{"id":68,"date":"2010-06-15T09:47:30","date_gmt":"2010-06-15T06:47:30","guid":{"rendered":"http:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/?p=68"},"modified":"2023-07-18T09:33:06","modified_gmt":"2023-07-18T06:33:06","slug":"islanti-4-9-6-2010","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/islanti-4-9-6-2010","title":{"rendered":"Islanti 4.-9.6. 2010"},"content":{"rendered":"

Islanti 4.-9.6. 2010<\/strong><\/p>\n

Alkusanat<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Bongariliiton kev\u00e4tkokouksessa maaliskuussa 2010 tapasin vanhan yst\u00e4v\u00e4ni Kalle Larssonin pitk\u00e4st\u00e4 aikaa. Siin\u00e4 kokouksen aikana jutustelimme niit\u00e4 n\u00e4it\u00e4 ja siin\u00e4 ohessa Kalle tuli valituksi my\u00f6s Bongariliiton uudeksi puheenjohtajaksi. Jutustelumme kuitenkin johti my\u00f6s siihen, ett\u00e4 lupasin l\u00e4hte\u00e4 Kallelle kaveriksi Islannin reissulle, jota t\u00e4m\u00e4 oli suunnitellut kes\u00e4kuun alkuun. <\/p>\n

Kuuluisa Eyjafjallaj\u00f6kull tulivuorenpurkauksineen sek\u00e4 muutama muu seikka aiheutti jonkin verran ep\u00e4varmuutta matkan ymp\u00e4rille ja niinp\u00e4 matkan suunnittelu j\u00e4i lopulta varsin v\u00e4hiin. Noin viikkoa ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4 lentoliputkin aiheuttivat viel\u00e4 lis\u00e4ongelmia, kun Kallen tarjouslentolippua ei voinutkaan en\u00e4\u00e4 vaihtaa minun nimiini. Onneksi lippuja samalle lennolle oli viel\u00e4 saatavana, mutta tietenk\u00e4\u00e4n hinta ei ollut l\u00e4hell\u00e4k\u00e4\u00e4n sit\u00e4 mit\u00e4 se olisi alun perin ollut. Lopulta viel\u00e4 vain paria p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4 suunnitelmiin tuli sellainen muutos, ett\u00e4 my\u00f6s alkuun reissusta pois j\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ollut Johanna Larsson l\u00e4htisi mukaan, kun ale-lippu kerran yh\u00e4 olisi h\u00e4nen k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4\u00e4n. Niinp\u00e4 vaihdoimme varaamamme pienen matkailuauton isompaan ja kaikki oli valmista reissuun. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Oikeastaan viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ennen reissua teimme Kallen kanssa toisistamme tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 l\u00e4hes t\u00e4ysin samanlaiset reittisuunnitelmat 4,5 vuorokauden reissullemme. Tarkoituksenamme oli ajaa saaren ymp\u00e4ri valtatie ykk\u00f6st\u00e4 pitkin, poiketen siit\u00e4 kaikkiin l\u00e4heisiin sek\u00e4 muutamiin aivan pakollisiin lintu- sek\u00e4 n\u00e4ht\u00e4vyyskohteisiin. Aikataulu vaikutti todella tiukalta eik\u00e4 paikkojen et\u00e4isyyksist\u00e4 tai teiden kunnosta ollut juurikaan tietoa, mutta olimme t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa jo niin intoa t\u00e4ynn\u00e4, ettei t\u00e4llaisilla pikkuseikoilla en\u00e4\u00e4 ollut merkityst\u00e4! <\/p>\n

3.6. Ajelin ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4tteeksi kolme pys\u00e4hdyst\u00e4 matkalla tehden Kirkkonummelle vanhempieni luokse. Pys\u00e4hdykseni matkalla olivat varsin onnistuneita, sill\u00e4 Imatran Korvenkannasta bongasin harvakseltaan laulaneen pikkukultarinnan, Helsingin Alppilasta hyvin innokkaasti visert\u00e4neen keltahempon sek\u00e4 Espoon Tapiolasta viel\u00e4 punakaulahanhen. <\/p>\n

Alkus\u00e4hellyst\u00e4<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

4.6. iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 noin klo 13:00 parkkeerasin autoni asemaparkkiin ja k\u00e4p\u00f6ttelin matkatavaroineni terminaaliin, jossa shoppailin viel\u00e4 viimeiset ostokset ennen reissua. Kalle ja Johanna saapuivat hieman viimetingassa mutta koneessa p\u00e4\u00e4simme kuitenkin juttelemaan reissusuunnitelmista, kun olin j\u00e4rjest\u00e4nyt meille vierekk\u00e4iset istumapaikat.
\nLento l\u00e4hti ajallaan klo 15:20 ja Icelandairin kone oli todella upea. Kolmella eurolla sai ostaa kuulokkeet, jotta pystyi kuuntelemaan edess\u00e4 olevan penkin selk\u00e4myksess\u00e4 olevalta kosketusn\u00e4yt\u00f6lt\u00e4 valitsemaansa musiikkia tai katsomaan varsin uusia elokuvia \u00e4\u00e4nien kera. Hetken jutustelun j\u00e4lkeen valitsin itse katsottavaksi pitk\u00e4hk\u00f6n Avatar elokuvan, joka kestikin l\u00e4hes loppumatkan. <\/p>\n

Lopulta Islanti alkoi erottua horisontissa ja kohta jo ihmettelimme upeita j\u00e4\u00e4tikk\u00f6maisemia. Ennen laskeutumista kone teki komean kierroksen meren yll\u00e4 siten, ett\u00e4 alapuolelta pystyi jo m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4\u00e4n reissun ensimm\u00e4iset myrskylinnut, muutaman suulan sek\u00e4 pikkukajavan. Hieman reilun 3 tunnin lennon j\u00e4lkeen laskeuduimme Islannin lounaisk\u00e4rjen Reykjanesin niemess\u00e4 sijaitsevalle Keflavikin lentokent\u00e4lle, joka sijaitsee muutaman kymmenen kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n Reykjavikista. <\/p>\n

L\u00f6ydetty\u00e4mme matkatavaramme, nostimme aikalailla summamutikassa rahaa automaatista. Kurssi oli kyll\u00e4 tiedossamme, mutta enp\u00e4 malttanut alkaa laskeskella mit\u00e4\u00e4n, vaan loogisesti ajattelin, ett\u00e4 yleens\u00e4 sopiva summa nostaa rahaa on se automaatin tarjoamista vaihtoehdoista kolmanneksi suurin. Toki 40 000 kruunua kuulosti aika suurelta summalta, mutta mik\u00e4s sen mukavampaa kuin kerrankin tuntea itsens\u00e4 rikkaaksi? <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Teimme viel\u00e4 viimeiset ostokset, ennen kun raahasimme matkatavaramme aulaan, josta l\u00f6ytyi autovuokraamon neitokainen, joka yll\u00e4tykseksemme olikin suomalainen. Pihalla nostimme matkatavaramme matkailuautoomme ja ajoimme utuisessa keliss\u00e4, jonka syyksi paljastui Eujafjallaj\u00f6kull – ilma oli siis t\u00e4ynn\u00e4 tuhkaa, vuokraamoon allekirjoittamaan papereita ym. Matkalla vuokraamolle n\u00e4imme kivikkoisessa maastossa ensimm\u00e4iset pulmuset ja kivitaskut sek\u00e4 muita tavallisia lajeja. Vuokraamolla menikin sitten h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n kauan, kun auton kunto tutkittiin suurennuslasilla sis\u00e4- sek\u00e4 ulkopuolelta lattiasta kattoon, mutta mik\u00e4s siin\u00e4 oli suomeksi rupatellessa ja udellessa tietoja maasta. Lopulta hieman ennen seitsem\u00e4\u00e4 olimme valmiita ja p\u00e4\u00e4simme singahtamaan l\u00e4heiseen markettiin tekem\u00e4\u00e4n ruokaostoksia. Ruokakaupat menev\u00e4t Islannissa kiinni jo seitsem\u00e4lt\u00e4, mutta jotenkin onnistuimme tekem\u00e4\u00e4n kymmeness\u00e4 minuutissa ihan j\u00e4rkev\u00e4t ostokset. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen k\u00e4vimme viel\u00e4 vuokraamolla hakemassa kyytiimme vessakemikaalit ja allekirjoittamassa viimeisetkin paperit sek\u00e4 pettymykseksemme toteamassa, ettei neitokainen lupauksista huolimatta sittenk\u00e4\u00e4n l\u00e4htenyt matkaamme. <\/p>\n

