![\"\"](\"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-content\/uploads\/2026\/03\/black-kite1.jpg\" "\\"haarahaukka\\"")
<\/a><\/p>\nPakkasimme tavarat Ukon sek\u00e4 toisella autolla meit\u00e4 vastassa olleen Ibrahimin kyytiin ja kipusimme osa porukasta Ukon auton lavalle ja loput Ibrahimin kyytiin. Ajomatkalla Entebben l\u00e4pi n\u00e4imme ensimm\u00e4iset linnut, joista tunnistuivat ainakin haarahaukat, parvilepink\u00e4iset, langalla istunut vangasieppo sek\u00e4 puiden latvoissa olleet marabuhaikarat ja afrikanpelikaanit. Lopulta kurvasimme majapaikkamme Jet Suitesin pihaan ja p\u00e4\u00e4simme kantamaan tavaramme huoneisiimme. Purimme jo hieman tavaroitamme ja p\u00e4\u00e4simme sitten luovuttamaan Ukolle tuomamme tuliaiset\/joululahjat, joihin sis\u00e4ltyi tietysti runsaasti suklaata, salmiakkia, ksylitolipurkkaa, ruisleip\u00e4\u00e4 sek\u00e4 kilon lanttu, jotta Ukko p\u00e4\u00e4si tekem\u00e4\u00e4n perinteist\u00e4 suomalaista jouluruokaa.<\/p>\n
Sitten olikin aika kivuta pihalla olleelle n\u00e4k\u00f6alaterassille, josta aukesi mukava n\u00e4kym\u00e4 maaseutumaiseen l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n ja etenkin edustalla olleelle laajalle papyrussuolle. Havaintoja alkoikin saman tien ropista mm. pari arovarpushaukkaa, lehm\u00e4haikaroita, ruusurinta-, keltavatsa- ja lampimedest\u00e4ji\u00e4, tuhkavarpusia (griseus), ruusupeippoja, afrikanpelikaanien joukossa jokunen pelikaanikin, palmu- ja huppukorppikotkia mukanaan yksi korvakorppikotkakin, sirokotka, rosvohaukkoja, pari liskohaukkaa, nuoli- ja afrikannuolihaukkoja, afrikanviherkyyhkyj\u00e4, afrikanpalmukiit\u00e4ji\u00e4, afrikanmets\u00e4kalastajia, t\u00e4pl\u00e4hiiroja, haarap\u00e4\u00e4skyj\u00e4, muutama afrikanrastas, kyl\u00e4bulbuleita, tuhkapriinia, lyijykerttu, pronssip\u00e4\u00e4kottaraisia, kyl\u00e4kutojia, pari vaaleasilm\u00e4kutojaa, punaposkipeippo, afrikanvariksia, seepramanikkeja, viiksihemppo, pieni parvi ugandansitruunahemppoja jne. Aika kului siis mukavasti, vaikka matkav\u00e4symys painoikin. <\/p>\n
Lopulta n\u00e4lk\u00e4 alkoi kurnia siihen malliin, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 k\u00e4pp\u00e4ilem\u00e4\u00e4n Ukon suosittelemalle Viavian ravintolalle, joka sijaitsi aivan l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4. K\u00e4velymatkan varrella n\u00e4imme afrikansinin\u00e4rhi\u00e4, aavikkomehil\u00e4issy\u00f6ji\u00e4, savanniturturikyyhkyj\u00e4, punaparatiisimonarkin, mustasiepon, id\u00e4nharmaaturakoja ja lopulta Viavialle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme p\u00e4\u00e4simme kuvaamaan pihassa olleita hadadaiibiksi\u00e4 ja tantalusmarakatteja.<\/p>\n Viavia oli mukava terassiravintola, jonka edustalla oli pieni lammikko, jolle odottelimme lintuja saapuvaksi, kun rannassa ollut uima-allas alkoi n\u00e4in illan my\u00f6t\u00e4 tyhjenty\u00e4. Ruokaa odotellessa n\u00e4immekin jo afrikanrakonokkia ja oikein maittavan ruokailun keskeyttiv\u00e4t niin kirjo- kuin malakiittikalastaja, aivan pime\u00e4ss\u00e4 aktivoituneet y\u00f6haikarat sek\u00e4 l\u00e4t\u00e4k\u00f6lle hetkeksi laskeutuneet keltanokkasorsat. Viimeisille valoille l\u00e4hipuun latvaan laskeutui viel\u00e4 pari komeaa suomusarvinokkaa.<\/p>\n Illallisen sy\u00f6ty\u00e4mme ja majapaikalle palattuamme oli viel\u00e4 jaksettava tehd\u00e4 iltahuuto, jonka j\u00e4lkeen olimme aivan valmiit unten maille.<\/p>\n 22.12. otimme aamun viel\u00e4 iisisti Jet Suitesin pihapiiriss\u00e4 tavalliseen linnustoon tutustuen. Lajilista karttui mm. Ugandan kansallislinnulla etel\u00e4nkruunukurjella, harmaatuulihaukalla, afrikan- ja harmaap\u00e4\u00e4kaijoilla, malakiittik\u00e4ell\u00e4, puputtajakukaalilla (superciliosus), kultaper\u00e4-, keltaleuka- ja hehkusep\u00e4ll\u00e4, pronssimedest\u00e4j\u00e4ll\u00e4 jne. K\u00e4vimme pienell\u00e4 k\u00e4velyll\u00e4kin kadun varressa, jolla l\u00f6ytyi mm. keltakurkkuv\u00e4st\u00e4r\u00e4kki muttei juuri muuta uutta.<\/p>\n Lopulta p\u00e4iv\u00e4 oli l\u00e4mmennyt sen verran, ett\u00e4 Ukko saapui hakemaan meid\u00e4t ja jatkoimme kuoppaisia pikkuteit\u00e4 Reptile Villageen tutustumaan paikalliseen matelijatarhaan, jossa paikalliset hoitivat pelastamiaan matelijoita. Elukat palautettaisiin my\u00f6hemmin lupien j\u00e4rjestytty\u00e4 takaisin luontoon kansallispuistoihin, jossa saisivat el\u00e4\u00e4 rauhassa matelija- ja muilta pelkoisilta paikallisilta. <\/p>\n P\u00e4iv\u00e4n l\u00e4mpimimm\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 k\u00e4\u00e4rmeet olivat v\u00e4h\u00e4n aktiivisempia ja p\u00e4\u00e4simmekin kuvaamaan muutamia upeita lajeja, joita ei toivottavasti muissa olosuhteissa en\u00e4\u00e4 vastaan tulisikaan \u2013 sen verran myrkyllisi\u00e4 tuppasivat olemaan. Tarhan pit\u00e4j\u00e4 otti meille ruokinnan ohessa toinen toistaan vaarallisempia elukoita kuvattavaksi. Tarha sijaitsi hyv\u00e4ll\u00e4 lintupaikalla mutta keskip\u00e4iv\u00e4n helteess\u00e4 havainnot j\u00e4iv\u00e4t aika v\u00e4hiin. Kuitenkin pari keltanokkasorsaa ja afrikanjassanaa, pari punalepink\u00e4ist\u00e4 ja korallipuumedest\u00e4j\u00e4 ym. havaittiin ja tietysti kuvia tuli my\u00f6s mm. krokotiilialtaan puussa pesineist\u00e4 kyl\u00e4kutojista.<\/p>\n K\u00e4vimme sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 mukavassa rantaravintolassa, jolta p\u00e4\u00e4si katsomaan ison Victoriaj\u00e4rven maisemaa ja v\u00e4h\u00e4n lintujakin. Sitten k\u00e4vimme viel\u00e4 moikkaamassa Ukon parempaa puoliskoa Niinaa ennen kuin jatkoimme Entebben kasvitieteelliseen puutarhaan. Ukko puhui portilta meille parhaaksi kehutun lintuoppaan Brightin ja j\u00e4tti meid\u00e4t h\u00e4nen huostaansa loppup\u00e4iv\u00e4ksi. <\/p>\n Puisto oli todella iso, joten l\u00e4hdimme saman tien Brightin per\u00e4ss\u00e4 kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n aluetta. Aika pian l\u00f6ysimme ensimm\u00e4iset hauskat gueretsa-apinat sek\u00e4 upeat keisariturakot. Tantalusmarakatteja ja k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n suurta vasarap\u00e4\u00e4haikaran pes\u00e4\u00e4 ja kohta my\u00f6s itse vasarap\u00e4\u00e4haikaroita sek\u00e4 paria suomusarvinokkaa kuvattuamme, n\u00e4kyi pieni ja kaunis afrikanpikkukalastaja, viherp\u00e4\u00e4medest\u00e4j\u00e4, suoraan ylitsemme lent\u00e4nyt kruunutoko, turhan hyvin piilotellut suomup\u00e4\u00e4bulbuli (albigularis) sek\u00e4 vihdoin toivomamme kongonviolettiturakokin, joka oli turhan kaukana ja korkealla puussa, jotta siit\u00e4 olisi saanut kunnon kuvia.<\/p>\n Osan meist\u00e4 onnistui kuulla hetken \u00e4\u00e4ness\u00e4 ollut afrikanpussitiainen ennen kuin jatkoimme Tarzan-elokuvista tutulle portaikolle, jonka l\u00e4hist\u00f6lt\u00e4 l\u00f6ytyi pes\u00e4kolollaan vieraillut liekkitikkanen (goertae) sek\u00e4 aurinko-orava ja lopulta saimme edes jonkinlaiset kuvat harmaap\u00e4\u00e4kaijastakin. <\/p>\n Pitk\u00e4t kierrokset jo k\u00e4velty\u00e4mme p\u00e4\u00e4simme rantaan, josta l\u00f6ytyi runsaasti kutojia. P\u00e4\u00e4t\u00e4hti kaislakutoja poseerasi lopulta ihan mukavasti mutta kultaselk\u00e4kutojat pysytteliv\u00e4t puskan suojissa. Rantavedess\u00e4 uiskenteli useita t\u00e4pl\u00e4saukkoja.<\/p>\n Mets\u00e4n puolelle taas jatkettuamme l\u00f6ysimme kekonokkakutojan ja oppaamme n\u00e4ytti pes\u00e4ss\u00e4 hautoneen punaparatiisimonarkin, jonka koiraskin l\u00f6ytyi l\u00e4hist\u00f6lt\u00e4 muttei oikein suostunut poseeraamaan toisin kuin puskasta l\u00f6yt\u00e4m\u00e4ni tamburiinikyyhky.<\/p>\n Viel\u00e4 l\u00f6ytyi isonokipeippo er\u00e4\u00e4n puun latvasta, ennen kuin kierroksemme alkoi olla t\u00e4ysi. Aivan alkukierroksella olimme etsineet pitk\u00e4\u00e4n lepakkohaukkaa, joka yleens\u00e4 tuppasi istuskelemaan vakiopuissaan, mutta juuri n\u00e4ill\u00e4 paikkeilla puistoa oli ollut presidentinvaalikampanjat menossa ja paikalle raahatut \u00e4myrit oli raikaneet tolkuttoman kovalla. Nyt kampanja oli loppunut ja puisto rauhoittunut, joten suuntasimme uudelleen etsim\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4 ainakin itselleni p\u00e4iv\u00e4n t\u00e4rkeint\u00e4 targettia. Lopulta haukka l\u00f6ytyikin er\u00e4\u00e4n puun latvustosta, josta p\u00e4\u00e4simme sit\u00e4 my\u00f6s jotenkin kuvaamaan. <\/p>\n Koska meill\u00e4 ei viel\u00e4k\u00e4\u00e4n ollut kiire mihink\u00e4\u00e4n, jatkoimme viel\u00e4 toiseen rantaan, josta l\u00f6ytyi ensin rantasieppo ja sitten muutamia kerttukutojia. <\/p>\n P\u00e4iv\u00e4n aikana olimme havainneet aiemmin mainittujen lintujen lis\u00e4ksi my\u00f6s mm. kaislamerimetsoja, harmaa-, koboltti-, silkki- ja ruskohaikaroita, kyyryhaikaran, afrikanhanhia, s\u00e4\u00e4ksen, rantasipej\u00e4, valkoviklon, punarintak\u00e4ki\u00e4, pikkukiit\u00e4ji\u00e4, tolkuttomasti kirjokalastajia, keltav\u00e4st\u00e4r\u00e4kkej\u00e4, puistopunataskuja, pajulintuja, luhtaherttuja (marginalis), oliiviselk\u00e4medest\u00e4ji\u00e4, pari viinivy\u00f6medest\u00e4j\u00e4\u00e4 ja isohuiskulepink\u00e4ist\u00e4, sieppodrongon, akasiakuhankeitt\u00e4j\u00e4n ja pronssimanikkeja ym.<\/p>\n Ilta oli jo h\u00e4m\u00e4rtynyt, kun pari Ukon j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4\u00e4 kuskia saapui hakemaan meid\u00e4t puistosta. S\u00f6imme illallisen t\u00e4ll\u00e4 kertaa majapaikallamme ja iltahuudon j\u00e4lkeen kuuntelimme viel\u00e4 tovin suolta korviimme kantautuvia \u00e4\u00e4ni\u00e4. Vasarap\u00e4\u00e4hekon kehr\u00e4\u00e4j\u00e4m\u00e4isen tuksutuksen kuuntelu ei lopulta mennyt hukkaan, kun my\u00f6s pisamakehr\u00e4\u00e4j\u00e4 alkoi \u00e4\u00e4nnell\u00e4 aktiivisesti. Pian olimme valmiit nukkumaan.<\/p>\n Mabamba<\/b><\/p>\n 23.12. her\u00e4tys oli aikaisin ja pian saapuivat Ibrahim sek\u00e4 toinen kuski meit\u00e4 hakemaan ja l\u00e4hdimme ajamaan kohti Mabamban suota.<\/p>\n Vajaan tunnin ajon j\u00e4lkeen parkkeerasimme Nakiwogoon Banga Beachin satamaan, jossa tapasimme koko loppureissumme lintuoppaan Prossy Nanyombin ja pikaisen jutustelun j\u00e4lkeen oli aika nousta veneeseen, jolla l\u00e4hdimme j\u00e4rvelle. Ajoimme hieman vuotavalla veneell\u00e4mme varsin vauhdikkaasti p\u00e4\u00e4asiassa keskemp\u00e4n\u00e4 j\u00e4rve\u00e4 mutta paikka paikoin my\u00f6s l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 rantaa ja selv\u00e4sti kuskimme tiesiv\u00e4t, miss\u00e4 lintuja oli ja t\u00e4ll\u00f6in hidastettiin ja niin p\u00e4\u00e4simme joitain lajeja kuvaamaankin. Prossykin skarppasi v\u00e4lill\u00e4 parempia lajeja ja n\u00e4imme mm. kaukaisen parven harmaap\u00e4\u00e4lokkeja, ruskohaikaroita, kaitanokka- ja ruskonaamakutojia, sinip\u00e4\u00e4kukaaleja, malakiittikalastajia, taas tolkuttomasti kirjokalastajia, pari mustakanahaukkaa, r\u00e4\u00e4kk\u00e4haikaroita, kynsihyyppi\u00e4, pitk\u00e4jalkoja, afrikanjassanoita, liroja, pari lampivikloa ym. <\/p>\n Lopulta parkkeerasimme Mabamba Swampin ahtaaseen satamaan, jossa nousimme toviksi jaloittelemaan ja ohessa p\u00e4\u00e4simme vihdoin m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4\u00e4n ensimm\u00e4iset varmat angolanp\u00e4\u00e4skyt ja samettisiipikottaraisen sek\u00e4 kuvasimme ylitsemme lent\u00e4neen sarvinokan, joka paljastui yll\u00e4tt\u00e4en kuvista kirjotokoksi (fasciatus). <\/p>\n Seuraavaksi nousimme kahteen pienemp\u00e4\u00e4n suoveneeseen, joilla l\u00e4hdimme ajamaan kapeita kanavia pitkin Mabamban neli\u00f6kilometrien laajuiselle suolle. Venekuskimme olivat todella taitavia ja pian p\u00e4\u00e4simme kuvaamaan oikein antaumuksella sulttaanikanoja, kaislamerimetsoja, naamiovihelt\u00e4j\u00e4sorsia ja pitk\u00e4varvashyyppi\u00e4 sek\u00e4 n\u00e4imme my\u00f6s mm. mustahuitteja, huilukuhankeitt\u00e4j\u00e4n, suvantov\u00e4st\u00e4r\u00e4kkej\u00e4, afrikansirohaikaroita, pari varjostajahaikaraa ja liejukanaa, taivaanvuohen, lukuisia t\u00f6rm\u00e4p\u00e4\u00e4skyj\u00e4 joukossaan ainakin jokunen afrikant\u00f6rm\u00e4p\u00e4\u00e4skykin sek\u00e4 niin tutun n\u00e4k\u00f6isen ruokokerttusen. <\/p>\n Lopulta veneemme erosivat toisistaan ja l\u00e4hdimme omille tahoillemme etsim\u00e4\u00e4n pikkujassanoita, jotka tuppasivat elelem\u00e4\u00e4n niin keskell\u00e4 vaikeakulkuista papyrussuota, ett\u00e4 venett\u00e4 piti ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 kasvuston keskelle pitkill\u00e4 sauvoilla. Siksi oli parempi, ett\u00e4 molemmat veneet meniv\u00e4t eri paikkoihin, sill\u00e4 arat jassanat tuppasivat saman tien pakenemaan venett\u00e4 ja helposti olisi k\u00e4ynyt niin, ett\u00e4 vain etummaisessa veneess\u00e4 olijat olisivat n\u00e4hneet linnun.