{"id":72,"date":"2009-10-15T09:53:39","date_gmt":"2009-10-15T06:53:39","guid":{"rendered":"http:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/?p=72"},"modified":"2024-08-27T15:10:08","modified_gmt":"2024-08-27T12:10:08","slug":"shetlanti-foula-15-9-5-10-2009","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/shetlanti-foula-15-9-5-10-2009","title":{"rendered":"Shetlanti, Foula 15.9.-5.10. 2009"},"content":{"rendered":"

Shetlanti, Foula 15.9.-5.10. 2009<\/strong><\/p>\n

Matkaan<\/strong><\/p>\n

15.9. olimme taas tuttuun tapaan viett\u00e4neet reissuamme edelt\u00e4neen y\u00f6n vanhempieni luona Kirkkonummella. Itse olin saapunut sinne suoraan Hailuodon rallireissulta ja Hanna vasta my\u00f6h\u00e4\u00e4n y\u00f6ll\u00e4 Parikkalasta. Aamulla Hanna viel\u00e4 k\u00e4v\u00e4isi El\u00e4inmuseolla jutustelemassa tulevasta ty\u00f6keikastaan ja lopulta tapasimme Helsinki-Vantaan lentoasemalla ennen p\u00e4iv\u00e4yht\u00e4toista. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Klo 12.55 l\u00e4hti Blue1 -koneemme kohti Lontoon Heathrowta, jonne laskeuduimme klo 14.00 paikallista aikaa, eli reilusti edell\u00e4 aikataulusta. Tavarat l\u00f6ydetty\u00e4mme k\u00e4velimme metroasemalle, jossa p\u00e4\u00e4simme astumaan saman tien metroon, joka vei meid\u00e4t tunnin matkan p\u00e4\u00e4h\u00e4n King\u2019s Crossille. <\/p>\n

Olimme reilusti edell\u00e4 alkuper\u00e4ist\u00e4 aikatauluamme, joten ehdimme hyvin k\u00e4yd\u00e4 sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 ja pit\u00e4m\u00e4ss\u00e4 sadetta pikaruokalassa ennen kuin junamme Peterboroughiin l\u00e4hti klo 17.49. <\/p>\n

Peterboroughissa olimme klo 18.36 ja pian saapuikin yst\u00e4v\u00e4mme Paul French suurella Skodallaan meit\u00e4 noutamaan. Noin tunnin ajon j\u00e4lkeen olimme Bostonissa, jossa taas s\u00f6imme, k\u00e4vimme kaupassa ja ilta meni Paulin asunnolla jutustellen niin pitk\u00e4\u00e4n kuin jaksoimme. Ennen lopullista sammahtamista pihaan kuului p\u00e4iv\u00e4n paras lintulaji eli lehtop\u00f6ll\u00f6. <\/p>\n

Freiston shorella<\/strong><\/p>\n

16.9. her\u00e4simme ennen kahdeksaa ja klo 8.30 l\u00e4hdimme Paulin kyydill\u00e4 Freiston Shorelle, jossa Paul l\u00e4hti t\u00f6ihin niitt\u00e4m\u00e4\u00e4n heini\u00e4 l\u00e4heisilt\u00e4 pelloilta, jotta sorsat ja hanhet ym. p\u00e4\u00e4sisiv\u00e4t niille ruokailemaan. Me puolestaan aloimme koluta altaita ja k\u00e4vell\u00e4 pikkuhiljaa kohti meren rantaa. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Altailta l\u00f6ytyi pikku-uikkuja ym. ja peltojen reunustoilla havaitsimme keltav\u00e4st\u00e4r\u00e4kkej\u00e4 ym. sek\u00e4 parhaina lokkiparvessa kaksi nuorta mustanmerenlokkia. Rantaan p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme havaintoja alkoi ropista ja n\u00e4imme mm. runsaasti ristisorsia, mustapyrst\u00f6kuireja, silkkihaikaroita, ruskosuohaukkoja sek\u00e4 ampuhaukan jne. <\/p>\n

Klo 11.00 olimme k\u00e4velleet rannan uloimmassa k\u00e4rjess\u00e4 sijainneelle kaksikerroksiselle lukitulle, vain paikallisten ornien k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olevalle piilokojulle, jonne meill\u00e4 kuitenkin oli Paulin avain k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Kipusimme toiseen kerrokseen ja aloimme seuloa edess\u00e4 avautunutta merta, jonka pinta oli jo nyt kovassa nousussa. Varsin pian l\u00f6ysimme Paulin aiemmin l\u00f6yt\u00e4m\u00e4n Lincolnshiren kautta aikain ensimm\u00e4isen kyhmyhaahkan, joka oli 2kv koiras. <\/p>\n

Nousuveden edetess\u00e4 kojuun alkoi saapua muitakin harrastajia ja my\u00f6s lintuja alkoi n\u00e4ky\u00e4 reilusti enemm\u00e4n. Pari sepelhanhea, riuttatiiroja, kalatiiroja, pari pikkukuovia ja mustavikloa, punakuireja sek\u00e4 todella runsaasti muita kahlaajia. Vedenpinnan noustua \u00e4\u00e4rimmilleen alkoi merell\u00e4 n\u00e4ky\u00e4 my\u00f6s merilintuja: suulia, pikkukajavia, merikihuja, isokihuja, 2 leve\u00e4pyrst\u00f6kihua sek\u00e4 pikkuliit\u00e4j\u00e4. Klo 17.00 Paul saapui meit\u00e4 hakemaan ja ilta menikin sitten tavaroita pakatessa ym. <\/p>\n

Pitk\u00e4 ajo pohjoiseen<\/strong><\/p>\n

17.9. her\u00e4tys oli jo klo 5:00 ja ennen kuutta saapui Paul Eele ja yhdess\u00e4 kahden Paulin kanssa l\u00e4hdimme kohti pohjoista \u201dFrenchyn\u201d autolla. Hannan kanssa simahtelimme onnistuneesti takapenkill\u00e4 ja niinp\u00e4 matka sujui yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4nkin nopeasti, jopa Skotlannin raja ylitettiin aivan huomaamatta. <\/p>\n

Ajomme jatkui aina Aberdeenin harmaaseen graniittikaupunkiin saakka. Olimme taas reilusti aikataulustamme edell\u00e4, joten vasta parin tunnin odottelun j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4simme nousemaan satamassa olleeseen North Link Ferriesin Shetlannin lauttaan, jossa saimme viel\u00e4 odotella toiset pari tuntia lautan liikkeellel\u00e4ht\u00f6\u00e4. <\/p>\n

Kun lautta viimein klo 17.00 l\u00e4hti liikkeelle, kiipesimme tietenkin kannelle. Valoisaa ei ollut j\u00e4ljell\u00e4 kuin parisen tuntia, mutta silti n\u00e4imme mm. muutamia pikkuliit\u00e4ji\u00e4, nokiliit\u00e4j\u00e4n, suulia, myrskylintuja ja pikkukajavia sek\u00e4 delfiinej\u00e4, py\u00f6ri\u00e4isi\u00e4 ja lahtivalaan. Jo yhdeks\u00e4n aikaan asetuimme sohville ja lattioille er\u00e4\u00e4seen baarin nurkkaukseen nukkumaan. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Foulalle<\/strong><\/p>\n

18.9. Katkonaisten unien j\u00e4lkeen her\u00e4simme kuuden pintaan ja noin klo 7.30 rantauduimme Shetlannin p\u00e4\u00e4saarella sijainneeseen p\u00e4\u00e4kaupunkiin Lerwickiin. Saatuamme auton ulos lautasta, suuntasimme l\u00e4heiselle lutakolle etsim\u00e4\u00e4n siell\u00e4 aiemmin havaittua pikkulapasotkaa, jota ei kuitenkaan l\u00f6ytynyt. My\u00f6hemmin k\u00e4vi ilmi, ettei uskottavaa havaintoa tainnut lajista edes olla olemassa. Kaupan kautta suuntasimme Tingwallin pienelle lentoasemalle, jossa odottelivat jo loppuseurueemme Garry Taylor sek\u00e4 Gavin Thomas, jotka olivat jo olleet Shetlannissa toista vuorokautta ja huolehtineet mm. ensimm\u00e4isen viikon ruokamme laivakyydill\u00e4 perille Foulan saareen. Lentoaseman henkil\u00f6kunnalta saimme kuulla, ett\u00e4 Directflight -yhti\u00f6n isompi lentokone oli rikki, joten vain pienempi kone oli k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ja se oli vasta l\u00e4htenyt Fair Islelle ja lentomme olisi n\u00e4in my\u00f6h\u00e4ss\u00e4. <\/p>\n

Noin klo 11.00 l\u00e4hti potkurikoneemme kohti Foulaa ja kyytiin ei lis\u00e4ksemme muita mahtunut. Onneksi olimme tehneet varauksemme ajoissa. Lentokeli oli t\u00e4ydellinen ja maisemat Shetlannin rannikolle olivat upeat, mutta ne muuttuivat yh\u00e4 hurjemmiksi, kun merest\u00e4 alkoi h\u00e4\u00e4m\u00f6tt\u00e4\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4mme Foulan jylh\u00e4t \u00e4\u00e4riviivat.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

P\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4mme Foula on vain noin 6 kilometri\u00e4 pitk\u00e4 ja 4 leve\u00e4 saari, joka sijaitsee Shetlannin p\u00e4\u00e4saaresta, esim. Lerwickist\u00e4 n. 50 kilometri\u00e4 l\u00e4nteen. Saari on lintuharrastajien keskuudessa ollut aina se kaukaisin ja vaikeap\u00e4\u00e4syisin Shetlannin lintusaarista, mutta aina, kun siell\u00e4 on harrastajia aikaa viett\u00e4nyt, on my\u00f6s tulosta tullut. Yleens\u00e4 lintuharrastajat suuntaavat retkens\u00e4 Fair Islen lintusaarelle, jossa toimii my\u00f6s lintuasema (joka kyll\u00e4kin juuri nyt oli suljettu mittavien kunnostust\u00f6iden takia) ja jossa on usein t\u00e4h\u00e4n parhaaseen lintuaikaan kymmeni\u00e4kin lintuharrastajia, mutta Foulalla meit\u00e4 kiehtoikin se, ett\u00e4 koko saari olisi pitk\u00e4lti meid\u00e4n. Saarella on asukkaita 28 ja majoitustakaan ei saa ilman suhteita, kun Bed&Breakfast on lopettanut toimintansa ja meid\u00e4t majoittava Isobel Holbourn ei en\u00e4\u00e4 mainosta k\u00e4mpp\u00e4\u00e4ns\u00e4 miss\u00e4\u00e4n ja yhteystietojen saaminen vaatii kontakteja. Onneksi Shetlannissa aikanaan asunut ja ty\u00f6skennellyt Frenchy oli aiemminkin saarella ollut ja h\u00e4n oli k\u00e4mp\u00e4n meille onnistunut varaamaan. <\/p>\n

