{"id":99,"date":"2007-05-30T11:17:53","date_gmt":"2007-05-30T08:17:53","guid":{"rendered":"http:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/?p=99"},"modified":"2023-07-18T09:55:29","modified_gmt":"2023-07-18T06:55:29","slug":"georgia-17-25-5-2007","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/georgia-17-25-5-2007","title":{"rendered":"Georgia 17-25.5. 2007"},"content":{"rendered":"

Georgiaan ja Kazbegiin<\/strong><\/p>\n

Kauan odotettu loma koitti ja matkasimme Virolahden kautta Helsinkiin, retkeillen matkan varrella. Helsinki-Vantaan lentoasemalla tapasimme klo 18.30 muun retkiporukkamme Andreas Lind\u00e9nin, Kari Haatajan sek\u00e4 Keijo Wahlroosin. Olimme l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 kahdeksan p\u00e4iv\u00e4n reissulle Georgiaan \u2013 Kazbegiin vuoristoon sek\u00e4 muutamaksi p\u00e4iv\u00e4ksi Chachunan puoliaavikkoalueelle. <\/p>\n

Edellisell\u00e4 Georgian ja Armenian retkell\u00e4mme menetimme Hannan kanssa syd\u00e4memme Kazbegin vuorelle ja koska meilt\u00e4 silloin j\u00e4i my\u00f6s yksi t\u00e4rke\u00e4 wp-pinna eli kaukasianteeri l\u00f6yt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, olimme jo tuolloin vuorelta laskeuduttuamme p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet, ett\u00e4 paikalle pit\u00e4isi p\u00e4\u00e4st\u00e4 uudelleen ja kev\u00e4\u00e4ll\u00e4. <\/p>\n

Olimme pikkuhiljaa etsiskelleet innokkaita wp-pinnaker\u00e4\u00e4ji\u00e4 sek\u00e4 muuten mukavia retkiseuralaisia reissuun ja lopulta porukkamme oli varsin pieni mutta sit\u00e4kin monipuolisempi, olihan joukossa niin Suomen wp-pinnak\u00e4rki, \u00e4\u00e4nitt\u00e4ji\u00e4, valokuvaajia jne. <\/p>\n

Lensimme ensin Latviaan Riikaan, jossa olimme ajallaan klo 21.25 ja vain tuntia my\u00f6hemmin jatkoimme Georgiaan Tbilisiin, jonne laskeuduimme aamuy\u00f6ll\u00e4 klo 03.10.
\nOlimme j\u00e4rjest\u00e4neet edellisen reissun oppaamme Giorgi Rajebashvilin avustuksella kaiken siten, ett\u00e4 meit\u00e4 oli lentoasemalla vastassa opas Zura Javakhisvili sek\u00e4 kuski Robinson. Ensimm\u00e4inen retkipinna, etel\u00e4nsatakieli lauloi heti lentoaseman l\u00e4heisen kaupan pihalla ja n\u00e4in pinnalistan pito aloitettiin jo vihre\u00e4\u00e4 Ford Transitia ruokatarvikkeilla lastattaessa. Pikaisen kauppareissun j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4simme matkaan. Seuraavan tunnin oli viel\u00e4 pime\u00e4\u00e4 ja linnut viel\u00e4 nukkumassa. Matkaseurueemme katseli kuitenkin tarkkaavaisesti ymp\u00e4rilleen, vaikka olisi ehk\u00e4 ollut viisaampaa lev\u00e4t\u00e4, sill\u00e4 meill\u00e4 oli rankka reissu edess\u00e4mme. <\/p>\n

Reilun parin tunnin ajon j\u00e4lkeen retkipinnalista oli kasvanut vain mustarastaalla, mutta ensimm\u00e4isell\u00e4 jaloittelulla Ananurin linnoituksella havaitsimme jo monia tavallisia lajeja sek\u00e4 muutamia erikoisuuksiakin: punarinnan, laulurastaan, kaukasianuunilinnun, hiirihaukan, viherpeipon, lepp\u00e4linnun (ssp samamisicus), mustalepp\u00e4linnun (ssp semirufus), virtav\u00e4st\u00e4r\u00e4kin, pikkutikan, vuorisirkun jne. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Pikkuhiljaa tie nousi ylemm\u00e4s ja ylemm\u00e4s vuoristoon ja lumihuippuja alkoi n\u00e4ky\u00e4. Kohta lunta oli jo tien varressa, v\u00e4lill\u00e4 jopa metritolkulla. Paikoittain lunta oli romahtanut my\u00f6s tielle ja viime reissulla ihmetyst\u00e4 her\u00e4tt\u00e4neet tunnelit olivat nyt tarpeen. Tiell\u00e4 kulki aivan \u00e4lytt\u00f6mi\u00e4 m\u00e4\u00e4ri\u00e4 lampaita ja lehmi\u00e4 paimentensa ohjaamina kohti vuoristolaitumia. Kovan talven j\u00e4ljilt\u00e4 lehm\u00e4t olivat todella surkean laihoja, kev\u00e4t oli tullut 3-4 viikkoa my\u00f6h\u00e4ss\u00e4. Lampaat sen sijaan olivat sen verran hellyytt\u00e4vi\u00e4, ett\u00e4 Andy suunnitteli kovasti pienen karitsan ottamista mukaansa. T\u00e4ytt\u00e4 varmuutta ei ole, onnistuiko Andy salakuljettaa karitsaa \u00e4\u00e4nityslaukussaan kotiinsa. <\/p>\n