<\/p>\n Jonkin aikaa saimme hakea, ennen kuin l\u00f6ysimme ensimm\u00e4iset pikkujassanat ja ne todellakin olivat arkoja ja pakenivat venett\u00e4 jo kaukaa. Venekuskimme sai tehd\u00e4 aika kovan ty\u00f6n ennen kuin lopulta ainakin itse sain parista linnusta ihan kelpo kuvat otettua. Puhelimitse kuskimme sai tiedon, ett\u00e4 toinenkin veneellisemme oli onnistunut hoitamaan jassanan, joten palasimme pian taas kanavia ajelemaan ja jatkamaan p\u00e4\u00e4missiotamme eli kenk\u00e4nokan etsint\u00e4\u00e4.<\/p>\n Venekuskimme alkoivat pikkuhiljaa huolestua jo ihan tosissaan ja soittelukierros kertoi, ettei yksik\u00e4\u00e4n kahdeksasta suolla olleesta veneellisest\u00e4 ollut l\u00f6yt\u00e4nyt kenk\u00e4nokkaa. Hajaannuimme veneill\u00e4mme taas eri reiteille targettiamme etsim\u00e4\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4ksemme kuitenkin vain lis\u00e4\u00e4 jo tuttuja lintuja.<\/p>\n Lopulta saimme tiedon, ett\u00e4 joku muu oli l\u00f6yt\u00e4nyt kenk\u00e4nokan mutta me olimme aivan keskell\u00e4 suota monien kapeiden kanavien p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Melkoisten kiertoreittien j\u00e4lkeen n\u00e4imme kasvuston takana ensin pari muuta veneellist\u00e4 turisteja ja sitten heid\u00e4n edess\u00e4\u00e4n pienell\u00e4 saarekkeella seisoskelleen massiivisen kokoisen kenk\u00e4nokan! P\u00e4\u00e4simme veneell\u00e4mme varovasti kuvaushollille muiden veneiden lomaan ja annoimme kameroidemme laulaa. <\/p>\n Kenk\u00e4nokka oli selv\u00e4sti jo ruokailunsa ruokaillut ja lep\u00e4ilyns\u00e4 lep\u00e4illyt ja meille kerrottiinkin, ett\u00e4 se saattaisi l\u00e4hte\u00e4 hetken\u00e4 min\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4. Lintu kuitenkin onneksi poseerasi viel\u00e4 tovin, kunnes takaamme oli viel\u00e4 yksi vene saapumassa harmittavasti juuri samaan aikaan, kun meid\u00e4n veneemme oli kiert\u00e4m\u00e4ss\u00e4 hieman kauemmaksi linnusta. Ehk\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kahden veneen yht\u00e4aikainen liikkuminen lopulta oli syy siihen, ett\u00e4 lintu kohosi siivilleen, otti nopeasti korkeutta ja j\u00e4i sitten korkealle taivaalle kaartelemaan. Lopulta se sai kimppuunsa afrikanvariksen ja tipahti aika kauas suolle. Ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4ksemme ainakin pari veneellist\u00e4 oli viel\u00e4 ollut matkalla paikalle ja heilt\u00e4 kaiketi j\u00e4i nyt kenk\u00e4nokka n\u00e4kem\u00e4tt\u00e4 elleiv\u00e4t sitten n\u00e4hneet sit\u00e4 lennossa. Emme kuitenkaan yhdess\u00e4k\u00e4\u00e4n muussa veneess\u00e4 havainneet oikeita lintuharrastajia vaan ihan perusturisteja.<\/p>\n P\u00e4\u00e4targettimme l\u00f6yt\u00e4miseen oli mennyt niin paljon aikaa, ett\u00e4 lopulta veneilimme aika nopeasti takaisin satamaan, jossa oli aika kiitell\u00e4 venekapteenimme. Sitten jalkauduimme retkeilem\u00e4\u00e4n Prossyn johdolla ja l\u00f6ysimme mm. mustap\u00e4\u00e4kutojia, mustakutojan (nigerrimus), mets\u00e4bulbulin (flafigula), kyl\u00e4helttasieppoja, sinit\u00f6yht\u00f6monarkkeja, viirup\u00e4\u00e4skyj\u00e4, rikkihempon, eminian, valkokurkkupriinioita, punaposkihertun ja afrikankeltarillej\u00e4 (senegalensis). Osasta lajeista saimme ihan mukavia kuviakin.<\/p>\n Palailtuamme takaisin satamaan nousimme pariin meit\u00e4 noutamaan tulleeseen autoon, joiden kyydiss\u00e4 ajelimme pikkumatkan p\u00e4\u00e4h\u00e4n Nkima Lodgelle, johon meille oli tilattu ruokailu. Jo matkalla n\u00e4imme termiittitaskun ja pihassa p\u00e4\u00e4simme kuvaamaan pient\u00e4 k\u00e4\u00e4rmett\u00e4.<\/p>\n Ruokailun j\u00e4lkeen teimme pienen k\u00e4pp\u00e4ilyn lodgen pihapiiriss\u00e4 havaiten mm. punah\u00e4nt\u00e4marakatteja, sinit\u00e4pl\u00e4kyyhkyj\u00e4, aavikko- ja k\u00e4\u00e4pi\u00f6mehil\u00e4issy\u00f6ji\u00e4, ohutnokkabulbulin, pari viiruruostepyrst\u00f6\u00e4 ja mustakurkkukutojia (nigricollis) ym. Kuumimman hetken otimme rennosti Lodgen aulassa ja k\u00e4vimme sitten viel\u00e4 l\u00e4heisell\u00e4 n\u00e4k\u00f6alapaikalla k\u00e4\u00e4ntym\u00e4ss\u00e4 ja jopa ilman kaukoputkea l\u00f6ysimme suolta nelj\u00e4 kenk\u00e4nokkaa! Olivat ne vaan aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n isoja!<\/p>\n S\u00e4\u00e4 oli edelleen todella paahtava, kun l\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n korkean m\u00e4en p\u00e4\u00e4ll\u00e4 olleelta lodgelta suorinta reitti\u00e4 takaisin kohti satamaa. Linnut olivat paahteessa todella tiukassa mutta joitakin termiittitaskuja ja viirukalastaja sent\u00e4\u00e4n n\u00e4htiin. Paikalliset lapset huutelivat yleens\u00e4 \u201dhello!\u201d tai vain vilkuttivat iloisesti mutta ihan yht\u00e4 iloisella ilmeell\u00e4 esitetyt \u201dmuzungu\u201d (valkonaama) -huudot tulivat my\u00f6s tutuiksi.<\/p>\n Satamaan palattuamme n\u00e4imme vauhdikkaan valkosiipipiispaparven, mutta pian l\u00e4hdimmekin taas veneilem\u00e4\u00e4n isommalla veneell\u00e4 aika vauhdikkaasti j\u00e4rven poikki. Havaitsimme matkalla en\u00e4\u00e4 jokusen ruskosuohaukan sek\u00e4 ainakin yhden afrikansuohaukan, kiljumerikotkia sek\u00e4 pienen kruununokikanaparven.<\/p>\n Ilta oli jo h\u00e4m\u00e4rtym\u00e4ss\u00e4, kun palailimme Entebbeen ja Jet Suitesille. Itse ehdin viel\u00e4 n\u00e4k\u00f6alatornilta n\u00e4hd\u00e4 t\u00f6yht\u00f6sukassep\u00e4n mutta pian aurinko laski ja sitten oli ohjelmassa taas illallinen, iltahuuto ja nukkumaan k\u00e4ynti. Valitettavasti yhdell\u00e4 meist\u00e4 ven\u00e4hti iltahuuto ruokamyrkytyksen my\u00f6t\u00e4 hieman pitk\u00e4ksi ja nukkuminen j\u00e4i aika v\u00e4hiin. Herkuttelu salaateilla ja majoneesikastikkeilla kostautui heti, vaikka olihan niist\u00e4 varoiteltu.<\/p>\n Pallon etel\u00e4puoliskolle<\/b><\/p>\n Jouluaatto 24.12. alkoi rempse\u00e4sti autoa pakkaamalla. Koko loppureissuksi kuskiksemme saapunut Abdallah ”Abba” Nyombi ja Prossy pakkailivat v\u00e4h\u00e4n vanhanpuoleisen safariautomme sill\u00e4 aikaa, kun s\u00f6imme aamupalaa. Sitten l\u00e4hdimmekin ajamaan kohti etel\u00e4\u00e4. Aika pian ylitimme p\u00e4iv\u00e4ntasaajan, jolla oli otettava pakolliset turistikuvat. Ajoa riitti ja vaikkei liikennett\u00e4 juuri ollut haitaksi asti, olivat tiet todella hitaita. Tiet olivat t\u00e4ynn\u00e4 syvi\u00e4 kuoppia ja etenkin hidastet\u00f6yssyj\u00e4 oli ripoteltu joka paikkaan. Asutusta riitti tien varressa koko ajan ja kylien l\u00e4pi ajaminen oli todella hidasta, sill\u00e4 joka ikisess\u00e4 kyl\u00e4ss\u00e4 oli markkinat, joissa myytiin hedelmi\u00e4, lihaa ja kalaa ym. tulevan joulup\u00e4iv\u00e4n aterioita varten. Lis\u00e4ksi oli viel\u00e4 lukuisia vaalitilaisuuksia tulossa olevien presidentin ym. vaalien takia. Kyl\u00e4t ja kaupungit n\u00e4yttiv\u00e4t varsin v\u00e4rikk\u00e4ilt\u00e4, kun joka paikkaan oli kiinnitetty toinen toistaan suurempia vaalimainoksia. <\/p>\n Iltap\u00e4iv\u00e4 oli jo pitk\u00e4ll\u00e4, kun stoppasimme ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa kostean viljelyalueen reunaan ja p\u00e4\u00e4simme vihdoin n\u00e4kem\u00e4\u00e4n etel\u00e4nkruunukurkia hieman l\u00e4hemp\u00e4\u00e4. Viereisell\u00e4 lutakolla kellui valitettavasti ainoana vesilintuna keltanokkasorsa. Lammen rannan kosteikolla vilahti kasvuston taakse piiloutunut tuhkahyypp\u00e4 ja Prossy nypp\u00e4si liikenteen melussa hankalasti kuultavissa olleen rantamets\u00e4kerttusen. <\/p>\n Loppumatkan ajoimme savannimaisemassa ja saimmekin jo v\u00e4h\u00e4n esimakua safariel\u00e4m\u00e4st\u00e4, kun n\u00e4imme ensimm\u00e4iset impalat, vesiantiloopit, pahkasiat ja oliivipaviaanit sek\u00e4 jokik\u00e4\u00e4rmekotkan, jokusen liitohaukan, t\u00f6yht\u00f6kotkan ja harmaatuulihaukan, savannikorppikotkan, pari helmikanaa, punakurkkufrankoliineja, aroturturikyyhkyj\u00e4, ison miljoonakutojaparven, punasiipipiispoja, muutaman punapiispan sek\u00e4 dominikaanilesken ym. <\/p>\n Lake Mburo<\/b><\/p>\n Lopulta kolmen aikaan saavuimme Lake Mburoon, Ugandan pienimp\u00e4\u00e4n kansallispuistoon ja kukkulan laella olevaan Eagle\u2019s Nestiin, jossa meill\u00e4 oli majoituksena safariteltat. Miehet majoittuivat omaan ja naiset omaan telttaansa.<\/p>\n Ohjelmaamme piti alun perin kuulua iltasafari puistoon mutta matkamme oli ven\u00e4ht\u00e4nyt niin pitk\u00e4ksi, ett\u00e4 teimme nelj\u00e4lt\u00e4 vain lyhyen k\u00e4velyn majapaikkamme pihapiiriss\u00e4. T\u00e4m\u00e4 ei juuri uusia havaintoja tuottanut, varsinkaan kun olimme jo useimmat lajit onnistuneet l\u00f6yt\u00e4\u00e4 omatoimisesti ennen nelj\u00e4\u00e4. Pihapiirin lajistoon kuului mm. hehkuseppi\u00e4, duettolepink\u00e4inen (major), vaikertajaturturikyyhky, pari naamioturakoa, purppuravy\u00f6medest\u00e4ji\u00e4, t\u00e4pl\u00e4- ja sininiskahiiroja, savannisinin\u00e4rhi\u00e4, afrikankalliop\u00e4\u00e4sky (rufigula), kalliotaskupari ja livert\u00e4j\u00e4herttuja.<\/p>\n Illan vietimme majapaikkamme n\u00e4k\u00f6alaterassilla, jolta aukesi upea n\u00e4kym\u00e4 kansallispuiston savannille. N\u00e4immekin muutamia seeproja ja virtahepoja, ison parven pronssi-iibiksi\u00e4 sek\u00e4 kaukaisen afrikansatulahaikaran ym. Hyttysi\u00e4 oli iltahuudossa haitaksi asti, oikeastaan ainoata kertaa koko reissumme aikana.<\/p>\n 25.12. Joulup\u00e4iv\u00e4. Koska edellisen p\u00e4iv\u00e4n ohjelma oli j\u00e4\u00e4nyt v\u00e4h\u00e4n lyhyeksi, oli p\u00e4iv\u00e4ohjelmamme varsin t\u00e4ysi. Valitettavasti kansallispuisto aukesi vasta seitsem\u00e4lt\u00e4, joten kauhean aikaisin emme p\u00e4\u00e4sseet liikenteeseen. Aamupalan j\u00e4lkeen hypp\u00e4simme kuitenkin autoomme ja melkein heti n\u00e4imme tien varressa kauniin kuparimedest\u00e4j\u00e4n sek\u00e4 pienen afrikankaijaparven.<\/p>\n Taistelevat impalat, upeasti tien yli lent\u00e4neen kultakurpon ja useita mets\u00e4vikloja n\u00e4hty\u00e4mme, olimme pian ajaneet portille, jossa erilaisiin muodollisuuksiin tuhrautui viel\u00e4 aivan turhan paljon aikaa. Ugandassa byrokratia on viel\u00e4 mallia Neuvostoliitto, joten ennen kuin kaikki leimat oli l\u00e4tkitty kaikkiin papereihin, ei puistoihin ollut mit\u00e4\u00e4n asiaa. Onneksi odotellessamme n\u00e4imme ensimm\u00e4isen tiheikk\u00f6punataskun sek\u00e4 eminian, joten aika ei mennyt hukkaan.<\/p>\n Lopulta kuitenkin p\u00e4\u00e4simme puistoon, jossa autosta poistuminen ei ollut sallittua, kun meill\u00e4 ei ollut rangeria varattuna mukaamme. Mets\u00e4isell\u00e4 savannilla alkoi elukoita vihdoin n\u00e4ky\u00e4 ja p\u00e4\u00e4simme pian n\u00e4kem\u00e4\u00e4n vesiantilooppeja ja seeproja sek\u00e4 afrikanrakonokkia, kobolttihaikaroita, liitohaukkoja, uikuttajakyyhkyj\u00e4, pari afrikank\u00e4ke\u00e4 ja savannit\u00e4pl\u00e4tikkaa, punasiipipiispoja, s\u00e4nkikirvisi\u00e4, savannisinin\u00e4rhi\u00e4, ns. tavallisia mehil\u00e4issy\u00f6ji\u00e4 ym. ja sitten tulivat vastaan ensimm\u00e4iset kirahvit! Niinp\u00e4 kuvia syntyi melkoista tahtia!<\/p>\n Kirahvikuvailun ohessa n\u00e4kyiv\u00e4t ensimm\u00e4iset isoloisnokkelit ja kohta l\u00f6ysimme my\u00f6s ensimm\u00e4iset rantapaksujalat, hauskasti soidintaneen dominikaanileskiparin ja kuulimme muutamia livert\u00e4j\u00e4herttuja, mutta sitten pitikin taas kuvailla lis\u00e4\u00e4 kirahveja ja seeproja. <\/p>\n Kapustatrappi n\u00e4htiin valitettavasti vain vilaukselta sen laskeutuessa kauas savannille ja havainnot niin kyl\u00e4loisto- kuin purppuraper\u00e4kottaraisestakin j\u00e4iv\u00e4t vilauksiksi.<\/p>\n Savannikorppikotkia ja korva- ja kirjokorppikotkan sek\u00e4 ruskok\u00e4\u00e4rmekotkan n\u00e4hty\u00e4mme pamahti sitten oikein kunnolla! Ajelimme kaikessa rauhassa suoraa kapeaa ja kuoppaista tiet\u00e4 eteenp\u00e4in, kun n\u00e4imme etuvasemmalla jotain liikett\u00e4. Iso oliivipaviaani ja pari pahkasikaa juoksi kovaa vauhtia kohti tiet\u00e4 ja Abba sen ensimm\u00e4isen\u00e4 tajusi, ett\u00e4 niiden edell\u00e4 viiletti iso kissael\u00e4in \u2013 leopardi! Abba yritti kiihdytt\u00e4\u00e4 meit\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4ksi mutta kissa meni liian lujaa. Lopulta se ehti tielle ennen kuin ehdimme pys\u00e4hty\u00e4 ja kesken jarrutuksemme se loikkasi tien poikki, jolloin itse lentelin minne sattuu, kun taaimmalla penkill\u00e4 seisoessani minulla ei ollut mit\u00e4\u00e4n mihin nojata tai mist\u00e4 pit\u00e4\u00e4 kiinni. Mikko kuitenkin oli paremmalla hollilla ja h\u00e4nen onnistui saada t\u00e4st\u00e4 unelmien kissapedosta ainakin pari hienoa kuvaa sen loikatessa tien yli. Onneksi paviaani ja possut eiv\u00e4t jatkaneet en\u00e4\u00e4 tien yli kissan per\u00e4ss\u00e4 ja leopardi hidastikin vauhtiaan ja oli jonkin aikaa jotenkin n\u00e4kyviss\u00e4 mutta valitettavan pitk\u00e4ss\u00e4 kasvillisuudessa. Hetken se jopa tuijotteli meit\u00e4 pys\u00e4hdyksiss\u00e4 ja onnistuin saada siit\u00e4 edes jonkinlaiset kuvat itsekin. T\u00e4m\u00e4n lajin n\u00e4kemist\u00e4 olin toivonut todella paljon! Itseh\u00e4n sain ns. \u201dbig fiven\u201d nyt t\u00e4yteen.