![\"Eskimosirkku\"](\"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-content\/uploads\/2025\/01\/harriss-sparrow1.jpg\" "\\"Eskimosirkku\\"")
<\/a>![\"Rubiinihippi\u00e4inen\"](\"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-content\/uploads\/2025\/01\/ruby-crowned-kinglet1.jpg\" "\\"Rubiinihippi\u00e4inen\\"")
<\/a><\/p>\nV\u00e4h\u00e4n sisemm\u00e4ksi puistoa k\u00e4velty\u00e4mme l\u00f6ysimme tammiraita- ja keijutikkoja, tammi- ja puistotiaisia, rubiini- ja amerikanhippi\u00e4isi\u00e4, kultatikan, sinit\u00f6yht\u00f6n\u00e4rhi\u00e4 ja harmaafiivej\u00e4. Aamulla puistossa oli lis\u00e4ksemme vain muutamia koiranulkoiluttajia ja h\u00f6lkk\u00e4\u00e4ji\u00e4, joten saimme retkeill\u00e4 rauhassa.<\/p>\n
Puiston isolta aukealta avautui n\u00e4kyvyytt\u00e4 joka suuntaan ja n\u00e4imme muutamat parvet amerikanmerimetsoja ja -pelikaaneja sek\u00e4 valkoiibiksi\u00e4. Isoissa puissa oli runsaasti keltaper\u00e4kerttuleita, amerikantiklej\u00e4 ja pihapunavarpusia ja mets\u00e4n reunan puissa \u00e4\u00e4nekk\u00e4it\u00e4 punaolkaturpiaaliparvia sek\u00e4 my\u00f6skin kotoisamman kuuloisia kottaraisia. My\u00f6s ruostehiirihaukka \u00e4\u00e4nteli ja n\u00e4kyikin lyhyesti ja laulusirkut lauloivat.<\/p>\n Muita havaitsemiamme lintuja olivat pilkkasiipikyyhky, musta- ja kalkkunakondorit, amerikanvarikset, tuhkakirviset ja purppura- sek\u00e4 pitk\u00e4pyrst\u00f6turpiaalit. <\/p>\n Aikataulu painoi p\u00e4\u00e4lle ja p\u00e4\u00e4timme kiert\u00e4\u00e4 puiston reunaa tarkistamaan, p\u00e4\u00e4sik\u00f6 l\u00e4heiselle Arlington Drying Bedsin kosteikkoalueelle oikaisemaan polkuja pitkin ja l\u00f6ysimmekin hyv\u00e4n oikopolun, jota l\u00e4hdimme kulkemaan entisen j\u00e4t\u00e4rin altaiden keskelle.<\/p>\n Vesilintuja oli aivan tolkuttomasti ja saman tien p\u00e4\u00e4simme seulomaan sini-, harmaa-, jouhi- ja lapasorsien, seasta amerikanhaapanoita, -taveja ja -tukkasotkia sek\u00e4 pikkutelkki\u00e4 ja l\u00f6ytyip\u00e4 morsiosorsapari sek\u00e4 ensimm\u00e4inen amerikannokikanakin. <\/p>\n Osa altaista oli kuivempia ja rehev\u00e4ksi umpeen kasvaneita ja altaiden takaa l\u00f6ytyi my\u00f6s iso ruohikkoalue, joten n\u00e4ilt\u00e4 alueilta l\u00f6ytyi aivan eri lajistoa. Lintuja ei ollut avomailla paljon, mutta kaikki tuppasivat olemaan eliksi\u00e4 \u2013 kentt\u00e4- ja luhtasirkkunen, amerikanniittysirkku, kaisla- ja r\u00e4mesirkku, kentt\u00e4sirkkuli, amerikanpeukaloinen ja sek\u00e4 huilupreeria- ett\u00e4 preeriaturpiaaleja. Ylitsemme lensi runsaasti rengasnokkalokkeja mukanaan yksin\u00e4inen kuusilokki, my\u00f6s nelj\u00e4 hopeatiiraa ja amerikansirri\u00e4, kahdeksan kanadanhanhea sek\u00e4 koiras harjakoskelo n\u00e4htiin lennossa ja altailta l\u00f6ytyi my\u00f6s amerikantylli ja amerikantaivaanvuohia sek\u00e4 naamiokerttuleita. Petolinnuista n\u00e4htiin amerikantuuli- ja -hiirihaukka sek\u00e4 pari ruostehiirihaukkaa.<\/p>\n Aika alkoi olla tiukalla ja kiiruhdimme altaita kiert\u00e4en kohti p\u00e4\u00e4tiet\u00e4 ja l\u00f6ysimme viel\u00e4 ison parven amerikantilhi\u00e4, pari peltoturpiaalia sek\u00e4 kauniita hohtosinikoita.<\/p>\n Autotien varressa n\u00e4imme viel\u00e4 amerikanharmaahaikaran sek\u00e4 paksunokkauikun. River Legacy Parkin portille p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme saapui kohta tilaamamme Uber, joka kuljetti meid\u00e4t takaisin hotellillemme. Matkatavaramme odottivat pakattuina respassa ja pian jatkoimme hotellin omalla kyydill\u00e4 lentoasemalle.<\/p>\n Costa Ricaan<\/b><\/p>\n Klo 16:55 l\u00e4hti koneemme kohti Costa Rican San Josea, jonne laskeuduimme Juan Santamarian lentokent\u00e4lle klo 21:00. Matkatavarat l\u00f6ydetty\u00e4mme oli Transucan kyyti odottamassa meit\u00e4 aulassa ja kyyditsi meid\u00e4t tutulle Bougainvillean hotellille.<\/p>\n Bougainvillea<\/b><\/p>\n 23.12. her\u00e4simme aamuh\u00e4m\u00e4riss\u00e4 ja pian olimme valmiit kiertelem\u00e4\u00e4n Bougainvillean puutarhassa. Lajisto oli p\u00e4\u00e4osin helmikuulta tuttua ja varmasti iso osa yksil\u00f6ist\u00e4kin oli samoja. Tihkusade ja kova tuuli h\u00e4iritsiv\u00e4t havainnointia mutta l\u00f6ysimme kuitenkin mukavasti nelisenkymment\u00e4 lajia, joista mainittavimpia olivat tutussa bambup\u00f6heik\u00f6ss\u00e4 piilotellut viirumets\u00e4p\u00f6ll\u00f6, oravak\u00e4ki, inkakyyhkyt, sinikruunumomotti (lessonii), pari ter\u00e4stimanttikolibria (hoffmanni), t\u00e4pl\u00e4rastas, pippurivireo, kauluspeukaloiset (capistratus), valkokorvasirkut, kastanjaposkikerttuli (delattrii), punarintakardinaali sek\u00e4 kultahupputangara.<\/p>\n Aamupalan j\u00e4lkeen saapui jo edellisillalta tuttu kuski Carlos ison autonsa kanssa meit\u00e4 hakemaan ja l\u00e4hdimme ajamaan pitk\u00e4\u00e4 siirtym\u00e4\u00e4 kohti Alajuelaa ja Heliconias Lodgea. Ajoimme vuorten yli sis\u00e4maareitti\u00e4 ja ajoa hidastivat useat yl\u00e4m\u00e4iss\u00e4 jumittaneet isot rekat. Koko matkan satoi edelleen ja v\u00e4lill\u00e4 aivan kaatamallakin. Lintuja n\u00e4htiin silti matkan varrella mm. myskisorsa, isotiikerihaikara, muutama nauruhaukka, isosepel- ja sepelkalastaja jne.<\/p>\n Heliconias Lodge ja riippusillat<\/b><\/p>\n Lopulta yli viiden tunnin ajon j\u00e4lkeen parkkeerasimme Heliconias Rainforest Lodgen edustalle ja kohta p\u00e4\u00e4simme majoittumaan mukavaan m\u00f6kkiimme.<\/p>\n Keli oli yh\u00e4 vain sateinen mutta pakkohan sit\u00e4 oli maastoon p\u00e4\u00e4st\u00e4. Suuntasimmekin k\u00e4velem\u00e4\u00e4n luontopolkua, jolla oli parit komeat riippusillat. Linnut olivat surkeassa keliss\u00e4 todella tiukassa mutta lopulta l\u00f6ysimme yhden pikkumomotin, n\u00e4imme vilaukselta pitk\u00e4pyrst\u00f6tanssijan sek\u00e4 kuulimme laulavat hohtokardinaalin (cyanoides) ja ruskosurukin. My\u00f6s mm. muutama kiipij\u00e4kerttuli sek\u00e4 kultasiipikerttuli n\u00e4htiin ja illan h\u00e4m\u00e4rrytty\u00e4 palaillessamme kohti majapaikkaamme kuulimme huilutinamin.<\/p>\n Majapaikkamme aulassa tapasimme sattumalta seuraavien parin p\u00e4iv\u00e4n oppaamme Jessy Lopezin ja saimme sovittua seuraavan aamun retken alkamisajan hieman alkuper\u00e4ist\u00e4 aikaisemmaksi.<\/p>\n Jouluaatto<\/b><\/p>\n 24.12. Jouluaattona her\u00e4simme aikaisin ja klo 6:00 tapasimme pihalla Jessyn ja kohta suuntasimme tutuille poluille kohti riippusiltoja. Onneksemme luvatut sateet oli peruttu ja keli oli kohtalaisesta tuulesta huolimatta oikein erinomainen.<\/p>\n N\u00e4hty\u00e4mme kaukaisen amazonianmomotin, nappasi Jessy pian \u00e4\u00e4nest\u00e4 aamun ensimm\u00e4isen pinnan, kun pieni parvi viirulakkimuuria liikuskeli puiden oksistossa. Kohta Jessy n\u00e4ytti meille yhdess\u00e4 vakiopaikoistaan p\u00e4ivehtineen t\u00f6yht\u00f6p\u00f6ll\u00f6n. Lintuja oli aika v\u00e4h\u00e4n mutta jonkin aikaa k\u00e4velty\u00e4mme l\u00f6ytyi pieni parvi panamanl\u00f6rpp\u00f6tangaroita (carmioli) ja heti per\u00e4\u00e4n naaras purppuratangara (lutea). <\/p>\n Keskelt\u00e4 mets\u00e4taipaletta l\u00f6ysimme taas pikkumomotin ja lopulta saavuimme sivupolun p\u00e4\u00e4ss\u00e4 olleelle aukealle, jonka reunapuista l\u00f6ysimme hauskan panamanpallotanssijan. Ja kuinka ollakkaan kohta n\u00e4in isohkon linnun lent\u00e4m\u00e4ss\u00e4 suoraan meit\u00e4 kohti ja l\u00e4heiseen hedelm\u00e4puuhun laskeutui ehk\u00e4 koko alkureissun t\u00e4rkein projektilajimme keltakorvatukaani! Yll\u00e4tt\u00e4en puussa oli jo kaksi sen lajitoveriakin ja p\u00e4\u00e4simme katselemaan ja kuvailemaan n\u00e4it\u00e4 kolmea naaraspukuista keltakorvatukaania, arvatenkin \u00e4iti\u00e4 kahden lapsensa kanssa.