{"id":77,"date":"2009-06-20T10:03:52","date_gmt":"2009-06-20T07:03:52","guid":{"rendered":"http:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/?p=77"},"modified":"2023-07-18T09:39:08","modified_gmt":"2023-07-18T06:39:08","slug":"huippuvuoret-9-15-6-2009","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/huippuvuoret-9-15-6-2009","title":{"rendered":"Huippuvuoret 9.-15.6. 2009"},"content":{"rendered":"

Huippuvuoret 9.-15.6. 2009<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kun Helsingin seudun lintutieteellisen yhdistyksen – Tringan s\u00e4hk\u00f6postiverkossa alettiin talvella kysell\u00e4 l\u00e4htij\u00f6it\u00e4 Huippuvuorille, otin reissun puheeksi Hannan kanssa ja eip\u00e4 t\u00e4t\u00e4 tarvinnut pahemmin suostutella. Saatuani reissun vet\u00e4j\u00e4lt\u00e4 Jukka Hintikalta vastauksia muutamiin reissua koskeviin kysymyksiin, oli lopullinen p\u00e4\u00e4t\u00f6s helppo tehd\u00e4. Saimmepa liitytty\u00e4 Tringaankin viimein, koska reissu oli tarkoitettu vain j\u00e4senille \u2013 Hanna toki liittyi perhej\u00e4seneksi.<\/p>\n

Olin ollut viikon Kuusamossa pinnarallissa, josta ajoin sunnuntaina vanhempieni luokse Kirkkonummelle lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n ja pyykk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n. Hannalla puolestaan oli viel\u00e4 maanantaina 8.6. ryhm\u00e4 Parikkalassa opastettavanaan, joten Hanna saapui Kirkkonummelle vasta maanantain ja tiistain v\u00e4lisen\u00e4 y\u00f6n\u00e4 yhden aikaan. <\/p>\n

Reissuun <\/strong><\/p>\n

Tiistaina 9.6. meill\u00e4 soi her\u00e4tyskello jo klo 4.15 \u2013 klo 5.00 oli aika l\u00e4hte\u00e4 kohti Helsinki-Vantaata. Tuntia my\u00f6hemmin olimme aulassa, jonne saapuivat pian reissun j\u00e4rk\u00e4nnyt Jukka Hintikka sek\u00e4 Antero Lindholm, Annika Forst\u00e9n, Gustaf Nordenswan sek\u00e4 Inga-Lill ja Eero Jaakkola. Pian saapuivat loputkin ryhm\u00e4st\u00e4mme eli Aarne Hirvonen sek\u00e4 Ari Sandstedt ja P\u00e4ivi Gustafsson. Jukka oli jo netin kautta hoidellut check-in:in ja saatuamme lippumme, laitoimme tavarat menem\u00e4\u00e4n ja suuntasimme viimeisille ostoksille. <\/p>\n

Blue1 -koneemme l\u00e4hti ajallaan klo 7.25 ja lyhyen lennon j\u00e4lkeen teimme v\u00e4lilaskun Osloon, jossa jouduimme checkaamaan tavaramme uudelleen. Parin tunnin odottelun j\u00e4lkeen klo 9.55. Norjan aikaa l\u00e4hti SAS:n jatkolentomme kohti pohjoista. Puoliv\u00e4lin pys\u00e4ys tehtiin Tromssassa, jossa jouduimme taas tutustumaan lentoasemaan, ennen kuin jatkoimme samalla koneella matkaamme. <\/p>\n

Longyearbyen<\/strong><\/p>\n

Laskeuduimme lopulta Isfjordenin maisemia ihaillen klo 13.55 Huippuvuorille Spitsbergenin saarelle Longyearbyeniin. Lentoasemalla saimme tavaroita odotellessamme jo ihailla t\u00e4ytetty\u00e4 j\u00e4\u00e4karhua ja ikkunasta n\u00e4kyi pulmusia sek\u00e4 vuonossa kelluvia haahkoja ja viel\u00e4 runsaammin kyhmyhaahkoja sek\u00e4 edestakaisin lentelevi\u00e4 pikkukajavia.
\nMatkatavarat saapuivat nopeasti ja aseman edess\u00e4 nousimme linja-autoon, joka l\u00e4hti viem\u00e4\u00e4n meit\u00e4 kohti kaupunkia ja Spitsbergen -hotelliamme. Hotellilla heitimme kamat huoneisiimme ja l\u00e4hdimme saman tien k\u00e4velem\u00e4\u00e4n alas kohti suuresta Isfjordenista haarautuvan pienen Adventfjordenin rantaa. Longyearbyen on eloisa noin 2000 asukkaan kaupunki, jonka katujen varsilla n\u00e4imme useita laiduntavia valkoposkihanhia sek\u00e4 ensimm\u00e4iset huippuvuortenpeurat. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Rannasta l\u00f6ytyi helposti lapintiiroja, isolokkeja ja merisirrej\u00e4 ja kolmen tunnin staijin tuloksena l\u00f6ysimme my\u00f6s merellisempi\u00e4 lajeja kuten 100 myrskylintuja, 150 pohjankiislaa, 70 riskil\u00e4\u00e4 ja muita illan havaintoja olivat mm. kaakkuri, 10 lyhytnokkahanhea, 60 sepelhanhea, 2 tavia, 5 allia, suosirri sek\u00e4 7 merikihua. Aiemmin mainittujen lajien m\u00e4\u00e4riksi tuli p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 mm. 100 haahkaa, 130 kyhmyhaahkaa, 25 merisirri\u00e4, 50 isolokkia, 300 pikkukajavaa, 20 pulmusta ja 500 pikkuruokkia, joita ei juuri n\u00e4in vuonon pohjukan l\u00e4hell\u00e4 n\u00e4kynyt merell\u00e4, mutta kaupungin yl\u00e4puolella olevien vuorten huipuilla oli suuria kolonioita, joilla n\u00e4it\u00e4 pieni\u00e4 p\u00f6rri\u00e4isi\u00e4 vilisi suurissa parvissa. Olipa Jukka n\u00e4hnyt jo isovesip\u00e4\u00e4skynkin, ennen kuin saavuimme staijipaikalle, jonne muut olivat suorempaa reitti\u00e4 k\u00e4ytetty\u00e4\u00e4n enn\u00e4tt\u00e4neet meit\u00e4 aikaisemmin. <\/p>\n

Arktista lajistoa, naaleja ja rari<\/strong><\/p>\n

10.6. Her\u00e4simme aamulla klo 4.30 ja pian olimme k\u00e4velleet alas Adventfjordenin rantaan, pulmusia toki \u00e4\u00e4niteltiin matkalla. Antero ja Annika olivat aamuvirkkuina jo retkeilleet jonkin aikaa ja olivatpa onnistuneet n\u00e4hd\u00e4 jo naalinkin. Me staijailimme aina klo 6.30 saakka ja havaitsimme mm. 3 pulmussirri\u00e4, tyllin ja isovesip\u00e4\u00e4skyn. Lapintiiroja oli nyt paljon enemm\u00e4n kuin edellisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ja kyhmyhaahkat olivat puolestaan v\u00e4hentyneet \u2013 kev\u00e4tliikennett\u00e4 siis. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Hotellilla nautimme ruhtinaallisen aamupalan ja pienen levon j\u00e4lkeen l\u00e4hdimme klo 8.00 kahdella taksilla kohti luodetta ja lentokent\u00e4n l\u00e4heisi\u00e4 Hotellnesetin lutakoita. Autoteit\u00e4h\u00e4n ei saaressa ollut kuin parikymment\u00e4 kilometri\u00e4, mutta silti taksit olivat tarpeen. Eih\u00e4n asutusten ulkopuolella j\u00e4\u00e4karhuvaaran takia oikein saanutkaan liikkua ilman asetta. <\/p>\n

Lutakoilta l\u00f6ytyi heti kuvattavia alleja ja haahkaparvista kyhmyhaahkoja ja pian l\u00f6ytyi my\u00f6s hauska \u201dvaihtopukuinen\u201d naali! Otus oli l\u00e4hes talvikarvassa, mutta sill\u00e4 oli kes\u00e4pukuiset uimahousut jalassa. Seurailimme putkilla naalin liikkeit\u00e4 sen k\u00e4velless\u00e4 kivikkoisessa rannassa penkereen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 niin pitk\u00e4\u00e4n, kunnes se katosi vallin taakse. Eip\u00e4 aikaakaan, kun se taas l\u00f6ytyi ja sen oli onnistunut l\u00f6yt\u00e4\u00e4 itselleen haahkanaaras saaliikseen. Saalis oli naalille sen verran kookas, ett\u00e4 ajattelimme p\u00e4\u00e4sev\u00e4mme seuraamaan sit\u00e4 paljon l\u00e4hemm\u00e4ksikin ja pian tavoitimmekin otuksen parin m\u00f6kin takaa saaliinsa kanssa. P\u00e4\u00e4simme kuvaamaan naalia oikein mukavasti, mutta lopulta se singahti saaliinsa kanssa lentokent\u00e4n aidan alitse turvaan. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Naalitilanteen ollessa viel\u00e4 t\u00e4ysin kesken, plokkasimme viiden tavin parven, joka laskeutui lutakon perukkaan. Ehdin h\u00e4din tuskin sanoa Hannalle, ett\u00e4: \u201dNuo kannattaa katsoa tarkkaan, ettei joukossa ole amerikantavia\u201d, kun Hanna jo vastasi, ett\u00e4: \u201dOnhan siin\u00e4!\u201d. Siin\u00e4 sitten ihmeteltiin yht\u00e4 aikaa el\u00e4m\u00e4n ensimm\u00e4ist\u00e4 naalia ja Huippuvuorten kautta aikain toista amerikantavia! Huikeaa! T\u00e4ytyy kyll\u00e4 my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 omalla kohdallani naali vei voiton sata-nolla, kun noita amerikantaveja on alkanut p\u00e4\u00e4n auettua l\u00f6yty\u00e4 kunnon ketsuppipullo -ilmi\u00f6n tavoin. <\/p>\n