Seuraavat pys\u00e4hdykset tehtiin tutuilla n\u00e4k\u00f6alapaikoilla ja havaintoja kertyi mm. n\u00e4rhest\u00e4 (ssp atricapillus), mets\u00e4kirvisest\u00e4, punavarpusista, pensaskertuista, k\u00e4ist\u00e4, alppivariksista, kalliop\u00e4\u00e4skyist\u00e4, vuorihempoista (ssp brevirostris), vuorikirvisist\u00e4 (ssp coutellii), sepelrastaista (ssp amicorum), lumivarpusista sek\u00e4 my\u00f6s kaukaa vuoren rinteelt\u00e4 l\u00f6ytyneist\u00e4 kaukasianteerist\u00e4. Meill\u00e4 oli siis yksi reissun t\u00e4rkeimmist\u00e4 tavoitteista jo saavutettu, ennen kuin olimme edes perill\u00e4. <\/p>\n

Tien noustessa yh\u00e4 ylemm\u00e4s tie huononi ja matkanteko hidastui, joten lopulta automatka kesti l\u00e4hes nelj\u00e4 tuntia. Vihdoin saavuimme sijaintinsa puolesta h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n suureen Kazbegin kyl\u00e4\u00e4n, jossa parkkeerasimme tutun Yugon talon pihaan ja purkaessamme tavaroitamme havaitsimme jo ensimm\u00e4iset hanhikorppikotkat ja kultahempot. Huoneisiin p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme olimme valmiit parin tunnin p\u00e4iv\u00e4unille. <\/p>\n

Her\u00e4tty\u00e4mme havaitsimme majatalon parvekkeelta mehil\u00e4ishaukan, maakotkia, turkinkyyhkyn sek\u00e4 pari partakorppikotkaa, joista toinen oli esiaikuinen lintu. Pihalta n\u00e4kyi my\u00f6s korkealla vuorten huippujen yl\u00e4puolella kaarrellut nuorehko mustahaikara. Saatuamme vatsat t\u00e4yteen herkullista paikallista ruokaa pakkauduimme taas autoon ja suuntasimme iltap\u00e4iv\u00e4retkelle aiemmin hyv\u00e4ksi koettuun pikkulintupaikkaan reilun kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n kyl\u00e4st\u00e4. Noustuamme autosta kuulimme jo ensimm\u00e4iset vuoritiltaltit ja pian niit\u00e4 l\u00f6ytyi runsaasti lis\u00e4\u00e4. Reissupinnaksi l\u00f6ytyi my\u00f6s kirjokerttu, lehtokerttu, pajulintu ja muutama muu tavallinen laji. Vuoren rinteell\u00e4 oli my\u00f6s paikallisen hiirihaukan (ssp menestris) pes\u00e4. Auringon ollessa jo painumassa vuorten taa palasimme k\u00e4mpille, jossa oli taas p\u00f6yt\u00e4 koreana. Kauppareissun ja iltahuudon j\u00e4lkeen olimme valmiita nukkumaan. <\/p>\n

Ekat vuorikiipeilyt<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

19.5. her\u00e4tys oli 5.15 ja varttia my\u00f6hemmin olimme jo aamiaisella. Kuuden aikaan suuntasimme kyl\u00e4n yl\u00e4puoliselle l\u00e4himets\u00e4lle, jossa havaitsimme reilun 30 pikkuk\u00e4pylinnun parven. Jatkoimme k\u00e4vellen mets\u00e4n yl\u00e4puolella olevalle kalliolle, jolta aloimme selata kaukoputkella l\u00e4heisi\u00e4 vuorenrinteit\u00e4. Pian l\u00f6ysimme ainakin viisi kaukasianteerikoirasta, joista yksi innostui soidinpompintaankin. Kohta kuulimme my\u00f6s ensimm\u00e4iset kaksi kaukasianlumikanaa, joita kohti jatkoimme ruohoista vuoren rinnett\u00e4 kivuten. <\/p>\n

Alkuun kiipe\u00e4minen oli varsin helppoa mutta jyrkkyyden ja koko ajan ohenevan ilman takia silti eritt\u00e4in raskasta. Varsin pian kiipe\u00e4minen palkittiin, kun Zura osoitti meille kaukasianlumikanapariskunnan, jonka puuhastelua p\u00e4\u00e4simme kaukoputkella seuraamaan toistakymment\u00e4 minuuttia. Skouppikuvaa ja \u00e4\u00e4nityksi\u00e4 tietysti otettiin.<\/p>\n

Matka jatkui, sill\u00e4 oli k\u00e4ynyt ilmi, ett\u00e4 loput projektilajimme vuorilepp\u00e4lintu ja rakkapunavarpunen olivat jo ehtineet nousta yl\u00f6s pesim\u00e4alueilleen yli 3000 metriin. Niinp\u00e4 nousimme pahimmillaan jopa 65 asteista kivikkoista vuorenrinnett\u00e4 ja raskasta oli. Kertaalleen pys\u00e4hdytty\u00e4mme huilaamaan selasimme taas putkilla yl\u00e4puolella jyrk\u00e4sti kohoavia vuorenrinteit\u00e4, kun Hanna l\u00f6ysi koiras vuorilepp\u00e4linnun vuoren korkeimman huipun ylimm\u00e4n kiven laelta. Onneksi n\u00e4kyvyys oli viel\u00e4 erinomainen ja kaikki ehtiv\u00e4t n\u00e4hd\u00e4 t\u00e4m\u00e4n linnun sek\u00e4 osa my\u00f6s samalla kivell\u00e4 k\u00e4yneet 2 kv koiraan sek\u00e4 naaraan varsin hyvin. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