<\/p>\n Aukeaa alemmas k\u00e4velty\u00e4mme n\u00e4imme pari panamanjuoksukyyhky\u00e4. Aukean alaosan keskell\u00e4 kasvoi yksin\u00e4inen puu, johon lensi ensin naaras lumilakkikolibri, sitten varjosafiirikolibri ja viel\u00e4 atrapin houkuttelemana lavertajarastaskin (assimilis). Takaisin kohti polkua kivutessamme kuulimme viel\u00e4 meksikonlatuskanapparin. <\/p>\n Jatkoimme polkua kivuten seuraavien riippusiltojen yli mutta h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4 linnut ja etenkin kuvaustilanteet olivat v\u00e4hiss\u00e4. Lopulta kuulimme vihelt\u00e4j\u00e4peukaloisen laulua ja saimme linnun houkuteltua hienosti n\u00e4kyvillekin.<\/p>\n Jessy soitteli v\u00e4h\u00e4n v\u00e4li\u00e4 toisen p\u00e4\u00e4projektilajimme kanamomotin \u00e4\u00e4nt\u00e4 mutta yleens\u00e4 emme kuulleet mit\u00e4\u00e4n vastausta ja pari kertaa kuului aivan tismalleen samanlainen vastaus mutta saatuamme linnun lopulta n\u00e4kyviin, oli joka kerta kyseess\u00e4 leve\u00e4nokkamomotti, jolla on tismalleen samanlainen \u00e4\u00e4ni. Lajit ovat sen verran samankaltaiset, ett\u00e4 ne joskus jopa pariutuvat kesken\u00e4\u00e4n. Risteym\u00e4poikasia ei kuitenkaan synny.<\/p>\n Olimme jo kiert\u00e4neet valtaosan poluista, kun kuulimme et\u00e4\u00e4lt\u00e4 koiran haukuntaa. Jessy ep\u00e4ili luvatta alueella olleiden koirien ajavan takaa jotain viatonta el\u00e4inraukkaa. Ja eip\u00e4 aikaakaan, kun kuulimme takaamme rytin\u00e4\u00e4 ja n\u00e4imme aivan valtavan kokoisen tapiirin juoksevan rinteest\u00e4 polun poikki rinnett\u00e4 alasp\u00e4in jatkaen. Ilmeisesti koirat hukkasivat tapiirin j\u00e4ljet, sill\u00e4 niit\u00e4 emme n\u00e4hneet ja haukkukin kuului yh\u00e4 kaukaa. Toivottavasti ne olivat alkaneet seurata meid\u00e4n j\u00e4lki\u00e4mme ja tapiiri sai jatkaa eloaan rauhassa. <\/p>\n Palattuamme lodgelle olimme havainneet eliksiksi tai ainakin Costa Rican pinnoiksi viel\u00e4 mm. rusosiipitangaroita, hippi\u00e4iskerttuleita, lehtokerttulin, verkkopeukaloisen, ruso-otsavireoita, helmirinta- ja kerttupuumuuria (anabatinus) sek\u00e4 paljon muita jo edelliselt\u00e4 reissultamme tuttuja lajeja, joista kanelityranni oli ehk\u00e4 parasta antia. Ja tapiirin ohella muita nis\u00e4kk\u00e4it\u00e4kin olimme havainneet, kuten esim. huudelleita tummam\u00f6lyapinoita, puissa kiipeilleit\u00e4 kapusiiniapinoita sek\u00e4 pari panamanoravaista.<\/p>\n Lounaan j\u00e4lkeen retkeilimme Hannan kanssa kesken\u00e4mme taas samoilla poluilla ja k\u00e4vimme aamulla erinomaiseksi osoittautuneella aukealla mutta emme l\u00f6yt\u00e4neet paikalta ainoatakaan lintua. Muutenkin mets\u00e4ss\u00e4 oli todella hiljaista. L\u00f6ysimme sent\u00e4\u00e4n meksikonlatuskanapparin nyt kuvattavaksikin ja saimme kuvia my\u00f6s vihelt\u00e4j\u00e4trogonista (tenellus), panamanl\u00f6rpp\u00f6tangarasta (carmioli) sek\u00e4 taas l\u00f6ytyneist\u00e4 leve\u00e4nokkamomoteista. Keli oli oikein mukava, joten saimme my\u00f6s otettua parempia maisemakuvia riippusilloilta. <\/p>\n Illan pimennytty\u00e4 ja ollessamme jo l\u00e4hell\u00e4 lodgea meid\u00e4t ohitti vanhempi lady oppaansa kanssa, me kun hidastelimme tarkistamassa kaikkia l\u00e4mp\u00f6kameralla l\u00f6ytyneit\u00e4 valoisia pisteit\u00e4, mit\u00e4 puista l\u00f6ytyi \u2013 mutta l\u00f6ysimme ainoana parempana lintuna viirulakkimuuran. <\/p>\n Kun kohta taas saavutimme heid\u00e4t, olivat he juuri taskulampun valossa l\u00f6yt\u00e4neet pes\u00e4\u00e4 polun reunapenkkaan kaivaneen kanamomotin! Lintu oli noussut lopulta polulta suoraan yl\u00f6sp\u00e4in mets\u00e4\u00e4n kadoten. Oli jo aivan pilkkopime\u00e4\u00e4 emmek\u00e4 en\u00e4\u00e4 lintua l\u00f6yt\u00e4neet, vaikka sit\u00e4 jonkin aikaa haimme. Kyll\u00e4p\u00e4 otti p\u00e4\u00e4h\u00e4n, sill\u00e4 olimme t\u00e4t\u00e4 lajia hakeneet jo aikalailla!<\/p>\n Lopulta palailimme v\u00e4synein\u00e4 majapaikallemme, jossa oli illallisena paikallinen joulumen\u00fc.<\/p>\n Joulup\u00e4iv\u00e4n l\u00e4hiretkeily\u00e4<\/b><\/p>\n 25.12. Joulup\u00e4iv\u00e4n\u00e4 her\u00e4tys oli taas aikaisin ja klo 6:00 tapasimme Jessyn. K\u00e4vimme taas lyhyesti k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 polulla, mutta havainnot j\u00e4iv\u00e4t v\u00e4hiin. Kanamomotin kolo n\u00e4ytti silt\u00e4, ett\u00e4 sit\u00e4 oli ehk\u00e4 kaivettu lis\u00e4\u00e4 viel\u00e4 y\u00f6n aikana, mutta eip\u00e4 l\u00f6ytynyt lintua ei. <\/p>\n Pihaan palattuamme n\u00e4imme pari isoa lintua r\u00e4pistelem\u00e4ss\u00e4 lodgen ikkunoita vasten itse\u00e4\u00e4n peilailemassa ja ne olivat pikkut\u00f6yht\u00f6harakoita! T\u00e4t\u00e4 p\u00e4\u00e4asiassa Tyynenmeren rannikolla esiintyv\u00e4\u00e4 lajia emme olleet osanneet odottaa reitillemme ja oli mukava saada yksi tulevaisuuden toivelaji kuitattua jo nyt elikseksi. Lopulta linnut siirtyiv\u00e4t l\u00e4hipuihin ja saimme niist\u00e4 jonkinlaisia kuviakin otettua.<\/p>\n Aamupalan j\u00e4lkeen ajoimme pikkumatkan Birdsongs Gardenille n\u00e4hden matkalla ylitsemme lent\u00e4neen valkohaukan. Birdsongs Gardenille oli varattu ohjelmassamme koko aamu aikaa mutta olimme jo edellisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 v\u00e4l\u00e4ytt\u00e4neet Jessylle, josko olisimme paikalla sen aikaa kuin tarvitsisi tai jaksaisimme ja jatkaisimme sitten muille kohteille, joita l\u00e4hiseudulla riitti.<\/p>\n Birdsongs Garden oli pieni puutarha, jossa kasvoi runsaasti kolibrien suosimaa violettikukkaista verbena-pensasta. Mutta alkuun paikalla pyr\u00e4hteli pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n tavallisia ruostepyrst\u00f6kolibreja, jotka tuppaavat olemaan todella reviiritietoisia ja ajavat kaikki muut reviirilleen tunkevat kolibrit heti aggressiivisesti tiehens\u00e4. Virittelimme my\u00f6s pienen banaaniruokinnan houkuttelemaan tangaroita kuvattavaksi.<\/p>\n Ensimm\u00e4iseksi pinnaksi l\u00f6ytyi nicaraguantikka ja kohta per\u00e4\u00e4n kuului puutarhan aitojen ulkopuolelta savutikan k\u00e4k\u00e4tyst\u00e4. Olimme jo saaneet tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kohdelajimme oli ollut t\u00e4n\u00e4 vuonna poikkeuksellisen v\u00e4hiss\u00e4 ja Birdsongs Gardenillakin lajia oli havaittu vain pariin kertaan viime kuukausina. Mutta meill\u00e4 k\u00e4vi tuuri emmek\u00e4 joutuneet odottelemaan kauankaan, kun \u00e4kk\u00e4sin pienen kolibrin laskeutuvan ihan sit\u00e4 varten asetetun keppim\u00e4isen oksan nokkaan \u2013 siin\u00e4 se upea mustahaivenkolibri oli!<\/p>\n Saimme kuvata mustahaivenkolibria tovin ennen kuin se l\u00e4hti ruostepyrst\u00f6kolibrin ajamana tiehens\u00e4. Sitten kiertelimme viel\u00e4 tovin puistossa ja l\u00f6ysimme viel\u00e4 keltanapsijan ja p\u00e4\u00e4simme kuvaamaan ruskopystynokkaa (mexicanus) ennen kuin p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 l\u00e4heiseen Tapir Valleyhin.<\/p>\n Maksoimme p\u00e4\u00e4symaksut Tapir Valleylle ja kohta k\u00e4velimme yksityisell\u00e4 puistoalueella, jonka per\u00e4ll\u00e4 oli isot mets\u00e4alueet ja parin hehtaarin laajuinen j\u00e4rvi. L\u00f6ysimme heti parkkipaikalta liuskeorneeron mutta yht\u00e4kki\u00e4 alkanut rankkasade esti linnun kuvaukset. <\/p>\n Sateen tauottua suuntasimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n puistoalueelle ja l\u00f6ysimme aika pian valkokulma- ja mustap\u00e4\u00e4n\u00e4psyn sek\u00e4 kuulimme lyhyesti koukkunapsijan. N\u00e4hty\u00e4mme viel\u00e4 keijukolibrin ja yritetty\u00e4mme ep\u00e4toivoisesti kuvata piilotelleita lehto- ja korpikerttuleita jatkoimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n mets\u00e4poluille.