27.12. päätimme suunnata Hannan sekä tämän sisarusten Miikan ja Elissan kanssa Savonlinnan Punkaharjun Laukansaareen käppäilemään metsäntutkimuslaitoksen metsiin. Pian löysimme ensimmäisen tiaisparven, joka olikin lähes pelkkää kuusitiaista. Enpä ennen ollut nähnyt parinkymmenen kuusitintin parvea. Pienen kävelyn jälkeen löysimme sitten etsimämme, kun plokkasimme douglaskuusten latvoista käpylintuparven ja kaikki 25 lintua olivat kirjosiipikäpylintuja! Linnut olivat todella aktiivisia ja tööttäilivät todella hienosti – otinkin niistä äänitystä kännykällä kiroillen mielessäni, ettei minulla ollut äänityslaitteita mukanani. Kirjoloxioita kuunnellessa kuulimme kaukaisen pähkinähakin rääyntääkin.
Kävelimme teitä pitkin muutaman tunnin ajan ja havaitsimme vielä 45 pikkukäpylintua, toisen hakin, 15 pyrstötiaista, puukiipijöitä, töyhtötiaisia, 75 räksää, mustarastaan sekä 2 palokärkeä ennen kuin oli aika lähteä kotia kohti. Matkalla näimme vielä Laisennurkan tienoilla männyn latvassa hakomassa olleen metson ja Moskuunniemessä jopa 250 räkätin parven.

Vuoden viimeiset havikset kirjasin 28.12. kun Lappeenrantaan mennessä pysähtelin Rautjärven Simpeleen Kokkolanjoelle, jossa oli koskikara sekä Imatran Vuoksella, jossa näin 3 merimetsoa.

Vuosi 2014 oli kokonaisuudessaan ollut todella linturikas, mutta suurharvinaisuuksilta oli vältytty lähes täysin koko maassa! Omat pinnasaldoni kertyivät kuitenkin komeiksi etenkin todella aktiivisen kotipaikkaretkeilyn ansiosta. Vuodenpinnoja kertyi lopulta 267, joista 241 oli spondeja. Etelä-Karjalassa havaitsin 236 ja Parikkalassa 224 lajia, mikä on mielestäni varsin komea lukema. Ekosti havaitsin näistä 204 lajia, siis kaikki Parikkalassa. Mutta WP-pinnoja sain vain Azoreilta, 7 lajia ja ainoa Suomi-elis oli joulukuussa bongaamani isohaarahaukka. Spondelistani kasvoi sekin vain yhdellä lajilla, mustaotsalepinkäisellä. Saapa nähdä, millaisia lajimääriä ja pinnoja vuosi 2015 tuo tullessaan?

J.A.

20.12. päätin hyvän kelin innostamana kokeilla kaamospinnailua eli kokeilla montako lajia löydän Parikkalasta päivässä näin vuoden pimeimpään aikaan. Aloitin aamuyhdeksältä, jolloin kotipihalla näkyi variksia ja naakkoja ja Särkisalmelle ajellessa näkyi myös harakoita. Jatkoin kokeilemalla Särkisalmella nähtyä punarintaa, mutta Kontiokorpien ruokinnan anti jäi tiaisiin, pikkuvarpuseen sekä harmaapäätikkaan. Ylilentävinä näkyi myös punatulkkuja sekä keltasirkkuja. Jatkoin Petalaan, jossa pihlajat notkuivat tilhiä ja räkättirastaita ja olipa ruokinnalla yhä tuttu mustapääkerttukin. Sitten suuntasin Melkoniemen metsiin, joissa olikin paljon enemmän lunta kuin olin kuvitellut! Ihme kyllä pääsin kuukkelimetsiin jäämättä kiinni ja päätinkin sitten koluta metsiä kunnolla, sillä en ollut lainkaan varma, pääsisinko sieltä enää pois. Lajilista kasvoi käpytikalla, puukiipijällä, urpiaisella, hippiäisellä, pyyllä, pikkukäpylinnulla, hömötiaisella, palokärjellä, taviokuurnalla sekä närhellä muttei kuukkeleilla, jotka pysyivät piilossa saati töyhtötiaisella, jonka kuulin 100 metriä Savonlinnan puolella.

Ajoin pois metsistä reittiä, joka onneksi oli vähälumisempi ja sain korpin vakiopaikalta hoidettua monen yksilön edustamana. Särkisalmella näin vauhdista kantoa koputelleen valkoselkätikan, joka kuitenkin katosi pysähdyttyäni paikalle. Pari ylilentänyttä kesykyyhkyä oli yllärilaji täältä. Moskuunniemestä näin yhä vain sulalla järvella kalalokin, mutta kylältä hoitui vain viherpeippo ja Raikanniemestä vain telkkä. Vartialahdella sentään oli yhä satakunta joutsenta, 15 sinisorsaa sekä yhä vain lapasotka ja pilkkasiipi. Tyrjältä hoitui koskikara helposti, mutta toivomani teeret pysyivät tuulisen kelin takia piilossa. Moskuunniemen nakkeli ei hoitunut toisellakaan yrityksella eivätkä kylän kottaraisetkaan. Onneksi Härskiinmutkasta sentään näkyi parvi isokoskeloita. Jatkoin vielä kohti etelää ja Ristimäessä yllätyksekseni tien yli lensi nokkavarpunen. Jatkoin iltapäivän hämärässä vielä Tähtiniemeen, jossa järvi oli tyhjä, mutta metsästä lensi komea kanahaukka ylitseni ja jäi kiertelemään jostain syystä järven ylle. Se oli päivän 39. lajini, joista siis 38 havaitsin Parikkalassa. Mielestäni lukema on aika kova, kun ajattelee ajankohtaa, päivän lyhyyttä ja sitä etten havainnut mm. varpusta, teertä, pähkinänakkelia, isolepinkäistä, peippoa, kottaraista ym. monta muuta lajia, joita yhä reittinikin varrella on.

21.12. retkeilimme Punnosen Pekan ja Salakan Petrin kanssa Imatralla, jossa Immalanjärvellä näimme 2 kuikkaa, 2 allia ja 2 lapasotkaa ja Vuoksella 7 laulujoutsenta, 2 tukkakoskeloa sekä parhaana nokikanan, jota en ennen ollut Etelä-Karjalassa talviaikaan havainnut. Tilhiä oli runsaasti ja mustarastaitakin siellä täällä. Isolepinkäinenkin näkyi Kymälahdessa mutta etsimämme sepelkyyhky ei suostunut näyttäytymään Rautiossa. Lappeenrannan Toikansuolla näimme Pekan kanssa vielä 3 kottaraista, mutta iltapäivä minulla menikin sitten jääpallopelissä.

22.12. Vartialahdella näkyi vielä 71 laulujoutsenta, 3 kanadanhanhea ja telkkä ja osin jäätyneellä Kirkkoselällä Moskuunniemestä 12 muuttavaa sekä 6 paikallista laulujoutsenta. Kylällä näkyi taas kottarainen. 23.12. päivän aikana sää kylmeni oikein todella ja ruokatunnilla kävin etsimässä Kirkkoselältä viimeisiä sulia ja löysinkin vielä sulaa Haikanniemestä ja Tähtiniemestä, mutta en löytänyt toivomiani allihaahkoja tms. Itse asiassa en löytänyt enää ainoatakaan lintua. Ristimäessä näin mustarastaan ja Koitsanlahdella vihdoin ensimmäiset pihljajissa ruokailemassa olleet 20 taviokuurnaa.

Jouluaattona vierailimme Hannan sukulaisilla ja söimme hyvin. Joulupäivänä sitten vain söimme…

J.A.

