![\"Rufous-headed](\"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-content\/uploads\/2023\/01\/Rufous-headed-Pygmy-Tyrant-1.jpg\" "\\"ruskop\u00e4\u00e4typ\u00e4kk\u00f6\\"")
<\/a>![\"Chestnut-bellied](\"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-content\/uploads\/2023\/01\/Chestnut-bellied-Thrush-1.jpg\" "\\"punavatsarastas\\"")
<\/a><\/p>\nPahemmin emme kuitenkaan ns. tavallisiin lajeihin tuhlanneet aikaa emmek\u00e4 yritt\u00e4neet houkutella niit\u00e4 esiin vihelt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 tai atrappia soittamalla vaan atrappia soitettiin l\u00e4hinn\u00e4 vain koville lajeille, joista t\u00e4rkein t\u00e4ss\u00e4 kohteessa oli viiksisirppikipuaja. Lajia oli havaittu polun varressa viime vuosina ja ihan viime aikoinakin, mutta helppo sit\u00e4 ei ollut paikalta l\u00f6yt\u00e4\u00e4 \u2013 olipa Mikakin k\u00e4ynyt paikalla jo pari kertaa aiemmin.<\/p>\n
K\u00e4velimme polkua alas, sitten takaisin yl\u00f6s ja taas alas ja yl\u00f6s kilometritolkulla ja havaintoja kertyi tasaista vauhtia, vaikka v\u00e4lill\u00e4 saimme niskaamme kunnon vesisadettakin. Mukavimpia havaintoja olivat savu-, mustarinta- ja huppukotinga, vuorikipuaja, kaunotikka, useat erilaiset tangarat ja kolibrit, hiiren lailla polulla piipert\u00e4nyt ecuadorintapakulo sek\u00e4 monet muut vilaukselta n\u00e4kyneet tai vain kuuluneet lajit, joista mm. tikarikolibria kuultiin vaikka kuinka kauan, mutta n\u00e4kyville se ei suostunut. My\u00f6s ruskop\u00e4\u00e4luura, liuskelakkiluuranen, andiensmaragditukaani, smaragdisukkakolibri sek\u00e4 ruosteper\u00e4kolibri j\u00e4iv\u00e4t vain \u00e4\u00e4nihavainnon varaan – kuten moni muukin laji.<\/p>\n Onneksi meill\u00e4 oli pizzapalat ev\u00e4\u00e4n\u00e4, sill\u00e4 muuten k\u00e4vely korkeassa ilmanalassa olisi vienyt kaikki voimamme. Lopulta olimme kiivenneet takaisin parkkipaikalle, jossa German meit\u00e4 odotteli ja jatkoimme pienen matkan p\u00e4\u00e4h\u00e4n Guacamayoksen pohjoisrinteelle. Matkalla n\u00e4imme muutamia etel\u00e4amerikanhyyppi\u00e4. Perill\u00e4 kiipesimme aivan tolkuttoman jyrkk\u00e4\u00e4 ja liukasta \u00f6ljyputken vieress\u00e4 kulkenutta polkua aina rinteen huipulle asti mutta n\u00e4in keskip\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 linnut olivat todella tiukassa. Sirppisiipisaku ja andientulik\u00e4rki n\u00e4htiin ja muutamia muita uusia lajeja kuultiin mutta t\u00e4\u00e4lt\u00e4k\u00e4\u00e4n ei viiksisirppikipuajaa l\u00f6ytynyt.<\/p>\n Suunnitelmissamme oli l\u00e4hte\u00e4 Baezaan sy\u00f6m\u00e4\u00e4n, mutta lopulta Mikan johdolla p\u00e4\u00e4timme, ett\u00e4 palaisimme viel\u00e4 aamuiselle polulle uudelleen. Parkkipaikalla l\u00e4hetimme Germanin sy\u00f6m\u00e4\u00e4n, jottei raukka n\u00e4kisi n\u00e4lk\u00e4\u00e4 meit\u00e4 odottaessaan ja l\u00e4hdimme taas k\u00e4velem\u00e4\u00e4n polkua alasp\u00e4in. Emme kovin kauaksi ehtinyt, kun Mika n\u00e4ki kookkaahkon punertavan linnun lenn\u00e4ht\u00e4v\u00e4n er\u00e4\u00e4n puun latvukseen ja siin\u00e4h\u00e4n se viiksisirppikipuaja oli! Kohta toinenkin lintu lenn\u00e4hti n\u00e4kyviin ja paikalla oli vanha ja nuori lintu. Nuori j\u00e4i aika mukavasti paikalle n\u00e4ytt\u00e4ytyen atrapin kannustamana moneen kertaan ihan mukavasti. Niinp\u00e4 saimme aivan mukiinmenev\u00e4t kuvatkin t\u00e4st\u00e4 superharvinaisesta ja vain harvan n\u00e4kem\u00e4st\u00e4 lajista otettua.<\/p>\n Koska German oli vasta l\u00e4htenyt, k\u00e4velimme polkua lopulta viel\u00e4 alemmas kuin aamulla. Aika pian t\u00f6rm\u00e4simme pariin britti Maailmanpinnaajaan, jotka olivat k\u00e4velleet polkua koko aamun k\u00e4yden paljon alempana vuoren rinteell\u00e4. Heill\u00e4 oli toisella pitk\u00e4lti yli 8000 ja toisella yli 9000 lajia Maailmasta mutta viiksisirppikipuaja heilt\u00e4 puuttui. Neuvoimme heille paikan ja aika kiireell\u00e4 he l\u00e4htiv\u00e4tkin kipuamaan ylemm\u00e4ksi. My\u00f6hemmin saimme kuulla, etteiv\u00e4t he olleet en\u00e4\u00e4 lintuja l\u00f6yt\u00e4neet.<\/p>\n Alempana Mikan onnistui kuulla harvinainen perunluuranen, mutta vaikka jonkin aikaa yritimme, ei lintu en\u00e4\u00e4 suostunut sanomaan mit\u00e4\u00e4n saati tulemaan n\u00e4ytille. Monia muitakin hyvi\u00e4 lajeja saatiin hoidettua nyt, kun pahin laji oli plakkarissa ja saatoimme n\u00e4in keskitty\u00e4 hieman enemm\u00e4n muuhun linnustoon.<\/p>\n Ilta h\u00e4m\u00e4rsi jo, kun palailimme Baezaa kohti ja klo 18:45 San Isidron tien varresta hoidimme atrapilla n\u00e4kyville komean andienmets\u00e4p\u00f6ll\u00f6n. Olin itse varustautunut vain l\u00e4mp\u00f6kameralla enk\u00e4 tajunnut kantaa tavallista kameraa ja siksi j\u00e4rkev\u00e4 kuva sai p\u00f6ll\u00f6st\u00e4 saamatta. Toki Marcelon taskulamppu ei olisi ollut aivan tarpeeksi voimakas valaistakseen korkealla ollutta p\u00f6ll\u00f6\u00e4 kunnolla.<\/p>\n Illalla k\u00e4vimme sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 ja majoituimme eri majapaikkaan, sill\u00e4 emme oikein halunneet altistaa keuhkojamme en\u00e4\u00e4 homeelle tai mik\u00e4 ikin\u00e4 edellisess\u00e4 huoneessamme olikaan haissut. Sen verran paljon olimme keuhkojamme r\u00e4\u00e4k\u00e4nneet k\u00e4velem\u00e4ll\u00e4 noin kolmen tuhannen metrin korkeudessa vuorten rinteit\u00e4 yl\u00f6s-alas arviolta noin parinkymmenen kilometrin matkan. Sykemittarini kertoi minun liikkuneen p\u00e4ivitt\u00e4isest\u00e4 tavoiteannoksesta 389%.<\/p>\n Hostal La Casa de Rodrigo -majapaikassa oli erinomainen ravintola ja t\u00e4ll\u00e4 kertaa sy\u00f6tiin kalaa. Paikassa majoittui my\u00f6s koskimelojia, joille l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 oli varmasti upeita mestoja.