<\/p>\n K\u00e4velyn varrella olleella aukiolla n\u00e4imme pari niittynaamiokerttulia sek\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4en my\u00f6s tarhaturpiaalin, joka oli Jessyn ensimm\u00e4inen havainto lajista alueella. <\/p>\n Stoppasimme my\u00f6s ruokintapaikalla, jolla oli kuvattavana aarnihokkoja, kastanjakultapyrst\u00f6j\u00e4, mustanokkatukaaneja, t\u00e4pl\u00e4arakareja, sitruunamarjukoita sek\u00e4 tangaroita, joiden seassa oli yll\u00e4tt\u00e4en taas Costa Ricassa harvinainen viikunatangarakin. My\u00f6s hauska valkokuonokoati oli napsimassa maahan pudonneita banaaneja ev\u00e4\u00e4kseen.<\/p>\n Jatkettuamme tulviville mets\u00e4poluille alkoi valitettavasti taas sataa ja lintuhavainnot j\u00e4iv\u00e4t l\u00e4hes olemattomiin. Muutama toivelaji olisi viel\u00e4 ollut mahdollinen ja joku niist\u00e4 havaittiin p\u00e4iv\u00e4n aikana muiden toimesta mutta me emme l\u00f6yt\u00e4neet metsist\u00e4 en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n mullistavaa. Saimme tyyty\u00e4 kuviin kaappariattilasta, valkokurkkukardinaalista sek\u00e4 taas kerran leve\u00e4nokkamomotista ja kuulimme my\u00f6s pari ruostepyrst\u00f6jakamaria ym.<\/p>\n Lodgelle lounaalle palattuamme tarkkailimme taas ravintolan ikkunan takana olleen ruokinnan lintuja ja k\u00e4vip\u00e4 kukkivien puskien vieress\u00e4 k\u00e4\u00e4ntym\u00e4ss\u00e4 mustahaivenkolibrikin! <\/p>\n Lounaan j\u00e4lkeen k\u00e4pp\u00e4ilimme taas tutuilla poluilla etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 kanamomottia etsien, mutta saimme tyyty\u00e4 hauskimpana havaintona l\u00e4hell\u00e4 kiipeilleeseen hallavalaiskiaiseen, jonka taidokas puun vaihto oli hauskaa seurattavaa.<\/p>\n Lopulta illan pimennytty\u00e4 palailimme takaisin lodgelle p\u00e4in ja l\u00f6ysimme viel\u00e4 l\u00e4mp\u00f6kameralla mm. pikkumomotin ja ruskoviiri\u00e4iskyyhkyn sek\u00e4 kuulimme sepel- ja kauluskehr\u00e4\u00e4j\u00e4n. Illallisella oli taas jouluaterian uusinta.<\/p>\n Iltapime\u00e4ss\u00e4 k\u00e4vin viel\u00e4 bongaamassa Jessyn ohjeen avulla majapaikan porttien ulkopuolella pienen k\u00e4velyn p\u00e4\u00e4ss\u00e4 valotolpassa n\u00f6k\u00f6tt\u00e4neen isop\u00f6kkel\u00f6kehr\u00e4\u00e4j\u00e4n.<\/p>\n Vihdoin kanamomotti<\/b><\/p>\n 26.12. Tapaninp\u00e4iv\u00e4n aloitimme tuttua polkua kulkemalla ja h\u00e4m\u00e4riss\u00e4 k\u00e4velimme ensimm\u00e4iselle sillalle asti ja sitten l\u00e4hdimme palailemaan kohti lodgea. Havainnot j\u00e4iv\u00e4t v\u00e4hiin, mutta seuloin yh\u00e4 koko ajan aktiivisesti l\u00e4mp\u00f6kameralla ymp\u00e4rilleni. Olin jo aikeissa pakata l\u00e4mp\u00f6kameran pois mutta p\u00e4\u00e4tin vilkaista viel\u00e4 sen l\u00e4pi, ett\u00e4 oliko se p\u00e4\u00e4ll\u00e4 vai pois p\u00e4\u00e4lt\u00e4 ja selasin viel\u00e4 kerran ymp\u00e4rilleni, kun huomasin kirkkaan pisteen suoraan edess\u00e4mme vain muutaman metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 \u2013 ja siin\u00e4 se kanamomotti vihdoin oli! Lintu istuskeli oksalla aivan tyytyv\u00e4isen\u00e4 meist\u00e4 yht\u00e4\u00e4n v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ja olisimme helposti voineet kulkea ihan vierest\u00e4 sen ohi sit\u00e4 huomaamatta. Vaikka oli viel\u00e4 aika h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4, saimme mukavia kuvia t\u00e4st\u00e4 lajista, joka oli teett\u00e4nyt meill\u00e4 t\u00f6it\u00e4 ihan huolella!<\/p>\n Aamupalan j\u00e4lkeen pakkailimme tavaramme ja yhdeks\u00e4lt\u00e4 olimme valmiina lodgen aulassa odottamassa kyyti\u00e4mme. Yht\u00e4kki\u00e4 respan neitokainen pyyteli Hannaa puhelimeen ja luurin toisessa p\u00e4\u00e4ss\u00e4 oli Aratingan Pieter, joka kertoi, ett\u00e4 kyytimme oli noutamassa meit\u00e4 toiselta Heliconias -nimiselt\u00e4 majapaikalta, joka sijaitsi aivan toisella puolella maata\u2026<\/p>\n Niinp\u00e4 saimme odotella kyyti\u00e4mme reilut kolme tuntia lis\u00e4\u00e4. Aikataulumuutos veti mielen sen verran matalaksi, ett\u00e4 kauheasti emme jaksaneet en\u00e4\u00e4 samoilla poluilla retkeill\u00e4, joilla olimme jo kolmena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tarponeet. K\u00e4vimme kuitenkin viel\u00e4 k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 portin ulkopuolella tien varressa muutamia tavallisia lajeja kuvaillen ja lis\u00e4ksi tarkkailimme ravintolan ruokintaa ja staijailimme pihapiiriss\u00e4 havaiten mm. kuningaskondorin. Mutta lopulta otimme tovin ihan vain rennosti.<\/p>\n Lopulta kyytimme tuli viel\u00e4 tuntia luvattua my\u00f6hemmin ja p\u00e4\u00e4simme l\u00e4htem\u00e4\u00e4n ajamaan pitk\u00e4\u00e4 siirtym\u00e4\u00e4 kohti Limonia ja Centro Man\u00fca. Matkanteko oli taas todella hidasta p\u00e4\u00e4osin muun liikenteen ja sadekuurojen, mutta osin my\u00f6s aika hidasliikkeisen kuskimme takia. Matkalla ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tehty kovin kummoisia havaintoja, sent\u00e4\u00e4n jokunen panamanara n\u00e4htiin lennossa.<\/p>\n Koska olimme tietysti my\u00f6h\u00e4ss\u00e4 Centro Man\u00fclle tilaamaltamme p\u00e4iv\u00e4lliselt\u00e4, oli meid\u00e4n tarkoitus sy\u00f6d\u00e4 La Selvan liepeill\u00e4 Puerto Viejossa. Mutta lopulta stoppasimme vasta aika pitk\u00e4n matkaa t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen kuskillemme tutussa ravintolassa. Ja kyll\u00e4p\u00e4 alkoikin olla jo n\u00e4lk\u00e4! Niinp\u00e4 tempaisin kauhean kokoisen ruoka-annoksen ja eip\u00e4 t\u00e4st\u00e4 sitten en\u00e4\u00e4 ollutkaan pitk\u00e4 ajo Cento Man\u00fclle \u2013 jossa meill\u00e4 oli aika pian tarjolla illallinen\u2026<\/p>\n Centro Man\u00fc<\/b><\/p>\n Centro Man\u00fcssa majoituimme aika askeettisen n\u00e4k\u00f6iseen m\u00f6kkiin, jossa kuitenkin oli kaikki mit\u00e4 me majapaikalta tarvitsemme. Ja pihapiiri oli todella mukava \u2013 ja lintuja tuntui riitt\u00e4v\u00e4n! Valitettavasti ilta alkoi pian h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4 ja havainnot j\u00e4iv\u00e4t siksi v\u00e4hiin.<\/p>\n Illan ohjelmassa oli viel\u00e4 majapaikkaa yll\u00e4pit\u00e4neen Kennethin meille vet\u00e4m\u00e4 sammakko-, k\u00e4\u00e4rme- ym. \u00f6t\u00f6kk\u00e4retki. N\u00e4imme useita mielenkiintoisia sammakoita, joista mainittavimpia olivat endeemi Coronated Treefrog ja pieni lasisammakko Ghost Glass Frog. L\u00f6ysimme my\u00f6s toisen lasisammakkolajin munia, omituisen n\u00e4k\u00f6isen salamanterin sek\u00e4 pari k\u00e4\u00e4rmett\u00e4 ym. L\u00f6ytyip\u00e4 l\u00e4mp\u00f6kameralla nukkuva pari nukkuvaa t\u00e4pl\u00e4rastasta ja panamanpallotanssijakin.<\/p>\n 27.12. tapasimme oppaamme Gabrielin pihassa ja alkuun kiertelimme ihan Centro Man\u00fcn puistossa havaiten pari p\u00e4ivehtiv\u00e4\u00e4 isop\u00f6kkel\u00f6kehr\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4, joista toisen karmivan huudon Hanna oli kertaalleen kuullut y\u00f6ll\u00e4. Muita mukavia havaintoja olivat mm. er\u00e4\u00e4n ison puun latvustosta l\u00f6ytyneet ruskop\u00e4\u00e4tangarat, pihanurmikolla hiippailleet m\u00f6lymangrovekanat (albiventris), pihan hedelm\u00e4ruokinnalla vierailleet rikki- ja mustanokkatukaanit, t\u00e4pl\u00e4arakarit sek\u00e4 erilaiset tangarat ym. ja n\u00e4kyip\u00e4 m\u00f6kkimme edustalla olleen puun latvustossa lyhyesti koiras lumilakkikolibrikin.