Perjantaina päätimme sitten, että lähdemme reissuun alkuperäisistä suunnitelmista poiketen vasta yöllä, joten töistä päästyäni nukuin minkä pystyin ja lopulta lauantain puolella ennen aamukahta lähdin ajamaan kohti etelää. Poimin Sampsan kyytiin Joutsenosta klo 2:40 ja hieman kolmen jälkeen Pekan Lappeenrannasta. Etelä-Suomeen iskenyt myräkkä ei ollut onneksi niin paha matkan varrella ja sääennusteet lupailivatkin myräkän loppuvan länsirannikolta kokonaan. Lopulta pysähdyimme aamiaiselle vasta perillä Porissa. Kun aamu alkoi hieman sarastaa suuntasimme kuitenkin ensin Yyteriin, jossa kävelimme uudelle lintutornille. Siellä tajusimme, ettei Munakari näkynytkään tähän vielä lainkaan ja lähdimme kävelemään äärimmäisen liukkaita pitkoksia kohti uusia lintulavoja. Pekka jäi lopulta ensimmäiselle lavalle, mutta Sampsan kanssa luistelimme vielä seuraavalle. Tälle lopulta näkyi Munakarikin, jolta aloimme etsiä siellä edellispäivinä viihtynyttä isosirriä. Kari ei kuitenkaan vielä tähänkään näkynyt kunnolla ja kun lintua ei menannut näkyä, lähti Sampsa kävelemään yhä vain lähemmäksi. Jonkin ajan odottelun jälkeen karille käveli kalastajia ja löysinkin kohta isosirrin lentämästä merta vasten ja onneksi Sampsakin sai linnun hoidettua. Niinpä lähdimmekin sitten todella vauhdikkaasti kohti parkkipaikkaa, sillä retken varsinainen kohdelaji alkoi jo poltella, olihan päivä jo pitkällä!

Lopulta pääsimme Nakkilan Järvikylään vasta ennen puoltapäivää ja tietysti päivän ainoa muu ihahaabongari oli jo paikalta poistunut linnun nähneenä, mutta surkeasti tiedottaneena. Ei siinä sitten muu auttanut kuin alkaa staijailla kanalan takana olevaa metsää, jossa kuulemma oli joitakin haaskoja, joiden liepeillä lintu viihtyi. Tunnin odottelun jälkeen Pekka plokkasi kuitenkin aivan päin vastaisesta suunnasta suurien peltojen takaa merikotkan ja kohta huomasimme toisenkin ja kohta niiden perässä horisontissa näkyi kolmaskin petolintu, joka roikotti siipiään lupaavasti! Lintu oli niin kaukana, että hukkasin sen aina, kun se tippui metsää vasten, mutta lopulta sain sen putkeen ja siinä se oli – isohaarahaukka! Sampsa oli kävellyt hieman meistä erilleen, mutta onneksi hänkin ehti nähdä linnun ennen kuin se katosi erään metsäsaarekkeen taakse eteläpuolellamme. Pienen odottelun jälkeen Pekka kuitenkin löysi linnun istuskelemasta keskeltä peltoa, josta se kuitenkin nousi turhan pian siivilleen ja jatkoi taas saman metsäsaarekkeen taaksi, mutta nyt kuitenkin paljon lähempänä! Singahdin itse perään ja sain surkean videon kuvattua linnun kadotessa taas metsien taakse. Kohta se kuitenkin saapui haaskoille, jonne tipahti kuitenkin taas saman tien piiloon.

Odottelimme haukkaa vielä jonkin aikaa ja yllttäen näimme uuttukyyhkyn lentävän ylitsemme – sain siitä kuukausiässän. Muita havaittuja lintuja paikalta olivat äännellyt hiirihaukka, palokärki sekä isolepinkäinen.

Lopulta jatkoimme taas Poriin, jossa kävimme etsiskelemässä tundrametsähanhea Halkokarissa, mutta löysimmekin vain 3 harmaahaikaraa. Sitten päätimme lähteä ajamaan Lavialle, josta saimme bongattua Ruojärveltä kurjen ennen kuin alkoi hämärtää. Jatkoimme lopulta aina Kauhajoelle, jossa kävimme syömässä ja sitten Teuvaan, jossa majoituimme mukavaan Opintola Bed&breakfastiin. Saunottuamme olimme aika aikaisin valmiit nukkumaan. Odotukset seuraavalla päivälle eivät kuitenkaan olleet kauhean korkealla, sillä Sampsan mielestä seuraava päivä oli päivämäärältään 13.13. ja Pekan ostaman Onnen-Pekka oluen korkki ei suostunut aukeamaan ja lopulta korkki lähti irti pullon suuosa mukanaan ja lasinsiruvaaran takia Onnen-Pekka olut jäi juomatta.

14.12. hyvän aamiaisen jälkeen suuntasimme Kauhajoen pelloille, jossa tarkoituksenamme oli löytää paikalla jo pitkään ollut tunturipöllö. Ensin staijasimme aukeaa Anintien lintutornista, mutta kun mitään ei meinannut löytyä, jäi Sampsa yhä torniin ja Pekan kanssa suuntasimme kiertämään aukeaa teitä pitkin. Kolme tuntia kiertelimme, muttemme löytäneet pöllöä. Lopulta palasimme tornille ja lähdimme vielä uudelle kierrokselle koko porukalla, kun muitakin etsijöitä oli nyt tornin lähistöllä vaikka kuinka. Etsinnät eivät kuitenkaan tuottaneet toivottua tulosta, mutta muuten havaintoja kertyi ihan mukavasti kun näimme mm. merikotkan, kanahaukan, 2 varpushaukkaa, ampuhaukan, isolepinkäisen, peipon sekä hempon. Lopulta reilun 7 tunnin jälkeen alkoi hämärtää ja jouduimme antamaan periksi ja lähtemään pitkälle kotimatkalle. Matka olikin sitten pitkä ja puuduttava, mutta lopulta olin kotona yhdentoista aikaan illalla.

J.A.

Pääsimme Busholmenin kärkeen parahiksi, kun aamu alkoi hieman sarastaa ja könysimme pienen mökkirakennuksen suojiin staijaamaan merelle. Ensimmäiseksi lajiksemme näkyi isokoskelo klo 8:38. Kohta näkyi merellä viiden pilkkasiiven parvi, mutta muuten havainnot jäivät kalalokkiin ja rantamännyissä piipittäneeseen hippiäiseen. Jatkoimme läheiseen satamaan, josta näkyi kyhmyjoutsenia, telkkiä, merilokki sekä merikotka, mutta kovassa tuulessa ja sakeaksi käyneessä räntäsateessa emme löytäneet mitään muuta. Niinpä lähdimme ajamaan aika ajoin pysähdellen kohti manteretta. Ruokinnoilta löytyi tiaiset helposti, kun kuusitiainenkin on tänä talvena niin tavallinen ja myös musta- ja räkättirastas sekä varis, harakka ja keltasirkku saatiin listalle. Jomalsundissa näkyi päivän ensimmäinen uivelo ja Juhan pohjustama pyy löytyi hieman yllättäen jonkin verran eri paikasta kuin piti. Muutama muu merelle tuijotus ei kuitenkaan tuottanut muuta kuin tukkasotka sekä lisää uiveloita.

Lopulta olimme Loviisan keskusta-alueella, jossa kiertely tuotti naakan, viherpeipon, pikkuvarpusen, tilhen sekä pienen etsinnän ja odottelun jälkeen etsimämme peipon. Sitten singahdimmekin kohti Lapinjärveä, jonne päästyämme oli vesisade muuttunut lumisateeksi ja tiet olivat todella liukkaita. Juhan ruokinnalta ei löytynyt kuin käpytikka ja kuului puukiipijä ja koska turkinkyyhky ei ollut vakiopaikoillaan, vain punatulkkuja, jäi Markus päivystämään paikalle, kun me Juhan kanssa kävimme hoitamassa lähistön ruokinnoilta närhen, fasaanit sekä varpuset. Kun pääsimme takaisin noin 40 minuuttia myöhemmin, oli turkinkyyhky juuri saapunut ja saimme senkin onneksi kuitattua.

Kiiruhdimme sitten Liljendalin suuntaan, jossa harmaahaikara ei ollut pohjustetulla paikalla, mutta onneksi huomasin sen vauhdista erään sillan pielessä lähes kilometriä myöhemmin. Perinteinen Ralfin ruokinta ei tuottanut toivottuja tikkoja, joten kiiruhdimme hoitamaan koskikaraa, mutta se yllättäen jäikin hoitumatta, vaikka yritimme useammaltakin “varmalta” paikalta. Kesykyyhkyparvi sentään näkyi jossain matkan varrella.

