![\"Purple](\"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-content\/uploads\/2023\/10\/purple-heron1.jpg\" "\\"ruskohaikara\\"")
<\/a>![\"Milky](\"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-content\/uploads\/2023\/10\/milky-stork1.jpg\" "\\"sundaniibishaikara\\"")
<\/a><\/p>\nP\u00e4\u00e4simme kuvailemaan my\u00f6s laivanraadoilla pesineit\u00e4 suomutaveja (gibberifrons). Valkoposkitiiroja oli runsaasti ja kuvat saatiin my\u00f6s ojasuokanasta ja malesiankeijumalurista. Kuulimme my\u00f6s useamman papyruskerttusen. Elikseksi napsahtivat sundanpriinia, pitk\u00e4jalka (leucocephalus) sek\u00e4 sulttaanikana (indicus). <\/p>\n
Jaavanmakakeja n\u00e4kyi rannan puissa ja laitureilla ja juovavaraaneja p\u00e4ivysti rannalla. Punakaulakyyhkyj\u00e4 sek\u00e4 punarintakaijoja n\u00e4kyi puiden latvoissa ja lopulta l\u00f6ysimme kukaalinkin, jonka toivottiin olevan jaavankukaali mutta se n\u00e4ytti kyll\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 tavalliselta aasiankukaalilta.<\/p>\n Lopulta p\u00e4\u00e4simme merelle ja kauan ei tarvinnut seilata, kun l\u00f6ysimme ensimm\u00e4isen joulusaarenfregattilinnun, jota p\u00e4\u00e4simme my\u00f6s kuvaamaan upeasti. My\u00f6s pari valkomerikotkaa poseerasi komeasti ja 40 pronssi-iibiksen parvi lensi ylitsemme. Ihmeeksemme merell\u00e4 oli muuten todella hiljaista ja toivomiamme tiiroja saati enemp\u00e4\u00e4 fregattilintuja ei meinannut l\u00f6yty\u00e4. <\/p>\n Mustamerimetsoja riitti ja t\u00f6yht\u00f6tiirojakin n\u00e4kyi jonkin verran tolpilla istuskelemassa ja lukuisten valkoposkitiirojen seasta onnistuimme l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n yhden valkosiipitiiran ja my\u00f6s pikkutiira n\u00e4htiin lent\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ohitsemme. <\/p>\n Palattuamme taas rannan tuntumaan, l\u00f6ysimme yhden jaavantyllin ja jokivarressa kuvasimme taas lis\u00e4\u00e4 haikaroita ja n\u00e4immep\u00e4 ylitsemme lent\u00e4neit\u00e4 valkohuppu- ja kastanjamanikkeja (ferruginosa) sek\u00e4 kirjolivert\u00e4j\u00e4n, aasiankirjotikkoja (analis) sek\u00e4 ruskolakkitikkoja (moluccensis).<\/p>\n Laituriin palattuamme hypp\u00e4simme taas autoihin ja jatkoimme pikkumatkan Taman Wisata Alam Kapukin mangrovella sijainneeseen puistoon, jossa kuljimme noin tunnin verran havaiten joitakin harmaavihermesikoita, joria, jaavanmanikkeja, tulikukastajia, mustavy\u00f6viuhkoja sek\u00e4 jaavansinikalastajan. Pienen k\u00e4velyn j\u00e4lkeen n\u00e4imme viel\u00e4 muutaman jaavanturturikyyhkyn (bitorquata).<\/p>\n P\u00e4iv\u00e4 alkoi l\u00e4mmet\u00e4 aika kuumaksi ja oppaallamme oli my\u00f6s muita menoja, joten palailimme hotellille ottamaan iisisti ja lopulta oli aika palata taas lentoasemalle. Parin tunnin odotuksen j\u00e4lkeen l\u00e4hti klo 21:00 seuraava pitk\u00e4 lentomme kohti L\u00e4nsi-Papuan Biakia.<\/p>\n Biak<\/b><\/p>\n 8.8. Nukuin tosi hyvin lennolla mutta kesken lennon oli v\u00e4lilasku Sulawesin Kendarissa, jossa jouduimme nousemaan koneesta ja odottamaan jonkin aikaa, ennen kuin p\u00e4\u00e4simme taas koneeseen jatkamaan matkaa. Ja aamu oli sarastamassa, kun laskeuduimme klo 7:00 Biakiin Frans Kaisiepon lentokent\u00e4lle. <\/p>\n Kent\u00e4ll\u00e4 matkatavaroita odottaessamme t\u00f6rm\u00e4simme paikalliseen avustajaan, Sujanin vanhaan tuttuun. Ja niinh\u00e4n siin\u00e4 k\u00e4vi, ett\u00e4 lopulta kaikki muut olivat kadonneet koko asemalta, kun itse viel\u00e4 odottelin omaa laukkuani saapuvaksi. K\u00e4vin jo aika kuumana, kunnes lopulta selvisi, ett\u00e4 laukkuni oli jo viety hotellille kuskiemme toimesta minulle siit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n kertomatta. Sit\u00e4 en viel\u00e4k\u00e4\u00e4n tied\u00e4, miten he olivat laukkuni tunnistaneet\u2026<\/p>\n Mutta lopulta p\u00e4\u00e4sin itsekin k\u00e4velem\u00e4\u00e4n pikkumatkan majapaikallemme, jonne muut olivat menneet autoilla jo paljon aikaisemmin. Nautimme pikaisen aamiaisen ja kohta olimme valmiita l\u00e4htem\u00e4\u00e4n maastoon. Oli jo aikakin olla niin sanotusti perill\u00e4 ja p\u00e4\u00e4st\u00e4 maastoon!<\/p>\n Meill\u00e4 oli taas apuna kolme autonkuljettajaa sek\u00e4 paikallisopaskin mutta ainakin itsell\u00e4ni meni jonkin aikaa selvitt\u00e4\u00e4 kuka ujoista tai muuten vain mit\u00e4\u00e4n kontaktia meihin ottamattomista paikallisista oli opas. Onneksi Sujan oli L\u00e4nsi-Papualla jo 15:sta kertaa ja olimme tietysti itsekin lajistoa opetelleet, joten Papuan lajilistamme alkoi pikkuhiljaa saada t\u00e4ytett\u00e4.<\/p>\n Ensimm\u00e4iset tunnistetut lajit olivat varsin tavallisia eli pikkuvarpunen, nokip\u00e4\u00e4bulbuli, tyynenmerenp\u00e4\u00e4sky, kesy- ja aasianturturikyyhky mutta, kun aloimme p\u00e4\u00e4st\u00e4 pois kyl\u00e4lt\u00e4, alkoi n\u00e4ky\u00e4 muitakin lintuja, joista toki vauhdissa valtaosa j\u00e4i viel\u00e4 tunnistamatta. Kuitenkin mm. valkokulmaviuhko, loistosalangaani (esculenta) sek\u00e4 alankosalangaani m\u00e4\u00e4rittyiv\u00e4t. <\/p>\n Pienen ajon j\u00e4lkeen jalkauduimme pienen tien varteen, josta jatkoimme k\u00e4vellen pusikkoista mets\u00e4tiet\u00e4. Papuankukastaja, mustamedest\u00e4j\u00e4, papuanhuiluvaris, pensask\u00e4ki, papuanharakkakyyhky, punakurkkukyyhky ja ensimm\u00e4iset Biakin endeemit mustakyhmykyyhky (geelvinkiana) sek\u00e4 keltakupukyyhky (speciosus) saatiin plakkariin. <\/p>\n Muutamia minulle ennest\u00e4\u00e4n Balilta tai muualta Aasiasta tuttuja lajejakin havaittiin. T\u00e4llaisia olivat pyhimyskalastaja, aasiansinin\u00e4rhi ja oliivimedest\u00e4j\u00e4. Valtaosa lajeista oli kuitenkin uusia ja elistykitys jatkui kuulluilla huppupitoilla (rosenbergii) ja paremmin n\u00e4kyiv\u00e4t mm. australianmehil\u00e4issy\u00f6j\u00e4t sek\u00e4 viher- ja biakinkottaraiset. Lis\u00e4ksi eritasoisia vilahduksia n\u00e4htiin mm. naurulivert\u00e4j\u00e4st\u00e4 (leucoptera), avoparikaijasta (polychloros) ja kobolttimonarkista.<\/p>\n Atrapinsoitto tuotti upean biakinparatiisikalastajan. Kalastaja ei kuitenkaan suostunut n\u00e4ytt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n kuin aivan vilauksilta sen lennetty\u00e4 pariin otteeseen aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n kovaa ylitsemme . Samaisia kalastajia havaittiin lopulta useita mutta kuvattavaksi ne eiv\u00e4t kerta kaikkiaan suostuneet.<\/p>\n K\u00e4velimme tien p\u00e4\u00e4h\u00e4n ja seisoskelimme aika pitk\u00e4\u00e4n aukealla oppaidemme huudattaessa erilaisia atrappeja, joiden kohteista meill\u00e4 ei ollut aavistustakaan. Lopulta atrapit kuitenkin toimivat, kun kuulin juuri soitetunlaista \u00e4\u00e4nt\u00e4 takaamme ja puskista l\u00f6ytyi vilahtelemasta pieni parvi biakinrillej\u00e4. <\/p>\n P\u00e4iv\u00e4 alkoi l\u00e4mmet\u00e4 kuumaksi, joten ajelimme takaisin majapaikallemme n\u00e4hden matkalla taivaalla lent\u00e4neen kultat\u00f6yht\u00f6kakadun. K\u00e4mpill\u00e4 simahdimme parin tunnin unille, sill\u00e4 nukkuminen oli j\u00e4\u00e4nyt todella v\u00e4hiin matkustusvuorokausien aikana. Her\u00e4tty\u00e4mme k\u00e4velimme Mikon kanssa hieman majapaikkamme pihassa ja olimmepahan upeassa mestassa! Kuvasimme pihassa kesyhk\u00f6\u00e4 valkokulmaviuhkoa sek\u00e4 pyhimyskalastajaa mutta kohta palasimme ilmastoituun huoneeseemme rentoutumaan.<\/p>\n Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 suuntasimme retkelle hieman mets\u00e4isemp\u00e4\u00e4n kohteeseen. Uusia lajeja olivat mm. ruusuk\u00e4kikyyhky (amboinensis), paljettidrongo, mangrovemonarkki, keltamustamonarkki, joka poseerasi reissun ekoihin kunnon kuviinkin, biakinkukaali, joita vain kuultiin, t\u00f6yht\u00f6haukka, isopuukiit\u00e4j\u00e4, sinilakkikaijanen, luri, papuansinimaluri, mustasiipiluri, sateenkaariluri (rosenbergii), pensaskeijumaluri (hypoxantha) sek\u00e4 kaitanokkak\u00e4pink\u00e4inen (meyerii). My\u00f6s aamulta tuttuja lajeja p\u00e4\u00e4stiin n\u00e4kem\u00e4\u00e4n ja kuulemaan hieman paremmin mutta edelleen hyv\u00e4t kuvat j\u00e4iv\u00e4t todella v\u00e4hiin.<\/p>\n Illan h\u00e4m\u00e4rrytty\u00e4 jatkoimme viel\u00e4 hoitamaan atrapin avulla \u00e4\u00e4neen biakinp\u00f6ll\u00f6sen, joka l\u00f6ytyi puun latvasta ja taskulampun valokeilassa saimme siit\u00e4 otettua hyv\u00e4t kuvatkin. P\u00f6ll\u00f6 j\u00e4tettiin tietysti pian rauhaan ja se j\u00e4i samalle oksalle huutelemaan. Samaan paikkaan saimme atrapilla kuulumaan my\u00f6s papuanp\u00f6ll\u00f6kehr\u00e4\u00e4j\u00e4n ja kuuluipa toinen p\u00f6ll\u00f6nenkin v\u00e4h\u00e4n kauempaa, mutta kohta oli l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 majapaikallemme nukkumaan.<\/p>\n 9.8. her\u00e4simme aikaisin ja l\u00e4hdimme jo pime\u00e4ss\u00e4 liikenteeseen. Lopulta kun p\u00e4\u00e4simme lintupaikalle aloimmekin siell\u00e4 sitten maastoaamupalalle. T\u00e4m\u00e4 ei ehk\u00e4 ollut se j\u00e4rkevin ratkaisu, sill\u00e4 lopulta kun p\u00e4\u00e4simme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n pikkutiet\u00e4 pitkin, oli aamu jo valkenemassa. Siksip\u00e4 ei ollut kauhean yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kohdelajiamme supiorinisojalkaa ei n\u00e4kynyt eik\u00e4 kuulunut.