<\/p>\n Aamupalan j\u00e4lkeen suuntasimme mets\u00e4poluille, joilla lintuja oli v\u00e4h\u00e4n mutta tavoitteenamme olikin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 vain yksi lintu, jolle t\u00e4m\u00e4 paikka oli juuri t\u00e4h\u00e4n aikaa vuodesta ollut jo useita vuosia paras paikka Maailmassa, mutta viime aikoina havainnot olivat jostain syyst\u00e4 j\u00e4\u00e4neet vain yhteen muutamaa viikkoa aiemmin havaittuun lintuun. Kyselimme Gabrielilta, millaisella paikalla ja mill\u00e4 korkeudella kyseinen laji yleens\u00e4 oleskeli ja k\u00e4velless\u00e4mme kapeaa ja mutaista polkua pitkin muutamia siltoja ylitt\u00e4en yritin selailla ainakin kerrotunlaisia kohtia l\u00e4mp\u00f6kamerallakin. Ja eip\u00e4 mennyt lopulta kauankaan, kun huomasin kookkaan l\u00e4mp\u00f6pisteen edess\u00e4ni juuri sopivassa, hieman aukeammassa kohdassa ja sopivalla korkeudella, nostin kiikarit silmille ja siin\u00e4h\u00e4n se varjokotinga oli! Koko reissun yksi ehdottomista tavoitelajeistamme oli l\u00f6ytynyt ja lintua alettiin tietysti heti kuvata antamuksella! Riemuamme ei pahemmin latistanut se, ett\u00e4 kyseess\u00e4 oli vaatimattomamman n\u00e4k\u00f6inen naaraslintu eik\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n h\u00f6lm\u00f6n n\u00e4k\u00f6inen koiras.<\/p>\n Kun legendaarinen \u201dumbrellabird\u201d lopulta lenn\u00e4hti kauemmas mets\u00e4\u00e4n katveeseen, jatkoimme vapautunein mielin retke\u00e4mme polkuja seuraillen. Tunnelma oli v\u00e4h\u00e4n ehk\u00e4 turhankin korkealla ja osin siksikin havainnot j\u00e4iv\u00e4t ehk\u00e4 hieman v\u00e4hiin. L\u00f6ysimme kuitenkin vakiopaikallaan vauhdikkaasti liikkuneen valkolakkitanssijan ja polun loppup\u00e4\u00e4ss\u00e4 n\u00e4imme vihdoin lyhyesti my\u00f6s valkoper\u00e4rastaan. Tietysti jokunen muukin hyv\u00e4 retkipinna saatiin mutta synk\u00e4ss\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4 kuvat j\u00e4iv\u00e4t v\u00e4hiin.<\/p>\n Pihaan palattuamme oli opastettu aamuretki ohi ja p\u00e4iv\u00e4llisen j\u00e4lkeen kiertelimme pihapiirin puiston kolibripusikoilla, tutkailimme ruokinnan vierailijoita sek\u00e4 oleilimme terassillamme, jonka edusta oli osoittautunut erinomaiseksi lintupaikaksi. Yll\u00e4tt\u00e4vin terassiltamme n\u00e4hty lintu oli rosvorastuli. <\/p>\n Klo 16:00 meid\u00e4t saapui noutamaan iltaretkellemme Daniel niminen orni, jonka kyydiss\u00e4 ajelimme tunnin matkan Las Arrieras Bird Observatorylle. Koska meill\u00e4 ei ollut kiire, pys\u00e4htelimme pariin otteeseen matkan varrella havaiten muutamia hyvi\u00e4 retkipinnoja etenkin er\u00e4\u00e4ss\u00e4 jokivarressa. Parhaina havaintoina n\u00e4imme kirjotiikerihaikaran, ruohikkoturpiaalin sek\u00e4 kaulussirkkusen (morelleti).<\/p>\n Olimme perill\u00e4 Arrieraksella illan h\u00e4m\u00e4rt\u00e4ess\u00e4 ja tavattuamme toisen oppaamme Darielin, oli meill\u00e4 seuraavaksi ohjelmassa illallinen, joka nautittiin observatorion ulkoterassilla, jolle kuului keskiamerikanvarpusp\u00f6ll\u00f6n puputusta.<\/p>\n Dariel oli jo aiemmin suunnannut kohdepaikkaamme, jonne me matkasimme illallisen j\u00e4lkeen Davidin kyydiss\u00e4. Nyt meill\u00e4 oli ohjelmassa jotain ihan erilaista \u2013 y\u00f6perhosten katselua ja kuvailua. Dariel oli pystytt\u00e4nyt m\u00e4en harjanteelle kirkkaan UV-ledvalon sek\u00e4 valkoisia kankaita, joille valo houkuttelisi y\u00f6perhosia sek\u00e4 muita \u00f6t\u00f6k\u00f6it\u00e4 \u2013 valitettavasti my\u00f6s kaiken maailman hyttysi\u00e4, ampiaisia sek\u00e4 isoja luotimuurahaisia \u2013 niin siivill\u00e4 kuin ilman. Eli saimme olla aika varovaisia pyydyksen l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4.<\/p>\n Keli oli erinomainen, mutta jostain syyst\u00e4 \u00f6t\u00f6kk\u00e4\u00e4 ei pahemmin ollut liikkeell\u00e4. Ehk\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n vallinnut sadejakso ja etenkin viimep\u00e4iv\u00e4iset rankkasateet olivat olleet kohtalokkaita isolle osalle perhosista? Jonkin aikaa odoteltuamme alkoi kankaalle kuitenkin kerty\u00e4 isoja y\u00f6kk\u00f6si\u00e4, kehr\u00e4\u00e4ji\u00e4, pari kiit\u00e4j\u00e4\u00e4 sek\u00e4 muita \u00f6t\u00f6k\u00f6it\u00e4 ihmetelt\u00e4v\u00e4ksemme. Kuulimme m\u00e4elle my\u00f6s pikkumangrovekanan sek\u00e4 amerikanp\u00f6ll\u00f6sen (guatemalae). <\/p>\n Uusien yksil\u00f6iden tulo kuitenkin hiipui aika nopeasti ja kiertelimmekin Darielin johdolla ensin valon l\u00e4heisi\u00e4 puita tarkistellen ja l\u00f6yt\u00e4en niist\u00e4 toinen toistaan ihmeellisemm\u00e4n n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 hy\u00f6nteisi\u00e4 sek\u00e4 my\u00f6skin kauniin ripsipalmukyyn. Ja lopulta suuntasimme kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n l\u00e4heist\u00e4 luontopolkua tutustuen muihinkin elukoihin kuten erilaisiin sirkkoihin ja sammakoihin. Parhaana lajina l\u00f6ysimme vasta joitakin vuosia aiemmin l\u00f6ydetyn Sylvias Leaf Frogin (Cruziohyla sylviae). L\u00f6ysimmep\u00e4 l\u00e4mp\u00f6kameran avulla taas muutamia nukkuvia lintuja, hauskan kinkajoun sek\u00e4 pari pient\u00e4 puissa kiipeillytt\u00e4 piikkisikaakin.<\/p>\n Palattuamme m\u00e4elle oli kankailla yh\u00e4 jotakuinkin samat perhoset, joten lopulta iltayhdentoista aikaan p\u00e4\u00e4timme pist\u00e4\u00e4 pillit pussiin ja l\u00e4hte\u00e4 paluumatkalle kohti Centro Man\u00fca. Puolen y\u00f6n aikaan kiittelimme Davidin ja Darielin ja p\u00e4\u00e4simme m\u00f6kkimme nukkumaan. Arrieras olisi ollut varmasti my\u00f6s kunnon linturetken arvoinen retkikohde.<\/p>\n 28.12. meill\u00e4 oli ohjelmassa ihan vapaap\u00e4iv\u00e4 Centro Man\u00fclla. Lentojen muututtua matkamme oli pidentynyt p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 ja tuon ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isen p\u00e4iv\u00e4n retkikohteeksi piti valita paikka, jossa saa retkeill\u00e4 my\u00f6s ilman opasta. Useimmissa Costa Rican lodgeissa ei sademets\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4stet\u00e4 kunnolla retkeilem\u00e4\u00e4n ilman opasta. <\/p>\n Aamuvarhain kaulushaukkanen her\u00e4tti meid\u00e4t huutelemalla l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4. Aamun kiertelimme puutarhassa havaiten parhaana lintuna valkoper\u00e4rastaan.<\/p>\n aamupalan j\u00e4lkeen suuntasimme tutuille poluille tavoitteenamme l\u00f6yt\u00e4\u00e4 koiras varjokotinga mutta sellaista emme l\u00f6yt\u00e4neet. Muuten havaintoja kertyi ihan mukavasti mainittavimpina smaragditukaani (caruleogularis), kesylaiskuri sek\u00e4 koukkunapsija, joista kahta viimeist\u00e4 p\u00e4\u00e4simme mukavasti my\u00f6s kuvaamaan.<\/p>\n P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 otimme hieman rennommin ja kiertelimme pihapiiriss\u00e4 ja kuvailimme ruokinnan lintuja. Otimmepa jossain vaiheessa lyhyet p\u00e4iv\u00e4unetkin. Havainnoista mainittavimpia olivat ruokinnan liepeille puuhun laskeutunut jokihaukka sek\u00e4 terassimme liepeille lounaan sy\u00f6nti\u00e4 h\u00e4iritsem\u00e4\u00e4n saapunut rusolakkimarjukka. K\u00e4vimme my\u00f6s henkevi\u00e4 keskusteluja pihapuussamme asustaneen jauhoaratin kanssa.<\/p>\n Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 kiertelimme taas pihapiiriss\u00e4 kolibripuskia, ruokintaa ja puiden latvuksia tarkistellen mutta havainnot eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4t\u00e4 huimanneet \u2013 toki lintuja riitti muttei mit\u00e4\u00e4n mullistavaa.