Hit the road<\/strong><\/p>\n

Lopulta p\u00e4\u00e4simme siis matkaan ja edess\u00e4 olikin todella pitk\u00e4 ajorupeama, sill\u00e4 tavoitteenamme oli ajaa mahdollisimman l\u00e4helle saaren pohjoisosissa sijaitsevaa Myvatn -j\u00e4rve\u00e4 kuin vain ikin\u00e4 jaksaisimme. Kello, joka n\u00e4ytti t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa jo l\u00e4hes iltakahdeksaa, oli Islannissa kolme tuntia j\u00e4ljess\u00e4 Suomen aikaa, joten p\u00e4iv\u00e4 oli jo t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa ollut varsin pitk\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Liikenneympyr\u00f6it\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4 olleesta Reykjavikista selvisimme vain yhdell\u00e4 harhaan ajolla, vaikka suurin osa teist\u00e4 tuntuikin puuttuvan koko Islannin kartastamme. Pikkuhiljaa maisema alkoi vaihdella ja lintuhavaintoja kerty\u00e4. Yleisi\u00e4 lajeja rannikon tuntumassa olivat mm. punajalkaviklot, lapintiirat, meri-, harmaa- sek\u00e4 naurulokit, haahkat, merihanhet, kapustarinnat, pikkukuovit sek\u00e4 meriharakat. Rantakivikoissa n\u00e4kyi muutama kivitasku ja Reykjavikin tuntumassa n\u00e4kyi runsaasti kottaraisia sek\u00e4 muutama kesykyyhkykin. Erilaisista pikkulutakoista, joita oli siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4, l\u00f6ytyi sorsia, etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 sinisorsia sek\u00e4 tukkasotkia, mutta my\u00f6s jouhisorsa n\u00e4kyi ja my\u00f6hemmin my\u00f6s taveja. Taivaanvuohia alkoi n\u00e4ky\u00e4 pohjoisempana enemm\u00e4n ja enemm\u00e4n ja ensimm\u00e4isell\u00e4 lyhyell\u00e4 jaloittelutauolla kuulimme runsaasti laulavia punakylkirastaita sek\u00e4 jokusen urpiaisen ja n\u00e4imme ensimm\u00e4iset niittykirviset. Hvalfj\u00f6rdurvuono alitettiin pitk\u00e4\u00e4 tunnelia ajaen ja ylitt\u00e4ess\u00e4mme siltaa pitkin Borgarfj\u00f6rdurvuonoa, n\u00e4kyi kaukana lent\u00e4v\u00e4 merimetso. <\/p>\n

Matka jatkui seuraavaksi pitk\u00e4lle sis\u00e4maataipaleelle, jonka alkuun n\u00e4imme ensimm\u00e4iset laulujoutsenet sek\u00e4 mustapyrst\u00f6kuirit ja vieress\u00e4mme virranneista joista yritimme tihrustaa vesilintuja tarkasti, mutta pitk\u00e4\u00e4n ne olivat joko sorsia tai sitten iso- taikka tukkakoskeloita. Jokunen merikihu n\u00e4htiin my\u00f6s sek\u00e4 ensimm\u00e4iset pari kiirunaa. Kolmas kiiruna meinattiin sitten saada mukaan aamiaiseksi; jos meik\u00e4l\u00e4isen sivuikkuna olisi ollut auki, olisi se varmaan tullut sis\u00e4lle autoon, nyt se onneksi v\u00e4isti t\u00f6rm\u00e4yksen hiuksen hienosti. <\/p>\n

K\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n komea elis<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Maisema tuntui vaihtuvan v\u00e4hint\u00e4\u00e4n sadan kilometrin v\u00e4lein radikaalisti, joten tylsistym\u00e4\u00e4n ei p\u00e4\u00e4ssyt, vaikka v\u00e4symys alkoikin jo tuntua. Pikkulutakoista l\u00f6ysimme ensimm\u00e4iset vesip\u00e4\u00e4skyt sek\u00e4 mustakurkku-uikut ja er\u00e4\u00e4n joen varressa seisoskeli reissun ensimm\u00e4inen lyhytnokkahanhi. Vuorokausi vaihtui jossain Bl\u00f6ndu\u00f3sin tienoilla, jossa n\u00e4imme taas hetken merta, kunnes k\u00e4\u00e4nnyimme jatkamaan saaren pohjoisosaa seuraten kohti it\u00e4\u00e4. Juuri kun v\u00e4symys tuntui olevan ottamassa sinnikk\u00e4\u00e4sti koko matkan ajaneesta Kallesta selk\u00e4voittoa, huomasin Langidalurjoen varressa kivill\u00e4 seisoskelevat sorsat, joiden takia oli pakko pys\u00e4hty\u00e4! Saimme vaivalloisesti auton ymp\u00e4ri kapealla tiell\u00e4 ja kohta katsoimme putkella el\u00e4m\u00e4mme ensimm\u00e4isi\u00e4 virta-alleja! Ja mink\u00e4laisia lintuja ne olivatkaan! Vaikka y\u00f6 oli pimeimmill\u00e4\u00e4n, olihan kello paikallista aikaa jo yksi y\u00f6ll\u00e4, n\u00e4kyiv\u00e4t koiraan upeat violettia, oranssia ja valkoista hohtavat v\u00e4rit aika kaukana olevistakin linnuista upeasti! Yhteens\u00e4 paikalla oli virta-alleja kolme paria. Samalla paikalla n\u00e4imme my\u00f6s minkin. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kalle sai siirty\u00e4 auton takaosaan huilaamaan ja aiemmin matkalla pienen hetken nukkunut Johanna sai tulla pelk\u00e4\u00e4j\u00e4n paikalle pit\u00e4m\u00e4\u00e4n meik\u00e4l\u00e4iselle seuraa. Pian n\u00e4imme vuoristoisilla lammilla ensimm\u00e4iset lapasotkat ja haapanat ja soisilla tasangoilla ensimm\u00e4iset suosirrit. Emmek\u00e4 ehtineet kovinkaan pitk\u00e4\u00e4n vuorten v\u00e4liss\u00e4 ajella, kun Engim\u00fdirin vierasmajakylttien kohdalta Hraunin ja Bakkin kylien v\u00e4liss\u00e4 huomasin oudon n\u00e4k\u00f6isen sorsan virtaavasta \u00d6xnadalurjoesta. Pys\u00e4ytin auton nopeasti ja sanoin Johannalle, ett\u00e4 nyt Kalle pit\u00e4\u00e4 kyll\u00e4 her\u00e4tt\u00e4\u00e4, mutta tarkistan viel\u00e4 kiikareilla, ett\u00e4 vauhdissa tekem\u00e4ni m\u00e4\u00e4ritys olisi todellakin oikea. Nousin autosta ja aloin selata kohtaa, jossa olin sorsan n\u00e4hnyt, mutten en\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4nyt kuin haapanakoiraan, jonka seurassa t\u00e4m\u00e4 oli ollut. Onneksi hetke\u00e4 my\u00f6hemmin huomasin sorsan lennossa ja kyll\u00e4 tuntomerkit olivat selke\u00e4t – koiras sinisiipitavi! Huusin kuin hinaaja ja sainkin Kallen nopeasti singahtamaan pihalle ja t\u00e4m\u00e4kin n\u00e4ki linnun lent\u00e4v\u00e4n ja laskeutuvan toiselle suvantopaikalle. Itse singahdin hakemaan putkea, jotta p\u00e4\u00e4sisimme katsomaan lintua paremmin ja saattaisin my\u00f6s saada siit\u00e4 jonkinlaiset kuvat skouppaamalla, mutta kun palasin takaisin oli lintu taas kadonnut, emmek\u00e4 en\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4neet sit\u00e4. <\/p>\n