<\/p>\n Fiilis oli korkealla, kun jatkoimme taas matkaa ja seuraavien afrikanpuhvelien ja kirahvien kuvaaminen meni v\u00e4h\u00e4n hutiloiden. Onneksi kohta taivaalta l\u00f6ytyi ensimm\u00e4inen liitokotka, sitten n\u00e4kyi muutama kobolttitiainen ja heti per\u00e4\u00e4n isoruostep\u00e4\u00e4sky, joten keskittyminen palasi taas olennaiseen. Niinp\u00e4 seuraavalla mutapaikalla kylpeneist\u00e4 afrikanpuhveleista otettiinkin jo kunnon kuvat ja samalla n\u00e4htiin my\u00f6s jokunen virtahepo, tuhkahyypp\u00e4 ja rantapaksujalka.<\/p>\n Seeprojakin n\u00e4kyi taas lis\u00e4\u00e4 ja niit\u00e4 p\u00e4\u00e4stiin viel\u00e4 kuvaamaan. N\u00e4it\u00e4 kuten ei seeproja eik\u00e4 impaloita reissullamme en\u00e4\u00e4 muualla olisi, joten nyt oli kuvat otettava. Seuraava pikkukosteikko tuotti kolmivy\u00f6tyllin ja sitten p\u00e4\u00e4simme kuvaamaan etel\u00e4nkruunukurkiparia oikein olan takaa. N\u00e4m\u00e4 linnut eiv\u00e4t v\u00e4litt\u00e4neet meist\u00e4 tuon taivaallista, joten kuvia tuli otettua taas kerran aivan liikaakin. <\/p>\n Viel\u00e4 mm. samettisiipikottarainen, t\u00e4pl\u00e4otsatikkanen, afrikankanahaukka, komea vanha liitokotka, bulbulikerttu, upea afrikansatula- sek\u00e4 my\u00f6skin afrikaniibishaikara, lis\u00e4\u00e4 kirahveja, puhveleita ja impaloita n\u00e4htiin ennen kuin palasimme majapaikalle sy\u00f6m\u00e4\u00e4n. <\/p>\n Kauan emme kuitenkaan huilineet ennen kuin l\u00e4hdimme takaisin puistoon ja jatkoimme safariajelua kohti itse j\u00e4rve\u00e4. P\u00e4\u00e4simme kuvaamaan muutamia tuttuja lajeja nyt hieman paremmin ja tietysti jotain uuttakin n\u00e4htiin, kuten pari k\u00e4\u00e4pi\u00f6mangustia, valkosilm\u00e4- ja kirjosepp\u00e4, punat\u00f6p\u00f6kerttunen sek\u00e4 tien yli luikerrellut upea mustamamba! Reilusti yli kaksi metrinen k\u00e4\u00e4rme esitteli voimiaan, kun se kohotti etup\u00e4\u00e4ns\u00e4 korkealle heinikon ylle reitti\u00e4 suunnitellessaan. Onneksi n\u00e4imme t\u00e4m\u00e4n tolkuttoman myrkyllisen k\u00e4\u00e4rmeen n\u00e4in turvallisesti autosta!<\/p>\n Ollessamme jo l\u00e4hell\u00e4 j\u00e4rve\u00e4 saimme viel\u00e4 hyvi\u00e4 kuvia kirahveista, seeproista ja topi-antiloopeista sek\u00e4 ruskok\u00e4\u00e4rmekotkasta ja n\u00e4imme sirokotkan ja kuulimme suomufrankoliinin. Lopulta parkkeerasimme Lake Mburon rantaan, jossa oli jo muuta porukkaa vaikka kuinka. Oli upea n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 paikallisilla oli tapana viett\u00e4\u00e4 Joulua luonnossa ja meid\u00e4n tapaan moni oli suuntaamassa veneretkelle j\u00e4rvelle.<\/p>\n Itse asiassa meille oli melkoinen yll\u00e4tys, ett\u00e4 meid\u00e4n veneretkemme oli siis yhdess\u00e4 kaikkien n\u00e4iden paikallisten kanssa. Olimme odottaneet hieman privaatimpaa retke\u00e4, jolla olisi voinut keskitty\u00e4 lintujen ja muiden elukoiden katsomiseen ja kuvaamiseen oikein antaumuksella. Rannassa kesyj\u00e4 pahkasikoja kuvailtuamme ja lyhyesti papyruslepink\u00e4isen kuultuamme nousimme samaan kaksikerroksiseen paattiin kaikkien lapsiperheiden kanssa.<\/p>\n Yll\u00e4tt\u00e4en retki oli kuitenkin aivan t\u00e4ysiverinen luonto- ja linturetki eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n perinteinen turistiajelu. En sitten tied\u00e4, oliko t\u00e4m\u00e4 normaali k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6, vai muuttuiko se sellaiseksi meid\u00e4n noustua veneeseen ja varattua alakerrasta kaikki keulapaikat, joilta olisi paras kuvata. Mutta veneen paikallisopas sek\u00e4 kuljettaja todellakin tekiv\u00e4t kaikkensa, ett\u00e4 ainakin me sek\u00e4 mahdolliset muutkin kiinnostuneet p\u00e4\u00e4siv\u00e4t katsomaan ja me my\u00f6skin kuvaamaan parhaalla mahdollisella tavalla!<\/p>\n Vene puksutteli todella hiljaista vauhtia aivan rantaviivaa seuraten ja itse p\u00e4\u00e4tin kaivaa l\u00e4mp\u00f6kameran esiin, sill\u00e4 luotin Prossyn ja veneen oppaan kyll\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n meille kaikki muut linnut, joita vastaan tulisi, mutta tiesin molempien p\u00e4\u00e4target-lajiemme olevan todella piilottelevia.<\/p>\n Lopulta emme ehtineet n\u00e4hd\u00e4 kuin yhden krokotiilin, ennen kuin l\u00f6ysin, ilmeisesti yht\u00e4 aikaa veneen oppaan kanssa, ensimm\u00e4isen afrikanuikkukanan. Lintu oli kuitenkin todella piilossa ja katosi l\u00e4hes saman tien mutta onneksi kaikki porukastamme ehtiv\u00e4t saada lajin kuitattua.<\/p>\n Sitten saimme ihastella useita virtahepoja ja kiljumerikotkia sek\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 jalo- ja kyyryhaikaroita, mustanaamakutojia sek\u00e4 isokultakutojan ym. ennen kuin stoppasimme kohtaan, jonka veneen opas kertoi olevan perinteinen paikka silm\u00e4lasihaikaralle. Ja l\u00e4hes saman tien Hanna l\u00f6ysikin piilottelevan haikaran, joka kyhj\u00f6tti tihe\u00e4n rantapuun keskell\u00e4. Pienen sekasorron j\u00e4lkeen sain itseni kuvaushollille ja aivan parissa ensimm\u00e4isess\u00e4 kuvassa lintu oli viel\u00e4 kohtuullisen hyvin n\u00e4kyviss\u00e4 ennen kuin se hitaasti siirtyi yh\u00e4 syvemm\u00e4lle puskien puiden siimekseen. <\/p>\n N\u00e4imme toisessa samanlaisessa pusikkoisessa kohdassa viel\u00e4 kaksi silm\u00e4lasihaikaraa lis\u00e4\u00e4 mutta ne olivat viel\u00e4 pahemmin puiden sis\u00e4ll\u00e4 piilossa. T\u00e4rkeimm\u00e4t pinnat olivat kuitenkin plakkarissa, joten saatoimme keskitty\u00e4 enemm\u00e4n taas kuvaamiseen. Krokotiileja ja virtahepoja riittikin kuvattavaksi eik\u00e4 edes lyhyt rankkasade haitannut. On kyll\u00e4 kehuttava my\u00f6s paikallisia, jotka olivat samassa veneess\u00e4 kanssamme, sill\u00e4 heist\u00e4 ei todellakaan ollut meille ainakaan mit\u00e4\u00e4n haittaa. Muutamien lasten innokkuutta oli mukava seurailla.<\/p>\n Viel\u00e4 riitti virtahepoja, krokotiileja sek\u00e4 vihermehil\u00e4issy\u00f6ji\u00e4 kuvattavaksi ennen kuin lopulta taas yht\u00e4 aikaa oppaamme kanssa \u00e4kk\u00e4simme afrikanuikkukanan er\u00e4\u00e4lt\u00e4 oksalta. T\u00e4t\u00e4 yksil\u00f6\u00e4 p\u00e4\u00e4simme l\u00e4hestym\u00e4\u00e4n oikein mukavasti ja niinp\u00e4 kuvia tuli taas rutkasti. Valitettavasti parin koiras piilotteli taitavasti eik\u00e4 siit\u00e4 n\u00e4kynyt kuin p\u00e4\u00e4 lyhyesti. Mutta jatkettuamme taas matkaa l\u00f6ysimme vain muutamia minuutteja my\u00f6hemmin upean koiraslinnun uiskentelemasta aivan avoimesti kaukana rannasta ja niin koiraskin saatiin kuvattua.<\/p>\n Hyvill\u00e4 mielin palasimme takaisin satamaan ja veneretki olikin varmasti ihan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n meid\u00e4n takia ven\u00e4ht\u00e4nyt v\u00e4h\u00e4n pitk\u00e4ksi ja meill\u00e4 oli kiire ajaa ulos puistosta, joka meni kiinni taas seitsem\u00e4lt\u00e4. Niinp\u00e4 emme juuri pys\u00e4hdelleet kuin pakosta, mutta muutama vihers\u00e4ihkyj\u00e4 olivat kuitenkin tarpeeksi hyv\u00e4 syy stopille. L\u00e4hes samaan syssyyn kuultiin viel\u00e4 \u00e4\u00e4ntelev\u00e4 sirppis\u00e4ihkyj\u00e4kin. <\/p>\n Lopulta olimme portilla minuutilleen oikeaan aikaan ja jatkoimme majapaikallemme illalliselle. Iltarutiinien j\u00e4lkeen oli taas mukava k\u00f6mpi\u00e4 telttaan nukkumaan. Nukkuminen meinasi kuitenkin j\u00e4\u00e4d\u00e4 haaveeksi sill\u00e4 kauempana kyl\u00e4ll\u00e4 pidettiin eritt\u00e4in \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4t jouluiset disco-bileet. Mekkala loppui lopulta vasta aamunelj\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n Bwindiin<\/b><\/p>\n 26.12. oli ajop\u00e4iv\u00e4 ja matkaan l\u00e4hdettiinkin heti aamupalan j\u00e4lkeen. Heti liikkeelle l\u00e4hdetty\u00e4mme n\u00e4imme samassa puskassa duettolepink\u00e4isen (major) sek\u00e4 punakaapukutojan (rubriceps) ja per\u00e4\u00e4n saimme viel\u00e4 kuvat naamioturakosta. <\/p>\n Sitten edess\u00e4 oli pelkk\u00e4\u00e4 ajoa aina Kabalen kaupunkiin asti, jossa k\u00e4vimme sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4. Matkan varren havainnot olivat j\u00e4\u00e4neet pariin pellolla olleeseen piispahaikaraan (microscelis), vauhdista n\u00e4kem\u00e4\u00e4ni taivaalla kaarrelleeseen afrikanvuorikotkaan, pariin tien varren s\u00e4hk\u00f6tolpilla olleeseen pikkulauluhaukkaan, muutamaan ruostep\u00e4\u00e4skyyn (melanocrissus) sek\u00e4 reissun ensimm\u00e4iseen kyl\u00e4lepink\u00e4iseen. My\u00f6s etel\u00e4nkruunukurkia olimme n\u00e4hneet kymmeni\u00e4 jopa parvissa talojen katoilla. Ruokailun aikana n\u00e4imme ravintolan ikkunasta muutaman yl\u00e4nk\u00f6kutojan.<\/p>\n Aika pian Kabalen j\u00e4lkeen k\u00e4\u00e4nnyimme vuoristotielle, joka nousi mutkitellen nopeasti ylemm\u00e4s ja Bwindin Impenetrable Forest National Parkin rajan ylitetty\u00e4mme maisema muuttui saman tien paremman n\u00e4k\u00f6iseksi vuoristomets\u00e4ksi. Linnut olivat kuitenkin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n v\u00e4hiss\u00e4 mutta joitakin afrikankalliop\u00e4\u00e4skyj\u00e4 (rufigula), pari hopea- ja vuoriharmaasieppoa, pikkuvuorimedest\u00e4ji\u00e4 sek\u00e4 afrikanhiirihaukka sent\u00e4\u00e4n n\u00e4htiin. Nis\u00e4k\u00e4spuolen havaintoja olivat muutama turhan arka sinimarakatti sek\u00e4 tiell\u00e4 hetken patsastellut siev\u00e4 ruwenzorinpuikkija. <\/p>\n Lopulta pys\u00e4hdyimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n rinnemets\u00e4\u00e4n ja l\u00f6ysimme s\u00e4ihkyuunilinnun, kongonaletin, muutaman keisariturakon, keltaviiksibulbuleita, vuoribulbulin (kikuyuensis), punakylkiapaliparin (ruwenzorii), keltalaikkusep\u00e4n, afrikanharmaak\u00e4pink\u00e4isen, muutaman timanttirintataskun, vuorit\u00f6p\u00f6kerttusia, viiruhempon, kuoroherttuja, afrikannuolihaukan, sininokip\u00e4\u00e4skyj\u00e4, muutaman oliivikyyhkyparven lent\u00e4m\u00e4ss\u00e4 korkealla taivaalla, kanelimehil\u00e4issy\u00f6ji\u00e4, sitruunavihermedest\u00e4j\u00e4n, afrikanparatiisimonarkin, tuhkat\u00f6yht\u00f6monarkkeja, savannikuhankeitt\u00e4j\u00e4n, yl\u00e4nk\u00f6kertun, liekkimedest\u00e4j\u00e4n, pari kiiltolatvuskottaraista sek\u00e4 valkokurkkumarakatteja. Vaikka olimme lyhyell\u00e4 k\u00e4velyll\u00e4 havainneet jo useamman hyv\u00e4n endeeminkin, ehk\u00e4 t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 lajina n\u00e4imme yhden ja kuulimme toisen mustanokkaturakon. Lis\u00e4ksi kuulimme sulttaanisep\u00e4n (purpuratus) sek\u00e4 pari nokiper\u00e4peippoa.<\/p>\n Lopulta saavuimme Ruhijaan ja Gorilla Mist Campiin, jossa totesimme saman tien l\u00e4mp\u00f6tilan meille oikein sopivaksi. Prossy sen sijaan valitteli palelevansa. Majoituimme puutarhan keskell\u00e4 oleviin tilaviin m\u00f6kkeihin, mutta ilta oli jo h\u00e4m\u00e4rtym\u00e4ss\u00e4 ja edess\u00e4 oli perinteiset iltapuuhat. <\/p>\n Gorillatrekkausp\u00e4iv\u00e4<\/b><\/p>\n 27.12. oli yksi odotetuimmista p\u00e4ivist\u00e4 ehk\u00e4 koskaan. Aamupalan j\u00e4lkeen ehdimme viel\u00e4 hieman oleilla pihapiiriss\u00e4 medest\u00e4ji\u00e4 kuvaillen ennen kuin l\u00e4hdimme kansallispuiston keskukseen, jonne kokoontui pian muitakin turisteja. Lopulta meid\u00e4t ohjattiin saliin, jossa kerrottiin id\u00e4ngorilloista ja puistosta yleens\u00e4 sek\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n asioita trekkaukseen liittyen. Samalla puiston henkil\u00f6kunta tietysti tarkisti, mink\u00e4laista porukkaa retkelle oli l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4. Sitten vuorossa oli paikallisten esitt\u00e4m\u00e4 laulu ja tanssiesitys, josta ei energiaa puuttunut. Lopuksi meille kerrottiin ryhm\u00e4mme ja kuinka ollakaan me saimme olla kesken\u00e4mme omana ryhm\u00e4n\u00e4. Normaalisti turistit jaetaan kahdeksan hengen ryhmiin maastokelpoisuuden mukaan, sill\u00e4 kullakin gorillalaumalla saa vierailla p\u00e4iv\u00e4n aikana vain yksi turistiryhm\u00e4 tunnin ajan. Osa gorillalaumoista saattaa olla kohtuullisen lyhyen k\u00e4velyn p\u00e4\u00e4ss\u00e4 mutta jollekin ryhm\u00e4lle saattaa k\u00e4vely\u00e4 olla todella rankassa maastossa koko p\u00e4iv\u00e4ksi.<\/p>\n Me l\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n ryhm\u00e4njohtajamme Silvian, kahden aseistetun rangerin sek\u00e4 palkkaamiemme henkil\u00f6kohtaisten avustajien kanssa keskuksen takaa polkua pitkin. K\u00e4velimme kohtalaisen rauhallista tahtia ja polku oli varsin helppokulkuinen. Lintuopasta meill\u00e4 ei nyt ollut mukana, muttemme oikein mit\u00e4\u00e4n n\u00e4hneetk\u00e4\u00e4n ja harvoista kuulluista \u00e4\u00e4nist\u00e4 emme valtaosaa tietenk\u00e4\u00e4n tunnistaneet.