![\"\"](\"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-content\/uploads\/2025\/03\/H0A2731.jpg\" "\\"intianiibis\\"")
<\/a>![\"\"](\"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-content\/uploads\/2025\/03\/H0A2377.jpg\" "\\"sindinvarpunen\\"")
<\/a><\/p>\nHaaveenamme olleet harvinaisuudet pysyiv\u00e4t kuitenkin piilossa, kunnes lopulta kuulimme pari varsin selv\u00e4\u00e4 pussitiaisen vihellyst\u00e4. Emme kuitenkaan l\u00f6yt\u00e4neet lintua n\u00e4kyville ja lopulta j\u00e4i kuitenkin fiilis, ett\u00e4 havaintotilanne oli ollut turhan nopea.<\/p>\n
K\u00e4vimme toisessakin ebird-pisteess\u00e4, mutta t\u00e4m\u00e4 vaikutti aika paljon huonommalta. Tapasimme kuitenkin muutaman paikallisen harrastajan, jotka kertoivat, ett\u00e4 nepalinmets\u00e4kerttusia oli kuultu viimeisen kerran paria viikkoa aiemmin. Joko ne olivat siis l\u00e4hteneet tai hiljentyneet. He olivat kuitenkin menossa alkuper\u00e4iseen paikkaan, joka oli se miss\u00e4 olimme aiemmin olleet, yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n lintuja, joten p\u00e4\u00e4timme seurata heit\u00e4. <\/p>\n Paikalle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme kuulimme ja n\u00e4imme lyhyesti niin silkki- kuin osmank\u00e4\u00e4mikerttusen, kunnes kuulin taas aivan selv\u00e4n naamiopussitiaisen (coronatus) \u00e4\u00e4nen. Soittelimme linnulle atrappia ja se vastaili hyvin muttei tullut yht\u00e4\u00e4n sen l\u00e4hemm\u00e4ksi. Niinp\u00e4 emme t\u00e4t\u00e4 lintua n\u00e4hneet mutta olimme kaikki kuulleet sen oikein hyvin. Paikalliset kertoivat, etteiv\u00e4t olleet lintua koskaan n\u00e4hneet, vaikka k\u00e4viv\u00e4t paikalla usein \u2013 melkoinen k\u00e4hmy siis kyseess\u00e4.<\/p>\n Koska nepalinmets\u00e4kerttusta ei l\u00f6ytynyt, kiertelimme paikalla viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n k\u00e4vellen ja l\u00f6ysimme pari himalajankirvist\u00e4 sek\u00e4 lis\u00e4\u00e4 viirupensastimaleita ym. ja saipa joku eliksen mustafrankoliinistakin ja kotoinen k\u00e4enpiika oli my\u00f6s mukava havainto. Retkipinnoja tietysti ropisi muutenkin mukavasti.<\/p>\n Lopulta jatkoimme Chandun kosteikkoalueen rantaan, josta l\u00f6ysimme heti parven tiibetinhanhia ja niiden seurassa loikoili jo pitemp\u00e4\u00e4n paikalla viihtynyt tosi kova Intian pinna \u2013 kiljuhanhi! <\/p>\n Laitoimme muutaman kaukoputken pystyyn ja rannasta l\u00f6ytyi muutamia kymmeni\u00e4 jokitiiroja, mukavasti kahlaajia, mm. 200 pitk\u00e4jalkaa, pari avosettia ja kymmenkunta pikkutylli\u00e4, muutama naurulokki sek\u00e4 runsaasti sorsia ym. <\/p>\n Mutta aikataulu alkoi painaa p\u00e4\u00e4lle ja oli l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 jatkamaan matkaa. Takaisin isompia teit\u00e4 kohti ajaessamme tarkistimme viel\u00e4 aamuiset altaat, joilta nyt p\u00e4iv\u00e4n valossa l\u00f6ytyi kyhmynokkasorsa (melanotos) sek\u00e4 runsaasti lis\u00e4\u00e4 kahlaajia.<\/p>\n Seuraavaksi suuntasimme Sultanpurin kansallispuiston aidan vierustalle, jossa tien varressa k\u00e4pp\u00e4ilem\u00e4ll\u00e4 yritimme kauheassa liikenteen melussa l\u00f6yt\u00e4\u00e4 afganistaninuunilintua. Pienen hakemisen j\u00e4lkeen kuulimmekin oikeanlaista \u00e4\u00e4nt\u00e4 mutta ainoa uunilintu, jonka l\u00f6ysimme n\u00e4kyville oli tutumman n\u00e4k\u00f6inen id\u00e4nuunilintu. Otin \u00e4\u00e4nityst\u00e4 my\u00f6s siit\u00e4 paremman kuuloisesta linnusta, joten ehk\u00e4 laji viel\u00e4 varmistuu? Tien varressa n\u00e4imme viel\u00e4 isopensastimalin sek\u00e4 huppuviidakkoharakan.<\/p>\n Kohti Rajasthania<\/b><\/p>\n Lopulta oli l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 pitk\u00e4lle siirtym\u00e4lle ja matkaan p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme n\u00e4imme Haryanan osavaltion puolella viel\u00e4 id\u00e4nmehil\u00e4ishaukan. Matka jatkui hitaasti rekkojen t\u00e4ytt\u00e4mill\u00e4 teill\u00e4 halki roskaisten kylien ja kaupunkien muoviroskaa sy\u00f6vi\u00e4 lehmi\u00e4 v\u00e4istellen kohti etel\u00e4\u00e4 ja havainnot j\u00e4iv\u00e4t l\u00e4hinn\u00e4 r\u00e4nsistyneiden talojen katoilla ja muureilla keikkuneihin reesusmakakeihin. <\/p>\n Muutaman tunnin ajon j\u00e4lkeen stoppasimme Uttar Pradeshin osavaltiossa tien varteen peltojen keskell\u00e4 ja Sunil osoitti meille pellolta pienen parven saruskurkia! L\u00e4heiselt\u00e4 l\u00e4t\u00e4k\u00f6lt\u00e4 l\u00f6ysimme my\u00f6s muutaman kyhmynokkasorsan (melanotos), intianvihelt\u00e4j\u00e4sorsan, intian- ja jaavanmerimetsoja ym.<\/p>\n Lopulta viel\u00e4 tunnin verran ajettuamme ja ylitetty\u00e4emm matkalla Rajasthanin rajan, saavuimme Bharatpuriin, jossa olimme niin my\u00f6h\u00e4\u00e4n, ettei alkuper\u00e4isen ohjelman mukaiselle iltaretkelle ollut en\u00e4\u00e4 aikaa (toki olimme muuttaneet aamun ohjelman ihan uudenlaiseksi ihan omin p\u00e4in). Kurvasimme aivan Bharatpurin Bird Sanctuaryn vieress\u00e4 sijainneen Hotel Sunbirdin pihaan ja saatuamme huoneet oli aika tehd\u00e4 iltahuuto saman tien, ennen illallista. <\/p>\n Chambalin jokiretki<\/b><\/p>\n 6.2. l\u00e4hdimme aamulla liikenteeseen viidelt\u00e4 aamiainen hotellilta mukaan pakattuna ja puolentoista tunnin ajon j\u00e4lkeen parkkeerasimme Dholpurin l\u00e4nsipuolella sijainneelle pensaikkoiselle aroalueelle. Viel\u00e4 oli hieman h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4, mutta l\u00e4hdimme silti koko porukalla komppaamaan aluetta. Heti l\u00f6ytyi muutama intianhyypp\u00e4 mutta sitten meni aika pitk\u00e4\u00e4n ennen kuin l\u00f6ysimme mit\u00e4\u00e4n mielenkiintoisempaa. Yleisesti ottaen alueella oli varsin v\u00e4h\u00e4n lintuja mutta lopulta Vesan jaloista l\u00e4hti liikkeelle pari etsim\u00e4\u00e4mme intianpensaskiurua. <\/p>\n Aamupalaa tien varressa sy\u00f6dess\u00e4mme n\u00e4in tien varresta lentoon pompanneen linnun, joka lensi aivan maata viist\u00e4en suoraan poisp\u00e4in pensaikoiden taakse kadoten. En lainkaan tajunnut, mist\u00e4 lajista oli kyse ja ep\u00e4ilin ensin nuorta arovarpushaukkaa, mutta komppaamaan l\u00e4hdetty\u00e4mme l\u00f6ysi Andreas samaisen linnun ja se varmistui haukkak\u00e4eksi. <\/p>\n Reissupinnalista tietysti kasvoi mutta mainittavampia havaintoja taisi olla vain paikallisesti harvinainen kyyryhaikara (atricapilla), pari aasianrakonokkaa, pari pronssijassanaa, yksi pitk\u00e4pyrst\u00f6jassana sek\u00e4 sinirastas. My\u00f6s viidakkopensasviiri\u00e4inen kuultiin.<\/p>\n Melko pian liikkeelle l\u00e4hdetty\u00e4mme stoppasimme Chandpurin kyl\u00e4ss\u00e4 todetaksemme tumman varpuslinnun mustalepp\u00e4lintunaaraaksi, mutta yll\u00e4tt\u00e4en l\u00e4hipuusta l\u00e4hti lentoon pari intiantokoa. Ja pienen ajon j\u00e4lkeen l\u00f6ytyi etsim\u00e4mme tumma varpuslintu ja p\u00e4\u00e4simme katsomaan ja kuvaamaankin pihataskua. Ja seuraavalla stopilla n\u00e4imme viel\u00e4 isopensastimalinkin.<\/p>\n Sitten oli aika l\u00e4hte\u00e4 kohti National Chambar Sanctuarylle varaamaamme veneretke\u00e4. Vaihdettuamme nippa nappa Madhya Pradeshin osavaltion puolelle ja ajaessamme alas Chambaljoen varteen ison sillan pieleen, n\u00e4imme muutaman riikinkukon sek\u00e4 pari kultashakaalia. Parkkeerattuamme tapasimme saman tien venekuskimme, jonka per\u00e4ss\u00e4 l\u00e4hdimme kohti jokivenett\u00e4mme. <\/p>\n Veneeseen p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme l\u00e4hdimme saman tien liikenteeseen, mutta emme p\u00e4\u00e4sseet kauas, sill\u00e4 heti ensimm\u00e4isell\u00e4 pikkusaarella oli vaikka sun mit\u00e4 katsottavaa ja kuvattavaa! Ensin huomiomme kiinnittyi v\u00e4hemm\u00e4n yll\u00e4tt\u00e4en muihin kuin lintuihin, sill\u00e4 rannassa loikoili aivan valtavia gangesingaviaaleja sek\u00e4 suokrokodiilej\u00e4! <\/p>\n Mutta oli samaisella saarella lintujakin, pari omituisen n\u00e4k\u00f6ist\u00e4 intianpaksujalkaa, muutama jokihyypp\u00e4 sek\u00e4 pari mustav\u00e4st\u00e4r\u00e4kki\u00e4. <\/p>\n Jatkettuamme jokea pitkin kohti etel\u00e4\u00e4 n\u00e4imme pari ruostesorsaa, nuoremman puoleisen mustap\u00e4\u00e4lokin, pari pikkukorppikotkaa ja sitten Andreas \u00e4kk\u00e4si riutalla loikoilleen yksin\u00e4isen tiiran, joka oli kuitenkin niin pahassa vastavalossa, ettemme me muut pahemmin kiinnitt\u00e4neet siihen huomiota, sill\u00e4 huomiomme oli kiinnittynyt edess\u00e4mme siint\u00e4neeseen hiekkasaareen, joka n\u00e4ytti olevan t\u00e4ynn\u00e4 lintuja. Niinp\u00e4 jatkoimme kohti t\u00e4t\u00e4 saarta ja lopulta laskimme silt\u00e4 123 intiansaksinokkaa. Mutta n\u00e4iden seassa ei ollut ainoatakaan tiiraa, joten aloimme hieman huolestua. <\/p>\n Andreas katseli kuvia vastavalossa aiemmin kuvaamastaan tiirasta ja piti lintua etsim\u00e4n\u00e4mme mustavatsatiirana. Mutta etel\u00e4\u00e4 kohti veneilty\u00e4mme lensi ylitsemme vain kolme jokitiiraa. Taivaalla kaarteli vuorikotka id\u00e4nlehm\u00e4haikara kynsiss\u00e4\u00e4n ja kohta n\u00e4imme toisen linnun pes\u00e4ll\u00e4\u00e4n. <\/p>\n Onneksi lopulta venekuskimme l\u00f6ysi kaukana rannassa lep\u00e4illeen yksin\u00e4isen tiiran. L\u00e4hestyimme lintua varovasti ja saimme sen m\u00e4\u00e4ritetty\u00e4 mustavatsatiiraksi, jota p\u00e4\u00e4simme kuvaamaankin ihan mukavasti. Sitten olikin aika l\u00e4hte\u00e4 palailemaan kohti satamaa. L\u00e4hempi mustavatsatiira oli yh\u00e4 riutallaan ja n\u00e4imme senkin nyt paremmin ja kohta \u00e4kk\u00e4sin viel\u00e4 kolmannenkin linnun.