Lappeenrannassa Laihiassa näkyi kanahaukka, Leirissä tundraurpiainen sekä Toikansuon ojalla yllättäen punarinta. Pari mustarastastakin näkyi vielä ennen kuin tipautin Sampsan jatkamaan vielä retkeään ja suuntasin itse kaukalopallopeliin.

2.12. Vartialahdella kellui vielä 23 laulujoutsenta ja 19 sinisorsaa ja Muttelinmäessä näkyi aina mukava keskellä päivää saalistellut varpuspöllö. 3.12. terkkarin yli lensi sekä merikotka että mustarastas ja Härskiinmutkasta näkyi jäätyvällä järvenselällä nuori harmaalokki ja seuraavana päivänä tämä oli saanut kaverikseen neljä kalalokkia.

Itsenäisyyspäivänä suuntasin metsäretkelle stopaten ensin Härskiinmutkassa, josta näkyi pari kalalokkia sekä 31 isokoskeloa. Metsäkierros alkoi lupaavasti, kun näin jo ajomatkalla kolme ukkometsoa. Kuukkelimetsästä löytyi kuukkeliparin lisäksi pohjantikka, muutama hippiäinen, kuusi- ja hömötiaisia, puukiipijä sekä urpiaisparvessa ollut tundraurpiainen.

8.12. kävimme kuukkelimetsässä Hannan, Elissan ja Miikan kanssa ja törmäsimme paikalla vielä Partasen Harriinkin. Nyt näkyi ilahduttavasti kolme kuukkelia, taas pari metsoa, pari töyhtötiaista, muutama kuusitiainen Savon puolella ja 7 pikkukäpylintua. Tarvaslammella kuului vielä harmaapäätikka. 9.12. Vartialahdella oli vielä 10 sinisorsaa sekä 42 isokoskeloa ja samainen varpuspöllö näkyi taas Muttelinmäessä. 10.12. näkyi Muttelinmäen asiatica-nakkeli, Kirkonkylällä näkyi pari europaea-nakkelia ja Kirjolassa ylitseni lensi isolepinkäinen. 11.12. jo täysin jäätyneellä Kirkkoselällä kökötti yksinäinen merikotka ja 13.12. näkyi tilhiparvi Kolmiopuistossa. Yhä näkyi aika yleisesti vihervarpusia siellä täällä.

20.12. kävin Tyrjänjoella, jossa näkyi pari sinisorsaa sekä harmaapäätikka ja Siikalahden kierrolla näkyi kolmessa parvessa yhteensä 13 teertä.

21.12. tein talvilintulaskennan hieman etuajassa. Keli oli aika kehnon tuulinen, joten havainnot jäivät ehkä hieman vaisuiksi. Yhteensä havaitsin 32 teertä, 3 pulua, 3 käpytikkaa, 50 sini-, 60 tali- ja 2 hömötiaista, asiatica-nakkelin, 3 närheä, 7 harakkaa, 10 naakkaa, 18 varista, 4 korppia, 22 pikkuvarpusta, 33 viherpeippoa, 55 urpiaista, tundraurpiaisen, 4 punatulkkua ja 55 keltasirkkua, joiden seurassa oli yksi hyvin vaalea mäntysirkkunaarasta muistuttanut yksilö, mutta epäilen, että kyseessä oli korkeintaan risteymä tai sitten vain poikkeuksellisen vaalea keltasirkku.

Joululoman vietimmekin sitten Indonesian Balilla.

Loppiaisena 6.1. laskeuduttuamme varsin syksyisen näköiseen maisemaan Helsinki-Vantaalle ja päästyämme ulos terminaalista näkyi ensimmäisiksi vuodenpinnoiksi varis ja kesykyyhky ja Lentoparkissa näkyi vielä käpytikka ja harakka. Lähdettyämme liikenteeseen näkyi talitiainen, naakkoja sekä pari räkättirastasparvea. Porvoossa näkyi laulujoutsenperhe, Kotkassa tien yli lentänyt merikotka, Haminassa korppeja ja Luumäellä närhi. Ainoan stopin teimme Lappeenrannan Toikansuon ojalla, josta löytyi ilahduttavasti peukaloinen, punarinta sekä hippiäinen ja vuodari oli toki sinisorsakin.

7.1. pikapyrähdys metsäretkelle tuotti vuodarin kuukkelista ja ohessa näkyi pyy sekä kuului pari pikkukäpylintua. Moskuunniemestä hoitui vuodariksi myös sinitiainen, urpiainen sekä vihervarpunen. 8.1. Muttelinmäen nakkeli oli yhä paikalla, Siikalahdella näkyi isolepinkäinen ja Kannaksella valkoselkätikka sekä pikkuvarpunen. 9.1. hoitui vuodariksi Kangaskylästä viherpeipot ja varpuset ja Rautjärven Simpeleen Kokkolanjoelta koskikara.

10.1. Siikalahdella näkyi harmaapäätikka ja valkoselkätikka jo rummutti! Hömötiaisestakin tuli vuodari ja isolepinkäinen näkyi taas. Vartialahdella näkyi pyrstötiainen, Kannaksella keltasirkkuja ja Tiviällä toinen päiväaktiivinen varpuspöllö. Illalla Imatrankäynnillä vuodariksi pimeältä Vuokselta löytyi telkkiä ja merimetsoja.

11.1. oli Karjalan valkoselkätikkaimmeisillä perinteinen kokoontuminen, johon emme tälläkään kertaa osallistuneet, mutta lupauduimme roikottamaan aamusta verkkoja eräällä valkoselkätikkaläskillä aika lähellä kotiamme. Vasetia ei havaittu lainkaan, mutta yksi käpytikka ja yksi sinitiainen osuivat verkkoon ja pääsivät jatkamaan matkaansa rengas jalassaan. Muutenkin havaintoja tuli niin vähän, vain punatulkku sekä yhä vain maisemissa kierteleviä vihervarpusia ym., että päästimme lähteä aika pian metsäretkelle. Matkalla näkyi pari uutta isolepinkäistä ja parin kuukkelin lisäksi näkyi vuodariksi palokärki.

12.1. aamusta näkyi Kokkolanjoella 12 laulujoutsenta 6-tietä ajaessani. Vuoksella Itä-Siitolassa näkyi telkkiä, isokoskeloita ja merimetsoja sekä yllättäen 2kv kalalokki. Imatrankoskella uiskenteli naaras uivelo ja Kyyrönkoskella sukelteli koskikara. Jatkoin rajan tuntumassa Joutsenoon ja näin Kuurmanpohjassa isolepinkäisen sekä Suokumaalla yllättäen koiras fasaanin. Ravattilassa näkyi 20 teeren parvi ja sitten jatkoin Lappeenrantaan, jossa Luukkaansalmella näkyi taas nuori kalalokki, harmaahaikara sekä isokoskeloita. Tirilässä kovassa tuulessa vilahti ylitseni neljä tilheä ennen kuin piti kiiruhtaa pelaamaan. Pelin jälkeen kävin vielä hoitamassa huuhkajan vuodariksi vakiopaikastaan.

13.1. Siikalahdella näkyi jopa 300 keltasirkun parvi, mutta joukosta ei löytynyt mitään muuta. Erittäin lauhojen kelien innostamana kävin 14.1. Haikanniemessä, josta näkyi kuin näkyikin aika iso sula Kurhonselällä! Nuori harmaalokki oli kuitenkin sulan ainoa lintu. Myös pari teertä näkyi ja yllättäen Joukiossa näkyi 25 pulun parvi ja Suurisuolla vielä isolepinkäinen. 16.1. kävin uudelleen Haikanniemessä, sillä tämä oli ennätyspäivä – kuulemma ennen ei ollut Simpelejärvellä ollut sulaa näin myöhään talvella. Sama harmaalokki oli edelleen paikalla.

17.1. ajelimme Hannan kanssa Ouluun, jonne olimme sopineet veljestapaamisen! Viikonlopun ohjelmaan kuuluikin kaukalopalloa piiitkästä aikaa Rikun kanssa samalla puolella, Dream Theaterin keikka Teatrialla sekä sunnuntaina 19.1. tietysti myös linturetkeilyä Pirkan kanssa. Haviksia tuli mm. Hietasaaren lapintiaisesta, Pateniemen Kuivasmeren harmaalokkien seassa olleista merilokeista, kalalokista sekä 2kv ja 3kv isolokeista, merikotkista, räkättirastaista ym. Viikonlopun lopuksi kävimme vielä isolla porukalla syömässä, ennen kuin lähdimme ajelemaan takaisin kohti kotia. Matkan ainoa havainto näkyi jo Kempeleen Teppolassa, jossa puun latvassa päivysti isolepinkäinen.

Lumet olivat leutojen kelien myötä taas huvenneet, mutta silti en olisi uskonut 21.1. näkeväni Siikalahden pelloilla 15 laulujoutsenta! Ja Tyrjänjoelta löytyi vielä yksinäinen joutsen sekä kuului kertaalleen hyvin kuningaskalastajamainen ääni, mutta kun se kuului vain kerran, niin esimerkiksi saukko jäi poissulkematta.

22.1. kävin taas Haikanniemen sulaa katsomassa ja sulassa kellui isokoskelopari. Joukiossa näkyi tieltä noussut 22 tiklin parvi – keväisiä havaintoja nämäkin. 23.1. Tyrjänjoella näkyi sama joutsen, 7 sinisorsaa ja koskella koskikara.

25.1. näkyi kylällä kanahaukka, Mustiinpohjassa 28 teeren parvi ja pelihommiin taas ajellessani tein taas parit stopit Vuoksella, josta laskin yhteensä 22 merimetsoa, Itä-Siitolassa lenteli nuori harmaalokki ja Kuparin rannassa sukelteli pikku-uikku. Kuparin ruokinnalla näkyi vielä harmaapäätikka, 5 peippoa sekä tundraurpiainen.

26.1. Kirkonkylällä näkyi kuusitiainen ja pihamme yli lensi iso parvi, jossa oli urpiaisia sekä vihervarpusia. Eipä ole näillä nurkilla ennen näin pitkälle talvea näkynyt vihervarpusia näin runsaasti. 27.1. sama tuttu varpuspöllö oli nyt hieman lähempänä Siikalahtea ja lahdelta löytyi mahdollisesti Muttelinmäestä tikkaläskeille siirtynyt asiatica-nakkeli. 29.1. sama varpuspöllö oli taas vakiopaikallaan ja Särkisalmella eräällä piharuokinnalla oli yksinäinen tilhi. 30.1. Kirkkoselällä kökötti keskellä jäistä selkää merikotka ja 31.1. lensi pihamme ylitse harmaalokki. Leudon talven ansiosta täällä lentelee kaikenlaista näemmä.

Helmikuun avasimme taas kuukkelimetsissä Hannan ja tämän sisarusten kanssa ja lopulta yksinäinen kuukkeli löytyi. Näimme myös useita töyhtötiaisia, puukiipijän, pikkukäpylintuja sekä kuulimme pari pyytä. 2.2. kolusimme taas Tyrjänjokea, josta löytyi 3 sinisorsaa, koskikara, teeri, kuusitiainen sekä pikkukäpylintuja. Kannaksella näkyi vuodariksi mustarastas.

7.2. alkaen Siikalahden pellolla viihtyi joutsenperhe, jossa oli yksi nuorukainen, useina päivinä näillä oli seuranaan vaihteleva määrä vanhoja joutsenia, jotka ilmeisesti tulevat Kokkolanjoelta, jossa talvehtivat. Kovin kauas eivät siis Siikalahden joutsenten enää tarvitse kovillakaan pakkasilla muuttaa nykyisin. Patotiellä jo harmaapäätikka kuikutti ja Tiviällä näkyi pyy syömässä koivu silmuja. 8.2. Siikalahden kierrolla näky myösi pari isolepinkäistä, ja valkoselkätikka ja Kannakselta löytyi yllättäen järripeippo.

9.2. Tarvaslammella lensi ylitseni pari isokäpylintua ja Simpelejärven kierrolla näkyi myös pikkukäpylintuja. Peruspohjanjoelta löytyi muutamalla stopilla kaksi koskikaraa ja Simpeleen Kokkolanjoelta muutamalla stopilla eri puolilla yhteensä 14 joutsenta, 3 isokoskeloa, 3 telkkää, 9 sinisorsaa sekä kara.

11.2. varpuspöllö näkyi nyt Torokanniemen liepeillä, pari valkoselkätikkaakin löytyi. 12.2. vesisadekelissä Härskiinmutkasta näkyi pilkkijöiden seurana kaksi merikotkaparia sekä kuusi vanhaa harmaalokkia ja seuraavana päivänä Haikanniemessä näkyi 8 ja pihamme yli lensi 15 kailottavaa “argaria”! Kevättä alkaa jo pukata!

15.2. varpuspöllö näkyi taas ja Siikalahdellakin tutu nakkeli, vaseti sekä hapäti. 16.2. lauhassa vesisadekelissä suuntasin Kouvolan Valkealan Sydänmaalle bongaamaan tunturipöllöä, kun sellaista ei ollut tullut nähtyä pariinkymmeneen vuoteen. Lintu näkyi kyllä, mutta toivomani kuvat jäivät saamatta, sillä lintu oli juuri ennen saapumistani lentänyt pajuryteikköön ja näkyi vain hahmona. Kauan en paikalla kerinnyt olla, sillä onnaksi tarkistin kaukalopallopelini ajan ja se olikin tuntia aiemmin kuin olin muistanut ja niinpä minulle tulikin kiire Lappeenrantaan.

Seuraavina päivinä näkyi Siikalahdella päivittäin vaihteleva määrä laulujoutsenia, asiatica-nakkeli oli yhä paikalla, välillä näkyi tai kuului valkoselkätikkaa ja harmaapäätikkaakin, isolepinkäistä sekä teeriä. 17.2. vihervapusia löytyi Kirkonkylältä noin 50 linnun parvi ja 20.2. Siikalahdella näkyi vuodariksi pikkutikkakoiras. 21.2. Härskiinmutkasta näkyi jo jopa 40 harmaalokkia sekä merikotka ja seuraavana päivänä tuttu nakkeli Siikalahdella ja merikotkapari järven jäällä.

Kevään eka lintupäivä oli sitten 23.2. ja aloitimme kotkastaijilla Tyrjänmäellä, jossa sää kuitenkin oli huonompi kuin olimme odottaneet. Staijailimme silti parisen tuntia mutta petolintuja ei näkynyt. Yksinäinen kirjosiipikäpylintu lensi kuitenkin äännellen ylitsemme, joten käynti oli silti oikein onnistunut. Jatkoimme staijia Siikalahden patotiellä ja ensimmäinen ylläri oli varisten seurassa hetken ollut kottarainen! Meinasimme jo lähteä kotiin, kun hetken satoi todella sankasti lunta, mutta onneksi emme lähteneet, sillä sateen jälkeen löytyi taivaalta ensin kohti pohjoista matkannut 2kv merikotka ja sitten koilliseen lentänyt vanha merikotka, joka saattoi toki olla paikallistakin porukkaa. Mutta kun etelästä nousi vielä maakotkakin taivaalle, oli tunnelma korkealla! Maakotka harmiksemme suuntasi kohti etelää eikä näin tullut oikein hyvin näytille, mutta puoleen tuntiin kolme kotkaa ei ollut hassummin. Muita havaintoja olivat pyrstötiainen, palokärki sekä hetkeksi tiiviiksi porukaksi kokoontunut 50 harakan parvi. Kotiin palaillessamme näimme vielä Härskiinmutkasta tutun merikotkaparin jäällä.