P\u00e4\u00e4timme nousta viel\u00e4 seuraavalle harjanteelle, mik\u00e4 oli todellinen urheilusuoritus. Siin\u00e4 punnittiin fyysisten voimavarojen lis\u00e4ksi my\u00f6s henkist\u00e4 kanttia, sill\u00e4 yhdell\u00e4 jos toisellakin oli korkeanpaikankammonsa kanssa ongelmia. Lopulta hengiss\u00e4 selvittiin ja Andy n\u00e4ki kalliokiipij\u00e4n ja muutkin jo aiemmin havaittuja kivikkorastaita, alppirautiaisia, sepelrastaita, alppinaakkoja, vuoripyyn jne. Yhteens\u00e4 kuultiin ainakin viisi kaukasianlumikanaa. <\/p>\n

Alastulo oli onneksi paljon helpompaa, joten saatoimme nauttia aurinkoisesta kelist\u00e4, jota mukava tuulenvire viilensi sopivasti. Noin klo 15.00 olimme takaisin autolla \u00e4lytt\u00f6m\u00e4n tyytyv\u00e4isin\u00e4. Toki mieli\u00e4 hieman kaihersi se, ett\u00e4 rakkapunavarpusta ei viel\u00e4 ollut n\u00e4hty. Mutta eip\u00e4h\u00e4n ollut ongelmia suunnitella parin seuraavan p\u00e4iv\u00e4n ohjelmaa. <\/p>\n

K\u00e4mp\u00e4ll\u00e4 ruoka oli taas odottamassa ja vatsat t\u00e4ysin\u00e4 oli mukava painua p\u00e4iv\u00e4levolle, jonka j\u00e4lkeen suuntasimme Hannan ja Andyn kanssa \u00e4\u00e4nitt\u00e4m\u00e4\u00e4n vuoritiltaltteja. Kepa ja Kari j\u00e4iv\u00e4t kuvaamaan kyl\u00e4n ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n paikallisia oudon vaaleita v\u00e4st\u00e4r\u00e4kkej\u00e4 ym. Hannan ja Andyn kanssa saimme \u00e4\u00e4nitykset reilusta kymmenest\u00e4 vuoritiltaltista sek\u00e4 p\u00e4\u00e4simme illan jo h\u00e4m\u00e4rtyess\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4n viiden koiras ja yhden naaras kaukasianteeren hullunkurista soidinta, joka n\u00e4ytti sen verran surkuhupaisalta, ett\u00e4 ei ihme, ett\u00e4 lintu on niin harvinainen. Pitk\u00e4llisten soidinpyr\u00e4hdysten p\u00e4\u00e4tteeksi, kun kovin j\u00e4tk\u00e4 vihdoin l\u00e4hestyi naarasta, pyr\u00e4hti naaras lentoon ja lensi karkuun. <\/p>\n

Rentoa retkeily\u00e4 ja iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 Kazbegille<\/strong><\/p>\n

20.5. her\u00e4tys oli taas 5.15 ja aamiaisen j\u00e4lkeen matkasimme noin parikymment\u00e4 kilometri\u00e4 etel\u00e4\u00e4n er\u00e4\u00e4n hyl\u00e4tyn kyl\u00e4n takaiseen rotkolaaksoon. Matkalla n\u00e4imme lumivarpusia, kivikkorastaan sek\u00e4 sinin\u00e4rhen ja perill\u00e4 peukaloisen, vuoritiltatteja, alppikiit\u00e4ji\u00e4, alppivariksia jne. Tuulinen s\u00e4\u00e4 kuitenkin esti \u00e4\u00e4nitt\u00e4misen l\u00e4hes t\u00e4ysin ja kivikkoinen jyrk\u00e4nne oli liian vaikeakulkuista, jotta lintuja oisi p\u00e4\u00e4ssyt j\u00e4rkev\u00e4sti kuvaamaankaan. Mutta vuorossa olikin huiliaamu, joten kovin hurjiin urheilusuorituksiin ket\u00e4\u00e4n ei huvittanutkaan ryhty\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Paluumatkalla p\u00e4\u00e4simme kuvaamaan hanhikorppikotkia, joita istuskeli jokivarressa ja lenteli matalalla vuoren rinteit\u00e4 vasten. Rantasipej\u00e4 ja pikkutyllej\u00e4kin n\u00e4kyi. T\u00f6rm\u00e4simme my\u00f6s ranskalaisorniporukkaan, joka oli jo l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 kohti etel\u00e4\u00e4, mutta kuultuaan meid\u00e4n n\u00e4kem\u00e4st\u00e4mme vuorilepp\u00e4linnusta heill\u00e4 olikin edess\u00e4 vuoristop\u00e4iv\u00e4. Tokkopa he tarpeeksi yl\u00f6s jaksoivat kuitenkaan nousta? <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4llisen j\u00e4lkeen oli vuorossa koko reissun kohokohta eli Kazbegi. Min\u00e4 ja Hanna olisimme joka tapauksessa halunneet nousta Kazbegille y\u00f6pym\u00e4\u00e4n ja kuvaamaan ja \u00e4\u00e4nitt\u00e4m\u00e4\u00e4n aamuksi, mutta nyt kun rakkapunavarpunen oli viel\u00e4 koko porukan puutelistalla, niin olimme kaikki valmiita ikimuistoiselle telttareissulle Kazbegille.
\nHommasimme maastoautolla kyydit Tsimda Sameban kirkolle, ja ensimm\u00e4inen autolastillinen eli Kepa, Kari ja Zura l\u00e4htiv\u00e4t saman tien nousemaan ruohikkoista rinnett\u00e4 kohti suunniteltua telttapaikkaa. Me Hannan ja Andyn kanssa olimme pian per\u00e4ss\u00e4 ja heti autosta noustuamme saimme ihailla reilun 30 kultahempon parven laulukonserttia. <\/p>\n