Foulalla on valtaisia korkeuseroja, sill\u00e4 korkein huippu The Sneug kohoaa jopa 418 metrin korkeudelle merenpinnasta. Huikeinta saaressa on kuitenkin se, ett\u00e4 l\u00e4hes koko l\u00e4nsiranta tippuu korkeilta vuorilta aivan pystysuorana jyrk\u00e4nteen\u00e4 mereen! <\/p>\n

Laskeuduttuamme pelottavan lyhyelle lentokent\u00e4lle ja saatuamme luvan nousta potkurikoneesta ja saatuamme tavaramme pois koneesta tapasimme Isobelin, joka oli tullut meit\u00e4 vastaan autollaan. Autoteit\u00e4h\u00e4n oli saarella noin nelj\u00e4 kilometri\u00e4 eli yksi tie halki saaren sek\u00e4 muutama sivutie kauempana p\u00e4\u00e4tiest\u00e4 olleille taloille, mutta silti tuntui, ett\u00e4 l\u00e4hes joka asukkaalla oli oma auto, i\u00e4st\u00e4 riippumatta. Lastasimme matkatavaramme autoon ja puolet porukastamme ahtautui Isobelin autoon ja toinen puolikas p\u00e4\u00e4si jonkun toisen saarelaisen (joka oli ollut paikalla palomiehen toimessa) kyydiss\u00e4 matkaan kohti aivan pohjoisrannalla sijainnutta Ristien k\u00e4mpp\u00e4\u00e4mme. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Ja miss\u00e4 maisemissa k\u00e4mpp\u00e4mme sijaitsikaan! Ristie, jossa oli k\u00e4mpp\u00e4mme lis\u00e4ksi vain yksi tyhjill\u00e4\u00e4n ollut k\u00e4mpp\u00e4 sek\u00e4 Isobelin asunto, sijaitsi jyrk\u00e4n m\u00e4en alla merenpinnan tasolla ja vain muutaman sadan metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 rannassa tyrsky\u00e4v\u00e4st\u00e4 merest\u00e4 kohosi upea Gaada Stackin kaarimuodostelma! K\u00e4mpp\u00e4kin oli varsin mukava! Meille oli Hannan kanssa oma huone ja muut nelj\u00e4 majoittuivat suureen huoneeseen, jossa oli leppoisat oleskelutilat. Keitti\u00f6 oli ehk\u00e4 turhankin kapea, joten siin\u00e4 touhutessa tuntui kuin olisi sukellusveneess\u00e4. Kuitenkin vessa- ja suihkutilat olivat taas ruhtinaalliset. Kyll\u00e4 k\u00e4mp\u00e4ss\u00e4 pari viikkoa viihtyisi helposti! <\/p>\n

Tavaroita purettuamme ja hieman k\u00e4mpp\u00e4\u00e4n tuotuja ev\u00e4slaatikoita selvitelty\u00e4mme suuntasimme koko porukalla maastoon. Kolusimme saaren p\u00e4iv\u00e4n aikana niin hyvin kuin vain ehdimme k\u00e4yden aina etel\u00e4rannan South Nessiss\u00e4 saakka. K\u00e4mp\u00e4st\u00e4 olimme l\u00f6yt\u00e4neet saarelaisten tekem\u00e4t ohjeet, miss\u00e4 pihoissa lintuja saisi k\u00e4yd\u00e4 katsomassa ja miss\u00e4 ei sek\u00e4 lukuisten lammasaitausten ylityspaikat. Paikalliset siis olivat todella panostaneet lintuharrastajiin. <\/p>\n

Heti oli selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 isokihu olisi alkureissun laji numero yksi, sill\u00e4 kihuja oli todella runsaasti! My\u00f6s myrskylintuja lenteli saaren sis\u00e4osissakin ja uteliaina ne k\u00e4viv\u00e4t koukkaamassa hyvinkin l\u00e4helt\u00e4 meit\u00e4 ihmetellen. Merell\u00e4 myrskylintuja oli todella paljon ja kivill\u00e4 k\u00f6k\u00f6tti runsaasti karimetsoja, suulia kierteli kauempana aallokon yll\u00e4 ja merilokit lenteliv\u00e4t rantaa pitkin. Niittykirvisi\u00e4 ja kiuruja oli runsaasti, mutta my\u00f6s kottaraisia, kivitaskuja ja mustarastaita n\u00e4kyi helposti. M\u00e4remmist\u00e4 paikoista l\u00e4hti taivaanvuohia jaloista lentoon v\u00e4h\u00e4n v\u00e4li\u00e4, asutusten luota l\u00f6ytyi my\u00f6s varpusia sek\u00e4 puluja ja ylitsemme lensi useita parvia vuorihemppoja. Muutama varis (siis ihan meik\u00e4l\u00e4inen harmaatakki) sek\u00e4 korpit olivat ainoat varislinnut, kapustarintaparvi n\u00e4ytti viihtyv\u00e4n er\u00e4\u00e4ll\u00e4 m\u00e4ell\u00e4 saaren etel\u00e4osissa, yhdell\u00e4 muutamista j\u00e4rvist\u00e4 uiskenteli taviparvi ja rannoilta l\u00f6ytyi haahkoja, karikukkoja, punajalkavikloja, pari tylli\u00e4, harmaalokkeja, luotokirvisi\u00e4, merelt\u00e4 jokunen riskil\u00e4 ja saaren keskiosien shetlanninponitarhoilta t\u00f6yht\u00f6hyyppi\u00e4 sek\u00e4 jokunen kuovi. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Yksi\u00e4 t\u00e4rkeimmist\u00e4 kohteistamme olivat m\u00e4rkien ja rehevien ojanvarsien ohella saarelaisten pihojen puutarhat, jotka olivat suojattu tuulelta korkein kivimuurein. N\u00e4it\u00e4 kivimuureja ja puutarhoja oli my\u00f6s hyl\u00e4ttyjen rakennusten pihoilla, joita oli useita, olihan saarella muinoin ollut jopa 300 asukasta! N\u00e4ilt\u00e4 l\u00f6ysimme kuitenkin vain v\u00e4h\u00e4n lintuja, kun paikallisten peukaloisten ohella l\u00f6ytyi vain 4 hernekerttua, 2 lehtokerttua, mustap\u00e4\u00e4kerttu sek\u00e4 4 tiltalttia. Paras lintu oli sataman l\u00e4heisen Hamin puutarhan yl\u00e4puolella sijainneen talon edustalta l\u00f6ytynyt nuori kirjokerttu. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Saaren etel\u00e4rannat olivat alavaa ruohikkomaastoa, jonka keskell\u00e4 sijaitsi Hametonin rehev\u00e4 jokivarsiheinikko. South Nessin kierto sek\u00e4 paluu rantoja seuraten pohjoiseen tuotti viel\u00e4 muutaman pulmusen, er\u00e4\u00e4lt\u00e4 kielekkeelt\u00e4 alhaalta kuuluneen pikkuk\u00e4pylinnun sek\u00e4 n\u00e4kyneen v\u00e4st\u00e4r\u00e4kin. My\u00f6s muuttohaukka lensi ylitsemme ollessamme jo saapumassa Ristien k\u00e4mp\u00e4llemme v\u00e4synein\u00e4 mutta tyytyv\u00e4isin\u00e4. Harvinaisuuksia ei viel\u00e4 ollut l\u00f6ytynyt, mutta saaren paikallinen linnusto oli mielenkiintoista, maisemat upeat ja huippuharvinaisuuksien l\u00f6yt\u00e4miseksi oli takuulla potentiaalia! Ruokailtuamme ja jutusteltuamme olimme kaikki valmiit nukkumaan jo iltakymmenen aikoihin. <\/p>\n

Ensimm\u00e4inen kokonainen p\u00e4iv\u00e4 Foulalla<\/strong><\/p>\n

19.9. Her\u00e4simme Hannan kanssa jo aikaisin ja aamupalan j\u00e4lkeen k\u00e4velimme Gaada Stackin l\u00e4helle rantaan ja staijasimme tunnin verran merelle. Myrskylintujen m\u00e4\u00e4r\u00e4 oli jotain aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 ja my\u00f6s suulia n\u00e4ki merell\u00e4 koko ajan. Muutamia etel\u00e4nkiisloja viuhtoi merell\u00e4 ja kauempana vilahti my\u00f6s pari lunnin n\u00e4k\u00f6ist\u00e4 lintua, mutta todella korkea aallokko esti varman m\u00e4\u00e4rityksen, kun linnun vain vilahtivat n\u00e4kyviss\u00e4 kadotakseen taas aaltojen taa. Viisi pikkukajavaa muutti tyrskyiss\u00e4 ja my\u00f6s yksin\u00e4inen nokiliit\u00e4j\u00e4 k\u00e4vi py\u00f6r\u00e4ht\u00e4m\u00e4ss\u00e4 myrskylintujen seurassa. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

