![\"\"](\"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-content\/uploads\/2026\/01\/brown-jay3.jpg\" "\\"ruskon\u00e4rhi\\"")
<\/a><\/p>\nOli viel\u00e4 aivan pime\u00e4\u00e4, kun Erick saapui hotellin edustalle, hypp\u00e4sin h\u00e4nen kyytiins\u00e4 ja pian ajoimme ulos San Josesta ja kohta jo ohitimme Cartagon sek\u00e4 Paraison kaupungit. Pikkuhiljaa alkoi aamu valjeta ja aloimme kivuta mutkaisia vuoristoteit\u00e4 ylemm\u00e4ksi kunnes lopulta parkkeerasimme El Copalille.<\/p>\n
Aloitimme retken tuttuun tapaan terassin edustalla olleelta ruokinnalta, jolla k\u00e4vi mukavasti tangaroita, parempiakin lajeja kuten keltalakki-, ruskop\u00e4\u00e4- ja ainakin yksi t\u00e4pl\u00e4tangara. Pihan kukkapuskissa p\u00f6rr\u00e4si pari lumilakkikolibria ja kuten edellisell\u00e4kin k\u00e4ynnill\u00e4mme, laskeutui l\u00e4hipuun latvukseen ruostehousuhaukka (bicolor). Lyhyesti n\u00e4kyi my\u00f6s pari tulikurkku- ja naamiotiaiskerttulia. <\/p>\n
Haukattuamme Erickin etuk\u00e4teen tilaaman aamiaisen l\u00e4hdimme kulkemaan mets\u00e4polkua, jonka suunnittelimme k\u00e4velev\u00e4mme ymp\u00e4ri. Eip\u00e4 aikaakaan, kun Erick alkoi nappailla \u00e4\u00e4nest\u00e4 lintuja ja vaikka lintuja ei juuri saatu n\u00e4kyville oli yksi ensimm\u00e4isist\u00e4 n\u00e4hdyist\u00e4 linnuista ruskokulmanapsija ja l\u00e4hes heti per\u00e4\u00e4n l\u00f6ytyi yksi toivelajini eli sinappitangara. Valitettavasti lintu katosi turhan pian ja kuvia en t\u00e4st\u00e4 kauniista mustakeltaisesta tangarasta saanut. <\/p>\n V\u00e4h\u00e4n lis\u00e4\u00e4 k\u00e4velty\u00e4mme \u00e4kk\u00e4sin yl\u00e4puoleltani oksan p\u00e4\u00e4lt\u00e4 touhuamasta omituisen n\u00e4k\u00f6isen linnun, jota ensin ep\u00e4ilin tikkaseksi, mutta kun lintu nosti p\u00e4\u00e4ns\u00e4 esiin oksan takaa n\u00e4in sen erikoisen nokan. Ep\u00e4ilin jo m\u00e4\u00e4ritt\u00e4neeni linnun mutta onneksi Erick l\u00f6ysi sen my\u00f6s pian ja varmisti ep\u00e4ilyni \u2013 oranokka! Havainto oli todella kova, Erickill\u00e4kin oli lajista vain yksi aiempi havainto.<\/p>\n Katseltuamme tovin er\u00e4\u00e4ss\u00e4 marjoja t\u00e4ynn\u00e4 olleessa latvassa vilahdelleita marjukoita, joista etenkin kauniit sinip\u00e4\u00e4marjukat sek\u00e4 pikkumarjukat pysyiv\u00e4t kameran linsseilt\u00e4 hyvin piilossa, jatkoimme k\u00e4vely\u00e4. Emme kuitenkaan kovin kauas p\u00e4\u00e4sseet, kun Erick l\u00f6ysi taas yhden toivelajini panamanvuoritangaran, joka oli tovin n\u00e4kyvill\u00e4 mutta varsin kaukana oksistossa.<\/p>\n K\u00e4vely jatkui ylemm\u00e4s vuoren rinnett\u00e4 mutta linnut olivat yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n v\u00e4hiss\u00e4. Leve\u00e4nokkamomotti, parit oliivi- sek\u00e4 yhdet t\u00e4pl\u00e4- ja isosirppikipuajat, ruskopystynokka (mexicanus), harmaakorvamuura, vaaleavilkkuper\u00e4 (sulphureipygius) ja punasilm\u00e4vireo ym. n\u00e4htiin mutta ritarijalokotka, k\u00e4kitrogoni, ruostepyrst\u00f6jakamari, s\u00e4\u00e4misk\u00e4kurkku- (cervinigularis) ja ruostetiaisorneero, vireo-, helmirinta- ja pari panamanpillimuuraa, tiheikk\u00f6luura ja mustap\u00e4\u00e4n\u00e4psy ym. vain kuultiin. <\/p>\n Loppumatkasta l\u00f6ysimme viel\u00e4 k\u00f6ynn\u00f6speukaloisen, keltarintatangaran, mustatangaran sek\u00e4 n\u00e4imme vilauksen mustalakkirastaasta. K\u00e4velymme oli sujunut aivan yli odotusten!<\/p>\n P\u00e4\u00e4sty\u00e4mme taas El Copalin rakennuksille nautimme ensin lounaan ja sitten tuijottelimme viel\u00e4 ruokintaa ja pihan l\u00e4hipuiden latvuksia. Vuoriviidakkohaukka n\u00e4kyi pikaisesti lennossa ja kuvattuani hetken kukkapuskissa p\u00f6rr\u00e4nneit\u00e4 rusko-orvokki- ja viherhapsukolibria, oli lopulta aika l\u00e4hte\u00e4 paluumatkalle.<\/p>\n Matkalla n\u00e4imme viel\u00e4 amerikanliitohaukan, muttemme oikein muuta. Lopulta selvisimme San Josen ruuhkista hotellilleni. Olimme tietysti jo sopineet jatkavamme samaa tahtia seuraavanakin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.<\/p>\n En jaksanut juuri muuta kuin k\u00e4yd\u00e4 l\u00e4heisess\u00e4 kaupassa ostamassa juomista ja jotain naposteltavaa ennen kuin simahdin hotellihuoneeseeni.<\/p>\n Bongailua<\/b><\/p>\n 18.11. tapasimme taas klo 4:30 ja l\u00e4hdimme nyt ajamaan kohti l\u00e4ntt\u00e4 ja tyynt\u00e4merta. Nautimme lopulta Tarcolesissa aamiaisen, jonka aikana Erick sai tiedon, ett\u00e4 aamun t\u00e4rkein – tai ainakin Erickille t\u00e4rkein \u2013 tavoitelaji oli edelleen paikalla. Niinp\u00e4 kohta ajoimme er\u00e4\u00e4n maatalon pihaan, jossa oli alueella oppaana toimiva Erickin kaveri meit\u00e4 vastassa. H\u00e4n oli onnistunut organisoimaan bongauksen maatilan alueella siten, ett\u00e4 se maksoi jonkin verran mutta rahaa meni n\u00e4in niin oppaalle kuin maanomistajallekin. Paikalle oli jopa varattu useampi pari saappaita, mik\u00e4 oli helpotus minulle sill\u00e4 mutapolkua ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 olisi p\u00e4\u00e4ssyt vaelluskengill\u00e4. Saappaita en ollut t\u00e4ll\u00e4 kertaa ottanut reissuun mukaan lainkaan.<\/p>\n Kohta k\u00e4velimme pikkuporukalla oppaan per\u00e4ss\u00e4 peltojen vieruksia rantaa kohti ja lopulta olimme paikalla, jossa tavoitelajimme oli ainakin hetki sitten viel\u00e4 ollut. Ihme kyll\u00e4 sit\u00e4 ei meinannut n\u00e4ky\u00e4, vaikka kyseess\u00e4 olikin melkoisen kookas lintu. Onneksi kohta \u00e4kk\u00e4simme linnun kyyristelem\u00e4st\u00e4 hieman pitemm\u00e4n kasvillisuuden keskelt\u00e4 ja siin\u00e4h\u00e4n se V\u00e4li-Amerikan kautta aikain ensimm\u00e4inen hietakurki oli!<\/p>\n Ihastelimme ja otimme tovin kuvia hietakurjesta kunnes lopulta l\u00e4hdimme k\u00e4pp\u00e4ilem\u00e4\u00e4n takaisin autoille p\u00e4in. Ohessa olimme n\u00e4hneet vain hyvin v\u00e4h\u00e4n muita lintuja, joista mainittavimpia lienev\u00e4t keltaniska-amatsonit. Autoille palattuamme \u00e4kk\u00e4sin yhden puun latvasta pari valko-otsa-amatsonia ja Erick hoksasi parin pensasmarjukoita (affinis) \u2013 eli sainpa min\u00e4kin eliksen.<\/p>\n Seuraavaksi jatkoimme muutaman kymment\u00e4 kilometri\u00e4 etel\u00e4\u00e4n Quebrada Amarillaan, jossa pian t\u00f6rm\u00e4simme tuttuun moottoripy\u00f6r\u00e4ll\u00e4 liikkuneeseen bongariin, joka oli ollut my\u00f6s hietakurkea katsomassa. T\u00e4m\u00e4 ei ollut l\u00f6yt\u00e4nyt toivelajiamme, mutta me emme juuri ehtineet autolta k\u00e4velem\u00e4\u00e4n, kun l\u00f6ysin jalohaukan muotoisen otuksen kaukaa er\u00e4\u00e4n kelon latvuksesta. Otin linnusta kuvia samalla, kun Erick l\u00e4hti hakemaan autosta kaukoputkea. Seuraavaksi kimpoilin itse Erickin k\u00e4velless\u00e4 n\u00e4kemien saksityrannien per\u00e4ss\u00e4 ja niinh\u00e4n siin\u00e4 k\u00e4vi, ett\u00e4 itse en n\u00e4hnyt tyranneja ja haukkakin oli kadonnut johonkin, kun palasimme paikalle. Moottoripy\u00f6r\u00e4bongari palasi paikalle sopivasti, kun l\u00f6ysimme taas jalohaukan viel\u00e4kin kauempaa puusta. T\u00e4st\u00e4 linnusta ei saanut putkellakaan tolkkua, ja kun paljastui, ett\u00e4 ensimm\u00e4isen tilanteen kuvissakin oli ampuhaukka, alkoi tilanne tuntua tukalalta.<\/p>\n Onneksi kohta \u00e4kk\u00e4simme keikarijalohaukan lent\u00e4m\u00e4st\u00e4 pellon p\u00e4\u00e4ll\u00e4 t\u00f6yht\u00f6karakara per\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Lopulta haukka laskeutui er\u00e4\u00e4n maatalouskoneen p\u00e4\u00e4lle, jossa p\u00e4\u00e4simme ihastelemaan sit\u00e4 putkella. Kun p\u00e4\u00e4simme seulomaan aukeaa kunnolla, l\u00f6ysimme ainakin 25 saksityrannia ja muutenkin lintuja oli mukavasti; muutama myskisorsa, sinisiipitavi, ruusukapustahaikaroita, pari liian kaukana ollutta kurmitsaa (minun mielest\u00e4ni amerikansellaisia mutta ihan satavarmaa m\u00e4\u00e4rityst\u00e4 emme saaneet), amerikantylli, amerikanjassana, huuteleva ruostevarpusp\u00f6ll\u00f6, pikkuvarpuskyyhkyj\u00e4, puna-aroja, v\u00e4liamerikanpikkutrogoni, pikkuraitatikka, panamannapsu, kaulussirkkusia (moreletti), preeria- ja ruohikkoturpiaaleja ym. <\/p>\n Sitten olikin aika l\u00e4hte\u00e4 paluumatkalle, jonka alkajaisiksi n\u00e4imme viel\u00e4 muuttohaukan ja hetken meren rantaa pitkin ajellessamme n\u00e4imme keisarifregattilintuja ja ruskopelikaaneja ja my\u00f6hemmin viel\u00e4 sirohiiri- ja amerikanliitohaukan.