![\"kauluspeukaloinen\"](\"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-content\/uploads\/2024\/05\/rufous-backed-wren1.jpg\" "\\"kauluspeukaloinen")
<\/a>![\"rusopeukaloinen\"](\"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-content\/uploads\/2024\/05\/cabaniss-wren1.jpg\" "\\"rusopeukaloinen")
<\/a><\/p>\nKohta kuitenkin l\u00f6ysimme olkainpalok\u00e4rkiparin, joka intoutui parittelemaankin. Tihe\u00e4st\u00e4 bambup\u00f6heik\u00f6st\u00e4 tiesimme etsi\u00e4 piilottelevaa lintua ja kaivoin pime\u00e4n\u00e4k\u00f6laitteen esiin ja pian l\u00f6ysinkin kirkkaan valkoisena loistaneen t\u00e4pl\u00e4n aivan keskelt\u00e4 p\u00f6heikk\u00f6\u00e4. Aika kauan sain hakea kohtaa, josta piilotellut viirumets\u00e4p\u00f6ll\u00f6 lopulta n\u00e4kyi tunnistettavasti.<\/p>\n
Pienen k\u00e4velyn j\u00e4lkeen l\u00f6ytyi upea sinikruunumomotti (lessonii), jota p\u00e4\u00e4simme kuvaamaan ihan mukavasti. L\u00e4hes samoilta jalasijoilta kuvasimme my\u00f6s viitaraitatikan, harmaakardinaalin (grandis) ja v\u00e4h\u00e4n taas edetty\u00e4mme puiden latvustossa piilotelleen kastanjaposkikerttulin (delattrii), upean punaisena puskasta paistaneen kes\u00e4tangaran sek\u00e4 altaalla juomassa k\u00e4yneen tulinokkakyyhkyn.<\/p>\n Useita meille ennest\u00e4\u00e4n tuttujakin lajeja havaittiin mm. naamio- ja kimakkav\u00e4ijyj\u00e4, livert\u00e4j\u00e4tyranneja, ruostepyrst\u00f6kolibreja, ter\u00e4sp\u00e4\u00e4skyj\u00e4, piispatangaroita, pihapeukaloisia (musculus), etel\u00e4amerikansirkkuja sek\u00e4 jokunen ylitsemme lent\u00e4nyt t\u00f6yht\u00f6- ja vaaleakarakara. Kuuluipa hotellin parkkipaikalle varpustenkin tsilputusta.<\/p>\n Aamupalap\u00f6yd\u00e4st\u00e4 n\u00e4imme lauluturpiaalin ja taas pihalle palattuamme oli p\u00e4iv\u00e4 l\u00e4mmennyt jo siihen malliin, ett\u00e4 taivaalla n\u00e4kyi musta- ja kalkkunakondoreita.<\/p>\n Kiertelimme puistoa ties kuinka monetta kertaa jo ymp\u00e4ri, kun t\u00f6rm\u00e4simme pariin valkokorvasirkkuun ja muita havaitsemiamme lintuja olivat mm. muutama inka-, pari suomuvarpus- ja juoksukyyhky\u00e4, jokunen pulu, luhtahiirihaukka sek\u00e4 aktiivisesti \u00e4\u00e4nnellyt raitapuumuura. Puiden oksistoissa vilahteli jonkin verran pikkulintuja, joista saatiin tunnistettua kuusi- ja korpisieppari, keltarinta- ja keltaper\u00e4vireo, kanadanvireoita, id\u00e4nlehtotupiaaleja, kanadankerttuleita sek\u00e4 keltakerttuli (aestiva).<\/p>\n Papukaijat osoittautuivat huomattavasti odottamaamme haastavammiksi ja niit\u00e4 n\u00e4kyi vain ja ainoastaan kauheaa vauhtia yli lent\u00e4vin\u00e4. Saimme kuitenkin tunnistettua muutaman parven costarican- ja termiittiaratteja sek\u00e4 pienen punaotsa-amatsoniparven (autumnalis) ja pari valko-otsa-amatsonia.<\/p>\n Iltap\u00e4iv\u00e4 oli h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n hiljainen, joten sy\u00f6ty\u00e4mme maittavan lounaan otimme lyhyet p\u00e4iv\u00e4unet ja palasimme taas ennen h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4 puistoa kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n. Linnut olivat kuitenkin varsin kateissa ja ainoaksi uudeksi lajiksi n\u00e4in yli lent\u00e4neen l\u00e4nnenkiit\u00e4j\u00e4n. Jamppa oli parvekkelta staijaillut petolintuja ja n\u00e4hnyt reissupinnaksi pari amerikanliitohaukkaa.<\/p>\n Illan h\u00e4m\u00e4rrytty\u00e4 huilasimme hetken ennen kuin s\u00f6imme tukevan illallisen. n ja aika pian olimme aivan valmiita unten maille.<\/p>\n 20.2. aamu oli tihkusateinen nyt oli viel\u00e4 kovempi tuuli kuin edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 oli ollut ja n\u00e4in aamu oli huomattavasti hiljaisempi kuin edellinen. Retkeilimme viel\u00e4kin Bougainvillean puistossa aamupalaan asti, mutta havaitsimme ainoiksi uusiksi lajeiksi nokin\u00e4psyn sek\u00e4 Jampan n\u00e4kem\u00e4t punarintakardinaalin sek\u00e4 palmutangaran. Kuvaustilanteetkin j\u00e4iv\u00e4t todella v\u00e4hiin. Onneksi aamupalalla ollessamme k\u00e4vi er\u00e4s linturyhm\u00e4\u00e4 opastanut paikallinen, jonka kanssa olimme edellisiltana rupatelleet, kertomassa, ett\u00e4 t\u00e4pl\u00e4mets\u00e4p\u00f6ll\u00f6 oli nyt erinomaisesti n\u00e4kyviss\u00e4 bambukossa. Niinp\u00e4 s\u00f6imme aamupalan nopeasti, ett\u00e4 ehdimme k\u00e4yd\u00e4 p\u00f6ll\u00f6\u00e4 kuvaamassa ennen kuin meid\u00e4n piti olla aulassa klo 8:15.<\/p>\n Tyynenmeren rannikolle<\/b><\/p>\n Kuskinamme koko reissun toiminut Emidio Soto saapui ajallaan ja meille oli pieni yll\u00e4tys, ettei h\u00e4n puhunut k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 sanaakaan englantia. My\u00f6s h\u00e4nelle taisi olla yll\u00e4tys, ettei kukaan meist\u00e4 puhunut k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 sanaakaan espanjaa\u2026 Mutta eip\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ollut meille uusi tilanne ja etenkin Hanna on aivan loistava selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, kuvailemaan tai tarvittaessa piirt\u00e4m\u00e4\u00e4n, jotta kaikki tarvittava saadaan hoidettua. Kohta olimmekin pakanneet tavaramme oikein mukavan tilavaan autoomme ja l\u00e4hdimme liikenteeseen.<\/p>\n San Jose oli todella ruuhkainen ja joku onnettomuus oli tukkinut p\u00e4\u00e4syn reitillemme, joten saimme kiert\u00e4\u00e4 ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isen tunnin kaupungissa ennen kuin lopulta p\u00e4\u00e4simme ajamaan kohti l\u00e4ntt\u00e4 ja Tyynenmeren rannikkoa.<\/p>\n Ajomatkalla lintuhavainnot j\u00e4iv\u00e4t v\u00e4hiin. Tunnistettua saatiin vain lehm\u00e4- ja jalohaikaroita, parvi hohtoturpiaaleja, jokunen haarap\u00e4\u00e4sky sek\u00e4 joitakin jo havaittuja lajeja. Suunnittelemamme pys\u00e4hdys krokotiilisillallakin j\u00e4tettiin tekem\u00e4tt\u00e4, kun n\u00e4imme millainen turistirys\u00e4 parkkipaikalla oli. Keskip\u00e4iv\u00e4n helteess\u00e4 ei huvittanut pys\u00e4hty\u00e4 ihmisten keskelle. Yhden amerikankrokotiilin n\u00e4imme kuitenkin vauhdistakin.<\/p>\n Olimme sen verran hyviss\u00e4 ajoin rannikolla ja T\u00e1rcoleksessa, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4timme kurvata Playa Azulin rantaan. Stoppasimme aivan hiekkarannan tyvelle ja kannoimme kaukoputken rantaan. Keskip\u00e4iv\u00e4n kuumuus (+35\u00b0C) iski aika pahasti ja merelle oli tolkuton v\u00e4reily, mutta n\u00e4imme silti ruskopelikaaneja, keisarifregattilintuja, oliivimerimetsoja, jokusen amerikankuningastiiran sek\u00e4 nokisiipilokin. Rannassa piipersi pulmussirriparvi ja kauempaa l\u00f6ytyi pari preeriavikloa. Mangrovep\u00e4\u00e4skyj\u00e4 lenteli rannan puolella ja n\u00e4imme my\u00f6s kaukana lent\u00e4neet amerikaniibishaikaran sek\u00e4 kalas\u00e4\u00e4sken.<\/p>\n Jatkoimme viel\u00e4 tien p\u00e4\u00e4ss\u00e4 olleen joen rantaan mangrovelle, josta l\u00f6ysimme viel\u00e4 sinihaikaroita, amerikansirrin sek\u00e4 erakkoviklon. Kuumuus painoi aika pahasti, joten p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 hyviss\u00e4 ajoin kohti majapaikkaamme, jonne olimme p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet tiputtaa tavaramme ennen iltap\u00e4iv\u00e4retke\u00e4mme.<\/p>\n Mutta ajomme tyss\u00e4si aika pian, kun n\u00e4imme er\u00e4\u00e4n pariskunnan tuijottavan tien varressa puun latvaa oppaansa kaukoputkella. Kysyimme mit\u00e4 he katsoivat ja kun opasta ei tuntunut v\u00e4h\u00e4nk\u00e4\u00e4n meid\u00e4n l\u00e4sn\u00e4olomme h\u00e4iritsev\u00e4n vaan p\u00e4invastoin h\u00e4n oli oikein innoissaan, kun p\u00e4\u00e4si n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n meillekin upean sepelmets\u00e4p\u00f6ll\u00f6n. Samassa puussa n\u00e4imme my\u00f6s viiruv\u00e4ijyn sek\u00e4 ruusubekardinaaraan.<\/p>\n Jatkettuamme matkaa oli p\u00e4\u00e4tien risteyksess\u00e4 taas porukkaa kameroiden ja kaukoputkien kanssa ja jo vauhdista n\u00e4imme, ett\u00e4 ison puun kyljess\u00e4 oli upea puna-ara menossa pes\u00e4koloonsa. Stoppasimme mekin paikalle ja otimme kuvia n\u00e4ist\u00e4 upeista papukaijoista.<\/p>\n Mutta aikataulu alkoi painaa pahasti p\u00e4\u00e4lle, joten pian meid\u00e4n oli jatkettava kohti etel\u00e4\u00e4 Selva Color Ecolodgelle. Onneksi portilla t\u00f6rm\u00e4simme makapaikan em\u00e4nt\u00e4\u00e4n, joka oli juuri l\u00e4htem\u00e4isill\u00e4\u00e4n jonnekin. H\u00e4n tietysti k\u00e4\u00e4ntyi ymp\u00e4ri ja saimme avaimet ja jatkoimme m\u00f6keillemme. Mutta l\u00e4hes saman tien l\u00e4hdimme Emidion kyydiss\u00e4 taas T\u00e1rcolesin ohi ajaen ja takaisin sis\u00e4maahan k\u00e4\u00e4ntyen kohti Orotinaa.<\/p>\n Orotina<\/b><\/p>\n Lopulta pikkuteiden p\u00e4\u00e4ss\u00e4 stoppasimme klo 14:00 iltap\u00e4iv\u00e4ksi meille buukatun oppaan Alvaro Gutierrezin pihaan ja pihassa Alvaro oli jo t\u00e4ysill\u00e4 t\u00f6iss\u00e4. H\u00e4n oli atrapilla houkutellut l\u00e4hipuun latvustoon komean tulinokka-arakarin. Ja kohta atrappi soi taas ja kauempaa kuului vastaus. Pian vastaus kuului l\u00e4hemp\u00e4\u00e4 ja sitten mustakurkkumomotti lensi hienosti n\u00e4kyville ja kuvattavaksi l\u00e4hipuskaan. Pihapuun latvassa k\u00e4vi my\u00f6s ter\u00e4stimanttikolibri (hoffmanni).<\/p>\n Jarmo ja Sanna j\u00e4iv\u00e4t pihaan kuvaamaan Alvaron ruokinnalla k\u00e4yvi\u00e4 lintuja, kun me l\u00e4hdimme aika jyrkk\u00e4\u00e4n rinnemaastoon poitsaamaan Alvaron meille pohjustamia lajeja. Reissumme oli suunniteltu niin, ett\u00e4 kohteissa oli hankalille maastok\u00e4velyille vaihtoehtona kuvausmahdollisuuksia ruokinnoilla tai muuten linturikkaissa kohteissa. Kaikki majapaikkamme olivat my\u00f6s hyvi\u00e4 lintupaikkoja.<\/p>\n Aika vauhtia lompsimme kuivien ja todella \u00e4\u00e4nekk\u00e4iden isojen lehtien peitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 maastossa m\u00e4ki\u00e4 yl\u00f6s-alas mets\u00e4\u00e4n, josta alkoi heti l\u00f6yty\u00e4 mukavia lajeja: oravak\u00e4ki, viirup\u00e4\u00e4- ja oliivikipuaja, isolapionappari, mistelinapsija (parvus), pikkunapsu, isonokkav\u00e4ijy, jo tuttuja vireoita ja kerttuleita mukanaan vilaukselta n\u00e4kynyt loistokerttuli sek\u00e4 punanokkasirkku ja lopulta n\u00e4imme edess\u00e4mme oksien k\u00e4tk\u00f6iss\u00e4 p\u00e4ivehtineen kultap\u00f6ll\u00f6parin. P\u00f6ll\u00f6t olivat aika huonosti n\u00e4kyvill\u00e4, joten yritimme p\u00e4\u00e4st\u00e4 hieman l\u00e4hemm\u00e4ksi mutta linnut olivat yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n arkoja ja lenn\u00e4htiv\u00e4t kauemmaksi emmek\u00e4 halunneet niit\u00e4 sen enempi h\u00e4irit\u00e4.<\/p>\n N\u00e4hty\u00e4mme kauniin v\u00e4liamerikanpikkutrogonin sek\u00e4 hauskan kesylaiskuriparin stoppasimme tihe\u00e4\u00e4n mets\u00e4\u00e4n soittamaan taas atrappia. Kohta kuulimme vastauksen ja pian k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n upea pitk\u00e4pyrst\u00f6tanssija lenn\u00e4hti soidinoksalleen. Tanssijoiden soidintanssi oli vain varhain aamulla, mutta onneksi t\u00e4m\u00e4 kerta kaikkiaan kaunis lintu k\u00e4vi meit\u00e4 edes pikaisesti moikkaamassa. Paikka oli todella pime\u00e4, joten kuvat linnusta j\u00e4iv\u00e4t valitettavan surkeiksi.<\/p>\n Pihaan palaillessamme kuulimme kaluunak\u00e4en ja pihassa olivat Jamppa ja Sannan kuvailleet mm. ruokinnalla k\u00e4yvi\u00e4 isomesitangaroita ja olivatpa n\u00e4hneet pensasmarjukankin (affinis).