<\/p>\n Illan pimennetty\u00e4 suuntasimme viel\u00e4 omatoimiselle \u00f6t\u00f6kk\u00e4retkelle ja l\u00f6ysimmekin yhden mansikkanuolimyrkkysammakon sek\u00e4 runsaasti muita tavallisemman n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 sammakoita. Alueella kiersi samaan aikaan proherppiporukka, joiden l\u00f6yt\u00e4mi\u00e4 otuksia k\u00e4vimme my\u00f6s vilkaisemassa.<\/p>\n 29.12. kiertelimme viel\u00e4 aamun Centro Man\u00fcn pihapiiriss\u00e4 mutta ilman mainittavia havaintoja. Tottakai kuvailimme taas lintuja ruokinnalla. Lopulta pakkailimme tavaramme ja kyytimme saapui hieman etuajassa ja p\u00e4\u00e4simme n\u00e4in jo ennen yhdeks\u00e4\u00e4 matkaan kohti Cartagoa ja Quelitalesta.<\/p>\n Quelitales<\/b><\/p>\n Muutaman tunnin ajon j\u00e4lkeen kipusimme lopulta Hotel Quelitaleksen pihaan, josta saimme oman m\u00f6kin, johon raahasimme tavaramme. Sitten suuntasimme saman tien sy\u00f6m\u00e4\u00e4n, jotta ehtisimme pikimmiten maastoon. Ravintolan ikkunan takana oli hedelm\u00e4ruokinta, jolla oli kuitenkin hiljaista. L\u00e4hipuussa k\u00e4vi isosepelkalastaja ja pikkuraitatikka, puskan latvassa t\u00f6yht\u00f6elenia ja laakson takana kelon latvassa tarkkaili nauruhaukka. N\u00e4imme my\u00f6s isosilkkitilhen lent\u00e4v\u00e4n laakson poikki. T\u00f6yht\u00f6elenia oli ilmoitettu eBird sovellukseen parina muunakin lajina. Costa Ricassa on nyky\u00e4\u00e4n tuhansittain aivan aloittelevia lintuharrastajia ja paljon maan linnuston huonosti tuntevia lintumatkailijoita ja eBird onkin heid\u00e4n j\u00e4ljilt\u00e4\u00e4n t\u00e4ynn\u00e4 virheellisi\u00e4 havaintoja.<\/p>\n Quelitaleksen omistaja oli lintukuvausta harrastava kokki, jonka oli kerrottu olevan eritt\u00e4in avulias lintuharrastajia kohtaa mutta meihin h\u00e4n ei kummemmin aikaansa tuhlannut. K\u00e4vi vain kysym\u00e4ss\u00e4 pikaisesti, mit\u00e4 lajeja halusimme n\u00e4hd\u00e4 ja sanoi kaikkien l\u00f6ytyv\u00e4n vesiputoukselta ilman mit\u00e4\u00e4n sen tarkempaa ohjeistusta.<\/p>\n Niinp\u00e4 sy\u00f6ty\u00e4mme suuntasimme etsim\u00e4\u00e4n vesiputousta, joka l\u00f6ytyikin helposti. Putouksen l\u00e4hell\u00e4 oli hyv\u00e4t kolibripuskat ruokintoineen ja pienen katoksen vierest\u00e4 tunnistimme pienen aukion, jolta olimme n\u00e4hneet paikan erikoisuuksista otettuja kuvia. <\/p>\n Kolibreja (viherhapsu-, suru-, vihererakko- ja violettisapeli-) tovin kuvailtuamme kuljeskelimme hieman puutarhan poluilla, sill\u00e4 l\u00e4hip\u00e4ivien aikataulumme oli niin tiukka, ett\u00e4 meid\u00e4n oli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 nyt iltap\u00e4iv\u00e4n aikana l\u00f6ydett\u00e4v\u00e4 kaikki alueen targetlajimme. Onneksi ensimm\u00e4inen elislajimme l\u00f6ytyi nopeasti ja laji olikin yksi toivelajeistamme eli aurinkokurki, jota p\u00e4\u00e4simme kuvaamaan oikein mainiosti. <\/p>\n Keskip\u00e4iv\u00e4n helteess\u00e4 pidimme pienen huilitauon ja suuntasimme sitten koko iltap\u00e4iv\u00e4ksi vesiputouksen ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n odottamaan, mit\u00e4 lajeja paikalle saapuisi. Pariin ensimm\u00e4iseen tuntiin emme n\u00e4hneet kuin samoja kolibreja ja valitettavasti is\u00e4nt\u00e4mmek\u00e4\u00e4n ei saapunutkaan odotusten mukaisesti paikalle lis\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n ruokia ruokinnalle saati kertomaan meille mit\u00e4\u00e4n, kuinka paikan erikoisuudet yleens\u00e4 olisivat l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4. Onneksi paikalle saapui vanhempi ornilady, joka oli ollut paikalla jo pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja h\u00e4n kertoi edellisiltana n\u00e4hneens\u00e4 pari targetlajiamme useamman tunnin odotuksen j\u00e4lkeen aivan auringonlaskun aikaan. Meid\u00e4n ei siis auttanut kuin jatkaa odottamista.<\/p>\n Lopulta alkoi olla jo aika h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4, kun n\u00e4imme vihdoin ensimm\u00e4isen aukealle pomppivan linnun, joka tunnistui liuskerastaaksi. Sitten ruokinnalle, jossa ilmeisesti kuitenkin oli ainakin riisinj\u00e4mi\u00e4, saapui valkokorvasirkku ja kohta saapuivat \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4sti paikalle pari nokinaamasirkkuakin. <\/p>\n Alkoi olla jo varsin pime\u00e4\u00e4, joten teimme ty\u00f6jakoa, ett\u00e4 itse tarkkailin putouksen alla olleen kepin suuntaan ja Hanna piti silm\u00e4ll\u00e4 ruokintaa. Selasin putouksen reunustoja l\u00e4mp\u00f6kamerallakin ja lopulta l\u00f6ysin aika ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 putoksen vieress\u00e4 oksalla n\u00f6k\u00f6tt\u00e4neen vuoripistinkolibrin, joka kohta laskeutui vakiokepilleen putouksen alapuolelle. Ja pian paikalle saapui my\u00f6s sen kaverikin.<\/p>\n Mutta se odotetuin p\u00e4\u00e4t\u00e4hti eli suomuluura ei koskaan saapunut ruokinnalle eik\u00e4 sit\u00e4 ollut ainakaan parina edellisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4k\u00e4\u00e4n n\u00e4kynyt. Me odottelimme paikalla l\u00e4mp\u00f6kameran kanssa aina klo 18:00 saakka, jolloin p\u00e4\u00e4timme luovuttaa. My\u00f6hemmin kuulimme suomuluuran ilmeisesti h\u00e4iriintyneen alueelle pys\u00e4htyneest\u00e4 petolinnusta (nauruhaukasta?) ja lakanneen k\u00e4ym\u00e4st\u00e4 ruokinnalla s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti.<\/p>\n Quelitaleksen illallinen oli jotain aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n herkullista eli t\u00e4m\u00e4n puolesta paikka oli kyll\u00e4 maineensa veroinen. Mutta jostain ihmeen syyst\u00e4 omistaja edelleenkin tuntui v\u00e4lttelev\u00e4n meit\u00e4 emmek\u00e4 lopulta h\u00e4nen kanssa vaihtaneet sanaakaan sen koomminkaan.<\/p>\n P\u00e4iv\u00e4 El Copalissa<\/b><\/p>\n 30.12. oli edess\u00e4 ehk\u00e4 reissun odotetuin p\u00e4iv\u00e4 eli koko p\u00e4iv\u00e4n retki El Copalille. Tapasimme oppaamme Oscar Z\u00fa\u1e45igan klo 5:30 ja pian olimme ajamassa kohti El Copalia, jonne oli l\u00e4hes tunnin ajo.<\/p>\n Aivan loppumatkasta oli pari todella jyrkk\u00e4\u00e4 nousua, joita isolla autollamme oli todellisia vaikeuksia p\u00e4\u00e4st\u00e4 kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n. Lopulta jouduimme Oscarin kanssa seisomaan auton takatilassa, jotta takarenkaat saivat hieman paremmin pitoa ja niin lopulta p\u00e4\u00e4simme perille. Paikalla oli jo iso ryhm\u00e4 i\u00e4kk\u00e4\u00e4mpi\u00e4 lintuharrastajia ruokintapaikkaa tuijottamassa. Ruokinnalle tuotiinkin hedelmi\u00e4 tarjolle ja saman tien herkuttelemaan saapui runsaasti toinen toistaan v\u00e4rikk\u00e4\u00e4mpi\u00e4 tangaroita. <\/p>\n Elikseksi napsahti saman tien t\u00e4pl\u00e4tangara ja upeita keltalakki- ja hopeakurkkutangaroita saapui paikalle runsain joukoin. My\u00f6s muurahais-, kultalakki- ja punahuivitangaroita sek\u00e4 rusolakkimarjukoita ym. p\u00e4\u00e4stiin kuvaamaan. <\/p>\n Kuuluipa l\u00e4hist\u00f6lt\u00e4 tiheikk\u00f6luuran ja isosirppikipuajan \u00e4\u00e4ntely\u00e4 mutta ne eiv\u00e4t tuntuneet pahemmin muita kuin meit\u00e4 kiinnostavan. Mutta emme mek\u00e4\u00e4n onnistuneet n\u00e4kem\u00e4\u00e4n edes l\u00e4hell\u00e4 huutanutta kipuajaa.<\/p>\n Pihan verbenapuskissa vilahteli joitakin kolibreja ja vihdoin p\u00e4\u00e4simme n\u00e4kem\u00e4\u00e4n paremmin lumilakkikolibrikoiraita. Ne olivat kuitenkin aivan tolkuttoman nopeita ja aina ruostepyrst\u00f6kolibrit ajoivat ne tiehens\u00e4 ennen kuin saimme edes kohtalaisia kuvia. <\/p>\n Lopulta paikalla oli sen verran kova h\u00e4lin\u00e4, ett\u00e4 halusimme l\u00e4hte\u00e4 mahdollisimman pian maastoon kulkemaan mets\u00e4polkuja. Saimmekin aamupalan ensimm\u00e4isin\u00e4 ja kohta olimme kulkemassa kosteita ja mutaisia sademets\u00e4polkuja Oscarin johdolla.