<\/p>\n Hotellille p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme oli aika kiitell\u00e4 Erick, jonka kanssa olin kahdessa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 saanut jopa 10 elist\u00e4 sek\u00e4 jokusen Costa Rican pinnan. Sitten oli pakko huilia hetki ja ottaa lopulta yhteys reissulla toimivaan kuljettajaan Pabloon, joka ei kuitenkaan meinannut mill\u00e4\u00e4n vastata viesteihini. Kun Pablo lopulta vastasi, kertoi h\u00e4n olevansa aivan kauheissa ruuhkissa, sill\u00e4 illalla oli Costa Ricalla San Josessa, viel\u00e4p\u00e4 aika l\u00e4hell\u00e4 hotelliani olevalla stadionilla todella t\u00e4rke\u00e4 jalkapallon MM-karsintaottelu. <\/p>\n Ryhm\u00e4 saapuu<\/b><\/p>\n Lopulta Pablo p\u00e4\u00e4si hotellilleni niin my\u00f6h\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 jouduimme unohtamaan suunnittelupalaverimme ja l\u00e4htem\u00e4\u00e4n saman tien hakemaan ryhm\u00e4\u00e4 lentoasemalta. Lopulta p\u00e4\u00e4simme ruuhkista ajoissa ja puolisen tunnin odottelun j\u00e4lkeen saapui nelihenkinen ryhm\u00e4 aulaan. Eik\u00e4 aikaakaan, kun olimme matkalla takaisin hotellille, jotta pitk\u00e4n matkan tehnyt porukka p\u00e4\u00e4sisi pian majoittumaan.<\/p>\n Illalla k\u00e4vimme viel\u00e4 ryhm\u00e4n kanssa pikaisesti sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 ja oli lopulta hyv\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 hieman heihin tutustumaan. Reissuporukka koostui p\u00e4\u00e4asiassa kuvaajista, joten reissun tahti tulisi tietysti nyt muuttumaan kovin erilaiseksi. Onneksi matkaohjelmassa oli t\u00e4ynn\u00e4 todella mielenkiintoisia kohteita, joilla lintuja ja muuta Costa Rican luontoa kyll\u00e4 p\u00e4\u00e4sisi kuvaamaani todella mukavasti leppoisammallakin tahdilla. Lopulta nukkumaan mentiin ajoissa koko porukka.<\/p>\n Ketsaalien mailla<\/b><\/p>\n 19.11. olin luvannut, ett\u00e4 mik\u00e4li aikaero haittaisi ryhm\u00e4l\u00e4isten nukkumista, olisin hotellin pihalla klo 6 ja 7 valmiina tekem\u00e4\u00e4n lyhyet k\u00e4velyt tavallisiin kaupungissa n\u00e4ht\u00e4viin lintuihin tutustuen. Eip\u00e4 ollut yll\u00e4tys, ett\u00e4 vain j\u00e4lkimm\u00e4iselle k\u00e4pp\u00e4ilylle tuli yksi henkil\u00f6 mukaan, sill\u00e4 matkav\u00e4symys takuulla painoi. San Josen vilkkaan liikenteen seassa lintuhavainnot j\u00e4iv\u00e4t reilun puolen tunnin k\u00e4velyill\u00e4 aika v\u00e4hiin mutta sainpa kuitenkin eliksen min\u00e4kin, kun muutama kanelitimanttikolibri n\u00e4kyi.<\/p>\n Hotelliaamiainen oli nautittu ennen yhdeks\u00e4\u00e4 ja tasalta l\u00e4hdimme Pablon kyydiss\u00e4 ajamaan kohti tuttua San Gerardo do Dotan ketsaalilaaksoa. Matkan varrella lintuhavaintoja ei pahemmin kertynyt mutta pari mukavaa kuitenkin, kun auton editse lensiv\u00e4t niin hammashaukka kuin amerikanvarpushaukka.<\/p>\n Ajoimme lopulta tulevan majapaikkamme ohi San Gerardo do Dotan laaksoon ja stoppasimme vasta tutulla Miriam\u2019s Cafella sy\u00f6m\u00e4\u00e4n ja aloittamaan lintujen katselu ja kuvailu. Oli mahtavaa p\u00e4\u00e4st\u00e4 kuvailemaan kolibreja ja tangaroita ruokaa odotellessa. Etenkin terhotikat sek\u00e4 tulikurkku- ja ruskopilvikolibrit saivat ansaitsemaansa ihailua osakseen. <\/p>\n Seuraavaksi jatkoimme viel\u00e4 iltap\u00e4iv\u00e4retkelle Savegren hotellin ruokinnalle jatkamaan yl\u00e4ng\u00f6n tyyppilajien kuvailua. Viherorvokki- (cyanotus), ruusukurkku- ja kipin\u00e4kolibrit, amerikanhiirihaukka, kaitanokkakipuaja, punarintakardinaali sek\u00e4 monet muut tutut lajit tulivat ikuistetuiksi niin verkkokalvoille kuin kameran muistikorteille. <\/p>\n Koska laaksossa oli tiety\u00f6t menossa, tavallaan \u201djouduimme viett\u00e4m\u00e4\u00e4n\u201d ruokinnalla pari tuntia. Lopulta k\u00e4velimme viel\u00e4 joen sillalle, josta n\u00e4imme purokerttulin sek\u00e4 pari koskinapsijaa ennen kuin Pablo poimi meid\u00e4t taas kyytiin ja l\u00e4hdimme palailemaan vuorten rinteit\u00e4 nousten yl\u00e4ng\u00f6lle, jossa majapaikkamme Paraiso Quetzal Lodge sijaitsi.<\/p>\n Saimme m\u00f6kit siten, ett\u00e4 ryhm\u00e4l\u00e4iset majoittuivat jyrk\u00e4n puutarhaisen rinteen alaosiin ja oma m\u00f6kkini oli aika kaukana yl\u00e4m\u00e4ess\u00e4 mets\u00e4n keskell\u00e4. Illalliselle menness\u00e4 sai jo maistiaista, millaista kiipeily\u00e4 oli luvassa jatkossakin.<\/p>\n Illalla k\u00e4velin viel\u00e4 pilkkopime\u00e4ss\u00e4 reilun tunnin k\u00e4velyn teit\u00e4 pitkin aina v\u00e4lill\u00e4 stoppailen ja ruskohelmip\u00f6ll\u00f6n \u00e4\u00e4nt\u00e4 kaiuttimesta soittaen. Ja kuinka ollakaan saapui t\u00e4m\u00e4 toivelistallani todella korkealla ollut p\u00f6ll\u00f6 vastailemaan atrappiini parin kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 majapaikaltamme. Valitettavasti en saanut p\u00f6ll\u00f6\u00e4 n\u00e4kyviin edes l\u00e4mp\u00f6kameralla, sill\u00e4 olisin todella halunnut n\u00e4hd\u00e4 t\u00e4m\u00e4n s\u00f6p\u00f6n helmip\u00f6ll\u00f6n n\u00e4k\u00f6isen otuksen.<\/p>\n 20.11. alun perin my\u00f6hemm\u00e4lle aamulle varaamamme ketsaaliretki oli vet\u00e4jien toiveesta aikaistettu alkamaan jo 5:15, jolloin hypp\u00e4simme Pablon kyytiin ja ajoimme v\u00e4h\u00e4n matkaa yl\u00e4nk\u00f6j\u00e4 pitkin maatilan reunaan, josta jatkoimme yh\u00e4 yl\u00e4m\u00e4keen kiiveten pienen katoksen alle odottelemaan ketsaalien saapumista avokadopuusta hedelmi\u00e4 napsimaan.<\/p>\n Oppaanamme toiminut David kertoi, ett\u00e4 yksi ketsaali oli jo puussa valmiiksi istuskelemassa ja l\u00e4mp\u00f6kameran avulla erotinkin sen m\u00f6ykkyn\u00e4 tihe\u00e4n puun keskell\u00e4. Eik\u00e4 mennyt kauankaan, kun se lenn\u00e4hti n\u00e4k\u00f6s\u00e4lle ja saimme ensimm\u00e4iset kuvat t\u00e4st\u00e4 upeasta mayaketsaalista.<\/p>\n Paikalle saapui v\u00e4h\u00e4n mattimy\u00f6h\u00e4sin\u00e4 toinenkin kuvaajaporukka ja vietimme paikalla laatuaikaa ketsaaleja kuvaillen aina kahdeksaan saakka ja n\u00e4imme lopulta seitsem\u00e4n eri pukuista ketsaalia, joista parilla oli komeat pitk\u00e4t pyrst\u00f6t. Kuvia tuli aivan tolkuttomasti, vaikka aamu olikin varsin h\u00e4m\u00e4r\u00e4 ja lintujen lentopyr\u00e4hdykset olivat aivan turhan nopeita, jotta olisimme saaneet toivomiamme kunnon lentokuvia.<\/p>\n Ketsaalien ihastelun lomassa olimme kuulleet liekkiniskaviiri\u00e4isen, k\u00e4kitrogonin ja pippurivireon mutta muuten aamun havainnot olivat j\u00e4\u00e4neet h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n v\u00e4hiin. Smaragditukaanikin (prasinus) oli piilotellut avokadopuussa niin uskomattoman taitavasti, ett\u00e4 oppaan lis\u00e4ksi vain min\u00e4 olin onnistunut sen n\u00e4kem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Loppup\u00e4iv\u00e4n vietimme Paraison pihamaastossa, jossa ensin tutustuimme kukkapuistoon ja sen lintuihin ja loppup\u00e4iv\u00e4n vietimme kuvausterassilla ruokintojen lintuja kuvaillen. Linnuille tuotiin aika ajoin uusia hedelmi\u00e4 popsittavaksi ja my\u00f6s maahan kylvettiin riisi\u00e4 ja tietysti vilin\u00e4\u00e4 riitti my\u00f6s kolibriruokinnoilla, joiden kukkiin my\u00f6s aika ajoin ruiskutettiin uutta sokerilient\u00e4 kolibrien litkitt\u00e4v\u00e4ksi.<\/p>\n Mukavimpia havaintoja olivat ainakin 15 valkokurkkupyyt\u00e4 pari amerikank\u00e4pytikkaa, k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n m\u00e4\u00e4r\u00e4 tulikurkku- ja huppukolibreja (spectabilis), muutama isosilkkitilhi, isojalkasirkut, pari keltahoususirkkua ym. <\/p>\n V\u00e4lill\u00e4 oli pakko k\u00e4yd\u00e4 puutarhassa jalkoja oikomassa ja havaintoja kertyi mm. kultakuvetilhist\u00e4, nokip\u00e4\u00e4sieppareista, sitruunakerttulista, kauniista kultakurkkumarjukkaparista ja panamantangarasta L\u00e4heiselt\u00e4 n\u00e4k\u00f6alatornilta n\u00e4kyi my\u00f6s panamanrastas sek\u00e4 t\u00f6yht\u00f6sieppari ja jossain vaiheessa taivaalla py\u00f6r\u00e4hti pieni parvi kastanjakiit\u00e4ji\u00e4 sek\u00e4 useampikin parvi amerikansepelkyyhkyj\u00e4.