<\/p>\n Satamaan p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme n\u00e4imme viel\u00e4 arohiirihaukan ja ihmettelimme suurelta sillalta jatkuvasti tippuneita roskia. Sillan verkkoaidassa oli pieni aukko, josta paikalliset olivat tiputamassa roskia jokeen. Sielt\u00e4 n\u00e4ytti tippuvan kaikkea mahdollista tauluista huonekaluihin. Lopulta oli aika kiitell\u00e4 venekuskimme ja l\u00e4hte\u00e4 palailemaan kohti Bharatpuria.<\/p>\n Mutta taaskaan emme ajaneet suorinta reitti\u00e4 vaan olimme ihan kesken\u00e4mme lis\u00e4nneet reittiimme v\u00e4h\u00e4n mutkaa. Onneksi liikenne oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n sujuvaa eik\u00e4 kiertoomme mennyt ihan kauheasti ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 aikaa ja lopulta n\u00e4imme Bayanan kielekkeen edess\u00e4mme ja saman tien n\u00e4in kielekkeen edustalla lent\u00e4v\u00e4n ison korppikotkan. Niinp\u00e4 ajoimme kiiruusti kielekkeen alle ja onneksi t\u00e4m\u00e4 todella uhanalainen intiankorppikotka l\u00f6ytyi saman tien lent\u00e4m\u00e4st\u00e4 kielekett\u00e4 vasten. L\u00f6ysimme kielekkeelt\u00e4 muutaman korppikotkan lis\u00e4\u00e4 ja n\u00e4it\u00e4 tovin katseltuamme ja kuvailtuamme oli jatkettava matkaa.<\/p>\n Bharatpur Bird Sanctuary<\/b><\/p>\n Lounaan j\u00e4lkeen oli hotellimme pihassa rivi riksan tapaisia s\u00e4hk\u00f6isi\u00e4 kolmipy\u00f6r\u00e4isi\u00e4 s\u00e4hk\u00f6kulkuneuvoja, joihin meid\u00e4t ohjattiin nousemaan pareittain. Parin sadan metrin ajon j\u00e4lkeen meille hankittiin Bharatpurin Geoladeo Ghanan kansallispuiston portilta liput ja kohta ajelimme hyv\u00e4\u00e4 asfalttitiet\u00e4 sis\u00e4lle puistoon. <\/p>\n Kaikesta huomasi, ett\u00e4 aikataulumme oli turhan tiukka ja niinp\u00e4 keulassa ajaneen paikallisoppaamme johdolla stoppasimme vain v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6miss\u00e4 kohdissa vaikka lintuja oli joka puolella! Ohitettuamme ties kuinka monta tien varren metsik\u00f6ss\u00e4 hiippaillutta upeaa riikinkukkoa stoppasimme pointsaamaan reissupinnaksi brahmanp\u00f6ll\u00f6n. Seuraavan stopin p\u00f6ll\u00f6 olikin sitten pinna, mutta sepelp\u00f6ll\u00f6nen (bakkamoena) oli niin taidokkaasti piilossa puun siimeksess\u00e4, ettei sit\u00e4 juuri p\u00e4\u00e4ssyt ihailemaan, mutta onneksi kohta oli tarjolla paljon paremmin n\u00e4kyvill\u00e4 ollut, pes\u00e4kolostaan kurkistellut yksil\u00f6. <\/p>\n Ohitimme vauhdikkaasti muutamat nilgait sek\u00e4 pari aksiskaurista, jotka piilottelivat puskien takana. Kosteikoilla tien molemmin puolin n\u00e4kyi aivan tolkuttomasti sorsia, haikaroita ja merimetsoja ym. ja lopulta pys\u00e4hdyimme niit\u00e4 katsomaan. Aasianiibishaikaroita oli aivan satoja mutta my\u00f6s mm. 800 harmaasorsaa, 300 punap\u00e4\u00e4narskua, 100 tukka- ja 5 ruskosotkaa, 2500 noki-, 200 lieju- ja 100 sulttaanikanaa (poliocephalus), 50 pikku-uikkua ym. ynn\u00e4ttiin. Parempia lajeja olivat kaukana muiden haikaroiden seassa ollut yksin\u00e4inen aasiansatulahaikara, muutama ylitsemme lent\u00e4nyt aro- ja keisarikotka, reissun ensimm\u00e4iset valkoposkibulbulit ym. Kosteikolla kahlaili lehmien ja vesipuhveleiden ohella my\u00f6s useita nilgaita. Paikalla olisi helposti viett\u00e4nyt useamman p\u00e4iv\u00e4n lintuja ihastellen ja kuvaillen, mutta me jatkoimme pian ajelua.<\/p>\n Seuraavalla stopilla puskan sis\u00e4lt\u00e4 l\u00f6ytyi eritt\u00e4in piilotteleva mustapikkuhaikara ja eip\u00e4 aikaakaan, kun kuvailimme paremmin n\u00e4ytill\u00e4 ollutta kiinanpikkuhaikaraa. Ohi mennen kuvia tuli napsittua muistakin haikaroista. Mutta kohta ajo taas jatkui ja lopulta stoppasimme tien p\u00e4\u00e4ss\u00e4, josta jatkoimme kapeaa polkua pitkin k\u00e4vellen. <\/p>\n Haimme jonkin aikaa ruskosuokanaa mutta valitettavasti lintu oli t\u00e4ll\u00e4 kertaa liian piilotteleva eik\u00e4 sit\u00e4 l\u00f6ytynyt. Ilta alkoi jo h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4 ja ensimm\u00e4iset puissa p\u00e4\u00e4 alasp\u00e4in roikkuvista intianlent\u00e4v\u00e4koirista alkoi jo ottaa siipi\u00e4 alleen. Ihasteltimme kuitenkin viel\u00e4 jonkin aikaa upeita lintum\u00e4\u00e4ri\u00e4 ennen kuin lopulta oli l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 palailemaan kohti porttia. <\/p>\n Paluumatkalla stoppasimme viel\u00e4 kuvaamaan toista, paremmin n\u00e4kyvill\u00e4 ollutta mustapikkuhaikaraa ja n\u00e4imme pikaisesti noin 50 pelikaanin parven, joka laskeutui kauas j\u00e4rvelle.<\/p>\n Yritimme viel\u00e4 kysell\u00e4 mahdollisuutta p\u00e4\u00e4st\u00e4 hoitamaan harmaahuuhkajaa, joita tiesimme bongatun alueella pes\u00e4lt\u00e4\u00e4n, mutta jostain syyst\u00e4 t\u00e4m\u00e4n todettiin olevan meille nyt mahdotonta. Koskaan emme oikein saaneet selityst\u00e4, miksemme p\u00e4\u00e4sseet t\u00e4t\u00e4 yht\u00e4 toivelajiamme bongaamaan. Niin ennen kuin j\u00e4lkeen reissumme lintuja oli kyll\u00e4 ebirdin mukaan hoidettu. <\/p>\n Kiireinen retkip\u00e4iv\u00e4 oli lopulta ohi, kun parkkeerasimme ajopelimme hotellin pihaan ja vuorossa oli taas Vesan johdolla pidetty nopea iltahuuto sek\u00e4 illallinen \u2013 ja nukkumaan p\u00e4\u00e4stiin taas mukavan aikaisin.<\/p>\n Pikku detour<\/b><\/p>\n 7.2. edess\u00e4 oli taas t\u00e4ysin alkuper\u00e4isest\u00e4 ohjelmastamme poiketen kauhea ajop\u00e4iv\u00e4. L\u00e4hinn\u00e4 \u201dGussen\u201d toiveissa oli ollut n\u00e4hd\u00e4 Intian endeemi, jolle olisi ollut kohtuullisen hyvi\u00e4 paikkoja l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4kin, mutta Sunilin tiedossa ollut paras paikka oli varsin kaukana. Niinp\u00e4 l\u00e4hdimme kaikki tavarat mukanamme ajamaan kohti lounasta ja Ranthamboren kansallispuistoa. Ja minullehan t\u00e4m\u00e4 \u201ddetour\u201d my\u00f6s kelpasi, sill\u00e4 Ranthambore on yksi parhaista paikoista Intiassa n\u00e4hd\u00e4 tiikeri!<\/p>\n Ajoa riitti mutta onneksi itsekin sain matkalla v\u00e4h\u00e4n nukuttua. Matkan varrella havainnot j\u00e4iv\u00e4t pariin lennossa n\u00e4kyneeseen intiantokoon ja aasianturturikyyhkyyn sek\u00e4 reissun ensimm\u00e4isiin hanumaaneihin. <\/p>\n Ranthamboreen p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme ostimme portilta liput suojelualueelle ja l\u00e4hdimme ajamaan mets\u00e4n siimekseen. Vastaan tuli aivan tolkuttomasti tiikeribongaajien isoja autoja matkalla aamupalalleen. <\/p>\n Lopulta emme ehtineet ajaa kuin korkeintaan pari kilometri\u00e4, kun saavuimme kallioiseen kohtaan, jonka Sunil sanoi olevan hyv\u00e4 paikka kohdelajillemme kirjopyyfasaanille \u2013 ja l\u00e4hes saman tien h\u00e4n l\u00f6ysi pariskunnan. Linnut olivat hieman piilossa mutta onneksi liikkuivat pikkuhiljaa n\u00e4kyville ja koko porukkamme p\u00e4\u00e4si ihastelemaan n\u00e4it\u00e4 kirjavia kanalintuja ja Andreaksen kanssa tietysti otimme my\u00f6s kuvia. <\/p>\n Todella pitk\u00e4 ajomme oli siis palkittu ja itse huokaisin, sill\u00e4 ajattelin meill\u00e4 olevan nyt hyvin aikaa my\u00f6s tiikerin etsimiseen. Jatkoimmekin ajoa sisemm\u00e4s puistoon mutta sitten yht\u00e4kki\u00e4 teimmekin U-k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen ja l\u00e4hdimme ajamaan pois kansallispuistosta. Ja lopulta ajoimme ulos porteista ilman, ett\u00e4 kukaan oppaista olisi selitt\u00e4nyt asiaa meille mill\u00e4\u00e4n tavalla. Ei siin\u00e4 piispahaikara (episcopus) tai nis\u00e4sk\u00e4seliksiksi n\u00e4hdyt pari sambarhirve\u00e4 ja ruostemungo kauheasti l\u00e4mmitt\u00e4neet.