8.12. Härskiissä näkyi vielä niin kala- kuin harmaalokkeja mutta pikakäynti täysin sulaneella Siikalahdella tuotti vain yli lentäneen urpiaisen. 10.12. Härskiissä näkyi kuikka ja 11.12. Vartialahdella pilkkasiipi ja Kannaksella merikotka.

12.12.Tetrisuolla näkyi isolepinkäinen, Vartialahdella 5 laulujoutsenta, lapasotka ja merikotka, Kannaksella pyy ja Tiviän pelloilta löytyi yllättäen piekana, joka oli sekin minulle uusi talvilaji Parikkalaan.

Viikonloppuna keli alkoi muuttua talvisemmaksi, mutta vielä 13.12. oli piekana Tiviällä, pilkkasiipi kierteli merikotkan säikyttämänä taivaalla jäätyvän Vartialahden päällä, pähkinänakkeleita näkyi molemmilla Siikalahden ruokinnoillamme sekä myöskin kylällä ja Härskiinmutkassa näkyi varpushaukka. Ja sunnuntaina näkyi vielä yksi nakkeli eri ruokinnalla sekä isolepinkäinen, harmaapäätikka, pyy, teeriä ja yllärinä ukkometso Tetrisuolla.

Viikolla näin vielä muutaman isolepinkäisen sekä urpiaisparven ja loppuviikosta kelit lämpenivät taas siihen malliin, että Härskiinmutkan kiiltävän vetisellä jäällä kökötti pari merikotkaa sekä jopa 13 harmaalokkia. Viikonloppuna alkoi lopulta odotettu Joululoma, jonka ajaksi suuntasimme päiväntasaajalle Ugandaan.

Ugandasta palattuamme näkyi ensimmäiset vuodarit, naakka ja varis, Helsinki-Vantaan lentoasemalla, mutta pian aurinko laski ja siihen Loppiaisen havainnot sitten jäivätkin.

Parikkalaan oli talvi saapunut oikein kunnolla ja lomamme aikaan oli ollut todella koviakin pakkasia. Niinpä linnut olivat varsin vähissä. 7.1. kävin ruokatunnilla pikaisesti Siikalahden ruokinnoillamme ja vuodariksi kirjautuivat valkoselkä- ja käpytikka, närhi, harakka, sini-, tali-, hömö- ja pyrstötiainen, pähkinänakkeli, pikkuvarpunen, viherpeippo sekä keltasirkku. 8.1. ainoa vuodari oli teeri ja 9.1. puukiipijä.

10.1. oli taas reissun takia myöhästyneen talvilintulaskennan vuoro. Sääennusteet olivat aivan persiillään ja keli oli paljon surkeampi kuin mitä oli luvattu. Käppäilin ja hiihdin silti reittini kovassa tuulessa ja ajoittain sakeassakin lumisateessa 10 asteen pakkasessa. Havainnot olivat pyy 4, kesykyyhky 1, kanahaukka 1, käpytikka 2, närhi 4, harakka 5, naakka 13, varis 3, korppi 1, sini- 31, tali- 40, töyhtö- 1, hömö- 6 ja pyrstötiainen 11, pähkinänakkeli 1, musta- 1 ja räkättirastas 1, pikkuvarpunen 4, viherpeippo 37, urpiainen 10, vihervarpunen 28 ja keltasirkku 5. Lintuja näkyi, osin kyllä kelinkin takia, vähemmän kuin koskaan mutta kyllä lintuja vähän olikin.

11.1. aloitimme retken bongaamalla Siromäessä talvehtivan punarinnan ja samalla tuli vuodariksi myös punatulkku sekä kuusitiainen. Särkisalmella näkyi mustarastas ja Tarvaslammella varpushaukka sekä pari kuusitiaista.

Viikolla retki-into oli vähissä ja niin olivat havainnotkin. Ainoa vuodari oli 12.1. Tetrisuolla näkynyt isolepinkäinen. Räkättirastas näkyi pariin otteeseen kylällä, valkoselkätikka ruokinnallamme ja taas näkyi vähissä olleita urpiaisia 15 linnun parvi.

17.1. kävimme pienellä metsäkävelyllä Eskolan Lähdekalliolla ja onnistuimmekin löytämään etsimämme eli pohjantikkaparin. Myös tänä talvena vähissä oleva hippiäinen löytyi vuodariksi. Kävimme myös täyttämässä ruokintamme ja näimme mm. harmaapäätikan, pähkinänakkelin, pyrstötiaisia, tilhen sekä muutaman vihervarpusen.

Sunnuntaina 18.1. näimme ensin Särkisalmella valkoselkätikan ja sitten Tarvaslammella koskikaran. Sitten jatkoimme metsäretkellä etsimään kaiketi viimeistä jäljellä olevaa kuukkelia, mutta eipä se suostunut näyttäytymään. Metsissä oli muutenkin todella hiljaista – sentään taas pohjantikka ja pari pikkukäpylintua löytyi. Paluumatkalla Tarvaslammella näkyi pari kuusitiaista ja Kangaskylässä 3 räkättiä ja 2 mustarastasta.

Viikolla oli taas todella köyhää – ainoa mainittava havainto oli koiras valkoselkätikka ruokinnallamme. 24.1. kuvailimme parin tunnin ajan toisella ruokinnallamme Siikalahdella. Valkoselkä- ja harmaapäätikka sekä pyrstö- ja hömötiaiset tulivat kuvatuiksi ja pikkutikkakoiraskin näkyi. Ohessa osallistuimme tietysti Pihabongaukseen. Sunnuntaina Hanna jatkoi kuvailuja ja itse tein lyhyen ajelun, jonka paras havainto oli Yrttitarhassa näkynyt viirupöllö. Iltapäivällä kävimme vielä Koitsanlahdella, jossa Pihabongasimme Koitsan Pito ja palvelun pihassa ja näimme mm. valkoselkätikan ja pähkinänakkelin.

Kuun viimeinen arkiviikko ei tuottanut pakkasilla mitään mainittavaa. 31.1. lauantaina löytyi Siikalahdelta yllättäen pohjantikka ja Tarvaslammella näkyi koskikara. Päivällä Rautjärven Simpeleellä ennen jääkiekkoturnausta stoppasin 6-tien sillalla, jossa pienessä sulassa näkyi koiras isokoskelo, 2 naaras telkkää ja koskikara. Illalla vielä Oronmyllyn stopilla kuului yllättäen sarvipöllö.

J.A.

Marraskuussa alkoi Parikkalan ja Rautjärven Lintukerhon perinteinen marraskisa. Itse aloitin sen tekemällä talvilintulaskentani, joka olikin lämpimän syksyn ansiosta ehkä kaikkien aikojen laskenta. Havaitsin Kangaskylä-Siikalahti -reitilläni jopa 55 lajia: laulujoutsen 66, tundrahanhi 88, tundrametsähanhi 100, alli 10, pilkkasiipi 4, telkkä 34, isokoskelo 7, tukkasotka 35, lapa- 3, harmaa- 1 ja sinisorsa 23, haapana 42, tavi 2 (mainittakoon, että valtaosa Siikalahden vesialueesta ei näy reitilleni), pyy 4, teeri 3, silkkiuikku 4, kesykyyhky 2, kurki 1, kala- 5, harmaa- 10 ja merilokki 1, kuikka 12, merimetso 56, merikotka 2, harmaapää- 4 ja käpytikka 10, isolepinkäinen 1, närhi 14, harakka 18, naakka 90, korppi 3, varis 7, sini- 181, tali- 201, kuusi- 2, töyhtö- 2, hömö- 19 ja pyrstötiainen 13, tilhi 40, hippiäinen 22, pähkinänakkeli 4, puukiipijä 9, musta- 4 ja räkättirastas 141, pikkuvarpunen 19, järripeippo 1, peippo 4, punatulkku 55, viherpeippo 36, urpiainen 210, pikkukäpylintu 1, tikli 1, vihervarpunen 105, pulmunen 2 sekä keltasirkku 39.

Illalla kävimme Höltän Harrin 50-vuotisjuhlien aloittajaisissa, mutta sen jälkeen raahauduin vielä lämpökameran kanssa kiertämään lähipeltoja ja kyllä kannatti. Löysin kolmisenkymmentä lehtokurppaa, 3 suopöllöä ja sarvipöllön, 3 pulmusta sekä kiurun.

Sunnuntaina 2.11. teimme Saaren kierroksen, mutta tulos jäi odotettua laihemmaksi. Mainittavia havaintoja olivat 70m tundra- ja 10m tundrametsähanhea, pari mustalintua, uiveloita, jouhisorsa, taveja, 5 pyyn parvi, jopa 153 teeren parvi, varpus- ja 2 kanahaukkaa sekä parhaimpina Lahdenpohjajärvellä ollut jalohaikara, Muukkosenselällä kellunut härkälintu ja Pohjasuon 3 kulorastasta. Paluumatkalla kurvasimme vielä Tarvaspohjaan, jossa näkyi nokikana.

Itse kävin iltapäivällä vielä pikakäynnin eteläisiä Simpelejärven selkiä seulomassa, mutta havainnot jäivät muutamaan lapasotkaan sekä 6-tien varressa matoa kiskoneeseen punakylkirastaaseen. Illalla olikin sitten Harrin synttärispektaakkelin vuoro.

Olin etukäteen ajatellut, että viikonloppuna olisi voinut havaita jopa 60 lintulajia, mutta näin lajini nro 60 vasta maanantaiaamuna, kun Härskiinmutkassa lenteli naurulokki.

Kiitos typerän kellojen siirtelyn oli taas aamulla ennen töitä ja töiden jälkeen pimeää. Niinpä retkeily jäi lyhyiden ruokataukostoppien varaan. Koska Siikalahti oli edelleen sula, kävin pääasiassa vain siellä. 3.11. näin mm. 4 allia, 3 uiveloa, 3 lapa- ja 6 jouhisorsaa sekä yhteensä 370 haapanaa ja sinisorsaa. Illalla oli vuorossa Lintukerhon kuvailta, jossa näytimme kerhon alueella kuvaamiamme lintu- ym. kuvia vuodenkierron mukaan.

Illalla teimme peltokierroksen ja tavoitteemme täyttyi heti ekalla pellolla, kun saimme pari pulmusta rengastettua. Lehtokurppia näkyi 15 mutta vain 2 rengastettiin, ohessa näkyi vielä kiurukin.

4.11. Siikalahdella näkyi vain tuttuja lintuja. Yöllä tein pikavisiitin yhdelle lähipellolle, jolla näkyi 2 lehtokurppaa, 1-2 suopöllöä, pulmunen sekä paluumatkalla vuorokauden jo vaihduttua lehtopöllö.

6.11. näkyi taas 11 tundra- ja 5 tundrametsähanhea sekä 8 määrittämätöntä anseria ja 7.11. mm. 3 harmaasorsaa ja jouhisorsa. Kurkikin oli yhä paikalla ja kotipihassa näkyi punakylkirastas. Työpäivän jälkeen singahdin Lappeenrannan Kourulanmäkeen, jossa oli jo joitakin päiviä oleillut taigaisolepinkäisen piirteitä omaava lepinkäinen. Nyt julki tulleet kuvat näyttivät kuitenkin todella lupaavilta, joten paikalle oli mentävä. Puolen tunnin hakemisen jälkeen lintu löytyikin näytille, mutta se liikkui aika vilkkaasti ja vaikka se pysyi puolisen tuntia hallinnassa, ei sitä kummemmin päässyt ihailemaan saati kuvaamaan.Toivottavasti tämä lintu saadaan kiinni, jotta määritys varmistuisi.

8.11. kiertelimme lähinnä järvenselkiä ja lahtia koluten mutta yhä vain 155m tundrahanhea, pari kaakkuria sekä jo aiemmin vessulajeja löytyi. Kotipihassa yllätti järven selkää pitkin lentänyt harmaahaikara. Illalla Lintukerho talkoili Siikalahdella, mutta itse tein samaan aikaan viimeisen vesilintulaskentamme. Vessut olivat valtaosin joko piilossa tai lähteneet, mutta 2 kanadanhanhea, 3 harmaa- ja 3 jouhisorsaa sekä taivaanvuohi olivat mukavampia havaintoja.