<\/p>\n Elikseksi hoitui sent\u00e4\u00e4n punanaamiokaija, harmaavy\u00f6viuhko ja biakinmonarkki ja jokunen pitk\u00e4pyrst\u00f6kehr\u00e4\u00e4j\u00e4kin havaittiin. Kuvia tuli todella v\u00e4h\u00e4n, mukavimmat kuvat sain mustasiipilurista. Siirrytty\u00e4mme taas kerran ja oppaamme johdolla porukkamme taas l\u00e4hdetty\u00e4 aivan saman tien kiiruhtamaan yht\u00e4 polkua pitkin, p\u00f6l\u00e4hti ensimm\u00e4isten edest\u00e4 lentoon supiorinisojalka! Itse olin aivan jonon h\u00e4nnill\u00e4 ja missasin tilanteen, mutta onneksi lintu \u00e4\u00e4nteli kohta pariin otteeseen ja elis sent\u00e4\u00e4n hoitui. Soittelimme linnulle atrappia viel\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n mutta vain kerran se en\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4nn\u00e4hti, niinp\u00e4 n\u00e4k\u00f6havainto t\u00e4st\u00e4 lajista j\u00e4i minulta saamatta. <\/p>\n Aamuretkell\u00e4 l\u00f6ytyi viel\u00e4 laulava papuanuunilintu (misorensis) ja kun vihdoin olimme hieman p\u00e4\u00e4sseet juttuun oppaamme Ekon kanssa, h\u00e4n alkoi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 meille todellakin \u00e4\u00e4nihavaintokin oli tyhj\u00e4\u00e4 parempi havainto. Niinp\u00e4 aloimme edes yritt\u00e4\u00e4 vaikeasti n\u00e4ht\u00e4v\u00e4n molukkienvihelt\u00e4j\u00e4n (melanorhyncha) l\u00f6yt\u00e4mist\u00e4 ja lopulta yritys my\u00f6s palkittiin ja p\u00e4\u00e4simme kuuntelemaan t\u00e4m\u00e4n v\u00e4h\u00e4lukuisen endeemin viheltely\u00e4. <\/p>\n P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 koomasimme taas huoneessamme univelkoja takaisin perien ja iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 suuntasimme pitemm\u00e4n ajomatkan saaren kaakkoisnurkkaan tsunamin aikanaan runtelemalle mangrovelle. K\u00e4velimme mangroven reunaa ja heti alkoi l\u00f6yty\u00e4 pyhimyskalastajaa, valkop\u00e4\u00e4kalastajaa ja siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 lennelleit\u00e4 australiankeisarikyyhkyj\u00e4 (spilorrhoa). Pienen haeskelun j\u00e4lkeen l\u00f6ysimme joitakin t\u00e4pl\u00e4vihelt\u00e4j\u00e4sorsia sek\u00e4 n\u00e4imme muutaman ylitsemme lent\u00e4neen upean j\u00e4ttik\u00e4en sek\u00e4 r\u00e4p\u00e4ytt\u00e4j\u00e4variksen. <\/p>\n Keisarikyyhkyj\u00e4 ja australianmehil\u00e4issy\u00f6ji\u00e4 n\u00e4kyi lopulta todella paljon ja mukavaa oli n\u00e4hd\u00e4 my\u00f6s bramiinihaukka sek\u00e4 s\u00e4\u00e4ksi, jonka it\u00e4inen alalaji jossain vaiheessa oli oma lajinsakin. Kahlaajiakin n\u00e4imme; liroja, pikkukuoveja, valkoviklon, pari taigavikloa sek\u00e4 kovimpana pari punajalkavikloa, joista ei pahemmin ole havaintoja Papualta.<\/p>\n Illan jo h\u00e4m\u00e4rt\u00e4ess\u00e4 staijailimme mangroven ylle haikaroiden toivossa ja useiden jalo- ja silkkihaikaroiden j\u00e4lkeen Mikko l\u00f6ysi kaukana aukean takana lent\u00e4neen suuren harmaan haikaran, jonka vain min\u00e4 onnistuin l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n ennen kuin se laskeutui kauas mangroven per\u00e4lle suureen puuhun tai sen taakse \u2013 lintu oli paksunokkahaikara! <\/p>\n Aivan pime\u00e4ss\u00e4 alkoi ylitsemme lent\u00e4\u00e4 australiany\u00f6haikaroita pikkuparvissa mutta lopulta alkoi olla turhan pime\u00e4\u00e4, joten l\u00e4hdimme palailemaan majapaikallemme.<\/p>\n Illalla s\u00f6imme taas hyvin paikallisessa ravintolassa, jossa tarjolla oli kalaa ja muita merenel\u00e4vi\u00e4, nuudelia, riisi\u00e4 ja t\u00e4ll\u00e4 kertaa halukkaille jopa olutta. Ihmeeksemme olutta tuntui saavan ravintoloista helpommin kuin coca-colaa \u2013 pepsi\u00e4 ei koko reissussa n\u00e4kynyt miss\u00e4\u00e4n kertaakaan.<\/p>\n Illalla osa jaksoi viel\u00e4 menn\u00e4 altaalle uimaan ja iltahuutokin oli pidett\u00e4v\u00e4. \u201dOnneksi\u201d lajim\u00e4\u00e4r\u00e4t olivat pieni\u00e4 ja iltahuuto oli nopeasti ohi ja p\u00e4\u00e4simme nukkumaan.<\/p>\n Sentani<\/b><\/p>\n 10.8. olimme pakanneet tavaramme jo valmiiksi ja aamuvarhain suuntasimme lentoasemalle ja pian l\u00e4hti lentomme kohti Jayapuraa. <\/p>\n Laskeuduimme Bandar Udara Sentanin lentokent\u00e4lle ja aika pian olimme saaneet tavaramme pakattua autoihin ja l\u00e4hdimme liikenteeseen. Pienen ajon j\u00e4lkeen kurvasimme Sentanin nurmialueille, jossa heti stopattuamme huomasimme taivaalla kaarrelleen uudenguineanpikkukotkan.<\/p>\n Kohta l\u00f6ysimme my\u00f6s kyp\u00e4r\u00e4apotteja (novaeguineae) ja australianp\u00e4\u00e4skyj\u00e4 sek\u00e4 n\u00e4imme lyhyesti suoviiri\u00e4isen lennossa. Sitten aukean per\u00e4ll\u00e4 n\u00e4kyi siperiansuohaukka (spilothorax) kaartelemassa ennen kuin pari vihelt\u00e4j\u00e4haukkaa lensi aika hienosti ylitsemme. Niin kultap\u00e4\u00e4herttuja kuin safiirimehil\u00e4issy\u00f6ji\u00e4 n\u00e4htiin muutamia kymmeni\u00e4.<\/p>\n Jatkettuamme tien varressa k\u00e4vely\u00e4, l\u00f6ysimme mustamalurin sek\u00e4 useammankin kauniin punatuliper\u00e4n. Sek\u00e4 varis- ett\u00e4 fasaanikukaaleja (phasianus) kuului ja sitten n\u00e4kyi lennosta edellist\u00e4 viiri\u00e4ist\u00e4 pienempi id\u00e4nsiniviiri\u00e4inen. <\/p>\n Kultavatsalavastaja laskeutui er\u00e4\u00e4seen puuhun ja tien yli juoksi itkuluhtakana, jonka vain pari meist\u00e4 ehti n\u00e4hd\u00e4. Kun lis\u00e4ksi n\u00e4imme viel\u00e4 niin isonokka- kuin mustahuppumanikkeja ja kuulimme vy\u00f6tiheikk\u00f6viuhkon sek\u00e4 papuanvarisk\u00e4en, saatoimme tyytyv\u00e4isin\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 jatkamaan kohti Nimbokrangia.<\/p>\n Nimbokrang<\/b><\/p>\n Puolentoista tunnin ajon p\u00e4\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4simme lopulta majapaikkallemme Jamal\u2019s homestaylle. Majoittauduttuamme parihuoneisiimme vietimme hieman siestaa ja k\u00e4vimme sitten Mikon, Andreaksen ja Jyrin kanssa lyhyell\u00e4 k\u00e4velyll\u00e4 kyl\u00e4ll\u00e4 mutta uskomattoman paahtavassa keliss\u00e4 ainoa mainittavampi havainto oli punakanahaukka.<\/p>\n Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 suuntasimme niin kutsutulle KM9 n\u00e4k\u00f6alapaikalle. Meill\u00e4 oli taas paikallisopaskin mukana, mutta olipahan taas erikoinen kaveri. H\u00e4n seisoskeli l\u00e4hes koko ajan aika paljon meist\u00e4 erill\u00e4\u00e4n eik\u00e4 ottanut meihin juuri mit\u00e4\u00e4n kontaktia. Kun h\u00e4nt\u00e4 muutamaan otteeseen k\u00e4ytiin v\u00e4h\u00e4n \u201dher\u00e4ttelem\u00e4ss\u00e4\u201d, valpastui h\u00e4n hieman ja tunnisti kyll\u00e4 hyvin kysym\u00e4mme linnut mutta kohta h\u00e4n taas vajosi muihin maailmoihin.<\/p>\n Havaintoja kertyi mm. oranssivatsakyyhkyist\u00e4, kelo- ja vy\u00f6keisarikyyhkyist\u00e4, papuankukaalista, naurulivert\u00e4jist\u00e4 (atrovirens), rusko-, harmaakurkku- ja isonokkamesikoista, kultanaamamainoista, rusko- ja sateenkaarilureista (haematodus), papuankukaaleista, harmaalintuhaukasta, rusokainalok\u00e4pink\u00e4isest\u00e4, papuankookaburrasta, papuankiit\u00e4jist\u00e4, pikkurastasvihelt\u00e4j\u00e4st\u00e4 (obscura) ja useammista jo tutuksi tulleista lajeista.<\/p>\n Illan h\u00e4m\u00e4rt\u00e4ess\u00e4 siirryimme viel\u00e4 KM8-paikkeilla olleelle aukiolle, jolle kuskimme kantoivat meille tuolit, joilla istua ja odotella. Koukkunokkakalastaja \u00e4\u00e4nteli ja l\u00f6ytyi minulla ja Andreaksella mukana olleilla l\u00e4mp\u00f6kameroilla puun oksalta, joista se kuitenkin pian lenn\u00e4hti kauemmas mets\u00e4\u00e4n. Sitten vain istuskelimme ja odottelimme vastausta oppaamme soittamaan atrappiin ja aika pian vastaus kuuluikin ja papuankehr\u00e4\u00e4j\u00e4 saapui lentelem\u00e4\u00e4n yl\u00e4puolellemme. Pilkkopime\u00e4ss\u00e4 kuvaaminen oli l\u00e4hes mahdotonta mutta parissa kuvassa linnusta n\u00e4kyi jopa tuntomerkkej\u00e4. <\/p>\n Teimme viel\u00e4 lyhyen k\u00e4velyn syvemm\u00e4lle mets\u00e4\u00e4n, jossa alkoi pian kuulua marmorip\u00f6ll\u00f6kehr\u00e4\u00e4j\u00e4n \u00e4\u00e4nt\u00e4. Lintu l\u00f6ytyi puun latvasta mutta se oli niin pahasti lehtien takana, ett\u00e4 kuvat j\u00e4iv\u00e4t vaatimattomiksi. Iltaretki oli ollut onnistunut ja onneksi oppaamme Kolik oli alkanut hieman skarpata kunnon target-lajien ollessa kyseess\u00e4. <\/p>\n 11.8. aamu alkoi aikaisin ja pian k\u00e4velimme Korea Swampin mets\u00e4\u00e4n pime\u00e4\u00e4 polkua pitkin ja lopulta p\u00e4\u00e4simme perille. Taas meille oli kannettu tuolit, joille istahdimme odottamaan aamun valkenemista. Oli viel\u00e4 varsin h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4 ja olimme kuulleet vain papuanp\u00f6ll\u00f6kehr\u00e4\u00e4jien \u00e4\u00e4ntely\u00e4, kun odottamamme lintu saapui edess\u00e4mme olleen katkenneen puunrungon nokkaan \u2013 se oli yksi haavelejaistani, jouhiparatiisilintu!<\/p>\n Jouhiparatiisilintu kieppui ja k\u00e4\u00e4ntyili tolpan nokassa ja lenn\u00e4hti v\u00e4lill\u00e4 pois mutta palasi kohta taas takaisin. Pikkuhiljaa valoa alkoi olla sen verran, ett\u00e4 jotain kuviakin saatiin aikaiseksi, mutta lintu oli aika korkealla, joten ei kuvista mit\u00e4\u00e4n priimaa tullut.<\/p>\n Kun ensimm\u00e4inen paratiisilintumme taas kerran poistui, viittoili Kolik meid\u00e4t luokseen ja puiden latvustoista l\u00f6ysimme helmihedelm\u00e4kyyhkyn sek\u00e4 vihelt\u00e4j\u00e4manukin (ater). Kohta kuulimme my\u00f6s kirjok\u00e4yr\u00e4nokan, joka k\u00e4vi lyhyesti n\u00e4ytill\u00e4kin, mutta kuvaamaan emme sit\u00e4 p\u00e4\u00e4sseet (kuin yhden tosi surkean kuvan verran). <\/p>\n Kuulimme my\u00f6s rubiinijousipyrst\u00f6n, harmaavy\u00f6viuhkon (rufiventris) ja mustahuiluvariksen ennen kuin palasimme tielle, jonka vartta k\u00e4velimme viel\u00e4 jonkin aikaa edes takaisin havaiten tuhka- ja mustak\u00e4pink\u00e4isi\u00e4, kauniin alankokirjomonarkin, uudenguineanmonarkin, pensaskeijumalurin (magnirostris), tumma-apotin, mets\u00e4manikkeja, yli lent\u00e4neen irianinviikunakaijan sek\u00e4 huippuna aika kaukaisessa puussa olleita palmukakaduja! N\u00e4ist\u00e4 toinen avustajamme, entinen mets\u00e4st\u00e4j\u00e4 Mr Dante innostui silminn\u00e4hden \u2013 ja olivathan ne hienoja! <\/p>\n N\u00e4imme my\u00f6s lis\u00e4\u00e4 vihelt\u00e4j\u00e4manukkeja (ater), valtavan sundansarvinokan hienon ylilennon, lureja sek\u00e4 toisen kirjok\u00e4yr\u00e4nokan mutta aika kaukaa ja lyhyesti.<\/p>\n Seuraavaksi jatkoimme er\u00e4\u00e4lle puistomaiselle piha-alueelle, jossa odottelimme ison puun alla keltap\u00e4\u00e4kaijasia saapuviksi kiipeilem\u00e4\u00e4n puun rungoille, mutta kun niit\u00e4 ei mill\u00e4\u00e4n meinannut l\u00f6yty\u00e4, k\u00e4vimme aivan vieress\u00e4 kuvaamassa hauskan n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 papuanp\u00f6ll\u00f6kehr\u00e4\u00e4ji\u00e4 \u2013 emoa poikasensa kanssa. P\u00e4\u00e4simme my\u00f6s kuvaamaan keltanokkakalastajaa, joka suunnitteli pesimist\u00e4 isossa ampiaispes\u00e4ss\u00e4 ja huusi koko ajan aktiivisesti.<\/p>\n Kiertelimme puistossa tovin ja lopulta kuulimme useita keltap\u00e4\u00e4kaijasia ja n\u00e4immekin muutaman vilaukselta lennossa mutta kunnolla emme niit\u00e4 p\u00e4\u00e4sseet n\u00e4kem\u00e4\u00e4n saati kuvaamaan lainkaan.<\/p>\n Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 vietimme aikaa parissakin kojussa, mutta eiv\u00e4t suostuneet sinipenkojat saati pitat saapumaan kuvattaviksi. Illalla suuntasimme viel\u00e4 l\u00e4heisille riisipelloille mutta saavuimme paikalle turhan my\u00f6h\u00e4\u00e4n ja havainnot j\u00e4iv\u00e4t siell\u00e4kin aika v\u00e4hiin. Moneen eri tapaan \u00e4\u00e4ntelevi\u00e4 papuanhuiluvariksia kuultiin ja Sujan kutsuikin leikkis\u00e4sti lintua nimell\u00e4 \u201d5 dollar bird\u201d. H\u00e4n sanoi, ett\u00e4 oppaalle pit\u00e4isi maksaa 5 dollaria joka kerta, kun kysyy mik\u00e4 tuo on ja kyseess\u00e4 on papuanhuiluvaris. Ainakin er\u00e4s ryhm\u00e4l\u00e4isist\u00e4mme olisi k\u00f6yhtynyt aika paljon.