Retken muita mukavia haviksia olivat lunni, 2 kaakkuria, 3 tylli\u00e4, pulmussirri ja noin 30 maitovalaan parvi, joka ohitti meid\u00e4t varsin l\u00e4helt\u00e4 vuonon rantaa seuraillen. Tietysti haahkoja, kyhmyhaahkoja, myrskylintuja, pikkukajavia ja pikkuruokkeja n\u00e4kyi taas runsaasti. Vuonon tyven ollessa l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4, n\u00e4kyi pikkuruokkeja nyt paljon merell\u00e4kin. <\/p>\n

Ruokailun j\u00e4lkeen noin klo 20.00 kiipesimme Hannan kanssa viel\u00e4 Nybyenin yl\u00e4puoleisille rinteille ihmettelem\u00e4\u00e4n hy\u00f6nteisparvien tavoin taivaalla vellovia pikkuruokkiparvia ja kuuntelemaan niiden hauskaa \u00e4\u00e4ntely\u00e4. Lopulta kiipesimme jyrkk\u00e4\u00e4 rakkakivikkosein\u00e4m\u00e4\u00e4 niin l\u00e4helle koloniaa kuin uskalsimme, mutta aivan perille asti emme p\u00e4\u00e4sseet, kun irtokive\u00e4 alkoi olla rinteess\u00e4 liikaa. Kielekkeill\u00e4 majaili my\u00f6s runsaasti pikkuruokkeja v\u00e4lipaloiksi hamuavia isolokkeja ja aivan huipulla ja sein\u00e4m\u00e4n pahdoilla oli runsaasti valkoposkihanhia, jotka siis ihan oikeasti pesiv\u00e4t siell\u00e4! Rinteell\u00e4 poukkoili ketter\u00e4sti varsin kes\u00e4karvainen naalikin, joka ilmeisesti hamusi pikkuruokki- tai kiirunapaistia.
\nPalattuamme hotellin pihaan ilta oli jo pitk\u00e4ll\u00e4. Ylitsemme lent\u00e4nyt v\u00e4st\u00e4r\u00e4kki sai kunnian olla se reissumme toinen varpuslintu. Nukkumaan p\u00e4\u00e4simme klo 23.00. <\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4n saldoja olivat jo mainittujen lis\u00e4ksi mm. 1000 myrskylintua, 40 lyhytnokkahanhea, 200 valkoposkihanhea, 25 sepelhanhea, 400 haahkaa, 200 kyhmyhaahkaa, 10 allia, 35 merisirri\u00e4, 3 suosirri\u00e4, 10 merikihua, 70 isolokkia, 1000 pikkukajavaa, 300 lapintiiraa, 200 pohjankiislaa, 100 riskil\u00e4\u00e4, 3000 pikkuruokkia sek\u00e4 50 pulmusta. <\/p>\n

J\u00e4\u00e4t\u00e4v\u00e4\u00e4!<\/strong><\/p>\n

11.6. Her\u00e4simme hieman klo 5 j\u00e4lkeen ja suuntasimme saman tien l\u00e4hirinteelle kiirunakomppaukseen. Kipusimme vaivalloisesti kivikossa aina rinteen ensimm\u00e4iselle harjanteelle saakka ja olimme jo varsin puhki ja mietimme, viel\u00e4k\u00f6 jaksaisimme k\u00e4vell\u00e4 rinteit\u00e4 edestakaisin, kun yl\u00e4puoleltamme kuului kiirunan soidinnarinaa. Kiiruna huuteli vauhdikkaassa soidinlennossaan, kiersi editsemme ja l\u00e4hti laskeutumaan alas vuoren rinnett\u00e4 seuraten ja tippui lopulta aivan hotellimme viereen! <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Rinteelt\u00e4 alastulo olikin sitten paljon helpompaa, kun tajusimme kokeilla, onnistuisiko laskeutuminen lumisia rinteit\u00e4 pitkin. Lopulta juoksimme puolij\u00e4isi\u00e4 rinteit\u00e4 kantap\u00e4ill\u00e4 lumeen astuen, jolloin jalka upposi juuri sopivasti, jotta askellus oli tukevaa ja varmaa. Niinp\u00e4 olimme takaisin hotellillamme 10 minuutissa, kun yl\u00f6skipuaminen oli kest\u00e4nyt toista tuntia! Pihaan p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme kuulimme taivaalta kiirunan narinaa ja n\u00e4imme taas linnun soidinlennossaan. T\u00e4ll\u00e4 kertaa lintu siirtyi vain toiselle rinteelle, joten kuvat kiirunasta j\u00e4i saamatta, mutta tulipahan t\u00e4m\u00e4 oman alalajinsa edustaja kuitattua retkipinnoihin. <\/p>\n

Aamupalan j\u00e4lkeen klo 8.00 suuntasimme tilataksilla vuonon pohjukkaan Adventdaleniin. Heti kaupungin ulkopuolella olevalla koiratarhalla paukahti! Jo liikkuvasta autosta plokkasimme avoimen koiranruoka- tms. p\u00f6nt\u00f6n p\u00e4\u00e4ll\u00e4 seisoskelevat kaksi vanhaa J\u00c4\u00c4LOKKIA! Linnut olivat varsin yhteisty\u00f6kykyisi\u00e4 ja niit\u00e4 p\u00e4\u00e4stiin kuvaamaan ruudun t\u00e4ydelt\u00e4! Kauniita olivat! Reissun ainoa odotettu wp-pinna oli vihdoin kuitattu. Koiratarhan ymp\u00e4rill\u00e4 pesi runsaasti haahkoja, jotka hakivat huskeista ja sen tapaisista vetokoirista arvatenkin suojaa naaleja vastaan. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Toinen mukava havainto oli 22 tavin parvi, joka lensi nopeasti ohitsemme. Kuvastakaan ei kuitenkaan paljastunut enemp\u00e4\u00e4 raritaveja, vaan kaikki n\u00e4yttiv\u00e4t tavallisilta.
\nOhitettuamme Isdammenin j\u00e4rven, josta paikalliset saavat juomavetens\u00e4 ja jossa uiskenteli mm. kaakkureita ja pikkukajavia, saavuimme Lomdammenin lutakoille, joilta tiesimme odottaa l\u00f6yt\u00e4v\u00e4mme isovesip\u00e4\u00e4skyj\u00e4, joita aiemmin tapaamamme ruotsalaiset olivat paikalla n\u00e4hneet (he eiv\u00e4t muuten olleet viikon reissullaan n\u00e4hneet lainkaan j\u00e4\u00e4lokkia, mutta p\u00e4\u00e4siv\u00e4t nyt ilmoituksemme my\u00f6t\u00e4 viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4\u00e4n pointsaamaan lajin koiratarhalta). Alkuun l\u00f6ysimme 6 tavia lis\u00e4\u00e4, 2 telkk\u00e4\u00e4, runsaasti meri- ja suosirrej\u00e4 sek\u00e4 lyhytnokkahanhia, ennen kuin vihdoin l\u00f6ysimme 2 isovesip\u00e4\u00e4sky\u00e4. Isovesip\u00e4\u00e4skyjen v\u00e4ritys antoi yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n hyv\u00e4n suojan ja linnut todella piiloutuivat hyvin lutakoiden kasvien punertamaan rantaviivaan. <\/p>\n

K\u00e4vimme tietysti my\u00f6s paikallisella kaatopaikalla, jolla ei ik\u00e4v\u00e4ksemme ollut oikeastaan lainkaan lokkeja, mit\u00e4 nyt pari isolokkia. L\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 laidunsi pari lyhytnokkahanhiparvea sek\u00e4 6 sepelhanhea. Tundralla n\u00e4imme paljon huippuvuortenpeuroja ja paluumatkalla p\u00e4\u00e4simme viel\u00e4 kuvaamaan paremmin isovesip\u00e4\u00e4skyj\u00e4, kun ne olivat nyt siirtyneet tien vierusl\u00e4t\u00e4kk\u00f6\u00f6n. J\u00e4\u00e4lokit eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 olleet paikalla huskytarhalla, mutta my\u00f6hemmin paikalla n\u00e4htiin viel\u00e4 kuulemma kaksi renkaallista lintua \u2013 meid\u00e4n lintumme olivat olleet renkaattomia. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Klo 10.00 olimme takaisin hotellilla ja klo 11.00 oli huoneiden luovutus. Saimme onneksi siirt\u00e4\u00e4 tavaramme tavarahuoneeseen odottamaan. Pikak\u00e4velyll\u00e4 Nybyeniin ei n\u00e4hty mit\u00e4\u00e4n erikoista. Pikkuruokkikoloniatkin olivat varsin hiljaa, p\u00e4\u00e4asiassa huipuilta kuului vain valkoposkihanhien \u00e4\u00e4nt\u00e4. Yhdelt\u00e4 sy\u00f6tiin taas. <\/p>\n

Klo 14.00 pakkasimme kaikki matkatavaramme taas linja-autoon, jonka mukana osa porukastamme l\u00e4hti Longyearbyenin turistikiertoajelulle, joka p\u00e4\u00e4ttyisi satamaan, jossa klo 17.00 meid\u00e4nkin piti oleman nostamassa tavaroitamme laivaan. Me kuitenkin otimme Jukan kanssa taksin ja ajoimme koiratarhalle. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Pari karannutta huskya juoksenteli haahkojen seassa vain toisiinsa kiinnitettyin\u00e4 ja vaikka ne eiv\u00e4t haahkoja jahdanneetkaan, aiheuttivat ne paniikkia haahkamammojen keskuudessa, jotka n\u00e4in joutuivat pitkiksi ajoiksi pois hautomasta. Lopulta paikalliset ohiajaneet soittivat koiratarhan omistajat paikalle ja koirat saatiin kiinni. Pikkuhiljaa k\u00e4velimme perinteiselle staijipaikallemme, josta pointsasimme aamulla l\u00f6ytyneen mustalintukoiraan. My\u00f6s 6 kaakkuria n\u00e4htiin, ennen kuin Jukka plokkasi kaukaa ilmeisesti pinnassa jo meid\u00e4t ohittaneen komean vanhan tiiralokin! Lintu nousi kohta taivaalle ja k\u00e4\u00e4ntyi lent\u00e4m\u00e4\u00e4n suoraan meit\u00e4 kohti. Lintu ylitti meid\u00e4t korkealla, liittyi kahden pikkukajavan seuraan, otti yh\u00e4 korkeutta nousten todella korkealle ja l\u00e4hti kohti sis\u00e4maata. Vaikka yritimme puhelimitse neuvoa muille rannassa olleille linnun paikkaa, eiv\u00e4t muut t\u00e4t\u00e4 kaunista lintua n\u00e4hneet. <\/p>\n