<\/p>\n 21.11. oli v\u00e4h\u00e4n kuin toisinto edellisp\u00e4iv\u00e4st\u00e4 mutta toisin p\u00e4in eli ensin kuvailimme lintuja pihapiiriss\u00e4 ja kuvausterassilla ja sitten lounaan j\u00e4lkeen suuntasimme ketsaaleja kuvaamaan. <\/p>\n Keli oli sateisempi mutta silti havaintoja ja kuvia kertyi pitk\u00e4lti samoista linnuista kuin edellisen\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Majapaikan tien varresta l\u00f6ysin my\u00f6s ainakin kuusi laulavaa peukaloiskerttulia mutta n\u00e4ist\u00e4 en kuvia saanut. <\/p>\n Osalla porukkaa k\u00e4vimme k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 majapaikan oman Colibri-mets\u00e4polun, jonka varrella havainnot olivat v\u00e4hiss\u00e4 mutta sent\u00e4\u00e4n punaorneero, okrapiivi, ruskolakkirastas, molempia silkkitilhi\u00e4, costaricanvireoita, liekkikerttuli ja mustaposki- sek\u00e4 suruvy\u00f6kerttuleita n\u00e4kyi.<\/p>\n Ketsaaliretkell\u00e4 satoi v\u00e4lill\u00e4 todella rankasti mutta ainakin nelj\u00e4 mayaketsaalia n\u00e4htiin ja saatiin ainakin jonkin verran erilaisia kuvia kuin edellisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4, vaikka taas oli varsin h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4.<\/p>\n Illallinen oli taas herkullinen kuten oli ollut edellisin\u00e4kin iltoina.<\/p>\n Matkanvarsiretkeily\u00e4<\/b><\/p>\n 22.11. Varhaisen aamun py\u00f6rimme viel\u00e4 Paraiso Quetzalin pihapiiriss\u00e4 ilman sen kummempia havaintoja mutta aamupalan j\u00e4lkeen oli tavarat pakattu autoon ja ajoimme l\u00e4heiselle Antennasille eli korkeimmalle kohdalle vuoristoa, mihin autolla p\u00e4\u00e4si. Onneksi keli ei ollut kovinkaan kylm\u00e4 ja huiput suojasivat mukavasti tuuleltakin. My\u00f6s pilvet olivat v\u00e4istyneet, joten ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t maisemat n\u00e4kyiv\u00e4t upeasti!<\/p>\n Huipulla linnut olivat todella tiukassa mutta pienell\u00e4 hakemisella onnistuimme n\u00e4hd\u00e4 lyhyesti niin laavajunkon kuin vuoripeukaloisenkin. Lis\u00e4ksi n\u00e4kyi tulikurkkukolibreja, lyijypuhkojia, pari nokip\u00e4\u00e4siepparia sek\u00e4 lennossa lyhyesti kyyhkyhaukka.<\/p>\n Matkamme jatkui l\u00e4pi maan entisen p\u00e4\u00e4kaupungin Cartagon, jonka linnoituksen n\u00e4imme vauhdista, it\u00e4\u00e4n ja taas tulevan majapaikkamme ohi aina Tranki Gardenille saakka. Olin hietakurkibongauksella tavannut aiemmin Rancho Naturalistalla oppaana toimineen bongarin, joka oli suositellut t\u00e4t\u00e4 paikkaa l\u00e4mpim\u00e4sti ja kun Pablo oli soittanut t\u00e4nne oli selvinnyt, ett\u00e4 pystyisimme nauttimaan paikalla my\u00f6s lounaan.<\/p>\n Pienten suunnistusvaikeuksien j\u00e4lkeen olimme perill\u00e4 Tranki Gardenilla, jonne ei ollut mit\u00e4\u00e4n opasteita mutta pihapiirist\u00e4 l\u00f6ytyi todella pitk\u00e4hiuksinen oppaamme (taas David). Tarjolla oli saman tien lounas, jonka nautimme hieman askeettisesti pihan terassilla pienen p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4 pienill\u00e4 muovijakkaroilla istuen. Lounas oli oikein maittava ja kokemus tuntui olevan ryhm\u00e4lle ikimuistoinen vaikka itse\u00e4ni alkuun v\u00e4h\u00e4n hirvittikin, ett\u00e4 mihin olin oikein porukan johdattanut.<\/p>\n Ruokailun j\u00e4lkeen David opasti meid\u00e4t alam\u00e4keen ensimm\u00e4iselle ruokintapaikalle, jonka p\u00e4\u00e4t\u00e4hte\u00e4 ei tarvinnut kauan odotella saapuvaksi riisitarjoilulle. Pienen pieni lymyr\u00e4\u00e4kk\u00e4 alkoi kohta k\u00e4yd\u00e4 hakemassa ev\u00e4st\u00e4 naposteltavaksi edest\u00e4mme.<\/p>\n Kun r\u00e4\u00e4kk\u00e4\u00e4 oli kuvailtu tarpeeksi jatkoimme Davidin per\u00e4ss\u00e4 kohti toista ruokintapaikkaa matkan varrella useita uusia reissulajeja havaiten. <\/p>\n Toisella ruokinnalla p\u00e4\u00e4t\u00e4htin\u00e4 olivat hedelm\u00e4nsy\u00f6j\u00e4t mutta my\u00f6s kyyhkyj\u00e4 ja siemensy\u00f6ji\u00e4 n\u00e4kyi mukavasti. Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 suuressa kukassa k\u00e4vi kertaalleen liekkikaulurikolibri imeksim\u00e4ss\u00e4. Mit\u00e4\u00e4n harmaakardinaalia (grandis) ja keltaper\u00e4turpiaalia kummempaa ruokinnoilla ei k\u00e4ynyt mutta paikka tarjosi kyll\u00e4 mukavan lajim\u00e4\u00e4r\u00e4n sek\u00e4 runsaasti kuvia tavallisista ruokintavieraista. Alkureissussa yl\u00e4ng\u00f6ill\u00e4 olimme tottuneet aivan eri lajistoon. <\/p>\n K\u00e4pp\u00e4illess\u00e4mme takaisin autollemme David n\u00e4ytti meille viel\u00e4 naaras lumilakki- ja panamansmaragdikolibrin sek\u00e4 panamanpallotanssijan. Olipas onni, ett\u00e4 olimme saaneet tiedon t\u00e4st\u00e4 mukavasta paikasta, jota voi kyll\u00e4 l\u00e4mpim\u00e4sti suositella.<\/p>\n Rancho Naturalista<\/b><\/p>\n Rancho Naturalistalle oli vain pikkumatka ja siell\u00e4 meid\u00e4t ohjattiin huoneillemme jonkun ei niin virallisen ty\u00f6ntekij\u00e4n toimesta, kun muita ei ollut paikalla. Puitteet olivat kyll\u00e4 komeat sill\u00e4 itsell\u00e4nikin oli huone siten, ettei tarvinnut avata kuin terassin ovi niin edess\u00e4 oli kolibriruokinnat ja parvelta avautui maisema hedelm\u00e4ruokinnoille sek\u00e4 niiden takana olleelle aukealle. Ruokinnalla n\u00e4kyikin saman tien panamankaklattajia sek\u00e4 mesi-, kruununeito- ja pensashohtokolibreja.<\/p>\n Koska meill\u00e4 oli nyt ohjelmassa hieman vapaata ja paikalla ei ollut kukaan sen kummemmin esittelem\u00e4ss\u00e4 aluetta, p\u00e4\u00e4tin l\u00e4hte\u00e4 itse ottamaan selv\u00e4\u00e4 mit\u00e4 alueella voisi omatoimisesti tehd\u00e4, meill\u00e4 kun oli t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ohjelman mukaan jatkossakin jonkin verran vapaata aikaa. Niinp\u00e4 kiertelin teit\u00e4 ja erilaisia polkuja Ranchon virallisia mets\u00e4polkuja etsien mutta netist\u00e4 ennen reissua l\u00f6yt\u00e4m\u00e4ni kartta oli surkea ja opasteet olemattomia. Siin\u00e4 ristiin rastiin k\u00e4velless\u00e4ni havaitsin pari mustasakua, s\u00e4\u00e4misk\u00e4kurkkuorneeron (cervinigularis) sek\u00e4 punanokkasirkkuja. Lopulta, kun ilta oli jo h\u00e4m\u00e4rtym\u00e4ss\u00e4, l\u00f6ysin parin majoitusk\u00e4mp\u00e4n takaa polkujen l\u00e4ht\u00f6paikan. <\/p>\n Koska viel\u00e4 ei ollut kiire illalliselle, p\u00e4\u00e4tin viel\u00e4 tarkistaa olisivatko polut ryhm\u00e4mme kuljettavissa vaiko turhan jyrk\u00e4t tai mutaiset. En ehtinyt kivuta polkua yl\u00f6sp\u00e4in kuin satakunta metri\u00e4, kun kuulin laulavan tuhkap\u00e4\u00e4nappaajan. <\/p>\n Palattuani majapaikalle l\u00f6ytyi respasta yksi paikan managereista, joka esitteli minulle taloa hieman tarkemmin ja l\u00f6ytyip\u00e4 talon olohuoneesta pari paikan opastakin, joista toinen, Saul, olisi oppaanamme seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. <\/p>\n Illallisen j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4tin l\u00e4hte\u00e4 viel\u00e4 ulos k\u00e4pp\u00e4ilem\u00e4\u00e4n ja katsomaan, l\u00f6ytyisik\u00f6 poluilta mielenkiintoisia otuksia, joita voisimme ryhm\u00e4n kanssa k\u00e4yd\u00e4 sitten katsomassa seuraavana iltana? Paikan toinen opas Taylor oli yll\u00e4tt\u00e4en l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 ulos samoilla aikeilla ja h\u00e4n yst\u00e4v\u00e4llisesti pyysi minut mukaansa. Niinp\u00e4 p\u00e4\u00e4sin tutustumaan polun varren asukkeihin h\u00e4nen ohjauksessaan. L\u00f6ysimmekin muutamia upeita tarantelloja, sammakoita ja muita otuksia sek\u00e4 kuulimme k\u00e4mpille palaillessamme viel\u00e4 viirumets\u00e4p\u00f6ll\u00f6nkin.<\/p>\n 23.11. aikaisin her\u00e4tty\u00e4ni k\u00f6mmin terassille, jonne Saulkin saapui klo 6:15. L\u00e4hes saman tien n\u00e4imme sinikruunumomotin (lessonii), joka valitettavasti sai aamupalansa nautittua ennen kuin ryhm\u00e4l\u00e4isemme saapuivat klo 6:30. Aloitimme aamun tutustumalla terassilta n\u00e4kyneisiin lintuihin Saulin opastuksella ja n\u00e4kyih\u00e4n niit\u00e4 mukavasti. Mainittavimpia havaintoja olivat meksikontulik\u00e4rki, pari viidakkotikkaa (rubiginosus), kaulurierakko-, kuoro- sek\u00e4 rusko-orvokkikolibri.