<\/p>\n 12.8.suuntasimme taas anivarhain mets\u00e4polkua kulkemaan ja pitk\u00e4n k\u00e4velyn p\u00e4\u00e4tteeksi saavuimme jo pime\u00e4ss\u00e4 kojulle kuluttamaan aikaa. K\u00e4velless\u00e4 olimme kuulleet vuoritalekanan ja kojuun kuulimme papuanisojalan sek\u00e4 papuanpittoja mutta eip\u00e4 suostunut odottamamme hapsuviuhkasiipi tulemaan n\u00e4ytille \u2013 kuului sent\u00e4\u00e4n muutamaan otteeseen.<\/p>\n Luovutettuamme jatkoimme taas mets\u00e4ss\u00e4 k\u00e4vely\u00e4 ja kohta p\u00e4\u00e4simme n\u00e4kem\u00e4\u00e4n jo aiemmin kuulemamme prinsessaparatiisilinnut. Ei niit\u00e4k\u00e4\u00e4n oikein kuvaamaan p\u00e4\u00e4sty, sill\u00e4 ne olivat aika kaukana ja todella korkealla \u2013 ja valtaosan ajasta piilossa puun tihe\u00e4ss\u00e4 latvustossa.<\/p>\n Jatkoimme taas k\u00e4vely\u00e4 ja p\u00e4\u00e4dyimme tuijottamaan puuta, josta kohta l\u00f6ytyikin liikett\u00e4. Latvustossa touhusi aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n upea rubiinijousipyrst\u00f6! T\u00e4m\u00e4kin unelmalaji oli aika kaukana ja pime\u00e4ss\u00e4 latvustossa mutta kun tarpeeksi oli yrityst\u00e4 ja otti tolkuttoman m\u00e4\u00e4r\u00e4n kuvia, saattoi muutamaan napsuun olla jopa hieman tyytyv\u00e4inen \u2013 ainakin olosuhteisiin n\u00e4hden.<\/p>\n Muutenkin mets\u00e4st\u00e4 kertyi havaintoja todella mukavasti, etenkin kun Kolik oli valpastunut ihan omatoimisesti kertomaan meille \u00e4\u00e4ni\u00e4kin. Koru-, diadeemi- ja pikkuhedelm\u00e4kyyhky, valkokruunuk\u00e4ki, melanesianpikkukalastaja (solitarius), kaljunaama- ja viikunakaija, papuanpenkoja, pitk\u00e4nokka- ja viirup\u00e4\u00e4mesikko, papuank\u00e4kikyyhky, kultak\u00e4pink\u00e4inen, isovihelt\u00e4j\u00e4, parvipitohui (kirhocephalus), nokitiheikk\u00f6viuhko, punaselk\u00e4viuhko, mustavalkomonarkki, mustamarjastaja ja oliivikerttusieppo saatiin kirjata haviksiimme,<\/p>\n Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 suuntasimme taas Korean Swamp mets\u00e4\u00e4n siltojen tienoille k\u00e4pp\u00e4ilem\u00e4\u00e4n tiet\u00e4 pitkin. Jostain syyst\u00e4 emme saaneet Kolikia mukaamme mutta Mr. Dante tuli mukaamme. H\u00e4n oli jonkinlainen kyl\u00e4p\u00e4\u00e4llikk\u00f6 ja entinen mets\u00e4st\u00e4j\u00e4, joka nykyisin kulki metsiss\u00e4 etsim\u00e4ss\u00e4 vaikeimpia target-lajeja macheten kanssa itselleen polkuja raivaten. H\u00e4n oli parilla aikaisemmallakin retkell\u00e4 ollut mukana, mutta aina h\u00e4vinnyt jonnekin mets\u00e4\u00e4n kaiketi hakemaan jotain eritt\u00e4in vaikeaa lajia, jota ei kuitenkaan ollut l\u00f6ytynyt. Yksi t\u00e4rkeimmist\u00e4 kohdelajeista paikalla on ollut id\u00e4nkruunukyyhky, mutta Dante oli sit\u00e4kin nyt jo hakenut ja h\u00e4n piti lajia nykyisin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 mahdottomana l\u00f6yt\u00e4\u00e4.<\/p>\n Havaintoja kertyi taas ja lajilista karttui loistohedelm\u00e4kyyhkyll\u00e4, lyhytpyrst\u00f6manukilla, rilli- sek\u00e4 harmaarintamesikolla. My\u00f6s pari jouhiparatiisilintua, koiras ja naaras, n\u00e4ytt\u00e4ytyi aika kaukana mets\u00e4n reunassa, mutta kuvia ei saatu taaskaan kerta kaikkiaan mist\u00e4\u00e4n..<\/p>\n 13.8. aloitimme aamulla pitk\u00e4ll\u00e4 k\u00e4velyll\u00e4 irianinviikunakaijojen pes\u00e4puulle. Laji oli j\u00e4\u00e4nyt parilta meist\u00e4 aiemmin n\u00e4kem\u00e4tt\u00e4, joten paikalle oli ment\u00e4v\u00e4. K\u00e4vely oli taas pitk\u00e4 mutta matkalla havaittiin mukavia lajeja, kuten papuannaukuja (geislerorum), pikkukorpraalisieppo, papuanvaris, kaitanokkak\u00e4pink\u00e4inen (tenuirostre), mustakruunuk\u00e4ki, sek\u00e4 t\u00e4pl\u00e4siipimonarkki.<\/p>\n Lopulta p\u00e4\u00e4simme suuren puun alle taas toijottamaan suoraan yl\u00f6sp\u00e4in. Latvustossa liikkuikin irianinviikunakaijoja enimmill\u00e4\u00e4n kuusi lintua ja siin\u00e4 k\u00e4vi my\u00f6s muita ennest\u00e4\u00e4n tuttuja lintuja kuten bramiinihaukka. <\/p>\n Puulta l\u00e4hdetty\u00e4mme tuotti k\u00e4vely mets\u00e4poluilla tietysti runsaasti havaintoja jo aiemmin havaitsemistamme lajeista. Lopulta olimme taas pittakojulla, jossa odotus t\u00e4ll\u00e4 kertaa palkittiin mutta vain puolittain \u2013 tai oikeastaan v\u00e4h\u00e4n alle, sill\u00e4 n\u00e4ytille tuli huppupitta (novaeguineae), josta saatiin oikein mukavia kuvia, mutta toiveissa my\u00f6s ollut ja kuitenkin se parempi laji eli papuanpitta ei suostunut tulemaan esiin, vaikka \u00e4\u00e4ntelikin aktiivisesti l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4. Mutta oli upeaa p\u00e4\u00e4st\u00e4 kuvaamaan huppupittaa hyv\u00e4st\u00e4 kojusta.<\/p>\n Seuraavaksi jatkoimme ehdottomasti parhaiten toteutetulle kuvauspaikalle, jossa oli kunnon aukea hyv\u00e4ll\u00e4 taustalla ja keskell\u00e4 aukeaa vaakaoksa, jolle oppaamme alkoivat ripustella kastemadon n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 lieroja. Sitten vain atrappi soimaan ja odottelemaan.<\/p>\n Jonkin ajan kuluttua alkoi l\u00e4himets\u00e4st\u00e4 kuulua vastausta atrapille ja sitten oksistoon pyr\u00e4hti k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n kaunis molukkienparatiisikalastaja. Kohta se lenn\u00e4hti oksalle ja alkoi popsia matoja. Pari matoa sy\u00f6ty\u00e4\u00e4n se pomppasi viel\u00e4 maahan, josta se nappasi yhden maahan pudonneen madon, ennen kuin lensi takaisin sinne, mist\u00e4 oli tullutkin. Vihdoin oli parikin kuvausprojektia onnistunut!<\/p>\n P\u00e4iv\u00e4n l\u00e4mmetty\u00e4 jatkoimme viel\u00e4 n\u00e4k\u00f6alapaikalle staijaamaan. Sujan hieman naureskeli aikeillemme n\u00e4hd\u00e4 petolintuja, h\u00e4nen mukaansa kun paikalliset petolinnut pysytteliv\u00e4t metsiss\u00e4. No eip\u00e4 h\u00e4n kauan naureskellut, kun muiden istuskellessa varjossa n\u00e4imme Jyrin kanssa lyhyesti papuanharpyijan, jonka per\u00e4\u00e4n vain Mikko ehti juosta n\u00e4hd\u00e4kseen sen kuitenkin vain suoraan takaa p\u00e4in katoavan mets\u00e4n siimekseen. Ja kohta per\u00e4\u00e4n taivaalta l\u00f6ytyi parikin kappaletta ampiaishaukkoja, muutama vihelt\u00e4j\u00e4haukka sek\u00e4 punakanahaukka \u2013 eli kyll\u00e4 petoja n\u00e4ki t\u00e4\u00e4ll\u00e4kin, kun edes v\u00e4h\u00e4n yritti.<\/p>\n Iltap\u00e4iv\u00e4retkemme suuntasi kyl\u00e4n l\u00e4hist\u00f6lle, jossa k\u00e4pp\u00e4ilimme tien varressa l\u00e4himetsiin kuikuillen. Havainnot j\u00e4iv\u00e4t todella v\u00e4hiin, mutta sent\u00e4\u00e4n mustakruunuk\u00e4ki sek\u00e4 pari papuank\u00e4pink\u00e4ist\u00e4 havaittiin.<\/p>\n Jostain syyst\u00e4 l\u00e4hdimme t\u00e4st\u00e4 paikasta aika aikaisin pois ja yll\u00e4tt\u00e4en suuntasimme k\u00e4mpillemme, josta k\u00e4velimme aivan vieress\u00e4 sijainneelle sillalle. Paikka tuntui niin k\u00e4lyiselt\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4timme viel\u00e4 palata takaisin edelliseen paikkaan, mutta ilta alkoi olla jo liian pitk\u00e4ll\u00e4. Atrapin soitto tuotti sent\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4ntelev\u00e4n ruosteper\u00e4huitin, joka oli sama laji, jota olisimme yritt\u00e4neet sillaltakin. <\/p>\n Illalla saimme kuulla huonoja uutisia: Seuraavan aamun lentomme oli peruttu. Lento olisi ainakin toivottavasti vuorokautta my\u00f6hemmin. Meid\u00e4n piti n\u00e4in j\u00e4\u00e4d\u00e4 Nimbokrangiin viel\u00e4 yhdeksi lis\u00e4p\u00e4iv\u00e4ksi. <\/p>\n 14.8. aamu aloitettiin sitten taas Korean Swampin mets\u00e4st\u00e4. Oppaanamme oli nyt vain Mr. Dante, joka ei puhunut k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 lainkaan englantia mutta oli kyll\u00e4 muuten ehdottomasti hauskin persoona paikallisista, joita meill\u00e4 oli ollut apuna. Toki pian h\u00e4n taas katosi pitk\u00e4ksi ajaksi mets\u00e4\u00e4n hakemaan jotain. Niinp\u00e4 retkeilimme tien vartta kesken\u00e4mme ja hyv\u00e4\u00e4 kertausta saatiin monien jo tuttujen lajien osalta. Ainoaksi elikseksi l\u00f6ytyi matkijamesikko. Kirjok\u00e4yr\u00e4nokasta saatiin nyt sent\u00e4\u00e4n jonkinlaiset kuvat mutta kaukaa.<\/p>\n Aamun l\u00e4mmetty\u00e4 emme oikein muuta keksineet kuin menn\u00e4 taas samaan pihapuistoon, jossa ainakin oli helppo retkeill\u00e4. Papuallahan retkeily\u00e4 vaikeuttaa huomattavasti se, ett\u00e4 kaikki maat ovat yksityisess\u00e4 omistuksessa ja joka paikkaan t\u00e4ytyy aina olla lupa \u2013 tai sitten pit\u00e4\u00e4 olla valmis lahjomaan jonnekin p\u00e4\u00e4st\u00e4keen tai tyytym\u00e4\u00e4n siihen, ett\u00e4 jonnekin ei p\u00e4\u00e4se vaikka mit\u00e4 tekisi.<\/p>\n Papuanp\u00f6ll\u00f6kehr\u00e4\u00e4j\u00e4 oli yh\u00e4 pes\u00e4ll\u00e4\u00e4n ja nyt keltap\u00e4\u00e4kaijasia tuntui lent\u00e4v\u00e4n siell\u00e4 sun t\u00e4\u00e4ll\u00e4 mutta viel\u00e4k\u00e4\u00e4n emme p\u00e4\u00e4sseet n\u00e4kem\u00e4\u00e4n niit\u00e4 paikallaan. Lopulta p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 takaisin k\u00e4mpille hieman huilaamaan.<\/p>\n Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 suuntasimme taas kerran n\u00e4k\u00f6alapaikalle, kun emme oikein muutakaan keksineet. N\u00e4imme taas runsaasti tuttuja lajeja, joista n\u00e4k\u00f6elis tuli papuanvariksesta. Osan aiemmin nuijaamia ruskolureja ei valitettavasti n\u00e4kynyt vaikka kaikki kaukanakin lent\u00e4neet papukaijat kuvattiin. <\/p>\n Illan h\u00e4m\u00e4rtyess\u00e4 kuulin kaukaisuudesta kumean ja soivan kuu \u2013\u00e4\u00e4nen, jonka mielest\u00e4ni tunnistin. T\u00e4m\u00e4 oli yksi ainoista \u00e4\u00e4nist\u00e4, jonka olin jo Suomessa suorittamallani kaikkien potentiaalsten reissulajien kertakuuntelulla todennut osaavani. Menin heti kysym\u00e4\u00e4n mukanamme taas olleelta Kolikilta, olisiko \u00e4\u00e4ntelij\u00e4 papuanharpyija. Sain kuitenkin osakseni l\u00e4hinn\u00e4 naureskelua ja lintu todettiin mukamas joksikin keisarikyyhkyksi. En oikein sulattanut m\u00e4\u00e4rityst\u00e4, sill\u00e4 \u00e4\u00e4ni kuului selv\u00e4sti aivan tolkuttoman kaukaa ja se kuului aina kertaalleen l\u00e4hes tarkalleen 30 sekunnin v\u00e4lein, mik\u00e4 ei sopinut mielest\u00e4ni kyyhkylle. Kysyin \u00e4\u00e4nest\u00e4 my\u00f6s Sujanilta sek\u00e4 my\u00f6skin paikalle saapuneen toisen linturyhm\u00e4n oppaalta, mutta sain taas osakseni vain naureskelua. En kuitenkaan luovuttanut ja otin linnusta pitki\u00e4 p\u00e4tki\u00e4 \u00e4\u00e4nityksi\u00e4 ja noin kymmenen minuuttia my\u00f6hemmin minua jo \u00e4rsytti sen verran, ett\u00e4 menin viel\u00e4 kertaalleen pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n Kolikia kuuntelemaan lintua huolellisemmin \u2013 aikaisemmin h\u00e4n ei ollut mielest\u00e4ni lainkaan ottanut minua tosissaan. Nyt h\u00e4n kuunteli \u00e4\u00e4nt\u00e4 useamman toiston ja oli kiva katsoa, kuinka h\u00e4nen ilmeens\u00e4 muuttui ja lopulta h\u00e4n totesi: \u201dIt is a Harpy \u2013 I was wrong\u201d. Per\u00e4\u00e4n h\u00e4n viel\u00e4 kertoi, ett\u00e4 oli juuri linnun \u00e4\u00e4nen suunnassa eli KM 7 paikkeilta mets\u00e4\u00e4n l\u00e4htev\u00e4n polun varressa useammankin kerran kuullut papuanharpyijan \u00e4\u00e4nt\u00e4 n\u00e4hnytkin pariskunnan. H\u00e4n ei ilmeisesti ollut hoksannut, ett\u00e4 \u00e4\u00e4ni voisi kantaa t\u00e4nne saakka?