin paikalla oli yhteensä parisenkymmentä linnun etsijää. Kertaalleen kuulimme osalla porukasta hämmentävän selvän siperianuunilinnun laulunsäkeen vastauksena soitettuun lauluatrappiin, mutta tilanne oli niin erikoinen, ettei kukaan uskaltanut olla varma, oliko joku soittanut jossain ruovikon siimeksessä atrappia vai oliko vastauksen päästänyt oikea lintu.

Lopulta meidän oli Hannan kanssa lähdettävä ajamaan kohti Parikkalaa, sillä meidän oli määrä tehdä illemmalla vielä vesilintulaskenta Siikalahdella.

Jälkisanoina voisi ehkä sanoa, että syysloma oli havaintojen puolesta ollut varmaan surkein ikinä mutta olipahan sentään päästy irtautumaan arjesta edes hetkeksi.

J.A.

Elokuun loppupuolella touhu jatkui samana kuin jo pitempään. 23.8. jatkoimme rengasteluja Kukonkannassa ja 72 lintua saatiin saaliiksi; metsäkirvinen, 3 rautiaista, punarinta, 4 ruoko- ja 8 viitakerttusta, rytikerttunen, 4 herne-, 7 pensas, 16 lehto- ja 7+1k mustapääkerttua, tiltaltti, 15 pajulintua, hippiäinen, sinitiainen sekä pikkulepinkäinen.

24.8. oli vuorossa vuoden viimeinen SSP, jolla oli hiljaisempaa mutta 2 punarintaa, 1+1k pensaskerttua, pajulintu, punavarpunen, keltasirkku, 3+1k pajusirkkua sekä aamun pelastus, pensassirkkalintu saatiin. Illalla Siikalahdella saapui jopa 52 jalohaikaraa yöpymään patotien edustan saaren puihin. Haikaralaskennan ohella roikottolimme paria verkkoakin, mutta saalis jäi kuuteen tavalliseen lintuun.

Viikolla havainnot jäivät kylällä olleeseen pähkinänakkeliin, Kaukolan pellolla oleilleeseen merihanhiperheeseen (2ad 4juv) ja pellolla käydyllä iltaisella haavimisretkellä rengastettuihin pariin lehto- ja yhteen heinäkurppaan sekä 5+1k kiuruun. 29.8. perjantain Saaren retki tuotti sekin vain harmaasorsan, pari sinisuohaukkaa, 3 isolepinkäistä sekä kesyn ja kuvauksellisen nuoren tyllin.

30.8. rengastelimme uudella paikallamme Lietteenlahdessa, jossa ei kuitenkaan tullut aivan toivomallamme tavalla lintuja. Tihkuvesisateessa 35 lintua kuitenkin; 2 metsäkirvistä, 2 peukaloista, rautiainen, 8 punarintaa, 2 ruoko- ja 2 viitakerttusta, 1 herne-, 3 pensas-, 6 lehto- ja 2 mustapääkerttua, tiltaltti, 2 pajulintua, 2 sinitiaista sekä syksyn eka pohjansirkku, joita pari havaittiin muutollakin. Kerrankin valtakunnallisen valkoposkihanhilaskennan aikaan oli valkoposkia vielä Parikkalassakin, kun Punnolassa laidunsi 101 linnun parvi.

31.8. olimme taas Kukonkannassa, jossa saimme 60 lintua; västäräkki, punarinta, musta- ja punakylkirastas, 12 ruoko-, 6 viita- ja 3 rytikerttusta, 1 herne-, 2 pensas-, 10 lehto- ja 8 mustapääkerttua, 3 tiltalttia, 4 pajulintua, 12+3k sinitiaista sekä pikkulepinkäinen. Ainoa havaittu pohjansirkku ei suostunut osumaan verkkoon. Rengastelujen ohella kuului taivaalta pari kertaa tundrakurmitsan ääntä ja kotiin palaillessa Härskiinmutkasta näkyi 20 mustalinnun parvi. Illalla teimme vielä vesilintulaskennan, jossa löytyi yllättäen jopa 109 metsähanhea, joista valtaosa oli taigametsähanhia mutta ainakin pari tundrametsähanhiperhettä oli mukana.

Syyskuun ensimmäisenä merihanhet olivat taas paikalla ja illalla pelloilla näkyi muutama heinäkurppa mutta renkaisiin niitä ei saatu, vain 2 lehtokurppaa, taivaanvuohi ja 2 kiurua saatiin kiinni.