<\/p>\n Olimme k\u00e4velleet jo aika pitk\u00e4\u00e4n, kun \u00e4kk\u00e4sin edest\u00e4mme pienen parven valkop\u00e4\u00e4s\u00e4ihkyji\u00e4. My\u00f6hemmin n\u00e4imme pari kongontiaista ja savannikuhankeitt\u00e4j\u00e4n ja lis\u00e4ksi kuulimme useita kuoroherttuja. Itse n\u00e4in lyhyesti valkoviiksiapalin ja k\u00e4velyn varrella n\u00e4imme my\u00f6s muutaman it\u00e4afrikanpensasoravan. <\/p>\n Lopulta ryhm\u00e4njohtajamme ja rangerit alkoivat huudella eik\u00e4 mennyt kauankaan, kun edest\u00e4mme aika kaukaa kuului vastaus. J\u00e4ljitt\u00e4j\u00e4t olivat l\u00e4hteneet jo aamulla etsim\u00e4\u00e4n gorillalaumoja, jotka saattoivat kulkea p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 yhdest\u00e4 nelj\u00e4\u00e4n kilometri\u00e4. <\/p>\n K\u00e4velimme viel\u00e4 jonkin aikaa polkua pitkin kunnes k\u00e4\u00e4nnyimme k\u00f6ny\u00e4m\u00e4\u00e4n jyrkk\u00e4\u00e4 tihe\u00e4kasvuista rinnett\u00e4 yl\u00f6sp\u00e4in. Olimme palkanneet kaikille omat \u201dkantajat\u201d matkaan osin avustaaksemme heit\u00e4 taloudellisesti mutta kyll\u00e4 heist\u00e4 viimeist\u00e4\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa oli hy\u00f6ty\u00e4kin, sill\u00e4 sen lis\u00e4ksi, ett\u00e4 he kantoivat laukkujamme, he auttoivat meit\u00e4 taitavasti jyrkimpi\u00e4 kohtia kiivetess\u00e4mme. Itse kannoin kameraani koko ajan, jotta saisin mahdollisesti n\u00e4kyv\u00e4t linnut kuvattua mutta eip\u00e4 niit\u00e4 k\u00f6nytess\u00e4 juuri n\u00e4kynyt. Jyrkimpi\u00e4 kohtia yl\u00f6s kontatessa piti varoa nokkosen tyylisi\u00e4 polttavia kasveja ja vadelmaa muistuttaneita piikkisi\u00e4 puskia. Hanskat ovat t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 pakollinen varuste gorillatrekkauksessa. Silvia oli taitava seuraamaan meid\u00e4n osallistujien kuntoa ja niinp\u00e4 tarpeen tullen sopivissa kohdissa pidettiin pieni\u00e4 lepotaukoja; 2500m korkeudessa ilman ohuus kyll\u00e4 tuntui. <\/p>\n Saimme kivuta ihan jonkin aikaa, kunnes lopulta l\u00f6ysimme ensimm\u00e4isen j\u00e4ljitt\u00e4j\u00e4n. Puimme hengityssuojaimet naamallemme (t\u00e4m\u00e4 on pakollinen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6, sill\u00e4 gorillat ovat niin l\u00e4heist\u00e4 sukua, ett\u00e4 taudit voivat tarttua k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 molempiin suuntiin) ja jatkoimme k\u00e4vely\u00e4. Kohta edess\u00e4mme n\u00e4kyi kapealla polulla istuskellut gorilla! Meille oli alkupalaverissa ohjeistettu, ett\u00e4 gorilloihin t\u00e4ytyisi pit\u00e4\u00e4 8-10 metrin et\u00e4isyytt\u00e4, mutta rangerimme ohjasi meid\u00e4t k\u00e4velem\u00e4\u00e4n aivan gorillan vierest\u00e4 muuta laumaa kohti. Tuntui aika oudolta ohittaa gorilla alle metrin p\u00e4\u00e4st\u00e4 kaverin sen kummemmin kiinnitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 meihin huomiota. <\/p>\n Lauman luokse p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme n\u00e4imme Rukara-nimisen harmaaselk\u00e4isen alfauroksen istuskelevan aivan keskell\u00e4 tiheint\u00e4 ja varjoisinta pusikkoa, joten jatkoimme muun lauman keskelle, jossa teinigorillat aloittivat kunnon shown! Ne todellakin esiintyiv\u00e4t meille koko rahan edest\u00e4 (mainittakoon, ett\u00e4 gorillatrekkaus on melkoisen tyyrist\u00e4 puuhaa). <\/p>\n N\u00e4imme ja kuvasimme mammagorilloja pienokaisten kanssa, teinien temppuilua ja vauvagorillojen hoipertelua, eri kokoisten leikkisi\u00e4 painiotteluita sek\u00e4 lehtipainotteista ruokailua ym. Yksi teinigorilloista oli erityisen kiinnostunut meist\u00e4 ja niinp\u00e4 jokainen sai jollakin tapaa kosketuspinnankin gorillasta. Minua t\u00e4m\u00e4 tyyppi k\u00e4vi t\u00f6n\u00e4isem\u00e4ss\u00e4, kun olin ilmeisesti sen mielest\u00e4 h\u00e4nen tiell\u00e4\u00e4n polulla, Hannalta t\u00e4m\u00e4 yritti pariin otteeseen varastaa kameraa, painaen sormen j\u00e4lki\u00e4\u00e4n linssiinkin ja Pirkalta se yritti vied\u00e4 koko kameralaukun. Serkkumme eiv\u00e4t siis piitanneet p\u00e4tk\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n t\u00e4st\u00e4 8-10 metrin et\u00e4isyydest\u00e4, jota meihin olisi kuulunut pit\u00e4\u00e4.<\/p>\n Pitk\u00e4\u00e4n teinien touhuja kuvattuamme halusin yritt\u00e4\u00e4 edes jonkinlaisia kuvia alfauroksesta. Rangerimme ohjasi minua l\u00e4hestym\u00e4\u00e4n sit\u00e4 pusikoita kiert\u00e4en mutta ilmeisesti Rukara ei lopulta tyk\u00e4nnyt ajatuksesta vaan rynt\u00e4si puskasta muiden sekaan yht\u00e4 naarasgorillaa t\u00f6n\u00e4isten ja jatkoi sitten toiseen pusikkoon aivan yht\u00e4 piiloon istuskelemaan. Niinp\u00e4 meid\u00e4n t\u00e4ytyi tyyty\u00e4 vain naamakuviin t\u00e4st\u00e4 lauman komeimmasta otuksesta.<\/p>\n Teinien showta kuitenkin riitti koko, jopa hieman ehk\u00e4 yliajalle venyneen vierailumme ajan. Lopulta meid\u00e4n oli kuitenkin vilkutettava hyv\u00e4stit serkuillemme ja l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 palailemaan keskukselle p\u00e4in. Emme kuitenkaan nyt laskeutuneet alas polulle vaan jatkoimme pikkumatkan yl\u00f6sp\u00e4in harjanteen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kulkevalle polulle, jota pitkin jatkoimme tien varteen. <\/p>\n Keskukselle palattuamme meille jaettiin diplomit vierailustamme ja kannustettiin mainostamaan gorilloja kaikkialla, jotta turisteja riitt\u00e4isi jatkossakin. Ilman turisteja ei olisi kauan en\u00e4\u00e4 gorillojakaan, sill\u00e4 Ugandan v\u00e4kiluku on jo tuplaantunut parissakymmeness\u00e4 vuodessa ja pieness\u00e4 valtiossa on jo 50 miljoonaa asukasta ja kohta he eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 mahdu mihink\u00e4\u00e4n. Rahaa tarvitaan, ett\u00e4 viimeiset suojelualueet s\u00e4\u00e4styv\u00e4t el\u00e4imille. Turistien tuomilla rahoilla on rahoitettu mets\u00e4ss\u00e4 ja sen liepeill\u00e4 ennen asuneen v\u00e4est\u00f6n muutto muualle sek\u00e4 palkattu heid\u00e4t ja monia muita paikallisia erilaisiin t\u00f6ihin gorillojen parissa.<\/p>\n Olimme paluumatkalla nauttineet matkaamme pakatun kentt\u00e4lounaan, joten olimme muodollisuuksien p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 saman tien valmiita taas maastoon. K\u00e4vimme kuitenkin majapaikallamme vaihtamassa varustusta ja huilaamassa tovin. Majapaikan henkil\u00f6kunta yll\u00e4tti meid\u00e4t n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 meille pari jacksoninkameleonttia, joista piti tietysti ottaa kuvia. Kohta kuitenkin suuntasimme parkkipaikalle, jossa tapasimme Prossyn ja Abban sek\u00e4 paikallisoppaaksemme saapuneen Gordonin. <\/p>\n Suuntasimme nk. koulupolulle, jossa alkuun keskityimme jo edellisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 lyhyesti n\u00e4kem\u00e4mme liekkimedest\u00e4j\u00e4n etsint\u00e4\u00e4n. Lopulta l\u00f6ysimmekin muutaman yksil\u00f6n mutta ne eiv\u00e4t oikein suostuneet kunnolla n\u00e4ytille saati juuri lainkaan kuvattaviksi. Ohessa n\u00e4kyi tietysti useita pikkuvuorimedest\u00e4ji\u00e4.<\/p>\n Kaunis vuoriapali n\u00e4ytt\u00e4ytyi oikein mukavasti, taas n\u00e4kyi afrikanharmaak\u00e4pink\u00e4inen ja malakiittik\u00e4ki mutta my\u00f6s harmaaloistolepink\u00e4inen, pari keltas\u00e4ihkybulbulia, pikkubulbuli, aprikoosirastas, ruskokurkkuapali, afrikanparatiisimonarkki, tuhkat\u00f6yht\u00f6monarkki, akasiat\u00f6p\u00f6sieppo, t\u00f6p\u00f6rakkeli sek\u00e4 jokunen ennest\u00e4\u00e4n tuttu laji ja lis\u00e4ksi kuulimme kaukaisen kalliok\u00e4en.<\/p>\n Kiivetty\u00e4mme er\u00e4\u00e4n m\u00e4en laelle k\u00e4vi meill\u00e4 aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n tuuri. Ensin superarka mustanokkaturako laskeutui yl\u00e4puolellemme oksalle siten, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sin ottamaan siit\u00e4 aivan erinomaiset kuvat ja v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen laskeutui keisariturako edess\u00e4mme olevalle oksalle l\u00e4hes t\u00e4ydellist\u00e4 taustaa vasten poseeraamaan ja soidintamaan. Kun t\u00e4m\u00e4 turako l\u00e4hti, soitti oppaamme hieman atrappia ja samalle oksalle saapui toinenkin keisariturako mesoamaan. Saimme hetkess\u00e4 suorastaan yliannostuksen turakoista!<\/p>\n Laskeuduttuamme takaisin m\u00e4elt\u00e4, oli alempana meit\u00e4 odotellut Prossy l\u00f6yt\u00e4nyt aktiivisesti \u00e4\u00e4ness\u00e4 olevan oranssirusorinnan. Lintua ei mill\u00e4\u00e4n meinattu saada n\u00e4kyviin ja lopulta vain osa meist\u00e4 n\u00e4ki siit\u00e4 vilauksen.<\/p>\n Lyhyt iltaretkemme oli ollut todella erinomainen! Ja seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 oli luvassa pelkk\u00e4\u00e4 linturetkeily\u00e4 samoissa metsiss\u00e4!<\/p>\n Linturetkip\u00e4iv\u00e4<\/b><\/p>\n 28.12. olin itse alkanut y\u00f6ll\u00e4 voida huonosti ja tietysti s\u00e4hk\u00f6t olivat poikki eiv\u00e4tk\u00e4 vessatkaan toimineet, joten olin saanut ravata aitojen takana puskissa useampaan kertaan. Her\u00e4tys oli aikaisin ja jo h\u00e4m\u00e4riss\u00e4 l\u00e4hdimme kulkemaan samaa polkua, mit\u00e4 olimme gorillojenkin per\u00e4ss\u00e4 kulkeneet. Nyt meill\u00e4 oli Prossyn lis\u00e4ksi mukanamme niin Gordon kuin my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n mentori Amos, joka oli my\u00f6skin nuorehko kaveri mutta todella kova lintumies! Niinp\u00e4 lintuja alkoi l\u00f6yty\u00e4 saman tien ihan eri tahtiin kuin edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 samalla polulla oli l\u00f6ytynyt.<\/p>\n Kuvattavaksi asti saimme sinip\u00e4\u00e4medest\u00e4j\u00e4n, kongonpunataskun, ruso-otsatikkasen, pari mustasiipilepink\u00e4ist\u00e4, ilmeisesti samat edellisp\u00e4iv\u00e4iset valkop\u00e4\u00e4s\u00e4ihkyj\u00e4t, epolettilepink\u00e4isen, pari kivunsieppoa, kerrankin kuvattavana olleen isohuiskulepink\u00e4isen, ruwenzorint\u00f6p\u00f6siepon, yl\u00e4nk\u00f6kerttuja sek\u00e4 sulttaanisep\u00e4n (purpuratus). <\/p>\n N\u00e4imme my\u00f6s useita raitapriinioita, muutaman kongontiaisen sek\u00e4 py\u00f6veli- ja ruskolakkikutojan mutta ne eiv\u00e4t suostuneet kuvattaviksi. Kuulimme my\u00f6s vuorikerttutimalin sek\u00e4 edellisp\u00e4ivilt\u00e4 tuttuja apaliksia mutta n\u00e4ytille ne eiv\u00e4t tulleet. Nis\u00e4kk\u00e4ist\u00e4 n\u00e4imme gueretsan, muutaman ruwenzorinpuikkijan sek\u00e4 it\u00e4afrikanpensasoravia.<\/p>\n Jatkoimme k\u00e4vely\u00e4 ohi kohdan, josta olimme edellisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kurvanneet yl\u00e4m\u00e4keen, kun pian edess\u00e4mme seisoi hengityssuojaimella varustautunut paikallinen mies. Oppaamme k\u00e4viv\u00e4t h\u00e4nen kanssa aika kiivaankin keskustelun, mutta lopulta n\u00e4ytti silt\u00e4, ett\u00e4 yhteisymm\u00e4rrykseen p\u00e4\u00e4stiin. Meid\u00e4n vaadittiin pukevan hengityssuojaimet ja eih\u00e4n meill\u00e4 tietenk\u00e4\u00e4n kaikilla ollut niit\u00e4 nyt mukana. Onneksi Prossyll\u00e4 oli ilmeisesti edellisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 varmuuden vuoksi ollut meille kaikille suojaimet ja onneksi ne olivat nytkin mukana.<\/p>\n Puettuamme hengityssuojaimet jatkoimme k\u00e4vely\u00e4 ja kohta n\u00e4imme edess\u00e4mme joukon paikallisia hengityssuojaimineen. L\u00e4hdimme kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n polkua yl\u00e4kautta tihe\u00e4n kasvillisuuden keskelle, jottemme menisi heid\u00e4n luokseen. Kun olimme heid\u00e4n kohdallaan n\u00e4imme sen, mit\u00e4 olimme jo aavistelleetkin, vaikka paikalliset selv\u00e4sti yrittiv\u00e4t meilt\u00e4 n\u00e4ky\u00e4 peitt\u00e4\u00e4kin, polulla makasi alfaurosgorilla kuolleena. Nyt tajusimme, ett\u00e4 tr\u00e4kkereiden oli t\u00e4ytynyt l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ruumis aamulla. Juuri kun olimme olleet l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 polulle, oli meid\u00e4t ohittanut pari paikallista juosten lapiot mukanaan. Muutenkin keskuksella oli ilmapiiri ollut tuolloin jotenkin kire\u00e4. <\/p>\n Palattuamme polulle ohitimme viel\u00e4 viimeisen paikallisen, joka selv\u00e4sti vahti polkua t\u00e4ss\u00e4 p\u00e4\u00e4ss\u00e4, esitimme h\u00e4nelle osanottomme. Alfagorillan menett\u00e4misen t\u00e4ytyy olla paikallisille kova paikka. Ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4ksemme kyseess\u00e4 ei kuitenkaan ollut edellisp\u00e4iv\u00e4isen lauman alfauros, vaikka emme t\u00e4st\u00e4 paikasta kaukana olleetkaan, vaan yksin\u00e4inen uros, jolla ei viel\u00e4 ollut omaa laumaa. Saimme my\u00f6s my\u00f6hemmin kuulla, ett\u00e4 ilmeisesti gorilla oli kuollut pudottuaan puusta. Varmuutta t\u00e4h\u00e4n emme kuitenkaan saaneet. <\/p>\n Matkamme jatkui selv\u00e4sti kapeampaa polkua pitkin yh\u00e4 vehre\u00e4mp\u00e4\u00e4n sademets\u00e4\u00e4n ja lajisto yh\u00e4 sen kuin vain parani. Kuulimme pari pikkuhunajaopasta, tikkabulbulin, kastanjatimalin sek\u00e4 kongonkertun ja n\u00e4imme lyhyesti ruskokorvatikan, pari kisailevaa ruso-otsatikkasta sek\u00e4 sademets\u00e4k\u00e4pink\u00e4isparin. Poluilla n\u00e4kyi s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti merkkej\u00e4 mets\u00e4norsuista, gorillalaumoista ja jopa aasiankultakissan j\u00e4ljet kulkivat hetken polkua pitkin.