<\/p>\n Taas Sentania<\/b><\/p>\n 15.8. l\u00e4hdimme ajamaan kohti Jayapuran lentokentt\u00e4\u00e4 aikaisin, jotta ehtisimme taas retkeill\u00e4 Sentanin nurmialueilla. Heti paikalle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme n\u00e4imme lent\u00e4v\u00e4n mustapikkuhaikaran. K\u00e4pp\u00e4ily tien varressa tuotti viel\u00e4 useita ruskorintamanikkeja sek\u00e4 tietysti samoja jo tulomatkalla n\u00e4htyj\u00e4 lajeja. Joistain lajeista saatiin nyt kuviakin, etenkin nelj\u00e4n j\u00e4ttik\u00e4en ylilento oli vaikuttava! Kun viel\u00e4 l\u00f6ysin todella kaukaa taivaalta australiank\u00e4\u00e4rmekaulan, voi aamun katsoa olleen varsin onnistunut.<\/p>\n Ja taas matkantekoa<\/b><\/p>\n Pian oli aika jatkaa lentoasemalle, josta lentomme l\u00e4hti kohti Manokwaria. Bandar Udara Rendanin lentoasemalla meit\u00e4 oltiin taas vastassa ja nyt nousimme isoihin maastoautoihin ja ensimm\u00e4iseksi otimme suunnan kohti keskustan kauppakeskusta.<\/p>\n S\u00f6imme aika tuliset riisip\u00f6per\u00f6t ja sitten meid\u00e4n piti shoppailla seuraavien p\u00e4ivien ev\u00e4\u00e4t mukaamme. Kaupassa vier\u00e4htikin melkoisesti aikaa mutta lopulta kaikki oli pakattu autojemme lavalle ja p\u00e4\u00e4simme vihdoin matkaan kohti Arfakvuoria.<\/p>\n Heti alkumatkasta jouduimme ongelmiin, kun poliisi pys\u00e4ytti meid\u00e4t ja ensimm\u00e4isess\u00e4 autossa olleilta pyydettiin passeja n\u00e4ht\u00e4v\u00e4ksi. Ja tietysti Andreaksella oli passi matkalaukussa ja matkalaukku oli kolmannen auton lavalla, joka oli kadonnut. T\u00e4ss\u00e4 autossa oli jotain ep\u00e4selvyyksi\u00e4 joidenkin muiden papereiden kanssa ja kuski oli huomannut poliisit ajoissa ja l\u00e4htenyt kiertoreiteille.<\/p>\n Lopulta poliiseista selvittiin, kun heid\u00e4n kanssa oli otettu selfieit\u00e4 ja muutenkin nauratettu heit\u00e4 tarpeeksi. Seuraavaksi matkantekomme tyss\u00e4si karnevaaleihin, jossa oli vuorossa ilmeisesti koululuokkien ryhm\u00e4tanssikilpailut, jossa lapset eteniv\u00e4t kulkueessa omina ryhmin\u00e4\u00e4n tanssien. Saimme suut jonkinlaisen huumekasvin pureskelusta punaisina huutaneilta naisilta enemm\u00e4n huomiota kuin kaikkensa likoon laittaneet lapset, mutta lopulta p\u00e4\u00e4simme kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n karkelot ja jatkamaan matkaa. <\/p>\n Arfakvuorilla<\/b><\/p>\n Iltap\u00e4iv\u00e4 oli jo pitk\u00e4ll\u00e4, kun olimme nousseet korkealle vuorille ja asfalttitie lopulta p\u00e4\u00e4ttyi ja sitten kurvasimme surkeakuntoiselle todella jyrk\u00e4lle Syoubrin kyl\u00e4tielle, jonka p\u00e4\u00e4ss\u00e4 oli majapaikkamme Syoubri Guest house. <\/p>\n Koska valoa oli viel\u00e4 hieman, k\u00e4velimme aivan pihapiiriss\u00e4 tovin, mutta havaintoja ei juuri tullut. Niinp\u00e4 saatoimme suunnata illalliselle. Sitten majoituimme kahteen m\u00f6kkiin ja omassa m\u00f6kiss\u00e4mme saimme Sujanin, Matiaksen ja Mikon kanssa kaikki omat huoneet. Lis\u00e4ksi k\u00e4mp\u00e4ss\u00e4mme oli tilava olohuone, jossa oli hyv\u00e4 pit\u00e4\u00e4 iltahuutoja. <\/p>\n Kuistimme kaiteella oli aivan j\u00e4risytt\u00e4v\u00e4n upea koppakuoriainen, jota kaikki innostuivat kuvaamaan.Iltah\u00e4m\u00e4riss\u00e4 kuuntelimme viel\u00e4 pihaan kuulunutta nokihaukkap\u00f6ll\u00f6\u00e4 ja kun muut olivat jo l\u00e4hteneet y\u00f6puulle, kuulimme Mikon kanssa pariin otteeseen sinettikehr\u00e4\u00e4j\u00e4nkin.<\/p>\n 16.8. her\u00e4tys oli aikaisin ja pikaisen aamupalan j\u00e4lkeen olimme pime\u00e4ss\u00e4 l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 maastoon oppaamme Chetin johdolla. Jo pihapiiriss\u00e4 Chet osoitti olevansa paras, tai ainakin aktiivisin opas t\u00e4h\u00e4n asti, kun h\u00e4n heti nappasi meille \u00e4\u00e4ness\u00e4 olleen nokip\u00f6ll\u00f6n.<\/p>\n Ajelimme pikkumatkan p\u00e4\u00e4h\u00e4n ja sitten k\u00e4velimme pime\u00e4ss\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4 taas kauheaa vauhtia edenneen Chetin per\u00e4ss\u00e4 k\u00f6nyten kojulle, jonne istuuduimme odottamaan. <\/p>\n Olimme jo k\u00e4velless\u00e4 kuulleet todella upean kuuloisen smaragdinaukujan (arfakianus) ja nyt toinen naukui kojun l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4. Kojun edess\u00e4 oli tarjolla suuri hedelm\u00e4 ja toiveenamme oli tietysti, ett\u00e4 kohdelajimme saapuisi hedelm\u00e4\u00e4 pupeltamaan mutta my\u00f6s se, ett\u00e4 paikalla k\u00e4visi muitakin lintuja.<\/p>\n Aika pitk\u00e4\u00e4n saimme odotella, ennen kuin ensimm\u00e4inen lintu saapui mutta onneksi se oli kohdelajimme k\u00e4yr\u00e4nokka! T\u00e4m\u00e4 hauskan n\u00e4k\u00f6inen paratiisilintu alkoi kohta sy\u00f6d\u00e4 hedelm\u00e4\u00e4 pitk\u00e4ll\u00e4 nokallaan ja saimme siit\u00e4 kohtuullisia kuvia, vaikka yh\u00e4 oli todella h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4. Kun lintu lopulta l\u00e4hti, odottelimme sit\u00e4 saapuvaksi uudelleen mutta seuraava saapuja olikin nuori papuanharakkakyyhky. Kyyhky oli varsin ujo eik\u00e4 lopulta uskaltanut aloittaa ruokailua vaan katosi sekin kohta mets\u00e4\u00e4n. Ja sitten mit\u00e4\u00e4n muuta ei hedelm\u00e4lle saapunutkaan.<\/p>\n Polkuja taas k\u00e4velless\u00e4 palasivat kohta pari mukanamme ollutta nuorempaa avustajaa polkua meit\u00e4 vastaan ja meid\u00e4t kehotettiin seuraamaan heit\u00e4. K\u00f6nysimme aivan umpimets\u00e4\u00e4n todella jyrkki\u00e4 rinteit\u00e4 avustajan raivatessa meille polkua machetellaan. Aivan kaikki meist\u00e4 ei lopulta l\u00e4htenyt t\u00e4lle pistolle mukaan, sill\u00e4 eteneminen oli varsin haastavaa. Mutta kyll\u00e4 kannatti, sill\u00e4 aika pian oppaamme osoitti edess\u00e4mme olleeseen puskaan, josta emme meinanneet mill\u00e4\u00e4n erottaa mit\u00e4\u00e4n lintua, kunnes lopulta \u00e4kk\u00e4simme, ett\u00e4 siin\u00e4h\u00e4n k\u00f6k\u00f6tti aivan avoimesti, mutta huikean hienosti maisemaan maastoutuen, sinettikehr\u00e4\u00e4j\u00e4.<\/p>\n Palattuamme polulle ja n\u00e4hty\u00e4mme hauskan n\u00e4k\u00f6isen isolatuskamonarkin, k\u00e4\u00e4nnyimme kohta taas samalla porukalla k\u00f6ny\u00e4m\u00e4\u00e4n viel\u00e4 edellist\u00e4kin jyrkemp\u00e4\u00e4 rinnett\u00e4 machetemiest\u00e4 seuraten mutta nyt matka oli lyhyempi ja pian kyyristyimme er\u00e4\u00e4n puskan alle katsomaan suoraan yl\u00e4puolellamme, vain korkeintaan parin metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 meit\u00e4 tuijottanutta vuorikehr\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4. Lintu oli niin l\u00e4hell\u00e4, ett\u00e4 Mikolla ei kuvaus onnistunut 600-millisell\u00e4, mutta saihan siit\u00e4 kuvia k\u00e4nnyk\u00e4ll\u00e4kin!<\/p>\n Polkua taas kiiruhtaessamme n\u00e4kyi punarintakukastaja ja kuului Chetin avustuksella taas useita uusia lajeja, joista ei meinannut pysy\u00e4 k\u00e4rryill\u00e4. Saldona oli uskomaton m\u00e4\u00e4r\u00e4 pinnoja, joista valtaosa oli \u00e4\u00e4ni\u00e4, joiden p\u00e4\u00e4st\u00e4ji\u00e4 ei joko n\u00e4hty tai sitten n\u00e4htiin huonosti tai vilaukselta eli kuvia niist\u00e4 ei ainakaan p\u00e4\u00e4sty ottamaan. Valkokupu- ja papuanvuorikyyhky, molukkienkuningaskaija, viiksi-, keiju- ja papuanlurikki (papou), majalavastaja, punakylki-, marmori- ja punamesikko (cruentata), kirjonoki- ja valkonaamamesikko, keltanaamavihelt\u00e4j\u00e4, alanko- ja vuorihiirimaluri, pikkusilkkimaluri, rinnemarjastaja, pikku- ja keltarintamesikko, suomuvihelt\u00e4j\u00e4, mustavatsak\u00e4pink\u00e4inen, punaniska-, vogelkopvuoren- ja valkokurkkuvihelt\u00e4j\u00e4, myrkkypitohui, mustaviuhko, papuandrongo, nokipensas- ja vihersieppo sek\u00e4 my\u00f6skin harmittavasti vain kuullut rusettiparatiisilintu (superba) sek\u00e4 kultajousipyrst\u00f6 rikastuttivat pinnalistojamme.<\/p>\n Tielle palattuamme l\u00f6ytyi tien varren puista taas paljon tavaraa. L\u00e4hipuissa oli mm. mustaotsa- (chrysolaemus) ja oliivivatsarillej\u00e4 (fuscicapilla), pikkupunamesikkoja, latvuskeijumaluri sek\u00e4 tammimesikko. Taivaalla kierrelleet salangaanit oli ihan vain paikan ja korkeuden perusteella m\u00e4\u00e4ritett\u00e4viss\u00e4 vuorisalangaaneiksi.<\/p>\n Ruokailun j\u00e4lkeen ajoimme p\u00e4\u00e4tien ylimp\u00e4\u00e4n kohtaan, josta l\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n tiet\u00e4 pitkin takaisin kyl\u00e4lle p\u00e4in. Valitettavasti keli oli muuttunut todella pilviseksi ja n\u00e4ytti, ett\u00e4 alkaisi sataa hetken\u00e4 min\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n Tien varresta l\u00f6ytyi isolatuskamonarkki poikasensa kanssa, nokiviuhko, punaviittamesikko (rosenbergii), arfakinkaljumesikko, arfakinsilkkimaluri, kaulusk\u00e4ki sek\u00e4 laulava papuanuunilintu (poliocephalus) ja yksi papuanvuorikyyhky lensi aika hienosti ohitsemme. Tietysti joistain aiemmin huonosti havaituista linnuista saatiin edes v\u00e4h\u00e4n parempia havaintoja mutta edelleen moni laji j\u00e4i vain kuulohavainnon varaan ja kuvia saatiin vain ihan muutamista linnuista. <\/p>\n Sitten alkoikin sataa niin rankasti, ett\u00e4 meid\u00e4n oli kiiruhdettava autoillemme ja annettava periksi loppup\u00e4iv\u00e4n osalta, sill\u00e4 sadetta riitti. <\/p>\n Iltahuudossa tuli tehty\u00e4 jonkin sortin enn\u00e4tys, kun jopa 26 per\u00e4kk\u00e4in huudettua lajia oli minulle eliksi\u00e4 (vihkon sivun sarake t\u00e4yteen) ja p\u00e4iv\u00e4n aikana niit\u00e4 oli tullut jopa 50. Paljonkohan niit\u00e4 olisi tullut ilman alkanutta rankkasadetta?