9.11. teimme metsäretken, jolla ei kuitenkaan näkynyt oikein muuta kuin pakollinen kuukkeli ja sekin tuli meitä katsomaan yksin. Myös muilta oli viime aikoina havaintoja vain yhdestä kuukkelista, joten tilanne näyttää erittäin huolestuttavalta. Täytyy toivoa, että nyt näkynyt lintu on se aiemminkin yksinään liikkunut arempi lintu ja vanha tuttu pariskunta on vain käymässä jossain muualla… Tyrjän suunnalla käynti tuotti vielä piekanan sekä uuden pähkinänakkelipariskunnan. Siikalahdella piti vielä käydä päiväpinnailemassa ja lahdella olikin taas enemmän sorsia joukossaan lapa-, 3 harmaa- ja 4 jouhisorsaa. Ja sama kurki oli yhä vain tukevasti paikalla.

Sitten tulivat syksyn toiset pakkasyöt (ensimmäisethän olivat olleet jo Haliaksen reissumme aikaan). Siikalahti jäätyi taas osittain mutta vielä 10.11. näin pari harmaasorsaakin. Muut linnut olivat pitkälti lähteneet, kaiketi jopa kurkikin, kun sitä ei enää sen koommin nähty.

Viikolla tein vielä ruokisretkiä, mutta havainnot jäivät vähiin. Kelit taas lämpenivätkin ja Siikalahtikin suli kokonaan, mutta sade ja tuuli haittasivat havainnointia. Vesilintuja oli yhä lahdilla mutta ruokatuntiretkillä ei juuri kerinnyt kuin yhteen paikkaan kerralla, joten yllätyksiä ei löytynyt.

Lopulta oli heitettävä pyyhe kehään jo puolivälissä kuuta ja todeta, että marrassaldokseni jäi 77 lajia, joka oli kuitenkin aika lähellä ennätystulostani (79) – sen verran paljon oli maastossa ollut viivyttelijäitä. Valkoposkihanhi jäi hassuimpana puuttumaan mutta loppukuusta olisi varmasti ollut hyvät mahdollisuudet vielä mm. tukkakoskeloon, metsoon, pöllöihin, palokärkeen, valkoselkä-, pikku- ja pohjantikkaan, koskikaraan, varpuseen jne. Viikonloppuna, juuri sopivasti, kun taas pakastui ja Siikalahti jäätyi, minulla oli edessä siirtyminen aivan toisiin maisemiin – taas kerran Costa Ricaan…

J.A.

Emme tehneet matkalla ainoatakaan pysäystä ja ajoimme muutenkin niin vauhdikkaasti kuin rajoitukset antoivat myöten ja lopulta kurvasimme Verkkokarin satamaan klo 16:20. Paikalla oli pari bongaria, jotka kuitenkin kauhuksemme kertoivat, että tiira oli viittä minuuttia aiemmin noussut korkealle taivaalle ja lentänyt kauas läheisten saarten taakse.

Koska tiiraa ei alkanut kuulua takaisin sovimme muutaman myöskin myöhässä paikalle tulleen bongarin kanssa, että he jäävät päivystämään vakiopaikalle ja me lähdemme etsimään tiiraa lähirannoilta. Mutta eihän sitä tietenkään enää löytynyt, eikä sitä tällä paikalla havaittu enää myöhemminkään. Paria päivää myöhemmin lintu oli kertaalleen ilmoitettu havaitun läheisestä saaresta, mutta sen jälkeen havaintoja ei enää tullut. Minulle tämä oli jo kolmas kerta, kun myöhästyin täpärästi valkoposkitiirasta. Tämä lienee siis se minun ”bogey-bird”.

Lopulta yhdet sakot matkalla saatuamme, ilmeisesti vuotavalla renkaalla tai jopa useammalla (jouduimme lisäämään ilmaa jopa kolmeen renkaaseen matkan varrella) ja reilut 800 kilometriä ajettuamme, pääsimme lopulta Hangon Tulliniemeen. Ajoimme portista kulkulupia näytettyämme sisään ja jatkoimme autokenttien läpi Hangon lintuaseman Haliaksen parkkipaikalle, josta kärräsimme tavaramme lintuasemalle. Aseman porukka oli onneksi vielä hereillä, kun keli oli manio pöllörengastukseen.

Itse emme jaksaneet ottaa vastuullemme yön pöllökierroksia, mutta onneksi muut olivat innokkaita ja pöllöjä tulikin mukavasti, 4 sarvipöllöä sekä varpuspöllö, joita katsomaan meidätkin toki herätettiin.

18.10. alkoi lintuasemaelämä rutiininomaisesti eli Hanna lähti aamusta verkoille innokkaan apurin Taiga Burgaksen kanssa ja itse suuntasin Pynnösen Petron kanssa bunkkerille aamuvakiolle. Miehittäjänä myös olleet Luca Hasel sekä pitkäaikaismiehittäjä Juho Tirkkonen kiertelivät lähimaastossa käyden välillä bunkkerillakin.

Muuttoa oli ihan mukavasti ja etenkin pikkuvarpusilla oli meno päällä, kun aamun saldoksi tuli jopa 290 lintua. Muutama jalohaikara näkyi muutolla ja pari tipahti paikalliseksikin Gåulle. Petolintujakin oli liikkeellä, joten ei ollut yllätys, että petoguru Dick Forsmankin saapui paikalle ja hän tietysti äkkäsi ensin nuoren puoleisen maakotkan ja sitten perään upean varsin vaalean nuoren kiljukotkan lentämässä Hangon niemen päällä. Kauemmin näkyvissä olleen kiljukotkan ehti koko asemalla ollut porukka näkemään. Myös hiirihaukkoja näkyi 19, varpushaukkoja 21 ja kanahaukkojakin 11 lintua. Tikkoja näkyi myös mainiosti, palokärki, 4 harmaapäätikkaa, pohjantikkanaaras sekä jopa 24 pikkutikkaa. Mainittavia määriä olivat myös 185 kulorastasta ja 12 paikallista lapasotkaa. Vielä näkyi 7 haarapääskyäkin ja kangaskiuru on aina mukava lintu ainakin itselleni. Hannalla oli verkoillakin jonkin verran tekemistä mutta mitään kummempaa ei tullut saaliiksi.

Illalla katseltiin vielä komeettaa ja revontulia.

19.10. neljä aamutuntia kului taas vakiolla mutta meno oli paljon vaisumpaa. Hanna näytti meille verkosta saamansa idäntiltaltin ja sitten asemalle saapunut Aleksi Mikola löysi todella kaukaa merellä muuttaneen ison merisirriparven, jossa arvioimme olleen noin sata lintua! Tällä parvella näimme kaiketi enemmän merisirrejä kuin Haliaksella oli koskaan nähty vuoden aikana? Muita mainittavia havaintoja olivat muuttavat jallu, 4 harmaasorsaa ja riskilä. Päivän aikana porukka vaihtui hieman, kun Luca, Petro ja Taiga lähtivät ja Kimi Nurminen sekä Aki Aintila saapuivat asemalle.

20.10. taas muutti jallu sekä aina mukava nokkavarpunen mutta muuten oli tyytyminen 247 punatulkkuun ja pariin haarapääskyyn ym. Meillä meni päivällä aikaa, kun olimme edellispäivänä huomanneet, että ainakin yksi automme renkaista todellakin vuoti. Onneksi aseman pihaan oli rakenteilla lisärakennus ja paikalla oli kompressori ja paikalla talkoissa käyneellä Mäenpään Latella oli Hangon kämpillään pistooli, jonka haimme lainaksi ja pystyimme näin lisäämään renkaaseen ilmaa.

21.10. keli oli huonontunut ja kovassa tuulessa havainnot jäivät vähiin. Parin tuhannen allin ohella kaukana merellä liikkui ajankohtaan nähden runsaasti haahkoja, 262 lintua. Lähiluodon rannassa tepasteli tylli ja merellä näkyi ruokki sekä merta pitkin matalalla muuttanut muuttohaukka.

Päivällä, täyteltyämme taas muutamaan kertaan automme rengasta, ajoimme kaupunkiin rengasliikkeeseen, jossa meille vaihdettiin väliaikaisesti hieman väärän kokoinen rengas ja tilattiin pari uutta rengasta myöhemmin viikolla vaihdettavaksi.

Iltaa kohti keli huononi ja 22.10. tuuli oli sen verran hurja, ettei vakioverkkoja pystytty laittamaan lainkaan pyyntiin ja aamuvakiokin suoritettiin etelämetsän suojasta. Merellä oli varsin vaisua mutta muutamia mukavampiakin havaintoja tehtiin, yhteensä 11 merisirriä, etelänkiisla ja tuulta uhmannut haarapääsky näistä parhaimpina.

Iltapäivällä teimme Hannan kanssa Gåun laskennan ja lintuja oli tuulensuojan puolella yllättävän mukavasti: mm. 2 lapasorsaa, harmaasorsa, 2 tundrakurmitsaa, suosirri, 4 taivaanvuohta ja 2 haarapääskyä. Tietysti ollessamme mahdollisimman kaukana asemasta, poimi Kimi pihaverkosta tulipäähippiäisen. Lintua ei tietenkään pystynyt pitämään niin kauan, että olisimme ehtineet palata asemalle, joten lintu jäi meiltä näkemättä vaikka toki illalla yritimme vielä löytää sitä vapautuspaikan lähimaastosta.

23.10. keli oli taas leppoisampi mutta vieläkään ei lintuja liikkunut toivomiamme määriä. Kimi onneksi pelasti aamun tuomalla meille samasta pihaverkosta poimimansa kaksi tulipäähippiäistä. Edellisiltana rengastettu lintu oli tuonut kaverinsakin hakemaan renkaan itselleen. Muuttohavainnot jäivät nokkavarpuseen.

Vakion jälkeen kiiruhdimme Akin ja Aleksin kanssa Gåulle ja ehdimmekin koluta sen huolella ennen kuin luvatut sateet alkoivat. Havainnot jäivät kuitenkin vaisuiksi – 2 taivaanvuohta, 3 jänkäkurppaa ja taas ainakin yksi haarapääsky sentään nähtiin.

24.10. merellä liikkui alleja 7786m ja tiaisilla ja peipoilla sekä punatulkuilla ym. oli myös liikehdintää mutta verkoilla oli kuitenkin yhä varsin vaisua – yllärinä Hanna poimi myöhäisen lehtokertun. Gåulla kellui useita harmaasorsia mutta muuten havainnoilla ei juhlittu.

Lopulta meidän piti singahtaa yhdeksi rengasliikkeelle vaihtamaan parit renkaat ja sitten palasimme vielä asemalle pakkailemaan ja siivoilemaan. Sitten olkini aika hyvästellä asemalle jäävä porukka ja lähteä liikenteeseen.

Koska meillä olki yhä lomaa jäljellä, päätimme varata huoneen tutusta SkyLine lentokenttähotellista, jossa söimme illalla hyvin ja simahdimme aikaisin.

Lauantaina 25.10. tukevan hotelliaamiaisen jälkeen kiertelimme hieman Vantaan autoliikkeissä tutustuen erilaisiin autoihin, sillä meillä on suunnitelmissa tehdä autokauppoja lähitulevaisuudessa. Oli hyvä päästä katsomaan autoja hieman livenäkin eikä vaan netistä.

Lopulta kun ei mitään kauhean kiinnostavaa bongattavaa ollut missään lähistöllä, päätimme ajaa Järvenpään Tuusulanjärven Vanhakylänrantaan kuvaamaan siellä jonkin aikaa viihtynyttä nuorta aroharmaalokkia. Lintu poseerasikin meille oikein mukavasti, joten aika pian lähdimme jatkamaan matkaamme.

Kouvolassa stoppasimme ostamaan halpoja linnunruokia talveksi ja jatkettuamme taas ajoa muutaman kymmentä kilometriä, tuli viesti, että Kouvolan Lappalanjärven särkillä oli jo pitkin päivää bongattu paikallisten toimesta mahdollista siperianuunilintua, jota oli päivän aikana kuultu useita kertoja mutta nähty vain vilaukselta ja näytillä oli ollut vain yksi varsin vaatimaton kuva, jonka lajista pian käytiin keskusteluja.