K\u00e4vely oli varsin helppoa, vaikka meill\u00e4 kaikilla olikin isot rinkat sel\u00e4ss\u00e4, olihan meill\u00e4 jo korkean paikan leiri\u00e4 ja kiipeily\u00e4 takana. Lintuja oli rinteill\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n v\u00e4h\u00e4n edelliskes\u00e4\u00e4n verrattuna. Kultahemppoja, vuorikirvisi\u00e4, sepelrastaita, vuorihemppoja ja alppivariksia oli kuitenkin mukavasti, joten ei kiipe\u00e4minen tyls\u00e4ksi k\u00e4ynyt. Pari kaukasianteert\u00e4kin lensi ylitsemme ja kaukaa vuorten rinteilt\u00e4 kuului aika ajoin my\u00f6s kaukasianlumikanan kuikutus. <\/p>\n

Kepa, Kari ja Zura odottelivat meit\u00e4 rinteess\u00e4 ja jatkoimme matkaa yhdess\u00e4. Parin tunnin kiipe\u00e4misen j\u00e4lkeen saavuimme 2730m korkeuteen tasangolle telttapaikallemme ja pian olivat teltat pystyss\u00e4 ja aloimme selata vuortenhuippuja pinnojen toivossa. Tasangolta l\u00f6ytyi pari tunturikiurua (ssp penicillata) ja huipuilla n\u00e4kyi varsin runsaasti pikkulintuja, mutta l\u00e4hinn\u00e4 lumivarpusia saatiin tunnistetuksi. Huiput olivat viel\u00e4 aivan liian kaukana. <\/p>\n

Illalla tuuli yltyi kovaksi ja telttoihin k\u00f6mmittiin noin kolmen asteen l\u00e4mp\u00f6tilassa. Mukavastihan makuupusseissa olisi tarjennut, jos allekirjoittaneelta ei olisi makuupussin vetoketju hajonnut tyystin, niinp\u00e4 nukkumisen kanssa oli taas kerran niin ja n\u00e4in. <\/p>\n

T\u00e4ydellist\u00e4 vuoristoretkeily\u00e4<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

21.5. her\u00e4simme aikaisin, mutta viel\u00e4 oli varsin h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4 ja linnut olivat aivan hiljaa. Yksi kaukasianteeri k\u00e4p\u00f6tteli rinteess\u00e4 muutaman sadan metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 teltoistamme l\u00e4hell\u00e4 kotoa mukanamme tuomaa houkutusteert\u00e4, mutta s\u00e4ikkyn\u00e4 se lehahti lentoon heti, kun aloin kuvata sit\u00e4. Onneksi se laskeutui hetkeksi telttaamme l\u00e4hinn\u00e4 olevan rinteen harjalle, jolloin sain siit\u00e4 muutaman paremman kuvan, ennen kuin se lensi piiloon harjanteen taakse. <\/p>\n

Hannan ja Andyn kanssa l\u00e4hdimme jo hieman edelt\u00e4 kipuamaan kohti korkeuksia, joilla olimme edellisreissulla havainneet rakkapunavarpusia. Kiipe\u00e4minen oli nyt helppoa, kun olimme j\u00e4tt\u00e4neet valtaosan kantamuksistamme telttoihin. Tuuli oli edelleen puuskissa todella kova, mutta paikoin puuskien v\u00e4liss\u00e4 \u00e4\u00e4nitt\u00e4minenkin onnistui. <\/p>\n

Kiipesimme yh\u00e4 ylemm\u00e4s ja ylemm\u00e4s pitkin jo monin paikoin lumen peitossa olleita rinteit\u00e4, kunnes viimein huomasin lennossa kaksi suurehkoa pikkulintua, jotka onneksemme laskeutuivat kaukana edess\u00e4mme kohonneen rinteen lumilaikulle. Putkella saimme tunnistettua linnut naaraspukuisiksi rakkapunavarpusiksi. Pian linnut kuitenkin jatkoivat matkaansa ja me tiedotimme radiopuhelimitse Kepalle ja Karille, ett\u00e4 ensimm\u00e4iset rakkapunavarpuset olivat l\u00f6ytyneet. Me tietysti jatkoimme yh\u00e4 ylemm\u00e4s. Ollessamme taas lyhyell\u00e4 lepotauolla Kari jo kipusikin ohitsemme p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4inen ilme kasvoillaan ja Kepakin oli tulossa tasaista vauhtia kohti viimeist\u00e4 projektilajiamme. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Kiipesimme viel\u00e4 reilusti ylemm\u00e4s \u2013 aina 3000 metrin korkeudelle saakka, jossa lumiraja esti p\u00e4\u00e4syn korkeammalle. T\u00e4lt\u00e4 tasanteelta viimein aukeni my\u00f6s upea n\u00e4kym\u00e4 Kazbegin huipulle. Kyll\u00e4 t\u00e4t\u00e4 maisemaa olikin ollut ik\u00e4v\u00e4. <\/p>\n

