![\"Blue-cheeked](\"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-content\/uploads\/2023\/07\/Merper23-kopio.jpg\" "\\"vihermehil\u00e4issy\u00f6j\u00e4\\"")
<\/a><\/p>\nKajaanin ja Sotkamon rajan tienoilla n\u00e4imme tien varresta saaliin napanneen lapinp\u00f6ll\u00f6n, joka kuitenkin sujahti mets\u00e4n siimekseen, ennen kuin ehdimme kuvaamaan sit\u00e4. Ja pian olimme Huuskonniemess\u00e4, jossa ei en\u00e4\u00e4 ollut ket\u00e4\u00e4n paikalla mutta l\u00e4hes saman tien n\u00e4imme muutaman muun paikalle per\u00e4ss\u00e4mme saapuneen kanssa arohyyp\u00e4n lent\u00e4v\u00e4n l\u00e4hemm\u00e4lt\u00e4 pellolta kauas pellon per\u00e4lle ja laskeutuvan katveeseen.<\/p>\n
Aamuy\u00f6n pikkutunneilla parkkeerasimme lopulta Kemiss\u00e4 Allun pihalle ja pian olimme valmiita nukkumaan.<\/p>\n Meri-Lapissa<\/b><\/p>\n 7.6. nukuimme hyvin mutta seitsem\u00e4lt\u00e4 suuntasimme Meri-Lapin retkelle. Aloitimme retken mainiosti kuulemalla er\u00e4\u00e4lt\u00e4 tehdasalueelta sponttaanisti rantakurvin soidinta. Jatkoimme Tuhka-altaalle, jossa k\u00e4pp\u00e4ilimme aluetta kovaa vauhtia tuhoavien ty\u00f6koneiden ohi alueen per\u00e4lle, josta alkoi l\u00f6yty\u00e4 lintuja. Pikkutyllej\u00e4, meriharakoita, lapintiiroja, parikymment\u00e4 harmaasorsaa, muutama lapasorsa ja lopulta n\u00e4ytt\u00e4ytyi etsim\u00e4mme sitruunav\u00e4st\u00e4r\u00e4kkikin. Muitakin vasta Lappiin saapumassa olevia my\u00f6h\u00e4isi\u00e4 muuttajia havaittiin kuten esim. lehto- ja hernekerttu, ruokokerttunen sek\u00e4 punavarpunen.<\/p>\n Retkemme jatkui ja Rytikarista staijasimme sekunneissa merelt\u00e4 r\u00e4ysk\u00e4n, lyhyell\u00e4 petostaijilla Holstinharjulla n\u00e4imme pari merikotkaa, k\u00e4ynti Simon rajamaastossa Matinaavalla tuotti yll\u00e4ri-haarahaukan ja sitten olikin suok\u00e4velyn paljastamana edess\u00e4 pakollinen k\u00e4ynti Keminmaan puolella Hankkijalla, josta ostimme molemmat Hannan kanssa uudet kumisaappaat.<\/p>\n Tornion puolella kaatopaikalla n\u00e4kyi niin tuhka- kuin tavallisia selk\u00e4lokkeja ja merilokkeja, Ala-Raumossa kuului merihanhia ja n\u00e4kyi pari piekanaa, Oravaisensaaressa merikotka ja Kaupunginlahdella nokikana, silkkiuikkuja sek\u00e4 kanadanhanhi. Golfekent\u00e4n tienoilta yritimme kovasti l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tiibetinhanhea mutta l\u00f6ysimme vain l\u00e4j\u00e4p\u00e4in kanukkeja sek\u00e4 valkoposkihanhen.<\/p>\n Pakollisen Haaparannan karkkikauppak\u00e4ynnin j\u00e4lkeen k\u00e4vimme viel\u00e4 Kivirannassa n\u00e4kem\u00e4ss\u00e4 yhden Lappi-pinnan lis\u00e4\u00e4 \u2013 turkinkyyhkyn. Sitten alkoikin p\u00e4iv\u00e4 olla pulkassa ja ilta meni sy\u00f6den ja saunoen ja lopulta painuimme aikaisin pehkuihin, sill\u00e4 retkemme seuraava osuus oli alkamassa.<\/p>\n Pohjoiseen<\/b><\/p>\n 8.6. l\u00e4hdimme taas seitsem\u00e4n aikaan liikenteeseen ja ensimm\u00e4isen kunnon stoppimme teimme Rovaniemell\u00e4 Paavalniemess\u00e4, josta bongasimme kultarinnan ja kuulimme my\u00f6s pari tiltalttia.<\/p>\n Lopulta jatkoimme Kemij\u00e4rvelle veljeni Pirkan luokse ja n\u00e4in oli Lapin rallijoukkueemme kasassa. Pian olimme lastanneet kaikki muutamana seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tarvitsemamme tavarat Pirkan autoon ja l\u00e4hdimme taas jatkamaan kohti pohjoista.<\/p>\n Pelkosenniemen Sokanaavalla stoppi tuotti mainittavimpina pesiv\u00e4n mets\u00e4hanhen sek\u00e4 laulavan pohjansirkun. Sodankyl\u00e4n puolella Moskuj\u00e4rven pohjustusk\u00e4ynti tuotti muutaman pilkkasiiven, pari merikotkaa ja kapustarintaa ym., eik\u00e4 kovin kummoinen ollut Sompioj\u00e4rvenk\u00e4\u00e4n pohjustusk\u00e4ynti, sill\u00e4 n\u00e4imme vain 4 merikotkaa ja paluumatkalla pari riekkoa. Ilmakkiaavan pakollinen stoppi tuotti perinteiset mustalinnut sek\u00e4 isolepink\u00e4isen mutta Porttipahdan padolla sent\u00e4\u00e4n n\u00e4kyi pari merilokkia.<\/p>\n Ajoa riitti mutta illalla kurvasimme viel\u00e4 Kaunisp\u00e4\u00e4lle, josta l\u00f6ytyi suht helposti ker\u00e4kurmitsa ja t\u00f6rm\u00e4simme paikalla my\u00f6s pohjoiseen pitk\u00e4lle rengastusreissulle saapuneeseen Tuomaalan Juhaan, joka oli n\u00e4hnyt toisen \u201dkekun\u201d eri puolella nyppyl\u00e4\u00e4 \u2013 hyv\u00e4lt\u00e4 siis vaikutti lajin saaminen rallissa.<\/p>\n Pohjustusta<\/b><\/p>\n 9.6. keli oli aivan surkea! Tuuli oli todella kova ja v\u00e4lill\u00e4 satoi vett\u00e4kin. Suuntasimme kuitenkin hyviss\u00e4 ajoin maastoon. Ensimm\u00e4isest\u00e4 kohteestamme Kaamasesta l\u00f6ysimme spontaanin lapintiaisen ja Kenespahdalla hautoi piekana. Seuraavana suuntasimme Skalluvaaraan, jossa oli pari vesip\u00e4\u00e4sky\u00e4, 5 tunturikihua sek\u00e4 muutama sinirinta mutta kelin ajamina jatkoimme pian matkaa.<\/p>\n Utsjoen Ailigaksen komppaus tuotti aivan laelta kanalinnun, joka kuitenkin oli riekko! My\u00f6s merikotka sek\u00e4 parit tunturikihut n\u00e4htiin.<\/p>\n Muutamilla Tenonvarsistaijeilla ei irronnut piekanoja ja tuulihaukkoja sek\u00e4 yht\u00e4 ampuhaukkaa kummempaa mutta hiirip\u00f6ll\u00f6n l\u00f6yt\u00e4minen kuitenkin ilahduttaa aina. Samoin oli hienoa n\u00e4hd\u00e4 maakotkan pes\u00e4ss\u00e4 iso poikanen.<\/p>\n Surkean kelin takia muuten havainnot j\u00e4iv\u00e4t kuitenkin todella vaisuiksi. Lopulta olimme perill\u00e4 Utsjoen Karigasniemell\u00e4, jossa majoituimme tuttuun hotelliin.<\/p>\n Illallisen yteydess\u00e4 suunnittelimme viel\u00e4 hieman ralliamme, jonka pohja oli kuitenkin sama kuin Pirkalla ja Allulla oli jo vuosia ollut. Edess\u00e4 olisi seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 aivan tolkuton m\u00e4\u00e4r\u00e4 ajoa mutta samalla retkeily\u00e4 ja paljon lintuja l\u00e4hes Lapin \u00e4\u00e4rip\u00e4iss\u00e4!<\/p>\n Lapin ralli<\/b><\/p>\n 10.6. nukuimme pitk\u00e4\u00e4n ja her\u00e4simme kahdeksaksi aamupalalle ja ennen ysi\u00e4 olimme valmiita ja k\u00e4yty\u00e4mme viel\u00e4 kaupassa l\u00e4hdimme ajamaan kohti Piesj\u00e4nk\u00e4\u00e4 \u2013 perinteist\u00e4 aloituspaikkaa. Matkalla Basij\u00e4rven pikkul\u00e4t\u00e4k\u00f6ll\u00e4 n\u00e4kyi naaras uivelo ja Piesj\u00e4nk\u00e4ll\u00e4 sovimme, ett\u00e4 keuhkoputken tulehduksesta viel\u00e4 toipumassa oleva Hanna j\u00e4isi pohjustamaan erotusaidan tienoon lintuja, kun me muut suuntaisimme Piej\u00e4nk\u00e4n perukkaan aloittamaan rallia.<\/p>\n K\u00e4velimme tunnin verran j\u00e4nkh\u00e4\u00e4, tai l\u00e4hinn\u00e4 sen reunoja, havaiten mit\u00e4tt\u00f6m\u00e4n v\u00e4h\u00e4n lintuja \u2013 erikoisimpina pari kurkea sek\u00e4 viherpeipon. Lopulta saavuimme aloituspaikallemme Ailigasj\u00e4rven rantaan ja onneksi t\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli tuttuun tapaan mukavasti lintuja!<\/p>\n Pitk\u00e4ll\u00e4 k\u00e4velyll\u00e4 ja kovalla komppauksella takaisin erotukselle emme l\u00f6yt\u00e4neet oikein mit\u00e4\u00e4n ja Hannan pohjustamista linnuistakaan ei heti irronnut kuin tyllit ja lapinsirrit. Onneksi suosirrikin alkoi surista mutta niin punakuiri kuin riekotkin olivat tiess\u00e4\u00e4n. Meid\u00e4n ei kuitenkaan auttanut j\u00e4\u00e4d\u00e4 murehtimaan vaan aikataulumme tiukkuus oli jo hyviss\u00e4 ajoin tiedossa ja rallin oli edett\u00e4v\u00e4.<\/p>\n Parit tienvarren paikat tuottivat lis\u00e4\u00e4 vesip\u00e4\u00e4skyj\u00e4, mustaviklon ja kovalla komppauksella lopulta j\u00e4nk\u00e4sirri\u00e4isenkin. Allu (71-v) kovakuntoisimpana puki taas piikkarit ja suunnistushousut jalkaan ja k\u00e4vi leikkim\u00e4ss\u00e4 Mika Myllyl\u00e4\u00e4 m\u00e4r\u00e4ll\u00e4 suolla.