<\/p>\n Ja kohta ajoimme helkutin tyls\u00e4n n\u00e4k\u00f6iselle kivikkoiselle ja piikkipuskaiselle kumpareelle komppaamaan aavikkopensasviiri\u00e4ist\u00e4. Ei siin\u00e4 piikkien l\u00e4vist\u00e4ess\u00e4 keng\u00e4npohjia olisi pieni ruppainen kanalintu meik\u00e4l\u00e4ist\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 hirve\u00e4sti pirist\u00e4nyt, kun haaveet olivat jo olleet raidallisessa kissapedossa.<\/p>\n Ja eih\u00e4n sielt\u00e4 tunnin hikisell\u00e4 komppauksella tietenk\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n aavikkopensasviiri\u00e4ist\u00e4 l\u00f6ytynyt. Sent\u00e4\u00e4n kauhean piikkipuskan keskell\u00e4 piilotellut tummapyyjuoksija n\u00e4htiin ja itse n\u00e4in ylitsemme lent\u00e4neen aasiankalliop\u00e4\u00e4skyn. Muita havaintoja olivat kuparisepp\u00e4, 20 isokaulus- ja 50 luumup\u00e4\u00e4kaijaa sek\u00e4 10 isopensastimalia ym. <\/p>\n Siirryimme viel\u00e4 komppaamaan toistakin kuivaa aluetta aavikkopensasviiri\u00e4isen toivossa ja t\u00e4\u00e4lt\u00e4 l\u00f6ysimme sent\u00e4\u00e4n noin 30 paksujalan (indicus) parven. Olisin kyll\u00e4 v\u00e4hint\u00e4\u00e4n 29 n\u00e4ist\u00e4 vaihtanut tiikeriin\u2026<\/p>\n Puolilta p\u00e4ivin olikin sitten aika aloittaa pitk\u00e4 ajo luoteeseen kohti Jaipuria. Matkaan pakatun lounaan s\u00f6imme Deeppurassa olleen altaan vieress\u00e4. Altailla oli mukavasti vesilintuja, kahlaajia, haikaroita ym. muttei mit\u00e4\u00e4n kauhean erikoista. Ja pian matka jatkui taas\u2026<\/p>\n Lopulta saavuimme Jaipuriin ja majoituksemme Hotel Arya Niwas oli jostain syyst\u00e4 aivan t\u00e4m\u00e4n valtavan, kolmen miljoonan asukkaan Rajasthanin p\u00e4\u00e4kaupungin keskustassa.<\/p>\n Tal Chhapar<\/b><\/p>\n 8.2. l\u00e4hdimme liikenteeseen jo aamukolmelta, sill\u00e4 edess\u00e4 oli taas pitk\u00e4 ajo luoteeseen ja Tal Chhapariin. Matkalla onnistuin taas hieman torkahtaakin ja perill\u00e4 olimme juuri sopivasti aamun sarastaessa.<\/p>\n Andreaksella oli taas tarkka piste t\u00e4rkeimm\u00e4lle kohdelajillemme ja niinp\u00e4 porukkamme l\u00e4hti vauhdilla talsimaan t\u00e4t\u00e4 pistett\u00e4 kohti. <\/p>\n Puoliaavikkoalueelta l\u00f6ytyi saman tien parvi pensastimaleita (caudata) mutta niit\u00e4 ei pahemmin pys\u00e4hdytty katselemaan vaan kovemman pinnan kiilto oli kaikilla silmiss\u00e4. Totesin porukkamme k\u00e4velev\u00e4n v\u00e4h\u00e4n turhankin laput silmill\u00e4 ja j\u00e4in itse hidastelemaan ja katselemaan, miss\u00e4 voisi olla hyv\u00e4 paikka kohdelajillemme n\u00e4in aamun sarastaessa kylm\u00e4n y\u00f6n j\u00e4lkeen. L\u00f6ysinkin pienen metsik\u00f6n reunasta isompia puita, joihin aamun ensimm\u00e4iset auringons\u00e4teet osuivat. Matti oli my\u00f6s j\u00e4\u00e4nyt hieman muista j\u00e4lkeen ja huikkasinkin Matille, ett\u00e4: \u201dJos olisin itse etsim\u00e4mme laji, olisin noissa puissa\u201d. Ja viisi sekuntia my\u00f6hemmin l\u00f6ysin etsim\u00e4mme intianhelmikiipij\u00e4n!<\/p>\n Lintu lenn\u00e4hti kauemmas seuraaviin puihin ennen kuin kaikki porukastamme ehti paikalle, mutta l\u00f6ytyi onneksi pian uudelleen ja p\u00e4\u00e4simme koko porukalla katselemaan t\u00e4t\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4 target-lajiamme. Kiipij\u00e4 pysyi katseltavana ja kuvattavana vain minuutin-pari ennen kuin jatkoi pienen aukean yli toiseen metsikk\u00f6\u00f6n.<\/p>\n Aukealla oli iso lauma besoaarigaselleja, joita juoksenteli v\u00e4lill\u00e4 vauhdikkaasti ohitsemme. Muutama komea tumma koiras taalusteli rauhallisesti rinta ylv\u00e4\u00e4sti korostetun pystyss\u00e4. Alueella oli my\u00f6s korppikotkaruokintaa ja haisevia lehm\u00e4n raatoja lojui siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4. <\/p>\n Pikkukorppikotkia n\u00e4kyi useita ja ylistemme lensi my\u00f6s komea munkkikorppikotka. Porukkamme levisi k\u00e4velem\u00e4\u00e4n ymp\u00e4ri aluetta ja haviksia alkoi ropista lis\u00e4\u00e4. Valko-otsaviuhkoja l\u00f6ytyi useita, intianpikku- ja isolepink\u00e4inen, helmiselk\u00e4tikka ja tarhavarpusia. Intianhelmikiipij\u00f6it\u00e4kin l\u00f6ytyi pari lis\u00e4\u00e4, mutta ne eiv\u00e4t juuri pys\u00e4htyneet ihailtaviksi. <\/p>\n L\u00e4hdetty\u00e4mme liikenteeseen \u00e4kk\u00e4simme liikkuvasta autosta puun latvasta parven huiluviherkyyhkyj\u00e4. Sitten jatkoimme ajoa tavoitteenamme l\u00f6yt\u00e4\u00e4 paikka, josta n\u00e4hd\u00e4 Tal Chhapar Sanctuaryn suojelualueen sis\u00e4puolelle, jossa oli viime aikoina n\u00e4hty niin intianjalo- kuin palmuhaukkoja. Meill\u00e4 ei kuitenkaan ollut aikaa menn\u00e4 suojelualueen sis\u00e4puolelle kiertelem\u00e4\u00e4n, joten stoppasimme er\u00e4\u00e4lle aukealle alueen aitojen ulkopuolelle. Paikasta olisi ollut ihan hyvin n\u00e4kyvyytt\u00e4 joka suuntaan, mutta jostain syyst\u00e4 paikka ei porukallemme kelvannut ja aika pian jatkoimme matkaa kohti l\u00e4ntt\u00e4.<\/p>\n Jorbeer<\/b><\/p>\n Ajoa riitti taas muutama tunti mutta onneksi matkan varrella vihdoin paukahti, kun n\u00e4imme liikkuvasta autosta ison falcon lent\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Onneksi lintu j\u00e4i kaartelemaan suoraan yl\u00e4puolellemme ja p\u00e4\u00e4simme kuvaamaan t\u00e4t\u00e4 intianjalohaukkaa. Ja matkan jatkuttua l\u00f6ysimme kohta toisenkin intianjalohaukan, joka laskeutui s\u00e4hk\u00f6tolpassa olleelle pes\u00e4lleen.<\/p>\n Lopulta kurvasimme Jorbeerin kaatopaikan liepeille, jonka voimalinjoilta l\u00f6ytyi heti valtava parvi kyyhkyj\u00e4 \u2013 eiv\u00e4tk\u00e4 n\u00e4m\u00e4 olleet mit\u00e4 tahansa kyyhkyj\u00e4 vaan Keski-Aasiasta t\u00e4nne talvehtimaan tulleita aasianuuttukyyhkyj\u00e4! Kuvailimme kyyhkyj\u00e4 tovin ja saimme laskettua niit\u00e4 aika tarkalleen 2000 lintua. <\/p>\n Kaatopaikan suunnassa lenteli runsaasti niin kotkia kuin korppikotkiakin ja p\u00e4\u00e4timme jatkaa korppikotkakeskukselle, jonka portille pian parkkeerasimme. Jostain kumman syyst\u00e4 me emme kuitenkaan menneet sis\u00e4\u00e4n keskukselle, josta olisi ollut paljon paremmat n\u00e4kym\u00e4t alueelle ja tietysti siell\u00e4 olisi p\u00e4\u00e4ssyt kuvaamaan lintuja l\u00e4hemp\u00e4\u00e4. Me kuitenkin jouduimme j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n aitojen ulkopuolelle ja n\u00e4in kuvaamaan aika kaukana lent\u00e4neit\u00e4 kotkia.<\/p>\n Pikku- ja hanhikorppikotkia sek\u00e4 aro- ja keisarikotkia oli mukavasti ja l\u00f6ytyip\u00e4 parvien seasta my\u00f6s munkkikorppikotkia, yksi kattohaikara ja lopulta ainakin yksi himalajankorppikotkakin. N\u00e4imme my\u00f6s valtavan noin 5000 punakottaraisen parven lennossa!<\/p>\n Sitten edess\u00e4 oli viel\u00e4 muutama tunti ajoa lounaaseen. Itse n\u00e4in auton ikkunasta pari louhikkotaskua ennen kuin lopulta saavuimme Kheechaniin, jossa majoituimme Kurja Resortiin.<\/p>\n Neitokurkia – paljon!<\/b><\/p>\n 9.2. saimme nukkua hieman pitemp\u00e4\u00e4n ja h\u00e4m\u00e4riss\u00e4 siirryimme pikkumatkan keskell\u00e4 kyl\u00e4\u00e4 olleelle rakennukselle, jonka is\u00e4nt\u00e4 p\u00e4\u00e4sti meid\u00e4t kipuamaan rappusia pitkin kattoterassilleen. Viereisell\u00e4 tontilla oli tyhj\u00e4 aidattu jalkapallokentt\u00e4m\u00e4inen alue, jolle neitokurjet saapuisivat pian ruokailemaan. <\/p>\n Koska viel\u00e4 oli turhan aikaista, tarjosi is\u00e4nt\u00e4 kahvinjuojille kahvia sek\u00e4 esitteli paikasta tehtyj\u00e4 lehtileikkeit\u00e4, joita oli kansiokaupalla. Kohta neitokurkiparvia alkoi saapua kiertelem\u00e4\u00e4n kyl\u00e4n p\u00e4\u00e4lle mutta ne kuitenkin laskeutuivat viel\u00e4 kauemmaksi kyl\u00e4n laitamilla olleelle puoliaavikkoiselle pensaikkoalueelle. Ensimm\u00e4isen jalkavaivaisen neitokurjen laskeuduttua ruokailemaan meni viel\u00e4 aika pitk\u00e4n aikaa ennen kuin muut alkoivat saapua paikalle.