S\u00e4\u00e4 oli yh\u00e4 kerrassaan upea, aurinko paistoi ja tuuli oli siedett\u00e4v\u00e4. K\u00e4vimme viel\u00e4 ihailemassa maisemia l\u00e4heisell\u00e4 jyrk\u00e4nteell\u00e4 North Bankilla, ennen kuin l\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n varsin suoraan tiet\u00e4 pitkin kohti saaren keskiosan Hamia. Tien varressa otimme kiinni ojassa r\u00e4pistelleen kottaraisen (shetlannissa on oma alalajinsa), jonka viallista siipe\u00e4 tutkittuamme p\u00e4\u00e4stimme vapaaksi. J\u00e4rvell\u00e4 havaitsimme taas 10 tavia sek\u00e4 harmaahaikaran. Hamissa vietimme aikaa runsaasti ja n\u00e4imme punakylkirastaan, muutamia pikkuk\u00e4pylintuja, pensastaskun ja nyt tiiviisti samassa kukkapuskassa viihtyneen kirjokertun. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Lopulta l\u00e4hdimme takaisin kohti pohjoista k\u00e4vellen rantoja pitkin. Karikukko oli kahlaajista runsain, mutta n\u00e4imme my\u00f6s muutamia punajalkavikloja sek\u00e4 meriharakan. Muita havaintoja olivat yksin\u00e4\u00e4n pieness\u00e4 j\u00e4rvess\u00e4 uiskennellut 2kv laulujoutsen, muutama kalalokki, pulmunen sek\u00e4 lapinsirkku. Juoksinpa kiinni my\u00f6s siipirikon isokihun, jolla oli kyyn\u00e4rsiipi omituisesti v\u00e4\u00e4ntynyt. Se kuitenkin pystyi kohtuullisiin lentomatkoihin ja tuntui olevan varsin hyv\u00e4ss\u00e4 kunnossa muuten, joten p\u00e4\u00e4stimme linnun saman tien vapaaksi. Mutta olipahan magea k\u00e4sipinna! <\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4n aikana kisasin saarihaastekisan Suojarinteen \u201dPotua\u201d vastaan, joka kisasi m\u00f6kkisaarellaan Saimaalla. Kisasta tuli toki voitto, mutta illallisp\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 k\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 retkiseurueemme oli todella kateellinen Potun n\u00e4kem\u00e4st\u00e4 metsosta. Illalla meille selvisi, ett\u00e4 k\u00e4mpp\u00e4mme yhteydess\u00e4 oli my\u00f6s pienempi huoneisto, jossa oli majoittumassa pariksi kuukaudeksi saareen retkeilem\u00e4\u00e4n tullut Andrew Griewe. H\u00e4nest\u00e4 emme kuitenkaan ensimm\u00e4iseen viikkoon n\u00e4hneet kuin tonttumaisia vilahduksia, h\u00e4nen pakoillessa meit\u00e4 parhaansa mukaan. Oli tainnut raukka olla liikaa saarissa jo aiemminkin? <\/p>\n

Pitki\u00e4 p\u00e4ivi\u00e4<\/strong><\/p>\n

20.9. alkoi p\u00e4iv\u00e4ohjelma jo olla rutiininomainen. Her\u00e4simme seitsem\u00e4n aikaan, s\u00f6imme tukevan aamiaisen ja l\u00e4hdimme komppaamaan. T\u00e4ll\u00e4 kertaa k\u00e4velimme taas todella pitk\u00e4t k\u00e4velyt aina etel\u00e4\u00e4n saakka. Ensin k\u00e4velimme teit\u00e4 pitkin Hamille, jossa oli parin tiltaltin ohella punarinta. Sitten jatkoimme Hametoniin kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n pihoja puutarhoineen, jossa n\u00e4imme laulurastaan ja ojanvarren komppaus tuotti lopulta toisen muun porukkamme edellisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 l\u00f6yt\u00e4mist\u00e4 viiri\u00e4isist\u00e4. Reissun ensimm\u00e4inen lyhytnokkahanhiparvi muutti ylitsemme. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Seuraavaksi jatkoimme pitk\u00e4\u00e4 Daalin solaa pitkin l\u00e4nsirannalle Da Sneck ida Smaallien kuilulle. Maisemat jyrk\u00e4nteille olivat upeat ja kuilu itsess\u00e4\u00e4n viel\u00e4 erikoisempi. Lopulta olimme k\u00e4velleet jalat ihan loppuun, kun palasimme iltakuuden j\u00e4lkeen k\u00e4mpillemme auringon jo ollessa laskenut k\u00e4mpp\u00e4mme l\u00e4nsipuoleisten vuorten taakse. <\/p>\n

Tuuli yltyy<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

21.9. L\u00e4nsituuli muuttui myrskyis\u00e4ksi y\u00f6ll\u00e4 ja suuren osan y\u00f6st\u00e4 my\u00f6s satoi kaatamalla. Niinp\u00e4 nukuimme pitk\u00e4\u00e4n ja aloitimme p\u00e4iv\u00e4n tunnin staijilla havaiten jopa kolme nokiliit\u00e4j\u00e4\u00e4. Lopulta uskaltauiduimme tiet\u00e4 pitkin matkaan kohti Hamia ja j\u00e4rvell\u00e4 n\u00e4imme tavien seurassa sinisorsan. Hamissa kirjokerttu oli ainoa mainittavampi havainto ja rantoja pitkin takaisin k\u00e4vely tuotti mm. 12 pulmusta, suosirrin, isosirrin sek\u00e4 merisirrin. Rantareitill\u00e4 oli taas kerran mukava seurailla eri-ik\u00e4isten kirjohylkeiden ja hallien touhuiluja. Hylkeit\u00e4 oli monin paikoin rantakallioilla makoilemassa, uivat hylkeet puolestaan tulivat aina meit\u00e4 tuijottamaan ja seurailemaan. Tutuksi tulivat my\u00f6s hylkeiden erilaiset \u00e4\u00e4net, joista ulinamainen huuto oli ehdottomasti huvittavin! Lopulta jalat v\u00e4synein\u00e4 ja sateen kastelemina palasimme k\u00e4mpille jo nelj\u00e4ksi. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ilta meni taas tuttuun tapaan ruokaa laitellen, jutustellen sek\u00e4 Garryn mukanaan tuomia roskalehti\u00e4 selaillen. Garry oli my\u00f6s tehnyt huippumakeaa suklaapiirakkaa, jota nautiskeltiin brittipopin soidessa kannettavalta tietokoneelta. Kesken illanvieton p\u00f6yd\u00e4n viereinen ikkuna t\u00f6m\u00e4hti kevyesti ja ikkunan takaa pime\u00e4st\u00e4 meit\u00e4 katseli ikkunalaudalla seisoskellut pulmunen! <\/p>\n

22.-22.9. Seuraavat pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 uhmasimme j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4n kovaa l\u00e4nsituulta ja k\u00e4velimme molempina p\u00e4ivin\u00e4 ihan kunnon k\u00e4velyt ensin Hamiin, josta rantaa pitkin takaisin ja toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 aina South Nessiin saakka. <\/p>\n

Ponitarhan l\u00e4heinen ruusupuska tuotti peipon, j\u00e4rvilt\u00e4 l\u00f6ytyi 5 haapanaa sek\u00e4 jouhisorsa. Kirjokerttu viihtyi yh\u00e4 tiiviisti kukkapuskassa ja vihdoin onnistuimme my\u00f6s kuvaamaan sen hyvin. Rannoilta l\u00f6ysimme viisi merisirri\u00e4 sek\u00e4 suosirrin. Etel\u00e4k\u00e4rjess\u00e4 n\u00e4imme muutaman merihanhien muuttoparven, 2 naurulokkia ja nuoren selk\u00e4lokin.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Uusia maisemia k\u00e4vimme ihailemassa korkealla yl\u00e4ng\u00f6ll\u00e4 sijainneen j\u00e4rven rannoilta, josta oli hulppeat n\u00e4kym\u00e4t ymp\u00e4ri saarta. J\u00e4lkimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 t\u00f6rm\u00e4simme my\u00f6s Bed&Breakfastiin ainoina y\u00f6pyjin\u00e4 vuosiin kelpuutettuihin kolmeen orniin Paul ja Neil Wrightiin sek\u00e4 Kevin Shepherdiin. Paluumatkalla k\u00e4mpille havaitsimme viel\u00e4 islandica-alalajin urpiaisen, ennen kun taas alkoi sataa kaatamalla ja kastuimme aivan l\u00e4pim\u00e4riksi. <\/p>\n

Ilta menikin taas musiikkia kuunnellessa, erilaisia reissu- ja lintukuvia katsellessa sek\u00e4 tietysti vaatteita kuivatellessa. <\/p>\n

Ei isompia yll\u00e4tyksi\u00e4<\/strong><\/p>\n

24.9. keli oli todella pilvinen, mutta tuuli oli hitusen verran tyyntynyt. Toki tuuli oli yh\u00e4 niin kova, ettei puuskissa tahtonut viel\u00e4k\u00e4\u00e4n oikein pysy\u00e4 pystyss\u00e4! My\u00f6sk\u00e4\u00e4n muonat\u00e4ydennysveneen saapumisesta ei ollut toivoakaan. Sadekuurot kastelivat meid\u00e4t aika ajoin, mutta tuuli onneksi kuivasi nopeasti. Rannassa havaitsimme mm. 8 lapinsirkkua, 2 merisirri\u00e4 sek\u00e4 isosirrin. Sitten saimmekin radiopuhelimitse tiedon toisen orniporukan l\u00f6yt\u00e4m\u00e4st\u00e4 luhtakerttusesta. Olipas jo aikakin p\u00e4\u00e4st\u00e4 bongaamaan edes jotain! Lintu piilotteli todella taitavasti Hamin l\u00e4nsipuoleisen ojanvarren liljaikossa, mutta lopulta p\u00e4\u00e4simme n\u00e4kem\u00e4\u00e4n ja jopa kuvaamaan sen kelvollisesti ja t\u00e4ten saimme m\u00e4\u00e4rityksen varmistetuksi. Hamissa n\u00e4imme viel\u00e4 pari lehtokerttua, mutta pian alkoi taas yht\u00e4jaksoinen sade ja kiiruhdimme k\u00e4mpille jo nelj\u00e4ksi kuivattelemaan vaatteita.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Illalla k\u00e4vimme hakemassa Isobelilta t\u00e4m\u00e4n lupaamia ruokat\u00e4ydennyksi\u00e4 ja saimmekin niin ison possuk\u00f6ntin, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4ruoasta emme n\u00e4kisi pulaa, olihan meill\u00e4 kaikilla ennest\u00e4\u00e4n jo aivan liikaa makaroneja ym. <\/p>\n