Sitten keli muuttuikin selvästi talvisemmaksi ja yöpakkaset laskivat pahimmillaan pitkälti toiselle kymmenelle. Niinpä viikolla havainnot olivat samoja tuttuja lintuja. Mm. tuttua nakkelia käytiin katsomassa ja varpuspöllökin taas näyttäytyi. Hanna vietti hiihtolomaa ja viettikin kameran kanssa aikaa niin Tarvaslammen piilokojussaan kuin myös pakkasessa Siikalahdella.

J.A.

Siikalahdella oli vielä alkuun hieman sulaa ja laulujoutsenia sekä jokunen sinisorsa, mutta lahden jäädyttyä nämä siirtyivät Vartialahden puolelle. Simpelejärven selät pysyivät vielä sulana, joten joitakin isokoskeloparvia, kalalokkeja, muutamia harmaalokkeja sekä yksittäisiä merikotkia näkyi lähes päivittäin.

Ruokinnoilla näkyi runsaasti tiaisia, joista etenkin sinitiaisia oli runsaasti. Ja tietysti muutamilla tutuilla ruokinnoilla näkyi myös harmaapää- ja valkoselkätikkoja sekä pähkinänakkeleita. Muutamin paikoin pelloilla saalisteli isolepinkäinen ja etenkin Siikalahden ympäristössä näkyi teeriä, jotka aika ajoin innostuivat soitimellekin.

Marraskisalajit olivat tiukassa, mutta 22.11. näkyi neljän tilhen parvi painamassa kovaa vauhtia kohti etelää, jossa marjatilanne on aivan eri luokkaa kuin täällä idässä, jossa ei ole marjan marjaa missään.

23.11. kävimme etsiskelemässä vielä viikolla bongareiden onnistuneesti pointsaamaa punavarpusta, mutta lintua ei enää ollut näkynyt pariin päivään eikä löytynyt nyttenkään. Kävimme myös Tyrjänkoskella, josta löytyi yksinäinen koskikara.

24.11. kävin aamusta ensin metsäretkellä, joka alkoi mukavasti tien päällä lentäneellä kanahaukalla ja metsätien varressa poseeranneella metsolla. Ja heti ensimmäinen koputteleva tikka osoittautui pohjantikaksi.

Olimme sopineet suuntaavamme Saarelle Hannan, Elissan ja Miikan kanssa, joten sen kummemmin en lopulta ehtinyt metsiä koluamaankaan. Mutta Saaren kierroskin oli aika onnistunut, sillä ensin bongasimme Suurelta Rautjärveltä kuikan ja näimme myös merikotkan. Perinteisellä kierroksella näkyi vielä mm. palokärki, pari pyytä ja isolepinkäistä, räksä, pyrstötiaisia, peippo ja lopulta ilta alkoi hämärtää (tolkuttoman aikaisin eli ennen kolmea) ja Kanavalammelta löytyi vielä hienosti poseerannut hiiripöllö, joka joutui lopulta pakenemaan metsään koiras kanahaukka perässään.

Kuun lopussa alkoi talvi tarrata otettaan tiukemmaksi ja sateet tulivat maahan lumena. Toisaalta mukava saada hieman valoa maisemaan, mutta tietäähän lumi sitä, että täällä periferiassa ei tarvitse kauheasti lintuhavainnoilla juhlia ennen huhtikuuta… Loppukuun havainnot olivatkin sitä samaa kuin aiemminkin, mutta kaikkea päivä päivältä vähemmän…

Kuun viimeisenä päivänä kävin vielä Simpeleellä katsomassa perinteisiä koskikaroja ja kiertämässä Ankilänsalon lenkin, jossa näkyi parhaana kanahaukka. Roukon pähkinähakki oli lopulta 65. laji Lintukerhomme alueelta marraskuun aikana.

J.A.

Kylmä sää jatkui ja seuraavien päivien havainnot jäivät 20 peippoon Kullinsuolla, pariin alliin Rautalahdella ja pilkkasiipeen Särkisalmella.

Kuun vaihteen vietin auton ratissa, sillä sain illalla kuningasidean lähteä hoitamaan lähes 100 %:sen varmana pitämäni eliksen! Mäntsälässä oli jo pari päivää viihtynyt lehmähaikara, joka oli nyt kuitenkin pakkaspäivänä ollut aika vaisu ja piilotteleva, joten pelkäsin, ettei se selviäisi viikonloppuun asti, jolloin vasta sunnuntaina minulla olisi aikaa käydä mahdollisesti paikalla. Mutta linnun yöpymäpuu oli nyt tiedossa ja Bongariliiton TVK oli antanut ohjeet olla tietysti häiritsemättä lintua eli sitä ei saanut lähestyä saati valaista. Lintu kuitenkin näkyi teollisuusalueen valosaasteen ansiosta hyvin kauemmaksikin, joten se oli siis hoidettavissa pimeässäkin. Koska minä olin kuitenkin lehmähaikaroita nähnyt elämäni aikana ihan riittävästi, jotta tietäisin, minkä näköisestä otuksesta on kyse, oli minulle lopulta aivan sama, miten hyvin/huonosti linnun näen eliksen siitä ruksatakseni. Itse asiassa olin aina ajatellut lehmähaikaran olevan sellainen laji, jota en ihan helposti lähde kauempaa bongaamaan, mutta lopulta elistä ei saa, jos ei sitä hae…

Niinpä Joutsenossa olleen iltamyöhäisen kaukalopallovuoron jälkeen lähdin ajelemaan kohti Mäntsälää ja olin lopulta Koskenkulman liikekeskuksen parkkipaikalla klo 1.00 yöllä. Mika I. Koskinen oli ollut jo muun kuukausipinnaporukan mukana hoitamassa lintua kuukausipinnaksi ja sain häneltä aivan erinomaiset ohjeet linnun löytämiseksi sen yöpymäkuusesta. Ja kohta katselinkin valkoista möykkyä kaukoputkellani. Lintu pysyi liikkumattomana niin pitkään, kunnes eräs paikalle saapunut bongarikaksikko erehtyi pysäyttämään autonsa aivan sen puun juurelle, jossa lintu kökki. Onneksi he eivät nousseet autosta, sillä he eivät olisi lintua tältä paikalta nähneet ja haikara heräsi ja jopa otti pari askelta oksalla. Viittoilin bongarit luokseni katsomaan lintua kauempaa ja heillä ei syystä tai toisesta ollutkaan linnun yöpymispaikka ollut tiedossa. Eli onneksi olin yhä paikalla, muuten he tuskin olisivat lintua edes löytäneet. Kotiin ajelin jo varsin väsyneenä ja ehdinpä lopulta nukkua hieman reilun tunnin ennen kuin piti lähteä töihin.

Marraskuussa oli taas perinteinen pinnakisa Lintukerhomme alueella eli Parikkalassa ja Rautjärvellä. Parilla pikaulkoilulla ehdin 1.11. hoitaa lähes jäätyneeltä Siikalahdelta 2 haapanaa, 5 tukkasotkaa, allin, 5 telkkää, teeren ja merikotkan. Tiviänlammella näkyi lapasotka, Kannaksella isolepinkäinen, Särkisalmella 6 uiveloa ja yllättäen 24 pulua, Rautalahdella 2 mustalintua ja Kirkonkylällä merikotka, europaea-pähkinänakkeli ja vihervarpusia.

2.11. oli vuorossa talvilintulaskenta ja tietysti taas kerran Siikalahti oli lähes täysin jäätynyt. Simpelejärven puolella sentään näkyi vielä kalalokkeja, naurulokki, 2 silkkiuikkua ja isokoskeloita mutta Siikalahdella ainoat vesilinnuntapaiset olivat laulujoutsenia. Yhteensä lähes koko valoisan ajan kestäneellä kierroksella laskin havainneeni 49 laulujoutsenta, 28 isokoskeloa, 2 silkkiuikkua, 3 merikotkaa, kanahaukan, naurulokin, 28 kalalokkia, 24 kesykyyhkyä, 13 käpytikkaa, pikkutikan, 2 räkättirastasta, hippiäisen, 64 sini-, 108 tali- ja 6 hömötiaista, Muttelinmäestä löysin asiatica-pähkinänakkelin, Tetrisuolta isolepinkäisen, 18 närheä, 32 naakkaa, 20 varista, 10 korppia, 11 varpusta, 31 pikkuvarpusta, 18 viherpeippoa, 56 vihervarpusta, 220 urpiaista, tundraurpiaisen, 21 punatulkkua, 2 keltasirkkua ja parhaana lajina näkyi laskennalle uusi laji, yksinäinen kirjosiipikäpylintu. Heti laskennan jälkeen sää huononi, alkoi tuulla kovaa ja sataa vettä.

3.11. teimme aamulla lyhyen retken kuukkelimetsiin ja mukava oli nähdä pitkästä aikaa 3 kuukkelia. Kateissa ollut pari oli saapunut takaisin vakiopaikoilleen ja yksinäinen lintu vältteli tätä paria parhaansa mukaan. Näimme myös 7 pikkukäpylintua, jokusen hippiäisen, puukiipijän sekä töyhtötiaisen ja äänessä oli myös pari pyytä ja kuulimme myös metson lentoonlähtörysähdyksen. Tarvaspohjassa kellui 5 mustalintua ja Särkisalmella näkyi pari räkättirastasta. Kävimme vielä yrittämässä asiatica-nakkelin rengastamista, mutta tämä oli turhan arka. Iltapäivällä kaukalopallopeliin Lappeenrantaan lähdettyäni, kuittasin Siikalahdelta vielä marraskisaan 5 metsähanhea, Koitsanlahdessa näkyi pilkkasiipi ja Lappeenrannassa 6-tien varren ojaan laskeutui pimeässä lehtokurppa.

4.11. havainnot jäivät työpaikan pihalla olleeseen isolepinkäiseen ja 5.11. olinkin Lappeenrannassa niin töissä kuin muissakin asioissa ja ehdin pikaisesti käydä Hanhijärvellä pointsaamassa EKLY-vuodariksi neljä paikalla pitkään olleista viidestä kyhmyjoutsenesta. Jäätyvällä järvellä näkyi myös jokunen haapana, ja tukkasotka sekä yksittäinen pilkkasiipi. Luukkaansalmella näkyi vielä merikotka, valkoselkätikka sekä neljä merimetsoa.

8.11. näkyi marraskisalajiksi Härskiinmutkassa 4 harmaalokkia ja Raikanniemessä 12 pyrstötiaista. 9.11. kiersimme sumuisessa kelissä hieman järven selkiä mutta havainnot jäivät alliin Tähtiniemessä. Simpeleen Kokkolanjoelta näkyi pari koskikaraa sekä viisi sinisorsaa, joita ei siis vielä Parikkalan puolella ollut tullut marraskuun aikana vastaan. Sitten alkoikin sataa ja satoikin sitten ihan kunnolla koko viikonlopun.

11.11. ruokatuntiretki oli todella erinomainen, vaikka odotuksissa oli löytää ehkä joku peippo tai vastaava marraspinna. Kannakselle päästyäni oli eräällä ruokinnalla jo valkoselkätikka odottamassa ja kohta paikalla saapui harmaapäätikkakin. Ja kohta kiikarin kenttään osui viherpeippoparvessa ollut ruskeampi lintu, joka määrittyi jo ruokinnan alle lennähtäessään nuoreksi punavarpuseksi! Sponttaani kuukausipinna oli tosiasia! Etelä-Karjalassa ei ole aiemmin nähty punavarpusta 16.9. jälkeen, joten melkoisen ennätysmyöhäinen lintu on kyseessä!

Kun Vartialahdelta löytyi vielä rannassa kököttänyt valkoposkihanhi ja Kontiolammen peltoaukealla risukasan tiaisparveen liittyi hetkeksi pajusirkku, ei harmittanut lainkaan, ettei peippoa vieläkään löytynyt marraskisalajiksi.

12.11. kävin tsekkaamassa, että punavarpunen oli yhä paikalla. Löysin sen nyt naapuritalon ruokinnalta, tällä aluella on useampi erinomainen ruokinta, joten lintu saattaa hyvin viihtyä ja selvitä alueella pitkäänkin. Ohessa kuulin pähkinänakkeli ja näin harmaapäätikan ja Vartialahdella kellui yksinäinen sinisorsa. Punavarpunen ei ole koskaan ennen ollut bongattavissa arraskuussa, joten oli odotettavaakin, että seuraavana päivänä Kannaksella kävivät ensimmäiset punavarpusbongarit, jotka onnistuivatkin linnun näkemään. Itse en ruokatunnilla sitä nähnyt, mutta Partasen Harrin kanssa näimme taas “vasetin” ja nakkelin sekä 18 teeren parven. 14.11. punavarpunen näkyi taas parin bongarin kanssa, kuten taas “vasetikin” ja Vartialahdella kellui 7 sinisorsaa. Ja 15.11. näkyi yhä viherpeippojen seurassa liikkunut punavarpunen, yllättäen pari kuusitiaista sekä isokäpylintu.

Illalla ajoimme pelini jälkeen Hämeenlinnaan Suomen EM-kisapaikan varmistanutta futismatsia radiosta kuunnellen. Aamulla 16.11. ehdimme käydä hotellin läheisessä Varikonniemessä kävelemässä ja näimme yllättäen nolon kuukausipinnan eli sepelkyyhkyn, kanahaukan, pari tikliä, puukiipijän ym. Sitten loppupäivä menikin BirdLifen kokouksissa.

17.11. oli sitten vuorossa Edustajiston kokous, jonka väliajalla järjestettiin arvotuin joukkuein reilun puolen tunnin ralli keskellä hiljaisinta iltapäivää. Lintuja ei juuri löytynyt, mutta yllättäen eräältä ruderaatilta nousi lentoon laulurastas. Kokouksen jälkeen ehdimme käydä pointsaamassa Mäntsälän lehmähaikaran Hannallekin elikseksi. Lintu oleskeli nyt moottoritien kaistojen välissä, jonne ei oikein päässyt näkemään kuin motarin ylittävältä sillalta vauhdista. Onneksi keskimme etsiä paremman paikan ja löysimmekin sellaisen pienen Itälänkujan päästä, josta pääsi kävelemään motarin varteen ja katselemaan lintua turvallisesti. Sitten edessä olikin pitkä ajo takaisin Parikkalaan.

J.A.

Yllättäen Marina-paatti oli jo rannassa täysin meitä odottamassa ja Rintamäet, Pekka ja Anja, jo tavaroineen kyydissä. Sopivasti juuri, kun aloimme lastata tavaroitamme paattiin alkoi sataa. Niinpä jouduimme pitämään melkoista kiirettä, mutta onneksi sade pian loppui ja kohta olimme matkalla kohti Eurajoelle kuuluvaa Luvian Säpin saarta.

Ilta pimentyi puolen tunnin matkamme aikana ja satamassa lastasimme tavaramme veneestä laiturille, autoimme Sallisen Paavon ja tämän poikien tavaroiden siirrossa paattiin ja pian Marina oli taas matkalla kohti Poria. Me puolestaan lastasimme tavaroitamme maito- ja kottikärryillä kohti lintuasemaa ja apunamme olivat myös asemalla jo viikon ollut Arto Aaltonen sekä useita viikkoja ollut Tomas Swahn.

Ilta meni perhepuolelle majoittuen ja iltahuutoonkin ehdimme kuuntelemaan, mitä saaressa oli havaittu. Tällöin tapasimme myös saaressa viikon verran rengastajana olleen Kari Mäntylän. Lopulta aika pian olimme valmiit unten maille.

19.10. yö meni melkoisen kovaa kuorsausta kuunnellessa, joten oli aika varhain valmis nousemaan sängystä. Koska sääennuste oli parantunut luvatusta, herätin Hannan ja Elissan, jotka olivat menneet nukkumaan siinä luulossa, ettei verkoille olisi mitään asiaa. Singahdin itse Peräkulmaan avaamaan heille verkot ja saatuani homman tehtyä saapuivat Hanna ja Elissakin paikalle.