Koskenkylässä laulujoutsenia oli paikalla 10 yksilöä ja sitten jatkoimme kohti Isnäsiä havaiten matkalla ensin isolepinkäisen ja sitten jo päivän toisen pyyn. Isnäsistä irtosi vihdoin yhä puuttunut harmaalokki sekä myöskin naurulokki. Ilta alkoi jo hämärtää, kun vihdoin otimme suunnan kohti Porvoota, jossa meidän oli ensin singahdettava kaatopaikalle, sillä meiltä puuttui yhä korppi listaltamme! Onneksi kaksi korppia löytyi nopeasti ja pääsimme jatkamaan keskustan nokkavarpuspaikoille. Kuten arvelimmekin, olivat kekonokat jo kaikki piilossa ja niinpä jatkoimme pikimmiten Ruskiksen 3. sillalle, jossa olimme jo aika pimeässä. Silti pienen odottelun jälkeen kuulimme kaukaa muutamaan kertaan viiksitimalin ääniä, joka jäi viimeiseksi lajiksemme, vaikka vielä epätoivoisesti yritimme varpuspöllöjä ja merimetsoja ym.

Purku oli taas kerran mukava ja kisa todella tiukka! Voittaja sai kasaan 43 lajia ja kolme joukkuetta, me mukaan lukien sai kasaan 42 lajia ja ainakin parilla joukkueella oli vielä 41 lajiakin. Yhteensä mukana oli 13 joukkuetta ja isolla porukalla söimme ja vietimme iltaa purkupaikalla Amarillossa aina klo 23 asti. Sitten ajelimme Juhalle Lapinjärvelle ja puolen yön jälkeen pääsimme nukkumaan.

7.12. heräsimme taas aikaisin ennen seitsemää ja aika pian olimme ajamassa, Juha edellä ja minä perässä, aivan ihmeellisiä oikopolkuja kohti Lahtea. Orimattilan keskustassa ajaessamme näin korkealla taivaalla lentäneen pähkinähakin. Vajaan tunnin ajon jälkeen olimme Lahden Myllysaaren parkissa, josta liukastelimme liukkaita polkuja ja siltoja pitkin saaren päähän, pystytimme putket ja aloimme seuloa lähes tyyntä järven selkää. Aika pitkään seuloimme löytämättä mitään muuta kuin muutamia isokoskeloita, kunnes viimein plokkasin etsimämme nuoren jääkuikan aivan älyttömän kaukaa vastarannan tuntumasta. Lintu näytti uivan aivan Mukkulan kartanon viereisen rannan edustalla, joten päätimme lähteä sinne saman tien. Saimme uskoteltua parkkikselle saapuneelle P-U:n porukalle, että kannatti seurata meitä, jos halusi jäägeen nähdä tyyddyttävämmällä tavalla ja eipä aikaakaan, kun olimme löytäneet aivan oikeaan paikkaan. Ja jääkuikka löytyikin saman tien vain noin 150 metrin päästä rannasta! Nyt sieti jo onnitella Juhaakin eliksestä, kun lintu näkyi todella hyvin. Valitettavasti minulla oli unohtunut skouppikamera reissusta kotiin, mutta sain jonkinlaiset kuvat puhelimen kameralla.

Jonkin aikaa lintua ihailtua, päätin itse lähteä kohti Heinolaa, jossa ajoin pienelle Kirkkolammelle. Kiersin koko lammen, mutten löytänyt etsimääni. Kun olin jo aikeissa lähteä pois, huomasin kuitenkin, että lapasorsa oli kuin olikin tupsahtanut jostain aivan eteeni. Se oli varmaan käynyt lentäen läheisellä ruokinnalla, jossa sinisorsatkin kävivät. Sitten ajoin vielä pikkumatkan Viltasniemen Koivulaan, jossa pitkään paikalla ollut kurki seisoi aivan tien vieressä. Sitten minun pitikin singahtaa kohti Lappeenrantaa, jossa minulla oli kahdelta jääpallopeli. Matkan varrella näin vielä palokärjen sekä teeriä Mäntyharjulla.

8.12. ruokatunnilla kävin Vartialahdella, jossa 147 joutsenta, 30 sinisorsaa, haapana, lapasotka ja 3 pilkkasiipeä kellui yhä sulalla lahdella. Raikanniemessä näkemäni puukiipijä sai sitten kunnian olla lintu, joka oli 36600 päiväpinnani eli päivien keskiarvo oli näin tasan sata lajia. Olen Tiiraan havaintoja syöttäessäni aina käynyt tätä päiväpinnalistaa ruksimassa, jotta muistaisin aina laittaa havaintoni ylös. Siinä ohessa näitäkin pinnoja on siis kertynyt jo ihan jonkin verran. Seuraavana päivänä Vartialahdella oli kaikki samat linnut, mutta näin myös 450 räkättirastasta ja kanahaukan Liuharannassa ja bongasin 2 mustapääkerttua Särkisalmelta.

10.12. samat linnut kelluivat yhä Vartialahdella mutta näin myös ohilentäneen tukkasotkan sekä telkän, taas Petalan mustapääkertun sekä löysin Satumäestä peipon. 11.12. Muttelinmäessä näkyi varpushaukka, Huhmarisessa isolepinkäinen ja Vartialahdella muiden yhä paikalla olleiden lintujen lisäksi kuului taivaalta kirjosiipikäpylinnun ääntelyä. Ja yhä vain 12.12. kävin Vartialahdella, jossa samat linnut sekä Moskuunniemessä, jossa näkyi taas asiatica pähkinänakkeli.

J.A.

Hetken spondea EKLY-pinnaa tuuleteltuani jatkoin lahden selausta, joka keskeytyi, kun naaras pikkutikka saapui viereiseen puuhun ääntelemään ja naputtelemaan. Lopulta sain lahden selattua ja laskin 190 laulujoutsenta, 2 lapasotkaa sekä pilkkasiiven. Yksinäinen harmaalokki kierteli taivaalla. Siirryin vielä lahden pohjukkaan Vehkalahdelle, jossa joutsenten seurassa puljasi vielä haapanakin.

Ehdin vielä käydä Siikalahden pohjoispäässä Raikanniemessä, jossa näkyi vain 18 laulujoutsenta, mutta myös 5 kanadanhanhea, 5 sinisorsaa sekä telkkäkoiras. Ei hassumpi talvinen ruokatuntiretki!

- J.A.

Marraskuussa alkoi sitten perinteinen Parikkalan ja Rautjärven Lintukerhon marraskisa, joka on aina ollut kovin leikkimielinen, mutta toki lisännyt silti marraskuun retkeilyä huomattavasti. Sopivasti pääsin itse aloittamaan kisan vieläkin perinteisemmällä talvilintulaskennalla, jota lasken nyt 11. talvea. Kävelin siis taas kotipihalta ensin hieman kylällä ja Simpelejärven rannassa ja suuntasin sitten Siikalahdelle, jonka ympäri kävelin, palaten taas kylän kautta kotiin. Kävelyä tuli taas hieman vajaat 18 kilometriä ja laskentaan meni koko valoisa aika, sillä lintuja oli todellakin mukavasti! Etenkin räkättirastaita oli liikenteessä runsaasti. Pihlajat olivat yhä täynnä marjoja, mutta silti marjat saivat olla rauhassa, räkättejä näkyi lähinnä muutolla sekä muuten vain kiertelevinä jopa 481 yksilöä. Lisäksi näin 4 mustarastasta sekä kulorastaan ja marjalinnuista myös 91 tilheä. Syksyn spesiaalilajia taviokuurnaa en vieläkään onnistunut näkemään. Vesistöt olivat vielä lähes täysin sulat ja näinkin 35 laulujoutsenta, 2 sinisorsaa, 16 isokoskeloa, 3 tukkakoskeloa sekä silkkiuikun ja 17 kala- ja 4 harmaalokkia. Koko kierroksen kohokohta oli kuitenkin Siikalahden eteläpuolella ylitseni muuttanut nuori leveäpyrstökihu! Tikkoja näkyi 5 käpytikkaa sekä valkoselkätikka. Lisäksi näin 3 kesykyyhkyä, 5 hippiäistä, 22 pyrstö-, 11 hömö-, 2 kuusi-, 1 töyhtö-, 41 sini- ja 111 talitiaista, 4 puukiipijää, isolepinkäisen, 9 närheä, 20 harakkaa, 29 naakkaa, 26 varista, 14 korppia, 2 varpusta, 20 pikkuvarpusta, 28 viherpeippoa, 2 tikliä, 4 vihervarpusta, 181 urpiaista, 20 punatulkkua, 4 pikkukäpylintua, 2 nokkavarpusta sekä 26 keltasirkkua. 41 lajia oli selvä reittiennätys ja “lepy”, “kura” ja nokkanilssonit olivat uusia lajeja laskentaan. Laskennan jälkeen kiiruhdin vielä katsomaan Lassi Kujalan Joutsen -kuvaesitystä Harjulinnaan.