<\/p>\n Cosangan seudulla<\/b><\/p>\n 11.12. saapui Marcelo uuden kuskin Byronin ja isomman auton kanssa ja kohta olimme taas Cosangassa aamupalalla. Liikkeelle taas l\u00e4hdetty\u00e4mme stoppasimme pian l\u00e4heisen jokivarren koskipaikalla, josta ei l\u00f6ytynyt toivomiani koskisorsia tai andienkoskikaroja, mutta joitakin koskinapsijoita ja mustafiivej\u00e4 sent\u00e4\u00e4n. Pian jatkoimme Rio Bemejon jokilaaksoon. Hoidimme alkuun tikarikolibrin tyylikk\u00e4\u00e4sti, kun saimme linnun n\u00e4kyvillekin ja jollain tavalla kuvattuakin ja sitten jatkoimme etsim\u00e4\u00e4n pilvimets\u00e4haukkaa.<\/p>\n Vuorten rinnemaisemat olivat upeat mutta aika monta kuivaa puun latvustoa tarkistimme kiikarein sek\u00e4 Marcelon kaukoputkella mutta etsim\u00e4\u00e4mme haukkaa ei l\u00f6ytynyt. Muita havaintoja tietysti tehtiin vaikka kuinka ja minulla elikset ropisivat: andiensmaragditukaani, andienpyrst\u00f6muura, vuori- ja t\u00f6yht\u00f6ketsaali, keltanaamasirkkunen, andienpippurivireo, n\u00e4tti ruskolakkin\u00e4psy, todella hieno loiston\u00e4rhi, musta- ja kolumbiantapakulo, sitruunavatsanapsija, andienrastuli, orneeroita, peukaloisia, tanagereita, kerttuleita ym. ym.<\/p>\n Puolen p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen parkkeerasimme Guango Lodgen parkkiin ja pian olimme k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 tien toisella puolella olevaa luontopolkua, jonka varresta toivoimme l\u00f6yt\u00e4v\u00e4mme andientulitangaroita. T\u00e4t\u00e4k\u00e4\u00e4n lintua emme l\u00f6yt\u00e4neet mutta muita kyll\u00e4, mm. kolibreja havaittiin useita lajeja mutta niill\u00e4 oli kauhea vauhti p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Mukavia havaintoja olivat my\u00f6s mm. andienvuoritukaani, nokipiivi, ruostevatsa- ja punarintapitaho jne.<\/p>\n Lodgen pihaan k\u00e4velty\u00e4mme l\u00f6ytyi heti mm. andiensaku ja naamiotrogoni ja pihassa p\u00e4\u00e4sin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni n\u00e4kem\u00e4\u00e4n kolibriruokintoja. Niinp\u00e4 kolibreja n\u00e4kyi ja kuvattiin nopeasti useita lajeja, mm. turmaliinienkeli-, kanelipyrst\u00f6- ja piikkit\u00f6p\u00f6kolibreja, turkoosih\u00e4nnys-, kastanjakolibri ja peitsikolibri. My\u00f6s andienkasikki, turkoosinaakka, samettikerttuli, kultaviiruorneero ja paljon muuta havaittiin.<\/p>\n Mutta pian matka jatkui Andien huippuja kohti ja Papallactassa etsimme kuumeisesti rinteiden ryteik\u00f6ist\u00e4 raitanaamaluurasta mutta t\u00e4n\u00e4\u00e4n ei onni tuntunut olevan my\u00f6t\u00e4 target-lajien kanssa. Muutenkin linnut olivat ihmeen v\u00e4hiss\u00e4, parhaina lajeina l\u00f6ytyi frakkisirkku, kanelipikkuluura sek\u00e4 par\u00e1motapakulo. Lopulta oli aika luovuttaa ja jatkaa vuoren ylityst\u00e4.<\/p>\n Ilta oli jo h\u00e4m\u00e4rtym\u00e4ss\u00e4, kun stoppasimme pikaisesti tien ylimm\u00e4ll\u00e4 kohdalla, jossa tien varresta l\u00f6ytyi lampiorneero sek\u00e4 pari sierransirkkua. Ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 huipulla ei monta l\u00e4mp\u00f6astetta ollut ja tuulikin oli melkoisen vilakka. Kohta stoppasimme viel\u00e4 lyhyesti yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n silm\u00e4lasikarhua vakioaukealtaan, mutta eip\u00e4 onnistanut sek\u00e4\u00e4n. T\u00e4n\u00e4\u00e4n ei ollut onni potkinut projektilajiemme suhteen.<\/p>\n Ajoimme lopulta aina Quiton laitamille saakka, jossa majoituimme Casa Magnolian hienoon sis\u00e4piha-alueella sijainneeseen omakotitalomaiseen majapaikkaan. Paikalla olisi varmasti viihtynyt kauemminkin kuin muutaman tunnin unten mailla.<\/p>\n Yanacocha<\/b><\/p>\n 12.12. olimme aikaisessa, sill\u00e4 halusimme ehti\u00e4 pelipaikoille jo selv\u00e4sti ennen auringon nousua. Niinp\u00e4 jo klo 3:30 olimme ajamassa ja pikkuhiljaa kipuamassa pienempi\u00e4 ja pienempi\u00e4 teit\u00e4 kohti Yanacochan huippuja.<\/p>\n Matkan varrella n\u00e4kyi tielt\u00e4 edest\u00e4mme lentoon noussut pilvikehr\u00e4\u00e4j\u00e4. Lopulta olimme hieman ennen viitt\u00e4 portilla, jonka avaajan piti saapua paikalle viideksi. Odottelimme hieman k\u00e4rsim\u00e4tt\u00f6min\u00e4, sill\u00e4 Mika tiesi, ett\u00e4 target-lajimme aloittaisi soitimensa noin klo 5:15 ja ei kovin kauan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 soidintaisi. Lopulta onneksi avaimenhaltija saapui ja p\u00e4\u00e4simme ajamaan yh\u00e4 vain pienemm\u00e4ksi kinttupoluksi muuttunutta tiet\u00e4 t\u00e4lle yksityiselle suojelualueelle.<\/p>\n Marcelo kertoi, ett\u00e4 yleens\u00e4 h\u00e4n oli k\u00e4vellyt kauempaa kohti huippua, mutta nyt aikataulu oli niin tiukka, ett\u00e4 ajoimme niin pitk\u00e4lle kuin autolla vain ikin\u00e4 uskalsi mutta lopulta oli j\u00e4tett\u00e4v\u00e4 auton ja ottaa kaikki tavarat mukaan ja jatkaa jalkaisin. Emme ehtineet monta askelta ottaa, kun ensimm\u00e4inen inkakurppa kuului edest\u00e4mme mutta olimme puiden ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4n\u00e4 eik\u00e4 meill\u00e4 oikein ollut n\u00e4kyvyytt\u00e4 ja koska tavoitteena oli my\u00f6s n\u00e4hd\u00e4 t\u00e4m\u00e4 laji, oli meid\u00e4n jatkettava rinnett\u00e4 ylemm\u00e4ksi.<\/p>\n H\u00f6lkk\u00e4simme ihan reipasta vauhtia kilometrin verran kunnes saavuimme aukealle, josta pystyimme alkaa seulomaan maisemaa niin lampuilla kuin l\u00e4mp\u00f6kamerallakin. Aika pian Marcelo n\u00e4ki yhden kurpan lennossa ja kohta n\u00e4in itsekin l\u00e4mp\u00f6kameralla yhden soidintavan taivaalla. Marcelo soitti v\u00e4lill\u00e4 atrappia ja kohta yksi kurppa lensi aivan suoraan ylitsemme t\u00e4ysill\u00e4 soiden! Valitettavasti viel\u00e4 oli niin pime\u00e4\u00e4, etten itse ollut edes kaivanut kameraa viel\u00e4 esille. Seuraavan ylilennon taitavampi kuvaaja olisi varmaan jo saanutkin ikuistettua, mutta itse en saanut osumaa.