Teimme tietysti nopean uukkarin ja ajoimme kiiruusti särkille, jossa oli yllättäen paikalla vain linnun löytänyt Antti Vänskä, Hannan sisko Elissa sekä Teo Ylätalo. Myöhemmin paikalle saapui vielä pari immeistä. Koko illan etsimme uunilintua ja muutamaan otteeseen kuulimme ruovikosta lupaavan kuuloisia ääniä – niin taksutusta kuin siperianuunilinnulle tyypillistä kitkutustakin, mutta lintua emme nähneet ja tuskin saimme äänitettyäkään, sillä tilanteet olivat todella nopeita ja tuuli haittasi äänityslaitteella kuuntelua.

Havaintomme olivat kuitenkin sen verran lupaavia, että päätimme yöpyä Elissan luona ja palasimme paikalle taas sunnuntaiaamuksi, jolloin paikalla oli yhteensä parisenkymmentä linnun etsijää. Kertaalleen kuulimme osalla porukasta hämmentävän selvän siperianuunilinnun laulunsäkeen vastauksena soitettuun lauluatrappiin, mutta tilanne oli niin erikoinen, ettei kukaan uskaltanut olla varma, oliko joku soittanut jossain ruovikon siimeksessä atrappia vai oliko vastauksen päästänyt oikea lintu.

Lopulta meidän oli Hannan kanssa lähdettävä ajamaan kohti Parikkalaa, sillä meidän oli määrä tehdä illemmalla vielä vesilintulaskenta Siikalahdella.

Jälkisanoina voisi ehkä sanoa, että syysloma oli havaintojen puolesta ollut varmaan surkein ikinä mutta olipahan sentään päästy irtautumaan arjesta edes hetkeksi.

J.A.

Loppuviikon olin Helsingissä kouluttautumassa ja 25.9. ehdimme aikaisin aamulla käydä isäni kanssa Espoon Vermossa bongaamassa töyhtökiurun, joka lopulta löytyi parin tunnin hakemisen jälkeen kadoten kuitenkin liian nopeasti, että olisin ehtinyt saada siitä kuvia.

Viikonloppuna rengastelimme taas ja kesälinnut olivat jo tiessään. Lauantain 27.9. saalis Kukonkannassa oli 57+2k tali-, 19+3k sini-, 1 hömö- ja 16 pyrstötiaista, 11+2k tiltalttia, 2 pajulintua, 3 hippiäistä, 5 rautiaista, 10 punarintaa, peippo, vihervarpunen, 9 kelta- ja 1+1k pajusirkkua. Ohessa näkyi joitakin tuhansia muuttavia valkoposkihanhia muttei oikein mitään muuta. Iltapäivällä valkoposkihanhimuutto jatkui Siikalahdellakin, jossa teimme vesilintulaskennan. Mainittavimmat havainnot olivat Raikanniemestä laskenta-alueen ulkopuolella näkyneet kaakkuri ja 4 mustalintua sekä 5 harmaasorsaa.

Sunnuntaina 28.9. olimme Lietteenlahdessa, jossa verkosta tuli 4 sini-, 18+1k tali- ja 5 pyrstötiaista, 10 tiltalttia, puukiipijä, peukaloinen, 16 punarintaa, 8 rautiaista, peippo sekä 2 pajusirkkua. Paluumatkalla Huhmarisessa näkyi 113 laulujoutsenen parvi. Päivällä suuntasimme Saarelle, jossa valkoposkia oli Pohjanrannassa 7000 ja Akonpohjassa 2000 joukossaan yksi leukistinen yksilö. Muuten havainnot jäivät pariin jalohaikaraan, ampuhaukkaan jne.

29.9. Huhmarisen joutsenparvessa oli 3 pikkujoutsentakin ja Siikalahdella näkyi vielä ruskosuohaukkakin. Illalla lyhyellä peltoreissulla pellot olivat yhä vain kuivia, joten renkaan sai 3 vain lehtokurppaa ja matkalla näkyi todennäköinen lehtopöllö. Revontulet olivat kuitenkin poikkeuksellisen komeat.

Kuun viimeisenä näkyi ensimmäiset 6 tundrahanhea mutta muuten muutto oli edelleen ihan jumissa. Liuharannassa oli 2000 valkoposkea sekä metsäkirvinen.

1.10. Siikalahden silmäpuoli sääksi otti korkeutta ja lähti muutolle. 5 merikotkaa kaarteli taivaalla hanhimassoja odotellen ja 3 kapustarintaa lenteli Huhmarisessa. 2.10. lahdella näkyi pari punasotkaa, 6 harmaasorsaa ja vielä 8 jalohaikaraa. 3.10. löysin Raikanniemestä pähkinänakkeliparin.

Viikonloppuna rengasteltiin taas Kukonkannassa. 4.10. saalis oli 13+1k sini-, 44+11k tali- ja 1 kuusitiainen, puukiipijä, 4 tiltalttia, Parikkalan kautta aikain ensimmäinen idäntiltaltti, 2 punakylki- ja 12 mustarastasta, 10 punarintaa, 2 rautiaista, 2 järripeippoa, vihervarpunen ja keltasirkku. Ohessa näkyi verkkojen yllä kääntymässä käynyt metsäkirvinen muttei juuri muuta. Iltapäivän Saaren kierros oli edelleen varsin tylsä. Hanhet eivät juuri olleet lisääntyneet ja etenkin ansereita näkyi todella vähän. Pohjanrannassa oli vielä 5 ”jallua”, Jyrkilässä pari sinisuo- ja pari tuulihaukkaa ja siellä täällä oli isolepinkäisiä.

Sunnuntai oli verkoilla todella hiljainen; 7+1k sini- ja 9+7k talitiaista, 4 tiltalttia, puukiipijä, peukaloinen, punarinta, järripeippo, 2 vihervarpusta ja 3 keltasirkkua. Ohessakin näkyi vain haarapääsky, 4 sepelkyyhkyä ja kottarainen ym. Illalla Siikalahden tornilta näkyi punasotka, muutama harmaasorsa sekä mukavana yllärinä juhlapukuinen pikku-uikku!

6.10. Siikalahdella näkyi vielä 9 jalohaikaraa, mutta muuten alkuviikon havainnot jäivät pariin pikkutikkaan ja piekanaan. Etelätuuli pidätteli yhä vain hanhimuuttoa. 9.10. Siikalahdella näkyi pikku-uikku taas puljaamassa ja nuori suosirri lenteli matalalla lahden yllä laskeutumispaikkaa etsien. Kylällä pyöri edelleen kuuden haarapääskyn perhe. Poikaset olivat jo päässeet hieman liikenteeseen ja olivat siirtyneet S-marketin katoksesta terkkarin läheisen varastohallin katolle. 10.10. teimme iltapäivästä vesilintulaskennan, jolla ei näkynyt yllätyksiä. Ajankohtaan sopien ensimmäiset pari allia ja kolme lapasotkaa ja vielä oli pari punasotkaakin paikalla.

11.10. lauantai oli sadepäivä ja Hannakin töissä, joten minulla oli haaveissa suunnata bongaamaan oikeastaan mitä vain, mutta tietysti juuri tänä päivänä ei missään ollut mitään tarjolla. Lähipaikkojen kiertelyllä ei näkynyt oikein mitään. Niinpä 12.10. päätimme vielä kertaalleen suunnata Kukonkantaan ja verkoilta saatiin 39+8k sini-, 36+17k tali-, 2 hömö- ja 16 pyrstötiaista, 2 tiltalttia, 4 hippiäistä, 4 punarintaa, punatulkku, vihervarpunen, paju- sekä 2 keltasirkkua. Ohessa näkyi muutamien tuhansien valkoposkihanhien muuttoa sekä mm. 8 kaakkuria, 12 sepelkyyhkyä ja 7 merikotkaa. Iltapäivällä suuntasin vesisateessa vielä Saaren kierrokselle mutta eipä sieltäkään löytynyt juuri mitään.

Alkuviikosta kylällä pyöri yhä vain haarapääskyjä ja vielä 14.10. näin 2 lintua ja Siikalahdella oleili pienellä pellolla yksinäinen reppanan oloinen kurkinuorukainen, joka ei ollut osannut tai älynnyt lähteä aikanaan kavereiden kanssa etelään, vaikka osasikin lentää ainakin kohtuullisesti. Kun tuulet vihdoin kääntyivät pohjoiseen alkoi viimeinen hanhityhjennyskin ja parina päivän. ruokatunnilla näkyi joitakin tuhansia, valkoposki-, tundrametsä- ja tundrahanhia sekä piekana. Seuraavina päivinä havainnot alkoivatkin olla jo todella tiukassa, kotipihassa näkyi 16.10. sentään vielä västäräkki.

J.A.

16.8. suuntasimme isäni kanssa Espoon Laajalahdelle, jossa vesi oli poikkeuksellisen korkealla ja siksi paikalla ei juuri ollut toivomiamme kahlaajia. Ainoiksi mainittaviksi havainnoiksi jäivät suosirri, suokukko sekä pikkutylli. Koska meillä oli vielä aikaa, jatkoimme Vermoon yrittämään siellä pitempään jo ollutta töyhtökiurua mutta tunnin haeskelulla emme lintua löytäneet. Sitten olikin aika kiiruhtaa Helsingin puolelle Viikkiin, jossa kymmeneltä alkoivat BirdLife Suomen Lintumessut. Hanna oli työllistettynä messuilla mutta paikalle myöskin BirdLifen hallituksen edustajana saapunut Pirkka oli vapaan vielä nakkihommista puolitoista tuntia, joten kävimme kävelemässä pitkähkön lenkin Vanhankaupunginlahdella. Havainnot jäivät Etu-Viikin pelloilla olleisiin noin 200 hemppoon sekä Hakalan lintutornista nähtyyn nuoreen suosirriin, 4 punasotkaan ja pariin jalohaikaraan.

Messuilla törmäsin tietysti koko ajan tuttuihin, joten tälläkään kertaa ei tullut käytyä katsomassa mitään esitelmää. Lopulta päätimme isäni kanssa lähteä ja olimme jo parkkipaikalla, kun katsoin Lintutiedotusta ja huomasin, että Vuosaaresta oli jo tuntia aiemmin löytynyt nuori mustanmerenlokki. Mehän olimme vain noin 15 kilometrin päässä linnusta, joka juuri tulleen päivitysviestin mukaan oli yhä paikalla vaikka eräs kaikkien tuntema lintukuvaaja oli sitä jo paikalla lennättänytkin. Aika pian parkkeerasimme automme Ruusuniemen satamaan, josta jatkoimme tietä pitkin kävellen ja kohta näimme edessämme pienen bongarijoukon, jonka edustalla, aidan takana olleella kentällä, mustanmerenlokki nukkui muiden lokkien joukossa. Kaivoin kameran esiin ja aloin kuvailla lintua, joka lopulta kalalokkien häiritsemänä heräsi, haukotteli ja käveli vähän matkaa ja jatkoi taas uniaan, kunnes taas yksi kalalokki härnäsi sitä ja ”mumelo” nousi lentoon ja lähti kohti Vuosaaren golfkenttää mutta tämän koommin sitä ei enää nähty. Niinpä me jatkoimme Kirkkonummelle, jossa ilta meni alkuvuoden reissujemme kuvia katsellessa ym.

17.8. suuntasimme isäni kanssa kiertelemään Kirkkonummen lintupaikkoja. Morsfjärdenin lintutornin pitkokset olivat surkeat ja osin veden alla, joten sain heti kenkäni läpimäriksi ja loppuretki meni sitten sandaalit jalassa. Lintuja ei tornilta näkynyt ja hiljaista oli läheisellä Norra Fladetilla, jossa näkyi 4 jalohaikaraa ja suokukko. Salfjärdenillä oli tornilla muutama vakioukko ja pikkuhiljaa porukkaa kerääntyi parkkipaikalle enemmänkin. Havainnot jäivät puolille päivin mennessä jokuseen mehiläishaukkaan sekä 3 jalohaikaraan. Sitten haimme läheisestä maalaispuodista kunnon burgerit evääksi ja suuntasimme niitä syömään vanhempieni kanssa. Sitten olikin aika lähteä kotimatkalle.