Seuraavina päivinä näin Rautalahdella 7 kanadanhanhea, tukkasotkan sekä telkän, Kullinsuolla harmaapäätikan, Moskuunniemessä jopa 32 pyrstötiaista ja vihdoin 6.11. Siikalahdella 4 kiertelevää taviokuurnaa ja Härskiinmutkasta pilkkasiiven. 7.11. Tarvaspohjassa kellui lapasotka ja Tyrjänjoelta löytyi jo 223. Parikkala-vuodarini koskikara.
8.11. teimme aamuretken metsiin Hannan ja tämän nyt linnuista enemmän innostuneen veljen Miikan kanssa. Matkalla näkyi jo Särkisalmella alli, Tarvaspohjassa varpuspöllö ja Muikkulahdela pilkkasiipi. Metsistä löytyi nyt 3 kuukkelia, pohjantikka sekä harmaapäätikka ym. Metsäretken jälkeen kävimme vielä Rautalahdella, jossa kellui joutsenten seurassa 21 kanadanhanhea sekä tukka- ja lapasotka.
9.11. sunnuntaina poljin hoitamaan koskikaran ekovuodariksi numero 201 ja matkan varrella näkyi 4 kuusitiaista, joka tuntuu olevan nyt ilahduttavan runsas.

11.11. Imatralle ajellessani näin Koitsanlahdenkankaalla palokärjen ja 12.11. Rautalahden visiitti tuotti haapanan sekä mustalinnun ja Haljakanrannassa näkyi pilkkasiipi ja uivelo ja Moskuunniemessä yhä silkkiuikku. 14.11. kävin taas kerran etsimässä Moskuunniemessä muiden näkemää viirupöllöä, jota en löytänyt, mutta löysin valkoselkätikkaparin, pähkinänakkelin sekä näimme Partasen Harrin ruokinnalla jopa 6 kuusitiaista!

15.-16.11. viikonloppu meni Jyväskylässä BirdLifen kokouksissa, jonka parasa lintuantia oli sunnuntain edustajiston kokouksen väliajalla hotelli Alban terassilta nähty 2kv isolokki, josta sain 263. vuodenpinnan. Samassa lokkiparvessa kellui myös vanha merilokki. Matkoilla havainnot jäivät Hankasalmella nähtyyn isolepinkäiseen.

Seuraavat retket eivät tuottaneet juuri uutta, mutta Siikalahdelta laskin 102 laulujoutsenta sekä 23 kanadanhanhea, näin sekä harmaapää- että valkoselkätikan. Kangaskylän pähkinähakkikin suvaitsi vihdoin näyttäytyä marraskisalajiksi.

22.11. ajelin Helsinkiin Bongariliiton hallituksen sekä syyskokoukseen, jossa oli aiheena Israelin retkeily. Markus Lampinen ja Roni Väisänen kertoivat lähinnä rengastelusta Eilatissa ja vanha ystäväni Jonathan Meyrav oli saapunut esitelmöimään syys- ja talviretkeilystä Pohjois-Israelissa. 23.11. retkeilin Punnosen Pekan kanssa Lappeenrannassa ja bongattuamme ensin parit pähkinänakkelit Pappilanniemestä, liittyi retkiseuraksemme myös Sampsa Cairenius, kun tämän avulla hoidimme pari naaras mustapääkerttua Rakuunamäestä. Jatkoimme sitten Toikansuolle, josta löysimme todellisen yllätyslajin – sinirinnan! Tämä 1kv koiras lintu on Tiiran mukaan toiseksi myöhäisin koskaan Suomessa. Niinpä lintua saapuikin porukkaa bongaamaan läheltä ja jopa kaukaakin. Onneksi lintu näyttäytyi lopulta Helsingistäkin saapuneille bongareille. Me olimme toki tuolloin jo jatkaneet retkeämme ja nähneet mm. tiklejä, toista tuhatta räkättiä, peipon, kanahaukan, 340 isokoskelon parven ja 3 pikkasiipeä ym. Illalla pelasin Lappeenrannassa vielä 2 jääpallopeliä. Enpä ollut lajia pelannut ainakaan 16 vuoteen, mutta olipahan mukavaa!

24.11. ruokatuntiretken kohokohta oli Moskuunniemen rannasta näkynyt vanha merikotka. Seuraavana päivänä näkyi viimein pyykin marraskisapinnaksi Koitsanlahdenkankaalla. 26.11. sain Moskuunniemen nakkelin vihdoin näkyviin Harrin ruokinnalta, ja sehän olikin ensimmäinen asiatica-nakkelini tälle vuosituhannelle. Ennen vuosituhannen vaihtumista kaikki nakkelini puolestaan olivat olleet asiaticaa. 27.11. Särkisalmella näkyi peippo ja Tarvaslammella kuului palokärki. 28.11. sumuisen ruokatuntiretken havikset meinasivat jäädä nollaan, mutta kylällä näkyi sitten yllättäen 4 kottaraista. Iltapäivän retki tuotti vielä paikallisrarin nuoren merilokin sekä lapasotkan Vartialahdelta sekä punakylkirastaan Tyrjältä. Räkättejä näkyi vielä muutamia satoja pihlajanmarjojen kimpussa.

29.11. kävimme Lappeenrannassa kaupoilla ja leffassa. Ohessa näkyi Hyrymäessä 4 kiertelevää taviokuurnaa. Kuun viimeisen pyhitin hyvän kelin takia mieluummin ekoretkeilyyn kuin marraskisan loppukiriin ja poljin metsiin hakemaan minua ekovuodarikisassa vältellyttä pohjantikkaa. Kiertelin metsissä muutaman tunnin mutta tikka pysyi piilossa. Sen sijaan kuukkelit seurailivat minua pitkään ja ekopinnaksi napsahti todella mukava kirjosiipikäpylintu sekä vähän odotetumpi taviokuurna. Marraskuun saldoksi jäi 67 lajia, jolla irtosi leikkimielisen kisan kolmossija niukasti 69 lajin Jari Kontiokorven ja 68 lajin Jari Kiljusen jälkeen. Ekopinnasaldoni kuitenkin kohosin 203 lajiin.

J.A.

1.10. ruokatuntihavikset Siikalahdella jäivät 9000 valkoposkihanheen ja niitä pöllyttäneeseen merikotkaan. Työpäivän jälkeen singahdin Saarelle, jossa lintuja löytyi vasta Jyrkilästä, jossa olikin sitten melkoinen kuhina! Arviolta ainakin 17000 valkoposkihanhea oli pelloilla ruokailemassa ja niiden seasta löytyi mukavasti parempiakin lajeja. Heti ensimmäiseltä pellolta löysin edellispäivänä Rantasen Joukon löytämän punakaulahanhen! Isommat massat olivat sitten peltojen keskiosassa ja valtava määrä hanhia oli todella lähellä tietä Niitä seuloinkin sitten toista tuntia löytäen metsä- ja tundrahanhien lisäksi lyhytnokkahanhen, merihanhen sekä taas vanhan tutun valkopäisen kummajaishanhen. Joutsenten seassa oli 4 pikkujoutsentakin. Muuten Saaren kierroksen havikse jäivät muutamiin isolepinkäisiin, tuulihaukkaan, sinisuohaukkaan sekä merikotkaan. 2.10. Siikalahdella näkyi vain hiiri- ja kanahaukka sekä merikotka ja Kullinsuolla oli 8000 valkoposkihanhea sekä ampuhaukka. Ja seuraavanakin päivänä havainnot jäivät aika lailla samoiksi. Illalla veljeni Pirkka saapui meille ja viikonloppu olikin sitten tarkoitus revittää oikein kunnolla!