<\/p>\n Jonkin aikaa kuulimme viel\u00e4 kauempaa yhteens\u00e4 ainakin kolmen inkakurpan soidinta mutta kuvaushollille ne eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 tulleet ja pian ne hiljeniv\u00e4t kokonaan. Oli todella hyv\u00e4, ett\u00e4 olimme l\u00e4hteneet todella aikaisin ja pit\u00e4neet kiirett\u00e4, muuten olisimme olleet kyll\u00e4 pahasti my\u00f6h\u00e4ss\u00e4!<\/p>\n K\u00e4velimme viel\u00e4 polkua edes takaisin atrappia v\u00e4lill\u00e4 soitellen ja pari yksitt\u00e4ist\u00e4 soidin\u00e4\u00e4nt\u00e4 viel\u00e4 kuulimme mutta kaukaa ja selv\u00e4sti jo maassa tai puissa olleilta linnuilta. Muita lintuja alkoi auringon noustua n\u00e4ky\u00e4 mukavasti ja itsell\u00e4ni tietysti taas elikset ropisivat. Mm. muutama aaltoluura, viitaorneero, isojuovanapsija, helmitapakulo, andientangara, erakkopuhkoja ym. havaittiin.<\/p>\n Lopulta l\u00e4hdimme palailemaan kohti autoa mutta soittelimme viel\u00e4 aika ajoin kurppa-atrappia ja yll\u00e4tt\u00e4en kuulimme taas yhden vastauksen edest\u00e4mme. L\u00e4hemm\u00e4s polkua pitkin k\u00e4velty\u00e4mme Mika ja Marcelo rymysiv\u00e4t todella jyrkk\u00e4\u00e4n rinnemets\u00e4\u00e4n kurppaa etsim\u00e4\u00e4n mutta itse j\u00e4in tielle katsomaan, mit\u00e4 muita lintuja n\u00e4kyisi. T\u00e4ytyy my\u00f6nt\u00e4\u00e4, etten oikein uskonut kurpan l\u00f6yt\u00e4misen olevan mahdollista j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4n jyrk\u00e4st\u00e4 ja tihe\u00e4st\u00e4 metsik\u00f6st\u00e4 – mutta v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 olin! Jonkin ajan p\u00e4\u00e4st\u00e4 kuulin Marcelon vihellyksen ja pakkohan minunkin oli l\u00e4hte\u00e4 mets\u00e4\u00e4n k\u00f6ny\u00e4m\u00e4\u00e4n. Ja siell\u00e4h\u00e4n se inkakurppa oli tihe\u00e4n ja naavaisen puun oksalla k\u00f6k\u00f6tt\u00e4m\u00e4ss\u00e4! Sain itsekin linnusta erinomaiset kuvat otettua vaikken ihan kauhean l\u00e4helle kehdannut lintua l\u00e4hesty\u00e4, jotten olisi ajanut sit\u00e4 lentoon. Lopulta lintu liikkui k\u00e4vellen alemmas oksien suojaan ja sitten lenn\u00e4htikin hieman et\u00e4\u00e4mm\u00e4ksi kuitenkin taas oksalle laskeutuen. Mutta me j\u00e4timme linnun rauhaan.<\/p>\n Kiivetty\u00e4mme takaisin polulle l\u00e4hdimme eritt\u00e4in tyytyv\u00e4isin\u00e4 palailemaan autolle ottaen muutamia maisemakuvia matkalla. Parissa kohdassa vuoret olivat puiden v\u00e4list\u00e4 hienosti n\u00e4kyviss\u00e4.<\/p>\n Ajoimme hieman alemmas havaiten matkan varrella viirukarakaraparin sek\u00e4 deguhaukan. Alempana rinteess\u00e4 k\u00e4velimme polkua pitkin parisen kilometri\u00e4 tietysti lintuja havainnoiden kolibrien ruokintapaikalle, jossa p\u00e4\u00e4simme kuvaamaan taas aivan eri kolibreja kuin aiemmin.<\/p>\n Kolibreja kuvaillessamme kuului l\u00e4himets\u00e4st\u00e4 valkokurkkup\u00f6ll\u00f6sen \u00e4\u00e4nt\u00e4 ja pari lintua l\u00f6ytyikin n\u00e4kyville ja jotenkin kuvattavaksi. Pian oli kuitenkin palattava kuvaamaan pilkkasiipi-, kultasukka-, ja sinisiipikolibreja sek\u00e4 naamio- ja erakkopuhkojia, uskomattoman upeita verikorvatangaroita, keltarintasirkkuja ja lopulta kun sinnikk\u00e4\u00e4sti jaksoin odottaa sain kuvat safiirisukka- ja peitsikolibristakin. Paljon muutakin n\u00e4kyi, joten lopulta tyytyv\u00e4isin\u00e4 k\u00e4pp\u00e4ilimme takaisin autolle.<\/p>\n Ruokailimme alempana ravintolassa, jonne Marcelo oli meille j\u00e4rjest\u00e4nyt tarjoilun. Ulkona oli todella sankka sumu ja siksi linnut pihan ruokinnoilla varsin v\u00e4hiss\u00e4. Onneksi kuitenkin pari hohtoselk\u00e4kolibria l\u00f6ytyi ja toista p\u00e4\u00e4sin kuvaamaankin. Harmi vain, ett\u00e4 sumu oli niin sakea, ett\u00e4 kameran etsin ei meinannut l\u00f6yt\u00e4\u00e4 lintua lainkaan.<\/p>\n Bellavistan alueella<\/b><\/p>\n Ajo jatkui Tandayapan laakson kautta Bellavistaan ja havaintoja tuli taas niin vauhdista kuin parilla lyhyell\u00e4 stopillakin. Helmi\u00e4 olivat andienvarpusp\u00f6ll\u00f6, vihelt\u00e4j\u00e4hiirihaukka, kultaviiruorneero, nuohoojatapakulo, keltajuovasirkku ym.<\/p>\n Bellavista Lodgen ruokinnoilta l\u00f6ytyi taas kolibreja mm. kanelipyrst\u00f6-, keltas\u00e4ihky-, pisama-, sepel- ecuadorinenkeli- ja s\u00e4ihkyh\u00e4nnyskolibreja ym. Valitettavasti valo ei ollut kovinkaan kummoinen kuvaamista ajatellen.<\/p>\n Pian meid\u00e4n piti taas jatkaa matkaa ja kultakuvetukaanin n\u00e4hty\u00e4mme alkoi ilta jo h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4. L\u00e4hestyimme pilvisirkun harvoja esiintymispaikkoja, kun Mika sanoi, ett\u00e4 taisimme viimeksi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sirkut t\u00e4m\u00e4n mutkan takaa. Niinp\u00e4 pys\u00e4hdyimme ja l\u00e4hes heti tien varresta l\u00f6ytyi kaksi vanhaa sek\u00e4 yksi nuori pilvisirkku, joita p\u00e4\u00e4simme ihastelemaan oikein urakalla! Harmi, ett\u00e4 valo oli jo todella v\u00e4hiss\u00e4 mutta kesyt linnut n\u00e4ytt\u00e4ytyiv\u00e4t niin upeasti, ett\u00e4 ihan kelpo kuvia lopulta saatiin.<\/p>\n Illan jo pimennytty\u00e4 ajelimme Mindoon, jossa suuntasimme viel\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n sepelmets\u00e4p\u00f6ll\u00f6\u00e4. Marcelo oli vain viikkoa aiemmin havainnut paikalla kolmekin lintua mutta nyt niit\u00e4 ei meinannut l\u00f6yty\u00e4 sitten mill\u00e4\u00e4n. K\u00e4velimme lopulta tien vartta edes takaisin useamman kilometrin liikenteen haitatessa havainnointia. Soitimme atrappia, kuuntelimme, seuloimme puita lampuin ja l\u00e4mp\u00f6kameran avulla ja l\u00f6ysinkin puiden latvustoista niin pikkulintuja kuin yhden laiskiaisen sek\u00e4 oselotin, mutta p\u00f6ll\u00f6\u00e4 emme l\u00f6yt\u00e4neet. Hauskan kuuloinen harmaap\u00f6kkel\u00f6kehr\u00e4\u00e4j\u00e4 sent\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4n piristi mielt\u00e4.