Pian saavuimme suurehkoon Akureyrin kaupunkiin, jossa tankattuamme jatkoimme kaupungin l\u00e4pi. Kohta kuitenkin parkkeerasimme levikkeelle, jolta avautuivat komeat maisemat Skagafj\u00f6rdurin vuonolle, jonka vastarannalla kaupunki yh\u00e4 n\u00e4kyi. Hetken jaksoin katsella vuonolle, jossa n\u00e4kyi mm. kalalokkeja sek\u00e4 pari mustakurkku-uikkua. L\u00e4heisess\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4 lauloi pari peukaloista, mutta koska kello oli paikallista aikaa jo nelj\u00e4 eli Suomen aikaa jo seitsem\u00e4n aamulla, oli jo aikakin painua pehkuihin! <\/p>\n

Ajo jatkuu<\/strong><\/p>\n

Maltoin nukkua vain pari tuntia, koska jo varsin l\u00e4hell\u00e4 oleva Myvatn poltteli houkuttelevasti. Staijailin vuonolle l\u00f6yt\u00e4en jokusen allin sek\u00e4 kaakkurin ja \u00e4\u00e4nittelin l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 laulaneita peukaloisia. Kun sumu oli valtaamassa maiseman eik\u00e4 vuonolle oikein en\u00e4\u00e4 n\u00e4hnyt Larssonitkin her\u00e4siv\u00e4t. K\u00e4sienpesupaikastamme n\u00e4kyi alhaalla vuonon rannassa virta-allipari ja ensimm\u00e4inen korppi lensi ylitsemme. Kohta jatkoimme matkaa ensin vuonoa seuraten kunnes tie k\u00e4\u00e4ntyi taas it\u00e4\u00e4n sis\u00e4maahan kohti Myvatnia. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ensimm\u00e4isen pys\u00e4yksen teimme Lj\u00f3savatnin j\u00e4rvell\u00e4, joka n\u00e4ytti jo kaukaa t\u00e4ydelliselt\u00e4 amerikanj\u00e4\u00e4kuikalle. Emmek\u00e4 ehtineet edes parkkeerata pys\u00e4hdyspaikalle, kun jo n\u00e4imme l\u00e4hes rannassa uiskennelleen ”immerin”. Rynt\u00e4simme pihalle kuvauskalustomme kanssa, mutta paikalle pys\u00e4htynyt amerikkalaispariskunta oli jo onnistunut s\u00e4ikytt\u00e4m\u00e4\u00e4n linnun kauemmaksi. Niinp\u00e4 emme ehtineet kovinkaan kummoisia kuvia linnusta saada. Ei paljon naurattanut, kun pariskunta tuli viel\u00e4 kysym\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 mik\u00e4 lintu rannassa mahtoi olla! S\u00e4ikyttelisiv\u00e4t immereit\u00e4 perhana vie kotonaan! <\/p>\n

Ja se toinen elis<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tylli sek\u00e4 reissun ainoaksi j\u00e4\u00e4nyt ampuhaukka kuitattiin jostain matkan varrelta reissupinnoiksi ja toinen pys\u00e4ys tehtiin sitten Godafossin komealla, leve\u00e4ll\u00e4 putouksella, josta kuitenkin varsin nopeasti jatkoimme kohti Myvatnia. Hieman ennen j\u00e4rve\u00e4 tien varteen kurvasi kuuluisa Laxajoki, joka t\u00e4ll\u00e4 kohtaa oli varsin leve\u00e4 ja j\u00e4rvim\u00e4inen ja siin\u00e4 oli runsaasti lintuja joukossaan my\u00f6s ensimm\u00e4iset amerikantelk\u00e4t, koiras sek\u00e4 kaksi naarasta! Amerikantelk\u00e4t olivat aika kaukana mutta rannassa oli my\u00f6s muutamia mustapyrst\u00f6kuireja, joten kuvattavaa riitti niin Kallelle j\u00e4rkk\u00e4reineen kuin minulle skoupaten. <\/p>\n

Laxa<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Seuraava pys\u00e4ys oli sitten juuri ennen Myvatnj\u00e4rve\u00e4 teiden risteyskohtaan, jossa oli Laxajoessa se kuuluisa virta-allipaikka. Ja niit\u00e4h\u00e4n riitti! Heti noustuamme autosta n\u00e4imme kymmenkunta virta-allia sek\u00e4 amerikantelkk\u00e4koiraan, joten pian olimme kuvauskalustoinemme etsim\u00e4ss\u00e4 parhaita kuvauspaikkoja. Seuraavan tunnin verran kuvailimme amerikantelkk\u00e4\u00e4 sek\u00e4 virta-alleja, j\u00e4lkimm\u00e4isten oltua todella kesyj\u00e4 ja yhteisty\u00f6kykyisi\u00e4. Viheltelem\u00e4ll\u00e4 linnuille ainakin koiras virta-allit tuntuivat pimahtavan ja uivat kerta toisensa j\u00e4lkeen suoraan kohti, jolloin niist\u00e4 sai todella erinomaisia kuvia. Ne my\u00f6s vastailivat vihellyksiini erikoisesti t\u00f6ks\u00e4ytellen. Kuvailun ohessa havaitsimme my\u00f6s reissun ensimm\u00e4iset v\u00e4st\u00e4r\u00e4kit sek\u00e4 harmaasorsat. Ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa reissun aikana ilmassa oli my\u00f6s hy\u00f6nteisi\u00e4, m\u00e4k\u00e4r\u00e4iset alkoivat pian haitata jo kuvaamistakin, mutta onneksi mukana ollut hyttyshattu auttoi t\u00e4h\u00e4n ongelmaan ja hengitt\u00e4minen onnistui ilman, ett\u00e4 nen\u00e4 ja suu oli koko ajan t\u00e4ynn\u00e4 \u00f6t\u00f6kk\u00e4\u00e4. Kun olimme kuvanneet mielest\u00e4mme riitt\u00e4v\u00e4sti, p\u00e4\u00e4timme vihdoin jatkaa viimeiset muutamat kilometrit suurelle ja linnuista kuuluisalle Myvatnj\u00e4rvelle. <\/p>\n

Myvatnin lintupaljoutta<\/strong><\/p>\n

Myvatnilla todellakin oli vesilintuja ihan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n paljon! L\u00e4hdimme kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n j\u00e4rve\u00e4 etel\u00e4puolitse ja alkuun katsoimme lintuja l\u00e4hinn\u00e4 autosta. Rannoilla oli todella runsaasti tukkasotkia sek\u00e4 haapanoita, sinisorsia, harmaasorsia sek\u00e4 vesip\u00e4\u00e4skyj\u00e4, lapasotkien uidessa kauempana j\u00e4rvell\u00e4. Lopulta pys\u00e4hdyimme er\u00e4\u00e4lle islanninhevostilalle, josta Johannan oli tarkoitus menn\u00e4 kysym\u00e4\u00e4n, p\u00e4\u00e4sisik\u00f6 h\u00e4n ratsastamaan siksi aikaa, kun Kallen kanssa tutkisimme j\u00e4rven linnustoa parin seuraavan tunnin ajan. Mutta hevostilan is\u00e4nt\u00e4 kertoi, ett\u00e4 koko Islannissa oli hevosilla joku virus, jonka takia niill\u00e4 ei saanut ratsastaa lainkaan. Tilan pihalta p\u00e4\u00e4timme seuloa j\u00e4rve\u00e4 tarkemmin kaukoputkella. Sotkien joukosta l\u00f6ytyi yksi punasotkakoiras sek\u00e4 muutamia mustalintuja, mutta kohta ymp\u00e4rilt\u00e4mme alkoi kuulua voimakas kohinaa muistuttava \u00e4\u00e4ni, joka voimistui hetkess\u00e4 korvia huumaavaksi surinaksi, kun aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n m\u00e4\u00e4r\u00e4 surviaisia ja m\u00e4k\u00e4r\u00e4isi\u00e4 tunki ihollemme. Pian oli hengitt\u00e4minen t\u00e4ysin mahdotonta ilman ett\u00e4 hy\u00f6nteisi\u00e4 oli suussa, nen\u00e4ss\u00e4 ja korvissa. Sinnikk\u00e4\u00e4sti seuloin kuitenkin j\u00e4rven n\u00e4kyvilt\u00e4 osin loppuun havaiten runsaasti sotkia sek\u00e4 monenlaisia sorsia, mustakurkku-uikkuja ja mustalintuja ym. ennen kuin juoksin muiden tavoin autoon \u00f6t\u00f6k\u00f6it\u00e4 karkuun. Selvisip\u00e4h\u00e4n Myvatnin nimenkin alkuper\u00e4 meille kerralla. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Pari kertaa pys\u00e4hdyimme viel\u00e4 ennen kuin er\u00e4\u00e4ll\u00e4 hieman tuulisemmalla paikalla, jossa hy\u00f6nteisi\u00e4 ei ollut niin paljon, pys\u00e4hdyimme j\u00e4rven rantaan lounastauolle. Johanna paistoi ostamamme pippuripihvit sill\u00e4 aikaa, kun Kallen kanssa kuvasimme rannassa ollutta kesyhk\u00f6\u00e4 amerikantelkk\u00e4\u00e4. Er\u00e4\u00e4n pikkusaaren takana n\u00e4kyi amerikanj\u00e4\u00e4kuikkakin uiskentelemassa. Mutta kohta jo herkuttelimme maukasta ateriaa. <\/p>\n