Nappasin Hannan ja Höltän Harrin kyytiin Itäkeskuksen läheiseltä uimahallilta, jonne he olivat itsensä ”junailleet” ja lähdimme kohti Parikkalaa. Porvoon kohdilla Harri huomasi, että Lintutiedotukseen oli juuri tullut viesti sepeltaskusta Ilolanjoen pelloilta. Vain varttia myöhemmin olimme paikalla, jossa ei yllättäen ollut ketään muita. Pienen hakemisen jälkeen löysimme muutamia pensastaskuja ja kun paikalle oli juuri saapumassa sama tuttu Keskitalon Markus, löytyi aika hauskan näköinen tuoreessa, normaalia kirjavammassa puvussa ollut sepeltaskukin. Lintu liikkui vilkkaasti keskellä peltoa, mutta Hanna onnistui kertaalleen pääsemään pellon reunassa sitä lähelle, mutta lintu oli tuolloin aika pahasti kasvien takana piilossa mutta jonkinlaiset kuvat siitä kuitenkin saatiin. Jonkin ajan kuluttua paikalle alkoi saapua muitakin bongareita ja me päätimme lähteä jatkamaan kotimatkaamme.

Stoppasimme seuraavaksi Kouvolan Elimäenjärven tulvilla, jotka olivat jo parhaat päivänsä nähneet (ainakin toistaiseksi) mutta paikalla oli yhä runsaasti töyhtöhyyppiä, liroja, valkovikloja ja suokukkoja sekä mustaviklo ja isot parvet kottaraisia ym. Viimeisen stopin teimme vielä Rautjärven Lahnasenella, jossa pikastopilla näkyi ad koiras sekä ainakin neljä nuorta virtavästäräkkiä, joista yhdellä oli rengas jalassaan – eli tämä lintu oli Kangaskoskella kesällä rengastamastamme poikueesta. Lopulta olimme kotona ajoissa ja päätimme Hannan kanssa käydä vielä illallla pikaisella peltokeikalla mutta emme löytäneet kuin muutamia arkoja lehtokurppia ja taivaanvuohia sekä runsaasti kiuruja, joista kuitenkin vain yksi saatiin renkaisiin. Pellolla lenteli useita kehrääjiä, jotka olivat ehkä syypäitä siihen, että muut linnut olivat todella arkoja – ovathan kehrääjät aika petolintumaisia pimeässä lentäessään.

Viikolla havainnot olivat taas vähissä. 18.8. havikseen kirjautui vain merikotka sekä kaksi nuorta kuhankeittäjää ja 19.8. näkyi taas haarahaukka. 21.8. tehtiin taas vesilintulaskenta, mutta lintuja oliyllättävän vähän, vaikka metsästys oli jo alkanut. Mainittavin havainto oli 58 hanhen parvi, jossa oli 50 taiga- ja 8 tundrametsähanhea. J.A.

Yllättävän onnistuneen rengastuksen innoittamina suuntasimme myös seuraavana aamuna Kukonkantaan. Odotuksissa oli, että saisimme etupäässä samoja edellisaamuna rengastamiamme lintuja mutta mitä vielä, rengastimme kultarinnan, 8 ruoko- ja 18 viitakerttusta, 10 pensas-, 5 lehto- ja 2 mustapääkerttua, 2 tiltalttia, 5 pajulintua, 3 sini- ja 2 talitiaista, 4 punavarpusta, keltasirkun ja 3 pajusirkkua – emmekä saaneet ainoatakaan edellisaamuista lintua kontrolliksi! Ohessa havaitsimme palokärjen sekä taas harmaapäätikan ja kuhankeittäjän. Illalla Siikalahdella näkyi 10 jallua, 2 harmaasorsaa sekä yllättäen rastaskerttunen ym.

21.7. kävimme toiviokäynnillä Saaren Pohjanrannassa ja kyllä kannatti, sillä minimaalisen pieneltä lietteeltä löytyi mm. punakuiri, pikkutylli, jänkäsirriäinen ja suosirri ja pieni mustalintuparvi muutti ylitsemme. Kotipihassa näkyi illalla vielä meriharakka – viimeistä kertaa. 22.7. Pohjanrannan pikakäynnillä näkyi mustapyrstökuiri, pikkukuovi, pikkutylli sekä suosirri ja 23.7. muut paremmat kahlaajat olivat lähteneet, mutta jänkäsirriäinen oli kuin olikin yhä paikalla ja näkyi vielä 25.7. viimeisen kerran. Havaitsimme myös tutun varpuspöllön Siikalahden luoteispuolen metsissä ja pöllöä katsellessa lensi ylitsemme myös haarahaukka. Muuten viikon havainnoissa ei ollut kauheasti kerrottavaa.

26.7. rengastelimme taas Papinlahdella ja saimme uudeksi SSP-lajiksi pikkutikan sekä mustarastaan, 2 laulurastasta, 5 ruoko- ja 10 viitakerttusta, herne- ja lehtokertun, 1+1k pensaskerttua, 9 pajulintua, 8 kirjosieppoa, talitiaisen ja pajusirkun. Yksi kuhankeittäjä lauleskeli yhä kirkolla ja toinen nähtiin. Illalla kävimme tekemässä vielä yhden verkkopaikan lisää Kukonkantaan ja näimme raviradalla pikkutyllin.

27.7. Kukonkannassa oli kiireinen verkkoaamu, kun saimme 117 rengastusta ja 3 kontrollia: kultarinnan, 22+3k ruoko- ja 40 viitakerttusta, 2 herne-, 6 pensas-, 12 lehto- ja 6 mustapääkerttua, 3 tiltalttia, 13 pajulintua, 7 kirjosieppoa, 2 sinitiaista, pikkuvarpusen ja 2 pajusirkkua. Ylitsemme lensi pähkinähakki, haarahaukka sekä palokärki. Pohjanrannan käynnillä ei näkynyt oikeastaan mitään, mutta illalla Siikalahdella laskimme jo 28 jalohaikaraa, jotka yrittivät kaikki mahtua samaan mäntyyn yöpuulle.

28.7. Siikalahdella näkyi harmaasorsanaaras kahden poikasen kanssa, 11 punasotkaa, 2 uiveloa, haarahaukka, 2 rytikerttusta ja Yrttitarhassa taas varpuspöllö. 29.7. patotielläkin näkyi rytky ja kuului palokärki.

30.7. pikaisella Saaren kierroksella ei näkynyt kapustarintaa ja hemppopoikuetta kummempaa. Illemmalla teimme ensimmäisen syyskauden vesilintulaskennan, jonka mukavinta antia olivat 12 kanadanhanhea, 4 harmaasorsaa, jouhisorsa, jopa 18 punasotkaa, 3 uiveloa, kaulushaikara, 26 jallua sekä 2 harmaahaikaraa. Laskennan ohessa näkyi haarahaukka, keltavästäräkkinuorukainen, luhtakerttunen sekä pari pähkinänakkelia.

Kuun viimeisenä päivänä yllättävin havainto oli parissa parvessa Siikalahden ylittäneet 240 mustalintua, joista toinen noin 90 linnun parvi päätti laskeutua lahdelle kellumaan! En muistaakseni koskaan ennen ollut nähnyt noin metrin syvyisellä Siikalahdella edes yhtä paikallista mustalintua. Myös haarahaukka, pari sinisuohaukkaa jne. nähtiin. Pikainen Pohjanrannan käynti oli taas yhtä tyhjän kanssa.

Elokuu aloitettiin taas SSP:llä, jonka Hanna jatkoi yksin loppuun, kun minun piti mennä töihin. Saaliiksi saatiin taivaanvuohi, metsäkirvinen, punarinta, leppälintu, pensastasku, laulurastas, 3 ruoko- ja 9 viitakerttusta, 6 herne-, 7 pensas- ja 2 lehtokerttua, 2 pajulintua, kirjosieppo sekä 1 pajusirkkukontrolli. Päivällä Siikalahdella näkyi taas vaihteeksi haarahaukka.

Viikonloppu meni sitten taas Kukonkannassa verkkoillessa. Lauantaina oli varsin kiireistä etenkin heti aamusta, mutta yhdeksän aikaan alkoi jo sataa, joten jouduimme lopettamaan pyynnin, vaikka lintuja olisi yhä tullut. Lopulta saaliiksi tuli ylivoimainen ennätyksemme 140r+3k: metsäkirvinen, mustarastas, 16+2k ruoko- ja 41+1k viita- ja 2 rytikerttusta, 6 pensas-, 20 lehto- ja 3 mustapääkerttua, 31 pajulintua, 7 sini- ja 2 talitiaista, 2 punavarpusta ja 8 pajusirkkua. Illalla Siikalahdella näkyi sinisuohaukka, sama keltavästäräkki sekä 20 pyrstötiaisen parvi ja tietysti haikaroita.

Odotukset olivat korkealla myös sunnuntaina 3.8. mutta aamu oli huomattavasti verkkaisempi. Etenkin viitakerttusia oli selvästi vähemmän. Lopulta saimme 3 punarintaa, 27+1k ruoko- ja 12+2k viitakerttusta, rytikerttusen, 5 herne-, 5 pensas-, 23 lehto- ja 2 mustapääkerttua, 17 pajulintua, hippiäisen, 2 kirjosieppoa, 5 sinitiaista, talitiaisen sekä pajusirkun – kuitenkin siis 114r+3k. Pähkinähakki ja harmaapäätikka nähtiin taas. Illalla Siikalahdella laskimme 29 jalohaikaraa, myös pari kaulushaikaraa ja harmaahaikara nähtiin sekä mustaviklo ja ainakin 31 pyrstötiaisen parvi.

Viikolla ennätyspitkään jatkunut lähes kolmenkymmenen asteen helleputki alkoi pikkuhiljaa hellittää ja ilmassa alkoi olla etenkin aamuisin jo syksyn tuntua. Lintuhavainnot eivät kuitenkaan päätä huimanneet. 4.8. näkyi tutut haarahaukka ja varpuspöllö ja 5.8. nöyrryin hoitamaan närhen päiväpinnaässäksi ja samalla tuli taas käytyä moikkaamassa varpuspöllöä.

6.8.Siikalahdella näkyi kuoviparvessa 3 muuttavaa pikkukuovia ja 7.8. Lahdensuolla peräti 15 pikkulepinkäistä. Laskimme myös Parikkalan valkoposkihanhet, joita oli Joukiossa 76 ad 30 juv ja kylällä 48 ad 64 juv. 8.8. pikaisella Saaren käynnillä ei näkynyt oikein mitään.

9.8. rengastelimme taas Kukonkannassa ja saldona oli 2 käenpiikaa, leppälintu, 26+1k ruoko- ja 12+1k viitakerttusta, 6 herne-, 9 pensas-, peräti 50+1k lehto- sekä 3 mustapääkerttua, 15 pajulintua, hippiäinen, kirjosieppo, 2 sinitiaista, talitiainen, kontrolli punavarpunen sekä 2 pajusirkkua. Rengastelun ohessa näkyi pikkusieppo sekä atrappien rantatielle pysäyttämä Keskitalon Markus, joka könysi polkua pitkin radan yli ruovikkoon meitä moikkaamaan, juuri sopivasti, kun olimme kuvaamassa käenpiikoja! Rengastelun jälkeen kävimme hoitamassa Elissalle varpuspöllön vuodariksi ja iltapäivällä tein vielä pikaisen metsäreissun, jolla näkyi pyypoikue sekä palokärki ym. Illalla kävimme vielä Markuksen ja Anna-Stiinan kanssa laskemassa Siikalahdelta 45 yöpymään tulevaa jalohaikaraa ja kuulimme myös kuhankeittäjän sekä näimme 6 uuttukyyhkyn parven.

10.8. oli taas SSP:n vuoro, jossa renkaan sai metsäkirvinen, punarinta, mustarastas, 2 ruoko- ja 2 viitakerttusta, 7 herne-, 6 pensas- ja 4 lehtokerttua, kirjosieppo, 3 pikkulepinkäistä, närhi, punavarpunen sekä 2 kelta- ja 5 pajusirkkua. Alkuyöstä kävimme vielä peltokierroksella katsomassa, löytyisikö pelloilta jo kurppia. Näimmekin muutaman lehtokurpan, pari taivaanvuohta sekä yhden heinäkurpan mutta tyyni keli ja kirkas kuutamo eivät mahdollistaneet niiden pyydystystä rengastettaviksi. Renkaan sai lopulta vain yksi kiurunuorukainen. Ohessa näimme myös 9 kehrääjää.