<\/p>\n Kuntaraja ylittyi ja Inarin puolella vauhdista tai ainakin l\u00e4hes irtosi uiveloa, kuikkaa, sinisuohaukkaa, taviokuurnaa sek\u00e4 tilhe\u00e4 ym. Lapintiainen hoidettiin pes\u00e4p\u00f6nt\u00f6lt\u00e4, jonka olimme saaneet tietoomme \u2013 kiitos t\u00e4st\u00e4 asianosaiselle! Yll\u00e4rin\u00e4 p\u00f6nt\u00f6n takaa nousi lentoon koppelo. Inarij\u00e4rvelt\u00e4 l\u00f6ytyi nopeasti kaakkureita, merimetso sek\u00e4 tuhkaselk\u00e4lokki (ainoa selk\u00e4lokkimme).<\/p>\n Ivalon Pikku-Petsamo petti pahemman kerran ja kyl\u00e4n kiepauskin tuotti vain pulua ja sinitiaista. Ja pahiten petti lopulta Kaunisp\u00e4\u00e4, jolta ei l\u00f6ytynyt ker\u00e4kurmitsaa \u2013 ainoastaan pikkukuovi kuului listallemme. Laanilasta sent\u00e4\u00e4n onneksi hoitui koskikara nopeasti.<\/p>\n Alkuper\u00e4iseen suunnitelmaamme ei Kiilop\u00e4\u00e4 kuulunut, mutta itse halusin ep\u00e4toivoisesti rallipinnaksi kiirunan ja koska meilt\u00e4 yh\u00e4 puuttuivat k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kaikki muutkin tunturilajit, p\u00e4\u00e4timme kipaista tunturiin.<\/p>\n Koska olimme tunturik\u00e4ynnist\u00e4 huolimatta onnistuneet s\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n aikaa, p\u00e4\u00e4dyimme virheratkaisuun ja k\u00e4\u00e4nnyimme kuin k\u00e4\u00e4nnyimmekin Sompioj\u00e4rvelle. Tiet\u00e4 oli lanattu edellisen k\u00e4yntimme aikana, joten tiesimme selvi\u00e4v\u00e4mme reissusta hieman aiempaa nopeammin mutta hukkaan meni silti varmaan tunti, kun edes merikotkaa emme alku\u00f6iselt\u00e4 j\u00e4rvelt\u00e4 l\u00f6yt\u00e4net. Onneksi sent\u00e4\u00e4n ukkometson ohella riekko viimein antautui paluumatkalla ja niskat kenossa sivuikkunasta mets\u00e4\u00e4n tuijottamiseni ei mennyt hukkaan.<\/p>\n Ilmakkiaavalla n\u00e4kyi teerikukko keskell\u00e4 sivutiet\u00e4 ja Korteaavalla oli viimein kurkia. Porttipahdan lokit olivat muualla y\u00f6puulla mutta Tiirabongauksena saimme hoidettua kuukkelin, joka vastaili kiltisti vihellyksiimme.<\/p>\n Vuorokausi vaihtui saapuessamme Sodankyl\u00e4-cityyn, jossa ainoaksi pinnaksi n\u00e4kyi naakka. Puuduttava ajo jatkui Pelkosenniemen halki ja palkittiin lopulta suop\u00f6ll\u00f6ll\u00e4 ja Kairalan stopilla n\u00e4hdyill\u00e4 kuoveilla, lehtokurpalla ja pensastaskulla. Matkan jatkuttua n\u00e4kyi tien yli lent\u00e4nyt mustarastas \u2013 olimme siis jo etel\u00e4isemm\u00e4n lajiston piiriss\u00e4.<\/p>\n Kemij\u00e4rvell\u00e4 oltiin tuttuun tapaan aamuy\u00f6st\u00e4 ja j\u00e4tevesij\u00e4rvelt\u00e4 hoidettiin mm. harmaa-, lapa sek\u00e4 jouhisorsa,ruokokerttunen, peippo ja punavarpunen. Kemij\u00e4rven kiertelyll\u00e4 hoituivat my\u00f6s pikkutylli, lehtokerttu, kiuru, mets\u00e4kirvinen, kalatiira, pikkuk\u00e4pylintu, pikkuvarpunen sek\u00e4 kivitasku. Pirkan ainakin nelj\u00e4st\u00e4 paikasta pohjustamat h\u00e4rk\u00e4linnut kuitenkin pysyiv\u00e4t piilossa.<\/p>\n Taas oli edess\u00e4 puuduttava ajo Rovaniemelle. Vikak\u00f6nk\u00e4\u00e4ll\u00e4 havaitsimme isok\u00e4pylintuja ja Viirinkankaan pikkulutakosta l\u00f6ytyi yll\u00e4tt\u00e4en hein\u00e4tavi, kuultiin hautausmaan siritt\u00e4j\u00e4, pointsattiin Harjulammen silkkiuikut sek\u00e4 hernekerttu, Niskanper\u00e4n pensaskerttu, Paavalniemen kultarinta, Hirvaksen rautiainen sek\u00e4 tiltaltti ja Matkaj\u00e4nk\u00e4n pikkusirkku.<\/p>\n Seuraavaksi kiiruhdimme Muurolan uimarannalle, josta Allu kaivoi esiin k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n kaukana vastarannalla seisoskelleen kanadanhanhen. Suksiaavalla vietettiin aikaa niin pitk\u00e4\u00e4n kuin aikataulu vain suinkaan antoi my\u00f6ten ja lopulta v\u00e4h\u00e4n enemm\u00e4nkin ja pointsasimme mustakurkku-uikut, mehil\u00e4ishaukan, palok\u00e4rjen, kulorastaan sek\u00e4 punajalkaviklon ja n\u00e4imme my\u00f6s mm. lapasorsia ja hein\u00e4tavin.<\/p>\n V\u00e4synein\u00e4 mutta tyytyv\u00e4isin\u00e4 suoritukseemme huilailimme tovin laavulla \u2013 toki Hanna kuvasi t\u00e4m\u00e4nkin ajan pohjansirkkuja – ja l\u00e4hdimme sitten kipuamaan takaisin autollemme.<\/p>\n Allun rallin aikana pit\u00e4m\u00e4n lajilistan perusteella luulimme rikkoneemme vanhan rallienn\u00e4tyksen juuri ja juuri yhdell\u00e4 lajilla, mutta tarkistuslaskenta alkoi heti tuottaa positiivisempaa tulosta. Mutta sitten huomasin, ett\u00e4 meille oli ruksattu lajeihin pilkkaniska\u2026 Sitten puolestaan pikkusirkku oli unohtunut merkit\u00e4\u2026 Lopulta tarkistuslaskennan tulos oli 129 lajia eli lajin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Allun unelmoimasta 130 lajista. Mutta kuinka ollakaan lopulta Allu huomasi viel\u00e4, ett\u00e4 mustakurkku-uikku oli j\u00e4\u00e4nyt viel\u00e4 v\u00e4synein silmin tehdyss\u00e4 tarkistuksessakin merkkaamatta ja lopullinen tuloksemme oli kuin olikin komeat 130 lajia!<\/p>\n Pitk\u00e4n ajon j\u00e4lkeen olimme lopulta taas Kemij\u00e4rvell\u00e4, jossa Pirkan vaimo Anitta oli valmistanut meille huippuhyv\u00e4t ateriat, joiden j\u00e4lkeen suuntasimme pihaan pystytt\u00e4m\u00e4\u00e4mme telttaan p\u00e4iv\u00e4unille. Her\u00e4tty\u00e4mme oli Allu jo l\u00e4htenyt junailemaan kohti Kemi\u00e4. Ilta meni seurustellessa mutta aika pian olimme valmiit y\u00f6unille.<\/p>\n Taas pohjoiseen<\/b><\/p>\n 12.6. nukuimme pitk\u00e4\u00e4n ja lopulta l\u00e4hdimme Hannan kanssa reissumme seuraavalle osuudelle. Pelkosenniemess\u00e4 tien yli lensi lapinp\u00f6ll\u00f6 ja Inarissa stoppasimme hetkeksi kuvaamaan tuttuja lapintiaisia. Koppelolle oli varmaan k\u00e4ynyt huonosti, sill\u00e4 p\u00f6nt\u00f6n takaa nousi lentoon raskaasti lent\u00e4nyt kanahaukka.<\/p>\n Nelj\u00e4n tuulen tuvalla n\u00e4kyi taas tuttuja sek\u00e4 taviokuurnia mutta matka jatkui. Hauskan nimisell\u00e4 Silm\u00e4nkaivamaj\u00e4nk\u00e4ll\u00e4 n\u00e4kyi riekko ja pohjoisempana sitten taas useampiakin piekanoja. Meill\u00e4 ei oikein ollut mit\u00e4\u00e4n suunnitelmaa, mutta k\u00e4yty\u00e4mme aivan j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4n tuulisella Njallavaaran huipulla n\u00e4hden siell\u00e4 ainostaan yhden ker\u00e4kurmitsan, jonka senkin tuuli tempaisi saman tien mukaansa, p\u00e4\u00e4timme ajella Pulmankij\u00e4rve\u00e4 kohti. Pulmangintiell\u00e4 n\u00e4kyi kapustarintoja, jokunen tunturikihu sek\u00e4 mustaviklo ja kuului suosirri.<\/p>\n 13.6. nukuimme kuin tukit ja kunnon aamupalan j\u00e4lkeen mulkaisimme viel\u00e4 lyhyesti Pulmankij\u00e4rvelle ja l\u00e4hdimme sitten taas kohti pohjoista.<\/p>\n Varanginvuono<\/b><\/p>\n Ennen Norjan rajaa havainnot j\u00e4iv\u00e4t tien yli lent\u00e4neeseen h\u00f6m\u00f6tiaiseen ja Norjan puolella aloitimme tietysti ker\u00e4t\u00e4 reissun Norja-pinnoja. Mit\u00e4\u00e4n mainittavaa ei n\u00e4kynyt ennen kuin p\u00e4\u00e4simme Varanginvuonon pohjukkaan, jossa stoppasimme vasta Nyborgin levikkeell\u00e4, jolta oli jo kymmenkunta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 bongattu pilkkaniskaa.<\/p>\n Merelt\u00e4 l\u00f6ytyi tavanomaisia lajeja kuten kuikkaa, kaakkuria, ristisorsia, punakuireja, pikkukajavaa, riskil\u00e4 ja jonkin aikaa vaahtop\u00e4ist\u00e4 merta seulottuamme l\u00f6ysin todella kaukaisen mustalintuparven. Pari kertaa pystyimme kuvittelemaan yhdell\u00e4 linnuista jotain valkoista p\u00e4\u00e4ss\u00e4, mutta pakko oli p\u00e4\u00e4st\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4ksi. Niinp\u00e4 ajoimme jonkin matkaa eteenp\u00e4in ja kurvasimme paikallisen terveyskeskuksen pihaan ja k\u00e4velimme sen taakse katsomaan merta hyv\u00e4st\u00e4 tuulen suojasta. T\u00e4\u00e4lt\u00e4 parvi n\u00e4kyi jo hieman paremmin ja saimme pilkkaniskan tunnistettua. Parveen laskeutui my\u00f6s koiras lapasotka, muutama allikin n\u00e4kyi ja yll\u00e4tt\u00e4en naapuripihassa lauloi lepp\u00e4lintu.