<\/p>\n Oscar ei tyk\u00e4nnyt k\u00e4ytt\u00e4nyt atrappeja mik\u00e4 ei varmastikaan ainakaan auttanut siihen, ett\u00e4 emme meinanneet l\u00f6yt\u00e4\u00e4 lintuja lainkaan. Onneksi jonkin aikaa kuljettuamme n\u00e4imme mets\u00e4n siimeksess\u00e4 nopeaa vilahtelua ja saimme kuin saimmekin latuskanapparin ihan hyvin n\u00e4kyviin hetkeksi aikaa.<\/p>\n Taas pitk\u00e4n aikaa ilman mainittavia havaintoja k\u00e4velty\u00e4mme n\u00e4kyi er\u00e4\u00e4n mutkan takana polulla liikett\u00e4 ja n\u00e4imme juuri ja juuri, kuinka ruosteviiri\u00e4iskyyhky kipitti polun vieruskasvuston k\u00e4tk\u00f6ihin ja katosi. Jossain vaiheessa Oscar ja Hanna kuulivat korkealta rinteen yl\u00e4osista keltarintatangaraparven \u00e4\u00e4nt\u00e4 mutta itselt\u00e4ni n\u00e4m\u00e4 j\u00e4iv\u00e4t kuulematta. Lopulta ylitimme viel\u00e4 polun sortaneen maanvy\u00f6rym\u00e4kohdan ennen kuin alkoi sataa ja l\u00e4hdimme kiiruhtamaan takaisin alas p\u00e4in.<\/p>\n Paluumatkalla havainnot j\u00e4iv\u00e4t ihan nollaan ja lopulta olimme takaisin rakennuksilla, jossa s\u00f6imme lounaan ja tarkkailimme taas ruokinnan el\u00e4m\u00e4\u00e4. Itse staijailin hieman taivaallekin ja l\u00f6ysinkin vuoriviidakkohaukan kaartelemasta vihelt\u00e4j\u00e4hiirihaukan kanssa. L\u00e4hipuussa n\u00e4kyi lyhyesti my\u00f6s naamiotiaiskerttuli. Etenkin Hanna kuvaili taas kolibrejakin jonkin aikaa.<\/p>\n Lopulta olimme taas valmiita ryyn\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n ja l\u00e4hdimme t\u00e4ll\u00e4 kertaa kipuamaan todella jyrkk\u00e4\u00e4 rinnett\u00e4 vuoren huipulle. Kiipe\u00e4mist\u00e4 todellakin riitti ja taas linnut loistivat ehk\u00e4 sateen takia poissaolollaan. Lopulta l\u00f6ysimme vain pari vireomuuraa, pienen parven keltarintatangaroita sek\u00e4 ruskosurukin, joita niit\u00e4k\u00e4\u00e4n emme juuri p\u00e4\u00e4sseet ihastelemaan. Kelikin muuttui viel\u00e4 enemm\u00e4n sateiseksi, joten melkoiseksi juoksuksi meni t\u00e4m\u00e4 kierros.<\/p>\n Laskeuduttuamme aika v\u00e4synein\u00e4 taas alas rakennuksille, ehdotti Oscar, ett\u00e4 l\u00e4htisimme takaisin Quelitalekselle, jotta voisimme taas illalla yritt\u00e4\u00e4 suomuluuraa. Itse olin kuitenkin sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 meill\u00e4 oli El Copalissa viel\u00e4 n\u00e4kem\u00e4tt\u00e4 niin monta potentiaalista lajia, ett\u00e4 meid\u00e4n kannattaisi mieluummin vaikka vain oleilla ruokinnan liepeill\u00e4 h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4n saakka. Ja p\u00e4\u00e4t\u00f6s osoittautui heti oikeaksi, kun l\u00e4hipuun latvustoon laskeutui ruostehousuhaukka (bicolor). Ja eip\u00e4 aikaakaan, kun ruokinnan puihin saapui hedelmi\u00e4 popsimaan isohko lintuparvi, jossa oli mukana useita tuliniskatangaroita sek\u00e4 my\u00f6skin ruskokulmanapsija. T\u00e4t\u00e4 samaa parvea olimme yritt\u00e4neet l\u00f6yt\u00e4\u00e4 vuoren rinteilt\u00e4. Toiveenamme oli tietysti ollut l\u00f6yt\u00e4\u00e4 my\u00f6s armeijamuurahaisia, joiden liepeilt\u00e4 olisi voinut l\u00f6yt\u00e4\u00e4 muitakin nyt puuttumaan j\u00e4\u00e4neit\u00e4 lajeja. Kaikki matkan aikana tapaamamme oppaat valittelivat armeijamuurahaisten v\u00e4hyytt\u00e4. Ilmeisesti sateinen ja my\u00f6s poikkeuksellisen viile\u00e4 s\u00e4\u00e4 pitiv\u00e4t muurahaiset passiivisempina.<\/p>\n Lopulta l\u00e4hdimme palailemaan Quelitalekselle ehk\u00e4 hieman pettynein\u00e4, sill\u00e4 potentiaalisia elislajeja olisi El Copalilla ollut mahdollista l\u00f6yt\u00e4\u00e4 paljon enemm\u00e4nkin kuin mit\u00e4 olimme l\u00f6yt\u00e4neet – ja tuntien sateisilla mets\u00e4k\u00e4velyill\u00e4 emme kumpikaan olleet ottaneet ainoatakaan lintukuvaa. Mutta oli eliksi\u00e4 minullekin kuitenkin tullut kymmenen ja Hannalle muutama enemm\u00e4nkin, joten aika hyv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 meill\u00e4 oli ollut.<\/p>\n 31.12. her\u00e4tys oli aikaisin ja itse kipusin klo 5:30 tuijottamaan luuraruokintaa n\u00e4hden kipuamisen varrella taas aurinkokurjen, joka levitteli siipi\u00e4\u00e4n karkuun juostessaan. Pian paikalle saapuivat my\u00f6s Hanna sek\u00e4 meille aamun oppaaksi saapunut Pieter Westra eli molempien Costa Rican reissujemme organisaattori. Oli mukava vihdoin tavata t\u00e4m\u00e4 Costa Ricassa jo 20 vuotta asunut belgialainen. <\/p>\n Ruokinnalle saapui taas samat liuskerastas ja pari nokinaamasirkkusta ym. mutta ei luuraa, joten aika pian p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 varsinaiselle retkellemme kohti Ujarrasia. <\/p>\n Ujarrasin tienoilla<\/b><\/p>\n Pienen ajon j\u00e4lkeen \u00e4kk\u00e4simme langalla olleen ison parven pronssiturpiaaleja (aeneus), joita olimme takuulla n\u00e4hneet reissuillamme aiemminkin mutta vain liikkuvasta autosta ja p\u00e4\u00e4simme nyt vasta ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4\u00e4n lajin varmasti. N\u00e4immep\u00e4 yhden kaulusturpiaalinkin.<\/p>\n Pian parkkeerasimme tien varteen keskelle kahviviljelyksi\u00e4 ja l\u00e4hdimme talsimaan tien vartta. Ja eip\u00e4 mennyt kauankaan, kun Pieter \u00e4kk\u00e4si jotain liikett\u00e4 tien varren puskassa ja laittoi atrapin soimaan \u2013 ja kohta meill\u00e4 oli katseltavana ja kuvattavana kaksi endeemi\u00e4 valkonaamasirkkua (cabanisi), joka tietysti oli koko aamun t\u00e4rkein projektilajimme.<\/p>\n Jatkoimme tien vartta etemm\u00e4ksi ja kohta l\u00f6ysimme langalle laskeutuneen panamansmaragdikolibrin ja v\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemmin my\u00f6s rubiinikurkkukolibrin sek\u00e4 Pieterin ensimm\u00e4isen alueella koskaan n\u00e4kem\u00e4n ruusukurkkukolibrin. Lis\u00e4ksi n\u00e4imme useita etel\u00e4amerikanhyyppi\u00e4 ja viheriibiksi\u00e4 ym. eli aamu oli ollut jo tuottoisampi kuin olisimme osanneet kuvitellakaan. <\/p>\n Palattuamme autolle jatkoimme Paraison kaupunginpuistoon, josta l\u00f6ytyi helposti pari etel\u00e4amerikanp\u00f6ll\u00f6st\u00e4 p\u00e4ivehtim\u00e4st\u00e4. Ja koska retki sujui niin mukavasti, p\u00e4\u00e4timme jatkaa viel\u00e4 er\u00e4\u00e4lle lutakolle kuittaamaan joitain retkipinnoja. L\u00e4t\u00e4kk\u00f6 oli kuitenkin tolkuttoman umpeenkasvanut, emmek\u00e4 n\u00e4hneet kuin muutaman amerikanjassanan. <\/p>\n Niinp\u00e4, vaikka Pieterill\u00e4 ehk\u00e4 jo aikataulut hieman painoivat, jatkoimme viel\u00e4 er\u00e4\u00e4lle puistolammikolle, josta l\u00f6ytyi runsaasti myski- ja punavihelt\u00e4j\u00e4sorsia, jokunen amerikanjassana, pari amerikanliejukanaa sek\u00e4 viherhaikara. Puiston puskista l\u00f6ysimme my\u00f6s kultanokkarastaan ja puissa oli parvi kanadan- ja keltarintavireoita.<\/p>\n Palattuamme Quelitalekselle oli aika kiitell\u00e4 Pieter, joka kertoi, ett\u00e4 tapaisimme todenn\u00e4k\u00f6isesti taas paria p\u00e4iv\u00e4\u00e4 my\u00f6hemmin, sill\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 olisi opastettavanaan ryhm\u00e4 samassa paikassa, jossa me tuolloin olisimme.<\/p>\n Aamupalan j\u00e4lkeen pakkailimme taas tavaramme ja klo 10:30 saapui iso Adoben auto, jolla l\u00e4hdimme ajamaan kohti Gema del Bosqueta. <\/p>\n Gema del Bosque<\/b><\/p>\n Vajaan parin tunnin ajon j\u00e4lkeen saavuimme Gema del Bosquelle, joka sijaitsi samoilla hoodeilla, joilla olimme olleet helmikuisellakin reissulla eli Los Quetzales NP:n liepeill\u00e4. Saimme mahtavalla n\u00e4k\u00f6alalla varustetun m\u00f6kin majoitettavaksemme ja aika pian olimme lounaalla. Ravintolan kuistilla oli kolibriruokinnat, joilla k\u00e4vi melkoinen kuhina. Huppu- (spectabilis), viherorvokki- (cyanotus) ja ruskopilvikolibreja (cinereidauda) riitti ja pari ruusukurkkukolibria sek\u00e4 yksitt\u00e4inen kipin\u00e4kolibrikin n\u00e4htiin l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4. Kolibreja p\u00f6rr\u00e4si my\u00f6s kukkivissa pensaissa, joita oli istutettu kaikkialle piha-alueille.