<\/p>\n Kesken aamupalan sy\u00f6nnin Saul k\u00e4vi vinkkaamassa, ett\u00e4 pihapiirin per\u00e4ll\u00e4 mets\u00e4reunassa viime p\u00e4ivin\u00e4 viihtynyt erikoisuus oli nyt paikalla ja singahdin bongaamaan todella h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 istuskelleen ruosterintasiepparin elikseksi. Ajatuksissa oli n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 lintu tietysti ryhm\u00e4llekin my\u00f6hemmin mutta eip\u00e4 sit\u00e4 en\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kommin sitten n\u00e4kynytk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Aamupalan j\u00e4lkeen k\u00e4pp\u00e4ilimme hetken pihapiiriss\u00e4 havaiten vain ruutukurkkumuurasen ja munkkitanssijan (candei) turhan nopeasti sek\u00e4 pronssipyrst\u00f6kolibrin. Sitten jatkoimme pikkumatkan autolla alam\u00e4keen Ranchon toiselle lodgelle, jonka pihapiirist\u00e4 avautui upeat maisemat l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n. Pihapiiriss\u00e4 oli my\u00f6s runsaasti kolibrien suosimia violettikukkaisia verbenapuskia. <\/p>\n Kohta n\u00e4immekin vilaukselta rubiinikurkkukolibrin sek\u00e4 vihdoin my\u00f6s koiras lumilakkikolibrin. L\u00e4hipuissa n\u00e4kyi mukavasti tangaroita, joista varsin lyhyesti n\u00e4kyneet kerttuli-, s\u00e4ihkykerttuli- ja pilkkasiipitangara olivat parhaita mutta ihmetelt\u00e4v\u00e4\u00e4 riitti monen kirjavissa tavallisemmissakin lajeissa. Kohta l\u00f6ytyi n\u00e4ytille my\u00f6s kaunis v\u00e4liamerikanpikkutrogoni sek\u00e4 viirup\u00e4\u00e4kipuaja.<\/p>\n Sitten kello alkoikin olla yhdeks\u00e4n ja oli aika suunnata Rio Platanillon varteen etsim\u00e4\u00e4n seuraavaa tavoitelajiamme. Ensimm\u00e4isell\u00e4 stopilla k\u00e4pp\u00e4ilimme tovin jokivartta havaitsematta kuitenkaan juuri muuta kuin viherkalastajan. Niinp\u00e4 pian jatkoimme kauniiseen laaksoon jatkamaan jokivarsik\u00e4pp\u00e4ily\u00e4 mutta t\u00e4\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n ei tavoitelajiamme tavoitettu, joitakin ranta- ja virtakerttuleita ja koskinapsija sent\u00e4\u00e4n. Niinp\u00e4 lopulta palailimmekin taas alkuper\u00e4iseen paikkaan, jossa hajaannuimme koluamaan taas jokivartta eri suuntiin. Onneksi aika pian kuulimme vihellyksen ja Saul palasi luoksemme tyytyv\u00e4inen ilme naamallaan \u2013 h\u00e4n oli l\u00f6yt\u00e4nyt tavoitelajimme.<\/p>\n Hiivimme Saulin takana jonossa pienen sivupuron varteen, jonka pohjalla lopulta n\u00e4imme kaksi ruokailevaa aurinkokurkea. Valitettavasti ne s\u00e4ik\u00e4htiv\u00e4t meit\u00e4 ja lenn\u00e4htiv\u00e4t jokivarteen, jossa sitten seuraavan vajaan tunnin yritimme jallittaa niit\u00e4 kuvaushollille ja jollain tavalla lopulta onnistuimmekin, vaikka ojan pohjalla olikin taas varsin h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4.<\/p>\n Lounaan j\u00e4lkeen oli taas hieman vapaa-aikaa, sill\u00e4 olihan meill\u00e4 ollut varsin vauhdikas reissun aloitus. Tekemist\u00e4 oli kuitenkin helppo keksi\u00e4 itsekin, jos vain halusi, sill\u00e4 ei tarvinnut kuin menn\u00e4 terassille ruokintojen lintuja kuvaamaan ja osa k\u00e4yttikin tilaisuuden hyv\u00e4kseen, kun taas osa sai hieman lev\u00e4ht\u00e4\u00e4 tai katsella ja tarkistella jo otettuja kuvia tms.<\/p>\n Itse k\u00e4vin parilla k\u00e4pp\u00e4ilyll\u00e4 pihapiiriss\u00e4 ja onnistuin oppaiden vinkin avulla hoitamaan nk. kolibrialtailta pari rotkomuuraa \u00e4\u00e4neen. En kuitenkaan n\u00e4hnyt linnuista vilaustakaan, vaikka ne olivat varsin l\u00e4hell\u00e4. Yhden ryhm\u00e4l\u00e4isen kanssa k\u00e4vimme my\u00f6s etsim\u00e4ss\u00e4 reitin aika vastik\u00e4\u00e4n rakennetulle n\u00e4k\u00f6alatornille, mutta totesimme polun olevan turhan mutainen koko ryhm\u00e4n kuljettavaksi. Eiv\u00e4tk\u00e4 havainnotkaan oikein antaneet aihetta suunnata t\u00e4lle paikalle, vaikka tietysti varhain aamulla lintutilanne olisi voinut olla aivan toinen.<\/p>\n Illallisen j\u00e4lkeen teimme porukallamme viel\u00e4 \u00f6t\u00f6kk\u00e4retken polun varteen ja onnistuin kuin onnistuinkin n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ryhm\u00e4lle edellisiltana pohjustamamme h\u00e4m\u00e4h\u00e4kit, muutaman sammakon sek\u00e4 muun \u00f6t\u00f6k\u00e4n. Taskulampun valossa pime\u00e4\u00e4 polkua pitkin hitaasti k\u00f6ny\u00e4minen \u00f6t\u00f6k\u00f6it\u00e4 etsien oli varmasti ikimuistoinen kokemus ryhm\u00e4l\u00e4isille.<\/p>\n 24.11. pitk\u00e4n edellisillan takia aamun ohjelma oli sovittu alkavaksi aamupalalta, joten minulla oli aamulla aikaa l\u00e4hte\u00e4 kokeilemaan kunnon bongausta polkujen kaukaisimman nurkan n\u00e4k\u00f6alapaikalta, jossa Taylor oli edellisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 viikon tauon j\u00e4lkeen havainnut alueella laajalti liikkuneen huippuharvinaisen rillitanssijan.<\/p>\n L\u00e4hdinkin kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n polkua jo aamunelj\u00e4lt\u00e4 ja lopulta onnistuin surkean kartan ja huonojen opastusten avulla p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n n\u00e4k\u00f6alapaikalle sopivasti auringon noustessa. Matkalla en ollut havainnut kuin jokusen t\u00e4pl\u00e4rastaan. Ehdin olla paikalla kymmenkunta minuuttia ja kuulla mm. raitahaukkasen, amazonianmomotin, isonokkamuuran, savimuuria, ruutukurkkumuurasia, s\u00e4\u00e4misk\u00e4kurkkuorneeroja (cervinigularis) ja ruskoniskasirkkuja, mutta sitten alkoi sataa ja peli tuntui pelatulta. Yritin kuitenkin viel\u00e4 kiert\u00e4\u00e4 polkua ja soitella atrappia mutta valitettavasti en rillitanssijaa l\u00f6yt\u00e4nyt.<\/p>\n Lopulta palasin rivakkaa tahtia l\u00e4pim\u00e4rk\u00e4n\u00e4 jyrkki\u00e4, mutaisia ja nyt todella liukkaita polkuja v\u00e4lill\u00e4 h\u00f6lk\u00e4ten takaisin Rancholle, jonne ehdin kuin ehdinkin sopivasti aamupalalle.<\/p>\n Sadetta jatkui yh\u00e4, joten aamun ohjelma j\u00e4i l\u00e4hinn\u00e4 terassin antimiin tai muuten vain rennosti ottamiseen. Havainnoilta ei silti v\u00e4ltytty, sill\u00e4 terassin ruokinnoille oli saapunut nyt my\u00f6s violettisapeli- sek\u00e4 vihererakkokolibri ja puskissa n\u00e4kyi vilaukselta viherhapsukolibrikin.<\/p>\n Kiertelimme lounaaseen asti leppoisasti pihapiiriss\u00e4 mutta havainnot j\u00e4iv\u00e4t ruskokipuajaan. Omalla k\u00e4velyll\u00e4ni alalodgelle n\u00e4in viel\u00e4 korpirastaan ja ruskopystynokan (mexicanus) ja terassille palattuani viel\u00e4 pihapuussa vilahdelleet loisto- ja tulikurkkukerttulin mutta lounaan j\u00e4lkeen oli taas aika jatkaa kohti uusia seikkailuja.<\/p>\n Kuvailua matkalla<\/b><\/p>\n Ajomatkan varrelle olimme aikatauluttaneet stopin La Hoja Gardenille, joka oli aivan tien varressa ollut lintujen kuvauspaikka, jolla puitteet olivat kunnossa. Linnut olivat t\u00e4\u00e4ll\u00e4 todellakin kuin tarjottimella hyv\u00e4\u00e4 taustaa vasten. <\/p>\n Lajisto oli tavanomaista mutta p\u00e4\u00e4simme nyt kuvaamaan ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa mm. m\u00f6lymangrovekanaa (albiventris), turkoosi- ja isomesitangaroita, kastanja- ja seepiakultapyrst\u00f6j\u00e4 sek\u00e4 valkokulma- ja viitaraitatikkaa. P\u00e4\u00e4t\u00e4htin\u00e4 olivat kuitenkin tukaanit, sill\u00e4 mustanokka- ja rikkitukaania sek\u00e4 t\u00e4pl\u00e4arakaria p\u00e4\u00e4stiin nyt niin n\u00e4kem\u00e4\u00e4n kuin kuvaamaankin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa.<\/p>\n Ajomatka jatkui kuitenkin taas pian ja jossain Puerto Viejon nurkilla n\u00e4kyi myskisorsa ja s\u00e4\u00e4ksi lennossa, etel\u00e4amerikanhyyppi\u00e4 pienell\u00e4 kosteikolla ja sitten my\u00f6s ensimm\u00e4iset isot panamanaratkin lennossa.<\/p>\n Selva Verden tienoilla<\/b><\/p>\n Selva Verde Lodgelle saavuimme illan jo h\u00e4m\u00e4rtyess\u00e4, joten ohjelmaan ei en\u00e4\u00e4 kuulunut muuta kuin majoittuminen sek\u00e4 illallinen.