Emme tehneet matkalla ainoatakaan pysäystä ja ajoimme muutenkin niin vauhdikkaasti kuin rajoitukset antoivat myöten ja lopulta kurvasimme Verkkokarin satamaan klo 16:20. Paikalla oli pari bongaria, jotka kuitenkin kauhuksemme kertoivat, että tiira oli viittä minuuttia aiemmin noussut korkealle taivaalle ja lentänyt kauas läheisten saarten taakse.

Koska tiiraa ei alkanut kuulua takaisin sovimme muutaman myöskin myöhässä paikalle tulleen bongarin kanssa, että he jäävät päivystämään vakiopaikalle ja me lähdemme etsimään tiiraa lähirannoilta. Mutta eihän sitä tietenkään enää löytynyt, eikä sitä tällä paikalla havaittu enää myöhemminkään. Paria päivää myöhemmin lintu oli kertaalleen ilmoitettu havaitun läheisestä saaresta, mutta sen jälkeen havaintoja ei enää tullut. Minulle tämä oli jo kolmas kerta, kun myöhästyin täpärästi valkoposkitiirasta. Tämä lienee siis se minun ”bogey-bird”.

Lopulta yhdet sakot matkalla saatuamme, ilmeisesti vuotavalla renkaalla tai jopa useammalla (jouduimme lisäämään ilmaa jopa kolmeen renkaaseen matkan varrella) ja reilut 800 kilometriä ajettuamme, pääsimme lopulta Hangon Tulliniemeen. Ajoimme portista kulkulupia näytettyämme sisään ja jatkoimme autokenttien läpi Hangon lintuaseman Haliaksen parkkipaikalle, josta kärräsimme tavaramme lintuasemalle. Aseman porukka oli onneksi vielä hereillä, kun keli oli manio pöllörengastukseen.

Itse emme jaksaneet ottaa vastuullemme yön pöllökierroksia, mutta onneksi muut olivat innokkaita ja pöllöjä tulikin mukavasti, 4 sarvipöllöä sekä varpuspöllö, joita katsomaan meidätkin toki herätettiin.

18.10. alkoi lintuasemaelämä rutiininomaisesti eli Hanna lähti aamusta verkoille innokkaan apurin Taiga Burgaksen kanssa ja itse suuntasin Pynnösen Petron kanssa bunkkerille aamuvakiolle. Miehittäjänä myös olleet Luca Hasel sekä pitkäaikaismiehittäjä Juho Tirkkonen kiertelivät lähimaastossa käyden välillä bunkkerillakin.

Muuttoa oli ihan mukavasti ja etenkin pikkuvarpusilla oli meno päällä, kun aamun saldoksi tuli jopa 290 lintua. Muutama jalohaikara näkyi muutolla ja pari tipahti paikalliseksikin Gåulle. Petolintujakin oli liikkeellä, joten ei ollut yllätys, että petoguru Dick Forsmankin saapui paikalle ja hän tietysti äkkäsi ensin nuoren puoleisen maakotkan ja sitten perään upean varsin vaalean nuoren kiljukotkan lentämässä Hangon niemen päällä. Kauemmin näkyvissä olleen kiljukotkan ehti koko asemalla ollut porukka näkemään. Myös hiirihaukkoja näkyi 19, varpushaukkoja 21 ja kanahaukkojakin 11 lintua. Tikkoja näkyi myös mainiosti, palokärki, 4 harmaapäätikkaa, pohjantikkanaaras sekä jopa 24 pikkutikkaa. Mainittavia määriä olivat myös 185 kulorastasta ja 12 paikallista lapasotkaa. Vielä näkyi 7 haarapääskyäkin ja kangaskiuru on aina mukava lintu ainakin itselleni. Hannalla oli verkoillakin jonkin verran tekemistä mutta mitään kummempaa ei tullut saaliiksi.

Illalla katseltiin vielä komeettaa ja revontulia.

19.10. neljä aamutuntia kului taas vakiolla mutta meno oli paljon vaisumpaa. Hanna näytti meille verkosta saamansa idäntiltaltin ja sitten asemalle saapunut Aleksi Mikola löysi todella kaukaa merellä muuttaneen ison merisirriparven, jossa arvioimme olleen noin sata lintua! Tällä parvella näimme kaiketi enemmän merisirrejä kuin Haliaksella oli koskaan nähty vuoden aikana? Muita mainittavia havaintoja olivat muuttavat jallu, 4 harmaasorsaa ja riskilä. Päivän aikana porukka vaihtui hieman, kun Luca, Petro ja Taiga lähtivät ja Kimi Nurminen sekä Aki Aintila saapuivat asemalle.

20.10. taas muutti jallu sekä aina mukava nokkavarpunen mutta muuten oli tyytyminen 247 punatulkkuun ja pariin haarapääskyyn ym. Meillä meni päivällä aikaa, kun olimme edellispäivänä huomanneet, että ainakin yksi automme renkaista todellakin vuoti. Onneksi aseman pihaan oli rakenteilla lisärakennus ja paikalla oli kompressori ja paikalla talkoissa käyneellä Mäenpään Latella oli Hangon kämpillään pistooli, jonka haimme lainaksi ja pystyimme näin lisäämään renkaaseen ilmaa.

21.10. keli oli huonontunut ja kovassa tuulessa havainnot jäivät vähiin. Parin tuhannen allin ohella kaukana merellä liikkui ajankohtaan nähden runsaasti haahkoja, 262 lintua. Lähiluodon rannassa tepasteli tylli ja merellä näkyi ruokki sekä merta pitkin matalalla muuttanut muuttohaukka.

Päivällä, täyteltyämme taas muutamaan kertaan automme rengasta, ajoimme kaupunkiin rengasliikkeeseen, jossa meille vaihdettiin väliaikaisesti hieman väärän kokoinen rengas ja tilattiin pari uutta rengasta myöhemmin viikolla vaihdettavaksi.

Iltaa kohti keli huononi ja 22.10. tuuli oli sen verran hurja, ettei vakioverkkoja pystytty laittamaan lainkaan pyyntiin ja aamuvakiokin suoritettiin etelämetsän suojasta. Merellä oli varsin vaisua mutta muutamia mukavampiakin havaintoja tehtiin, yhteensä 11 merisirriä, etelänkiisla ja tuulta uhmannut haarapääsky näistä parhaimpina.

Iltapäivällä teimme Hannan kanssa Gåun laskennan ja lintuja oli tuulensuojan puolella yllättävän mukavasti: mm. 2 lapasorsaa, harmaasorsa, 2 tundrakurmitsaa, suosirri, 4 taivaanvuohta ja 2 haarapääskyä. Tietysti ollessamme mahdollisimman kaukana asemasta, poimi Kimi pihaverkosta tulipäähippiäisen. Lintua ei tietenkään pystynyt pitämään niin kauan, että olisimme ehtineet palata asemalle, joten lintu jäi meiltä näkemättä vaikka toki illalla yritimme vielä löytää sitä vapautuspaikan lähimaastosta.

23.10. keli oli taas leppoisampi mutta vieläkään ei lintuja liikkunut toivomiamme määriä. Kimi onneksi pelasti aamun tuomalla meille samasta pihaverkosta poimimansa kaksi tulipäähippiäistä. Edellisiltana rengastettu lintu oli tuonut kaverinsakin hakemaan renkaan itselleen. Muuttohavainnot jäivät nokkavarpuseen.

Vakion jälkeen kiiruhdimme Akin ja Aleksin kanssa Gåulle ja ehdimmekin koluta sen huolella ennen kuin luvatut sateet alkoivat. Havainnot jäivät kuitenkin vaisuiksi – 2 taivaanvuohta, 3 jänkäkurppaa ja taas ainakin yksi haarapääsky sentään nähtiin.

24.10. merellä liikkui alleja 7786m ja tiaisilla ja peipoilla sekä punatulkuilla ym. oli myös liikehdintää mutta verkoilla oli kuitenkin yhä varsin vaisua – yllärinä Hanna poimi myöhäisen lehtokertun. Gåulla kellui useita harmaasorsia mutta muuten havainnoilla ei juhlittu.

Lopulta meidän piti singahtaa yhdeksi rengasliikkeelle vaihtamaan parit renkaat ja sitten palasimme vielä asemalle pakkailemaan ja siivoilemaan. Sitten olkini aika hyvästellä asemalle jäävä porukka ja lähteä liikenteeseen.

Koska meillä olki yhä lomaa jäljellä, päätimme varata huoneen tutusta SkyLine lentokenttähotellista, jossa söimme illalla hyvin ja simahdimme aikaisin.

Lauantaina 25.10. tukevan hotelliaamiaisen jälkeen kiertelimme hieman Vantaan autoliikkeissä tutustuen erilaisiin autoihin, sillä meillä on suunnitelmissa tehdä autokauppoja lähitulevaisuudessa. Oli hyvä päästä katsomaan autoja hieman livenäkin eikä vaan netistä.

Lopulta kun ei mitään kauhean kiinnostavaa bongattavaa ollut missään lähistöllä, päätimme ajaa Järvenpään Tuusulanjärven Vanhakylänrantaan kuvaamaan siellä jonkin aikaa viihtynyttä nuorta aroharmaalokkia. Lintu poseerasikin meille oikein mukavasti, joten aika pian lähdimme jatkamaan matkaamme.

Kouvolassa stoppasimme ostamaan halpoja linnunruokia talveksi ja jatkettuamme taas ajoa muutaman kymmentä kilometriä, tuli viesti, että Kouvolan Lappalanjärven särkillä oli jo pitkin päivää bongattu paikallisten toimesta mahdollista siperianuunilintua, jota oli päivän aikana kuultu useita kertoja mutta nähty vain vilaukselta ja näytillä oli ollut vain yksi varsin vaatimaton kuva, jonka lajista pian käytiin keskusteluja.

Teimme tietysti nopean uukkarin ja ajoimme kiiruusti särkille, jossa oli yllättäen paikalla vain linnun löytänyt Antti Vänskä, Hannan sisko Elissa sekä Teo Ylätalo. Myöhemmin paikalle saapui vielä pari immeistä. Koko illan etsimme uunilintua ja muutamaan otteeseen kuulimme ruovikosta lupaavan kuuloisia ääniä – niin taksutusta kuin siperianuunilinnulle tyypillistä kitkutustakin, mutta lintua emme nähneet ja tuskin saimme äänitettyäkään, sillä tilanteet olivat todella nopeita ja tuuli haittasi äänityslaitteella kuuntelua.

Havaintomme olivat kuitenkin sen verran lupaavia, että päätimme yöpyä Elissan luona ja palasimme paikalle taas sunnuntaiaamuksi, jolloin paikalla oli yhteensä parisenkymmentä linnun etsijää. Kertaalleen kuulimme osalla porukasta hämmentävän selvän siperianuunilinnun laulunsäkeen vastauksena soitettuun lauluatrappiin, mutta tilanne oli niin erikoinen, ettei kukaan uskaltanut olla varma, oliko joku soittanut jossain ruovikon siimeksessä atrappia vai oliko vastauksen päästänyt oikea lintu.

Lopulta meidän oli Hannan kanssa lähdettävä ajamaan kohti Parikkalaa, sillä meidän oli määrä tehdä illemmalla vielä vesilintulaskenta Siikalahdella.

Jälkisanoina voisi ehkä sanoa, että syysloma oli havaintojen puolesta ollut varmaan surkein ikinä mutta olipahan sentään päästy irtautumaan arjesta edes hetkeksi.

J.A.

Elokuun loppupuolella touhu jatkui samana kuin jo pitempään. 23.8. jatkoimme rengasteluja Kukonkannassa ja 72 lintua saatiin saaliiksi; metsäkirvinen, 3 rautiaista, punarinta, 4 ruoko- ja 8 viitakerttusta, rytikerttunen, 4 herne-, 7 pensas, 16 lehto- ja 7+1k mustapääkerttua, tiltaltti, 15 pajulintua, hippiäinen, sinitiainen sekä pikkulepinkäinen.

24.8. oli vuorossa vuoden viimeinen SSP, jolla oli hiljaisempaa mutta 2 punarintaa, 1+1k pensaskerttua, pajulintu, punavarpunen, keltasirkku, 3+1k pajusirkkua sekä aamun pelastus, pensassirkkalintu saatiin. Illalla Siikalahdella saapui jopa 52 jalohaikaraa yöpymään patotien edustan saaren puihin. Haikaralaskennan ohella roikottolimme paria verkkoakin, mutta saalis jäi kuuteen tavalliseen lintuun.

Viikolla havainnot jäivät kylällä olleeseen pähkinänakkeliin, Kaukolan pellolla oleilleeseen merihanhiperheeseen (2ad 4juv) ja pellolla käydyllä iltaisella haavimisretkellä rengastettuihin pariin lehto- ja yhteen heinäkurppaan sekä 5+1k kiuruun. 29.8. perjantain Saaren retki tuotti sekin vain harmaasorsan, pari sinisuohaukkaa, 3 isolepinkäistä sekä kesyn ja kuvauksellisen nuoren tyllin.

30.8. rengastelimme uudella paikallamme Lietteenlahdessa, jossa ei kuitenkaan tullut aivan toivomallamme tavalla lintuja. Tihkuvesisateessa 35 lintua kuitenkin; 2 metsäkirvistä, 2 peukaloista, rautiainen, 8 punarintaa, 2 ruoko- ja 2 viitakerttusta, 1 herne-, 3 pensas-, 6 lehto- ja 2 mustapääkerttua, tiltaltti, 2 pajulintua, 2 sinitiaista sekä syksyn eka pohjansirkku, joita pari havaittiin muutollakin. Kerrankin valtakunnallisen valkoposkihanhilaskennan aikaan oli valkoposkia vielä Parikkalassakin, kun Punnolassa laidunsi 101 linnun parvi.

31.8. olimme taas Kukonkannassa, jossa saimme 60 lintua; västäräkki, punarinta, musta- ja punakylkirastas, 12 ruoko-, 6 viita- ja 3 rytikerttusta, 1 herne-, 2 pensas-, 10 lehto- ja 8 mustapääkerttua, 3 tiltalttia, 4 pajulintua, 12+3k sinitiaista sekä pikkulepinkäinen. Ainoa havaittu pohjansirkku ei suostunut osumaan verkkoon. Rengastelujen ohella kuului taivaalta pari kertaa tundrakurmitsan ääntä ja kotiin palaillessa Härskiinmutkasta näkyi 20 mustalinnun parvi. Illalla teimme vielä vesilintulaskennan, jossa löytyi yllättäen jopa 109 metsähanhea, joista valtaosa oli taigametsähanhia mutta ainakin pari tundrametsähanhiperhettä oli mukana.

Syyskuun ensimmäisenä merihanhet olivat taas paikalla ja illalla pelloilla näkyi muutama heinäkurppa mutta renkaisiin niitä ei saatu, vain 2 lehtokurppaa, taivaanvuohi ja 2 kiurua saatiin kiinni.

2.9. mainittavia havaintoja olivat samat merihanhet sekä Siikalahdella lasketut 480 kurkea ja 48 jalohaikaraa. 3.9. metsähanhia opiskellessa näkyi sinirinta ja illalla Siikalahdella näkyi 7 harmaasorsaa.

4.9. kurppailu tuotti 2 lehtokurppaa, heinäkurpan, taivaanvuohen ja 2 kiurua. Kuivilla pelloilla linnut olivat vähissä ja arkoja, taas paria heinäkurppaa ei saatu kiinni. Yllärilintuna nappasin pellonreunapuskista kiinni sinirinnan. Ohessa näimme pari suopöllöä ja sarvipöllön.

5.9. Saaren kierroksella näkyi vuodariksi pari lapinkirvistä, sinirinta, 4 kapustarintaa, iso- ja pikkulepinkäinen sekä 40 hempon parvi ym. Siikalahdella näkyi 47 ”jallua”, 450 kurkea, suopöllö ja kehrääjä, joita olikin näkynyt nyt syksyllä normaalia enemmän.