Palattuani takaisin asemalle, olivat muutkin heränneet ja pikkuhiljaa könysimme Prakalan pommikopille aamun vakiostaijiin. Merellä oli varsin hiljaista mutta etenkin meille sisiksille muutamissa ruokeissa, riskilöissä ja haahkoissa riitti ihasteltavaa.

Juuri aamuvakion lopulla eli pari tuntia auringon noususta alkoi sataa ja verkoilla olleet ja vähäisen saaliin ohessa kuitenkin myöhäisen leppälinnun rengastaneet Hanna ja Elissakin palailivat asemalle. Onneksi sade kuitenkin loppui aika pian ja päätimme lähteä kiertämään koko saarta isolla porukalla. Saaren parhaiten tuntevan Tomaksen mukana olimme siis me kaikki hieman nuoremmat miehittäjät.

Aloitimme Luotsituvalta, josta jatkoimme Eteläkaria kohden ja pian Tomas äkkäsi Präälän saarissa lokkiparvessa olleen aroharmaalokkikandin. Lintu todellakin näytti hyvältä ja jopa siiven todella vaaleat alapinnat päästiin näkemään, mutta tarkkojen yksityiskohtien näkemiseksi etäisyyttä oli hieman liikaa. Tuulikin oli rannassa todella kova, joten lintua olisi pitänyt päästä lähemmäksi. Yritimmekin kävellä mahdollisimman lähelle rannan kalliolla, mutta samalla lintu päätti kävellä alemmas saaren taakse eikä siitä kohta näkynyt kuin pelkkä pää. Sitten alkoi vielä sataa oikein kunnolla ja palattuamme puiden suojista rantaan lokkia vielä katsomaan, emme löytäneet sitä enää lainkaan. Niinpä päätimme jatkaa kierrosta toivoen, että lokki näyttäytyisi joskus myöhemmin paremmin.

Kierroksen muita mainittavampi havaintoja olivat mm. pari jänkäkurppaa sekä nuori selkälokki ja koko saaren kierrettyämme suuntasimme vielä Parkalaan lyhyelle iltastaijille, jonka parhaana havaintona löytyi Präälän kärjestä viisi merisirriä.

20.10. aamusta suuntasimme Hannan, Elissan ja Teon kanssa aikaisin verkoille. Aamu alkoi mukavasti, sillä verkkopolulta säikytimme lentoon helmipöllön ja samaan aikaan toinen lintu naksui polun toisella puolella metsässä. Saimme verkot pyyntiin jo selvästi ennen auringon nousua, mutta kylläpä oli verkoilla hiljaista. Sentään joitakin hippiäisiä ja puukiipijöitä ja punatulkkuja, mutta turhan hiljasta oli. Kovin kummoisia havaintoja ei tehty myöskään aamuvakiolla paitsi että yhteensä havaitsimme aamun aikana jopa kahdeksan muuttavaa ampuhaukkaa. Ja päivällä alkoi taas sataa, joten suljettuamme verkot saatoimme ottaa ihan kunnon päikkärit ja taas oli kämpässä melkoinen jyrinä…

Herättyämme olivat Rintamäet ja Arto auttaneet Mäntylän Karin tavaroineen satamaan ja itse singahdin samalla paatilla saapunutta Mäkelän kolmikkoa, Petteri, Mimosa ja Matti, vastaan mutta he eivät juuri tarvinneet apua tavaroidensa kanssa.

Iltahuudon jälkeen olimme pian valmiit nukkumaan, mutta tovin taas valvottuani päätin kantaa patjani keittiön puolelle, jossa nukuinkin lopulta loppureissun.

21.10. aamuvakion ja sen jälkeen tovin jatkuneen staijin parhaimmistoa olivat 333 anseria ja 60 hanhilajia, jotka muuttivat kaikki turhan kaukaa sekä 3 piekanaa ja 3 turhan kaukaista kihua. Verkoilla yhä vain hiljainen aamu tuotti idäntiltaltin.

Päivällä suuntasimme taas porukalla saaren kiertoon ja homma alkoi mukavasti heti sataman läheltä löytyneellä koiras valkoselkätikalla. Luotsituvalla ylitsemme lensi luotokirvinen, jonka onnistuin jotenkin itse nuijaamaan. Ollessamme kävelemässä Eteläkarilla kuului ja näkyi palokärki, joka kohta suuntasi merelle. Ja pian tämän jälkeen saimme tiedon, että Porissa oli nähty etelään matkaava tunturihaukka. Staijailimme etupäässä merelle siinä toivossa, että lintu olisi löytynyt, mutta yllättäen löysinkin todella ison jalohaukan tulossa suoraan meitä kohti saaren päältä. Lintu näytti valtavalta sen lentäessä aivan suoraan ylitsemme vain parinkymmenen metrin korkeudella. Tuulettelimme kovaa havista ja laitoimme linnun jo tiedotukseenkin, kunnes katsoimme Petterin linnusta ottamat kuvat. Niissähän näkyikin aivan liian pitkät viiksijuovat sekä muutenkin perelle sopivat juovitukset ym. Olimme tehneet perinteisen virheen ja tuudittautuneet ajatukseen rustin tulosta ja keskittyneet vain ihailemaan linnun ylilentoa sen tarkemmin tuntomerkkejä katsomatta. Ja jotta mähertely olisi ollut täydellistä, näkyi pian vielä Petterin hieman muita paremmin näkemä vahvasilmäkulmainen uunilintu, joka kävi lennossa kääntymässä takanamme, mutta palasi saman tien kauas metsään.

Onneksi pian kuulimme hetken jopa laulaneen vuorihempon ja myöhemmin näimme ylilentävänä toisenkin yksilön, joten jotain sain itse sentään pinnattuakin.

Lepistöön päästyämme nousi niityltä äännellen kirvinen, jonka ensimmäinen sirahdus oli hieman löysältä, mutta pari muuta kireämpää, suorempaa ja korkeampaa tuoden mieleen taigakirvisen. Onneksi lintu saatiin pariin otteeseen leppien latvustosta näkyvillekin ja laji varmistettua taigakirviseksi. Linnusta lähti tietysti tieto muillekin, se jätettiin rauhaan puiden latvustoon.

Jatkettuamme kierrosta törmäsimme saareen mökilleen saapuneeseen A.J. Lindiin, joka ihmetteli eivätkö Tomas ja Petteri ole katsoneet puhelintaan. Ana oli nähnyt Parikivien luona tulipäähippiäisen, joka oli lähtenyt kohti Peräkulmaa jo tuntia aiemmin. Viesti oli kyllä saapunut Tomakselle, mutta Petterin numero oli valitettavasti ollut vanha.

Tulipäätä ei kuitenkaan enää löytynyt eikä sitä olleet havainneet verkoilla päivystäneet Hanna ja Elissakaan, jotka verkot suljettuaan suuntasivat Lepistöön taigakirvistä yrittämään Rintamäkien ja Arton ohella, mutta sitä ei enää löytynyt. Sen sijaan he näkivät paikalla renkaallisen asiastica-pähkinänakkelin, jonka Lampisen Markus oli edellisellä viikolla kihlannut.

Meidän kierroksemme jatkui muutamaan otteeseen erittäin lyhyesti näyttäytyneellä naaraspukuisella leppälinnulla ja vielä illan jo hämärryttyä keskeltä metsää Teon löytämällä linnulla, jonka kanssa taas sekoiltiin oikein urakalla. Linnun löydettyään Teo viittoili meitä luokseen ja kuulimmekin pian Petterin kanssa korkeaa hii-ääntä, joka toi heti mieleen sinipyrstön. Petteri jo hälyttikin muut paikalle sinipyrstöä katsomaan, mutta Teon luokse saavuttuamme Teo puhuikin leppälinnusta. Ja lintu löytyikin pian näkyville ja paljastui nuoreksi koiras leppälinnuksi, mutta ääni kyllä oli erittäin sinipyrstömäinen tai mustaleppälintumainen. Valitettavasti lintu katosi pian eikä sitä päästy näkemään lainkaan hyvin. Mikä lie itäinen muleli? Päivämme oli ollut melkoista mäherrystä, mutta olipa aika hyviä haviksia silti saatu oikeastikin tehdyksi!

Illalla kokeiltiin pöllörengastustakin ja varpuspöllö kävi syyshuutamassa pihalla, muttei suostunut verkkoihin. Verkot jo suljettuamme, kävi pihalla helmarikin naksumassa.

22.10. tuulisella aamuvakiolla näkyi kihuja hieman lähempääkin ja 2 saatiin määritettyä leveäpyrstökihuiksi, 1 merikihuksi ja lisäksi näkyi 7 määrittämätöntä. Lepyt onneksi näkyivät Peräkulmaankin. Muutolla näkyi myös suopöllö. Verkoilla oli yhä hiljaista mutta kolme rengastettua idäntiltalttia lienee jonkin sortin ennätys?

Saaren kierroksen aloitimme Peräkulmasta, jonne kävellessämme kuului metsikössä lyhyen mutta äänekkään sarjan äännellyt taigauunilintu! Muuten kierroksen havainnot jäivät vähiin eikä mitään edellispäivän paremmista lajeista nähty. Sen sijaan Hanhiston reunasta löysimme metsäkirvisen. Varmaan edellispäivän mähertelyjemme takia joku jo varmaan arveli meidän erehtyneen taigakirvismäärityksessäkin, mutta ainakin itse olin nähnyt ”hodarin” sen verran hyvin, ettei moiseen ollut tarvetta.

Muiden lopetettua kierroksen Hanhistoon, jatkoin itse Peräkulmaan auttamaan lopulta Hannaa ja Elissaa verkkojen sulkemisessa.

23.10. aamuvakio oli taas tuulinen mutta sen kruunasi komea leveäpyrstökihun ohilento ja lähes samaan aikaan näkyi myös Prakalan taakse aallokkoon laskeutunut etelänkiisla. Ruokkeja, riskilöitä ja haahkoja näkyi hieman enemmän kuin muina aamuina ja taas pari merisirriäkin.

Verkoilla oli yhä hiljaista mutta vihdoin verkkoon osui Elissan kovasti toivomia pyrstötiaisiakin, joukossa yksi mahdollisesti europaean geenejä mukanaan kantanut yksilö. Yleisestikin ottaen se, ettei saaressa ollut lainkaan tyrnimarjoja näkyi etenkin rengastuslajeissa ja saalismäärissä. Kerttuja ei ollut lainkaan ja punarintoja sekä etenkin tiaisia vähän. Urpiaisia ei ollut aiempina päivinä ollut saaressa lainkaan, mutta nyt niitä oli saapunut saareen joitakin parvia, mutta pyrstötiaisten tapaan ne liikkuivat verkkoja ajatellen aivan liian korkealla.

Mäkelöiden siirryttyä pakkailemaan tavaroitaan ja Tomaksen mentyä naapurimme savupiippua nuohoamaan, suuntasimme saaren kiertoon Teon kanssa. Luotsituvalla kuului parin isokäpylinnun ääntelyä ja Lepistössä taigakirvinen löytyi taas. Hälytimme muun porukan sitä katsomaan ja myös teemapyydystämään, sillä metsikkö oli aivan tyyni ja lintu liikkui välillä maassakin ja sen pääsi näkemään aika helposti. Mutta koska muilla kesti päästä paikalle, jätimme linnun taas rauhaan ja lähdimme jatkamaan kierrosta.

Metsäkirvinen löytyi taas Hanhistosta ja leppälintukin näkyi taas vilaukselta, mutta kun saimme tiedon, etteivät bongarit olleet nähneet saati kuulleet hodaria, päätimme palata Lepistöön. Eikä aikaakaan kun taigakirvinen taas löytyi ja pääsimme kaikki paikalla olleet näkemään sen oikein hyvin. Verkkoon se ei kuitenkaan suostunut lentämään. Verkon jo purettuamme näkyi taas samainen pähkinänakkelikin.

Illalla kokeilimme taas pöllöpyyntiä ja samalla Teo suuntasi haavin ja otsalampun kanssa Prakalaan kokeilemaan kurppapyyntiä. Pöllöjä ei havaittu kuin yksi naksuva helmari, mutta Teo onnistui saamaan rengastettavaksi kaksi jänkäkurppaa ja yhden taivaanvuohen!

24.10. verkkoilijat eli Hanna ja Elli lähtivät taas aikaisin ja me muut suuntasimme aamuvakiolle auringon noustessa. Aallokko oli edelleen melkoinen, mutta taas näkyi yksi leveäpyrstökihu sekä saareen saapunut ilmeinen suopöllö. Verkoilla aamun paras oli myöhäinen pajulintu.

Saaren kierros aloitettiin Teon ja Tomaksen kanssa. Taigakirvistä ei tuulisessa Lepistössä näkynyt, mutta samainen tuttu leppälintu nähtiin taas vilaukselta. Sitten paukahtikin verkoilta kunnon pommi, sillä WhatsApp -ryhmään kilahti kuva hippiäisuunilinnusta! Prota kokoontuikin koko porukka Peräkulmaan katsomaan ja kuvaamaan!

Phyllareita tuntui olevan kivasti maastossa, sillä päivän saldoksi saatiin 8 tiltalttiakin. joten seuraavillekin päiville olivat odotukset taas nousussa.

25.10. sumuinen keli pilasi tunnelmaa ja aamuvakiotakin staijattiin puoliunessa vaikka lintuja kuitenkin liikkui lähes siinä missä muinakin aamuina. Kun verkoilta kilahti luuriin taigauunilinnun kuva, päätettiin vakio keskeyttää tunnin jälkeen ja suuntasimme koko porukka ”inoa” pointsaamaan ja kuvaamaan.

Pikaisen aamupalan jälkeen suuntasimme Teon ja kanssa saaren kiertoon ja aloittamaan Peräkulmasta, josta oli taas vaihteeksi saatu yksi ”tristis”. Matkalla kuulimme hetken puiden latvoista korkeaa vingahtavaa ääntä, joka ei oikein sopinut millekään keksimällemme lajille. Onneksi Peräkulman idäntiltaltti äänteli mukavasti kädessäkin ja siitä saatiin näin mukava video ja tulevaisuuden pinna Teolle.

Hanhistoa kompatessamme löysimme reunametsässä hippiäisparven, jota seuloessamme kuulimme muutamaan otteeseen kasmirinuunilinnulle sopivaa ääntä ja näimmekin harmahtavan hippiäisiä hieman kookkaamman linnun lyhyesti, mutta hippiäinen jahtasi linnun tiheän kuusen latvaan, josta se singahti ikävästi puun takapuolelta seuraaviin puihin hippiäisparven mukana metsään kadoten.

Peräkulmaan palattuamme näimme ensin edellispäivänä rengastetun pajulinnun ja sitten suuntasimme metsän puolelle Teon kuuleman hippiäisparven perään. Linnut liikkuivat havupuiden latvustossa mutta yksittäisiä lintuja käväisi myös erään jo lehdettömän koivun latvuksessa. Noin viides lintu, jonka tarkistin näytti jotenkin uunilintumaisemmalta, mutta sen tultua oksien lomasta paremmin näkyviin näin todella räväkät naamakuviot, kauniin oranssihtavan niskavyön ja vihreänkellertävän selän – tulipäähippiäinen! Sain nopeasti sönkötettyä Teolle nuotit linnun löytämiseksi ja Teo jäi pitämään lintua hanskassa, kun itse singahdin hälyttämään vain parin sadan metrin päässä verkoilla olleita Hannaa ja Elissaa lintua katsomaan. Teo sai pidettyä linnun hallinnassa lähes tuloomme saakka, mutta lopulta ”tupähi” oli singahtanut hippiäisten perässä katajikkoon piiloon eikä sitä enää löytynyt.