<\/p>\n Me kuitenkin hypp\u00e4simme pian autoomme ja l\u00e4hdimme Orotinan hieman kuivemmille alueille. Pari ensimm\u00e4ist\u00e4 stoppia eiv\u00e4t tuottaneet oikein mit\u00e4\u00e4n, kun tyynenmerenp\u00f6ll\u00f6setk\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t suostuneet n\u00e4ytille. Ja aika kauan saimme soitella pikkumaak\u00e4kiatrappiakin ennen kuin kuulimme vastauksen. Lintu\/linnut tulivat pikkuhiljaa l\u00e4hemm\u00e4ksi mutta eiv\u00e4t sitten mill\u00e4\u00e4n suostuneet n\u00e4ytille. Kuvailimme v\u00e4lill\u00e4 mukavasti esiin lenn\u00e4ht\u00e4nytt\u00e4 ruostevarpusp\u00f6ll\u00f6\u00e4 ja palasimme taas yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n maak\u00e4ke\u00e4. Jamppa n\u00e4ki linnun kertaalleen vilahtavan puskien takana maassa juosten mutta me muut emme saaneet lintua n\u00e4hdyksi. Onneksi kuulimme kyll\u00e4 linnun hyvin.<\/p>\n Yll\u00e4tykseksemme alueen runsain lintu oli haarap\u00e4\u00e4sky mutta n\u00e4imme my\u00f6s pienen parven uurrenokka-aneja sek\u00e4 jokusen pikku- ja kastanjavarpuskyyhkyn, muutaman epolettiaratin sek\u00e4 mustasirkkusen. N\u00e4imme my\u00f6s parissa paikassa puiden latvustoissa olleita tummam\u00f6lyapinoita.<\/p>\n Seuraavalla stopilla kuulimme lyhyesti amerikanpaksujalan ja n\u00e4imme niittynaamiokerttulin ja kohta n\u00e4imme my\u00f6s nauruhaukan. Koska iltap\u00e4iv\u00e4 oli jo pitk\u00e4ll\u00e4 stoppasimme yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n tyynenmerenp\u00f6ll\u00f6st\u00e4 uudelleen. Ja nyttenp\u00e4 lintu vastasikin ensin kauempaa ja lenn\u00e4hti kohta vakio-oksalleen meit\u00e4 paheksuvasti katsomaan.<\/p>\n Pari stoppia turhaan yritetty\u00e4mme l\u00f6ysimme lopulta viirup\u00e4\u00e4sirkkuliperheen ja samasta kohtaa tien varresta oikein mukavan pikkulintuparven, jossa oli sametti- ja kultakurkkusirkkusia, pari sinikardinaalia sek\u00e4 naaras sateenkaarikardinaali. Saatoimme olla varsin tyytyv\u00e4isi\u00e4 viimeiseen stoppiimme.<\/p>\n Tipautettuamme Alvaron takaisin kotiinsa n\u00e4imme viel\u00e4 tien yli lent\u00e4neen harmaahaukkakehr\u00e4\u00e4j\u00e4n ennen kuin stoppasimme tienvarsiruokalaan sy\u00f6m\u00e4\u00e4n paikallisen tyylin seisovasta p\u00f6yd\u00e4st\u00e4. Ruokailun aikana n\u00e4kyi reissun ensimm\u00e4inen tropiikkimatkijakin.<\/p>\n K\u00e4vimme viel\u00e4 kaupassa ostamassa juomisia ja ev\u00e4it\u00e4 seuraavaa p\u00e4iv\u00e4\u00e4 varten ja lopulta palailimme Selva Colorille, jossa ei en\u00e4\u00e4 lintuhavaintoja tehty vaan ilta meni itsell\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n havaintoja kirjaillen ja muilla arvatenkin kuvia selaillen ja huonoja kuvia poistellen.<\/p>\n Cararan kansallispuistossa<\/b><\/p>\n 21.2. her\u00e4simme taas ajoissa ja pihassa n\u00e4imme mm. mustanokkatukaaneja ja parven tarhaturpiaaleja sek\u00e4 kuulimme ruskoviiri\u00e4iskyyhkyn ja tummaraitahaukan \u00e4\u00e4ntely\u00e4 sek\u00e4 banaanikerttuleiden laulua. Olimme tilanneet hieman aikaistetun aamiaisen, jonka j\u00e4lkeen ajelimme kymmenisen kilometri\u00e4 seitsem\u00e4ksi Cararasin kansallispuiston parkkipaikalle. Heti autosta noustuamme n\u00e4imme haukan etsiskelev\u00e4n ruokaa kesysti l\u00e4hes keskell\u00e4 parkkipaikkaa mutta valitettavasti jotkut jurpot olivat menossa liian l\u00e4helle kuvaamaan sit\u00e4 k\u00e4nnyk\u00f6ill\u00e4\u00e4n. Niinp\u00e4 meill\u00e4 j\u00e4i hienot kuvat t\u00e4st\u00e4 kauniista kaulushaukkasesta saamatta.<\/p>\n Tapasimme oppaamme Santiago Adanizin ja l\u00e4hdimme kohta k\u00e4velem\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4llystetty\u00e4 polkua pitkin Cararasin sademets\u00e4\u00e4n. Jarmo ja Sanna p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t j\u00e4\u00e4d\u00e4 kulkemaan omaa tahtiaan, kun tiedossa oli, ett\u00e4 k\u00e4velt\u00e4v\u00e4\u00e4 oli useampia kilometrej\u00e4.<\/p>\n Alkumatkasta kuulimme purppurakyyhkyn ja kaakaokipuajan ennen kuin saavuimme jokivarteen, josta oppaamme n\u00e4ytti aika kaukana joen mutkan takana roikkuvan viuhkanapparin (coronatus) pes\u00e4n, josta poikaset olivat h\u00e4nen mukaansa vastik\u00e4\u00e4n l\u00e4hteneet. Pian emot l\u00f6ytyiv\u00e4t lentelem\u00e4st\u00e4 puiden oksalta toiselle ja pariin kertaan t\u00e4m\u00e4 hauskan n\u00e4k\u00f6inen harjap\u00e4\u00e4 k\u00e4vi aika l\u00e4hell\u00e4kin meit\u00e4 mutta oli l\u00e4hes aina oksien takana, joten kovin hyvi\u00e4 kuvia emme saaneet.<\/p>\n Jokirannassa n\u00e4kyi my\u00f6s reissun ensimm\u00e4iset rusokylki- ja rantakerttulit ja k\u00e4vely\u00e4 taas jatkettuamme t\u00f6rm\u00e4simme meksikontulik\u00e4rkeen, kaulurierakkokolibriin, useisiin \u00e4\u00e4nnelleisiin ruostekotingoihin, ruskopystynokkaan (genibarbis), panamansuomu-, mustaviiru-, t\u00e4pl\u00e4- ja viirup\u00e4\u00e4kipuajaan sek\u00e4 muutamaan kaakaokipuajaan eli puiden rungoilla oli el\u00e4m\u00e4\u00e4. Pari sinilakkitanssijaa (velutina) kuultiin mutta valitettavasti vain naaras suostui n\u00e4ytt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Syvemm\u00e4lt\u00e4 mets\u00e4st\u00e4 l\u00f6ysimme useamman jo kuullun isotinamin j\u00e4lkeen t\u00e4m\u00e4n kookkaan kanalinnun vihdoin my\u00f6s n\u00e4kyville ja kuvattavaksi. Ja kuultuamme jo parikin vihelt\u00e4j\u00e4trogonia (tenellus) l\u00f6ysimme yhden trogonin n\u00e4kyville mutta t\u00e4m\u00e4 olikin naurutrogoni. Aika pitk\u00e4n matkaa k\u00e4velty\u00e4mme ja er\u00e4\u00e4lle purolle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme huomasin jotain kirkkaan punaista puronotkon pohjalla ja suureksi yll\u00e4tykseksi se olikin pienen linnun upean v\u00e4rinen p\u00e4\u00e4. Purossa oli rubiinitanssijapariskunta kylpyreissulla!<\/p>\n Oikaisimme hieman mutaisempaa reiti\u00e4 toiselle polulle, jota l\u00e4hdimme palailemaan takaisin p\u00e4in ja pian t\u00f6rm\u00e4simme armeijamuurahaisiin, joita seuraili parvi harmaakorva- ja kastanjaselk\u00e4muuria, yksitt\u00e4iset viuhkapyrst\u00f6muura, harmaap\u00e4\u00e4tangara sek\u00e4 pikkukipuaja ja pari muuta jo havaittua kipuajaa. My\u00f6s isotinami sek\u00e4 v\u00e4liamerikanagouti tallustelivat mets\u00e4npohjalla n\u00e4ytt\u00e4ytyen v\u00e4lill\u00e4 oikein mainiosti.<\/p>\n Palattuamme jo l\u00e4hemm\u00e4s parkkipaikkaa t\u00f6rm\u00e4simme viel\u00e4 harvinaisen avoimesti ruokailleisiin punanokkasirkkuun ja ruskoviiri\u00e4iskyyhkyyn sek\u00e4 pariin isompaan meit\u00e4 my\u00f6hemmin liikkeelle l\u00e4hteneeseen linturetkiryhm\u00e4\u00e4n. <\/p>\n Ja lopulta bongauksemmekin onnistui, sill\u00e4 Hanna oli toivonut mahdollisuutta n\u00e4hd\u00e4 er\u00e4st\u00e4 lajia, jota olimme jo hakeneet muutamaltakin vakiopaikaltaan mutta viimein viimeisess\u00e4 mahdollisessa paikassa meill\u00e4 t\u00e4rpp\u00e4si ja p\u00e4\u00e4simme ihmettelem\u00e4\u00e4n haamumaista valkolepakkoa. Nis\u00e4kk\u00e4ist\u00e4 olimme toki n\u00e4hneet my\u00f6s apinoita \u2013 niin paikallisia kapusiiniapinoita (Panaminian White-faced Capuchin) kuin geoffroynh\u00e4m\u00e4h\u00e4kkiapinoita. Ja Hanna oli onnesta soikeana, kun oli viimein p\u00e4\u00e4ssyt n\u00e4kem\u00e4\u00e4n ensimm\u00e4iset nuolimyrkkysammakotkin.<\/p>\n Muita havaitsemiamme lintuja olivat olleet huppupuumuurat, taituripeukaloiset, pikkuvihervireot, virta- ja kiipij\u00e4kerttuli, vaaleavilkkuper\u00e4 (sulphureipygius), kanelityranni, isot\u00f6yht\u00f6napsu, mustalakki- ja naamiotityra, kanelibekardi ym. eli aamun kierros oli ollut erinomainen.<\/p>\n Kuumimman hetken p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 huilasimme majapaikallamme mutta iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 tapasimme taas Santiagon ja l\u00e4hdimme nyt toiselle polulle. Iltap\u00e4iv\u00e4 oli taas oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n hiljainen verrattuna aamuun mutta pian p\u00e4\u00e4simme kuvaamaan huppupuumuuraa paremmin. Sitten saavuimme varsin tallotun n\u00e4k\u00f6iselle paikalle, josta kuului heti hassuja \u00e4\u00e4ni\u00e4 ja kohta n\u00e4imme ensimm\u00e4isen vauhdikkaasti edes takaisin lennelleen munkkitanssijan (aurantiacus). N\u00e4it\u00e4 n\u00e4ttej\u00e4 lintuja oli paikalla useita mutta niiden kuvaaminen oli todella haasteellista, kun niill\u00e4 oli niin tolkuton vauhti p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Samalla paikalla n\u00e4kyi nimens\u00e4 mukaisesti aika paljon helpomminkin kuvattava lintu \u2013 kesylaiskuri.<\/p>\n Kuvattuamme hetken n\u00e4ytill\u00e4 ollutta naurutrogonia, vilahti viereisess\u00e4 puskassa pitk\u00e4nokkainen isopeukaloiskerttu (melanurus) ja lopulta p\u00e4\u00e4simme n\u00e4kem\u00e4\u00e4n jo pitk\u00e4\u00e4n haussa olleen toisen pitk\u00e4nokan – ruostepyrst\u00f6jakamarin.<\/p>\n Ollessamme jo l\u00e4hell\u00e4 tiet\u00e4 ilmestyi puskista eteemme tutun n\u00e4k\u00f6inen nis\u00e4k\u00e4s \u2013 valkoh\u00e4nt\u00e4kauris! Enp\u00e4 olisi uskonut, ett\u00e4 meill\u00e4 tuttu elukka tulee t\u00e4\u00e4ll\u00e4 vastaan. Mutta amerikoistahan laji on Eurooppaan tuotukin. Parkkipaikalla n\u00e4kyi viel\u00e4 pieni parvi kultahupputangaroita ja matkalla k\u00e4mpille n\u00e4kyi amerikanhiirihaukka.<\/p>\n Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 ehdimme viel\u00e4 kierrell\u00e4 hieman Selva Colorin pihamaastossa ja l\u00f6ysimme mm. meksikonaratteja, pikkuraitatikan, ruusubekardin, tarhav\u00e4ijyn, meksikontyrannikipuajan, s\u00e4\u00e4skikertun (bilineata) ja illan alkaessa h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4 lensi terassimme yli vihelt\u00e4j\u00e4hiirihaukka, muutamia harmaasinip\u00e4\u00e4skyj\u00e4 ja useampikin pieni parvi savuvy\u00f6kiit\u00e4ji\u00e4. Huoneemme sein\u00e4lt\u00e4 poistimme reissumme komeimman h\u00e4m\u00e4h\u00e4kin, joka oli arvatenkin paennut ulkona kipitt\u00e4v\u00e4\u00e4 muurahaisarmeijaa.<\/p>\n T\u00e1rcolesjoella<\/b><\/p>\n 22.2. her\u00e4tys oli aikaisin ja pian l\u00e4hdimme ajamaan kohti T\u00e1rcolesjokea ja olimme lopulta Jungle Crocodile Safarin varsin komeassa keskuksessa turhankin aikaisin. Paikalta ei valitettavasti saanut mit\u00e4\u00e4n aamiaiseksi sopivaa, mutta onneksi pihamaastosta l\u00f6ytyi heti mm. mustahaukka ihmetelt\u00e4v\u00e4ksemme.<\/p>\n Venekuskimme saapui kellontarkasti siten, ett\u00e4 kuudelta olimme nousemassa veneeseen ja l\u00e4hdimme joelle. Saimme valittavaksemme joko yl\u00e4- tai alavirtaan menon, mik\u00e4 oli tietysti aika hankala p\u00e4\u00e4t\u00f6s n\u00e4in yht\u00e4kki\u00e4 teht\u00e4v\u00e4ksi, mutta arvelimme mangrovelajistoa olevan paremmin l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 jokisuuta ja niinp\u00e4 l\u00e4hdimme matkaan.<\/p>\n Heti alkoi l\u00f6yty\u00e4 katseltavaa ja kuvattavaa, kun pari myskisorsaa n\u00e4kyi uimassa ja rannalla p\u00e4ivysti useita lajeja haikaroita sek\u00e4 kahlaajia. Joen yli lensi my\u00f6s useampi parvi keltaniska-amatsoneja ja mangrovep\u00e4\u00e4skyj\u00e4 lenteli joka puolella. Vaikka viel\u00e4 oli turhan h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4 tuli kuvia r\u00e4iskitty\u00e4 mm. valkoiibiksist\u00e4, amerikaniibishaikaroista, isoviherkalastajasta, ruusukapustahaikaroista, amerikanharmaa-, jalo-, sini-, karibian-, lumi-, viher-, y\u00f6-, kruunuy\u00f6- ja isotiikerihaikarasta.<\/p>\n Venekuskimme ei ollut mik\u00e4 tahansa heppu vaan Aratinga oli osannut j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 meid\u00e4n kuskiksi kaverin, joka todella osasi hommansa erinomaisesti ja mik\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4 h\u00e4n tunsi linnutkin oikein hyvin. Niinp\u00e4 mangroveen paremmin p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme pointsasimme pian panamannapsun ja n\u00e4imme my\u00f6s mm. mustasirkkusen sek\u00e4 viisi lajia kalastajia, joista sepelkalastaja oli meille uusi tuttavuus ja amerikank\u00e4\u00e4pi\u00f6kalastajaa p\u00e4\u00e4stiin kuvaamaan v\u00e4h\u00e4n paremminkin.