Viikolla näkyi taas paria haarahaukkaa aina, kun jaksoi vähän tuijottaa taivasta ja pitkästä aikaa merikotkakin näyttäytyi. Muutenkin petolintuja oli mukavasti ilmassa muttei mitään parempaa. Kävin toisenakin yönä pikaisesti pelloilla ja näin jo 5 heinäkurppaa eli nyt pitää vain odotella pilvisempiä öitä. 12.8. teimme vesilintulaskennan, jonka parempaa saldoa oli ainoastaan tuttu harmaasorsapoikue. Muutenkaan viikko ei tuottanut yllätyksiä, jos ei ihan keskellä Kangaskylää näkynyttä pähkinänakkelia pidä sellaisena.

J.A.

Aika pian suuntasimme kaupan kautta Mustasaaren puolelle Raippaluotoon, jonka halki ajoimme Ledörenille, josta jatkoimme Pekan Buster-veneellä Korsörenille Pekan mökille, jossa teimme vielä illalla pienen kävelykierroksen kivikkoisessa maastossa havaiten mm. haahkan. Lopulta meidän oli mentävä nukkumaan, sillä päivä oli ollut pitkä.

14.7. staijailimme Hannan kanssa tovin saaren eteläkärjessä havaiten mm. 3 kaakkuria, 2 riskilää ja 6 ruokkia sekä palokärjen. Iltapäivällä suuntasimme sitten ruokkiluodoille tarkoituksenamme rengastaa ruokin ja riskilän poikasia. Pekan saldo oli muutamaa kymmentä vaille tuhat rengastettua ruokkia, joten tavoitteenamme oli vähintään löytää tuon verran poikasia rengastettavaksi ja sitten tulevina päivinä runsaasti lisää.

Rantautuessamme Norra Djupörbådanille saatoimme jo huomata saaren tyhjäksi ruokkilinnuista. Kiertelimme kuitenkin saarta kiven koloja tutkien mutta emme löytäneet ainoatakaan asuttua pesäkoloa. Saaressa oli varoitteleva luotokirvispari, joten päätimme pystyttää verkon parin kiven väliin mutta tämäkin paikka oli turhan tuulinen ja emme saaneet kirvisiä kiinni vaikka aika läheltä pitikin pari kertaa.

Södra Djupörbådan oli aivan yhtä autio. Luotokirvispari oli täälläkin mutta kovassa tuulessa emme yrittäneetkään niiden kiinni ottoa.

Kävimme vielä Fladagrundilla katsastamassa siellä aiemmin ollutta tiirakoloniaa mutta siitäkän ei ollut jälkeäkään jäljellä. Petoeläimet olivat tuhonneet kaikki pesinnät. Syyttävä sormi osoittaa ainakin minkkejä mutta ehkä myös alueella asustelevia saukkoja.

15.7. nukuimme univelkoja pois ja pysyttelimme aamun ihan mökin pihapiirissä. Pekalla oli mökin pihalla verkotkin, joista hän oli paria vuotta aiemmin saanut Suomen toisen kivikkosatakielen. Nyt emme kuitenkaan verkkoja aukoneet, sillä Pekka oli SSP:nkin tehnyt jo aiemmin.

Kuten sääennusteet olivat lupailleetkin, oli keli tyyntynyt oikein mukavasti, joten päivällä pakkasimme taas tavaramme Busteriin ja ajelimme satamaan, jossa nostimme veneen trailerille ja lähdimme ajamaan saarten poikki kohti Björkönin Svedjehamnia.

Svedjehamnissa laskimme taas veneen vesille, pakkasimme sen entistäkin täydemmäksi ja lähdimme pujottelemaan kapeita väyliä kohti Valassaaria. Satamassa näkyi harmaasorsa sekä räyskä ja matkalla pari riskilää.

Lopulta saavuimme Valassaarille ja lintuaseman laiturille, josta kannoimme tavarat pikkumatkan saunatuvalle ja asemalle. Me majoituimme Hannan kanssa saunatuvalle. Onneksi pienen hakemisen jälkeen löysimme kaikki tarvittavat avaimet ja sitten saimme tapella jääkaapin kanssa vähän pitempäänkin kunnes lopulta saimme senkin päälle. Sitten olikin aika suunnata kohtuullisen matkan päässä sijaitseville ruokkiluodoille.

Gråsjälsbådanille saapuessamme kaikki näyttikin hyvältä, sillä saarta kierteli satakunta ruokkia sekä pari riskilää. Heti saareen päästyämme alkoi Pekka etsiä poikasia kiven koloista, mutta me Hannan kanssa pystytimme verkon parin kiven väliin, sillä heti rantautumispaikassamme oli pari varoittelevaa luotokirvistä. Emme ehtineet kuin aloitella verkon pystytystä, kun Pekka oli jo onkinut ensimmäisen ruokinpoikasen rengastettavaksi. Pekka tarjosi tämän linnun Hannalle rengastuspinnaksi, sillä olihan ruokin rengastaminen jotain aivan uutta. Sille laitettiin kolmion muotoinen rengaskin!

Kohta meillä oli verkko pystyssä ja aloimme koko porukalla kyyristellä ja konttailla kivien koloja tutkien. Pekalla oli kerran riskilän poikanen jo lähes kiinni mutta se karkasi viime hetkellä. Pari ruokinpoikastakin kuului mutta aivan suurimpien kivien alta ulottumattomista. Mutta kaikki muut kolot olivat tyhjiä! Paikalla oli täytynyt käydä tuho aivan vastikään sillä emot olivat yhä paikalla. Koska muutakaan ei meinannut olla tarjolla, rengasti Hanna ainoan saaresta löytyneen lapintiiran poikasen sekä yhden harmaalokin poikasen, joka ei vaivautunut juoksemaan karkuun.

Olimme jo joku aika sitten siirtäneet kirvisverkon toiseen kohtaan, kun viimein luotokirvinen tupsahti verkkoomme. Hanna rengasti tämän vanhan luotsin ja päätimme jatkaa vielä tovin yrittämistä, sillä verkon liepeillä näkyi pari nuortakin lintua. Ja kuinka ollakaan sain kohta itse yhdestä kiven kolosta riskilän poikasen kiinni. Ja kohta verkkoon osui vielä pari nuorta luotokirvistäkin, joten saimme Pekallekin uuden rengastuslajin.

Läheisellä Gråsjälsbådgrynnanilla näimme vain muutaman vanhan ruokin ja riskilän mutta selvästi täälläkin kolot olivat olleet asuttuina. Ilmeisesti tuho oli täällä käynyt jo aiemmin, kun emoja ei enää ollut enempää paikalla? Luotokirvinen varoitteli täälläkin mutta se liikkui turhan isolla alueella, jotta sitä kannatti edes yrittää ottaa kiinni. Luotojen välillä siirtyessämme näin itse pari lapasotkaa, haahkaparven, nuoren pikkulokin ym.

Ilta oli ollut hikinen mutta sikäli onnistunut. että olimme saaneet muutaman mukavan lajin renkaisiin, mutta olimme tietysti pettyneitä, kun pesäkoloniat olivat olleet tuhottuja. Ei auttanut kuin toivoa, että muilla saarille olisi parempi tilanne.

16.7. otimme taas aamun varsin rennosti ja kävimme vasta kunnon aamupalan jälkeen kävelylenkillä Storskärissä eli Valassaarten pääsaaressa. Meillä ei ollut saappaita mukana, joten emme pystyneet juuri kulkemaan rannoilla, joten jouduimme tyytymään polkuja pitkin lompsimiseen. Majakan lähistöltä löysimme urpiaisperheen sekä varoittelevan pikkulepinkäisen mutta muuten havainnot jäivät helteisessä kelissä vaatimattomiksi.

Iltapäivällä suuntasimme taas ruokkiluodoille, mutta sekä Båtslaget, Båtslagbådan että Båtslaggrynnan osoittautuivat autioiksi. Täälläkin pesintöjä oli kyllä ollut mutta kaikesta päätellen nekin olivat tuhoutuneet. Löysimmekin useita lokinpoikasten raatoja sekä yhden järsityn aikuisen ruokinkin, joten jäljet viittasivat minkkiin, mutta myös korpin ja saukon osallisuutta epäiltiin.

Veneillessä näkyi taas näkyi viiden lapasotkan parvi, varoitteleva luotokirvinen, 30 laulujoutsenen parvi ym.

17.7. suuntasimme Hannan kanssa lintulavalle parin tunnin aamustaijille klo 3:20-5:20. Ruokkeja ja riskilöitä liikkui kyllä merelllä (102 ja 45) mutta yhdelläkään ei ollut kalaa suussa eli pesiviä nekään tuskin olivat. Näimme myös 6 merikihua, haahkan, mustaviklon, pari pikkulokkia ym. Asemalle palaillessamme löysimme vielä varoittelevan kultarinnan.

Lopulta oli aika alkaa pakkailla tavaroitamme ja siivota asema lähtökuntoon. Siivoilun ohessa tapasimme saaressa piipahtamassa olleen asemanhoitajan Niclas Fritzénin. Kohta oli kuitenkin aika pakkailla vene ja lähteä paluumatkalle.

Svedjehamnissa nostelimme veneen taas trailerille ja kävimme kahvilassa herkuttelemassa ennen kuin oli aika kiitellä ja hyvästellä Pekka. Hannan kanssa kävimme vielä valtavassa Saltkaretin näkötornissa ihastelemassa maisemia ja näkemässä muutamia harmaahaikaroita ja räyskiä.

Olimme lopulta tulleet saarista pois päivää alkuperäistä suunnitelmaa aiemmin, kun rengastettavia ruokkeja ei valitettavasti ollut löytynyt. Niinpä meillä oli suunnitelmat ihan auki, että mitä tehdä seuraavaksi. Päätimme ottaa suunnan kohti Poria, jossa vietti toista kesää nokisorsa, jota Hanna ei ollut missään koskaan nähnyt.

Vietimmekin lopulta illan Enäjärven lintulavalla vastavalossa olevia sorsia katsellen, mutta emme löytäneet nokisorsaa. Merimetsoja oli aivan tolkuttomasti ja niiden korahduksia oli hauska kuunnella. Muutaman kerran merikotka kävi pesäkoloniassa hakemassa naposteltavaa.

Kun valo meni liian huonoksi, suuntasimme läheisen Kotipizzan kautta Reposaaren Junttilanjärvelle kokeilemaan mandariinisorsaa muttemme sitäkään löytäneet. Paikalla varoitteli kultarinta. Kirrinsannassakin oli pitkään hiljaista mutta lopulta löysimme parikin juhlapukuista pikku-uikkua, jotka olivat lopulta oikein hienosti äänessäkin. Kuulimme paikalla myös viiksitimalin ja rytikerttusen.

Sitten palasimme taas Enäjärvelle, jossa valo oli nyt huomattavasti parempi ja myös sorsia oli tuhottoman paljon enemmän! Noin tunnin hakemisen jälkeen löysin nokisorsan, kun se uiskentelin merimetsosaaren oikeasta reunasta esiin. Sorsa uiskenteli muutaman minuutin näkyvissä ennen kuin ui taas katveeseen saaren ruovikkoon. Ja aika pian tämän jälkeen alkoikin ilta hämärtyä.

Koska päätargettimme oli hoitunut ja vielä ei väsyttänyt ihan liikaa, päätimme ajella Kokemäelle erään linkkimaston juurelle pystyttämään riippumattojamme ja nukkumaan.

18.7. muutaman tunnin unien jälkeen jatkoimme Saloon, josta yritimme Omenojärveltä Hannalle Suomi-elikseksi ruskosotkaa mutta (taas) tuloksetta. Neljän tunnin aikana näimme merikotkan, räyskän, liejukanan sekä punasotkapoikueen ym.

Seuraavaksi suuntasimme bongaamaan hieman varmempaa kohdetta, joka löytyikin pienen hakemisen jälkeen. Yksi Suomen harvinaisimmista ja kauneimmista kasveista – punavalkku oli komeasti kukassa yhdessä harvoista tarkoin salassa pidettävistä paikoistaan.