<\/p>\n Seuraava stoppimme oli perinteisesti Nessebyn kirkolla mutta tuuli oli niin \u00e4lyt\u00f6n, ettei autolta kauheasti viitsinyt poistua. V\u00e4h\u00e4n aikaa yritimme saada edes jotain kuvattua mutta huonolla menestyksell\u00e4. Lajilistalle kirjattiin kuitenkin mm. merikihu, merihanhi, haapana, suosirri, haahka ja vesip\u00e4\u00e4sky.<\/p>\n Ecker\u00f6n pikkukajavakielekkeell\u00e4 kuvailtiin tietysti \u201drissoja\u201d mutta n\u00e4htiin my\u00f6s pari ruokkia ja tien varresta lentoon noussut 10 pulmussirrin parvi.<\/p>\n K\u00e4vimme viel\u00e4 kokeilemassa ajaa Komakv\u00e4erist\u00e4 sis\u00e4maahan etsim\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4 leiripaikkaa mutta tie oli niin surkeassa kunnossa, etten jaksanut ajaa kuin vajaaseen puoleen v\u00e4liin, jossa k\u00e4\u00e4nnyimme takaisin ja lopulta l\u00f6ysimme hyv\u00e4n leiripaikan l\u00e4helt\u00e4 p\u00e4\u00e4tiet\u00e4.<\/p>\n 14.6. leiripaikallamme n\u00e4kyi aamulla mm. koko y\u00f6n soidintanut tylli, piekana sek\u00e4 tunturikihu. Mutta pian olimme pakanneet tavaramme ja ajamassa kohti Vard\u00f6t\u00e4. Vard\u00f6n satamassa Hanna k\u00e4vi lunastamassa veneliput Horn\u00f6yan lintusaarelle sek\u00e4 varmistamassa, ett\u00e4 edellisiltap\u00e4iv\u00e4n\u00e4 viimein onnistuneesti varaamamme majoitus Horn\u00f6yan majakanvartijan rakennuksessa oli OK. Hanna oli jo pitemp\u00e4\u00e4n yritt\u00e4nyt soittaa varausta mutta edellisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 venelippuja varatessa oli selvinnyt, ett\u00e4 majoituksen pystyi varaamaan vain s\u00e4hk\u00f6postitse. Onneksi saimme kuitenkin vastauksen s\u00e4hk\u00f6postiin vain parissa tunnissa, joten suunnitelmamme pysyiv\u00e4t hyvin aikataulussaan.<\/p>\n Horn\u00f6ya<\/b><\/p>\n Yhdeks\u00e4lt\u00e4 l\u00e4hdimme luotsiveneell\u00e4 reilun kymmenen muun \u201dturistin\u201d kanssa kohti Horn\u00f6yaa. Heti rantaan p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme saimme huomata, kuinka saaren linnusto oli muuttunut, sill\u00e4 karimetsoja oli rannassa joka paikassa. Niit\u00e4 oli rannoilla, pesi kiven koloissa ja yksi nokki k\u00e4velij\u00f6iden nilkkoja portaiden v\u00e4list\u00e4. Merikotkia kaarteli taivaalla ja s\u00e4ikytteli pikkukajavia ja ruokkilintuja lentoon ja t\u00e4ll\u00f6in niin meri- kuin harmaalokeille avautui ovet ruoka-apajille. Juuri merikotkien takia karimetsotkin olivat muuttaneet alemmaksi pesim\u00e4\u00e4n sill\u00e4 ihmisten suojassa ne saivat pesinn\u00e4t onnistumaan paremmalla todenn\u00e4k\u00f6isyydell\u00e4.<\/p>\n Etel\u00e4nkiisloja oli aivan tolkuttomasti mutta niiden seasta sai todella hakea, ett\u00e4 l\u00f6ysi edes yksitt\u00e4isi\u00e4 pareja pohjankiisloja. Lunnit sen sijaan tuntuivat vasta aloittelevan pesint\u00f6j\u00e4\u00e4n, joten niit\u00e4kin oli viel\u00e4 aika v\u00e4h\u00e4n ja riskil\u00f6it\u00e4 ei saaressa n\u00e4kynyt ainoatakaan. Etsiskelimme tovin my\u00f6s parilla aikaisemmalla k\u00e4ynnill\u00e4 (20 ja 15 vuotta sitten) l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4mme myrskylinnun pes\u00e4\u00e4 mutta n\u00e4ytti, ett\u00e4 kallion sein\u00e4m\u00e4 oli t\u00e4lt\u00e4 kohdalta romahtanut alas ja pes\u00e4\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 l\u00f6ytynyt. Tiesimme kuitenkin jossain sein\u00e4mill\u00e4 yhden parin yh\u00e4 pesiv\u00e4n.<\/p>\n Kiertelimme ensin tovin alhaalla ja p\u00e4\u00e4simme seuraamaan parin paikallisen tutkijan karimetson sateelliittil\u00e4hetinprtojektia. He nappasivat muutamia karimetsoja kiinni ja asettivat niille l\u00e4hettimi\u00e4, joita sitten vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4sisiv\u00e4t lukemaan mik\u00e4li saisivat samat linnut uudelleen kiinni. Alhaalla n\u00e4imme my\u00f6s muutamia luotokirvisi\u00e4 sek\u00e4 pari vuorihemppoa.<\/p>\n Kun muu porukka oli hieman levinnyt alueelle ja suurin osa kiivennyt yl\u00f6s majakalle, aloimme keskitty\u00e4 kuvaamiseen enemm\u00e4n. Itse otin p\u00e4\u00e4asiassa lentokuvia ruokkilinnuista ja Hanna puolestaan tuntui enemm\u00e4n ottavan kuvia kaikesta muusta.<\/p>\n Aika pian huomasin, ett\u00e4 mik\u00e4li halusin yht\u00e4\u00e4n kuvaa pohjankiisloista, piti kiivet\u00e4 lent\u00e4v\u00e4n ruokkilintumassan yl\u00e4puolelle, jossa harvat pohjankiislat lensiv\u00e4t. Pohjankiislat pesiv\u00e4t ylemp\u00e4n\u00e4 kalliolla, joten siksi ne my\u00f6s siksi lensiv\u00e4t ylemp\u00e4n\u00e4. Pohjankiislaprojekti oli todella vaikea, sill\u00e4 kovassa tuulessa oli vaikea ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 pysy\u00e4 paikoillaan kameran kanssa ja nyt piti ensin yritt\u00e4\u00e4 hyviss\u00e4 ajoin tunnistaa se yksi ja oikea kiisla aina muutamien satojen ohi kiit\u00e4vien etel\u00e4nkiislojen, lunnien ja ruokkien seasta ja saada siit\u00e4 kuvatkin otettua. Mik\u00e4li kuvaus ei onnistunut, piti aina aika kauan odottaa seuraavaa yrityst\u00e4.<\/p>\n Etel\u00e4nkiisla-, ruokki- ja lunnikuvia kertyi ja kertyi mutta lopulta sain pari kertaa pohjankiislankin kuvaushollille mutta ihan onnistunutta kuvaa en saanut \u2013 mutta jotain kuitenkin. Lopulta aloimme olla jo niin ylt\u00e4 p\u00e4\u00e4lt\u00e4 linnun paskassa ja k\u00e4det v\u00e4syneit\u00e4 kuvaamisesta, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4timme hakea tavaramme satamasta ja kantaa ne yl\u00f6s majakalle.<\/p>\n Hikip\u00e4\u00e4ss\u00e4 saavuimme majakanvartijan rakennukselle ja siell\u00e4 tapasimme tutut tutkijat, jotka neuvoivat meille huoneemme. Ik\u00e4v\u00e4ksemme saimme kuulla, ett\u00e4 saaressa oli vesi niin v\u00e4hiss\u00e4, ettemme p\u00e4\u00e4sisi t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kauan jo odottamaamme suihkuun.<\/p>\n Hieman huilittuamme laskeuduimme taas alas jatkamaan kuvauksiamme. Porukkaa k\u00e4vi saaressa p\u00e4iv\u00e4n mittaan aika v\u00e4h\u00e4n ja illalla ei tainnut ket\u00e4\u00e4n uusia en\u00e4\u00e4 saapua. Ehk\u00e4 se johtui yh\u00e4 vain kiihtyneest\u00e4 tuulesta? Saimme siten kuvailla lintuja aivan kesken\u00e4mme ja kuvailimmekin niit\u00e4 oikein antaumuksella iltaan saakka.<\/p>\n Y\u00f6pyminen Horn\u00f6yan majakanvartijan rakennuksessa oli ikimuistoinen. Rakennusta oli aivan viime aikoina remontoitu ja huoneet ja keitti\u00f6 olivat aivan huippukuntoiset, vaikka muuten rakennus olikin aika r\u00e4hj\u00e4inen. Nukuimme todella hyvin, kun pitk\u00e4st\u00e4 aikaa ihan s\u00e4nkyihin p\u00e4\u00e4simme ja her\u00e4simme vasta ihmisten aikaan ja tukevan aamupalan j\u00e4lkeen l\u00e4hdimme taas ulos.<\/p>\n Tuuli oli nyt myrskylukemissa ja ulkona oli vaikea pysy\u00e4 edes pystyss\u00e4! Silti kuvailimme ensin hieman huipun kielekkeelt\u00e4 lunneja ennen kuin laskeuduimme taas alas kuvaamaan muitakin ruokkilintuja ym.<\/p>\n Edelleen jahtasin parempaa kuvaa pohjankiislasta mutta nyt niit\u00e4 n\u00e4kyi viel\u00e4 edellisp\u00e4iv\u00e4\u00e4kin v\u00e4hemm\u00e4n. Tuulen takia kuvaaminen oli viel\u00e4 vaikeampaa ja aamun edetess\u00e4 valo k\u00e4\u00e4ntyi pian huonoksi lentokuvia ajatellen.