6.9. Hanna oli Helsingissä käymässä, joten rengastelusta oli taukoa, joten suuntasin tuoreiden bongariliittolaisten Minna Terävän ja Merja Laarin kanssa Kotkaan bongaamaan käärmekotkaa. Emme joutuneet kauan lintua Ristinkalliolla hakemaan, kun se löytyi kaukaa akkutehtaan työmaa-aukean takaa puun latvasta. Lintu lennähteli muutamia kertoja saalistellen ja kerran kantoikin pienen käärmeen mukanaan puun latvaan syötäväksi. Valitettavasti lintu ei parin tunnin aikana käynyt yhtään lähempänä, joten kuvia siitä ei oikein tullut. Sitten kiertelimme muutamia Haminan lintupaikkoja ilman harmaasorsaa, jalohaikaroita, pähkinänakkelia ja pikkutikkaa kummempia havaintoja ennen kuin lähdimme kotimatkalle. Rautjärvellä stoppasimme vielä Kokkolanjoelle, jossa parilla stopilla näkyi 6 virtavästäräkki, joista yhdellä nuorella näkyi rengas.

Sunnuntaina 7.9. rengastelimme raviradalla ja saimme saaliiksi 92 lintua; 3 metsäkirvistä, peukaloisen, 2 rautiaista, 6 punarintaa, 4 sinirintaa, 2 ruoko- ja 2 viitakerttusta, pensas- ja lehtokertun, 8 mustapääkerttua, 13 tiltalttia, 3 pajulintua, hippiäinen, 14 sini- ja 3 tali- ja 2 hömötiaista, 2 peippoa, järripeippo, 16 vihervarpusta, pohjansirkun sekä 16 pajusirkkua. Vielä näkyi pikkulepinkäinen ja törmäpääskykin. Iltapäivällä näkyi keittiömme ikkunasta jalohaikara lentämässä järven yllä. Illalla Hanna kävi kuvaamassa kuunpimennystä – itselleni riitti sen katsominen parvekkeeltamme. Edellisinä öinä oli näkynyt revontuliakin.

Viikolla kävin taas joka päivä vähintään ruokatunnin patotiellä mutta havainnot olivat samaa tasoa kuin oikeastaan koko vuoden. 10.9. täyden kuutamon haaveilut tuottivat 3 heinäkurppaa ja lehtokurpan ja vielä näkyi kehrääjäkin.

11.9. rengastelimme illalla Siikalahdella Hannan esitellessä rengastusta pienelle oppilasryhmälleen ja samalla laskimme taas kurkia. Verkosta tuli peukaloinen, 2 punarintaa, sinirinta, räkättirastas, 2 tiltalttia, 7 pyrstötiaista, sinitiainen, 3 talitiaista, 2 peippoa ja 3 keltasirkkua ja kurkia ynnättiin 720.

12.9. suuntasimme Minnan, Merjan ja Kososen Veikan kanssa Nurmeksen Valtimon Murtovaaraan bongaamaan siellä jo pitempään ollutta mustapäätaskua. Perille päästyämme lintu löytyi saman tien ja vaikka se tuulessa välillä piilottelikin puskissa, sain siitä lopulta ihan kelvollisia kuviakin. Kuulimme talomuseon läheisissä metsissä useamman pyyn, pihlajien välillä lenteli jo 50 tilhen parvi ja harmaapäätikkakin nähtiin. Paluumatkalla näkyi vielä ampuhaukka.

13.9. olimme taas Lietteenlahdella, joka ei vieläkään oikein lunastanut odotuksiamme. Niityltä lentoon noussut heinäkurppa avasi aamun mukavasti mutta verkoilta saimme vain 43 lintua; peukaloisen, 6+1k punarintaa, 2 laulurastasta, hernekertun, 4 mustapääkerttua, 2 tiltalttia, 4 pajulintua, 2 hippiäistä, 9 pyrstö-, 4 sini-, 4 tali- ja 2 hömötiaista sekä 2 pajusirkkua. Lyhyellä peltokierroksella näkyi Kullinsuolla ilmeinen sini- ja arosuohaukan risteymänuorukainen sekä Lahdensuolla upea ”börringe”-hiirihaukka. Illalla teimme taas Siikalahden vesilintulaskennan, jossa näkyi parempana 9 harmaasorsaa.

14.9. oli taas Kukonkannan vuoro ja saalis oli taas parempi 92 lintua; peukaloinen, 9 punarintaa, sinirinta, musta-, punakylki- ja 2 laulurastasta, 1 lehto- ja 7 mustapääkerttua, 20 tiltalttia, pajulintu, hippiäinen, 3 sini- ja 6+1k talitiaista, 4 peippoa, 3 pohjan- ja 24+1k pajusirkkua. Ohessa näkyi ja kuului lapinkirvinen sekä 3 muuttavaa pohjansirkkua. Iltapäivän Saaren kierros tuotti Pohjanrannassa 101 kanadanhanhen parvessa olleet 3 merihanhea, 10 uuttukyyhkyn parven, isolepinkäisen, hemppoja ym.

Viikolla 15.9. näkyi patotieltä yllättäen pitkän matkan korkealla lahden poikki lentänyt metso sekä vihdoin syksyn ensimmäinen nuori arosuohaukka. Pikaisella Saaren käynnillä näkyi Jyrkilässä sitten toinenkin nuori arosuo. 17.9. näkyi patotiellä 4 kaakkuria ja 5 uuttukyyhkyä. Illalla peltoreissulla näkyi heti suopöllö ja haaviin saatiin 2+2k lehtokurppaa sekä 1 heinäkurppakontrolli, joka oli lihottanut itseään samalla pellolla jo kolmisen viikkoa. Samaisella pellolla näkyi myös noin kymmenen villisian lauma ja ketulla oli ajatuksena pyydystellä samoja lintuja kanssani, minkä takia linnut olivat varsin säikkyjä. Yllättäen sain kuitenkin kiinni myös 3 niitty- ja 2 lapinkirvistä. Kovempi paukku tärähti toiselta pellolta, jonka ainoana lintuna sain kiinni nuoren ruisrääkän!

Viikonloppu alkoi taas 20.9. tuttuun tapaan Kukonkannassa verkkoja kierrellen. Taas meillä oli seurana useita Lintukerhon harrastajia ja vaikka lintuja liikkui märissä puskissa vähemmän, taivaalla etenkin peippoja enemmän, niin kerrankin meillä tärppäsi vähän isompi kala koukkuun. Aamun saalis oli 2 rautiaista, 4 punarintaa, räkättirastas, hernekerttu, mustapääkerttu, 9 tiltalttia, pajulintu, 6 hippiäistä, 15+2k sini- ja 9 tali- ja 2 hömötiaista, peippo, 1+1k pajusirkkua sekä vihdoin kauan odotettu EKLY- (311) ja Parikkalapinna (274) nuori ja niin nätti pikkusirkku! Aamun oheishavainnot jäivät ampuhaukkaan ja 88 kanadanhanheen. Sateen takia jouduimme lopettamaan rengastuksen vähän toivottua aikaisemmin. Lyhyellä iltapäiväretkellä ainoat merkittävämmät havainnot olivat 3 pyytä, 3 sinisuohaukkaa sekä helmihopeatäplä.

Sunnuntaina 21.9. sade pilasi rengastussuunnitelmamme ja lähdinkin lopulta maastoon vasta puoliltapäivin Elosen Erkon kanssa. Kiertelimme Saaren suunnan paikkoja lopulta oikein huolella ja löysimme 7 jalohaikaraa, useita sinisuohaukkoja, arosuohaukan, 2 piekanaa, ampuhaukan, 16 uuttukyyhkyä, 12 kapustarintaa, useita isolepinkäisiä, lapinkirvisen sekä lapinsirkun ym. Illan vietimme vielä Siikalahdella, jossa harjoittelimme ensin metsähanhien määritystä. Tornilta näkyi hämmästyttävän vähän vesilintuja mutta 4 harmaasorsaa ja 3 uiveloa kuitenkin. Illan hämärtäessä laskimme vielä patotieltä ennätykselliset 1040 kurkea, 23 jalohaikaraa ja näimme vielä myöhäisen kehrääjän.

J.A.

Aika pian suuntasimme kaupan kautta Mustasaaren puolelle Raippaluotoon, jonka halki ajoimme Ledörenille, josta jatkoimme Pekan Buster-veneellä Korsörenille Pekan mökille, jossa teimme vielä illalla pienen kävelykierroksen kivikkoisessa maastossa havaiten mm. haahkan. Lopulta meidän oli mentävä nukkumaan, sillä päivä oli ollut pitkä.

14.7. staijailimme Hannan kanssa tovin saaren eteläkärjessä havaiten mm. 3 kaakkuria, 2 riskilää ja 6 ruokkia sekä palokärjen. Iltapäivällä suuntasimme sitten ruokkiluodoille tarkoituksenamme rengastaa ruokin ja riskilän poikasia. Pekan saldo oli muutamaa kymmentä vaille tuhat rengastettua ruokkia, joten tavoitteenamme oli vähintään löytää tuon verran poikasia rengastettavaksi ja sitten tulevina päivinä runsaasti lisää.

Rantautuessamme Norra Djupörbådanille saatoimme jo huomata saaren tyhjäksi ruokkilinnuista. Kiertelimme kuitenkin saarta kiven koloja tutkien mutta emme löytäneet ainoatakaan asuttua pesäkoloa. Saaressa oli varoitteleva luotokirvispari, joten päätimme pystyttää verkon parin kiven väliin mutta tämäkin paikka oli turhan tuulinen ja emme saaneet kirvisiä kiinni vaikka aika läheltä pitikin pari kertaa.

Södra Djupörbådan oli aivan yhtä autio. Luotokirvispari oli täälläkin mutta kovassa tuulessa emme yrittäneetkään niiden kiinni ottoa.

Kävimme vielä Fladagrundilla katsastamassa siellä aiemmin ollutta tiirakoloniaa mutta siitäkän ei ollut jälkeäkään jäljellä. Petoeläimet olivat tuhonneet kaikki pesinnät. Syyttävä sormi osoittaa ainakin minkkejä mutta ehkä myös alueella asustelevia saukkoja.

15.7. nukuimme univelkoja pois ja pysyttelimme aamun ihan mökin pihapiirissä. Pekalla oli mökin pihalla verkotkin, joista hän oli paria vuotta aiemmin saanut Suomen toisen kivikkosatakielen. Nyt emme kuitenkaan verkkoja aukoneet, sillä Pekka oli SSP:nkin tehnyt jo aiemmin.

Kuten sääennusteet olivat lupailleetkin, oli keli tyyntynyt oikein mukavasti, joten päivällä pakkasimme taas tavaramme Busteriin ja ajelimme satamaan, jossa nostimme veneen trailerille ja lähdimme ajamaan saarten poikki kohti Björkönin Svedjehamnia.

Svedjehamnissa laskimme taas veneen vesille, pakkasimme sen entistäkin täydemmäksi ja lähdimme pujottelemaan kapeita väyliä kohti Valassaaria. Satamassa näkyi harmaasorsa sekä räyskä ja matkalla pari riskilää.

Lopulta saavuimme Valassaarille ja lintuaseman laiturille, josta kannoimme tavarat pikkumatkan saunatuvalle ja asemalle. Me majoituimme Hannan kanssa saunatuvalle. Onneksi pienen hakemisen jälkeen löysimme kaikki tarvittavat avaimet ja sitten saimme tapella jääkaapin kanssa vähän pitempäänkin kunnes lopulta saimme senkin päälle. Sitten olikin aika suunnata kohtuullisen matkan päässä sijaitseville ruokkiluodoille.

Gråsjälsbådanille saapuessamme kaikki näyttikin hyvältä, sillä saarta kierteli satakunta ruokkia sekä pari riskilää. Heti saareen päästyämme alkoi Pekka etsiä poikasia kiven koloista, mutta me Hannan kanssa pystytimme verkon parin kiven väliin, sillä heti rantautumispaikassamme oli pari varoittelevaa luotokirvistä. Emme ehtineet kuin aloitella verkon pystytystä, kun Pekka oli jo onkinut ensimmäisen ruokinpoikasen rengastettavaksi. Pekka tarjosi tämän linnun Hannalle rengastuspinnaksi, sillä olihan ruokin rengastaminen jotain aivan uutta. Sille laitettiin kolmion muotoinen rengaskin!

Kohta meillä oli verkko pystyssä ja aloimme koko porukalla kyyristellä ja konttailla kivien koloja tutkien. Pekalla oli kerran riskilän poikanen jo lähes kiinni mutta se karkasi viime hetkellä. Pari ruokinpoikastakin kuului mutta aivan suurimpien kivien alta ulottumattomista. Mutta kaikki muut kolot olivat tyhjiä! Paikalla oli täytynyt käydä tuho aivan vastikään sillä emot olivat yhä paikalla. Koska muutakaan ei meinannut olla tarjolla, rengasti Hanna ainoan saaresta löytyneen lapintiiran poikasen sekä yhden harmaalokin poikasen, joka ei vaivautunut juoksemaan karkuun.

Olimme jo joku aika sitten siirtäneet kirvisverkon toiseen kohtaan, kun viimein luotokirvinen tupsahti verkkoomme. Hanna rengasti tämän vanhan luotsin ja päätimme jatkaa vielä tovin yrittämistä, sillä verkon liepeillä näkyi pari nuortakin lintua. Ja kuinka ollakaan sain kohta itse yhdestä kiven kolosta riskilän poikasen kiinni. Ja kohta verkkoon osui vielä pari nuorta luotokirvistäkin, joten saimme Pekallekin uuden rengastuslajin.

Läheisellä Gråsjälsbådgrynnanilla näimme vain muutaman vanhan ruokin ja riskilän mutta selvästi täälläkin kolot olivat olleet asuttuina. Ilmeisesti tuho oli täällä käynyt jo aiemmin, kun emoja ei enää ollut enempää paikalla? Luotokirvinen varoitteli täälläkin mutta se liikkui turhan isolla alueella, jotta sitä kannatti edes yrittää ottaa kiinni. Luotojen välillä siirtyessämme näin itse pari lapasotkaa, haahkaparven, nuoren pikkulokin ym.

Ilta oli ollut hikinen mutta sikäli onnistunut. että olimme saaneet muutaman mukavan lajin renkaisiin, mutta olimme tietysti pettyneitä, kun pesäkoloniat olivat olleet tuhottuja. Ei auttanut kuin toivoa, että muilla saarille olisi parempi tilanne.

16.7. otimme taas aamun varsin rennosti ja kävimme vasta kunnon aamupalan jälkeen kävelylenkillä Storskärissä eli Valassaarten pääsaaressa. Meillä ei ollut saappaita mukana, joten emme pystyneet juuri kulkemaan rannoilla, joten jouduimme tyytymään polkuja pitkin lompsimiseen. Majakan lähistöltä löysimme urpiaisperheen sekä varoittelevan pikkulepinkäisen mutta muuten havainnot jäivät helteisessä kelissä vaatimattomiksi.

Iltapäivällä suuntasimme taas ruokkiluodoille, mutta sekä Båtslaget, Båtslagbådan että Båtslaggrynnan osoittautuivat autioiksi. Täälläkin pesintöjä oli kyllä ollut mutta kaikesta päätellen nekin olivat tuhoutuneet. Löysimmekin useita lokinpoikasten raatoja sekä yhden järsityn aikuisen ruokinkin, joten jäljet viittasivat minkkiin, mutta myös korpin ja saukon osallisuutta epäiltiin.

Veneillessä näkyi taas näkyi viiden lapasotkan parvi, varoitteleva luotokirvinen, 30 laulujoutsenen parvi ym.

17.7. suuntasimme Hannan kanssa lintulavalle parin tunnin aamustaijille klo 3:20-5:20. Ruokkeja ja riskilöitä liikkui kyllä merelllä (102 ja 45) mutta yhdelläkään ei ollut kalaa suussa eli pesiviä nekään tuskin olivat. Näimme myös 6 merikihua, haahkan, mustaviklon, pari pikkulokkia ym. Asemalle palaillessamme löysimme vielä varoittelevan kultarinnan.

Lopulta oli aika alkaa pakkailla tavaroitamme ja siivota asema lähtökuntoon. Siivoilun ohessa tapasimme saaressa piipahtamassa olleen asemanhoitajan Niclas Fritzénin. Kohta oli kuitenkin aika pakkailla vene ja lähteä paluumatkalle.

Svedjehamnissa nostelimme veneen taas trailerille ja kävimme kahvilassa herkuttelemassa ennen kuin oli aika kiitellä ja hyvästellä Pekka. Hannan kanssa kävimme vielä valtavassa Saltkaretin näkötornissa ihastelemassa maisemia ja näkemässä muutamia harmaahaikaroita ja räyskiä.