Toisella kohteella kävimme vielä kuvaamassa tumma- ja lehtoneidonvaippoja, jotka olivat nekin komeasti kukassa vanhalla paikallaan. Ja vielä ennen kotiin pääsyä kävimme kuvaamassa lehtoneidonvaipan lehtivihreättömiä yksilöitä, joita ei esiinny Suomessa kuin parissa paikassa.

Lopulta olimme kotona sen verran hyvävoimaisina, että kävimme vielä illalla tekemässä uudet verkkopaikat Kukonkannan raviradalle. Olihan tässä vielä viikonloppu aikaa ennen arkeen paluuta.

J.A.

3.7. kävin tarkistamassa kaukaa kaukoputkella, että haarahaukka vartioi pesän läheisen kuusen latvassa pesäänsä. Illalla kävimme etsiskelemässä suopöllön pesää mutta poikaset lensivätkin jo hyvin. Yhtä poikasta pääsimme kuvaamaan oikein mukavasti. Lähellä oli myös sarvipöllön lentopoikaset mutta ne olivat paljon arempia. 4.7. hautausmaalla näkyi harmaapäätikka ja käenpiika yhä pesäkolossaan lisäksi kuului kuhankeittäjä sekä kultarinta. Raviradalla rytikerttunen lauloi ja pikkutylliparin kaksi poikasta lensi jo mainiosti.

5.7. atlastelimme aamulla Kesusmaan suunnilla ilman mainittavampia havaintoja mutta saimme toki atlasruutua paremmin kartoitetuksi. Hautausmaalla käenpiiat olivat lähteneet pesästä ja niitä oli siellä täällä, myös pari kuhankeittäjää lauloi. Illalla suuntasimme Valosen Artun kanssa kunnon yökierrokselle saarelle ja retki alkoikin mitä upeimmin, kun löysimme pari lapinpöllön lentopoikasta. Jatko olikin sitten vaisumpaa, kun emme löytäneet muuta kuin ruisrääkkiä (48), sarvipöllöjä (1ad+11juv) ja viitakerttusia (7).

Aamun sarastaessa Arttu tiputti minut Papinlahdelle, jossa Hanna oli saanut verkot pystyyn sopivasti auringon nousuksi klo 3:30. Heti aamusta oli fiilis, että tänään tulee lintuja ja kerrankin olimme oikeassa. Heti ensimmäisillä kahdella kierroksella tuli mukavasti tali- ja sinitiaisia mutta sitten yhtäkkiä kolmas kierros olikin tyhjä. Onneksi touhu lähti taas käyntiin ja yhdellä kierroksella tuli jopa yli 30 lintua. Lopulta saldomme oli punarinta, leppälintu, laulurastas, viitakerttunen, hernekerttu, 14+1k pensaskerttua, 3 pajulintua, kirjosieppo, 18+1k sini- ja 54 talitiaista, punatulkku sekä kelta- ja pajusirkku -eli yhteensä 98r+2k = 100 lintua!

Päivällä kävimme bongaamassa viiriäisen Koitsanlahden Syrjärinteeltä sekä tarkistamassa, että Kokkolanjoen virtavästäräkeillä oli kaikki hyvin. Pesä oli tietysti jo tyhjentynyt ja poikaset ties missä. Lyhyellä etsinnällä näimme vanhan koiraan sekä yhden naaraspukuisen linnun vilaukselta. Kotiin palattuamme löysi Hanna pihaltamme rantasipin poikasen rengastettavaksi.

7.7. Siikalahdella näkyi ruokatuntikäynnillä jalohaikara ja haarahaukka ja iltapäivän peltokierroksella näkyi suo- ja sarvipöllöjä, sinisuohaukka, uuttukyyhkyjä ym. ja kotipihamme yli muutti 60 mustalinnun parvi.

Hopeahääpäivänämme 8.7. oli kauhea sade ja myrsky.Työpäiväni jälkeen kävimme syömässä Iloisessa Pässissä ja sen jälkeen suuntasimme Pohjanrantaan toiveinamme nähdä edes joku sateen pudottama kahlaaja. Löysimmekin pieneltä lietteeltä 8 suosirriä sekä pikkusirrin. Nämä olivat minulle 200. ja 201. Parikkala-vuodari. 13 vuotta peräkkäin on tullut kotikunnassa havaittua yli 200 lintulajia. Käsi pystyyn, jos jollakulla muulla on samanlaista saldoa ja molemmat kädet pystyyn, jos sisämaassa.

9.7. teimme Siikalahdella toisen vesilintujen poikuelaskennan. Sinisorsia oli jo runsaasti, yhteensä 348 lintua, joista valtaosa vaihtopukuisia koiraita ja haapanoitakin yhteensä 158. Ilahduttavaa oli nähdä myös pari punasotkapoikuetta. Sen sijaan lokkien, tiirojen ja uikkujen pesinnät olivat menneet aivan pieleen varisten ja myrskyjen takia. Joku uikku vielä jaksoi rakentaa pesää ties kuinka monennetta kertaa ja vain yhdellä silkkiuikulla oli poikaset. Lokeista vain pari naurulokkia vielä hautoi ja vain yhdellä kalatiiralla oli yksi poikanen. Näimme myös neljä jalohaikaraa, harmaahaikaran, palokärjen, taas vaihteeksi haarahaukan ja itse kuulin pähkinänakkelin.

Pari seuraavaa päivää meni ilman mainittavampia havaintoja, mutta 12.7. meillä oli taas SSP. Lintuja ei ollut, tiaisten puuttuessa, niin paljon mutta ihan mukava aamu oli taas. Saldoksi saimme taivaanvuohen, punarinnan, laulurastaan, viitakerttusen, hernekertun, 17+1k pensaskerttua, 4+1k pajulintua, yllättäen naaras pikkusiepon, 2 kirjosieppoa, talitiaisen ja vihdoin uudeksi SSP-lajiksi hömötiaisen, viherpeipon, 2 punavarpusta, keltasirkun sekä 2+2k pajusirkkua. Ohessa kuulimme palokärjen, kuhankeittäjän ja muutaman pikkukäpylinnun sekä näin 3 merimetsoa.

SSP:n jälkeen kävimme lyhyellä perhosretkellä, lämpötila kun vihdoin oli noussut hellelukemiin. Löysimmekin 5 haapa- ja 4 kuusamaperhosta. Sitten menimme vielä helteessä tekemään uutta rengastuspaikkaa Kukonkannan raviradalle, kun sielläkin vanhaan paikkamme oli kaivettu oja, joka oli pilannut koko paikan.

J.A.

1.6. rengastelimme SSP-pyynnin Papinlahdella ja saimme saaliiksi 4+3k pensaskerttua, kirjosiepon, talitiaisen, pikkulepinkäisen sekä punavarpusen. Myöhemmin rengastimme myös naakkapoikueen yhdestä pöllönpöntöstämme. Jaksoin illalla vielä retkelle lähipeltojen kierrokselle ja patotielle ja havaitsin mm. taigametsähanhen, sinisuohaukan, heinäkurpan, suopöllön, pönttömme edustalle olleen helmipöllön maastopoikasen, ruokosirkkalinnun, luhta- ja rastaskerttusen sekä pähkinänakkelin.

2.6. ainoat mainittavammat havainnot olivat ruokatunnila näkynyt turhan kaukainen n-puk sirosuohaukka sekä öisellä Siikalahden käynnillä löytynyt helmipöllön maastopoikue. Ja seuraavanakaan päivänä ei näkynyt kolmea meriharakkaa kummempaa.

4.6. ruokatunnilla näkyi haarahaukka ja illalla kävimme rengastamassa pöntöstämme kaksi pienempää, vielä rengastaan odottanutta lehtopöllön poikasta. Yöllä Siikalahdella sai taas kuunnella mm. rastas- ja rytikerttusta sekä ruokosirkkalintua.

5.6. ruokatunnilla Siikalahdella näkyi pari vesipääskyä etsimässä laskeutumispaikkaa. Haarahaukkakin taas nähtiin. Illemmalla teimme Saaren kierroksen, jonka ainoat paremmat havainnot olivat viitasirkkalintu, rytikerttunen sekä harmaahaikara, jollainen näkyi paluumatkalla myös Särkisalmella. Seuraavan päivän havainnot olivat samoja tuttuja lintuja.

7.6. teimme kunnon yökierroksen Saarella, mutta ihmeellisempiä havaintoja ei tullut. 22 ruisrääkkää, 5 heinäkurppaa, sarvipöllöjä, suopöllö, 5 kehrääjää, 21 satakieltä, 5 viitasirkkalintua, kultarinta, 30 viita- ja 4 luhtakerttusta, 3 kuhankeittäjää jne. löydettiin. Aamun valjettua kävimme myös Soininmäen metsissä, jossa rummutteli aktiivisesti pohjantikka, pari pikkusieppoa lauloi ja pyy nähtiin. Tarvassaaresta löysimme rastaskerttusen, jonka päätimme ottaa kiinni ja rengastaa. Samalla paikalla ylitsemme lensi kaksi kaakkuria.

8.6. oli taas SSP ja saimme ruoko- ja viitakerttusen, 3+2k pensas- ja 2 lehtokerttua, pajulinnun, 3k talitiaista sekä 2+1k pajusirkkua. Iltaretkellä stoppasimme patotielle ja kuulimme heti viiksitimalin ääntelyä! Kun lintua ei meinannut millään kuulua paremmin saati näkyä, soitimme hieman atrappia ja lintu tuli kuin ohjus tien varren puskiin. Lopulta päätimme kihlata linnun renkaalla, kun paikalle oli saapunut lähes kaikki lähiseudun ornit. Aika pian porukka singahtikin tätä Parikkalan kautta aikain neljättä ja ensimmäistä kesäistä timalia bongaamaan.

Kotiin palaillessamme löysimme kotipihastamme valkoselkätikan maastopoikasen. Iltaretkellä näimme vielä heinäkurpan ja kuulimme uuden rytikerttusen.

11.6. Siikalahdella näkyi mustaviklo sekä pari suokukkoa arvatenkin jo syysmuutolla ja 12.6. aloitimme Siikalahden kartoituksen kolmannen ja viimeisen kierroksen eteläpuolen yölaskennoilla, jonka havainnot jäivät luhtahuittiin, 13 luhtakanaan, valkoselkätikkaan, luhta- ja rastas- sekä kolmeen uuteen rytikerttuseen sekä kuhankeittäjään.

13.6. laskennat jatkuivat ja itselläni paremmat havainnot olivat pyypoikue, merikotka, pikku- ja valkoselkätikka sekä taas uusi rytikerttunen. Hanna löysi pähkinänakkelien maastopoikueen, joka minunkin piti käydä bongaamassa. 14.6. laskennassa näkyi taas haarahaukka, 3 valkoselkä- ja jopa 6 pikkutikkaa, kultarinta, rytikerttunen sekä sama tuttu rastaskerttunen. Iltaretkellä näimme tundrametsähanhen, heinäkurpan sekä kävimme moikkaamassa lehtopöllöjä, joista ainakin kaksi oli jo lähtenyt pöntöstä maastoon. Seuraavana päivänä näimme pikaisesti toisen niiden emoistakin.

16.6. työmatkalla laskin Saharannasta 24 ad ja 35 juv valkoposkihanhea ja illalla näimme kylän päällä lentämässä jopa neljä meriharakkaa. Kävimme myös katsomassa Hannan aiemmin löytämää hautovaa kehrääjää. 17.6. Hanna löysi Saharannasta keltavästäräkin ja illalla kävin yrittämässä bongata viiriäisen Rautjärvipinnaksi, mutta eipä lintua kuulunut.

19.6. patotiellä näkyi naaras heinätavi ja illan peltokierroksella löysimme Kullinsuon julkiselta paikalta jopa yhdeksän soidintavaa heinäkurppaa. Kolme lisää näkyi toisella paikalla ja pitihän sitä käydä vielä tarkistamassa, että loputkin lehtopöllöt olivat nyt päässet maastoon ruokaa kerjäämään.