<\/p>\n Tuulinen keli oli ollut haittanamme koko alkureissun ja nyt p\u00e4\u00e4target-lajimme ei venekuskimmekaan mielest\u00e4 ollut todellakaan helppo l\u00f6ydett\u00e4v\u00e4 \u2013 etenk\u00e4\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 keliss\u00e4. T\u00e4hyilimme kuitenkin koko ajan mangroven seassa olleita violetteja kukkapuskia ja jo muutaman suomukolibrin l\u00f6ydetty\u00e4mme n\u00e4imme kuin n\u00e4immekin endeemin mangrovekolibrin, mutta \u00e4k\u00e4inen suomukolibri hy\u00f6kk\u00e4si sen kimppuun ja saman tien molemmat olivat tiess\u00e4\u00e4n. Ja aivan samalla tavalla k\u00e4vin toisessakin paikassa mutta onneksi t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkimm\u00e4isen mangrovekolibrin ehti kaikki meist\u00e4 n\u00e4hd\u00e4.<\/p>\n Kohta tulimme kohtaan, jossa puissa lep\u00e4ili ja hoivaili h\u00f6yhenpukujaan iso parvi keisarifregattilintuja seuranaan ruskopelikaaneja, oliivimerimetsoja sek\u00e4 jokunen amerikank\u00e4\u00e4rmekaula. My\u00f6s tutun n\u00e4k\u00f6inen kalas\u00e4\u00e4ski p\u00e4\u00e4si kuviin.<\/p>\n Seuraava targettimme mangrovevireo n\u00e4ytt\u00e4ytyi pienen yritt\u00e4misen j\u00e4lkeen sit\u00e4kin paremmin ja siit\u00e4 saatiin kivat muistokuvat otetuksi. Sen sijaan upean v\u00e4rikk\u00e4\u00e4t mangrove- ja kolokerttulit eiv\u00e4t juuri poseeranneet. Hanna nypp\u00e4si vauhdista puskan sis\u00e4ll\u00e4 piilotelleen mangrovek\u00e4en, joka pienen odottelun j\u00e4lkeen suostui hieman esille. Mutta viel\u00e4 ujompia tapauksia olivat kauhean ryteik\u00f6n sis\u00e4lt\u00e4 juuri ja juuri n\u00e4kyneet hauskat ruuhinokat.<\/p>\n Palaillessamme jo joen p\u00e4\u00e4uomalle kuulimme ja n\u00e4imme pippurivireon, muutaman parin tropiikkipiivej\u00e4 (bogotensis) sek\u00e4 muutaman ylitsemme lent\u00e4neen etel\u00e4nsirkkahaukan. Metsik\u00f6n siimeksess\u00e4 n\u00e4kyi my\u00f6s pari mustahaukkaa. Bongasimme my\u00f6s hauskan viiruselk\u00e4lepakkorivin, jotka eiv\u00e4t suinkaan roikkuneet oksalla p\u00e4\u00e4t alasp\u00e4in vaan olivat tiiviisti painautuneina puuta vasten n\u00e4in erinomaisesti maastoutuen.<\/p>\n Paluumatkalla kuvailtiin tietysti lis\u00e4\u00e4 haikaroita ja kalastajia, pointsattiin viiruselk\u00e4turpiaali ja hiekkarannalla p\u00e4\u00e4stiin v\u00e4h\u00e4n katsomaan ja kuvaamaan kahlaajiakin mutta etenkin sirrit olivat aina turhan kaukana ja lopulta vain amerikan- ja tundrasirri saatiin m\u00e4\u00e4ritetyiksi. Muuta kahlaajalajistoa edustivat runsaana esiintynyt amerikansipi ja kanadantylli, tundrakurmitsat, amerikanpikkukuovit, muutama karikukko ja preeriaviklo sek\u00e4 parit paksunokka- ja sepeltyllit.<\/p>\n Ollessamme jo palailemassa keskuksen laituria kohti kuului rannasta jokipeukaloisen laulu ja ylitsemme lensi komea muuttohaukka. Ja koska emme viel\u00e4 olleet n\u00e4hneet kuin yhden aika keskenkaisvuisen amerikankrokotiilin k\u00e4vimme viel\u00e4 laiturin toisella puolella katsomassa yht\u00e4 kunnon m\u00f6rk\u00f6\u00e4.<\/p>\n Pari stoppia vuoristossa<\/b><\/p>\n Sitten olikin aika taas pakata kaikki tavarat Hiaceemme ja l\u00e4hte\u00e4 pitemm\u00e4lle siirtym\u00e4lle.<\/p>\n Ajomatka kulki alkuun rannikkoa seuraten etel\u00e4\u00e4n mutta rannikko oli todella asuttua ja tie kulki sen verran kaukana merest\u00e4, ett\u00e4 havainnot j\u00e4iv\u00e4t keskip\u00e4iv\u00e4n helteess\u00e4 taas todella v\u00e4hiin. Jokunen soreahiirihaukka, tropiikkimatkija sek\u00e4 yksitt\u00e4inen pikkujalohaukka n\u00e4htiin mainittavimpina.<\/p>\n Pitk\u00e4n ajon j\u00e4lkeen kurvasimme sis\u00e4maata kohti ja aloimme nousta vuoristoon. Ja lopulta kurvasimme Mirador Valle Del Generalin ravintolan pihaan, jossa oli erinomaiset ruokinnat – siis niin ihmisille kuin linnuillekin. Paikka on eritt\u00e4in suosittu ja linturyhmi\u00e4 ja muita matkailijoita k\u00e4vi paikalla jatkuvana virtana.<\/p>\n Linturuokinnan liepeilt\u00e4 l\u00f6ytyi heti punaper\u00e4tangaroita, violettisapeli- ja vihers\u00e4ihkykolibreja sek\u00e4 yksitt\u00e4iset rusko-orvokki- sek\u00e4 s\u00e4il\u00e4kolibri ja maassa tiskivesien poistoputken p\u00e4\u00e4ss\u00e4 pienen kopin alla tepasteli m\u00f6lymangrovekana (cajaneus) riisej\u00e4 ym. t\u00e4hteit\u00e4 sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n Kohta hedelm\u00e4ruokinnalle tupsahti kaunis naaras kardinaalisepp\u00e4, tulipunaisen kes\u00e4tangaran yritt\u00e4ess\u00e4 huonolla menestyksell\u00e4 piilotella puskan siimeksess\u00e4. Muita ruokinnan vierailijoita olivat id\u00e4nlehtoturpiaalit, viherkardinaali, kauniit hopeakurkku- ja kultahupputangarat ja sitten puskiin saapui viel\u00e4 hauska panamankaklattajakolmikko. Linnut hieman h\u00e4iritsiv\u00e4t omaa ruokailuamme\u2026<\/p>\n Isoviirusirkku k\u00e4vi ruokinnan alla vain kertaalleen nopeasti ja kun muut olivat maksamassa ruokiamme, n\u00e4in todella lyhyesti v\u00e4rikk\u00e4\u00e4n lintuparin aika kaukana olevan puun latvustossa ja otin niist\u00e4 \u00e4kki\u00e4 muutaman kuvan. Kuvista linnut tunnistuivat sinip\u00e4\u00e4marjukoiksi.<\/p>\n Ajomatkaa oli viel\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4 mutta lopulta kurvasimme nousemaan jyrkk\u00e4\u00e4 rinnett\u00e4 ja nousimme aina puurajan yl\u00e4puolelle vuoren huipuille jatkaen aina tien p\u00e4\u00e4h\u00e4n asti Cerro Buanavistan antennien viereen.<\/p>\n Vuoren huipulla kasvoi todella tihe\u00e4\u00e4 pusikkoa, josta pienell\u00e4 odottelulla alkoi l\u00f6yty\u00e4 lintuja. Ruusukurkkukolibreja l\u00f6ytyi heti useita ja kohta l\u00f6ysimme my\u00f6s pari laavajunkkoa, sypressikerttuleita, lyijypuhkojia ja n\u00e4it\u00e4 tumman harmaita vilahtajia parin muun saman n\u00e4k\u00f6isen lajin varalta tarkistellessa tulin kuvanneeksi puskan keskell\u00e4 lyhyesti ja huonosti n\u00e4kyneen panamanrastaan. <\/p>\n Lopulta atrapin soitteluun kuului vastauksia paristakin suunnasta ja yhden n\u00e4tin vuoripeukaloisen saimme todella hienosti n\u00e4ytille. Peukaloiskuvailun j\u00e4lkeen saimme yhden jo pitemp\u00e4\u00e4n kuuluneen \u00e4\u00e4ntelij\u00e4n vihdoin n\u00e4kyville ja se paljastui isojalkasirkuksi. Sitten k\u00e4velimme hieman tiet\u00e4 alemmaksi ja seuraavista isommista puskista l\u00f6ysimme useita mustaposkikerttuleita, tiaistangaroita ja laavarastaita ja l\u00e4hist\u00f6lt\u00e4 my\u00f6s yksitt\u00e4iset vuorielenian, sitruunakerttulin sek\u00e4 nokip\u00e4\u00e4siepparin. Taivaalla lensi parikymment\u00e4 kauluskiit\u00e4j\u00e4\u00e4. Yhdell\u00e4 l\u00f6yt\u00e4m\u00e4ll\u00e4mme laavajunkolla oli jalassaan v\u00e4rirengas, joten joku t\u00e4t\u00e4 harvinaista lajiakin tutki.<\/p>\n Mutta aika riensi ja matkaa oli jatkettava vaikka antenneilla olisi kyll\u00e4 viihtynyt pitemp\u00e4\u00e4nkin. Niin t\u00e4m\u00e4 kuin Vista Generalin ravintolakin olivat paikkoja, jotka olimme p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet lis\u00e4t\u00e4 matkaohjelmaan matkanj\u00e4rjest\u00e4j\u00e4mme vinkist\u00e4.<\/p>\n San Gerardo de Dota<\/b><\/p>\n En\u00e4\u00e4 ei ajoa ollut paljon j\u00e4ljell\u00e4 ja lopulta kurvasimme San Gerardo de Dotan laaksossa sijaitsevan Cabinas Miriamin pihaan. Itse en ainakaan mill\u00e4\u00e4n malttanut alkaa kirjautumaan asiakkaaksi ja ottamaan huoneita vastaan, sill\u00e4 valoa oli viel\u00e4 ja ravintolan terassin ruokinnoilla kuhisi toinen toistaan v\u00e4rikk\u00e4\u00e4mpi\u00e4 uusia tuttavuuksia. Onneksi emme selv\u00e4sti olleet ensimm\u00e4iset lintufanaatikot paikalla, joten ihailtuamme ja kuvailtuamme tovin liekkitangaroita, ruusukurkku-, huppu- (spectabilis), viherorvokki- (cyanotus) ja ruskopilvikolibreja (cinereicauda) sek\u00e4 terhotikkoja, maltoimme lopulta tarttua muodollisuuksiin, jonka j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4simme majoittumaan m\u00f6kkeihimme.<\/p>\n M\u00f6kkimme kuistilta avautui aivan upea maisema laaksoon ja ruokailun j\u00e4lkeen kuistilla olikin mukava kuunnella useammankin tummakehr\u00e4\u00e4j\u00e4n \u00e4\u00e4ntely\u00e4.<\/p>\n 23.2. her\u00e4tys oli aikain todella aikaisin. Jarmo ja Sanna halusivat keskitty\u00e4 Miriam\u2019sin ruokinnan lintujen kuvaamiseen, kun ei oikein ollut tarkasti tiedossa, mink\u00e4laisiin maastoihin p\u00e4iv\u00e4n ohjelma meid\u00e4t veisi. Tilauksessa kuitenkin oli yksi aivan erityislaatuinen lintu, jota ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 l\u00f6ytyisi ihan helposti sek\u00e4 tietysti kasap\u00e4in muita lajeja, jotka kuitenkin p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti olivat metsien asukkeja.<\/p>\n Tapasimme oppaamme Raul Fernandezin klo 5:30 ja h\u00e4n oli liikkeell\u00e4 omalla isolla maastoautollaan, johon olisimme hyvin Hannan kanssa mahtuneet, mutta Emidio meinasi, ett\u00e4 kun h\u00e4n nyt kuitenkin oli jo hereill\u00e4, halusi h\u00e4n l\u00e4hte\u00e4 kuskiksemme. Niinp\u00e4 saimme n\u00e4in Hannan kanssa molemmat etupenkin paikat, kun itse hypp\u00e4sin Raulin ja Hanna Emidion kyytiin. Ajatuksena oli my\u00f6s, ett\u00e4 jos tilanne vaatisi, voisi Emidio t\u00e4ll\u00e4 j\u00e4rjestelyll\u00e4 pikaisestikin hakea Jampan ja Sannan jotain l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4mme bongaamaan.<\/p>\n Y\u00f6 oli ollut todella kylm\u00e4 ja maasto oli osin jopa kuurassa. L\u00e4mp\u00f6tila oli k\u00e4ynyt y\u00f6n aikana pakkasella. Itse en ihan n\u00e4in kylmiin keleihin ollut varautunut, joten varsin kes\u00e4isiss\u00e4 vaatteissa olisi voinut tulla vilu, jos ei olisi ollut niin innoissaan\u2026<\/p>\n Aamu alkoi tietysti heti legendaarisen mayaketsaalin etsimisell\u00e4. Raul kertoi, ett\u00e4 edellisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ketsaalia oli haettu koko p\u00e4iv\u00e4 ja nelj\u00e4n tunnin hakemisen j\u00e4lkeen oli n\u00e4hty yksi lintu, joka kuitenkin oli aika pian kadonnut ja koko muuna p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ei lajia ollut l\u00f6ytynyt, vaikka etsij\u00f6it\u00e4 oli ollut runsaasti. Ja nyt laaksossa oli Raulin mukaan poikkeuksellisen paljon ketsaalin etsij\u00f6it\u00e4 \u2013 juuri nyt meid\u00e4n lis\u00e4ksemme jopa toistasataa!<\/p>\n Heti ensimm\u00e4isell\u00e4 pys\u00e4hdyksell\u00e4mme tielle tupsahti jostain muutama lintu, jotka m\u00e4\u00e4rittyiv\u00e4t h\u00e4m\u00e4r\u00e4st\u00e4 huolimatta rosvorastuliksi, ruskolakkirastaaksi ja purokerttuliksi ja l\u00e4hipuuhun ilmestyi upea smaragditukaani (caeruleogularis). Ja kohta kaukaa laakson toiselta puolelta kuului mayaketsaalin kaksiosainen vihellys. Raul yritti viheltelem\u00e4ll\u00e4 houkutella lintua l\u00e4hemm\u00e4ksi mutta sit\u00e4 ei nyt napannut, se jatkoi vain viheltely\u00e4\u00e4n kohta toisenkin linnun kuuluttua viel\u00e4 kauempaa.<\/p>\n Ketsaalin hakijoiden oppailla oli k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4\u00e4n radiopuhelimet, johon Raul kertoikin havainnostamme ja samalla sai kuulla, miten muilla meni. Raulin viel\u00e4 puhuessa puhelimeensa n\u00e4imme tiell\u00e4 k\u00e4yneen panamanrastaan. Metallisesti laulavia rosvorastuleita lauloi useita ja my\u00f6s jokunen harmaamets\u00e4peukaloinen kuultiin.<\/p>\n Kohta Raul sai tiedon, ett\u00e4 ketsaali oli l\u00f6ytynyt mutta kaukaa laakson p\u00e4\u00e4st\u00e4. H\u00e4n tietysti kysyi, haluammeko saman tien l\u00e4hte\u00e4 bongaamaan ja kertoi asiallisesti, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 hyvin todenn\u00e4k\u00f6isesti tarkoittaisi monen matkan varrella mahdollisen lajin nuijaamista. Me halusimme tietysti keskitty\u00e4 kunnon retkeilyyn ja koskapa Raul oli jo paljastunut niin raudan lujaksi orniksi, luotimme l\u00f6yt\u00e4v\u00e4mme ketsaalin kyll\u00e4 kesken\u00e4mmekin. Niinp\u00e4 emme l\u00e4hteneet h\u00f6tkyilem\u00e4\u00e4n vaan jatkoimme ihan rauhassa omaa retke\u00e4mme.