Kohta jostain lenn\u00e4hti taas pari naaraspukuista rakkapunavarpusta ylitsemme ja linnut viel\u00e4p\u00e4 laskeutuivat varsin kohtuulliselle et\u00e4isyydelle ruokailemaan, joten p\u00e4\u00e4simme seuraamaan niit\u00e4 putkella varsin hyvin. Kepa ei kuitenkaan viel\u00e4 ollut kivunnut paikalle, mutta onneksi radiopuhelimitse saimme tiedon, ett\u00e4 h\u00e4nkin oli jo ensimm\u00e4isen rakkapunavarpusensa l\u00f6yt\u00e4nyt ja tulisi hitaasti mutta varmasti per\u00e4ss\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n haluaisi n\u00e4hd\u00e4 niit\u00e4 viel\u00e4 lis\u00e4\u00e4 \u2013 ja mieluusti koiraita. <\/p>\n

J\u00e4imme t\u00e4lle tasanteelle viel\u00e4 pitk\u00e4ksi aikaa ihailemaan maisemia ja odottelemaan lintuja saapuviksi n\u00e4ytille. Andyn kanssa jatkoimme er\u00e4\u00e4n rotkon yl\u00e4puolelle \u00e4\u00e4nitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kaukasianlumikanoja (joita kuultiin p\u00e4iv\u00e4n aikana ainakin tusina), kun yht\u00e4kki\u00e4 aivan viereeni laskeutui rakkapunavarpuspariskunta. Kohta jahtasimme lintuja jyrk\u00e4ss\u00e4 louhikkoisessa rinteess\u00e4 mikrofonien ja kameroiden kanssa. Jonkinlaista \u00e4\u00e4nityst\u00e4 saatiinkin ja Hannan kuvat lienee yksi\u00e4 parhaista, mit\u00e4 t\u00e4st\u00e4 lajista on koskaan saatu. Harmittavasti Kepan radiopuhelin oli vahingossa sammunut, joten Kari ja Kepa olivat jo matkalla takaisin kohti telttojamme, mutta olivatpa hekin onneksi n\u00e4hneet lintuja varsin mukavasti. Ja takuulla kaikki olivat t\u00e4ydellisen tyytyv\u00e4isi\u00e4 siihen, ett\u00e4 olimme p\u00e4\u00e4sseet kiipeilem\u00e4\u00e4n itsemme l\u00e4hes uuvuksiin Kazbegin rankoissa mutta upeissa maisemissa! Lopulta rakkapunavarpusia oli n\u00e4hty yhteens\u00e4 toistakymment\u00e4, mutta yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 oli, ett\u00e4 ne tuntuivat yh\u00e4 olevan parvissa, eiv\u00e4tk\u00e4 ne laulaneet juuri lainkaan. Edellisell\u00e4 reissullammehan ne lauloivat kuuluvasti kauas kuuluen. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Zuralta saimmekin kuulla, ett\u00e4 olimme vuoden ensimm\u00e4inen ryhm\u00e4, joka oli hoitanut kaikki nelj\u00e4 tyypillist\u00e4 tavoitelajia: kaukasianteeri, kaukasianlumikana, vuorilepp\u00e4lintu ja rakkapunavarpunen. Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 ongelmia olivat aiheuttaneet teeret ja lumikanat ja viimeisilt\u00e4 ryhmilt\u00e4 oli j\u00e4\u00e4nyt lepp\u00e4lintu puuttumaan.<\/p>\n

Pakattuamme telttamme jatkoimme yht\u00e4 kyyti\u00e4 alas asti, ja taas meik\u00e4l\u00e4iselle oli raskaampaa laskeutua alas m\u00e4elt\u00e4 kuin mit\u00e4 kiipe\u00e4minen oli ollut \u2013 outoa. Tsimda Sameban alapuolisessa mets\u00e4ss\u00e4 \u00e4\u00e4nittelimme ja kuvasimme viel\u00e4 vuoritiltaltteja ja kaukasianuunilintuja, kunnes viimein olimme alhaalla autollamme, jossa lepop\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 viett\u00e4nyt Robinson jo odotteli meit\u00e4. <\/p>\n

K\u00e4mp\u00e4ll\u00e4 latailimme akkuja ym. sek\u00e4 s\u00f6imme viel\u00e4 reissun viimeisen herkullisen aterian. T\u00f6rm\u00e4simmep\u00e4 jopa edelliseen oppaaseemme Giorgiin, joka oli saapunut paikalle ranskalaisryhm\u00e4n kanssa. Pian lastasimme tavaramme autoon ja l\u00e4hdimme kohti etel\u00e4\u00e4 ja tuntemattomia retkeilykohteita. T\u00e4h\u00e4n saakka olimme havainneet reissussa 75 lintulajia. <\/p>\n

Muutamassa tunnissa olimme taas Tbilisiss\u00e4, jossa k\u00e4vimme ostamassa muutamaksi p\u00e4iv\u00e4ksi juomista ja naposteltavaa. Olimme matkalla Chachunan puoliaavikolle, jossa majoittuisimme mets\u00e4st\u00e4jien k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n retkeilymajaan, josta olisi l\u00e4himp\u00e4\u00e4n kyl\u00e4\u00e4n yli 50 kilometri\u00e4. <\/p>\n