4.10. heräsimme jo klo 5:30 ja aamiaisen jälkeen suuntasimme Siikalahdelle, joka oli kuitenkin sankan sumun peitossa. Olimme päättäneet Parikkalan ja Rautjärven Lintukerhon kanssa jatkaa mukavaa Lintupaikkaisa-perinnettä, vaikkei kisaa enää jostain syystä järjestettykään. Päätimme siis kisailla vain itseämme vastaan eli parin edellisvuoden tuloksia vastaan. Me lähdimme Pirkan ja Hannan kanssa kävelemään kohti pohjoispäätä ja Raikanniemeä ja meitä vastaan ajaneet Harri Partanen ja Jari Kiljunen suuntasivat kävelemään lahden itäpuolelle. Veijo Vilska sen sijaan oli saapunut jo meitä aikaisemmin ja suunnannut tornille. Tavallisia haviksia ropisi pikkuhiljaa, mutta sumu pysyi lahdella pitkään. Parempia haviksia olivat taivaanvuohi, teeret, puukiipijät, pikkukäpylinnut, palokärki sekä tiltaltti. Patotielle palattuamme sumu oli yhä vain sakea, mutta luhtakanat olivat silti aktiivisesti äänessä. Jassi ja Harri olivat löytäneet muutamia lisälajeja ja Veijoltakin saimme pari lajia listamme täytteeksi. Mortensenin Rollekin saapui lavalle ja lopulta sumukin hälveni.

Staijailimme lopulta aina kahteen saakka iltapäivällä, mutta muutto oli vaisua. Parhaan haviksen tekivät Jassi ja Harri, jotka löysivät itäpuolelta pikkulepinkäisen, joka kuitenkin katosi ennen kuin ehdimme paikalle. Hanhimuuttoa toki oli jonkin verran, mutta parvet menivät turhan kaukaa. Yhdestä parvesta sentään löysimme merihanhen. Parasta antia olivatkin komeat kuikkaparvet, joista suurimmassa oli jopa 106 lintua! Yhteensä laskimme 296 kuikkaa ja 2 kaakkuria. Muita parempia haviksia olivat 5 kurkea, 2 merikotkaa, kanahaukka, hiirihaukka, 2 tiltalttia, 12 pyrstötiaista sekä itään lentänyt pähkinähakki. Pikainen käynti tornissa oli lähes yhtä tyhjän kanssa, sillä vesilintuja ei juuri lahdella ollut. Pohjoispäästä olisi varmaan jokunen laji vielä irronnut, mutta päätimme lähteä iltapäiväretkelle Saarelle.

Saarella oli kuitenkin todella hiljaista ja lopulta kaikki hanhet löytyivät Kuposenmäen edustalta ja suurin osa linnuista oli järvessä uimassa. Seuloimme parvia todella huolella, mutta löysimme ainoastaan yhden merihanhen. Muuttoa oli ihan mukavasti ja taas parvet olivat varsin sekaisia, kun neljää lajia muutti yhtäaikaa. Yhdestä parvesta löysimme taas lyhytnokkahanhenkin. Illemmalla kuitenkin näkyi komeita tundrahanhiparvia ja jokunen sepelhanhiparvikin. Joutsenparvista erotettiin 11 pikkujoutsentakin. Illalla kävimme Tarvaslammella saunomassa ja yritimme pari tuntia pyytää helmipöllöjäkin mutta tuloksetta.

Sunnuntaina 5.10. päätimme suunnata heti aamusta Savonlinnan Punkaharjun Hirvikoskelle, jossa emme olleet käyneet staijaamassa vuosiin. Päätavoitteena oli löytää paikallisia tai muuttavia kihuja sekä saimaannorppa. Pääsimme perille aamuseitsemältä ja läes heti löysimme kaukaa selältä kolme kihua kiertelemässä paikallisena. Tuijottelimme lintuja aina, kun ne näyttivät tulleen edes hieman lähemmäksi ja lopulta ainakin kaksi niistä saatiin varmasti määritettyä leveäpyrstökihuiksi. Hanhimuuttoakin oli alkuun ihan mukavasti, mutta valtaosa parvista meni turhan kaukana lännessä. Myös pari alliparvea, jokunen kaakkuri ja kuikka sekä yksi mustalintu nähtiin, mutta lopulta yhdeksän aikaan tuuli tyyntyi ja muutto loppui kuin seinään. Päätimme jatkaa staijia kymmeneen asti ja lopulta noin kymmentä vaikke löysin saimaannorpan, joka kellutti lähinnä vain sieraimiaan tyvenen järven pinnalla. Onneksi se lopulta nosti päätään ja alkoi kurkkia vieressään uineita alleja ja pääsimme näkemään sen ihan kelvollisen hyvin.

Jatkoimme retkeä Saarelle, joka oli kuitenkin lähes tyhjentynyt! Niinpä singahdimme vielä Parikkalaan ja Kullinsuolle, jotta Pirkka pääsisi vielä näkemään lisää hanhia pellossa. Paikalla olikin onneksi vielä parituhatta valkoposkea sekä muutamia kymmenia tundrametsähanhia sekä pari tundrahanhea. Paras havainto oli kuitenkin taivaalta plokkaamani kiurulintu, jonka välittömästi tunnistin tunturikiuruksi! Onneksi lintu laskeutui peltoon ja pääsimme katsomaan sitä ihan kunnolla. Kyseessä oli 220. Parikkala-vuodarini!

Päivällä Pirkka lähti pitkälle kotimatkalle. Itse kävin vielä Harrin kanssa kääntymässä parilla paikalla Simpelejärven eteläosissa kihujen toivossa, mutta havainnot jäivät 15 kaakkurin muuttoparveen.

6.10. näin vielä pähkinähakin ennen kuin työpäivän jälkeen lähdin kohti etelää – seuraavana aamuna olin suuntaamassa taas Azoreille!

J.A.

17.9. Siikalahdella olikin jo 200 kiertelevää valkkaria sekä 13 muuttavaa metsähanhea. Ruokatunnin kohokohtia olivat kuitenkin 2 muuttavaa maakotkaa. Mukava ylläri oli myös työpaikan viereisen rakennuksen katolla olleet 15 pulua, joita oli siis jostain tullut yhtäkkiä kymmenen lisää. 18.9. näin vielä ruskosuohaukan, mehiläishaukan, pari metsäkirvistä, mutta päivän paras löytö oli Härskiinmutkasta todella kaukaa järveltä erään saaren kaislikon edustalta äkkäämäni pikku-uikku! Lintu oli todella kaukana, mutta määrittäminen oli helppoa, sillä näkyvyys oli erinomainen ja kävipä silkkiuikkukin linnun vieressä uimassa. Iltapäivällä tein Saaren kierroksen mutta havikset jäivät Pohjanrannan 27 suokukkoon ja Jyrkilän 200 kurkeen ym. sälään. Moskuunniemessä kuulin vielä valkoselkätikan.

19.9. ruokatunnilla alkoi muuttaa sepelhanhia, joten työpäivän jälkeen singahdin myös saman tien lahdelle. Näinkin päivän aikana lopulta 4910 sepelhanhea, mutta muuten havainnot jäivät pitkälti samoihin lintuihin kuin aiempina päivinä. 20.9. kävin vain aamuvarhain lahdella ja loppupäivä meni Joutsenon puolimaratonissa.