<\/p>\n Lopulta p\u00e4\u00e4timme ajaa tiet\u00e4 viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n matkaa ja yritt\u00e4\u00e4 viel\u00e4 kerran eri paikasta ja kuinka ollakaan atrappiin kuului vastaus! Ja sepelmets\u00e4p\u00f6ll\u00f6 l\u00f6ytyi my\u00f6s n\u00e4kyville ja jotenkin kuvattavaksikin. Ilta oli todella pitk\u00e4ll\u00e4, kun viimein p\u00e4\u00e4simme San Sebastian de Los Blancosissa sijainneeseen majapaikkamme. P\u00e4iv\u00e4 oli ollut todella pitk\u00e4 mutta eritt\u00e4in antoisa!<\/p>\n Rio Canandeen<\/b><\/p>\n 13.12. nukuimme v\u00e4h\u00e4n pitemp\u00e4\u00e4n ja niin ehdimme olla majapaikan pihapiiriss\u00e4 viel\u00e4 hieman aamun valjettua ja niinp\u00e4 sain tukun tavallisia lajeja pointsattua ja lis\u00e4ksi n\u00e4kyi jonkin verran Ranskan Guianasta tuttuja lajeja. Minulle elikseksi havaittiin ruostepyrst\u00f6- ja andientimanttikolibri, ecuadorinrastas, mustasiipikardinaali, kermavatsaorneero ja choc\u00f3nnapsija.<\/p>\n Lopulta l\u00e4hdimme ajamaan pitk\u00e4\u00e4 siirtym\u00e4\u00e4 kohti Rio Canandea. Matkan varrella havainnot j\u00e4iv\u00e4t v\u00e4hiin, toki jokunen elis kuitenkin n\u00e4kyi. Ajon yll\u00e4tt\u00e4vin tapahtuma oli lauttamatka, kun pieni joki ylitettiin autolautalla, jota ohjattiin per\u00e4moottorilla. Lauttaan mahtui kuitenkin useampi auto kerrallaan.<\/p>\n Joen ylityksen j\u00e4lkeen alkoi n\u00e4ky\u00e4 lintuja enemm\u00e4nkin ja useiden tangaroiden ohella havaitsimme Mikan kovasti toivoman pikkuruostek\u00e4enkin sek\u00e4 mm. sinirintakolibrin, kotilohaukan, etel\u00e4nkarhe- ja sukkap\u00e4\u00e4skyj\u00e4 ym. ym.<\/p>\n Lopulta kurvasimme Rio Cananden Choc\u00f3 Lodgelle, joka oli sademets\u00e4ntutkimuslaitoksen yhteydess\u00e4. Meille oli pitkien portaiden alapuolella oma m\u00f6kki, jossa oli huoneet niin meille Mikan kanssa kuin Marcelolle ja Byronille.<\/p>\n Lintuja alkoi jo pihapiirist\u00e4 l\u00f6yty\u00e4 ja oikein mukavaa lajistoa: raitalaiskuri, purppurarintakolibri, mustanokkatukaaneja, joukossaan kolumbiantukaani, ecuadorint\u00e4pl\u00e4arakareja ja ruusuposkiaratteja ym.<\/p>\n Aika pian olimme valmiit l\u00e4htem\u00e4\u00e4n maastoon ja l\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n Lodgen pihasta l\u00e4hteneit\u00e4 polkuja sademets\u00e4\u00e4n, jossa nousimme pikkuhiljaa kohti l\u00e4hirinteit\u00e4. Polut oli nimetty lintujen mukaan ja aloitimme kulkemalla Choco Tapaculo polkua, jolta jatkoimme yh\u00e4 ylemm\u00e4ksi Banded Ground Cuckoo polulle.<\/p>\n Lajisto oli taas muuttunut siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 kaikki vastaan tulleet linnut tuppasivat olemaan eliksi\u00e4. L\u00f6ysimme mm. helmilakkimuuran, ruostelaulutyrannin, rusop\u00e4\u00e4napsijan, kolumbianlaulupeukaloisen, ruskopeukaloiskertun, liekkikaulurikolibrin, choc\u00f3nvihertanssijan, vinkur\u00e4ikk\u00e4orneeron sek\u00e4 erilaisia sieppoja, tyranneja, peukaloisia, \u201dantteja\u201d eli antbirdin sukuisia jne.<\/p>\n Lis\u00e4\u00e4 paikoin liukkaalla polulla yl\u00f6s-alas k\u00f6nytty\u00e4mme l\u00f6ysimme mm. laulavan hohtokardinaalin, mustap\u00e4\u00e4n\u00e4psyn, kultaposki- ja suomut\u00f6yht\u00f6tikan, piiskulapionapparin, ruostekotingan, parit kipuajat, tangaroita, peukaloisia ja kuuluipa ensimm\u00e4inen isotinamikin. Mutta tihe\u00e4ss\u00e4 ja h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4 jo lintujen n\u00e4keminen oli todella vaikeaa – saati sitten kuvaaminen. Etenkin kun linnut liikkuivat p\u00e4\u00e4asiassa aivan puiden latvuksissa.<\/p>\n Yhden nyppyl\u00e4n ylitetty\u00e4mme huomasimme polulla edess\u00e4mme jotain tonkineen vy\u00f6ti\u00e4isen. Onnistuimme l\u00e4hesty\u00e4 sit\u00e4 kuvaushollille ja onnistuin itsekin saada siit\u00e4 jokusen kuvan vaikka olin kapealla polulla hieman muiden takana ja otus touhusi hankalasti alempana polulla ja viel\u00e4p\u00e4 todella pime\u00e4ss\u00e4 paikassa.<\/p>\n Kun olimme kipuamassa jyrkint\u00e4 rinnett\u00e4, alkoi l\u00e4helt\u00e4mme kuulua todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4 viidakkosakun \u00e4\u00e4nt\u00e4. Yritimme hiipi\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4s ja Marcelo onnistuikin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 linnun puun oksalta, mutta sitten valitettava liukastuminen s\u00e4ik\u00e4ytti niin meid\u00e4t kuin linnunkin, joka lensi tiehens\u00e4 ilman ett\u00e4 me ehdimme n\u00e4hd\u00e4 lintua.<\/p>\n Ilta h\u00e4m\u00e4rsi jo kun kiiruhdimme pitk\u00e4\u00e4 k\u00e4velymatkaa takaisin p\u00e4in. Oli jo ihan h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4, kun kuulimme ensimm\u00e4inen choc\u00f3np\u00f6ll\u00f6sen ja kohta toinen kuului niin l\u00e4helt\u00e4, ett\u00e4 se l\u00f6ytyi helposti n\u00e4kyville ja kuvattavaksikin. Samaan aikaan l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 huuteli pariin otteeseen my\u00f6s viirumets\u00e4p\u00f6ll\u00f6.<\/p>\n Lopulta p\u00e4\u00e4simme majapaikallemme, jossa olikin saman tien vuorossa ruokailu ravintolarakennuksessa, joka oli aivan k\u00e4mpp\u00e4mme vieress\u00e4. Ruokailun j\u00e4lkeen k\u00e4vimme viel\u00e4 lyhyell\u00e4 ajelulla tien varressa toiveenamme l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kolumbiankehr\u00e4\u00e4ji\u00e4, mutta ilmeisesti oli jo liian my\u00f6h\u00e4. L\u00e4mp\u00f6kameran kanssa puiden selaaminen ei kuitenkaan mennyt hukkaan, sill\u00e4 l\u00f6ysin sill\u00e4 aivan vieress\u00e4mme puussa olleen kultap\u00f6ll\u00f6n! Lopulta olin itse aivan naatti ja valmis nukkumaan saman tien, kun p\u00e4iv\u00e4n ohjelma oli valmis \u2013 mik\u00e4 noudatti aika hyvin samaa kaavaa aiempienkin p\u00e4ivien kanssa.