H\u00fasavikiin valaita katsomaan<\/strong><\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4 oli jo pitk\u00e4ll\u00e4, kun upean kes\u00e4isen s\u00e4\u00e4n kannustamina p\u00e4\u00e4timme ajaa suorinta tiet\u00e4 H\u00fasavikiin, jossa osallistuisimme valaspaattiretkelle. Tilasimme puhelimitse liput viiden kierrokselle ja l\u00e4hdimme ajamaan kohti pohjoista. Harmiksemme suorin tie ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ollutkaan nopein, sill\u00e4 iso osa tiest\u00e4 oli hidaskulkuista hiekkatiet\u00e4, mutta lopulta ehdimme kuitenkin H\u00fasavikiin hyviss\u00e4 ajoin. Meren rannassa vallitsi kuitenkin aivan erilainen s\u00e4\u00e4 kuin mit\u00e4 sis\u00e4maassa oli ollut. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli sumuista ja todella kylm\u00e4\u00e4! Niinp\u00e4 laitoimme l\u00e4hes kaikki mukanamme olleet vaatteet p\u00e4\u00e4llemme, kun nousimme paattiin. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Veneen l\u00e4hdetty\u00e4 liikkeelle n\u00e4kyi merell\u00e4 heti riskil\u00f6it\u00e4 ja p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme avomerelle alkoi n\u00e4ky\u00e4 todella runsaasti lunneja, joitakin etel\u00e4nkiisloja ja ruokkeja sek\u00e4 muutama pohjankiisla. Kallen huomion varastivat kuitenkin upeat putkinokat eli myrskylinnut, joita t\u00e4m\u00e4 yritti kuvata. Jostain syyst\u00e4 myrskylinnut eiv\u00e4t kuitenkaan olleet kovin helposti kuvattavissa, ehk\u00e4 paattimme vauhti oli niille liian hidas? Jokunen suula sek\u00e4 pikkukajava n\u00e4htiin my\u00f6s. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Pian merelt\u00e4 l\u00f6ytyi my\u00f6s ensimm\u00e4inen lahtivalas, jonka p\u00e4\u00e4simme n\u00e4kem\u00e4\u00e4n useita kertoja sen ensin noustua pintaan nelj\u00e4st\u00e4 viiteen kertaan ennen pitemp\u00e4\u00e4 sukellusta, jonka j\u00e4lkeen viel\u00e4 onnistuimme pari kertaa l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sen uudelleen. Pian n\u00e4kyi pari lahtivalasta lis\u00e4\u00e4, ennen kuin jatkoimme yh\u00e4 kauemmas ulapalle, jossa viel\u00e4 edellisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 oli n\u00e4hty sinivalaita ja viel\u00e4 aamup\u00e4iv\u00e4ll\u00e4kin ryh\u00e4valaita. Mutta nyt s\u00e4\u00e4 oli muuttunut todella sumuiseksi ja vaikka kiertelimme merell\u00e4 pitk\u00e4n tovin, emme l\u00f6yt\u00e4neet enemp\u00e4\u00e4 valaita. Olimme kaikki todella j\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja paluumatka tuntui kest\u00e4v\u00e4n ikuisuuden, mutta silti staijasimme todella tiukasti koko ajan. Johanna tuntui olevan erityisen innoissaan valasbongauksesta ja onneksi sent\u00e4\u00e4n l\u00f6ysimme viel\u00e4 muutamia py\u00f6ri\u00e4isporukoita n\u00e4ht\u00e4v\u00e4ksemme, jottei kova yritys mennyt ihan hukkaan. <\/p>\n

Palattuamme kolmen tunnin valasreissulta tapasimme satamassa sovitusti islantilaisorni Yann Kolbeissonin, jonka kanssa olin vaihdellut joitakin s\u00e4hk\u00f6posteja sek\u00e4 turissut Facebookissa muutenkin ennen reissuamme. Jutustelimme paikallisessa kuppilassa hieman toista tuntia ennen kuin meill\u00e4 alkoi taas reissun rasitukset painaa ja oli pakko l\u00e4hte\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n seuraavaa y\u00f6pymispaikkaa. Sit\u00e4 ennen oli kuitenkin aivan pakko k\u00e4yd\u00e4 katsomassa paikallisista museoista sit\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4 eli penismuseota. Ihan pakko oli k\u00e4yd\u00e4 katsomassa, ett\u00e4 sellainen todellakin oli olemassa – ja olihan se! Onneksemme se ei tietenk\u00e4\u00e4n ollut en\u00e4\u00e4 t\u00e4h\u00e4n aikaan auki – sill\u00e4 uteliaisuutemme oli tuskin p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt meit\u00e4 muuten jatkamaan heti matkaa! <\/p>\n

Ajaessamme takaisin Myvatnia kohti, alkoi etupenkill\u00e4 melkoiset pilkkimiskilpailut. P\u00e4\u00e4timme ensin yritt\u00e4\u00e4 jatkaa Myvatnille asti, mutta pian tavoitteenamme oli vain p\u00e4\u00e4st\u00e4 seuraavalle mahdolliselle levikkeelle. Kun levikett\u00e4 ei kuitenkaan alkanut kuulua, aloin itse haaveilla p\u00e4\u00e4syst\u00e4 kartalla n\u00e4kyneen pienen M\u00e1svatnin rantaan. Josko sielt\u00e4 sitten aamulla l\u00f6ytyisi vaikkapa amerikanj\u00e4\u00e4kuikka kuvattavaksi ja \u00e4\u00e4nitett\u00e4v\u00e4ksi, kun todenn\u00e4k\u00f6isesti kuitenkin her\u00e4isin muita aikaisemmin. Ihme kyll\u00e4 jaksoimme ajaa sinne saakka ja sopivasti j\u00e4rven rannalta l\u00f6ytyikin levike, jolle parkkeerasimme ja eip\u00e4 kulunut monta minuuttia kun asuntoauton jo t\u00e4ytti tasainen tuhina. <\/p>\n