<\/p>\n Kiipesimme ylemm\u00e4s ja ylemm\u00e4s ja vaikka oma oloni oli varsin karsea, oli nyt pakko tsempata, koska olimme tekem\u00e4ss\u00e4 yht\u00e4 parhaista linturetkist\u00e4 koskaan ja vasta l\u00e4hestym\u00e4ss\u00e4 kaikkein kovimpia targettilajeja. <\/p>\n Lopulta stoppasimme polun kaartaessa rehev\u00e4n solan yl\u00e4puolella ja j\u00e4imme itse istuskelemaan ja odottelemaan, kun paikallisoppaamme l\u00e4htiv\u00e4t solaan etsim\u00e4\u00e4n t\u00e4rkeint\u00e4 targettiamme. Odotellessamme n\u00e4imme muutaman nokipunapeipon, t\u00f6p\u00f6rakkelin, jokusen ruwenzorinaurinko-oravan sek\u00e4 abyssinianrastaan, kunnes lopulta oppaamme vihelsiv\u00e4t ja l\u00e4hdimme laskeutumaan alas heid\u00e4n luokseen. <\/p>\n Alas k\u00e4velless\u00e4 kuulimme ensimm\u00e4iset guineanmets\u00e4- sek\u00e4 punavirtakerttusen. Kohta tavoitimme oppaamme ja teht\u00e4v\u00e4n\u00e4mme oli l\u00f6yt\u00e4\u00e4 korkealla latvustossa nopeasti liikkunut aivan lehtien v\u00e4rinen pieni vihre\u00e4 lintu. Osa n\u00e4ki linnun nopeastikin ja itsekin n\u00e4in l\u00e4mp\u00f6kameralla sen liikkuvan mutta kohta se lensi ylitsemme kauemmaksi. Linnun \u00e4\u00e4ni oli niin korkea, ett\u00e4 sen kuuli vain pari meist\u00e4 \u2013 tietenk\u00e4\u00e4n en min\u00e4. Onneksi oppaamme kertoivat paikalla olevan parin, jotka olivat rakentamassa latvaan pes\u00e4\u00e4 ja kohta l\u00f6ysimmekin pes\u00e4m\u00f6ntin korkealta latvustosta. Ja sitten targettiemme seuraaminen olikin helpompaa, kun tiesimme niiden aina palaavan pes\u00e4lleen. Lopulta p\u00e4\u00e4sin katsomaan kiikarilla ja jopa kameran l\u00e4pi n\u00e4it\u00e4 kongonharlekiineja, joiden n\u00e4kemiseksi t\u00e4m\u00e4 alue on ainoa saavutettavissa oleva paikka Maailmassa.<\/p>\n Seurailimme kongonharlekiinien pes\u00e4nrakennustalkoita jonkin aikaa ja kipusimme sitten takaisin yl\u00f6s lev\u00e4hdyspaikallemme sy\u00f6m\u00e4\u00e4n kentt\u00e4lounasta. Itsell\u00e4ni elimist\u00f6 prakasi t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa aika pahasti ja mik\u00e4\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 pysynyt sis\u00e4ll\u00e4. Onneksi puskareissukaan ei mennyt hukkaan, sill\u00e4 l\u00f6ysin kauniin punamyssykutojan ja samalla viereiselt\u00e4 kukkulalta alkoi kuulua outoa \u00e4l\u00e4m\u00f6l\u00f6\u00e4, jonka oppaamme kertoivat kuuluvan simpansseille.<\/p>\n Paluumatkalla k\u00e4velimme v\u00e4h\u00e4n turhankin vauhdikkaasti mutta lopulta saimme selityksen, ett\u00e4 luvassa olisi sateita. Pari pient\u00e4 kuuroa osuikin kohdallemme mutta sitten taas mentiin aika haipakkaa. Lintuja oli toki n\u00e4in p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n mutta ilmeisesti synkemm\u00e4n kelin takia osa oli kuitenkin viel\u00e4 hyvinkin aktiivisia. Yll\u00e4tykseksemme Prossy \u00e4kk\u00e4si matkan varrelta yhden kongonharlekiinin lis\u00e4\u00e4, mutta t\u00e4m\u00e4 ei suostunut kuvattavaksi. N\u00e4imme uudelleen saman epolettilepink\u00e4isen ja kivunsiepot mutta my\u00f6s raitat\u00e4pl\u00e4tikan (taeniolaema). Itse \u00e4kk\u00e4sin valkovatsamonarkin, joka ei kuitenkaan pys\u00e4htynyt kuvattavaksi ja kohta Amos n\u00e4ytti meille harvinaisen mustalepink\u00e4isen (holomelas). <\/p>\n Kuulimme my\u00f6s smaragdik\u00e4en, pari oranssirintalepink\u00e4ist\u00e4, joista toinen n\u00e4kyi vilaukselta, punaotsalepink\u00e4isen, toisen mustalepink\u00e4isen (holomelas) ja aivan loppumatkasta viimeisess\u00e4 yl\u00e4m\u00e4ess\u00e4 niin afrikan- kuin viirupyrst\u00f6trogoninkin, joista vain j\u00e4lkimm\u00e4inen suvaitsi reagoida sen verran atrappiin, ett\u00e4 n\u00e4imme sen edes vilaukselta. <\/p>\n Viimeisen m\u00e4en p\u00e4\u00e4lle noustuamme olin aivan loppu. Tiell\u00e4 viimeisi\u00e4 satoja metrej\u00e4 k\u00e4velless\u00e4mme meid\u00e4t ohitti gorillan hautajaisiin osallistuneet paikalliset. Gorillalle oli polun varressa tehty el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4rin toimesta ruumiinavaus, jota emme kauheasti olleet paluumatkalla kehdanneet vilkuilla. Sitten ruumis oli kaiketi haudattu ja nyt jotain tutkimuksiin menossa olevia osia kannettiin ohitsemme kylm\u00e4laukussa. <\/p>\n Keskukselle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme pysyin en\u00e4\u00e4 h\u00e4din tuskin tolpillani, mutta otimme viel\u00e4 yhteiskuvat lintuk\u00e4velyll\u00e4 olleen porukkamme kanssa, ennen kuin l\u00e4hdimme majapaikallemme.<\/p>\n Itsell\u00e4ni loppup\u00e4iv\u00e4 meni huoneessa maatessa ja pahimmalla hetkell\u00e4 molemmat etureiteni kramppasivat yht\u00e4 aikaa. Nestehukkani oli siis melkoinen. Onneksi Hanna oli juuri tuolloin k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4 huoneessamme, sill\u00e4 jos en olisi heti saanut juomista mukanani olleilla nesteytykseen ja kest\u00e4vyysurheilijoille tarkoitetuilla pillereill\u00e4 ter\u00e4stettyn\u00e4, ei lopputulos olisi takuulla ollut niin hyv\u00e4 kuin se nyt oli. Lopulta tokenin parissa tunnissa jaloilleni ja pystyin illalla vet\u00e4m\u00e4\u00e4n iltahuudonkin. Seuraava y\u00f6 oli kuitenkin taas aikamoista ripaskaa.<\/p>\n Metsien halki savanneille<\/b><\/p>\n 29.12. edess\u00e4 oli taas pitk\u00e4 ajop\u00e4iv\u00e4. Onneksi oloni oli helpottamaan p\u00e4in ja sain jopa aamupalan pysym\u00e4\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4ni. <\/p>\n Emme l\u00e4hteneet kovinkaan aikaisin liikenteeseen, sill\u00e4 Prossyn mukaan jotkut matkan varren targetti-lajit eiv\u00e4t olisi l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4 aikaisin aamun viileydess\u00e4. Ohjelmassa oli tehd\u00e4 matkalla pys\u00e4hdyksi\u00e4 mutta ajoimme lopulta todella pitk\u00e4\u00e4n upeiden vuoristometsien halki n\u00e4hden vauhdista vain yhden oliivikyyhkyn. Aloin ainakin itse jo hieman tuskastua, ett\u00e4 meinasimmeko pys\u00e4hty\u00e4 ollenkaan, kunnes lopulta stoppasimme. Olimme saapuneet The Neckiksi kutsutulle alueelle ja lajisto oli taas muuttunut varsin selv\u00e4sti, sill\u00e4 jo ensimm\u00e4isell\u00e4 stopilla n\u00e4kyi siniselk\u00e4- ja muutama valkopyrst\u00f6apali, pari angolanhuiskulepink\u00e4ist\u00e4 ja ampiaissepp\u00e4\u00e4 sek\u00e4 pikkumedest\u00e4j\u00e4 ja kuului viherlyijykerttu, nokik\u00e4ki, oranssirinta- ja harmaaloistolepink\u00e4inen. <\/p>\n Toisella stopilla n\u00e4imme pari harmaap\u00e4\u00e4kaijaa ja t\u00f6yht\u00f6sukassepp\u00e4\u00e4 ennen kuin l\u00f6ysimme ehk\u00e4 sen odotetuimman lajin, kun er\u00e4\u00e4ss\u00e4 puun latvassa k\u00f6k\u00f6tti mustamehil\u00e4issy\u00f6j\u00e4, joka sai pian kaverinkin seurakseen. Ohitsemme lensi vauhdikkaasti my\u00f6s valkop\u00e4\u00e4nokip\u00e4\u00e4sky ja n\u00e4imme piilottelevan punavirtakerttusenkin edes vilaukselta.<\/p>\n Pikkumatkan taas ajettuamme stoppasimme pienelle l\u00e4t\u00e4k\u00f6lle, jolla uiskenteli pari afrikannokisorsaa, jotka kuitenkin pian uivat katveeseen. <\/p>\n Kohta stoppasimme taas k\u00e4velem\u00e4\u00e4n ja saldona oli muutama viherpikkusepp\u00e4, valkopyrst\u00f6apali, pikkuloistikka, kongonviher- ja punapyrst\u00f6bulbuli sek\u00e4 viherhylia. Ei voinut siis valittaa. Lyhyill\u00e4 stopeilla olimme saaneet todella monta uutta lajia \u2013 Prossy kyll\u00e4 tiesi, mist\u00e4 mit\u00e4kin lajia hoitaa.<\/p>\n Yl\u00e4ng\u00f6ll\u00e4 viel\u00e4 ajaessamme n\u00e4imme kaukana lent\u00e4neen valkoniskakorpin, mutta pikkuhiljaa laskeuduimme vuoristosta alemmas halki tee- ja kahviviljelmien ja samalla lintulajisto vaihtui taas t\u00e4ysin ja aloimme n\u00e4hd\u00e4 taas alkureissusta tuttua lajistoa. Sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta, kuului auton pohjasta kolahdus ja veto loppui t\u00e4ysin. Ei siin\u00e4 auttanut kuin hyp\u00e4t\u00e4 ulos autosta ja Abban alkaa korjauspuuhiin. Itsell\u00e4ni olo oli taas huonontunut, joten oli mukava p\u00e4\u00e4st\u00e4 tutustumaan kahviviljemiin l\u00e4hemp\u00e4\u00e4.<\/p>\n Auto oli hajonnut onneksi erinomaiseen paikkaan ja siin\u00e4 korjausta odotellessa n\u00e4imme viljelysten alla virranneen joen l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 useita punasiipipiispoja sek\u00e4 valkosiipi- ja kultakauluspiispan. <\/p>\n Abba sai auton korjattua k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 turvavy\u00f6n p\u00e4tk\u00e4\u00e4 jonkin osan paikoilleen kiinnitykseen ja matkamme jatkui. Alavammilla mailla ajellessa n\u00e4imme auton ohitse vilahtaneen keltaper\u00e4piispan. <\/p>\n Queen Elizabeth National Park<\/b><\/p>\n Maisema muuttui taas savannimaisemmaksi ja lopulta saavuimme Queen Elizabethin kansallispuistoon. Portilla oli taas tutut paperileikit ennen kuin p\u00e4\u00e4simme jatkamaan matkaa. Lopulta parkkeerasimme majapaikallemme Ishashan Topi Lodgelle, jossa p\u00e4\u00e4simme l\u00e4hes suoraan majoittumaan ja sitten lounasp\u00f6yt\u00e4\u00e4n. N\u00e4k\u00f6alaterassilla sy\u00f6mist\u00e4mme h\u00e4iritsi l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 vihellellyt hunajaopas.<\/p>\n Jouduimme j\u00e4nnitt\u00e4m\u00e4\u00e4n iltaretken puolesta, sill\u00e4 Abba joutui k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n autoamme korjaamossa, sill\u00e4 turvavy\u00f6korjauksen ei oikein voinut luottaa kest\u00e4v\u00e4n koko loppureissuamme. Onneksi Prossy kuitenkin sai yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4nkin pian viestin, ett\u00e4 auto oli saatu korjattua ja Abba oli jo tulossa. Niinp\u00e4 p\u00e4\u00e4simme kuin p\u00e4\u00e4simmekin viel\u00e4 iltasafarille puistoon ja se kannatti, sill\u00e4 vain pienen ajomatkan j\u00e4lkeen l\u00f6ytyiv\u00e4t toivomamme leijonat puusta lep\u00e4ilem\u00e4st\u00e4. Valitettavasti ne olivat varsin kaukana tiest\u00e4 ja mik\u00e4 tietysti tavallaan erinomaista Ugandan puistoissa ei tielt\u00e4 ollut lupa poistua ja ajaa l\u00e4hemm\u00e4ksi elukoita. Leijonista j\u00e4i paremmat kuvat saamatta, mutta kohta n\u00e4imme ensimm\u00e4iset savanninorsut, joita ei todellakaan tarvinnut l\u00e4hesty\u00e4, sill\u00e4 ne tulivat kyll\u00e4 itse ihan tarpeeksi l\u00e4helle!<\/p>\n Lintujakin tietysti n\u00e4htiin! N\u00e4imme paljon alkumatkasta tuttua lajistoa, kuten haikaroita, helmikanoja, punakurkkufrankoliineja, aroturturi- ja palmukyyhkyj\u00e4, t\u00e4pl\u00e4hiiroja, keltakurkkuv\u00e4st\u00e4r\u00e4kkej\u00e4, s\u00e4nkikirvisi\u00e4, termiittitaskuja, pari bulbulikerttua, parvi- ja kyl\u00e4lepink\u00e4isi\u00e4 ym. mutta my\u00f6s valkop\u00e4\u00e4seppi\u00e4, pari p\u00e4rin\u00e4kiurua, pensastaskuja, raakkujahertun, pari nuolitimalia, liekkipuumedest\u00e4j\u00e4\u00e4 ja purppurap\u00e4\u00e4kottaraista, luhta- sek\u00e4 tavallisia vahanokkia sek\u00e4 ehk\u00e4 kovimpana l\u00f6yt\u00f6n\u00e4 pes\u00e4kelossaan poseeranneen afrikank\u00e4enpiian.<\/p>\n Majapaikalle palattuamme kipusimme viel\u00e4 pihapiiriss\u00e4 olleelle n\u00e4k\u00f6alatornille, jolta n\u00e4imme punakauluspiispan (ardens) sek\u00e4 muutaman isokultakutojan. Illan h\u00e4m\u00e4rrytty\u00e4 alkoi l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 kapinkehr\u00e4\u00e4j\u00e4 pit\u00e4\u00e4 hauskaa \u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Safariretkeily\u00e4 Ishashassa<\/b><\/p>\n 30.12. oli safarip\u00e4iv\u00e4. Aamupalan j\u00e4lkeen suuntasimme kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n QENP:n Ishashan sektoria. Akasiaa kasvavalla savannilla alkoi pian n\u00e4ky\u00e4 tuttua lintulajistoa kuten aavikkomehil\u00e4issy\u00f6ji\u00e4, puputtajakukaaleja (superciliosus), keltakurkkuv\u00e4st\u00e4r\u00e4kkej\u00e4, ruusupeippoja, viiksihemppoja, todella runsaasti haarap\u00e4\u00e4skyj\u00e4 ym. mutta my\u00f6s afrikanpuhveleita, norsuja ja ugandankobiantilooppeja. Sitten \u00e4kk\u00e4simme tiet\u00e4 l\u00e4hestyv\u00e4n t\u00e4pl\u00e4hyeenan, joka lopulta ohitti meid\u00e4t todella l\u00e4helt\u00e4 vauhdikkaasti h\u00f6lk\u00e4ten.<\/p>\n Edellisillan ja y\u00f6n oli satanut varsin rankasti ja tiet, jotka olivat muutenkin todella surkeita, olivat nyt aivan karseita! Etenimme hitaasti syvi\u00e4, liukasta mutaa ja vett\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4 olevia kuoppia kierrellen ja v\u00e4lill\u00e4 oli todella tiukkaa p\u00e4\u00e4st\u00e4 etenem\u00e4\u00e4n. Ja lopulta sitten j\u00e4m\u00e4hdimme yhteen kuoppaan pohjaa my\u00f6ten kiinni. Onneksi vastaan tuli pian paikallinen auto, jonka kuljettaja yst\u00e4v\u00e4lliseen afrikkalaiseen tyyliin pys\u00e4htyi meit\u00e4 auttamaan, vaikka joutuikin kulkemaan mudassa pienill\u00e4 varsin hienoilla kengill\u00e4\u00e4n. Ja taas k\u00e4ytettiin turvavy\u00f6n p\u00e4tk\u00e4\u00e4 hyv\u00e4ksi – t\u00e4ll\u00e4 kertaa se toimi vetok\u00f6yten\u00e4 ja automme nousikin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n helposti mudasta.