{"id":89,"date":"2008-09-25T10:24:50","date_gmt":"2008-09-25T07:24:50","guid":{"rendered":"http:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/?p=89"},"modified":"2023-07-18T09:46:17","modified_gmt":"2023-07-18T06:46:17","slug":"madeira-8-15-9-2008","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/madeira-8-15-9-2008","title":{"rendered":"Madeira 8.-15.9. 2008"},"content":{"rendered":"

Madeira 8.-15.9. 2008<\/strong><\/p>\n

8.9. Matkaan<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Is\u00e4ni heitti meid\u00e4t aamuseitsem\u00e4n j\u00e4lkeen Helsinki-Vantaan lentoasemalle ja Finnairin lomalentomme Madeiran Funchaliin l\u00e4hti parikymment\u00e4 minuuttia my\u00f6h\u00e4ss\u00e4 hieman ennen kymment\u00e4. Pitk\u00e4, l\u00e4hes kuuden tunnin lento osoitti, ett\u00e4 kyll\u00e4 suomalaiset osaavat k\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 ihan mallikkaasti. Vaikka lento oli varsin puuduttava, Finnairin palvelu pelasi ja lopulta paikallista aikaa klo 14.00 laskeuduimme Funchaliin. <\/p>\n

Tavarat saapuivat ajallaan ja suuntasimme tuloaulaan, josta piti l\u00f6ytym\u00e4n AutoEuropan ty\u00f6ntekij\u00e4 kyltti kourassa meit\u00e4 vastassa – vaan eip\u00e4 l\u00f6ytynyt ket\u00e4\u00e4n. Odottelimme puolisen tuntia ennen kuin soitimme liikkeeseen, josta luvattiin tulla pian meit\u00e4 noutamaan. Reilut puoli tuntia lis\u00e4\u00e4 odotettuamme soitimme uudelleen ja taas luvattiin, ett\u00e4 meit\u00e4 oltaisiin jo tulossa hakemaan. Viel\u00e4 tunti lis\u00e4\u00e4 ja sitten soitin jo todella tuohtuneena, jolloin meist\u00e4 ei yll\u00e4tt\u00e4en tunnuttu tiedet\u00e4\u00e4v\u00e4n en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n! Nyt kuitenkin luvattiin tulla viidess\u00e4 minuutissa ja lopulta 15 minuutin kuluttua meit\u00e4 saavuttiinkin hakemaan. Ajoimme l\u00e4heiseen kaupunkiin Santa Cruziin AutoEuropen toimistolle, jossa saimme taas odotella puolisen tuntia ennen kuin meit\u00e4 palveltiin ja eip\u00e4 henkil\u00f6kunta vaivautunut edes anteeksi pyytelem\u00e4\u00e4n, vaikka hieman heille avauduinkin. Vihdoin kuitenkin p\u00e4\u00e4simme liikenteeseen uudenkarhealla Toyota Yariksellamme ja l\u00e4hdimme synk\u00e4st\u00e4 autovuokraamosta niin pian kuin mahdollista kohti Funchalia, johon oli reilun vartin ajomatka nopeaa moottoritiet\u00e4 pitkin. Ensimm\u00e4isiksi reissupinnoiksi saimme kesykyyhkyn, tuulihaukan ja hiirihaukan. <\/p>\n

Suuntasimme suorinta tiet\u00e4 Funchalin satamaan, jossa saimme tovin odotella, ennen kuin saimme automme parkkiin aivan rantatien varteen. Satama-altaan tuntumasta l\u00f6ytyi mukavasti etel\u00e4nharmaalokkeja (atlantis), jokunen selk\u00e4lokki sek\u00e4 kalatiiroja. Vaikka kalatiirojen pukuvaihtelu oli k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n suurta, ei n\u00e4ist\u00e4 mik\u00e4\u00e4n oikein her\u00e4tt\u00e4nyt edes ep\u00e4ilyst\u00e4 ruusutiiran suuntaan. Kanarianhemppoja lenteli ylitsemme \u00e4\u00e4nnellen, madeirankiit\u00e4ji\u00e4 kierteli taivaalla, muutama virtav\u00e4st\u00e4r\u00e4kki lensi \u00e4\u00e4nnellen ohitsemme ja isolla aallonmurtajalla tepasteli jokunen karikukko. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

K\u00e4vimme sataman tuntumassa ravintolassa sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 todella herkulliset pippuripihvit, joten viimein alkoi meininki tuntua hieman lomailulta, kun autovuokraamon sekoilut viel\u00e4 olivat kirist\u00e4neet pinnaa. Soitto MadeiraWindin Hugo Romanolle selvitti, ett\u00e4 sateen uhkan takia illaksi sopimamme madeiranviist\u00e4j\u00e4retki kannattaisi siirt\u00e4\u00e4. Olimme sopineet seuraavaksi aamuksi Ventura do Marin kanssa l\u00e4hd\u00f6n 1,5 vuorokauden venereissulle Desertakselle ja soitimmekin Catarina Alvesille, josko t\u00e4m\u00e4 osaisi suositella meille hotellia Funchalista. Catarina neuvoi meid\u00e4t l\u00e4heiseen Residencial Gordoniin, josta saimme huoneen 50 eurolla. P\u00e4\u00e4timme j\u00e4tt\u00e4\u00e4 auton sataman parkkiin ja ottaa taksin hotellillemme, jotta varmasti p\u00e4\u00e4sisimme helposti perille, mutta yll\u00e4tykseksemme jouduimme odottamaan jopa puoli tuntia ennen kuin ensimm\u00e4inen vapaa taksi osui kohdallemme. Ja tietenk\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4 taksi ei osannut viel\u00e4 meit\u00e4 oikealle kadulle, vaikka kirjoitimme t\u00e4lle niin hotellin kuin kadunkin nimen paperille. Onneksi Hannan kartanlukutaidot ohjasivat meid\u00e4t nopeasti oikeaan suuntaan ja varsin lyhyen laukkujen raahauksen j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4simme hotellihuoneeseemme. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Majoituttuamme Residencial Gordoniin k\u00e4vimme pikaisella k\u00e4velyll\u00e4 l\u00e4heisess\u00e4 St Catarinan puistossa havaiten kanarianhemppoja, madeirankiit\u00e4ji\u00e4 sek\u00e4 jokusen mustarastaan. Palattuamme hotellille tajusin yht\u00e4kki\u00e4, ett\u00e4 voisimme k\u00e4yd\u00e4 l\u00e4heisell\u00e4 Ponto do Garajaun keltanokkaliit\u00e4j\u00e4kolonialla kuuntelemassa ja \u00e4\u00e4nitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 liit\u00e4ji\u00e4 sek\u00e4 koittamassa onneamme madeirankeijun suhteen. Niinp\u00e4 k\u00e4velimme ripe\u00e4sti satamaan autollemme ja l\u00e4hdimme matkaan. Auton k\u00e4ynnistys t\u00f6kki, sill\u00e4 auto k\u00e4ynnistyi vasta noin viidennell\u00e4 yritt\u00e4m\u00e4ll\u00e4, mutta muuten se kulki mukavasti, joten viel\u00e4 ei ollut aihetta huoleen. <\/p>\n