V\u00e4lip\u00e4ivi\u00e4 ei pidet\u00e4<\/strong><\/p>\n

25.-26.9. Tuuli oli yh\u00e4 vain j\u00e4rjet\u00f6n ja yh\u00e4 vain sinnikk\u00e4\u00e4sti l\u00e4nnest\u00e4. Varmaan n\u00e4m\u00e4 p\u00e4iv\u00e4t olisi kannattanut viett\u00e4\u00e4 sis\u00e4tiloissa muutaman muun porukkamme j\u00e4senen tavoin, mutta me hulluina suomalaisina pakottauduimme maastoon Paul Eelen kanssa. Kolusimme molempina p\u00e4ivin\u00e4 joka ikisen puskan ja ojan varren Harrierin kautta Hamiin ja palasimme k\u00e4mpille rantaa pitkin. Parhaita havaintoja olivat kirjokerttu, lehtokerttu, isosirri, pulmussirri, merisirri, jouhisorsa, 9 haapanaa, tukkakoskelo, harmaahaikara sek\u00e4 englanninv\u00e4st\u00e4r\u00e4kki. My\u00f6s mm. 25 pulmusta, 100 vuorihemppoa ja 2 pensastaskua n\u00e4htiin. Yleisesti ottaen lintuja oli kuitenkin todella v\u00e4h\u00e4n, iso osa alkup\u00e4ivin\u00e4 paikalla olleista linnuista oli selv\u00e4sti l\u00e4htenyt jatkamaan kohti etel\u00e4\u00e4 eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n uutta ollut tullut saareen. Isokihujakin kierteli en\u00e4\u00e4 siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja kirvisi\u00e4, kiuruja, kivitaskuja ja mustarastaita oli selv\u00e4sti v\u00e4hemm\u00e4n. Kertut ja tiltaltit olivat todella v\u00e4hiss\u00e4 ja ne tuntuivat olevan joka p\u00e4iv\u00e4 samoilla paikoilla, mutta tuulen takia todella vaikeasti l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Muutamia arktisia lintuja<\/strong><\/p>\n

27.9. staijailimme taas aamusta hieman merelle havaiten taas kolme nokiliit\u00e4j\u00e4\u00e4, kahdeksan pikkukajavaa sek\u00e4 jokusen etel\u00e4nkiislan. Olimme juuri ehtineet Hannan kanssa k\u00e4vell\u00e4 Hamiin, kun tuli tieto Frenchyn l\u00f6yt\u00e4m\u00e4st\u00e4 hornemanni tundraurpiaisesta Harrierin, varsin l\u00e4hell\u00e4 k\u00e4mpp\u00e4\u00e4mme sijainneen alangon alkup\u00e4\u00e4st\u00e4. Hanna p\u00e4\u00e4tti j\u00e4\u00e4d\u00e4 Hamiin seulomaan puskia, mutta min\u00e4 singahdin tiet\u00e4 pitkin m\u00e4ki\u00e4 yl\u00f6s-alas kiipeillen muutaman kilometrin Harrierille, josta Paul viimein l\u00f6ytyi, mutta turpo oli tehnyt t\u00e4ydellisen katoamistempun. Niinp\u00e4 varsin pian hipsin taas Hamiin, josta sitten varsin kypsin\u00e4 talsimme taas rantaa pitkin kohti k\u00e4mpp\u00e4\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Olimme vain reilun kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 k\u00e4mp\u00e4st\u00e4, kun Hanna yht\u00e4kki\u00e4 plokkasi viereemme aidalle laskeutuneen tundraurpiaisen. Lintu oli varmasti sama, jonka Paul oli n\u00e4hnyt, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4kin oli viiden vuorihempon kanssa. Otimme pakolliset kuvat t\u00e4st\u00e4 jopa niinkin harvinaisesta alalajista, ett\u00e4 brittien RK k\u00e4sittelee havainnot ja aloimme sitten yritt\u00e4\u00e4 saada kontaktia muihin, sill\u00e4 ainoastaan Frenchy oli linnun jo n\u00e4hnyt. Radiopuhelimitse emme saaneet keneenk\u00e4\u00e4n yhteytt\u00e4, koska olimme niin alhaalla m\u00e4kien katveessa, mutta lopulta saimme k\u00e4simerkein huidottua Gavin paikalle. Oletimme muiden viett\u00e4v\u00e4n parin edellisp\u00e4iv\u00e4n tapaan aikaansa sis\u00e4tiloissa, joten kiiruhdimme k\u00e4mpille, josta ei yll\u00e4tt\u00e4en l\u00f6ytynytk\u00e4\u00e4n ket\u00e4\u00e4n. Onneksi kuitenkin muukin porukkamme lopulta t\u00f6rm\u00e4si yh\u00e4 lintua kuvanneeseen Gaviin ja niinp\u00e4 kaikki p\u00e4\u00e4siv\u00e4t ihailemaan t\u00e4t\u00e4 kesy\u00e4 turpoa. Paulille oli tietysti helpotus, kun me muutkin n\u00e4imme lopulta linnun, mutta kannattaa t\u00e4m\u00e4n silti parikin kertaa tarkistaa illalla tekem\u00e4ns\u00e4 RK-kuponki, ennen kuin palauttaa sen, sill\u00e4 hieman linnun hukkaamisesta ilkeillyt Garry teki \u201dmuutamia pieni\u00e4\u201d muutoksia siihen. <\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4n muita mainittavampia havaintoja olivat kolme tukkakoskeloa, tukkasotka sek\u00e4 200 muuttanutta lyhytnokkahanhea <\/p>\n

28.9. Aamulla taas satoi reippaasti ja havainnointi j\u00e4i alkuun pienen yst\u00e4v\u00e4mme Westerly-pikkumets\u00e4hiiren (nimen se oli saanut vallitsevan tuulen suunnan mukaan) seurailemiseen, kun t\u00e4m\u00e4 pikkuveitikka tyhjensi ikkunan alle kyh\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4mme ruokintaa. Lopulta ennen yht\u00e4toista p\u00e4\u00e4simme maastoon upeassa keliss\u00e4. Jo l\u00e4hes pihalla ylitsemme lensi kolme valkoposkihanhea ja lyhytnokka- (130) sek\u00e4 merihanhia (200) muutti runsaasti. K\u00f6p\u00f6ttelimme Hannan ja Eelen kanssa Harrierille, josta l\u00f6ysimme uuden tundraurpiaisen, urpiaisia, pajulinnun sek\u00e4 ampuhaukan ennen kuin jatkoimme Hamiin, josta Frenchykin l\u00f6ytyi. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Jatkoimme porukalla etel\u00e4\u00e4n, jossa kuitenkin oli varsin k\u00f6yh\u00e4\u00e4. Hametonin kolusimme todella tarkasti l\u00f6yt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n mainittavaa. Meille oli Hannan kanssa tullut jo melkein tavaksi lopettaa p\u00e4iv\u00e4 k\u00e4velem\u00e4ll\u00e4 Hamista rantaa pitkin k\u00e4mpille ja havaitsimmekin taas mm. 40 pulmusta, isosirrin, pulmussirrin ym. Koko p\u00e4iv\u00e4n lajim\u00e4\u00e4r\u00e4ksi tuli jopa 49 lajia, kun viimeiseksi lajiksi kirjasimme kotipuutarhassa olleen mustap\u00e4\u00e4kertun. <\/p>\n

Raskasta on!<\/strong><\/p>\n

29.9. Olimme Hannan kanssa aivan liian v\u00e4syneit\u00e4 k\u00e4velem\u00e4\u00e4n paljon. Jalkamme olisivat ehdottomasti kaivanneet t\u00e4ytt\u00e4 lepop\u00e4iv\u00e4\u00e4, mutta silti kolusimme Harrierin kautta Hamiin ja sielt\u00e4 aina War Memorial -muistomerkille saakka siin\u00e4 toivossa, ett\u00e4 sinne varmasti kuuluisivat muiden radiopuhelinilmoitukset, mutta v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 olimme! Ensin muut olivat l\u00f6yt\u00e4neet meille varsin tavallisen lajin eli ruisr\u00e4\u00e4k\u00e4n, mutta t\u00e4m\u00e4 nuori lintupa oli ollut t\u00e4ysin avoimesti esill\u00e4 ja kuvattavana. Toisesta h\u00e4lytyksest\u00e4 emme siit\u00e4k\u00e4\u00e4n kuulleet kuin rahinaa, mutta koska tiesimme kaikkien muiden olevan etel\u00e4mp\u00e4n\u00e4 kuin me, l\u00e4hdimme kiireen vilkkaan k\u00e4velem\u00e4\u00e4n kohti lentokentt\u00e4\u00e4. Ja suunta olikin aivan oikea, sill\u00e4 pian saimme paremman signaalin ja tiedon, ett\u00e4 Kevin katseli parhaillaan Daalin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Da Sneck ida Smaallien tienoilla amerikkalaista tuhkakirvist\u00e4! Kirkolla saimme muilta viel\u00e4 lis\u00e4tietoja ja jotenkin ihmeellisesti olimme lopulta Hannan kanssa ensimm\u00e4isin\u00e4 menossa kohti pelipaikkaa. Meill\u00e4 oli en\u00e4\u00e4 joitakin satoja mertej\u00e4, kun n\u00e4imme aiemmin niin rauhassa laaksoon pohjaa kiikaroineen Kevinin yht\u00e4kki\u00e4 rynt\u00e4\u00e4v\u00e4n kohti jyrk\u00e4nnett\u00e4 ja pian palaavan takaisin rinteeseen hieman ylemm\u00e4ksi kuin aiemmin istumaan. Ja niinh\u00e4n siin\u00e4 oli k\u00e4ynyt, ett\u00e4 lintu oli silloin saanut kyyti\u00e4 yhdelt\u00e4 paikalla hyvin lukuisista niittykirvisist\u00e4 ja lenn\u00e4ht\u00e4nyt jyrk\u00e4nteen yli kadoten jonnekin alavasemmalle. Yhteistuumin p\u00e4\u00e4timme j\u00e4\u00e4d\u00e4 paikalle odottamaan, josko t\u00e4m\u00e4 varsin pitk\u00e4\u00e4n rauhallisesti paikalla pysytellyt harvinaisuus suvaitsisi palata takaisin, mutta todella kovassa tuulen tuiverruksessa ei lintu en\u00e4\u00e4 palannut takaisin. Ainoaksi paremmaksi havainnoksi j\u00e4i ylitsemme lent\u00e4nyt tundraurpiainen. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4nelj\u00e4ksi olimme lupautuneet meid\u00e4n porukalla auttamaan paikallisia asukkaita, kun saareen aina puolen vuoden v\u00e4lein saapuva romunker\u00e4yspaatti saapuisi ja kaikki iso romu lastattaisiin autonr\u00e4mi\u00e4 my\u00f6ten laivaan. Muut l\u00e4htiv\u00e4t tallustamaan jo aiemmin, kun heill\u00e4 l\u00e4hes kaikilla oli amerikankirvinen jo aiemmin hoidossa, olihan Frenchy l\u00f6yt\u00e4nyt samanlaisen vain vuotta aiemmin Framptonista. Me sen sijaan sinnittelimme viel\u00e4 jonkin aikaa paikalla tuulen ja sateenkin piiskatessa, mutta lopulta l\u00e4hdimme mekin, allekirjoittanut ainakin todella raskain askelin, auttamaan tavaroiden siirtelyss\u00e4. <\/p>\n