<\/p>\n Lopulta alkoi kunnon rynnistys ja kentt\u00e4 alkoi pikkuhiljaa t\u00e4ytty\u00e4 neitokurjista! Kuvaamisen kannalta aamuvalo oli todella hankala ja en ainakaan itse ollut tyytyv\u00e4inen kuvieni laatuun ja tietysti se osa porukastamme, jotka eiv\u00e4t kuvanneet ja olivat jo pinnansa saaneet, alkoivat k\u00e4rsim\u00e4tt\u00f6min\u00e4 haluta aamupalalle.<\/p>\n Valo oli koko ajan muuttumassa paremmaksi ja paremmaksi mutta osa porukasta oli jo kyll\u00e4stynyt kurkiin ja seisoskelemassa kadulla automme vieress\u00e4. Niinp\u00e4 meid\u00e4n piti Andreaksenkin kanssa pakata kimpsumme ja l\u00e4hte\u00e4, vaikka olisimme mieluusti kuvailleet t\u00e4ll\u00e4 ainutlaatuisella paikalla vaikka kuinka pitk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Aamupalan j\u00e4lkeen pihamaastosta l\u00f6ytyi ensimm\u00e4inen koko porukalle n\u00e4ytt\u00e4ytynyt louhikkotasku ja sitten meill\u00e4 olikin taas edess\u00e4 pelkk\u00e4\u00e4 ajoa kohti l\u00e4ntt\u00e4 ja Jaisalmeria. Matkan varrella n\u00e4kyi lis\u00e4\u00e4 louhikkotaskuja, pari savannihietakyyhky\u00e4, savannikotka, k\u00e4\u00e4rmekotka sek\u00e4 hiirihaukka ym.<\/p>\n Aavikolle<\/b><\/p>\n Jaisalmerissa kuvasimme maailmanperint\u00f6kohteeksikin valitun, vuonna 1156 rakennetun kukkulalinnoituksen sek\u00e4 k\u00e4vimme sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 ja sitten jatkoimme viel\u00e4 l\u00e4nteen keskelle aavikkoa. <\/p>\n Koska aurinko ei viel\u00e4 ollut laskeutunut suuntasimme viel\u00e4 Desert National Parkin portille, jolla ei ollut ket\u00e4\u00e4n, joten jatkoimme suojelualueen sis\u00e4puolelle, jossa pian stoppasimme komppaamaan hyv\u00e4n n\u00e4k\u00f6ist\u00e4 aavikkoa. Lintuja oli v\u00e4h\u00e4n mutta parhaina l\u00f6ytyi punapyrst\u00f6lepink\u00e4inen, pari aavikkokerttua sek\u00e4 kaukana aavikon yll\u00e4 lent\u00e4nyt korppi. Yl\u00e4nk\u00f6- ja lyhytvarvaskiuruja n\u00e4kyi isoja parvia. N\u00e4imme my\u00f6s ensimm\u00e4iset persiangasellit sek\u00e4 pari piikkipyrst\u00f6liskoa.<\/p>\n Loppumatkasta n\u00e4kyi viel\u00e4 lis\u00e4\u00e4 aavikkolintuja ja Samin hiekkadyynien liepeill\u00e4 runsaasti turistiajelua odottelevia dromedaareja. Jatkoimme ajoa aika huonokuntoista tiet\u00e4 keskell\u00e4 aavikkoa sijainneelle Prince Desert Campin telttaleirille, jossa meid\u00e4t otti vastaan kaunis perinteiseen asuun pukeutunut neitokainen, joka antoi meille bindin eli hindulaisten k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4n punaisen maalipisteen otsaan ja heitti ruusun ter\u00e4lehti\u00e4 yllemme paikallisen rumpalin s\u00e4est\u00e4ess\u00e4 juhlallisuutta. <\/p>\n Pian leirin keskell\u00e4 oli tanssijoiden ja soittajien esitys, jota itse siirryin seuraamaan toviksi, ennen kuin oli illallisen aika. Ruokailun j\u00e4lkeen suuntasimme telttoihimme yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n nukkumista, mutta tanssi ja soitanta jatkui lopulta iltakymmeneen asti. Mutta onneksi sitten tuli hiljaista ja saatoimme vihdoin nukahtaa.<\/p>\n Desert National Parkin tienoilla<\/b><\/p>\n 10.2. aamulla ajoimme pikkumatkan Musa\u2019s Wild Excursionin pihaan, jossa tapasimme p\u00e4iv\u00e4n oppaamme, hypp\u00e4simme Jeeppeihin ja l\u00e4hdimme kohti ehk\u00e4 koko reissumme odotetuinta kohdetta eli Desert National Parkia. <\/p>\n Ajoimme saman tien pienemm\u00e4lle aavikolla kulkevalle tielle ja heti alkumatkasta n\u00e4kyi taas suuria parvia lyhytvarvas- ja yl\u00e4nk\u00f6kiuruja ja ensimm\u00e4isell\u00e4 stopilla l\u00f6ytyiv\u00e4t ensimm\u00e4iset saharanvarpuskiurut. <\/p>\n Jatkettuamme matkaa aavistelimme olevamme hakemassa yht\u00e4 koko maailman uhanalaisinta lajia eli intiantrappia. Olimme ns. taka-autossa ja taas jonkin matkaa ajettuamme stoppasimme paikkaan, jossa etuautomme oli pys\u00e4hdyksiss\u00e4. Emme oikein tienneet, mit\u00e4 etuautosta oltiin katsomassa mutta heid\u00e4n l\u00e4hdetty\u00e4 liikkelle huomasin l\u00e4hipuskan latvassa sepeltaskun. Kohta tasku lenn\u00e4hti pois mutta samaan puskaan laskeutui toinen, enemm\u00e4n pensastaskulta n\u00e4ytt\u00e4nyt lintu, joka kohta alkoi pullistella hassusti rintaansa \u2013 naaras aavikkopensastasku! Toinen auto oli jo liian kaukana eik\u00e4 oppaamme saanut heit\u00e4 kiinni puhelimellakaan, joten jatkoimme kohta heid\u00e4n per\u00e4\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n Jatkoimme ajelua seuraten suojelualueen aidan viert\u00e4, kun oppaamme tyynesti totesi, ett\u00e4: \u201dTrappi\u201d. H\u00e4n stoppasi auton ja pienen hakemisen j\u00e4lkeen l\u00f6ysimme intiantrapin todella kaukaa n\u00e4kyen juuri ja juuri parin puskan v\u00e4list\u00e4. Etuautommekin saapui t\u00e4t\u00e4 lintua katsomaan, mutta lintu n\u00e4kyi niin huonosti, ett\u00e4 lopulta ajoimme hieman eteenp\u00e4in, josta alue n\u00e4kyi hieman paremmin ja t\u00e4\u00e4lt\u00e4 l\u00f6ysimmekin lis\u00e4\u00e4 trappeja.<\/p>\n Lopulta n\u00e4imme ainakin yhdeks\u00e4n intiantrappia, mutta valitettavasti ne olivat turhan kaukana edes kelvollisia kuvia ajatellen. Ja v\u00e4liss\u00e4mme oli aita, jota ei p\u00e4\u00e4ssyt kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n ainakaan kohtalaisella ajolla. Niinp\u00e4 meid\u00e4n oli tyytyminen kaukaisiin trappeihin, joista onneksi p\u00e4\u00e4stiin katsomaan my\u00f6s kaukoputkilla. Todettuamme, etteiv\u00e4t trapit valitettavasti olleet tulossa yht\u00e4\u00e4n l\u00e4hemm\u00e4ksi, p\u00e4\u00e4timme jatkaa matkaa. Ja tietysti heti liikkeelle l\u00e4hdetty\u00e4mme n\u00e4imme pari trappia lennossa ja pys\u00e4hdytty\u00e4mme ehdimme viel\u00e4 ottaa muutaman kuvan valtavista linnuista lennostakin.<\/p>\n Seuraavaksi jatkoimme aukealle, jolta pienell\u00e4 hakemisella l\u00f6ytyi aavikkopensastaskunaaras loppuporukallemmekin ja t\u00e4t\u00e4 yksil\u00f6\u00e4 p\u00e4\u00e4simme kuvaamaan oikein antaumuksella. Pikkukorppikotka esitti komean ohilennon.<\/p>\n P\u00e4iv\u00e4 kuumeni sen verran l\u00e4mpim\u00e4ksi, ett\u00e4 jatkoimme Musa\u2019s Desert Nestille huilaamaan ja kuluttamaan aikaa ennen iltap\u00e4iv\u00e4retke\u00e4. Kuskimme omalta majapaikaltamme tuoma lounaskin toki sy\u00f6tiin ja innokkaimmat komppasivat hikip\u00e4isin\u00e4 tai staijasivat pihamaastossa mutta ilman uusia lajeja.<\/p>\n Iltap\u00e4iv\u00e4retkelle l\u00e4hdimme kolmen aikaan ja suuntasimme saman tien kivikkoiselle m\u00e4ennyppyl\u00e4lle, jolta l\u00f6ytyi saman tien pari persiantaskua, pari aavikkokiurua, pieni parvi aavikkotulkkuja sek\u00e4 pari saharanvarpuskiurua.<\/p>\n Onneksi n\u00e4m\u00e4 linnut eiv\u00e4t turhia arastelleet ja niit\u00e4 p\u00e4\u00e4si kuvaamaan l\u00e4helt\u00e4 eik\u00e4 l\u00e4mp\u00f6v\u00e4reily n\u00e4in pilannut kuvia.<\/p>\n Seuraavaksi ajoimme aavikolle tekem\u00e4\u00e4n autokomppausta ja ajelimme ristiin rastiin tasaista vaaleankellert\u00e4v\u00e4\u00e4 kasvia kasvanutta aluetta mutta emme l\u00f6yt\u00e4neet etsim\u00e4\u00e4mme. Kohta jatkoimmekin taas ajoa halki aavikon isolle tulvivan oloiselle j\u00e4rvelle, jolla n\u00e4kyi lintuja todella mukavasti: runsaasti sorsia, kahlaajia, paikallisesti harvinainen tylli, mustajalkatyllej\u00e4, pikku- ja lapinsirrej\u00e4, 20 mustahaikaraa, tuttuja petolintuja, aasiant\u00f6rm\u00e4p\u00e4\u00e4sky, lepink\u00e4isi\u00e4, taskuja ja kirvisi\u00e4 \u2013 muutama vuorikirvinenkin jne.<\/p>\n J\u00e4rvelt\u00e4 jatkoimme taas autokomppaukseen ja t\u00e4ll\u00e4 kertaa t\u00e4rpp\u00e4si, kun l\u00f6ysimme kovaksi Intianpinnaksi pari aavikkojuoksijaa. Ja hieman paikkaa vaihdettuamme l\u00f6ytyi toinenkin todella kova Intianpinna eli kirjosiipikiuru! Paikallisoppaammekin oli aivan haltioissaan, kun oli onnistunut l\u00f6yt\u00e4\u00e4 meille n\u00e4m\u00e4 molemmat kovat lajit, joista j\u00e4lkimm\u00e4isest\u00e4 Sunilkin sai eliksen.