Ponta do Garajaulla k\u00e4velimme ensin suuren Jeesus -patsaan alapuolelle, jossa emme kuitenkaan kuulleet tai n\u00e4hneet linnun lintua, paikalliset romanttiset parit viel\u00e4p\u00e4 hieman h\u00e4iritsiv\u00e4t retkeily\u00e4 kutemalla joka nurkan takana. Jatkoimme ajaen todella jyrkk\u00e4\u00e4 ja mutkaista tiet\u00e4 alas rantaravintolan edustalle, jossa todella komeiden jyrk\u00e4nteiden alta l\u00f6ysimmekin yhden keltanokkaliit\u00e4j\u00e4n lent\u00e4m\u00e4st\u00e4 ympyr\u00e4\u00e4. Kuulimme kuitenkin vain pariin otteeseen poikasen kerjuu\u00e4\u00e4nt\u00e4. Lopulta p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 takaisin Funchalia kohti, mutta nyt ei automme suostunut en\u00e4\u00e4 k\u00e4ynnistym\u00e4\u00e4n lainkaan. Noin kymmenennell\u00e4 yritt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 se vihdoin k\u00e4ynnistyi, mutta kaikkein jyrkimm\u00e4ss\u00e4 yl\u00e4m\u00e4ess\u00e4 pikkuprutkun veto ei riitt\u00e4nyt ja taas kerran sammuttuaan ei kone l\u00e4htenyt en\u00e4\u00e4 k\u00e4yntiin ja me olimme tietysti jyrkimm\u00e4ss\u00e4 yl\u00e4m\u00e4ess\u00e4, miss\u00e4 olimme koskaan olleet ja viel\u00e4p\u00e4 keskell\u00e4 mutkaa! Hermot olivat jo aivan riekaleina ja suunnittelin jo koko AutoEuropen toimiston vandalisointia, kun auto vihdoin ysk\u00e4hti k\u00e4yntiin. Ajoimme suorinta tiet\u00e4 takaisin sataman parkkiin, jossa meid\u00e4n olisi hyv\u00e4 pit\u00e4\u00e4 autoamme seuraavan parin vuorokauden ajan, sill\u00e4 seuraavana aamuna l\u00e4htisimme satamasta kohti Desertasia. Kello oli jo yksi y\u00f6ll\u00e4, kun viimein p\u00e4\u00e4simme nukkumaan. <\/p>\n

Desertakselle <\/strong><\/p>\n

9.9. her\u00e4simme ennen kahdeksaa ja k\u00e4vimme aamupalalla, joka tarjottiin hotellin sis\u00e4pihalla, jossa havaitsimme reissun ensimm\u00e4isen mustap\u00e4\u00e4kertun. Kohta tilasimme taksin, jolla matkasimme pikkumatkan satamaan autollemme. \u00c4k\u00e4inen soitto autovuokraamoon paljasti, ett\u00e4 Toyota Yarista k\u00e4ynnist\u00e4ess\u00e4 ei riit\u00e4 se, ett\u00e4 pit\u00e4\u00e4 kytkimen pohjassa vaan my\u00f6s jarrun tulee olla pohjassa! Olisivat perhana voineet sanoa t\u00e4m\u00e4n, ennen kuin l\u00e4hdimme vuokraamosta!<\/p>\n

Heitimme ylim\u00e4\u00e4r\u00e4iset tavaramme autoon ja testasimme auton k\u00e4ynnistyst\u00e4 ja kyll\u00e4h\u00e4n se nyt sitten hurahti kehr\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n. Satamaan k\u00e4velimme 9.30 ja maksoimme 140\u20ac Ventura do Marin toimistoon (hinta hieman normaalia korkeampi, koska meit\u00e4 l\u00e4htij\u00f6it\u00e4 oli vain 7 normaaliminimim\u00e4\u00e4r\u00e4 8 sijaan) ja kannoimme tavaramme purjeveneelle, jossa tapasimme my\u00f6s veneen henkil\u00f6kunnan Luis Diasin ja Marco Gamelasin. Pian paikalle saapuivat my\u00f6s saksalaiset Ingo Weiss ja Marcus R\u00f6mhild, unkarilaispariskunta Istvan Katona ja Gabi Katona-Urban sek\u00e4 ruotsalainen harrastelija, jonka nime\u00e4 emme koskaan tulleet kysyneeksi. Olin tehnyt aika ison duunin, ett\u00e4 olin saanut porukan kasaan t\u00e4lle retkelle Desertaksen merilintusaarille. Iso kiitos retken onnistumisesta kuuluu Niklas Holmst\u00f6mille, jonka erinomaisten sivujen kautta sain yhteyden niin saksalaisiin kuin unkarilaisiin sek\u00e4 tietysti Ventura do Marille, jonka kautta my\u00f6s ruotsalainen liittyi porukkaamme. <\/p>\n

Odotukset retke\u00e4 kohtaan olivat meill\u00e4 kaikilla korkealla. Olihan minullakin tiedossa, kuinka hienoja \u00e4\u00e4nityksi\u00e4 kaverini Pirhosen Jarmo oli edellisvuonna samaan vuodenaikaan tekem\u00e4ll\u00e4\u00e4n retkell\u00e4 saanut keltanokkaliit\u00e4jist\u00e4 ja t\u00e4ll\u00f6in my\u00f6s useita madeirankeijuja ja muita merilintuja ja -el\u00e4imi\u00e4 oli n\u00e4kynyt edestakaisilla matkoilla. <\/p>\n

10.30 l\u00e4hdimme matkaan kohti Desertasia. Satamassa ohitsemme lensi pari pulmussirri\u00e4 ja aallonmurtajalla oli pari mustajalkatylli\u00e4 sek\u00e4 tylli karikukkojen kera. Kauan ei tarvinnut seilata, kun kiikareihin osuivat ensimm\u00e4iset keltanokkaliit\u00e4j\u00e4t. N\u00e4it\u00e4 isoja liit\u00e4ji\u00e4 oli ilo seurata, sill\u00e4 tuulta ei ollut liikaa, joten veneess\u00e4 oli oikein miellytt\u00e4v\u00e4 staijata. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Kohta Luis huomasi ensimm\u00e4iset valaat ja niinp\u00e4 suuntasimme parin whalewatching -veneen sekaan kuvaamaan tropiikkivalaita. N\u00e4m\u00e4 valaat p\u00e4\u00e4stiv\u00e4t meid\u00e4t varsin l\u00e4helle, mutta aina sukeltaessaan ne katosivat ja saattoivat nousta taas pintaan aivan eri suunnasta kuin olimme odottaneet. Seurailimme n\u00e4it\u00e4 valaita aikamme, kunnes jatkoimme taas matkaa kohti Desertasia. <\/p>\n