Saavuttuamme satamaan, oli laiva vasta saapunut, emmek\u00e4 n\u00e4in my\u00f6h\u00e4styneet lainkaan t\u00f6ist\u00e4. Yll\u00e4tykseksemme my\u00f6s Andrew oli paikalla ja tuli juttelemaan reippaasti kanssamme sek\u00e4 my\u00f6s osallistui talkoisiin. Reilun tunnin ajan sitten siirtelimme raskaita \u00f6ljytynnyreit\u00e4 ym. kontteihin ja seurasimme autonromujen hurjaa siirtely\u00e4, ennen kuin saimme Isobelilta kyydin k\u00e4mpille. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Tunnelma k\u00e4mpill\u00e4 oli jo todella matalalla. Olimmehan nuijanneet reissun ensimm\u00e4isen todellisen harvinaisuuden ja meill\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 ollut monta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4! Vihdoin saapuneet ruokat\u00e4ydennyksetkin olivat jotenkin kaikin puolin naurettavia \u2013 tilaamamme \u201disot\u201d sipsipussimmekin olivat yhdell\u00e4 haukulla tyhj\u00e4t. Positiivinen seikka oli kuitenkin se, ett\u00e4 kiitokseksi avusta kyl\u00e4l\u00e4isille ja toki my\u00f6s siit\u00e4kin syyst\u00e4, ett\u00e4 Isobel oli saanut laivakyydill\u00e4 uuden auton itselleen, antoi h\u00e4n meille vanhan autonsa k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n loppureissuksi eli reiluksi kahdeksi p\u00e4iv\u00e4ksi. <\/p>\n

Vihdoin t\u00e4rpp\u00e4\u00e4!<\/strong><\/p>\n

30.9. Kurja oli syyskuun viimeisenkin p\u00e4iv\u00e4n aamu. Garry heitti meid\u00e4t aamulla etel\u00e4\u00e4n ja jatkoimme Frenchyn kanssa Da Sneck ida Smaallieen, jossa seuloimme j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 tuulitunneliefektiss\u00e4 kirvisi\u00e4. Kun alkoi taas sataa, p\u00e4\u00e4timme jatkaa Hametoniin, jossa muu porukkamme paitsi Gav olikin jo paikalla. Kimppakomppaus ei kuitenkaan tuottanut juuri mit\u00e4\u00e4n havaintoja, mutta ollessamme jo l\u00e4hell\u00e4 rantaa tuli Paul Wrightilta viesti, ett\u00e4 ilmeinen amerikankirvinen oli h\u00e4nell\u00e4 hallinnassa rannassa. Niinp\u00e4 singahdimme paikalle, jonne Garry oli jo ehtinyt ennen meit\u00e4. Juuri kun olimme p\u00e4\u00e4sem\u00e4ss\u00e4 paikalle l\u00e4hti lintu lentoon, mutta saimme sen hallintaan ja jopa kuulimme sen hyvin tyypillisen virtav\u00e4st\u00e4r\u00e4kkim\u00e4isen ter\u00e4v\u00e4n tsi-tsipp -\u00e4\u00e4nen! N\u00e4imme my\u00f6s, mihin lintu laskeutui ja kohta p\u00e4\u00e4simme n\u00e4kem\u00e4\u00e4n sen varsin hyvin maassa. Mutta eip\u00e4 se siin\u00e4 kauan pysynyt vaan nousi taas ilmaan p\u00e4\u00e4st\u00e4en pitemm\u00e4n sarjan \u00e4\u00e4ni\u00e4 – tsi-tsi-tsi-tsip – ja l\u00e4hti kovaa kohti pohjoista. Gav oli juuri tuolloin tulossa meit\u00e4 kohti lentokent\u00e4ll\u00e4 ja h\u00e4nkin kuuli ja n\u00e4ki linnun lent\u00e4v\u00e4n ylitseen. Toki h\u00e4n kuten kaikki muutkin olisivat mieluusti n\u00e4hneet linnun paremmin\u2026 <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Seuraavat tunnit etsimme tuhkakirvist\u00e4 oletetusta lentosuunnasta tuloksetta, mutta sitten taas paukahti! Toinen retkiseurue oli l\u00f6yt\u00e4nyt Hamilta tundrakirvisen! Sullouduimme kaikki paitsi jo k\u00e4mpille k\u00e4vellyt P.Eele autoon ja hurautimme Hamiin. Siell\u00e4 yst\u00e4v\u00e4mme olivat juuri hukanneet linnun sillan tienoilla, joten p\u00e4\u00e4timme aloittaa liljaikkojen komppauksen l\u00e4nsipuolelta. Komppaus ei kuitenkaan siell\u00e4 tuottanut tulosta, joten siirryimme it\u00e4puolelle ja sielt\u00e4 se sitten l\u00f6ytyi! Yksi reissun unelmalajeistani lenn\u00e4hteli ihan itsekseenkin useita lyhyit\u00e4 pyr\u00e4hdyksi\u00e4 vajaan metrin korkuisen kasvuston yll\u00e4 v\u00e4liin \u00e4\u00e4nnellen yksitt\u00e4ist\u00e4 tsip -\u00e4\u00e4nt\u00e4 ja laskeutuen aina liljoihin katveeseen. Frenchy uhrautui hakemaan P.Eelen k\u00e4mpilt\u00e4 paikalle ja onneksi lintu n\u00e4ytt\u00e4ytyi t\u00e4llekin varsin helposti. Lopulta alkoi h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4 ja sadekuurot pimensiv\u00e4t iltaa entisest\u00e4\u00e4n, joten p\u00e4\u00e4timme j\u00e4tt\u00e4\u00e4 linnun rauhaan ja palata aamulla aikaisin takaisin ja yritt\u00e4\u00e4 sitten saada t\u00e4st\u00e4 vaikeasti maassa n\u00e4ht\u00e4v\u00e4st\u00e4 linnusta kuviakin. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Isobel oli valinnut sopivan illan tarjota meille kunnon possuaterian, sill\u00e4 vihdoin meill\u00e4 oli aihettakin juhlaan! Ilo olikin k\u00e4mp\u00e4ss\u00e4 ylimmill\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 l\u00e4hes kaikki olivat saaneet eliksen! <\/p>\n

Uskomaton p\u00e4iv\u00e4!<\/strong><\/p>\n

1.10. Viimeinen kokonainen p\u00e4iv\u00e4mme alkoi suunnitelmien mukaan tundrakirviskomppauksella. Ensin kolusimme Hamin l\u00e4nsipuolen ja it\u00e4puolelle siirrytty\u00e4mme lintu l\u00f6ytyi aivan odotetusti siit\u00e4 liljaikosta, johon sen olimme illalla j\u00e4tt\u00e4neet ja lopulta siit\u00e4 saatiin jopa kuviakin, kun se laskeutui hetkeksi tielle puhelinkoppitalon eteen. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Mutta kohta meit\u00e4 taas juoksutettiin, kun Neil ilmoitti l\u00f6yt\u00e4neens\u00e4 jo k\u00e4ym\u00e4lt\u00e4mme l\u00e4nsipuolelta taas tuhkakirvisen. Singahdimme Garryn kanssa paikalle kuvausmieless\u00e4 mutta vain todetaksemme linnun taas kerran lent\u00e4v\u00e4n korkealla ylitsemme \u00e4\u00e4nnellen kohti kaakkoa. <\/p>\n

Aamu jatkui kovalla komppauksella, kun Garry heitti meid\u00e4t sek\u00e4 P.Eelen koluamaan Harrieria, jossa jo aamulla Andrewin avustuksella n\u00e4kem\u00e4mme tundraurpiainen oli yh\u00e4 paikalla. Kesken Harrierin koluamisen saimme tiedon, ett\u00e4 amerikankirvinen oli taas Frenchyn toimesta l\u00f6ytynyt ja se ruokaili nyt rauhallisesti poniautauksessa. T\u00e4m\u00e4n linnun aikaisemman k\u00e4yt\u00f6ksen tuntien, emme luottaneet sen pysyv\u00e4n kauankaan paikalla, joten kolusimme Harrierin loppuun huolella ennen kuin k\u00e4velimme ponitarhalle, jossa lintu kuitenkin oli yh\u00e4 paikalla. Gavin ja Garryn kanssa yritimme tunnin verran saada linnusta hyvi\u00e4 kuvia, mutta se juoksenteli hevosaitauksen sis\u00e4puolella niin vilkkaasti, ettei kuvaamisesta oikein tullut mit\u00e4\u00e4n. Niinp\u00e4 lopulta l\u00e4hdimme Hannan kanssa k\u00e4vellen kohti etel\u00e4\u00e4. <\/p>\n