<\/p>\n Iltay\u00f6st\u00e4 sade oli hetkellisesti tauonnut ja k\u00e4vin pihalla hieman kuulostelemassa ja sinettikehr\u00e4\u00e4j\u00e4 olikin taas \u00e4\u00e4ness\u00e4. Onnistuimme Sujanin kanssa l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n linnun l\u00e4mp\u00f6kameroilla n\u00e4kyvillekin mutta kohta se lenn\u00e4hti kauemmas ja p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 unten maille. <\/p>\n 17.8. sadetta riitti koko y\u00f6n mutta meill\u00e4 oli hieman my\u00f6h\u00e4isempi her\u00e4tys. Aamun sarastaessa sade onneksi osoitti sen verran hiipumisen merkkej\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4timme pysy\u00e4 alkuper\u00e4isess\u00e4 suunnitelmassamme ja l\u00e4hte\u00e4 aamupalan j\u00e4lkeen kipuamaan yl\u00f6s vuorille, jossa meid\u00e4n oli tarkoitus y\u00f6py\u00e4 ja palata vasta seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 k\u00e4mpille. Eli meill\u00e4 oli pakattuna y\u00f6pymis- ym. tavarat kantajille kannettaviksi ja itsell\u00e4 repuissa se, mit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n aikana tarvitsisimme.<\/p>\n Pihassa ehdin viel\u00e4 kuvata papuanuunilinnun (poliocephalus) ennen kuin alkoi taas tihuttaa ja oli parempi pakata kamerakin vedenpit\u00e4v\u00e4sti. Sitten l\u00e4hdimme pihastamme alkanutta polkua pitkin kipuamaan vuorille.<\/p>\n Alkumatkan satoi taas joten matkanteko oli nopeaa. Onneksi sade lopulta hellitti mutta pian alkoi todella jyrkk\u00e4 nousu, jota riitti ja riitti ja jossa lintujen havainnointi oli vaikeaa. Ruskoraitakaija suostui n\u00e4kyvillekin, mutta vuoriraitakaijoja vain kuultiin. Pari papuankiipij\u00e4\u00e4 saatiin atrapilla n\u00e4kyville ja aurinkolurikkeja l\u00e4hinn\u00e4 vain kuultiin tai n\u00e4htiin vilahtelevan lennossa latvustojen yl\u00e4puolella. <\/p>\n Kiipe\u00e4mist\u00e4 todellakin riitti ja paikoin oli niin jyrkk\u00e4\u00e4, ett\u00e4 hirvitti, kuinka osa porukastamme selvi\u00e4\u00e4. Ja taas oppaamme piti aivan turhan kovaa vauhtia eli per\u00e4 j\u00e4i koko ajan. Sitten oli tympe\u00e4\u00e4 aina odotella, kun joku pinna oli tarjolla \u2013 ja kaikkiin eiv\u00e4t sitten hitaimmat kiipe\u00e4j\u00e4t ehtineetk\u00e4\u00e4n. Ja sitten, kun viimeinen oli vihdoin saanut muun porukan kiinni ja olisi v\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4ssyt henk\u00e4ht\u00e4m\u00e4\u00e4n, ravi taas jatkui.<\/p>\n Tervamesikko, isovuorimaluri (virgatus), mustamonarkki, pittali, papuanrastas, papuank\u00e4ki, vuorimarjastaja, helmisinipenkoja, mustaisovihelt\u00e4j\u00e4, keltaniskavihelt\u00e4j\u00e4, tiheikk\u00f6sieppo (albispecularis) ja mustarintasieppo olivat lajeja, joita kuultiin ja joista vain osasta n\u00e4htiin joku vilaus. Vilaukselta n\u00e4htyihin saatiin lis\u00e4tty\u00e4 my\u00f6s aiemmin vain kuultu rusettiparatiisilintu (nsuperba) sek\u00e4 arfakinliputtaja, valitettavasti naaraslintuja molemmat. Yksi koko kiipe\u00e4misen syist\u00e4 eli samettisirppinokka saatiin hyvin kuulluksi ja lopulta vilaukselta n\u00e4hdyksikin.<\/p>\n Muutamia tuttujakin lajeja n\u00e4htiin ja jotain saatiin kuvattuakin, kuten yst\u00e4v\u00e4llisesti poseerannut nokiviuhko sek\u00e4 puun latvustossa piilotellut papuanlurikki (papou). <\/p>\n Lopulta yl\u00e4m\u00e4ki loiveni ja pian p\u00e4\u00e4simme German Campille perille, jossa lyhyen huilin j\u00e4lkeen k\u00e4vimme osalla porukasta pienell\u00e4 k\u00e4velyll\u00e4 ruokailua odotellessa mutta p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 linnut olivat aika v\u00e4hiss\u00e4, suomuvihelt\u00e4j\u00e4 sent\u00e4\u00e4n kuultiin.<\/p>\n Ruokailun j\u00e4lkeen k\u00e4velimme laella jonkin matkaa mutta iltap\u00e4iv\u00e4st\u00e4kin oli aika hiljaista. Vogelkopvuorenvihelt\u00e4j\u00e4n, mustaisovihelt\u00e4j\u00e4n ja \u201dmelidecteksen\u201d sain kuviinkin ja Andreas l\u00f6ysi l\u00e4mp\u00f6kameralla hauskan pussioravan piilottelemasta puun latvasta.<\/p>\n Sitten edess\u00e4 olikin koko reissun j\u00e4rjett\u00f6min episodi, sill\u00e4 oppaamme alkoi muutaman muun apurin kanssa rakentamaan piilokojua seuraavan aamun samettisirppinokkakuvausta varten. Ja me j\u00e4imme niille aloillemme k\u00f6k\u00f6tt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja odottamaan, ett\u00e4 koju saataisiin valmiiksi. Niinp\u00e4 seisoimme illan parhaaseen retkeilyaikaan aloillamme ilman opasta toista tuntia \u2013 ja kun vaihteeksi ei edes satanut\u2026<\/p>\n Sujanin avustuksella sent\u00e4\u00e4n jokunen \u00e4\u00e4nnellyt lintu saatiin m\u00e4\u00e4ritetty\u00e4 ja mm. savupensasieppo ja molukkienkuningaskaija saatiin jonkinlaisiin ja mustarintasieppo surkeisiin kuviinkin, lis\u00e4ksi papuankerttusieppo tunnistettiin laulavana ja huppukeisarikyyhkyn huutelua kuultiin.<\/p>\n Ilta alkoi jo h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4, kun koju oli valmis ja kiiruhdimme taas Chetin per\u00e4ss\u00e4 takaisin leiri\u00e4 kohti. Matkalla ohitimme yhden vanhan majalavastajan pes\u00e4n ja sitten k\u00f6nysimme, ensin kuvaajat, koska valo oli jo k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4 v\u00e4hiin, asutun pes\u00e4n edustalle rakennettuun kojuun. Chet k\u00e4vi siirt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 yht\u00e4 pes\u00e4n koristetta hieman pois paikaltaan ja lupasi, ett\u00e4 kohta itse pes\u00e4n asukas tulee paikalle. Oletimme majalavastajan huomaavan, ett\u00e4 jotain h\u00e4nen koristettaan on siirretty ja tulevan korjaamaan sen takaisin paikoilleen, mutta kun se pienen odottelun j\u00e4lkeen saapui paikalle, ei se tyytynyt siirt\u00e4m\u00e4\u00e4n pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4 pient\u00e4 sinist\u00e4 muovirattia vaan se pisti my\u00f6s koko kuistin uusiksi siirt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 kaikkia punaisia sipsipusseja! Pes\u00e4n koristelu siis koostui p\u00e4\u00e4asiassa roskista, joita se kertoman mukaan haki aina kyl\u00e4lt\u00e4 saakka. Papualla luonnossa tuntui olevan eritt\u00e4in siisti\u00e4 eik\u00e4 roskia maastossa n\u00e4kynyt. Kertoipa Sujan, ett\u00e4 joskus yksi majalavastaja oli koristellut pes\u00e4ns\u00e4 edustaa lusikoilla ja se oli p\u00f6llinyt pikkuhiljaa l\u00e4hes kaikki kyl\u00e4n lusikat!<\/p>\n Valo oli v\u00e4hiss\u00e4, mutta saimme kuitenkin majalavastajasta ihan mukavia kuvia, joten linnun poistuttua l\u00e4hdimme pois. Ja toisen porukkamme k\u00f6nytty\u00e4 kojuun yht\u00e4 lavastetta taas siirrettiin ja sama toistui.<\/p>\n Lopulta palailimme leiriin, jossa oli vuorossa illallinen ja aika pian olimme valmiit nukkumaan. Edes iltahuutoa ei pidetty, sill\u00e4 kukaan ei ollut ottanut mukaan mit\u00e4\u00e4n muistiinpanoja.<\/p>\n 18.8. sain nukuttua hyvin h\u00f6kkelimajassa, jossa siis kaikki nukuimme lattialla. Minulla oli mukana ennen reissua ostamani todella kevyt mutta eritt\u00e4in hyv\u00e4 makuualusta sek\u00e4 ohut makuupussi, joka oli sekin tarpeen, sill\u00e4 y\u00f6ll\u00e4 l\u00e4mp\u00f6tila laski huomattavasti.<\/p>\n Her\u00e4simme todella aikaisin ja suuntasimme matkalla nokihaukkap\u00f6ll\u00f6n kuullen kojuilemaan. Me kameralliset k\u00f6mmimme siihen edellisiltana rakennettuun kojuun ja muut suoraan alapuolellamme olleeseen vanhaan kojuun. Jos joku olisi v\u00e4h\u00e4n neuvonut, niin olisimme totta kai sijoittuneet juuri toisin p\u00e4in, sill\u00e4 nyt me kameralliset j\u00e4imme kauemmaksi. Lis\u00e4ksi edellisiltana rakennettu koju oli aivan j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4n huono! Se sijaitsi jyrk\u00e4ss\u00e4 rinteess\u00e4 ja penkki oli niin kalteva, ettei siin\u00e4 pysynyt ja tietysti viel\u00e4 niin korkealla, etteiv\u00e4t jalat ylt\u00e4neet maahan. Itse pystyin juuri ja juuri istumaan siten, ett\u00e4 olin t\u00e4ysin toisen jalan varassa, jolla nojasin keskell\u00e4 kojua kasvaneen puun runkoon. Samaisen rungon takia pitikin sitten j\u00e4kitt\u00e4\u00e4 aivan vinossa. Lis\u00e4ksi kamera-aukot olivat niin kaukana, ettei niihin ylt\u00e4nyt kameralla ja Mikko, joka oli kantanut 600-millist\u00e4\u00e4n sek\u00e4 jalustaa, ei mill\u00e4\u00e4n meinannut saada jalustaansa pystyyn kaltevalle maalle. Mutta lopulta onnistuimme jotenkin saamaan itsemme kuvausvalmiuteen ja aloillemme odottamaan jotain tapahtuvaksi.<\/p>\n Eih\u00e4n se oikeasti ollut mik\u00e4\u00e4n yll\u00e4tys, kun koju oli rakennettu edellisiltana, ett\u00e4 tuolloin koko ajan l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 huudellut samettisirppinokka ei nyt uskaltanut tulla soidintolpalleen. Lintu kyll\u00e4 taas \u00e4\u00e4nteli l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n mutta n\u00e4ytille se ei suostunut. Eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muutakaan tietenk\u00e4\u00e4n kojusta n\u00e4kynyt, joten lopulta oli annettava periksi. <\/p>\n Ja tietysti juuri, kun olimme viimeisin\u00e4 kiiruhtamassa muiden jo ties minne juosseiden per\u00e4\u00e4n (meill\u00e4 kun oli kameroissa hieman purettavaa ja pakattavaa), saapui samettisirppinokka suoraan yl\u00e4puolellamme olleen rungon latvaan. Saimme n\u00e4in linnusta edes jonkinlaiset kuvat toki surkeimpaan mahdolliseen valoon ja taivasta vasten mutta jotain kuitenkin.<\/p>\n Samassa tilanteessa aiemmin kuulunut keikarilintuhaukka p\u00e4\u00e4tti suorittaa ylilennon, joten aamun kojuilu ei lopulta ollut mennyt hukkaan, mutta paljon oli taas mennyt aamun parasta retkiaikaa.<\/p>\n Sitten olikin edess\u00e4 pitk\u00e4 k\u00e4vely, jolle aivan kaikki eiv\u00e4t l\u00e4hteneet, sill\u00e4 k\u00e4vely\u00e4 oli taas p\u00e4\u00e4asiassa yl\u00e4m\u00e4keen. Kiipesimme jyrkki\u00e4 yl\u00e4m\u00e4ki\u00e4 pitk\u00e4n matkan yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n arfakinparatiisiharakkaa, jonka piti k\u00e4ym\u00e4n joka p\u00e4iv\u00e4 muutaman yksil\u00f6n voimin yhdess\u00e4 hedelm\u00e4puussa ruokailemassa.<\/p>\n Perill\u00e4 saimme todeta n\u00e4kyvyyden hedelm\u00e4puulle olevan varsin huono, mutta ei siin\u00e4 auttanut kuin j\u00e4\u00e4d\u00e4 odottelemaan t\u00e4htilajia saapuvaksi. Odotimme ja odotimme mutta havainnot j\u00e4iv\u00e4t moniin ennest\u00e4\u00e4n tuttuihin lajeihin. Pitk\u00e4n odotuksen j\u00e4lkeen sent\u00e4\u00e4n kuulimme muutamaan otteeseen arfakinparatiisiharakan omituista klopsetta mutta n\u00e4ytille lintu ei saapunut. <\/p>\n Ja sitten alkoi taas sataa ihan urakalla, joten meid\u00e4n oli l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 palailemaan leiriin, josta l\u00e4hdimmekin sitten aika pian laskeutumaan alas kohti kyl\u00e4\u00e4.