2.9. mainittavia havaintoja olivat samat merihanhet sekä Siikalahdella lasketut 480 kurkea ja 48 jalohaikaraa. 3.9. metsähanhia opiskellessa näkyi sinirinta ja illalla Siikalahdella näkyi 7 harmaasorsaa.

4.9. kurppailu tuotti 2 lehtokurppaa, heinäkurpan, taivaanvuohen ja 2 kiurua. Kuivilla pelloilla linnut olivat vähissä ja arkoja, taas paria heinäkurppaa ei saatu kiinni. Yllärilintuna nappasin pellonreunapuskista kiinni sinirinnan. Ohessa näimme pari suopöllöä ja sarvipöllön.

5.9. Saaren kierroksella näkyi vuodariksi pari lapinkirvistä, sinirinta, 4 kapustarintaa, iso- ja pikkulepinkäinen sekä 40 hempon parvi ym. Siikalahdella näkyi 47 ”jallua”, 450 kurkea, suopöllö ja kehrääjä, joita olikin näkynyt nyt syksyllä normaalia enemmän.

6.9. Hanna oli Helsingissä käymässä, joten rengastelusta oli taukoa, joten suuntasin tuoreiden bongariliittolaisten Minna Terävän ja Merja Laarin kanssa Kotkaan bongaamaan käärmekotkaa. Emme joutuneet kauan lintua Ristinkalliolla hakemaan, kun se löytyi kaukaa akkutehtaan työmaa-aukean takaa puun latvasta. Lintu lennähteli muutamia kertoja saalistellen ja kerran kantoikin pienen käärmeen mukanaan puun latvaan syötäväksi. Valitettavasti lintu ei parin tunnin aikana käynyt yhtään lähempänä, joten kuvia siitä ei oikein tullut. Sitten kiertelimme muutamia Haminan lintupaikkoja ilman harmaasorsaa, jalohaikaroita, pähkinänakkelia ja pikkutikkaa kummempia havaintoja ennen kuin lähdimme kotimatkalle. Rautjärvellä stoppasimme vielä Kokkolanjoelle, jossa parilla stopilla näkyi 6 virtavästäräkki, joista yhdellä nuorella näkyi rengas.

Sunnuntaina 7.9. rengastelimme raviradalla ja saimme saaliiksi 92 lintua; 3 metsäkirvistä, peukaloisen, 2 rautiaista, 6 punarintaa, 4 sinirintaa, 2 ruoko- ja 2 viitakerttusta, pensas- ja lehtokertun, 8 mustapääkerttua, 13 tiltalttia, 3 pajulintua, hippiäinen, 14 sini- ja 3 tali- ja 2 hömötiaista, 2 peippoa, järripeippo, 16 vihervarpusta, pohjansirkun sekä 16 pajusirkkua. Vielä näkyi pikkulepinkäinen ja törmäpääskykin. Iltapäivällä näkyi keittiömme ikkunasta jalohaikara lentämässä järven yllä. Illalla Hanna kävi kuvaamassa kuunpimennystä – itselleni riitti sen katsominen parvekkeeltamme. Edellisinä öinä oli näkynyt revontuliakin.

Viikolla kävin taas joka päivä vähintään ruokatunnin patotiellä mutta havainnot olivat samaa tasoa kuin oikeastaan koko vuoden. 10.9. täyden kuutamon haaveilut tuottivat 3 heinäkurppaa ja lehtokurpan ja vielä näkyi kehrääjäkin.

11.9. rengastelimme illalla Siikalahdella Hannan esitellessä rengastusta pienelle oppilasryhmälleen ja samalla laskimme taas kurkia. Verkosta tuli peukaloinen, 2 punarintaa, sinirinta, räkättirastas, 2 tiltalttia, 7 pyrstötiaista, sinitiainen, 3 talitiaista, 2 peippoa ja 3 keltasirkkua ja kurkia ynnättiin 720.

12.9. suuntasimme Minnan, Merjan ja Kososen Veikan kanssa Nurmeksen Valtimon Murtovaaraan bongaamaan siellä jo pitempään ollutta mustapäätaskua. Perille päästyämme lintu löytyi saman tien ja vaikka se tuulessa välillä piilottelikin puskissa, sain siitä lopulta ihan kelvollisia kuviakin. Kuulimme talomuseon läheisissä metsissä useamman pyyn, pihlajien välillä lenteli jo 50 tilhen parvi ja harmaapäätikkakin nähtiin. Paluumatkalla näkyi vielä ampuhaukka.