<\/p>\n Seuraavalla pys\u00e4hdyksell\u00e4 kuului vieno\u00e4\u00e4ninen peukaloiskerttuli ja saimme t\u00e4m\u00e4n eritt\u00e4in piilottelevan linnun hetkeksi n\u00e4kyviinkin. Ja jotenkin ihmeellisesti onnistuin saamaan linnusta yhden oikein erinomaisen kuvankin. Vaikka kamerani ottaa 20 kuvaa sekunnissa, lintu n\u00e4kyi vain sarjan ensimm\u00e4isess\u00e4 kuvassa.<\/p>\n Jatkettuamme taas laaksoa eteenp\u00e4in pyr\u00e4hti kohta edest\u00e4mme oksistosta lentoon pari isoa mustasakua, joita my\u00f6hemmin n\u00e4kyi lis\u00e4\u00e4kin. Pys\u00e4htelimme laaksossa useita kertoja ja joka stopilla Raul nypp\u00e4si lajeja hyvin \u00e4\u00e4nest\u00e4. Elikseksi ropisi pilvimets\u00e4rastasta, t\u00f6yht\u00f6siepparia, kaunista liekkikerttulia sek\u00e4 latvus- ja okrapiivi\u00e4, joista j\u00e4lkimm\u00e4isi\u00e4 kuulimme jopa kolme ja yhden saimme lyhyesti n\u00e4kyvillekin. Mukava oli my\u00f6s n\u00e4hd\u00e4 tuiki tavallisen n\u00e4k\u00f6inen ampuhaukka p\u00e4ivyst\u00e4m\u00e4ss\u00e4 puun latvassa.<\/p>\n Sitten Raul sai tiedon, ett\u00e4 naaras ketsaali oli n\u00e4hty hieman tiet\u00e4 eteenp\u00e4in. Emme pit\u00e4neet mit\u00e4\u00e4n kiirett\u00e4, mutta lopulta meill\u00e4 oli ajoa vain muutamia satoja metrej\u00e4. Sitten t\u00f6rm\u00e4simme aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n ihmispaljouteen! Ensimm\u00e4iseen ketsaalin ei lopulta ollut kukaan kerinnyt, joten t\u00e4nne oli tullut kaikki! Paikalla oli oikein kunnon Big Twitch! Tien varressa oli henkil\u00f6- ja pakettiautoja ristiin rastiin sek\u00e4 ainakin pari isoa linja-autoa! Ja parin sadan metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 n\u00e4kyi useiden kymmenien bongareiden joukkio! Onneksi emme olleet l\u00e4hteneet heti aamusta t\u00e4h\u00e4n hullunmyllyyn mukaan.<\/p>\n K\u00e4velimme aikalailla rauhassa porukan luokse ja Raul pian tulkkasi meille tilanteen, ett\u00e4 naaras ketsaalin oli n\u00e4hty jonkin aikaa aiemmin lent\u00e4v\u00e4n aukean keskell\u00e4 olleeseen suureen puuhun. Kaivoin l\u00e4mp\u00f6kameran esille ja ehdin juuri l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kirkkaana n\u00e4kyv\u00e4n pisteen puusta ja ollessani sanomassa t\u00e4st\u00e4 muille, n\u00e4in paljain silmin naarasketsaalin l\u00e4htev\u00e4n lentoon. Huusin linnusta saman tien ja oletettavasti moni muukin kuin meid\u00e4n l\u00e4hell\u00e4 olleet n\u00e4ki linnun lent\u00e4v\u00e4n aukean poikki ja katoavan mets\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Porukka alkoi h\u00e4list\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4 ja valtaosa jo poistua paikalta, kun huomasin, ett\u00e4 naaraan per\u00e4\u00e4n oli l\u00e4htenyt aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n upean pitk\u00e4pyrst\u00f6inen koiraskin. Varmaan jokunen t\u00e4m\u00e4nkin n\u00e4ki, kun asiasta \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4sti taas kerroimme.<\/p>\n Aamun p\u00e4\u00e4tavoite oli t\u00e4yttynyt, kun mayaketsaali oli n\u00e4hty mutta maha ei todellakaan ollut t\u00e4ynn\u00e4, sill\u00e4 kuvaa emme linnuista olleet saaneet lainkaan. Mutta p\u00e4\u00e4timme ottaa vastaan mit\u00e4 tarjolla on ja jatkaa paineetonta retke\u00e4mme.<\/p>\n Kultakulmamarjukka ja amerikank\u00e4pytikka j\u00e4iv\u00e4t toistaiseksi vain kuulohavainnoiksi ja kohta parkkeerasimme Hotel Savegren pihaan, jonka vieress\u00e4 olevalla linturuokinnalla oli aika nauttia Miriamsilta mukaan saamamme aamupalat. Raul l\u00e4hti hetkeksi k\u00e4ym\u00e4\u00e4n jossain sill\u00e4 aikaa, kun me katselimme ja kuvailimme ruokinnan lintuja ja siin\u00e4 ohessa maltoimme juuri ja juuri haukata itsekin jotain.<\/p>\n Id\u00e4nlehtoturpiaaleja, punarintakardinaaleja, kipin\u00e4kolibreja, kaunis koiras ruskopilvi- (cinereicauda) ja muita Miriamsilta tuttuja kolibreja ja tangaroita ym. Ja aivan kuten Raul oli sanonut, kohta ruokinnan takana olleisiin puihin saapui pieni parvi kauniita isosilkkitilhi\u00e4.<\/p>\n Raulin palattua olimme pian valmiit l\u00e4htem\u00e4\u00e4n pitemm\u00e4lle mets\u00e4k\u00e4velylle Savegren poluille. Raulin is\u00e4 oli my\u00f6s lintuopas ja h\u00e4n oli yst\u00e4v\u00e4llisesti ilmoittanut l\u00f6yt\u00e4neens\u00e4 oman ryhm\u00e4ns\u00e4 kanssa muutaman liekkiniskaviiri\u00e4isen, joita yh\u00e4 piti hallinnassa parkkipaikalta l\u00e4hteneen polun alkupaikassa. P\u00e4\u00e4simmekin katsomaan ja kuvailemaan n\u00e4it\u00e4 varjossa maata kaivaneita hienoja kanalintuja oikein mukavan l\u00e4hiet\u00e4isyydelt\u00e4.<\/p>\n Aamu oli jo pitk\u00e4ll\u00e4 ja mets\u00e4ss\u00e4 oli aika hiljaista mutta l\u00f6ydetyt linnut olivat aina toinen toistaan mielenkiintoisempia. Viirurintaorneerosta Raulkin hieman innostui ja kohta l\u00f6ytyi my\u00f6s useita punaorneeroja, kaitanokkakipuaja, costaricanvireopari, kaunis suruvy\u00f6kerttuli, viiruvihernappaaja (olivaceus), pilvimets\u00e4sieppari ja jo v\u00e4h\u00e4n pitemm\u00e4lle k\u00e4velty\u00e4mme kuului aika kaukaa costaricanvarpusp\u00f6ll\u00f6n viheltely\u00e4. Kuulimme my\u00f6s muutamia rusokyyhkyj\u00e4.<\/p>\n Jatkettuamme polkua pitkin n\u00e4imme ensin pari kauniin vaaleanruskeaa okrapeukaloista ja kuulimme pari keltavatsatilki\u00e4 sek\u00e4 kirjobekardin, joita kuului my\u00f6hemmin pari lis\u00e4\u00e4 ja naaras n\u00e4htiinkin. Sitten kova etsimisemme niin atrapoiden kuin l\u00e4mp\u00f6kameralla seuloen palkittiin, kun kaukaa edest\u00e4mme kuului panamanp\u00f6ll\u00f6sen viheltely. Raul meinasi, ett\u00e4 p\u00f6ll\u00f6 oli jostain siirtynyt pois vakioreviirilt\u00e4\u00e4n ja oli nyt niin kaukana, ettei t\u00e4m\u00e4 halunnut h\u00e4irit\u00e4 sit\u00e4 enemp\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4h\u00e4n tietysti meille sopi, sill\u00e4 lintujen hyvinvointi on aina etusijalla ja meille kyll\u00e4 kelpasi \u00e4\u00e4nihavaintokin.<\/p>\n Olimme polun alkup\u00e4\u00e4ss\u00e4 tavanneet aamuk\u00e4velyll\u00e4 olleen rouvan, joka oli kertonut Raulille n\u00e4hneens\u00e4 polun varressa mayaketsaalin. Kohta Raul sanoi meid\u00e4n olevan l\u00e4hell\u00e4 paikkaa, jossa ketsaali oli ollut. Ja eip\u00e4 aikaakaan, kun n\u00e4in edess\u00e4mme polun yl\u00e4puolella oksalla olleen aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n upean koirasketsaalin! Otimme tietysti saman tien pakolliset kuvat ja kohta Raul kehotti meit\u00e4 kokeilemaan l\u00e4hestymist\u00e4. L\u00e4hestyimme varovasti ja lintu ei ollut meist\u00e4 mill\u00e4ns\u00e4k\u00e4\u00e4n mutta lenn\u00e4hti ihan jostain muusta syyst\u00e4 v\u00e4h\u00e4n et\u00e4\u00e4mm\u00e4lle. Jatkoimme polkua sen per\u00e4ss\u00e4 ja kohta se taas n\u00e4kyi lent\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja nyt se laskeutui oikein mukavan avoimeen paikkaan. P\u00e4\u00e4simme oikein mukavalle hollille ja kamerat lauloivat \u00e4\u00e4net\u00f6nt\u00e4 lauluaan \u2013 nykykameroistahan ei kuulu mit\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4nt\u00e4\u2026<\/p>\n Kohta ketsaali otti ja lenn\u00e4hti polun vieress\u00e4 olleen kelon kylkeen, jossa n\u00e4kyi pes\u00e4kolon aloitus! Nyt vasta kuvaustilanne olikin kohdillaan! Ja koska kelo oli aivan polun vieress\u00e4 eik\u00e4 polun ulkopuolella kuitenkaan pystynyt kulkemaan, oli meid\u00e4n joka tapauksessa ohitettava ketsaali tavalla tai toisella, joten me yritimme tehd\u00e4 ohituksen mahdollisimman varovaisesti mutta tietysti koko ajan kameroiden l\u00e4pi lintua katsoen ja sit\u00e4 kuvaten. Lopulta lintu n\u00e4ytti taas lent\u00e4v\u00e4n jostain ihan muusta syyst\u00e4 kuin meid\u00e4n takia v\u00e4h\u00e4n syrjemm\u00e4lle ja pystyimme ohittamaan kelon ja jatkamaan matkaamme onnellisina! Raulkin meinasi, ett\u00e4 olimme todenn\u00e4k\u00f6isesti n\u00e4hneet sellaisen tilanteen, jonka kaikki paikalla k\u00e4yv\u00e4t haluaisivat n\u00e4hd\u00e4, mutta juuri kukaan ei ollut moista n\u00e4hnyt. Toivottavasti lintu saa aloittaa pesint\u00e4ns\u00e4 ilman kauheaa bongaush\u00e4rdelli\u00e4 polulla. Onneksi pes\u00e4paikka oli polun kaikkein kauimmassa nurkassa, joten suurimmasta osasta turisteja ei olisikaan t\u00e4nne asti k\u00e4velij\u00f6iksi.<\/p>\n Polun loppuosassa l\u00f6ysimme viel\u00e4 kultakardinaalin, hiiri- ja panamantangaran, muutama pisara- ja pari hassua keltaviiksiorneeroa (lawrencii), andienvireota, keltahoususirkun sek\u00e4 useammankin hopeakorvatapakulon, joista lopulta saimme yhden parin n\u00e4ytille. Raul meinasi, ett\u00e4 oli tainnut n\u00e4hd\u00e4 naarastapakulon vain kerran aiemmin. My\u00f6s pari k\u00e4kitrogonia kuultiin sek\u00e4 taas yksi pippurivireo. Lyhyell\u00e4 n\u00e4k\u00f6alapaikkastopilla n\u00e4imme taivaalla pari upeaa amerikansirohaukkaa. Mayaketsaalejakin kuultiin muutama lis\u00e4\u00e4 ja p\u00e4iv\u00e4n loppusaldo oli lopulta kolme n\u00e4hty\u00e4 ja kuusi kuultua.<\/p>\n Palattuamme parkkipaikalle ja ollessamme autolla laskeutumassa takaisin hotellille n\u00e4imme rinteen ruderaatissa parven pikkutiklej\u00e4. Hotellilla kiittelimme Raulia yhdest\u00e4 parhaista linturetkist\u00e4, mit\u00e4 olimme koskaan tehneet ja vaihdoimme yhteystietoja, josko tapaisimme joskus toistekin jossain.<\/p>\n Emidion kyydiss\u00e4 palailimme Miriamsille, jossa Jamppa ja Sanna yh\u00e4 vain kuvailivat lintuja ravintolan terassille. Heillekin p\u00e4iv\u00e4 oli ollut tuottoisa \u2013 kuvia oli tullut muistikorttikaupalla! Kun kysyin Jampalta, oliko paikalla mit\u00e4\u00e4n eliksi\u00e4 meille tarjolla, osoitti h\u00e4n sormellaan viereiseen puskaansa ja aivan siin\u00e4 Jampan vieress\u00e4 k\u00f6k\u00f6tti puskassa kaunis tulikurkkukolibri. Ruokinnalla n\u00e4kyi my\u00f6s punah\u00e4nt\u00e4orava, kaunis kultakulmamarjukkapari, lyijypuhkoja sek\u00e4 amerikank\u00e4pytikka.<\/p>\n Ruokailun ja pikkuhuilin j\u00e4lkeen otimme suunnan taas Savegre Hotellille ja kuvailimme iltap\u00e4iv\u00e4n koko porukalla ruokinnan linnustoa.<\/p>\n Savegrella ylitsemme lensi heti komea amerikanhiirihaukka ja ruokinnalla riitti taas kuhinaa ja kuvattavaa. Uusia retkilajeja ei kuitenkaan ruokinnalla k\u00e4ynyt, joten k\u00e4vin itse kuvaamassa l\u00e4hipuissa yh\u00e4 viihtyneit\u00e4 mutta inhottavan hyvin oksien takana piilotelleita isosilkkitilhi\u00e4 ja n\u00e4in ohessa valkoniskasirkun. <\/p>\n Ylitsemme lensi useita isoja parvia raita-aratteja sek\u00e4 pari keltasiipiarattia. K\u00e4vin itse viel\u00e4 k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 jokivartta parin kilometrin matkan edes takaisin mutta havainnot j\u00e4iv\u00e4t pitk\u00e4lti jo tuttuihin lajeihin \u2013 pari koskinapsijaa sent\u00e4\u00e4n n\u00e4kyi.<\/p>\n Tarpeeksi kuvailtuamme palasimme Miriamsille, jossa taas sy\u00f6tiin ja ilta meni samoissa askareissa kuin joka ilta eli itsell\u00e4 havisten kanssa ja muilla kuvien kanssa v\u00e4rk\u00e4tess\u00e4.<\/p>\n 24.2. her\u00e4simme ajoissa ja suuntasimme pihalle, jossa viheltelimme ketsaalia, josko aika runsaaksi paljastunut laji kuuluisi pihaankin, mutta vastausta ei kuulunut. Heti kun ravintolan puolella n\u00e4kyi liikett\u00e4 suuntasimme terassille kuvaamaan ja saimmekin viel\u00e4 mukavia kuvia tutuista ruokinnan vieraista, joista aiempaa paremmin p\u00e4\u00e4stiin kuvaamaan pilvimets\u00e4rastasta, keltahoususirkkua, kultakulmamarjukkaa sek\u00e4 smaragditukaania (caeruleogularis).<\/p>\n Aamupalan j\u00e4lkeen viheltelimme terassilla viel\u00e4 hetken mayaketsaalia ja kuinka ollakaan vastarinteest\u00e4 kuului vastaus. Lintu ei kuitenkaan tullut l\u00e4hemm\u00e4ksi mutta mik\u00e4 mukavinta koko porukkamme sai nyt linnusta havainnon. Sitten l\u00e4hdimme ajamaan kaikki tavarat mukanamme.<\/p>\n Casa Tangara Dowii<\/b><\/p>\n Noin 40 minuuttia ajon j\u00e4lkeen klo 8:00 kurvasimme Casa Tangara Dowiin pihaan. Kyseess\u00e4 oli yksityinen paikallisen ornin pihaansa rakentama ruokintapaikka, jolla k\u00e4vi muutamia erikoisuuksia.