Hametonista l\u00f6ytyi Frenchykin ja yhdess\u00e4 kolusimme alueen varsin huolellisesti l\u00f6yt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kuitenkaan taaskaan mit\u00e4\u00e4n. Sadekuurojen kastellessa taas vaihteeksi meit\u00e4, p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 palaamaan kohti pohjoista. Poniaitauksessa amerikankirvinen oli yh\u00e4 tukevasti paikalla ja Neilin esimerkki\u00e4 seuraten Hanna meni suoraan aitauksen sis\u00e4puolelle sit\u00e4 kuvaamaan. Lopulta Hanna ehti ottaa muutaman erinomaisen kuvan, ennen kuin todella kova ja pitk\u00e4 sadekuuro esti kuvaamisen ja ajoi lopulta linnun matkoihinsa. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Hamissa komppasimme taas hieman yhdess\u00e4 Frenchyn kanssa ja lopulta sovimme, ett\u00e4 me k\u00e4velisimme k\u00e4mpille tapojemme mukaisesti rantaa pitkin ja Paul jatkaisi tien varren paikkoja koluten. Emme ehtineet kuin satamaan, kun keskell\u00e4 tiet\u00e4 paikassa, jossa oli viel\u00e4 paria p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aiemmin ollut tonnikaupalla rojua ja autonr\u00e4mi\u00e4, eteemme pomppi punertavanruskea, s\u00f6p\u00f6n py\u00f6re\u00e4- ja isop\u00e4inen ja isosilm\u00e4inen, rinnasta hieman t\u00e4plik\u00e4s lintu, jonka tajusin heti catharus-rastaaksi! Aivot tarvitsivat v\u00e4symyksest\u00e4 huolimatta vain sekunnin murto-osan muodostaakseen tilanteesta jonkinlaisen tilannearvion, joka johti sanoihin: \u201dOta kuvia \u2013 \u00e4kki\u00e4!\u201d Ja Hanna teki ty\u00f6t\u00e4 kasketty\u00e4. Itse en edes kiikareita uskaltanut nostaa silmille, ennen kuin Hannan kamera oli sanonut muutamat vapauttavat raksahdukset! Lintu oli kuitenkin vain reilun kymmenen metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 meist\u00e4 ja toki se oli jo paljain silmin ollut helposti tunnistettavissa Veeryksi \u2013 mik\u00e4 se nyt sitten olikaan suomeksi!?! Pian lintu lenn\u00e4hti katveeseen maalla olleiden paattien taakse ja tajusimme heti, ettei sit\u00e4 sovi p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 karkuun. Niinp\u00e4 riensimme per\u00e4\u00e4n ja pian l\u00f6ysinkin linnun er\u00e4\u00e4n paatin alta piilottelemasta. Silloin oli aika alkaa h\u00e4lytt\u00e4\u00e4 muita paikalle, tiesinh\u00e4n Frenchyn olevan aivan l\u00e4hell\u00e4. Painoin ensin kolmeen kertaan radiopuhelimen h\u00e4lytysnappia, jonka j\u00e4lkeen sanoin: \u201dWe have a catharus thrush in harbour\u201d. Paul ei ensimm\u00e4ist\u00e4 viesti\u00e4 joko ymm\u00e4rt\u00e4nyt tai k\u00e4sitt\u00e4nyt, mutta toistettuani viestin ja lis\u00e4tty\u00e4ni: \u201dIt\u2019s a Veery\u201d, alkoi my\u00f6s l\u00e4heisen Bed&Breakfastin ovi k\u00e4yd\u00e4! Kohta Frenchy ja juuri lounaalla ollut toinen orniporukka juoksi kovaa kyyti\u00e4 kohti satamaa. My\u00f6s saaressa osan vuotta asuva lintuharrastaja Geoff n\u00e4ki rynn\u00e4k\u00f6n k\u00e4mpp\u00e4ns\u00e4 ikkunasta ja tajusi, ett\u00e4 jos Kevin juoksee, on h\u00e4nenkin parempi juosta! <\/p>\n

Pian kaksi Paulia, Kevin ja Neil saapuivat paikalle ja kuten kuvioon sopi, ei lintu tietenk\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 ollut paikalla, kun sen siksi silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4ykseksi j\u00e4timme vahtimatta, kun ohjasimme bongarijoukon l\u00e4hestym\u00e4\u00e4n varoen pelipaikkaa. Arvasimme kuitenkin, ettei lintu ollut voinut lent\u00e4\u00e4 huomaamattamme mihink\u00e4\u00e4n vaan sen t\u00e4ytyi yh\u00e4 olla jossain veneiden alla piilossa. Porukka hajaantui hieman ja pian huomasin jotain liikett\u00e4 silm\u00e4nnurkassani; jokin pieni ja ruskea vilahti nopeasti er\u00e4\u00e4n vajan taakse. Frenchy ja Kevin kiersiv\u00e4t vajan eri puolilta ja siell\u00e4h\u00e4n se lintu oli! Veery kuitenkin otti ja pomppasi siivilleen ja l\u00e4hti rantaa seurannutta lammasaitaa pitkin kohti pohjoista. Noin 150 metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 meist\u00e4 se viimein laskeutui ensin aidalle ja siit\u00e4 maahan jolloin loputkin paikalla olleet saivat linnun hallintaansa. Kuitenkin vain puolisen minuuttia my\u00f6hemiin lintu otti taas siivet alleen ja katosi parin sadan metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 meist\u00e4 olleen kielekkeen taakse. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Onnitteluja sateli meille joka suunnalta, mutta paikalla eiv\u00e4t viel\u00e4k\u00e4\u00e4n olleet kaikki! Omalla porukallamme oli vain meid\u00e4n radiopuhelimet, toinen meill\u00e4 ja toinen Frenchyll\u00e4 ja toisella porukalla oli kaikilla omansa, mutta Garry, Gav ja P.Eele eiv\u00e4t viel\u00e4 olleet tietoisia koko linnusta. Olin jo itse l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 juosten kohti etel\u00e4\u00e4 ja etsim\u00e4\u00e4n kavereitamme, mutta Jeff onneksi lupautui l\u00e4hte\u00e4 autolla heit\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n. Me muut j\u00e4imme suunnittelemaan, mist\u00e4 lintua tulisi hakea ja pian P.Wright ja Kevin l\u00e4htiv\u00e4tkin koluamaan kielekett\u00e4, jonka l\u00e4helle linnun oletettiin laskeutuneen. <\/p>\n

Pian loppuporukkammekin saapui paikalle, mutta superharvinaisuus oli tipotiess\u00e4\u00e4n. Kun lintua ei l\u00f6ytynyt mist\u00e4\u00e4n l\u00e4hist\u00f6lt\u00e4, hajaannuimme lopulta koluamaan kaikkia saaren pohjoisosien lintupaikkoja. Ilta alkoi olla jo pitk\u00e4ll\u00e4, joten me l\u00e4hdimme Frenchyn kanssa rantaa pitkin kohti k\u00e4mpp\u00e4\u00e4mme, toki kaikki mahdolliset notkot ja jyrk\u00e4nteet tutkien. <\/p>\n

Havainnoinnista ei omalta osaltani meinannut vaan tulla yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n, kun tajuntaan alkoi viimein iskostua ymm\u00e4rrys siit\u00e4, ett\u00e4 olimme juuri l\u00f6yt\u00e4neet el\u00e4m\u00e4mme harvinaisimman linnun! Kun tekstiviestit l\u00e4htiv\u00e4t sopivasti maailmalle juuri t\u00e4lt\u00e4 rannalta, l\u00e4hetin kuittiviestej\u00e4 koti-Suomeen ja vastauksista selvisi, jopa Veeryn suomenkielinen nimikin \u2013 viitarastas! Olimme l\u00f6yt\u00e4neet Iso-Britannian kahdeksannen ja Shetlannin toisen viitarastaan!<\/p>\n

Rantareitilt\u00e4 l\u00f6ytyi pari pulmussirri\u00e4 ja parikymment\u00e4 pulmusta, mutta pient\u00e4 punertavaa rastasta ei sielt\u00e4 l\u00f6ytynyt kuten ei mist\u00e4\u00e4n muualtakaan, joten k\u00e4mpill\u00e4 ei hurjempiin tuuletuksiin ollut varaa. Periaatteessa pahempaa lopetustahan ei reissulle voisi keksi\u00e4 kuin, ett\u00e4 kahden viikon revityksen p\u00e4\u00e4tteeksi vain osa porukastamme n\u00e4kisi reissun ylivoimaisesti harvinaisemman linnun. <\/p>\n

Onneksi meill\u00e4 oli illalla paljon tekemist\u00e4, kun k\u00e4mpp\u00e4 piti siivota ja tavarat pakata, joten tunnelma ei p\u00e4\u00e4ssyt kiristym\u00e4\u00e4n. Sen sijaan teimme selv\u00e4t suunnitelmat, ett\u00e4 aamulla tekisimme viel\u00e4 kaikkemme, ett\u00e4 lintu l\u00f6ytyisi. Tiedossa oli my\u00f6s, ett\u00e4 Shetlannin k\u00e4rkiorniporukka oli jo vuokrannut paatin, jolla saapuisi kymmenkunta ornia viitarastasta bongaamaan klo 8.30 aamulla, siis pari tuntia ennen lentoamme. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Roskat poltettiin ulkona komeassa nuotiossa, k\u00e4mpp\u00e4 saatiin kuin saatiinkin siivottua, vaikka sulakkeen simahtaminen hieman hankaloittikin siivoamista pilkkopime\u00e4ss\u00e4 k\u00e4mp\u00e4ss\u00e4. Lopulta jo kymmenen aikaan oli kaikki valmista ja p\u00e4\u00e4simme nukkumaan. <\/p>\n

Helpotus ja p\u00e4\u00e4saarelle<\/strong><\/p>\n

2.10. Her\u00e4simme klo 7:00 ja yll\u00e4tykseksemme kaikki muut olivat jo l\u00e4hteneet rastasta etsim\u00e4\u00e4n. Yll\u00e4tys ei niink\u00e4\u00e4n ollut se, ett\u00e4 he olivat l\u00e4hteneet vaan se, ett\u00e4 he olivat onnistuneet l\u00e4hte\u00e4 meit\u00e4 her\u00e4tt\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Siivoilimme ja pakkailimme loppuun ja nostimme tavaramme eteiseen ja l\u00e4hdimme sitten kahdeksan aikaan k\u00e4velem\u00e4\u00e4n kohti Harrieria. Punakylkirastas ja punarinta l\u00f6ytyi jo tien varresta eli saareen oli tullut uusia lintuja. Pian saimme radiopuhelimitse helpottavan tiedon, ett\u00e4 viitarastas oli l\u00f6ytynyt! Porukkamme oli ollut k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 jo hieman luovuttaneina Hamin sillalta kohti puhelinkoppitaloa, kun yht\u00e4kki\u00e4 lintu oli pompannut jostain aidalle aivan heid\u00e4n eteens\u00e4! <\/p>\n