Laivalle<\/strong><\/p>\n

Pian jatkoimme k\u00e4vellen satamaan, jossa p\u00e4\u00e4simme nousemaan Expedition -laivaamme, joka oli entinen Viking Linen paatti. Saimme jo ottaa omat hyttimme ennen kuin linja-autot saapuivat ja p\u00e4\u00e4simme kirjaamaan matkatavarammekin kannettaviksi hytteihimme. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Kipusimme jo satamassa laivan kannelle staijaamaan, mutta klo 18.00 kaikkien, siis meid\u00e4n 11 suomalaisen ja noin 90 muun turistin, joista valtaosa oli saksalaisia sek\u00e4 noin 50 henkil\u00f6kuntaan kuuluvan, piti kokoontua laivan keskiosiin kokoontumistiloihin kuuntelemaan alkutilaisuuksia. Tilaisuuden j\u00e4lkeen seurasivat erinomaiset h\u00e4t\u00e4tilanneharjoitukset, joissa konkreettisesti toimittiin kuten oikeassa h\u00e4t\u00e4tilanteessa eli juoksenneltiin k\u00e4yt\u00e4vi\u00e4 pitkin pelastusliivit p\u00e4\u00e4ll\u00e4 samaiseen kokoontumistilaan kuuntelemaan lis\u00e4ohjeita ym. <\/p>\n

Ja merille<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Pian vapauduimme taas kannelle, josta n\u00e4imme reissun ensimm\u00e4isen isokihun ja tietysti runsaasti myrskylintuja, pikkukajavia, pohjankiisloja, isolokkeja, pikkuruokkeja ym. My\u00f6hemmin n\u00e4kyi viel\u00e4 mm. lunneja ja reissun ainoa nuori merilokki. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ruokailun j\u00e4lkeen klo 21.00 saavuimme ven\u00e4l\u00e4isten asuttaman Barentsburgin satamaan, jossa halukkaat kipusivat pelastusliiveiss\u00e4 kumiveneisiin ja heid\u00e4t kuljetettiin illaksi tutustumaan kaupunkiin. Meid\u00e4n mielest\u00e4 kaupunkiin sai ihan tarpeeksi tuntumaa jo laivan kanneltakin, joten p\u00e4\u00e4timme mieluummin menn\u00e4 nukkumaan. Meh\u00e4n p\u00e4\u00e4sisimme kyll\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4lle muutenkin milloin haluaisimme, jos haluaisimme\u2026 <\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4n havaintolistasta tuli poikkeuksellisen pitk\u00e4, kun jopa 30 lintulajia havaittiin! Mainittavia m\u00e4\u00e4ri\u00e4 jo aiemmin mainittujen ohella olivat mm. 3000 myrskylintua, 32 tavia, 800 haahkaa, 100 kyhmyhaahkaa (m\u00e4\u00e4r\u00e4t olivat siis yh\u00e4 laskussa), 170 merisirri\u00e4, 10 merikihua, 200 isolokkia, 7000 pikkukajavaa, 1000 pohjankiislaa, 150 riskil\u00e4\u00e4, 15 lunnia, 15000 pikkuruokkia ym. <\/p>\n

Laivael\u00e4m\u00e4\u00e4<\/strong><\/p>\n

12.6. Nukuimme kuin tukit aina klo 5.30 saakka ja ehdimme staijailla kannella vain pari tuntia ennen aamupalaa. Keli oli sateinen ja sumuinen ja linnusto oli n\u00e4in merell\u00e4 varsin yksipuolista, l\u00e4hinn\u00e4 ruokkilintuja ja pikkukajavia sek\u00e4 myrskylintuja. <\/p>\n

Aamupalan j\u00e4lkeenkin ehdimme staijata vain lyhyesti ennen lyhytt\u00e4 turvallisuuspalaveria, jossa kerrattiin kumiveneell\u00e4 maihinnousun k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4 ja maissa liikkumista j\u00e4\u00e4karhualueella. Pian rantauduimmekin kumiveneill\u00e4 Magdalenefjordenissa sijainneeseen Gravnesetiin jaloittelemaan. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Magdalenefjorden oli maisemiltaan kaunis paikka. Sit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6ivien ter\u00e4v\u00e4huippuisten vuorten uskotaan olleen niit\u00e4, jotka Wilhelm Barents l\u00f6ysi saapuessaan ensimm\u00e4isen\u00e4 ihmisen\u00e4 Huippuvuorille. Gravneset sen sijaan oli vain pieni valaanpyyt\u00e4jien hautapaikka, joka sekin oli paksun lumikerroksen alla. Eli paikka ei todellakaan ollut kovin kiinnostava. Lintujakin olisi n\u00e4hnyt enemm\u00e4n, jos olisi pysynyt laivan kannella, mutta olihan se ihan mukava p\u00e4\u00e4st\u00e4 lumihankeen tarpomaan 100 turistin keskell\u00e4… Hulluimmat k\u00e4viv\u00e4t viel\u00e4 uimassakin\u2026 <\/p>\n

Todella pohjoiseen<\/strong><\/p>\n

Onneksi matka jatkui pian kohti pohjoista ja kohta meress\u00e4 kellui jo pieni\u00e4 j\u00e4\u00e4lauttoja, jotka kasvoivat pikkuhiljaa suuremmiksi. T\u00e4ll\u00f6in tiesimme, ett\u00e4 aloimme olla tarpeeksi pohjoisessa j\u00e4\u00e4karhuille ja aloitimme entist\u00e4kin tiukemman staijin. Varsin pian olimme jostain syyst\u00e4 j\u00e4\u00e4neet hetkiseksi Anteron kanssa kahdestaan kannelle, kun plokkasin er\u00e4\u00e4lt\u00e4 j\u00e4\u00e4lautalta kolme suurta p\u00f6tkyl\u00e4\u00e4 makaamasta. N\u00e4m\u00e4 hieman vaaleapunertavan ruskeat otukset oli helppo tunnistaa mursuiksi! Pian l\u00f6ytyi yksi mursu lis\u00e4\u00e4 uimasta ja t\u00e4m\u00e4n oli osa muusta porukastammekin plokannut ravintolan ikkunasta ja n\u00e4in h\u00e4lytys mursuista tavoitti sis\u00e4tiloissa olleetkin. J\u00e4\u00e4lautalla makoilleet otukset olivat nekin yh\u00e4 n\u00e4kyviss\u00e4, joten koko porukkamme p\u00e4\u00e4si n\u00e4kem\u00e4\u00e4n my\u00f6s ne. Mursut olivat kuulemma reilusti etel\u00e4mp\u00e4n\u00e4 kuin yleens\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Matkamme jatkui Amsterdam\u00f6yan ja Dansk\u00f6yan saarten ohi kapeaa v\u00e4yl\u00e4\u00e4 pitkin kohti p\u00e4\u00e4saaren eli Spitsbergenin pohjoisrantaa. N\u00e4ill\u00e4 seuduilla aikoinaan valaanpyyt\u00e4j\u00e4t tekiv\u00e4t tuhojaan oikein urakalla. Yhdell\u00e4 uloimmaisista saarista oli aivan valtaisa pikkuruokkikolonia, lintuja oli vuoren rinteell\u00e4 kuin surviaisparvia kes\u00e4isell\u00e4 Siikalahdella! <\/p>\n

J\u00e4\u00e4t\u00e4v\u00e4\u00e4 osa II<\/strong><\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 klo 17 aikaan olimme jo l\u00e4hes yhten\u00e4isten j\u00e4\u00e4lauttojen ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4n\u00e4, kun Hanna plokkasi kaukana j\u00e4\u00e4tik\u00f6ll\u00e4 k\u00e4pp\u00e4illeen J\u00c4\u00c4KARHUN! Reissun t\u00e4rkein tavoitelaji oli viimein l\u00f6ytynyt! J\u00e4\u00e4karhu oli todellakin h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n kellert\u00e4v\u00e4 k\u00e4velless\u00e4\u00e4n vitivalkoisella j\u00e4\u00e4tik\u00f6ll\u00e4 noin 2 kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 meist\u00e4. Ehdimme katsoa otusta reilun minuutin, kunnes se pulahti veteen uimaan ja kadotimme sen. Kaikki meist\u00e4 eiv\u00e4t olleet taaskaan olleet kannella, joten singahdimme ilmoittamaan j\u00e4\u00e4karhusta komentosillalle, josko siit\u00e4 kuulutettaisiin koko porukalle laivan sis\u00e4ll\u00e4. Vaikka jo reissun alussa oli sovittu, ett\u00e4 tarvittaessa el\u00e4inten takia pys\u00e4hdytt\u00e4isiin, ei henkil\u00f6kunta suostunut edes kuuluttamaan j\u00e4\u00e4karhusta. L\u00e4hinn\u00e4 tuntuivat v\u00e4h\u00e4ttelev\u00e4n havaintoamme, ehk\u00e4 eiv\u00e4t siihen edes uskoneet, kun eiv\u00e4t kerran sit\u00e4 itse paljain silmin samean lasinsa l\u00e4pi olleet huomanneet. Annoimme asian olla ja yritimme hakea itse omaa porukkaamme paikalle. Onneksi merell\u00e4 n\u00e4kee kauas ja me olimme juuri pujottelemassa suurten ajoj\u00e4iden keskell\u00e4, joten pian huomasimme olevamme taas l\u00e4hestym\u00e4ss\u00e4 paikkaa, jossa olimme j\u00e4\u00e4karhun n\u00e4hneet. Paattimme pujotteli j\u00e4\u00e4lauttoja siten, ett\u00e4 ainakin allekirjoittanut oli aivan pihalla suunnista, mutta sinnik\u00e4s tapitus palkittiin taas ja l\u00f6ysimme kuin l\u00f6ysimmekin j\u00e4\u00e4karhumme tallustelemasta pienten j\u00e4\u00e4kasojen v\u00e4liss\u00e4. Lopulta kaikki omasta porukastamme sai j\u00e4\u00e4karhun pointsattua! <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