<\/p>\n Muutaman tunnin kuvailun j\u00e4lkeen kiipesimme majakalle aamupalalle ja polun yl\u00e4osissa edess\u00e4mme lenn\u00e4hti virtav\u00e4st\u00e4r\u00e4kki, joka laskeutui kielekkeen koloon tuulen suojaan. Sielt\u00e4 se nousi viel\u00e4 uudelleen lentoon ja lensi kauas alas toiselle puolelle niittyj\u00e4. Ylemp\u00e4n\u00e4 n\u00e4kyi tuttuun tapaan taas lapinkirvisi\u00e4kin.<\/p>\n Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 kiertelin taas pesim\u00e4kielekkeen alapuolella ja yll\u00e4tyksekseni n\u00e4in kielekkeell\u00e4 kivitaskun joka jahtasi naaraspukuista mustalepp\u00e4lintua! Valitettavasti molemmat katosivat tuulen mukana jonnekin ennen kuin ehdin saada \u201dmulelista\u201d yht\u00e4\u00e4n kuvaa. My\u00f6s pari vuorihemppoa ja luotokirvisi\u00e4 n\u00e4kyi taas ja taivaalla merikotkat leikkiv\u00e4t tuulessa.<\/p>\n Kannoimme lopulta tavaramme satamaan asti ja ehdimme viel\u00e4 jonkin aikaa kuvailla taas muuttuneessa valossa kunnes venekyytimme yht\u00e4kki\u00e4 saapuikin satamaan puolta tuntia etuajassa. Meille tuli kiire hyp\u00e4t\u00e4 kyytiin ja pian olimme taas Vard\u00f6n satamassa.<\/p>\n Maailmanlopunniemell\u00e4<\/b><\/p>\n Satamassa autoa pakatessamme viereemme ilmestyi tuttu henkil\u00f6 \u2013 Sampsa Cairenius oli Lapin vuodarikierroksen p\u00e4\u00e4tteeksi jatkanut Varangillekin muutaman puuttuvan WP-vuodenpinnan per\u00e4ss\u00e4. Saatuamme auton pakattua k\u00e4vimme Vard\u00f6ss\u00e4 kaupassa, jonka l\u00f6yt\u00e4minen oli taas yht\u00e4 vaikeaa kuin aina ennenkin.<\/p>\n Sitten jatkoimme Svartnesiin etsim\u00e4\u00e4n satama-altaan rannassa viel\u00e4 ainakin alkukuusta havaittua palsasirri\u00e4. Altaalla oli viel\u00e4 muutamaan p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aiemmin ollut paikallisena kesysti poseerannut j\u00e4\u00e4kuikkakin, mutta me l\u00f6ysimme nyt vain pari merisirri\u00e4, pulmussirrin, tunturikihun sek\u00e4 muita viel\u00e4 tavallisempia lajeja.<\/p>\n Kun palsasirri\u00e4 ei l\u00f6ytynyt p\u00e4\u00e4timme jatkaa kohti Hamningbergi\u00e4. Matkalla emme juuri turhia pys\u00e4hdelleet ja niinp\u00e4 kuumaiseman halkovan kapean tien p\u00e4\u00e4ss\u00e4 stoppasimme lopulta meristaijille. Sampsalla oli hieman niukasti vaatetta mutta staiji onnistui mainiosti autostakin. Meill\u00e4 Hannan kanssa oli kaikki mahdolliset vatteet p\u00e4\u00e4ll\u00e4, joten tuuli ei niin pahasti haitannut.<\/p>\n Tuulen ansiosta merell\u00e4 oli kuitenkin melkoinen kuhina ja etenkin myrskylintuja ja pikkukajavia liikkui l\u00e4ntt\u00e4 kohti todella runsaasti. My\u00f6s etel\u00e4nkiisloja mukanaan selv\u00e4sti paremmin pohjankiislojakin sek\u00e4 suulia, ruokkeja ja lunneja n\u00e4htiin. Kohta Sampsa plokkasi it\u00e4\u00e4 kohti matkanneen upean juhlapukuisen j\u00e4\u00e4kuikan ja v\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemmin samaan suuntaan matkasi pari kyhmyhaahkanaarasta.<\/p>\n Lopulta vain noin tunnin staijattuamme, p\u00e4\u00e4tti Sampsa l\u00e4hte\u00e4 paluumatkalle ja mekin aloimme pystytt\u00e4\u00e4 leiri\u00e4mme. Aika pian olimme unten mailla.<\/p>\n 16.6. tuuli oli yh\u00e4 todella kova, joten aamulla staijasimme merelle vain hetken. Merell\u00e4 oli hiljaisempaa, mutta edelleen myrskylintuja ja muita edellisiltaisia lajeja tuntui liikkuvan mukavasti. Hauskin havainto oli n\u00e4kem\u00e4ni vaalea leukistinen ruokki.<\/p>\n Vastarannan Syltefjordenin kielekkeet olivat sen verran l\u00e4hell\u00e4, ett\u00e4 jopa suulakolonia erottui. Olimme k\u00e4yneet suulakolonialla 20 vuotta aiemmin ja koska se nyt kuitenkin oli l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 kuin kertaakaan t\u00e4ll\u00e4 v\u00e4lill\u00e4, p\u00e4\u00e4timme, ett\u00e4 paikalle pit\u00e4isi taas p\u00e4\u00e4st\u00e4!\u00a0 Toki todellisuudessa paikka oli 350 kilometrin ajon sek\u00e4 kunnon p\u00e4iv\u00e4k\u00e4velyn p\u00e4\u00e4ss\u00e4!<\/p>\n Pitk\u00e4 kierto<\/b><\/p>\n Niinp\u00e4 aika pian olimme ajelemassa taas uskomattomien maisemien poikki takaisin p\u00e4in. Tuuli oli niin kova, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4timme tehd\u00e4 taas vain pakolliset pys\u00e4hdykset, mutta oikein mit\u00e4\u00e4n mainittavia havaintoja ei alkumatkasta kertynyt.<\/p>\n Barvikmyranin yl\u00e4nk\u00f6j\u00e4rvell\u00e4 stoppasimme yhdelle lintujen katselua varten rakennetuista mutta turhan matalista ja muutenkin aika omituisista katselumajoista ja l\u00f6ysimme j\u00e4rvelt\u00e4 muutaman lapasotkan, allin, kaakkuriparin, suosirrej\u00e4 sek\u00e4 j\u00e4rvelt\u00e4 nousseen ja kohti Vard\u00f6t\u00e4 l\u00e4hteneen lyhytnokkahanhen.<\/p>\n Svartnesissa stoppasimme taas tarkistamaan kahlaajat mutta mit\u00e4\u00e4n uutta ei ollut paikalla ja vanhojakin vain v\u00e4h\u00e4n. Matkan taas jatkuttua n\u00e4imme taas yksitt\u00e4isen tunturikihun ja sitten Domenin n\u00e4k\u00f6alapaikan j\u00e4lkeen tien yli lensi tunturikiuru. Singahdimme linnun per\u00e4\u00e4n ja nurmikkoiselta niitylt\u00e4 l\u00f6ysimme lopulta kaksi paria \u201derej\u00e4\u201d. Kuvailimme niit\u00e4 tovin ennen kuin jatkoimme taas matkaamme, jonka varrella n\u00e4kyi pian riekko ja piekana.<\/p>\n Skallelvissa kelluneesta haahkaparvesta l\u00f6ysimme nyt koiras ja naaras kyhmyhaahkan ja sitten p\u00e4\u00e4tin itse ottaa tunnin torkut autossa, kun Hanna suuntasi v\u00e4hi\u00e4 kahlaajia kuvaamaan. Ollessamme taas jatkamassa matkaa n\u00e4imme viel\u00e4 suop\u00f6ll\u00f6n.<\/p>\n Sis\u00e4maassa hetken huristeltuamme k\u00e4\u00e4nnyimme kohti Tenon suistoa ja Harrelvissa n\u00e4imme hiirip\u00f6ll\u00f6n \u2013 havainto tuntui ihan deja vulta \u2013 olimme n\u00e4hneet hip\u00f6n paikalla ensimm\u00e4isell\u00e4 Varangin reissullamme \u2013 20 vuotta sitten.<\/p>\n Syltevuono<\/b><\/p>\n Olimme suunnitelleet sy\u00f6v\u00e4mme ja leiriytyv\u00e4mme tien p\u00e4\u00e4ss\u00e4 mutta koska olimme niin hyv\u00e4voimaisia, p\u00e4\u00e4timme pakata parin p\u00e4iv\u00e4n tavarat rinkkaan minulle selk\u00e4\u00e4n ja loput tavarat Hannalle kameralaukkuun ja l\u00e4hte\u00e4 talsimaan. Tiesimme edess\u00e4 olevan k\u00e4velyn olevan aivan \u00e4lytt\u00f6m\u00e4n vaikeakulkuista rakkakivikkoa, joten olin itse ajaessani p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt, ett\u00e4 k\u00e4velisimme nyt y\u00f6n viileydess\u00e4 (max 5 astetta) niin pitk\u00e4lle kuin jaksaisimme ja pystytt\u00e4isimme sitten vasta leirin.<\/p>\n K\u00e4vely alkoi heti rankalla nousulla rinteeseen linkkimastolle, josta nousu jatkui tunturin yli rakkakivikkoista maastoa ylemm\u00e4ksi. Alkuun meid\u00e4n piti seurata kepein merkitty\u00e4 polkua mutta aika pian oli selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 talven myrskyt olivat katkoneet l\u00e4hes kaikki merkkikepit ja ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 n\u00e4kyneit\u00e4 kepin puolikkaita seurattuamme, olimme aika varmoja, ett\u00e4 meid\u00e4n kannatti suunnistaa mieluummin ihan omin nokkinemme.<\/p>\n Kiirunoita p\u00e4risi joka laella ja n\u00e4imme niit\u00e4 v\u00e4h\u00e4n v\u00e4li\u00e4 mutta aina ne nousivat jo aika kaukaa soidinlentoon naristen, joten kunnolla emme p\u00e4\u00e4sseet niit\u00e4 kuvaamaan. Sen sijaan toista varoittelevaa punakuiriparia p\u00e4\u00e4sin jotenkin kuvaamaan ja lis\u00e4ksi n\u00e4imme runsaasti merikihuja, useita kaakkureita, kapustarintoja, muutaman yl\u00e4nk\u00f6j\u00e4rvell\u00e4 puljanneen haahkan, alleja, pikkukuoveja, tundraurpiaisen sek\u00e4 muutaman pulmusen.