Matka jatkui illan jo h\u00e4m\u00e4rt\u00e4ess\u00e4 ja havaitsimme lopulta matkalla vain hyvin v\u00e4h\u00e4n lintuja: mm. kottaraisia, harakoita, harmaasirkun, pari mustaotsalepink\u00e4ist\u00e4 ja kyl\u00e4p\u00f6ll\u00f6st\u00e4. Puolen y\u00f6n aikaan olimme viimein perill\u00e4 ajettuamme viimeisen tunnin k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n huonokuntoisia teit\u00e4. Kehr\u00e4\u00e4j\u00e4 surisi ja kyl\u00e4p\u00f6ll\u00f6nen kuukutti pihalla, kun saimme huoneemme ja pian k\u00f6mmimme \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen v\u00e4synein\u00e4 nukkumaan. <\/p>\n

Chachunan puoliaavikolla<\/strong><\/p>\n

Muutaman vuoristop\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen olimme siis nyt aivan erilaisessa paikassa. Chachuna on maan kaakkois-osassa, Azerbaitsanin rajan pinnassa oleva laaja aroalue, jonka keskell\u00e4 virtaa joki, joka juuri majoittumispaikkamme vieress\u00e4 on Neuvostoliiton aikaan padottu tekoj\u00e4rveksi. Majatalot oli rakennettu jonkinlaiseksi lomapaikaksi tekoj\u00e4rven l\u00e4helle. Neuvostoliiton kaaduttua ne oli hyl\u00e4tty ja kaikki irti l\u00e4htev\u00e4 varastettu. Nyt kolme miest\u00e4 pit\u00e4\u00e4 paikalla mets\u00e4stysmajaa nelj\u00e4ss\u00e4 talossa. Majoitus oli muuten ok, mutta agrekaatilla tehty\u00e4 s\u00e4hk\u00f6\u00e4 saimme vain illalla (s\u00e4hk\u00f6johdot oli my\u00f6s viety) ja tankkiautolla vesitorniin tuotua vett\u00e4 saatiin kunnolla vain kun s\u00e4hk\u00f6t olivat p\u00e4\u00e4ll\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

22.5. nukuimme niin pitk\u00e4\u00e4n kuin nukutti. Itse her\u00e4sin auringon paisteeseen ja siihen, kun ikkunan l\u00e4pi kuului useampaakin linnun laulua, jota en tunnistanut. Ennen aamiaista ehdimme k\u00e4vell\u00e4 pari sataa metri\u00e4 pihamaastossa ja havaita useita mustap\u00e4\u00e4sirkkuja, harmaasirkkuja, etel\u00e4nsatakieli\u00e4, vaaleakultarintoja, kirjotaskuja, nunnataskun ja suuria parvia kottaraisia ja punakottaraisia. \u00c4\u00e4nimaailmaan kuuluivat varpuslintujen laulujen lis\u00e4ksi my\u00f6s uuttukyyhkyt, turturikyyhkyt sek\u00e4 harjalinnut, sinin\u00e4rhi\u00e4 lenteli siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja p\u00e4\u00e4sinp\u00e4 seuraamaan soidinlentely\u00e4kin l\u00e4helt\u00e4. Yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 oli l\u00f6yt\u00e4\u00e4 meriharakka l\u00e4heisen tekoj\u00e4rven rannalta huutelemasta. Ainoat vesilinnut olivat kaksi ylilent\u00e4nytt\u00e4 ruostesorsaa. Pihapiiriss\u00e4 paimenten ja paimenkoirien vahtimina ruohon leikkuussa oli todella suuria lammaskatraita. Meit\u00e4 varoitettiin myrkyllisist\u00e4 levantinkyist\u00e4 ihan syyst\u00e4, sill\u00e4 heti ensimm\u00e4isell\u00e4 retkell\u00e4 p\u00e4\u00e4simme n\u00e4kem\u00e4\u00e4n reilun metrin mittaisen kyyn hieman turhankin l\u00e4helt\u00e4. <\/p>\n

Aamupalalla sovimme, ett\u00e4 viett\u00e4isimme koko p\u00e4iv\u00e4n vain k\u00e4mp\u00e4n ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 leppoisasti retkeillen ja staijaillen, sill\u00e4 oli tullut jo selv\u00e4ksi, ett\u00e4 pihapiiriss\u00e4 todellakin riitti mielenkiintoista linnustoa kuvattavaksi ja \u00e4\u00e4nitett\u00e4v\u00e4ksi ja edellisp\u00e4ivien vuorikiipeilyt tuntuivat kaikilla jaloissa.<\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4n saldoksi kertyi mm. pari pikkukiljukotkaa, munkkikorppikotka, keisarikotka sek\u00e4 my\u00f6s kaukaa n\u00e4hty pes\u00e4 poikasineen, sirovarpushaukka, nuolihaukka, yli sata mehil\u00e4issy\u00f6j\u00e4\u00e4, yli 50 sinin\u00e4rhe\u00e4, t\u00f6yht\u00f6kiuruja, ruostepyrst\u00f6j\u00e4, hernekerttuja, kaspiankerttuja, luhtakerttusia, noin 40 vaaleakultarintaa, pikku-, punap\u00e4\u00e4- sek\u00e4 runsaasti mustaotsalepink\u00e4isi\u00e4, kuhankeitt\u00e4j\u00e4, muutamia pikku- ja pensasvarpusia jne. Illalla k\u00e4velimme l\u00e4heiseen ruovikkoiseen jokivarteen, jossa n\u00e4kyi ja kuului kolme mustafrankoliinia, rastaskerttuset ja etel\u00e4nsatakielet lauloivat ja pussitiainen, kuningaskalastaja, lieju- ja nokikana sek\u00e4 pikku-uikku lis\u00e4siv\u00e4t my\u00f6s retkipinnalistaa. <\/p>\n