Olimme lopulta tulleet saarista pois päivää alkuperäistä suunnitelmaa aiemmin, kun rengastettavia ruokkeja ei valitettavasti ollut löytynyt. Niinpä meillä oli suunnitelmat ihan auki, että mitä tehdä seuraavaksi. Päätimme ottaa suunnan kohti Poria, jossa vietti toista kesää nokisorsa, jota Hanna ei ollut missään koskaan nähnyt.

Vietimmekin lopulta illan Enäjärven lintulavalla vastavalossa olevia sorsia katsellen, mutta emme löytäneet nokisorsaa. Merimetsoja oli aivan tolkuttomasti ja niiden korahduksia oli hauska kuunnella. Muutaman kerran merikotka kävi pesäkoloniassa hakemassa naposteltavaa.

Kun valo meni liian huonoksi, suuntasimme läheisen Kotipizzan kautta Reposaaren Junttilanjärvelle kokeilemaan mandariinisorsaa muttemme sitäkään löytäneet. Paikalla varoitteli kultarinta. Kirrinsannassakin oli pitkään hiljaista mutta lopulta löysimme parikin juhlapukuista pikku-uikkua, jotka olivat lopulta oikein hienosti äänessäkin. Kuulimme paikalla myös viiksitimalin ja rytikerttusen.

Sitten palasimme taas Enäjärvelle, jossa valo oli nyt huomattavasti parempi ja myös sorsia oli tuhottoman paljon enemmän! Noin tunnin hakemisen jälkeen löysin nokisorsan, kun se uiskentelin merimetsosaaren oikeasta reunasta esiin. Sorsa uiskenteli muutaman minuutin näkyvissä ennen kuin ui taas katveeseen saaren ruovikkoon. Ja aika pian tämän jälkeen alkoikin ilta hämärtyä.

Koska päätargettimme oli hoitunut ja vielä ei väsyttänyt ihan liikaa, päätimme ajella Kokemäelle erään linkkimaston juurelle pystyttämään riippumattojamme ja nukkumaan.

18.7. muutaman tunnin unien jälkeen jatkoimme Saloon, josta yritimme Omenojärveltä Hannalle Suomi-elikseksi ruskosotkaa mutta (taas) tuloksetta. Neljän tunnin aikana näimme merikotkan, räyskän, liejukanan sekä punasotkapoikueen ym.

Seuraavaksi suuntasimme bongaamaan hieman varmempaa kohdetta, joka löytyikin pienen hakemisen jälkeen. Yksi Suomen harvinaisimmista ja kauneimmista kasveista – punavalkku oli komeasti kukassa yhdessä harvoista tarkoin salassa pidettävistä paikoistaan.

Toisella kohteella kävimme vielä kuvaamassa tumma- ja lehtoneidonvaippoja, jotka olivat nekin komeasti kukassa vanhalla paikallaan. Ja vielä ennen kotiin pääsyä kävimme kuvaamassa lehtoneidonvaipan lehtivihreättömiä yksilöitä, joita ei esiinny Suomessa kuin parissa paikassa.

Lopulta olimme kotona sen verran hyvävoimaisina, että kävimme vielä illalla tekemässä uudet verkkopaikat Kukonkannan raviradalle. Olihan tässä vielä viikonloppu aikaa ennen arkeen paluuta.

J.A.

1.6. rengastelimme SSP-pyynnin Papinlahdella ja saimme saaliiksi 4+3k pensaskerttua, kirjosiepon, talitiaisen, pikkulepinkäisen sekä punavarpusen. Myöhemmin rengastimme myös naakkapoikueen yhdestä pöllönpöntöstämme. Jaksoin illalla vielä retkelle lähipeltojen kierrokselle ja patotielle ja havaitsin mm. taigametsähanhen, sinisuohaukan, heinäkurpan, suopöllön, pönttömme edustalle olleen helmipöllön maastopoikasen, ruokosirkkalinnun, luhta- ja rastaskerttusen sekä pähkinänakkelin.

2.6. ainoat mainittavammat havainnot olivat ruokatunnila näkynyt turhan kaukainen n-puk sirosuohaukka sekä öisellä Siikalahden käynnillä löytynyt helmipöllön maastopoikue. Ja seuraavanakaan päivänä ei näkynyt kolmea meriharakkaa kummempaa.

4.6. ruokatunnilla näkyi haarahaukka ja illalla kävimme rengastamassa pöntöstämme kaksi pienempää, vielä rengastaan odottanutta lehtopöllön poikasta. Yöllä Siikalahdella sai taas kuunnella mm. rastas- ja rytikerttusta sekä ruokosirkkalintua.

5.6. ruokatunnilla Siikalahdella näkyi pari vesipääskyä etsimässä laskeutumispaikkaa. Haarahaukkakin taas nähtiin. Illemmalla teimme Saaren kierroksen, jonka ainoat paremmat havainnot olivat viitasirkkalintu, rytikerttunen sekä harmaahaikara, jollainen näkyi paluumatkalla myös Särkisalmella. Seuraavan päivän havainnot olivat samoja tuttuja lintuja.

7.6. teimme kunnon yökierroksen Saarella, mutta ihmeellisempiä havaintoja ei tullut. 22 ruisrääkkää, 5 heinäkurppaa, sarvipöllöjä, suopöllö, 5 kehrääjää, 21 satakieltä, 5 viitasirkkalintua, kultarinta, 30 viita- ja 4 luhtakerttusta, 3 kuhankeittäjää jne. löydettiin. Aamun valjettua kävimme myös Soininmäen metsissä, jossa rummutteli aktiivisesti pohjantikka, pari pikkusieppoa lauloi ja pyy nähtiin. Tarvassaaresta löysimme rastaskerttusen, jonka päätimme ottaa kiinni ja rengastaa. Samalla paikalla ylitsemme lensi kaksi kaakkuria.

8.6. oli taas SSP ja saimme ruoko- ja viitakerttusen, 3+2k pensas- ja 2 lehtokerttua, pajulinnun, 3k talitiaista sekä 2+1k pajusirkkua. Iltaretkellä stoppasimme patotielle ja kuulimme heti viiksitimalin ääntelyä! Kun lintua ei meinannut millään kuulua paremmin saati näkyä, soitimme hieman atrappia ja lintu tuli kuin ohjus tien varren puskiin. Lopulta päätimme kihlata linnun renkaalla, kun paikalle oli saapunut lähes kaikki lähiseudun ornit. Aika pian porukka singahtikin tätä Parikkalan kautta aikain neljättä ja ensimmäistä kesäistä timalia bongaamaan.

Kotiin palaillessamme löysimme kotipihastamme valkoselkätikan maastopoikasen. Iltaretkellä näimme vielä heinäkurpan ja kuulimme uuden rytikerttusen.

11.6. Siikalahdella näkyi mustaviklo sekä pari suokukkoa arvatenkin jo syysmuutolla ja 12.6. aloitimme Siikalahden kartoituksen kolmannen ja viimeisen kierroksen eteläpuolen yölaskennoilla, jonka havainnot jäivät luhtahuittiin, 13 luhtakanaan, valkoselkätikkaan, luhta- ja rastas- sekä kolmeen uuteen rytikerttuseen sekä kuhankeittäjään.

13.6. laskennat jatkuivat ja itselläni paremmat havainnot olivat pyypoikue, merikotka, pikku- ja valkoselkätikka sekä taas uusi rytikerttunen. Hanna löysi pähkinänakkelien maastopoikueen, joka minunkin piti käydä bongaamassa. 14.6. laskennassa näkyi taas haarahaukka, 3 valkoselkä- ja jopa 6 pikkutikkaa, kultarinta, rytikerttunen sekä sama tuttu rastaskerttunen. Iltaretkellä näimme tundrametsähanhen, heinäkurpan sekä kävimme moikkaamassa lehtopöllöjä, joista ainakin kaksi oli jo lähtenyt pöntöstä maastoon. Seuraavana päivänä näimme pikaisesti toisen niiden emoistakin.

16.6. työmatkalla laskin Saharannasta 24 ad ja 35 juv valkoposkihanhea ja illalla näimme kylän päällä lentämässä jopa neljä meriharakkaa. Kävimme myös katsomassa Hannan aiemmin löytämää hautovaa kehrääjää. 17.6. Hanna löysi Saharannasta keltavästäräkin ja illalla kävin yrittämässä bongata viiriäisen Rautjärvipinnaksi, mutta eipä lintua kuulunut.

19.6. patotiellä näkyi naaras heinätavi ja illan peltokierroksella löysimme Kullinsuon julkiselta paikalta jopa yhdeksän soidintavaa heinäkurppaa. Kolme lisää näkyi toisella paikalla ja pitihän sitä käydä vielä tarkistamassa, että loputkin lehtopöllöt olivat nyt päässet maastoon ruokaa kerjäämään.

Juhannuksena nukuimme vähän pitempään ja suuntasimme sitten Tähtiniemeen etsimään siellä muutamana aamuna erään mökin tallentavassa äänittimessä kuulunutta idänuunilintua. Lintu löytyikin pienellä hakemisella. Samalla tehtiin muitakin mukavia lintuatlashavaintoja. Sitten jatkoimme kokeilemaan uudestaan viiriäistä Rautjärvipinnaksi mutta eipä onnistanut. Läheiseltä suolta löysimme kuitenkin kolme valkoviklon poikasta rengastettavaksi. Kokkolanjoella varoitteli virtavästäräkki tutussa paikassa ja yllättäen löysimme niiden pesän todella omituisesta paikasta.

21.6. oli taas SSP ja saaliiksi tuli ruokokerttunen, 2k pensaskerttua, 1k lehtokerttu, 4+1k pajulintua, 10 sini- ja 2+1k talitiaista, ylläri-töyhtötiainen sekä pajusirkku. Illalla alkoi kuulua kummia, kun tuli tieto, että ahvenanmaalainen nuorukainen oli kuvannut jossain päin saaristoa Suomen ensimmäisen kiharapelikaanin. Muuten homma olisi mennyt vitsistä tai huijauksesta mutta Ruotsissa oli ollut muutamia päiviä aiemmin pari päivää kiharapelikaani ja kuvien lintu näytti samalta. Martin Helinin ja Karoliina Hämäläisen ym. salapoliisityön tuloksena paljastui, että lintu oli kuvattu jo paria päivää aiemmin Kökarissa ja homma tuntui lässähtävän. Mutta lopulta lintu löytyi kuin löytyikin samaiselta paikalta ja meidänkin piti alkaa suunnitella pitkää Juhannusbongausta! Ensin kuitenkin suuntasimme anoppilaan syömään lettuja – pitäähän elämässä jotenkin osata laittaa asiat tärkeysjärjestykseen!

Kun niin Hanna, tämän sisko Elissa kuin Kososen Veikkakin olivat innokkaita bongausreissulle, niin siinä lettuja popsiessa päätin tilailla seuraavaksi aamuksi Princess Explorer paatin Korppoon Buffalo-baarin edustan satamaan ja Lintutiedotuksen avulla löytyi muutamassa minuutissa loput lähtijät 25 henkeä vetävään paattiin.

Parin tunnin huonojen unien jälkeen treffasimme ennen puoltayötä meidän pihalla ja lähdimme pitkälle ajomatkalle kohti Paraisia. Matka oli pitkä ja lopulta olimme Saaristotiellä, jolla meitä ajoi vastaan ensimmäisen aallon bongarit, jotka olivat jo iltayöstä onnistuneet bongauksessaan. Lopulta jo klo 5:30 olimme Nauvon lautassa useiden tuttujen bongareiden kanssa ja klo 6:00 lauttailimme Korppoon saareen. Sitten saimme odotella hieman toista tuntia paattiamme ja oli mukava huomata, että kaikki paatista paikan tilanneet saapuivat ajoissa. Veneen kapteenin kanssa olimme sopineet lähtevämme aikaisintaan klo 7:30 ja viimeistään klo 8:00. Ja mukavasti paatti saapuikin siten, että pääsimme matkaan kohti Kökaria noin klo 7:40.

Parin tunnin venematka kului hermostuneesti mutta onneksi kuudelta saareen taksiveneellä lähtenyt porukka ilmoitti linnun olevan vakiokivellään. Mainittakoon, että tähän mennessä olin matkalla kuitannut huikeita vuodareita – haahkan, kyhmyjoutsenen sekä lapintiiran. En ollut koko vuonna nähnyt merta…

Lopulta rantauduimme Kökariin, jonne kapteenimme oli järjestänyt kaksi pakettiautoa kuljettamaan meitä pelipaikoille. Toinen, isompi auto saapuikin saman tien ja lastauduimme kahdeksan ihmistä kyytiin. Me matkan järjestäneet ja sitten isoimman elisluvun omaavat. Muut joutuivat jäämään odottamaan seuraavaa kyytiä. Emme olleet ajaneet montaakaan sataa metriä, kun saimme tiedon, että satamaan jäänyt porukka näki kiharapelikaanin lennossa! Saimme nuotteja, että lintu lentää tuulimyllyn suunnassa ja onnistuimme etupenkiltä Hannan kanssa näkemään, kuinka lintu katosi matalalla männynlatvarivin taakse. Ajoimme linnun perään Västerfjärdenille, jolla se oli edellispäivänäkin käynyt oletettavasti kalassa. Emme kuitenkaan lintulavalta lintua nähneet, mutta perimmäisimpään pohjukkaan emme millään tältä paikalta nähneet. Olimme jo nousemassa autoon, kun saimme taas tiedon, että lintu oli lennossa ja noussut juuri tästä pohjukasta. Ehdin itse singahtaa kalliolle ja nähdä linnun taas katoavan matalalla puiden latvojen taakse suuntanaan tällä kertaa taas se perinteinen kari, jolla se oli aamullakin ollut.

Ajoimme pientä tietä kohti Storstensuddenin kalliota, jolta lintua oli pääasiassa katseltu. Tietysti kapealla tiellä tulivat tien omistajat vastaan ja hepä eivät olleetkaan kauhean suopeita päästämään meitä ajamaan pitemmälle. Ilmeisesti heiltä oli aamulla saatu lupa tien käyttöön, mutta enää lupa ei tainnutkaan olla voimassa? Niinpä jouduimme kävelemään loppumatkan. Pyörällä, siis yhdellä pyörällä, satamasta liikkeelle lähteneet Veikka ja Teo Ylätalo olivat juuri meitä ennen paikalla ja kiharapelikaani oli kuin olikin vakiokarillaan seisoskelemassa.

Sekoilujen jälkeen osa porukastamme oli siis yhä satamassa mutta sieltähän lintu oli jo nähty ja nyt meidän autossa olleistakin kaikki pääsivät nyt linnun näkemään. Ja kohta taksit toivat loppuporukkammekin lintua ihastelemaan. Kiharapelikaani oli varsin kaukana, mutta kyllä tämä silti havaintona nousee ainakin minulla ihan kärkipäähän Suomessa ikinä! Pienen lento”pyrähdyksenkin” lintu esitti mutta laskeutui sitten uimaan ja nousi taas myöhemmin toiselle karille, jolla se pysyi niin kauan, että me päätimme tilailla kyydit takaisin satamaan.

Paluumatka sujui onnellisissa merkeissä ja vuodariksi napsahti vielä niin riskilä kuin ruokkikin. Lopulta Korppoossa oli lautalle jo kunnon Juhannuksen paluuliikenneruuhka. Pääsimme kuitenkin toiseen lauttaan ja jatkoimme Nauvon läpi toiselle lautalle, jolle pääsyä saimme jonottaa tunnin. Itse sain tässä välissä vähän nukuttuakin.

Turun seudulla olisi ollut bongattavana pesivää kattohaikaraa Turussa ja tundrakurppeloa Raisiossa ja olipa Jyväskylässä paksujalkakin, mutta me olimme valitettavasti (kaikki paitsi Veikka) liian väsyneitä ajattelemaankaan ylimääräisiä mutkia paluumatkallemme. Salossa kävimme pikaisesti yrittämässä ruskosotkaa Omenojärvellä, mutta havainnot jäivät punasotkapoikueeseen ja räyskään. Syötyämme jatkoimme Kouvolaan, jossa Elissa kävi tyhjentämässä postilaatikkonsa ja sitten jatkoimme Parikkalaan. Jaksoimme vielä käydä kuulostelemassa lehtopöllöpoikueen ääntelyä, ennen kuin olimme kotona, josta Elissa ja Veikka jatkoivat vielä tahoilleen.