Upea aamu!<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

6.6. Her\u00e4sin ennen kuutta amerikanj\u00e4\u00e4kuikan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n komeaan ja niin monista amerikkalaisista kauhuelokuvista tuttuun huutoon! Nappasin \u00e4\u00e4nitysvehkeet matkaan ja singahdin pihalle niin nopeasti, etten toviin tajunnut, ett\u00e4 olin liikeell\u00e4 siis t-paidassa, lyhyiss\u00e4 kalsareissa, \u00e4\u00e4nityslaitteet kourassa ja housut olalla, paljain jaloin – toki sandaalit olivat toisessa k\u00e4dess\u00e4! Ulkona oli varmaan korkeintaan 1 aste plussaa, mutta se ei minua hidastanut vaan kiskoin housut jalkaan ja laitoin sandaalit jalkaan ja l\u00e4hdin l\u00e4hestym\u00e4\u00e4n sankan sumun peitossa ollutta j\u00e4rve\u00e4. Jouduin k\u00e4velem\u00e4\u00e4n vain muutamien kymmenien metrien p\u00e4\u00e4h\u00e4n j\u00e4rvest\u00e4 ennen kuin n\u00e4in edes hieman j\u00e4rven rantaa, muun j\u00e4rven ollessa sankan sumuverhon peitossa. Immeri kuitenkin huusi aktiivisesti, joten p\u00e4\u00e4tin k\u00e4vell\u00e4 aivan rantaan saakka. Ensimm\u00e4iset amerikanj\u00e4\u00e4kuikka\u00e4\u00e4nitykset<\/a> otin rannasta ja kyll\u00e4p\u00e4 olikin komeaa! Sen lis\u00e4ksi, ett\u00e4 immeri huusi aktiivisesti parinkymmenen sekunnin v\u00e4lein karmeaa ujellustaan, kuului taustalla kiiruna sek\u00e4 pikkukuoveja. Jokunen mustalintukin huristeli taivaalla ylitseni \u00e4\u00e4nnellen, kun p\u00e4\u00e4tin yritt\u00e4\u00e4 seurata pikkuhiljaa rantaa pitkin loitonnutta amerikanj\u00e4\u00e4kuikan \u00e4\u00e4nt\u00e4. Puolisen kilometri\u00e4 k\u00e4velty\u00e4ni n\u00e4in sumun seassa hiljalleen poisp\u00e4in uivan ja aina v\u00e4lill\u00e4 huutaneen siluetin, joka pian pys\u00e4htyi ja sen luokse ui my\u00f6s toinen lintu. Nyt linnut k\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t uimaan minua kohti eli takaisin asuntoautoamme kohti. Niinp\u00e4 p\u00e4\u00e4tin juosta hakemaan kuvauskaluston ja kohta kuvasin immeriparia aivan ruudun t\u00e4ydelt\u00e4. Kuvattuani lintuja aikani, juoksin her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n Kallenkin paikalle kuvaamaan ja jokusen kuvan Kallekin ehti saada, ennen kuin linnut k\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t rantaa seuraten kauemmas tiest\u00e4. Samaan aikaan auton vieress\u00e4 alkoi kiiruna mekastaa ja saimme linnusta sek\u00e4 kuvia ett\u00e4 \u00e4\u00e4nityst\u00e4. Kalle p\u00e4\u00e4si varsin l\u00e4helle sit\u00e4 suojaverkkoonsa naamioituneena. Olipahan ollut upea varhaisaamu! <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Rusti<\/strong><\/p>\n

Jatkoimme lopulta Myvatnille ohittaen Laxa-joessa taas puljanneet virta-allit ja seurasimme nyt j\u00e4rven pohjoisrantaa. Lintuja oli taas mustilla hiekkarannoilla runsaasti, mutta ne vaikuttivat s\u00e4ikyilt\u00e4 ja pakenivat autoamme aika kauas rannasta. Niinp\u00e4 pys\u00e4hdyimme vasta Myvatnin lintumuseon pihassa, jossa Kalle todella onnistuneesti kuvasi vesip\u00e4\u00e4skyj\u00e4 saaden niiden parittelunkin ikuistettua sek\u00e4 mustakurkku-uikkua nousemassa pes\u00e4lleen. Amerikanj\u00e4\u00e4kuikka uiskenteli kauempana ja huudahtikin pari kertaa komeasti. Ollessamme palaamassa museolta p\u00e4\u00e4tielle, ihmettelin \u00e4\u00e4neen, kuinka emme viel\u00e4 olleet n\u00e4hneet yht\u00e4\u00e4n tunturihaukkaa, vaikka paljon meit\u00e4 sokeammatkin Islanninmatkaajat niit\u00e4 olivat n\u00e4hneet. Vain minuuttia my\u00f6hemmin huomasin edess\u00e4mme olevan s\u00e4hk\u00f6tolpan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kookkaan linnun, jota punakylkirastaat pommittivat; siin\u00e4 se oli – komea v\u00e4limuotoisen vaalea tunturihaukka! Ehdimme kaikki katsoa lintua putkella hetken ja itse ehdin skoupata pari kuvaa sek\u00e4 ottaa lyhyen videon linnusta, kunnes linnun vierest\u00e4 ajoi auto ja kun samaan aikaan punakylkirastas pommitti sit\u00e4 entist\u00e4kin aktiivisemmin, se \u00e4rsyyntyi ja otti siivet alleen ja lensi j\u00e4rven sorsia h\u00e4tyytellen kauas j\u00e4rven rantaa seuraten horisontin taakse. <\/p>\n

Upeita turistikohteita<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Heitimme hyv\u00e4stit Myvatn-j\u00e4rvelle ja jatkoimme p\u00e4\u00e4tiet\u00e4 pitkin hieman it\u00e4\u00e4n Myvatnin uimalaan, jossa vietimme seuraavat 2,5 tuntia l\u00e4mpim\u00e4ss\u00e4, liukkaassa, turkoosinsinisess\u00e4 vedess\u00e4 lilluen. Kyll\u00e4p\u00e4 tekikin hyv\u00e4\u00e4 hieman rentoutua vedess\u00e4 parin rankan ajop\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen. Keskip\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 jatkoimme Namafjallin k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n upealle geotermiselle alueelle, jossa ihmettelimme pitk\u00e4\u00e4n maaston moniv\u00e4risyytt\u00e4, kiehuvia muta-altaita sek\u00e4 fumaroleja. Paikka oli aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n – aivan kuin toiselta planeetalta! Pienen matkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 oli sitten Krafla, jossa pieni aktiivinen tulivuori puhisi kova\u00e4\u00e4nisesti puhaltaen savua korkealle taivaalle. Vieress\u00e4 kipusimme viel\u00e4 katsomaan kraaterij\u00e4rve\u00e4, jota kuvatessamme kraaterista nousi retkemme ensimm\u00e4inen merisirri lent\u00e4en vauhdikkaasti ohitsemme. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Ja taas pitk\u00e4 siirtym\u00e4taival<\/strong><\/p>\n

Sitten olikin taas edess\u00e4 pitempi siirtyminen ja alkuun min\u00e4 ajoin it\u00e4\u00e4n aina Egilstadiriin asti. Matkalla havaitsimme runsaasti lyhytnokkahanhia. Egilstadirissa k\u00e4\u00e4nnyimme sitten matkaamaan kohti etel\u00e4\u00e4. Jos olin ajanut pitk\u00e4n matkaa puuduttavan pitki\u00e4 suoria teit\u00e4, niin kun Kalle p\u00e4\u00e4si rattiin tiet muuttuivat ensin mutkaisiksi, sitten mutkaisiksi vuoristoteiksi ja lopulta mutkaisiksi vuoristoisiksi hiekkateiksi. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 n\u00e4imme my\u00f6s reissun ensimm\u00e4iset porot. <\/p>\n