Pian kiikareihini osui ensimm\u00e4inen pienempi musta viipottaja \u2013 tyrskyliit\u00e4j\u00e4! Ensimm\u00e4inen elis oli totta! Lintu viiletti nopeasti lepatellen aivan aaltojen v\u00e4liss\u00e4 kadoten v\u00e4lill\u00e4 n\u00e4kyvist\u00e4 ja ilmaantuen taas esiin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n kaukaa, sill\u00e4 se lensi yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n kovaa ja suoraviivaisesti edeten. Pian tyrskyliit\u00e4ji\u00e4 l\u00f6ytyi lis\u00e4\u00e4 ja niiden lennon seuraaminen huomattiin yh\u00e4 vaikeammaksi, sill\u00e4 ne vaihtelivat yll\u00e4tt\u00e4en suuntaa juuri aaltojen takana ollessaan ja ne saattoivat yht\u00e4kki\u00e4 l\u00f6yty\u00e4 matkaamasta aivan p\u00e4invastaiseen suuntaan kuin mihin ne olivat aaltojen taakse sujahtaessaan olleet matkalla. Keltanokkaliit\u00e4ji\u00e4 alkoi olla runsaasti ja kohta niit\u00e4 sujahteli aivan veneemme vierest\u00e4 ja pikkuparvia p\u00e4\u00e4stiin kuvaamaan niiden ollessa uimassa ja l\u00e4htev\u00e4n vain toistakymment\u00e4 metri\u00e4 veneemme edest\u00e4 lentoon. Veneemme kipparit olivat todella taitavia ja niinp\u00e4 kuvaus onnistui todella hienosti! Meid\u00e4n ei tarvinnut kuin hieman osoittaa k\u00e4dell\u00e4 tai v\u00e4lill\u00e4 vain katsoa johonkin tiettyyn suuntaan hieman normaalia kauemmin, niin veneemme keula oli jo menossa niit\u00e4 lintuja kohti. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Aivan keskell\u00e4 merta ollessamme linnut olivat yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4nkin v\u00e4hiss\u00e4, mutta kun taas lintuja alkoi n\u00e4ky\u00e4, l\u00f6ytyi ensimm\u00e4inen kapverdenviist\u00e4j\u00e4 (desertaksenviist\u00e4j\u00e4). Ja kohta n\u00e4it\u00e4 varsin kirjavia taitolent\u00e4ji\u00e4 n\u00e4kyi lis\u00e4\u00e4, muttei kovin l\u00e4hiet\u00e4isyydelt\u00e4. Pari pient\u00e4 parvea pikkuliit\u00e4ji\u00e4 viiletti ohitsemme ja n\u00e4iden vauhdikkudesta ja suoraviivaisuudesta oli helposti erotettavissa, kuinka ne olivat selv\u00e4sti muutolla, niin nopeasti ne matkaansa tekiv\u00e4t. <\/p>\n

Grande Desertakselle rantauduimme iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 reiluksi tunniksi. Saaressa ei ollut pient\u00e4 tasaista aluetta lukuun ottamatta hiekkaista rantaa. T\u00e4m\u00e4n edustalla oli tutkijoiden rakennus. Saarella ei p\u00e4\u00e4ssyt kulkemaan kuin aivan pienell\u00e4 alueella, mutta onneksemme t\u00e4ll\u00e4kin alueella oli jonkin verran tyrskyliit\u00e4j\u00e4n pesi\u00e4 ja ainakin parissa pes\u00e4ss\u00e4 oli viel\u00e4 poikanen kotosalla. Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 kallion kolossa yksi poikanen oli l\u00e4hes avoimesti esill\u00e4 ja niin p\u00e4\u00e4simme kuvaamaan t\u00e4t\u00e4 merill\u00e4 niin vaikeasti kuvattavaa lintulajia. Tutkimusaseman pihamaastosta l\u00f6ysimme my\u00f6s muutamia kesyhk\u00f6j\u00e4 kanariankirvisi\u00e4 ja kielekkeill\u00e4 metel\u00f6iv\u00e4t etel\u00e4nharmaalokkiperheet, mutta muuten saaressa ei oikein ollut mit\u00e4\u00e4n n\u00e4ht\u00e4v\u00e4\u00e4, joten tyydyimme saksalaisten kanssa staijaamaan merelle. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Illalla teimme viel\u00e4 parin tunnin seilausretken Bugion edustalle, josta l\u00f6ysimme todella runsaasti paikallisena py\u00f6rivi\u00e4 sek\u00e4 uiskentelevia keltanokkaliit\u00e4ji\u00e4, jokusen tyrskyliit\u00e4j\u00e4n sek\u00e4 kapverdenviist\u00e4j\u00e4n. Nyt my\u00f6s n\u00e4it\u00e4 p\u00e4\u00e4stiin kuvaamaan, olipa parhaassa porukassa kolmea lajia merilintuja yhdess\u00e4, yksi laji kutakin.
\nP\u00e4iv\u00e4n seilauksen saldona olimme lopulta havainneet satoja keltanokkaliit\u00e4ji\u00e4, 50 pikkuliit\u00e4j\u00e4\u00e4, 30 tyrskyliit\u00e4j\u00e4\u00e4 sek\u00e4 15 kapverdenviist\u00e4j\u00e4\u00e4. <\/p>\n

Y\u00f6 paatissa <\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Lopulta parkkeerasimme veneen poukamaan l\u00e4helle tutkimusasemaa, jyrk\u00e4n kielekkeen alapuolelle. Ruokailumme aikana ilta h\u00e4m\u00e4rtyi ja kohta aloimme j\u00e4nnityksell\u00e4 odotella, kuinka kielekkeell\u00e4 sijaitseva merilintukolonia her\u00e4isi eloon. Parin tunnin odottelun tuloksena emme kuitenkaan viel\u00e4 olleet kuulleet yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Lopulta keltanokkaliit\u00e4j\u00e4 lensi ylitsemme r\u00e4j\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti kiekuen, mutta vastauksia t\u00e4lle ei kuulunut ja taas oli hiljaista. Pitk\u00e4llinen odotus palkittiin lopulta, kun kuulimme pari kertaa madeirankeijun \u00e4\u00e4nen, joka oli jopa lopun tuplavinkaisun perusteella tunnistettavissa l\u00e4mpim\u00e4n kauden pesij\u00e4ksi. Mutta sitten ei taas reiluun tuntiin kuulunut mit\u00e4\u00e4n. Lopulta simahdimme ja painuimme makuupusseihimme. <\/p>\n

Y\u00f6ll\u00e4 her\u00e4ilimme v\u00e4h\u00e4n v\u00e4li\u00e4, kun hieman mekastamaan innostuneita keltanokkaliit\u00e4ji\u00e4 lensi huudellen veneen ylitse, n\u00e4iden hahmot n\u00e4kyiv\u00e4t hienosti niiden kiit\u00e4ess\u00e4 l\u00e4hes t\u00e4yden kuun valossa ylitsemme. <\/p>\n