Seuraava päivä meni aika horroksessa, mutta 24.6. kävimme rengastamassa tuulihaukkapoikueen Rautalahdella, Tönkinsuolla näkyi pari pikkukuovia ja varmistimme, että kehrääjän poikaset olivat kuoriutuneet (mutta vielä ne eivät voineet olla rengastusikäisiä) ja sitten kävimme vielä rengastamassa virtavästäräkkipoikueen Kokkolanjoella. Alkuyön peltokierroksella näimme vielä heinäkurpan.

25.6. pikaisen iltapäiväretken paras havainto oli Yrttitarhassa näkynyt ja kuulunut varpuspöllö ja 26.6. kylällä näkyi taas kolme meriharakkaa. 27.6. teimme ensimmäisen vesilintujen poikuelaskennan, jonka tuloksena näkyi taas, ettei Siikalahden pohjoispuolella ole lintuja nykyisellään juuri lainkaan. Parempia havaintoja koko lahdelta olivat muutama harmaasorsa, harmaahaikara sekä mustaviklo. Keskiyön pikaretkellä kuulin Siikalahdella pari kehrääjää rastaskerttusen, luhtahuitin ja pari sarvipöllön poikasta.

28.6. kävimme Mikkelissä serkkuni syntymäpäiväjuhlissa ja reissun havainnot jäivät muutamaan atlashavaintoon, kuten puukiipijän ja peukaloisen pesään. 29.6. kävin itse vilkaisemassa Kokkolanjoella, että virtavästäräkit olivat kasvaneet jo lähes ulos pesästään. Illemmalla teimme lyhyen Saaren kierroksen, jolla näkyi mm. haarahaukka Akonpohjassa, pari harmaasorsaa eri paikoissa ja löysimmepä myös kuhankeittäjän pesän lämpökameran avulla.

30.6. iltapäivällä saapui Pirkka vaimonsa Anittan ja kahden nuoremman lapsen Iinan ja Veikan kanssa pikakäynnille Parikkalaan. Pikaisella hautausmaan käynnillä ei löytynyt kuhankeittäjää, mutta kultarinta ja käenpiian pesä löydettiin. Yökin oli tuulinen mutta suuntasimme silti Pirkan ja Veikan kanssa lähiseudun kierrokselle, jonka saldoa olivat mm. useat sarvipöllöpoikueet, pari suopöllöä, jokunen heinäkurppa, kaakkuri, useat viitakerttuset, ryti- ja rastaskerttunen sekä viitasirkkalintu. Öinen äänimaailma oli jo todella hiljaista verrattuna kesäkuun alkupuoleen, mm. ainoatakaan kaulushaikaraa, luhtahuittia tai satakieltä ei enää kuulunut ja lehtopöllötkin olivat lentäneet ties minne. Muutama hyvä vuodari kuitenkin saatiin Pirkalle.

J.A.

Kuun puolivälissä mainittavia havaintoja olivat 15.5. Siikalahdella näkyneet haarahaukka sekä vuodari-tervapääsky ja17.5. Härskiinmutkan 3 lapasotkaa sekä kunnon Saaren kierroksella Akonpohjan 109 pikkulokkia ja harmaasorsa, Pohjanrannan lyhytnokkahanhi ja 2 lapinsirriä, Riionsalmen punavarpunen, Kanavalammen 2 lapinsirriä ja 2 mustavarista, Karinmäen 2 käenpiikaa, Saarenkylän lehtokerttu sekä parhaana Poutasenryhmän punakaulahanhi. Ilahduttavaa oli myös löytää Koukkuinnurmien maatiloilta varpusia.

18.5. teimme aamulla kevään ensimmäisen SSP-pyyntimme, jonka saldona oli vaatimattomasti 4 pensakerttua, 1r+2k pajusirkkua, räkättirastas, sinirinta sekä tiltaltti. Aamulla kuulimme laulavan kuhankeittäjän ja rengastusjakson lopussa ylitsemme muutti pari mehiläishaukkaa. Toistimme Saaren kierroksen myös sunnuntaina mutta hieman laihemmin tuloksin. Pohjanrannassa näkyi jp tundrakurmitsa sekä 10 lapinsirriä ja Ala-Ollukan kosteikolla 4/3 harmaasorsaa sekä jouhisorsapari.

Retken jälkeen kävimme moikkaamassa ainoan viirupöllömme maastopoikasia, joista yksi löytyi kuvattavaksi. Sitten singahdimme bongaamaan ensin rastaskerttusen patotieltä ja vielä rytikerttusen Kukonkannan raviradalta.

19.5. oli vuorossa vesilintulaskenta, jonka aloitimme pyydystämällä kautta aikain ensimmäisen lehtopöllömammamme rengastettavaksi. Olimme laskeneet poikasten kuoriutumisen oikein ja pesässä oli neljä pientä poikasta. Lehtopöllöemoahan ei saa rengastaa munilta eikä munien kuoriutumisvaiheessa, sillä emo voi tällöin hylätä pesinnän.

Laskennassa saimme todeta vesilintumäärien vähentyneen huomattavasti, kun suurin osa muuttajista oli jatkanut matkaansa ja pesivät linnut olivat hyvin piilossa pesillään. Lapasotkakoiras sekä harmaasorsapari sentään näkyi. Oheishavaintona näimme pari muuttavaa vaaleaa merikihua sekä itse näin ruokaa pesälleen kantaneen valkoselkätikan. Laskennan jälkeen staijailimme vielä patotiellä, jossa näimme muutaman alli- ja pari mustalintuparven sekä korkealla taivaalla muuttaneen suopöllön.

20.5. oli hanhityhjennyspäivä, mutta omat retkeni jäivät ruokatuntiin, jolloin yritin löytää taivaalta mitä tahansa muuta hanhiparvien lomasta. Löysinkin taas haarahaukan, kolme muuttanutta vaaleaa merikihua, matalalla pohjoisesta lahdelle saapuneet kuusi jalohaikaraa sekä muutaman kuikkaparven (yht. 61 lintua), joiden mukana oli yksi kaakkurikin. Hanhiparviakin piti sen verran katsoa, että tarkistin pari pikkuparvea sepelhanhiksi. Tervapääskyjäkin oli taivaalla jo 60 lintua eli kait nyt sitten oli kesä?

21.5. hoitelin ruokatunnin aluksi Siikalahti-vuodareihin pikkusiepon, sirittäjän ja kultarinnan ja jatkoin sitten patotielle. Rastaskerttunen raksutteli ja pari haarahaukkaa näkyi taivaalla. Olin jo aikeissa pakata tavarani, kun äkkäsin hyvän näköisen kotkan itätaivaalta. Lintu tuli suoraan kohti mutta kääntyi liukumaan matalalla kohti pohjoista ennen kuin sain sen putkeeni. Sitten jouduin vielä nuotittamaan kaikille muille, ennen kuin pystyin katsomaan lintua keskittyneesti. Mutta lintu vain liukui ja liukui. Pari kertaa se kanttasi hieman, jolloin sen yläpuolen kontrastit näkyivät hyvin – vaaleat peitinhöyhenkentät ja tummat siipisulat. Lintu oli kuitenkin sen verran kaukana, että kauheasti muuta ei meinannut saada irti. Revon Tahvo räiskin linnusta kuvia ja samaa yritti Huhtisen Mikakin, mutta lintu oli niin kaukana, ettei hän löytänyt lintua etsimeensä. Me muut yritimme tihrustaa linnusta muita tuntomerkkejä, mutta ainoastaan varsin selvärajainen ja kookas aquila-laikku kiinnitti huomioni.

Linnun vain liukuessa, laitoin Lintutiedotusviestin pikkukiljukotkasta, josko joku olisi sen reitillä. Ilmeisesti tällöin lintu oli kantannut kertaalleen paremmin ja Tahvo sai tarkennuksen osumaan lintuun. Itsekin löysin taas linnun taivaalta ja hieman paremmassa valossa kantatessaan näin, että myös alapuolella olivat siipisulat tummat ja peitinhöyhenet vaaleammat. Näin myös pariin otteeseen jotain vaaleaa käsisiiven tyvellä, jota epäilin poikkeuksellisen selviksi puolikuukuvioiksi – hälytyskellot eivät vieläkään soineet. Eivät edes siinä vaiheessa, kun linnun oltua jo tolkuttoman kaukana ja sen vihdoin kaarrellessa, lintu näytti varsin pitkäsiipiseltä, eikä lainkaan niin kompaktilta kuin se oli liu’ussa näyttänyt…

Revon Tahvolla ei ollut mökkireissulla mukana kunnon konetta saati kelvollista näyttöä, joten lopulta sain häneltä kuvia vasta seuraavan päivän iltana. Ja heti ensimmäinen kuva, joka lie otettu juuri siinä kanttauksessa, jota en putkella nähnyt, näkyi linnulla selvät arokotkakuviot! Kuvat olivat RAW:ista muokattunakin postimerkkikokoa, sillä lintu oli todellakin ollut aika kaukana, mutta parissa muussakin kuvassa näkyi linnun muotoa paremmin ja myöskin ne selvät aquila-laikut. Olimmekin nähneet arokotkan! Tämä oli 251. Siikalahdella näkemäni laji, 311. sponde ja 299. tosisponde –seuraavaa odotellessa…

Mutta palataan vielä havaintopäivään. Kotkan kadottua taas kovassa liu’ussa kauas pohjoiseen metsän taakse, jouduin kiirehtimään töihin, mutta työpäivän jälkeen päätin suunnata Lappeenrannan Joutsenon Kotasaareen bongaamaan Totti Toiskallion löytämää tundrakurppeloa. Lintu oli hyvin hallinnassa, kun pääsin perille ja sain lajista 311. EKLY-pinnan. Kolusimme Kososen Veikan kanssa altaat perinpohjin ja näimme vielä karikukon, 3 lampivikloa, suosirrin, 2-3 mustapyrstökuiria, 4 lapinsirriä, sitruunavästäräkkiparin, pari heinätaviparia, mustakurkku-uikkuparin, 6 pikkutylliä sekä kuulimme pari liejukanaa, tyllin ja mustaviklon. Melkoinen lintuparatiisi siis on kyseessä! Illan jo oltua varsin pitkällä hoidin vielä peltosirkunkin Konnunsuolta.

22.5. Siikalahdella näkyi taas pitkästä aikaa merihanhipari, Lahdensuolla pikkulepinkäinen ja vakiopaikassa näkyi jopa 6 heinäkurppaa sekä kuului ruisrääkkä. Iltaretken päätimme bongaamalla Partasen Harrin pihasta Moskuunniemestä viitasirkkalinnun.

23.5. ruokiksella ei näkynyt ihmeitä ja iltapäivän Saaren kierroskin oli aika vaisu: Haara- ja sinisuohaukka näkyi ja viitakerttunen kuului Pohjanrannassa. Kankaan kylältä äkkäsimme ison pöntön edessä oksalla kököttäneen viirupöllön poikasen.

24.5. teimme Siikalahdella osan yölaulajakartoituksesta ja kuulimme mm, 6 luhtahuittia sekä kehrääjän ja näimme sarvipöllön. Päivällä havainnot jäivät merihanhi- ja harmaasorsapariin, 550 sepelhanhen parveen, 11 muuttaneeseen mehiläishaukkaan, haarahaukkaan sekä harmaasieppoon. Retki päättyi kuitenkin surkeasti, kun automme vaihdelaatikko sanoi itsensä irti ja heitti öljyt patotien parkkipaikalle. Onneksi apua aina löytyy ja sain kyydin kotiin Lötjösen Matilta ja myöhemmin haimme tavaroita autosta Partasen Harrin kanssa. Samalla teimme Harrin ja Tahvon kanssa pikaisen iltaretken, jolla näkyi kolme heinäkurppaa, kuului ruisrääkkiä sekä löytyi uusi viitasirkkalintu.

25.5. aamu meni kartoituslaskennassa, jonne poljin reippaasti pyörällä. Lahdella ei kuitenkaan näkynyt pikkulepinkäistä kummempaa. Toki kuulin keskellä suojelualuetta lahmutessani myös mahdollisen kääpiöhuitin, mutta lintu hiljeni turhan nopeasti. Sain siitä kännykkävideolle muutaman vaisumman äännähdyksen. Eikä lintua tietenkään enää myöhemmin kuulunut, vaikka paikalla käytiin monta kertaa.

Automme oli hajonnut pahimpaan mahdolliseen aikaan, kun meillä on molemmilla kahta työtä tehtävänä erikseen ja yhtä aikaa. Ihmeekseni löysin Parikkalasta auton vuokrausta tarjoavan yrittäjän ja tälle soitettuani selvisi, että hänellä oli myös kunnon hinausauto, jonka kyytiin saisi automaattivaihteisenkin auton. Hänen avullaan saimme yhteyden myös paikalliseen autohuoltoon, jonka pihalle veimme auton. Ja vaikka huoltamolla oli kiirettä, luvattiin minulle mahdollisimman pikaista huoltoa, jossa kuitenkin voisi viasta riippuen mennä koko helatorstaita ja perjantain vapaata vajaa viikko sekä ehkä seuraavakin.

Saimme kuitenkin pienen VW Polon käyttöön, kiitos Autonvuokraus ja -kuljetus Terho Kosonen ja pystyin näin jatkamaan kartoitusten tekoa. Päätinkin pitää kiirettä, josko perjantain vapaapäivänä joutuisi vaikka autokaupoille?

26.5. oli sadepäivä ja pikaretkellä ei näkynyt kummempaa ja 27.5. Siikalahdella näkyi päivällä pari sepelhanhiparvea (yht. 550 lintua). Illallla teimme vesilintulaskennan, jossa linnut olivat yhä vain vähentyneet, sentään merihanhipari, 3 naaras uiveloa ja harmaasorsapari nähtiin. Illan ylläri oli patotiellä huudellut käenpiika.

28.5. näkyi taas haarahaukka ja bongasin Harrin pihalta nyt luhtakerttusen. Illalla kävimme rengastamassa lehtopöllön poikaset, joista kaksi oli jo rengastuskokoisia mutta kaksi pienempää saa vielä odottaa rengastaan.

29.5. teimme lahdella soutamalla yölaulaja- sekä aamukartoituksia, joiden saldoa olivat sarvipöllö, merihanhipari, 3 ruisrääkkää, viitasirkkalintu ja rytikerttunen. Aamulla patotiellä oli sitten enemmänkin laulajia, kun äänessä olivat ryti-, luhta-, viita- ja tuttu rastaskerttunen sekä ruokosirkkalintu. Päivällä suuntasimme vielä Saarelle, matkalla Kinnarniemessä tuhkaselkälokin nähden. Pohjanrannassa kuului pensassirkkalintu ja näkyi lapinsirri, Akonpohjassa valkoselkätikkapari ruokki pesäpoikasiaan, Hiekkaniemessä näkyi metsähanhi ja kuului kuhankeittäjä, Ala-Ollukassa oli 2 paria harmaasorsia sekä harmaahaikara ja Saarenkylän uimarannalla kuului myös kuhankeittäjä.

30.5. oli automme yllättäen kunnossa – Kiitos Autohuolto Kosonen Oy! Illalla päätimme kuitenkin lähteä Tahvon sekä Minna Terävän ja Merja Laarin kanssa kunnon bongausreissulle Kuhmoon Merjan upouudella autolla, jotta Hanna saisi meidän auton käyttöön laskentoihin ja koulutöihin. Ajo oli pitkä mutta kyllä kannatti. Perille Hirvivaaraan päästyämme olivat Kososen Veikka, Laurikan Pyry ja Ylätalon Teo paikalla ja lintu hyvin hallinnassa. Vietimme lopulta muutaman tunnin paikalla Suomen toista idänkäkeä kuunnellen ja lopulta saimme linnun näkyviinkin ja jopa jotenkin kuvattuakin sen lennettyä ylitsemme.

Paluumatka venähti aamuun ja hereillä pysyäksemme stoppasimme Pohjanrannassa, jossa kellui kolme allia ja söimme vielä herkulliset lihaletut Saarella. Loppupäivä menikin nukkuessa.