Ilta alkoi taas olla jo pitk\u00e4ll\u00e4, kun tajusimme, ett\u00e4 meill\u00e4 oli mahdollisuus oikaista \u00d6xin kautta ja v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 n\u00e4in parin vuonon kiertoa. Vaikka n\u00e4in menett\u00e4isimme mahdollisuuden katsella vuonojen lintuja ja maisemia, p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 oikotielle. Parikymment\u00e4 kilometri\u00e4 pitk\u00e4 oikaisu oli lopulta aika hurja, sill\u00e4 hiekkainen tie nousi ja laski pahimmillaan 14 asteen jyrkkyydell\u00e4 ja oli todella mutkainen. Sen lis\u00e4ksi vuoristossa oli viel\u00e4p\u00e4 niin sankka sumu, ettei n\u00e4kyvyytt\u00e4 ollut kuin parikymment\u00e4 metri\u00e4. Johanna nukkui takana pomppien s\u00e4ngyss\u00e4 varsin holtittoman n\u00e4k\u00f6isesti meid\u00e4n etupenkill\u00e4 ollessa tarkkoina, ett\u00e4 pysyisimme tiell\u00e4, jota ei ehk\u00e4 kuitenkaan ollut tarkoitettu matkailuautolle. Ollessamme tien korkeimmalla kohdalla tien varressa oli pienill\u00e4 kumpareilla kaksi kahlaajaa vierekk\u00e4in ja tarkistuspys\u00e4yksell\u00e4 ne osoittautuivat kapustarinnaksi ja merisirriksi, joita n\u00e4in p\u00e4\u00e4simme kuvaamaan vieretysten. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Laskeuduimme lopulta jyrk\u00e4sti alas Berufj\u00f6rdurvuonon rantaan, jossa teimme vaihteeksi ruokaa ennen kuin jatkoimme illansuussa Dj\u00fapivogurin kaupunkiin, jonka takana varsin hienolla l\u00e4t\u00e4kk\u00f6isell\u00e4 lintualueella v\u00e4itettiin pesiv\u00e4n todella runsaasti eri lintulajeja. L\u00f6ysimmekin heti pari koiraslapasorsaa sek\u00e4 yhteens\u00e4 17 vanhaa ja 10 pient\u00e4 palleroista poikasristisorsaa. Lutakoissa oli muutama kaakkuripari ja yleisi\u00e4 vesilintulajeja oli runsaasti kuten my\u00f6s mustapyrst\u00f6kuireja sek\u00e4 tavallisia kahlaajia eli l\u00e4hinn\u00e4 punajalkavikloja ja meriharakoita. <\/p>\n

Jatkoimme viel\u00e4 y\u00f6t\u00e4 my\u00f6ten matkaa ja Hamars\u00e1joen yll\u00e4 n\u00e4imme paikallisittain n\u00e4in kes\u00e4ll\u00e4 kovan lajin, kun harmaahaikara lensi ylitsemme. Rantaa seuraten ja vuonot melkein sis\u00e4j\u00e4rviksi sulkevia pitki\u00e4 kannaksia ihmetellen, jatkoimme taas niin pitk\u00e4\u00e4n kun vain ikin\u00e4 jaksoimme ja lopulta aivan j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4n v\u00e4synein\u00e4 parkkeerasimme auton vihdoin pitk\u00e4n tauon j\u00e4lkeen l\u00f6ytyneelle P-paikalle ja painuimme nukkumaan. Kello olikin t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa jo kaksi y\u00f6ll\u00e4. <\/p>\n

J\u00e4\u00e4tikk\u00f6\u00e4<\/strong><\/p>\n

7.6. Her\u00e4sin kurkkukipuisena jo kuudelta ja odottelin aikani, josko Larssonit her\u00e4isiv\u00e4t, mutta kun he viel\u00e4 sike\u00e4sti nukkuivat, p\u00e4\u00e4tin k\u00e4yd\u00e4 ulkona hieman k\u00e4p\u00f6ttelem\u00e4ss\u00e4. Vaikka alava ranta n\u00e4ytti t\u00e4ydelliselt\u00e4 kahlurirannalta, ei sielt\u00e4 l\u00f6ytynyt muuta kuin tolkuttomasti punajalkavikloja sek\u00e4 lapintiiroja ja meriharakoita. Lopulta p\u00e4\u00e4tin k\u00e4yd\u00e4 hieman potkiskelemassa Kallea, jotta p\u00e4\u00e4sisimme vaihtamaan taas maisemaa, joka todellakin t\u00e4ll\u00e4 saarella tuntui aina joka mutkan tai m\u00e4en harjanteen takana muuttuvan yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n paljon. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

P\u00e4\u00e4simme jatkamaan matkaa vasta v\u00e4h\u00e4n ennen kahdeksaa. Nyt maisema oli muuttunut todella alavaksi ja aukeilta l\u00f6ysimme pian merikihujen ohella my\u00f6s isokihuja. Ja heti ensimm\u00e4iset antoivatkin meille kyyti\u00e4, kun osuimme kuvaamaan niit\u00e4 v\u00e4h\u00e4n turhan l\u00e4helle heid\u00e4n pes\u00e4\u00e4ns\u00e4. No olivatpahan ainakin helppoja kuvaus- ja \u00e4\u00e4nityskohteita. Rannoilla n\u00e4kyi j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n paljon laulujoutsenia, mit\u00e4 lie luppojoukahaisia? <\/p>\n

J\u00f6kulsarl\u00f3n<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Jatkoimme Vatnaj\u00f6kullin valtaisan j\u00e4\u00e4tik\u00f6n reunaa seuraten J\u00f6kulsarl\u00f3nin j\u00e4rvelle saakka, josta j\u00e4\u00e4tik\u00f6lt\u00e4 irroneet j\u00e4\u00e4vuoret kulkeutuivat virran mukana merelle. Maisema oli henke\u00e4salpaava! N\u00e4iss\u00e4 maisemissahan oli kuvattu James Bond – Kuoleman katse -elokuvan j\u00e4\u00e4tikk\u00f6kohtaukset. T\u00e4h\u00e4n asti olimme olleet joka paikassa l\u00e4hes ainoita turisteja mutta t\u00e4\u00e4ll\u00e4 niit\u00e4 sitten jo riitti! L\u00e4hes saman tien paikalle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme hypp\u00e4simme omituiseen py\u00f6rill\u00e4 j\u00e4rveen ajaneeseen paattiin, jolla kiertelimme puolisen tuntia j\u00e4rvell\u00e4 j\u00e4itten seassa niit\u00e4 kuvaillen. Rantauduttuamme kuvailimme kesy\u00e4 ”Tappi” isokihua, rannassa sukellellutta kirjohyljett\u00e4 sek\u00e4 tietysti lis\u00e4\u00e4 maisemia. Kohta jatkoimme sillan toiselle puolelle mustalle tuhkarannalle kuvaamaan j\u00e4\u00e4vuorista irronneita j\u00e4it\u00e4. <\/p>\n

Lis\u00e4\u00e4 turistikohteita<\/strong><\/p>\n

Matka jatkui taas j\u00e4\u00e4tik\u00f6n reunaa kiert\u00e4en kunnes Kalle plokkasi tien vieress\u00e4 pes\u00e4ll\u00e4 olleen kaakkurin, jota oli tietysti pakko pys\u00e4hty\u00e4 kuvaamaan. Seuraava kohteemme oli Skaftafellin j\u00e4\u00e4tikk\u00f6, mutta vahingossa osuimmekin Svinafellin j\u00e4\u00e4tik\u00f6lle. Onneksi t\u00e4t\u00e4kin j\u00e4\u00e4tikk\u00f6\u00e4 p\u00e4\u00e4si ihmettelem\u00e4\u00e4n todella l\u00e4helt\u00e4. N\u00e4imme ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 j\u00e4\u00e4tik\u00f6ll\u00e4 ryhm\u00e4n j\u00e4\u00e4tikk\u00f6retkell\u00e4 olleita turisteja. Saimmekin kuvan siit\u00e4, mink\u00e4lainen t\u00e4llainen retki olisi, japanilaisturisteille tehtiin j\u00e4\u00e4tik\u00f6lle portaita, jotta heid\u00e4n olisi hyv\u00e4 k\u00e4vell\u00e4 siell\u00e4 – aaargh! Tiesimmep\u00e4h\u00e4n ettei kyseisenlaiselle retkelle kannattaisi rahojaan sijoittaa. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Pienen matkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 parkkeerasimme Vatnaj\u00f6kullin kansallispuiston parkkipaikalle, joka olikin melkoinen turistipyydys. Me otimme pian suunnaksi Svartifossin putouksen, jolle kiivettiin reilut puoli tuntia hyv\u00e4kuntoista polkua pitkin. Itse putous oli kuitenkin pienoinen pettymys. Se olisi varmaan ollut komeampi, jos olimme k\u00e4velleet alas l\u00e4helle putousta, josta sen kristallimaiset laavasein\u00e4m\u00e4t olisivat erottuneet paremmin, mutta p\u00e4\u00e4timme nopeuttaa matkan jatkamista ja ihastelimme putoista hieman kauempaa ja k\u00e4velimme sitten samaa reitti\u00e4 takaisin autollemme. <\/p>\n