13.9. olimme taas Lietteenlahdella, joka ei vieläkään oikein lunastanut odotuksiamme. Niityltä lentoon noussut heinäkurppa avasi aamun mukavasti mutta verkoilta saimme vain 43 lintua; peukaloisen, 6+1k punarintaa, 2 laulurastasta, hernekertun, 4 mustapääkerttua, 2 tiltalttia, 4 pajulintua, 2 hippiäistä, 9 pyrstö-, 4 sini-, 4 tali- ja 2 hömötiaista sekä 2 pajusirkkua. Lyhyellä peltokierroksella näkyi Kullinsuolla ilmeinen sini- ja arosuohaukan risteymänuorukainen sekä Lahdensuolla upea ”börringe”-hiirihaukka. Illalla teimme taas Siikalahden vesilintulaskennan, jossa näkyi parempana 9 harmaasorsaa.

14.9. oli taas Kukonkannan vuoro ja saalis oli taas parempi 92 lintua; peukaloinen, 9 punarintaa, sinirinta, musta-, punakylki- ja 2 laulurastasta, 1 lehto- ja 7 mustapääkerttua, 20 tiltalttia, pajulintu, hippiäinen, 3 sini- ja 6+1k talitiaista, 4 peippoa, 3 pohjan- ja 24+1k pajusirkkua. Ohessa näkyi ja kuului lapinkirvinen sekä 3 muuttavaa pohjansirkkua. Iltapäivän Saaren kierros tuotti Pohjanrannassa 101 kanadanhanhen parvessa olleet 3 merihanhea, 10 uuttukyyhkyn parven, isolepinkäisen, hemppoja ym.

Viikolla 15.9. näkyi patotieltä yllättäen pitkän matkan korkealla lahden poikki lentänyt metso sekä vihdoin syksyn ensimmäinen nuori arosuohaukka. Pikaisella Saaren käynnillä näkyi Jyrkilässä sitten toinenkin nuori arosuo. 17.9. näkyi patotiellä 4 kaakkuria ja 5 uuttukyyhkyä. Illalla peltoreissulla näkyi heti suopöllö ja haaviin saatiin 2+2k lehtokurppaa sekä 1 heinäkurppakontrolli, joka oli lihottanut itseään samalla pellolla jo kolmisen viikkoa. Samaisella pellolla näkyi myös noin kymmenen villisian lauma ja ketulla oli ajatuksena pyydystellä samoja lintuja kanssani, minkä takia linnut olivat varsin säikkyjä. Yllättäen sain kuitenkin kiinni myös 3 niitty- ja 2 lapinkirvistä. Kovempi paukku tärähti toiselta pellolta, jonka ainoana lintuna sain kiinni nuoren ruisrääkän!

Viikonloppu alkoi taas 20.9. tuttuun tapaan Kukonkannassa verkkoja kierrellen. Taas meillä oli seurana useita Lintukerhon harrastajia ja vaikka lintuja liikkui märissä puskissa vähemmän, taivaalla etenkin peippoja enemmän, niin kerrankin meillä tärppäsi vähän isompi kala koukkuun. Aamun saalis oli 2 rautiaista, 4 punarintaa, räkättirastas, hernekerttu, mustapääkerttu, 9 tiltalttia, pajulintu, 6 hippiäistä, 15+2k sini- ja 9 tali- ja 2 hömötiaista, peippo, 1+1k pajusirkkua sekä vihdoin kauan odotettu EKLY- (311) ja Parikkalapinna (274) nuori ja niin nätti pikkusirkku! Aamun oheishavainnot jäivät ampuhaukkaan ja 88 kanadanhanheen. Sateen takia jouduimme lopettamaan rengastuksen vähän toivottua aikaisemmin. Lyhyellä iltapäiväretkellä ainoat merkittävämmät havainnot olivat 3 pyytä, 3 sinisuohaukkaa sekä helmihopeatäplä.