<\/p>\n 25.11. aamu oli taas sateinen, joten lupaamilleni aamuk\u00e4velyille ei ollut menemist\u00e4. Itse k\u00e4vin v\u00e4h\u00e4n pihapiiriin tutustumassa, sill\u00e4 olin aiemmin ollut majoittumassa tien toisella puolella sijaitsevissa m\u00f6keiss\u00e4 ja liikkunut v\u00e4hemm\u00e4n lodgen puolella. Aamun havainnot j\u00e4iv\u00e4t ruskoviiri\u00e4iskyyhkyyn, sepelkalastajaan, punaotsa-amatsoneihin (autumnalis), pikkukipuajaan sek\u00e4 kastanjaselk\u00e4muuraan.<\/p>\n Pikaisen aamupalan j\u00e4lkeen otimme suunnan vajaan tunnin ajomatkan p\u00e4\u00e4h\u00e4n Cope\u2019s Gardenille, johon meille oli varattu aamun kuvaussessio pihapiiriss\u00e4 sijainneelle terassille sek\u00e4 my\u00f6skin k\u00e4vely l\u00e4himetsiss\u00e4 parien targettien per\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Cope’s Garden sijaitse yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n keskell\u00e4 pient\u00e4 kyl\u00e4\u00e4, mutta puutarha oli todella rehev\u00e4 ja ruokintapaikka aivan upea. Valitettavasti paikka oli taas hiukan h\u00e4m\u00e4r\u00e4 mutta lintuja todellakin riitti. Lajisto oli pitk\u00e4lti jo tuttua mutta oli kiva saada kuvia viinikyyhkyst\u00e4, epolettiarateista, oropendoloista, s\u00e4ihkymesitangaroista sek\u00e4 pitk\u00e4pyrst\u00f6- ja punaolkaturpiaaleista.<\/p>\n Kesken kuvailun Cope h\u00e4lytti meid\u00e4t kertaalleen pihatielle, kun taivaalla kaarteli komea valkohaukka ja sen yl\u00e4puolella todella korkealla viel\u00e4 ritarijalokotkakin. <\/p>\n Kunnon kuvailun j\u00e4lkeen jatkoimme pikkumatkan autolla siirtyen lyhyelle mets\u00e4reippailulle Copelta lainaamamme saappaat jalassa. Ensin k\u00e4vimme katsomassa komeaa t\u00f6yht\u00f6p\u00f6ll\u00f6paria ja sitten viel\u00e4 toisella polulla kultap\u00f6ll\u00f6paria. Ohessa ihmeteltiin my\u00f6s pieni\u00e4 lepakoita ja luotimuurahaisia ja n\u00e4imme my\u00f6s ensimm\u00e4isen tummam\u00f6lyapinan.<\/p>\n Takaisin puutarhaan palattuamme kuvailimme viel\u00e4 hetken terassilla mm. viherkalastajaa, mutta lopulta oli aika l\u00e4hte\u00e4 taas matkaan. <\/p>\n Ajoimme, matkalla muutaman oliivimerimetson n\u00e4hden, nyt l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 majapaikkaamme sijainneelle Frog\u2019s Heavenille, jossa meille oli tarjolla lounas.<\/p>\n Lounaan j\u00e4lkeen k\u00e4pp\u00e4ilimme oppaamme johdolla mets\u00e4polkuja l\u00e4hinn\u00e4 lintuja havainnoiden ja n\u00e4immekin mm. amerikaniibishaikaran, kesylaiskurin, vilaukselta nicaraguantikan, paksunokkasirkkusen ja pari muurahaistangaraa ym. Ohessa kuvailimme my\u00f6s puun rungolla roikkuneita pikkuaaltoselki\u00e4 sek\u00e4 ison lehden pureskelemalla majapaikakseen taitelleita valkohankkoja. Sitten stoppasimme pienen katoksen kohdalle, jossa oli vuorossa sammakoiden ja k\u00e4\u00e4rmeiden kuvausta. <\/p>\n Kohta oppaamme asetteli punasilm\u00e4lehti-, lasi- (Emerald Glass Frog), mansikka- ja vihernuolimyrkkysammakon yksi kerrallaan erilaisille lehdille kuvattaviksi. Kaikki kuvauskohteemme eiv\u00e4t olleet kauhean yhteisty\u00f6halukkaita vaan osa pomppi sinne t\u00e4nne tai sitten l\u00f6s\u00e4hti lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n lehden p\u00e4\u00e4lle, joten oppaamme oli varsin ty\u00f6llistetty saadakseen kuvauskohteemme poseeraamaan n\u00e4tisti.<\/p>\n Kun sammakot oli kuvattu ja valo k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4 v\u00e4hiin, oli k\u00e4\u00e4rmeiden vuoro. Ensin kuvasimme kahden eri v\u00e4rimuodon ripsipalmukyit\u00e4 ja lopulta viel\u00e4 komeaa boaa (Annulated Tree Boa).<\/p>\n Lopulta oli kuvailut kuvailtu ja palailimme majapaikallemme Selva Verde Lodgelle, kun ilta oli jo h\u00e4m\u00e4rtynyt. <\/p>\n 26.11. ohjelma jatkui tiukkana, sill\u00e4 aamulla jo ennen kuutta ajoimme pikkumatkan Puerto Viejoon ja Rio Sarapiquin rantaan, jossa hypp\u00e4simme pitk\u00e4\u00e4n jokiveneeseen ja l\u00e4hdimme oppaamme, taas yhden Davidin sek\u00e4 h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4, venekuskina toimineen Josen kyydiss\u00e4 jokiretkelle.<\/p>\n Heti liikkeelle l\u00e4hdetty\u00e4mme l\u00f6ytyi korkean puun latvustosta hoffmanninlaiskiainen, jollaista en ollut itsek\u00e4\u00e4n ennen n\u00e4hnyt ja kohta l\u00f6ytyi my\u00f6s pienehk\u00f6 silm\u00e4lasikaimaani. Valitettavasti kuvaamiseen oli viel\u00e4 kovin h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4. <\/p>\n Joella ei ollut paljon lintuja, mutta pian n\u00e4imme ensimm\u00e4iset amerikanrantasipit, amerikanharmaahaikaran, isosepel- sek\u00e4 muutaman isoviher- ja viherkalastajan. Sitten l\u00f6ysimme rantaviivasta pari rusorintakerttulia, eik\u00e4 aikaakaan, kun l\u00f6ytyi my\u00f6s komeasti esill\u00e4 ja kuvattavissa ollut aurinkokurki.<\/p>\n Seilasimme lopulta aika pitk\u00e4t p\u00e4tk\u00e4t jokea mm. amerikank\u00e4\u00e4rmekaulan, viher- ja isotiikerihaikaran, viheriibiksi\u00e4 ja naamiotityran sek\u00e4 hauskasti liaanin alla jonossa roikkuneita lepakoita havaiten, kunnes aloimme etsi\u00e4 sit\u00e4 kaikkein t\u00e4rkeint\u00e4 target-lajiamme, jonka haukansilm\u00e4inen Jose l\u00f6ysi suuren rungon alta ruokailemasta \u2013 amerikanuikkukanan! Seurailimme ja kuvailimme lintua pitk\u00e4n tovin, kunnes olimme l\u00e4hes La Selvan biologisen aseman tutun sillan alla. Sitten olikin aika l\u00e4hte\u00e4 paluumatkalle, joka sujuikin vauhdikkaasti ja lopulta olimme l\u00e4hes minuutilleen aikataulussa takaisin autollamme. Parituntinen oli mennyt nopeasti hyv\u00e4ss\u00e4 opastuksessa!<\/p>\n K\u00e4vimme aamupalalla ja hieman vaihtamassa varustusta Selva Verdell\u00e4 ja ohessa kuvasin pihassa vihernappaajan. Sitten jatkoimme taas autolla vajaan tunnin matkan ja perille saapuessamme alkoi sataa.<\/p>\n L\u00f6ysimme pihasta paikan omistajan, mutta alkuun jouduimme pit\u00e4m\u00e4\u00e4n sadetta katoksen alla ja katselemaan muutamien kesyjen arapapukaijojen touhuilua. Sateen tauottua pihapiirist\u00e4 l\u00f6ytyi muutamia kapusiiniapinoita, joille omistaja kohta saapui viskomaan p\u00e4hkin\u00f6it\u00e4. Lopulta h\u00e4n viittoi meit\u00e4 seuraamaan itse\u00e4\u00e4n ja ilmeist\u00e4 poikaansa.<\/p>\n Is\u00e4 ja poika alkoivat huudella yksitoikkoista ”Lapalapalapa” -huutoa ja jokunen ara l\u00e4htikin seuraamaan meit\u00e4. K\u00e4velimme aukealle, jossa oli pari istumaortta papukaijoille ja poika alkoi k\u00e4vell\u00e4 aukeaa rimojen v\u00e4lill\u00e4 houkutellen ruoka-annosten ja huutelunsa avulla aroja lent\u00e4m\u00e4\u00e4n aina aukean poikki rimalta toiselle. Me j\u00e4rjest\u00e4ydyimme ottamaan lentokuvia aroista \u2013 sit\u00e4 vartenhan t\u00e4nne oli tultu…<\/p>\n Tietysti saman tien alkoi taas sataa kaatamalla ja vaikka aroista kuvia saatiinkin oli niist\u00e4 moni puna- ja panamanaran risteymi\u00e4. Paikallahan oli tarinoiden mukaan alkanut aikanaan yksi sekalainen arapariskunta tuottaa poikasia, jotka eiv\u00e4t kuulemma onneksi olleet lis\u00e4\u00e4ntymiskykyisi\u00e4. Mutta ilmeisesti t\u00e4m\u00e4 yksi pariskunta oli ollut varsin tuottoisa, sill\u00e4 n\u00e4it\u00e4 risteymi\u00e4 oli ainakin n\u00e4iden kesyjen lintujen joukosta valtaosa. Itse asiassa puna-aran n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 lintuja oli nyt paikalla vain muutama ja panamanaroja yksi. Ja jostain syyst\u00e4 n\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t olleet oikein innokkaita lent\u00e4m\u00e4\u00e4n orrelta toiselle vaan lentokuvamahdollisuuksia tarjoutui l\u00e4hinn\u00e4 vain risteymist\u00e4. Onneksi sent\u00e4\u00e4n pari tilannetta syntyi molemmista aidoista lajeistakin.<\/p>\n Kertaalleen paikalla k\u00e4vi isompi parvi puna-aroja ja muutama panamanarakin mutta kohta lennossa oli taas pelkki\u00e4 risteymi\u00e4. Ja sitten sade sen kuin vain kiihtyi. Lounaan s\u00f6imme matkan varrella Soda Marieloksen idyllisess\u00e4 ravintolassa ja iltap\u00e4iv\u00e4n pidimme aika pitk\u00e4lti sadetta lodgella.