<\/p>\n Tapasimme is\u00e4nt\u00e4mme ja seurasimme t\u00e4t\u00e4 sis\u00e4\u00e4n h\u00e4nen olohuoneeseensa, jossa istuimme sohville isojen osittain avattavien ikkunoiden taakse. Sovimme kuitenkin yritt\u00e4v\u00e4mme hoitaa arat linnut ensin ikkunan takaa ja avaavamme ikkuinoita vasta, kun valoa olisi paremmin kuvaamista varten.<\/p>\n Valkoniskasirkku ja keltahoususirkku saapuivat jo h\u00e4m\u00e4riss\u00e4 ja kohta talon reunustaa k\u00e4pp\u00e4ili paikalle my\u00f6s purppuraviiri\u00e4iskyyhky. <\/p>\n Seuraavat uudet lajit olivat ruskoniskasirkku sek\u00e4 sammaltangara ja sitten saapuivat paikalle my\u00f6s paikalle panamantangarat (Tangara dowii), joiden mukaan paikka oli saanut nimens\u00e4. Ruokinnalla vieraili my\u00f6s muutama siev\u00e4n n\u00e4k\u00f6inen pieni tummariisirattu (Dusky Rice Rat) ja muutamia parvia amerikansepelkyyhkyj\u00e4 n\u00e4kyi lennossa.<\/p>\n K\u00e4vin itse pihalla hieman k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 ja n\u00e4in parit sis\u00e4lt\u00e4 vain vilaukselta n\u00e4hdyt purppurapilvikolibrit ja ruskolakkirastaat sek\u00e4 vuorielenian ja mistelinapsijan (parvus). Sis\u00e4lle palattuani oli valo jo parempi kuvausta ajatellen.<\/p>\n K\u00e4vimme Hannan kanssa k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 pihamaastossa olleen pienen luontopolunkin mutta ilman mainittavia havaintoja. Is\u00e4nt\u00e4 lupasi tulla huutelemaan mik\u00e4li viel\u00e4 odottamamme valkokurkkupyyt saapuvat ruokinnalle. Pyyt kyll\u00e4 k\u00e4yv\u00e4t joka p\u00e4iv\u00e4 ruokinnalla mutta mit\u00e4\u00e4n aikataulua niill\u00e4 ei ole. Pyit\u00e4 ei kuitenkaan t\u00e4ll\u00e4 kertaa meid\u00e4n aikataulumme puitteissa n\u00e4kynyt ja kymmenen aikaan meid\u00e4n piti l\u00e4hte\u00e4 pitk\u00e4lle ajomatkalle.<\/p>\n Olimme joku p\u00e4iv\u00e4 lounaalla k\u00e4ydess\u00e4mme n\u00e4hneetkin paikallisissa uutisissa kuvaa maanvy\u00f6rym\u00e4st\u00e4 ja nyt selvisi, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n maan yhden p\u00e4\u00e4teist\u00e4 tukkineen maavy\u00f6ryn raivaus oli yh\u00e4 kesken ja tietysti juuri suunnittelemallamme reitill\u00e4. Niinp\u00e4 meill\u00e4 oli tiedossa viel\u00e4 pitempi kierto, jotta p\u00e4\u00e4sisimme ajamaan kohti pohjoista. Mutta nyt ajaisimme samaa reitti\u00e4 edes takaisin, mik\u00e4 mahdollisti meille toisenkin pys\u00e4hdyksen er\u00e4\u00e4ll\u00e4 mielenkiintoisella kohteella, jolla olimme suunnitelleet pys\u00e4htyv\u00e4mme paluumatkalla.<\/p>\n Chinchona<\/b><\/p>\n Ajo oli pitk\u00e4 mutta lopulta aloimme nousta vuoristoon ja viimein parkkeerasimme Chinchonan maisemaravintolan pihaan ja k\u00e4velimme ruuhkaisaan ravintolaan, jossa oli useampikin iso lintuturistiporukka ruokinnan lintuja katsomassa ja kuvaamassa.<\/p>\n Valitsimme itsellemme p\u00f6yd\u00e4n v\u00e4h\u00e4n kauempaa ja tilasimme ruoan mutta samalla kuitenkin jo kuvailimme ruokinnan linnustoa. Ja kun porukka v\u00e4h\u00e4n v\u00e4heni, p\u00e4\u00e4simme keskittym\u00e4\u00e4n kuvailuun paremminkin.<\/p>\n Ja kuvattavaahan riitti, sill\u00e4 hedelm\u00e4ruokinnalla k\u00e4vi tangaroita ja kaikkea muuta v\u00e4rik\u00e4st\u00e4 ja useilla kolibriruokinnoilla p\u00f6rr\u00e4si toinen toistaan kesympin\u00e4 erilaisia kolibreja aivan ihmisten p\u00e4it\u00e4 hipoen.<\/p>\n Upeita punahuivitangaroita sek\u00e4 jo tuttuja punaper\u00e4-, hopeakurkku-, piispa- ja palmutangaroita, id\u00e4nlehtoturpiaaleja, kardinaalisepp\u00e4pari, viherkardinaaleja, kastanjakultapyrst\u00f6j\u00e4, smaragditukaani (caeruleogularis), pari mustasakua sek\u00e4 lopulta tiedossamme ollut paikallinen harvinaisuus viikunatangarakin saapui hedelm\u00e4ruokinnalle.<\/p>\n Lukuisten vihers\u00e4ihky-, violettisapeli- ja ruostepyrst\u00f6kolibrien lis\u00e4ksi n\u00e4imme endeemej\u00e4 kuparitaskukolibreja sek\u00e4 valkopilvi-, suru- ja vihererakkokolibrin.<\/p>\n Mutta lopulta oli taas jatkettava matkaa. Vauhdista n\u00e4imme jokusen karhep\u00e4\u00e4skyn, joista pari tunnistettiin etel\u00e4nkarhep\u00e4\u00e4skyiksi sek\u00e4 pari amerikansirohaukkaa.<\/p>\n La Selvan alueella – Selva Verde<\/b><\/p>\n Perille Selva Verde Lodgella k\u00e4vimme hakemassa respasta avaimemme ja majapaikkamme olivat tien toisella puolella m\u00f6keiss\u00e4, jonne oli tien p\u00e4\u00e4st\u00e4 melkoinen kiipe\u00e4minen portaita pitkin. M\u00f6kit kuitenkin olivat aivan keskell\u00e4 upeaa mets\u00e4\u00e4 ja niiden takana alkoi kunnon sademets\u00e4, joten olimme taas l\u00e4hell\u00e4 luontoa. M\u00f6keille johtavan tien varressa oli lampia, lintuja houkuttelevia istutuksia ja kokonaan katettu ja \u00f6isin valaistu luontopolku hotellille. Retkeily onnistuu silloin sateellakin.<\/p>\n Heti ensimm\u00e4iset havaitsemamme linnut olivat aroja, jotka \u00e4\u00e4nteliv\u00e4t puiden latvustojen k\u00e4tk\u00f6iss\u00e4. \u00c4\u00e4net eiv\u00e4t kuulostaneet aivan niin ruman r\u00e4\u00e4kyvilt\u00e4, joten ep\u00e4ilimme jo kyseess\u00e4 olevan panamanaroja ja pian n\u00e4immekin useamman panamanaraparven lent\u00e4v\u00e4n ylitsemme.<\/p>\n Illalla k\u00e4pp\u00e4ilimme Hannan kanssa viel\u00e4 l\u00e4himaastossa ja pihan l\u00e4t\u00e4k\u00f6ll\u00e4 p\u00e4ivysti viherkalastaja ja taivaalla lenteli parvina jauho- ja punaotsa-amatsoneja (autumnalis), jokunen meksikonaratti sek\u00e4 pari harmaaper\u00e4kiit\u00e4j\u00e4\u00e4. <\/p>\n Illallinen nautittiin hotellin ruokalassa, jossa ryhmien tilaamat ruoat tarjoiltiin. Erikseen maksamalla olisi voinut ruokailla my\u00f6s hienommassa alakertaravintolassa. Hotellialue oli rehev\u00e4\u00e4 mets\u00e4\u00e4 ja aivan k\u00e4velytien varrella olleessa vesialtaassa p\u00e4ivysti silm\u00e4lasikaimaani. Erilaisia sammakoita kuului paljon mutta emme oikein l\u00f6yt\u00e4neet kuin isoja agakonnia. Tien yli viiletti iso n\u00e4\u00e4t\u00e4el\u00e4in taira ja ainoa l\u00e4mp\u00f6kameralla l\u00f6ytynyt lintu, jota p\u00e4\u00e4stiin kunnolla katsomaan oli yll\u00e4tt\u00e4en amazonianmomotti.<\/p>\n 25.2. her\u00e4simme aikaisin ja suuntasimme pihamaastoon k\u00e4pp\u00e4ilem\u00e4\u00e4n. Oli kiva kuulla pitk\u00e4st\u00e4 aikaa kunnon aamuhuudot, kun tummam\u00f6lyapinat availivat \u00e4\u00e4nij\u00e4nteit\u00e4\u00e4n. Punanokkasirkkusperhe ja pikkuvihernapsijat sek\u00e4 amazonian- ja leve\u00e4nokkamomotit olivat \u00e4\u00e4ness\u00e4 ja valkomets\u00e4peukaloinen lauloi. Vihelt\u00e4j\u00e4hiirihaukka p\u00e4ivysti valaisintolpan nupissa ja tunnistimme \u00e4\u00e4ness\u00e4 olleet kaappariattilan, kaakaokipuajan sek\u00e4 kastanjaselk\u00e4muuran. Samoja papukaijoja sek\u00e4 panaman- ja puna-aroja lensi ylitsemme ja kukkivilla pensailla k\u00e4vi kukkia imeksim\u00e4ss\u00e4 kauluri- sek\u00e4 pohjanerakkokolibri (longirostris).<\/p>\n Picos y Plumas<\/b><\/p>\n Haettuamme mukaan tilaamamme aamiaisen respasta, l\u00e4hdimme ajamaan ja noin 40 minuuttia my\u00f6hemmin kurvasimme klo 8:00 Picos y Plumasin pihaan. Tapasimme talon is\u00e4nn\u00e4n Jairo Lacayon, joka johdatti meid\u00e4t terassilleen, jossa oli taas aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n upeat ruokinnat.<\/p>\n Pian oli ruokinnalla kuhinaa, kun niin turkoosi-, iso- kuin s\u00e4ihkymesitangarat, viher- ja keltakruunumarjukat, punahuivitangarat sek\u00e4 muutamat jo muilta ruokinnoilta tutut lajit tungeksivat hedelm\u00e4tarjonnalle. My\u00f6s isompia lintuja saapui banaaneja popsimaan; valkokulmatikkoja, kastanjakultapyrst\u00f6j\u00e4 mukanaan yksi seepiakultapyrst\u00f6kin, punaper\u00e4kasikki (microrhynchos), naamiov\u00e4ijy, maiskuttajakardinaali sek\u00e4 upeat t\u00e4pl\u00e4arakarit ja mustanokka- ja rikkitukaanit!<\/p>\n Eik\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 viel\u00e4 ollut kaikki, sill\u00e4 kolibrejakin riitti! Mesikolibri oli valtalaji mutta my\u00f6s suomu-, pensashohto-, sinirinta- kuin tietysti ruostepyrst\u00f6kolibrejakin k\u00e4vi ruokinnoilla. Ja ohitsemme jo pariin kertaan salaman nopeasti vilahtanut hyvin pieni kolibri paljastui kaulurierakkokolibriksi, joka oli oppinut k\u00e4ym\u00e4\u00e4n ovesta sis\u00e4ll\u00e4 keitti\u00f6ss\u00e4 olevalla omalla ruokinnallaan v\u00e4ltt\u00e4en n\u00e4in yhteenotot isompien sukulaistensa kanssa. Jairo kantoi ruokinnan meille terassille n\u00e4ytille siten, ett\u00e4 kolibri lensi \u201dkukan\u201d mukana siit\u00e4 samalla sokerivett\u00e4 imeksien.<\/p>\n Eik\u00e4 t\u00e4ss\u00e4k\u00e4\u00e4n viel\u00e4 ollut kaikki vaan Jairolla oli tarjolla viel\u00e4 parit bongauksetkin, joiden kohdetta emme tienneet emmek\u00e4 alkaneet kyselem\u00e4\u00e4nk\u00e4\u00e4n. Niinp\u00e4 kun ruokinnalla kaikki tuntui olevan n\u00e4htyn\u00e4 ja kuvattuna, hypp\u00e4simme Hannan ja Jairon kanssa Emidion kyytiin ja kuitattuamme vauhdista reissun ensimm\u00e4isen hallavalaiskiaisen jatkoimme l\u00e4heisen meid\u00e4t mets\u00e4n reunaan, josta l\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n liejuista polkua mets\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Selv\u00e4stik\u00e4\u00e4n ensimm\u00e4isess\u00e4 paikassa, jota tarkisteltiin ei oltu kotona ja muutenkin mets\u00e4ss\u00e4 oli varsin hiljaista, sent\u00e4\u00e4n savumuura ja kuusisieppari n\u00e4htiin. Lopulta saavuimme kohtaan, josta n\u00e4kyi iso puu ja sen latvassa omituinen vaalea m\u00f6ykky \u2013 isop\u00f6kkel\u00f6kehr\u00e4\u00e4j\u00e4! Ja vain pieni k\u00e4vely lis\u00e4\u00e4 ja oksistosta tuijotti meit\u00e4 upea t\u00f6yht\u00f6p\u00f6ll\u00f6pari!<\/p>\n Olimme jo hieman aikataulusta j\u00e4ljess\u00e4 mutta kun meille viel\u00e4kin oli ohjelmaa tarjolla jaksoimme tietysti kahlata viel\u00e4 kultap\u00f6ll\u00f6pariakin katsomaan, vaikka lajin olimme jo alkureissusta n\u00e4hneet. P\u00f6ll\u00f6t on kuitenkin aina vaan niin kivoja! Paluumatkalla autolle n\u00e4imme viel\u00e4 pienen porukan muurahaistangaroita ja vihernappaajan sek\u00e4 hauskoja katoksi leikatun banaaninlehden alla p\u00e4iv\u00e4\u00e4 roikkuen viett\u00e4neit\u00e4 leikkoja eli lehtikuonolepakoita, niin valkoisia valkohankkoja (White Tent Bat) kuin ruskeita \u201dpitk\u00e4kuonolepakoita\u201d (Long-nosed Bat). Puiden juurakoilla kiipeili muutamia kirkkaan oransseja ja sinijalkaisia mansikkanuolimyrkkysammakoita.<\/p>\n Vauhdikkaan k\u00e4velyn ansiosta olimme kuitenkin ihan sopivasti ajoissa ja Jamppa ja Sanna olivat taas t\u00e4ytt\u00e4neet muistikorttejaan sill\u00e4 aikaa, kun olimme olleet mets\u00e4k\u00e4velyll\u00e4. Oli aika kiitell\u00e4 Jairo ja t\u00e4ytyy kyll\u00e4 antaa isot suositukset t\u00e4lle paikalle! Vaikka Jairo ei itse ole lintuharrastaja eik\u00e4 edes kuvaaja, oli h\u00e4nell\u00e4 kaikki j\u00e4rjestelyt aivan viimeisen p\u00e4\u00e4lle! Paikkaa ei l\u00f6ydy lainkaan eBirdist\u00e4 ja muutenkin paikasta l\u00f6ytyy tietoa hyvin v\u00e4h\u00e4n, mutta is\u00e4nt\u00e4 kyll\u00e4 toivoi kovasti lis\u00e4\u00e4 k\u00e4vij\u00f6it\u00e4. Jairolla on facebook sivut, joiden kautta kuvausvuoron voi varata.<\/p>\n Nectar & Pollen<\/b><\/p>\n Ehdimme hyvin k\u00e4yd\u00e4 sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 ja jatkoimme sitten pikkumatkan yhteen itse varaamaamme paikkaan Nectar & Pollenille. Valitettavasti keli oli muuttunut pilviseksi ja alkoi my\u00f6s sataa.<\/p>\n Normaalisti oppaana toimiva is\u00e4nt\u00e4 oli estynyt mutta h\u00e4nen poikansa toimi nyt is\u00e4nt\u00e4n\u00e4 ja h\u00e4n ohjasi meid\u00e4t mets\u00e4isen rinteen yl\u00e4puolella olevan aukean keskell\u00e4 olevalle ruokintapaikalle, jossa oli meille jo penkit valmiina.