Sunnuntaina 21.9. sade pilasi rengastussuunnitelmamme ja lähdinkin lopulta maastoon vasta puoliltapäivin Elosen Erkon kanssa. Kiertelimme Saaren suunnan paikkoja lopulta oikein huolella ja löysimme 7 jalohaikaraa, useita sinisuohaukkoja, arosuohaukan, 2 piekanaa, ampuhaukan, 16 uuttukyyhkyä, 12 kapustarintaa, useita isolepinkäisiä, lapinkirvisen sekä lapinsirkun ym. Illan vietimme vielä Siikalahdella, jossa harjoittelimme ensin metsähanhien määritystä. Tornilta näkyi hämmästyttävän vähän vesilintuja mutta 4 harmaasorsaa ja 3 uiveloa kuitenkin. Illan hämärtäessä laskimme vielä patotieltä ennätykselliset 1040 kurkea, 23 jalohaikaraa ja näimme vielä myöhäisen kehrääjän.

J.A.

Aika pian suuntasimme kaupan kautta Mustasaaren puolelle Raippaluotoon, jonka halki ajoimme Ledörenille, josta jatkoimme Pekan Buster-veneellä Korsörenille Pekan mökille, jossa teimme vielä illalla pienen kävelykierroksen kivikkoisessa maastossa havaiten mm. haahkan. Lopulta meidän oli mentävä nukkumaan, sillä päivä oli ollut pitkä.

14.7. staijailimme Hannan kanssa tovin saaren eteläkärjessä havaiten mm. 3 kaakkuria, 2 riskilää ja 6 ruokkia sekä palokärjen. Iltapäivällä suuntasimme sitten ruokkiluodoille tarkoituksenamme rengastaa ruokin ja riskilän poikasia. Pekan saldo oli muutamaa kymmentä vaille tuhat rengastettua ruokkia, joten tavoitteenamme oli vähintään löytää tuon verran poikasia rengastettavaksi ja sitten tulevina päivinä runsaasti lisää.

Rantautuessamme Norra Djupörbådanille saatoimme jo huomata saaren tyhjäksi ruokkilinnuista. Kiertelimme kuitenkin saarta kiven koloja tutkien mutta emme löytäneet ainoatakaan asuttua pesäkoloa. Saaressa oli varoitteleva luotokirvispari, joten päätimme pystyttää verkon parin kiven väliin mutta tämäkin paikka oli turhan tuulinen ja emme saaneet kirvisiä kiinni vaikka aika läheltä pitikin pari kertaa.

Södra Djupörbådan oli aivan yhtä autio. Luotokirvispari oli täälläkin mutta kovassa tuulessa emme yrittäneetkään niiden kiinni ottoa.

Kävimme vielä Fladagrundilla katsastamassa siellä aiemmin ollutta tiirakoloniaa mutta siitäkän ei ollut jälkeäkään jäljellä. Petoeläimet olivat tuhonneet kaikki pesinnät. Syyttävä sormi osoittaa ainakin minkkejä mutta ehkä myös alueella asustelevia saukkoja.

15.7. nukuimme univelkoja pois ja pysyttelimme aamun ihan mökin pihapiirissä. Pekalla oli mökin pihalla verkotkin, joista hän oli paria vuotta aiemmin saanut Suomen toisen kivikkosatakielen. Nyt emme kuitenkaan verkkoja aukoneet, sillä Pekka oli SSP:nkin tehnyt jo aiemmin.

Kuten sääennusteet olivat lupailleetkin, oli keli tyyntynyt oikein mukavasti, joten päivällä pakkasimme taas tavaramme Busteriin ja ajelimme satamaan, jossa nostimme veneen trailerille ja lähdimme ajamaan saarten poikki kohti Björkönin Svedjehamnia.

Svedjehamnissa laskimme taas veneen vesille, pakkasimme sen entistäkin täydemmäksi ja lähdimme pujottelemaan kapeita väyliä kohti Valassaaria. Satamassa näkyi harmaasorsa sekä räyskä ja matkalla pari riskilää.

Lopulta saavuimme Valassaarille ja lintuaseman laiturille, josta kannoimme tavarat pikkumatkan saunatuvalle ja asemalle. Me majoituimme Hannan kanssa saunatuvalle. Onneksi pienen hakemisen jälkeen löysimme kaikki tarvittavat avaimet ja sitten saimme tapella jääkaapin kanssa vähän pitempäänkin kunnes lopulta saimme senkin päälle. Sitten olikin aika suunnata kohtuullisen matkan päässä sijaitseville ruokkiluodoille.