<\/p>\n Illemmalla k\u00e4vin l\u00e4hikaupassa k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 mutta taas vaihteeksi alkoi sataa aivan kaatamalla ja kastuin aivan l\u00e4pim\u00e4r\u00e4ksi. Illallisen nautimme taas lodgen ravintolassa.<\/p>\n 27.11. aamu oltiin viel\u00e4 Selva Verdess\u00e4 ja keli antoi kiert\u00e4\u00e4 pihassa ollutta mets\u00e4polkuakin. Kiersin sen ensin h\u00e4m\u00e4riss\u00e4 itsekseni havaiten mm. vihernuolimyrkkysammakoita, muutaman panamanjuoksukyyhkyn sek\u00e4 ravintolan edustan mets\u00e4st\u00e4 l\u00f6ytyneen tulip\u00e4\u00e4kerttulin. Sitten kiersimme samaisen lenkin viel\u00e4 pikkuporukalla ja p\u00e4\u00e4simme kuvaamaan munkkitanssijaa (candei) ja n\u00e4imme id\u00e4npiivin. <\/p>\n Aamupalan j\u00e4lkeen oli taas aika pakata auto ja kiiruhtaa l\u00e4heiselle Dave & Davesin kuvauspaikalle, joka meille oli varattuna. Olimme onneksi Pablon avulla saaneet retkemme alkamaan jo klo 9:30, jolloin tapasimme pihassa oppaamme – nuoremman Daven (varmaan hekin olivat molemmat oikeasti Davideja?).<\/p>\n Kuvailimme niin puutarhassa olleella kuvauskatoksella kuin terassin kolibriruokinnoilla ja lajisto oli meille jo pitk\u00e4lti tuttua aikaisemmilta kohteiltamme. Dave oli todella mainio opas ja kertoili mukavia tarinoita niin puutarhan kasvatuksen historiasta kuin muustakin. Taas kuvattiin m\u00f6lymangrovekanaa (albiventris), tukaaneja, t\u00e4pl\u00e4arakaria, samoja tikkoja ja kolibreja, joista uutena n\u00e4kyi nyt suomukolibriakin sek\u00e4 mm. muurahaistangaroita, naaras s\u00e4ihkymesitangaraa ja viherkardinaalia.<\/p>\n Itsell\u00e4ni meni kamera kaikista sateista aiemmin selvitty\u00e4\u00e4n yht\u00e4kki\u00e4 totaalisen huuruun ja jouduin k\u00e4pp\u00e4ilem\u00e4\u00e4n puutarhassa kameraa pitk\u00e4st\u00e4 aikaa paistaneeseen aurinkoon osoittaen. Onneksi huurut l\u00e4htiv\u00e4t aika nopeasti mutta t\u00e4ll\u00e4 aikaa muu porukkamme oli n\u00e4hnyt ruokinnalla k\u00e4yneen tairan.<\/p>\n Parin tunnin kuvailun j\u00e4lkeen kiittelimme Daven ja l\u00e4hdimme taas matkaan ja ajoimmekin aika rivakkaa tahtia, matkalla muuttohaukan n\u00e4hden, pikkuteit\u00e4 kierrellen ja lopussa heikompia ja heikompia teit\u00e4 ylemm\u00e4s nousten aina Juan Castro Blancon ja Poasin kansallispuistojen v\u00e4liss\u00e4 sijainneelle Bosque de Pazille. <\/p>\n Bosque de Paz<\/b><\/p>\n Perille Bosque de Pazille p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme meid\u00e4t ohjattiin huoneisiimme ja sitten olikin vuorossa lounas, jolle ehti\u00e4ksemme olimme joutuneet pit\u00e4m\u00e4\u00e4n kiirett\u00e4.<\/p>\n Majapaikan pihalla oli ruokintoja, joilla n\u00e4kyi heti mm. mustasakuja sek\u00e4 hopeakurkkutangaroita ja terassilla olleilla kolibriruokinnoilla oli melkoinen vilin\u00e4 \u2013 niill\u00e4 k\u00e4vi vihererakko-, vihers\u00e4ihky-, violettisapeli- ja purppurapilvikolibreja sek\u00e4 mik\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4 my\u00f6s pari costaricanhankokolibria, joista toinen oli k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n kaunis koiraslintu! <\/p>\n Pihan kukkapuskissa p\u00f6rr\u00e4si surukolibri, joten kolibrien parissa menikin sitten koko loppu p\u00e4iv\u00e4. Talon todella mukavat is\u00e4nn\u00e4t auttoivat meit\u00e4 tuomalla terassin edustalle kolibreille hienoja kukkia. Pihassa n\u00e4kyi my\u00f6s mustafiivej\u00e4, sammaltangaroita ja huppuviuhkakerttuli.<\/p>\n Illallisen j\u00e4lkeen kokoonnuimme pikkuporukalla pihaan, jossa is\u00e4nn\u00e4t l\u00e4htiv\u00e4t hiipim\u00e4\u00e4n orkideapuutarhan suuntaan ja me seurasimme per\u00e4ss\u00e4. Pienen hakemisen j\u00e4lkeen joku ainakin luuli n\u00e4hneens\u00e4 jonkin vilahduksen puutarhan varjoissa mutta mit\u00e4\u00e4n ei saatu n\u00e4kyville. Sama toistui useampaankin kertaan kunnes lopulta toisesta is\u00e4nn\u00e4st\u00e4 n\u00e4ki ett\u00e4 nyt oli tosi kyseess\u00e4. H\u00e4n viittoili meid\u00e4t luokseen ja onnistuimmekin pian n\u00e4kem\u00e4\u00e4n h\u00e4nen l\u00f6yt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 linnun \u2013 suomuluura v\u00e4risytteli hetken siipi\u00e4\u00e4n pienen kiven p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja katosi sitten sekunnissa varjoihin. <\/p>\n K\u00e4vin t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen viel\u00e4 ulkoiluttamassa l\u00e4mp\u00f6kameraa paikalla ja n\u00e4inkin yhden tai kaksi suomuluuraa mutta oli jo aivan liian pime\u00e4\u00e4. Joitain tunnistamattomia rastaita n\u00e4in my\u00f6s mutta muuten havainnot j\u00e4iv\u00e4t muutamiin nukkuviin pikkulintuihin sek\u00e4 ylitseni lent\u00e4neeseen p\u00f6ll\u00f6n tapaiseen.<\/p>\n 28.11. k\u00e4vin taas aamulla ani varhain etsim\u00e4ss\u00e4 suomuluuraa ja n\u00e4inkin taas vilauksen mutta viel\u00e4k\u00e4\u00e4n en saanut lintua kunnolla hollille. <\/p>\n P\u00e4iv\u00e4 oli taas todella sateinen. Onneksi olimme jo edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuvanneet kolibreja oikein antaumuksella, sill\u00e4 valo oli nyt todella v\u00e4hiss\u00e4. Lis\u00e4ksi sateella linnut tuppasivat vain kyhj\u00f6tt\u00e4m\u00e4\u00e4n jossain sateen suojissa.<\/p>\n K\u00e4vimme Pablon kanssa tutustumassa alueen polkuverkostoon, joka olikin sen verran hyv\u00e4ss\u00e4 kunnossa, ett\u00e4 my\u00f6hemmin uskaltauduimme polkuja kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n erilaisilla kokoonpanoilla. Osa porukasta halusi ottaa polkujen k\u00e4pp\u00e4ilyn ehk\u00e4 enemm\u00e4n kuntoilun kannalta ja osan kanssa edettiin hyvinkin rauhallisesti ja varovaisesti, mik\u00e4 oli tietysti parempi luonnon havainnointia ajatellen.<\/p>\n Lopulta k\u00e4pp\u00e4ilin itse eri polkuja useampaan kertaan ja havaintoja kertyi mm. aurinkokurjesta, kaulushaukkasesta, punanaamaorneerosta, rillilattanokasta, t\u00f6yht\u00f6siepparista, useista pilvimets\u00e4sieppareista, rosvorastulista, lyijyrastaista, okrapeukaloisista, hippi\u00e4is-, kiipij\u00e4- ja huppuviuhkakerttuleista sek\u00e4 parista kauluspekarista.<\/p>\n Lounaalla ollessamme tuli yksi is\u00e4nnist\u00e4, sopivasti ennen j\u00e4lkiruokaa, kertomaan ett\u00e4 pihalla oli k\u00e4kitrogoni kuvattavissa. Pitih\u00e4n se tietysti k\u00e4yd\u00e4 t\u00e4m\u00e4 esij\u00e4lkiruoka hoitamassa. Itsek\u00e4\u00e4n en ollut koskaan ennen lajia n\u00e4hnyt, kuullut kyll\u00e4 vaikka kuinka monta. <\/p>\n Loppup\u00e4iv\u00e4 sujui sateiden v\u00e4lill\u00e4 kolibreja kuvaillen ja l\u00f6ytyip\u00e4 puskista yksi s\u00e4lepyrst\u00f6kolibrikin. Ruokinnalla puolestaan piipahti yli kahdenkymmenen valkokuonokoatin touhukas porukka.<\/p>\n Illallisen juuri p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 meid\u00e4t h\u00e4lytettiin katsomaan ruokintaa taskulampun valossa, kun siell\u00e4 oli muutama pesukarhu ev\u00e4st\u00e4m\u00e4ss\u00e4. My\u00f6hemmin pieni porukka oli taas h\u00e4m\u00e4riss\u00e4 luurajahdissa ja onnistuin kuin onnistuinkin saada jonkinlaiset kuvat suomuluurasta ennen kuin se lenn\u00e4hti tien yli mets\u00e4n siimekseen.<\/p>\n 29.11. aamu vietettiin viel\u00e4 Bosque de Pazilla. Ani varhain n\u00e4in taas vilauksen suomuluurasta, mutta sitten alkoi taas sataa. K\u00e4vin viel\u00e4 ennen aamupalaa sateita uhmaten kiert\u00e4m\u00e4ss\u00e4 parhaaksi kokemani mets\u00e4lenkin ja onnistuinkin l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n mukavan sekaparven, jossa oli muiden kerttuleiden seassa mm. liekki-, naamiotiais- sek\u00e4 juovap\u00e4\u00e4kerttuli (melanotis).<\/p>\n Sateiden v\u00e4liss\u00e4 tietysti kuvailtiin kolibreja, mutta lopulta oli aika taas pakata auto ja l\u00e4hte\u00e4 liikenteeseen.<\/p>\n Ajoa ei taaskaan ollut matkallisesti paljon mutta sataankin kilometriin menee n\u00e4ill\u00e4 mutkaisilla vuoristoteill\u00e4 helposti pitk\u00e4lti yli pari tuntia. Matkan varrella lounastimme mukavassa pikkuravintolassa Cafe Milassa, jossa ruokinnalla k\u00e4vi mm. sitruuna- ja keltakruunumarjukoita.