Samoihin aikoihin Tomas oli jallittanut Hanhistossa metsän puolella korkean vingahtavasti ääntelevää lintua ja saanut siitä äänityksen ja lopulta linnun näkyviinkin – se oli nokkavarpunen. Äänityksen perusteella kyseessä oli Teon kanssa keskellä metsää aiemmin kuulemamme lintu, vaan eipä siitä meille ollut tullut ”nokkanilssoni” mieleen.

Krävelin suunnassa oli yhä vain hiljaista, sentään sepelkyyhky näkyi. Lopulta kolusimme saarta aika pienellä alueella hippiäisparviin keskittyen ja asemaa kohti kävellessä kuulimme taas yhden parven, jota oli samaan aikaan jallittamassa myös verkot jo sulkeneet Hanna ja Elissa. Parvesta löytyi siipijuovafyllari, jolla oli rengas jalassaan. Lintu oli todella korkealla taivasta vasten, mutta nähdyt tuntomerkit sopivat edellispäivänä rengastettuun taigauunilintuun.

Pienen huilin jälkeen suuntasimme vielä Teon kanssa kertaalleen Hanhiston metsiä koluamaan ja löysimme taas yhden siipijuovafyllarin, joka kuitenkin näkyi liian lyhyesti, mutta se olisi hyvinkin voinut olla aamuinen ”humei”. Olisi nyt äännellyt, niin haviksesta olisi saatu ihan kuponkikelpoinen, mutta kun ei niin ei. Samoihin aikoihin Tomas näki vielä Lännennokalla suopöllön ja me näimme vielä Peräkulmassa aika väsyneen oloisen metsäkirvisen.

Illalla saunottiin ja iltahuudon pito meni aika myöhään.

26.10. suuntasin verkoille Hannan ja Elissan kanssa, mutta lintuja tuli niin vähän, että staijasin pääasiassa mantereen suuntaan merelle. Liikennettä olikin alkuun ihan mukavasti ja parhaana näkyi läheltä lentoon noussut etelänkiisla. Myös mm. laulujoutsenia ja tukkakoskeloita näkyi molempia 55 lintua ja yksi muuttava merisirri. Mantereen päällä näkyi useita merikotkia sekä muuttava sinisuohaukka. Pienillä komppauskierroksilla näkyi taas tuttu pajulintu.

Aamustaijilla oli taas näkynyt pari lepyä sekä merikihu muttei juuri muuta. Kierrokselle suunnanneet Teo ja Tomas kuitenkin löysivät heti Ollinrannasta tulipäähippiäisen! Tätä singahti Elissakin bongaamaan nähden matkalla ”vasetin”, mutta ”tupähistä” ei enää ensi havainnon jälkeen nähty kuin ehkä vilaus. Meillä sen sijaan hiljainen verkkoaamu sai pienen piristyksen, kun verkosta tuli erittäin tyypillinen idäntiltaltti sekä vihdoin ensimmäinen urpiainen.

Kun Teo ja Tomas saapuivat kierroksellaan Peräkulmaan, teimme juuri verkkokierrosta, jolla äkkäsin päältämme yli lentäneen muuttohaukan, jonka onneksi hetken huilaamaan istahtaneet Teo ja Tomaskin ehtivät nähdä. Hanna jäi vielä hetkeksi verkoille, kun itse lähdin loppusaarta kiertämään. Parhaana haviksena löytyi tuttu leppälintu, joka päästiin vihdoin näkemään hieman paremmin ja jopa kuvaamaankin kaukaa. Aika selvät paneelit tällä yksilöllä oli siivellä, mutta linnun ei koskaan kuultu ääntelevän – mikä lie samamisicus? Myös asiasticus-nakkeli oli yhä paikalla Lepistössä.

Iltapäivällä olivat Rintamäet poistuneet saaresta, joten väki oli vähenemään päin. Ilta meni sitten pakkaillessa ja siivotessa kämppää,

27.10. keli oli kylmentynyt ja ensimmäistä kertaa aamustaijissa oli kylmä! Havainnot jäivät kuitenkin, 49 pulmusen parvi enteili sekin talven tuloa ja piekanalla tuntui olevan kiire etelään.

Verkoilla oli hieman vilkkaampaa ja lajistokin hieman monipuolisempaa, kun verkosta tuli ensi kertaa niin punakylkirastas, hömötiainen, viherpeippo kuin vihervarpunenkin.

Staijin jälkeen Tomas näki aseman pihalla leppälintulajin, joka oli tn. ”muleli”, sillä se oli lähtenyt lentoon rakennuksen katolta. Saaren kierto jäi vajaaksi, sillä ehdimme Teon ja Tomaksen kanssa koluamaan vain Peräkulman tienoon, josta löytyi yhä vain pajulintu sekä Hanhiston. Eteläkarille Tomas sai jo jatkaa yksin, sillä meidän piti suunnata polkuja pitkin asemalle ja kantamaan tavaroita pikkuhiljaa kohti satamaa. Pian Tomas ilmoitti Eteläkarilta aseman suuntaan lentäneen viiden kirjosiipikäpylinnun parven, jonka onneksi onnistuimme Teon kanssa näkemään. Ja pian perään Tomas ilmoitti löytäneensä mustaleppälinnun.

Venekyytimme saapui ajallaan klo 13:00 ja pian olivat tavaramme kyydissä sekä myöskin Arton erinomaisen hienosti pakkaama aseman toinen jääkaappi. Tomas oli siis ainoa, joka oli yhä jäämässä saareen.

Kuuminaisissa saimme tavarat nopeasti pakattua autoihimme ja jääkaapin noutajalle kyytiin ja sitten olikin aika suunnata pitkälle kotimatkalle. Taas kerran kävi niin, että talvi saapui juuri tänä matkustuspäivänä ja Keski-Suomen poikki ajoimme jo lumisissa maisemissa. Ajokeli oli kertakaikkisen surkea! Lopulta kuitenkin pääsimme Parikkalaan ihan ihmisten aikaan.

J.A.

Aurinko oli juuri nousemassa, kun huomasin siron suohaukan ohittamassa meitä itäpuolelta. Lintu näytti heti erilaiselta kuin olin odottanut, sillä kun ei erottunut minkäänlaista kauluria saati puuhkaa vaikka alapuoli olikin kauniin punertava ja viiruton. Onneksi se kaarsi pari kertaa metsää vasten ja siipien alapintojen kuviointi sekä käsisulkien tummat kärjet erottuivat ja naulasivat määrityksen nuoreksi niittysuohaukaksi.

Petoliikennettä oli muutenkin heti aamusta ja laskimme yhteensä 3 mehiläishaukkaa, 3 sinisuohaukkaa, 24 muuttavaa ja 4 paikallista hiirihaukkaa, 3 tuulihaukkaa, 2 ampuhaukkaa ja paikallisina näkyivät lisäksi 2 merikotkaa, 3 ruskosuohaukkaa sekä 2 kalasääskeä.

Verkoilla oli hiljaista, sillä renkaan saivat jalkaansa vain peukaloinen, 2 punarintaa sekä 2 keltasirkkua. Liejukana oli välillä äänessä lähiruovikossa, mutta ei suostunut näyttäytymään ja lisäksi näimme mm. 4 merimetsoa sekä kuuden sepelhanhen parven.

Kelin huononnuttua kävimme vielä viemässä nakkelipyydyksen Likolammelle, jossa näkyi pari nakkelia, joista toinen oli 3 vuotta aiemmin rengastettu koiras ja naaraan Hanna saikin renkaisiin paria päivää myöhemmin.

15.9. vietimme taas aamusta puolille päivin patotiellä, jossa verkosta saatiin 7r+1k punarintaa, ruokokerttunen, vanha hernekerttu, mustapääkerttu, 4+1k talitiaista sekä keltasirkku. Teeri pulisi syyssoidintaan ja harmaapäätikan ohella äänessä oli pikkutikkakin ja lisäksi näimme vaeltavan pohjantikan. Kurkia nousi yöpymästä 741 lintua mukanaan tällä kertaa 6 jalohaikaraa sekä harmaahaikara.

Aamulla liikkui peippoja muutamia tuhansia ja vihervarpusia joitakin satoja, mutta muuten muutto oli kohtuullisen vaisua, mutta muutama suurempi haapanaparvi (yht. 500) nähtiin mukanaan 50 jouhisorsaa. Petolintupuolelta mainittavimmat olivat pari sinisuohaukkaa sekä nuolihaukka ja päivän parhaat havainnot olivat yllättäen kahlaajia, sillä näimme pari parvea, yhteensä 54 suosirriä sekä 4 tundrakurmitsaa.

Kotiin palatessamme kävimme Kirjolankankaalla toteamassa, että sielläkin oli pari renkaatonta nakkelia.

Alkuviikosta havainnot olivat aika vaisuja: tiistaina sentään näkyi 5 piekanaa sekä taas 8 ”jallua”. Keskiviikkona 18.9. valkoposkia näkyi jo 1300, 60 sepelhanhea, 50 metsähanhea sekä 12 tundrahanhea, kurkia oli muutolla 110 lintua ja kaulushaikarakin näyttäytyi tauon jälkeen, taas 6 jalohaikaraa, 4 suokukkoa sekä taas vaeltava pohjantikka. Iltakäynnillä näkyi isolepinkäinen, ennätykselliset 751 yöpymään saapuvaa kurkea sekä lehtokurppa.

20.9. näkyi pihassa syksyn ensimmäiset tilhet ja Härskiinmutkassa 8 merimetsoa. Illalla vanhempani saapuivat viikonloppuvieraiksi ja koska isäni oli innostunut keräämään Suomi 100 -hengessä lintulajeja ja hurahtanut pelottavan pahasti lintuihin oli viikonlopun ohjelma suunniteltu aikalailla linturetkeilypainotteiseksi. Niinpä käytyämme syömässä ja tutustumassa pikaisesti kylällä parahiksi olleeseen Pimeän kaupan iltaan, suuntasimme patotielle kurkien iltalentoa katsomaan. Laskimmekin taas mukavat 747 kurkea ja näimme ohessa 6 jalohaikaraa, 2 harmaahaikaraa, piekanan, muutaman metsähanhen ym.

21.9. suuntasimme Hannan kanssa lahdelle taas ennen auringon nousua ja pian oli verkko taas lähimetsikössä pyynnissä. Verkolla oli odotetun hiljaista, sillä renkaan saivat vain 2 punarintaa, 3 talitiaista, 5 sinitiaista ja keltasirkku. Aamun piristyksenä näkyi sinirinta sekä suosirri ja närhiä vaelsi länteen 57 lintua. Vanhempani saapuivat Laatolanportissa tarjotun aamupalan jälkeen ja heidän kanssaan pääsimme näkemään jalo- ja harmaahaikaroita oikein hienosti, harmaapäätikan, 18 pyrstötiaisen parven jne.

Päivän pääohjelma oli kuitenkin Saaren kierros, jonne lähdimme puolilta päivin. Aloitimme Pohjasuolta, jossa näkyi piekana, Uukuniemen Suurenjärvenlietteellä päästiin katselemaan ampuhaukkaa ja sieltä matkaa jatkettuamme lensi tien yli pyy. Jyrkilässä nähtiin merikotka sekä isolepinkäinen ja Tarassiinlahdelta löytyi sitten vihdoin hanhiakin, sillä niitähän me olimme vanhemmilleni luvanneet näyttää.

Tornilta näkyi järvellä noin kymmenen tuhannen valkoposkihanhen porukka ja muutamia tuhansia oli vielä lähipellolla. Piekana saalisteli lähistöllä ja merikotka lensi ylitsemme ja valkoselkätikka ohitsemme. Seuloin uimassa ollutta hanhimassaa noin viidettä kertaa, kun huomasin joukossa toiveissa olleen punakaulahanhen! Hanna onnistui näkemään linnun putkestani, mutta isäni ei onnistunut erottamaan sitä massasta. Ja kohta lintu olikin sitten mennyt hukkaan. Etsimme sitä aika pitkään turhaan, kunnes päätin tarkastaa myös lähipellon hanhet ja sieltähän se onneksi löytyi ja vanhempanikin pääsivät tämän kauniin harvinaisuuden näkemään.

Karinmäellä näkyi taas ampuhaukka ja Kanavalammella kellui lähes ainoana lintuna nuori kaakkuri. Pohjanrannassa oli taas valkoposkihanhimassaa ja koko kierroksen ainoa harmaahanhi, metsähanhi. Ilta vietettiinkin sitten Tarvaslammella yhdessä vanhempiemme kanssa hyvin syöden ja saunoen.

22.9. sunnuntaina keli oli tuulinen joten pidimme verkkoa pyynnissä vain pari tuntia ja saimme vain yhden punatulkun ja yhden keltasirkun. Valkoposkihanhia muutti mukavasti mutta tympeän läntistä reittiä arviolta noin 13000 lintua. Sepelhanhia näkyi 310, kaulushaikara näyttäytyi taas ja ”jalluja” näkyi nyt 5 ja syksyn ensimmäinen pikkujoutseninkin nähtiin. Piekanoja muutti 10, ampuhaukkoja 2, kurkia 316 ja sepelkyyhkyjä 1270. Keli oli kylmän pohjoistuulinen, joten kun vanhempani saapuivat, päätimme siirtyä päälintutornille, jossa metsikkö suojasi tuulelta. Havainnot jäivät aika vähiin, mutta sentään uivelo ja tundrametsähanhien seurassa ollut taigametsähanhi nähtiin. Kävimme vielä tutustumassa Kullinsuon ja Lahdenkylän peltoalueisiin, joilta ei havaintoja kertynyt ja sitten pitikin suunnata syömään ja hyvästellä vanhempani kotimatkalle. Illan juoksulenkillä näin vielä Siikalahdella muuttohaukan.

Viikolla hanhia kertyi Siikalahdelle lisää ja 24.9. paikalla oli jo ainakin 6500 valkoposkea, mutta harmaat hanhet olivat yhä kateissa. 25.9. näin kylällä pähkinähakin ja lahdella muutti 6 piekanaa. 26.9. Härskiinmutkasta näkyi muuttava pikkujoutsen, kivillä jopa 15 merimetsoa ja tihkusateessa järven pinnalla saalisteli syksyn viimeinen haarapääsky. Muuten viikon havainnot olivat lähes päivittäin samoja tuttuja lintuja.

Perjantaina 27.9. päätin aloittaa viikonlopun vieton räväkästi eksymällä rajan väärälle puolelle Pohjois-Karjalaan, sillä Joensuun Höytiäisen suistosta oli paria päivää aiemmin löytynyt nuori punapäälepinkäinen, jollaista en ollut kuuna päivänä nähnyt missään päin Maailmaa. Löydettyäni perille kävelin pitkoksia pitkin kohti lintutornia ja näin jo ennen tornia lepinkäisen näköisen linnun lentämässä kohti tornia. Paikalla oli kuvaaja, joka oli juuri kuvannut lintua, mutta kadottanut vilkasliikenteisen linnun juuri hetkeä aiemmin. Hän kuitenkin löysi linnun männystä, jonka suuntaan olin itse nähnyt linnun lentävän, mutta jotenkin en onnistunut itse sitä spottaamaan ennen kuin se taas lensi kohti tornia.

Kipusin torniin, josta oli parempi näkyvyys alueelle ja eipä aikaakaan kun lintu löytyi vihdoin paremmin näkyville. Lintu kuitenkin liikkui todella alhaalla kasvuston katveessa ja vaihtoi paikkaa vilkkaasti. Pystyin kuitenkin näyttämään putkella linnun paikalle sitä katsomaan suoraan töistä ilman kiikareita saapuneelle harrastajallekin.