J\u00e4\u00e4karhupointsailun ohessa ylitimme 80. leveyspiirin rajan, jonka takia paatti kyll\u00e4 pys\u00e4ytettiin ja pidettiin juhlalliset maljapuheet ym. Skoolailun ollessa k\u00e4ynniss\u00e4 meill\u00e4 oli yh\u00e4 j\u00e4\u00e4karhu v\u00e4lill\u00e4 hallinnassa pienen\u00e4 pisteen\u00e4, joten mekin skoolasimme mieluusti, yhdess\u00e4 pohjoisimmalle paikalle, jossa koskaan olimme olleet ja j\u00e4\u00e4karhulle. Kesken juhlinnan j\u00e4\u00e4karhu taas katosi j\u00e4iden sekaan, kun yritimme n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 edes parille muullekin siit\u00e4 kiinnostuneelle. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Palailimme 80. leveyspiirilt\u00e4 takaisin kohti etel\u00e4\u00e4 j\u00e4\u00e4lauttoja kierrellen ja n\u00e4in taas l\u00e4hemm\u00e4ksi j\u00e4\u00e4karhuamme ja pian l\u00f6ysimme sen taas! Lopulta l\u00f6ysimme ja hukkasimme saman otuksen yhteens\u00e4 jopa 5 kertaa seuraavan tunnin aikana. Juhlat oli kuitenkin kannella juhlittu, eik\u00e4 kannella en\u00e4\u00e4 ollut muita kuin suomalaisia j\u00e4\u00e4karhustaijareita. Karhu tietysti oli koko ajan kauempana ja kauempana, kunnes katosi lopullisesti. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Klo 19.00 oli taas ruokailu, jonka j\u00e4lkeen olimme kaukana avomerell\u00e4 j\u00e4\u00e4lauttojen keskell\u00e4, joten p\u00e4\u00e4timme painua hetkeksi hyttiin lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n, mutta vain hetkeksi, sill\u00e4 kohta kuulutettiin, ett\u00e4 olimme l\u00e4hestym\u00e4ss\u00e4 Moffenin mursusaarta. Saari oli kuitenkin aivan lumen ja j\u00e4\u00e4n peitt\u00e4m\u00e4 ja ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4, joten mursuhietikkoa ei ollut lainkaan eik\u00e4 oikein lintujakaan. Moffenillahan pesii jokunen pari tiiralokkeja, mutta jouduimme j\u00e4\u00e4tilanteen takia kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n saaren niin kaukaa pohjoispuolelta, etteiv\u00e4t lokkilinnut olleet oikein tunnistettavissa. <\/p>\n

Mursuja l\u00f6ytyi kuitenkin l\u00e4heisilt\u00e4 j\u00e4\u00e4lautoilta jonkin verran makoilemasta sek\u00e4 muutama uimasta. Kun Moffen j\u00e4i taakse suuntasimme taas lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n, Hanna ensin ja Janne tuntia my\u00f6hemmin klo 22.15. <\/p>\n

Miehist\u00f6n pit\u00e4m\u00e4n kiireen syykin muuten lopulta selvisi. Meid\u00e4n oli ollut tarkoitus pelastaa jotain ihmeen hiiht\u00e4ji\u00e4, jotka olivat olleet saaren pohjoisk\u00e4rjess\u00e4 jumissa jo muutaman p\u00e4iv\u00e4n ajan, koska ajoj\u00e4\u00e4t olivat est\u00e4neet heid\u00e4n noutamisensa. Ilmeisesti t\u00e4m\u00e4n takia emme olleet voineet edes hidastaa j\u00e4\u00e4karhunkaan takia? Toisaalta ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4, jos huhut telttaleiri\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6ivist\u00e4 nelj\u00e4st\u00e4 j\u00e4\u00e4karhusta ja ruoan v\u00e4hyydest\u00e4 pitiv\u00e4t paikkansa. Mutta ihmetytti, ett\u00e4 turhalle 80. leveyspiirin ylitykselle maljapuheineen kuitenkin riitti aikaa, sill\u00e4 jatkossa olimme kuitenkin menossa samaisen leveyspiirin ylitse hiiht\u00e4jien takia. <\/p>\n

Ensimm\u00e4isen kokonaisen merip\u00e4iv\u00e4n havaintoja olivat 1000 myrskylintua, 2 lyhynokkahanhea, 50 valkoposkihanhea, 2 sepelhanhea, 250 haahkaa, 2 kyhmyhaahkaa, 6 merikihua, 6 isokihua, 70 isolokkia, 750 pikkukajavaa, 40 lapintiiraa, 30 lunnia, 5000 pohjankiislaa, 500 riskil\u00e4\u00e4 ja 50000 pikkuruokkia. Pikkuruokkeja n\u00e4imme p\u00e4iv\u00e4n aikana pari aivan valtavaa koloniaa! Nis\u00e4kk\u00e4ist\u00e4 n\u00e4in pohjoisessa n\u00e4kyi 6 huippuvuortenpeuraa, 11 norppaa (mukaan lukien hylje sp), 23 mursua sek\u00e4 j\u00e4\u00e4karhu. <\/p>\n

J\u00e4\u00e4lauttojen pujottelua<\/strong><\/p>\n

13.6. Her\u00e4simme useita kertoja y\u00f6ll\u00e4 katsomaan ulos hyttimme pienest\u00e4 py\u00f6re\u00e4st\u00e4 ikkunasta, mutta aina n\u00e4kyi l\u00e4hinn\u00e4 vain avomerta \u2013 ei edes j\u00e4\u00e4lauttoja. Lopulta klo 5.30 n\u00e4kyi kunnolla j\u00e4\u00e4tikk\u00f6\u00e4kin, joten kipusimme kiireell\u00e4 kannelle. Anteron GPS ja pitk\u00e4lle y\u00f6h\u00f6n valvonut \u201dgusse\u201d osasivat kertoa, ett\u00e4 olimme koko y\u00f6n pujotelleet j\u00e4it\u00e4 yh\u00e4 kauempana ja kauempana koillisessa, muttemme olleet l\u00f6yt\u00e4neet v\u00e4yl\u00e4\u00e4 l\u00e4hellek\u00e4\u00e4n rantaa ja lopulta olimme k\u00e4\u00e4ntyneet takaisin kohti l\u00e4ntt\u00e4. Osasimme siis p\u00e4\u00e4tell\u00e4, ett\u00e4 hiiht\u00e4j\u00e4sankarit olivat j\u00e4\u00e4neet noutamatta. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Isokihuja n\u00e4kyi heti useita ja noin 45 minuutin staijin j\u00e4lkeen plokkasin taas j\u00e4\u00e4karhun! T\u00e4m\u00e4 otus oli jo mukavan l\u00e4hell\u00e4 ja niinp\u00e4 taas rynt\u00e4simme kannelle kertomaan miehist\u00f6lle siit\u00e4. Hannan saama vastaus kuitenkin kuului, ett\u00e4: \u201dEnt\u00e4 sitten? Pit\u00e4isik\u00f6 se ampua?\u201d Niinp\u00e4 annoimme taas asian olla ja tyydyimme itse nautiskelemaan t\u00e4st\u00e4 otuksesta, kun se v\u00e4liin pulahti uimaan nousten taas seuraavalle j\u00e4\u00e4lautalle vesi\u00e4 turkistaan puistellen. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Mik\u00e4li miehist\u00f6 olisi ollut yhteisty\u00f6kykyist\u00e4, olisimme helposti voineet l\u00e4hesty\u00e4 t\u00e4t\u00e4 l\u00e4himm\u00e4n j\u00e4\u00e4lautan reunassa liikkunutta otusta hyvinkin l\u00e4helle, mutta nyt jouduimme tyytym\u00e4\u00e4n noin kilometrin et\u00e4isyyteen, jolloin liikkuvasta lautasta ottamani digiscoping-kuvanikin j\u00e4iv\u00e4t perin vaatimattomiksi. Ja koskapa kello oli yh\u00e4 6.45, eiv\u00e4t muut turistit viel\u00e4 olleet tulleet hyteist\u00e4\u00e4n, joten saimme taas \u00e4imistell\u00e4 j\u00e4\u00e4karhua kesken\u00e4mme suomalaisporukassa. <\/p>\n

Pitkien j\u00e4\u00e4tikk\u00f6kiertelyiden j\u00e4lkeen saavuimme taas Moffenin l\u00e4hist\u00f6lle, jossa k\u00e4vimme lyhyell\u00e4 ajoj\u00e4ihin tutustumisreissulla kumivenein. Itse olisin ollut kiinnostuneempi esim. j\u00e4\u00e4karhun tai mursun takia tehdyst\u00e4 kumiveneretkest\u00e4, mutta kun miehist\u00f6 ei osannut muuta meille tarjota kuin joka puolella ollutta j\u00e4\u00e4t\u00e4 niin sekin kelpasi. Kannelle j\u00e4\u00e4neet Jaakkolat onnistuivat tietysti juuri kierroksemme aikana n\u00e4hd\u00e4 paatin ohittaneen tiiralokin. <\/p>\n

Kannelle staijiin palattuamme Hanna l\u00f6ysi Moffenin p\u00e4\u00e4ll\u00e4 lent\u00e4neen kolmen isovesip\u00e4\u00e4skyn parven ja l\u00e4hdetty\u00e4mme liikkeelle onnistuin itse l\u00f6yt\u00e4\u00e4 j\u00e4\u00e4tik\u00f6ll\u00e4 myrskylintujen ja pikkukajavien seurassa py\u00f6rineen j\u00e4\u00e4lokin. Ja eip\u00e4 aikaakaan, kun Antero plokkasi reissumme kolmannen j\u00e4\u00e4karhun. T\u00e4m\u00e4 oli kuitenkin niin toivottoman kaukana, ettemme en\u00e4\u00e4 kovin tosissaan yritt\u00e4neetk\u00e4\u00e4n saada miehist\u00f6\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n sen eteen, ett\u00e4 muut turistitkin n\u00e4kisiv\u00e4t nallen. <\/p>\n