<\/p>\n Lopulta olimme laskeutuneet alas Ytre Syltefjordenin vanhaan kyl\u00e4\u00e4n, jonne p\u00e4\u00e4si vain k\u00e4vellen tai veneell\u00e4. Ylitetty\u00e4mme sillan pystytimme saman tien teltan ja k\u00f6mmimme nukkumaan \u2013 kello olikin jo pitk\u00e4lti yli kolmen aamuy\u00f6ll\u00e4. Karttaan on piirretty helpoin reitti vanhalle kyl\u00e4lle.<\/p>\n 17.6. reilun nelj\u00e4n tunnin unien j\u00e4lkeen s\u00f6imme todella tukevan aamiaisen ja olin pikkuhiljaa kypsytellyt mieless\u00e4ni suunnitelman, jota p\u00e4\u00e4timme noudattaa eli j\u00e4timme leirimme paikoilleen ja pakkasimme mukaamme tavarat, mit\u00e4 tarvitsimme viimeiselle rutistukselle suulakolonialle.<\/p>\n Palasin Hannan luokse ja k\u00e4velin sitten kilometrin verran rannan kielekett\u00e4 seuraten takaisin p\u00e4in todetakseni lopulta, ett\u00e4 suulakolonia n\u00e4kyi kuin n\u00e4kyikin siint\u00e4v\u00e4n kaukana suuri siin\u00e4 lahdelmassa, jonka kohdalla olimme noin puolimatkassa oikaiseet!<\/p>\n Ei siin\u00e4 muutamat n\u00e4hdyt pulmuset ja vuorihempot kauheasti l\u00e4mmitt\u00e4neet, kun palailimme rantaa seuraten kantamuksinemme kohti koloniaa, jonka yl\u00e4puolella huilasimme hetken ja yritimme muistaa, kuinka ihmeess\u00e4 olimme 20 vuotta aiemmin jotenkin onnistuneet kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n jyrk\u00e4nteelt\u00e4 alas suulakolonian tasalle niit\u00e4 kuvaamaan.<\/p>\n Lopulta saimme k\u00e4vell\u00e4 viel\u00e4 pitk\u00e4n matkan takaisin p\u00e4in ja siell\u00e4kin k\u00e4vell\u00e4 v\u00e4h\u00e4n edes takaisin enne kuin lopulta l\u00f6ysin kapean r\u00e4nnin, joka n\u00e4ytti tutulta! T\u00e4t\u00e4 pitkin olimme aikanaan jotenkin uskaltaneet menn\u00e4 alas!<\/p>\n Nyt reitti n\u00e4ytti aivan kammottavan vaaralliselta, varsinkin kun jalat tuntuivat jo ihan loppuun k\u00e4vellyilt\u00e4! Mutta kun kerran t\u00e4nne asti oli tultu niin ei siin\u00e4 auttanut en\u00e4\u00e4 alkaa j\u00e4nist\u00e4m\u00e4\u00e4nk\u00e4\u00e4n! Niinp\u00e4 l\u00e4hdin pelk\u00e4n kameran ja vara-akun kanssa laskeutumaan todella jyrkk\u00e4\u00e4 solaa alasp\u00e4in. Parissa kohdassa piti siirty\u00e4 hieman loivempaan kohtaan, jossa oli kuitenkin pelkk\u00e4\u00e4 irtokive\u00e4 ja vaarana oli tietysti, ett\u00e4 kivet l\u00e4htisiv\u00e4t liikkelle ja aiheuttaisivat maanvy\u00f6ryn \u2013 siin\u00e4 mukana itsekin tietysti vy\u00f6ryen.<\/p>\n Lopulta onnistuin kuin onnistuinkin p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n kolonian tasalle ja sielt\u00e4 l\u00f6ysin kapean kielekkeen, jota pitkin olimme 20 vuotta nuorempina (ja 20 kiloa kevyempin\u00e4) katsoneet, ett\u00e4 oikean kameran omistajat voisivat ehk\u00e4 mahdollisesti p\u00e4\u00e4st\u00e4 jotenkin kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n viel\u00e4 paljon l\u00e4hemm\u00e4ksi koloniaa.<\/p>\n Hanna oli juuri vuorollaan l\u00e4htem\u00e4ss\u00e4 laskemaan alasp\u00e4in, kun min\u00e4 p\u00e4\u00e4tin l\u00e4hte\u00e4 k\u00f6ny\u00e4m\u00e4\u00e4n kuvaushollille. Nurmikkoinen kieleke oli todella kapea ja kapeimmalla kohdalla jouduin oikein kunnolla vet\u00e4m\u00e4\u00e4n mahaa sis\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 pystyin juuri ja juuri pit\u00e4m\u00e4\u00e4n painon sen verran kalliota vasten etten tipahtaisi takana olevaan rotkoon. Lopulta kuitenkin p\u00e4\u00e4sin kielekkeelle perille ja saatoin todeta riskin kannattaneen.<\/p>\n Valitettavasti jalkani olivat k\u00e4velyst\u00e4 (etenkin siit\u00e4 ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isest\u00e4), alas k\u00f6ny\u00e4misest\u00e4 ja silkasta kauhustakin aivan t\u00e4rin\u00e4ss\u00e4, joten kuvaamisesta ei meinannut tulla yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Kaiken lis\u00e4ksi kolonialla olevat ja sen ymp\u00e4rill\u00e4 lentelev\u00e4t suulat osoittautuivat aivan tolkuttoman vaikeiksi kuvata niin kokonsa, muotonsa kuin v\u00e4rityksens\u00e4kin puolesta. Kuvia oli todella vaikea saada valotettua oikein, kun linnut lensiv\u00e4t aika harvoin l\u00e4helt\u00e4, vuoroin merta, taivasta tai takana ollutta vuorensein\u00e4m\u00e4\u00e4 vasten.<\/p>\n Kuvailin suulia lopulta ehk\u00e4 vain parikymment\u00e4 minuuttia eli sen ajan, ett\u00e4 Hanna oli p\u00e4\u00e4ssyt laskeutumaan kielekkeen juurelle. Kielekkeelle ei mitenk\u00e4\u00e4n olisi mahtunut kahta kuvaajaa kerralla ainakaan turvallisesti, joten p\u00e4\u00e4tin tehd\u00e4 Hannalle tilaa. Palaaminen kielekkeelt\u00e4 oli viel\u00e4 huomattavasti vaikeampaa ja vaarallisempaa kuin sinne meno oli ollut mutta jotenkin onnistuin p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n Hannan luokse. Ja jos minua oli oma menemiseni kielekkeelle pelottanut niin nyt vasta pelottikin, kun Hanna p\u00e4\u00e4tti l\u00e4hte\u00e4 kauhean kokoinen kamerareppu sel\u00e4ss\u00e4\u00e4n kohti kielekett\u00e4.<\/p>\n Alkuun Hanna eteni kontaten, jolloin reppu heilui aivan holtittomasti puolelta toiselle ja n\u00e4ytti koko ajan silt\u00e4, ett\u00e4 repun paino keikauttaisi t\u00e4m\u00e4n hetken\u00e4 min\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4 alas rotkoon. Kun Hanna jatkoi k\u00e4vellen en en\u00e4\u00e4 pystynyt edes katsomaan. Hitaasti mutta varmasti Hanna kuitenkin onnistui p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n suulia kuvaamaan ja kokeneempana ja paremman kamerakalustonkin omaavana kuvaajana Hanna onnistui saamaan huomattavasti parempia kuvia kuin min\u00e4 olin saanut.<\/p>\n Jonkin aikaa huilittuaemme p\u00e4\u00e4timme kokkailla aivan n\u00e4ill\u00e4 sijoilla seuraavan aterian. Maisemat olivat upeat mutta t\u00e4ytyy kyll\u00e4 my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ettei niist\u00e4 oikein osannut nauttia, sen verran oli jalat loppu.<\/p>\n Paluu leiriimme sujui todella nopeasti kun osasimme nyt optimoida reittimme emmek\u00e4 turhia harhailleet mink\u00e4\u00e4n kivikasojen per\u00e4ss\u00e4. Leiriss\u00e4 koitimme taas nukkua ja jotenkin onnistuimmekin vaikka alkuun oli todella kuuma auringon l\u00e4mmitt\u00e4ess\u00e4 telttaamme. Kartassa on reitti suulakolonialle. Sininen piste on kolonian kohdalla. Yksitt\u00e4isen punaisen pisteen kohdalla on leiriytymiseen sopiva piste, jossa on vett\u00e4 ja tasaista.<\/p>\n Ja taas Suomipinnoja<\/b><\/p>\n Kauan emme laakereilla lev\u00e4nneet vaan l\u00e4hdimme paluumatkalle, jonka mainittavin havainto oli yl\u00e4ng\u00f6ill\u00e4 auton editse lapinsirrin kanssa lent\u00e4nyt merisirri. Lopulta ajoimme Norjan puoleista Tenon rantaa Utsjoelle saakka, jossa k\u00e4vimme Annukan Grillill\u00e4 sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 kunnon m\u00e4t\u00f6t eli poroburgeria ja porokebapia ym.<\/p>\n Sama maakotkan poikanen oli tietysti yh\u00e4 kotonaan ja jossain lensi tien yli kuukkelikin. Lopulta olimme Nuvvus Ailigaksella, jossa rautiainen lauloi p\u00e4\u00e4 punaisena ja tutussa paikassa kurun juurella pys\u00e4hdyimme, josko tuurilla sepelrastas olisi n\u00e4in illallakin \u00e4\u00e4ness\u00e4. K\u00e4velimme tiet\u00e4 pitkin edes takaisin ja yll\u00e4tt\u00e4en kaukaa rinteelt\u00e4 kuului pari lyhytt\u00e4 laulun s\u00e4ett\u00e4. Ja t\u00e4h\u00e4n alkoi sitten toinen lintu vastata aivan t\u00e4ysill\u00e4 laulaen! Sepelrastas lauloi yh\u00e4, kun p\u00e4\u00e4simme autollemme ja niinp\u00e4 kun t\u00e4m\u00e4kin laji oli saatu plakkariin, olivat suunnitelmamme taas ihan avoinna.