Hanna k\u00e4veli viel\u00e4 hieman takaisin p\u00e4in saadakseen sanan viel\u00e4 k\u00e4mp\u00e4ss\u00e4 olleelle Andrewille ennen kuin l\u00e4hdimme kiireell\u00e4 kohti Hamia. Juuri sopivasti t\u00e4ll\u00f6in ajoi viereemme Isobel, joka oli matkalla satamaan vastaanottamaan bongareita ja p\u00e4\u00e4simme n\u00e4in kyydill\u00e4 Hamiin, jossa meit\u00e4 odotti todella iloinen vastaanotto, kun Garry, Gav ja P.Eelekin olivat nyt onnensa kukkuloilla linnun n\u00e4hty\u00e4\u00e4n! Ja siell\u00e4 se oli itse lintukin tukevasti yh\u00e4 tiell\u00e4 pomppimassa. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Valitettavasti paatin saapumisen johdosta tiell\u00e4 oli todellinen ruuhka, kun l\u00e4hes kaikki saaren autot ajoivat tiet\u00e4 edestakaisin. Niinp\u00e4 rastas joutui moneen otteeseen lenn\u00e4ht\u00e4m\u00e4\u00e4n tielt\u00e4 autoja pakoon. Kertaalleen lintu lensi kauas satamaa kohti ja osa porukastamme ehti jo l\u00e4hte\u00e4 sen per\u00e4\u00e4n, kun huomasimme, ett\u00e4 se olikin jostain tupsahtanut taas takaisin puhelinkoppitalon eteen. Lintu ei juuri meist\u00e4 v\u00e4litt\u00e4nyt, mutta autoja se s\u00e4ik\u00e4hti joka ainoa kerta. Nopeana pomppijana se oli my\u00f6s varsin vaikea kuvattava. Parhaalla hetkell\u00e4 meill\u00e4 oli yht\u00e4 aikaa molemmin puolin tiet\u00e4 kuvattavaa, kun jo useampaankin kertaan lenn\u00e4hdellyt tundrakirvinenkin piipahti tiell\u00e4. <\/p>\n

Pian saapuivat bongarit satamasta ja oli hauska seurata, kuinka linnun toiselle puolelle m\u00e4en p\u00e4\u00e4lle saapuneet bongarit s\u00e4nt\u00e4iliv\u00e4t edestakaisin n\u00e4hd\u00e4kseen linnun. Sitten alkoi tietysti bongareiden omien kuvien mets\u00e4stys, joten arvatenkin meid\u00e4n parhaat kuvausmahdollisuudet olivat ohitse. Kuten niin usein porukassa oli muutamia liian innokkaita kuvaajia, joita saimme ohjeistaa pysym\u00e4\u00e4n paikallaan \u2013 lintu tuli kyll\u00e4 helposti l\u00e4helle, jos vain malttoi odottaa, mutta liian l\u00e4helle \u00e4ngennytt\u00e4 kuvaajaa se kyll\u00e4 pakeni jopa lent\u00e4en. <\/p>\n

Hetken seuraamisen j\u00e4lkeen rastas kipitti er\u00e4\u00e4seen ojaan katveeseen ja kuvaajat piirittiv\u00e4t ojan siten, ett\u00e4 linnun noustessa ojasta siit\u00e4 saisi todella erinomaiset kuvat. Lintua odotettiin ja odotettiin, mutta se ei syyst\u00e4 tai toisesta meinannut nousta ojasta lainkaan. Lopulta Gav l\u00f6ysi sen ojaa pitkitt\u00e4issuuntaan putkella tutkien ja huomasi ett\u00e4 rastas oli l\u00f6yt\u00e4nyt aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n suuren lieron ja sill\u00e4 oli ruokansa nieleminen pahasti kesken. Onnistuin itse hivuttautua Gavin viereen skouppaamaan t\u00e4t\u00e4 uskomatonta n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4. N\u00e4ytti todella silt\u00e4, ett\u00e4 lintu saattaisi olla napannut liiankin suuren saaliin. Se oikeasti n\u00e4ytti tukehtuvan! Matoa oli viel\u00e4 pari sentti\u00e4 n\u00e4kyviss\u00e4, kun lintu vain v\u00e4rj\u00f6tti nokka pystyss\u00e4 ja siivet voimakkaasti v\u00e4risten kylki\u00e4 vasten. Ja tietysti juuri t\u00e4ll\u00f6in tuli viel\u00e4 autokin tiet\u00e4 pitkin. Yll\u00e4tykseksemme lintu kuitenkin l\u00e4hti ihan pirte\u00e4sti autoa pakoon ja lensi puhelinkoppitalon raunioihin tottuneen n\u00e4k\u00f6isesti sis\u00e4\u00e4n. Siell\u00e4k\u00f6h\u00e4n se oli edellisiltana ollut ja y\u00f6ns\u00e4kin viett\u00e4nyt? <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Tundrakirvinen tuntui olevan paikallisille niin pullaa, ettei se montakaan ornia juuri kiinnostanut, mutta Shetlannin toisen tuhkakirvisen mahdollinen paikallaolo kiinnosti bongariporukkaa. Meill\u00e4 kuitenkin oli jo kiire, sill\u00e4 lentomme pois saaresta oli klo 10:45. Satamaan p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme Frenchy saapui sinne autolla, johon t\u00e4m\u00e4 oli lastannut meid\u00e4n kaikkien matkatavarat. Pian saapui Isobelkin, jonka jo konetta odotellessa hyv\u00e4stelimme ja kiittelimme l\u00e4mpim\u00e4sti. Samoihin aikoihin saimme tiedon, ett\u00e4 amerikankirvinenkin oli l\u00f6ytynyt. Siis bongareille oli kaikki samat rarit hoidettavissa vain 300 metrin sis\u00e4ll\u00e4, mit\u00e4 me olimme n\u00e4hneet todella kovalla ty\u00f6ll\u00e4 parin viikon aikana! <\/p>\n

Kone saapui lopulta hieman my\u00f6h\u00e4ss\u00e4 kyydiss\u00e4\u00e4n tilallemme Ristieen saapuneet ornit sek\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4en my\u00f6s vanha wp-bongariyst\u00e4v\u00e4mme ranskalainen Pierre-Andre Croch\u00e9t. H\u00e4n oli ollut jo viikon Shetlannissa perinteisell\u00e4 wp-pinnaretkell\u00e4 ja oli onnistunut p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n koneeseen hoitamaan taas yht\u00e4 uutta pinnaa. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Koneeseen noustuamme kysyimme kapteenilta, voisiko t\u00e4m\u00e4 mahdollisesti j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 meille t\u00e4ydellisen reissun lopetuksen lent\u00e4m\u00e4ll\u00e4 saaren ymp\u00e4ri, jotta n\u00e4kisimme my\u00f6s saaren kuuluisat l\u00e4nsijyrk\u00e4nteet, mutta t\u00e4m\u00e4 kielt\u00e4ytyi kohteliaasti vedoten jo nyt my\u00f6h\u00e4ss\u00e4 olleeseen aikatauluun sek\u00e4 viel\u00e4 seuraavaan ylim\u00e4\u00e4r\u00e4iseen bongarilentoon. Koneen noustua ilmaan r\u00e4psimme viel\u00e4 h\u00e4t\u00e4iset kuvat Foulan etel\u00e4rannasta, kun yht\u00e4kki\u00e4 kone kaarsi kohti l\u00e4ntt\u00e4 ja k\u00e4\u00e4ntyikin seuraamaan l\u00e4nsirantaa! Kapteeni oli lopulta kuitenkin heltynyt ja p\u00e4\u00e4tti kruunata reissumme aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n upealla Foula kierroksella! Maisemat olivat henke\u00e4salpaavat! <\/p>\n

Laskeuduttuamme taas Shetlantiin ja Tingwallin lentoasemalle meni alkuun kaikkien aika soitellessa ja tekstiviestitelless\u00e4. My\u00f6s lintutiedotusviestej\u00e4 alkoi tulla Garrylle ja saimme shokeeraavan tiedon, ett\u00e4 jo reilun viikon Fetlarilla ollutta id\u00e4npikkusieppoa ei en\u00e4\u00e4 aamun etsinn\u00f6iss\u00e4 ollut havaittu. Eik\u00e4 miss\u00e4\u00e4n ollut mit\u00e4\u00e4n muutakaan bongattavaa! Niinp\u00e4 k\u00e4yty\u00e4mme ensin majoittumassa Lerwickiss\u00e4 varsin komeaan Youth Hostelliin, Garry, Gav ja P.Eele p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t l\u00e4hte\u00e4 sy\u00f6m\u00e4\u00e4n ja me puolestaan l\u00e4hipaikkoja kiertelem\u00e4\u00e4n. <\/p>\n

Er\u00e4\u00e4lt\u00e4 komeapuustoiselta kadunvarrelta l\u00f6ysimme mustap\u00e4\u00e4kertun sek\u00e4 virtav\u00e4st\u00e4r\u00e4kin, kunnes saimme Garrylt\u00e4 tiedon, ett\u00e4 sieppo oli lopulta kuitenkin l\u00f6ytynyt! Tiedusteltuamme Frenchyn paikalliselta kaverilta Brydonilta ajomatkaa sek\u00e4 lautta-aikatauluja tajusimme, ettemme en\u00e4\u00e4 mill\u00e4\u00e4n ehtisi Fetlarin saarelle sieppoa bongaamaan. Garryn autokunta p\u00e4\u00e4tti kuitenkin yritt\u00e4\u00e4. Me sen sijaan suuntasimme sponderetkelle p\u00e4\u00e4saaren etel\u00e4osiin. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Komppailimme Sumburg Headin, Paulin entisen ty\u00f6paikan tienoilla erin\u00e4isi\u00e4 pusikoita ja peltoja sek\u00e4 k\u00e4vimme tutustumassa etel\u00e4k\u00e4rjen majakan ymp\u00e4rill\u00e4 olleisiin jyrk\u00e4nteisiin, joilla myrskylinnut yh\u00e4 istuskelivat ja joilla kes\u00e4isin olisi tuhottomat m\u00e4\u00e4r\u00e4t lunneja. Ruokinnalla py\u00f6ri suuret parvet vuorihemppoja, joten t\u00e4m\u00e4kin laji saatiin lopulta hyvin kuvattua. <\/p>\n

Jatkettuamme Scatnessiin er\u00e4\u00e4lt\u00e4 peltoaukealta nousi ilmaan valtaisa kiuruparvi. Yll\u00e4tt\u00e4en plokkasin taivaalta muita pienemm\u00e4n kiurun \u2013 lyhytvarvaskiuru! Lintu tippui nopeasti peltoon, mutta nousi kohta taas uudestaan kiurujen mukana lentoon ja Hanna ja Paulkin p\u00e4\u00e4siv\u00e4t n\u00e4kem\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n pikkurarin. Maassa emme lopulta lintua n\u00e4hneet lainkaan mutta lennossa varsin hyvin. <\/p>\n