<\/p>\n Matkamme jatkui mutta tiet eiv\u00e4t v\u00e4h\u00e4\u00e4n aikaan parantuneet. Onneksi selvisimme kuitenkin parista todella pahan n\u00e4k\u00f6isest\u00e4kin kohdasta. Lopulta p\u00e4iv\u00e4 alkoi l\u00e4mmet\u00e4 siihen malliin, ett\u00e4 tiet alkoivat hieman kuivua ja mekin siirryimme hieman ylemp\u00e4n\u00e4 olleelle tielle, joka oli hieman paremmassa kunnossa.<\/p>\n Havaintoja kertyi taas lis\u00e4\u00e4 mm. tuhkahyyppi\u00e4, pensaslepink\u00e4inen sek\u00e4 pari sirppis\u00e4ihkyj\u00e4\u00e4 ja nis\u00e4kk\u00e4ist\u00e4 norsuja, vesiantilooppeja, pahkasikoja ja oliivipaviaaneja. Parilla pienell\u00e4 lutakolla n\u00e4kyi virtahepojen ohella goljathaikara ja afrikankurppa sek\u00e4 ennest\u00e4\u00e4n tuttuja afrikanjassanoita, mustahuitteja ja pitk\u00e4varvashyyppi\u00e4 ym.<\/p>\n Ajo jatkui ja p\u00e4\u00e4simme vihdoin kuvaamaan tien vieress\u00e4 ollutta palmukorppikotkaa ja pian l\u00f6ysimme pari keltaotsasepp\u00e4\u00e4 sek\u00e4 p\u00e4\u00e4simme ihailemaan korkealla taivaalla kaarrellutta kirjokorppikotkaa. <\/p>\n Ja aika pian tien varressa olleessa puussa oli mukavasti kotkalajeja \u2013 kirjo-, suomu-, huppu- ja muutama savannikorppikotka sek\u00e4 liitokotka, joista kuitenkin vain nuori kirjokorppikotka esiintyi meille kuvauksellisesti.<\/p>\n Palasimme p\u00e4iv\u00e4lliselle ja p\u00e4iv\u00e4huilille, jonka etenkin Abba oli ansainnut, sill\u00e4 ajaminen oli ollut todella vaivalloista. Pihapiirist\u00e4 l\u00f6ysimme uudeksi reissulajiksi akasialepik\u00e4isen sek\u00e4 n\u00e4imme my\u00f6skin kruunutokon, hehkuseppi\u00e4 ja sinit\u00e4pl\u00e4kyyhkyj\u00e4 ym. Ja illaksi suuntasimme taas safarille. <\/p>\n T\u00e4ll\u00e4 kertaa saimme nauttia mm. valkosilm\u00e4- ja nuolitimaleista, aivan tien vierest\u00e4 l\u00f6ytyneest\u00e4 viiri\u00e4ispyyjuoksijasta, luhtavahanokista, kapustatrapista, isoruostep\u00e4\u00e4skyist\u00e4, t\u00f6yht\u00f6kotkasta, valkop\u00e4\u00e4sep\u00e4st\u00e4, nokisavannisieposta sek\u00e4 jo tutuista lajeista. Iltah\u00e4m\u00e4riss\u00e4 n\u00e4imme viel\u00e4 parin puhvelin seurassa ison noin 50 isoloisnokkelin parven.<\/p>\n Puiston pohjoisosiin<\/b><\/p>\n Uudenvuodenaatto 31.12. oli taas siirtym\u00e4p\u00e4iv\u00e4 ja aamulla emme pit\u00e4neet kiirett\u00e4. Niinp\u00e4 ehdimme aamupalan j\u00e4lkeen viel\u00e4 hetken katsella lintuja Topi Lodgen pihapiiriss\u00e4 ja n\u00e4immekin viel\u00e4 kongonviolettiturakon. <\/p>\n Meid\u00e4n muiden ollessa viel\u00e4 kantamassa laukkujamme, kuulivat Mikko ja Elli Prossyn avulla parkkipaikan yli lent\u00e4neen savannikaijasen \u00e4\u00e4nt\u00e4, joka olisi ollut todella korkealla omalla toivelistallani. Meid\u00e4n oli kuitenkin l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 ajamaan QENP:n Ishashasta aivan kansallispuiston pohjoisosiin Kasenyin sektorille. <\/p>\n Tie kulki koko ajan puiston alueella, joten havaintoja kertyi matkallakin mm. liekkitikkanen (goertae), sininiskahiiroja, t\u00f6yht\u00f6kotkia, harmaatuulihaukkoja, jokik\u00e4\u00e4rmekotka, kuvaukselliset liitokotka ja rosvohaukka sek\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n kuvauksellisesti puskan l\u00e4pi juuri ja juuri n\u00e4kynyt punakauluspiispa (ardens). Itse \u00e4kk\u00e4sin vauhdista tien yli lent\u00e4neen punarintap\u00e4\u00e4skyn, joka pys\u00e4hdytty\u00e4mme lensi onneksi ohitsemme viel\u00e4 toisenkin kerran ja kaikki p\u00e4\u00e4siv\u00e4t n\u00e4kem\u00e4\u00e4n sen. <\/p>\n Vaikka matka ei ollut kilometreiss\u00e4 pitk\u00e4, oli eteneminen tien heikon kunnon takia todella hidasta. Onneksi matkan varrella n\u00e4kyi runsaasti norsuja ja afrikanpuhveleita, tien yli h\u00f6lk\u00f6tellyt servaali sek\u00e4 tolkuttomasti erilaisia perhosia l\u00e4t\u00e4k\u00f6iden houkuttelemina.<\/p>\n P\u00e4\u00e4sty\u00e4mme savanneilta Maramagambon mets\u00e4\u00e4n oli oliivipaviaaneja v\u00e4lill\u00e4 tiell\u00e4 pit\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kokouksiaan ja niit\u00e4 joutui kiertelem\u00e4\u00e4n, kun ne eiv\u00e4t juuri v\u00e4ist\u00e4neet. N\u00e4imme yhden kyl\u00e4loistokottaraisen vilaukselta ja kuulimme useammankin vihert\u00f6p\u00f6kerttusen ennen kuin pian pys\u00e4hdyimme alueelle, jossa oli runsaasti pystyyn kuolleita puita. Ja saman tien Prossy l\u00f6ysi ensimm\u00e4isen guineansinin\u00e4rhen. Sinin\u00e4rhi\u00e4 l\u00f6ytyi viel\u00e4 muutama lis\u00e4\u00e4kin mutta kovin l\u00e4helt\u00e4 emme niit\u00e4 p\u00e4\u00e4sseet ihastelemaan. Kuulimme paikalla my\u00f6s kuparik\u00e4en, jonka viimein saimme varmasti retkilistallemme.<\/p>\n Seuraavalla stopilla l\u00f6ytyi taas muutamia mustamehil\u00e4issy\u00f6ji\u00e4 ja itse kuvasin lyhyesti n\u00e4ytill\u00e4 k\u00e4yneen harmaabulbulin, joka tunnistui vasta kuvista. Matkan jatkuttua mets\u00e4maisema muuttui taas savanniksi. N\u00e4imme matkan varrella viel\u00e4 todella komean niilinvaraanin ja upeasti poseeranneen t\u00f6yht\u00f6kotkan. Lopulta Kazingan kanavan varteen saavuttuamme kurvasimme kohti seuraavaa majapaikkaamme Bush Lodgea.<\/p>\n Lodgen pikkutiet\u00e4 ajaessamme n\u00e4imme tien varressa viel\u00e4 norsuja sek\u00e4 tien yli aivan edest\u00e4mme hiippailleen valtavan virtahevon. Lopulta saavuimme pensaikkojen keskelle rakennetulle lodgellemme.<\/p>\n Lodgelle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme majoituimme safaritelttoihimme ja sitten oli vuorossa ruokailu. P\u00e4iv\u00e4 oli l\u00e4mmennyt niin helteiseksi, ettei maastoon todellakaan ollut mik\u00e4\u00e4n kiire. Onneksi kerrankin n\u00e4ytti pihapiiriss\u00e4kin olevan enemm\u00e4nkin lintuja, joten ne jotka jaksoivat kierteliv\u00e4t telttojen v\u00e4liss\u00e4 dominikaanileski\u00e4, pronssip\u00e4\u00e4kottaraisia, ruusupeippoja, kyl\u00e4bulbuleita, keltav\u00e4st\u00e4r\u00e4kkej\u00e4, harmaasieppoja sek\u00e4 my\u00f6skin upeaa sinip\u00e4\u00e4agamaa ym. kuvaillen. L\u00f6ytyip\u00e4 pihapiirist\u00e4 t\u00e4ysill\u00e4 laulanut rytikerttunenkin.<\/p>\n Pihalta oli my\u00f6s n\u00e4kym\u00e4t jokivarteen ja joella n\u00e4imme useita valkosiipi-, valkoposki- ja hietatiiroja sek\u00e4 virtahepoja ja krokotiilej\u00e4. Joella seilasi my\u00f6s runsaasti turistiveneit\u00e4, jotka olivat katsomassa joelle juomaan tulevia norsuja. Ainakin kauempaa katsottuna n\u00e4ytti silt\u00e4, ett\u00e4 veneet tuppasivat menem\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4n turhan l\u00e4helle, eiv\u00e4tk\u00e4 norsut oikein p\u00e4\u00e4sseet rauhassa juomaan.<\/p>\n Illaksi ei ollut ohjelmaa suunniteltuna sen kummemmin mutta kun pihan linnut tuntuivat tulleet tutuksi, pyysimme p\u00e4\u00e4st\u00e4 viel\u00e4 k\u00e4ym\u00e4\u00e4n Kazingan kanavan ylitt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 sillalla, jonka suunnassa n\u00e4ytti olevan lintuliikennett\u00e4. <\/p>\n Onneksi Abbakaan ei ollut suunnannut mihink\u00e4\u00e4n Uutta vuotta juhlistamaan vaan saapui pian meit\u00e4 hakemaan ja pikkumatkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 sillalla todellakin riitti lintuja! Toki lajisto oli varsin yksipuolista \u2013 aivan tolkuttomasti t\u00f6rm\u00e4p\u00e4\u00e4skyj\u00e4 ja valkosiipitiiroja. My\u00f6s pari afrikanpelikaania, kaislamerimetsoja, haikaroita, kaitanokka- ja ruskonaamakutojia ym. n\u00e4htiin ja saimme atrapilla \u00e4\u00e4neen pari papyruslepink\u00e4ist\u00e4 mutta emme n\u00e4hneet kuin toisen niist\u00e4 aivan vilaukselta lennossa. Mikon onnistui n\u00e4hd\u00e4 t\u00f6rm\u00e4p\u00e4\u00e4skymassassa my\u00f6s yksi isot\u00f6rm\u00e4p\u00e4\u00e4sky mutta me muut emme sit\u00e4 saaneet kiikareihimme. Lohdutukseksi sit\u00e4 etsiess\u00e4mme n\u00e4imme pari jouhip\u00e4\u00e4sky\u00e4.<\/p>\n Ollessamme jo palailemassa lodgelle \u00e4kk\u00e4sin oudon n\u00e4k\u00f6isen p\u00e4\u00e4skyn lent\u00e4m\u00e4st\u00e4 automme editse. Pistimme jarrut pohjaan ja onneksi lintu py\u00f6ri yh\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4mme ja se paljastui harmaaper\u00e4p\u00e4\u00e4skyksi. Sen kuvausta ep\u00e4onnekkaasti yritt\u00e4ess\u00e4mme kuuli Prossy tutun \u00e4\u00e4nen ja meill\u00e4 todellakin k\u00e4vi tuuri, sill\u00e4 harvoin muuta kuin vauhdikkaassa lennossa n\u00e4ht\u00e4v\u00e4t kauniit savannikaijaset laskeutuivat kohtalaisen l\u00e4hell\u00e4 olleisiin puskiin n\u00e4kyviin. Eik\u00e4 siin\u00e4 viel\u00e4 kaikki vaan ylitsemme lensi viel\u00e4 noin 40 helttakottaraisen parvi.<\/p>\n Illan otimme rennosti pihapiirin lintuja katsellen ja kuvaillen. Yll\u00e4tyksilt\u00e4k\u00e4\u00e4n ei v\u00e4ltytty, kun todella maittavaa lodgen pihalle katettua Uuden vuoden illallista nauttiessamme n\u00e4imme savannimangustin sek\u00e4 kuulimme kosteikkokehr\u00e4\u00e4j\u00e4n. Pelk\u00e4simme uniemme olevan taas vaarassa uudenvuoden juhlinnan vuoksi, mutta y\u00f6 olikin aivan hiljainen.<\/p>\n Uusi vuosi – samat kujeet<\/b><\/p>\n 1.1.2026 – Uusi vuosi mutta pitk\u00e4lti samat kujeet eli her\u00e4tys oli tuttuun aikaan, aamupala seitsem\u00e4lt\u00e4 ja sitten olikin taas ohjelmaa koko p\u00e4iv\u00e4ksi.<\/p>\n Aamusafarille menness\u00e4mme saimme odotella portilla jonkin aikaa Abban hoitaessa muodollisuudet. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 puistoon oli aika paljon muitakin menij\u00f6it\u00e4, toisin kuin puiston etel\u00e4osissa. Aamuretkell\u00e4 kiertelimme alueen koillisosassa j\u00e4ttityr\u00e4kki\u00e4 kasvavalla leijonasavannilla, jolla havainnot olivat pitk\u00e4lti tuttua savannilajistoa. Vastik\u00e4\u00e4n hoitomieless\u00e4 kulotetuilla alueilla n\u00e4imme runsaasti tuhka-, kulo- ja kruunuhyyppi\u00e4 sek\u00e4 my\u00f6hemmin my\u00f6skin punaniskakiuruja (africanus), hein\u00e4kerttuja, pari mustakukaalia sek\u00e4 my\u00f6skin arotaskun. Punakurkkufrankoliinit, helmikanat ja keltav\u00e4st\u00e4r\u00e4kit olivat t\u00e4\u00e4ll\u00e4 yleisi\u00e4 ja t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 voisi mainita, ett\u00e4 niin olivat taas kyl\u00e4bulbulitkin, kuten oikeastaan ihan joka paikassa. N\u00e4kyip\u00e4 taas tien varresta p\u00f6l\u00e4ht\u00e4nein\u00e4 pari viiri\u00e4ispyyjuoksijaakin.<\/p>\n Jatkoimme ajelua ja k\u00e4vimme k\u00e4\u00e4ntym\u00e4ss\u00e4 Lake Georgen rannassakin mutta jostain syyst\u00e4 emme pys\u00e4htyneet, vaikka muut turistit n\u00e4yttiv\u00e4t paikalla ihan jalkautuneenkin. Lopulta saimme tiedon, ett\u00e4 edess\u00e4mme olisi leijonia n\u00e4ytill\u00e4. Paikalla oli jo useampikin auto mutta valitettavasti t\u00e4ll\u00e4kin kertaa leijonat olivat todella kaukana puskissa makoilemassa. Yksi otuksista, jolla oli panta kaulassaan, l\u00e4hti k\u00e4velylle mutta ei t\u00e4st\u00e4 oikein kuvia saanut ja kun oli se pantakin viel\u00e4…<\/p>\n Touhu alkoi menn\u00e4 ehk\u00e4 v\u00e4h\u00e4n turhankin ajeluksi mutta onneksi kohta l\u00f6ysimme pari kuvattavaksi tullutta viirusiipifrankoliinia ja pian Mikko plokkasi hienosti tien vieress\u00e4 olleen kapustatrapin. Kuuluipa yhdell\u00e4 stopilla duettona huudelleet savannihuuhkajatkin, jotka valitettavasti olivat niin keskell\u00e4 isoja akasiapuskia, ettei niit\u00e4 pystynyt mill\u00e4\u00e4n n\u00e4kem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Seuraavaksi t\u00f6rm\u00e4simme aivan tien vieress\u00e4 olleesta pienest\u00e4 mutalammikosta liikkeelle l\u00e4hteneeseen virtahepoon, jota p\u00e4\u00e4si kuvaamaan oikein antaumuksella. Ja eip\u00e4 aikaakaan, kun tien vieress\u00e4 poseerasi n\u00e4tti niilinkirjoantilooppi. N\u00e4imme my\u00f6s isohkon korppikotkaparven, jossa l\u00e4hes kaikki linnut n\u00e4yttiv\u00e4t olevan savannikorppikotkia mutta joukosta erottui yksi suomukorppikotka sek\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4en my\u00f6s pikkukotka.<\/p>\n Seuraava stoppimme oli turisteja ja rihkamanmyyji\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4 olleella Lake Bunyampakan kraaterij\u00e4rvell\u00e4, jonka suola-altailla n\u00e4kyi pienin\u00e4 pistein\u00e4 runsaasti pikkuflamingoja. T\u00e4\u00e4lt\u00e4 l\u00e4hdimme aika vauhdikkaastikin palailemaan majapaikkaamme kohti mutta stoppasimme viel\u00e4 kuvaamaan ugandankobinantilooppilaumoja sek\u00e4 tien yli lent\u00e4nytt\u00e4 ja l\u00e4hipuskaan onneksi n\u00e4kyville j\u00e4\u00e4nytt\u00e4 hupput\u00f6p\u00f6sieppoa. N\u00e4kyip\u00e4 matkalla kaunis koiras niittysuohaukkakin.<\/p>\n Puiston portilla ollessamme taas pakollisella stopilla kuvasin korkealla taivaalla lent\u00e4neen kotkan, joka paljastui kuvista pikkukiljukotkaksi.