Ja takaisin merelle <\/strong><\/p>\n

10.9. Aamulla her\u00e4simme taas pari tuntia ennen auringon nousua, mutta edelleen oli todella hiljaista. Vain satunnaisia keltanokkaliit\u00e4j\u00e4n kiekaisuja, kunnes n\u00e4m\u00e4kin loppuivat ja aamun valjetessa alkoi jo lokkien kailotus. <\/p>\n

Aamupalan j\u00e4lkeen suuntasimme taas Bugion edustalle, jossa oli edelleen runsaasti paikallisia keltanokkaliit\u00e4ji\u00e4, mutta vain pari tyrskyliit\u00e4j\u00e4\u00e4 ja kapverdenviist\u00e4j\u00e4\u00e4. Paluumatka oli kuitenkin hieman antoisampi, sill\u00e4 pari parvea atlantint\u00e4pl\u00e4delfiinej\u00e4 piristiv\u00e4t saapumalla veneemme keulan eteen kiihdyttelem\u00e4\u00e4n, pomppimaan ja ruiskuttelemaan vesisuihkujaan. N\u00e4it\u00e4 vekkuleita oli ilo seurailla ja toki niit\u00e4 kuvattiin gigatolkulla. Taas l\u00f6ytyi valaitakin, kun pallop\u00e4\u00e4valasparvi l\u00f6ytyi etenem\u00e4st\u00e4 keltanokkaliit\u00e4j\u00e4parvi per\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Veneemme kipparit ohjailivat taas taidokkaasti valaita seuraillen ja p\u00e4\u00e4simme ihailemaan n\u00e4iden uljaiden merinis\u00e4k\u00e4sten etenemist\u00e4. Ollessamme jo varsin l\u00e4hell\u00e4 Madeiraa, l\u00f6ysimme pari uivaa kapverdenviist\u00e4j\u00e4\u00e4, jotka p\u00e4\u00e4stiv\u00e4t meid\u00e4t mukavan l\u00e4helle, ennen kuin ne s\u00e4ik\u00e4htiv\u00e4t lentoon ja n\u00e4ist\u00e4 saatiin aikalailla mukavia kuvia. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Sataman jo l\u00e4hestyess\u00e4 l\u00f6ysimme meress\u00e4 kelluneen merikihun ja satamassa n\u00e4imme paikallisen silkkihaikaran ja kohta parkkeerasimme veneemme paikoilleen. Tapasimme Catarinankin, mutta varsin pian olimme jo intoa t\u00e4ynn\u00e4 matkaamassa kohti Porto Monizia ja uusia seikkailuja! <\/p>\n

Saaren halki l\u00e4nteen <\/strong><\/p>\n

Matkalla kohti saaren l\u00e4nsik\u00e4rke\u00e4 havaitsimme parven maderiankiit\u00e4ji\u00e4. Vain pikkumatka ennen Porto Monizia pys\u00e4hdyimme Ribeiro da Janelaan, josta l\u00f6ysimme jokisuistosta helposti paikallisten ankkojen seasta jo l\u00e4hes juhlapukuun sulkineen amerikantavikoiraan! Kuvailimme tavia hetkisen ennen kuin jatkoimme Porto Moniziin ja hotellillemme Residencial Calhaulle (35\u20ac\/y\u00f6). Saimme jo etuk\u00e4teen varmistamamme parhaan hotellihuoneen (huoneet 1-4 ovat parhaat) toisesta kerroksesta ja isolla parvekkeella. N\u00e4ilt\u00e4 parvekkeilta aukeaa huikea n\u00e4kym\u00e4 luonnon muovaamien uima-altaiden yli merelle, jota pidet\u00e4\u00e4n yhten\u00e4 L\u00e4nsi-Palearktisen alueen parhaista merilintupaikoista. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Klo 16.30 aloimme parvekkeellamme merilintustaijille ja havaitsimme yhteens\u00e4 548 pikkuliit\u00e4j\u00e4\u00e4, jotka kaikki eteniv\u00e4t suoraviivaisesti kohti l\u00e4ntt\u00e4, 15 tyrskyliit\u00e4j\u00e4\u00e4, yhden viist\u00e4j\u00e4n ja 7 merikihua, jotka lenteliv\u00e4t huomattavasti vaihtelevammin joko it\u00e4\u00e4n tai l\u00e4nteen tippuen v\u00e4lill\u00e4 paikallisiksikin merelle. Merilintujen lis\u00e4ksi n\u00e4imme pikkukuovin, pulmussirrin sek\u00e4 karikukon. Kahlaajat py\u00f6riv\u00e4t v\u00e4lill\u00e4 uima-altailla l\u00e4hes auringonpalvojien jaloissa. Kohtuullisen etel\u00e4tuulen my\u00f6t\u00e4 kaikki merilinnut olivat n\u00e4kyneet varsin kaukana merell\u00e4 ja viimeist\u00e4 iltaansa viett\u00e4neet saksalaiset olivat tyytyneet staijailemaan vain leppoisasti pakkailunsa ohessa, sill\u00e4 olivathan he kokeneet paria p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aiemmin jopa 5500 pikkuliit\u00e4j\u00e4n muuton ja isoliit\u00e4ji\u00e4kin oli n\u00e4kynyt kymmeni\u00e4. <\/p>\n

Illalla k\u00e4vimme saksalaisten kanssa sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 ja viel\u00e4 yritt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 madeirankeijuja Ribeiro de Janelan yl\u00e4puoleisilta rinteilt\u00e4, joilla er\u00e4s ruotsalaisorni oli edellisviikolla niit\u00e4 havainnut. Atrappimmekaan eiv\u00e4t houkuttaneet muita kuin tornip\u00f6ll\u00f6poikueen kirkumaan, joten lopulta luovutimme ja painuimme nukkumaan. <\/p>\n

Endeemijahtiin <\/strong><\/p>\n

11.9. Her\u00e4simme jo pari tuntia ennen auringon nousua ja l\u00e4hdimme kohti saaren keskiosaa Rabacalia ja Riscon levadaa. V\u00e4h\u00e4n matkaa autolla kiivetty\u00e4mme nousimme sankkaan sumupilveen, jota riitti aina yl\u00e4tasangolle saakka. Sumu oli niin sakeaa, ett\u00e4 n\u00e4kyvyytt\u00e4 oli vain parikymment\u00e4 metri\u00e4. Niinp\u00e4 ajovauhti oli vain noin 40 km\/h ja t\u00e4ss\u00e4kin vauhdissa tiell\u00e4 nukkumassa ollut lehm\u00e4 saattoi s\u00e4ik\u00e4ht\u00e4\u00e4 jopa meit\u00e4 enemm\u00e4n, kun huomasimme toisemme niin my\u00f6h\u00e4\u00e4n. Riscon parkkipaikankin missasimme sumun keskell\u00e4 ja ajoimme vahingossa aina Paul da Serran yl\u00e4ng\u00f6lle saakka. Niinp\u00e4 p\u00e4\u00e4simme n\u00e4kem\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n tuulimyllyj\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4 olevan ihmeellisen tasangonkin ennen kuin palasimme hieman takaisin p\u00e4in. <\/p>\n