Illan jo h\u00e4m\u00e4rt\u00e4ess\u00e4 ja s\u00e4\u00e4n muuttuessa taas kerran sateiseksi suuntasimme takaisin Lerwickiin, jonne my\u00f6s Fetlarin lautoilta my\u00f6h\u00e4styneet, mutta sen j\u00e4lkeen onnistuneesti viitakerttusen bonganneet yst\u00e4v\u00e4mme pian saapuivat. Pubin kautta suuntasimme intialaiseen ravintolaan sy\u00f6m\u00e4\u00e4n. Iltaa kanssamme saapuivat viett\u00e4m\u00e4\u00e4n my\u00f6s paikallisapumme ja Frenchyn, Garryn ja Eelen vanha yst\u00e4v\u00e4 Brydon vaimoineen sek\u00e4 ranskalaisbongarikaksikko Pierre-Andre kavereineen. Ilta sujui todella hyv\u00e4ntuulisesti ja ruoka oli erinomaista \u2013 suorastaan todella erinomaista saaressa nautitun varsin yksipuolisen ruokavalion j\u00e4lkeen. <\/p>\n

Viel\u00e4 yksi elis<\/strong><\/p>\n

3.10. her\u00e4tys oli jo klo 4:45 ja viidelt\u00e4 l\u00e4hdimme Frenchyn ja Eelen kanssa kohti pohjoista. Garryn ja Gavin ilta oli venynyt sen verran pitk\u00e4ksi, ett\u00e4 he j\u00e4iv\u00e4t nukkumaan. Ja olivathan he molemmat j\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 viel\u00e4 pariksi p\u00e4iv\u00e4ksi Shetlantiin, Garry oli jopa menossa viel\u00e4 viikoksi Fair Islelle. Ensimm\u00e4inen lautta Yelliin l\u00e4hti klo 5:45 ja saaren l\u00e4pi ajettuamme saimme odotella reilun tunnin, kun lautta k\u00e4vi ensin kaksi kertaa Unstissa k\u00e4\u00e4ntym\u00e4ss\u00e4 ennen kuin seitsem\u00e4n aikaan oli vihdoin Fetlarin vuoro. <\/p>\n

Keli oli kaikkia ennustuksia vastoin loistava ja juuri ennen Fetlarin lauttarantaa ylitsemme lent\u00e4nyt amerikanj\u00e4\u00e4kuikka nosti tunnelmaa entisest\u00e4\u00e4n. Saareen p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme ajoimme saman tien saaren keskiosaa kohti eik\u00e4 editsemme lent\u00e4nyt nokivaris hidastuttanut meit\u00e4, vaikka olikin harvinainen lintu, sill\u00e4 Shetlannin varikset ovat meik\u00e4l\u00e4isi\u00e4 harmaatakkeja. Meill\u00e4 oli kiire puutarhalle, jossa id\u00e4npikkusieppo oli viihtynyt. Lintu oli edellisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 l\u00f6ytynyt piipparin mukaan vasta tuntikausien etsinn\u00e4n j\u00e4lkeen ja oli tietojemme mukaan muulloinkin ollut varsin vaikeasti hyvin n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4, mutta kun saavuttuamme paikalle aloin piiskuttaa, tupsahti lintu saman tien viereeni ihmettelem\u00e4\u00e4n ja r\u00e4tisem\u00e4\u00e4n! Ensimm\u00e4iset kelpo kuvatkin saatiin melkein heti! Taas oli tuuletuksen paikka! <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Sieppo oli \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen helposti havainnoitavissa. Toki se liikkui sieppomaisen vilkkaasti koko ajan ja aamun pimeydest\u00e4 johtuen kuvaaminen oli viel\u00e4 vaikeaa. Niinp\u00e4 p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 koluamaan saarta muuten, sill\u00e4 meill\u00e4 oli kuitenkin viel\u00e4 pari tuntia aikaa ennen paluulauttaamme. Emme kuitenkaan l\u00f6yt\u00e4neet oikein mit\u00e4\u00e4n mainittavampia lintuja, joten saderintaman l\u00e4hestyess\u00e4 palasimme viel\u00e4 ottamaan paremmat kuvat sieposta, ja Hanna onnistuikin mainiosti. Ennen paluulauttaamme k\u00e4vimme viel\u00e4 etsim\u00e4ss\u00e4 saukkoja ja l\u00f6ysimmekin yhden yksil\u00f6, joka valitettavasti oli jollain tapaa loukkaantunut ja ontui toista takajalkaansa. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Klo 11:50 palasimme lautalla Yelliin ja jatkoimme saman tien samalla lautalla Unstiin, jonne saapuivat Gav ja Garrykin. Unstissa kiertelimme porukalla muutaman tunnin Shetlannin ja koko Britannian pohjoisimmilla paikoilla ja havaitsimme lapinsirkun, jokusen tavallisen kertun sek\u00e4 astetta paremman lajin punavarpusen. <\/p>\n

Hyv\u00e4stelty\u00e4mme Garryn ja Gavin palasimme kolmen aikaan Yelliin ja nelj\u00e4lt\u00e4 jatkoimme p\u00e4\u00e4saarelle. Saderintaman saavuttua k\u00e4vimme viel\u00e4 onnekkaasti yhden pys\u00e4hdyksen taktiikalla hoitamassa pinnaksi paikalliset nummiriekot sek\u00e4 j\u00e4nikset! Lopulta jo ennen puolta kuutta olimme taas Lerwickin satamassa ja varsin pian lautassa odottelemassa sen liikkeelle l\u00e4ht\u00f6\u00e4. <\/p>\n

S\u00e4\u00e4ennusteet lauttamatkalle olivat aivan hirve\u00e4t, mutta vaikka vastaantuleva lautta Aberdeenista Lerwickiin ei ollut l\u00e4htenyt edes kuuden tunnin odotuksen j\u00e4lkeen merelle, l\u00e4hti meid\u00e4n lauttamme aivan ajallaan. Toki miehist\u00f6 kuulutti, ett\u00e4 matka saattaisi olla \u201dhieman kuoppaisa\u201d. Ja alkumatka olikin jotain aivan hirve\u00e4\u00e4!!! Keikutus ei tuntunut alkuun kovinkaan pahalta, mutta kun sen lis\u00e4ksi oli viel\u00e4 aivan j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4n kuumakin, niin kolmen tunnin j\u00e4lkeen merenk\u00e4ynnin ollessa pahimmillaan meik\u00e4l\u00e4isen piti k\u00e4yd\u00e4 perusteellisilla norjankielen kertauskursseilla. Onneksi pian t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen meri tasoittui ja l\u00f6ydetty\u00e4ni laivan per\u00e4lt\u00e4 viile\u00e4mm\u00e4n (kylm\u00e4n) perukan, onnistuin min\u00e4kin nukkumaan aina aamukuuteen asti. <\/p>\n

Reissun loppu<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

4.10. Ennen seitsem\u00e4\u00e4 lautta saapui Aberdeeniin ja horjuvin askelin kapusimme alas autokannelle. Helpottunein mielin kurvasimme autolla Aberdeenista kohti etel\u00e4\u00e4 ja edess\u00e4 oli taas todella pitk\u00e4 ajo kohti Bostonia. Matkan varrella ei taaskaan ollut mit\u00e4\u00e4n bongattavaa, joten jo ennen nelj\u00e4\u00e4 saavuimme Bostoniin. Hyv\u00e4stelimme Paul Eelen, joka jatkoi kotiinsa. Me puolestaan k\u00e4vimme viel\u00e4 tutustumassa Frampton Marshille tehtyyn lintukohteeseen, jonne Paul ja kumppanit olivat rakentaneet komean lutakkoalueen, jossa oli iso opastuskeskus sek\u00e4 kolme piilokojua. Lintuja ei t\u00e4ll\u00e4 kertaa juuri n\u00e4kynyt, sinisuohaukka sent\u00e4\u00e4n. Illalla teimme ruokaa, siirtelimme kuvia ja pakkasimme, ennen kuin k\u00e4vimme lopulta varsin ajoissa nukkumaan. <\/p>\n

5.10. her\u00e4simme klo 6:30 ja seitsem\u00e4lt\u00e4 l\u00e4hdimme kohti Peterboroughia. Hyv\u00e4stelimme Paulin rautatieasemalla ja klo 8:45 l\u00e4hdimme junalla kohti King\u2019s Crossia. Ruokailimme taas tutulla McDonaldsilla ja piakkoin otimme metron Heathrowlle, jossa kulutimme kolme tuntia shoppaillen. Klo 15:15 l\u00e4hti lentomme Suomeen. Iltakahdeksan j\u00e4lkeen laskeuduimme Helsinki-Vantaalle ja pian olimme jo sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 tavaroitamme tuoneen is\u00e4ni kanssa tikkurilalaisessa kebab-paikassa. Pian p\u00e4\u00e4simme l\u00e4htem\u00e4\u00e4n kohti kotia, jossa olimme yhden aikaan y\u00f6ll\u00e4. Hannalla olikin jo aamulla meno t\u00f6ihin, itsell\u00e4ni onneksi oli viel\u00e4 yksi vapaap\u00e4iv\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4, jonka sopi pyhitt\u00e4\u00e4 levol\u2026 eikun hanhiretkelle. <\/p>\n

J.A.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Shetlanti, Foula 15.9.-5.10. 2009 Matkaan 15.9. olimme taas tuttuun tapaan viett\u00e4neet reissuamme edelt\u00e4neen y\u00f6n vanhempieni luona Kirkkonummella. Itse olin saapunut sinne suoraan Hailuodon rallireissulta ja Hanna vasta my\u00f6h\u00e4\u00e4n y\u00f6ll\u00e4 Parikkalasta. Aamulla Hanna viel\u00e4 k\u00e4v\u00e4isi El\u00e4inmuseolla jutustelemassa tulevasta ty\u00f6keikastaan ja lopulta tapasimme Helsinki-Vantaan lentoasemalla ennen p\u00e4iv\u00e4yht\u00e4toista. Klo 12.55 l\u00e4hti Blue1 -koneemme kohti Lontoon Heathrowta, jonne laskeuduimme […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[9,30],"tags":[],"class_list":["post-72","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-iso-britannia","category-shetlanti"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/72","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=72"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/72\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":7468,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/72\/revisions\/7468"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=72"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=72"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=72"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}