<\/p>\n Botrosan tiell\u00e4<\/b><\/p>\n 14.12. her\u00e4tys oli taas aikaisin ja tarkoitus oli ajaa Botrosan tiet\u00e4 pitk\u00e4lle ja retkeill\u00e4 tien varressa koko p\u00e4iv\u00e4. Niinp\u00e4 meille oli pakattu matkaan niin kentt\u00e4aamiainen kuin -lounaskin.<\/p>\n Eip\u00e4 kauan tarvinnut pys\u00e4hdell\u00e4, kun kuulimme ensimm\u00e4isen kolumbiankehr\u00e4\u00e4j\u00e4n ja kohta yksi l\u00f6ytyi jotenkin n\u00e4kyvillekin huutelemasta vaakatasossa olleen oksan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Kuvaamiselle se kuitenkin oli liian kaukana sill\u00e4 viel\u00e4 oli aivan pilkkopime\u00e4\u00e4.<\/p>\n Varhaisaamun mukavia havaintoja olivat pari isosakua, amazonian- ja leve\u00e4nokkamomotit, panamanpillimuura, valkosilm\u00e4trogonit ja ensin kuuluneet ja sitten kaukaa l\u00f6ytyneet ja sitten v\u00e4h\u00e4n l\u00e4hemp\u00e4\u00e4 ohitsemme lent\u00e4neet kolme k\u00e4pyr\u00f6yhel\u00f6kotingaa, joista koirailla oli aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t kaulalerpattimet. My\u00f6s pari valkonaama-araa, ecuadorintulik\u00e4rki, aina yht\u00e4 komeita amerikansirohaukkoja, pari rastaslaiskuria sek\u00e4 choc\u00f3nrastas l\u00f6ydettiin.<\/p>\n Roadside birding tyyliin k\u00e4velimme pitki\u00e4 matkoja siten, ett\u00e4 Byron seurasi meit\u00e4 v\u00e4h\u00e4n matkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 autolla ja kun linnut olivat v\u00e4hiss\u00e4 tai biotooppi muuten heikompaa, hypp\u00e4simme auton kyytiin pys\u00e4hty\u00e4ksemme kohta taas k\u00e4velem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Koko ajan Marcelolla soi joku atrappi tai sitten h\u00e4n vihelteli jotain hakemaamme lajia. Etenkin keskiamerikanvarpusp\u00f6ll\u00f6n sek\u00e4 narinonhaukkasen \u00e4\u00e4net kaikuivat korvissamme ilman vastausta mutta mm. nokitinamin, tuliniskatangaran ja tuliper\u00e4tikan l\u00f6ydetty\u00e4mme kuului viimein atrappiin vastauskin, kun vihdoin peltopyyviiri\u00e4isen \u00e4\u00e4ni kantautui mets\u00e4st\u00e4 korviimme. Ryyn\u00e4simme mets\u00e4\u00e4n etsim\u00e4\u00e4n viiri\u00e4isi\u00e4 ja aika pitk\u00e4\u00e4n saimme hakea, kunnes lopulta l\u00e4mp\u00f6kameran avulla paikansimme linnun ja p\u00e4\u00e4simme n\u00e4kem\u00e4\u00e4n sen oikein hyvin ja ottamaan jonkinlaiset kuvatkin oksien ja lehtien v\u00e4list\u00e4.<\/p>\n Viiri\u00e4isen haun yhteydess\u00e4 havaitsimme my\u00f6s helmirintamuuran sek\u00e4 ruskopystynokan sek\u00e4 p\u00e4\u00e4simme kuulemaan kolumbianlaulupeukaloisen erikoista laulua.<\/p>\n Oli mukava huomata, ett\u00e4 Ranskan Guayanassa tutuksi tulleet linnut tunnistuivat t\u00e4\u00e4ll\u00e4 jopa \u00e4\u00e4nest\u00e4kin, sill\u00e4 jonkin verran havaittiin ennest\u00e4\u00e4n minulle tuttujakin lajeja. Mutta muutamat uudet tuttavuudet olivat todella saman n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 ja jopa korvakuulolta aivan saman kuuloisia. Yksi komeimmista ennest\u00e4\u00e4n tutuista lajeista oli kuningaskondori, joita n\u00e4imme jopa nelj\u00e4 lintua kaartelemassa taivaalla.<\/p>\n Ecuadorinvalkohaukka, choc\u00f3npikkuelenia, viiksik\u00e4\u00e4pi\u00f6muuranen, rubiinitanssija, lyijybekardi ja pitk\u00e4n hakemisen j\u00e4lkeen lopulta lyhyesti n\u00e4ytt\u00e4ytynyt choc\u00f3ntikka olivat kaikki uusia tuttavuuksia, kuten my\u00f6hemmin l\u00f6ytyneet valko-otsalaiskuri, tulikulmatangara, tuliotsasepp\u00e4, keijukolibri, valkokurkkutyranni, p\u00e4\u00e4skytangara sek\u00e4 kaunis punavy\u00f6tangarapariskuntakin.<\/p>\n Er\u00e4\u00e4ll\u00e4 komealla maisemapaikalla pystytimme kaukoputken ja pian l\u00f6ytyi kaukaa puiden latvustoista pari lumivalkoista valkokotingaa. Koiraiden soidink\u00e4yt\u00f6kseen kuuluu puiden latvoissa avoimesti k\u00f6k\u00f6tt\u00e4minen sill\u00e4 mink\u00e4\u00e4nlaista laulua n\u00e4ill\u00e4 ei ole.<\/p>\n Atrappi raikasi viel\u00e4 monella stopilla mutta target-lajeja ei enemp\u00e4\u00e4 l\u00f6ytynyt. Lopulta ilta oli jo todella pitk\u00e4ll\u00e4, kun ajoimme hieman vauhdikkaammin takaisin Lodgelle, jossa uni taas maittoi.<\/p>\n Viel\u00e4 tuttuja paikkoja<\/b><\/p>\n 15.12. saimme nukkua hieman pitemp\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 aamiaisen j\u00e4lkeen l\u00e4hdimme taas k\u00e4velem\u00e4\u00e4n samoja polkuja, jotka l\u00e4htiv\u00e4t k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 pihastamme.<\/p>\n Lajisto oli aika pitk\u00e4lti samaa kuin edellisell\u00e4kin k\u00e4velyll\u00e4 mutta toki uuttakin l\u00f6ytyi. Jo kuistille olimme kuulleet hauskan kuuloisen helttasakun ja pian t\u00f6rm\u00e4simme kanelityranniin ja ruostekotingaan, kuulimme virtakerttulin sek\u00e4 ruutukurkkumuurasen ja vilaukselta n\u00e4kyi samettilakkitanssija.<\/p>\n Keli oli sateinen ja ylemp\u00e4n\u00e4 oli sankka sumu, joten kuvaamisesta ei tullut yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Sumun takia emme edes n\u00e4hneet p\u00e4\u00e4ll\u00e4mme k\u00e4yneit\u00e4 siniotsa-arasia, vaikka ne lensiv\u00e4t parikin kertaa aika l\u00e4helt\u00e4 ylitsemme. Huipulla t\u00f6rm\u00e4simme my\u00f6s pieneen parveen aktiivisesti \u00e4\u00e4nnelleit\u00e4 ja liikkuneita harmaakorva- ja siniposkimuuria. Niill\u00e4 oli todenn\u00e4k\u00f6isesti jossain l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 muurahaisia seurattavanaan. My\u00f6s mm. valkokulmav\u00e4ijy kuultiin.