Koska lintu oli niin vaikean oloinen kuvattavaksi ja menikin kohta taas hukkaan, päätin seuloa järven tyyntä selkää muiden havaintojen toivossa. Yllättäen selältä löytyikin kelluva kihu! Lintu nousi lopulta pienen odottelun jälkeen lentoon ja paljastui vanhaksi vaaleaksi merikihuksi, joka lähti matalalla järven selälle välillä lokkeja jahdaten. Selällä näkyi myös 5 merimetsoa ja ylitsemme muutti myös kapustarinta sekä 6 pikkujoutsenta ja pikkutikka kävi tornin vieressä näytillä. Kun paikalle saapui vielä toinenkin aloittelevampi bongari, alkoi sataa ja lepinkäinen pysyi odotetusti taas piilossa. Päätin kuitenkin auttaa tätäkin harrastelijaa näkemään lepinkäisen ja onneksi lopulta lintu nousi verkkotolpan nokkaan ja pysyikin paikalla niin kauan, että sain siitä ihan kelpo kuvatkin otettua!

Lauantaina 28.9. oli vuorossa perinteinen Siikalahden syyslintupäivä, jona yritimme löytää lahdelta mahdollisimman monta lintulajia. Aloitimme Hannan kanssa pitkällä aamukävelyllä patotieltä Raikanniemeen ja takaisin ja saimmekin hyvän pohjan 50 lajilla. Mitään luhtakanaa, harmaapäätikkaa, peukaloista ja tiltalttia parempaa emme kuitenkaan löytäneet. Pilvien yläpuolelta sentään kuulimme useampia mustalintuparvia. Patotielle palattuamme oli sielläkin aamun havainnot jääneet vähiin ja tyynessä kelissä muutto olikin varsin olematonta. Päivän aikana näkyi kuitenkin yhteensä 1000 sepelhanhea, 31 kuikkaa, 6 tukkakoskeloa, tutut 6 jallua ja 2 harmaahaikaraa, 5 merikotkaa, 4 kanahaukkaa, 3 piekanaa, muuttohaukka, 215 kurkea, 2 kapustarintaa, töyhtöhyyppä, 3 harmaapäätikkaa, 2 valkoselkätikkaa, pohjantikka, 100 tilheä ym. Tornillakin tietysti kävimme, mutta lisälajit sieltä jäivät vähiin. Yhteensä päivän aikana Siikalahdella havaittiin lopulta 76 lintulajia.

Sunnuntaina 29.9. teimme vielä kunnon Saaren kierroksen, mutta linnut olivat käsittämättömän vähissä! Emme alkuun meinanneet löytää edes hanhia, jotka olivat joka pellolla menossa olleiden puintien takia hieman oudoissa paikoissa ja pääosin keskellä järvenselkiä. Emme kuitenkaan jaksaneet hanhia pahemmin seuloa vaan toiveissamme oli mitä tahansa muuta parempaa syyslajistoa, mutta havainnot jäivät todella vähiin. Tarassiilla sentään kellui syksyn ensimmäiset 8 allia ja Kanavalammella samainen kaakkuri oli yhä vain paikalla.

Kuun viimeisenä Siikalahdella oli jo kunnon hanhihässäkkä, sillä lahdella oli ainakin 13000 valkoposkea ja harmaahanhiakin jo muutamia satoja. Muuten havainnot jäivät 3 alliin ja 4 uiveloon ym.

J.A.

Suuntasimme aluksi Espoon Laajalahdelle, jossa heti löysin lietteen kahlaajien seasta jänkäsirriäisen. Suosirrien joukosta löytyi kohta myös pikkusirri ja kohta paikalla koko aamun päivystäneet tutut kertoivat mistä lintumassan keskeltä löytyi myös kuovisirri. Eli vähemmän kahlaajia nähneet retkikaverini pääsivät heti herkuttelemaan hieman paremmillakin kahlaajilla. Toki Laajalahden lintumassasta löytyi myös kapustarintaa, töyhtöhyyppiä, tyllejä, metsä- ja valkovikloja, liroja, rantasipejä, räyskiä, harmaasorsia. harmaahaikaroita, pikkulepinkäinen ym.

Jatkoimme retkeämme Suomenojalle, jossa pienen etsinnän jälkeen näimme 4 liejukanaa, harmaasorsia, punasotka sekä mustakurkku-uikun. Retken viimeinen etappimme oli sitten Ämmässuon kaatopaikk, kun ajattelin, että nyt saattaisi olla retkiseurueeni paras mahdollisuus koskaan nähdä aroharmaalokki. Kaatopaikan aidan takaa näki kyllä aika mukavasti lokkeja, mutta tuuli oli suoraan kompostikasoilta ja niinpä tarkkailupaikallamme oli aivan järkyttävä haju. Puolisen tuntia jaksoimme lokkeja seuloa ja vaikka aroharmaalokkia emme löytäneet, saipahan porukka hieman esimakua ”laridismistä” ja siitä kuinka vaikeita lokit ovat! Vain kertaalleen näin itse yhden kandin, mutta se lennähti lähes saman tien katveeseen.

Kirkkonummella kävin illalla vielä itsekseni Saltfjärdenillä, jossa tapasin Juha Ojalan, jonka kanssa laskimme 675 kurkea, 223 merihanhea ja näimme myös pari jalohaikaraa.

Sunnuntaina suuntasin aika myöhään aamulla taas Laajalahdelle, jossa staijailin tuttujen kanssa mukavaa varpushaukkamuuttoa. Yhteensä laskimme 199 nisaria. 4 jalohaikaraa kalasteli avoimesti lietteellä ja kahlaajamäärät olivat pienentyneet eikä paremmista sirreistä ollut paikalla enää kuin pikkusirri. Päivän parhaat havainnot olivat aika ikäviä, sillä kiljukotkalajin huomasimme hieman liian myöhään sen jo ylitettyä meidät, eikä poispäin liukuneesta linnusta näkynyt oikein mitään tuntomerkkejä – lähinnä clangalta se kuitenkin omasta mielestäni näytti. Korkealta taivaalta löytynyt kurmitsa sen sijaan ei alkuun tuonut järkevää lajiarvaustakaan mieleeni, kunnes Bruunin Mika totesi, että: ”Tuon täytyy olla keräkurmitsa”. Lintu kierteli aivan tolkuttoman korkealla ja kovaa lahden päällä ja olin itse ainoa, joka sai linnun kaukoputkeen ja kyllähän se nuori keräkurmitsa oli!

Päivällä hain Hannan Helsingistä, jossa tämä oli ollut BirdLifen hallituksen kokouksessa ja lähdimme kotimatkalle. Lappeenrannassa stoppasimme Kourulanmäellä bongaamaan edellisiltana löytyneitä mustaleppälintuja ja onnistuimmekin näkemään toisen paikalla olleista nuorista linnuista. Näimme paikalla myös useita kymmeniä hemppoja.

Viikolla kävin taas Siikalahdella, jossa näkyi jalo- (ainakin 3), harmaa (enimmillään 5) ja kaulushaikaroita (ainakin 2), merikotka, ainakin pari sinisuohaukkaa, töyhtöhyyppiä, harmaapäätikka ja iltaisin luhtakanat rääkyivät ja kurkia saapui pohjoispuolelle yöpymään 27.8. 617 yksilöä. 29.8. näkyi ruokiksella nuoren sinisuohaukan kanssa muuttanut nuori arosuohaukka ja illalla teimme lyhyen Saaren kierroksen, jolla näimme Pohjanrannassa 3 sinisuohaukkaa, Suurenjärvenlietteellä sinirinta, punavarpusen ja pari pensaskerttua ja Ryhjässä tien yli lentäneen nokkavarpusen. Illalla suuntasimme vielä patotien lavalle, jossa kurkia saatiin laskettua lähes kautta aikain ennätyssumma 734 lintua. Ja seuraavana päivänä piti taas suunnata Saarelle siinä toivossa, että punajalkahaukkainvaasio olisi ehtinyt tänne asti, mutta havainnot jäivät pariin sinisuohaukkaan, yhteen inhottavan hyvältä näyttäneeseen mutta liian nopeasti katveeseen lentäneeseen pieneen jalohaukkaan, Pohjanrannan ”jalluun” ym.

31.8. kokeilimme sirkkurengastusta Siikalahden ympäristössä yhdellä verkolla ja pohjansirkkuatrapilla. Anivarhain verkosta tuli mukavimpina mustapääkerttu sekä pari lehtokerttua ja muita rengastuksia olivat 2 ruokokerttusta, 3 punarintaa, 2 peippoa, sinitiainen ja 5 talitiaista, muttei yhtä ainoaa sirkkua. Pari pohjansirkkua kävi lavan vieressä tiksahtamassa, mutta verkkopaikalla näitä ei havaittu ainuttakaan. Rengastuksen ohessa staijailimme patotien lavalla koko aamun havaiten 11 päiväpetolintulajia, muttei vieläkään yhtään ”vesparia”. Paras laji näistä oli etelään muuttanut vanha koiras muuttohaukka. Myös 4 ”jallua”, 8 nuolihaukkaa, 2 mehiläishaukkaa, merikotka, kanahaukka, 16 varpus- ja 12 hiirihaukkaa ym. nähtiin. Teimme taas Saaren kierroksenkin mutta tutun laihoin tuloksin, parhaana näkyi taas 3 ”sisua”, punavarpunen Suurenjärvenlietteellä ja Pohjanrannassa ”jallu” ja paluumatkalla Härskiinmutkasta näkyi Akankivillä jopa 12 merimetsoa.

1.9. oli vuorossa ”kesän” viimeinen SSP-pyynti. Meillä oli taas Elli sekä myöskin Hannan muutamia oppilaita seuraamassa rengastusta. Aamu oli yllättävän hiljainen ja verkoista saatiin 1r+1k punarinta, sinirinta, viitakerttunen, hernekerttu, 2 pajulintua, sinitiainen, keltasirkku sekä 12 pajusirkkua. Paras havainto oli pariin otteeseen aivan verkkojen vieressä vaisusti mutta selvästi tunnistettavasti laulanut huippumyöhäinen viitasirkkalintu, jota ei kuitenkaan saatu verkkoon pienellä ajollakaan. Ylitsemme muutti kymmenkunta rautiaista sekä lapinkirvinen, teeri pulisi anivarhain ja myös pähkinänakkelin ääntä kuultiin, harmaapäätikka kuikutti vähän väliä ja kuusitiainen lauloi lähes koko aamun aktiivisesti.

Päivän juoksulenkillä näin Liuharannassa ainakin 35 tiklin parven ja illalla kävimme taas laskemassa kurkia, mutta niitä ei näkynyt kuin 419, sen sijaan jalohaikaroita näkyi nyt 7 lintua.

2.9. lyhyt Siikalahden stoppi tuotti merikotkan takia lennossa olleessa haapanaparvessa näkyneen harmaasorsan. Tuulen takia päätin suunnata lähipelloille, mikä palkittiin, kun viimein löysin nuoren punajalkahaukan Kullinsuolta. Lintu nousi lähes saman tien lentoon langalta ja otettuani siitä pari lentokuvaa enkä sen jälkeen enää löytänyt sitä sinitaivaalta. Illemmalla Härskiinmutkasta näkyi mm. 30 kanadanhanhea.

Muuten viikolla havainnot jäivät vähiin. Oletettavasti samainen harmaasorsa uiskenteli patotien edustalla, töyhtöhyyppiä näkyi enimmillään 15 lintua, 5.9. laskimme 620 kurkea ja taas näkyi 7 ”jallua” ja 6.9. näkyi taas kaulushaikarakin. Yhtenä iltana teimme iltakierroksen lähipelloille ja tarkistimme samalla, josko punajalkahaukka olisi kuitenkin jäänyt Kullinsuolle paikalliseksi. Lintuhavaintoja ei retkeltä kertynyt mutta Kontiolammella näimme komean ilveksen, joka hölkkäsi hetken automme edessä.

8.9. kokeilimme taas sirkkupyyntiä ja havaitsimmekin muutaman pohjansirkun jo ennen kuin yksi löysi tiensä verkoonkin. Muita rengastuslajeja olivat 11 punarintaa, ruokokerttunen, tiltaltti, 2 sinitiaista, 6 talitiaista, puukiipijä, 3 keltasirkkua ja pajusirkku. Puskista löysimme myös rätisevät peukaloisen ja pikkusiepon sekä hernekertun, hippiäisiä sekä hii-äänisen tiltaltin, jota ei kuitenkaan nähty kovin hyvin. Patotien staiji tuotti parhaana kaakkoon muuttaneen punajalkahaukan, mutta myös mm. harmaahaikaran, 5 “jallua”, 3 mehiläishaukkaa, sinisuohaukan, kapustarinnan, suokukon, 5 palokärkeä, harmaapää-, valkoselkä-, pikku sekä pohjantikan, parisataa metsäkirvistä, rautiaisia, kuusitiaisen, harmaasiepon sekä pari lapinsirkkua.

9.9. lintutornilta näkyi uivelo ja tiistai-iltapäivästä lämpötila nousi vielä kertaalleen hellelukemiin. Vietin leppoisaa kesäiltaa kurkia laskien ja laskinkin 734 yksilöä. Paras havainto oli kuitenkin puskista tien reunaan ilmestyny ja hetken suoraan minua kohti hölkännyt villisika! Otus kuitenkin kuuli jo kaukaa auton olevan tulossa ja katosi takaisin puskiin eikä enää tullu näkyviin uudelleen. Näin myös 7 jalohaikaraa, kaulushaikaran sekä 4 liroa.

Sitten sää muuttuikin huomattavasti syksyisemmäksi. Toki tuuli oli yhä navakasti etelästä. 12.9. lahdella näkyi 6 metsähanhea muutolla sekä 6 suosirriä laskeutumassa ruovikon taakse piiloon.

J.A.

Löysimme Taipaleenrantaan aika helposti ja olimme saaneet linnun jo nähneeltä bongarilta hieman lisäohjeita ja niinpä itse kuningaskalastajakin löytyi saman tien. Lintu istuskeli veteen kaatuneen kuusen oksalla ja tähysteli saalista. Käppäilimme hieman lähemmäksikin lintua ja saimme siitä skoupattua jonkinlaiset kuvatkin.

Paluumatkalla stoppasimme Kuolemanlammella, jonka ränsistyneeseen lintutorniin ei enää ollut asiaa. Saaren Pohjanrannassa näkyi kolme harmaahaikaraa. Iltapäivän lenkillä kuulin Tiviällä pohjantikan ja illalla Siikalahdella näkyi kaulushaikara ja 22 kurkea.

29.7. sateisiin kyllästyneenä suuntasin illalla Savon puolella olevalle kaakkurilammelle, jolla näkyi molemmat vanhemmat poikasen kanssa. Matkalla näin yllättäen metsoperheen, jossa oli emon lisäksi sekä koiras että naaraspoikasia yhteensä ainakin neljä isoa poikasta.

1.8. minulla oli työpäivä Imatralla, joten päätin samalla haukata palan kakkua ja olin liikenteessä jo aamuyön pimeydessä. Nappasin Caireniuksen Sampsan Joutsenosta kyytiin ja jatkoimme Taipalsaaren Liukkolaan. Odottelimme hetken rantalaiturilla staijaillen ja yllättäen lyhytnokkahanhi saapui yksin ehjin siivin lentäen lähilaitumelle, jolla pääsimme katselemaan ja kuvaamaan sitä todella läheltä.