<\/p>\n Kohtalaisen pikaisen ruokailun j\u00e4lkeen singahdimme t\u00e4ll\u00e4 kertaa alueen luoteisosaan kanavatielle, jonka varressa safaroimme mm. harmaatuulihaukkaa ja harmaap\u00e4\u00e4kalastajia sek\u00e4 lukuisia norsuja ja afrikanpuhveleita kuvaillen aina Edwardj\u00e4rven rantaan ja Mweyan niemeen asti. Mweyassa kurvasimme aika luksuksen oloisen Mweya Safari Lodgen pihaan, jossa k\u00e4pp\u00e4ilimme tovin pihapiirin tolkuttoman kesyj\u00e4 pahkasikoja ja lintuja kuvaillen. Lodgen aulassa oli sis\u00e4ll\u00e4kin pari rantasieppoa, jotka eiv\u00e4t selv\u00e4stik\u00e4\u00e4n olleet siell\u00e4 ansassa vaan ihan muuten vain, sen verran tottuneesti ne lensiv\u00e4t v\u00e4lill\u00e4 ovesta ulos, palatakseen kohta taas sis\u00e4lle. Aika pian kuitenkin jatkoimme rantaan, jossa oli taas runsaasti muitakin turisteja (taas p\u00e4\u00e4asiassa paikallisia) odottamassa veneretkelle l\u00e4ht\u00f6\u00e4.<\/p>\n Paattiamme odotellessa kuvailimme tovin kesyn puoleisia r\u00e4\u00e4kk\u00e4haikaroita, kaislamerimetsoja ja kynsihyyppi\u00e4 sek\u00e4 edes jotenkin n\u00e4ytill\u00e4 k\u00e4yneit\u00e4 mustahuitteja ennen kuin oli aika alkaa siirty\u00e4 veneelle. Onneksi l\u00e4htij\u00f6it\u00e4 oli niin paljon, ett\u00e4 kaikki eiv\u00e4t olisi mahtuneet suureen kaksikerroksiseen paattiin, joten me, kaiketi taas kiitos Prossyn ja Abban puhelahjojen, p\u00e4\u00e4simme muutaman paikallisen kanssa pienemp\u00e4\u00e4n veneeseen, josta kuvaaminen olisi helpompaa.<\/p>\n Vene l\u00e4hti kulkemaan kanavan vartta hidastellen tai pys\u00e4hdellen taas mukavasti aina, kun olimme edes aikeissa nostaa kameroitamme jotain kuvataksemme. Kuvia saatiinkin mm. kirjokalastajista, goljat- ja afrikaniibishaikaroista ja pyh\u00e4iibiksist\u00e4 sek\u00e4 krokotiileista ja virtahevoista, joita oli todella paljon ja v\u00e4lill\u00e4 ihan kuivalla maallakin. <\/p>\n Ja jonkin aikaa seilattuamme saavuimme paikkaan, jossa oli niit\u00e4 meid\u00e4nkin toivomia juomassa k\u00e4yvi\u00e4 norsuja. Mutta valitettavasti paikalla oli toinenkin veneellinen porukkaa ja n\u00e4m\u00e4 k\u00e4nnykk\u00e4kuvaajat tuppasivat menem\u00e4\u00e4n turhan l\u00e4helle, jolloin norsut eiv\u00e4t uskaltautuneet tulemaan veteen asti. Onneksi venekuskimme oli taas hyvin kartalla ja vaikkemme mit\u00e4\u00e4n sanoneetkaan, ohjasi h\u00e4n meid\u00e4t toisen norsulauman luokse ja piti n\u00e4ist\u00e4 juuri sopivaa et\u00e4isyytt\u00e4, jotta norsut uskaltautuivat hyvin tulemaan juomaan sek\u00e4 mahtuivat my\u00f6s hyvin kuviimme, kun osalla kuitenkin oli mukana aika isoakin zoomia.<\/p>\n Kuvailtuamme norsuja hieman v\u00e4h\u00e4tellen sanoen ihan tarpeeksi, jatkoimme kanavan vartta eteenp\u00e4in ja p\u00e4\u00e4simme seuraavaksi kuvaamaan harmaap\u00e4\u00e4lokkiparvea, josta tunnistimme my\u00f6s ainakin pari naurulokkia. Parven seasta l\u00f6ytyi my\u00f6s jokunen tylli. Ja viereisess\u00e4 paljon sekalaisemmassa lintuparvessa oli sitten runsaasti merimetsoja, afrikanpelikaaneja, jokunen marabu- sek\u00e4 afrikaniibishaikara, silkkihaikaroita, pyh\u00e4iibiksi\u00e4, afrikanhanhia, selk\u00e4lokkeja (ihan niit\u00e4 meik\u00e4l\u00e4isi\u00e4 fuscuksia), hietatiiroja ja pikkusirrej\u00e4 ja onneksi \u00e4kk\u00e4simme katsoa hieman kauemmaksikin, sill\u00e4 aukean takapuskista l\u00f6ytyi parvi upeita rotkomehil\u00e4issy\u00f6ji\u00e4.<\/p>\n T\u00e4\u00e4lt\u00e4 l\u00e4hdimme palailemaan takaisin p\u00e4in ja p\u00e4\u00e4simme taas kuvaamaan virtahepoja ja norsuja aivan tolkuttoman upeasti! Osuipa kuviin my\u00f6s kiljumerikotkia, rantapaksujalkoja, afrikanjassanoita, harmaap\u00e4\u00e4- ja malakiittikalastajia, vihermehil\u00e4issy\u00f6ji\u00e4, rantasieppoja, mustahuitti jne.<\/p>\n Lopulta olimme jo aika l\u00e4hell\u00e4 satamaa mutta toisella puolella kanavaa, jossa viimein n\u00e4imme jo kaukaa ison parven kuumeisesti jo kaipaamiani afrikansaksinokkia! Ensimm\u00e4inen l\u00e4hemm\u00e4s tullut saksinokka esitti upean ohilennon ja kohta p\u00e4\u00e4simme kuvaamaan rannalla ollutta ainakin 150 linnun parvea.<\/p>\n Saksinokkaparven seurassa ei ollut juuri muita lintuja kuin yksi valkosiipitiira, mutta l\u00e4hell\u00e4 olleen afrikanpuhvelilauman seassa oli muutamia tuttuja haikaroita ja tiiroja sek\u00e4 onneksi my\u00f6s toinen kaipaamani laji eli afrikankapustahaikara. My\u00f6s yksin\u00e4inen kuovisirri pyr\u00e4hti lentoon rannasta ja afrikanhanhiporukan seassa ruokaili pronssi-iibis.<\/p>\n Lopulta oli palailtava satamaan, sill\u00e4 puiston portit olivat taas menossa seitsem\u00e4lt\u00e4 kiinni ja me olimme taas, kiitos k\u00e4rsiv\u00e4llisen venekuskimme, olleet liikenteess\u00e4 jo tilattua pitemp\u00e4\u00e4n. <\/p>\n Kohta kiiruhdimme pitk\u00e4\u00e4 ja todella p\u00f6lyist\u00e4 tiet\u00e4 tehden kuitenkin muutaman turhan (aina n\u00e4it\u00e4 sattuu) sek\u00e4 jokusen pakollisen pys\u00e4hdyksen matkan varrella. Pakolliset stopit olivat lyhyesti n\u00e4kynyt palmikkok\u00e4ki sek\u00e4 heti per\u00e4\u00e4n n\u00e4kynyt sirppis\u00e4ihkyj\u00e4 ja kun ilta oli jo h\u00e4m\u00e4rt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 n\u00e4imme tien varressa pienen lauman j\u00e4ttil\u00e4ismets\u00e4karjuja, Maailman suurimpia luonnonvaraisia sikoja!<\/p>\n Vuoden ensimm\u00e4inen p\u00e4iv\u00e4 oli ollut melkoinen suksee! Huipentumana viel\u00e4 kesken taas pihalle katetun illallisen nuori paikallinen neitokainen tuli sanomaan meille, ett\u00e4 \u201dHippos have come\u201d. Ja kuinka ollakaan aivan selk\u00e4mme takana nurmikkoisella rinteell\u00e4 oli virtahepo mussuttamassa ruohoa. Kaikki ruokailussa olleet turistit kuvasivat sit\u00e4 k\u00e4nnyk\u00f6ill\u00e4\u00e4n noin kymmenen metrin et\u00e4isyydelt\u00e4. Olin jotenkin kuvitellut, ett\u00e4 maalla olevat virtahevot olisivat aiheuttaneet hieman erilaisia reaktioita. Mutta t\u00e4\u00e4ll\u00e4 t\u00e4m\u00e4 olikin ihan normaalia, sill\u00e4 illallisen j\u00e4lkeen, kun kuljimme ohjeen mukaisesti saattajan mukana teltallemme, oli my\u00f6s telttamme pihanurmikolla yksi hippo mussuttamassa. Pirkka joutuikin kulkemaan omalle teltalleen saattajan ohjaamana meid\u00e4n teltan takakautta kiert\u00e4en, jotta otus sai ruokailla rauhassa. Olipa illan aikana kuulunut viel\u00e4 gaboninkehr\u00e4\u00e4j\u00e4kin, joten vuosi oli aloitettu 131 lintulajilla.<\/p>\n 2.1. meill\u00e4 oli viel\u00e4 yksi kokonainen p\u00e4iv\u00e4 vietett\u00e4v\u00e4n\u00e4 QENP:n Kasenyill\u00e4. Jos olisimme suunnitelleet reissumme vain lintumieless\u00e4, olisimme varmasti j\u00e4rjest\u00e4neet hieman enemm\u00e4n aikaa mets\u00e4kohteillemme savannien kustannuksella, mutta koska kaikille paitsi minulle kyseess\u00e4 oli ensimm\u00e4inen retki oikeaan Afrikkaan ja ensimm\u00e4iset safarimahdollisuudet, olimme panostaneet ohjelmassamme runsaasti nis\u00e4kk\u00e4idenkin katseluun ja kuvailuun.<\/p>\n Aamupalan j\u00e4lkeen suuntasimmekin taas savannille ja t\u00e4ll\u00e4 kertaa Kasenyi trackin alueelle. Uudet lajit alkoivat olla tiukassa, joten tarkoitus oli keskitty\u00e4 kuvaamiseen, mutta jostain syyst\u00e4 aamu oli varsin hiljainen. Punapiispasta saatiin vihdoin paremmat kuvat ja t\u00f6p\u00f6kerttunen n\u00e4ytt\u00e4ytyi ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa, taas n\u00e4kyi luhtavahanokkia sek\u00e4 my\u00f6skin useampiakin savannik\u00e4\u00e4rmekotka, pari kivitaskua, useampikin afrikantylli sek\u00e4 jokunen ruohikkokirvinen. <\/p>\n Pitk\u00e4hk\u00f6t ajelut kulotetuilla alueilla tuottivat jo tuttujen lintujen ohella my\u00f6s parven pikkuaavikkojuoksijoita. Ja lopulta etsinn\u00e4t tuottivat tulosta my\u00f6s afrikanr\u00e4\u00e4k\u00e4n muodossa \u2013 toki ensimm\u00e4isen yksil\u00f6n n\u00e4ki vain Hanna mutta onneksi se vastasi aktiivisesti atrappiin. Toinen yksil\u00f6 n\u00e4kyi oikein mukavasti auton vieress\u00e4 lenn\u00e4ht\u00e4ess\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Nis\u00e4kk\u00e4ist\u00e4 meille poseerasivat kunnon mutakylvyiss\u00e4 olleet afrikanpuhvelit ja virtahevot, vesiantiloopit, ugandankobiantiloopit sek\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 kertaa oikein kivasti esill\u00e4 olleet j\u00e4ttil\u00e4ismets\u00e4karjut.<\/p>\n Ja taas lodgelle palatessa majapaikan oma kuoppainen pikkutie yll\u00e4tti, kun ylitsemme lensi kolme paimenharakkaa.<\/p>\n P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 ohjelmassamme oli ruokailun ohella my\u00f6s muutto, sill\u00e4 saimme viimeiseksi y\u00f6ksemme hiemat luksuksemmat majoitukset omilla ulkosuihkuilla. Kyll\u00e4p\u00e4 suihku tekikin aika gutaa! Ongelmana n\u00e4iss\u00e4kin, niin miesten rantam\u00f6kki- kuin naisten isommassa telttamajoituksessa oli taas t\u00f6pselien puute. Kaikkien Ugandaan suuntaavien kuvaajien kannattaakin varustautua jakorasiallisella jatkojohdolla. Toki sek\u00e4\u00e4n ei aina auta, sill\u00e4 majapaikoissa tuppaa s\u00e4hk\u00f6t olemaan enemm\u00e4n poikki kuin p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Ainakin n\u00e4iss\u00e4 hieman halvemman budjetin majoituksissa on vain aurinkos\u00e4hk\u00f6t tai illaksi p\u00e4\u00e4lle laitettava aggregaatti. <\/p>\n Keskip\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 oli taas niin l\u00e4mmint\u00e4, ett\u00e4 l\u00e4hdimme iltasafarille v\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemmin. Ajoimme tuttua tiet\u00e4 v\u00e4h\u00e4n pohjoisemmaksi ennen kuin k\u00e4\u00e4nnyimme todella p\u00f6lyiselle tielle kohti l\u00e4ntt\u00e4. Ohitimme Lake Nyamunukan, jolla ei kuitenkaan n\u00e4kynyt kuin jokunen kaukainen pikkuflamingo. <\/p>\n Ajoimme aika pitk\u00e4\u00e4n n\u00e4kem\u00e4tt\u00e4 oikein mit\u00e4\u00e4n uutta, mutta lopulta saavuimme paikkaan, jossa oli todella monta muuta autoa parkissa. Norsut pitiv\u00e4t kovaa mekkalaa ja arvasimmekin niiden jahtaavan leijonia. Itse n\u00e4inkin yhden leijonan singahtavan aika l\u00e4hell\u00e4 autoamme puskien keskell\u00e4 norsut per\u00e4ss\u00e4\u00e4n ja kohta kuulimme isomman norsulauman edelt\u00e4 komeaa leijonan karjuntaa.<\/p>\n Edess\u00e4mme oli autoja pitkin poikin tien tukkona eik\u00e4 mist\u00e4\u00e4n oikein ollut p\u00e4\u00e4telt\u00e4viss\u00e4 muuta kuin, ett\u00e4 he odottivat leijonien tupsahtavan jostain esiin. Me pysyimme kaaoksesta hieman kauempana ja kuvailimme tiet\u00e4 ylitt\u00e4vi\u00e4 norsuja. <\/p>\n Tilanne tuntui rauhoittuneen mutta yh\u00e4 vain autot pysyiv\u00e4t paikoillaan. Lopulta sain suostuteltua meid\u00e4tkin ajamaan l\u00e4hemm\u00e4ksi, jotta n\u00e4kisimme, oliko muiden autojen kohdalla jotain n\u00e4kyviss\u00e4, kun ne niin k\u00e4rsiv\u00e4llisesti pysyiv\u00e4t paikoillaan. Ja kuinka ollakaan isossa tyr\u00e4kiss\u00e4 makoili kaksi r\u00e4ttiv\u00e4syneen oloista leijonaa. Norsut olivat selv\u00e4sti antaneet niille kyyti\u00e4.<\/p>\n Muut autot olivat kuitenkin niin pahasti tien tukkona, ettemme p\u00e4\u00e4sseet n\u00e4kem\u00e4\u00e4n saati ainakaan kuvaamaan leijonia juuri mill\u00e4\u00e4n tavalla. Kun mit\u00e4\u00e4n ei kuitenkaan pitk\u00e4\u00e4n aikaan tapahtunut, alkoivat muut autolastilliset kyll\u00e4sty\u00e4 ja p\u00e4\u00e4simme hieman l\u00e4hemm\u00e4ksi tyr\u00e4kki\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 paikalla tapasimme oikeastaan ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa muitakin turisteja, joilla oli kunnon kamerakalustoa, joten parhaat paikat pysyiv\u00e4t viel\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n varattuina. Kun mit\u00e4\u00e4n ei edelleenk\u00e4\u00e4n pitk\u00e4\u00e4n aikaan tapahtunut, p\u00e4\u00e4simme lopulta vapautuneelle paikalle, josta p\u00e4\u00e4simme ottamaan jonkinlaisia potretteja leijonanreppanoista.<\/p>\n Lopulta meid\u00e4nkin oli kuitenkin luovutettava, sill\u00e4 taas kerran meill\u00e4 oli kiire portille. Jouduimme ajamaan samaa tolkuttoman p\u00f6lyist\u00e4 tiet\u00e4 takaisin ja havainnot j\u00e4iv\u00e4t olemattomiin. Mutta olimmepahan viimeisell\u00e4 mahdollisella hetkell\u00e4 p\u00e4\u00e4sseet n\u00e4kem\u00e4\u00e4n leijonia l\u00e4hemp\u00e4\u00e4!<\/p>\n Ilta ja y\u00f6 olivat niin rantam\u00f6keiss\u00e4 kuin etenkin naisten hieman muista erill\u00e4\u00e4n savannin reunassa sijainneessa teltassa mielenkiintoisia. Rantam\u00f6kkeihin raikui aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n sammakoiden m\u00f6ykk\u00e4, johon lis\u00e4ns\u00e4 toivat v\u00e4lill\u00e4 r\u00f6yht\u00e4illeet virtahevot sek\u00e4 taas y\u00f6ll\u00e4 huudellut hyeena. Naisilla puolestaan riitti pihassa kulkijoita, sill\u00e4 pihapiirin l\u00e4pi t\u00f6misteli koko y\u00f6n virtahepoja ja norsuja. <\/p>\n Kibale ja Bigodi<\/b><\/p>\n 3.1. nukuttiin v\u00e4h\u00e4n pitemp\u00e4\u00e4n ja aamupalakin sy\u00f6tiin v\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemmin. Onneksi Hanna ja Elli k\u00e4ytiin hakemasta m\u00f6kilt\u00e4\u00e4n aamupalalle, sill\u00e4 pihassa p\u00e4ivysti pari pensaita rouskuttelemassa ollutta norsua. Parkkipaikalla sain vihdoin punalepink\u00e4isest\u00e4 paremmat kuvat, mutta kohta auto oli taas pakattu ja l\u00e4hdimme liikenteeseen. Stoppasimme kuitenkin viel\u00e4 kerran Kazingan sillalla yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n papyruslepink\u00e4isi\u00e4, mutta t\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n kertaa ne eiv\u00e4t suostuneet tulemaan n\u00e4ytille, useampi kyll\u00e4 taas kuultiin. Kuulimme kuitenkin ruskorastaskerttusen ja p\u00e4\u00e4simme kuvaamaan afrikanruokokerttusia ja kaitanokkakutojia.