Navakat pohjoistuulet olivat ty\u00f6nt\u00e4neet reitillemme todella runsaasti ajoj\u00e4it\u00e4 ja v\u00e4lill\u00e4 n\u00e4ytti, ett\u00e4 reittimme olisi t\u00e4ysin tukossa, mutta varovaisesti (ehk\u00e4 turhankin varovaisesti) kapteenimme pujotteli j\u00e4it\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4en mahdollisimman pitk\u00e4\u00e4n j\u00e4iden murtamista paatin voimalla. Ilmeisesti viimein laivan miehist\u00f6 alkoi tajuta, ett\u00e4 j\u00e4\u00e4karhu saattaisi todellakin j\u00e4\u00e4d\u00e4 suurelta osalta turistiporukkaa n\u00e4kem\u00e4tt\u00e4. Niinp\u00e4 oikein erikseen kuuluteltiin, ett\u00e4 porukka olisi tarkkana ja kiinnitt\u00e4isi huomiota laivaa ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n luontoon \u2013 mit\u00e4 hemmetti\u00e4 ne oikein kuvittelivat meid\u00e4n tehneen koko matkan, istuneen sis\u00e4ll\u00e4 lipitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 keskiolutta kuin keskiverto saksalaisel\u00e4kel\u00e4isturisti vai? Me toki ep\u00e4ilimme, ett\u00e4 reissun j\u00e4\u00e4karhut oli jo n\u00e4hty, j\u00e4\u00e4tilanteen vuoksi ne olivat kaikki pohjoisessa ahtoj\u00e4\u00e4vy\u00f6hykkeell\u00e4, kun vuonot olivat t\u00e4ysin ummessa eik\u00e4 niist\u00e4 siten ollut ruokaa tarjolla. No t\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in miehist\u00f6 kuulutti sitten joka ikisen j\u00e4\u00e4ll\u00e4 maanneen p\u00f6tk\u00e4leen mursuna, olivat ne sitten mursuja tai hylkeit\u00e4 \u2013 ja turistit juoksivat ymp\u00e4ri kantta. Saivatpa he lopulta n\u00e4hd\u00e4kseen j\u00e4\u00e4karhun j\u00e4ljetkin \u2013 wau! <\/p>\n

N\u00e4hty\u00e4mme viel\u00e4 reissumme ensimm\u00e4isen tunturikihun sek\u00e4 pari j\u00e4\u00e4lokkia lis\u00e4\u00e4, tunsin itseni aivan j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4n v\u00e4syneeksi ja laskeuduin hyttiimme yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n nukkumista. Lopulta tokkurassa missasin reissun ainoan miehist\u00f6n tekem\u00e4n kiinnostavan kuulutuksen, jossa kerrottiin reissun ensimm\u00e4isist\u00e4 lahtivalaista laivan edustalla. Hanna her\u00e4tti lopulta minut mukaan ottamallamme radiopuhelimella ja singahdin kannelle mutta liian my\u00f6h\u00e4\u00e4n. Olimme t\u00e4ll\u00f6in keskell\u00e4 valtavia j\u00e4\u00e4lauttoja, joiden v\u00e4lisiss\u00e4 railoissa kuljimme aivan k\u00e4velyvauhtia. Mutta ehk\u00e4 juuri siksi valaita l\u00f6ytyi pian lis\u00e4\u00e4 ja min\u00e4kin p\u00e4\u00e4sin ihailemaan n\u00e4it\u00e4 suuria nopeasti pinnalla ilmaa haukkaamassa k\u00e4yneit\u00e4 merinis\u00e4kk\u00e4it\u00e4. Pian n\u00e4imme my\u00f6s reissumme ensimm\u00e4iset tunnistetuiksi saadut partahylkeet. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Jatkoimme kannella aina puolille \u00f6in asti, jolloin meri lopulta aukesi. T\u00e4ll\u00f6in horisontissa n\u00e4ytti my\u00f6s pahasti silt\u00e4, ett\u00e4 kaunis aurinkoinen keli (keskiy\u00f6ll\u00e4kin aurinko paistoi korkealta kirkkaalta taivaalta) oli dramaattisesti muuttumassa. Edess\u00e4mme velloi sankka sumu ja vuorten yll\u00e4 kohosi synkk\u00e4 myrskypilvirintama. Niinp\u00e4 p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 nukkumaan ennen kuin meri muuttuisi myrskyis\u00e4ksi ja mahdollinen paatin keinunta haittaisi nukahtamista. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Toisen merip\u00e4iv\u00e4n havaintoja: kaakkuri 4, myrskylintu 500, valkoposkihanhi 6, sepelhanhi 12, haahka 40, merikihu 5, tunturikihu 1, isokihu 16, isolokki 100, tiiralokki 1, j\u00e4\u00e4lokki 3, lapintiira 150, pikkukajava 500, merisirri 1, isovesip\u00e4\u00e4sky 3, lunni 15, pohjankiisla 3000, riskil\u00e4 150, pikkuruokki 1500, mursu 38, partahylje 4, norppa+sp 8, j\u00e4\u00e4karhu 2, maitovalas 10 ja lahtivalas 6. <\/p>\n

Mainittakoon t\u00e4h\u00e4n viel\u00e4, ett\u00e4 sen j\u00e4lkeen, kun olimme k\u00e4yneet juhlistamassa 80. leveyspiirin ylityst\u00e4 ja l\u00e4hteneet mukamas kiireell\u00e4 yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n hiiht\u00e4jien pelastusoperaatiota, vietimme yht\u00e4jaksoisesti noin vuorokauden 80. leveyspiirin pohjoispuolella ja pohjoisimmaksi pisteeksemme saimme GPS:st\u00e4 80,19 astetta ja koillisimmassa pisteess\u00e4mme gusse oli edellisy\u00f6n\u00e4 n\u00e4hnyt jo Nordaustlandetin vuoret. <\/p>\n

Ny \u00c5lesund ja jo rennompaa otetta<\/strong><\/p>\n

14.6. Her\u00e4simme taas pari kertaa y\u00f6ll\u00e4 mutta keli oli todella sumuinen. Onneksi alitimme myrskyn jotenkin ja meri oli yh\u00e4 mukavan rauhallinen. Lopulta her\u00e4simme vasta klo 6.30 ja kipusimme tavaroita pakattuamme suoraan aamupalalle. Y\u00f6n aikana olimme saapuneet Kongsfjordenille. Aamupalan j\u00e4lkeen ankkuroiduimme Blomstrandhalv\u00f6yalle, johon pari miehist\u00f6n j\u00e4sent\u00e4 rantautui ensin pystytt\u00e4m\u00e4\u00e4n telttaleiri\u00e4 kes\u00e4n risteilyj\u00e4 varten ja me saimme kannelta ihailla vuonoa ymp\u00e4r\u00f6ivi\u00e4 upeita j\u00e4\u00e4tik\u00f6it\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Kello 9.30 saimme taas ohjeet rantautumista varten ja klo 10.00 saavuimme Ny \u00c5lesundin tutkijakyl\u00e4n satamaan. Jo satamassa n\u00e4imme j\u00e4\u00e4lokin, joka lopulta lensi kyl\u00e4lle. Kuunneltuamme hetken kertomuksia kyl\u00e4st\u00e4 ja sen historiasta, saimme reilun tunnin vapaata kiertelyaikaa kyl\u00e4ll\u00e4. Kyl\u00e4n lutakoilta l\u00f6ytyi todella kesyj\u00e4 alleja ja pulmusia lauloi l\u00e4hes joka talon katolla. T\u00e4st\u00e4 Maailman pohjoisimmasta kommuunista l\u00f6ytyi tietysti kunnon rihkamapuoti, jossa oli kyll\u00e4 ihan laadukastakin tavaraa tarjolla. Shoppailumme kuitenkin loppui kuin sein\u00e4\u00e4n, kun saimme tiedon, ett\u00e4 kaupan ulkopuolella oli naali kuvattavana! T\u00e4m\u00e4 korvamerkitty kyl\u00e4n asukki majaili aivan er\u00e4\u00e4n talon nurkalla ja sain sit\u00e4 kuvattua oikein ruudun t\u00e4ydelt\u00e4. Oltuaan pitk\u00e4\u00e4n vain makuulla lep\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4, se viimein nousi jaloilleen ja poseerasi oikein kunnolla. Tietysti juuri t\u00e4ll\u00f6in laivan miehist\u00f6 tuli taas hoputtamaan, ett\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi palata takaisin laivalle! Kyll\u00e4 t\u00e4m\u00e4 porukka todella osasi sotkea j\u00e4rjest\u00e4\u00e4n l\u00e4hes kaikki luontohavikset retkell\u00e4 jollakin tavalla! Onneksi sain aivan riitt\u00e4v\u00e4t kuvat otettua, ennen kuin piti singahtaa laivaan odottamaan niit\u00e4 turisteja ja oppaita, jotka saapuivat laivaan viel\u00e4 reilusti meid\u00e4n j\u00e4lkeen. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Reissun viimeinen kumiveneajelu oli taas yht\u00e4 turha kuin aikaisemmatkin, jollekin vanhalle mets\u00e4stysmajalle Camp Zo\u00eblle. Reissun ainoa merkitt\u00e4v\u00e4 havainto oli vuoren lakikiven p\u00e4\u00e4ll\u00e4 patsastellut kiiruna. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Pian l\u00e4hdimme taas suorinta reitti\u00e4 kohti kotisatamaa. Me yritimme alkuun nukkua mutta tietysti juuri t\u00e4ll\u00f6in alkoi j\u00e4rjet\u00f6n kuulutusrumba, kun henkil\u00f6kunta aloitti reissun juomalaskujen laskuttamisen. Ruokailun j\u00e4lkeen oli hyv\u00e4stien aika henkil\u00f6kunnan puolesta. Muistipa kapteeni erikseen pahoitella sit\u00e4, ettemme olleet reissun aikana havainneet ainoatakaan j\u00e4\u00e4karhua. Teki mieli menn\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00e4nelle kuvaa ja kysym\u00e4\u00e4n asiasta hieman lis\u00e4\u00e4, mutta maltoimme mielemme. <\/p>\n