Kohti Eyjafjallaj\u00f6kullia<\/strong><\/p>\n

Edess\u00e4 olikin taas pitk\u00e4 siirtym\u00e4 ja ajoimme saaren etel\u00e4isimpien alavien alueiden, jotka olivat j\u00e4\u00e4tik\u00f6ilt\u00e4 alkunsa saavien jokien rikkomia, poikki aina Skogafossin putoukselle saakka. T\u00e4m\u00e4 putous olikin sitten todella komea! Ihmettelimme valtavaa putousta ensin alhaalta ja sitten kiipesimme viel\u00e4 portaita pitkin yl\u00f6s. Kalle s\u00e4ikytteli meit\u00e4 liukastelemalla jyrk\u00e4nteen reunalla, mutta onneksi tilanne ei ollut niin paha kuin milt\u00e4 se meist\u00e4 yl\u00e4puolelta katsojista n\u00e4ytti! <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Lopulta suuntasimme etsim\u00e4\u00e4n y\u00f6pymispaikkaa aktiivisena jo pari kuukautta olleen Eyjafjallaj\u00f6kullin maastoon. T\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan ollut niin helppoa kuin olimme luulleet, sill\u00e4 j\u00e4\u00e4tikk\u00f6 ei n\u00e4kynytk\u00e4\u00e4n lainkaan p\u00e4\u00e4tielle vaan jouduimme etsim\u00e4\u00e4n sopivaa j\u00e4\u00e4tikk\u00f6\u00e4 kohti l\u00e4htev\u00e4\u00e4 tiet\u00e4. Kun matkailuautolla ajettavaa tiet\u00e4 ei meinannut l\u00f6yty\u00e4, kysyimme apua parilta espanjalaisturistilta, jotka neuvoivat meit\u00e4 seuraamaan tiet\u00e4 numero 261. Yritimme parikin kertaa oikaista t\u00e4lle tielle poikkiteit\u00e4 pitkin, mutta ilmeisesti juuri t\u00e4ll\u00e4 alueella Eyjafjallaj\u00f6kullin purkausten aiheuttamat tulvat olivat tuhonneet teit\u00e4 sen verran, ett\u00e4 oikaisu oli mahdotonta. Kun lopulta p\u00e4\u00e4simme etsim\u00e4llemme tielle, ajoimme sen p\u00e4\u00e4h\u00e4n saakka, ensin ihan hyv\u00e4kuntoista, mutta loppup\u00e4\u00e4st\u00e4 huonokuntoista hiekkatiet\u00e4 pitkin. Perill\u00e4 edess\u00e4mme olisi pit\u00e4nyt avautua Eyjafjallaj\u00f6kull, mutta se oli tietysti sankan sumupilven takana. Lieneek\u00f6 sumu ollut sitten tuhkaa, vai aiheuttiko tulivuoren aktiivisuus alueelle t\u00e4t\u00e4 sumua muutoin, mutta tulivuorta ei siis n\u00e4kynyt lainkaan. Olimme niin v\u00e4syneit\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4timme j\u00e4\u00e4d\u00e4 paikalle nukkumaan ja tsekata tilanteen uudestaan aamulla. <\/p>\n

Turistip\u00e4iv\u00e4 Kultaisen kolmion paikoilla<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

8.6. Her\u00e4sin taas aikaisin ja kurkkukipuni oli hieman parantunut, mutta edellisiltana kadonnut \u00e4\u00e4neni ei ollut palannut takaisin. Ulkona oli todella lohduttoman n\u00e4k\u00f6ist\u00e4 eik\u00e4 se johtunut vain maisemaa peitt\u00e4v\u00e4st\u00e4 tuhkasta vaan sumu oli yh\u00e4 vain tihentynyt ja ilma oli niin kostea, ettei voinut olla ihan varma satoiko vai oliko kosteus vain sumusta per\u00e4isin? Niinp\u00e4 j\u00e4timme pian Eyjafjallaj\u00f6kullin ja palasimme huonoja teit\u00e4 pitkin takaisin p\u00e4\u00e4tielle. N\u00e4hty\u00e4mme viimein reissumme ensimm\u00e4iset selk\u00e4lokit, joita n\u00e4kyikin sitten my\u00f6hemmin isoissa parvissa siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4, otimme taas pian suunnan sis\u00e4maahan ja kohti Kultaisen kolmion n\u00e4ht\u00e4vyyksi\u00e4. <\/p>\n

Ensimm\u00e4isen\u00e4 ajoimme Geysireille, jonne ehdimme viel\u00e4 ennen kuin paikka alkoi t\u00e4ytty\u00e4 turisteista. Kallen ja Johannan j\u00e4\u00e4ty\u00e4 viel\u00e4 aamupalaa nauttimaan, suuntasin itse katsomaan ja kuvaamaan alueen monia erilaisia kiehuvia altaita sek\u00e4 tietysti itse geysireit\u00e4, joista pienempi oli aktiivinen ja purkautui aina noin 6 minuutin v\u00e4lein. Ensimm\u00e4isen purkauksen n\u00e4in, kun oli juuri saapumassa sen luokse ja toista osasin n\u00e4in jo siirty\u00e4 odottamaan parin paikalla olleen turistin tavoin kamera kourassa sopivan l\u00e4helle sit\u00e4. Toinen purkaus tuli viel\u00e4 niin yll\u00e4tt\u00e4en, ett\u00e4 ensinn\u00e4kin meinasin tipauttaa kameran k\u00e4dest\u00e4 ja toisekseen h\u00e4t\u00e4ilin kuvan otossa niin, ettei vesisuihku ollut viel\u00e4 l\u00e4hellek\u00e4\u00e4n komeimmillaan, kun kuvan r\u00e4pp\u00e4sin. Kolmannesta osasin jo ottaa kuvan juuri silloin, kun pitikin eli vesisuihkun ollessa suurimmillaan. Niinp\u00e4 p\u00e4\u00e4tin seuraavaksi ottaa videota. Odottelimme yhden ranskalaiskuvaajan kanssa purkausta kamerat valmiina, mutta sep\u00e4 antoikin odotuttaa itse\u00e4\u00e4n. Tauko oli nyt selv\u00e4sti pitempi kuin aiemmin ja aloin jo hermostua. Aloitin videon alusta ainakin kolmeen kertaan, kun mit\u00e4\u00e4n ei meinannut tapahtua. Lopulta kun taas olin kuvannut kuplivaa vesiallasta reilun minuutin se yht\u00e4kki\u00e4 sylk\u00e4isi vesipatsaan korkealle ja t\u00e4ll\u00e4 kertaa paljon korkeammalle kuin aiemmin ja kuinka ollakaan vesipatsaan suuntaus olikin t\u00e4ydellisesti kohdillaan ja kaikki se vesi laskeutui suoraan meid\u00e4n kahden kuvaajan p\u00e4\u00e4lle! Jatkoimme kuvausta varsin pitk\u00e4\u00e4n, kun itsekin halusin saada videon oikeasti loppuun siten, ett\u00e4 Geysir olisi taas vain h\u00f6yry\u00e4v\u00e4 ja kupliva l\u00e4t\u00e4kk\u00f6, mutta kun vett\u00e4 vain tuli ja tuli taivaalta p\u00e4\u00e4lleni, oli lopulta pakko suojata kamera k\u00e4dell\u00e4 ja singahtaa turvaan. Ja kyll\u00e4p\u00e4 muilla turisteilla oli hauskaa, kun he saivat nauraa meille kahdelle aivan l\u00e4pim\u00e4r\u00e4lle kuvaajalle! <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Saapuessaan geysirille Kalle ja Johanna ”hieman” ihmetteliv\u00e4t, kun meik\u00e4l\u00e4inen oli aivan l\u00e4pim\u00e4rk\u00e4n\u00e4 heit\u00e4 vastassa. Kohta heill\u00e4kin kuitenkin oli jo rutiininomainen ote purkausten kuvaamiseen, kun he noin kuuden minuutin v\u00e4lein aina t\u00e4yttiv\u00e4t muistikorttejaan. <\/p>\n