Juhannuksena nukuimme vähän pitempään ja suuntasimme sitten Tähtiniemeen etsimään siellä muutamana aamuna erään mökin tallentavassa äänittimessä kuulunutta idänuunilintua. Lintu löytyikin pienellä hakemisella. Samalla tehtiin muitakin mukavia lintuatlashavaintoja. Sitten jatkoimme kokeilemaan uudestaan viiriäistä Rautjärvipinnaksi mutta eipä onnistanut. Läheiseltä suolta löysimme kuitenkin kolme valkoviklon poikasta rengastettavaksi. Kokkolanjoella varoitteli virtavästäräkki tutussa paikassa ja yllättäen löysimme niiden pesän todella omituisesta paikasta.

21.6. oli taas SSP ja saaliiksi tuli ruokokerttunen, 2k pensaskerttua, 1k lehtokerttu, 4+1k pajulintua, 10 sini- ja 2+1k talitiaista, ylläri-töyhtötiainen sekä pajusirkku. Illalla alkoi kuulua kummia, kun tuli tieto, että ahvenanmaalainen nuorukainen oli kuvannut jossain päin saaristoa Suomen ensimmäisen kiharapelikaanin. Muuten homma olisi mennyt vitsistä tai huijauksesta mutta Ruotsissa oli ollut muutamia päiviä aiemmin pari päivää kiharapelikaani ja kuvien lintu näytti samalta. Martin Helinin ja Karoliina Hämäläisen ym. salapoliisityön tuloksena paljastui, että lintu oli kuvattu jo paria päivää aiemmin Kökarissa ja homma tuntui lässähtävän. Mutta lopulta lintu löytyi kuin löytyikin samaiselta paikalta ja meidänkin piti alkaa suunnitella pitkää Juhannusbongausta! Ensin kuitenkin suuntasimme anoppilaan syömään lettuja – pitäähän elämässä jotenkin osata laittaa asiat tärkeysjärjestykseen!

Kun niin Hanna, tämän sisko Elissa kuin Kososen Veikkakin olivat innokkaita bongausreissulle, niin siinä lettuja popsiessa päätin tilailla seuraavaksi aamuksi Princess Explorer paatin Korppoon Buffalo-baarin edustan satamaan ja Lintutiedotuksen avulla löytyi muutamassa minuutissa loput lähtijät 25 henkeä vetävään paattiin.

Parin tunnin huonojen unien jälkeen treffasimme ennen puoltayötä meidän pihalla ja lähdimme pitkälle ajomatkalle kohti Paraisia. Matka oli pitkä ja lopulta olimme Saaristotiellä, jolla meitä ajoi vastaan ensimmäisen aallon bongarit, jotka olivat jo iltayöstä onnistuneet bongauksessaan. Lopulta jo klo 5:30 olimme Nauvon lautassa useiden tuttujen bongareiden kanssa ja klo 6:00 lauttailimme Korppoon saareen. Sitten saimme odotella hieman toista tuntia paattiamme ja oli mukava huomata, että kaikki paatista paikan tilanneet saapuivat ajoissa. Veneen kapteenin kanssa olimme sopineet lähtevämme aikaisintaan klo 7:30 ja viimeistään klo 8:00. Ja mukavasti paatti saapuikin siten, että pääsimme matkaan kohti Kökaria noin klo 7:40.

Parin tunnin venematka kului hermostuneesti mutta onneksi kuudelta saareen taksiveneellä lähtenyt porukka ilmoitti linnun olevan vakiokivellään. Mainittakoon, että tähän mennessä olin matkalla kuitannut huikeita vuodareita – haahkan, kyhmyjoutsenen sekä lapintiiran. En ollut koko vuonna nähnyt merta…

Lopulta rantauduimme Kökariin, jonne kapteenimme oli järjestänyt kaksi pakettiautoa kuljettamaan meitä pelipaikoille. Toinen, isompi auto saapuikin saman tien ja lastauduimme kahdeksan ihmistä kyytiin. Me matkan järjestäneet ja sitten isoimman elisluvun omaavat. Muut joutuivat jäämään odottamaan seuraavaa kyytiä. Emme olleet ajaneet montaakaan sataa metriä, kun saimme tiedon, että satamaan jäänyt porukka näki kiharapelikaanin lennossa! Saimme nuotteja, että lintu lentää tuulimyllyn suunnassa ja onnistuimme etupenkiltä Hannan kanssa näkemään, kuinka lintu katosi matalalla männynlatvarivin taakse. Ajoimme linnun perään Västerfjärdenille, jolla se oli edellispäivänäkin käynyt oletettavasti kalassa. Emme kuitenkaan lintulavalta lintua nähneet, mutta perimmäisimpään pohjukkaan emme millään tältä paikalta nähneet. Olimme jo nousemassa autoon, kun saimme taas tiedon, että lintu oli lennossa ja noussut juuri tästä pohjukasta. Ehdin itse singahtaa kalliolle ja nähdä linnun taas katoavan matalalla puiden latvojen taakse suuntanaan tällä kertaa taas se perinteinen kari, jolla se oli aamullakin ollut.

Ajoimme pientä tietä kohti Storstensuddenin kalliota, jolta lintua oli pääasiassa katseltu. Tietysti kapealla tiellä tulivat tien omistajat vastaan ja hepä eivät olleetkaan kauhean suopeita päästämään meitä ajamaan pitemmälle. Ilmeisesti heiltä oli aamulla saatu lupa tien käyttöön, mutta enää lupa ei tainnutkaan olla voimassa? Niinpä jouduimme kävelemään loppumatkan. Pyörällä, siis yhdellä pyörällä, satamasta liikkeelle lähteneet Veikka ja Teo Ylätalo olivat juuri meitä ennen paikalla ja kiharapelikaani oli kuin olikin vakiokarillaan seisoskelemassa.

Sekoilujen jälkeen osa porukastamme oli siis yhä satamassa mutta sieltähän lintu oli jo nähty ja nyt meidän autossa olleistakin kaikki pääsivät nyt linnun näkemään. Ja kohta taksit toivat loppuporukkammekin lintua ihastelemaan. Kiharapelikaani oli varsin kaukana, mutta kyllä tämä silti havaintona nousee ainakin minulla ihan kärkipäähän Suomessa ikinä! Pienen lento”pyrähdyksenkin” lintu esitti mutta laskeutui sitten uimaan ja nousi taas myöhemmin toiselle karille, jolla se pysyi niin kauan, että me päätimme tilailla kyydit takaisin satamaan.

Paluumatka sujui onnellisissa merkeissä ja vuodariksi napsahti vielä niin riskilä kuin ruokkikin. Lopulta Korppoossa oli lautalle jo kunnon Juhannuksen paluuliikenneruuhka. Pääsimme kuitenkin toiseen lauttaan ja jatkoimme Nauvon läpi toiselle lautalle, jolle pääsyä saimme jonottaa tunnin. Itse sain tässä välissä vähän nukuttuakin.

Turun seudulla olisi ollut bongattavana pesivää kattohaikaraa Turussa ja tundrakurppeloa Raisiossa ja olipa Jyväskylässä paksujalkakin, mutta me olimme valitettavasti (kaikki paitsi Veikka) liian väsyneitä ajattelemaankaan ylimääräisiä mutkia paluumatkallemme. Salossa kävimme pikaisesti yrittämässä ruskosotkaa Omenojärvellä, mutta havainnot jäivät punasotkapoikueeseen ja räyskään. Syötyämme jatkoimme Kouvolaan, jossa Elissa kävi tyhjentämässä postilaatikkonsa ja sitten jatkoimme Parikkalaan. Jaksoimme vielä käydä kuulostelemassa lehtopöllöpoikueen ääntelyä, ennen kuin olimme kotona, josta Elissa ja Veikka jatkoivat vielä tahoilleen.

Seuraava päivä meni aika horroksessa, mutta 24.6. kävimme rengastamassa tuulihaukkapoikueen Rautalahdella, Tönkinsuolla näkyi pari pikkukuovia ja varmistimme, että kehrääjän poikaset olivat kuoriutuneet (mutta vielä ne eivät voineet olla rengastusikäisiä) ja sitten kävimme vielä rengastamassa virtavästäräkkipoikueen Kokkolanjoella. Alkuyön peltokierroksella näimme vielä heinäkurpan.

25.6. pikaisen iltapäiväretken paras havainto oli Yrttitarhassa näkynyt ja kuulunut varpuspöllö ja 26.6. kylällä näkyi taas kolme meriharakkaa. 27.6. teimme ensimmäisen vesilintujen poikuelaskennan, jonka tuloksena näkyi taas, ettei Siikalahden pohjoispuolella ole lintuja nykyisellään juuri lainkaan. Parempia havaintoja koko lahdelta olivat muutama harmaasorsa, harmaahaikara sekä mustaviklo. Keskiyön pikaretkellä kuulin Siikalahdella pari kehrääjää rastaskerttusen, luhtahuitin ja pari sarvipöllön poikasta.

28.6. kävimme Mikkelissä serkkuni syntymäpäiväjuhlissa ja reissun havainnot jäivät muutamaan atlashavaintoon, kuten puukiipijän ja peukaloisen pesään. 29.6. kävin itse vilkaisemassa Kokkolanjoella, että virtavästäräkit olivat kasvaneet jo lähes ulos pesästään. Illemmalla teimme lyhyen Saaren kierroksen, jolla näkyi mm. haarahaukka Akonpohjassa, pari harmaasorsaa eri paikoissa ja löysimmepä myös kuhankeittäjän pesän lämpökameran avulla.

30.6. iltapäivällä saapui Pirkka vaimonsa Anittan ja kahden nuoremman lapsen Iinan ja Veikan kanssa pikakäynnille Parikkalaan. Pikaisella hautausmaan käynnillä ei löytynyt kuhankeittäjää, mutta kultarinta ja käenpiian pesä löydettiin. Yökin oli tuulinen mutta suuntasimme silti Pirkan ja Veikan kanssa lähiseudun kierrokselle, jonka saldoa olivat mm. useat sarvipöllöpoikueet, pari suopöllöä, jokunen heinäkurppa, kaakkuri, useat viitakerttuset, ryti- ja rastaskerttunen sekä viitasirkkalintu. Öinen äänimaailma oli jo todella hiljaista verrattuna kesäkuun alkupuoleen, mm. ainoatakaan kaulushaikaraa, luhtahuittia tai satakieltä ei enää kuulunut ja lehtopöllötkin olivat lentäneet ties minne. Muutama hyvä vuodari kuitenkin saatiin Pirkalle.

J.A.

Kuun puolivälissä mainittavia havaintoja olivat 15.5. Siikalahdella näkyneet haarahaukka sekä vuodari-tervapääsky ja17.5. Härskiinmutkan 3 lapasotkaa sekä kunnon Saaren kierroksella Akonpohjan 109 pikkulokkia ja harmaasorsa, Pohjanrannan lyhytnokkahanhi ja 2 lapinsirriä, Riionsalmen punavarpunen, Kanavalammen 2 lapinsirriä ja 2 mustavarista, Karinmäen 2 käenpiikaa, Saarenkylän lehtokerttu sekä parhaana Poutasenryhmän punakaulahanhi. Ilahduttavaa oli myös löytää Koukkuinnurmien maatiloilta varpusia.

18.5. teimme aamulla kevään ensimmäisen SSP-pyyntimme, jonka saldona oli vaatimattomasti 4 pensakerttua, 1r+2k pajusirkkua, räkättirastas, sinirinta sekä tiltaltti. Aamulla kuulimme laulavan kuhankeittäjän ja rengastusjakson lopussa ylitsemme muutti pari mehiläishaukkaa. Toistimme Saaren kierroksen myös sunnuntaina mutta hieman laihemmin tuloksin. Pohjanrannassa näkyi jp tundrakurmitsa sekä 10 lapinsirriä ja Ala-Ollukan kosteikolla 4/3 harmaasorsaa sekä jouhisorsapari.

Retken jälkeen kävimme moikkaamassa ainoan viirupöllömme maastopoikasia, joista yksi löytyi kuvattavaksi. Sitten singahdimme bongaamaan ensin rastaskerttusen patotieltä ja vielä rytikerttusen Kukonkannan raviradalta.