<\/p>\n Sitten ajo jatkui jo hieman tasaisemmissa merkeiss\u00e4 ja maalaismaisemassa n\u00e4imme mm. nauruhaukan ja t\u00f6yht\u00f6karakaroja. Kohta alkoi maisemassa siint\u00e4\u00e4 Arenalin tulivuori, josta piti pys\u00e4hty\u00e4 ottamaan jokunen maisemakuvakin.<\/p>\n Arenalin alueella<\/b><\/p>\n Lopulta olimme kivunneet Arenalin tyvelle ja parkkeerasimme Lost Iguana Resortin pihaan. Saimme taas k\u00e4mp\u00e4t siten, ett\u00e4 pari meist\u00e4 kiipesi aivan toiselle puolelle jyrkk\u00e4\u00e4n yl\u00e4m\u00e4keen kuin toiset. Itselleni tietysti osui se pitempi rasti…<\/p>\n Iltaohjelmaa ei ollut, joten olin itse ajatellut tutustua puutarhan antiin mutta huoneeni terassilta aukeni niin upea maisema Arenalin tulivuorelle ja l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n, ett\u00e4 jumahdinkin terassille istuskelemaan. Lis\u00e4ksi l\u00e4himm\u00e4n puun latvusto oli aivan t\u00e4ynn\u00e4 marjoja ja niit\u00e4 oli sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 iso joukko erilaisia v\u00e4rikk\u00e4it\u00e4 tangaroita ja muita lintuja. Pieness\u00e4 ajassa n\u00e4inkin puussa mm. s\u00e4ihkykerttuli-, keltalakki- ja rusosiipitangaroita sek\u00e4 panamanl\u00f6rpp\u00f6tangaran (carmioli) monien tavallisempien lajien lis\u00e4ksi.<\/p>\n Lopulta ehdin ihan pienelle k\u00e4velyllekin ja kolibripuistosta l\u00f6ysin muutaman aarnihokon mutta sitten alkoikin taas sataa ja kiiruhdin takaisin terassille istuskelemaan.<\/p>\n 30.11. Aamulla taas satoi mutta onneksi laitoin terassilla Merlinin p\u00e4\u00e4lle, kun kuulin oudon kuuloista monotonista laulua talon toiselta puolelta. Merlin ehdotti lajiksi harvinaista kaljumuuraa, joten kuuntelin heti muutamia \u00e4\u00e4nityksi\u00e4 ja neh\u00e4n t\u00e4sm\u00e4siv\u00e4t. Kiiruhdin talon toiselle puolelle soittelemaan atrappia ja puolen tunnin yritt\u00e4misell\u00e4 sain lopulta linnun n\u00e4kyville ja jopa pari surkeaa kuvaakin otettua pime\u00e4n puskan keskell\u00e4 kunnon kaatosateessa. Onneksi pystyin jallittamaan lintua terassini katon suojasta. Kuulin touhun ohessa lyhyesti my\u00f6s tiheikk\u00f6luuran ja savumuuran. Mutta t\u00e4ss\u00e4 aamu sitten menikin enk\u00e4 siis ehtinyt lainkaan terassia edemm\u00e4ksi.<\/p>\n Aamupalan j\u00e4lkeen suuntasimme La Fortunaan matkalla pikkut\u00f6yht\u00f6harakkaparven ja tummaraitahaukan n\u00e4hden ja siell\u00e4 kurvasimme Sloth Territoryn pihaan, jossa pienen odottelun j\u00e4lkeen tapasimme oppaamme. H\u00e4nen per\u00e4ss\u00e4\u00e4n l\u00e4hdimme kulkemaan mets\u00e4polkuja, jonne oli jo aikaisin aamulla oppaiden toimesta laitettu lippuja osoittamaan suuntaa, jossa oli ollut laiskiainen puussa. <\/p>\n Ensimm\u00e4inen laiskiainen oli kohtuullisen hyvin n\u00e4kyviss\u00e4 ja se oli taas kaksivarvaslaiskiainen. Loput, jotka kaikki olivat hallavalaiskiaisia, olivat kuitenkin todella korkealla puiden latvustoissa, joten niit\u00e4 ei juuri p\u00e4\u00e4sty kuvaamaan. Oppaamme kuitenkin n\u00e4ytti polun varrelta meille my\u00f6s mukavasti muita elukoita, joista parhaat linnut olivat ritarihaukka, pari ruostepyrst\u00f6jakamaria, leve\u00e4nokkamomotti, munkkitanssijapari (candei) jne. Itse onnistuin n\u00e4kem\u00e4\u00e4n my\u00f6s tarhaturpiaalin, vuorivihernappaajan ja lapionapparin (flavotectus) sek\u00e4 kuulemaan kaluunak\u00e4en.<\/p>\n Lis\u00e4ksi oppaamme (jonka nimi ei valitettavasti j\u00e4\u00e4nyt mieleen, koska se ei ollut David) n\u00e4ytti meille mansikkasammakoita sek\u00e4 kahta lajia lasisammakoita. Osan k\u00e4velyst\u00e4 satoi taas aivan kaatamalla mutta onneksi sade loppui yht\u00e4 nopeasti kuin oli alkanutkin.<\/p>\n Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 k\u00e4vimme k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 Lost Iguana Resortin oman Puma-polun, jonka varrella havaitsimme todella v\u00e4h\u00e4n lintuja mutta pikkukipuajan ja ruskopeukaloiskertun kuitenkin. Lodgen puistoon palattuamme n\u00e4imme viel\u00e4 nauhapyrst\u00f6tyrannin ja itse n\u00e4in ohitseni kiit\u00e4neen keijukolibrin.<\/p>\n Loppuilta meni taas terassilla istuskellessa ja se kannatti sill\u00e4 marjapuussa k\u00e4vi pari bambukasikkia k\u00e4\u00e4ntym\u00e4ss\u00e4 tuttujen tangaroiden ja tukaanien ohella. Raita- ja mustarintapeukaloiset jaksoivat laulaa illallakin, vaikka yleisesti tuntui, ettei oikein mik\u00e4\u00e4n muu laulanut aamullakaan. <\/p>\n Illallinen nautittiin taas lodgen ravintolassa, jonka j\u00e4lkeen oli mukava ottaa rennosti upeassa k\u00e4mp\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n 1.12. aamulla satoi taas kaatamalla ja kaljumuurakin oli \u00e4\u00e4ness\u00e4 vain pariin kertaan. Sateen hetkeksi tauottua k\u00e4pp\u00e4ilin hetken puutarhassa ja ehdin n\u00e4hd\u00e4 lyhyesti mustahaiven- sek\u00e4 varjosafiirikolibrin mutta sitten alkoi taas sataa. <\/p>\n Aamupalan aikaan keli parani ja uskaltauduimme pysym\u00e4\u00e4n suunnitelmassamme ja ajoimme vain reilun kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n Mistico Parkiin, jonka p\u00e4\u00e4polkua l\u00e4hdimme kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Aika pian l\u00f6ysimme ensimm\u00e4isen lintuparven, jossa oli mukana vartiotangarapariskunta sek\u00e4 useita panamanl\u00f6rpp\u00f6tangaroita (carmioli). <\/p>\n N\u00e4imme my\u00f6s mm. panamansuomu- ja t\u00e4pl\u00e4kipuajan, vaaleavilkkuper\u00e4n (sulphureipygius) ja rusolakkimarjukoita kunnes taas alkoi sataa. Onneksi sade loppui ennen ensimm\u00e4ist\u00e4 riippusiltaa ja p\u00e4\u00e4simme ottamaan silloilta odottamiamme maisemakuvia. <\/p>\n Polku oli todella upea ja onneksi varsin helppokulkuinen, mutta hieman pidempi kuin olimme ajatelleet. Yhdell\u00e4 lukuisista riippusilloista p\u00e4\u00e4simme kuvaamaan isosakua ja taas useita siltoja ylitetty\u00e4mme l\u00f6ytyi sitten toinenkin lintusekaparvi, jossa oli ainakin kerttupuu- (anabatinus), viirulakki- ja vireomuuria, ruutukurkku- ja liuskemuurasia sek\u00e4 joku huiskijan n\u00e4k\u00f6inen, joka n\u00e4kyi maassa puskien taakse vilahtamassa aivan liian nopeasti. Parven jatkettua matkaansa tupsahti yl\u00e4puolellemme viel\u00e4 partanunnakin. Emmek\u00e4 pitk\u00e4lle ehtineet k\u00e4vell\u00e4, kun kuulin tuttua rotkomuuran laulua. Ja ennen parkkipaikalle palaamistamme n\u00e4imme viel\u00e4 amazonianmomotin.<\/p>\n Seuraavaksi k\u00e4vimme viel\u00e4 kiipeilem\u00e4ss\u00e4 k\u00e4mpill\u00e4mme, josta onneksi matkatavaramme k\u00e4ytiin hakemassa golfk\u00e4rryn tapaisilla respan edustalle. Sitten pakkasimme taas tavarat autoon ja l\u00e4hdimme matkaan kohti pohjoista.<\/p>\n Laguna Lagarto<\/b><\/p>\n Edess\u00e4 oli taas parin tunnin ajomatka, jonka varrella n\u00e4kyi pari amerikanliitohaukka sek\u00e4 jokunen puna- ja panamanara ym. Lounaalle stoppasimme loppumatkasta Cuyitoon, jossa mukavassa maalaismilj\u00f6\u00f6ss\u00e4 n\u00e4imme ruokapaikan viereisell\u00e4 kostealla pellolla mm. viheriibiksi\u00e4, punavihelt\u00e4j\u00e4sorsaparven, isotiikeri-, viher-, lumi- ja pari sinihaikaraa sek\u00e4 amerikanjassanan ja puissa lyijytrogonin. Pablo oli taas osannut valita meille loistavan ruokapaikan – ja n\u00e4m\u00e4 matkanvarsiruokailut olivat lis\u00e4ksi poikkeuksetta olleet herkullisia – ja edullisia.<\/p>\n N\u00e4imme loppumatkasta viel\u00e4 tutulla l\u00e4t\u00e4k\u00f6ll\u00e4 pari k\u00e4\u00e4pi\u00f6uikkua ja kohta kurvasimme tutun Laguna Lagarto Lodgen pihaan. Saimme pian huoneemme ja p\u00e4\u00e4simme tutustumaan t\u00e4h\u00e4n meid\u00e4n viimeiseen majapaikkaamme, jossa olisimme kolme y\u00f6t\u00e4. <\/p>\n Lagarton pihassa tepasteli runsaasti aarnihokkoja sek\u00e4 v\u00e4liamerikanaguteja. Terassilla oli kuvaamassa suuri brittiporukka, joten emme kehdanneet h\u00e4irit\u00e4 heit\u00e4 vaan tutustuimme pihamaastoon ja yll\u00e4tt\u00e4en pihan per\u00e4lt\u00e4 l\u00f6ytyi toinen ainakin l\u00e4hes yht\u00e4 hyv\u00e4 kuvauskatos, jolla my\u00f6s oli mukavasti lintuja kuvattavaksi. Jotenkin emme olleet pari vuotta aiemmin paikalla ollessamme t\u00e4t\u00e4 katosta hoksanneet.