Gråsjälsbådanille saapuessamme kaikki näyttikin hyvältä, sillä saarta kierteli satakunta ruokkia sekä pari riskilää. Heti saareen päästyämme alkoi Pekka etsiä poikasia kiven koloista, mutta me Hannan kanssa pystytimme verkon parin kiven väliin, sillä heti rantautumispaikassamme oli pari varoittelevaa luotokirvistä. Emme ehtineet kuin aloitella verkon pystytystä, kun Pekka oli jo onkinut ensimmäisen ruokinpoikasen rengastettavaksi. Pekka tarjosi tämän linnun Hannalle rengastuspinnaksi, sillä olihan ruokin rengastaminen jotain aivan uutta. Sille laitettiin kolmion muotoinen rengaskin!

Kohta meillä oli verkko pystyssä ja aloimme koko porukalla kyyristellä ja konttailla kivien koloja tutkien. Pekalla oli kerran riskilän poikanen jo lähes kiinni mutta se karkasi viime hetkellä. Pari ruokinpoikastakin kuului mutta aivan suurimpien kivien alta ulottumattomista. Mutta kaikki muut kolot olivat tyhjiä! Paikalla oli täytynyt käydä tuho aivan vastikään sillä emot olivat yhä paikalla. Koska muutakaan ei meinannut olla tarjolla, rengasti Hanna ainoan saaresta löytyneen lapintiiran poikasen sekä yhden harmaalokin poikasen, joka ei vaivautunut juoksemaan karkuun.

Olimme jo joku aika sitten siirtäneet kirvisverkon toiseen kohtaan, kun viimein luotokirvinen tupsahti verkkoomme. Hanna rengasti tämän vanhan luotsin ja päätimme jatkaa vielä tovin yrittämistä, sillä verkon liepeillä näkyi pari nuortakin lintua. Ja kuinka ollakaan sain kohta itse yhdestä kiven kolosta riskilän poikasen kiinni. Ja kohta verkkoon osui vielä pari nuorta luotokirvistäkin, joten saimme Pekallekin uuden rengastuslajin.

Läheisellä Gråsjälsbådgrynnanilla näimme vain muutaman vanhan ruokin ja riskilän mutta selvästi täälläkin kolot olivat olleet asuttuina. Ilmeisesti tuho oli täällä käynyt jo aiemmin, kun emoja ei enää ollut enempää paikalla? Luotokirvinen varoitteli täälläkin mutta se liikkui turhan isolla alueella, jotta sitä kannatti edes yrittää ottaa kiinni. Luotojen välillä siirtyessämme näin itse pari lapasotkaa, haahkaparven, nuoren pikkulokin ym.

Ilta oli ollut hikinen mutta sikäli onnistunut. että olimme saaneet muutaman mukavan lajin renkaisiin, mutta olimme tietysti pettyneitä, kun pesäkoloniat olivat olleet tuhottuja. Ei auttanut kuin toivoa, että muilla saarille olisi parempi tilanne.

16.7. otimme taas aamun varsin rennosti ja kävimme vasta kunnon aamupalan jälkeen kävelylenkillä Storskärissä eli Valassaarten pääsaaressa. Meillä ei ollut saappaita mukana, joten emme pystyneet juuri kulkemaan rannoilla, joten jouduimme tyytymään polkuja pitkin lompsimiseen. Majakan lähistöltä löysimme urpiaisperheen sekä varoittelevan pikkulepinkäisen mutta muuten havainnot jäivät helteisessä kelissä vaatimattomiksi.

Iltapäivällä suuntasimme taas ruokkiluodoille, mutta sekä Båtslaget, Båtslagbådan että Båtslaggrynnan osoittautuivat autioiksi. Täälläkin pesintöjä oli kyllä ollut mutta kaikesta päätellen nekin olivat tuhoutuneet. Löysimmekin useita lokinpoikasten raatoja sekä yhden järsityn aikuisen ruokinkin, joten jäljet viittasivat minkkiin, mutta myös korpin ja saukon osallisuutta epäiltiin.

Veneillessä näkyi taas näkyi viiden lapasotkan parvi, varoitteleva luotokirvinen, 30 laulujoutsenen parvi ym.