<\/p>\n Mutta lopulta oli aika kiitell\u00e4 ja hyv\u00e4stell\u00e4 Musan oppaat ja l\u00e4hte\u00e4 ajamaan kohti Jaisalmeria. Majapaikaksi oli valittu Rawan Kotin meille v\u00e4h\u00e4n turhankin pramea hotelli, jonka terassilta oli n\u00e4kym\u00e4 linnoitukselle. Kantajien raahatessa tavaroita huoneisiimme kuului hotellin pihamaastosta intianvarisk\u00e4en aktiivista \u00e4\u00e4ntely\u00e4. <\/p>\n Ajop\u00e4iv\u00e4<\/b><\/p>\n 11.2. nukuimme v\u00e4h\u00e4n pitemp\u00e4\u00e4n ja taas oli edess\u00e4 l\u00e4hes pelkk\u00e4 ajop\u00e4iv\u00e4 kauas etel\u00e4kaakkoon Mount Abulle. Matkan varren ei maisemilla eik\u00e4 juuri havainnoillakaan kauheasti juhlittu: aasiankalliop\u00e4\u00e4sky lienee ainoa mainittava. Illan h\u00e4m\u00e4rt\u00e4ess\u00e4 ja kivutessamme jo Abun vuorelle n\u00e4imme viel\u00e4 joitakin id\u00e4nturturikyyhkyj\u00e4 sek\u00e4 runsaasti hanumaaneja ja pari hauskaa mungoa.<\/p>\n Lopulta saavuimme majapaikallemme Ratan Villas Resortille r\u00e4ttiv\u00e4synein\u00e4. Onneksi iltahuuto oli lyhyt ja illallisen j\u00e4lkeen olimme valmiit unten maille.<\/p>\n Mt Abu<\/b><\/p>\n 12.2. oli taas yksi reissun t\u00e4rkeimmist\u00e4 p\u00e4ivist\u00e4, sill\u00e4 Mount Abulla oli tarjottavana useampikin elis ainakin l\u00e4hes koko porukalle ja pari kovimmillekin Intian k\u00e4vij\u00f6ille. <\/p>\n Auringon nousun aikaan olimme k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 Oriyan kyl\u00e4n takaisella rinteell\u00e4 1722 metri\u00e4 korkean Mount Abun huipun alapuolella. Id\u00e4nturturikyyhkyj\u00e4 n\u00e4kyi pian lent\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ylitsemme ja kuulimme parin rusohuppusep\u00e4n \u00e4\u00e4ntely\u00e4 kunnes aika pian l\u00f6ysimme ensimm\u00e4isen mustakurkkusirkkunaaraan ja kohta l\u00e4hipuun latvustossa oli lyhyesti koiraskin n\u00e4kyvill\u00e4. Ja pian l\u00f6ysimme sirkkuja isomman parvenkin, mutta kuvaamaan n\u00e4it\u00e4 ei juuri p\u00e4\u00e4sty.<\/p>\n Jonkin aikaa lis\u00e4\u00e4 k\u00e4velty\u00e4mme l\u00f6ysimme kivikkouunilinnun, joka vilahteli nopeasti puskissa ja nousi lopulta turhan korkealle puihin, jotta olisimme saaneet kunnon kuvia. Ja pian t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen Gusse l\u00f6ysi l\u00e4hes jaloistaan puskan alta pienen hyvin piilotelleen vihertiikeripeippoparven, joten t\u00e4rkeimm\u00e4t projektilajimme olivat l\u00f6ytyneet helposti! Linnut liikkuivat maassa puskan sis\u00e4ll\u00e4, joten kuvaaminen oli eritt\u00e4in haastavaa ja lopulta parvi nousi taivaalle ja me jatkoimme kulkuamme.<\/p>\n Ja kun elisten makuun oli p\u00e4\u00e4sty, kuului kohta alarinteen metsist\u00e4 intiansirppitimalin hauskaa \u00e4\u00e4ntely\u00e4 ja eip\u00e4 kauankaan, kun aivan edest\u00e4ni lensi tummanharmaa kellert\u00e4v\u00e4noranssinokkainen rastas. Rastas lensi vain parin metrin p\u00e4\u00e4st\u00e4 edest\u00e4ni, mutta jotenkin kukaan muu ei onnistunut sit\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4n. L\u00e4hell\u00e4 ollut porukkamme kokoontui puskan ymp\u00e4rille, johon lintu oli lent\u00e4nyt ja soitimme hieman atrappia, johon rastas alkoi kutsu\u00e4\u00e4nell\u00e4 vastailla, mutta n\u00e4kyviin sit\u00e4 ei saatu. Ja sen koommin sit\u00e4 ei kuulunutkaan. <\/p>\n K\u00e4velyn varrella oli kuvia tullut mm. huppuviidakkoharakasta, mustalepp\u00e4linnuista, intianharjatiaisesta (aplonotus), luumup\u00e4\u00e4kaijoista sek\u00e4 punaposkibulbuleista ja niin vihertiikeripeippoparvia kuin kivikkouunilintujakin l\u00f6ydettiin useampia, joten niit\u00e4kin p\u00e4\u00e4stiin v\u00e4h\u00e4n paremmin kuvaamaan. N\u00e4imme my\u00f6s mm puistosinisiepon (tickelliae), ruostevatsatimaliparven, aasianrillej\u00e4 (palpebrosus), kashmirinuunilintuja, pari pikkusieppoa, pakistaninpalmuoravia, mungo sek\u00e4 s\u00f6p\u00f6 Indian Bush Rat.<\/p>\n Olimme jo palailemassa majapaikallemme, kun l\u00f6ysimme viel\u00e4 muutaman rillimupinian, joten aamu oli ollut todella onnistunut! <\/p>\n Aamupalan j\u00e4lkeen kiertelimme viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n eri kohdassa kyl\u00e4n liepeill\u00e4 etsien l\u00e4hinn\u00e4 sulttaanisirkkuja mutta havainnot j\u00e4iv\u00e4t turkoosisieppoon, harmaavatsaviuhkoihin (albigularis), aasiankalliop\u00e4\u00e4skyihin ja niiden seassa lyhyesti n\u00e4kyneeseen kalliop\u00e4\u00e4skyyn, pariin pihataskuun ym.<\/p>\n Mutta koska t\u00e4m\u00e4n reissun teemana oli autossa istuminen, piti meid\u00e4n kohta taas l\u00e4hte\u00e4 ajamaan lounaaseen ja kohti Gujaratin osavaltiota ja Little Rann of Kutchia sek\u00e4 Dasadan kyl\u00e4n l\u00e4nsipuolella ollutta majapaikkaamme Rann Ridersia.<\/p>\n Ylitetty\u00e4mme Gujaratin rajan muuttui Maailma monin tavoin, mutta (muulle) porukallemme pahin koettelemus tulisi olemaan se, kuinka selvit\u00e4 ilman iltaolutta. Alkoholi on Gujaratissa kielletty ja vaikka turisti selvi\u00e4\u00e4kin varsin kevyelle rangaistuksella paikallisiin verrattuna, ei poliisikyyti lentokent\u00e4lle ja omakustannelento seuraavalla koneella kotiin kuulostanut houkuttelevalta. <\/p>\n Ajoa riitti taas mutta lopulta kurvasimme Rann Ridersin pihaan, jonka pihamaastossa ehdimme viel\u00e4 k\u00e4pp\u00e4ill\u00e4 lyhyen iltaretken ennen auringonlaskua. Havainnoista mainittavampia olivat pari \u00e4\u00e4ness\u00e4 ollutta kilkkusepp\u00e4\u00e4, useampi intiankuhankeitt\u00e4j\u00e4, muutama pikkusieppo sek\u00e4 pihamedest\u00e4j\u00e4.<\/p>\n Little Rann of Kutch<\/b><\/p>\n 13.2. ajoimme taas aamuh\u00e4m\u00e4riss\u00e4 tapaamaan paikallisoppaamme, joiden jeeppeihin nousimme ja l\u00e4hdimme ajamaan Little Rann of Kutchin suolamarskille. Jostain hieman itselleni tuntemattomasta syyst\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4tavoitteemme tuntui olevan l\u00f6yt\u00e4\u00e4 Intiassa eritt\u00e4in uhanalaisia id\u00e4nkaulustrappeja, joka toki meill\u00e4 kaikilla oli eliksiss\u00e4 ja Gussella Intianpinnoissakin. Onneksi valtava suolamarskiali oli koko maailmassa vain t\u00e4\u00e4ll\u00e4 elelev\u00e4n aasianvilliaasin eli onagerin asuinaluetta. <\/p>\n Emmek\u00e4 lopulta joutuneet kauhean kauan ajelemaan pusikoiden keskell\u00e4 trappeja hakien, ennen kuin t\u00f6rm\u00e4simme ensimm\u00e4isiin aaseihin. N\u00e4m\u00e4 olivat kuitenkin todella arkoja ja hyv\u00e4t kuvat j\u00e4iv\u00e4t viel\u00e4 saamatta, kun automme jo suuntasi kohti uusia pusikkoalueita, joilla trapit tuppasivat piilotella.<\/p>\n Ajoimme lopulta aavikkoa ristiin rastiin useamman tunnin ajan havaiten parempina lajeina oikeastaan vain muutaman pikkukotkan ja pari kalliokirvist\u00e4. Trappeja ei meinannut l\u00f6yty\u00e4 sitten mill\u00e4\u00e4n, mutta onneksi lopulta p\u00e4\u00e4simme katsomaan ja kuvaamaan isompaa aasilaumaa v\u00e4h\u00e4n l\u00e4hemp\u00e4\u00e4 ja l\u00f6ysimme my\u00f6s puskan juurella p\u00e4ivehtineen suop\u00f6ll\u00f6n Intianpinnaksi muille kuin Intiankonkari Gusselle. <\/p>\n P\u00e4iv\u00e4n kuumennuttua hiostavaksi etsiskelimme viel\u00e4 persianp\u00f6ll\u00f6st\u00e4 pienest\u00e4 kyl\u00e4npahasesta koirien haukkuessa kova\u00e4\u00e4nisesti ja paikallisten mulkoillessa. Eik\u00e4 l\u00f6ytynyt sit\u00e4k\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Palaillessamme kohti majapaikkaa koluten taas autolla kiert\u00e4en matkan varrella sopivia pusikkoalueita sai oppaamme puhelun, ett\u00e4 toinen autokunta oli l\u00f6yt\u00e4nyt kovasti jo kaipaamamme valkosilm\u00e4haukan. Harmi vain, ett\u00e4 puhelinkentt\u00e4 oli surkea ja meill\u00e4 ei ollut aavistustakaan, minne jokin aika aiemmin meid\u00e4t ohittanut toinen automme oli mennyt.<\/p>\n Py\u00f6rimme tovin edes takaisin ennen kuin Sathyan sai onneksi Sunililta WhatsAppiin karttapisteen ja p\u00e4\u00e4simme ajamaan kohti toista autokuntaamme. H\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4\u00e4 kyll\u00e4 ajoa riitti ja olimme lopulta ainakin kymmenen kilometri\u00e4 heit\u00e4 per\u00e4ss\u00e4! Kun vihdoin saavutimme heid\u00e4t, ei haukkaa n\u00e4kynyt mutta meille kerrottiin, ett\u00e4 se istui pensaassa heti seuraavan mutkan takana. Kyll\u00e4p\u00e4 j\u00e4nnitti, kun t\u00e4ss\u00e4 oli jo aika tovi edellisest\u00e4 pinnasta, mutta onneksi haukka oli yh\u00e4 paikoillaan ja lopulta p\u00e4\u00e4simme katsomaan ja kuvaamaan t\u00e4t\u00e4 valkosilm\u00e4haukkaa.