<\/p>\n Yll\u00e4tt\u00e4en saimme tiedon, ett\u00e4 Hannan \u00e4iti Helka ja sisko Elissa eiv\u00e4t omalla Lapin retkell\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 olleetkaan k\u00e4sivarren Lapissa vaan menossa viel\u00e4 illan aikana bongaamaan paria p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aiemmin l\u00f6ytynytt\u00e4 taigauunilintua. Katsoimme vasta nyt, miss\u00e4 Piesjoki sijaitsi ja saatoimme todeta olevamme vain kolmenkymmenen kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4! Soitto \u201dEllille\u201d paljasti heid\u00e4n olevan kohta jo perill\u00e4 mutta he suostuivat odottamaan, ett\u00e4 mekin tulisimme samaan aikaa bongaamaan \u201dinoa\u201d.<\/p>\n Piesjoen levikkeell\u00e4 oli sitten melkoisen yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4 Soikkelien sukutapaaminen ja vihdoin vaatetta kevennetty\u00e4mme l\u00e4hdimme talsimaan m\u00f6nkij\u00e4uraa kohti inopaikkaa. Tiesimme kellonajan olevan huonoin mahdollinen mink\u00e4\u00e4n linnun havaitsemiselle, mutta puolisentoista kilometri\u00e4 taivallettuamme ja lopulta polulta jokivartta kohti k\u00e4velty\u00e4mme kuulimme taigauunilinnun hele\u00e4n laulun s\u00e4keen, jota seurasi todella aktiivista kutsu\u00e4\u00e4ntely\u00e4!<\/p>\n Ilta oli jo pitk\u00e4ll\u00e4, kun k\u00e4pp\u00e4ilimme takaisin kohti autojamme havaiten edistemme lent\u00e4neen hiirip\u00f6ll\u00f6n.\u00a0 Elissalla ja Helkalla oli jo kiirus varaamalleen m\u00f6kille Karigasniemelle nukkumaan, mutta sovimme seuraavan aamun ohjelmaksi yhteisen Piesj\u00e4ng\u00e4n komppauksen. Me p\u00e4\u00e4timme lopulta ajaa aina poroaitauksen taakse leiriytym\u00e4\u00e4n. K\u00e4vimme toki viel\u00e4 katsomassa l\u00e4hil\u00e4t\u00e4k\u00f6n mutta emme l\u00f6yt\u00e4neet vesip\u00e4\u00e4skyj\u00e4 ja lapinsirrej\u00e4 kummempaa. Muutama tunturikihu lenteli yh\u00e4 taivaalla ja pikkukuovi m\u00f6ykk\u00e4si, kun k\u00f6mmimme telttaan ja pian olimme syv\u00e4ss\u00e4 unessa.<\/p>\n Aamu l\u00e4mpeni uhkaavasti mutta suop\u00f6ll\u00f6parin ensin n\u00e4hty\u00e4mme p\u00e4\u00e4simme lopulta j\u00e4rven rantaan asti ja j\u00e4rvelt\u00e4 l\u00f6ytyi taas mm. alleja, mustalintuja, t\u00e4ll\u00e4 kertaa naaras pilkkasiipi, vesip\u00e4\u00e4skyj\u00e4 sek\u00e4 suokukkoja ja tunturikihuja lenteli kauempana tunturien rinteiden yll\u00e4. Sinirinta lauloi ja lapinsirkkukin lurautti muutamaan otteeseen \u2013 toki molempia my\u00f6s n\u00e4htiin useita. Ei voinut kuin hattua nostaa Helkalle, joka pitk\u00e4n Lapin turneen jatkona painoi meid\u00e4n mukana j\u00e4nk\u00e4\u00e4 pitkin 77-vuotiaana!<\/p>\n Palailimme takaisin p\u00e4in Hannan kanssa molemmat suolla kompaten ja monia lajeja l\u00f6ytyi lis\u00e4\u00e4 ja mustaviklosta saatiin taas kuvia. Onnistuimme n\u00e4kem\u00e4\u00e4n my\u00f6s muutaman tundraurpiaisen. Lopulta kuitenkin mekin jatkoimme helpommalle reitille, jolla ei kuitenkaan en\u00e4\u00e4 juuri lintuja n\u00e4kynyt ja niinp\u00e4 aika pian olimme takaisin erotuksella.<\/p>\n P\u00e4\u00e4timme jatkaa seuraavaksi Muotkanruoktuun sy\u00f6m\u00e4\u00e4n kunnon poronk\u00e4ristykset ja samalla tietysti p\u00e4\u00e4simme katsomaan taviokuurniakin. Sitten oli aika heitt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4stit Ellille ja Helkalle ja l\u00e4hte\u00e4 ajelemaan kohti etel\u00e4\u00e4.<\/p>\n Matka eteni ja lopulta parkkeerasimme Nelj\u00e4n tuulen tuvalle, josta olimme varanneet samaisen pikkum\u00f6kin kuin tulomatkalla. Arvatkaapa huviksenne oliko mahtava p\u00e4\u00e4st\u00e4 suihkuun \u2013 \u00f6\u00f6 kahdeksan p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen\u2026<\/p>\n Ilta meni jutustellessa taas rengastajien kanssa, joiden joukossa oli Sebastian Andrejeffkin. Hanna hieman kohenteli ruokinnan kuvausmahdollisuuksia ja yhdeks\u00e4n aikaan p\u00e4\u00e4simme viel\u00e4 rantasaunaan ja olipas virkist\u00e4v\u00e4\u00e4 k\u00e4yd\u00e4 ihan uimassakin!<\/p>\n 20.6. Hanna her\u00e4si tuntia aiemmin ja onnistui tapansa mukaan saamaan hyv\u00e4t kuvat taviokuurnista.\u00a0Lopulta olimme pakanneet automme ja matka jatkui taas.<\/p>\n Lyhyell\u00e4 Pelkosenniemen stopilla saatoimme todeta hyttysi\u00e4 olevan ihan riitt\u00e4v\u00e4sti, joten jatkoimme pikimmiten Kemij\u00e4rvelle, jossa k\u00e4vimme taas moikkaamassa Pirkan perhett\u00e4. Koolla olikin nyt koko porukka, joten saatoimme tovin seurusteltuamme ja Pirkan kanssa viel\u00e4 pizzalla k\u00e4yty\u00e4mme l\u00e4hte\u00e4 taas jatkamaan matkaa.<\/p>\n Kuusamon Rukalla n\u00e4imme muuttohaukan ja sitten k\u00e4vimme k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 hieman Julma \u00d6lkyn kanjonilla siritt\u00e4j\u00e4n ja peukaloisen siell\u00e4 kuullen. P\u00e4\u00e4timme lopulta pitk\u00e4n ajon kartalta aikalailla umpim\u00e4hk\u00e4\u00e4n valitsemaamme Suomussalmen Varpavaaraan, jossa heti autosta noustuamme lauloi sinipyrst\u00f6!<\/p>\n Illalla yritimme tovin saada \u201dtarsaa\u201d kihlattua mutta emme siin\u00e4 onnistuneet. Niinp\u00e4 aika pian pystytimme t\u00e4ll\u00e4 kertaa riippumattoleirin ja k\u00f6mmimme nukkumaan.<\/p>\n Atlastelimme alueella tovin tavallisia lajeja kirjaten ja kuulimme viel\u00e4 yhden sinipyrst\u00f6n Pienen Housuvaaran suunnasta sek\u00e4 havaitsimme niin iso- kuin pikkuk\u00e4pylintuja ym. ennen kuin l\u00e4hdimme taas tien p\u00e4\u00e4lle.<\/p>\n Ala-Vuokin pienell\u00e4 kyl\u00e4kaupalla pys\u00e4hdyksell\u00e4 kuului laulava viitakerttunen ja seuraavan pys\u00e4hdyksen teimme Kuhmossa eritt\u00e4in huonokuntoisella Rytilammen lintutornilla.<\/p>\n Loppukojuilut<\/b><\/p>\n Lopulta k\u00e4\u00e4nnyimme tutulle kivitielle, jonka varteen pystytimme viel\u00e4 riippumatot ja k\u00f6mmimme lyhyille p\u00e4iv\u00e4unille, joiden j\u00e4lkeen ajoimme viel\u00e4 viimeiset kilometrit Kuikan k\u00e4mp\u00e4lle. Pihassa tapasimme legendaarisen luontokuvaajan Lassi Rautiaisen, jonka kojun olimme seuraavaksi y\u00f6ksi varanneet.<\/p>\n Kulutimme pihassa aikaa ev\u00e4it\u00e4mme sy\u00f6den ja ihan vain lorvien kunnes viideksi laitoimme kaiken valmiiksi ja olimme valmiit l\u00e4htem\u00e4\u00e4n kojuille. Kaikki muut kuitenkin lorvehtivat yh\u00e4 edes takaisin ja sitten alkoi sataa. Lassi k\u00e4vi puolta tuntia my\u00f6hemmin sanomassa, ett\u00e4 l\u00e4ht\u00f6\u00e4 oli p\u00e4\u00e4tetty viiv\u00e4stytt\u00e4\u00e4 puolella tunnilla, jonka ymm\u00e4rsimme, ett\u00e4 sit\u00e4 oli nyt viiv\u00e4stytetty jo toista kertaa. Lopulta kuudelta l\u00e4hti autokolonia ajamaan kohti kojuja.<\/p>\n Me olimme varanneet suokojun ja p\u00e4\u00e4simme ns. luksuskojuun ja kanssamme suolle j\u00e4ikin vain yksi muu kuvaaja. Kun olimme saaneet kaiken valmiiksi, saimme viel\u00e4 odotella tovin, ett\u00e4 Lassi saapui tuomaan sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4 elukoille.<\/p>\n Kun kaikki oli valmista n\u00e4kyi haarahaukka pariin kertaan lennossa mutta sitten alkoi taas sataa ja ihan kunnolla. Vain kalalokkeja, variksia ja pari korppia saapui ruokailemaan ja suolla n\u00e4kyi tai sielt\u00e4 kuului lis\u00e4ksi pikkukuovi, liro, valkoviklo, t\u00f6yht\u00f6hyypp\u00e4pari sek\u00e4 suon takamets\u00e4ss\u00e4 laulanut sinipyrst\u00f6.<\/p>\n Koska aika pian oli selv\u00e4\u00e4, ettei elukoita oikein ollut ainakaan tungokseksi asti tulossa kuvattavaksi, p\u00e4\u00e4tin yritt\u00e4\u00e4 nukkua hieman Hannan j\u00e4\u00e4dess\u00e4 pit\u00e4m\u00e4\u00e4n vahtivuoroa. Pari tuntia nukuttuani her\u00e4sin omituiseen \u00e4\u00e4neen ja n\u00e4in Hannan singahtavan ovea ja vessaa kohti naama vihre\u00e4n\u00e4 ja k\u00e4det suunsa edess\u00e4. <\/p>\n<\/a>Hyypp\u00e4 lenn\u00e4hti uudelleen pariin otteeseen ja kertaalleen se laskeutui meriharakan seuraksi tiellekin mutta niin kauas, ett\u00e4 kuvat j\u00e4iv\u00e4t vaatimattomiksi ja kohta se taas lensi pellon per\u00e4lle katveeseen. Huuskonniemen pellolla n\u00e4imme my\u00f6s mm. mets\u00e4hanhen ja kapustarinnan. Lopulta ilta alkoi olla jo sen verran pitk\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 jatkamaan pitk\u00e4\u00e4 matkaamme.