<\/p>\n Nyt sateessa alam\u00e4en jyrkk\u00e4 polku oli todella vaarallisen liukas, joten eteneminen oli aika hidasta. Linnuista ei pahemmin tarvinnut v\u00e4litt\u00e4\u00e4 ennen kuin sade vihdoin alkoi hieman hellitt\u00e4\u00e4. Ruskoviuhko, vuorilaulumesikko ja punaselk\u00e4sieppo olivat ainoita uusia lajeja jyrk\u00e4lt\u00e4 p\u00e4tk\u00e4lt\u00e4 ja loivemmalla osuudella v\u00e4h\u00e4n ennen kyl\u00e4\u00e4 kuulimme viel\u00e4 ainakin parin sininaamapeipon l\u00e4hes liian korkeaa \u00e4\u00e4ntely\u00e4 \u2013 onneksi linnut olivat l\u00e4hell\u00e4, muuten en olisi niit\u00e4 kuullut. <\/p>\n Kyl\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme saimme odottaa aika pitk\u00e4\u00e4n viimeisi\u00e4 mutta lopulta saatoimme huokaista helpotuksesta. Kaikki olivat selvinneet reissusta ainakin l\u00e4hes ehjin nahoin vaikka l\u00e4helt\u00e4pititilanteitakin oli sattunut. <\/p>\n Sade oli hieman ennen kyl\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4sy\u00e4mme loppunut ja p\u00e4iv\u00e4\u00e4 viel\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4, joten vaikka olimme k\u00e4velyst\u00e4 pirun v\u00e4syneit\u00e4, p\u00e4\u00e4timme pikkuporukalla l\u00e4hte\u00e4 viel\u00e4 saman tien maastoon. Sujanin ja Chetin mukaan ei ollut mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rke\u00e4 yritt\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n uusia lajeja muualta kuin kiipe\u00e4m\u00e4ll\u00e4 taas samaa polkua takaisin ylemm\u00e4ksi rinnemets\u00e4\u00e4n. Onneksi Chet l\u00e4hti mukaamme ja k\u00e4velimme viel\u00e4 viljelysten takaiseen mets\u00e4\u00e4n pienelle purolle saakka ja l\u00f6ysimme kuin l\u00f6ysimmekin pari uutta lajia, harmaakeijumalurin sek\u00e4 viikunamanukin.<\/p>\n Palattuamme sain viel\u00e4 kuvattua pihapuussa k\u00e4yneen harmaalintuhaukan mutta loppuilta meni parin p\u00e4iv\u00e4n havaintoja huutaessa ja hyvin sy\u00f6dess\u00e4. Ja kyll\u00e4p\u00e4 uni taas maittoi!<\/p>\n 19.8. olimme liikenteess\u00e4 todella aikaisin. Ja taas kun nousimme pilkkopime\u00e4ss\u00e4 autoista, oli porukalla kauhea kiire l\u00e4hte\u00e4 marssimaan t\u00e4ll\u00e4 kertaa jyrkk\u00e4\u00e4 alam\u00e4ke\u00e4. Olimme siin\u00e4 luulossa, ett\u00e4 aamuohjelmamme olisi alkanut 300 metrin k\u00e4velyll\u00e4 ja sitten kojuilulla, joten p\u00e4\u00e4tin l\u00e4hte\u00e4 kevyill\u00e4 kantamuksilla liikkeelle enk\u00e4 ottanut mukaan sadeviittaa, sateenvarjoa, hyttysmyrkky\u00e4 saati edes juomista. Onneksi viimehetkell\u00e4 vaihdoin sent\u00e4\u00e4n sandaalit kevyisiin vaelluskenkiin. Mikko puolestaan kantoi tietysti mukanaan koko kameravarustustaan.<\/p>\n Aika pian oli selv\u00e4\u00e4, ettemme olleet Chetin kanssa aamusuunnitelmissa ihan samalla sivulla, sill\u00e4 painoimme alam\u00e4keen pari kilometri\u00e4 kauheaa vauhtia pilkkopime\u00e4ss\u00e4 \u2013 eiv\u00e4tk\u00e4 kaikki olleet hoksanneet ottaa edes otsalamppua mukaan. Lopulta olimme laskeutuneet alas jokivarteen, jossa joki ylitettiin kapeaa siltaa pitkin. <\/p>\n T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa meille kerrottiin, ett\u00e4 olimmekin k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 viel\u00e4 pitk\u00e4n matkaa hedelm\u00e4puulle. Niinp\u00e4 oli selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ihan koko porukkamme ei tulisi aamuk\u00e4velyst\u00e4 selvi\u00e4m\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 jalat olivat edellisp\u00e4ivienkin k\u00e4velyst\u00e4 aika poikki. Onneksi jokivarressa saatiin ensimm\u00e4iset lintuhavainnot, kun aurinko oli nousemassa ja pinnalistalle saatiin lis\u00e4t\u00e4 kirjohedelm\u00e4kyyhky. Pari porukastamme j\u00e4ikin jatkamaan havainnointia jokivarteen meid\u00e4n muiden jatkaessa matkaa.<\/p>\n Seuraava etappi oli sitten aivan j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n jyrkk\u00e4 yl\u00e4m\u00e4ki. Kipusimme kapeaa polkua kauheaa vauhtia aivan loppumattomalta tuntuneen ajan aivan hikim\u00e4rkin\u00e4 ja juomista alkoi olla aika kova ik\u00e4v\u00e4. Onneksi sain paikattua aiemmin nuijaamani vuorikirjomonarkin ja polun varressa n\u00e4imme pikkukasuaarin j\u00e4t\u00f6kset.<\/p>\n Kiipe\u00e4mist\u00e4 riitti ja riitti ja taas osa porukasta j\u00e4i aika pahasti j\u00e4lkeen. Ja sitten yht\u00e4kki\u00e4 ilman mit\u00e4\u00e4n ennakkovaroitusta olimmekin perill\u00e4. Kohteemme oli aika tavallisen n\u00e4k\u00f6inen iso puu, jossa oli hedelmi\u00e4, joita linnut k\u00e4viv\u00e4t aamuisin sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4. Yht\u00e4kki\u00e4 oppaamme osoittelivat puun latvustoon, jossa kuulemma oli naamiohuntulavastajia. Pari ensimm\u00e4ist\u00e4 meist\u00e4 ehti n\u00e4hd\u00e4 komean koiraankin mutta itse j\u00e4in hieman j\u00e4lkeen, koska tapoihini kuuluu auttaa muitakin ja osa porukastamme ei ollut viel\u00e4 l\u00e4hellek\u00e4\u00e4n perill\u00e4.<\/p>\n Tilanne oli aika kaoottinen, kun piti saada porukkaa ajantasalle ja t\u00e4st\u00e4 seurasi tietysti rynnimist\u00e4, huutelua ja kaikenlaista muuta toimintaa, joka osaltaan aiheutti sen, ett\u00e4 itsell\u00e4nikin j\u00e4i naamiohuntulavastajakoiras n\u00e4kem\u00e4tt\u00e4.<\/p>\n P\u00e4\u00e4asiallisena oppaanamme oli nyt Chetin poika, joka ei osannut englantia lainkaan ja h\u00e4n kaverinsa kanssa osoitteli vuoron per\u00e4\u00e4n eri suuntiin ja k\u00e4vi nykim\u00e4ss\u00e4 aina jotakuta hihasta tai ihan kiskomassa jonkin puun alle. Onneksi itse p\u00e4\u00e4tin alkaa vain seuloa alkuper\u00e4isen puun latvustoa ja l\u00f6ysinkin sielt\u00e4 naaras naamiohuntulavastajan sek\u00e4 my\u00f6skin naaras kultajousipyrst\u00f6n, jotka sain my\u00f6s kuvattua. Onneksi naamiohuntulavastajan \u00e4\u00e4nt\u00e4 kuului viel\u00e4 ja kaikki paikalle lopulta kiivenneet saivat lajin ainakin jollakin tavalla plakkariin.<\/p>\n Pian puun latvus oli kuitenkin tyhj\u00e4, vain jokunen kyyhky ja p\u00e4\u00e4osin tunnistamattomia pikkulintuja vilahteli latvustossa. Olimme arvatenkin paikalla aivan liian my\u00f6h\u00e4\u00e4n mutta emmep\u00e4 olleet aamulla aavistaneet, mink\u00e4lainen marssi meill\u00e4 oli ollut edess\u00e4. J\u00e4lkik\u00e4teen oli helppo sanoa, ett\u00e4 meid\u00e4n olisi pit\u00e4nyt l\u00e4hte\u00e4 liikkeelle ainakin tuntia aikaisemmin.<\/p>\n No ei t\u00e4ss\u00e4 viel\u00e4 kaikki. Seuraavaksi p\u00e4\u00e4timme yritt\u00e4\u00e4 viel\u00e4 helmisinipenkojaa, jonka piti l\u00f6yty\u00e4 nelj\u00e4n sadan metrin p\u00e4\u00e4st\u00e4. Tietysti edess\u00e4 oli taas pelkk\u00e4\u00e4 jyrkk\u00e4\u00e4 yl\u00e4m\u00e4ke\u00e4 ja matka oli kyll\u00e4 ainakin jonkin verran pitempi. Paikalle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme soittelimme atrappia aika kauan mutta eip\u00e4 t\u00e4t\u00e4 penkojaa l\u00f6ytynyt.<\/p>\n Palailimme takaisin hedelm\u00e4puulle ja latvusto n\u00e4ytti taas tyhj\u00e4lt\u00e4, mutta p\u00e4\u00e4timme silti viett\u00e4\u00e4 viel\u00e4 aikaa paikalla, sill\u00e4 emme oikein jaksaneet viel\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 k\u00e4velem\u00e4\u00e4nk\u00e4\u00e4n. Ja t\u00e4m\u00e4 kannatti, sill\u00e4 pikkuhiljaa l\u00f6ytyi ymp\u00e4rilt\u00e4mme uusia lajeja; erakkomesikko, pikkuvihelt\u00e4j\u00e4rastas (megarhyncha), harmaavihelt\u00e4j\u00e4, harmaap\u00e4\u00e4maluri sek\u00e4 uudenguineanrastas ja viel\u00e4 alas k\u00e4velless\u00e4mme hoituivat hapsumanukki, valkoviiksimaluri, mustasiipimonarkki sek\u00e4 ruskoselk\u00e4viuhko.<\/p>\n Lopulta alas jokivarteen p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme l\u00e4hti edest\u00e4mme lentoon pari mustavalkoista lintua, joista toinen j\u00e4i onneksi oksalle n\u00e4kyville niin pitk\u00e4ksi aikaa, ett\u00e4 per\u00e4ss\u00e4mme tulleetkin p\u00e4\u00e4siv\u00e4t t\u00e4m\u00e4n hienon koskiharakan n\u00e4kem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Huilimme taas tovin jokivarressa ennen kuin jaksoimme l\u00e4hte\u00e4 kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n. Loppuyl\u00e4m\u00e4ki oli aivan j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4n raskas! Olimme jo l\u00e4hes p\u00e4\u00e4sseet autolle, kun yht\u00e4kki\u00e4 yksi autoistamme ajoi alas meit\u00e4 vastaan ja saman tien ohi. Ja palasi kohta ohitsemme j\u00e4lkeen j\u00e4\u00e4nyt osa porukastamme kyydiss\u00e4\u00e4n. Kaikista meist\u00e4 ei olisi ollut en\u00e4\u00e4 kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n metri\u00e4k\u00e4\u00e4n. Min\u00e4 en kyyti\u00e4 olisi ollut vailla, mutta olisivat perhana voineet sen verran hidastaa, ett\u00e4 olisin saanut takapenkill\u00e4 olleen juomapulloni!<\/p>\n Autolle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme olin aika pahasti nestehukassa ja aurinkokin oli k\u00e4rytt\u00e4nyt yl\u00f6sk\u00e4velless\u00e4 todella polttavasti. Olisi ollut kiva aamulla tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 meill\u00e4 oli koko reissun rankin k\u00e4vely edess\u00e4.<\/p>\n Palailimme viel\u00e4 Syoubriin k\u00e4mpille, jossa pakkasimme loput tavaramme ja s\u00f6imme ja l\u00e4hdimme sitten ajelemaan kohti Manokwaria. P\u00e4\u00e4simme alam\u00e4ke\u00e4 noin sata metri\u00e4, kun autostamme tussahti kumi. Onneksi meid\u00e4n piti vain kaartaa l\u00e4himp\u00e4\u00e4n pihaan, josta singahti ulos useampikin mies ja kymment\u00e4 minuuttia my\u00f6hemmin oli kumi vaihdettu ja matka jatkui.<\/p>\n Vuoristotiet\u00e4 ajaessa selvisi aika pian, ett\u00e4 autossamme oli jotain muutakin pahasti vialla. Jarrut eiv\u00e4t toimineet kunnolla, joten kuskimme ajoi todella hiljaa ja etenkin alam\u00e4iss\u00e4 jarrutti k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 moottorijarrutuksella. Ihme kyll\u00e4 kuitenkin lopulta selvisimme Manokwariin, jossa parkkeerasimme hienon nelj\u00e4n t\u00e4hden Aston hotellin pihaan.<\/p>\n Illemmalla saimme taas todella huonoja uutisia. Seuraavan aamun klo 9:20 lentoamme oli siirretty tuntikaupalla my\u00f6hemm\u00e4ksi ja ei siin\u00e4 viel\u00e4 kaikki \u2013 seuraavan kohteemme Mulagufikin edustajat olivat ilmoittaneet, ett\u00e4 he eiv\u00e4t ottaisi lainkaan majoittujia sunnuntaina! Ja koska meill\u00e4 oli lento kuitenkin my\u00f6h\u00e4ss\u00e4, meille olisi j\u00e4\u00e4nyt t\u00e4m\u00e4n j\u00e4rjestelyn j\u00e4lkeen alle p\u00e4iv\u00e4 aikaa olla t\u00e4ss\u00e4 paikassa. Kaiken piti olla sovittuna jo etuk\u00e4teen, mutta mik\u00e4 tahansa taitaa Papualla olla mahdollista. Itse asiassa j\u00e4lkik\u00e4teen kuulin huhuja, ett\u00e4 Malagufukin porukka oli yht\u00e4kki\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt, ett\u00e4 vuorokausi heill\u00e4 maksaisi 650 dollaria! Meid\u00e4n reissumme budjetti ei t\u00e4h\u00e4n olisi riitt\u00e4nyt.