<\/p>\n Majapaikalle palattuamme huilasimme p\u00e4iv\u00e4n kuumuudessa v\u00e4h\u00e4n pitemp\u00e4\u00e4n ja l\u00e4hdimme maastoon v\u00e4h\u00e4n totuttua my\u00f6hemmin iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4. Yll\u00e4tykseksemme retken p\u00e4\u00e4kohteena olivat taas id\u00e4nkaulustrapit, joita ei viel\u00e4k\u00e4\u00e4n l\u00f6ytynyt mutta n\u00e4imme sent\u00e4\u00e4n meid\u00e4n autokunnalla toisen valkosilm\u00e4haukan. Aasejakin n\u00e4htiin viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n lis\u00e4\u00e4 ja lopulta olimme kirjanneet n\u00e4hneemme 89 onageria.<\/p>\n Vihdoin annoimme periksi trappien suhteen ja aloimme pys\u00e4hdell\u00e4 v\u00e4h\u00e4n muissakin biotoopeissa. Ensin n\u00e4imme er\u00e4\u00e4ll\u00e4 pienell\u00e4 l\u00e4t\u00e4k\u00f6ll\u00e4 kahdeksan aasiank\u00e4\u00e4pi\u00f6sorsaa ja sitten Sathyan \u00e4kk\u00e4si tien varressa rauhallisesti ruokailleen intianaavikkokiurun, josta sain jokusen kuvan auton ikkunasta ennen kuin lintu l\u00e4hti lentoon. <\/p>\n Sitten jatkoimme suuren tulvaj\u00e4rven rantaan, jolta l\u00f6ysimme runsaasti sorsia ja kahlaajia, mm. 250 avosettia, valtavan \u2013 jopa 600 pikkuflamingon ja 50 flamingon ker\u00e4\u00e4ntym\u00e4n, 14 kiharapelikaania mukanaan yksi tavallinen pelikaani ym. My\u00f6s varsin kookas villisika n\u00e4htiin.<\/p>\n Illan jo h\u00e4m\u00e4rt\u00e4ess\u00e4 jatkoimme viel\u00e4 aavikon laitamille, jossa nautimme pienen iltapalan ja odottelimme pime\u00e4\u00e4. Kuulimme ensin pari intiankehr\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4 ja lopulta l\u00e4hdimme taas ajamaan. Emmek\u00e4 ehtineet kauan ajaa, kun auton valoista l\u00f6ytyi etsim\u00e4mme sindinkehr\u00e4\u00e4j\u00e4, jota p\u00e4\u00e4simme autosta noustuamme kuvaamaan oikein antaumuksella.<\/p>\n Kerrankin olimme samassa majoituksessa toisenkin y\u00f6n, joten iltahuudon ja illallisen j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4simme ajoissa nukkumaan. <\/p>\n Ja taas ajoa<\/b><\/p>\n 14.2. oli taas ajop\u00e4iv\u00e4. Matkan varrelta haviksia kirjautui l\u00e4hinn\u00e4 isolta allasalueelta, jonka silloilta n\u00e4kyi runsaasti haikaroita ja kahlaajia. Ajoa oli kuitenkin niin paljon, ett\u00e4 turhia stoppeja ei tehty. Andreas kuitenkin merkkasi ebirdiin muutamia pisteit\u00e4, joilla voisimme stopata paluumatkalla, jos olisi aikaa. Riuttahaikaroita, intianpaksujalkoja, valkoposki- ja hietatiiroja ym. tunnistettiin vauhdistakin.<\/p>\n Nakhatranan tienoilla<\/b><\/p>\n Ilta oli jo pitk\u00e4ll\u00e4, kun viimein kurvasimme noin 15 km Nakhatranin koillispuolella sijainneen Kunj Homestayn pihaan. Tapasimme paikan omistajan ja parin tulevan p\u00e4iv\u00e4n oppaamme, saimme huoneemme, joihin raahasimme tavaramme ja l\u00e4hdimme viel\u00e4 pihamaastoon iltaretkelle.<\/p>\n L\u00e4heisen padon l\u00e4t\u00e4k\u00f6ilt\u00e4 l\u00f6ytyi mm. intianhyyppi\u00e4 ja pihalla p\u00f6rr\u00e4si ainakin 60 tarhavarpusen parvi ja reissupinnaksi n\u00e4kyi riisikutoja. Pienen haeskelun j\u00e4lkeen l\u00f6ytyi puista pari intianjoraa ja puskista pari aavikkokultarintaa. Osa meist\u00e4 n\u00e4ki my\u00f6s persianp\u00f6ll\u00f6sen vauhdikkaan ohilennon. <\/p>\n Illallisen j\u00e4lkeen menimme viel\u00e4 padolle odottelemaan hietakyyhkyj\u00e4 saapuvaksi juomaan, mutta emme niit\u00e4 n\u00e4hneet. Oli kuitenkin leppoisaa istuskella l\u00e4mpim\u00e4ss\u00e4 katsella joella olleita lintuja ja ihastelemassa auringonlaskua intiankehr\u00e4\u00e4j\u00e4n \u00e4\u00e4nnelless\u00e4 taustalla. <\/p>\n 15.2. suuntasimme taas parilla Jeepill\u00e4 maastoon ja heti auringonnousuksi vajaan tunnin ajomatkan p\u00e4\u00e4h\u00e4n luoteeseen, jossa lopulta jalkauduimme pusikkoiselle puoliaavikkoalueelle. Jonkin aikaa saimme kohdelajiamme haeskella, ennen kuin Sunil l\u00f6ysi etsim\u00e4mme hopeatilhen. Kova Intianpinna ja saipa pari ryhm\u00e4st\u00e4mme eliksenkin. <\/p>\n Kiertelimme alueella viel\u00e4 jonkin aikaa. Ylitsemme lensi pari kurkiparvea ja my\u00f6s pari rillimupiniaa, aavikkokultarinta, punakottaraisia ym. n\u00e4htiin. Pois ajaessamme l\u00f6ytyi tielt\u00e4 intianhietakyyhkypari, joista naarasta p\u00e4\u00e4simme kuvaamaan hyvin, mutta koiras makoili hiekkakuopassa ja n\u00e4kyi paremmin vasta, kun molemmat linnut p\u00f6l\u00e4htiv\u00e4t lentoon.<\/p>\n Seuraavaksi ajoimme Bannin avonaiseen maastoon, jossa kurkia oli muutamia tuhansia. Me kuitenkin haimme muutamilta kallioisilta m\u00e4en nyppyl\u00f6ilt\u00e4 kalliohuuhkajaa kuitenkaan siin\u00e4 onnistumatta. <\/p>\n Hieman pettynein\u00e4 jatkoimme Kohti Nakhatranaa, jonka pohjoispuolelta Bharaparista er\u00e4\u00e4lt\u00e4 pellolta l\u00f6ytyi vihdoin kuuden intianaavikkojuoksijan parvi ja n\u00e4it\u00e4 p\u00e4\u00e4simme kuvaamaan oikein mukavasti, vaikka p\u00e4iv\u00e4 oli jo l\u00e4mmennyt siihen malliin, ett\u00e4 ilma v\u00e4reili aika pahasti. L\u00e4hipuskista l\u00f6ytyi my\u00f6s id\u00e4norfeuskerttu.<\/p>\n Kunjin majoituksellemme palattua p\u00e4\u00e4tin hieman huilia mutta juuri, kun olin nukahtamaisillani tuli Vesa her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 h\u00e4n oli l\u00f6yt\u00e4nyt persianp\u00f6ll\u00f6sen p\u00e4ivehtim\u00e4st\u00e4 pihatien varressa olleesa puusta. Lintua ei meinannut en\u00e4\u00e4 l\u00f6yty\u00e4 ja sen pel\u00e4ttiin jo lent\u00e4neen tiehens\u00e4, kun sen piilopaikka oli paljastunut, mutta lopulta \u00e4kk\u00e4sin sen aivan siit\u00e4, miss\u00e4 sen pitikin olla \u2013 sen suojav\u00e4ri vain oli niin uskomattoman hyv\u00e4, ettei sit\u00e4 mill\u00e4\u00e4n meinannut huomata. Nyt kuitenkin lopulta koko porukkamme n\u00e4ki t\u00e4m\u00e4n p\u00f6ll\u00f6sen.<\/p>\n Kahden aikaan l\u00e4hdimme taas maastoon ja kyll\u00e4p\u00e4 oli kuuma! L\u00e4mp\u00f6tila l\u00e4henteli nelj\u00e4\u00e4kymment\u00e4 astetta mutta eih\u00e4n t\u00e4m\u00e4 viel\u00e4 ollut mit\u00e4\u00e4n, samoilla paikoilla kun voi kes\u00e4isin olla jopa 55 asteen p\u00e4ivi\u00e4! Meille t\u00e4m\u00e4kin kuumuus oli kuitenkin liikaa varsinkin, kun heti suuntasimme komppaamaan l\u00e4heiselt\u00e4 rinteelt\u00e4 intianhietakyyhkyj\u00e4. Kuuma keli oli kuitenkin liikaa linnuillekin emmek\u00e4 n\u00e4hneet oikeastaan mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Sitten jatkoimme Rawalpir Dargahin piikkimets\u00e4iselle m\u00e4elle, jossa heti autosta noustuamme n\u00e4imme pari kivikkosirkkua. Pienen hakemisen j\u00e4lkeen l\u00f6ytyi vihdoin meit\u00e4 jotenkin karttamaan onnistunut aropriiniakin, joka ei kuitenkaan suostunut kuvattavaksi. <\/p>\n Lopulta porukka alkoi levit\u00e4 ymp\u00e4riins\u00e4 mutta itse seurasin paikallisopastamme, joka kiipesi korkeamman m\u00e4en p\u00e4\u00e4lle. Aika pitk\u00e4n aikaa tilanne oli ihan lev\u00e4ll\u00e4\u00e4n, kun osa porukasta oli ties miss\u00e4 ja oppaamme vain puhui puhelimessa. Lopulta minun oli kysytt\u00e4v\u00e4, mit\u00e4 lintua olimme hakemassa ja mit\u00e4 pit\u00e4isi tehd\u00e4. Enk\u00e4 t\u00e4h\u00e4nk\u00e4\u00e4n oikein saanut j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 vastausta, mutta ymm\u00e4rsin, ett\u00e4 t\u00e4lle paikalle voisi illan h\u00e4m\u00e4rt\u00e4ess\u00e4 saapua valkosiipiminivetti tai -minivettej\u00e4 y\u00f6pym\u00e4\u00e4n. Iltap\u00e4iv\u00e4 oli kuitenkin viel\u00e4 nuori, joten turha t\u00e4h\u00e4n oli viel\u00e4 j\u00e4\u00e4d\u00e4 iltaa odottamaan, kun havainnot olivat olleet varsin v\u00e4h\u00e4isi\u00e4: Mainittavimpia olivat intianjora sek\u00e4 mustakaulaj\u00e4nis. Lopulta saimme porukkamme kasaan ja p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n uutta kalliohuuhkajapaikkaa.<\/p>\n Bhukhin padolle oli parin kilometrin k\u00e4vely mutta matkalla n\u00e4kyi ihan mukavasti lintuja. Lopulta istuskelimme padon portailla iltah\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4n saakka mutta huuhkajaa ei n\u00e4kynyt eik\u00e4 kuulunut kuin ehk\u00e4 yksi puhallus, mutta sekin j\u00e4i ep\u00e4varmaksi. Intianhietakyyhkyj\u00e4 saapui h\u00e4m\u00e4riss\u00e4 ainakin kuusi lintua juomaan, mutta lopulta oli kuitenkin annettava periksi ja k\u00e4pp\u00e4ill\u00e4 takaisin autoille ja ajella k\u00e4mpille.