Kuun viimeisenä päivänä tein jo vähän ylimääräisiäkin laskentoja, kun Hannalla oli yhä koulukiireitä. Yllättävin havainto oli ylitseni muuttanut komea noin sadan isosirrin parvi. Ruokosirkkeli surisi yhä, rastaskerttunen raksutti ja parit luhta- ja pari rytikerttuset esittivät taiturimaista lauluaan. Illemmalla teimme vielä Saaren kierroksen, mutta havainnot jäivät aika vähiin. Sentään ehkä sama komea jp tundrakurmitsa näkyi niin Pohjanrannassa kuin Ala-Ollukassakin. Ja Karinmäestä löysimme vanhan tutun kuovin, joka on rengastettu vuonna 1997 Lincolnshiressä Englannissa.

J.A.

Seuraavana päivänä kävin pikaisesti lintutornilla ja näin mm. harmaasorsan ja pari lapasotkaa ym. ja 10.10. pikaisella peltokierroksella löysin ilmeisen pikkukanadan- ja valkoposkihanhen risteymän ja illan kierroksella näkyi etenkin lehtokurppia paljon, mutta vain neljä saatiin renkaisiin. Myös suopöllö nähtiin.

11.10. ruokisretkellä näkyi vesisateessa 90m allia ja 12.10. aamun vietin Aallon ”Arskan” kanssa Savonlinnan Punkaharjun Hirvikoskella mutta muutto oli vaisua. Staijin jälkeen suuntasin Saarelle, jossa joka stopilla näkyi kotkia. Näin lopulta lyhyellä retkellä 15 merikotkaa ja 2 maakotkaa. Suurenjärvenlietteellä kuului isokäpylintu ja Pohjanrannasta löytyi 2 nuorta suosirriä. Muutenkin lintuja oli ihan mukavasti muttei mitään ihmeellistä. Illalla Siikalahdella näkyi vielä 9 harmaasorsaa ja 3 punasotkaa.

13.10. rengastelimme vielä viimeistä kertaa Kukonkannassa, jossa renkaan saivat peukaloinen, 5 punarintaa, hippiäinen, 18 sini- ja 46 talitiaista sekä pikkuvarpunen. Päivällä suuntasimme Uukuniemelle, jossa Hanna esitelmöi Suurenjärvenlietteen lintumatkailumahdollisuuksista. Itse kävin Kummun näkötornilla staijaamassa ja sitten jatkoimme kiertämään Saaren paikkoja. Yllättävin havainto oli tien yli käpötellyt komea ilves!

14.-15.10. yöllä teimme pitemmän peltoretken mutta edelleen kuivilla pelloilla oli vähän lintuja ja ne olivat todella arkoja. saimme renkaisiin 2 lehtokurppaa, 2 taivaanvuohta ja jänkäkurpan. Näin lämpökameralla myös viirupöllön ja isolepinkäisen. 15.10. Siikalahdella näkyi jopa 13 harmaasorsaa ja 30 lapasotkaa ym. ja 16.10. vielä 13 jalohaikaraa ja 17.10. mm. kaulushaikara ja vielä 18.10. aamulla kuului kolme luhtakanaa.

18.10. lähdimme päivällä ajelemaan kohti etelää ja lopulta matkan varrella emme onnistuneet bongaamaan mandariinisorsaa Haminasta emmekä lehtopöllöä vakiopaikaltaan Helsingin Vuosaaresta. Lopulta ajelimme Hangon Tvärminneen saakka, jonne pystytimme teltan tuttuun paikkaan mäntymetsään. Telttaan kömpiessämme kuulimme taivaalta yömuuttavan meriharakan.

19.10. aloitimme aloitimme Hangon retken auringon noustessa. Svanvikissa ei näkynyt oikein mitään mutta Vedagrundetilla muutti kolme sinisuohaukkaa ja oli paikallisena tylli ja suosirri, Långörenillä näkyi ampuhaukka ja meriharakka, maankaatopaikalla viisi kangaskiurua ja 4 tuulen tuvalla pikkulokki. Päivällä kävimme Keskustassa syömässä ja kaupassa ja sitten ajoimme Tulliniemen portille, jossa näytimme kulkulupamme ja ajoimme tullialueen läpi Hangon lintuaseman parkkipaikalle, josta jatkoimme tavaroitamme kottikärryillä työntäen Hangon lintuasemalle Haliakselle.

Asemalle kotiuduttuamme Hanna lähti rengastajien Kimi Nurmisen ja Tatu Hokkasen matkaan ja itse suuntasin staijibunkkerille aseman pitkäaikaismiehittäjää Aki Aintilaa moikkaamaan ja sieltä löytyivät myös Alex ja Benjamin Nylander. Veljesten suunnattua syömään staijailin vielä Akin kanssa tovin ja näimme nuoren tuhkaselkälokin. Sitten palailin asemalle, josta lähdimme veljesten kanssa kiertämään aseman vakioreittilaskentaa Gåulle eli Gåsörsbuktenille. Pääsin näin tutustumaan heti yhteen asemarutiiniin.

Reitiltä löytyi neljä jänkäkurppaa sekä paikalla jo parina päivänä havaittu todella myöhäinen käki takaisin aseman pihamaastoon palattuamme näimme pari pähkinänakkelia, joista toinen oli koiras asiatica ja toinen naaras europaea-alalajia.

Ilalla osallistuimme iltahuutoon ja pääsimme kärryille, mitä lintuja päivän aikana oli havaittu. Illan kruunasi Kimin verkoilta tuoma sarvipöllö ja kuinka ollakaan yöllä verkosta tuli myös jo aiemmin näkemämme käkikin!

20.10. Hanna suuntasi muiden rengastajien kanssa verkoille siten, että verkot olivat pystyssä puoli tuntia ennen auringon nousua. Ja aamu alkoikin mukavasti verkossa kiikkuneella suopöllöllä! Ja noin auringon nousun aikaan alkoi bunkkerilla neljän tunnin aamuvakio, jolla laskettiin kaikki muuttavat linnut. Muutto oli oikein mukavaa ja osa muutosta meni sen verran matalalla, että verkoillakin riitti puuhaa. Valkoposkihanhia muutti 1742, tundria 18, sinisuohaukkoja 5, varpushaukkoja 65, ampu- ja muuttohaukka, uuttukyyhkyjä 54, kangaskiuruja 10, haarapääskyjä 2, niittykirvisiä 124, kottaraisia 950, peippoja 2848, järrejä 1589, tiklejä 105+15p, vihervarpusia 1890, hemppoja 129, punatulkkuja 155 ym. eli aika erilaista oli muutto kuin mihin kotiseuduilla on tottunut näkemään!

Verkoilta tuli pitkälti vain tiaisia mutta myös jokunen varpushaukka, pari sepelkyyhkyä ja kanahaukka sekä päivän paras laji eli tulipäähippiäinen, jonka Tatu rengasti juuri, kun asemalle olivat saapuneet Pekka Peura ja Tomas Lövdahlkin ja pian asemalta lähtivät Tatu ja veljekset. Laskentakierroksella ei yllätyksiä löytynyt.

21.10. oli surkea lintupäivä ja aamuvakiolla ei näkynyt oikein mitään ja sama oli anti niin verkoilla kuin laskentareitilläkin.

22.10. aamun parempia olivat merellä lentänyt teeri ja mainittavia olivat 8 kana-, 56 varpushaukkaa, piekana, 2 pikkulokkia, 9 kangaskiurua, luotokirvinen sekä parhaana 54 pikku- ja 79 isokäpylinnun seassa muuttanut kirjosiipikäpylintu. Tuulisilla verkoilla riitti tiaisia kiireksi asti ja päivän traaginen tapaus oli, kun verkosta tuli kashmirinuunilintu, joka yllättäen hyytyi rengastajan käsissä. Reitillä näkyi samat tavalliset linnut kuin aiemminkin. Kimi lähti asemalta ja saapujana oli Dolf Assmann.

23.10. oli taas heikompi päivä kovan tuulen takia. Verkkoja ei avattu aamulla lainkaan ja staiji tehtiin etelämetsän itäreunalta tuulen suojassa. Sinisuohaukkoja muutti 7, kanahaukkoja 9, varpushaukkoja 57+4p, hiirihaukka, ampuhaukkoja 2 ja muuttohaukka näkyi niin paikallisena kuin muutollakin. Pari valkovikloa olivat myöhäisiä muuttajia ja muita lukuja olivat naakka 1238, kangaskiuru 12 ja isokäpylintu 53. Laskentareitillä ei yllätyksiä.

24.10. oli taas vähän parempi päivä ja muuttoa näkyikin mukavasti. Muutolla oli staijiapuna taas Pikkaraisen Vepekin, kun muinakin parempina muuttoaamuina. Mainittavia havaintoja olivat 35 metsähanhea, lapasorsa, jalohaikara, 8 kana- ja 85 varpushaukkaa, hiirihaukka, kaukana mantereen päällä muuttanut maakotka, 2 pikkutikkaa, 38 kangaskiurua, 4072 talitiaista, 928 järripeippoa, 226 viherpeippoa, 70 pikku- ja hurjat 176 isokäpylintua, 349 punatulkkua, syksyn ensimmäiset 2 pulmusta, 80 keltasirkkua ym. Mieltä askarruttamaan jäivät lyhyesti muutolla kuulunut todennäköinen virtavästäräkki, pari kertaa bunkkerin lähellä piipittänyt todennäköinen tulipäähippiäinen sekä kierroksen päätteeksi pihan läheisessä ruovikossa muutamaan kertaan hämärissä lennähtänyt todennäköinen pikkusirkku.

25.10. kanahaukkoja muutti 6, pikkulokki, kulorastaita 101, tiltaltteja 2, pikkuvarpusia 81, pikku- 84 ja 85 isokäpylintua ym. Kierroksella varmistui reissupinnaksi jo edellispäivänä vilaukselta näkemäni kiuru. Asemalle saapui päivällä Veera Partanen ja illalla hain kauppareissun ohella asemalta Ahti Ihosen ja Hilja Kurkisen ja päivän aikana lähivät Pekka ja Tomas.

26.10. kisattiin asemaskaba Säppiä vastaan ja aamuyö toi jo ennen kisan alkua verkosta helmi- ja sarvipöllön. Ja kisakin alkoi hienosti, kun ainoana rengastajana nyt asemalla olleella Hannalla oli verkossa hiiripöllö. Muutto ei ollut kummoista, sentään pari västäräkkiä näkyi mutta kova tikistys tuotti hyviä lajeja, kun eräällä luodolla törötti naarasteeri, tyynellä merellä kellui ruokki ja kaukaisesta karikosta löytyi sepelhanhi. Vakion päätteeksi löytyi Kotilahdelta vielä mustakurkku-uikku.

Kierroksella yllätys oli maasta lentoon noussut huuhkaja ja muuten löytyi samat lajit kuin joka päivä. Lopulta päivän lajimäärä oli komeat 79 lajia, joista siis 77 nähtiin kisa-aikana. Sumuisella Säpin saarella masennuttiin tuloksestamme epätoivoon emmekä koskaan kuulleet heidän tulostaan. Tärkeintä ei ollut voitto vaan täydellinen nöyryytys…

27.10. pöllöputki jatkui, kun yöllä verkosta tuli suopöllö ja Hanna toi heti aamusta verkoilta varpuspöllön. Muutolla näkyi 45 tundra-, 775 valkoposki- ja 24 sepelhanhea ja sorsiakin liikkui ihan mukavasti. Muutolla harvoin näkyvä jalohaikara, myöhäinen töyhtöhyyppä sekä 76 muuttavaa pikkulokkia ilahduttivat. Kotilahdella kellui muutaman päivän tauon jälkeen taas pari harmaasorsaakin.

Asemalle saapui ”Aksu” Lehikoinen et co. ja iltapäivällä oli meidän vuoromme lähteä asemalta. Veera lähti illalla junalla mutta me tipautimme Hiljan Espooseen ja Ahtin Helsinkiin ja jatkoimme sitten pitkän matkan kotiin Parikkalaan.

Loma oli ollut varsin leppoisa ja akkuja oli saatu ladattua. Lintuja oli ollut vähemmän kuin olimme odottaneet, mutta onpahan siksi aiheellista mennä kokemaan Haliaksen syysmuuttoa uudelleenkin joskus tulevaisuudessa.

Palattuamme Parikkalaan Siikalahti oli vielä sula ja lahdella kellui mukavasti vesilintuja, joista etenkin harmaa-, jouhi- ja lapasorsien toivoin pysyvän paikalla marraskuun talvilintulaskentaan saakka. Vielä kuun viimeisenä päivänä näin mm. 8 harmaa-, 7 lapa- ja 7 jouhisorsaa sekä 8 kottaraista ja illan peltokierroksella lehtokurpan, 3 taivaanvuohta ja sarvipöllön mutta yöllä oli jo viisi astetta pakkasta ja maa aivan jäässä.

J.A.

21.8. teimme ensimmäisen haavikeikan lähipelloille mutta vain 3 lehtokurppaa ja kiuru saatiin renkaisiin. Vielä emme nähneet pelloilla ainoatakaan heinäkurppaa. 23.8. meriharakkanuorukainen näkyi viimeisen kerran.

24.8. rengastelimme taas raviradalla ja saimme saaliiksi 8 ruoko-, 3 viita ja 1 rytikerttusen, 4 pensas- ja 1 lehtokertun, 9 pajulintua, tiltaltin, talitiaisen sekä pikkuvarpusen. Aamulla kuulimme paikalla todennäköisen sinipyrstön, mutta se hiljeni ja katosi. Näimme myös muuttavan käen, merikotkan sekä 8 kapustarintaa ym. Illalla suuntasin taas patotielle ja laskin 329 kurkea sekä käsittämättömät 48 jalohaikaraa!

25.8. oli vuorossa viimeinen SSP-pyynti ja saimme 2 rautiaista, 4 punarintaa, 2 viitakerttusta, 2 herne-, 2 pensas- ja 1 lehtokertun, 2 tiltalttia, 9 pajulintua, hippiäisen, peipon, 3 punavarpusta sekä 7+1k pajusirkkua. Illalla Siikalahdella näkyi 370 kurkea, 38 jallua, 2 harmaasorsa, ampuhaukka, suopöllö ja kaulushaikara ym ja parista verkosta rengastimme mustarastaan, 7 lehto- ja 3 mustapääkerttua sekä 5 talitiaista.

27.8. kävimme taas pelloilla ja rengastimme 3 lehtokurppaa, heinäkurpan sekä 3 kiurua. 28.8. kylällä näkyi varpusnaaras ja Siikalahdella kaulushaikara, 20 jallua ja 324 kurkea. Ja 29.8. Härskiinmutkassa oli valkoselkätikka, Siikalahdella 15 jallua (samaan aikaan 19 Sokkiilla), 2 hauskasti äännellyttä kehrääjää, joita muutenkin oli nyt näkynyt joka kerta, kun oli jossain käynyt hämärissä ja kuului sinirinta. Peltokierroksella rengastimme 3 lehto- ja 2 heinäkurppaa ja kotiin palaillessa näimme sarvipöllön.

30.8. suuntasimme iltapäiväretkelle Saarelle Höltän Harrin kanssa. Akanvaaran Tetrisuolla ei näkynyt kuin uuttukyyhky, mutta Pohjasuolla tärähti! Käppäilimme mutkan lyhyttä peltotietä, jonka ojanvarsipuskissa oli mukavasti lintuja. Näimmekin mm. pari punavarpusta ennen kuin olimme tien päässä ja lähdimme talsimaan takaisin autolle päin. Silloin edestämme lähti lentoon kookas ja aika tumma pikkulintu. Se lensi matalalla kauas keskelle peltoa ja laskeutui näkyviin karhunputkelle tai vastaavalle. Sanoin heti, että tuo saattoi olla harmaasirkku ja lähdin juosten hakemaan autolta kaukoputkea. Onneksi lintu pysyi Harrilla hallinnassa ja heti putkeen katsottuani aloin olla varma, että lintu todellakin oli harmaasirkku. Se oli kuitenkin aika kaukana, noin sadassa metrissä ja aika huonossa valossa, joten päätin juosta taas autolle ja tällä kertaa kameraa hakemaan. Samalla sanoin Harrille, että kokeilisi ottaa putkeni läpi skouppikuvia tai videota.

Kamerani haettuani, lähdin lähestymään lintua ojanvartta pitkin ja pääsinkin kohtalaisen hyville holleille mutta valo oli yhä vain surkeampi. Ja kohta lintu nousi siivilleen ja lensi Harrin suuntaan mutta jakoi ilmeisesti maatiloille, sillä Harri ei sitä huomannut.