<\/p>\n Ilta alkoi kuitenkin pian h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4, joten lopulta paremmat havainnot j\u00e4iv\u00e4t pariin \u00e4\u00e4ntelev\u00e4\u00e4n kanelibekardiin sek\u00e4 yhteen id\u00e4npiiviin.<\/p>\n 2.12. aamusta k\u00e4vin varhain k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 v\u00e4h\u00e4n teit\u00e4 pitkin eri suuntiin ja n\u00e4in korpirastaan ja kuulin kaulushaukkasen. Muuten aamupuolella retkeily jatkui samaan tapaan kuin edellisiltana, sill\u00e4 brittiporukka oli varannut kuvausterassin. Me vietimme aikaa toisella terassilla ja k\u00e4vimme Pablon kanssa testaamassa polkujakin, jotka oli helppo todeta aivan liian mutaisiksi ryhm\u00e4lle. Mets\u00e4reissullamme iski viel\u00e4 kunnon vesisadekin p\u00e4\u00e4lle, joten havainnot j\u00e4iv\u00e4t pariin kymmeneen mansikkasammakkoon. Onneksi olin lainannut lodgelta saappaat.<\/p>\n Niin sanotulla takaruokinnalla lajisto oli samaa kuin p\u00e4\u00e4ruokinnallakin olisi ollut: isosakuja, rikkitukaaneja, t\u00e4pl\u00e4arakareja, punakorva-aratteja sek\u00e4 mm. meksikont\u00f6yht\u00f6tikka ja pari hiiritangaraa ym. <\/p>\n Ruokinnan vieress\u00e4 piipahti kaunis rubiinitanssija kuvattavana ja my\u00f6s oravak\u00e4ki n\u00e4ytt\u00e4ytyi. Taivaalla kaarteli tovin isompi amerikaniibishaikaraparvi ja p\u00e4iv\u00e4n l\u00e4mmetty\u00e4 taivaalle nousivat my\u00f6s musta- ja kuningaskondorit. Pihassa n\u00e4kyi viel\u00e4 mustaviiru- sek\u00e4 ruskokipuaja.<\/p>\n Lounaan j\u00e4lkeen suuntasimmekin kojuille kondoreita kuvaamaan ja neh\u00e4n poseerasivat vaihtelevassa keliss\u00e4 todella upeasti. Sade toi kuviin oman tunnelmansa mutta etenkin sateen j\u00e4lkeen saatiin hienoja kuvia, kun kondorit levittiv\u00e4t upeasti siipens\u00e4 niit\u00e4 kuivatellakseen. <\/p>\n Kondorien kuvailun ohessa n\u00e4imme pari raitapuumuuraa ja kuulimme pari parvea asteekkiaratteja. Sinnikk\u00e4imm\u00e4t kondorikuvaajat pysyiv\u00e4t kojuissa yritt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 viel\u00e4 lentokuvia niin pitk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 alkoi h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4 ja k\u00e4velimme sitten tyytyv\u00e4isin\u00e4 takaisin lodgelle. <\/p>\n Ennen illallista kuului l\u00e4himets\u00e4st\u00e4 isotinamin v\u00e4risev\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4ntely\u00e4 ja illallisella havahduin, kun aika l\u00e4helt\u00e4 alkoi kuulua keskiamerikanvarpusp\u00f6ll\u00f6n viheltely\u00e4. Oli hauskaa huomata, kuinka muut eiv\u00e4t reagoineet viheltelyyn mill\u00e4\u00e4n lailla, paitsi yksi lodgen oppaista, joka nosti minulle peukun pystyyn, kun ker\u00e4sin meid\u00e4n porukan kuuntelemaan p\u00f6ll\u00f6\u00e4. \u00c4kk\u00e4sin my\u00f6s talon rakenteista vesir\u00e4nni\u00e4 pitkin alas laskeutuneen aito-opossumin, jonka koko porukkamme ehti n\u00e4hd\u00e4 taskulampun valossa.<\/p>\n 3.12. oli meid\u00e4n vuoromme vallata terassi, jolla jaksoimme aikalailla lounaaseen saakka. P\u00e4\u00e4asiassa keskityimme saamaan rikkitukaanista lentokuvia niiden laskeutuessa ruokintapaikan vaakaoksille.<\/p>\n Itselleni mielenkiintoisimmat kuvat k\u00e4vin kuvaamassa ravintolan terassilta, jonka viereen kelon nokkaan laskeutui naaras naamiotityra. Ja ainoa parempi havainto m\u00e4\u00e4ritettiin kaukaa putkella, kun kaukaisten puiden latvustossa saalisteli hy\u00f6nteisi\u00e4 havupiivi.<\/p>\n P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 k\u00e4vimme autolla pikak\u00e4ynnill\u00e4 l\u00e4heisen kosteikon rannassa, joka oli kuitenkin valitettavan paljon kuivempi kuin mit\u00e4 se oli ollut pari vuotta sitten. Toki kelikin oli pitk\u00e4st\u00e4 aikaa oikein helteinen, joten n\u00e4in keskip\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 linnut eiv\u00e4t olleet aktiivisia. Saimme kuitenkin isotiikerihaikaran kuvattua ja n\u00e4imme pari samettisirkkusta.<\/p>\n Lounaan j\u00e4lkeen otin itse aika rennosti, taisin jopa nukahtaa hetkeksi, mutta jossain vaiheessa eksyin taas terassille, jossa ei yll\u00e4tt\u00e4en ollut ket\u00e4\u00e4n paikalla. Ja tietysti silloin n\u00e4in, kun l\u00e4hipensaaseen laskeutui naukumatkija, josta ehdin ottaa muutaman kuvan ennen kuin se jatkoi matkaansa.<\/p>\n Illallisen j\u00e4lkeen hypp\u00e4simme taas autoon ja ajoimme Adolfon eli lodgen managerin asunnolle, jossa kuvailimme medest\u00e4j\u00e4lepakoita multisalamaj\u00e4rjestelm\u00e4n avulla. Onneksi paikalla ollut opas oli todella k\u00e4rsiv\u00e4llinen ja saimme kuin saimmekin kaikkien halukkaiden kameran toimimaan salamaj\u00e4rjestelm\u00e4n kanssa, vaikka yhdell\u00e4 oli Canon, yhdell\u00e4 Nikon, yhdell\u00e4 Sony ja yhdell\u00e4 Olympus. Niinp\u00e4 lopulta kaikki saivat kuvia kukilla mett\u00e4 imem\u00e4ss\u00e4 k\u00e4yneist\u00e4 lepakoista.<\/p>\n 4.12. her\u00e4tys oli aikaisin ja jo kuudeksi olimme ajaneet pikkumatkan Rio San Carloksen rantaan. Kun vene saapui, p\u00e4\u00e4simme seilaamaan joelle.<\/p>\n Havainnot olivat alkuun taas v\u00e4hiss\u00e4 mutta pienen etsinn\u00e4n j\u00e4lkeen kultap\u00f6ll\u00f6 l\u00f6ytyi mutta oli toivottoman piilossa. Mangrovep\u00e4\u00e4skyj\u00e4, amerikanharmaahaikara, pari amerikank\u00e4\u00e4rmekaulaa, etel\u00e4amerikanhyyppi\u00e4 sek\u00e4 isoviher- ja viherkalastajia n\u00e4kyi paremminkin. <\/p>\n Iguaaneja l\u00f6tk\u00f6tti joka toisessa puussa ja tarkkasilm\u00e4inen venekuskimme l\u00f6ysi useamman viherbasiliskin ennen kuin lopulta tulimme ruovikolle, josta l\u00f6ytyi useita hauskan n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 ruuhinokkia, joista pari poseerasi oikein hienosti n\u00e4kyviss\u00e4.<\/p>\n Matkan jatkuttua kuvailimme lis\u00e4\u00e4 hyyppi\u00e4, amerikanjassanoita, paria hienosti esill\u00e4 ollutta kruunuy\u00f6haikaraa ja lopulta p\u00e4\u00e4simme ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa kuvaamaan v\u00e4h\u00e4n paremmin tummam\u00f6lyapinoita.<\/p>\n Loppumatka ei tuottanut ihmeit\u00e4 mutta onneksi viel\u00e4 yksi pienehk\u00f6 amerikankrokotiilikin n\u00e4htiin, joten saatoimme olla veneretkemme saldoon oikein tyytyv\u00e4isi\u00e4. <\/p>\n K\u00e4vimme viel\u00e4 lodgella aamiaisella ja pakkailemassa tavarat ja aika tiukassa aikataulussa jouduimme l\u00e4htem\u00e4\u00e4n kohti San Josea. <\/p>\n Viel\u00e4 Poasin paikkoja<\/b><\/p>\n Matkalla p\u00e4\u00e4simme vihdoin kuvaamaan soreahiirihaukkaa ja vajaan parin tunnin j\u00e4lkeen stoppasimme lounaalle tuttuun Cinchonan n\u00e4k\u00f6alaravintolaan. Tilattuamme annokset menimme terassille tuijottamaan ruokintoja mutta jostain syyst\u00e4 lintuja oli aika v\u00e4h\u00e4n. Kolibriruokinnat tuntuivat olevan todella \u00e4k\u00e4isen violettisapelikolibrin hallinnassa emmek\u00e4 n\u00e4in n\u00e4hneet ainoatkaan toivomaamme kuparitaskukolibria, jonka olin toivonut n\u00e4kev\u00e4mme, jotta lajilistallemme olisi saatu edes yksi Costa Rican endeemi lintulaji. Yksi surukolibri n\u00e4htiin ja ollessamme jo sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4, saapui hedelm\u00e4ruokinnalle muiden jo tuttujen v\u00e4rikk\u00e4iden lajien joukkoon ensin kardinaalisepp\u00e4- ja sitten smaragditukaanipari (prasinus). Eli j\u00e4lleen kerran lounaspaikkavalintamme oli ollut onnistunut.<\/p>\n Pian meid\u00e4n piti kuitenkin taas kiiruhtaa ja Pablo ajoikin aika haipakkaa ja lopulta olimme perill\u00e4 Poasilla mukavasti aikataulussa. <\/p>\n K\u00e4p\u00f6ttelimme yl\u00f6s tulivuorelle ja meill\u00e4 todella oli tuuri, sill\u00e4 pilvet olivat sopivasti v\u00e4istyneet ja n\u00e4imme kraaterimaiseman kokonaisuudessaan upeasti! En usko, ett\u00e4 min\u00e4\u00e4n muuna retkip\u00e4iv\u00e4n\u00e4mme s\u00e4\u00e4 olisi ollut n\u00e4in kohdallaan! <\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n
\nLopulta p\u00e4\u00e4timme luovuttaa, sill\u00e4 kamerakalusto alkoi olla todella vaarassa. Olimme kuitenkin kaikki varmasti saaneet jonkinlaisia kuvia, kun l\u00e4hdimme palailemaan Selva Verdelle.<\/p>\n<\/a>\/><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n