Koska kuukausipinnahanhi oli näkynyt niin helposti, suuntasimme Lappeenrannan Toikansuolle mutta Askolan altailla oli hiljaista. Sampsan takaisin Joutsenoon tipautettuani kävin vielä Korvenkylän altaalla, jossa oli nähty aiemmin pariin otteeseen pikku-uikkua, mutta näin vain mustakurkku-uikkuemon poikasen kanssa.

Työpäivän jälkeen pysähdyin vielä kotimatkalla Simpeleen Lahnasella, jossa virtavästäräkkikoiras näkyi saman tien. Vieläkään mikään ei kuitenkaan viitannut siihen, että se olisi kantanut ruokaa poikasille.

2.8. ainoaksi mainittavaksi havainnoksi näkyi Siikalahdella taas jalohaikara, mutta 3.8. suuntasimme Hannan ja Elissan kanssa Lappeenrantaan yhdistetylle lintu- ja kauppareissulle. Aloitimme Korvenkylän altaalta, jossa pikku-uikku näkyi nyt hienosti mutta lyhyesti. Ravattilan turkinkyyhkyt pysyivät taas kerran piilossa, mutta jokunen uuttukyyhky sentään nähtiin. Kotasaaren altailla sitten etsiskelimme sitruunavästäräkkejä. Näimme heti saavuttuamme hyvän näköisen juv-kandin vilahtavan kasvustoon ja Hanna kuuli sopivan äänenkin, mutta sitten reiluun puoleen tuntiin emme enää nähneet saati kuulleet mitään. Olimme juuri lähdössä pois, kun kuulimme terävää sittiksen ääntä taivaalta ja näimme naaraan laskeutuvan ihan mukavasti näkyviin lietteen kasvustoon.
Toikansuollakin kävimme, mutta havainnot jäivät neljään lapinsirriin, pariin pikkutylliin, pyrstötiaisparveen sekä vilaukselta näkemääni ampuhaukkaan. Kauppakierroksen jälkeen päätimme vielä käydä Taipalsaaren Liukkolassa, jossa lyhytnokka uiskenteli kanadanhanhiparvessa, mutta koko parvi ui lähes saman tien katveeseen, joten päätimme lähteä kotimatkalle.

Kävimme vielä uudelleen vetämässä Ravattilassa vesiperän ja Immalanjärven stoppi tuotti vain tolkuttomat määrät – 175 kalatiiraa ja 170 silkkiuikkua sekä muutaman pikkulokin ja valkoselkätikan.

4.8. iltakäynti Siikalahden tornille tuotti mieluisan yllätyksen, kun näimme heinätavinaaraan neljän vielä aika pienen poikasen kanssa. 5.8. iltamyöhäinen rengastussessio Tarvaslammella tuotti kaksi kehrääjää.

6.8. Härskiinmutkasta näkyi merimetso ja Siikalahdella lauloi vielä vaisusti kuhankeittäjä. Illalla kävimme Saaren Pohjanrannassa, jossa näkyi jalohaikara. 8.8. Siikalahden iltaretkellä näkyi jo 132 yöpymään saapuvaa kurkea ja 9.8. lahdella näkyi pitkästä aikaa kanahaukka.

10.8. oli vuorossa taas SSP. Aamu alkoi todella mukavasti, kun verkkoja pystytellessämme lensi juuri vielä avattavanamme olevaan verkkoon nuori viitasirkkalintu! Olimme odottaneet, että verkoilla olisi nyt todella vilkasta, mutta lintuja tuli koko aamun aika vähän mutta tasaisesti kuitenkin. Yksilömäärä ei noussut kuin 40 rengastukseen sekä 1 kontrolliin, mutta lajimäärä oli sitäkin komeampi. Saldomme oli punarinta, leppälintu, pensastasku, viitasirkkalintu, ruokokerttunen 4, hernekerttu 6, pensaskerttu 3, lehtokerttu 4, pajulintu 7+1k, kirjosieppo, talitiainen, pikkulepinkäinen, peippo, punavarpunen 3, keltasirkku sekä pajusirkku 3. Rengastelun ohessa näimme myös pari kaakkuria, pari harmaahaikaraa, kanahaukan, 9 tikliä sekä kuulimme harmaapäätikan ja kuusitiaisen. Illalla Siikalahdella näkyi vielä jallu sekä vaseti.

11.8. teimme Hanna, Elissan ja Miikan kanssa Saaren kierroksen, jonka saldoa olivat mm. pari jalohaikaraa Pohjanrannassa, uuttukyyhky Kirjavalassa sekä kuuden parvi Pohjasuolla – tämä saattoi hyvinkin olla Parikkalan ensipesintä? Sinisuohaukkanaaraat nähtiin niin Tetrisuolla kuin Pohjasuolla, merikotka Kanavalammella ja yllättävimpänä näimme Karinmäessä tien varressa esillä käväisseen ruisrääkän.

12.8. näkyi Siikalahdella kaksi pohjoiseen matkannutta jalohaikaraa sekä merikotka ja kuului harmaapäätikka. Ja 13.8. lahdella näkyi mm. kaulushaikara, 247 kurkea, uivelo, 6 punasotkaa, satakieli sekä kuului 7 luhtakanaa sekä 1-2 liejukanaa.

15.8. Kullinsuolla laskin yhdeltä pellolta huikeat 52 pensastaskua ja illalla laskin lahdelta 243 kurkea sekä näin 7 muuttavaa kapustarintaa.

16.8. lähdimme Caireniuksen Sampsan kanssa Hankoon, sillä taas kerran edessä oli lähes vuosittainen epätoivoinen riuttatiiraelistyritykseni. Matkan varrella teimme illan jo hämärtäessä stopin Espoon Ämmässuolla, jossa yritimme löytää paikalla harmaalokkien seassa olleita aroharmaalokkeja, mutta ainoat näkemämme kandit olivat liian kaukana. Jatkettuamme matkaa näimme vielä Raaseporin Tammisaaren Trollbölessä lehtopöllön, joka liiti tien yli ja nappasi jonkin otuksen evääkseen pyörätieltä ja jatkoi matkaa.

Nukuimme muutaman tunnin erään sataman parkkipaikalla, Sampsa autossa ja minä telttapatjalla männikössä. Nukkumista häiritsivät kaiken maailman hiipparit, joista eräskin suunnisti metsässä surkean otsalampun kanssa ja kävi mm. keskellä yötä koputtamassa auton ikkunaan ja pyytämässä Sampsalta vettä. Niinpä ainakin itselläni unet jäivät noin tuntiin.

17.8. amulla olimme sitten jo ennen auringon nousua kävelemässä Uddskatanin niemen luontopolkua. Stopppasimme Gåsörsvikenillä, jolta löytyi mukavasti kahlaajia. Vuodariksi napsahtivat 2 punakuiria, 10 isosirriä sekä äännellen ylitsemme lentänyt tundrakurmitsa. Myös mm. tyllejä oli 55, suosirrejä 45, mustaviklo, 42 valkovikloa, 2 punajalkavikloa mutta särkällä ainoa iso tiira oli räyskä ja muutenkin merellä näkyi todella vähän tiiroja ja nekin olivat kaikki kalatiiroja.

Lopulta jatkoimme Haliakselle, jossa Aintilan Aki kutsui meidät staijiseurakseen bunkkerille. Muutaman tunnin staijilla näkyi jonkin verran vastatuuleen muuttaneita metsäkirvisiä ja keltavästäräkkejä, muutama pikkukuovi, 19 kapustarinnan parvi sekä viimeisenä lajina parin tyllin kanssa muuttanut pulmussirri.

Päivällä kävimme vielä Vedagrundetilla, jossa kaiken maailman rannassa hiippaavat ihmiset olivat ajaneet tai juuri ajamassa kahlaajia tiehensä. Sentään kolme kuovisirriä näkyi vuodariksi ja särkällä loikoili kalatiirojen seurassa pari räyskää. Riuttatiira jäi kuitenkin edelleen näkemättä.

Iltapäivällä olimme taas Ämmässuolla, josta pitkällesten lokkiseulontojen jälkeen löytyi kuin löytyikin yksi nuori aroharmaalokki. Kyseisenlaisesta yksilöstä emme olleet nähneet kuvia Tiirassa tai Facebookissa ja kun vielä kerran aloin tarkistella kuvia Tiirasta, olivat lokkilaskijat juuri ladanneet päivän havaintonsa Tiiraan ja kuvattuna oli juuri kyseinen loppukesän yhdeksäs aroharmaalokki. Meille tämä oli siis käytännössä sponde.

Stoppasimme vielä paluumatkalla Kouvolan Korian Oivonojalla, jolla ei näkynyt kahlaajia, mutta lähistöllä näimme keskenään kisailleet pahasti sulkivan koiras sinisuohaukan sekä nuoren naaras kanahaukan.

18.8. muutaman tunnin yöunien jälkeen suuntasimme Hannan kanssa taas SSP-pyyntiin. Odotuksemme olivat korkealla, mutta yhä vain verkoilla oli tasaisen vaisua. Tiaiset eivät ole vielä liikkeellä, joten ne eivät ole nostamassa saalismäärää. Saldona oli metsäkirvinen, punarinta 1k, pensastasku 3+1k, laulurastas, ruokokerttunen 4, pensaskerttu 2, lehtokerttu, hernekerttu 6, pajulintu 3, kirjosieppo, pikkulepinkäinen 6, viherpeippo 2 ja pajusirkku 6. Kuulimme ohessa palokärjen, harmaapäätikan, pikkukäpylintuja sekä punavarpusen ja näimme taas tiklejä.

Viikolla Siikalahden käynneillä näkyi ensin 19.8. vain yhtä jalohaikaraa, joka oli kuitenkin uusi tuttavuus täysin ehjine siipineen ja 20.8. paikalle oli saapunut sille kaveriksi viisi hieman risasiipistä lintua. Ruokatuntikäynnin muuta antia olivat länteen kurkku täynnä lentänyt pähkinähakki, pari merikotkaa sekä metsästyksen alettua saapuneiden sinisorsaparvien ohessa lahdelle laskeutunut 24 lapasorsan parvi. Muuten viikolla näkyi vielä harmaapäätikkaa, valkoselkätikkaa ym. ja iltaisilla kurkilaskentakäynneillä näkyi lehtokurppia ja kuului luhtakanoja ja enimmillään laskimme 22.8. Partasen Harrin kanssa 402 kurkea ja 23.8. perjantaina havainnot jäivät kolmeen jalohaikaran ohella, merikotkaan, nuoreen kanahaukkaan, käkeen, pikkulepinkäiseen sekä 110 räystäspääskyyn.

J.A.

12.7. suuntasin illasta kohti Joutsenoa, jossa kävin ensin Korvenkylän altaalla nähden liejukanan, mustakurkku-uikkuperheen sekä naaras heinätavin. Sitten nappasin Caireniuksen Sampsan kyytiin ja jatkoimme Taipalsaaren Liukkolaan, jossa olivat kuukausipinnabongarit jo pointsanneet Suomen ensimmäistä heinäkuista lyhytnokkahanhea toista viikkoa vaihtelevalla menestyksellä. Lintu oli liikkunut isolla alueella Saimaata kanadanhanhiparvessa ja jotkut olivat saaneet hakea lintua useita kertoja ja kymmeniä tunteja ennen kuin olivat sen nähneet. Sampsallekin yritys oli jo kolmas mutta onneksi nyt lintu löytyi helposti. Tämä sulkiva lintu uiskenteli kanadanhanhiparvessa, jossa oli vielä kohtuullisen pieniäkin poikasia mukana, joten eiköhän lintua joudu bongaamaan taas elokuussakin?

Jatkoimme Sampsan kanssa retkeä Lappeenrannan Askolan altaille, jossa näkyi 11 lapinsirriä, pikkusirri, suosirri, punajalkaviklo, 4 pikkutylliä, 5 meriharakkaa ym. sekä jo jokusen päivän paikalla viihtynyt ristisorsa. Näimme myös pitkäpyrstöisen ja lupaavan oloisen västäräkin lennossa altaiden päällä, mutta kalkkia oli niin pahasti ilmassa, että linnun väreistä ei saatu mitään selvää.

Pappilanniemen visiitin jälkeen suuntasimme taas Joutsenoon ja kiertelimmekin Joutsenon lintupaikkoja koko yön. Yön parhaita havaintoja olivat lehtopöllöpoikue ja peltosirkku Ravattilassa, viiriäinen sekä suopöllöpoikue Konnunsuolla, muutama pensassirkkalintu, viitakerttuset, lukuisat ruisrääkät ja useampikin sarvipöllöpoikue.

Aamun vihdoin lämmettyä suuntasimme Kotasaareen, josta löytyi jo aiemmin paikalla vilaukselta nähty sitruunavästäräkkipoikue. Pari poikasta näkyi helposti mutta aika kauan saimme etsiskellä emoa näkyviin, vaikka senkin äänen kuulimme sitä ennen useita kertoja. Paikalla näkyi myös pikkutylli, lapinsirri sekä kuului rytikerttunen, keltavästäräkki, harmaapäätikka ja fasaani.

Aamulla ajellessani jo kohti kotia näin Joutsenon Pappilankankaalla pari kangaskiurua ja monista västäräkkihavainnoista innostuneena pysähdyin vielä Rautjärven Kokkolanjoella Lahnasen voimalalle ja kuinka ollakaan padon alla näkyi västäräkkien ohella virtavästäräkkinaaras!

14.7. aamusta suuntasin Melkoniemen metsiin ja pitkästä aikaa näin metsän yksinäisen kuukkelin. Kuulin myös pari pikkukäpylintua. Kävin myös naapurin puolella Savossa tarkistamassa, että kaakkuri oli onnistunut pesinnässään ja emon kanssa lammella uiskenteli jo isokokoinen poikanen. Keskipäivän pitkällä juoksulenkillä kuului Siikalahden Huhmarisessa aktiivisesti mutta vain hetken laulanut idänuunilintu. Lähistöllä lauloi myös tiltaltti ja äänteli töyhtötiainen.

15.7. kuului Parikkalan aseman suunnasta jo odotettu pähkinähakin rääyntä vuodenpinnaksi ja seuraavana päivänä 16.7. näkyi S-Marketin takarannassa valkoposkihanhipoikue. Siikalahden visiitillä näkyi jalohaikara, pari kaulushaikaraa sekä kuului kuhankeittäjä ym. Ja 17.7. näkyi kylällä pitkästä aikaa niin hemppo kuin tiklikin. Hanna kuvasi osittaisen kuunpimennyksen alun iltayöstä. Muutamana seuraavana päivänä havainnot olivat vain jo edellä mainittuja lintuja.

20.7. suuntasimme Hannan ja Elissan kanssa Saaren kierrokselle, joka alkoi Rautalahdella nähdyillä harmaahaikaralla sekä pikkulepinkäisparilla ja sitten Saaren Akanvaaran Tetrisuolla vain Hanna kuuli hetken äänessä olleen viiriäisen. Pohjanrannassa näkyi taas pikkulepinkäinen sekä perhoselikseksi isokultasiipinaaras. Suurenjärvenlietteellä käynnistä ei jäänyt mitään kerrottavaa. Jyrkilässä näkyi kuoviparvessa pari suokukkoa sekä pikkukuovi ja Tarassiinlahdella näkyi pikkulokki. Kanavalammella 2v merikotka säikytteli sorsia, joiden joukossa ei kuitenkaan ollut mitään parempaa. Palailimme lopuksi vielä kertaalleen yrittämään viiriäistä mikä kannatti sillä 6-tien päältä löytyi matalalla saalista etsiskellyt haarahaukka. Tarkistettuaan ainakin yhden kumisaappaan sekä rekan renkaan palasia, haukka siirtyi erään maatilan päälle kaartelemaan. Viiriäistä ei kuitenkaan kuulunut.