<\/p>\n Ruokinnalle tuotiin tuoreita hedelmi\u00e4 ja kohta alkoi tuttuja lintuja saapua niit\u00e4 pupeltamaan. Ymp\u00e4rill\u00e4mme oli my\u00f6s hyvi\u00e4 kolibripensaita mutta s\u00e4\u00e4n takia kolibrit eiv\u00e4t oikein olleet liikenteess\u00e4. Paikalla havaittiin s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti legendaarista Snowcapia eli lumilakkikolibria mutta eBirdin mukaan linnusta oli jostain syyst\u00e4 kaikkein v\u00e4hiten havaintoja juuri t\u00e4h\u00e4n aikaan vuodesta, mutta havaintoja kuitenkin oli jokunen aika vastakin.<\/p>\n Hedelmi\u00e4 saapui popsimaan tutut oropendolat, tarharastaat, t\u00e4pl\u00e4arakarit sek\u00e4 lauluturpiaali. Puskissa vilahdellut kolibri kuitenkin kiinnitti huomiomme ja lopulta se saatiin kuvattua ensin lennossa ja sitten oikein hyvin puskassakin ja paljastui kuorokolibriksi.<\/p>\n Sitten alkoi taas sataa oikein kunnolla mutta saimmepahan esim. arakareista hieman erilaisia kuvia niiden v\u00e4rj\u00f6telless\u00e4 oksilla sateen loppumista odottamassa.<\/p>\n Sateen vaimennuttua ja lopulta loputtua kuvasimme puutarhassa juoksukyyhkyn, nokin\u00e4psyn ja rusokylkikerttulin ja itse n\u00e4in lyhyesti puun latvustossa vilahdelleen kultasiipikerttulin. Ja jonkin aikaa odoteltuamme saapui ruokinnalle my\u00f6s amazonianmomotti.<\/p>\n Opaspoikamme halusi kovasti saada meit\u00e4 kulkemaan kanssaan rinnemets\u00e4ss\u00e4 olleelle lyhyelle luontopolulle vaikka keli olikin yh\u00e4 surkea. Lopulta vain min\u00e4 uskaltauduin h\u00e4nen mukaansa vaikka olin melko varma, ettei polulla olisi kauheasta t\u00e4ss\u00e4 keliss\u00e4 tarjottavaa. Lis\u00e4ksi pelk\u00e4sin lumilakkikolibrin k\u00e4yv\u00e4n kukkivissa puskissa tietysti juuri silloin. No eip\u00e4 polulla havaittu oikeastaan yht\u00e4\u00e4n lintua, raitapeukaloinen kuultiin mutta se kuului kyll\u00e4 ruokintapaikallekin ja nuijasin ruokinnalla k\u00e4yneen keltaper\u00e4turpiaalin.<\/p>\n Oppaamme lis\u00e4si muutamaan kertaan uusia hedelmi\u00e4 ruokinnalle mutta aikalailla samat sy\u00f6j\u00e4t k\u00e4viv\u00e4t paikalla. Takamets\u00e4ss\u00e4 n\u00e4imme lyhyesti korpirastaan ja sitten monta kertaa jo vilaukselta n\u00e4hty pronssipyrst\u00f6kolibri antautui lopulta kuvattavaksi.<\/p>\n Lopulta meid\u00e4n oli annettava periksi ja l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 palailemaan kohti Selva Verde\u00e4. Ajomatkalla n\u00e4imme tien varressa seisseet jalo-, amerikanharmaa- ja isotiikerihaikaran (kyseess\u00e4 ei ole karalaji isotiikerihai-kara vaan haikara) sek\u00e4 tien p\u00e4\u00e4ll\u00e4 lent\u00e4neen muuttohaukan.<\/p>\n Selva Verdell\u00e4 ilta h\u00e4m\u00e4rsi jo mutta n\u00e4imme viel\u00e4 muutaman panamanaran ja kohta alkoi isotinami huudella mets\u00e4ss\u00e4. K\u00e4vimme taas katsomassa y\u00f6el\u00e4imi\u00e4 l\u00e4mp\u00f6kameran ja lampun kanssa ja n\u00e4imme viel\u00e4 sepelkehr\u00e4\u00e4j\u00e4n saalistelevan aukean yll\u00e4. Nyt sateiden j\u00e4ljilt\u00e4 l\u00f6ysimme enemm\u00e4nkin sammakoita, joista hauskimpia olivat punasilm\u00e4lehtisammakot. Ainoa l\u00e4mp\u00f6kameran avulla tarpeeksi hyvin n\u00e4kyville saatu lintu paljastui t\u00e4pl\u00e4rastaaksi, mutta illan hauskin havainto oli kuitenkin er\u00e4\u00e4ss\u00e4 puun latvustossa oleillut kierteish\u00e4nt\u00e4karhu- eli kinkajukaksikko.<\/p>\n La Selvan biologisen aseman metsiss\u00e4<\/b><\/p>\n 26.2. oli edess\u00e4 p\u00e4iv\u00e4, jonka olimme jo etuk\u00e4teen arvelleet hankalimmaksi koko porukallemme. Onneksi majapaikkamme ymp\u00e4rist\u00f6kin oli todella lintuisaa, joten kun klo 5:30 hypp\u00e4simme Hannan kanssa Emidion kyytiin j\u00e4iv\u00e4t Jamppa ja Sanna retkeilem\u00e4\u00e4n lodgen ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n, jossa oli hyv\u00e4t mahdollisuudet lintujen \u00e4\u00e4nitt\u00e4miseenkin, kun liikenteen melu j\u00e4i suojaavien kukkuloiden taakse.<\/p>\n Klo 5:45 olimme perill\u00e4 La Selvan biologisella asemalla, jossa emme olleet ihan varmoja, oliko meille opas varattuna, kun sit\u00e4 ei ollut miss\u00e4\u00e4n meille kerrottu. Oma arveluni osui oikeaan ja meille oli kuin olikin sovittuna sek\u00e4 opastetut varhainen aamuretki ett\u00e4 lyhyt toinenkin retki aamuk\u00e4velyn j\u00e4lkeen.<\/p>\n L\u00f6ysimme oppaamme ja kohta l\u00e4hdimme t\u00e4m\u00e4n kanssa kulkemaan betonilla p\u00e4\u00e4llystettyj\u00e4 polkuja pitkin sademets\u00e4\u00e4n. Oppaamme ei kyll\u00e4 ollut mik\u00e4\u00e4n papupata ja lintujen nimi\u00e4kin h\u00e4n heitteli alkuun v\u00e4h\u00e4n sinne p\u00e4in mutta kun annoimme h\u00e4nen ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 olimme aikalailla tosissamme lintujen m\u00e4\u00e4ritysten kanssa, alkoi h\u00e4n onneksi skarpata. Costa Ricassa k\u00e4y aivan tolkuttomasti lintuturisteja ja jo meid\u00e4n kokemuksemme mukaan oli etenkin opastettavien taso oli todella kirjava \u2013 p\u00e4\u00e4asiassa ei niin kirkkaita v\u00e4rej\u00e4\u2026<\/p>\n Jo puiston pihanurmikoilta l\u00f6ytyiv\u00e4t ensimm\u00e4iset valtavat aarnihokot mutta viel\u00e4 oli turhan pime\u00e4\u00e4 paremmille kuville. Kuulimme my\u00f6s todella hauskan kuuloisia viheriibiksi\u00e4 sek\u00e4 pari kaappariattilaa, joista toisen n\u00e4immekin. Joen ylitt\u00e4v\u00e4\u00e4 riippusiltaa k\u00e4velless\u00e4mme lenn\u00e4hti l\u00e4hipuuhun leve\u00e4nokkamomotti ja sillan ylitetty\u00e4mme p\u00e4ivysti tien p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oksalla vihelt\u00e4j\u00e4hiirihaukka. Kohta pointsasimme uskomattoman kauniit munkkitanssijat (candei) mutta viel\u00e4kin oli v\u00e4h\u00e4n h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4 n\u00e4iden vilkkaasti liikkuvien lintujen kuvaamiseen.<\/p>\n Mets\u00e4ss\u00e4 vasta h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4 olikin, mutta etenkin \u00e4\u00e4nihavaintoja alkoi sent\u00e4\u00e4n kerty\u00e4. Ihan kaikkia \u00e4\u00e4ni\u00e4 oppaamme ei joko noteerannut, tuntenut, muuten vain kertonut, tai sitten ei osannut lajien englanninkielisi\u00e4 nimi\u00e4 mutta valtaosalle lopulta m\u00e4\u00e4ritys saatiin. Pikkuviidakkohaukka ja purppurakyyhky huutelivat ja kuulimme my\u00f6s sek\u00e4 isotinameja ett\u00e4 yksitt\u00e4isen pikkutinamin, vihelt\u00e4j\u00e4- (tenellus) ja v\u00e4liamerikanpikkutrogonin, leve\u00e4nokka- ja amazonianmomotin ja monia muita jo tutuksi tulleita lajeja.<\/p>\n Hannan tilauksesta k\u00e4vimme aika pitk\u00e4n matkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 bongaamassa pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 samalla lehdell\u00e4 viihtyneen uskomattoman kauniin ripsipalmukyyn. N\u00e4imme my\u00f6s useita todella hauskan n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 mutta myrkyllisi\u00e4 mansikkanuolimyrkkysammakoita ja vihernuolimyrkkysammakoita, joten Hanna oli tyytyv\u00e4inen vaikka linnut olivatkin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n tiukassa.<\/p>\n Kuvaustilanteet olivat todella v\u00e4hiss\u00e4. Amerikanp\u00f6ll\u00f6spari (guatemalae) piilotteli niin tihe\u00e4ss\u00e4 oksistossa, ettei niist\u00e4 n\u00e4kynyt kuin hahmot. Ruutukurkkumuuranen, ruskopystynokka (genibarbis) ja vihernappaaja n\u00e4kyiv\u00e4t vain vilaukselta, mutta virtakerttulista saatiin sent\u00e4\u00e4n jonkinlaiset ja pikkukipuajasta sek\u00e4 pihapiiriin jo palattuamme mustanaamakardinaalista v\u00e4h\u00e4n paremmatkin kuvat.<\/p>\n Huilasimme ihan hetken aseman pihassa mukaan saamamme aamupalan nopeasti haukaten ja sitten l\u00f6ysimme uuden oppaamme, joka oli onneksi paljon puheliaampi kaveri.<\/p>\n L\u00e4hdimme kulkemaan osittain samoja polkuja pitkin mutta t\u00e4ll\u00e4 oppaalla oli v\u00e4h\u00e4n paremmin linnut hanskassa. L\u00f6ysimmekin pian kesylaiskurin, ruostepyrst\u00f6jakamarin, oravak\u00e4en, pienen vilkkaasti edenneen valkosilm\u00e4tangaraparven sek\u00e4 muutaman t\u00e4pl\u00e4rastaan. Sitten er\u00e4\u00e4n korkean kuivan puun latvasta l\u00e4hti, juuri kun sinne katsoimme, lent\u00e4m\u00e4\u00e4n valkoinen lintu, joka tipauttautui katveeseen eik\u00e4 en\u00e4\u00e4 palannut vakiolatvaansa vaikka sit\u00e4 aika kauan odottelimme, niinp\u00e4 lumikotinga j\u00e4i aika heikosti n\u00e4hdyksi \u2013 mutta n\u00e4kyi kuitenkin.<\/p>\n L\u00f6ysimme viel\u00e4 muutaman mustarintapeukaloisen ja kuusisiepparin sek\u00e4 meksikont\u00f6yht\u00f6tikan ja muurahaistangaroita. Sitten oppaamme n\u00e4ytti meille hassun puun kolosta kurkkineen k\u00e4\u00e4rmeen, joka oli ollut tismalleen samassa paikassa jo usemman kuukauden.<\/p>\n Samat munkkitanssijat (candei) olivat nyt paremmassa valossa ja vihelt\u00e4j\u00e4hiirihaukka poseerasi oikein antaumuksella mutta amerikanp\u00f6ll\u00f6set (guatemalae) olivat yh\u00e4 vain ihan yht\u00e4 huonosti n\u00e4kyviss\u00e4. P\u00e4\u00e4simme hetken seuraamaan tummam\u00f6lyapinoiden perhe-el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja sitten l\u00f6ysimme armeijamuurahaisvirran, jonka per\u00e4ss\u00e4 ei kuitenkaan ollut k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 lainkaan lintuja. Muurahaiset olivat muuttomatkalla jo tuhoamastaan puusta, jolloin ne eiv\u00e4t jostain syyst\u00e4 niink\u00e4\u00e4n houkutelleet lintuja ymp\u00e4rilleen.<\/p>\n L\u00e4hist\u00f6lt\u00e4 l\u00f6ysimme kuitenkin kuvattavaksikin asti panamansuomu- ja ruskokipajan, pari panamanpuumuuraa sek\u00e4 punanokkasirkkusen ja lis\u00e4ksi kuulimme ja n\u00e4imme lyhyesti pari isonokkamuuraa sek\u00e4 isopeukaloiskertun (melanurus).<\/p>\n Pihaan palattuamme aarnihokot olivat paremmassa valossa mutta useita ryhmi\u00e4 turisteja liikkui pihalla, joten kuvaamisen sai unohtaa. Taivaalla muutti runsaasti kalkkunakondoreita ja n\u00e4imme my\u00f6s ylitsemme lent\u00e4neen pikkujalohaukan sek\u00e4 harmaaper\u00e4kiit\u00e4ji\u00e4. Isonokkav\u00e4ijyj\u00e4 n\u00e4kyi ja kuului muutamia.<\/p>\n Asemalta l\u00f6ysimme paikalle saapuneet Jampan ja Sannan ja tarkoituksenamme oli retkeill\u00e4 viel\u00e4 hieman aseman ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4. P\u00e4iv\u00e4 oli l\u00e4mmennyt todella kuumaksi ja alueella liikkuminen ilman opasta oli tiukasti rajoitettua, joten lopulta k\u00e4vimme vain jokirannan sillalla k\u00e4\u00e4ntym\u00e4ss\u00e4. Jotain tuttuja lajeja toki n\u00e4imme, mukavimpina ehk\u00e4 pari viheriibist\u00e4 mutta aika pian l\u00e4hdimme palailemaan kohti Selva Verde\u00e4, jonka l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 suuntasimme kuljettajamme suosittelemalle ravintolalle, jonka pihaan saavuttuamme lensi ylitsemme nelj\u00e4 asteekkiarattia.<\/p>\n Viel\u00e4 Selva Verdell\u00e4<\/b><\/p>\n K\u00e4mpill\u00e4 huilimme tovin mutta kolmelta suuntasimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n pihapiirist\u00e4 l\u00e4htenytt\u00e4 mets\u00e4polkua. Polku oli mukamas vain kolme kilometri\u00e4 pitk\u00e4 mutta se meni kyll\u00e4 todella jyrk\u00e4sti yl\u00f6s-alas rinnemets\u00e4ss\u00e4. Panamanaroja mekasti puiden latvoissa mutta jonkin aikaa saimme kulkea ennen kuin l\u00f6ysimme ainoatakaan lintua n\u00e4kyville. Mutta heti ensimm\u00e4inen oli partanunna, joka oli pyydyst\u00e4nyt jonkun tosi ison \u00f6t\u00f6k\u00e4n ja hakkasi sit\u00e4 oksaa varten sy\u00f6miskuntoon.<\/p>\n Matkaa jatkettuamme kuulimme kauniin lauluns\u00e4keen, joka kaunistui entisest\u00e4\u00e4n kun sit\u00e4 \u00e4\u00e4nittelin ja soitin playbackin\u00e4 takaisin. Ja kohta lenn\u00e4hti hohtokardinaali (cyanoides) viereemme mutta ik\u00e4v\u00e4sti se pysytteli varjoissa ja oksien takana.