<\/p>\n Ruokailun j\u00e4lkeen suuntasimme puiston alaosassa sijainneelle toiselle ruokinnalle, jonne hotellin pit\u00e4j\u00e4 sek\u00e4 seuraavien retkien opas Erick Granados saapui auttamaan meit\u00e4 ruokinnan j\u00e4rjest\u00e4misess\u00e4. <\/p>\n Iltap\u00e4iv\u00e4n kuvailimme ruokinnan vierailijoita, joihin kuului kolibrien ohella hauska liekkiniskaviiri\u00e4isporukka, isojalka- ja keltahoususirkut, liekkitangarat sek\u00e4 terhotikka ja k\u00e4vip\u00e4 paikalla pikaisesti kaunis tulikurkkukolibrikin.<\/p>\n Illalla nautimme uuden vuoden illallisen mutta vuoden vaihtumista me juhlistimme nukkumalla, sill\u00e4 painuimme pehkuihin jo tutuksi k\u00e4yneeseen tyyliin ennen iltayhdeks\u00e4\u00e4\u2026 Vuosi vaihtui sik\u00e4li oikeassa maassa, ett\u00e4 Costa Rican vuodareita oli vuodelle 2024 kertynyt 457 – Suomen vuodareita oli paljon v\u00e4hemm\u00e4n…<\/p>\n Ekaekaa. Aloitimme vuoden kuulemalla heti oven avattuamme ainakin yhden tummakehr\u00e4\u00e4j\u00e4n. Tapasimme Erickin klo 5:30 ja pian l\u00e4hdimme ajelemaan pikkuteit\u00e4 kohti yksityist\u00e4 maatilaa, jonka laitumien rinteisiin oli rakennettu useita tekopesi\u00e4 ja istuskeluoksistoja mayaketsaaleille. Eip\u00e4 mennyt kauankaan, kun l\u00f6ysimme ketsaalipariskunnan piilottelemasta puiden siimeksess\u00e4. Saimme naaraasta muutaman kuvat ennen kuin se siirtyi mets\u00e4n siimekseen ja yritt\u00e4ess\u00e4mme l\u00f6yt\u00e4\u00e4 parempaa paikkaa ketsaalien n\u00e4kemiseksi, n\u00e4imme lintujen lent\u00e4v\u00e4n laakson poikki toista metsikk\u00f6\u00e4 kohti. <\/p>\n Menimme lintujen per\u00e4ss\u00e4 ja l\u00f6ysimmekin taas koiraan todella sankan metsik\u00f6n keskelt\u00e4, josta se juuri ja juuri oli n\u00e4kyviss\u00e4. Niinp\u00e4 p\u00e4\u00e4timme j\u00e4\u00e4d\u00e4 odottelemaan, josko se joskus suostuisi liikahtamaan paremmin n\u00e4kyville.<\/p>\n Erick soitteli atrappeja ja saimme mukavasti n\u00e4kyville kauniita liekkikerttuleita ja kohta rinteen yl\u00e4osien puista kuului lehtinapsijan (zeledoni) \u00e4\u00e4nt\u00e4 ja pian lintu lensi hetkeksi n\u00e4kyvillekin. Ja kohta Erick n\u00e4ytti meille taas uuden kovan lajin, kun puun latvustossa pyr\u00e4hteli kiilanokkasirkkupariskunta, mutta linnut katosivat yht\u00e4 nopeasti kuin ne olivat saapuneetkin.<\/p>\n Lopulta l\u00e4hist\u00f6lt\u00e4 alkoi kuulua naarasketsaalin \u00e4\u00e4nt\u00e4, joka pikkuhiljaa muuttui vaativammaksi. T\u00e4ll\u00f6in koiras alkoi liikahdella ja lopulta lensi er\u00e4\u00e4lle oksalle, josta se oli tovin minulle oikein hyvin kuvattavissa. Muille se oli valitettavasti silloinkin oksien takana. Sain kuitenkin oikein mukavat kuvat, kun ketsaali popsi yhden avokadon ja lenn\u00e4hti sitten mets\u00e4\u00e4n sit\u00e4 sulattelemaan.<\/p>\n Me p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 jatkamaan retke\u00e4mme ja suuntasimme er\u00e4\u00e4lle pikkutielle, jonka varteen parkkeerasimme ja k\u00e4velimme pienen matkan viljelysten keskelle. Erick soitteli hieman atrappeja, joista purppuramaakyyhkyyn emme saaneet vastausta mutta valkokurkkupyy vastasi kuin vastasikin. Siirryimme \u00e4\u00e4nen suuntaan ja pian Hanna n\u00e4ki yhden pyyn vilahtavan karhunvatukkapusikkoon piiloon. Kohta pusikosta kuului komeaa pyiden soidinhuutelua mutta pian \u00e4\u00e4net hiljeniv\u00e4t emmek\u00e4 n\u00e4hneet lintuja lainkaan.<\/p>\n Seuraavaksi jatkoimme Los Quetzalesin puistoon viev\u00e4lle tielle, jossa retkipinnaksi napsahteli useita helmikuulta tuttuja lajeja, joista mainittavimpia olivat mm. kaitanokkakipuaja, hopeaotsatapakulo, peukaloiskerttuli, ruskoniskasirkku, okrapiivi, kultakulmamarjukka jne. Lopulta l\u00f6ysimme pienen parven viiruvatsaorneerojakin, joka oli meille uusi laji.<\/p>\n Palailtuamme majapaikallemme s\u00f6imme taas lounaan ja loppup\u00e4iv\u00e4n etenkin Hanna keskittyi kolibrikuvaukseen. Takapihan ruokinnalla, jonne kokkimme vei aina ruoant\u00e4hteit\u00e4, oli taas liekkiniskaviiri\u00e4iset mainiosti kuvattavana ja itse n\u00e4in paikalla my\u00f6s purppuraviiri\u00e4iskyyhkyn. Lopulta itse hyydyin lyhyille p\u00e4iv\u00e4unillekin mutta Hanna jatkoi yh\u00e4 kolibrien parissa.<\/p>\n Illallisen j\u00e4lkeen oli vuorossa yksi reissumme kohokohdista eli p\u00f6ll\u00f6retki Erickin johdolla. Tavoitteenamme oli l\u00f6yt\u00e4\u00e4 huippuharvinainen ruskohelmip\u00f6ll\u00f6 ja Erick, jos joku tunsi t\u00e4m\u00e4n p\u00f6ll\u00f6n! Mutta valitettavasti koko alkuillan satoi kaatamalla ja sade ei tuntunut hellitt\u00e4v\u00e4n lainkaan. L\u00e4hdimme kuitenkin yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja ensimm\u00e4iset stoppimme teimme lopulta melkoisen m\u00e4riss\u00e4 olosuhteissa sateen ropistess\u00e4 \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4sti puiden lehtiin. Niinp\u00e4 ei ollut kovinkaan yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4, ettemme alkuun kuulleet mit\u00e4\u00e4n. <\/p>\n Onneksi pikkuhiljaa sade hellitti mutta sitten alkoi tuulla. Teimme stoppeja toinen toistaan paremman n\u00e4k\u00f6isiss\u00e4 metsiss\u00e4 mutta emme kuulleet mit\u00e4\u00e4n, kunnes lopulta mets\u00e4st\u00e4 kuului naukaisu \u2013 panamanp\u00f6ll\u00f6nen. Joten ainakin joku p\u00f6ll\u00f6 oli aktivoitunut. <\/p>\n Seuraavalla stopilla kuului taas panamanp\u00f6ll\u00f6nen ja t\u00e4ll\u00e4 kertaa saimme p\u00f6ll\u00f6n n\u00e4kyviinkin mutta pikkuhiljaa tuuli oli virinnyt varsin voimakkaaksi. Ja koska Erickill\u00e4 oli edellisy\u00f6n\u00e4 mennyt unet pieleen naapurustossa ammuttujen rakettien vuoksi, alkoi porukassa v\u00e4sy pikkuhiljaa painaa. Teimme viel\u00e4 joitakin stoppeja tyynemmill\u00e4 paikoilla mutta valitettavasti ruskohelmip\u00f6ll\u00f6 j\u00e4i meilt\u00e4 l\u00f6yt\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Ajelun viimeiseksi havainnoksi n\u00e4imme pari tien ylitt\u00e4nytt\u00e4 kojoottia.<\/p>\n 2.1. otimme aamun varsin rennosti toki kolibreja ja muita ruokintojen vakiovieraita v\u00e4lill\u00e4 kuvaillen. N\u00e4immep\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4en pihan yli lent\u00e4neen amerikanvarpushaukankin. <\/p>\n Lopulta kymmenen aikaan saapui Andres Chinchilla meit\u00e4 hakemaan ja oli aika kiitell\u00e4 ja hyv\u00e4stell\u00e4 Erick sek\u00e4 muu Gema del Bosquen huippumukava henkil\u00f6kunta.<\/p>\n Retkeily\u00e4 matkan varrella<\/b><\/p>\n Kipusimme heti alkumatkasta tutulle Las Antennasille eli korkeimmalle kohdalle, mihin tiet\u00e4 pitkin p\u00e4\u00e4si. Mutta jostain ihmeen syyst\u00e4 linnut olivat aivan totaalisen kateissa. Puolen tunnin k\u00e4pp\u00e4ilyll\u00e4 l\u00f6ysimme vain muutaman lyijypuhkojan, jotka nekin n\u00e4kyiv\u00e4t vain ihan vilaukselta ennen kuin katosivat puskiin. Onneksi olimme edellisell\u00e4 reissulla l\u00f6yt\u00e4neet paikan erikoisuudet helposti.