Auringon juuri laskeuduttua kuulimme varsin l\u00e4helt\u00e4 lutakon takaiselta pensoittuneelta ruohikkotasangolta aivan selv\u00e4sti yhden sarjan todella matalaa huuhutusta, jonka Andy yhdisti aivan saman tien viiri\u00e4ispyyjuoksijaan! \u00c4\u00e4nt\u00e4 ei kuitenkaan en\u00e4\u00e4 kuulunut, mutta p\u00e4\u00e4timme palata aamulla takaisin. K\u00e4mp\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4simme vertaamaan \u00e4\u00e4nt\u00e4 cd-levylt\u00e4 ja se todellakin oli aivan identtinen. Syy, miksi ep\u00e4ilimme kyseess\u00e4 olevan ehk\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isimmin kuitenkin jotakin muuta oli se, ett\u00e4 lajin l\u00e4himm\u00e4t tunnetut pesim\u00e4alueet sijaitsivat muutaman tuhannen kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Kyseess\u00e4 on tosin hyvin vaikeasti havaittava laji, jonka esiintyminen ei ole erityisen hyvin tunnettu. <\/p>\n

Helppoa mutta tuottoisaa retkeily\u00e4<\/strong><\/p>\n

23.5. aamunelj\u00e4lt\u00e4 olimme taas samalla paikalla \u00e4\u00e4nityslaitteet valmiiksi \u00e4\u00e4nitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja vartin odoteltuamme kuulimme taas kertaalleen vastaavan \u00e4\u00e4nen mutta t\u00e4ll\u00e4 kertaa paljon kauempaa ja ep\u00e4selvemp\u00e4n\u00e4. Kolmiosainen sarja kuului viel\u00e4 kerran, mutta t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen kuulimme en\u00e4\u00e4 paljon ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isempi\u00e4 saman tyylisi\u00e4 \u00e4\u00e4ni\u00e4, joista emme en\u00e4\u00e4 olleet varmoja, mit\u00e4 ne olivat \u2013 kaukaisia lehmi\u00e4 vaiko jotain ihan muuta? \u00c4\u00e4nityksiin tarttui kuitenkin paljon muutakin mukavaa kuten pikkuhaikaroita, k\u00e4ki\u00e4, jne. (N\u00e4in j\u00e4lkik\u00e4teen voin sanoa, ett\u00e4 meid\u00e4n olisi pit\u00e4nyt olla paikalla kuuntelemassa paljon my\u00f6hemmin aamulla, sill\u00e4 viiri\u00e4ispyyjuoksija on aamu- p\u00e4iv\u00e4huutelija.)<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Aamupalan j\u00e4lkeen ajoimme tekoaltaan yl\u00e4puolella sijaitsevaan l\u00e4hes viidakkomaiseen jokivarren mets\u00e4\u00e4n. Matkan varrella n\u00e4htiin mustafrankoliineja, arotaskuja, mustap\u00e4\u00e4sirkkuja, lyhytvarvas- ja arokiuruja sek\u00e4 paria k\u00e4\u00e4rmekotkaa ja paksujalkaa. Perille p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme p\u00e4\u00e4simme ihailemaan todella runsaina esiintyneit\u00e4 sinin\u00e4rhi\u00e4, etel\u00e4nsatakieli\u00e4, turtureita, kuhankeitt\u00e4ji\u00e4 jne. N\u00e4imme my\u00f6s useita hanhikorppikotkia, muutaman munkki- sek\u00e4 yhden pikkukorppikotkan sek\u00e4 vihertikan. Olimme paikalla kuitenkin liian my\u00f6h\u00e4\u00e4n saadaksemme fasaanin pois C-kategorialistoiltamme. T\u00e4ss\u00e4 kolkassa Georgiaa asustaa ihan aitoja ja alkuper\u00e4isi\u00e4 fasaaneja. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 staijailimme kuistiltamme ja olimmepahan p\u00e4\u00e4sseet majoittumaan uskomattomaan paikkaan. Kotkia ja haukkoja l\u00f6ytyi taivaalta tuon tuosta, mm. arohiirihaukkoja, munkkikorppikotkia, keisarikotkia ja sirovarpushaukkoja, l\u00e4hikatoilla asusteli nunnatasku ja kirjotaskuja, takapihan puskissa rakensivat pesi\u00e4\u00e4n ruostepyrst\u00f6 ja kaspiankerttu ja langoilla istuskeli varpusten ja parin pensasvarpusen lis\u00e4ksi kokoajan useita laulavia mustap\u00e4\u00e4sirkkuja. Andreas jopa \u00e4\u00e4nitti kaspiankerttua, ruostepyrst\u00f6\u00e4 ja vaaleakultarintaa huoneestaan avaamalla ikkunansa. <\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 ajoimme patoa pitkin altaan toisella puolella olevalle rotkolle, jolta l\u00f6ytyi helposti pari valkoselk\u00e4taskua, hauska minervanp\u00f6ll\u00f6perhe sek\u00e4 runsaasti georgianagamia (liskoja). Aro- ja lyhytvarvaskiuruja sek\u00e4 arotaskuja oli j\u00e4lleen puoliaavikko t\u00e4ynn\u00e4. <\/p>\n