Matkaa oli toki viel\u00e4 paljon j\u00e4ljell\u00e4 ja lopulta klo 23.00 painuimme nukkumaan. Osa porukastamme jaksoi viel\u00e4 sinnitell\u00e4 joko kannella tai kannen viereisess\u00e4 ravintolassa, mutta me olimme varautuneet jo aikaiseen her\u00e4tykseen maissa. Niinp\u00e4 missasimme y\u00f6ll\u00e4 osan porukasta kaukaa n\u00e4kem\u00e4t 2 miekkavalasta. <\/p>\n

Viimeisen merip\u00e4iv\u00e4n sek\u00e4 osin seuraavan y\u00f6n haviksia olivat mm. kaakkuri 10, myrskylintu 300, lyhytnokkahanhi 15, valkoposkihanhi 100, sepelhanhi 3, kyhmyhaahka 6, haahka 500, alli 4, kiiruna, merisirri 30, suosirri 1, merikihu 15, isokihu 5, isolokki 250, j\u00e4\u00e4lokki 1, pikkukajava 1000, lapintiira 200, pohjankiisla 5000, lunni 80, riskil\u00e4 80, pikkuruokki 8000, pulmunen 15, naali 1, huippuvuortenpeura 70, mursu 9, partahylje 3, norppa+sp 30, maitovalas 50, lahtivalas 1 sek\u00e4 miekkavalas 2. <\/p>\n

Selvitett\u00e4k\u00f6\u00f6n viel\u00e4, ett\u00e4 vaikka aika kovaa kritiikki\u00e4 annankin laivan henkil\u00f6kunnalle, niin kritiikki kohdistuu tarkemmin vain p\u00e4\u00e4llyst\u00f6\u00f6n sek\u00e4 osin paikallisoppaisiin, jotka eiv\u00e4t pystyneet p\u00e4\u00e4llyst\u00f6\u00f6n vaikuttamaan. P\u00e4\u00e4osin filippiinil\u00e4inen keitti\u00f6- ja puhtaanapitohenkil\u00f6kunta oli aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n tehokasta ja yst\u00e4v\u00e4llist\u00e4 – ja ruoka oli hyv\u00e4\u00e4! Ja samaan hengenvetoon mainittakoon viel\u00e4, ett\u00e4 laivareissu oli kokonaisuudessa kuitenkin aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n upea kokemus! T\u00e4ytyy vain olla luottamatta siihen, ett\u00e4 elukat tulevat kuin tarjottimella ja tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 havaintojen eteen! <\/p>\n

Loppupaikkailua myrskyss\u00e4<\/strong><\/p>\n

15.6. Her\u00e4simme ennen nelj\u00e4\u00e4, kun laiva oli jo ollut Longyearbyenin satamassa jonkin aikaa. Pakkasimme tavaramme kasaan ja kannoimme yhdess\u00e4 Annikan ja Anteron kanssa romppeemme paatista satamalaiturille. Anteron kanssa l\u00e4hdimme j\u00e4ljitt\u00e4m\u00e4\u00e4n vuokraamaamme autoa, jonka piti l\u00f6yty\u00e4 satamasta. Kun autoa ei meinannut l\u00f6yty\u00e4, jatkoimme ensin toiselle satama-alueelle, jossa k\u00e4vin jo yhdess\u00e4 vuokra-auton tapaisessa sis\u00e4ll\u00e4, kun ovet olivat auki, mutten onneksi l\u00f6yt\u00e4nyt avaimia, sill\u00e4 auto oli melkoisen paljon hienompi kuin se, mink\u00e4 luulimme varanneemme, olimmehan n\u00e4hneet samaisen auton ruotsalaisten k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. <\/p>\n

Lopulta l\u00f6ysimme Toyota Yariksemme vuokraamon pihalta ja onneksemme avaimet tai joku ihmeen tunnistin, jonka avulla auto nappia painamalla k\u00e4ynnistyi. Vaikka aiemmat kokemukseni Yariksesta olivat kehnot (Madeiralta), niin sain auton liikkeelle ja pian olimme satamassa lastaamassa autoa t\u00e4yteen matkalaukkuja. Heitimme matkalaukut hotellin tavarahuoneeseen ja haimme sitten Hannan ja Annikan kyytiin ja l\u00e4hdimme viimeisen p\u00e4iv\u00e4n paikkailuretkellemme. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Suuntasimme heti lentokent\u00e4n lutakoiden ohi Bj\u00f6rndaleniin, josta tiesimme etsi\u00e4 pikkuruokkikoloniaa, jossa n\u00e4it\u00e4 veijareita pystyisi l\u00e4hesty\u00e4\u00e4n kuvaus- sek\u00e4 \u00e4\u00e4nityset\u00e4isyydelle. Ensin suuntasimme k\u00e4vellen aivan laakson takareunaan, josta l\u00f6ysimme komeat lintujyrk\u00e4nteet, mutta niill\u00e4 asusteli vain pohjankiisloja ja nekin aivan liian kaukana ja korkealla. Palattuamme hieman autolla takaisin p\u00e4in, l\u00f6ysimme varsin loivan rakkakivikkorinteen, jonka yl\u00e4puolisilla pahdoilla istuskeli pikkuruokkeja ja ylemp\u00e4n\u00e4 niit\u00e4 lenteli enemm\u00e4nkin. P\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n rinnett\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4ksi lintuja. Antero l\u00e4hti toiselle puolelle rinnett\u00e4 ja mekin onneksemme tajusimme l\u00e4hte\u00e4 taas kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n lumilaikkuja pitkin, sill\u00e4 rinne oli kuitenkin varsin jyrkk\u00e4 ja irtokivivaara oli koko ajan olemassa. Irtikivikkoisessa rinteess\u00e4h\u00e4n ei miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 saa kiivet\u00e4 siten, ett\u00e4 ket\u00e4\u00e4n on suoraan toisen alapuolella, sill\u00e4 pienikin irtokivi voi saada aikaan melkoisen maanvy\u00f6ryn. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ensimm\u00e4iset pikkuruokit l\u00f6ytyiv\u00e4t lopulta jo rinteen kivikosta patsastelemasta ja Hanna ja Annika j\u00e4iv\u00e4t niit\u00e4 kuvaamaan. Itse kiipesin viel\u00e4 reilusti ylemm\u00e4ksi pahtojen v\u00e4liin \u00e4\u00e4nitysten toivossa. Korkealla rinteess\u00e4 n\u00e4in naalin kipittelev\u00e4n mets\u00e4styspuuhissa ja kuulin kiirunan narisevan, mutta valitettavasti todella kovapuhurinen tuuli osui ylemm\u00e4ksi pahemmin kuin rinteeseen ja pikkuruokit olivat varsin hiljaa \u2013 yksi huusi siell\u00e4 toinen t\u00e4\u00e4ll\u00e4, joten \u00e4\u00e4nitt\u00e4minen ei oikein onnistunut. Tuulenpuuskien v\u00e4liss\u00e4 onnistuin \u00e4\u00e4nitt\u00e4\u00e4 lyhyesti my\u00f6s riskil\u00e4parin piipityst\u00e4, jota en ensin meinannut mill\u00e4\u00e4n uskoa niiden \u00e4\u00e4neksi. Paluu autolle onnistui helposti lumessa persem\u00e4ke\u00e4 laskien. Onneksi ei osunut ter\u00e4vi\u00e4 kivi\u00e4 kohdalle! <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Jatkoimme tien vieress\u00e4 tepastellutta sepelhanhea kuvattuamme kylille, jossa kaupat aukesivat parahiksi kymmenelt\u00e4. Pian suuntasimme kaupungin toiselle puolelle, jossa ohitin puolivahingossa koiratarhan ja jatkoimme aina isovesip\u00e4\u00e4skylutakoille saakka. Tuuli oli yltynyt aivan j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4n kovaksi ja oli my\u00f6s alkanut sataa, joten autosta ei todellakaan tehnyt mieli nousta lainkaan, mutta onneksi l\u00f6ysimme hyvi\u00e4 autostakuvauskohteita! Ensin p\u00e4\u00e4simme kuvaamaan er\u00e4\u00e4n pikkutienvieruslutakossa kahta kyhmyhaahkaparia. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen l\u00f6ysimme maassa seisoskelleen tunturikihun, joka kuitenkin lenn\u00e4hti saman tien tuulen viet\u00e4v\u00e4n\u00e4 kauemmaksi. Seuraavana oli vuorossa komea koiras alli, joka sukelteli tien vieress\u00e4 ja kameroiden sulkimet lauloivat.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kaatopaikan ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 oli taas lyhytnokkahanhia, mutta me jatkoimme tiet\u00e4 niin pitk\u00e4lle ja yl\u00f6s kaivostiet\u00e4 kuin p\u00e4\u00e4simme. Aika yl\u00f6s p\u00e4\u00e4simmekin ennen kuin tie muuttui niin huonoksi, ettei pitemm\u00e4lle ollut en\u00e4\u00e4 pikkuautolla menemist\u00e4. Annika uhrautui myrskytuuleen ottamaan maisemakuvat alas laaksoon ja meinasi todella tempautua tuulen mukaan! Tuuli oli niin kova, ettei ulkona meinannut pysy\u00e4 pystyss\u00e4 ja hengitt\u00e4minenkin oli l\u00e4hes mahdotonta, lis\u00e4ksi sade piiskasi todella ilke\u00e4sti! Paluumatkalla p\u00e4\u00e4simme viel\u00e4 kertaalleen kuvaamaan autosta isovesip\u00e4\u00e4skyj\u00e4kin. <\/p>\n

Klo 12.00 suuntasimme ensimm\u00e4isen\u00e4 iltanamme hyv\u00e4ksi kokemaamme ravintola Kroaan sy\u00f6m\u00e4\u00e4n. Muu porukkammekin oli sattumalta paikalla. Ravintola oli rakennettu ajopuista, joita meri oli aikojen saatossa tuonut vuonon rantaan. Ruoka-annokset olivat valtavia ja ruoka hyv\u00e4\u00e4. <\/p>\n