<\/p>\n Kelin ajamina olimme jo aika pian palailemassa takaisin alasp\u00e4in, kun vihdoin t\u00f6rm\u00e4simme ainakin viiteen sakuun, joista pari saatiin varmasti m\u00e4\u00e4ritetty\u00e4 viidakkosakuiksi mutta loput kolme olivat ilmeisesti isosakuja – ainakin ainoa paikoilleen kuvattavaksi j\u00e4m\u00e4ht\u00e4nyt oli sellainen.<\/p>\n Hieman alempana kuulimme vihdoin ensimm\u00e4isen tiheikk\u00f6tapakulon, joka saatiin lyhyesti n\u00e4kyvillekin mutta sitten yl\u00e4puolellamme ollut iso mustam\u00f6lyapina veti aivan j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4t kilarit ja alkoi sy\u00f6ksyill\u00e4 puussa meit\u00e4 kohti. Se my\u00f6s heitti meit\u00e4 metrin pituisella kepill\u00e4! Tilanne alkoi oikeasti tuntua niin uhkaavalta, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4timme j\u00e4tt\u00e4\u00e4 tapakulon kuvausyritykset v\u00e4liin ja peruuttaa kauemmaksi.<\/p>\n K\u00e4mp\u00e4lle palattuamme otimme taas aivan erinomaisen maittavan lounaan j\u00e4lkeen hetken jopa hieman rennosti ja Byron yll\u00e4tti meid\u00e4t kaivamalla terassilta putkeen puussa k\u00f6k\u00f6tt\u00e4neen kuningasjakamarin.<\/p>\n K\u00e4vimme my\u00f6s tutustumassa tutkimusasemaan paikkaa johtavan naisen opastuksella ja kattotoimistolla ollessamme huomasimme aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n moninaisen, v\u00e4rikk\u00e4\u00e4n lintuparven mesoavan aivan k\u00e4mpp\u00e4mme viereisess\u00e4 puussa. Putkea meill\u00e4 ei ollut mukana mutta saimme heti monia tangaralajeja tunnistettua. Kiiruhdimme terassillemme, josta l\u00f6ysimme putkella puusta jopa 22 lajia lintuja! Mm. ruusuposkiaratteja, pari kobolttikolibria, siniviiksi- ja mustakurkkutangara n\u00e4htiin uusiksi lajeiksi. Ep\u00e4ilimme, ett\u00e4 puussa olisi ollut k\u00e4\u00e4rme kiipe\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja siksi linnut olivat niin vauhkona. K\u00e4\u00e4rmeist\u00e4 yleens\u00e4kin varoiteltiin alueella ja mm. portaiden l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 suositeltiin pihassa k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kumisaappaita. Vain yhden pienen k\u00e4\u00e4rmeen onnistuimme kuitenkaan n\u00e4kem\u00e4\u00e4n koko reissulla – ja se oli juuri n\u00e4ill\u00e4 portailla.<\/p>\n Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 tienvarsiretkeilimme taas Botrosan tien varressa mutta havainnot j\u00e4iv\u00e4t ihmeen v\u00e4hiin. Jo ollessamme palailemassa majapaikalle teimme viel\u00e4 viimeisen stopin pienen kyl\u00e4n l\u00e4hell\u00e4 hienolla rinneaukealla, josta l\u00f6ytyi pari kukkivaa puutakin. Mika n\u00e4ki heti vilauksen ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4n n\u00e4k\u00f6isest\u00e4 kolibrista, jota sitten odoteltiin aika pitk\u00e4\u00e4n saapuvaksi takaisin \u2013 ja kyll\u00e4 kannatti, sill\u00e4 kun se lopulta reilun puolen tunnin odottelun j\u00e4lkeen palasi paikalle alkoi se viimeist\u00e4\u00e4n ottamistamme kuvista n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 naaras ecuadorint\u00f6p\u00f6kolibrilta! Mika sai n\u00e4in t\u00e4ysin odottamattoman sponden eliksen, jota ei nyt tarvitse tulevilla reissuilla erikseen hakea maan etel\u00e4osista. Sain kolibrista parhaat kuvani aika sattumalta, kun olin kuvailemassa puskassa ollutta kultahupputangaraa, kun taas kateissa ollut kolibri tupsahtikin samaan kuvaan tangaran kanssa ja siirtyi siit\u00e4 sitten samalle et\u00e4isyydelle hetkeksi istumaan. N\u00e4in kerrankin nopeaa tilannetta varten oli kaikki kameran s\u00e4\u00e4d\u00f6t valmiina. Toki kuvat silti j\u00e4iv\u00e4t et\u00e4isyyden takia aika vaatimattomiksi.<\/p>\n 16.12. l\u00e4hdimme viel\u00e4 kerran ajamaan Botrosan tiet\u00e4 pitk\u00e4lle paikoille, josta toivoimme viel\u00e4 l\u00f6yt\u00e4v\u00e4n keskiamerikanvarpusp\u00f6ll\u00f6\u00e4 tai narinonhaukkasta. Artappi huusi taas niin, ett\u00e4 korvissa alkoi tuntua mutta kumpaakaan lajia emme l\u00f6yt\u00e4neet. L\u00f6ysimme kuitenkin pitk\u00e4\u00e4n etsim\u00e4mme kirjovihelt\u00e4j\u00e4tyrannin, joka n\u00e4ytt\u00e4ytyi oikein mainiosti ja siit\u00e4 saatiin kuviakin, vaikkei se koskaan tullut alemmas puiden latvoista. L\u00e4heisen puun latvassa k\u00f6k\u00f6tti my\u00f6s valkokurkkutyranni, joten siit\u00e4kin piti ottaa kuvia vaikka sekin oli turhan kaukana.<\/p>\n Botrosan tien varressa oli pient\u00e4 mets\u00e4n raivausta menossa, kun jonnekin tien p\u00e4\u00e4h\u00e4n oltiin rakentamassa s\u00e4hk\u00f6linjaa. T\u00e4m\u00e4n takia tien varret olivat kauttaaltaan pienelt\u00e4 alueelta hakattu. Koska kaikkea muuta oli jo kokeiltu, p\u00e4\u00e4timme k\u00e4vell\u00e4 yht\u00e4 polkua sisemm\u00e4ksi mets\u00e4\u00e4n, josko l\u00f6yt\u00e4isimme n\u00e4in viel\u00e4 etsim\u00e4mme. L\u00f6ysimmekin alkuun \u00e4\u00e4ntelev\u00e4n nokitinamin, joka ei suostunut tulemaan n\u00e4ytille ja kohta pienen haukkaparin er\u00e4\u00e4n puut latvustosta pes\u00e4nrakennuspuuhissa mutta valitettavasti n\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t olleet etsimi\u00e4mme haukkasia vaan kolibrihaukkoja, jotka olivat toki kiva havainto nekin.<\/p>\n Muuten havainnot olivat yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n pitk\u00e4lti samoja kuin edellisell\u00e4 ajelulla. Toki kaikki harvat uudet laji olivat minulle eliksi\u00e4 kuten esim. pikkuviidakkohaukka, choc\u00f3npikkuelenia, keltavatsatikli jne. Kuvaustilanteet j\u00e4iv\u00e4t h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n v\u00e4hiin, mutta jotain sent\u00e4\u00e4n onnistuimme kuvaamaankin.