Onneksemme sumu hellitti juuri, kun parkkeerasimme automme Riscon parkkipaikalle. Tuuli oli taas yltynyt kovaksi, mutta l\u00e4hdetty\u00e4mme klo 8.30 k\u00e4velem\u00e4\u00e4n alas Ribeira da Janelan solaa, antoivat solaa ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t vuoret hyv\u00e4n tuulen suojan polun varressa. Heti parkkipaikan vierest\u00e4 l\u00f6ysimme ensimm\u00e4iset madeiranhippi\u00e4iset ja kohta per\u00e4\u00e4n punarintoja ja pian ihmettelimme paikallisten madeiranpeippojen omituisia \u00e4\u00e4ni\u00e4. Vain alle viiden minuutin k\u00e4velyn j\u00e4lkeen l\u00f6ysimme ensimm\u00e4iset madeirankyyhkyt, jotka l\u00e4htiv\u00e4t pienen putouksen viereisist\u00e4 puista lehahtaen lentoon. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Madeiranhippi\u00e4isi\u00e4 piipitti l\u00e4hes joka puolella k\u00e4velless\u00e4mme vajaan tunnin alas komealle vesiputoukselle, jonka ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 l\u00f6ysimme yhteens\u00e4 ainakin 30 madeirankyyhky\u00e4! Osa n\u00e4ist\u00e4 kyyhkyist\u00e4 huhuili todella matalaa huhuiluaan, joka h\u00e4din tuskin kuului tuulen ja putouksen pauhun yli. <\/p>\n

Paluumatkalla pilvipeite oli hieman ohentunut ja p\u00e4iv\u00e4 hieman valjennut, joten kuvailimme todella kesyj\u00e4 madeiranhippi\u00e4isi\u00e4, jotka tulivat matkintaamme katsomaan aivan viereemme. Turistit olivat my\u00f6s her\u00e4nneet ja vastaamme tuli bussilasteittain turisteja, yhteens\u00e4 varmaan parisensataa ihmist\u00e4. Onneksi olimme olleet ajoissa! Yl\u00f6sp\u00e4in k\u00e4vely oli tietysti hitaampaa ja lopulta olimme autolla noin klo 11.30. K\u00e4vely tuotti yh\u00e4 lis\u00e4\u00e4 madeiranhippi\u00e4isi\u00e4, madeiranpeippoja, punarintoja sek\u00e4 varpushaukan. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Jatkoimme saaren l\u00e4ntisimp\u00e4\u00e4n k\u00e4rkeen Ponta do Pargoon, jossa tuuli yltynyt todella myrskyis\u00e4ksi. Farolin majakalle viev\u00e4n tien varressa n\u00e4imme runsaasti tiklej\u00e4 ja kanariahemppoja sek\u00e4 joitakin hemppoja. Majakalla ihailimme hetken myrskyisi\u00e4 maisemia ja k\u00f6nysimme sitten lammasaitojen ali koluamaan laidunniittyj\u00e4. Kohta jaloistamme pyr\u00e4htikin pari suurta parvea, yhteens\u00e4 noin 50 punapyyt\u00e4. Muuten ainoat mainittavat havainnot olivat tuulessa h\u00e4din tuskin tolpalla pysynyt suuri gr\u00f6nlantilaisen alalajin leucorhoa kivitasku sek\u00e4 pusikoista l\u00f6ytyneet pari nuorta pikkupensaskerttua. Ajaessamme jo pois niemest\u00e4 lensi ylitsemme pieni parvi kalliovarpusia; hiirihaukkoja ja tuulihaukkoja n\u00e4kyi muutamia. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Palasimme mutkaista tiet\u00e4 hotellillemme Porto Santoon, jossa olimme noin klo 14.00. Tuntia my\u00f6hemmin klo 15.00 aloitimme taas meristaijin, joka kuitenkin keskeytyi jo puolen tunnin j\u00e4lkeen, kun taivaalta alkoi tulla vett\u00e4. Niinp\u00e4 p\u00e4\u00e4timme menn\u00e4 l\u00e4heiseen ravintolaan sy\u00f6m\u00e4\u00e4n. <\/p>\n

Vesisade loppui viimein ja klo 18.30 \u2013 20.30 staijailimme aina h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4n saakka. Muutto oli revennyt heti sateen seljetty\u00e4 hieman ja olimme jo missanneet pari isoa parvea pikkuliit\u00e4ji\u00e4, mutta my\u00f6hemminkin muutto oli ihan mukavaa ja varsinkin lajisto oli laadukasta! Pikkuliit\u00e4ji\u00e4 laskimme yhteens\u00e4 222, isoliit\u00e4ji\u00e4 22, nokiliit\u00e4ji\u00e4 2, tyrskyliit\u00e4ji\u00e4 3, kapverden-\/madeiranviist\u00e4j\u00e4 1, merikihu 4 ja pikkukuovi 1. <\/p>\n

Tuulee liikaa! <\/strong><\/p>\n

12.9. Her\u00e4simme klo 6.45 ja suunnitelmamme p\u00e4iv\u00e4n varalle olivat t\u00e4ysin avoimina. Hyv\u00e4 n\u00e4in, sill\u00e4 ulkona oli yh\u00e4 todellinen myrsky. Niinp\u00e4 p\u00e4\u00e4timme koluta aamun aikana l\u00e4himpi\u00e4 lintupaikkoja. Ensin suuntasimme Ribeira da Janelan yl\u00e4puoleiselle madeirankyyhkypaikalle levadan varteen. Ajomatkalla tiell\u00e4 n\u00e4kyi pomppivien mustarastaiden ohella lehtokurppa. Perill\u00e4 totesimme tuulen osuvan aivan liian kovaa laaksoon, joten n\u00e4hty\u00e4mme yhden madeirankyyhkyn ja pari innokkaasti huudellutta hiirihaukkaa p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 rantoja koluamaan. Kolusimme Ribeira da Janelan, Seixalin ja Sao Vicenten rantoja ja jokisuistoja, mutta emme havainneet juuri muuta kuin kalatiiroja ja karikukkoja sek\u00e4 yhden harmaahaikaran. Hieman Sao Vicenten it\u00e4puolella n\u00e4imme p\u00e4\u00e4tien varressa 6 madeirankyyhky\u00e4, mutta muuten oli todella hiljaista, joten palasimme Ribeira da Janelaan kuvaamaan amerikantavia. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Jo aamukymmenelt\u00e4 palasimme Porto Santoon, jonka satamasta l\u00f6ytyi mukavasti kalatiiroja, jokunen etel\u00e4nharmaalokki sek\u00e4 yksi heikkokuntoinen pikkuliit\u00e4j\u00e4, jota aallot paiskoivat rantakivikkoa vasten lokkien odotellessa rantakivill\u00e4 t\u00e4m\u00e4n tuupertumista. Kohta palasimme hotellillemme, jossa allasalue oli myrskyn takia suljettu \u2013 punainen lippu pysyi h\u00e4din tuskin salossa ja lasten liukum\u00e4kinorsukin oli pahasti aallokon kourissa. <\/p>\n