17.7. suuntasimme Hannan kanssa lintulavalle parin tunnin aamustaijille klo 3:20-5:20. Ruokkeja ja riskilöitä liikkui kyllä merelllä (102 ja 45) mutta yhdelläkään ei ollut kalaa suussa eli pesiviä nekään tuskin olivat. Näimme myös 6 merikihua, haahkan, mustaviklon, pari pikkulokkia ym. Asemalle palaillessamme löysimme vielä varoittelevan kultarinnan.

Lopulta oli aika alkaa pakkailla tavaroitamme ja siivota asema lähtökuntoon. Siivoilun ohessa tapasimme saaressa piipahtamassa olleen asemanhoitajan Niclas Fritzénin. Kohta oli kuitenkin aika pakkailla vene ja lähteä paluumatkalle.

Svedjehamnissa nostelimme veneen taas trailerille ja kävimme kahvilassa herkuttelemassa ennen kuin oli aika kiitellä ja hyvästellä Pekka. Hannan kanssa kävimme vielä valtavassa Saltkaretin näkötornissa ihastelemassa maisemia ja näkemässä muutamia harmaahaikaroita ja räyskiä.

Olimme lopulta tulleet saarista pois päivää alkuperäistä suunnitelmaa aiemmin, kun rengastettavia ruokkeja ei valitettavasti ollut löytynyt. Niinpä meillä oli suunnitelmat ihan auki, että mitä tehdä seuraavaksi. Päätimme ottaa suunnan kohti Poria, jossa vietti toista kesää nokisorsa, jota Hanna ei ollut missään koskaan nähnyt.

Vietimmekin lopulta illan Enäjärven lintulavalla vastavalossa olevia sorsia katsellen, mutta emme löytäneet nokisorsaa. Merimetsoja oli aivan tolkuttomasti ja niiden korahduksia oli hauska kuunnella. Muutaman kerran merikotka kävi pesäkoloniassa hakemassa naposteltavaa.

Kun valo meni liian huonoksi, suuntasimme läheisen Kotipizzan kautta Reposaaren Junttilanjärvelle kokeilemaan mandariinisorsaa muttemme sitäkään löytäneet. Paikalla varoitteli kultarinta. Kirrinsannassakin oli pitkään hiljaista mutta lopulta löysimme parikin juhlapukuista pikku-uikkua, jotka olivat lopulta oikein hienosti äänessäkin. Kuulimme paikalla myös viiksitimalin ja rytikerttusen.

Sitten palasimme taas Enäjärvelle, jossa valo oli nyt huomattavasti parempi ja myös sorsia oli tuhottoman paljon enemmän! Noin tunnin hakemisen jälkeen löysin nokisorsan, kun se uiskentelin merimetsosaaren oikeasta reunasta esiin. Sorsa uiskenteli muutaman minuutin näkyvissä ennen kuin ui taas katveeseen saaren ruovikkoon. Ja aika pian tämän jälkeen alkoikin ilta hämärtyä.

Koska päätargettimme oli hoitunut ja vielä ei väsyttänyt ihan liikaa, päätimme ajella Kokemäelle erään linkkimaston juurelle pystyttämään riippumattojamme ja nukkumaan.

18.7. muutaman tunnin unien jälkeen jatkoimme Saloon, josta yritimme Omenojärveltä Hannalle Suomi-elikseksi ruskosotkaa mutta (taas) tuloksetta. Neljän tunnin aikana näimme merikotkan, räyskän, liejukanan sekä punasotkapoikueen ym.

Seuraavaksi suuntasimme bongaamaan hieman varmempaa kohdetta, joka löytyikin pienen hakemisen jälkeen. Yksi Suomen harvinaisimmista ja kauneimmista kasveista – punavalkku oli komeasti kukassa yhdessä harvoista tarkoin salassa pidettävistä paikoistaan.

Toisella kohteella kävimme vielä kuvaamassa tumma- ja lehtoneidonvaippoja, jotka olivat nekin komeasti kukassa vanhalla paikallaan. Ja vielä ennen kotiin pääsyä kävimme kuvaamassa lehtoneidonvaipan lehtivihreättömiä yksilöitä, joita ei esiinny Suomessa kuin parissa paikassa.

Lopulta olimme kotona sen verran hyvävoimaisina, että kävimme vielä illalla tekemässä uudet verkkopaikat Kukonkannan raviradalle. Olihan tässä vielä viikonloppu aikaa ennen arkeen paluuta.

J.A.