21.9. olin sitten lahdella edellispäivänkin edestä mutta aamusumun hälvettyä muutto oli kuitenkin vaisua. Ainoassa anser-parvessa muutti kuitenkin lyhytnokkahanhi, pari merikotkaa kävi saalistelemassa lahdella, ruskosuohaukka ja haarapääsky näyttäytyivät viimeistä kertaa ja aamun sumutaivaalta kuului tundrakurmitsan ääntä. Pari sinirintaa oli yhä patotien puskissa, joissa näkyi myös peukaloinen, tiltaltteja ja pari ruokokerttusta. 22.9. näin Härskiinmutkassa valkoselkätikan ja pikainen Pohjanrannan käynti tuotti vain 7 suokukkoa. Pohjasuolla oli jo 900 valkoposkihanhea, joiden seasta äkkäsin omituisen näköisen valkopäisen risteymähanhen harmaapäätikan huudellessa taustalla.

23.9. kylällä oli yllättäen 18 pulua, mutta töistä päästyäni sateinen loppupäivä meni taas Venäjän tankkausreissuun. Imatran Vuoksella näin sentään lapasotkan. 24.9. staijailin vapaa-ajat kotirannassa kihujen toivossa, mutta havainnot jäivät 14 kuikan parveen sekä 5 hiirihaukkaan. Iltapäivän Saaren keikka tuotti Tetrisuolta 2800 valkoposkea seuranaan taas sama valkopäinen kummajainen. Pohjanrannassa näkyi 2 harmaahaikaraa ja Uukuniemen Suurenjärvenlietteellä muuttava mehiläishaukka.

25.9. Siikalahdella muutti ruokatunnilla sateessa pari pientä parvea alleja ja hiljaista oli lähipelloillakin. 26.9. Siikalahdelle oli kerääntynyt 900 valkoposkea ja syksyn ensimmäinen piekana näkyi muutolla. Harmaahaikarakin muutti kohti etelää. Iltapäivällä päätin singahtaa Joensuuhun bongaamaan ruskouunilintua. Olin jo edellissyksynä hoitanut lajin eliksiin ja jopa WP-pinnoihin Joensuusta, mutta silloin en ollut nähnyt lintua kuin kertaalleen vilaukselta lennossa. Niinpä nyt halusin kuumeisesti myös nähdä linnun. Minulla oli kuitenkin vaikeuksia löytää Penttilän ruderaattia, mutta onneksi sain puhelimitse Koskisen Jannelta hyvät nuotit paikalle ja pian törmäsinkin juuri paikalle saapuneihin Mika Ilari Koskiseen sekä Tarmo Lehtilään ja aloimme etsimään lintua, jonka tarkan paikan nyt tiesimme. Pian kuulinkin pusikoista oikeanlaista taksutusta, mutta ei lintua tietenkään näkynyt. Tiltaltteja pajulintu, rautiainen, pari sinirintaa ym. löytyi näkyville mutta aika liikkuvaista ja noin puolen tunnin välein äännellyttä päätähteä ei meinattu millään saada näkyville. Hannan veli Miikakin oli saapunut viestini saatuaan paikalle lintua etsimään ja etsiskelimme lintua tovin yhdessä, mutta Miika joutui tyytymään äänihavaintoon, sillä hänen piti joutua kotiin aika pian. Me jatkoimme linnun odottelua lähinnä hyvällä paikalla seisten ja puskia tuijotellen. Lopulta Mika pääsi linnun näkemään ja me päätimme odottaa, tulisiko lintu samaan paikkaan uudestaan. Lopulta tunnin odottelun jälkeen pääsin näkemään lintua pari sekuntia erään puskan juurella, nähtyäni sen ainakin 5 kertaa ensin lennossa. Kuultuamme vielä valkoselkätikan lähimetsästä, päätimme antaa linnun olla ja lähdimme kotimatkalle.
Matkan varrella laskin vielä Kiteen Puhoksesta 3000 valkoposkea, mutta saaren pelloilta en löytänyt hanhia pikavilkaisulla ollenkaan.

Viikonloppu meni taas Siikalahdella. Lauantaina 27.9. olin liikkeellä pyörällä mutta kovasta 7 tunnin staijista huolimatta en saanut kaivattua 200:tta ekovuodaria. Mukavia haviksia olivat harmaahaikara, 2 muuttohaukkaa, suosirri, sinirinta sekä ruokokerttunen. Kylällä näkyi pitkästä aikaa 2 hakkia ja iltapäivän lähipeltojen kierros tuotti Kullinsuolta 1000 valkkaria ja Kannakselta 140 metsuria, 20 tundraa sekä 77 laulujoutsenta seurassaan 3 pikkujoutsenta. Sunnuntaina 28.9. olimme Hannan kanssa staijaamassa taas kuutisen tuntia, mutta vaikka aamulla oli todella kovaa pikkulintu-, rastas- ja sepelkyyhkymuuttoa, ei päivällä kuitenkaan pedot saati hanhet liikkuneet. Tiaisiakin (tali- 200) oli liikkeellä ja jopa hippiäisiä (40), mutta kovalla tikistyksellä emme löytäneet niiden seasta kuin pari tiltalttia sekä yhden vilauksen mahdollisesta ohilentäneestä taigauunilinnusta. Muutolta lähipuskiin hetkeksi pysähtynyt nuori pikkulepinkäinen nostatti pulssia piilottelemalla taidokkaasti puskien sisällä, mutta lopulta saimme linnun kunnolla näkyviin ja kuvattua, joten määritys varmistui. Muuttohaukka saapui lahdelle saalistelemaan ja pöllyttelemään noin 1000 valkkaria sekä vesiäisiä. Pikkujoutsen laskeutui laukkariparvessa lahden pohjoispuolelle ja vielä oli pitkään paikalla ollut kalasääskikin paikalla. Illalla tein vielä lähipeltojen kierroksen, joiden saldoa olivat mm. 3300 valkkaria Kullinsuolla sekä Kannaksen 270 anserin seurassa ollut lyhytnokkahanhi.

29.9. kalasääski yhä vain kalasteli lahdella ja luhtakana möykkäsi. Sepelhanhia muutti reilussa puolessa tunnissa ruokatunnilla 2000 lintua kolmessa parvessa, mutta muuten muuttoa ei juuri ollut. Kullinsuolla oli kuitenkin jo 3500 valkoposkihanhea paikallisena.

30.9. oli sitten kova muuttopäivä, mutta oli itse töissä. Muutto oli kuitenkin aika hankalaa, sillä parvet olivat aika pieniä ja ne menivät todella korkealla ja laajalla rintamalla. Niinpä ruokatunnilla en montakaan parvea saanut lajilleen, varsinkin kun valtaosassa parvia oli useampaa lajia, jopa neljää, sekaisin. Ruokatunnin mukavin havis olikin komea 77 kuikan muuttoparvi.

J.A.

Työpäivän jälkeen lähdimme Hannan kanssa ajamaan kohti luodetta. Matka oli pitkä mutta lopulta iltaseitsemän aikaan käännyimme Siikajoella kohti Tauvoa sopivasti siten, että edellämme risteykseen osuneessa autossa olivat kaverimme Mikko Ala-Kojola ja Antti Peuna. Asemalle päästyämme ja löydettyämme vihdoin aseman avaimet, suuntasimme saman tien pystyttämään lintuverkkoja, joita ei ollut kukaan käyttänyt sitten kesäkuun! Verkot olivat muovipusseissa siten, ettei pusseista ottanut mitenkään selvää, mitä verkkoja niissä oli. Ja verkkoja saattoi olla yhdessä pussissa lähes kymmenen! Onneksi suurimmasta osasta verkoista löytyi koodi, jonka tiesimme kertovan verkon paikan ja löysimmekin aseman sisältä kartan, joka kertoi verkkojen sijainnin. Kartta tosin oli vuodelta 2011, mutta piti vain toivoa, että se piti yhä paikkansa. Harjun verkot saimme aika helposti paikoilleen, mutta pikku hiljaa ilta alkoi hämärtyä, kun siirryimme pitkää linjaa pystyttämään. Hanna suuntasi asemalle kokeilemaan, saisiko hän aseman sähköt toimimaan ja varpuspöllönauhan soimaan ja me jatkoimme verkkourakkaa Antin ja Mikon kanssa. Nyt kaikki verkkoja ei sitten löytynytkään ja ainakin yhtä verkkoa löytyi parikin kappaletta ja kun kaikki verkot olivat eri pituisia ja vieläpä aivan käsittämättömän hankalilla lenkkivirityksillä viritettyjä, alkoi meillä melkoiset vaikeudet. Lopulta jouduimme antamaan periksi, kun varmaan itsekin oikeita verkkoja pussien pohjilta etsiessämme, olimme sotkeneet verkot sellaiseen solmuun, ettei niitä enää pimeässä pystynyt selvittämään.