<\/p>\n Rannikolle<\/b><\/p>\n S\u00f6imme viel\u00e4 majapaikkamme ravintolassa aamulla tilaamamme ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isen superkalliin lounaan ja sitten oli aika l\u00e4hte\u00e4 ajelemaan takaisin sivistyst\u00e4 kohti. Yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n pian olimme taas lautalla, jonka j\u00e4lkeen asutusta alkoi olla enemm\u00e4n. Edess\u00e4 meill\u00e4 oli pitk\u00e4 ajo kohti rannikkoa ja matkan varrella ei ollut pahemmin syyt\u00e4 pys\u00e4hdell\u00e4.<\/p>\n Rannikolle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme n\u00e4imme autosta muutamia retkipinnoja kuten kalas\u00e4\u00e4sken, keisarifregattilinnun, ruskopelikaanin sek\u00e4 muutamia haikaroita mutta meill\u00e4 oli viel\u00e4 pitk\u00e4 ajo Las Pe\u00f1asiin, jossa olimme lopulta iltamy\u00f6h\u00e4\u00e4n. Yll\u00e4tt\u00e4en ensimm\u00e4inen majapaikka ei ollut auki mutta onneksi toisessa hotellissa oli tilaa ja n\u00e4in saimme turvallisen oloisen majapaikan. Olimme kuitenkin nyt jo aika l\u00e4hell\u00e4 Kolumbian rajaa ja n\u00e4ille seuduille matkailua ei kauheasti suositella.<\/p>\n Las Pe\u00f1as<\/b><\/p>\n 17.12. aamuy\u00f6st\u00e4 her\u00e4sin siihen, ett\u00e4 s\u00e4nky t\u00e4risee ja pihalla kanat pit\u00e4v\u00e4t kauheaa meteli\u00e4. Hetken kesti tajuta, ett\u00e4 oli maanj\u00e4ristys! Koko talo t\u00e4risi arviolta parisen kymment\u00e4 sekuntia mutta olin niin v\u00e4synyt, etten kauheasti jaksanut asiasta v\u00e4litt\u00e4\u00e4 vaan k\u00e4\u00e4nsin kylke\u00e4 ja jatkoin nukkumista. Oli melkoinen yll\u00e4tys, kun my\u00f6hemmin saimme selville, ett\u00e4 kyseess\u00e4 oli ollut Ecuadorin suurin maanj\u00e4ristys koko vuonna, 5,3 magnitudia ja j\u00e4ristyksen keskus oli ollut meist\u00e4 vain muutaman kymmenen kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 meren pohjassa. My\u00f6hemmin oli ollut viel\u00e4 toinenkin 4,4 magnitudin j\u00e4ristys mutta sit\u00e4 emme olleet huomanneet.<\/p>\n Aamulla etsimme hetken aamupalapaikkaa mutta kun mik\u00e4\u00e4n paikka ei viel\u00e4 ollut auki, p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 retkelle. Emme kovin pitk\u00e4lle ajaneet, kun stoppasimme ensimm\u00e4isen kerran tien varteen ja Marcelo alkoi taas soittaa atrappia. Ja l\u00e4hes saman tien lensi l\u00e4hipuuhun etsim\u00e4mme k\u00e4\u00e4pi\u00f6k\u00e4ki!<\/p>\n Yritimme jonkin aikaa saada kelvollisia kuvia k\u00e4\u00e4pi\u00f6k\u00e4est\u00e4, mutta ainakin omat kuvani j\u00e4iv\u00e4t aika surkeiksi. Ohessa n\u00e4imme ja kuvailimme my\u00f6s mm jokinapsuja, mangrovekeltakerttuleita, naaras rubiinityrannia, viherkalastajaa sek\u00e4 ylitsemme lent\u00e4nytt\u00e4 amerikanvalkoiibisparvea.<\/p>\n Seuraavaksi jatkoimme tiet\u00e4 pitkin pienten allasalueiden ohi pienen joen ylitt\u00e4v\u00e4lle sillalle, jonka ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 yritimme l\u00f6yt\u00e4\u00e4 vihersafiirikolibria. Olimme alueella aika pitk\u00e4\u00e4n mutta n\u00e4imme vain muutaman muun kolibrilajin. Lajille olisi ilmeisesti ollut toinen potentiaalinen paikka l\u00e4heisen San Andreaksen kaupungin slummialueen l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 mutta t\u00e4lle seudulle emme todellakaan halunneet menn\u00e4. Toki muuten lintuja n\u00e4kyi, parhaimpina liuskebekardi, panamanviirumuuranen sek\u00e4 siritt\u00e4j\u00e4s\u00e4\u00e4skikerttu ja paikalla kyll\u00e4 viihtyi vaikka pikkuhiljaa l\u00e4mp\u00f6tila alkoi nousta aika korkeaksi.<\/p>\n K\u00e4vimme v\u00e4liss\u00e4 Las Pe\u00f1asissa sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 merenrantaravintolassa, jonka parkkipaikalla jo p\u00e4\u00e4sin kuvaamaan kurnuttajavarpuskyyhky\u00e4. Terassilta oli mukava katsella merell\u00e4 lent\u00e4neit\u00e4 kuningastiiroja ja ruskopelikaaneja sek\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 aikavan p\u00e4\u00e4ll\u00e4mme kiepuneita keisarifregattilintuja ym.<\/p>\n Sitten palasimme taas allasalueiden ohi vauhdikkaasti ajaen sillan pieleen kolibreja etsim\u00e4\u00e4n mutta viel\u00e4k\u00e4\u00e4n emme l\u00f6yt\u00e4neet oikean merkkisi\u00e4. Oliivimerimetsoa p\u00e4\u00e4sin kuvaamaankin ja puiden latvustossa n\u00e4ytt\u00e4ytyi lyhyesti pari oliivitikkasta mutta targetti pysyi piilossa.<\/p>\n K\u00e4vimme my\u00f6s k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 l\u00e4heisen mangrovealueen pitkospuupoluilla, jossa toivoimme kolibriyll\u00e4tyksi\u00e4 mutta havainnot j\u00e4iv\u00e4t aika v\u00e4hiin. Pihapiiriss\u00e4 kuvailimme n\u00e4tti\u00e4 sukkatrogonia sek\u00e4 ecuadorinvarpuskyyhky\u00e4 ja kuulimme sinimaakyyhkyn mutta etsim\u00e4\u00e4mme kolibria emme l\u00f6yt\u00e4neet.<\/p>\n Lopulta meid\u00e4n oli l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 hakemaan tavaroitamme hotellilta ja vihdoin ehdimme edes muutamaksi kymmeneksi sekunniksi pys\u00e4hty\u00e4 altaidenkin kohdalla, jotta sinisiipitavien seassa uiskennellut valkoposkisorsakin saatiin kuitattua. Haikaroita ja kahlaajia olisi varmasti l\u00f6ytynyt retkipinnaksi ja minulle jokunen eliskin varmasti mutta aikataulut painoivat p\u00e4\u00e4lle ja matkan oli jatkuttava.<\/p>\n Lyhyempi\u00e4 stoppeja<\/b><\/p>\n Seuraavan stoppimme teimme San Franciscon mets\u00e4alueella, josta etsimme p\u00e4\u00e4asiassa sinikotingaa. Haviksia tuli heti mm. suomukyyhkyist\u00e4 ja pienen roadside-birdingin tuloksena l\u00f6ytyi my\u00f6s mm. mustarintalaiskuri ja kolumbiankruunusepp\u00e4 ja kuului sek\u00e4 kaulurisepp\u00e4 sek\u00e4 pikkumangrovekana. Parilla n\u00e4k\u00f6alapaikalla katselimme kaukoputkella puiden latvustoja ja l\u00f6ysimme er\u00e4\u00e4n puun latvasta naamiotityran kunnes Mika nypp\u00e4si aivan tolkuttoman kaukana puun latvassa k\u00f6k\u00f6tt\u00e4neen sinikotingan!