<\/p>\n Ohittaessamme polkua pitkin m\u00f6kkej\u00e4mme, lauloi korkealla puun latvustossa isot\u00f6yht\u00f6napsu ja v\u00e4h\u00e4n lis\u00e4\u00e4 k\u00e4velty\u00e4mme kuului taas parinkin linnun laulua, joista toisen tunnistimme valkokurkkukardinaaliksi mutta otin toki molemmista linnuista \u00e4\u00e4nityksi\u00e4. \u00c4\u00e4nityksist\u00e4 toisenkin linnun pystyi tunnistamaan ja se oli lavertajarastas (assimilis). Tunnistuksissa saatiin apua my\u00f6hemmin. Lavertajarastaalle meill\u00e4 olisi ollut pari tuoretta havaintopaikkaa l\u00e4hist\u00f6lt\u00e4 tiedossa, mutta nyt ei tarvinnut sortua bongaamaan. L\u00e4heisen hotellin pihamaastossa oli my\u00f6s y\u00f6pynyt agamihaikara, mutta sit\u00e4 oli kuvattu vain taskulampun valossa, joten toiveissa oli n\u00e4hd\u00e4 laji joskus v\u00e4h\u00e4n paremmin.<\/p>\n Ilta oli jo h\u00e4m\u00e4rtym\u00e4ss\u00e4, kun palasimme pihamaastoon, jossa viel\u00e4 katseltiin papukaijojen iltalentoa, kuunneltiin viimeisi\u00e4 vaimeita valkomets\u00e4peukaloisen lauluns\u00e4keit\u00e4 ja kohta \u00e4\u00e4ness\u00e4 oli en\u00e4\u00e4 isotinami.<\/p>\n 27.2. vietimme varhaisen aamun taas Selva Verden m\u00f6kkien pihamaastossa ja l\u00f6ysimmekin viel\u00e4 lyijytrogonin ja kerttulitangaran uusiksi lajeiksi sek\u00e4 pari vihelt\u00e4j\u00e4trogonia (tenellus), isot\u00f6yht\u00f6napsun ym.<\/p>\n Siirryimme hyviss\u00e4 ajoin koko porukalla tien toiselle puolelle hotellialueen pihamaastoon, jossa lintuja k\u00e4vi ruokinnalla ja jossa pystyi my\u00f6s k\u00e4velem\u00e4\u00e4n jokivarressa olleita polkuja jonkin verran. Joen toisella puolella olisi ollut laaja sademets\u00e4suojelualue, mutta sinne p\u00e4\u00e4si retkeilem\u00e4\u00e4n vain oppaan kanssa.<\/p>\n Ravintolan takaisen sillan pielest\u00e4 l\u00f6ytyi jokivarresta nuori kirjotiikerihaikara sek\u00e4 puskassa piilottelemassa ollut mustakondorin poikanen, jolle emo k\u00e4vi v\u00e4lill\u00e4 tuomassa ruokaa. My\u00f6s amerikank\u00e4\u00e4rmekaula lensi ylitsemme.<\/p>\n Aivan ravintolan pihastakin l\u00f6ytyi mukavasti el\u00e4m\u00e4\u00e4, kun samassa puussa rakensi pes\u00e4\u00e4 tarhav\u00e4ijypari ja k\u00e4vi k\u00e4\u00e4ntym\u00e4ss\u00e4 my\u00f6s kaneli- ja pikibekardi.<\/p>\n K\u00e4velimme v\u00e4h\u00e4n jokivartta edes takaisin n\u00e4hden vain pari mustafiivi\u00e4 sek\u00e4 ylitsemme lent\u00e4neen hammashaukan. Niinp\u00e4 palasimme pihamaastoa koluamaan, josta l\u00f6ytyi viel\u00e4 muurahaistangaraperhe, raitapeukaloinen, mustasirkkuspari sek\u00e4 viirup\u00e4\u00e4kipuaja ja epolettiarattiparvi touhusi korkeampien puiden latvoissa. Taivaalla alkoi n\u00e4kyi taas kalkkunakondorimuuttoa, jonka seassa muutti my\u00f6s muutama kuningaskondori.<\/p>\n Aamupalan j\u00e4lkeen hypp\u00e4simme autoon ja l\u00e4hdimme hakemaan tavaroitamme m\u00f6keilt\u00e4. T\u00e4ll\u00f6in Emidio huomasi trogonin istumassa tien yl\u00e4puolella oksalla ja p\u00e4\u00e4simme kuvaamaan lyijytrogoniparia oikein hienosti. Lyhyen lounastauon j\u00e4lkeen edess\u00e4 olikin taas v\u00e4h\u00e4n pitempi ajomatka.<\/p>\n Laguna Lagarto<\/b><\/p>\n Olimme varautuneet siihen, ett\u00e4 loppumatkasta tie voisi olla surkeassa kunnossa ja matkaan voisi menn\u00e4 aikaa. Niinp\u00e4 emme tehneet lainkaan stoppeja matkan varrella. Vauhdista n\u00e4imme taas jonkin verran karhep\u00e4\u00e4skyj\u00e4 ja nyt saimme tunnistettua niin etel\u00e4n- kuin pohjankarhep\u00e4\u00e4skyj\u00e4 ja n\u00e4imme my\u00f6s pari kultakurkkusirkkusta. Lopulta tie oli loppumatkastakin ihan kohtuullisen hyv\u00e4kuntoinen ja niin kurvasimme Laguna Lagarton pihaan paljon aikaisemmin kuin olimme luulleet.<\/p>\n Saimme huoneemme ja meill\u00e4 oli taas terassilta aivan uskomattoman hieno maisema. Sitten saimme jonkin aikaa odotella vuoroamme p\u00e4\u00e4st\u00e4 juttusille paikan managerin kanssa, jotta saisimme sovittua seuraavien kahden p\u00e4iv\u00e4n ohjelmaa.<\/p>\n Iltap\u00e4iv\u00e4 oli todella kuuma ja lintumaailma vaikutti hiljaiselta, joten k\u00e4pp\u00e4ilimme hieman pihamaastoon tutustuen ja n\u00e4imme pihanurmikolla rantakerttulin, puskissa vihermarjukoita, puissa meksikonaratteja ja pari valkokulmav\u00e4ijy\u00e4, laguunien rannoilla isoviherkalastajan, pari kilpikonnaa sek\u00e4 pari isoa silm\u00e4lasikaimaania. V\u00e4h\u00e4n pitemm\u00e4lle l\u00e4t\u00e4k\u00f6it\u00e4 seurattuamme kuulimme vastarannalta hassua klopsetta ja hoksasin tarkistaa, millainen \u00e4\u00e4ni olikaan paikallisella m\u00f6lymangrovekanalla (albiventris) ja sellainenhan siell\u00e4 rannassa m\u00f6ykk\u00e4si. Soitin \u00e4\u00e4nt\u00e4 v\u00e4h\u00e4n kovempaa ja seh\u00e4n alkoi huutaa ihan kunnon soidinkiljuntaa. Ja lopulta kana tuli esiinkin ja juoksi hetken v\u00e4h\u00e4n avoimemmin rantaviivassa ennen kuin katosi taas puskiin.<\/p>\n Ilta sujui sitten p\u00e4\u00e4asiassa ravintolan terassin edustan ruokinnan lintuja kuvaillessa. M\u00f6lymangrovekanan huuto kuului v\u00e4h\u00e4n aikaa terassillekin. Jostain syyst\u00e4 ruokinnalle tuotiin hedelm\u00e4t vasta aivan auringon laskun aikaan, joten kuvausvaloa riitti vain hetkeksi mutta ruokinnalla oli sen verran hyv\u00e4 hulina, ett\u00e4 kuvia kyll\u00e4 taas tuli! Rikkitukaaneista, isosakuista, punakorva-arateista ja kultahupputangaroista saatiin erinomaisia kuvia ennen kuin valo alkoi k\u00e4yd\u00e4 turhan v\u00e4hiin.<\/p>\n Pime\u00e4ss\u00e4 l\u00e4hdimme taas k\u00e4velem\u00e4\u00e4n l\u00e4himaastoon ja sillan pieless\u00e4 oli edess\u00e4 pieni tenkkapoo. Siell\u00e4 oltiin ruokkimassa muutaman kaimaaniretkelle osallistuneen kanssa silm\u00e4lasikaimaaneja. Kaimaaneja oli tiell\u00e4 pitkin poikin kymmenkunta toinen toistaan isompaa otusta. Ei siin\u00e4 auttanut kuin yritt\u00e4\u00e4 pujotella niiden v\u00e4list\u00e4 sillan toiselle puolelle. Isointa otusta kyll\u00e4 pyysimme ruokkijan siirt\u00e4m\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4n, ettei sent\u00e4\u00e4n ihan yli tarvinnut hyp\u00e4t\u00e4. Sit\u00e4 sitten kepin kanssa osoiteltiin v\u00e4h\u00e4n siirtym\u00e4\u00e4n ja p\u00e4\u00e4simme n\u00e4in kulkemaan sen ohitse.<\/p>\n P\u00e4\u00e4sty\u00e4mme samaan paikkaan, jossa mangrovekana oli ollut aloimme soitella atrapista keskiamerikanvarpusp\u00f6ll\u00f6n \u00e4\u00e4nt\u00e4. Ekassa paikassa ei viel\u00e4 t\u00e4rp\u00e4nnyt mutta jo toisella stopilla alkoi aika kaukaa mets\u00e4st\u00e4 kuulua vastaus. Soittelimme \u00e4\u00e4nt\u00e4 v\u00e4h\u00e4n lis\u00e4\u00e4 mutta p\u00f6ll\u00f6 ei tullut yht\u00e4\u00e4n l\u00e4hemm\u00e4ksi. Lopulta se siirtyi k\u00e4mpp\u00e4mme suuntaan, mutta sinne takaisin k\u00e4velty\u00e4mme se oli jo hiljentynyt emmek\u00e4 en\u00e4\u00e4 kehdanneet sit\u00e4 h\u00e4irit\u00e4.<\/p>\n 28.2. her\u00e4tess\u00e4mme kuului kauluskehr\u00e4\u00e4j\u00e4n \u00e4\u00e4ntely\u00e4. Suuntasimme heti aamun sarastaessa ruokinnan lintuja kuvaamaan ja edellisiltaisten lajien lis\u00e4ksi p\u00e4\u00e4simme kuvaamaan t\u00e4pl\u00e4arakareja, kastanjakultapyrst\u00f6j\u00e4, valkokulmatikkoja, palmu-, kes\u00e4- ja hiiritangaroita, lauluturpiaalia sek\u00e4 uutena tuttavuutena sitruunamarjukkaparia. Terassilta n\u00e4kyi my\u00f6s mm. costaricanaratteja, jauho- ja punaotsa-amatsoneja (autumnalis), isosepelkalastaja, kanelibekardi, rotkov\u00e4ijy ja mustalakkitityrapari. Lukuisten mustakondorien ohessa n\u00e4kyi jokunen kuningaskondori ja t\u00f6yht\u00f6karakara lensi pihan poikki. P\u00e4iv\u00e4n kunnolla l\u00e4mmetty\u00e4 alkoi taivaalla virrata taas kalkkunakondorimuuttoa, jonka seassa muutti my\u00f6s yksitt\u00e4inen preeriahiirihaukka. Maltoimme juuri ja juuri sy\u00f6d\u00e4 nopean aamiaisen.<\/p>\n Kun p\u00e4iv\u00e4n ohjelma alkoi painaa p\u00e4\u00e4lle, k\u00e4vimme hakemassa tavaroita huoneestamme, jolloin pihapuussamme n\u00e4kyi sepellaiskuri ja muutama panamanara lensi raakkuen pihan yli.<\/p>\n Kohta ajoimme todella lyhyen matkan kondorikojuille, jossa olikin hurja kuhina tarjolla olleiden sianp\u00e4iden ymp\u00e4rill\u00e4. Oppaanamme toiminut mies kyseli, halusimmeko haaskoja siirrelt\u00e4v\u00e4n ja lopulta yksi sianp\u00e4\u00e4 tuotiin viel\u00e4 lis\u00e4\u00e4 v\u00e4h\u00e4n l\u00e4hemm\u00e4ksi kojuja.<\/p>\n Alkuun paikalla oli vain pari kuningaskondoria, jotka olivat pahasti joko mustakondorien takana maassa tai sitten puiden oksilla odottamassa vuoroaan. Mutta kun aikaa kului, alkoi kuvaustilanteita synty\u00e4, kun kondorit lenn\u00e4hteliv\u00e4t puusta maahan ja toisin p\u00e4in ja k\u00e4pp\u00e4iliv\u00e4t ja juoksentelivat haaskalta toiselle.<\/p>\n Paikalla oli pari hauskan n\u00e4k\u00f6ist\u00e4 nuorta kuningaskondoria mutta kyll\u00e4 kuvauksissa keskityttiin p\u00e4\u00e4asiassa uskomattoman oudon n\u00e4k\u00f6isiin aikuisiin lintuihin. N\u00e4m\u00e4 kuitenkin aika harvoin lenn\u00e4htiv\u00e4t ja lopulta ainakin itsell\u00e4ni onnistuneet kuvat olivat todella v\u00e4hiss\u00e4. Kojujen v\u00e4liss\u00e4 n\u00e4kyi paksunokkasirkkusnaaras ja kojujen yli lensi pari puna-araa.<\/p>\n Jamppa ja Sanna j\u00e4iv\u00e4t kuvaamaan kotkia, kun me l\u00e4hdimme oppaan kanssa toiselle kuvauskohteelle. Ajoimme taas v\u00e4h\u00e4n matkaa ja sitten oli edess\u00e4 jonkin verran k\u00e4vely\u00e4 kunnes p\u00e4\u00e4simme pienen puron varteen, josta n\u00e4kyi isolle puulle, jonka kyljess\u00e4 n\u00e4kyi isohko kolo. Paikalla oli aasialainenkin porukka, joka vaikutti silt\u00e4, ett\u00e4 he olivat odottaneet jo aika pitk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Oppaamme k\u00e4veli aivan aasialaisporukan sel\u00e4n takana puron varteen kuin jotain tarkistaakseen ja kohta h\u00e4n tuli takaisin juosten ja naureskellen – rannasta oli l\u00e4htenyt agamihaikara! Me emme olleet puiden ja puskien takaa n\u00e4hneet haikaraa ollenkaan, mutta oppaamme l\u00e4hti saman tien komppaamaan jokivartta ja onneksemme haikara nousi kohta taas lentoon h\u00e4nen edest\u00e4\u00e4n. Edelleen n\u00e4imme linnun vain huonosti oksien takaa, mutta se n\u00e4ytti taas jatkaneen purovartta eteenp\u00e4in. Oppaamme kiersi kauemmas ja yritti ajaa lintua meit\u00e4 kohti ja lopulta n\u00e4imme linnun taas. Se laskeutui aika l\u00e4helle meit\u00e4 mutta juuri ison puun rungon taakse. P\u00e4\u00e4simme kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n siten, ett\u00e4 lintu n\u00e4kyi mutta koko ajan oksien takaa ja ainakin itsell\u00e4 kamera tarkensi oksiin ja juuri kun olin saamassa tarkennuksen lintuun, lenn\u00e4shti se taas kauemmas jokivartta pitkin eik\u00e4 sit\u00e4 en\u00e4\u00e4 l\u00f6ytynyt.<\/p>\n Haikaran jahtauksen aikana olivat panamanaratkin tulleet katsomaan touhuamme pes\u00e4kololleen. Tai oikeasti ne olivat jostain ihan muusta syyst\u00e4 tulleet esiin, sill\u00e4 olimme kuitenkin niiden pes\u00e4kolosta aika kaukana. P\u00e4\u00e4simme kuitenkin ottamaan ihan hauskat pes\u00e4kolokuvat n\u00e4ist\u00e4 isoista uhanalaisista papukaijoista.<\/p>\n Jarmolla ja Sannalla oli kuvia kertynyt ja kondoreitahan olisi voinut kuvata vaikka koko p\u00e4iv\u00e4n, mutta p\u00e4\u00e4timme kuitenkin palailla majapaikallemme. Terassilta sain paikattua aiemmin nuijaamaani keltaper\u00e4turpiaalin ja pihapuuhun laskeutuneesta tummaraitahaukastakin oli hyv\u00e4 saada paremmat kuvat, my\u00f6s pikkujalohaukka n\u00e4kyi lennossa piha-aukean yll\u00e4.<\/p>\n Aamuinen oppaamme oli sanonut, ett\u00e4 managerina toimivan Adolfon ruokinnat, joille olimme suunnitelleet menev\u00e4mme vasta seuraavana aamuna, toimivat paremmin iltap\u00e4ivisin. Niinp\u00e4 sovimme Adolfon kanssa ohjelman muutoksesta ja kohta l\u00e4hdimmekin h\u00e4nen puutarhaansa, jossa k\u00e4vi v\u00e4h\u00e4n eri linnut kuin ravintolan terassin ruokinnalla.