Vietimme lopulta t\u00e4ll\u00e4 ihmeellisell\u00e4 alueella aikaa varsin pitk\u00e4\u00e4n kuvaten, maisemia ihmetellen ja turistikaupassa shoppaillen ennen kuin jatkoimme pienen siirtym\u00e4n Gullfossin putouksille. T\u00e4m\u00e4 valtaisa putouskompleksi oli taas huikean upea! Niinp\u00e4 siell\u00e4kin vier\u00e4hti aikaa kuvaten ja videoiden sek\u00e4 taas shoppaillen. <\/p>\n

J\u00e4ljell\u00e4 oli viel\u00e4 Kultaisen kolmion kolmas kohde eli Pingvellirin kansallispuisto, jossa Euroopan ja Amerikan mannerlaatat erkanevat toisistaan. Pingvallavatn-j\u00e4rven rannalla sijaitsevalle kallioalueelle saavuttuamme k\u00e4velimme kohti mannerlaattojen repimi\u00e4 kallioharjanteita, kun huomasimme jokirannassa useita virta-alleja. Singahdimme Kallen kanssa takaisin autolle hakemaan kameramme ja saimmekin linnuista erinomaisia kuvia. N\u00e4imme jopa lintujen sukeltelevan kirkkaassa vedess\u00e4 siten, ett\u00e4 linnut erottuivat r\u00e4pik\u00f6idess\u00e4\u00e4n veden alla vauhtia siivill\u00e4\u00e4n. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

K\u00e4velimme tovin kalliojyrk\u00e4nteiden keskell\u00e4 maisemia kuvaillen, kunnes p\u00e4\u00e4timme jatkaa taas matkaa. Ajaessamme taas Reykjavikin l\u00e4pi sulkeutui ympyr\u00e4, sill\u00e4 olimme nyt ajaneet koko Islannin ymp\u00e4ri. Selvisimme taas suuren kaupungin sekavahkosta liikenteest\u00e4 ja jatkoimme kohti Reykjanesia. Ennen Keflavikia k\u00e4\u00e4nnyimme kuitenkin etel\u00e4\u00e4n kohti Grindavikia, jossa k\u00e4vimme pikaisesti kaupassa ja ihmettelimme punaisia lippuja, joita liehui talojen pihalla. Punaiset liput kuitenkin karkasivat yhdell\u00e4 pihalla aivan k\u00e4sist\u00e4, sill\u00e4 pihassa liehui kaikkien kommunistimaiden liput! Mik\u00e4k\u00f6h\u00e4n lie kyl\u00e4 sekin sitten oli? <\/p>\n

Ennen iltakahdeksaa parkkeerasimme Blue lagoonin parkkiin ja loppuilta sujuikin sitten taas sinisess\u00e4 vedess\u00e4 lilluen, vesihierontaa hy\u00f6dynt\u00e4en sek\u00e4 rentoutuen. Iltakymmenen nurkilla, kun uimala oli jo kiinni, jatkoimme pikkumatkan tiet\u00e4 Keflavikia kohti, jossa parkkeerasimme P-paikalle, s\u00f6imme Johannan kaikista j\u00e4ljell\u00e4 olevista ruoista loihtimaa herkullista ”allihuuppasuuppaa”, pakkasimme tavaramme, siivosimme auton sek\u00e4 painuimme pehkuihin jo iltayhdentoista j\u00e4lkeen. <\/p>\n

Loppusanat<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

9.6. Her\u00e4simme ennen viitt\u00e4, s\u00f6imme loput sopasta, siivosimme ja pakkasimme loppuun ja ajoimme Keflavikiin, jossa palautimme 1939 kilometri\u00e4 meit\u00e4 erinomaisesti palvelleen auton, maksoimme vuokran ja muut kulut sek\u00e4 saimme kyydin lentokent\u00e4lle. Vain tuntia my\u00f6hemmin l\u00e4hti koneemme kohti Helsinki\u00e4. Koneesta n\u00e4kyi viel\u00e4 upeasti Vatnaj\u00f6kullin j\u00e4\u00e4tikk\u00f6maisemia, mutta pian n\u00e4kyi en\u00e4\u00e4 merta, sitten Norjaa, Ruotsia, taas merta ja klo 14:20 laskeuduimme Helsinki-Vantaalle, jossa heitimme hyv\u00e4stit ja l\u00e4hdimme kohti kotejamme. <\/p>\n

Itse ajelin vauhdikkaasti aina Lappeenrantaan saakka, jossa liikenne meni t\u00e4ysin tukkoon joidenkin leveiden kuljetusten takia. Niinp\u00e4 p\u00e4\u00e4tin kurvata Joutsenossa Konnunsuolle, jossa n\u00e4kyi mukava hanhiparvi, jossa oli 2 tundrahanhea sek\u00e4 meri-, mets\u00e4- ja valkoposkihanhi. Palattuani taas 6-tielle olivat leve\u00e4t kuljetukset taas tukkimassa tiet\u00e4. Niinp\u00e4 k\u00e4vin Joutsenossa pizzalla ja lopulta sen j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4sin ajamaan vauhdikkaasti kotiin Parikkalaan, jossa olin ennen iltayhdeks\u00e4\u00e4. <\/p>\n

Yhteens\u00e4 n\u00e4imme reissun aikana 65 lintulajia, mik\u00e4 on varsin hyv\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4 siihen n\u00e4hden, ett\u00e4 jouduimme pit\u00e4m\u00e4\u00e4n melkoista kiirett\u00e4 koko reissun ajan, jolloin kunnolliset pys\u00e4hdykset, joilla esim. rantoja olisi seulottu putkella, j\u00e4iv\u00e4t v\u00e4hiin. Tavoitteenamme kuitenkin oli ollut l\u00e4hinn\u00e4 hoitaa kaksi pakollista wp-pinnaa sek\u00e4 saada kuvattua ja \u00e4\u00e4nitetty\u00e4 muita mielenkiintoisia lajeja, joista itselleni t\u00e4rkein oli amerikanj\u00e4\u00e4kuikka. Niinp\u00e4 lintumieless\u00e4 reissumme oli lopulta erinomaisesti onnistunut ja muuten jopa viel\u00e4 onnistuneempi, sill\u00e4 retkiporukkamme oli loistava ja meininki matkailuautossa koko ajan todella leppoisa! Ja vaikka kiirett\u00e4 pitikin ja v\u00e4lill\u00e4 siirtym\u00e4t olivat pitki\u00e4, ehdimme kiert\u00e4\u00e4 n\u00e4ht\u00e4vyyksi\u00e4 ja tutustua maahan todella hyvin. Seuraavalla kerralla sitten kierret\u00e4\u00e4n saarta hieman pitemp\u00e4\u00e4n ja jollain muulla kuin matkailuautolla. Saatavana olisi mm. kahden hengen maastomatkailuautoja! Mutta t\u00e4llaiselle pikaiselle reissulle matkailuauto oli ehdottomasti paras valinta. Kiitokset Kallelle ja Johannalle loistavasta retkest\u00e4! <\/p>\n

J.A.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Islanti 4.-9.6. 2010 Alkusanat Bongariliiton kev\u00e4tkokouksessa maaliskuussa 2010 tapasin vanhan yst\u00e4v\u00e4ni Kalle Larssonin pitk\u00e4st\u00e4 aikaa. Siin\u00e4 kokouksen aikana jutustelimme niit\u00e4 n\u00e4it\u00e4 ja siin\u00e4 ohessa Kalle tuli valituksi my\u00f6s Bongariliiton uudeksi puheenjohtajaksi. Jutustelumme kuitenkin johti my\u00f6s siihen, ett\u00e4 lupasin l\u00e4hte\u00e4 Kallelle kaveriksi Islannin reissulle, jota t\u00e4m\u00e4 oli suunnitellut kes\u00e4kuun alkuun. Kuuluisa Eyjafjallaj\u00f6kull tulivuorenpurkauksineen sek\u00e4 muutama muu […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[31],"tags":[],"class_list":["post-68","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-islanti"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/68","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=68"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/68\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6643,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/68\/revisions\/6643"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=68"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=68"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=68"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}