<\/p>\n 16.2. suuntasimme aikaisin aamusta Nakhatranasta parikymment\u00e4 kilometri\u00e4 lounaaseen sijainneelle Fot Mahadevin mets\u00e4alueelle, jonne parkkeerattuamme oppaamme kuuli heti yhden t\u00e4rkeimmist\u00e4 projektilajeistamme kirjoharjatiaisen laulua. K\u00e4velimme parisen sataa metri\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4 kohti ja oppaamme laittoi atrapin soimaan ja kohta t\u00e4m\u00e4 kaunis mustavalkoinen tiainen saapui l\u00e4hipuuhun laulamaan. Lintu oli kaikille meille elis, mutta Matille erityisen t\u00e4rke\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n oli 15 vuotta aiemmin yritt\u00e4nyt lajia turhaan.<\/p>\n Kuvailimme tiaista jonkin aikaa kunnes se p\u00e4\u00e4tti lent\u00e4\u00e4 takaisin mets\u00e4\u00e4n, josta se oli tullutkin. Niinp\u00e4 saatoimme keskitty\u00e4 kuvaamaan tiaisen pes\u00e4n rakentajaa eli helmiselk\u00e4tikkaa.<\/p>\n Kohta l\u00f6ysimme my\u00f6s pari aropriiniaa, joista my\u00f6s saimme nyt jonkinlaisia kuvia. Ja l\u00e4hdetty\u00e4mme jatkamaan matkaa kuulimme auton ikkunasta toisenkin kirjoharjatiaisen laulua ja v\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemmin tehdyll\u00e4 stopilla kuului laulava viidakkopriinia, joka l\u00f6ytyi n\u00e4kyviinkin kaukaisen puskan latvasta.<\/p>\n Pienen matkan ajettuamme ja kuvattuamme tien varressa hienosti n\u00e4ytill\u00e4 ollutta smyrnankalastajaa, kertoi oppaamme, ett\u00e4 yritt\u00e4isimme n\u00e4hd\u00e4 autosta aavikkopensasviiri\u00e4ist\u00e4. Ne olivat todella arkoja ja parhaiten niiden l\u00f6yt\u00e4minen onnistuisi hiljaa ajamalla ja tien reunoja tarkkaan katsoen. H\u00e4n ei kuitenkaan kovin suuria mahdollisuuksia lajin l\u00f6ytymiselle antanut, sill\u00e4 laji oli todella vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4 t\u00e4h\u00e4n aikaan vuodesta. Emme kuitenkaan ehtineet ajaa kuin muutaman sata metri\u00e4, kun \u201dFr\u00e4ne\u201d \u00e4kk\u00e4si tien varresta parven pieni\u00e4 kanalintuja \u2013 ja siin\u00e4h\u00e4n oli ainakin tusina erikokoisia aavikkopensasviiri\u00e4isi\u00e4! Parvessa oli todenn\u00e4k\u00f6isesti koiraita ja naaraita sek\u00e4 ehk\u00e4 jopa kahden ik\u00e4isi\u00e4 poikasia. <\/p>\n Me ehdimme n\u00e4hd\u00e4 linnut hyvin mutta olimme t\u00e4ll\u00e4 kertaa etuautona mutta taka-autossa osalla oli vaikeuksia n\u00e4hd\u00e4 lintuja. Ja kun heille asti ei ollut kulkeutunut tieto autossa pysymisest\u00e4, olivat linnut heti tiess\u00e4\u00e4n, kun niiden per\u00e4\u00e4n rynn\u00e4ttiin autosta ulos. Eik\u00e4 niit\u00e4 meinannut mill\u00e4\u00e4n l\u00f6yty\u00e4 komppaamallakaan ja tunteet alkoivat jo hieman kuumentua, kunnes lopulta juuri siit\u00e4 puskasta, johon olin ep\u00e4illyt lintujen menneen piiloon ja jota olin jo kerran k\u00e4ynyt v\u00e4h\u00e4n kopisuttamassa, l\u00e4hti aikuinen lintu lentoon. Toisen aikuisen linnun olimme jo aiemmin n\u00e4hneet lent\u00e4v\u00e4n tien toiselle puolelle, mutta poikasten t\u00e4ytyi yh\u00e4 olla t\u00e4ss\u00e4 puskassa piilossa. Lopulta j\u00e4timme linnun viel\u00e4 vain heikosti n\u00e4hneet rauhassa odottamaan lintujen esiin tulemista, mutta ilmeisesti lintujen emo kutsui niit\u00e4 luokseen ja niiden n\u00e4htiin juoksevan kovaa vauhtia seuraavalle pellolle piiloon. Onneksi kaikki kuitenkin lopulta p\u00e4\u00e4siv\u00e4t n\u00e4kem\u00e4\u00e4n linnut varsin hyvin.<\/p>\n Aamuretken lopuksi n\u00e4imme viel\u00e4 kalliokirvisen mets\u00e4k\u00e4pink\u00e4isi\u00e4 (pondicerianus) sek\u00e4 useita pikkuparvia pensastimaleita (caudata) ennen kuin alkoi olla taas turhan kuuma jatkaa.<\/p>\n P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 huilasimme pitemp\u00e4\u00e4n ja edellisest\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 viisastuneina l\u00e4hdimme maastoon vasta nelj\u00e4lt\u00e4, kun ei en\u00e4\u00e4 ollut niin paahtavan kuumaa. Komppailimme taas l\u00e4him\u00e4ell\u00e4 intianhietakyyhkyj\u00e4 turhaan mutta sainpahan hyv\u00e4t kuvat isolepink\u00e4isest\u00e4 ja jotain kuvia taas aropriiniastakin.<\/p>\n Sitten jatkoimme taas Rawalpir Dargahin m\u00e4en suuntaan mutta emme p\u00e4\u00e4sseet kuin v\u00e4h\u00e4n rinteeseen, kun Sathyan \u00e4kk\u00e4si automme edess\u00e4 olleesta puskasta etsim\u00e4mme valkosiipiminivetin. Olin takapenkill\u00e4 siten, etten n\u00e4hnyt lintua ja tietysti se lensi tiet\u00e4 pitkin eteenp\u00e4in seuraavaan puskaan. Koska muilla oli laji hoidossa jo edellisilt\u00e4 Intian reissuiltaan, singahdin Sathyanin kanssa linnun per\u00e4\u00e4n ja onneksi se l\u00f6ytyi seuraavasta puskasta. Lintu oli lopulta aika liikkuva mutta kaikki p\u00e4\u00e4siv\u00e4t t\u00e4m\u00e4n naaraslinnun n\u00e4kem\u00e4\u00e4n ja joitakin kuviakin saatiin.<\/p>\n Koskapa meill\u00e4 ei l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 oikein ollut mit\u00e4\u00e4n tarjolla, p\u00e4\u00e4timme palailla Kunjin pihamaastoon ja menn\u00e4 leppoisalle iltaretkelle padolle. Iltah\u00e4m\u00e4riss\u00e4 aloimme huudattaa kalliohuuhkaja-atrappia mutta tuloksetta. Pime\u00e4ss\u00e4 saapui sent\u00e4\u00e4n l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 alkuun \u00e4\u00e4nnellyt brahmanp\u00f6ll\u00f6 mulkoilemaan meit\u00e4 l\u00e4hitolpan nokkaan.<\/p>\n 17.2. Alun perin ohjelmassamme oli ollut viel\u00e4 aamuretki mutta koska edess\u00e4 oli taas aivan tolkuton ajomatka, hyv\u00e4stelimme Kunjin oppaamme ja muun v\u00e4en ja l\u00e4hdimme ajamaan kohti Gujaratin suurinta, yli viiden miljoonan asukkaan kaupunkia Ahmedabadia. Vajaat puoli tuntia it\u00e4\u00e4 kohti ajettuamme oli tien vieress\u00e4 lutakolla tolkuttomasti haikaroita, joita piti pys\u00e4hty\u00e4 kuvaamaan. Olipa l\u00e4t\u00e4k\u00f6n takana my\u00f6s kultasakaali mukavasti n\u00e4ytill\u00e4. <\/p>\n Liikkeelle taas l\u00e4hdetty\u00e4mme n\u00e4imme, kun tien ylitse lenn\u00e4hti kookkaahko vaalea lintu \u2013 malkoha! Onneksi lintu j\u00e4i puskaan osittain n\u00e4kyville ja peruuttelemalla onnistui koko porukkamme n\u00e4hd\u00e4 t\u00e4m\u00e4n todella hankalan lajin eli viiruk\u00e4en, jota ei oikein voi muuten n\u00e4hd\u00e4k\u00e4\u00e4n kuin juuri tuurilla. P\u00e4\u00e4simme kuvaamaankin puskassa piilotellutta lintua ihan kohtuullisesti.<\/p>\n Ahmedabadiin<\/b><\/p>\n Sitten olikin ajomatkalla yll\u00e4tykset v\u00e4hiss\u00e4. Mutta koska olimme l\u00e4hteneet liikkeelle aikaisin, oli meill\u00e4 aikaa pys\u00e4hdell\u00e4 niill\u00e4 pisteill\u00e4, joita Andreas oli merkannut ebirdiin tulomatkallamme. Ensimm\u00e4isen stopin teimme taas puolisentoista tuntia ajettuamme Kotdassa olleelle pikkuj\u00e4rvelle, jolla olimme viimeksi ohiajaessa n\u00e4hneet ainakin runsaasti sotkia. Ja retkipinnaksi napsahtikin punasotka sek\u00e4 silkkiuikku ja papyruskerttunen lauloi l\u00e4hiruovikossa.<\/p>\n Ja taas puolisentoista tuntia ajettuamme olimme suola-altaiden l\u00e4pi kulkevalla sillalla, jolla stoppasimme katsomaan l\u00e4hinn\u00e4 kahlaajia. L\u00f6ysimmekin satakunta yl\u00e4nk\u00f6tylli\u00e4 (atrifrons) sek\u00e4 parit kaitanokka- ja tiibetinlokit ym. N\u00e4kyip\u00e4 haikaroiden seassa yksi kaukainen aasiansatulahaikarakin.<\/p>\n Ja viimeinen pisteemme oli tuntia my\u00f6hemmin Halvadissa Samantsarj\u00e4rvell\u00e4, jolla oli sorsia, haikaroita, tiiroja ym. muttei mit\u00e4\u00e4n uutta. Sitten oli edess\u00e4 viel\u00e4 pitk\u00e4 ajo it\u00e4\u00e4n ja Ahmedabadiin, jossa ajoimme lopulta pitk\u00e4t p\u00e4tk\u00e4t pikkuteit\u00e4 ilmeisesti pahimmat ruuhkasumput v\u00e4ltt\u00e4\u00e4ksemme. <\/p>\n Ilta oli jo h\u00e4m\u00e4rtym\u00e4ss\u00e4, kun lopulta saavuimme Hotel Fern Metropolelle ja n\u00e4imme viel\u00e4 useita isoja, satojen ja jopa tuhannen linnun punakottaraisparvia lent\u00e4m\u00e4ss\u00e4 jonnekin y\u00f6pym\u00e4\u00e4n. Iltahuudossa ei kauan nokka tuhissut ja sitten oli edess\u00e4 koko reissun ehdottomasti ruhtinaallisin illallinen.<\/p>\n Viimeinen aamu Nalsarovarin tienoilla<\/b><\/p>\n 18.2. Alun perin oli varmaan suunniteltu, ett\u00e4 lentomme takaisin Delhiin olisi ollut aamusta ja siksi majapaikkamme oli varattu Ahmedabadin multimiljoonakaupingin keskustasta. Mutta meill\u00e4p\u00e4 oli lento vasta iltamy\u00f6h\u00e4\u00e4n ja siten viel\u00e4 koko aamupuoli retkiaikaa. Valitettavasti Sathuanin lento oli muutamaa tuntia meid\u00e4n lentoamme aiemmin, sill\u00e4 muuten retkiaikaa olisi ollut l\u00e4hes koko p\u00e4iv\u00e4.