<\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a>Lopulta kurvasimme Nelj\u00e4n tuulen tuvan pihaan, josta l\u00f6ytyi tuttuja rengastusreissulaisia sek\u00e4 tietysti taviokuurnia. Menimme nopeasti nukkumaan, sill\u00e4 edess\u00e4 oli perinteisesti (t\u00e4ysin vastoin kaikkea j\u00e4rke\u00e4) retkip\u00e4iv\u00e4 viel\u00e4 pohjoisemmaksi. Moni muu olisi varmaan k\u00e4ytt\u00e4nyt p\u00e4iv\u00e4n rallin pohjustamiseen mutta me suuntaisimme pohjoisemmaksi paikoille, joissa emme rallissa k\u00e4visi lainkaan.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a>Rallimme polkaistiin k\u00e4yntiin pian klo 10:49, kun taivaalta l\u00f6ytyi piekana ja samaan aikaan oli n\u00e4kyviss\u00e4 my\u00f6s 10 mets\u00e4hanhen parvi. Ja jo pohjustettuina hoituivat nopeasti niin mustalintu-, pilkkasiipi kuin allikin, vesip\u00e4\u00e4skyt, suokukot, tunturikihut (25), sinirinta, lapinsirkut, keltav\u00e4st\u00e4r\u00e4kit ym. Yll\u00e4rin\u00e4 l\u00f6ysin kaukaa tunturien p\u00e4\u00e4lt\u00e4 kaartelevan maakotkan (2kv) ja kohta p\u00e4\u00e4ll\u00e4mme soidinsi j\u00e4nk\u00e4kurppa. Aloitus oli siis ollut mit\u00e4 mainioin!<\/p>\n<\/a>Hanna j\u00e4i taas pohjustamaan alas kun me muut l\u00e4hdimme kipuamaan yl\u00f6s rivakkaa vauhtia. Portaiden yl\u00e4p\u00e4\u00e4st\u00e4 l\u00f6ytyi kuin l\u00f6ytyikin kiiruna helposti ja kohtuullisella laen komppauksella l\u00f6ysin pulmusparin. Hauskinta oli se, ett\u00e4 linnut l\u00f6ytyiv\u00e4t l\u00e4hes jaloistani heti kun olin nostanut l\u00e4mp\u00f6kameran silmilleni. Ilman t\u00e4t\u00e4 kivien koloissa piilotelleet linnut olisivat varmaan j\u00e4\u00e4neet huomaamatta. Ja kuinka ollakaan lis\u00e4komppauksella irtosi lopulta viel\u00e4 ker\u00e4kurmitsakin. Reissu oli mennyt niin putkeen, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4timme maksimoida suorituksemme ja h\u00f6lkk\u00e4simme koko matkan alas, jossa Hannalla oli pohjustettuna muutamakin riekko, mutta taas ne olivat tehneet t\u00e4ydellisen katoamistempun.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a>Sitten edess\u00e4 oli rallimme \u00e4lytt\u00f6min osuus eli lopetus Posion Korouomassa. T\u00e4m\u00e4 tarkoitti toista tuntia ajoa ohi monien potentiaalisten lintupaikkojen (vain Vanttauskoskella tehtiin muutama pys\u00e4hdys), sill\u00e4 aikamme oli todella k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4 v\u00e4hiin. Lopulta Korouomaan p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme saimme l\u00e4hes h\u00f6lk\u00e4t\u00e4 kohti kurun pohjaa. Onneksi olimme silti tarkkana ja l\u00f6ysimme hippi\u00e4isi\u00e4, h\u00f6m\u00f6tiaisen, peukaloisia, varpushaukan sek\u00e4 kaksi paria pohjansirkkuja! Lopulta emme aivan ehtineet laavulle saakka, kun vuorokauden mittainen rallimme tuli p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen!<\/p>\n<\/a>Pulmankij\u00e4rven etel\u00e4p\u00e4\u00e4n jokisuistossa oli jo ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4n paljon hyttysi\u00e4, joten jatkoimme saman tien telttapaikan etsint\u00e4\u00e4 muualta j\u00e4rven linnustoa v\u00e4lill\u00e4 putkeillen. Havainnot j\u00e4iv\u00e4t kuikkiin ja kaakkureihin sek\u00e4 suop\u00f6ll\u00f6\u00f6n ym. Lopulta pystytimme j\u00e4rven keskivaiheilla sijainneelle hiekkarannalle leirimme ja kokkailtuamme olimme valmiit unten maille.<\/p>\n<\/a>Vads\u00f6ss\u00e4 eli vesisaaressa tarkistimme ensin haahkaparven, joista ei l\u00f6ytynyt muita lajeja ja k\u00e4velimme sitten l\u00e4t\u00e4k\u00f6lle vesip\u00e4\u00e4skyj\u00e4 kuvaamaan. Ne esiintyiv\u00e4tkin todella n\u00e4tisti ja kuvia tuli otettua aivan liikaakin. Muutamia lapinkirvisi\u00e4 ja suokukkoja ym. havaittiin my\u00f6s.<\/p>\n<\/a>Ensimm\u00e4inen oikeasti parempi havainto n\u00e4kyi Skallelvin kyl\u00e4n takana, kun haahkaparvessa oli naaraspukuinen allihaahka. Parvessa oli my\u00f6s isokoskeloita, jotka aiheuttivat sen, ett\u00e4 koko parvi l\u00e4hti saman tien lentoon eik\u00e4 \u201dstelleri\u00e4\u201d en\u00e4\u00e4 sen koommin l\u00f6ytynyt. Skallelvin niemess\u00e4 t\u00f6rm\u00e4simme vanhaan tuttuumme Jukka K\u00f6n\u00f6seen, joka vinkkasi, ett\u00e4 rannassa oli hyvin kuvauksellisia kahlaajia. Vesi oli laskussa, joten kuvaaminen ei ollut kauhean helppoa sill\u00e4 linnut kipittiv\u00e4t koko ajan kauemmaksi rantaviivaa seuraten mutta lopulta punakuireja, karikukkoja, pulmus-, suo- ja pikkusirrej\u00e4 p\u00e4\u00e4stiin kuvaamaan ihan kohtuullisesti. Merell\u00e4 n\u00e4kyi reissun ensimm\u00e4inen suulakin.<\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a>Kiertelimme alhaalla tovin kuvaillen nyt aivan kesyiksi heitt\u00e4ytyneit\u00e4 lintuja. Tuulen takia koko aamuna ei tullut saareen ket\u00e4\u00e4n muita ja tutkijatkin viettiv\u00e4t turvallisuussyist\u00e4 vapaap\u00e4iv\u00e4\u00e4, joten saimme olla lintujen kanssa ihan kesken\u00e4mme. Niinp\u00e4 lunneja kuvaillessani yksi ruokki k\u00e4vi niin tuttavalliseksi, ett\u00e4 lopulta rapsuttelin sit\u00e4 niskasta pariin otteeseen eik\u00e4 se ollut moksiskaan. Lunnejakin tuli viereeni tuulensuojaan\u00a0 \u2013 aivan liian l\u00e4helle kuvausta ajatellen.<\/p>\n<\/a>Ruokailun j\u00e4lkeen palailimme taas alas kaikki tavarat jo puoleen rinteeseen kantaen. Tuulen tuiverruksessa taas kiisloja kuvatessani huomasin yhden aivan vitivalkoisen etel\u00e4nkiislan ja huusin t\u00e4st\u00e4 Hannalle, joka my\u00f6s ehti n\u00e4hd\u00e4 linnun. Ihme kyll\u00e4 onnistuin kaikkien l\u00e4hemp\u00e4\u00e4 viilett\u00e4neiden lintujen v\u00e4list\u00e4 ottamaan siit\u00e4 jokusen kuvankin ja niist\u00e4 lintu oli varmistettavissa albiinoksi punaisine silmineen.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a>Seuraava stoppi oli taas Nessebyss\u00e4 mutta tuuli oli edelleen aivan \u00e4lyt\u00f6n, joten pian jatkoimme Nybergiin, jossa oli tiety\u00f6 menossa ja pystyimme pys\u00e4htym\u00e4\u00e4n vasta levikkeen kohdalla. T\u00e4st\u00e4 n\u00e4imme, ett\u00e4 mustalintuparvi pilkkaniskoineen oli aivan terkkarin rannassa! k\u00e4velimme paikalle, johon oli saapunut muutama muukin lintuharrastelija ja valitettavasti parvi oli jo siirtynyt hieman kauemmaksi mutta kuitenkin ihan kohtuulliset parvikuvat saatiin. N\u00e4ytimme linnun my\u00f6s meit\u00e4 ihmettelem\u00e4\u00e4n tulleelle suomalaiselle hoitsulle, joka iloisena kertoi, ett\u00e4 heill\u00e4 on terkkarilla aina avoimet ovet lintuharrastajillekin.<\/p>\n<\/a>Tenon suulla piti tietysti k\u00e4yd\u00e4 ihastelemassa upeita maisemia ja ohessa saimme kuvattua ristisorsaperheen sek\u00e4 soidintavia lapinsirrej\u00e4. Pian kuitenkin matka taas jatkui ja kohta nousimme todella upeille tunturiyl\u00e4ng\u00f6ille, joilla kev\u00e4t oli viel\u00e4 ihan alkutekij\u00f6iss\u00e4\u00e4n. Tunturikihuja, kaakkureita, kapustarintoja, tundraurpiainen, suokukkoja, pulmunen, lapinsirrej\u00e4 jne. n\u00e4htiin ennen kuin lopulta olimme perill\u00e4 Syltefjordenissa, jossa parkkeerasimme automme tien p\u00e4\u00e4h\u00e4n.