Hanna oli kuin olikin saanut aseman sähköt päälle ja illan pimennyttyä vaihdoimme helmipöllönauhan soimaan ja heti alkoi taivaalta kuulua lupaavaa napsetta. Taivaalla alkoi myös näkyä revontulia, joten tunnelma alkoi kohota. Kohta ensimmäinen helmari oli verkossa ja heti perään toinen. Pulttasimme Hannan kanssa pöllöt ja kun verkoissa notkui taas muutama lisää, aloimme kaivata Pirkkaa paikalle, sillä tämä oli vielä matkalla ja hänellä oli mukanaan asemanhoitaja Matti Tynjältältä hakemansa lintupussit, joita meillä ei nyt ollut siis ainoatakaan. Onneksi muistimme, että rengastushuoneessa on pahvilaatikoita, joissa pöllöjä voi säilyttää, mutta kohta olivat nekin laatikot täynnä pöllöjä. Onneksi Pirkka saapui pian ja hän pääsi aloittamaan rengastusta, meidän muiden kiikuttaessa pöllöjä verkoista. Puoleen yöhön mennessä olimme saaneet rengastaa 11 helmipöllöä. Taivaalta oli kuulunut koko ajana napsetta, joten yhteensä pöllöjä oli havaittu vähintään parikymmentä. Revontulien peittyessä sumuun, hiljenivät myös pöllöt ja me päätimme sulkea atrapin ja mennä nukkumaan, sillä aamuvarhain meillä olisi vielä puolet verkoista pystytettävänä.

13.9. heräsin itse jo viideltä ja hain pari itsekseen yön aikana verkkoon osunutta pöllöä sisälle odottamaan kihlausta. Kohta olimmekin sitten Hannan kanssa pystyttämässä verkkoja ja päätimme aloittaa takalinjalta, jonne Pirkkakin saapui avuksi vapautettuaan helmarit. Mikko ja Antti olivat jo aiemmin suunnanneet Raaheen ja Surnian syyspinnaralliin. Onneksi pitkän linjan verkot osuivat kerralla kohdilleen, kun niissä oli kaikissa merkinnät kunnossa. Ensimmäiset pajusirkut ja punarinnat olivat löytäneet tiensä verkkoihin, joten Pirkka suuntasi rengastamaan ja me Hannan kanssa jatkoimme vielä laittamaan puuttuvat pitkän linjan sekä aukean verkot. Välillä kiersimme kaikki verkot ja kiikutimme Pirkalle lisää rengastettavaa ja lopulta saimme kaikki paitsi yhden verkon paikalleen. Tähän yhteen ei löytynyt sopivan mittaista verkkoa, koska yöllä olimme kaiketi kuitenkin laittaneet ainakin pari verkkoa väärin, ne kun roikkuivat paikoillaan turhankin löysinä. Viimeiseksi pystytimme vielä harjun petoverkon ja näin aamun ollessa jo pitkällä olimme viimein valmiita aloittamaan kunnon lintuasemaelämän.

Aamun oli ollut sumuinen mutta silti ainakin pajusirkkuja oli liikkunut hyvin. Saatuamme verkot pystyyn, oli meno jo hiljentynyt. Aamun ja päivän aikana saimme rengastettavaksemme kuitenkin 18 hömötiaista, 9 talitiaista, 5 punarintaa, 4 pajusirkkua, 4 pajulintua, 2 sinitiaista, 2 töyhtötiaista, 2 rautiaista, laulurastaan, puukiipijän sekä keltasirkun. Muutenkin lintuja oli havaittu, mm 2 riekkoa ja tik-sirkkua oli kuultu, pari merikotkaa nähty kuten myös ainakin puolenkymmentä vaeltavaa töyhtötiaista.

Iltapäivällä suljimme verkot ja aloimme valmistautua Ulkonokan kierrokseen. Tuolloin Pirkan kaveri Allan Hamari soitti ja ilmoitti hieman yllättäen olevansa tulossa meitä moikkaamaan. Niinpä odottelimme hänetkin paikalle ja lähdimme porukalla kävelemään aukean reunaa kohti Munahietaa. Aika alkumatkasta pärähti edestämme komea 12 riekon parvi lentoon. Munahieta oli aivan tyhjä ja niin oli Ulkonokkakin pitkään. Onneksi aivan perimmässä nurkassa näkyi paljon lintuja, joten ei auttanut kuin kävellä lähemmäksi. Ampuhaukka tuntui seuraavan meitä ja osui putkeen aina kun pysähdyimme merta tai rantoja skannaamaan. Lopulta näimme edessämme ensimmäiset kahlaajat, joista lähimmät tunnistuivat pulmussirreiksi. Merelle tuijotellessamme Pirkka huomasi kihun, jonka kuittasimme ensin merikihuksi, mutta onneksi jäin itse katsomaan lintua tarkemmin. Lintu tuli navakahkoon vastatuuleen kuitenkin turhan kevyesti ja olihan viime aikoina havaittu joitakin tunturikihuja. Kertaalleen olin näkevinäni todella pitkän pyrstöjouhen ja pyysin muitakin katsomaan lintua, mutta juuri tällöin se otti ja laskeutui keskelle merta uimaan. Tokaisin tähän, että tällainen käytös kyllä sopi paremmin tunturikihulle, kun lintu nousikin taas ilmaan ja kääntyi vihdoin parempaan asentoon ja paljasti itsensä komeaksi vanhaksi tunturikihuksi! Lintu jatkoi meren pintaa hivotellen SSW ja me jatkoimme tolkuttoman pitkää hietikkoa eteenpäin. Lopulta pääsimme katsomaan kahlaajia ja vesilintuja lähempää ja ynnäsimme mm. yhteensä 8 pulmussirriä, 7 suosirriä, 4 pikkusirriä, 19 suokukkoa, ristisorsan, kiertelevän merihanhen jne. Merikylänlahden rannalla jahtasimme ensin superkähmyä kirvistä, joka osoittautui niittykirviseksi ja sitten aivan järjettömän räjähtänyttä kiurua, joka vieläpä äänteli aivan väärin, mutta lopulta toistakymmentä kertaa sen ilmaan ajettuamme Hanna sai siitä jonkinlaiset kuvat, joista se pystyttiin määrittämään ihan vain tavalliseksi kiuruksi.

Asemalle palattuamme olivat Mikko ja Antti saapuneet rallista ja pystyttämässä jo pauloille laittamiamme verkkoja. Pian oli taas pöllöatrappi soimassa ja kun nauha vaihtui helmipöllöksi, alkoi taivaalla taas napsua. Puoleen yöhön mennessä olimme taas saaneet rengastaa 10 helmipöllöä sekä kontrolloineet yhden vieraan linnun mutta silti pöllöjä oli nyt vähemmän liikkeellä ja taivas myös hiljeni aivan tyystin, joten suuntasimme nukkumaan.

14.9. olimme ensimmäisellä verkkokierroksella kuudelta, mutta aamu oli todella tuulinen ja niinpä lintuja ei juuri liikkunut. Vaikka taas soittelimme parillakin verkolla houkutuatrappeja, ei verkoilla ollut kovinkaan vilkasta. Aamun ja päivän aikana rengastimme yhteensä 20 hömötiaista, 13 pajusirkkua, 5 punarintaa, 3 sinitiaista, 2 talitiaista, 2 rautiaista, 2 vihervarpusta, 2 tiltalttia, 2 laulurastasta, punakylkirastaan, pikkutikan sekä kuusitiaisen. Muuten havainnot jäivät aika vaatimattomiksi – joitakin pikku- ja isokäpylintuja, pohjantikka, pyy sekä taas pari töyhtötiaista sentään.