19.5. oli vuorossa vesilintulaskenta, jonka aloitimme pyydystämällä kautta aikain ensimmäisen lehtopöllömammamme rengastettavaksi. Olimme laskeneet poikasten kuoriutumisen oikein ja pesässä oli neljä pientä poikasta. Lehtopöllöemoahan ei saa rengastaa munilta eikä munien kuoriutumisvaiheessa, sillä emo voi tällöin hylätä pesinnän.

Laskennassa saimme todeta vesilintumäärien vähentyneen huomattavasti, kun suurin osa muuttajista oli jatkanut matkaansa ja pesivät linnut olivat hyvin piilossa pesillään. Lapasotkakoiras sekä harmaasorsapari sentään näkyi. Oheishavaintona näimme pari muuttavaa vaaleaa merikihua sekä itse näin ruokaa pesälleen kantaneen valkoselkätikan. Laskennan jälkeen staijailimme vielä patotiellä, jossa näimme muutaman alli- ja pari mustalintuparven sekä korkealla taivaalla muuttaneen suopöllön.

20.5. oli hanhityhjennyspäivä, mutta omat retkeni jäivät ruokatuntiin, jolloin yritin löytää taivaalta mitä tahansa muuta hanhiparvien lomasta. Löysinkin taas haarahaukan, kolme muuttanutta vaaleaa merikihua, matalalla pohjoisesta lahdelle saapuneet kuusi jalohaikaraa sekä muutaman kuikkaparven (yht. 61 lintua), joiden mukana oli yksi kaakkurikin. Hanhiparviakin piti sen verran katsoa, että tarkistin pari pikkuparvea sepelhanhiksi. Tervapääskyjäkin oli taivaalla jo 60 lintua eli kait nyt sitten oli kesä?

21.5. hoitelin ruokatunnin aluksi Siikalahti-vuodareihin pikkusiepon, sirittäjän ja kultarinnan ja jatkoin sitten patotielle. Rastaskerttunen raksutteli ja pari haarahaukkaa näkyi taivaalla. Olin jo aikeissa pakata tavarani, kun äkkäsin hyvän näköisen kotkan itätaivaalta. Lintu tuli suoraan kohti mutta kääntyi liukumaan matalalla kohti pohjoista ennen kuin sain sen putkeeni. Sitten jouduin vielä nuotittamaan kaikille muille, ennen kuin pystyin katsomaan lintua keskittyneesti. Mutta lintu vain liukui ja liukui. Pari kertaa se kanttasi hieman, jolloin sen yläpuolen kontrastit näkyivät hyvin – vaaleat peitinhöyhenkentät ja tummat siipisulat. Lintu oli kuitenkin sen verran kaukana, että kauheasti muuta ei meinannut saada irti. Revon Tahvo räiskin linnusta kuvia ja samaa yritti Huhtisen Mikakin, mutta lintu oli niin kaukana, ettei hän löytänyt lintua etsimeensä. Me muut yritimme tihrustaa linnusta muita tuntomerkkejä, mutta ainoastaan varsin selvärajainen ja kookas aquila-laikku kiinnitti huomioni.

Linnun vain liukuessa, laitoin Lintutiedotusviestin pikkukiljukotkasta, josko joku olisi sen reitillä. Ilmeisesti tällöin lintu oli kantannut kertaalleen paremmin ja Tahvo sai tarkennuksen osumaan lintuun. Itsekin löysin taas linnun taivaalta ja hieman paremmassa valossa kantatessaan näin, että myös alapuolella olivat siipisulat tummat ja peitinhöyhenet vaaleammat. Näin myös pariin otteeseen jotain vaaleaa käsisiiven tyvellä, jota epäilin poikkeuksellisen selviksi puolikuukuvioiksi – hälytyskellot eivät vieläkään soineet. Eivät edes siinä vaiheessa, kun linnun oltua jo tolkuttoman kaukana ja sen vihdoin kaarrellessa, lintu näytti varsin pitkäsiipiseltä, eikä lainkaan niin kompaktilta kuin se oli liu’ussa näyttänyt…

Revon Tahvolla ei ollut mökkireissulla mukana kunnon konetta saati kelvollista näyttöä, joten lopulta sain häneltä kuvia vasta seuraavan päivän iltana. Ja heti ensimmäinen kuva, joka lie otettu juuri siinä kanttauksessa, jota en putkella nähnyt, näkyi linnulla selvät arokotkakuviot! Kuvat olivat RAW:ista muokattunakin postimerkkikokoa, sillä lintu oli todellakin ollut aika kaukana, mutta parissa muussakin kuvassa näkyi linnun muotoa paremmin ja myöskin ne selvät aquila-laikut. Olimmekin nähneet arokotkan! Tämä oli 251. Siikalahdella näkemäni laji, 311. sponde ja 299. tosisponde –seuraavaa odotellessa…

Mutta palataan vielä havaintopäivään. Kotkan kadottua taas kovassa liu’ussa kauas pohjoiseen metsän taakse, jouduin kiirehtimään töihin, mutta työpäivän jälkeen päätin suunnata Lappeenrannan Joutsenon Kotasaareen bongaamaan Totti Toiskallion löytämää tundrakurppeloa. Lintu oli hyvin hallinnassa, kun pääsin perille ja sain lajista 311. EKLY-pinnan. Kolusimme Kososen Veikan kanssa altaat perinpohjin ja näimme vielä karikukon, 3 lampivikloa, suosirrin, 2-3 mustapyrstökuiria, 4 lapinsirriä, sitruunavästäräkkiparin, pari heinätaviparia, mustakurkku-uikkuparin, 6 pikkutylliä sekä kuulimme pari liejukanaa, tyllin ja mustaviklon. Melkoinen lintuparatiisi siis on kyseessä! Illan jo oltua varsin pitkällä hoidin vielä peltosirkunkin Konnunsuolta.

22.5. Siikalahdella näkyi taas pitkästä aikaa merihanhipari, Lahdensuolla pikkulepinkäinen ja vakiopaikassa näkyi jopa 6 heinäkurppaa sekä kuului ruisrääkkä. Iltaretken päätimme bongaamalla Partasen Harrin pihasta Moskuunniemestä viitasirkkalinnun.

23.5. ruokiksella ei näkynyt ihmeitä ja iltapäivän Saaren kierroskin oli aika vaisu: Haara- ja sinisuohaukka näkyi ja viitakerttunen kuului Pohjanrannassa. Kankaan kylältä äkkäsimme ison pöntön edessä oksalla kököttäneen viirupöllön poikasen.

24.5. teimme Siikalahdella osan yölaulajakartoituksesta ja kuulimme mm, 6 luhtahuittia sekä kehrääjän ja näimme sarvipöllön. Päivällä havainnot jäivät merihanhi- ja harmaasorsapariin, 550 sepelhanhen parveen, 11 muuttaneeseen mehiläishaukkaan, haarahaukkaan sekä harmaasieppoon. Retki päättyi kuitenkin surkeasti, kun automme vaihdelaatikko sanoi itsensä irti ja heitti öljyt patotien parkkipaikalle. Onneksi apua aina löytyy ja sain kyydin kotiin Lötjösen Matilta ja myöhemmin haimme tavaroita autosta Partasen Harrin kanssa. Samalla teimme Harrin ja Tahvon kanssa pikaisen iltaretken, jolla näkyi kolme heinäkurppaa, kuului ruisrääkkiä sekä löytyi uusi viitasirkkalintu.

25.5. aamu meni kartoituslaskennassa, jonne poljin reippaasti pyörällä. Lahdella ei kuitenkaan näkynyt pikkulepinkäistä kummempaa. Toki kuulin keskellä suojelualuetta lahmutessani myös mahdollisen kääpiöhuitin, mutta lintu hiljeni turhan nopeasti. Sain siitä kännykkävideolle muutaman vaisumman äännähdyksen. Eikä lintua tietenkään enää myöhemmin kuulunut, vaikka paikalla käytiin monta kertaa.

Automme oli hajonnut pahimpaan mahdolliseen aikaan, kun meillä on molemmilla kahta työtä tehtävänä erikseen ja yhtä aikaa. Ihmeekseni löysin Parikkalasta auton vuokrausta tarjoavan yrittäjän ja tälle soitettuani selvisi, että hänellä oli myös kunnon hinausauto, jonka kyytiin saisi automaattivaihteisenkin auton. Hänen avullaan saimme yhteyden myös paikalliseen autohuoltoon, jonka pihalle veimme auton. Ja vaikka huoltamolla oli kiirettä, luvattiin minulle mahdollisimman pikaista huoltoa, jossa kuitenkin voisi viasta riippuen mennä koko helatorstaita ja perjantain vapaata vajaa viikko sekä ehkä seuraavakin.

Saimme kuitenkin pienen VW Polon käyttöön, kiitos Autonvuokraus ja -kuljetus Terho Kosonen ja pystyin näin jatkamaan kartoitusten tekoa. Päätinkin pitää kiirettä, josko perjantain vapaapäivänä joutuisi vaikka autokaupoille?

26.5. oli sadepäivä ja pikaretkellä ei näkynyt kummempaa ja 27.5. Siikalahdella näkyi päivällä pari sepelhanhiparvea (yht. 550 lintua). Illallla teimme vesilintulaskennan, jossa linnut olivat yhä vain vähentyneet, sentään merihanhipari, 3 naaras uiveloa ja harmaasorsapari nähtiin. Illan ylläri oli patotiellä huudellut käenpiika.

28.5. näkyi taas haarahaukka ja bongasin Harrin pihalta nyt luhtakerttusen. Illalla kävimme rengastamassa lehtopöllön poikaset, joista kaksi oli jo rengastuskokoisia mutta kaksi pienempää saa vielä odottaa rengastaan.

29.5. teimme lahdella soutamalla yölaulaja- sekä aamukartoituksia, joiden saldoa olivat sarvipöllö, merihanhipari, 3 ruisrääkkää, viitasirkkalintu ja rytikerttunen. Aamulla patotiellä oli sitten enemmänkin laulajia, kun äänessä olivat ryti-, luhta-, viita- ja tuttu rastaskerttunen sekä ruokosirkkalintu. Päivällä suuntasimme vielä Saarelle, matkalla Kinnarniemessä tuhkaselkälokin nähden. Pohjanrannassa kuului pensassirkkalintu ja näkyi lapinsirri, Akonpohjassa valkoselkätikkapari ruokki pesäpoikasiaan, Hiekkaniemessä näkyi metsähanhi ja kuului kuhankeittäjä, Ala-Ollukassa oli 2 paria harmaasorsia sekä harmaahaikara ja Saarenkylän uimarannalla kuului myös kuhankeittäjä.

30.5. oli automme yllättäen kunnossa – Kiitos Autohuolto Kosonen Oy! Illalla päätimme kuitenkin lähteä Tahvon sekä Minna Terävän ja Merja Laarin kanssa kunnon bongausreissulle Kuhmoon Merjan upouudella autolla, jotta Hanna saisi meidän auton käyttöön laskentoihin ja koulutöihin. Ajo oli pitkä mutta kyllä kannatti. Perille Hirvivaaraan päästyämme olivat Kososen Veikka, Laurikan Pyry ja Ylätalon Teo paikalla ja lintu hyvin hallinnassa. Vietimme lopulta muutaman tunnin paikalla Suomen toista idänkäkeä kuunnellen ja lopulta saimme linnun näkyviinkin ja jopa jotenkin kuvattuakin sen lennettyä ylitsemme.

Paluumatka venähti aamuun ja hereillä pysyäksemme stoppasimme Pohjanrannassa, jossa kellui kolme allia ja söimme vielä herkulliset lihaletut Saarella. Loppupäivä menikin nukkuessa.

Kuun viimeisenä päivänä tein jo vähän ylimääräisiäkin laskentoja, kun Hannalla oli yhä koulukiireitä. Yllättävin havainto oli ylitseni muuttanut komea noin sadan isosirrin parvi. Ruokosirkkeli surisi yhä, rastaskerttunen raksutti ja parit luhta- ja pari rytikerttuset esittivät taiturimaista lauluaan. Illemmalla teimme vielä Saaren kierroksen, mutta havainnot jäivät aika vähiin. Sentään ehkä sama komea jp tundrakurmitsa näkyi niin Pohjanrannassa kuin Ala-Ollukassakin. Ja Karinmäestä löysimme vanhan tutun kuovin, joka on rengastettu vuonna 1997 Lincolnshiressä Englannissa.

J.A.