Staijailimme klo 10.30 \u2013 12.00 mutta hiljaista oli: pikkuliit\u00e4ji\u00e4 sent\u00e4\u00e4n 94 sek\u00e4 yksi isoliit\u00e4j\u00e4. Keltanokkaliit\u00e4ji\u00e4 oli kaukana merell\u00e4 paikallisia tuhatkunta, enemm\u00e4n kuin muina staijikertoinamme. <\/p>\n

K\u00e4yty\u00e4mme p\u00e4iv\u00e4k\u00e4velyll\u00e4 kaupoilla ja tiiroja kuvaamassa, palasimme hotellille, mutta 13.30 \u2013 14.30 staijilla oli viel\u00e4 hiljaisempaa: pikkuliit\u00e4j\u00e4 47, isoliit\u00e4j\u00e4 sek\u00e4 2 harmaahaikaraa. Iltastaijimme oli 15.45 \u2013 19.45 v\u00e4lill\u00e4, jolloin n\u00e4imme 313 pikkuliit\u00e4j\u00e4\u00e4, 3 tyrskyliit\u00e4j\u00e4\u00e4, isoliit\u00e4j\u00e4n, 2 kapverden-\/madeiranviist\u00e4j\u00e4\u00e4, leve\u00e4pyrst\u00f6kihun sek\u00e4 muutamia kahlaajia. <\/p>\n

Illalla menimme yhdess\u00e4 unkarilaisten kanssa sy\u00f6m\u00e4\u00e4n l\u00e4hiravintolaan. <\/p>\n

Sinnik\u00e4st\u00e4 staijia <\/strong><\/p>\n

13.9. Koskapa keli oli yh\u00e4 surkea, p\u00e4\u00e4timme viett\u00e4\u00e4 staijaten koko p\u00e4iv\u00e4n, jos merell\u00e4 edes jotain liikkuisi. Aloitimme rupeaman klo 8, mutta muutto oli varsin heikkoa. Pikkuliit\u00e4ji\u00e4 meni ensimm\u00e4iseen tuntiin 34, toiseen 43 ja kolmanteen 47 eli yhteens\u00e4 124 lintua. T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi nuori suula ohitti meid\u00e4t todella komeasti aivan rannan kallioita hipoen, mutta muuten n\u00e4imme vain 4 tyrskyliit\u00e4j\u00e4\u00e4 ja 2 merikihua. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Porto Monizissa tapasimme vihdoin vanhat yst\u00e4v\u00e4ni Hugo Romanon sek\u00e4 Catarina Fagundesin, joihin olin tutustunut edelliskev\u00e4\u00e4n\u00e4 Andaluciassa. K\u00e4vimme pikaisesti vilkaisemassa hieman Porto Monizin yl\u00e4puolella sijaitsevan Porto Lagoan pienen altaan, joka kuitenkin oli aivan liian jyrkk\u00e4reunainen, jotta siin\u00e4 oikeasti olisi potentiaalia kahlaajille tai vesilinnuille; virtav\u00e4st\u00e4r\u00e4kkej\u00e4 sek\u00e4 yksi madeirankyyhky sent\u00e4\u00e4n n\u00e4kyi. <\/p>\n

Hugo ja Catarina jatkoivat Ponta do Pargoon ja me Porto Moniziin, jossa aloitimme iltastaijin klo 17.00 ja staijailimme klo 20.00 asti havaiten 230 pikkuliit\u00e4j\u00e4\u00e4, 2 tyrskyliit\u00e4j\u00e4\u00e4, merikihun, isokihun, jopa varsin todenn\u00e4k\u00f6isen madeiranviist\u00e4j\u00e4n sek\u00e4 sokerina pohjalla k\u00e4\u00e4pi\u00f6liit\u00e4j\u00e4n. <\/p>\n

Illalla k\u00e4vimme taas l\u00e4hiravintolassa sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 ja pakkasimme kaikki tavaramme. <\/p>\n

Saaren it\u00e4osiin <\/strong><\/p>\n

14.9. Her\u00e4simme jo 5.30 ja pakkasimme tavaramme autoon ja suuntasimme Ribeira da Janelaan yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n keijuja. Keli oli nyt todella upea, oli aivan tyynt\u00e4 ja kuu oli l\u00e4hes t\u00e4ysi, joten valoa riitti. Tornip\u00f6ll\u00f6t huutelivat taas solassa ja alhaalla amerikantavipaikalla atrappiimme vastasi pariin kertaan lyhyesti keiju, todenn\u00e4k\u00f6inen madeirankeiju (siis kes\u00e4muoto). <\/p>\n

Tankattuamme Sao Vicentell\u00e4 ja ostettuamme herkulliset ev\u00e4\u00e4t pastellariasta, jatkoimme saaren halki etel\u00e4\u00e4n Ribeira Bravaan, josta pikkumatkan l\u00e4nteen Lugar de Baixon altaalle. Altaalta l\u00f6ytyi silkkihaikara, pari tylli\u00e4, 5 liejukanaa sek\u00e4 12 nokikanaa ja hetken kuluttua ruovikosta l\u00f6ytyi my\u00f6s noin 20 vahanokan parvi. <\/p>\n

Funchalin satama ei taaskaan tarjonnut kuin lokkeja ja kalatiiroja, joten jatkoimme kohti it\u00e4\u00e4. P\u00e4\u00e4timme ajaa aina it\u00e4isimp\u00e4\u00e4n k\u00e4rkeen Ponta do Sao Laurencoon saakka, jossa k\u00e4velimme kolmen tunnin kierroksen upeissa rotkomaisemissa kulkevaa levadaa yhdess\u00e4 muutamien turistiporukoiden kanssa. Tuuli oli taas kohtalaisen voimakas, mutta kanariankirvisi\u00e4, kanarianhemppoja sek\u00e4 kalliovarpusia l\u00f6ytyi reitin varrelta mukavasti. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 suuntasimme Canicalin satamaan, jossa valtavassa etel\u00e4nharmaalokkiparvessa oli pari naurulokkia ja iso parvi kalatiiroja py\u00f6ri laiturin edustalla. Parvessa oli mukana oudon n\u00e4k\u00f6inen ja my\u00f6s oudolta kuulostanut tiira, josta r\u00e4iskimme runsaasti kuvia. Lopulta tiira m\u00e4\u00e4rittyi kuvista vain meille tavalliseksi, mutta Madeiralla harvinaiseksi lapintiiraksi. Sataman viereisest\u00e4 ruovikosta l\u00f6ytyi muutamia pensasvarpusia. Jatkoimme seuraavaksi Machicoon, mutta paikka vaikutti sen verran ankealta, ettemme vaivautuneet autosta nousemaan. Ehk\u00e4p\u00e4 emme osuneet oikeaan paikkaan tai sitten kuiva jokivarsi ja suljetut satama-alueet vain edustivat samanlaisia lintupaikkoja kuin Teneriffan etel\u00e4osien lintupaikat \u2013 ei kiitos. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4ksi suuntasimme pohjoiseen Porto da Cruziin meristaijille komean kielekkeen juurelle. Merell\u00e4 oli kuitenkin todella hiljaista! Vajaaseen pariin tuntiin havaitsimme vain 7 pikkuliit\u00e4j\u00e4\u00e4 sek\u00e4 2 harmaahaikaraa. Niinp\u00e4 p\u00e4\u00e4timme kierrell\u00e4 pikkuteit\u00e4 pitkin saaren keskiosien kautta kohti Funchalia. Santo da Serrassa juutuimme k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n ruuhkaan. Emmep\u00e4 olleet arvanneet, ett\u00e4 kaikki saaren asukkaat tunkisivat t\u00e4h\u00e4n pikkukyl\u00e4\u00e4n sunnuntain viettoon. Onneksi kuitenkin onnistuimme pujottelemaan ahtaita katuja pitkin pikkuhiljaa alam\u00e4en puolelle, jossa eteneminen oli jo vaivattomampaa. <\/p>\n