Iltapäivällä otimme taas verkot pois, kun seuraavaa miehittäjää ei asemalle ollut tiedossa – surullista! Tähänkin urakkaan tuhrautui niin pitkään, että lopulta Mikon ja Antin piti suunnata kohti Oulua, sillä Antin juna oli lähdössä turhan pian. Saatuamme asemarakennukset siivottua suuntasimme me Hannan, Pirkan ja Allun kanssa vielä Ulkonokalle pikakäynnille. Reissu oli kuitenkin aika turha ja havainnot jäivät pitkälti samoiksi kuin edellispäivänäkin. Lopulta olimme valmiit jättämään asemalle hyvästit ja parkkipaikalla hyvästelimme myös Allun ja Pirkan ja Hannan kanssa otimme suunnan kohti Raahen kaatopaikkaa, josta oli edellispäivän rallissa löytynyt sitruunavästäräkki. Komppailimme kaatiksella jonkin aikaa, mutta havainnot jäivät 100 haarapääskyyn, joiden seessa näkyi törmä- ja räystäspääskykin sekä 10 tikliin. Kertaalleen näin lennossa västäräkkiparven, jossa oli erimuotoinen yksilö mukana, mutta emme sitä enää löytäneet, vaikka yksittäisiä västäräkkejä ja pikkuparvia löysimmekin sieltä täältä.

Lopulta hyvästelimme Pirkan ja lähdimme pitkälle ajomatkalle kohti kotia. Matkalla havainnot jäivät pariin tien vieressä parin sadan metrin välein olleeseen ukkometsoon. Olimme lopulta Parikkalassa hieman ennen puoltayötä.

J.A.

4.9. työkavereiden virkistyspäivällä Imatran Lammassaaressa näkyi harmaapäätikka ja 5.9. ruokatuntiretki Kullinsuolle alkoi heti mukavasti, kun löysin kaukaa mullokselta hyvän näköisen kirvisen. Lintu oli kaukana ja väreilyssä, mutta se vaikutti heti suurelta ja muutenkin isokirvismäiseltä. Lintu hypähteli useita kertoja lentoon kohoten parin metrin korkeuteen, josta nappasi hyönteisiä ja palasi taas mullokselle. Vihdoin se viereen saapui kivitasku ja suora kokovertailu varmisti määrityksen – isokirvinen! Mutta lintu piti nähdä lähepääkin! Niinpä lähdin kävelemään pellon vierusta mullosta kohti, mutta lintu oli jo tuolloin kateissa. Kiesin mulloksen perälle ja vihdoin aivan perimmäisestä nurkasti ponkaisi isokirvinen edestäni äännellen lentoon! Se laskeutui lopulta hetkeksi sähkölinjalle, jolloin ehdin katsoa kaikki tarvittavat tuntomerrkit ennen kuin se laskeutui viljapeltoon piiloon. Sitten minulla olikin jo kiire takaisin töihin.

Iltapäivällä poljimme Lötjösen Matin kanssa Kullinsuolle, sillä pitihän isokirvistä kokeilla ekopinnaksikin. Hieman ennen kuin olimme perillä, saimme päivitysviestin, että Kiljusen “Jassi” oli kuullut isokirvisen ääntelyä useampaankin kertaan paikalla. Perille päästyämme oli kuitenkin hiljaista ja tovin odoteltuamme, päätimme kävellä taas mullokselle. Emme kuitenkaan löytäneet kuin muita tavallisia kirvisiä, joista lapinkirvinen oli runsain. Ollessamme jo kävelemässä takaisin päin, kuulin takaamme isokirvisen ääntä ja lintu lensi aivan suoraan ylitsemme komeasti laskeutuen mulloksen taakse. Kohta se kuitenkin nousi taas lentoon ja lensi samaan suuntaan, josta oli aiemmin tullutkin. Matti ja Jassi saivat linnusta eliksen!
Kävimme vielä Kontiolammella ja Siikalahdella, mutta havikset jäivät merikotkaan ja syksyn ensimmäiseen järripeippoon. Illalla lenkillä näin lehtokurpan.

6.9. poljin heti aamusta Siikalahdelle kuullen matkalla Muttelinmäessä kuusitiaisen. Patotiellä staijailin sitten viitisen tuntia. Luhtakanat olivat vielä hyvin äänessä ja patotien varresta löytyi 12 ruokokerttusta, 2 sinirintaa, pensaskerttu, lehtokerttu ym. Muuto oli hiljaista, mutta pähkinänakkeli oli mukava ohimuuttaja. Lapinkirvisiä ja keltavästäräkkejä muutti pari, 8 metsähanhea pyöri lahdella, valkoselkätikka rummutti, pari palokärkeä vaelsi eri suuntiin, merikotka kuljetti vesilintusaalistaan Tyrjän suuntaan ja harmaahaikara yllätti seisoskelemalla sähkölinjalla. Tetrisuon komppaus tuotti taas kirvisiä ja 3 lapinsirkkua. Sen sijaan iltapäivän Saaren kierros oli varsin köyhä – mainittavimpana 52 suokukkoa seisoskeli särkällä Pohjanrannassa.

7.9.aamu oli sumuinen, joten suuntasimme Hannan kanssa Siikalahdelle vasta yhdeksän aikaan. Yksinäinen metsähanhi muutti ylitsemme ja 8 vielä kierteli lahdella. Merikotka näkyi kaartelemassa kaukana kaakossa ja sinisuohaukkanaaras saalisteli lähipelloilla. Luhtakanat ääntelivät aktiivisesti ja suokukko lenteli hetken lahden yllä mustaviklo seuranaan. Lapinkirvisiä muutti 6 yksilöä, sinirinta raksui ruovikossa ja keli oli yhä vain todella leppoisa. Kullinsuolta ei enää löytynyt isokirvistä, mutta muita kirvisiä sekä lapinsirkku. Iltapäivän pitkällä juoksulenkillä näin vielä 4 pulua ja lehtokertun Eskolassa sekä keltavästäräkin ja tiltaltin Kaukolassa.

8.9. ruokatuntiretki Siikalahdelle alkoi mukavasti, kun löysin eteläpuolelta puun latvasta isolepinkäisen. Kun muutakaan tekemistä ei ollut, aloin tuijottaa lepinkäistä normaalia tarkemmin ja kiinnitin ensin huomiota silmäkulmanjuovan yläpuoleiseen valkoiseen alueeseen, joka oli selvimmillään otsassa. Sitten huomasin myös kaksiosaisen suurehkon siipilaikun ja valkoisen yläperän – lintuhan näytti aivan homeyeriltä! Lopulta lintu lennähti ja paljasti todella suuret siipilaikkunsa sekä myöskin laajemmin valkoisen pyrstön tyven. Kohta lintu lensi suoraan ylitsemme laskeutuen vielä kauas eteläpuolellemme ennen kuin katosi etelään. Näin vielä vilaukselta juovattoman kerttusen sekä kuulin tiltaltin, mutta muuten oli vaisua, kuten oli seuraavankin päivän ruokatunnilla, jonka havainnot jäivät vain paikallisiin petolintuihin sekä yhä vain
aktiivisesti huudelleisiin nuoriin luhtakanoihin. Härskiinmutkan stoppi tuotti vielä pari kalatiiraa.

10.9. Siikalahden aamukäynnillä löytyi patotien varresta 2 sinirintaa, 5 ruokokerttusen, pajulinnun ja tiltaltin lisäksi. Härskiinmutkassa näkyi 10 allin parvi ja iltapäivällä Saaren Pohjanrannassa harmaahaikara, tylli ja 82 suokukkoa. 11.9. patotiellä näkyi 2 harmaasorsaa, jotka laskeutuivat pohjoispuolelle, 7 taigametsähanhea ym.

J.A.