<\/p>\n Niinp\u00e4 l\u00e4hdimme aika pian jatkamaan matkaa ja seuraavaksi oli ohjelmassa lounas niin ik\u00e4\u00e4n tutussa Mirador Valle del Generalin maisemaravintolassa. Maisemat olivat yht\u00e4 upeat kuin muistelimmekin ja kolibriruokinnoilla riitti taas vilin\u00e4\u00e4. Aika pian pointsasimme toisen tavoitelajimme eli lumitimanttikolibrin ja ruoka-annokset saatuamme muistin mainita Andresille toisesta tavoitelajistamme eli oiivikardinaalista. Ja Andreshan n\u00e4ytti sitten meille, mik\u00e4 h\u00e4n on miehi\u00e4\u00e4n ja alkoi vihelt\u00e4\u00e4 aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n taidokkaasti oliivikardinaalin laulua ja ihan muutamissa sekunneissa saapui l\u00e4hioksille ensin yksi ja pian toinenkin oliivikardinaali katseltavaksemme ja kuvattavaksemme.<\/p>\n Kuvailimme tovin muitakin kolibreja ennen kuin l\u00e4hdimme jatkamaan matkaa kohti San Isidroa, jossa k\u00e4\u00e4nnyimme ilmeisesti ruuhkien takia pikkuteille, joita pitkin jatkoimme Valle de La Lunan majapaikallemme.<\/p>\n Valle de La Luna<\/b><\/p>\n Majapaikan pit\u00e4j\u00e4 Janet ei puhunut kuin ihan pari sanaa Englantia mutta Andreksen avulla saimme kaikki olennaiset tiedot ja p\u00e4\u00e4simme majoittumaan laajan puutarhan alaosissa olleeseen tilavaan m\u00f6kkiimme.<\/p>\n Sovimme tapaavamme Andresin taas aikaisin seuraavana aamuna ja pian kipusimme takaisin yl\u00f6s p\u00e4\u00e4rakennuksen terassille staijaamaan. Aivan t\u00e4t\u00e4 iltap\u00e4iv\u00e4\u00e4 ajatellen olimme raahanneet kaukoputkenkin reissuun ja Hanna alkoikin seuloa putkella kaukaisia puiden latvuksia minun keskittyess\u00e4 seulomaan l\u00e4hempi\u00e4 latvuksia kiikareilla.<\/p>\n Aika pian l\u00f6ysimme keltaniskatikkapariskunnan, joka laskeutui l\u00e4hipuun latvaan ja sitten Hanna l\u00f6ysi etsim\u00e4mme. Pienest\u00e4 oksien v\u00e4list\u00e4 n\u00e4kyneest\u00e4 aukosta n\u00e4kyi todella kaukana puun latvassa ollut turkoosinsininen piste. Kaukoputkella n\u00e4kyi kuitenkin yksityiskohtiakin ja yksi tavoitelajimme eli turkoosikotinga oli l\u00f6ytynyt. Puutarhassa lauloi my\u00f6s niin joki- kuin punarintapeukaloinenkin, joten ilta oli sujunut oikein mukavasti!<\/p>\n Illalla s\u00f6imme Janetin kokkaaman herkkuillallisen ja selailimme h\u00e4nen kanssaan lintukirjaa \u201dspanglishia\u201d puhellen ja lopulta, taas aika aikaisin, olimme valmiita pehkuihin.<\/p>\n Cusingosin ja Nubesin tienoilla<\/b><\/p>\n 3.1. aamulla tapasimme Andresin kuudelta ja aloitimme kiertelem\u00e4ll\u00e4 Valle de La Lunan puutarhassa. Heti l\u00f6ytyi jo tuttuja peukaloisia ja kohta Andres nypp\u00e4si puun latvustoon laskeutuneen tarhatimanttikolibrin ja n\u00e4imme my\u00f6s mm. oliivikardinaalin. <\/p>\n Aamupala oli seitsem\u00e4lt\u00e4 ja sit\u00e4 nauttiessa Andres soitteli kauempaa kuuluneen rusopeukaloisen (elutus) terassin viereen kuvattavaksi. Kaukana olleen puun latvassa kiipeili hallavalaiskiainen.<\/p>\n Aamupalan j\u00e4lkeen l\u00e4hdimme retkelle, jolla stoppasimme ensin pariin otteeseen t\u00e4hyilem\u00e4\u00e4n rinnemetsi\u00e4 ja l\u00f6ysimmekin toisella stopilla niin koiras kuin naaras turkoosikotingan. Seuraavaksi pys\u00e4hdyimme Cusingosin suojelualueen vieress\u00e4 kulkeneen tien varteen mutta mets\u00e4 oli todella hiljainen. Vain muutama harmaakorvamuura l\u00f6ytyi kuvattavaksi. Niinp\u00e4 jatkoimme pikkuhiljaa viljelysalueita ylemm\u00e4s kiiveten kohti Nubesin suojelualuetta. <\/p>\n Teimme muutaman stopin kolibripuskissa ja muutamilla aukeammilla paikoilla ja l\u00f6ysimmekin mm. savanni- ja liuskeorneeroparit sek\u00e4 pari oliivitikkasta muttemme valitettavasti viherhaivenkolibria.<\/p>\n Lopulta parkkeerasimme Nubesin suojelualueen reunaan ja k\u00e4velimme mets\u00e4polulle. Varsin pian kuului edest\u00e4mme lintuparven \u00e4\u00e4nt\u00e4 ja l\u00f6ysimme useita kruunumuurahaistangaroita, muutaman liuskemuurasen sek\u00e4 kohta my\u00f6s pisaraorneeron. Ja v\u00e4h\u00e4n lis\u00e4\u00e4 k\u00e4velty\u00e4mme \u00e4kk\u00e4si Andres puiden latvustossa vilkkaasti liikkuneen vihertaskukolibrin.<\/p>\n L\u00f6ydetty\u00e4mme viel\u00e4 isosirppikipuajan, joka reagoi niin voimakkaasti atrappiin, ett\u00e4 se meinasi lent\u00e4\u00e4 meit\u00e4 p\u00e4in n\u00e4k\u00f6\u00e4 ja kuultuamme satakielipeukaloisen, palailimme pikkuhiljaa autolle ja l\u00e4hdimme laskeutumaan takaisin alasp\u00e4in. Lopulta kurvasimme Andresin kotitielle, jonka varressa parkkeerasimme pusikkoalueen keskelle. K\u00f6nysimme puskaan ja pian kuulimme edess\u00e4 costaricanjuovasirkkuparven vienoa \u00e4\u00e4ntely\u00e4. Linnut olivat kuitenkin tolkuttoman k\u00e4hmyj\u00e4 emmek\u00e4 n\u00e4hneet niit\u00e4 kertaakaan kovin hyvin \u2013 saati saaneet ainoatakaan kuvaa. Olimme kuitenkin saaneet taas yhden todella kovan lajin pointsattua.<\/p>\n Tyytyv\u00e4isin\u00e4 kurvasimme Andresin pihan vieress\u00e4 sijainneelle ruokinnalle, Aracari Birding Deckille, jonka Andres oli pari vuotta aiemmin perustanut ja olipahan hulppea ruokinta! Paikalla oli my\u00f6s Pieter opastettavan perheen kanssa ja kohta meille tarjottiin katoksessa kunnon lounas, jonka Andresin vaimo oli kokkaillut. <\/p>\n Sitten vietimme tietysti jonkin aikaa ruokinnan lintuja kuvaillen ja kuvattavaahan riitti. M\u00f6lymangrovekanoja (cajaneus), panamankaklattajia, pari sinikorvamomottia (lessoni), pikkuraitatikka, punanokka- ja isoviirusirkkuja, keltakruunumarjukoita, t\u00e4pl\u00e4-, ruskop\u00e4\u00e4- sek\u00e4 monia muita tangaroita ym. <\/p>\n Ruokinnan tarjoiluja oli hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 my\u00f6s hauska v\u00e4liamerikanaguti, joka v\u00e4lill\u00e4 jahtasi mangrovekanoja. Ollessamme tekem\u00e4ss\u00e4 l\u00e4ht\u00f6\u00e4, saapui ruokinnalle my\u00f6s kaunis kardinaalisepp\u00e4.<\/p>\n V\u00e4h\u00e4n matkaa ajettuamme \u00e4kk\u00e4si Andres puun latvassa olleen s\u00e4il\u00e4kolibrin, josta piti tietysti ottaa kuvia. Lopulta jatkoimme taas Cusingosin vierusmets\u00e4\u00e4n mutta alkoi sataa aivan kaatamalla. Saimme silti kaukaisen sinirintatrogonin vastaamaan atrappiin mutta n\u00e4kyville se ei suostunut. Ja koska sade vain yltyi, p\u00e4\u00e4timme palailla takaisin linturuokinnan lintuja kuvaamaan.<\/p>\n Kaatosateessakin ruokinnalla riitti vilin\u00e4\u00e4 mutta toivomamme pisamaotsamarjukka ei saapunut paikalle. Ruokinnan nimikkolintua emme olleet oikein osanneet toivoakaan, kun lajia ei ollut pitk\u00e4\u00e4n aikaan paikalla n\u00e4hty, mutta ollessamme jo pakkailemassa tavaroitamme, saapui kuin saapuikin pieni porukka upeita tuliarakareja banaaneja popsimaan ja saimme t\u00e4m\u00e4nkin tukaanilajin hienosti kuvattua. Olimme t\u00e4ll\u00e4 reissulla n\u00e4hneet kaikki Costa Rican tukaanilajit.<\/p>\n Sade oli v\u00e4h\u00e4n hiipumassa mutta se ei loppunut ennen kuin olimme takaisin Valle de La Lunassa, jossa oli aika kiitell\u00e4 ja hyv\u00e4stell\u00e4 Andres, jonka opastaidot \u2013 ja etenkin vihellystaidot \u2013 olivat tehneet meihin l\u00e4htem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n vaikutuksen. <\/p>\n Illallisen j\u00e4lkeen meid\u00e4n piti v\u00e4h\u00e4n jo pakkailla, mutta Hanna jaksoi viel\u00e4 suunnata taskulampun kanssa puutarhaan sammakoita ja muita otuksia etsim\u00e4\u00e4n. L\u00f6ysip\u00e4 h\u00e4n ainakin punasilm\u00e4lehtisammakon.<\/p>\n 4.1. nukuimme v\u00e4h\u00e4n pitemp\u00e4\u00e4n mutta aamun valjetessa olimme puutarhassa kiertelem\u00e4ss\u00e4 ja l\u00f6ysimmekin viel\u00e4 pari tuliarakaria, kauniin sinilakkitanssijan (velutina) ja saimme kuvia muutamista muista jo tutuista lajeista. <\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a> <\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a> <\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n