<\/p>\n Sitten edess\u00e4 oli l\u00e4hes kolme tuntia pelkk\u00e4\u00e4 ajoa, ennen kuin lopulta kurvasimme Kibalen kansallispuiston keskukselle hankkimaan lupia seuraavaksi p\u00e4iv\u00e4ksi. Lupia odotellessa k\u00e4pp\u00e4ilimme pihamaalla, josta l\u00f6ytyi mm. pari suomusarvinokkaa, viherkurkkumedest\u00e4j\u00e4, pari valkopyrst\u00f6apalia ja sinirintakalastajan \u00e4\u00e4ni kuului jostain aika kaukaa. Toimiston nettiyhteys oli surkea, emmek\u00e4 saaneet lupia, joten ei siin\u00e4 auttanut kuin jatkaa matkaa. <\/p>\n Pian stoppasimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n mets\u00e4n keskelle m\u00e4kiseen maisemaan ja kyll\u00e4p\u00e4 lintulajit olivat taas menneet uusiksi. Havaitsimme lyhyell\u00e4 k\u00e4velyll\u00e4 kongontikkasen, siniselk\u00e4siepon, lepink\u00e4issiepon sek\u00e4 punasilm\u00e4tiais- ja isolatvuskottaraisparvet ja ennest\u00e4\u00e4n vain kerran tai pari havaitsemistamme lajeista mm. guineansinin\u00e4rhen, keltaleuka-, viherpikku- ja sulttaanisep\u00e4n (purpuratus), useita t\u00f6yht\u00f6sukasseppi\u00e4, sademets\u00e4k\u00e4pink\u00e4isparin, pikkubulbuleita, vihert\u00f6p\u00f6kerttusia ja oliiviselk\u00e4medest\u00e4ji\u00e4. <\/p>\n K\u00e4velymme aikana Abba oli k\u00e4ynyt uudelleen toimistolla ja lopulta saanutkin meille luvat seuraavaksi p\u00e4iv\u00e4ksi. Niinp\u00e4 saatoimme jatkaa tyytyv\u00e4isin\u00e4 ajoa, jota ei en\u00e4\u00e4 ollut kuin pikkumatka majapaikallemme Kibale Forest Campille.<\/p>\n Majapaikalla p\u00e4\u00e4simme taas heti majoittumaan m\u00f6kkeihimme. Ruokailun j\u00e4lkeen huilimme viel\u00e4 tovin ja pihapiirimme osoittautui melkoisen hyv\u00e4ksi lintupaikaksi, sill\u00e4 m\u00f6kkiemme edustalla olleella purolla k\u00e4vi mustamehil\u00e4issy\u00f6j\u00e4 ja sinit\u00f6yht\u00f6monarkki napsimassa hy\u00f6nteisi\u00e4 ja puron takana auenneella suolla lauloi afrikanruokokerttunen.<\/p>\n Pian olimme kuitenkin taas valmiita maastoon. Ajoimme lyhyen matkan Bigodin suon keskukselle, jossa meill\u00e4 oli taas paikallisopas. H\u00e4n kertoi meille ensin hieman suosta ja sen el\u00e4imist\u00f6st\u00e4 ja sitten l\u00e4hdimme saappaat jalassa kulkemaan suon reunaa polkua pitkin. Kaikilla piti olla saappaat jalassa, joten onneksi sellaiset oli Mikollekin paikalta lainattavissa.<\/p>\n Jo aika alkumatkasta kuulimme ruskokerttutimalin ja pian l\u00f6ysimme yhden t\u00e4rkeimmist\u00e4 lajeista, naurettavan pienen r\u00e4mer\u00e4\u00e4kki\u00e4isen, jonka kuvaaminen oli melkoisen mahdoton teht\u00e4v\u00e4 mutta muutaman heikon kuvan sain siit\u00e4 otettua. <\/p>\n Eip\u00e4 saappaita eik\u00e4 oikein paikallisopastakaan oikeasti mihink\u00e4\u00e4n tarvinnut, sill\u00e4 polulla ei ollut kuin pari mutaista kohtaa ja Prossy l\u00f6ysi kaikki linnut, joita me emme itse l\u00f6yt\u00e4neet. Polulla oli pitk\u00e4t p\u00e4tk\u00e4t puista laiturimaista polkua, joka oli todella huonossa kunnossa ja osittain veden alla. Onneksi kaikki selvisimme hankalistakin kohdista ehjin\u00e4. Suurimman osan kulkimme kuitenkin suon reunaa pitkin, emmek\u00e4 oikein koskaan p\u00e4\u00e4sseet niin keskelle kosteikkoa kuin olin itse toivonut. <\/p>\n Havaintoja alkoi lopulta kerty\u00e4 enemm\u00e4n vasta kosteimman alueen j\u00e4lkeen. N\u00e4imme ja kuulimme lyhyesti hohtokalastajan, kuulimme kongonviher- ja kameruninbulbuleita sek\u00e4 hunajabulbulin, yht\u00e4 aikaa laulavat nokiper\u00e4- ja nokipunapeipon ja loppumatkasta pienelt\u00e4 viljelyaukealta l\u00f6ysimme parven manikkeja, jossa oli kaikkia kolmea lajia eli pronssi-, seepra- ja ruskoselk\u00e4manikkeja. Samalla aukealla koko polun sit\u00e4 ainoaa kunnolla mutaista kohtaa tarpoessamme l\u00f6ysin muurahaisrastaan, joka onneksi j\u00e4i poseeraamaan hienosti ja kohta n\u00e4imme lyhyesti viel\u00e4 kauniin mets\u00e4sininokan ja kuulimme toisen yksil\u00f6n.<\/p>\n K\u00e4velyn aikana olimme n\u00e4hneet my\u00f6s useita apinoita, joita Kibalen puistossa asustaa jopa 13 lajia. Meille olivat n\u00e4ytt\u00e4ytyneet tutut tantalusmarakatit, gueretsat ja punah\u00e4nt\u00e4marakatti sek\u00e4 uudet tuttavuudet ugandan- ja valkoposkimangabit sek\u00e4 semulikinruostegueretsat.<\/p>\n Illalla palattuamme majapaikallemme, kuulimme suolta ugandanmets\u00e4kerttusen laulua.<\/p>\n 4.1. oli viimeinen mutta sit\u00e4kin odotetumpi ohjelmallinen retkip\u00e4iv\u00e4mme. Her\u00e4tys oli aiemmin kuin kertaakaan ja aamupalakin katettuna jo klo 5:30. Pian l\u00e4hdimme liikenteeseen ja kohta kyytiimme nousi opas sek\u00e4 parikin rangeria. <\/p>\n Ajoimme pikkumatkan ja l\u00e4hdimme sitten k\u00e4velem\u00e4\u00e4n kapeaa polkua (Robin Hill trail) mets\u00e4\u00e4n. Oppaamme kertoi, ett\u00e4 meid\u00e4n tulisi k\u00e4vell\u00e4 mahdollisimman nopeasti, jotta olisimme varmasti ajoissa pelipaikoilla. Tietysti yritimme k\u00e4velynkin varrelta pointsata lajeja mutta niiden hieromiseen ei ollut aikaa. Prossy nappailikin hyvin lajeja kuten matala\u00e4\u00e4nisi\u00e4 kongonkyyhkyj\u00e4, afrikantrogonin, sinirintakalastajan, tuttuja seppi\u00e4 ja bulbuleita, harmaakurkkusiepon, vain pari kertaa \u00e4\u00e4nnelleen kaulushelttasiepon (castanea) sek\u00e4 suomurinta- ja ruskokerttutimalin. <\/p>\n Lopulta olimme paikassa, jossa oppaat soittivat hetken ihmeellist\u00e4 kopinaa atrapista, mutta sitten yht\u00e4kki\u00e4 levisiv\u00e4t kaikki eri suuntiin mets\u00e4\u00e4n meille oikeastaan mit\u00e4\u00e4n sanomatta. Etsinn\u00e4ss\u00e4 oli yksi koko reissun t\u00e4rkeimmist\u00e4 lajeista eli kongonpitta.<\/p>\n Kaivoimme Pirkan kanssa l\u00e4mp\u00f6kamerat esiin ja aloimme seuloa maastoa. V\u00e4lill\u00e4 joku oppaista k\u00e4vi luonamme ja pyynn\u00f6st\u00e4 saimme heid\u00e4t soittamaan atrappia meid\u00e4nkin luona, sill\u00e4 muuten kuulimme aina silloin t\u00e4ll\u00f6in heid\u00e4n soittelevan eri puolilla mets\u00e4ss\u00e4 kulkiessaan. Aika pitk\u00e4\u00e4n olimme seisoskelleet paikoillaan ja ep\u00e4illeet touhua aika turhanp\u00e4iv\u00e4iseksi, kun Hanna yht\u00e4kki\u00e4 n\u00e4ki jonkun vilahtavan edess\u00e4mme puskien alla. L\u00f6ysin itse otuksen saman tien l\u00e4mp\u00f6kameralla ja se todellakin n\u00e4ytti heti pitalta. Olinhan paria viikkoa aiemmin Costa Ricassa kolmena iltana ja kahtena aamuna harjoitellut melko samanlaisen linnun eli suomuluuran kanssa. Hanna ehti n\u00e4hd\u00e4 siit\u00e4 v\u00e4h\u00e4n tuntomerkkej\u00e4kin ja Pirkkakin ehti l\u00f6yt\u00e4\u00e4 linnun ennen kuin n\u00e4in itse sen pomppivan vauhdikkaasti mutkitellen kauemmas kasvuston taakse kadoten. <\/p>\n Yritimme saada oppaillemme sanaa pitasta, josko menisimme sen per\u00e4\u00e4n tai soittaisimme taas atrappia mutta juuri tietysti t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 tihe\u00e4mm\u00e4n mets\u00e4n keskelt\u00e4 alkoi kuulua rytin\u00e4\u00e4 ja rangerimme juoksivat aseet syliss\u00e4\u00e4n ohitsemme. Meit\u00e4 oli ohittamassa kolmen mets\u00e4norsun porukka ja t\u00e4m\u00e4h\u00e4n on se koko Afrikan ylivoimaisesti vaarallisin el\u00e4in, joka voi k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 tappaa ihmisen heti n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Onneksi norsulauma rymisteli ohitsemme ja ehk\u00e4 kuitenkin valitettavasti niin kaukaa, ettemme n\u00e4hneet niist\u00e4 vilaustakaan. Mutta kun lopulta oppaamme ja rangerit palasivat, oli pittatilanne kyll\u00e4 t\u00e4ysin menetetty. Soittelimme viel\u00e4 jonkin aikaa atrappia mutta pittaa ei n\u00e4kynyt. Hukkaan aika ei silti mennyt, sill\u00e4 Prossy nypp\u00e4si ensin \u00e4\u00e4nest\u00e4 punamuurahaisrastaan, joka k\u00e4vi lyhyesti n\u00e4ytill\u00e4kin ja v\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemmin kuulimme viel\u00e4 kongonmuurahaisrastaankin.<\/p>\n Vaikka aamu oli jo pitk\u00e4ll\u00e4 ja paras pitta-aika takuulla ohi, p\u00e4\u00e4timme k\u00e4vell\u00e4 taas suht vauhdikkaasti takaisin tielle matkalla todella kaukaisen savannivarpusp\u00f6ll\u00f6n kuullen. Autolle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme ajoimme taas pikkumatkan ja l\u00e4hdimme viel\u00e4 kulkemaan toista polkua (Njojo trail). <\/p>\n K\u00e4velimme taas aika pitk\u00e4\u00e4n havaiten matkalla kuuluneen kek\u00e4lealetin ennen kuin stoppasimme ja taas samaan tapaan lyhyen atrapin soittelun j\u00e4lkeen paikalliset levisiv\u00e4t maastoon. Ja kuinka ollakaan t\u00e4ll\u00e4 kertaa ensin Pirkka n\u00e4ki l\u00e4mp\u00f6kameralla jonkun pomppivan er\u00e4\u00e4n puun rungon takana mutta otus teki t\u00e4ydellisen katoamistempun. Mutta v\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemmin Mikko n\u00e4ki aivan samassa paikassa pomppijan sen verran hyvin, ett\u00e4 saattoi todeta sen pitaksi. K\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 kyll\u00e4 lintu katosi taas niin, ettemme me muut n\u00e4hneet sit\u00e4 lainkaan. <\/p>\n Pittaa odotellessa muut lintuhavainnot olivat jo l\u00e4mmenneess\u00e4 aamussa j\u00e4\u00e4neet v\u00e4hiin, mutta olimme n\u00e4hneet useampia upeita perhoslajeja. Jotenkin ep\u00e4ilen, ett\u00e4 ainakin t\u00e4n\u00e4 aamuna oikea tapa n\u00e4hd\u00e4 pitta paremmin olisi ollut soittaa atrappia ja olla paikoillaan koko porukka \u2013 ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 lintu l\u00e4mp\u00f6kameralla. Ilmeisesti paikallisten ainoa tavoite oli kuitenkin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 aktiivinen, soidintava pitta, joka aika usein pit\u00e4\u00e4 kopsettaan oksalla istuen. Olisihan se ollut hienoa, mutta t\u00e4ll\u00e4 kertaa oli tyytymien aika surkeisiin havaintoihin.<\/p>\n Takaisin autolle k\u00e4velless\u00e4 n\u00e4imme nopeasti viherhylian ja kuulimme lyhyesti viikunakottaraisen hauskaa \u00e4\u00e4ntely\u00e4. Majapaikalle palattuamme l\u00f6ysimme pihasta pari viherkurkkumedest\u00e4j\u00e4\u00e4 ja p\u00e4\u00e4simme kuvaamaan hienosti poseerannutta siniselk\u00e4sieppoa. Sitten s\u00f6imme aikaisin ja ennen yht\u00e4 l\u00e4hdimme ajamaan simpanssikeskukselle.<\/p>\n Simpanssitrekkaus<\/b><\/p>\n Yhdelt\u00e4 keskukselle oli kokoontunut parisenkymment\u00e4 turistia, joille taas kerrottiin suojelualueesta sek\u00e4 simpansseista. Lopulta saimme seuraksemme oppaan sek\u00e4 kolme rangeria ja t\u00e4ll\u00e4kin kertaa saimme olla omana ryhm\u00e4n\u00e4mme. Sitten hypp\u00e4simme autoomme koko porukalla ja ajoimme vain pikkumatkan l\u00e4heisen jalkapallokent\u00e4n nurkalle. Norsujen aiheuttama vaara oli ilmiselv\u00e4sti t\u00e4\u00e4ll\u00e4 aikaisempaa suurempi, koska rynkkyjen lis\u00e4ksi mukana oli t\u00e4ll\u00e4 kertaa my\u00f6s konekiv\u00e4\u00e4ri.<\/p>\n L\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n vauhdikkaasti kulkeneen oppaamme Sethin per\u00e4ss\u00e4 ja t\u00e4ll\u00e4 kertaa emme joutuneet k\u00e4velem\u00e4\u00e4n kuin reilun vartin, kun jo t\u00f6rm\u00e4simme j\u00e4ljitt\u00e4jiin. Samalla n\u00e4immekin jo l\u00e4hipuussa liikett\u00e4, simpanssilauma oli aika korkealla puussa \u2013 valitettavasti.<\/p>\n Siirryimme simpanssipuun alle niit\u00e4 katselemaan mutta vain yksi hedelm\u00e4\u00e4 m\u00e4ssytt\u00e4nyt apina oli edes jollakin tavalla n\u00e4ytill\u00e4. Oppaamme kuitenkin kertoi, ett\u00e4 lauma oli ollut jo ainakin tunnin puussa sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 eli ne saattaisivat tulla alas ennen pitk\u00e4\u00e4. Hieman yll\u00e4tt\u00e4en my\u00f6s muut turistiryhm\u00e4t saapuivat samoja simpansseja katsomaan ja parilla japanilaisella oli kameravehkeetkin mukanaan. <\/p>\n Onneksi meid\u00e4n ei tarvinnut kovin kauan odottaa, kun ensimm\u00e4inen simpanssi laskeutui maahan. Oppaamme patisti meid\u00e4t kauhealla kiireell\u00e4 seuraamaan apinaa ja kuinka ollakaan itse kompastuin kaatuneen puun runkoon ja taitoin ranteeni k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 ymp\u00e4ri. Onneksi luut tuntuivat ehjilt\u00e4, joten en antanut t\u00e4m\u00e4n h\u00e4irit\u00e4 vaan singahdin apinan per\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 kuitenkin p\u00e4\u00e4tti kiivet\u00e4 l\u00e4hes seuraavaan puuhun ja tietysti niin nopeasti, ett\u00e4 kuvat j\u00e4iv\u00e4t saamatta.<\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n
![](\"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-content\/uploads\/2026\/03\/chimpanzee30.jpg\"){kind=link}