Lähetin pari kameranperäkuvaa muutamalle kaverilleni, mutten heti ihan varmoja vastauksia määrityksestä saanut, sillä kuvat eivät vielä olleet kovinkaan kummoisia. Itse olin kuitenkin jo sen verran varma määrityksestä, että laitoin linnusta tiedotuksen Lintutiedotukseen sekä paikalliseen Vaseti-whatsappryhmään.

Haeskelimme lintua jonkin aikaa maatilan ympäristöstä ja näimmekin sen pari kertaa ihan vilahdukselta ja havaitsimme ainakin pari lapinkirvistä ennen kuin lopulta sirkku lensi äännellen ylitseni ja löytyi sitten pian erään puun latvustosta, jossa pääsimme näkemään sen kerrankin vähän paremmassa valossa ja sain siitä vähän lisäkuviakin! Kun lintu taas lennähti jonnekin kadoten eikä paikalle ollut saapunut tai tietääksemme saapumassakaan bongareita, päätimme jatkaa retkeämme.

Pohjanrannasta löysimmekin vielä 2 harmaasorsaa, merimetson, jallun, 2 harmaahaikaraa sekä tyllin ja parhaimpana nuoren pikkusirrin, joka oli jo retken kolmas Parikkala-vuodarini. Ilta alkoi painaa jo päälle, joten tarkistimme vielä, ettei Pohjasuolla ollut bongareita ja lähdimme kohti kotia. Illalla meidän piti vielä Hannan kanssa laittaa seuraavaksi aamuksi rengastuspaikka valmiiksi.

31.8. rengastelimmekin taas raviradalla ja saimme metsäkirvisen, sinirinnan, 9 ruoko- ja 2 viitakerttusta, 4 herne-, 3 pensas-, 5 lehto- ja 1 mustapääkertun, 9 tiltalttia, 18 pajulintua, aina yhtä kivan pikkusiepon, 8 sinitiaista, 2 talitiaista, pikkulepinkäisen, 3 peippoa, 2 vihervarpusta, punavarpusen, keltasirkun, vuodariksi pohjansirkun sekä 2 pajusirkkua. Ohessa näimme 500 muuttavaa vihertvarpusta, 50 metsäkirvistä ja harmaasiepon sekä kuulimme hetken satakielimäistä hiittailua mutta verkkoon ääntelijä ei suostunut tulemaan.

Päikkäreiden jälkeen laskimme pihastamme 39 valkoposkihanhea ja suuntasimme sitten Saarelle, jossa kävimme ensin toteamassa pikkusirrin olevan yhä paikalla Pohjanrannassa. Sitten jatkoimme Pohjasuolle, jossa haimme harmaasirkkua jonkin aikaa ennen kuin tärppäsi ja Hannan sisko Elissa sai kaipaamansa eliksen. Paikalle saapunut kuukausipinnakärki Mika I. Koskinenkin pääsi tuulettamaan kovaa elokuupinnaa. Tämä Parikkalan kautta aikain toinen harmaasirkku oli ensimmäinen elokuinen 40 vuoteen, joten kovin monella se ei ole listoilla! Pohjasuolla näkyi myös viitisen lapinkirvistä sekä sinirinta ym.

Illalla kävimme laittamassa verkot valmiiksi Papinlahdelle ja rengastuspaikaltamme nousi lentoon kehrääjä.

1.9. ilmeisesti samainen kehrääjä lenteli aamulla lähellä parkkipaikkaamme. Klo 5:30 meillä oli 10 verkkoa pyynnissä ja kerrankin pääsimme testaamaan, miten SSP-paikkamme toimisi atrappipyyntipaikkana. Heti aamusta verkkojemme vieressä lauloi hetken viitasirkkalintu, jonka näimmekin lyhyesti mutta verkkoon se ei suostunut jäämään. Muuten aamu oli hämmästyttävän hiljainen, mutta onneksi parilla kierroksella sentään oli vähän vilkkaampaa. Lopulta saimme varpushaukan, 1+1k rautiaista, 3+1k punarintaa, sinirinnan, ruoko- ja 3 viitakerttusta, 2 herne-, 3 pensas-, 3 lehto- ja 3 mustapääkerttua, 2 tiltalttia, 13 pajulintua, 3+2k sinitiaista, 2 vihervarpusta, punavarpusen ja 2 pajusirkkua.

Rengastelun jälkeen suuntasin taas Pohjasuolle, jossa valtion kurkkusalaatteihin pukeutunut Kososen Veikka oli jo hoitanut harmaasirkun elikseksi. Höltän Harrikin saapui paikalle ja kohta Veikka näytti meille ensin käenpiian ja heti perään harmaasirkunkin eli itselleni ropisi parikin syksy- ja kk-pinnaa – ensimmäisiä tulikin 300 täyteen.

Pohjanrannassa oli yhä vain pikkusirri paikalla mutta muuten Saaren kierros ei tuottanut mitään parempaa. Kotimatkalla Kinnarsalmessa 6-tien yllä kaarteli haarahaukka.

3.9. Siikalahdella näkyi ruokatunnilla nuori punajalkahaukka ja illalla roikotimme pari tuntia verkkoja kurkilaskennan ohella mutta saimme saaliiksi vain mustapääkertun ja kolme punarintaa. Kurkia sen sijaan oli jo mukavasti 628. Jalluja näkyi 30, kaulushaikaroita 2, harmaasorsia 2, metsähanhia 33 ja taas kehrääjä. Lyhyt kurppakierros tuotti vain 4r lehtokurppaa ja kiurun sekä metsäkirvisen. Ainoa heinäkurppa oli todella arka. Reissussa kuulimme myös kaakkurin ääntä yötaivaalta.

4.9. patotiellä kuului ruokatunnilla pikkusieppo ja pohjansirkku ja illalla laskin 32 jallua sekä näin helmipöllön pariin kertaan lennossa. 5.9. keli oli yhä helteinen mutta syksyn vääjäämätöntä tuloa ennustivat Härskiinmutkassa kellunut 7 mustalinnun parvi ja patotiellä muuttanut 68 sepelhanhen parvi.

Viikonloppuna vanhempani saapuivat vierailulle ja retkeilimme leppoisasti eri paikoissa Saarella, Siikalahdella ja Rautjärven puolella Kokkolanjoella. Aamut toki Hannan kanssa rengastelimme raviradalla mutta helteisessä ja tyynessä kelissä linnut olivat vähissä. Yhteensä kahtena aamuna rengastimme metsäkirvisen, 6 rautiaista, 7 punarintaa, sinirinnan, 2 ruokokerttusta, 2 herne-, 3 pensas, 2 lehto-, 5 mustapääkerttua, 15 tiltalttia, 10 pajulintua, hippiäisen, 6 sinitiaista, 2 talitiaista, pikkuvarpusen, 3 peippoa, 4 pohjan- ja 3 pajusirkkua. Kurkien ja jallujen iltalennon katselun ohessa rengastimme peukaloisen, 2 punarintaa, 2 mustapääkerttua, 2 tiltalttia, pajulinnun ja 2 talitiaista. Muuten viikonlopun havainnot jäivät pariin lapinkirviseen, pikkulepinkäiseen, pariin uiveloon ym. Kokkolanjoella sentään näimme 4 virtavästäräkkiä, 11 jalohaikaraa, harmaahaikaran sekä merimetson. Sunnuntai-iltana kävimme vielä Hannan kanssa pikaisen peltokäynnin ja rengastimme yhden lehto- ja yhden heinäkurpan. Kotimatkalla näimme vielä sarvipöllön

J.A.

Törmäsimme Viikissä heti parkkipaikalla vanhaan tuttuumme Kai Hilditchiin, joka kertoi olevansa kohta lähdössä Utöseen bongaamaan ruostekurkkusirkkua kuten minäkin. ”Kaitsu” meinasi vielä käydä pikaisesti amerikanhaapanaa yrittämässä. Tutustuin lyhyesti messuihin ja moikkasin useita tuttuja, jotka olivat vielä rakentamassa kojujaan ja juuri kun messut olivat alkamassa päätin lähteä ajelemaan kohti Paraisia.

Alkumatkasta huomasin Olavi Kemppaiselta tulleen päivityksen ruostekurkkusirkusta ja soittelin Olaville, sattuisiko hän olemaan paikalla vielä illalla. Olavi oli parin päivän reissulla ja palailemassa samalla lautalla kuin mekin Kaitsun kanssa. Olavi oli saanut majakkaviikonlopun takia täydestä saaresta itselleen kolmion, jossa oli tilaa ja hän tarjosikin, että voisin majoittua siinä mikäli vuokranantajalle sopisi. Viestittelimme Kaitsun kanssa ja sovimme jatkavamme Lohjalta yhdellä autolla. Ja sitten kyselin Olavilta sopisiko Kaitsukin kämppään? Lohjalla ABC:llä ehdin syödä ja ostaa vähän eväitä ja kohta hyppäsinkin Kaitsun kyytiin.

Pian saimme Olavilta tiedon, että kämpästä joutuisi maksamaan aikalailla tolkuttoman hinnan, joten molemmat päätimme pysyä alkuperäisessä suunnitelmassamme nukkua maastossa. Matka sujui todella nopeasti rupatellessa ja emme oikein tajunneet ajan kulua kuin vasta Nauvon lossilla, jossa tajusimme Utön lauttamme lähtevän alle puolen tunnin päästä! Loppumatkan pitikin sitten kiirettä mutta onneksi ehdimme lauttarantaan neljä minuuttia ennen lautan lähtöä klo 13:26 ja onneksi lautta oli yhä rannassa, sillä joskus se lähtee etuajassa, jos lauttahenkilökunta toteaa, ettei tulijoita ole näkyvissä. Ohjeistuksessa kuitenkin lukee, että lautalla pitäisi olla viimeistään kymmentä minuuttia ennen se lähtöä.

Kannoin omat tavarani pikimmiten lauttaan mutta Kaitsullapa olikin ”hieman” enemmän tavaraa. Lopulta Kaitsu ehti kuitenkin vielä ajaa auton parkkiin ja kiiruhtaa lautalle, joka pääsi lähtemään aivan aikataulussaan.

Lautalla kiipesimme tuttuun tapaan kannelle ja vaikka kannella oli paljon porukkaa, saimme hyvän staijipaikan istumapaikkoineen. Alkumatkasta lintuhavainnot olivat vähissä, mutta sentään yksi riskilä ja jokunen merikihu näkyi. Loppumatkasta meri oli vielä tyhjempi ja havainnot jäivät muutamiin merikihuihin lisää sekä pilkkasiipipoikueeseen ym.

Pitkä merimatka oli ohi lopulta etuajassa ja noin 17:45 rantauduimme Utöseen. Raahasimme kaikki tavaramme pelipaikalle kappelin lähelle, jossa Olavi sekä aamulla saapunut bongariporukka oli sirkkua hakemassa. Sirkkua ei ollut aamun Olavin havainnon jälkeen nähnyt yksikään bongari mutta pari näköhavaintoa oli tehty muiden toimesta majakan tienoilla. Bongariporukka oli kuullut linnun vastaavan atrappiin jonkin aikaa, mutta tästäkin havainnosta oli jo nelisen tuntia.

Niinpä päätimme hieman levittäytyä ja me keskityimme etsinnässä näihin kahteen kohteeseen eli kappelin ja majakan ympäristöön. Kertaalleen näin hyvän näköisen kandin lennähtävän yhden pihlajan latvaan mutta lintu teki täydellisen katoamistempun. Eikä sitä löytynyt, vaikka saimme apuja myös linnun uudelleen viiden päivän kateissaolon jälkeen löytäneeltä Ville Wallinmaaltakin, joka kiersi laajempaa aluetta atrappia soitellen. Hänen löydöstään alkaen lintu oli joka kerta vastannut hanakasti atrappiin.

Bongariporukan lähdettyä jatkoimme etsintää iltaan saakka, jolloin saimme Olavilta soiton, että majapaikan hintapyyntö oli ollut joko sekaannus tai sitten vuokraisäntä oli ajatellut, että parempi saada edes jotain ja tarjous oli nyt 50€ per kärsä. Tähän oli jo syytä tarttua ja pian kannoimme tavarat rivitalokämppään, jonka ovessa luki Rokka – kaikki kämpät on nimetty Tuntemattoman sotilaan henkilöiden mukaan.

Kaitsun kanssa teimme vielä hämärissä kierroksen mutta emme havainneet oikein mitään mielenkiintoista ja lopulta aika aikaisin painuimme pehkuihin.

Sunnuntaina 18.8. heräsimme klo 5:30 ja kuuden pintaan olimme taas sirkkua hakemassa. Noin klo 6:30 olimme me kolme sekä teltassa majoittuneet Toni Kukkola ja kolme pohjoissavolaista bongaria kappelin tienoolla, jossa Olavi oli edellisaamuna saanut linnun vastaamaan atrappiin ja tulemaan näkyville. Hieman odoteltuamme kokeilimme onneamme mutta tällä kertaa emme saaneet mitään vastausta.

Niinpä kohta levittäydyimme taas kahteen porukkaan, savolaiset jäivät kappelile ja me muut suuntasimme majakalle. Kävellessämme näin sirkkumaisen linnun lentävän ylitsemme mutta talojen taakse katveeseen. Odoteltuamme ja soiteltuamme atrappia tovin saapui Utössä asuva Jorma Tenovuo paikalle ja hän kertoi, kuinka lintua oli alkuun havaittu ja hän piti majakan ympäristön notkoja ehdottomasti varmimpana paikkana löytää lintu ja paras tapa olisi kompata notkoja huolellisesti pikkuporukalla.

Savolaistenkin saavuttua majakalle levittäydyimme aluetta komppaamaan mutta ensimmäinen komppaus ei tuottanut tulosta. Päätimme kuitenkin kävellä aivan samat kohdat uudelleen takaisin päinkin ja tällöin Kaitsu näki lupaavan oloisen linnun vilahtavan matalaan katajikkoon piiloon. Kiersimme myötävalon puolelle ja komppasimme katajikon ja lopulta edestäni lähti lintu lentoon ja laskeutui kalliolle. Ehdin tunnistaa linnun jo lennossa mutta se laskeutui juuri minusta katsottuna katajan taakse. Muut kuitenkin näkivät linnun ja hekin saivat linnun naulattua! Otin pari askelta sivulle ja pääsin itsekin näkemään ruostekurkkusirkun hienosti ja ottamaan siitä jokusen kuvankin ennen kuin se nousi siivilleen ja lensi seuraavien katajien kätköön.

Komppasimme erittäin varovaisesti vielä toisen kerran linnun näkyviin ja nyt se jämähti kalliolle upeasti näkyviin. Saimme kaikki ihailla ja kuvata sitä antaumuksella ennen kuin se lensi kauemmaksi notkoon laskeutuen, jonne päätimme jättää sen rauhaan, sillä illemmalla olisi tulossa lisää bongareita.

Tyytyväisinä päätimme suunnata kiertämään saarta ja etsimään muitakin lintuja. Havainnot eivät päätä huimanneet mutta löysimme saaresta risti- ja harmaasorsan pari mustakurkku-uikkua ja ylitsemme lensi nuori isosirri ym. Toiveissa oli löytää paikalla pesinyt kirjokerttuperhekin mutta emme niitä löytäneet.

Päivän lämmettyä lintumaailma hiljeni entisestään ja lopulta palailimme vielä Kukkolan Tonin kanssa majakalle, jonne kohta saapui uusi bongariporukka, jossa oli mukana ainakin yksi jo kolmatta kertaa lintua yrittämässä ollut bongari. Kerroimme oman mielipiteemme, kuinka lintua tulisi hakea ja totesin vielä, että kannattaisi ehkä kuitenkin odotella vielä hetki ennen komppaamaan alkamista, sillä majakkaviikonlopun takia alueella oli ollut aika kova härdelli useamman tunnin ajan. Porukka päätti kuitenkin alkaa kompata saman tien. Komppaajien edettyä noin 50 metrin päähän meistä huomasin jonkun pikkulinnun lennähtävän aivan eri suunnasta pihlajan latvaan ja siinähän se ruostekurkkusirkku oli! Huusin linnusta porukalle ja kaikki paitsi pusikossa komppaamassa olleet löysivät linnun. Tietysti puskassa oli juuri se kolmatta kertaa paikalla ollut. Ja kohta lintu lennähti läheisen pihan edustalla olevaan katajaan piiloon. Neuvoin koko porukkaa piirittämään katajan pikimmiten ja siitähän se lintu löytyi loppuporukallekin. Me emme enää ehtineet lintua jäädä ihastelemaan ja kuvailemaan vaan minunkin piti palailla kämpälle nappaamaan tavarat kantoon ja jatkaa kohti satamaa, josta lauttamme lähti klo 13:00.