21.7. oli vuorossa taas SSP-pyynti ja aamu alkoikin lupaavasti, kun verkoista tuli mukavasti lintuja. Tahti kuitenkin hiljeni muttei onneksi hyytynyt täysin missään vaiheessa ja niinpä kuuden tunnin pyynti tuotti 14+2k ruokokerttusta, 14+1k pajulintua, 3 viitakerttusta, 3 pajusirkkua, 2+1k pensaskerttua, 2 keltasirkkua, 2 punavarpusta, peukaloisen, metsäkirvisen, lehtokertun sekä viherpeipon. Oheishavainnot jäivät 7 harmaahaikaraan.

Iltapäivän perhoskierroksella ihmettelimme keisarinviittojen runsautta ja taas näkyi yksi häiveperhonenkin, joka on ollut ilahduttavan runsas. Lenkillä näin Siikalahdella vielä rantakäärmeen ja iltakäynnillä patotiellä lauloi taas rytikerttunen varsin äänekkäästi.

Viikolla ei uusilla havainnoilla mässäilty, 23.7. Lahnasella käytiin tarkistamassa virtavästäräkkitilanne ja nähtiinkin ilahduttavasti koiraslintu eli paikalla on pari ja toivottavasti vielä myöhäinen pesintäkin. jalohaikaroita näkyi vaihteeksi taas kaksi lintua ja 25.7. näkyi lahdella kaksi jalohaikaraa. 25.-26.7. yöllä kävin kuuntelemassa viimeksi nuijaamani viiriäisen Akanvaaran Tetrisuolta, jossa se pytpytteli aktiivisesti vaihtaen välillä paikkaa aika paljonkin. Ohessa kuului kapustarinnan ääntä ja näkyi kehrääjä.

Päiväperhoslajisto muuttui ja isoja tummia ei juuri enää näkynyt, haapaperhosnaaras ainoana Tarvaslammella. Sen sijaan toisen sukupolven tummia karttaperhosia alkoi näkyä siellä täällä ja hellekelien mukana saapui taas aivan tolkuttomasti ohdakeperhosia, myös ensimmäiset neitoperhoset nähtiin.

27.7. oli historian lämpimin SSP-pyynti ja jo aamuyöstä oli jo 18,5 astetta jo kymmeneltä mittari lähenteli jo 30 astetta. Lintuja kuitenkin liikkui ihan mukavasti, etenkin ruokokerttusia. Aamun verkkosaldo oli: ruokokerttunen 24+4k, pajulintu 7+1k, viitakerttunen 5, viherpeippo 3, pajusirkku 2+1k, hernekerttu 2, pensaskerttu 2, lehtokerttu, sinitiainen, talitiainen, punarinta, pensastasku sekä laulurastas 1. Ohessa kuului länteen muuttanut kirjosiipikäpylintu.

J.A.

Käveltyämme pitkät käytävät matkatavarahihnoille, löytyivät laukkumme nopeasti ja sitten kävelimme passitarkastuksen jälkeen lentoaseman remonttien takia normaalia pitemmän matkan kohti bussipysäkkiä, jolta oli kyyditys Lentopysäköinnin parkkialueelle. Laitoin tekstiviestitse kyytitilauksen ollessamme kävelemässä kohti pysäkkiä ja kyyti saapuikin juuri perille päästyämme. Ja pian olimme pakkailemassa tavaroitamme autoon ja pääsimme matkaan kohti saloa, jonne oli matkaa 116 kilometriä.

Matka sujui nopeasti, mutta juuri Saloon päästyämme oli bensatankkimme niin tyhjä, että meidän piti vielä käydä tankkaamassa, jotta uskalsimme ajaa viimeiset kuusi kilometriä Halikonlahdelle.

Perillä oli porukkaa jo kävelemässä tyytyväisinä pois alueelta, jolla lintu oli ollut muutamien kasojen tuntumassa. Se oli laulanutkin välillä innokkaasti. Kukaan ei kuitenkaan sanonut, että lintu oli ollut kateissa jo jonkin aikaa. Pelipaikalle päästyämme selvisi, ettei lintua ollut nähty noin puoleen tuntiin.

Odottelimme linnun putkahtavan esiin hetkenä minä hyvänsä, mutta tiesimme kyllä kuumimman iltapäivähetken olevan aika huono aika mille tahansa linnulle. Lisäksi tuuli oli aika voimakas. Eräs linnun jo nähnyt kuvaaja ilmoitti komppaavansa aluetta ja oli jo saman tien menossa kasojen välissä. En kyllä ainakaan itse nähnyt toiminnassa mitään järkeä. Komppasipa hän kuitenkin esiin ensin aikuisen peltopyyn ja kohta vielä poikasenkin. Nämä eivät kuitenkaan kuulemma ole pinnakelpoisia edes näin lisäännyttyään. Odotellessamme näimme myös mm. meriharakan ja keltavästäräkin ja kuulimme luhtakerttusen.

Kun onneksi kovin varovainen ja ehkä lopulta kuitenkin täysin harmiton komppaus oli ohi, jatkoimme odottelua, joka lopulta palkittiin, kun ruskopääsirkku tupsahti jostain kasojen edustalla olleen ohdakkeen latvaan. Se oli siinä vain noin minuutin näkyvissä, mutta ehdin siitä jonkin kuvankin ottaa. Sitten se taas lennähti jonnekin kasojen väliin katveeseen.

Kun lintu oli nähty, päätimme Hannan kanssa lähteä kotimatkalla. Ruskopääsirkkuja olimme kuitenkin Etelä-Uralin matkoillamme nähneet ja kuvanneet runsaasti, joten enempää ei lintua tarvinnut jäädä tuijottelemaan.

Kotiin päästyämme nostimme tavaramme parvekkeelle taas odottamaan pesua ja ludekäsittelyjä, kaivoimme optiikan esiin ja lähdimme SSP-pyyntipaikallemme laittamaan verkot pauloille.

22.6. parin tunnin unien jälkeen suuntasimme SSP-pyyntiin ja klo 3:30 oli verkot pyynnissä. Kuuden tunnin aikana verkoista saatiin ihan mukavasti lintuja: västäräkki 1, punarinta 1, pensastasku 2, mustarastas 1, punakylkirastas 1, ruokokerttunen 8r+2k, pensaskerttu 3, lehtokerttu 1, pajulintu 2r+1k, sinitiainen 1k, talitiainen 8r+1k, viherpeippo 7, vihervarpunen 4, keltasirkku 1 ja pajusirkku 2k. Ohessa näimme myös kohti etelään äännellen muuttaneen kapustarinnan.
Viikolla edessä oli paluu karuun arkeen ja havainnot jäivät aika vähäisiksi. 24.6. kävimme heinäkurppapaikalla kuulostelemassa tilannetta ja vain yksi lintu oli vaisusti äänessä. Linnut olivat keväällä tulleet sen verran aikaisin, että ilmeisesti soidinkausi oli jo päättymässä. Ohessa kuulimme pensassirkkalinnun vuodariksi ja luhtakerttusen Parikkala-vuodariksi. Vuorokauden vaihduttua Siikalahdella kuului pikakierroksella 8 luhtahuittia.

25.6. kävin Siikalahdella bongaamassa joka vuosi Parikkalassa käyvän hyvän ystäväni Harri Oreniuksen löytämän jalohaikaran ja ohessa näimme myös heinätavin sekä kaulushaikaran. Kävimme yöllä myös muutaman tunnin yöretkellä mutta havainnot jäivät vaatimattomiksi.

27.-28.6. yöllä saapui veljeni Pirkka pitkäksi viikonlopuksi meille, mikä tiesi tietenkin armotonta revittämistä. Itselläni oli juuri Japanin reissusta vuorokausirytmi normalisoitunut, mutta taas se pistettiin aivan sekaisin. Käytyämme juuri ennen ABC:n sulkeutumista syömässä, suuntasimme vielä Särkisalmen yölaulajapaikoille. Havainnot jäivät kuitenkin muutamaan viitakerttuseen. Viimeiseltä paikalta Kukonkannan raviradalta löysimme kuitenkin vuodariksi rytikerttusen.

Perjantaina 28.6. minulla oli vielä työpäivä, ja päivän Siikalahtikäynnin antia olivat mm. valkoposkihanhi, mustaviklo ja 10 nuolihaukkaa. Lisäksi Moskuuniemen Hernesaaresta näkyi 17 kanadanhanhen parvi. Nukuttuamme kunnon päiväunet, suuntasimme koko yön retkelle. Aloitimme Siikalahdelta, josta löytyi myös rytikerttunen. Sitten pointsasimme Pirkalle ruisrääkkiä, pensassirkkalinnun ja luhtakerttusen, mutta heinäkurppaa ei enää kuulunut. Kehrääjää ei meinannut löytyä vakiopaikoilta, mutta se kaikkein vakioin paikka eli Sounio sitten tuotti tulosta.

Sitten otimmekin suunnan Saarelle. Etsimme ensin Akanvaaran Tetrisuolla olleita viiriäisiä aika pitkään, mutta havaintomme jäivät yhteen tai kahteen vaisusti laulaneeseen peltosirkkuun. Ilma viileni todella nopeasti ja me olimme lähteneet ennen puoltayötä liikkeelle aika kepoisesti pukeutuneina, kun mittari oli vielä näyttänyt 16 astetta ja nyt oli enää 7 astetta.

Pohjasuolla kuulimme pensassirkkalinnun ja Ratilassa näkyi suopöllö. Pohjanrannasta löytyi luhtakerttunen ja Suurenjärvenlietteelle päästyämme laski mittari pahimmillaan vain 2,5 asteeseen! Silti sumuisen pellon perällä lauloi pensasirkkalintu ja luhtakerttunen aktiivisesti. Kauempaa kantautui myös valkoselkätikan rummutus. Jyrkilässä näkyi jo päivän toinen uuttukyyhky, mikä on kesällä oikein hyvä laji Parikkalassa. Tarassiin havainnot jäivät pieneen pikkulokkiparveen. Tarassiilta liikkeelle lähdettyämme näin isokokoisen pikkulinnun lennähtävän matalalla tien yli. Kohta toinen laskeutui keskelle tietä ja laji paljastui jo ekan havainnon perusteella epäilemäkseni – nokkavarpusia! Linnut nousivat erään pihan puihin ja istuskelivat siellä aivan vieretysten ja saimme ne tunnistettua pariskunnaksi. Kanavalammella lauloi pari kuhankeittäjää, luhtahuitti huittaili ja palokärki rummutti. Karinmäessä näimme vielä pienellä tulvalla viisi liroa ja Ollukan peltojen yli kantautui järveltä luhtahuitin sivallus.

Sitten jatkoimme takaisin Parikkalaan ja suuntasimme kuukkelimetsiin. Kuukkelia saati pikkusieppoa tai idänuunilintua emme löytäneet, mutta pyyperheen, pohjantikan, tiltaltin, hömö- ja töyhtötiaisen, hippiäisen, punatulkkuparin sekä pikkukäpylintuja. Sitten alkoikin jo päässä pätkiä siihen malliin, että oli suunnattava pitkille päiväunille.

Illalla kävimme taas Siikalahdella, jossa ihmettelimme hetken satakielipoikueen outoa ääntelyä, ennen kuin emokin alkoi varoitella. Muuten havainnot jäivät aika vähiin. Illalla syömässä käytyämme, kävimme tarkistamassa, että Kesusmaan Valkialammen mustakurkku-uikut olivat saaneet kaksi poikasta ja matkalla näimme pikkulepinkäisen, joka on ollut tänä vuonna todella kateissa. Sitten olikin taas aika mennä nukkumaan.

30.6. oli vuorossa taas SSP, jossa saimme pensastaskun, 5r6k ruokokerttusta, hernekertun, 1r1k pernsaskerttua, 3 lehtokerttua, 9 pajulintua, 11 viherpeippoa, komean koiras punavarpusen ja pajusirkun. Ohessa näimme kohti koillista muuttaneen tundrametsähanhen ja ylitsemme lentäneen tiklin.

Päivän Siikalahtikäynnillä näimme ainakin viisi haapaperhosta, herhiläisen, 6 mehiläishaukkaa, närhiperheen, pari valkoselkätikkaa ja kaulushaikaran. Rengastimme myös pari kurjen isokokoista poikasta, jotka sattuivat olemaan mukavan lähellä tietä. Illalla kävimme vielä Oravanniemessä nähden matkalla pyyn ja järven selällä lennelleen tuhkaselkälokin sekä tukkakoskelon. Yöllä kävin vielä lenkillä Pirkan oltua matkassa pyörällä. Toivoimme vielä löytävämme Pirkalle vuodariksi sarvipöllöä tai meille molemmille viitasirkkalintua, mutta havainnot jäivät ruisrääkkään ja viitakerttusiin. Pikakäynti Siikalahden ympärikin tuotti vain rytikerttusen ja kehrääjän.

Pitkän viikonlopun aikana olimme nähneet 110 lintulajia sekä tuhkaselkälokin. Pirkka oli minun perjantaina töissä ollessani nähnyt harmaahaikaran ja kuullut sirittäjän ja ainoa vain minun näkemä laji oli pikaisesti lennossa käynyt heinäkurppa, joka oli ainakin minulle uudessa paikassa, mutta näistähän ei ole nykyisin ollut tapana puhua ääneen.

Viikolla olikin vihdoin aikaa yrittää hieman saada univelkoja kuitattua ja myöskin kääntää vuorokausirytmiä vähän järkevämmäksi. 3.7. näkyi Siikalahdella taas jalohaikara ja kuului tikli. 4.7. Imatran töpäivän jälkeen pointsasin liejukana vuodariksi Joutsenon Korvenkylän altaalta ja illalla Lappeenrannassa käytyäni, kävin Askolassa, jossa näkyi meriharakoita, punajalkavikloja ja metsäviklo. 5.7. Siikalahdella oli jo kolme jalohaikaraa, joista itse näin kaksi. Kaulushaikara lenteli vähän väliä patotien yli ja merikotkakin näyttäytyi pitkästä aikaa. Ja 6.7. lajisto oli pitkälti samaa, mutta jalohaikaroita ei näkynyt ja rytikerttusia kuului kaksi yksilöä ja pari kuhankeittäjääkin sekä kuului että näkyi.

7.7. oli vuorossa taas SSP-pyynti, joka oli kelin kosteuden takia varsin vaisu. Rengastuksia tuli 18 ja kontrolleja 9 kappaletta. Runsain laji oli pensaskerttu 10+1k ja muut olivat ruokokerttunen 5k, viherpeippo 3, pajusirkku 2+1k, pajulintu 1+1k, sinitiainen 1+1k ja lehtokerttu 1. Ohessa kuulimme vuodariksi viitasirkkalinnun, rääkyneen kuhankeittäjän ja taivaalta kapustarinnan ääntä.

J.A.

Illalla lähdimme vielä Hannan sekä australialais-englantilaisen ryhmän kanssa yöretkelle ja Siikalahdella kuului mukavasti luhtakanoja ja 5 luhtahuittia ja eräältä pellolta löytyi aktiivisesti soidintanut heinäkurppa sekä sen taustalla huudellut viirupöllö. Hanna lopulta kierteli ryhmän kanssa koko yön aamuun asti. Me kiertelimme vielä Siikalahden paikkoja Artun kanssa, mutta havainnot jäivät köyhiksi. Sarvipöllö sentään kuultiin.