<\/p>\n Anivarhain viidelt\u00e4 l\u00e4hdimme ajamaan parin tunnin p\u00e4\u00e4h\u00e4n lounaaseen ja Nalsarovariin. Olisi tietysti ollut aika paljon j\u00e4rkev\u00e4mp\u00e4\u00e4, jos majapaikkamme olisi ollut miss\u00e4 tahansa l\u00e4nnemp\u00e4n\u00e4, niin olisimme s\u00e4\u00e4styneet useamman tunnin ajolta. Onneksi n\u00e4in aamuy\u00f6ll\u00e4 liikenne oli varsin sujuvaa ja p\u00e4\u00e4simme Nalsarovariin jopa hieman etuajassa. L\u00f6ysimme paikallisoppaamme, joka hypp\u00e4si kyytiimme ja l\u00e4hdimme ajamaan kohti ensimm\u00e4ist\u00e4 retkikohdettamme.<\/p>\n Aloitimme Nalsarovarin pohjoispuolelta avomaa-alueelta, jolle stopattuamme saatoimme heti alkaa ihmetell\u00e4 jatkuvaa lyhytvarvaskiurujen tai niiden tapaisten (ainakin osa kaiketi oli karakoruminkiuruja (dukhunensis) ja muiden pikkulintujen muuttoa kohti pohjoista. My\u00f6s niin kurkia kuin neitokurkia n\u00e4kyi satoja. Lintuja oli ilmassa aivan tolkuttomasti! Kohdelajimme oli kuitenkin hukassa, mutta lopulta aika pitk\u00e4n odottelun j\u00e4lkeen l\u00f6ysimme naamiokyyhkyparin er\u00e4\u00e4st\u00e4 puskasta. P\u00e4\u00e4simme my\u00f6s kuvaamaan n\u00e4it\u00e4 Intian huippuharvinaisuuksia hyvin. Eip\u00e4 laji kuitenkaan ollut elis muille kuin omille oppaillemme. <\/p>\n Koska aikataulumme oli tiukka, jatkoimme rallityyliin seuraavalle kohteellemme idemm\u00e4ksi, jossa stoppasimme aika saastaiselle pusikkoalueelle, jossa pari puskaa oli t\u00e4ynn\u00e4 sirkkuja. Ruskop\u00e4\u00e4sirkkuja oli kymmeni\u00e4 ja niiden seassa n\u00e4kyi ainakin yksi mustap\u00e4\u00e4sirkku. Olimme tietoisia, ett\u00e4 l\u00e4hialueella talvehti my\u00f6s Intiassa (ja nykyisin l\u00e4hes miss\u00e4 tahansa) huippuharvinainen kultasirkkukin, mutta valitettavasti aikataulumme ei antanut my\u00f6den sen yritt\u00e4miseksi.<\/p>\n Matkamme jatkui vauhdikkaasti taas idemm\u00e4ksi isojen peltojen keskelle. Sopivasti paikassa jossa pys\u00e4hdyimme oli puskassa melkoinen lintuvilin\u00e4 \u2013 parisataa bengalinkutojaa! Sain siis viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n odottamatta eliksen, jota en kauheasti ollut kehdannut pyydell\u00e4, sill\u00e4 muilla laji oli jo hoidossa. Olin toivonut t\u00e4m\u00e4n lajin hoituvan n\u00e4in niinku muun ohessa.<\/p>\n Jalkauduimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n kostealle peltot\u00f6yr\u00e4\u00e4lle kohti peltojen keskustaa. P\u00e4iv\u00e4 oli jo l\u00e4mpenem\u00e4ss\u00e4 ja k\u00e4vely\u00e4 tuntui riitt\u00e4v\u00e4n. Pari viiri\u00e4ist\u00e4 pytpytti ja p\u00e4\u00e4skyj\u00e4 lenteli ymp\u00e4rill\u00e4mme \u2013 alkoi tulla hiki. Lopulta, kun olimme k\u00e4velleet ihan tarpeeksi ja homma alkoi jo tuntua aika turhalta, oppaamme kertoi, ett\u00e4 olimme oikeassa paikassa. Alueella talvehti arohyyppi\u00e4, mutta kellon aika niiden havaitsemiseksi oli huono, sill\u00e4 yleens\u00e4 linnut olivat paikalla aamulla. Olisipa meille taas kerran kerrottu edes jotain, niin olisimme ehk\u00e4 voineet k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n ajan johonkin muuhun? No k\u00e4velimme viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n lis\u00e4\u00e4 ja onneksi olimme t\u00e4ll\u00e4 kertaa onnekkaita ja l\u00f6ysimme kuin l\u00f6ysimmekin viisi arohyypp\u00e4, joka ei tietenk\u00e4\u00e4n ollut meille kenellek\u00e4\u00e4n elis mutta en itsek\u00e4\u00e4n kyll\u00e4 ollut lajia n\u00e4hnyt muualla kuin Suomessa. Itselleni tuli ehk\u00e4 kuitenkin parempi fiilis, kun pari saruskurkiparvea lensi ohitsemme ja j\u00e4lkimm\u00e4isest\u00e4 perheparvesta sain ihan kelvolliset kuvat.<\/p>\n Lopulta retkemme olikin sitten t\u00e4ss\u00e4. Onneksi pystyimme tipauttamaan oppaamme kyydist\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4kin emmek\u00e4 n\u00e4in joutuneet viel\u00e4 palaamaan Nalsarovariin, olimmehan valuneet jo l\u00e4hes puolimatkaan it\u00e4\u00e4n kohti Ahmedabadia. <\/p>\n Kotia kohti<\/b><\/p>\n Yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n kivuttomasti selvisimme taas Ahmedabadin keskustaan ja lentokent\u00e4n l\u00e4hist\u00f6lle, jossa k\u00e4vimme viel\u00e4 kunnon lounaalla. Ravintolalla hyv\u00e4stelimme Sunilin, joka jatkoi kotiseudulleen junalla. Lentoasemalle jatkettuamme hyv\u00e4stelimme uskomattoman hyv\u00e4n ja mukavan kuskimme, jolla oli edess\u00e4 viel\u00e4 tolkuttoman pitk\u00e4 ajo Delhiin. <\/p>\n Lentokent\u00e4ll\u00e4 selvittelimme monimutkaiset muodollisuudet ja sitten oli aika hyv\u00e4stell\u00e4 Sathyankin. Ja sitten meill\u00e4 oli edess\u00e4 aina yht\u00e4 mukavaa lentokentt\u00e4el\u00e4m\u00e4\u00e4 ennen kuin IndiGon lentomme Delhiin l\u00e4hti v\u00e4h\u00e4n my\u00f6h\u00e4ss\u00e4 noin klo 19:30.<\/p>\n Reilun puolentoista tunnin lento meni nopeasti, mutta Delhiss\u00e4 meill\u00e4 oli edess\u00e4 melkoiset seikkailut terminaalin vaihtoineen bussilla ja useine jonotuksineen. Lopulta Lufthansan lentomme l\u00e4hti 19.2. aamuy\u00f6st\u00e4 klo 02:00.<\/p>\n Onnistuin nukkua todella hyvin lennolla ja Saksan M\u00fcncheniin laskeuduimme klo 06:25 paikallista aikaa. Taas meni aikaa turvatarkastuksissa, mutta lopulta Suomen lennon l\u00e4ht\u00f6portille p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme alkoi tuntua silt\u00e4, ett\u00e4 reissu alkoi olla voiton puolella. Mutta tietysti taas kerran Suomen lento oli my\u00f6h\u00e4ss\u00e4 ja l\u00e4hti lopulta vasta yhdeks\u00e4n aikaan.<\/p>\n Koska lento oli my\u00f6h\u00e4ss\u00e4, oli minulla taas kerran j\u00e4nnitett\u00e4v\u00e4\u00e4. Minulla oli alun perin vaihtoaikaa Joensuun junaan vain 1h20min ja nyt alkoi taas n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 pahalta, ehtisink\u00f6 junaan tai ehtisink\u00f6 ainakaan odotella matkatavaroita mukaan.<\/p>\n Kone laskeutui Helsinki-Vantaalle puolisen tuntia my\u00f6h\u00e4ss\u00e4 klo 12:30 mutta onneksi kerrankin tuloportti ei ollut se kaikkein perimm\u00e4isin ja p\u00e4\u00e4sin aika nopeasti matkatavaroita odottelemaan. Hyv\u00e4stelin koko reissuporukkamme ja siirryin hihnan alkup\u00e4\u00e4h\u00e4n odottelemaan matkalaukkuani, joka ihme kyll\u00e4 sekin tuli, ei nyt ensimm\u00e4isten joukossa, mutta pian kuitenkin! Niinp\u00e4 p\u00e4\u00e4sin singahtamaan kohti rautatie-asemaa, jolle onneksi p\u00e4\u00e4see nopeasti. <\/p>\n Lopulta p\u00e4\u00e4sin Tikkurilaan jo aikaisemmalla junalla ja n\u00e4in vaihtoaikaa Joensuun junaankin j\u00e4i yllin kyllin. Junamatka sujui h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n nopeasti ja lopulta olin Parikkalassa ihan aikataulussaan klo 16:30. Hanna oli minua vastassa ja oli ihan mukava p\u00e4\u00e4st\u00e4 kuumasta, ruuhkaisesta ja roskaisesta Intiasta kev\u00e4ttalviseen Parikkalaan.<\/p>\n J.A.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Reissuun taas 3.2. ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 pakkailin viel\u00e4 tavaroita ja Hannan palattua t\u00f6ist\u00e4 puhelimme viel\u00e4 pitk\u00e4n WhatsApp-puhelun vanhan yst\u00e4v\u00e4ni kanssa Ugandaan. Juteltavaa riitti ja lopulta minulle tuli kiire ehti\u00e4 junaan. Hanna heitti minut rautatieasemalle, josta junani l\u00e4hti klo 16:31. Tikkurilassa vaihdoin lentoasemalle viev\u00e4\u00e4n paikallisjunaan ja lentoasemalla suuntasin Comfort Xpress hotellille, josta sain varaamani huoneen. Sitten suuntasin […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[18],"tags":[],"class_list":["post-7710","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-intia"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7710","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=7710"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7710\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":7942,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7710\/revisions\/7942"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=7710"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=7710"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=7710"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n