Yhden aikaan heitimme Hannan ja Annikan lentoasemalle ja k\u00e4vimme Anteron kanssa noutamassa matkatavaramme hotellilta. Auto j\u00e4tettiin avainsysteemi sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n lentoaseman parkkiin (eih\u00e4n varas toki kauas p\u00e4\u00e4sisik\u00e4\u00e4n) ja en\u00e4\u00e4 oli edess\u00e4 tavaroiden lopullinen pakkaus. <\/p>\n

Lentomme Longyearbyenist\u00e4 l\u00e4hti ajallaan klo 14.45 ja ensimm\u00e4inen v\u00e4lilasku oli taas Tromssassa, jossa jouduimme taas kerran uudelleen kaikkiin tarkastuksiin, vaikka matkamme jatkui Osloon samalla koneella. Klo 18.50 laskeuduimme Osloon, jossa kulutimme aikaa pari tuntia ennen kuin seuraava lentomme jatkoi Tukholmaan. Jossain vaiheessa ehdimme pit\u00e4\u00e4 viimeisen p\u00e4iv\u00e4n iltahuudonkin, jonka lintusaldoa olivat mm. 9 kaakkuria, 500 myrskylintua, 40 lyhytnokkahanhea, 150 valkoposkihanhea, 2 sepelhanhea, 2 tavia, 600 haahkaa, 100 kyhmyhaahkaa, 15 allia, kiiruna, 100 merisirri\u00e4, 10 suosirri\u00e4, 4 tylli\u00e4, 3 isovesip\u00e4\u00e4sky\u00e4, 15 merikihua, 2 isokihua, tunturikihu, 140 isolokkia, 700 pikkukajavaa, 350 lapintiiraa, 200 pohjankiislaa, 4 lunnia, 60 riskil\u00e4\u00e4, 500 pikkuruokkia, 30 pulmusta ja muiden koiratarhalla n\u00e4kem\u00e4 v\u00e4st\u00e4r\u00e4kki. <\/p>\n

Vihdoin klo 01.00 saavuimme Helsinki-Vantaalle, jossa matkatavaramme l\u00f6ytyiv\u00e4t nopeasti. Hyv\u00e4stelimme matkaseuramme ja l\u00e4hdimme kukin omille teillemme, kuka l\u00e4helle kotiin, kuka kauemmas kotiin ja kuka suoraan Kalajoelle kirjorastasta bongaamaan\u2026 Olipahan taas ollut upea reissu! <\/p>\n

Viel\u00e4 tietoisku Huippuvuorilla n\u00e4kem\u00e4st\u00e4mme lajistosta:<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Havaitsimme Huippuvuorilla yhteens\u00e4 33 lintu- ja 9 nis\u00e4k\u00e4slajia. <\/p>\n

S\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti Huippuvuorilla pesii kolmisenkymment\u00e4 lintulajia, mutta kaikkiaan saariryhm\u00e4ll\u00e4 (Karhusaari mukaan lukien) on havaittu ainakin 203 lajia. Suhteellisen s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti p\u00e4\u00e4saarilla pesivist\u00e4 ja t\u00e4h\u00e4n aikaan havaittavista lajeista emme havainneet karikukkoa, jouhisorsaa, kapustarintaa, gr\u00f6nlanninlokkia, selk\u00e4lokkia eik\u00e4 leve\u00e4pyrst\u00f6kihua. Longyearbyeniss\u00e4 n\u00e4imme kaikkiaan 32 lintulajia. Merell\u00e4 n\u00e4kem\u00e4tt\u00f6mist\u00e4 lajeista taveja havaittiin lopulta reilut 40 ja Huippuvuorten kautta aikain 2. amerikantavi. Mustalintu kellui satamassa yhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ja 2 telkk\u00e4\u00e4 Lomdammenilla. Pulmussirrej\u00e4 ja tyllej\u00e4 havaittiin puolisen tusinaa ja v\u00e4st\u00e4r\u00e4kki havaittiin kahdesti. Laivalta havaitsimme yhteens\u00e4 26 lintulajia, joista sellaisia mit\u00e4 ei n\u00e4hty lainkaan Longyearbyeniss\u00e4 oli vain yksi \u2013 merilokki. Toki ainoa Longyearbyenin isokihu n\u00e4htiin laivalta ja lunneja n\u00e4htiin Longyearbyenilt\u00e4 vain yksi. Tiiralokkeja n\u00e4htiin yhdet niin kaupungista kuin laivaltakin Moffenilla ja tunturikihuja n\u00e4htiin my\u00f6s yksi maissa ja yksi merell\u00e4. Ja kiiruna l\u00f6ydettiin rantauduttuamme laivalta Camp Zo\u00eblle, mutta se n\u00e4htiin sittemmin kyll\u00e4 laivastakin. <\/p>\n

Nis\u00e4kk\u00e4ist\u00e4 Longyearbyeniss\u00e4 havaitsimme yleisten huippuvuortenpeurojen lis\u00e4ksi muutamia naaleja sek\u00e4 vuonossa uiskennelleen maitovalasparven. Laivareissu tuotti sitten 3 j\u00e4\u00e4karhua, 70 mursua, 49 norppaa+sp:t, 7 partahyljett\u00e4, 7 lahtivalasta, 2 miekkavalasta ja 60 maitovalasta, lis\u00e4\u00e4 huippuvuortenpeuroja sek\u00e4 Ny \u00c5lesundin naalin. <\/p>\n

Ja havaitsemistamme lintulajeista enemm\u00e4n: <\/strong><\/p>\n

Kaakkuri: (toistakymment\u00e4 Longyearbyenill\u00e4 ja 17 laivareissulla) Huippuvuorten pesim\u00e4kantaa ei tunneta kovin hyvin, mutta suuruusluokaksi on arvioitu 500-1000 paria. <\/p>\n

Myrskylintu: (parisentuhatta Longyearbyenilt\u00e4 ja 4100 laivalta) esiintyy n\u00e4in pohjoisessa vallitsevasti tummana muotona, mutta kaikenlaisia valkoisesta syv\u00e4n tummanharmaisiin n\u00e4htiin. 125 koloniaa tiedet\u00e4\u00e4n Huippuvuorilta. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Lyhytnokkahanhi: (toista sataa Longyearbyenill\u00e4 ja 17 laivareissulla) kannan koon arvioidaan olevan noin 52000 yksil\u00f6\u00e4. Laskennat on tehty vuonna 2005 talvehtimisalueilla Tanskassa, Hollannissa ja Belgiassa. <\/p>\n

Valkoposkihanhi: (nelisensataa Longyearbyenill\u00e4 ja 256 laivareissulla) kanta on kasvanut Huippuvuorillakin voimakkaasti ja kannan kooksi on arvioitu 27000 yksil\u00f6\u00e4 vuoden 2005 laskennoissa talvehtimisalueilla Iso-Britanniassa. <\/p>\n

Sepelhanhi: (noin 60 Longyearbyenill\u00e4 ja 17 laivalta) Huippuvuorilla esiintyy vaaleavatsainen alalaji hrota. Pesim\u00e4kanta on varsin pieni ja vuonna 2005 talvehtimisalueilla Iso-Britanniassa laskettiin vain 7000-7500 lintua. Kanta on taantunut dramaattisesti, kun 1900-luvun alussa kannan arvioitiin olevan jopa 50000 paria. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Tavi: (noin 40 Longyearbyenill\u00e4) lajista on vain satunnaisia pesim\u00e4havaintoja Huippuvuorilta. <\/p>\n

Amerikantavi: (1k taviparvessa, jossa 3k ja 1n) havaittu Huippuvuorilla vain kerran aikaisemmin. <\/p>\n

Haahka: (viitisensataa Longyearbyenill\u00e4 ja 1470 laivareissulla) on alueen runsain sorsa. Kannan kooksi on arvioitu 13500-27500 paria. Syyskanta on kuitenkin jopa 80000-140000 yksil\u00f6\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Kyhmyhaahka: (muutama sata Longyearbyenill\u00e4 ja 8 laivareissulla) syyskannan on arvioitu olevan 2500 ja 5000 parin v\u00e4lill\u00e4. <\/p>\n

Alli: (kolmisenkymment\u00e4 Longyearbyenill\u00e4 ja 4 Ny \u00c5lesundissa) Huippuvuorten kanta on korkeintaan tuhat paria. Leutoina talvina lajia my\u00f6s talvehtii alueella. <\/p>\n

Mustalintu: (1k Longyearbyenissa) on s\u00e4\u00e4nn\u00f6llinen vierailija saariryhm\u00e4ll\u00e4, mahdollisesti jopa pesim\u00e4laji \u2013 ainakin Karhusaarilla. <\/p>\n

Telkk\u00e4: (2 Lomdammenilla, joista toinen 2kv k ja toinen n-puk.) on havaittu saarilla alle 20 kertaa ennen havaintoamme. Kolopuut kun ovat hieman v\u00e4hiss\u00e4. <\/p>\n

Kiiruna: (13 Longyearbyenill\u00e4 ja 1 laivalta) on ainoa Huippuvuorilla ymp\u00e4ri vuoden tavattava lintulaji! Saarilla on oma ala-lajinsa hyperborea. Kunnollista kannan arviota ei ole tehty, mutta lajia tavataan saariryhm\u00e4n koillisimpia osia ja Karhusaarta lukuun ottamatta l\u00e4hes kaikkialla j\u00e4\u00e4tt\u00f6mill\u00e4 alueilla. Tutkimuksissa kannan tiheydeksi on arvioitu kolmesta viiteen paria neli\u00f6kilometri\u00e4 kohden. <\/p>\n

Tylli: (vajaa kymmenen Longyearbyenill\u00e4) kanta on huonosti tunnettu, mutta kooksi arvioidaan 300-600 paria. <\/p>\n

Pulmussirri: (noin 5kpl Longyearbyenill\u00e4) pesim\u00e4kanta on varsin pieni, vain 20-100 paria. <\/p>\n