<\/p>\n Mutta ei meid\u00e4n auttanut alkaa murjottamaan. Tilanteeseen oli pakko sopeutua. Osa porukastamme oli aika pahasti poikki, joten ehk\u00e4 yksi lepop\u00e4iv\u00e4 oli enemm\u00e4n kuin paikallaan.<\/p>\n Manokwari ja Sorong<\/b><\/p>\n 20.8. ohjelmamme oli siis leppoisa. Aamulla kokoonnuimme omalla porukallamme aamupalalle ja teimme sitten reilun tunnin k\u00e4velyn hotellin l\u00e4himaastossa. Eik\u00e4 k\u00e4vely aivan hukkaan mennyt, sill\u00e4 l\u00f6ysimme useita pensasmesikoita. Kaikki muut l\u00f6yt\u00e4m\u00e4mme lajit olivat jo ennest\u00e4\u00e4n havaittuja.<\/p>\n P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 suuntasimme lentoasemalle ja siell\u00e4 saimme toden teolla j\u00e4nnitt\u00e4\u00e4, oliko koneemme tulossa lainkaan vai ei! Ensin koneen merkittiin olevan my\u00f6h\u00e4ss\u00e4, mutta katsoimme itse netist\u00e4, ettei koko kone ollut koskaan l\u00e4htenytk\u00e4\u00e4n. Aika pitk\u00e4n odotuksen j\u00e4lkeen saimme lopulta tiedon, ett\u00e4 Biakista oli tulossa uusi kone ja lopulta klo 15:30 p\u00e4\u00e4simme l\u00e4htem\u00e4\u00e4n kohti Sorongia.<\/p>\n Vain tuntia my\u00f6hemmin laskeuduimme Sorongin Domine Eduard Osok lentokent\u00e4lle, jossa osa toisella puolella konetta istuvista onnistui kiitoradan varressa n\u00e4kem\u00e4\u00e4n sulttanikanan. Kaikista ohjelmanmuutoksista huolimatta Sujan oli taas onnistunut j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4\u00e4n meille ohjelman erinomaisesti ja asemalla meill\u00e4 oli taas Sujanin tuttu paikalliskontakti sek\u00e4 kyydit odottamassa. <\/p>\n Sitten ajelimme Fave-hotellille majoittumaan. Olimme hotellilla niin aikaisin, ettei kaikille ollut viel\u00e4 huoneita valmiina, mutta pystyimme j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n matkatavaroitamme tiskin taakse ja pian jatkoimmekin t\u00e4m\u00e4n Sujanin tutun omistamaan kiinalaiseen ravintolaan sy\u00f6m\u00e4\u00e4n parasta kalaruokaa, mit\u00e4 olin koskaan sy\u00f6nyt.<\/p>\n Pipa forest<\/b><\/p>\n 21.8. l\u00e4hdimme aamusta paikallisoppaaksemme saapuneen Absalonin johtamina kohti Pipan mets\u00e4\u00e4. Aika pian oli selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 oppaamme oli taas aika erilainen tapaus kuin, mihin olimme yleens\u00e4 tottuneet ja h\u00e4nell\u00e4 eiv\u00e4t ainakaan l\u00e4hellek\u00e4\u00e4n kaikki \u00e4\u00e4net olleet hallinnassa mutta, mik\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4, h\u00e4nell\u00e4 oli kuitenkin selv\u00e4 visio muutamien parempin lajien l\u00f6yt\u00e4miseksi \u2013 sek\u00e4 tietysti kontaktit vied\u00e4 meid\u00e4t t\u00e4h\u00e4n hienoon mets\u00e4\u00e4n retkelle.<\/p>\n Heti perille p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme kuulimme punanokkatalekanan \u00e4\u00e4ntely\u00e4 ja kohta lensi pari mustaluria \u00e4\u00e4nnellen ohitsemme, mutta emme niit\u00e4 latvojen takaa n\u00e4hneet. Parin \u00e4\u00e4nnelleen kyyhkyn m\u00e4\u00e4ritt\u00e4minen tuotti ongelmia, mutta ruskosmaragdikyyhky lopulta naulattiin ja my\u00f6hemmin onneksi pari sellaista n\u00e4htiinkin jahtaamassa toisiaan tien yli.<\/p>\n Kova atrapin huudatus palkittiin hyvin atrappiin vastanneella neitoparatiisikalastajalla, mutta lintu ei valitettavasti suostunut tulemaan n\u00e4ytille. Vertailuksi kuulimme useita varsin saman kuuloisia keltanokkakalastajia sek\u00e4 koukkunokkakalastajan. My\u00f6s rubiinijousipyrst\u00f6naaras n\u00e4htiin yhden puun latvustossa, pari hapsuviuhkasiipe\u00e4 kuultiin ja komea kaljunaamakaija lensi ylitsemme.<\/p>\n Absalon sai neuvoteltua meid\u00e4t vartioidun portin l\u00e4pi hieman pitemm\u00e4llekin mets\u00e4\u00e4n ja t\u00e4m\u00e4 oli hyv\u00e4, sill\u00e4 kohta n\u00e4imme useita sammalkaijasia kiipeilem\u00e4ss\u00e4 puiden latvusrungoilla ja my\u00f6s t\u00e4pl\u00e4laulumesikko n\u00e4htiin lyhyesti. Pari papuankuhankeitt\u00e4j\u00e4\u00e4 lauloi ja toinen niist\u00e4 p\u00e4\u00e4stiin n\u00e4kem\u00e4\u00e4nkin, sinipenkoja vain kuultiin mutta kaksi paria hienoja r\u00f6yhel\u00f6monarkkeja esiintyi oikein hienosti ja koiraasta sain kuviakin.<\/p>\n Lopulta meid\u00e4n oli kuitenkin palattava Sorongiin, jossa k\u00e4vimme Pizza Hutissa sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 ja sitten hotellilla hakemassa tavaramme. Sitten suuntasimme satamaan, jossa olikin melkoinen h\u00e4rdelli. Ajoimme kuitenkin aivan laivan viereen ja kohta jo tavaroitamme kannettiin laivaan, jossa meille oli paikat VIP-tiloista. <\/p>\n Waigeo<\/b><\/p>\n Olimme laivassa aivan turhan aikaisin, mutta pitk\u00e4n odotuksen j\u00e4lkeen paatti l\u00e4hti liikkelle ja me tietysti kiipesimme keulakannelle staijaamaan. Satamassa n\u00e4imme kaukana tunnistamatta j\u00e4\u00e4neen tyllin, joka mielest\u00e4ni n\u00e4ytti l\u00e4hinn\u00e4 yl\u00e4nk\u00f6tyllit\u00e4.<\/p>\n Alkuun merell\u00e4 ei n\u00e4kynyt kuin t\u00f6yht\u00f6- ja muutamia valkoposkitiiroja ja sitten pikkufregattilintuja. Mutta reilun tunnin seilaamisen j\u00e4lkeen l\u00f6ytyi ensin muutamia ohjasnokitiiroja ja sitten ensimm\u00e4inen tyrskyliit\u00e4j\u00e4 ja lopulta niit\u00e4 n\u00e4kyi yhteens\u00e4 kuusi lintua. <\/p>\n My\u00f6s ruskosuula, vesip\u00e4\u00e4sky, kalatiiroja sek\u00e4 pari etel\u00e4nkeijua n\u00e4htiin ja lis\u00e4\u00e4 pikkufregatteja. Hieman ennen Waigeota n\u00e4imme viel\u00e4 muutaman kymmenen delfiinin porukan.<\/p>\n Lopulta rantauduimme Waigeon Sapokrengiin Waisain satamaan, jossa meit\u00e4 oli taas autot vastassa. Laukkumme kannettiin autoihin, meille k\u00e4ytiin ostamassa jonkin sortin turistiviisumit ja sitten ajoimme yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n pitk\u00e4n matkan, noin kymmenen kilometri\u00e4, majapaikallemme sukellusmesta Scuba Republiciin.<\/p>\n Majoituimme k\u00e4mppiimme ja k\u00e4pp\u00e4ilimme hieman pihamaastossa mutta pian alkoi olla turhan h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4, joten teimme viel\u00e4 iltahuudon ennen ruokailua, jonka j\u00e4lkeen simahdimme aika nopeasti.<\/p>\n 22.8. her\u00e4tys oli aikaisin ja pian olimme ajamassa todella kapeaa tiet\u00e4 jyrkki\u00e4 yl\u00e4m\u00e4ki\u00e4 kivuten sisemm\u00e4ksi saarta. Sitten oli edess\u00e4 taas pime\u00e4marssi kohti kojua matkalla isojalan \u00e4\u00e4ntely\u00e4 kuullen \u2013 kyseess\u00e4 ei kyll\u00e4 ollut se legendaarinen bigfoot, vaan pieni kanalintu. Lopulta olimme kojulla, johon istuuduimme odottelemaan aamun p\u00e4\u00e4t\u00e4hte\u00e4 saapuvaksi.<\/p>\n Kauhean kauan ei tarvinnut odotella, kunnes n\u00e4imme v\u00e4rikk\u00e4\u00e4n vilahduksen ja kohta legendaarinen kaljujousipyrst\u00f6 saapui oksistoon piilottelemaan. Pian se nousi paremminkin n\u00e4kyville, mutta koko ajan se osasi olla osittain jonkun oksan takana. <\/p>\n Pian kaljujousipyrst\u00f6j\u00e4 saapui lis\u00e4\u00e4 ja parhaimmillaan paikalla oli kolme koirasta ja yksi naaras ja n\u00e4imme kerran jopa pikaisen parittelunkin. Pime\u00e4 haittasi kuvaamista ja linnut olivat aivan tolkuttoman nopeita, mutta lopulta yksi kaunis koiras j\u00e4m\u00e4hti paikalleen sellaiseen kohtaan, ett\u00e4 sain kelvolliset kuvat otettua. <\/p>\n Ja valon hieman parannuttua, se laskeutui viel\u00e4 kertaalleen kannolle temppuilemaan ja sain muutamia kuvia linnusta soidinpuuhissakin.<\/p>\n Kuultuamme ruskop\u00e4\u00e4variksen \u00e4\u00e4ntely\u00e4 oli kaljujousipyrst\u00f6jen soidin tauonnut, joten l\u00e4hdimme kojusta ja k\u00e4velimme takaisin autoille. Ajoimme tiet\u00e4 v\u00e4h\u00e4n matkaa ja nousimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n tiet\u00e4 pitkin. Kohta k\u00e4\u00e4nnyimme olemattoman pienelle polulle keskelle mets\u00e4\u00e4 ja haeskelimme maassa viihtyv\u00e4\u00e4 suurehkoa lintua. Seuloimme maisemaa v\u00e4lill\u00e4 l\u00e4mp\u00f6kameroilla mutta oppaanamme ollut entinen mets\u00e4st\u00e4j\u00e4 Yopi oli kuitenkin se, joka plokkasi etsim\u00e4mme linnun kiiruhtamasta meit\u00e4 pakoon parin kymmenen metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 puiden runkojen takana piilotellen. Onneksi l\u00f6ysin linnun itse nopeasti ja my\u00f6s pari muuta n\u00e4ki t\u00e4m\u00e4n ison harjap\u00e4isen sinisen linnun vilahtavan puun taakse. Huidoin muita paikalle ja viel\u00e4 ainakin yhden onnistui n\u00e4hd\u00e4 t\u00e4m\u00e4 upea l\u00e4nnenkruunukyyhky, mutta osalta lintu j\u00e4i valitettavasti n\u00e4kem\u00e4tt\u00e4, sill\u00e4 se onnistui jotenkin juoksemaan meit\u00e4 piiloon siten, ettemme en\u00e4\u00e4 sit\u00e4 l\u00f6yt\u00e4neet. Yleens\u00e4 lintu yritet\u00e4\u00e4n saada s\u00e4ik\u00e4ytetty\u00e4 ilmaan, jolloin se nousee puuhun, josta on sitten hoidettavissa koko porukalle, mutta t\u00e4m\u00e4 yksil\u00f6 onnistui juoksemaan meit\u00e4 pakoon.<\/p>\n Haimme l\u00e4nnenkruunukyyhky\u00e4 viel\u00e4 jonkin aikaa ja kuulimme mets\u00e4ss\u00e4 ensimm\u00e4iset prinssiparatiisilinnut, l\u00f6ysimme polulta jalkojeni v\u00e4list\u00e4 liikkeelle l\u00e4hteneen kuristajak\u00e4\u00e4rmeen, jonka yli l\u00e4hes kaikki olivat jo k\u00e4velleet ja kuvailimme l\u00e4mp\u00f6kameralla l\u00f6ytyneit\u00e4 lepakkoa sek\u00e4 marmorip\u00f6ll\u00f6kehr\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4 mutta lopulta jatkoimme takaisin tielle k\u00e4velem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Tien varressa onnistuimme viel\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4n parvipitohuin (cerviniventris) sek\u00e4 vihdoin l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n papuanpitan n\u00e4kyville ja jotenkin kuvattavaksi, mutta muuta uutta emme en\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4neet.<\/p>\n Palattuamme majapaikallemme n\u00e4imme pihassa muutaman ylitsemme lent\u00e4neen kirjokeisarikyyhkyn. P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 huilimme huoneissamme, sill\u00e4 ulkona oli aivan tolkuttoman kuuma. Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 meille oli varattu vene, jolla l\u00e4hdimme merelle. Ajoimme jopa toista tuntia pieneen Merpatin paratiisisaareen, johon rantauduimme riutalle kaivetun kapeikon l\u00e4pi varovasti lipuen.<\/p>\n Heti rannassa l\u00f6ysimme molukkienkottaraisia sek\u00e4 vaaleaviher- ja mangrovelaulumesikoita. Muutama kaulusluri lensi palmujen latvoissa ja kohta kuultiin ja n\u00e4htiin ensimm\u00e4iset mustakyhmykyyhkyt (myristicivora) sek\u00e4 molukkienvihelt\u00e4j\u00e4t (phaionota).