Illan pimennytty\u00e4 pihalla surisivat kehr\u00e4\u00e4j\u00e4 ja pari kyl\u00e4p\u00f6ll\u00f6st\u00e4 kuukutti \u2013 upeaa! Koskapa paikkaan oli tyk\u00e4stytty niin kovasti, olimme p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet viett\u00e4\u00e4 paikalla viel\u00e4 reissumme viimeisenkin p\u00e4iv\u00e4n, sill\u00e4 viel\u00e4 riitti kaikilla kuvattavaa ja \u00e4\u00e4nitett\u00e4v\u00e4\u00e4. Ja olipa Hanna taas viimeisen\u00e4kin iltana kuullut kertaalleen viiri\u00e4ispyyjuoksijamaisen \u00e4\u00e4nen tutulta paikalta. Harmi vain paikalla oli nyt niin j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4sti hyttysi\u00e4, ettei siell\u00e4 oikein en\u00e4\u00e4 kyennyt olla. Loppujen lopuksi lintu j\u00e4i siis varmistamatta, mutta tulevaisuuden Georgian matkaajien kannattaa olla tarkkana. <\/p>\n

Viimeinen reissup\u00e4iv\u00e4<\/strong><\/p>\n

24.5. l\u00e4hdimme aamusta Andreaksen, Zuran ja Robinsonin kanssa toiseen mets\u00e4paikkaan, jossa oli taas vihertikkaa ja kaikkia muita jo tutuksi tulleita mets\u00e4lintuja. Yksi mehil\u00e4ishaukkakin n\u00e4kyi mutta fasaanit j\u00e4iv\u00e4t yh\u00e4kin l\u00f6ytym\u00e4tt\u00e4. <\/p>\n

Jatkoimme er\u00e4\u00e4lle jyrk\u00e4nteelle, josta etsiskelimme kallionakkeleita tuloksetta. Alppikiit\u00e4ji\u00e4 oli runsaasti ja l\u00f6ysimme taas valkoselk\u00e4taskun sek\u00e4 arohiirihaukan pes\u00e4n. Paras havis oli kaukaa kallionharjanteelta l\u00f6ytynyt suuri jalohaukka, joka viimein nousi siivilleen ja lensi l\u00e4hemm\u00e4s jyrk\u00e4nnett\u00e4 vasten istumaan, jolloin saimme sen m\u00e4\u00e4ritetty\u00e4 aavikkohaukaksi. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Samaan aikaan majapaikkamme pihapiirist\u00e4 oli havaittu merikotka, niittysuohaukka sek\u00e4 padon l\u00e4hell\u00e4 osmank\u00e4\u00e4mikerttunen. Reissupinnalista oli siis kertynyt 143 lajin pituiseksi! <\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4unien j\u00e4lkeen sy\u00f6ty\u00e4mme taas kerran \u201dhieman\u201d vaatimattomammin kuin mihin olimme Kazbegissa tottuneet, pakkasimme tavaramme ja lastatessamme autoamme alkoi taivaalta ropista vett\u00e4. Koko reissumme ajan olimmekin olleet s\u00e4iden puolesta todella onnekkaita! <\/p>\n

L\u00e4hdimme kohti Tbilisi\u00e4 ja lentokentt\u00e4\u00e4 noin klo 20.00 ja noin 23.30 olimme perill\u00e4. Saimme kuin saimmekin pankkiautomaateista tarpeeksi rahaa, jotta saatoimme maksaa Zuralle ja Robinsonille ja hyv\u00e4stell\u00e4 heid\u00e4t. Meill\u00e4 oli viel\u00e4 reilun kolmen tunnin odotus ennen kuin viimein klo 03.50 koneemme l\u00e4hti kohti Riikaa. <\/p>\n

Riikassa p\u00e4\u00e4simme lyhyell\u00e4 odotuksella jatkamaan Helsinkiin klo 07.25. Viimein klo 08.35 olimme Helsingiss\u00e4 ja erinomaisesti onnistunut reissumme oli pulkassa! Kaikki projektilajit oli n\u00e4hty Kazbegissa ja loppureissukin oli ylitt\u00e4nyt odotuksemme! Olipahan ollut mukavaa! Kiitokset kaikille! <\/p>\n

J.A.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Georgiaan ja Kazbegiin Kauan odotettu loma koitti ja matkasimme Virolahden kautta Helsinkiin, retkeillen matkan varrella. Helsinki-Vantaan lentoasemalla tapasimme klo 18.30 muun retkiporukkamme Andreas Lind\u00e9nin, Kari Haatajan sek\u00e4 Keijo Wahlroosin. Olimme l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 kahdeksan p\u00e4iv\u00e4n reissulle Georgiaan \u2013 Kazbegiin vuoristoon sek\u00e4 muutamaksi p\u00e4iv\u00e4ksi Chachunan puoliaavikkoalueelle. Edellisell\u00e4 Georgian ja Armenian retkell\u00e4mme menetimme Hannan kanssa syd\u00e4memme Kazbegin vuorelle ja […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[19],"tags":[],"class_list":["post-99","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-georgia"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/99","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=99"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/99\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6677,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/99\/revisions\/6677"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=99"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=99"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=99"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}