Ajoimme lopulta aina Ponta do Garajauhin saakka, jossa k\u00e4vimme pizzalla ja suuntasimme Jeesus -patsaan parkkipaikalle lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n. Yritimme jopa nukkua reilun tunnin odotellessamme iltaa. Taivaalla py\u00f6rivien madeirankiit\u00e4jien joukossa oli ainakin pari vaaleakiit\u00e4j\u00e4\u00e4, mutta muita lintuhavaintoja ei tullut. <\/p>\n

Viimein madeiranviist\u00e4j\u00e4retkelle <\/strong><\/p>\n

Iltayhdeks\u00e4ksi olimme sopineet MadeiraWindin Hugo Romanon sek\u00e4 Catarinan Fagundesin kanssa tapaamisen ja kohta jo ajoimme per\u00e4kanaa kohti saaren korkeimpia huippuja. J\u00e4timme automme er\u00e4\u00e4n ravintolan parkkiin Poisoon ja jatkoimme MadeiraWindin Transitilla kohti Pico de Arieiron yli 1800 metrisi\u00e4 huippuja. Iltakymmenen aikoihin olimme jo k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 kaikki vaatteet yll\u00e4mme verkkaisesti polkua pitkin kohti madeiranviist\u00e4jien ainoita pesim\u00e4kolonioita. Kuu valaisi maisemaa niin kirkkaasti, ett\u00e4 taskulamppuja ei juuri tarvittu. Tuuli oli kuitenkin taas yltynyt ik\u00e4v\u00e4n kovaksi, joten tunnelmat eiv\u00e4t olleet kauhean korkealla. Olihan meill\u00e4 tiedossa, ett\u00e4 parikin ryhm\u00e4\u00e4 oli jo k\u00e4ynyt paikalla kuulematta tai n\u00e4kem\u00e4tt\u00e4 viist\u00e4ji\u00e4 lainkaan. Yleens\u00e4h\u00e4n n\u00e4m\u00e4 lehtop\u00f6ll\u00f6m\u00e4isesti huhuilevat merilinnut ovat hiljentyneet syyskuun alkuun menness\u00e4. <\/p>\n

Noin puoli yhdelt\u00e4toista olimme viimein hirvitt\u00e4vien jyrk\u00e4nteiden yl\u00e4puolella, jossa meik\u00e4l\u00e4isen polvet notkahtivat, kun saimme tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 parhaat mahdollisuudet viist\u00e4jien n\u00e4kemiseen olisivat jyrk\u00e4nteelt\u00e4 suoraan alas katselemalla. Tuuli oli puuskissa l\u00e4hes myrskyis\u00e4 ja vain toista metri\u00e4 leve\u00e4n harjanteen reunoilta oli molemmille puolille satoja metrej\u00e4 syv\u00e4t rotkot, joiden reunoilla olleisiin hentoisiin vaijeriaitoihin nojailemalla pystyimme katselemaan rotkoon. Hieman hirvitti, mutta pakko oli, mik\u00e4li n\u00e4in reissumme viimeisen\u00e4 y\u00f6n\u00e4 viimein meinasimme saada t\u00e4m\u00e4n yhden L\u00e4nsi-Paleartisen alueen harvinaisimman pesim\u00e4linnun pointsattua. Madeiranviist\u00e4ji\u00e4h\u00e4n ei pesi maailmassa miss\u00e4\u00e4n muualla kuin juuri t\u00e4\u00e4ll\u00e4, arviolta noin 80-100 paria. <\/p>\n

Alkuun emme kuulleet muuta kuin pari tornip\u00f6ll\u00f6n r\u00e4\u00e4k\u00e4isy\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4lt\u00e4 puolelta polkua, mutta noin puolen tunnin odottelun j\u00e4lkeen kuulimme ensin pariin otteeseen siipien l\u00e4p\u00e4tyst\u00e4 aivan vierest\u00e4mme. Sitten hetken kuluttua kuulimme ensin lyhyit\u00e4 kvik -vingahduksia ja lopulta kertaalleen pitk\u00e4n huhuilun. Onnistuimme my\u00f6s n\u00e4hd\u00e4 yhden vaalean vilahduksen, kun viist\u00e4j\u00e4 lensi kuun valossa alas kololta jyrk\u00e4nnett\u00e4 pitkin varjoisaan pimeyteen ja pariin kertaan n\u00e4imme lintujen varjojen vilahtavan rinteit\u00e4 vasten. Kuitenkin noin puoli tuntia my\u00f6hemmin esitys oli ohi. Vaikka silm\u00e4t vett\u00e4 valuen tiirailimme alas jyrk\u00e4nteelt\u00e4, emme en\u00e4\u00e4 n\u00e4hneet tai kuulleet reiluun tuntiin yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n muuta kuin yh\u00e4 entisest\u00e4\u00e4n koventuneen tuulen suhinaa ja ulvontaa. Tyytyv\u00e4isin\u00e4 h\u00f6rpp\u00e4simme l\u00e4mpim\u00e4t teet l\u00e4mmikkeeksi, sill\u00e4 ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 vuorella oli todella kylm\u00e4. Vaikka tuuli toki oli l\u00e4mmin, oli se niin voimakas, ett\u00e4 se vain pahensi tilannetta. Lopulta p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 k\u00e4velem\u00e4\u00e4n takaisin autolle ja hieman yhden j\u00e4lkeen olimme laskeutuneet alas ravintolan parkkiin omalle autollemme, jossa hyv\u00e4stelimme Hugon ja Catarinan ja painuimme itse autoon nukkumaan. <\/p>\n