<\/p>\n Aamuinen opas oli taas meit\u00e4 jeesailemassa ja alkuun istahdimme hedelm\u00e4ruokinnan lintuja kuvaamaan, kun h\u00e4n meni laittamaan kolibrikuvauspaikkaa kuntoon. Jostain syyst\u00e4 hedelm\u00e4ruokinnalla oli todella hiljaista. Ilmeisesti l\u00e4hipuissa oli joku petolintu? Lopulta paikalle alkoi saapua aimmilta ruokinnoilta tuttuja lajeja, joista sitruunamarjukasta tuli nyt paremmat kuvat. Sitten paikalle saapui pieni parvi epolettiaratteja, jotka ottivat koko ruokinnan haltuunsa. Jossain kauempana huhuili sinimaakyyhky.<\/p>\n Toisella puolella taloa alkoi olla valmista ja paikalla olikin oikein kolibrikuvausstudio. Oli kukkaa, johon lis\u00e4ttiin v\u00e4h\u00e4n v\u00e4li\u00e4 sokerilient\u00e4 ja lis\u00e4valoja mutta silti paikka oli v\u00e4h\u00e4n turhan h\u00e4m\u00e4r\u00e4 ja ainakaan itsell\u00e4ni ei putkessa valovoima riitt\u00e4nyt ihan sellaisiin kuviin kuin olin toivonut saavani. Kolibreja oli paikalla oikein mukavasti. Eniten oli mesi- ja ruostepyrst\u00f6kolibreja, pari pronssipyrst\u00f6- ja pensashohtokolibria, pohjanerakkokolibri (longirostris) sek\u00e4 aika r\u00e4hj\u00e4inen kruununeitokolibrinaaras. Ja kohta kukkaa taas vaihdettiin ja erilaisia kuvia syntyi.<\/p>\n Kolibriruokinnan vieress\u00e4 oli my\u00f6s pari hedelm\u00e4\u00e4 tarjolla ja niille saapui pari upeaa rikkitukaania. Pihan toisen puolen hedelm\u00e4ruokinnallekin oli saapunut tuttuja tangaroita, joten oli vaikea valita mit\u00e4 kuvata, kun joka puolella tapahtui. Lopulta valo alkoi kuitenkin k\u00e4yd\u00e4 turhan v\u00e4hiin ja jonkin aikaa ihan vaan ihailtuamme ymp\u00e4rill\u00e4mme ollutta p\u00f6rin\u00e4\u00e4, p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 taas ravintolan terassille.<\/p>\n Paikalle oli saapunut uutta kuvaajaporukkaa mutta onneksi terassi oli tilava ja sekaan mahtui hyvin. Valo oli jo turhan v\u00e4hiss\u00e4 mutta aarnihokkoa ja isosakua piti silti kuvata, kun ne k\u00f6k\u00f6ttiv\u00e4t puussa vierekk\u00e4in. Vihdoin sain jonkinlaiset kuvat hauskasta \u201dmiuramistakin\u201d eli valkokuonokoatista, joka k\u00e4vi varastamassa yhden ruokinnalta maahan tippuneen banaanin. Kauempana olleessa kuivassa puussa n\u00e4kyi meksikontulik\u00e4rki.<\/p>\n Illalla pihamaastossa saalisteli sepelkehr\u00e4\u00e4j\u00e4. K\u00e4vimme pime\u00e4ss\u00e4 vain ihan lyhyell\u00e4 k\u00e4velyll\u00e4, mutta emme l\u00f6yt\u00e4neet kuin isoja agakonnia ja kaimaaneja.<\/p>\n 29.2. karkausp\u00e4iv\u00e4n aamu oli ep\u00e4vakainen ja v\u00e4liss\u00e4 satoi vett\u00e4. Suuntasimme taas terassille hyviss\u00e4 ajoin ja kuvattavaa riitti. Olimme suunnitelleet l\u00e4htev\u00e4mme ajamaan kahdeksalta aamulla ja olin itse ajatellut l\u00e4htev\u00e4ni saman tien k\u00e4velem\u00e4\u00e4n tien vartta isoa jokea kohti, josta minut poimittaisiin sitten matkalta kyytiin. Keli oli kuitenkin niin surkea, ett\u00e4 j\u00e4m\u00e4hdin muiden sekaan terassille. Muutama costaricanaratti v\u00e4rj\u00f6tteli puissa ja aarnihokot sek\u00e4 valkokuonokoati saapuivat pihanurmikolle, joten kuvattavaa taas riitti. T\u00e4pl\u00e4arakarit ja punakorva-aratit v\u00e4rj\u00f6tteliv\u00e4t ruokinnan oksilla kovimmassakin sateessa, joten saatoimme ottaa v\u00e4h\u00e4n erilaisiakin kuvia.<\/p>\n Aamupalan aikaan seitsem\u00e4lt\u00e4 keli parani ja p\u00e4\u00e4tin l\u00e4hte\u00e4 k\u00e4pp\u00e4ilem\u00e4\u00e4n. Mutta kohta alkoi taas ripsi\u00e4 vett\u00e4 ja mets\u00e4ss\u00e4 oli todella hiljaista. Niinp\u00e4 k\u00e4velin pienen kyl\u00e4n keskell\u00e4 olleelle l\u00e4t\u00e4k\u00f6lle saakka, josta l\u00f6ytyi saman tien jo aiemmin pikaisesti vauhdissa n\u00e4kemi\u00e4mme amerikanjassanoita ja siniliejukanoja. Etenkin jassanat sek\u00e4 isotiikerihaikara esiintyiv\u00e4t oikein kuvauksellisesti.<\/p>\n Kuulin pariin kertaan lymyr\u00e4\u00e4k\u00e4n kitin\u00e4\u00e4 ja ruovikosta l\u00f6ytyi samettisirkkusia, pari paksunokkasirkkusta sek\u00e4 sitten pari varovaisesti toivomaani jymynokkasirkkusta. Jatkettuani Adolfon puutarhan ohi jokivarteen, l\u00f6ysin viel\u00e4 muutaman kaulussirkkusen (moreletti). Taivaalla kaarteli valtavat parvet kalkkunakondoreita, mutta kohta tuttu hiace parkkeerasi viereeni ja l\u00e4hdimme ajamaan pitk\u00e4\u00e4 matkaan kohti San Josea.<\/p>\n Parit stopit matkalla San Joseen<\/b><\/p>\n Onneksi Emidiolla oli vet\u00e4\u00e4 pari \u00e4ss\u00e4\u00e4 hihasta ja h\u00e4n kertoi, ett\u00e4 matkan varrella olisi pari muutakin pys\u00e4hdyst\u00e4 kuin vain suunnittelemamme uusi stoppi Chinchonassa. Ajomatkalla havainnot j\u00e4iv\u00e4t heti alkumatkasta er\u00e4\u00e4ll\u00e4 l\u00e4t\u00e4k\u00f6ll\u00e4 n\u00e4htyyn k\u00e4\u00e4pi\u00f6uikkuun, pariin tummaraita- ja amerikansirohaukkaan, amerikansepelkyyhkyihin sek\u00e4 karhep\u00e4\u00e4skyihin ym.<\/p>\n Lopulta l\u00e4hdimme laskeutumaan todella jyrkk\u00e4\u00e4 m\u00e4ke\u00e4 alas jokilaaksoon ja Sarapiquijoen ylitt\u00e4neelt\u00e4 sillalta hoidimme helposti ainakin kolme amerikankoskikaraa. My\u00f6s pari mustafiivi\u00e4 ja punahuivitangara n\u00e4htiin, pari vihelt\u00e4j\u00e4trogonia (tenellus) kuultiin ja taivaalla kierteli iso parvi kauluskiit\u00e4ji\u00e4.<\/p>\n Lopulta parkkeerasimme tutun Chinchonan parkkiin ja taas ravintolassa oli useita kuvausporukoita ruokinnan lintuja kuvaamassa. Tilasimme taas ruoan ja ohessa tarkkailimme ja kuvailimme niin hedelm\u00e4- kuin kolibriruokintoja. Pitk\u00e4lti linnut olivat samat kuin edellisell\u00e4kin visiitill\u00e4, mutta nyt parin kardinaalisep\u00e4n lis\u00e4ksi paikalla oli v\u00e4k\u00e4nokkasepp\u00e4kin.<\/p>\n Vihers\u00e4ihky-, kuparitasku-, suru-, ruostepyrst\u00f6- ja vihererakkokolibrista tuli kuitenkin lis\u00e4\u00e4 kuvia, kuten my\u00f6s id\u00e4nlehtoturpiaalista, banaanikerttulista, viherkardinaalista, punahuivitangarasta sek\u00e4 my\u00f6s l\u00e4hipuissa k\u00e4yneist\u00e4 oliivikipuajasta ja samaragditukaanista (caeruleogularis) ym.<\/p>\n Matkan jatkuttua kurvasimme yl\u00e4ng\u00f6ill\u00e4 viel\u00e4 isoille kukkiville puskille, joilta Emidio kertoi l\u00f6ytyv\u00e4n jotain erikoiskolibria. Arvasimme oikein, sill\u00e4 paikalta l\u00f6ytyi useita ruusukurkkukolibreja, jotka olivat t\u00e4\u00e4ll\u00e4 vain Poastulivuoren alueella olevaa alalajia, jonka koirailla oli kauniin kirkkaan punainen kurkku. Paikalla lauloi my\u00f6s muutama preeriaturpiaali mutta emme l\u00f6yt\u00e4neet niit\u00e4 n\u00e4kyville.<\/p>\n Matkaa oli viel\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4 mutta lopulta saavuimme yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4nkin nopeasti hotellillemme Buena Vistaan, joka oli San Josen pohjoispuolella. Hotellilla oli aika kiitell\u00e4 ja hyv\u00e4stell\u00e4 Emidio, jolle tavan mukaisesti ker\u00e4simme ihan mukavan tipin kiitokseksi palveluistaan, jotka toki oli maksettu Aratingankin kautta.<\/p>\n Huoneemme parvekkeelta n\u00e4imme viel\u00e4 illalla meksikonaratteja, kelta- (aestiva) ja kanadankerttuleita, l\u00e4nnenkiit\u00e4ji\u00e4, tulinokkakyyhkyn, ruskon\u00e4rhen, isonokkav\u00e4ijyj\u00e4 ja marjatyrannin.<\/p>\n Poasin tulivuorella<\/b><\/p>\n 1.3. viimeinen p\u00e4iv\u00e4 oli, kuten ensimm\u00e4inen p\u00e4iv\u00e4mmekin oli ollut, v\u00e4h\u00e4n ylim\u00e4\u00e4r\u00e4inen sik\u00e4li, ett\u00e4 olimme saaneet lentomme meille rakennetun ohjelman ymp\u00e4rille siten, ett\u00e4 meill\u00e4 oli extrap\u00e4iv\u00e4 niin alussa kuin lopussa. Alussa olimme k\u00e4ytt\u00e4neet extrap\u00e4iv\u00e4n aikaerosta ja matkan rasituksista toipumiseen sek\u00e4 peruslinnustoon tutustumiseen Bouganvilleassa, mutta t\u00e4h\u00e4n reissun viimeiseen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n olimme tilanneet Aratingalta viel\u00e4 lis\u00e4ohjelmaksi k\u00e4ynnin Poaksen tulivuorella.<\/p>\n Taas olimme l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 reissuun kahdestaan, sill\u00e4 Jamppa ja Sanna halusivat ottaa v\u00e4h\u00e4n rennommin hotellilla, staijailla mahdollista petolintuliikennett\u00e4 terassilla, nauttia kelist\u00e4 parvekkeella ja ehk\u00e4 hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 hotellin uima-allastakin p\u00e4iv\u00e4n kuumimmilla hetkill\u00e4.<\/p>\n Aamulla terassimme edustan pihapuussa lauleskeli t\u00f6yht\u00f6elenia ja aamupalan nautittuamme tapasimme klo 7:30 oppaamme Emanuel Guzmanin hotellin parkissa ja hypp\u00e4simme t\u00e4m\u00e4n kyytiin ja l\u00e4hdimme kipuamaan yl\u00f6s kohti Poasin tulivuorta.<\/p>\n Teimme ensimm\u00e4isen stopin rinteen puoliv\u00e4lin paikkeilla Emanuelin yst\u00e4v\u00e4n omistaman ravintolan puistoon, jossa oli parit kolibriruokinnat sek\u00e4 lyhyt luontopolku. Kolibreilla oli kauhea vauhti p\u00e4\u00e4ll\u00e4 mutta n\u00e4imme mm. valko- ja purppurapilvikolibrin, s\u00e4lepyrst\u00f6kolibrin sek\u00e4 vihers\u00e4ihky-, huppu- (spectabilis), viherorvokki- (cyanotus) ja violettisapelikolibreja. Polun varresta l\u00f6ysimme huppuviuhkakerttulin sek\u00e4 valkoniskasirkun ym.<\/p>\n Kohta jatkoimme yl\u00f6s aina Poaksen portille asti ja olipahan paikalla porukkaa. Tungoksen aiheuttivat matkailijat, jotka eiv\u00e4t tienneet puistoon p\u00e4\u00e4sev\u00e4n vain varaamalla ajan etuk\u00e4teen. Portista p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme oli tien varressa panamanrastas ja isojalka- sek\u00e4 muutama keltahoususirkku kuvattavana. <\/p>\n Parkkipaikalle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme k\u00e4velimme keskukseen, jossa meille jaettiin kyp\u00e4r\u00e4t p\u00e4\u00e4h\u00e4mme. Poas oli aktiivinen tulivuori ja joskus ilmassa saattoi olla muutakin kuin tuhkaa. Sitten edess\u00e4 oli lyhyt esittelyvideo paikasta niin espanjaksi kuin englanniksikin ja sitten l\u00e4hdimme muutaman kymmenen muun valkokyp\u00e4r\u00e4isen ryhm\u00e4l\u00e4isemme kanssa kipuamaan kohti kraatteria.<\/p>\n Me tietysti k\u00e4velimme muita hitaampaa, mutta lintuja ei pahemmin n\u00e4kynyt. Jokunen naaraspukuinen ruusukurkku- tai kipin\u00e4kolibri vilahteli ylitsemme, tiaistangaroita vilisi puskissa ja er\u00e4\u00e4n puun oksalla oli pes\u00e4ss\u00e4 hautova amerikansepelkyyhky. Kraatterille p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme alkoi iso pilvi juuri saapua maisemaa peitt\u00e4m\u00e4\u00e4n mutta ehdimme kuin ehdimmekin ottaa muutamat maisemakuvat ennen kuin meille k\u00e4vi perinteiset eik\u00e4 kraateri n\u00e4kynyt en\u00e4\u00e4 ollenkaan.<\/p>\n Olimme jo j\u00e4\u00e4neet pahasti ryhm\u00e4st\u00e4mme ja ohitsemme laskeutui jo niin sini- kuin punakyp\u00e4r\u00e4isi\u00e4kin. Kraatterilla k\u00e4ynti oli ajoitettu 20 minuuttiin mutta ei meill\u00e4k\u00e4\u00e4n kyll\u00e4 visiitti ollut pilven takia pahemmin ven\u00e4ht\u00e4nyt, muilla tuntui vain olevan kauhea kiire.<\/p>\n K\u00e4velimme viel\u00e4 tien parkkipaikan alapuolella tiet\u00e4 yl\u00f6s alas jonkin verran mutta linnut olivat tiukassa, vain pari tulikurkkukolibria, liekkikerttuli sek\u00e4 muutamia muita jo tuttuja lajeja n\u00e4htiin.<\/p>\n Lopulta l\u00e4hdimme taas ajamaan ja teimme muutamia pys\u00e4hdyksi\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 atrappia soitellen mutta mit\u00e4\u00e4n uutta ja mullistavaa ei meinannut l\u00f6yty\u00e4. Olimme jo jatkamassa matkaamme yhdelt\u00e4 hienolta n\u00e4k\u00f6alapaikalta, jossa olimme n\u00e4hneet pari ohitsemme lent\u00e4nytt\u00e4 kultakulmamarjukkaa ja olimme jo autossa istumassa, kun n\u00e4imme automme editse tien yli lent\u00e4neen kultakuvetilhen, joka n\u00e4ytti laskeutuvan alarinteess\u00e4 olevaan isoon puuhun. Mutta vaikka jonkin aikaa odottelimme, ei sit\u00e4 en\u00e4\u00e4 l\u00f6ytynyt. Ehk\u00e4 se oli jatkanut pitemm\u00e4lle alarinteeseen? T\u00e4rkein targetlajimme oli kuitenkin hoitunut.<\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n