<\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a>Muistimme ett\u00e4 reitti kulki seuraten kivikasoja mutta pian oli selv\u00e4, ett\u00e4 kivikasoja oli aivan liikaa siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 noin joka toisella huipulla, jonne jurpot turistit olivat niit\u00e4 pystytelleet. Niinp\u00e4 yritimme k\u00e4vell\u00e4 kolonialle mahdollisimman lyhytt\u00e4 reitti\u00e4 vaikkemme aivan muistaneetkaan, miss\u00e4 se sijaitsi. Oikaisimme aika pian yhden lahdelman kauempaa kiert\u00e4en mahdollisimman suoraan kohti luulemaamme m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4t\u00e4. Haviksiakin pikkuhiljaa kertyi: kiirunat olivat paljon vaikeampia l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kuin y\u00f6ll\u00e4 mutta havaitsimme silti 6 lintua, Mukavin havainto oli sepelrastaspari, joka tuntui pesiv\u00e4n aivan uskomattoman karussa maastossa!<\/p>\n<\/a>Olimme taivaltaneet \u00a0aika pitk\u00e4\u00e4n ja olimme jo aika poikki kunnes lopulta saavuimme sopivan n\u00e4k\u00f6iselle jyrk\u00e4nteelle, jolta kuvittelimme suulakolonian n\u00e4kyv\u00e4n mutta kauhuksemme emme n\u00e4hneetk\u00e4\u00e4n koloniaa jyrk\u00e4nteen alla! Hanna j\u00e4i tutkimaan heikolla yhteydell\u00e4 toimineita k\u00e4nnyk\u00e4n karttoja ja p\u00e4\u00e4sip\u00e4 h\u00e4n internettiinkin hakemaan jotkut gps-koordinatit, jotka oli kuitenkin helppo todeta olevan aivan vikapaikassa. Mutta vikapaikassa olimme mekin! Niinp\u00e4 j\u00e4tin kaikki kantamukseni ja k\u00e4vin l\u00e4hes h\u00f6lkk\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 rakkakivikossa viel\u00e4 ainakin puolentoista kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 edemp\u00e4n\u00e4 kielekkeell\u00e4, josta avautui henke\u00e4salpaavat maisemat mutta koloniaa sielt\u00e4k\u00e4\u00e4n ei l\u00f6ytynyt. Aiemmin paikalla olleesta reilun sadan tuhannen pikkukajavan koloniastakin oli paikalla en\u00e4\u00e4 vain aivan rippeet, mink\u00e4 olimme toki jo aiemminkin jostain kuulleet.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a>Sen verran paluumatkat kuitenkin kauhistuttivat, etten lopulta antanut Hannan ihan kauhean kauan kielekkeell\u00e4 t\u00f6tter\u00f6ns\u00e4 kanssa heilua. Hannan paluu kielekkeelt\u00e4 kesti ja kesti ja etenkin kapeimmassa kohdassa h\u00e4n tuntui miettiv\u00e4n paikoillaan sit\u00e4 kohtalokasta askelmaa vaikka kuinka kauan enk\u00e4 taaskaan pystynyt lopulta etenemist\u00e4 katsomaan. Voin ihan rehellisesti sanoa, etten ollut koskaan pel\u00e4nnyt niin paljon! Mutta lopulta Hanna p\u00e4\u00e4si tasalleni ja jonkinlaisen adrenaliiniry\u00f6pyn t\u00e4st\u00e4 saatuani, kipusin pian yl\u00f6s rotkon p\u00e4\u00e4lle varmaan noin kymmeness\u00e4 minuutissa (t\u00e4h\u00e4n oli 20 vuotta ja 20 kiloa sitten mennyt retkikertomukseni mukaan puolisen tuntia). Ja pitk\u00e4n odotuksen j\u00e4lkeen Hannakin p\u00e4\u00e4si hitaasti mutta turvallisesti yl\u00f6s ja kuin onnitellakseen turvaan p\u00e4\u00e4syst\u00e4 juuri Hannan ollessa p\u00e4\u00e4sem\u00e4ss\u00e4 laelle kuului jostain aika l\u00e4helt\u00e4 muutamaan kertaan ker\u00e4kurmitsan \u00e4\u00e4nt\u00e4.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a>18.6. her\u00e4tty\u00e4mme kokkasimme taas ja l\u00e4hdimme palailemaan taas optimiksi ajattelemaamme reitti\u00e4 kohti sivilisaatiota. Nyt oli ensimm\u00e4inen oikeasti l\u00e4mpim\u00e4mpi p\u00e4iv\u00e4, joten meill\u00e4 oli aivan liikaa vaatetta! Matkan varrella n\u00e4kyi taas tuttuja kiirunoita, alleja, merikihuja, punakuireja ja pikkukuoveja sek\u00e4 my\u00f6skin muutama vesip\u00e4\u00e4sky ja karikukko ym. S\u00f6imme viel\u00e4 kertaalleen parin j\u00e4rven v\u00e4liss\u00e4 ja huilasimme tovin, ett\u00e4 jaksaisimme viel\u00e4 viimeisen rutistuksen. Lopulta laskeuduimme viel\u00e4 jyrk\u00e4n kivikkorinteen alas autolle, josta oli mahtava l\u00f6yt\u00e4\u00e4 muita ev\u00e4it\u00e4 ja juomisia kuin mit\u00e4 olimme kantaneet mukanamme.<\/p>\n<\/a>Mit\u00e4\u00e4n tarkempaa suunnitelmaa meill\u00e4 ei ollut mutta pikkuhiljaa kypsyttelin ajatusta, ett\u00e4 olisi mukava her\u00e4t\u00e4 seuraavana aamuna sepelrastaan lauluun Nuvvuksessa. Niinp\u00e4 ajelimme Tenon vartta muutamaan otteeseen staijaamaan pys\u00e4htyen mutta havainnot j\u00e4iv\u00e4t taas piekanoihin ja tuulihaukkoihin. T\u00f6rm\u00e4simme my\u00f6s samaan hiirip\u00f6ll\u00f6\u00f6n ja kuinka ollakaan viel\u00e4 n\u00e4in iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 kuulimme parin poikasen kerjuu\u00e4\u00e4nt\u00e4. Aika helposti Hanna l\u00f6ysi toisen poikasen maasta ja pitih\u00e4n sille laittaa hilu kinttuun. Odottelimme viel\u00e4 reilut puoli tuntia, ett\u00e4 toinen poikanenkin suostuisi paljastamaan sijaintinsa muttase pysyi hiljaa emmek\u00e4 lopulta sit\u00e4 l\u00f6yt\u00e4neet.<\/p>\n<\/a>Hetken jo luulimme, ett\u00e4 paikalla oli kaksi inoa \u2013 laulava ja kutsu\u00e4\u00e4ntelev\u00e4 \u2013 mutta kyseess\u00e4 oli vain yksi hyperaktiivinen yksil\u00f6, joka piti reviirist\u00e4\u00e4n tiukasti kiinni jahdaten paikalle saapuneita pajulintuja kauemmaksi. Lintu oli todella liikkuva ja jostain syyst\u00e4 se viel\u00e4 hiljenikin, joten emme saaneet siit\u00e4 kuin pari surkeaa kuvaa. Mutta vihdoin olimme havainneet inon Suomessa muulloinkin kuin syksyll\u00e4! Olimmehan Hannan ja Elissan kanssa yritt\u00e4neet bongata lajia edellisell\u00e4 Lapin reissullamme Kemij\u00e4rvelt\u00e4 mutta lintu oli tuolloin jatkanut matkaansa.<\/p>\n<\/a>19.6. aamuviidelt\u00e4 olimme jo k\u00e4yneet l\u00e4hilutakolla ja valmistaneet aamupalaa ja lopettelemassa sy\u00f6mist\u00e4, kun Helka je Elissa saapuivat. Kohta l\u00e4hdimme taivaltamaan j\u00e4nkh\u00e4n reunaa kohti kunnon soita. Reviirilleen asettunutta tunturikihuparia taas kerran tovin kuvailtuamme ja kapustarintoja sek\u00e4 viiden mets\u00e4hanhen parven n\u00e4hty\u00e4mme, p\u00e4\u00e4tin itse jatkaa eteenp\u00e4in keskell\u00e4 suota. T\u00e4m\u00e4 olikin fiksu veto, sill\u00e4 aika yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4st\u00e4 osasta l\u00f6ysin varoittelevat mustaviklon ja punakuirin sek\u00e4 pari j\u00e4nk\u00e4sirri\u00e4ist\u00e4, joista kaikista sain ainakin jonkinlaisia kuvia. Samaan aikaan j\u00e4nk\u00e4kurppakin soidinsi p\u00e4\u00e4ll\u00e4ni, joten ei voinut valittaa. Lintuatlashavaintoja kertyi roppakaupalla. Helpompaa reitti\u00e4kin kulkeneet onnistuivat lajit ainakin valtaosin hoitamaan, joten taivallus jatkui pian kohti Ailigasj\u00e4rve\u00e4.<\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a>Matkan varrella moikkasimme taas tuttuja lapintiasia ja nyt p\u00f6nt\u00f6n lapset olivat jo niin isoja, ett\u00e4 huusivat iloisina meid\u00e4n tulomme kuullessaan.\u00a0 Inarin T\u00f6rm\u00e4sest\u00e4 bongasimme Lentokent\u00e4ntien varressa aktiivisesti laulaneen lapinuunilinnun ja Sodankyl\u00e4n Porttipahdassa stoppasimme taas tarkistamaan lokit ja tekoj\u00e4rvell\u00e4 kelluikin harmaalokkien seurassa pari id\u00e4nselk\u00e4lokkia sek\u00e4 merilokki.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a>21.6. nukuimme kuin tukit ja her\u00e4simme taas sinipyrst\u00f6n lauluun. Onnistuimme kuin onnistuimmekin jallittamaan t\u00e4m\u00e4n komean vanhan sinipyrst\u00f6koiraan verkkoon ja antamaan sille renkaan muistoksi. Toinen sinipyrst\u00f6 kuului niin kaukaa, ettemme jaksaneet l\u00e4hte\u00e4 sit\u00e4 yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Sen sijaan id\u00e4nuunilintu lauloi l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 mutta vain lyhyesti eik\u00e4 sit\u00e4 sen koommin en\u00e4\u00e4 n\u00e4kynyt saati kuulunut.<\/p>\n