Loppureissun lomailua <\/strong><\/p>\n

15.9. Her\u00e4simme noin 7.30 ja l\u00e4hdimme viel\u00e4 uudelleen k\u00e4ym\u00e4\u00e4n Pico de Arieirolla, sill\u00e4 halusimme n\u00e4hd\u00e4, mink\u00e4laiset maisemat madeiranviist\u00e4jien pesim\u00e4maastossa oikein olivat. Huipulla sijaitsevalta hotellilta otimme muutamat maisemakuvat ennen kuin jatkoimme kohti Ribeiro Frioa, jossa k\u00e4vimme pikaisesti katselemassa mets\u00e4isi\u00e4 laaksomaisemia. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Aamuyhdeks\u00e4ksi jatkoimme Funchaliin, jossa suuntasimme Jardimin orkideapuutarhaan, jossa kiertelimme reilun tunnin ennen kuin jatkoimme viel\u00e4 Jardimin puutarhaan kuluttamaan viimeisi\u00e4 hetki\u00e4mme saaressa ev\u00e4it\u00e4 sy\u00f6den. Puutarhan parkkipaikalla pakkasimme tavaramme huolellisesti ja jatkoimme lentoasemalle, jossa j\u00e4timme automme, jolla olimme ajaneet saarta ristiin rastiin viikon aikana 556 km, sovittuun paikkaan ja k\u00e4velimme asemalle odottelemaan kello 14.25 l\u00e4htenytt\u00e4 lentoamme Helsinkiin. <\/p>\n

Pitk\u00e4stytt\u00e4v\u00e4 lento oli ohi klo 22.00 ja is\u00e4ni kyydill\u00e4 jatkoimme Kirkkonummelle sy\u00f6m\u00e4\u00e4n ja nukkumaan. Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 olimmekin sitten jo l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 Espanjaan Andaluciaan\u2026 <\/p>\n

Yhteenvetoa reissusta: <\/strong><\/p>\n

Havaitsimme reissussa yhteens\u00e4 54 lintulajia. Koskapa p\u00e4\u00e4painomme oli meristaijilla sek\u00e4 tietysti endeemisten lajien pointsaamisella, emme juuri panostaneet eurooppalaisten l\u00e4pimuuttajien tai amerikkalaisten harvinaisuuksien tonkamiseen. Pyrimme kuitenkin k\u00e4ym\u00e4\u00e4n kaikilla tunnetuimmilla lintupaikoilla. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Valitettavasti kelit eiv\u00e4t suosineet, sill\u00e4 kova etel\u00e4tuuli tyrehdytti muuttajien etenemisen ja v\u00e4hentynyt merilintuliikennekin ty\u00f6ntyi t\u00e4m\u00e4n seurauksena pohjoisrannalla sijaitsevasta Porto Monizista katsoen kauemmaksi merelle. Yhteens\u00e4 staijasimme merelle 21 tuntia, pari sateista p\u00e4iv\u00e4\u00e4 pudottivat tuntim\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 olennaisesti. Havaitsimme lopulta kaikki tavoitelajimme, ruusutiiran tiesimme n\u00e4inm my\u00f6h\u00e4\u00e4n olevan jo l\u00e4hes mahdoton ja keijuja havaitsimme odottamaamme v\u00e4hemm\u00e4n, madeirankeiju saatiin kuitenkin varmasti \u00e4\u00e4nest\u00e4 m\u00e4\u00e4ritetty\u00e4. Mahdollinen tuleva uusi laji eli syyspesiv\u00e4 madeirankeijun muoto \u201dGrant\u2019s Storm Petrel\u201d j\u00e4i kuulematta tai ainakin tunnistamatta. Sen sijaan se, ett\u00e4 kuulimme viel\u00e4 n\u00e4inkin my\u00f6h\u00e4\u00e4n madeiranviist\u00e4j\u00e4n, oli mukava yll\u00e4tys. Muut Madeiran endeemit madeirankyyhky, madeiranhippi\u00e4inen sek\u00e4 jo Kanarialta tutut Macaronesian endeemit, madeirankiit\u00e4j\u00e4, kanariankirvinen ja kanariahemppo sen sijaan ovat runsaita ja todella helppoja l\u00f6yt\u00e4\u00e4. Merilinnuista t\u00e4h\u00e4n aikaan on pikkuliit\u00e4jien p\u00e4\u00e4muuttokausi ja niit\u00e4 n\u00e4kee varmaan koko valoisan ajan pieni\u00e4 m\u00e4\u00e4ri\u00e4, isoliit\u00e4j\u00e4 sen sijaan on t\u00e4ysin arvaamaton esiintymisess\u00e4\u00e4n, mutta juuri t\u00e4h\u00e4n aikaan lajin havaitseminen on todenn\u00e4k\u00f6isint\u00e4 ja mahdollista on p\u00e4\u00e4st\u00e4 todistamaan todellista massamuuttoakin. Viist\u00e4ji\u00e4 n\u00e4kee varmimmin meriretkill\u00e4, mutta my\u00f6s Porto Monizista \u2013 m\u00e4\u00e4ritt\u00e4minen kuitenkin vaatii linnun l\u00e4helle. K\u00e4\u00e4pi\u00f6liit\u00e4j\u00e4, baleaarienliit\u00e4j\u00e4, suula ja kihut ovat sitten n\u00e4it\u00e4 sitke\u00e4n merilintustaijarin palkintolajeja. <\/p>\n

Suuret kiitokset reissun onnistumisesta: MadeiraWindin Hugolle ja Catarinalle, Ventura do Marin Catarinalle sek\u00e4 Luisille ja Marcolle, Niklas Holmstr\u00f6mille, jonka loistavat sivut ja apu Desertaksen retkiporukan kasaamisessa oli korvaamatonta, Jarmo Pirhoselle ja Sampsa Caireniukselle, jotka antoivat vinkkej\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Suomessa sek\u00e4 tietysti retkiseuranamme v\u00e4lill\u00e4 olleille Ingolle, Marcukselle, Istvanille ja Gabille. <\/p>\n

J.A.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Madeira 8.-15.9. 2008 8.9. Matkaan Is\u00e4ni heitti meid\u00e4t aamuseitsem\u00e4n j\u00e4lkeen Helsinki-Vantaan lentoasemalle ja Finnairin lomalentomme Madeiran Funchaliin l\u00e4hti parikymment\u00e4 minuuttia my\u00f6h\u00e4ss\u00e4 hieman ennen kymment\u00e4. Pitk\u00e4, l\u00e4hes kuuden tunnin lento osoitti, ett\u00e4 kyll\u00e4 suomalaiset osaavat k\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 ihan mallikkaasti. Vaikka lento oli varsin puuduttava, Finnairin palvelu pelasi ja lopulta paikallista aikaa klo 14.00 laskeuduimme Funchaliin. Tavarat saapuivat […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[24,14],"tags":[],"class_list":["post-89","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-madeira","category-portugali"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/89","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=89"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/89\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6663,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/89\/revisions\/6663"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=89"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=89"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=89"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}