<\/p>\n K\u00e4velimme polkua sisemm\u00e4s saareen ja l\u00f6ysimme valkokupukyyhkyj\u00e4 ja jostain puusta tipahti viereemme r\u00e4pik\u00f6iden nuori isojalka kuvattavaksi. Pienell\u00e4 hakemisella l\u00f6ysimme useampia arafuranviuhkoja ja rantaa pitkin k\u00e4velless\u00e4mme viel\u00e4 pari mangroverillia (chloris). Sitten alkoi sataa kaatamalla ja jouduimme pit\u00e4m\u00e4\u00e4n jonkin aikaa sadetta paikallisten majoissa. Samaan aikaan yksi ryhm\u00e4l\u00e4isist\u00e4mme voi varsin pahoin mutta onneksi mist\u00e4\u00e4n vakavammasta ei ollut kyse.<\/p>\n Paluumatkalla poikkesimme viel\u00e4 toiseen upeaan paratiisisaareen, jolla oli aivan tolkuttomasti hedelm\u00e4lepakoita! Niit\u00e4 kuvaillessa meni jonkin aikaa ja hetken ehdimme ihan vain k\u00e4pp\u00e4ill\u00e4 hiekkarannalla ja n\u00e4imme joitakin ohjasnoki- sek\u00e4 yhden mustaniskatiiran ja mets\u00e4n puolella tuttuja mesikoita ennen kuin meill\u00e4 oli taas jostain syyst\u00e4 kiire paluumatkalle.<\/p>\n Paluumatkalla n\u00e4imme kaukaisella poijulla muutamia tiiroja sek\u00e4 korallihaikaran. Pyysimme venekuskia ajamaan l\u00e4hemm\u00e4ksi mutta meill\u00e4 oli bensa niin v\u00e4hiss\u00e4, ettemme voineet en\u00e4\u00e4 tehd\u00e4 yht\u00e4\u00e4n ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 mutkaa. Ilmeisesti toisessa saaressa k\u00e4ynti oli ollut ns. ylim\u00e4\u00e4r\u00e4inen pisto aivan turhan tarkkaan lasketulle bensam\u00e4\u00e4rlle ja kohta kone alkoikin p\u00e4tki\u00e4 ja aika nilkuttamalla p\u00e4\u00e4simme lopulta kotirantaan.<\/p>\n 23.8. her\u00e4simme taas aikaisin ja pian olimme taas ajamassa kapeita ja jyrkki\u00e4 teit\u00e4. Lopulta stoppasimme Warkesi forest campin lintupolun parkkipaikalle ja kohta l\u00e4hdimme kipuamaan polkua pitkin.<\/p>\n Taaskaan kukaan ei ollut varoittanut, ett\u00e4 kiivett\u00e4v\u00e4\u00e4 riitti ihan tolkuttomasti ja taas juostiin aivan j\u00e4rjet\u00f6nt\u00e4 vauhtia. Vaikka kaikki olivatkin taas terveen\u00e4, per\u00e4 j\u00e4i aika pahasti. Ihme kyll\u00e4 onnistuimme jotenkin saamaan paikallisoppaamme hieman hidastamaan ja lopulta olimme perille m\u00e4en huipulla, jossa p\u00e4\u00e4simme kipuamaan yl\u00f6s tornimaiseen latvakojuun (jota ei pit\u00e4nyt ennakkotietojemme mukaan olla olemassa).<\/p>\n Aamu alkoi valjeta aika pian mutta sitten alkoi sadella. Ja sade yltyikin todella kovaksi, joten homma alkoi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 aivan toivottomalta. Lopulta kuitenkin sade hetkeksi taukosi ja t\u00e4ll\u00f6in prinssiparatiisilintujen \u00e4\u00e4net alkoivat kuulua l\u00e4hemp\u00e4\u00e4. Kipusin itse kamerani kanssa valmiiksi kuvausaukolle ja aivan hetken kuluttua lensi upea prinssiparatiisilintu oksalle soidintamaan. Paikallisopas p\u00e4\u00e4tti sitten t\u00e4st\u00e4 vet\u00e4\u00e4 hepulit ja ty\u00f6nsi k\u00e4tens\u00e4 juuri minun kamera-aukosta ulos ja alkoi huitoa linnun suuntaan, ihan kuin emme olisi jo lintua itse huomanneet. Lintu tietysti s\u00e4ik\u00e4hti t\u00e4t\u00e4 mesoamista ja lensi piiloon eik\u00e4 en\u00e4\u00e4 palannut oksalle lainkaan. <\/p>\n Hetken odotettuamme pari prinssiparatiisilintua lenn\u00e4hti viel\u00e4 samaisen puun latvaan mutta taas alkoi sataa kaatamalla ja saimme niist\u00e4 vain surkeita kuvia niiden v\u00e4rj\u00f6telless\u00e4 apaattisina kaukana latvustossa sateen suojassa.<\/p>\n Sadetta jatkui ja jatkui, joten lopulta meid\u00e4n oli l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 palailemaan takaisin alas. Matkalla sade onneksi taukosi ja aloimme pys\u00e4hdell\u00e4 atrappeja soittelemaan. Pari valkonokkamaluria kuultiin mutta pikkurastasvihelt\u00e4j\u00e4 (affinis) saapui atrapille niin nopeasti, ett\u00e4 vain minun onnistui n\u00e4hd\u00e4 lintu edes v\u00e4h\u00e4n paremmin. <\/p>\n Autoille palattuamme ajoimme pienen lammen l\u00e4helle ja k\u00e4velimme rantaan, josta l\u00f6ytyi heti pari hienosti n\u00e4kynytt\u00e4 t\u00e4pl\u00e4vihelt\u00e4j\u00e4sorsaa. Rannasta l\u00f6ytyi tosi hauskan n\u00e4k\u00f6inen pulmussorsakin, joka oli yksi toivelajeista reissulle ihan sen suomenkielisen nimen takia. <\/p>\n Keli oli l\u00e4mpenem\u00e4ss\u00e4 ja taivaalle alkoi nousta petolintuja ja parin t\u00f6yht\u00f6- ja bramiinihaukan j\u00e4lkeen saapui ruosteniskahaukka kaartelemaan yl\u00e4puolellemme ja heti per\u00e4\u00e4n plokkasin kotkan lent\u00e4m\u00e4ss\u00e4 suoraan meit\u00e4 kohtia – se oli upea papuankotka, joka lensi m\u00e4en rinnett\u00e4 vasten ohitsemme ja j\u00e4i sitten kaartelemaan taivaalle. Olin kuitenkin itse onnistunut saamaan kameraani juuri sopivasti kosteutta sis\u00e4\u00e4n ja kuvani n\u00e4ist\u00e4 petolinnuista j\u00e4iv\u00e4t ihan sumeiksi. Onneksi huuru l\u00e4hti linsseist\u00e4 ihan vain objektiivia irti k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 teimme taas veneretken ja suuntasimme suoraan edellisiltaiselle poijulle havaiten matkalla pienen vesip\u00e4\u00e4skyparven kellumassa meress\u00e4. Onneksi poijulla n\u00e4kyi edelleen tiiroja, ja kuinka ollakaan edellisillan suttuisista kuvista ruskotiiroiksi ep\u00e4ilem\u00e4mme linnut paljastuivatkin tummaruskotiiroiksi ja p\u00e4\u00e4simme kuvaamaan hienosti my\u00f6s ohjasnoki- ja t\u00f6yht\u00f6tiiroja.<\/p>\n Sitten jatkoimme viel\u00e4 lepakkosaareen ihan vain nauttimaan upeasta paikasta \u2013 tai ainakin ne, jotka ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 osasivat t\u00e4llaisesta nauttia \u2013 pinnoja kun ei en\u00e4\u00e4 ollut tarjolla.<\/p>\n Takaisin majapaikalle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme vietimme aikaa viel\u00e4 laiturilla ylilent\u00e4vi\u00e4 lintuja tarkistellen ja kuvaillen sek\u00e4 auringonlaskua ihaillen. Kyyryhaikara, isopuukiit\u00e4ji\u00e4, pikkufregattilintuja, kirjokeisarikyyhkyj\u00e4, avoparikaijoja (polychloros) ym. n\u00e4htiin ja kuvailtiin.<\/p>\n 24.8. aamulla k\u00e4pp\u00e4ilimme viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n aivan majapaikkamme tuntumassa metsi\u00e4 kuunnellen eik\u00e4 k\u00e4vely todellakaan hukkaan mennyt, sill\u00e4 kuulimme nyt koko porukalla pikkurastasvihelt\u00e4j\u00e4n (affinis) ja n\u00e4imme pari ylitsemme lent\u00e4nytt\u00e4 isonokkakaijaa sek\u00e4 16 linnun parven y\u00f6pym\u00e4st\u00e4 liikkeelle l\u00e4hteneit\u00e4 isovihelt\u00e4ji\u00e4 ym. <\/p>\n Pian oli aika pakata tavaramme autoihin ja l\u00e4hte\u00e4 kohti satamaa. Lentokent\u00e4n lahden ohi ajaessa meid\u00e4n oli pakko viel\u00e4 pys\u00e4hty\u00e4, sill\u00e4 kerrankin vesi oli alhaalla. Lahdelta l\u00f6ytyikin mm. taigaviklo, pikkukuovi sek\u00e4 rantasipej\u00e4. <\/p>\n Kohta olimme taas satamassa ja tutussa VIP-hytiss\u00e4. Laivan l\u00e4hdetty\u00e4 liikkeelle suuntasimme taas keulaan staijaamaan mutta nyt merell\u00e4 oli todella hiljaista. Saimme tyyty\u00e4 muutamiin lentokaloihin, yhteen tyrskyliit\u00e4j\u00e4\u00e4n, ruskosuulaan, pkkufregattilintuihin ja muutamiin tiiroihin.<\/p>\n Sorongin mangrovet<\/b><\/p>\n Lopulta olimme taas Sorongissa, jossa suuntasimme sy\u00f6m\u00e4\u00e4n ja hotellille hieman huilimaan ja iltap\u00e4iv\u00e4st\u00e4 olimme taas valmiita maastoon. Absalon oli taas oppaanamme ja suuntasimme Sorongin valtaville mangroveille.<\/p>\n Taas oppaamme toiminta oli aika erikoista ja vaikka muitakin lintuja oli tarjolla ja kuului ja n\u00e4kyikin, soitti h\u00e4n vain koko ajan samaa atrappia meist\u00e4 hieman erill\u00e4\u00e4n pysyen. Me saimme kesken\u00e4mme pinnata oranssiotsakyyhkyt ja mangrovemesikot ja etsi\u00e4 muita puuttuvia lajeja. Lopulta Absalonin sinnikkyys kuitenkin palkittiin, kun ter\u00e4skalastaja vihdoin vastasi atrappiin ja itse l\u00f6ysin linnun istuskelemasta er\u00e4\u00e4n tihe\u00e4n puskan keskell\u00e4. Pienell\u00e4 hamemisella l\u00f6ysin aukon, josta lintu n\u00e4kyi l\u00e4hes kokonaan ja p\u00e4\u00e4simme kuvaamaankin t\u00e4t\u00e4 upean v\u00e4rist\u00e4 lintua oikein mainiosti.<\/p>\n Onnistuimme n\u00e4kem\u00e4\u00e4n my\u00f6s australianpikkukalastajan lennossa ennen kuin p\u00e4\u00e4timme jatkaa toiseen osaan mangrovea. Siell\u00e4 k\u00e4pp\u00e4ilimme tiet\u00e4 pitkin havaiten ylitsemme lent\u00e4neen mustakauluskyyhkyn ennen kuin saimme jonkun yli-innokkaan vartijan kimppuumme. Tien vieress\u00e4 oli \u00f6ljyputki ja tien p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ilmeisesti jotain tehtaita, joten ilmeisesti alueella ei olisi saanut liikkua. My\u00f6hemmin hoksasimme, ett\u00e4 kaikista autoistamme oli otettu rekisterikilvet pois t\u00e4ll\u00e4 paikalla k\u00e4ynnin ajaksi ilmeisesti juuri siit\u00e4 syyst\u00e4, ett\u00e4 ongelmia voisi olla luvassa. Paikalle saapui kohta v\u00e4h\u00e4n vakavammin otettavakin opas, joka oli kuitenkin paljon asiallisempi ja p\u00e4\u00e4simme l\u00e4htem\u00e4\u00e4n paikalta. Onneksi juuri ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4mme huomasin viel\u00e4 australianiibiksen lent\u00e4v\u00e4n ylitsemme, joten saimme viel\u00e4 yhden pinnan.<\/p>\n Sitten suuntasimme Sorongille hotellillemme, jossa k\u00e4vimme taas erinomaisessa kalaravintolassa ja loppuilta meni lev\u00e4tess\u00e4 ja pakkaillessa. <\/p>\n Koti kohti<\/b><\/p>\n 25.8. anivarhain suuntasimme lentoasemalle, jossa onneksi hoksasin muistuttaa, ett\u00e4 muutamien tulomatkalla n\u00e4kem\u00e4 sulttaanikana oli t\u00e4\u00e4ll\u00e4 eri lajia kuin Jakartassa, jossa kaikki olimme niit\u00e4 n\u00e4hneet. Andreas sinnikk\u00e4imp\u00e4n\u00e4 kaivoi useammankin sulttaanikanan (melanotus) esiin lentoaseman ikkunoista staijaamalla.<\/p>\n Lopulta klo 10:45 l\u00e4hti lentomme kohti Jakartaa ja kumma kyll\u00e4 uni maittoi! Jakartassa meill\u00e4 oli sitten aivan j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n pitk\u00e4 odotus, kunhan olimme junailleet oikeaan terminaaliin. <\/p>\n Osa porukastamme innostui viel\u00e4 k\u00e4yd\u00e4 lentokent\u00e4n l\u00e4himetsiss\u00e4 retkell\u00e4kin mutta itsell\u00e4 on kyll\u00e4 joskus tarkoitus tulla Jaavalle ihan oikeallekin retkelle, joten p\u00e4\u00e4tin keskitty\u00e4 tuliaisten osteluun ja lep\u00e4\u00e4miseen. <\/p>\n Lopulta y\u00f6ll\u00e4 klo 01:10 l\u00e4htii lentomme Dohaan ja taas lento meni mukavasti unten mailla. Dohassa olimme klo 05:25 ja siell\u00e4 ostelin viel\u00e4 lis\u00e4\u00e4 tuliaisia. Klo 8:10 l\u00e4hti sitten viimeinen lento Helsinki-Vantaalle, jossa olimme iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 klo 15:15. <\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n