Merisirri: (parisen sataa Longyearbyeniss\u00e4 ja 31 laivareissulla) on alueen ylivoimaisesti runsain kahlaaja, ja kannan arvioksi on esitetty 2000-10000 paria. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Suosirri: (parikymment\u00e4 Longyearbyenill\u00e4 ja 1 Ny \u00c5lesund) pesii saarilla ainoastaan 100-200 parin voimin, mutta kanta on kasvussa. <\/p>\n

Isovesip\u00e4\u00e4sky: (5-8 Longyearbyenill\u00e4 ja 3 laivalta Moffenilla) pesim\u00e4kanta on 200-1000 paria. <\/p>\n

Merikihu: (reilut parikymment\u00e4 Longyearbyenill\u00e4 ja 34 laivareissulla) pesii Huippuvuorilla 1000-2000 parin voimin. <\/p>\n

Tunturikihu: (1 Lomdammenilla ja 1 laivalta) pesint\u00e4 on varmistettu vain muutamia kertoja n\u00e4ill\u00e4 jyrsij\u00e4tt\u00f6mill\u00e4 saarilla. <\/p>\n

Isokihu: (30 laivareissulla) on runsastunut nopeasti. Ensipesint\u00e4 on vuodelta 1970 Karhusaarilta, ja kanta on nykyisin 300-500 paria, joista noin 150 paria on Karhusaarilla. <\/p>\n

\"\"<\/a>
\n\"\"<\/a><\/p>\n

Tiiralokki: (1 Longyearbyen ja 1 Moffen) Moffenilla pesii vuosittain 1-5 paria, ja saariryhm\u00e4n muista osista tunnetaan viime vuosikymmenilt\u00e4 vain satunnaisia pesint\u00f6j\u00e4. Viimeaikaiset havainnot (kuten meid\u00e4nkin) Longyearbyeniss\u00e4 ja muualla Isfjordenin alueella viittaavat pesint\u00e4\u00e4n alueella. Laji suosii pesim\u00e4paikkanaan lapintiirakolonioita, joita l\u00e4nsirannikolla on runsaasti. <\/p>\n

Isolokki: (parisataa Longyearbyenill\u00e4 ja 700 laivareissulla) on Huippuvuorten pahin peto muille linnuille. Pesim\u00e4kannan arvioidaan olevan 4000-10000 paria. <\/p>\n

Merilokki: (1 2kv laivalta) on harvalukuinen pesij\u00e4 saarilla noin 150-200 parin voimin. Ensipesint\u00e4 oli Karhusaarilla 1921 ja Huippuvuorilla 1930. <\/p>\n

Pikkukajava: (pari tuhatta Longyearbyenill\u00e4 ja 16750 laivalta) on eritt\u00e4in runsas ja n\u00e4kyv\u00e4 laji, jonka kannaksi on arvioitu noin 270000 paria. <\/p>\n

J\u00e4\u00e4lokki: (2 Longyearbyenin koiratarhalla + Annikan ja Anteron n\u00e4kem\u00e4 renkaallinen + toinenkin ruotsalaisten n\u00e4kem\u00e4 renkaallinen, 1 Ny \u00c5lesundissa sek\u00e4 3 merell\u00e4) kannaksi on arvioitu noin 270 paria tai vaihtoehtoisesti 200-750 paria. Koko maailman j\u00e4\u00e4lokkikanta on noin 14000 paria. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Lapintiira: (kolmisensataa Longyearbyenill\u00e4 ja 440 laivareissulla) kannan arvio on vaikeaa kolonioiden siirtymisten takia, mutta sen on arvioitu olevan noin 10000 paria. <\/p>\n

Pohjankiisla: (Pari sataa Longyearbyenill\u00e4 ja 13900 laivalta) kolonioita tunnetaan Huippuvuorilta 142, ja niist\u00e4 suurimmassa on yli 100000 paria! Pesim\u00e4kanta saariryhm\u00e4ll\u00e4 on noin 850000 paria. <\/p>\n

Riskil\u00e4: (satakunta Longyearbyenill\u00e4 ja 880 laivareissulla) viihtyy kiisloja paremmin pesim\u00e4paikkojen l\u00e4heisyydess\u00e4 ymp\u00e4ri vuoden ja laji voi leutona talvena talvehtia Huippuvuorilla. Pesim\u00e4kannaksi on arvioitu noin 20000 paria. <\/p>\n

Pikkuruokki: (tuhatkunta Longyearbyenill\u00e4 ja 70000 laivalta) on saariryhm\u00e4n runsain pesim\u00e4laji, yli miljoona pesiv\u00e4\u00e4 paria! Maailmankannaksi on arvioitu 15 miljoonaa pesiv\u00e4\u00e4 paria, joten laji on todenn\u00e4k\u00f6isesti Maailman runsain merilintu. <\/p>\n

Lunni: (vain 1 Hotellnesetiss\u00e4 ja 144 laivalta) kannaksi on arvioitu noin 10000 paria. <\/p>\n

V\u00e4st\u00e4r\u00e4kki: (1k hotellimme yli ja ehk\u00e4 sama koiratarhalla) on hyvin harvinainen pesim\u00e4laji tai satunnainen vierailija Huippuvuorilla. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Pulmunen: (noin 60 Longyearbyenill\u00e4 ja 15 laivareissulla) on asutuksen liepeill\u00e4 runsas ja ominut varpusen roolin pihalintuna. Pulmusia toki pesii siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 my\u00f6s tundralla. Se on saariryhm\u00e4n ainoa s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti pesiv\u00e4 varpuslintu! <\/p>\n

Nis\u00e4kk\u00e4\u00e4t: <\/strong><\/p>\n

J\u00e4\u00e4karhu: (3 kaukana luoteessa ahtoj\u00e4ill\u00e4) j\u00e4\u00e4karhuja el\u00e4\u00e4 Barentsinmeren alueella (Huippuvuorilta Frans Joosefin maalle) elokuun 2004 laskentojen perusteella noin 3000, joista puolet k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Huippuvuoria lis\u00e4\u00e4ntymisalueenaan. J\u00e4\u00e4karhujen takia liikkuminen asutuksen ulkopuolella ilman ampuma-asetta on kielletty\u00e4 ja nykyisin kiv\u00e4\u00e4rin kantamiseen tarvitaan paikallinen aseenkantolupa. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Partahylje: (7 l\u00e4nsirannalla) Huippuvuorten kannaksi arvioidaan ainakin muutamia tuhansia yksil\u00f6it\u00e4. <\/p>\n

Norppa: (49 p\u00e4\u00e4osin l\u00e4nsirannalla) on Huippuvuorten runsaslukuisin hylje: yksil\u00f6it\u00e4 on ainakin 100000. <\/p>\n

Mursu: (70 muutamia l\u00e4nsirannalla, muuten luoteessa ja pohjoisessa) kanta saarilla on nykyisin noin 2000 yksil\u00f6\u00e4 ja kanta on hitaassa kasvussa. <\/p>\n

Lahtivalas: (7 l\u00e4nsirannalla) on selv\u00e4sti yleisin Huippuvuorilla tavattava hetulavalas, jonka kannan arvioidaan olevan Koillis-Atlantilla noin 100000 yksil\u00f6\u00e4. <\/p>\n

Miekkavalas: (2 l\u00e4nsirannalla) Maailman kanta on noin 100000 yksil\u00f6\u00e4, mutta Huippuvuorilla sen n\u00e4keminen ei ole helppoa \u2013 mek\u00e4\u00e4n emme sit\u00e4 n\u00e4hneet, ainoastaan sinnikk\u00e4imm\u00e4t yh\u00e4 viimeisen\u00e4 laivay\u00f6n\u00e4kin staijanneet ryhm\u00e4mme j\u00e4senet. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Maitovalas: (90, joista 30 Adventdalenin suulla ja 60 laivalta l\u00e4nsirannalla) kannasta ei ole tarkkaa arviota, mutta se on saariryhm\u00e4n selv\u00e4sti runsain valaslaji. Koko Maailman maitovalaskannaksi on arvioitu 200000 yksil\u00f6\u00e4. <\/p>\n

Peura: (reilut 200 Longyearbyenill\u00e4 ja 76 laivareissulla) Huippuvuorilla esiintyy oma pienikokoinen ja lyhytjalkainen sek\u00e4 suurip\u00e4inen alalaji platyrhynchos – huippuvuortenpeura, joka on tutkijoiden mukaan l\u00e4heisemp\u00e4\u00e4 sukua it\u00e4isemmille peuroille kuin Skandinavian poroille. Kannasta ei ole luotettavaa kokonaisarviota, mutta se on vakaa ja lajia tavataan runsaana l\u00e4hes kaikkialla j\u00e4\u00e4tikk\u00f6alueiden ulkopuolella. <\/p>\n

Naali: (4 Longyearbyenin tienoilla ja 1 Ny \u00c5lesund) kanta Huippuvuorilla on vakaa, mutta kannasta ei ole arvioita koko alueelta, ainoastaan Adventdalenin ja Sassadalenin v\u00e4liselt\u00e4 noin 900km2 v\u00e4liselt\u00e4 alueelta, jolla on arviotu olevan noin 1-1,5 naalia 10 km2 kohti. Naalin tiedet\u00e4\u00e4n kantavan alueella vesikauhua. <\/p>\n

J.A.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Huippuvuoret 9.-15.6. 2009 Kun Helsingin seudun lintutieteellisen yhdistyksen – Tringan s\u00e4hk\u00f6postiverkossa alettiin talvella kysell\u00e4 l\u00e4htij\u00f6it\u00e4 Huippuvuorille, otin reissun puheeksi Hannan kanssa ja eip\u00e4 t\u00e4t\u00e4 tarvinnut pahemmin suostutella. Saatuani reissun vet\u00e4j\u00e4lt\u00e4 Jukka Hintikalta vastauksia muutamiin reissua koskeviin kysymyksiin, oli lopullinen p\u00e4\u00e4t\u00f6s helppo tehd\u00e4. Saimmepa liitytty\u00e4 Tringaankin viimein, koska reissu oli tarkoitettu vain j\u00e4senille \u2013 Hanna toki […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[29,12],"tags":[],"class_list":["post-77","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-huippuvuoret","category-norja"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/77","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=77"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/77\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6651,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/77\/revisions\/6651"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=77"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=77"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=77"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}