Kävimme heti alkumatkasta syömässä mutta muuten staijailimme kannella taas laiskasti koko matkan, mutta havainnot jäivät alliin ja räyskään ym.

Lopulta rantauduimme Pärnäisiin, josta jatkoimme taas Kaitsun kanssa rupatellen kohti Lohjaa. Stoppasimme Salossa syömään ja kävimme pikaisesti yrittämässä ruskosotkan bongausta, mutta alkoi olla jo turhan hämärä emmekä saaneet ihan hyvän näköistä mutta todella kaukana nukkunutta kandia varmasti määritettyä. Lohjalta sitten jatkoimme omilla autoilla tahoillemme.

Nappasin Hannan kyytiin Vantaalta Jumbolta ja edessä oli vielä pitkä ajo Parikkalaan. Matka sujui ilman yllätyksiä, kunnes Simpeleellä Kokkolanjoen kohdalla näimme tien yli lentäneen huuhkajan ja heti Parikkalan puolelle päästyämme lähti tien varresta lentoon viirupöllö. Kotona olimme vasta kahden aikaan aamuyöllä. Bongausreissu oli kuitenkin ollut todella virkistävä ja taas jaksaa arkea jonkin aikaa!

J.A.

18.7. Siikalahdella näkyi ruokatunnilla harmaahaikara ja haarahaukka ja 19.7. kaulushaikara, muutama jalohaikara, ainakin 7 mehiläishaukkaa sekä ekat ruskosuohaukan poikaset lennossa. Illalla kävin Saaren Pohjanrannassa, jossa näkyi mustapyrstökuiri, mustaviklo ja 65 töyhtöhyyppää ym.

Yöllä innostuin lähtemään pitkälle bongausreissulle Valkeakoskelle, jossa oli pari päivää lauleskellut ruskouunilintu. Ajoin aamuksi paikalle ja ennen neljää olin hyttysten syötävänä Tykölänjärven rannassa. Vain mustapääkerttu lauleskeli, joten palasin vielä hakemaan autolta hyttyshatun ja -myrkkyä. Pikkuhiljaa lintuja alkoi näkyä ja kuulua enemmänkin mutta ruskouunilintu ei enää ollut paikalla. Viiden tunnin yrittämisellä havaitsin kyllä mm. palokärjen, harmaapäätikan, valkoselkätikan, rannassa 4 koiras punasotkaa sekä runsaasti kerttuja ja pajulintuja ja pari tiltalttia, mutta lopulta oli lähdettävä tyhjin käsin pitkälle paluumatkalle.

Unirytmit oli niin sekaisin, että sunnuntain 21.7. ohjelmaan sopi hyvin aikainen herätys ja suuntasimme Kukonkannan raviradalle kokeilemaan kerttuspyyntiä. Muutamalla verkolla ja atrapilla saimmekin oikein mukavan saaliin: 11+1k ruoko-, 13 viita-, 3+1k luhta- ja 3 rytikerttusta, 10 pensaskerttua, lehtokertun, 8 pajulintua, kirjosiepon, punavarpusen ja 4+1k pajusirkkua. Ohessa näkyi kaakkuri sekä pari tuttua meriharakkaa. Illalla teimme vielä pikakäynnin Saarelle, jossa Pohjanrannassa näkyi 3 harmaahaikaraa ja mustaviklo ja Pohjasuolla hienosti näkynyt suopöllö.

Viikolla havainnot jäivät Siikalahden merikotkaan, haarahaukkaan ja vihdoin Parikkalavuodariksi näkyneeseen suosirriin. 24.7. teimme taas samaan tyyliin SSP-pyynnin: metsäkirvinen, 3 pensastaskua, 2 kultarintaa, 3 ruoko- ja 13 viitakerttusta, 2 herne-, 14 pensas- ja 2 lehtokerttua, 7+1k pajulintua, 2+1k talitiaista, 3 punavarpusta, 2 keltasirkkua, ja 13+2k pajusirkkua saatiin. Ohessa kuului harmaapäätikka. Illalla koko meriharakkaperhe näkyi pihassa viimeistä kertaa.

Loppuviikosta olin ottanut pari päivää vapaaksi ja torstaina 25.7. oli vuorossa Aallon suvun sukukokous Mikkelissä Saimaan rannalla. Oli mukava nähdä setiä ja tätejä ja serkkuja todella pitkästä aikaa! Illalla jatkoimme suuntaa kohti länttä ja lopulta laitoimme riippukeinuleirin pystyyn Hollolan Hämeenkosken Ahvenaisiin.

Aamulla Ahvenaisilla kuului palokärki ja metsätiaisia ym. ja kohta jatkoimme matkaa kohti Tamperetta, jossa kävimme taidemuseon näyttelyssä, kun aikaa oli. Iltapäivästä jatkoimme Lempäälän Ahtialanjärvelle, jossa nukuimme vielä tovin autossa ennen kuin pakkailimme kaikki tavarat valmiiksi. Kuudelta saapui Vastamäen Jani paikalle ja kohta soudimme kahluuhousuissa lokkisaareen, jossa Jani näytti meille niin sanotusti talon tavat pikaisesti ennen kuin jätti meidät keskenämme saareen. Edessä oli viikonloppu kahlaajarengastukseen tutustuen.

Pian olimme saaneet nelisenkymmentä katiskaa viritettyä pyyntiin ja jäimme rengastuskoppiin odottelemaan jännittyneinä saalista. Illan saaliiksi tuli kuitenkin pelkkiä västäräkkejä. Yöllä onneksi saimme 2 tylliä, 7+1k suosirriä, 6+1k liroa, 3 taivaanvuohta ja 13 västäräkkiä. Näimme myös mm. pari kaulushaikaraa, merilokin ja pikkutyllin ja luhtahuitti huittaili käytännössä koko saaressa olomme ajan eli klo 18:30 – 07:00.

Soudimme aamulla saaresta pois ja etsimme nukkumapaikan Mutastenmaalta. Herättyämme kuulimme taas metsätiaisia ja kävimme Ideaparkissa kaupassa ja syömässä ennen paluuta takaisin Ahtialanjärvelle. Rannassa tapasimme lokkisaaren ”isän” Rainer Mäkelän sekä Niklas Paulaniemen, jotka soutivat saareen heiniä niittämään. Hatun nosto heille – kovaa hommaa tekevät paikalla! Eipä ole kovin moni omin käsin perustanut Naturakohdetta!

Saaren yli lensi vanha ja nuori räyskä ja suosirriparvesta löytyi pikkusirri. Niklas ja Rainer näkivät muutaman kuovisirrinkin. Laitoimme nyt kaikki (myös aamuyöllä vasta huomaamamme) katiskat pyyntiin ja sitten hain rannasta kahlaajarengastukseen tutustumaan tulleen Lassi Toivakan seuraksemme.

Rainer ja Niklas jatkoivat niittohommia toisella puolella saarta pitkälle iltaan ja ehkä osalta heidän touhuaminen sai kahlaajat paremmin meidän ansojemme lähistölle? Saimmekin heti illasta jo västäräkkien ohessa kahlaajiakin. Kuovisirrejä emme nähneet lainkaan mutta pikkusirri, 4 tylliä (2 renkaallista) ja pikkutylli liikkuivat välillä aivan katiskojen lähellä mutta ansaan ne eivät suostunut menemään. Lopulta yön saaliiksi saimme 25+2k suosirriä, rantasipin, 8+1k liroa, 3 taivaanvuohta, 21 västäräkkiä, 3 ruokokerttusta sekä pienen viheltelyn ja atrapoinnin päätteeksi taas koko ajan huudelleen luhtahuitin!

Aamulla näimme vielä pari merikotkaa ennen kuin kahlaajat taas kaikkosivat toiselle puolelle saarta ja klo 7:30 olimme valmiit soutamaan taas rantaan. Rannan lintutornilta näin vielä harmaasorsan sekä 9 punasotkaa ennen kuin lähdimme kohti itää. Nukuimme taas samassa paikassa Hämeenkosken Ahvenaisilla ja illaksi jatkoimme kotiin Parikkalaan.

Heinäkuun viimeisenä päivänä kävimme pikaisella iltaretkellä Saarella, jossa Pohjanrannassa näkyi tundrametsähanhi, merimetso, harmaahaikara ja pikkutylli ym. ja Pohjasuolla pari hemppoa.

Viikonloppu meni taas rengastellessa. 3.8. oli SSP ja saldo oli 1k ruokokerttunen, 10 viitakerttusta, rytikerttunen uudeksi SSP-lajiksi, hernekerttu, 2+2k pensas- ja 4 lehtokerttua, pikkulepinkäinen, 7 punavarpusta, 2+1 pajusirkkua. Aamulla ruovikosta nousi 400 haarapääskyä yöpymästä, palokärki kiljui ja töyhtötiainen liikkui pusikkoalueen läpi osumatta kuitenkaan verkkoihin.

4.8. verkkoilimme Kukonkannassa ja 11 ruoko-, 17 viita-, 4 luhta- ja 1 rytikerttunen, 1 herne-, 11+2 pensas-, 6 lehto- ja 1 mustapääkerttu, 22 pajulintua, harmaasieppo, 6 pikkulepinkäistä ja 8 punavarpusta saatiin. Ohessa näkyi 22 kanadanhanhea, käki, 2 pähkinähakkia, tiklejä sekä hemppo. 5.8. patotiellä näkyi pikkulepinkäinen ja 6.8. haarahaukka. Illemmalla kävimme talkoilemassa SSP-paikallamme, jonne näkyi kaksi jalohaikaraa. 8.8. haarahaukka näkyi Kullinsuon suunnalla ja yhä vain pihassamme ruokaili aikuinen ja kaksi nuorta meriharakkaa.

10.8. rengastelimme raviradalla ja saaliiksi tuli pensassirkkalintu, 11 ruoko-, 3 viita- ja 3+1k luhtakerttusta, 4 herne-, 5 pensas- ja 6 lehtokerttua, tiltaltti, 17 pajulintua, 2 pikkulepinkäistä, 3 punavarpusta ja 2+1k pajusirkkua. Ohessa näkyi taas pari pähkinähakkia, kehrääjä ja lapinsirri ym. Pyynnin jälkeen kävimme Pohjanrannassa, jossa näkyi 5 jalohaikaraa, tundrametsähanhi, merimetso sekä lapinsirri.

Ja 11.8. vuorossa oli SSP: 4 punarintaa, 4 kultarintaa (2ad ja 2 vielä aika rääpälettä poikasta), 5 herne-, 6+1k pensas- ja 1 lehtokerttu, tiltaltti, 3 pajulintua, 4 pikkulepinkäistä, 5 punavarpusta ja 4+1k pajusirkku. Rengastuspaikkamme viereisestä ruovikosta nousi aamulla jopa tuhat haarapääskyä, ylitsemme lensi merikotka, kapustarinnan ääntä kuului taivaalta ja satakieli kurahti kerran vieressämme osumatta kuitenkaan verkkoon.

Seuraavina päivinä meriharakoita näkyi yhä vain pihassamme ja Siikalahdella näkyi tuttuja petolintuja mukanaan merikotkaa ja taas pari haarahaukkaakin ja 18 merimetson parvi matkasi kohti länsilounasta. Loppuun voinee todeta, että kerttuspyyntimme ovat olleet aika menestyksiä, kun SSP-ja Kukonkannan pyynneissä olemme saaneet tämän jutun aikana 59 viitakerttusta ja mukavasti muitakin juovattomia kerttusia. Josko tulevina vuosina jaksaisimme tehdä lyhyitä pyyntejä arkiaamuisinkin?

12.8. alkoi revontulikausi hyvin näyttävästi ja Hanna kuvaili niitä pitkälle yöhön.

Viikolla näkyi taas haarahaukkapari ja jalohaikaroita oli jo 11 Siikalahdella ja kurkiakin jo toistasataa, mehiläishaukkoja ja muita päiväpetolintuja muutti ja Härskiinmutkassa oli jopa 63 merimetsoa.

J.A.

Lintuhavaintoja tuli vain vähän. Heinäkuun ensimmäisenä pikaisella Siikalahden käynnillä näkyi harmaasorsa ja varoitteleva punajalkaviklo sekä löytyi pikkutikan pesä, jonne emo ruokki äänekkäistä poikasiaan. Meriharakka näkyi taas parin poikasensa kanssa. Olivat löytäneet hyvän piilottelupaikan Sikoharjun päästä.

5.7. kylällä oli kolme ad meriharakkaa ja Siikalahdella vuoden ensimmäinen jalohaikara näyttäytyi minullekin. Iltapäiväkäynnillä Saaren Pohjanrantaan näimme harmaahaikaran, 2 pikkukuovia, 6 suokukkoa, 2 lapinsirriä, punajalkaviklon ja uuttukyyhkyn. Paluumatkalla Särkisalmella näkyi 12 selkälokkia sekä pari uuttukyyhkyä.

6.7. oli vuorossa taas SSP, jolta odotimme jo parempaa mutta saimme taas pettyä. Punarinta, 2+2k ruokokerttusta, 3+1k pensaskerttua, 2+1k pajulintua, 3 kirjosieppoa, keltasirkku ja 1+1k pajusirkkua oli huomattavasti heikompi saalis kuin olimme toivoneet. Sen sijaan Hiekkasen Kallella oli hieman parempi SSP-pyynti Siikajoella, kun hän sai tunnin sisään verkoistaan ensin Suomen ensimmäisen kultakulmasirkun ja sitten Suomen toisen pikkupajusirkun! Tämä sotki tai oikeastaan järjesti meidänkin loppuviikonlopun ohjelmamme, kun ei meillä kuitenkaan mitään tekemistä olisi ollut. Niinpä jo SSP:n lopussa kävin kotona pakkaamassa lähes kaiken valmiiksi Hannan hoitaessa sillä välin tyhjät verkkokierrokset. Tietysti viimeisellä kierroksella tulikin sitten lähes puolet aamun linnuista, mutta saimme silti verkot kiinni aikataulussa ja kävimme vielä kotona pakkailemassa loput tavarat, haukkaamassa vähän jotain ja kohta olimme ajamassa Suomen halki Siikajoelle.

Ajo oli pitkä ja väsyttävä, kun unet olivat jalkapallopelien seuraamisenkin takia jääneet vähiin. Yhden tankkauspysähdyksen taktiikalla pääsimme Siikajoen Tauvon tuttuihin maisemiin jo iltapäivällä. Siellä edessä oli vielä pitkähkö kävely Kallen SSP-paikan tuntumaan, jossa olikin jo iso joukko ympäri Suomea saapuneita bongareita. Illan havainnot jäivät kuitenkin vähiin: Kolme suosirriä näkyi muutolla merellä ja puskista löytyi vain töyhtötiainen, pari mustapääkerttua sekä yksi käsittämättömän piilotteleva sirkku, joka tiksautti pariin otteeseen minunkin kuuntelulaitteena toimineen äänityslaitteen kantamiin sekä näkyi lyhyesti lennossa – nähdyt tuntomerkit olisivat voineet hyvinkin sopia kultakulmasirkulle mutta tarpeeksi hyvin sitä ei nähty. Kaikki löytyneet pajusirkut olivat ihan tavallisia pajusirkkuja.

Nukuimme riippumatoissa ihan pelipaikan vieressä ja aamulla anivarhain jatkoimme sirkkuetsintää. Tiksuttelijaa ei nyt näkynyt eikä kuulunut mutta pajusirkuista löytyi koirasta, naarasta ja poikasia, jotka olivat aivan käsittämättömän piilottelevia. Etsinnän ohessa nähtiin neljä muuttavaa ristisorsaa, jouhisorsa, pikkukuovi, räyskä, 122 pikkukäpylintua sekä erilaisia puskissa vilahtaneita pikkulintuja, joista pari mustapääkerttua aiheuttivat turhia hälytyksiä.