11.5. kuului Siikalahden ympäristössä vuodariksi herne-, pensas- ja mustapääkerttu, sirittäjä sekä käenpiika ja 12.5. kuului patotiellä sinirintakin. Saaren kierroksen aluksi kävimme Partasen Harrin ruokinnalla kuvaamassa aikaisia punavarpusia ja Saarelta lintuja löytyi kunnolla vasta Jyrkilästä, jossa oli ainakin 12000 valkoposken parvi. Seuloimme parvea pikaisesti ja taas porukasta löytyi punakaulahanhi. Tarassiinlahden stoppi tuotti pienessä saaressa puussa olleen merimetson sekä punajalkaviklon ja Kanavalammella oli valkoposkien ohessa jopa 670 tundrahanhea. Ala-Ollukassa näkyi 4 pikkutylliä ja Akonpohjasta löytyi vielä ainakin 3500 valkoposkea.

14.5. vuodariksi napsahtivat pikaisella Siikalahtikäynnillä harmaasieppo ja tervapääsky ja 15.5. patotiellä lauloi jo aikainen viitakerttunenkin. 16.5. näin lahdella puiden latvoja pitkin muuttaneen naaras pikkulepinkäisen ja nyt patotiellä lauloi kilpaa jo kaksi viitakerttusta. Illalla suuntasimme vielä Saarelle, jossa Akanvaaran Tetrisuolla lauloi ilahduttavasti peltosirkku! Pohjanrannassa velloi valtaisa, ainakin 17000 valkoposkihanhen parvi ja Suurenjärvenlietteeltä löytyi 7000 vapoa ja niiden seurassa nukkunut punakaula. Muuten kierroksen havainnot jäivät pettymykseksi ja etenkin kahlaajat loistivat yhä vain poissaolollaan.

17.5. Siikalahden aamukäynti tuotti lehtokertun vuodariksi ja iltapäivällä otimme suunnan Virolahdelle. Stoppasimme pikaisesti matkan varrella Lappeenrannan Hanhijärvelle, jonne mustakaulauikku oli taas palannut. Lintu nukkui kaislikon rajassa vastavalossa, mutta nosti sentään pari kertaa päätään määrittyen helposti.

Pikaisen Lintulahden stopin, jolla sain meriharakan vuodariksi, jälkeen ehdimme hyvin iltastaijiin Leerviikin rantaan, jonne saapui Soikkelin Elissakin seuraksemme. Toki porukkaa oli muutenkin aika paljon. Vuodariksi irtosivat lapintiira, räyskä sekä mehiläishaukka. Mustalintu- ja allimuuttoa meni jonkin verran mutta kaukana merellä.

18.5. palasimme Lakakallion juurella teltassa nukutun lyhyen yön jälkeen aikaisin aamulla Leerviikin rantaan ja kuikkalintuja rynni lyhyessä ajassa reilut 280 yksilöä, mutta kun porukkaa alkoi kerääntyä rannalle, gaviamuutto hiipui. Porukka rannassa kasvoikin aivan valtaisaksi ja aamupäivällä joku arvioi paikalla olevan lähes 200 arktikan seuraajaa! Valitettavasti havainnot jäivät aika vähiin: parituhatta hanhea, 2 lapinsirriä, 2 mustavikloa, 98 suokukkoa, pikkujoutsen, suopöllö, merikihu sekä kiertelevä mustapyrstökuiri.

Päivällä kävimme Ellin ja Peunan Antin kanssa kiertelemässä lähipaikkoja. Kolsinpohjassa rummutteli valkoselkätikka ja lietteellä piipersi 4 lapinsirriä. Pyterlahdessa lauloi satakieli ja museolla kultarinta. Kurkelan petostaiji tuotti vain 6 merikotkaa. Lopulta palailimme teltoillemme kunnon päiväunille. Iltastaijin yhteydessä kokkailimme kalliolla kunnon ruoat komeaa allimuuttoa samalla seuraillen. Sitten pitikin taas suunnata nukkumaan, sillä herätys oli aikaisin!

Arktikaralli

19.5. Heräsimme jo ennen aamuyhtä ja pian olimme Hannan kanssa ajamassa kohti Virolahden luoteisnurkkaa. Matkalla soittelimme Loipon Miskalle, joka oli joutunut vielä olemaan töissä edellispäivänä ja näin lykkäämään Virolahdelle saapumistaan. Lopulta hän oli saanut sentään vähän nukuttua mutta saapuisi ralliseuraksemme hieman myöhässä.

Teimme Hannan kanssa muutaman pohjustuspysähdyksen ja kuulimmekin Nopalassa luhtahuitin ja itse näin vilaukselta lehto-/viirupöllön ja koska emme enää ennen kello kahta löytäneet muuta palasimme tähän paikkaan aloittamaan rallimme. Huitti oli onneksi vielä äänessä mutta pöllöä ei enää löytynyt.

Kuultuamme vielä yön ensimmäisen kehrääjän, liittyi Miska Kattilaisissa porukkaamme ja jatkoimme pysähdellen kohti Virojokea. Listallemme kertyi tavallisia yöaktiivisia lintuja, mutta oikein mitään parempaa emme löytäneet. Porolahdella sentään kuului ruisrääkkä.

Lopulta kiiruhdimme Kolsinpohjaan paikalla yöpyneiden kahlaajien toivossa, mutta eipä siellä sellaisia ollut. Onneksi torniin kuului juuri ja juuri kaukaa rastaskerttunen ja parkkipaikalla valkoselkätikka rummutteli ja yllättäen kuulimme myös harmaapäätikan.

Hautausmaalla rummutteli toinen valkoselkätikka ja pienellä etsinnällä löysimme lähipuista pyrstötiaisen. Parkkipaikalle palattuamme kuului kaukaa fasaanin huuto.

Sitten olikin aika suunnata kohti Hurppua. Luuvinlammella kellui mustakurkku-uikku ja ylitsemme lensi pari kaakkuria. Leerviikin rantaa päästyämme oli vesilintumuutto ihan kohtalaista ja onneksi saimme kuikankin listallemme ennen kuin niiden vähäinen muutto loppui. Vesilintuparvista löytyi helposti alleja, mustalintuja, pilkkasiipiä sekä lapasotkiakin. Kaukana kellui pari härkälintua ja lopulta meriharakkakin suoritti ohilennon. Muutto oli kuitenkin niin vaisua, että aika pian jatkoimme matkaamme.

Virojoella hoitui keltavästäräkki vauhdista ja Lintulahdella luhtakana mörisi listallemme. Laululintukonsertti oli kovaa ja sekamelskaa piti mennä kuuntelemaan läheltä, jotta viitakerttunen, kultarinta ja luhtakerttunenkin saatiin listalle. Kovasti yritimme paikalla olleita rytikerttusiakin, mutta emme niitä kuulleet.

Tikli ja puukiipijä hoituivat taas lähes liikkuvasta autosta ja Kotolan kiekaus tuotti tuulihaukan, kivitaskun sekä peltosirkun. Seuraavaksi bongasimme Lypsyniemessä laulaneen pikkusiepon, mutta majapaikan rannasta ei näkynyt mitään uutta. Koska aikaa tuntui olevan riittämiin, kävimme taas edellisvuodelta tutun kiepauksen Huvisaaren suunnalla ja vaikka aikaa reissuun menikin, niin nokikanat saatiin palkinnoksi ja kuulimmepa taas pari pikkusieppoakin.

Sitten olikin jo aika suunnata petolintujen perään, sillä ainoat petolinnut listallamme toistaiseksi olivat merikotka ja tuulihaukka. Elokalliolta näkyi aika nopeasti mehiläis-, hiiri- ja varpushaukkoja sekä ruskosuohaukka. Ajomatkalla näkyi kanahaukkakoiras ja Kurkelassa hoitui hempot ja petotyhjennys jatkui nuolihaukalla, Hannan plokkaamalla haarahaukalla sekä kalasääskellä. Ja kun tien varresta hoitui vielä töyhtötiainen sekä punatulkkukin, niin homma alkoi mennä vahvasti.

Katsoimme pahimpien puutelajien olevan ehdottomasti kahlaajissa, joten niitä piti vielä jostain lähteä hakemaan. Pikainen laskutoimitus kertoi, että meillä oli juuri ja juuri aikaa singahtaa uudelleen Kolsinpohjan tornille, jonne pääsimme lopulta 6 minuuttia ennen kahta ja 12 tunnin rallin päättymistä. Torniin ei näkynyt ainoatakaan kahlaajaa, mutta torni alta, hieman sivusta näkyi ensin mustaviklo, sitten valkoviklo ja vielä viimeisellä minuutilla löytyi lapinsirrikin! Olipahan ollut kaikkien aikojen rallilopetus!

Rallin purku oli tolkuttoman jännä ja kuten valitettavasti meidän rallien kohdalla on usein tavallista, omat lajimme koostuivat pitkälti tavallisista lajeista. Niinpä omat huutolajimme loppuivat meidän ollessa selkeässä johdossa, mutta ainoa iskuetäisyydellä ollut paikallisten gurujen joukkue Grönlund, Venemies sekä Vuolanto, ohittivat meidät lopulta päädyttyään meidän tavoin 132 lajiin, mutta heillä oli kuusi ässälajia meidän neljää vastaan. Niinpä voitto jäi tällä kertaa saavuttamatta, mutta todella hyvän rallin olimme taas tehneet.

Purun jälkeen kävimme purkamassa leirimme ja lähdimme kotimatkalle nähden matkalla Joutsenossa kangaskiurun. Tätäkin lajia olimme rallissa etsineet vaikka kuinka ja se olisi riittänyt voittoon…

Illalla stoppasimme vielä patotiellä, jossa oli koko päivän ollut pikkulokkien seurassa mustatiira. Tämä lähes jp lintu näkyi onneksi helposti ja olimme lopulta kotona todella väsyneinä.

20.5. onnistuin iltapäivällä bongaamaan patotien pohjoispuolelle tippuneen lampiviklon, jonka näin lennossa pari sekuntia. Pikkulokkeja oli yhä runsaasti mutta mustatiira oli tiessään. Illan juoksulenkillä näin vielä Huhmarisessa saalistelleen suopöllön.

Vihdoin vähän kahlaajiakin ja SSP-kauden avaus

21.5. valkoposkimuutto oli käynnistynyt oikein kunnolla ja yhden valkoposkiparven perässä patotien ylitti lyhytnokkahanhi. Pohjoispuolelta nousi ilmaan 4 lapin-/pikkusirriä ja onneksi ylitsenikin lensi yksi sirri, jonka sain määritettyä lapinsirriksi. 22.5. patotien ylitti 2/1 harmaasorsaa ja taas näkyi lapinsirrikin.

23.5. suuntasimme Partasen Harrin kanssa taas kerran Saarelle, josta toivoimme löytävämme kahlaajia. Suurenjärvenlietteellä tärppäsikin, kun jo minimaalisen pienellä tulvalla piipersi 5 jänkäsirriäistä, 4 tylliä ja 3 lapinsirriä. Ruisrääkkä huuteli myös pellolla, jolla näkyi myös 28 keltavästäräkkiä. Kanavalammella puolestaan näkyi 4 tylliä sekä jopa 17 lapinsirriä. Seuraavan päivän ainoa mainittava havainto oli Moskuunniemessä lähes Harrin pihalla laulanut kuhankeittäjä.

25.5. heräsimme taas aikaisin ja klo 4 meillä oli verkot pyynnissä SSP-paikallamme Papinlahdella. Tulvien takia vesi oli yhä korkealla ja verkkokierrosten takia polut syvenivät pikkuhiljaa uhkaavasti. Lintuja tuli aika vähän mutta lajisto oli taas kerran yllättävän monipuolista. Saimme renkaisiin taivaanvuohen, 2 mustarastasta, 4 ruokokerttusta, viitakerttusen, 2 pensaskerttua, lehtokertun, 5 pajulintua, viherpeipon, 5 vihervarpusta, punatulkun sekä pajusirkun. Ohessa kuulimme pari kuhankeittäjää ja hanhia alkoi taas päivän lämmettyä lapata taivaalla.

Suuntasinkin päivällä vielä patotielle, jossa vihdoin näkyi valkoposkien ohessa sepelhanhiakin, lopulta 1150 yksilöä. Kuikkia muutti 114, mm. upea 70 linnun parvi ja muita mainittavia havaintoja olivat 8 nuolihaukkaa, punajalkaviklo sekä 2 tylliä.

Illalla suuntasimme yöretkelle Harrin kanssa samalla kun Hanna lähti koko yön kierrokselle parin britin kanssa. Heinäkurppia näkyi ja kuului taas mukavasti ainakin kolme lintua ja itse näin lyhyesti aika kaukana mulloksella erikoisen näköisen kiurun, joka kuitenkin lensi turhan pian heinäpeltoon yöpymään. Samalla alkoi myös sataa kovaa, joten lintua ei enää näkynyt. Linnusta oli vahvasti tullut taas mieleen lyhytvarvaskiuru…

Keli oli aika huono ja lintuja äänessä todella surkasti. Niinpä lyhyen kierroksen anti jäi kehrääjään sekä muutamaan ruisrääkkään. Lopulta annoimme Harrin kanssa periksi ja suuntasimme pehkuihin.

Nukuttuani ties kuinka monennen kerran putkeen alle kolme tuntia suuntasin Siikalahdelle, jossa en kuullut mitään parempaa, mutta jatkoin sitten Hannan ja brittien seuraksi Soininmäelle. Pyytä ja töyhtötiaista katseltuamme erosimme koluamaan metsän eri osia ja itse löysinkin pian ensin pikkusiepon ja sitten idänuunilinnun, joita Hanna saapui sitten brittien kanssa bongaamaan. Jatkoin itse vielä tarkistamaan varpuspöllöpesintämme tilanteen, kun aiemmin olimme ikäväksemme todenneet viirupöllön pesintämme tuhoutuneen. Outo oli tilanne varpparin pesälläkin, sillä emo ei ollut kotona, mutta munat tuntuivat onneksi lämpimiltä. Kuultuani vielä toisen pikkusiepon suuntasin taas kotiin lyhyille unille ennen Suomen voittoisaa jääkiekon MM-finaalia.

Parin seuraavan päivän havainnot jäivät joka paikassa laulaneisiin viitakerttusiin sekä pariin Siikalahdella näkyneeseen tylliin. 29.5. olimme jo iltapäiväretkellä Saarella ja Akanvaaran Tetrisuolla, kun sain puhelun, että Tiiraan oli jo edelliseltä päivältä ilmoitettu Suurenjärvenlietteeltä sepeltasku! Aika pian olimme paikalla ja onneksi tasku löytyikin pian. Toki se säikähti saman tien piiloon, kun sen yli lensi matalalla haarahaukka. Tasku kuitenkin palasi pian taas näkyville ja aika pian olimme sitä mieltä, että laji vaihtuisi kovemmaksi eli mustapäätaskuksi, joka olisi vasta Parikkalan ja samalla koko Etelä-Karjalan toinen havainto lajista! Niinpä hälyn jälkeen lintu yrtitettiin dokumentoida mahdollisimman hyvin, mutta se oli harmittavan arka. Jotain kuvia sentään saatiin. Ja kun paikalle oli ensimmäinen bongarikin saapunut ja lisää oli tulossa, päätimme pikkuhiljaa jatkaa retkeämme.

Muuten havainnot jäivät Kanavalammella kuuluneisiin valkoselkätikkaan, kuhankeittäjään ja kultarintaan sekä nähtyihin pariin tylliin ja punajalkavikloon sekä mustalintuun ja Pohjanrannan tundrahanheen ja heinätaviin.

30.5. aamuyöstä kiersimme Siikalahden kaikki kolkat, mutta kuulimme vain muutaman kuhankeittäjän. Kuun viimeisenä päivänä kävin kaatosateessa hieman rajan väärällä puolella eli Savossa tarkistamassa, että perinteisellä kaakkurilammella oli kakkuri hautomassa pesäsaarekkeessaan.

Seuraavat päivät olivatkin sitten hiljaiseloa ennen reissuamme Japaniin.

J.A.