Muutamia havaintoja tehtiin muiden toimesta ainakin kohtalaisen lupaavasta pikkupajusirkkukandista, kunnes pikkuporukalla mekin näimme ruovikosta pari kertaa nousseen normaalia kontrastikkaamman oloisen ja pienen pajusirkun, joka lennähti pari kertaa lyhyesti ruokojen ja puskien lomassa niemen kärjen suuntaan ennen kuin taas katosi. Komppasimme varovaisesti viimeisiin puskiin asti mutta mitään ei löytynyt. Päivä oli pitkällä ja luovuttamismentaliteetti alkoi jo vallita, joten en saanut ketään kaverikseni jatkamaan komppausta vielä aivan niemen kärkeen saakka. Ja tietysti sieltä etsimämme sirkku nousi lentäen edestäni takaisin ruovikkoa kohti, jonka lähistöllä seisoi kymmenkunta muuta bongaria. Siksipä en yrittänytkään itse katsoa lintua kiikareilla vaan huusin muille, että ottakaa linnusta kuvia, kun se lentää ohi. Mutta porukka tietysti heti kovempaa huutoa kuullessaan alkoi juosta minua kohti ja niinpä lintu lensi heidän ohi ruovikon päällä matkaansa jatkaen kenenkään sitä huomaamatta. Näkemäni sirkku oli todella kontrastikas ja hyvin pieni koiras pajusirkku mutta varmaa määritystä en tietenkään paljain silmin pystynyt lentävästä linnusta tekemään. Ääntä en ollut kuullut enkä pienten peitinhöyhenten väriä tietenkään nähnyt. Lintua etsittiin taas ruovikoista mutta vain samoja pajusirkkuja löydettiin – itse olin sitä mieltä, että näkemäni lintu oli lentänyt kauemmaksi kuin mistä sitä etsittiin, mutta jostain syystä sanani menivät porukassa aikalailla kuuroille korville. Keli oli nopeasti huonontumassa – tuuli oli yltynyt ja sade oli saapumassa, joten kohta porukka lähti kiiruhtamaan polkua pitkin kohti parkkipaikkaa. Me sen sijaan siirryimme nukkumaan riippukeinuihimme ja nukuimme lopulta aika pitkään sateen ropistessa tarppeihin.

Herättyämme keli oli myrskyisä ja uusi sade oli kohta saapumassa, joten emme alkaneet etsiä sirkkuja keskenämme vaan lähdimme talsimaan mutaantuneita polkuja pitkin autollemme.

Koska olimme nukkuneet hyvin ja oli vasta varhainen iltapäivä, päätimme ottaa suunnan kohti Luotoa, jossa yhä vain oli vuoriuunilintu lauleskellut ja kutsuäännellyt Eugmon Fränsvikenillä. Saavuimme paikalle viiden aikaan iltapäivällä ja tuuli oli nyt lähes myrskyisä. Niinpä lintujen ääniä ei pahemmin kuulunut. Paria tuntia aiemmin Keskitalon Markus oli kuullut vuoriuunilinnun muutaman sadan metrin päässä paikasta, jossa olin itse havainnut linnun touko-kesäkuun vaihteessa. Keskityimmekin etsinnässämme pääasiassa tähän Markuksen paikaan ja noin tuntia myöhemmin Hanna kuuli kertaalleen vuoriuunilinnun laulun säkeen aika kaukaa metsästä. Kävelimme metsän sisään noin sadan metsin päähän tiestä odottelemaan ja kohta laulu kuului uudelleen. Haimme lintua jonkin aikaa ja näimmekin sen lyhyesti, kun se liikkui pajulintuparin kanssa puissa. Lintu näytti saaneen renkaan sitten viime näkemän. Saatiinpahan reissulla siten ainakin Hannalle yksi Suomi-elis.

Paluumatkalla kurvasimme taas Evijärven Särkijärvelle, jossa näimme ainakin kahdeksan mustatiiraa, mutta ne lentelivät koko ajan aivan liian kaukana kuvaamista ajatellen. Myös harmaahaikara, nuolihaukka ja ruskosuohaukka nähtiin ennen kuin lähdimme pitkälle kotimatkalle.

Juvalla näimme vielä tien varresta puuhun nousseen viirupöllön, Savonlinnan Kerimäellä samoin tien varresta metsään lehahtaneen ison pöllön, joka näytti lähinnä huuhkajalta sekä vielä Särkisalmella suopöllön. Lopulta olimme kotona kahden aikaan aamulla ja minulla oli edessä ihan tavallinen arkiviikko.

8.7. ruokatunnilla kävin Siikalahdella, jossa punajalkaviklo yhä varoitteli ja illalla kävimme päätornilla, josta näimme viisi harmaasorsaa, uivelon, kolme jalohaikaraa ja pari uuttukyyhkyä. 9.7. ruokatunnilla näkyi ainakin pari, ehkä jopa kolme haarahaukkaa ja merikotka sekä muitakin tavallisia petolintuja ihan mukavasti ja 11.7. näkyi taas haarahaukka sekä merikotka. Muuten viikolla auto oli lähinnä Hannalla käytössä, kun hän teki erilaisia atlas- ja kuvausreissujaan.

12.7. mennessä olin itsekin saanut sen verran univelkoja nukuttua, että suuntasimme aamukahden jälkeen ns. viirusirkkalinturetkelle kuulostelemaan parhaita paikkoja Saaren suuntaan. Kaikki pellot oli jo niitetty ja niinpä yö oli todella hiljainen. Lopulta kuulimme vain jokusen ruisrääkän, pari viitakerttusta ja yhden pensassirkkalinnun sekä näimme suopöllön, harmaahaikaran ja pari pikkukuovia. Pohjanrannassa näkynyt nuori punajalkaviklo sekä pari uuttukyyhkyä olivat muita havaintoja. Lopetimme retken Siikalahden patotielle, jossa Hanna äkkäsi todella kaukaiset vanhan ja nuoren isolepinkäisen ja itse näin harmaapäätikan.

Klo 7:30 suuntasin töihin ja ruokatunnilla taas patotielle, jossa näin saman tien noin 30 punakuirin ja yhden isosirrin muuttoparven. Myös kolme harmaasorsaa, jouhisorsa ja kolme jalohaikaraa nähtiin ennen kuin palasin terkkarille, jonka pihassa näkyi pari hemppoa, lopettelemaan työviikkoa.

Aamulla oli kuulunut taas uutisia Siikajoelta, jonne Ylätalon Teo ja Vänskän Antti olivat suunnanneet retkelle Kalle ”sirkkusokerimunkki” Hiekkasen kanssa. He olivat reilun parin tunnin komppauksen jälkeen nähneet ja kuulleet pikkupajusirkun ja myöhemmin kuului huhuja myös tiksuttavasta sirkusta. Töissä pähkäilin vähän turhankin pitkään, mitä sitä taas tekisi, ennen kuin yhdeltä laitoin putiikin kiinni ja tuijottelin puolisen tuntia kelloa ennen kuin lähdin töistä varttia etuajassa. Kotona piti vielä suostutella Hannaa taas bongausreissuun mutta tämä onnistui yllättävän helposti. Vielä piti kuitenkin pakkailla ennen kuin lähdimme taas kohti Siikajokea.

Sirkkupaikalle oli päätetty komppauksia tehtäväksi klo 14, 16 ja 21:00 ja meillä navigaattori näytti, ettemme millään ehtisi edes viimeiseen näistä, sillä kävelyynkin piti varata yli puoli tuntia. Eipä siis ollut kovinkaan kummoinen yllätys, että minulle on matkan varrella päivystäneestä siviiliautosta ratsanneilta poliiseilta postia odotettavissa. Olisimme lopulta ehtineet sirkkupaikalle yhdeksäksi, mutta koska mitään mielenkiintoisia sirkkuja ei ollut päivän aikana enää havaittu, oli illan bongaus lopulta päätetty perua, sillä Kallella olisi seuraavana aamuna taas SSP eikä tätä rengastusta sopinut enää enempää häiritä.

Koska olimme kuitenkin Tauvossa niinkin aikaisin, odottelimme tunnin verran Hannan siskoa Elissaa saapuvaksi paikalle ja suuntasimme Munahiedan kautta katsomaan Ulkonokan lintuja. Ristisorsia, merikihu, räyskiä, jopa 10 pikkutiiraa, 40 suosirriä, neljä kuovisirriä ja kaksi pikkusirriä olivat oikein mukavia havaintoja meille sisiksille. Sitten pystytimme leirin Munahiejantien alkupäähän ja pätkähdimme nukkumaan.

13.7. bongareiden tapaaminen oli kolmelta aamulla, josta kävelimme sovitulle paikalle rantaan paikkaan, josta näkyi kärjen sirkkupuskiin mutta, jossa ei häirittäisi lainkaan aamun SSP-pyyntiä. Oli tietysti sovittu, että mikäli Kalle saisi verkoistaan jonkin sortin rariteettiä, se tultaisiin meille bongareille näyttämään.

Tuttujen kanssa rupattelun ohessa staijailin merelle, jossa näkyi alli, 3 kuikkaa, 4 kaakkuria, mereltä saapunut mehiläishaukka, 9 ruokkia, merikihu, pikkukuoveja, suosirrejä, lapinsirri, karikukko sekä pari räyskää ym. Pitkän odottelun jälkeen porukan sinnikkäimmät puskiin tuijottajat ensin kuulivat sopivan kuuloista ääntä ja sitten näkivät erittäin hyvän pikkupajusirkkukandin kärjen pajun latvustossa. Itse en lyhytkasvuisena rääpäleenä sitä muiden selkien takaa nähnyt ennen kuin se oli lennossa ja katosi pajujen latvojen taakse.

Koska ranta oli täysin miehitetty, kahlasin mereen, josta sain itselleni hyvän näkyvyyden kärjen puskiin. Sitten vain odoteltiin jotain taas tapahtuvaksi. Kallen nelituntinen SSP tuli päätökseen ilman sirkkuja ja näin kärki vapautui liikkumisellekin, mutta porukalla päätimme odottelun olevan paras strategia, sillä komppaamalla sirkkuja ei ollut tähänkään asti onnituttu kertaakaan löytämään. Rengastuspaikalla oli taas kuultu tiksuttavakin sirkku, joten odotukset olivat yhä korkealla vaikka kädessä ei nyt sirkkuja nähtäisi.

Tunsin, että saappani vuosi, mutta odotus jatkui. Pitkään odotettuamme löysi Vastamäen Jani yhtäkkiä pajusirkkulajin kärkityrnin edustalta maasta. Olin aivan Janin lähellä mutta ilmeisesti joku kasvi oli minun ja linnun välissä niin, etten sitä löytänyt. Oli ahdistavaa, kun Jani luetteli näkemiään tuntomerkkejä ja oli aivan selvää, että hän katsoi pikkupajusirkkua! Lopulta siirryin metrin sivuun ja silloin löysin linnun kiikareilla mutta tietysti se nousi saman tien lentoon ja katosi taas puskien taakse. Tämänkin tilanteen iso osa porukasta vielä nuijasi.

Niinpä odottelu jatkui ja lopulta nähtiin taas pajusirkkulajin lentävän kärkityrnille. Koko porukka asettui nyt hyviin asemiin ja pieni porukka suuntasi lämpökameraa käyttäneen Bongariliiton TVK:n puheenjohtajan Sami Tuomelan johdolla lähestymään rauhallisesti tyrniä. Kun Sami oli muutaman metrin päässä puskasta nousi sirkku lentoon ja lensi sen verran pitkän matkan näkyvissä, että siitä saatiin muutaman kuvaajan toimesta kuvat otettua, joista se pystyttiin varmistamaan pikkupajusirkuksi. Tämä lento oli muuten ihan samanlainen kuin jo edellisenä sunnuntain näkemäni ja silloinkin olin nähnyt linnun aivan yhtä hyvin kuin nyt – vain kuvat silloin puuttuivat…

Nyt pystyttiin alkaa keskittymään tiksuvan sirkun eli toivottavasti kultakulmasirkun hakemiseen. Tämä lintu oli jo aiemmalla kokemuksella todettu niin tolkuttoman kähmyksi, että ainoa tapa havaita se oli odotella sen saapumista näkyville. Kaikki komppaaminen tai atrapin soittelu oli aivan turhaa! Niinpä ryhmityimme porukalla hyvään paikkaan keskelle puskia odottamaan jotain tapahtuvaksi.

Odotimme ja odotimme ja pariin otteeseen kuuli hyväkuuloiset ja oikeassa kohdassa odotelleet jotain tiksautuksia ja sirkku myös pari kertaa nähtiin lyhyesti mutta taas turhan huonosti. Kerran näin sen itsekin hyvin lyhyesti männyt latvassa, jossa samassa tilanteessa ainakin pari hyvin kokenutta harrastajaa näki sen paremminkin – lähinnä vain keltainen silmäkulmanjuova jäi näkemättä.

Päivällä kävimme taas nukkumassa muutaman tunnin ennen kuin palasimme illaksi taas kärkeen jatkamaan etsintää. Hiljaista oli kuitenkin aina illan hämärtämiseen asti, jolloin taas kuulimme hyvän kuuloista tiksutusta mutta eihän lintua tietenkään taaskaan nähty.

Porukan luovuttaessa kävin hakemassa autolta äänityslaitteen Hannan pystyttäessä samaan aikaan leirimme taas pelipaikan lähistölle.

14.7. nukuimme neljään ja hiivimme kärkeen, jossa pikkupajusirkku oli aamuvirkkujen toimesta jo kuultu ja nähty. Sirkku oli lopulta noussut korkealle taivaalle ja lentänyt ainakin 500 metrin päähän Kaasan majakan toiselle puolelle.

Näin aamusta päästiin kuitenkin heti keskittymään tiksuttavan sirkun hakemiseen ja kauhean kauan ei tarvinnut odottaa, kun kuulimmekin linnun. Laitoin äänityslaitteeni päälle ja sain linnun vihdoin edes äänitettyä. Valitettavasti muut bongarit eivät osanneet pysyä paikoillaan mikä oli harmi sillä asetettuani äänityslaitteeni osoittamaan oikeaan suuntaan reppuni päälle olin alkanut hakea sirkkua lämpökameralla ja juuri löytänyt linnun ja olin jo nostamassa kameraani aikeissa roiskia kuvia kohtaan, jossa sirkku oli, kun joku käveli suoraan eteeni. Niinpä kuvat jäivät ottamatta ja ollessani tarkistamassa linnun paikkaa taas paljain silmin, näin sen nousevan lentoon ja nousevan korkealle ja katoavan metsän päälle.

Nyt kuitenkin linnusta oli saatu ainakin äänitys ja tiksausten sonogrammit sopisivat erinomaisesti kultakulmasirkulle ja olivat poikkeavat verrattuna pohjan- ja pikkusirkkuun.

Olimme lopulta paikalla puolille päivin ja kun uusia sirkkuhavaintoja ei tehty ja muutenkin havainnot olivat jääneet mustavikloon, järripeippoihin ja urpiaisiin ym. päätimme lähteä vielä käymään Ulkonokalla. Vesi oli laskenut todella paljon ja hiekkarantaa oli nyt paljon enemmän mutta lintuja ei käytännössä lainkaan. Samat ristisorsat ja räyskät nähtiin, yksi nuori pikkutiira sekä punakuiri mutta ei juuri mitään muuta. Lopulta palailimme autoille ja lähdimme kotimatkalle. Kävimme vielä Pulkkilan ABC:llä Elissan kanssa syömässä ja sitten edessä oli vielä pitkä ajo kotiin. Iisalmessa näimme fasaanin ja Savonlinnassa kävimme Kerimäen Tänkyllä, kun sen lähistöllä oli nähty mahdollinen aropääskykahlaaja, mutta näimme vain jokusen suokukon ja liron. Lopulta olimme kotona kahdeksan aikaan illalla ja parin tunnin unien jälkeen minun piti vielä herätä katsomaan jalkapallon EM-finaalia, jonka kisojen ylivoimaisesti paras joukkue Espanja onneksi voitti.

Alkuviikosta Siikalahdella ja Saaren Pohjanrannassa käynnit eivät tuottaneet yllätyksiä. Perhosmaailmassa tilanne oli muuttunut ja nyt lennossa olivat keisarinviitat, tolkuttoman runsaina esiintyneet karttaperhoset, virnaperhoset ym. ja vielä näimme pikkuhäiveperhosen ja muut olivat nähneet kuusamaperhosiakin.

J.A.