<\/p>\n Illaksi ajelimme San Lorenzon kaupunkiin, joka on kuuluisa huumeiden salakuljetuksesta. Menimme suoraan sy\u00f6m\u00e4\u00e4n, jotta minimoisimme kaupungilla liikkumista. Ruoka-annokset olivat taas aivan j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n kokoiset!<\/p>\n Lopulta ajelimme hotellille, jossa oli varmaan jonkun paikallisen huumeparonin juhlat alkamassa illalla. Onneksi sain mahdollisimman et\u00e4\u00e4lt\u00e4 kerrostalorakennuksesta huoneen, johon portaita k\u00f6nytess\u00e4ni n\u00e4in ohitseni lent\u00e4neen amerikantornip\u00f6ll\u00f6n. Lopulta sain nukuttua yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4nkin hyvin, vaikka juhlat jatkuivat pitk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n 18.12. her\u00e4tys oli aikaisin ja hotellin aulassa oli yh\u00e4 muutamia juhlijoita p\u00f6ydiss\u00e4 nukkumassa. Suuntasimme ensin Carondeletin alueelle, josta l\u00f6ysimme heti pys\u00e4hdytty\u00e4mme pikkuhaukan sek\u00e4 my\u00f6skin puun latvassa oleilleen pikkujalohaukan.<\/p>\n Jatkoimme pian Awan tiet\u00e4 kohti mutta pys\u00e4hdyimme viel\u00e4 pariin otteeseen jyrk\u00e4n m\u00e4en nyppyl\u00e4n rinteess\u00e4 ja huipulla soittelemaan atrappeja. Huipulta avautui n\u00e4kym\u00e4 jyrk\u00e4nteelle, jonka edustalta l\u00f6ytyi jalohaukka lent\u00e4m\u00e4st\u00e4. Valitettavasti haukka katosi saman tien kielekkeen taakse mutta onneksi tuli kohta taas esiin ja jopa laskeutui n\u00e4kyville kielekkeelle. Se oli punajalohaukka!<\/p>\n Awan tiell\u00e4<\/b><\/p>\n Koska atrappeihin ei kuulunut vastausta, jatkoimme lopulta Awan tielle, jossa pari pys\u00e4hdyksen j\u00e4lkeen olimme paikassa, josta ei en\u00e4\u00e4 autolla p\u00e4\u00e4ssyt ajamaan, joten jatkoimme k\u00e4vellen. N\u00e4in aamusta tiell\u00e4 oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n paljon muitakin kulkijoita, kun lapset olivat menossa kouluun ja aikuiset t\u00f6ihin. Kovin monta taloa ei tien varressa ollut, joten ties mist\u00e4 osa oli l\u00e4htenyt liikenteeseen?<\/p>\n Lintuja alkoi taas l\u00f6yty\u00e4 ja elikseksi irtosi mm. kruununeitokolibri, kolumbiant\u00e4pl\u00e4arakari, kastanjapyrst\u00f6aratti, t\u00f6p\u00f6muura, kolumbiannaamiokerttuli sek\u00e4 vihdoin l\u00f6ytyneet latvustangarat, joiden kanssa samaan aikaan kuvattavissa oli my\u00f6s aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n v\u00e4rinen rubiinitangarakoiras, jonka vaatimattomamman n\u00e4k\u00f6inen naaras pysytteli hyvin oksien takana piilossa.<\/p>\n Ja kun olimme taas vaihteeksi k\u00e4velleet aika monta kilometri\u00e4 l\u00f6ytyiv\u00e4t lopulta my\u00f6s kultarintatangarat, joita niit\u00e4kin p\u00e4\u00e4stiin kuvaamaan oikein mukavasti! Ja jotta tangararetki olisi ollut t\u00e4ydellinen, paluuk\u00e4velyll\u00e4 tangarat poseerasivat yh\u00e4 vain paremmin ja kimaran t\u00e4ydensi viel\u00e4 aivan erkill\u00e4 ollut keltalakkitangara ja my\u00f6s keltalepink\u00e4isvireo n\u00e4ytt\u00e4ytyi hienosti.<\/p>\n Retki oli ollut mit\u00e4 onnistunein mutta entisest\u00e4\u00e4n sit\u00e4 kruunasi Marcelon Byronilta saama viesti, ett\u00e4 Argentiina johti jalkapallon MM-loppuottelua Ranskaa vastaan 2-0. Autolle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme tilanne oli yh\u00e4 sama mutta l\u00e4hes v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti Ranska kavensi ja ei aikaakaan, kun peli oli tasan 2-2. Ei siin\u00e4 auttanut kuin j\u00e4\u00e4d\u00e4 pikkutien varteen tuijottamaan ottelua Byronin k\u00e4nnyk\u00e4st\u00e4!<\/p>\n Aivan ottelun viime minuuteilla Ranska sai vapaapotkun erinomaisesta paikasta ja silloin yhteys katkesi. Ei siin\u00e4 auttanut kuin ajaa hieman p\u00e4\u00e4tielle p\u00e4in ja toivoa, ett\u00e4 kentt\u00e4 taas l\u00f6ytyisi ja kun se vihdoin l\u00f6ytyi, oli jatkoaika alkamassa.<\/p>\n Katselimme ottelua ulkona seisten Byronin istuskellessa kuskin paikalla k\u00e4nnykk\u00e4 ratin p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Marcelolla ei hermot kest\u00e4neet katsoa peli\u00e4 ja h\u00e4n k\u00e4pp\u00e4ili edes takaisin v\u00e4lill\u00e4 eri lajeja atrapilla soittaen. Ja sitten Messi teki 3-2 maalin! Mutta riemua ei kauan kest\u00e4nyt kun Mbabbe toi Ranskan taas tasoihin. Ja viel\u00e4 aivan viimeisill\u00e4 sekunneilla ranskalaispelaaja oli yksi l\u00e4pi, mutta argentiinan maalivahti Emilio Martinez torjui uskomattomalla jalkatorjunnalla! Niinp\u00e4 edess\u00e4 oli rangaistuspotkukilpailu!<\/p>\n Rankkarien katselua \u201dh\u00e4iritsi\u201d, kun Marcelo l\u00f6ysi ja onnistui houkuttelemaan auton viereen kuvaushollille choc\u00f3ntikan! Siin\u00e4 vuoron per\u00e4\u00e4 k\u00e4ytiin katsomassa rankkari ja kuvailtiin hienosti n\u00e4ytill\u00e4 ollutta tikkaa! Ja Argentiina hoiti lopulta kannun kotiin! Fiilikset oli aika korkealla. Argentiina oli selv\u00e4sti meid\u00e4n kaikkien suosikki!<\/p>\n Maailmanmestaruuden ratkettua oli meill\u00e4 edess\u00e4 taas pitk\u00e4 ajo ja ajoimme aina Hosteria San Geronimolle saakka, josta saimme huoneet. Ravintolakin oli onneksi viel\u00e4 auki, joten saimme kuvut ravittua ja sitten unten maille \u2013 aamulla oli taas aikainen her\u00e4tys!<\/p>\n Chicalin tiell\u00e4<\/b><\/p>\n 19.12. Ei ollut kukko viel\u00e4 edes pieraissut, kun ylitimme joen ja l\u00e4hdimme ajamaan taas vaihteeksi Kolumbian rajaa kohti Chicalin tiet\u00e4 pitkin ja auringon noustessa olimme jo pelipaikoilla vuoristossa.<\/p>\n Atrapit raikasivat taas upeissa maisemissa mutta etsim\u00e4\u00e4mme lajia ei meinannut l\u00f6yty\u00e4. Ohessa l\u00f6ytyi kuitenkin mm. keltarintaluura, harmaarintaelenia, ruskoviiru- ja pisaraorneeroa, sametti-, tuhkap\u00e4\u00e4- ja smaragditangaraa ja sitten kova t\u00e4htiorneero, jota p\u00e4\u00e4stiin taas kuvaamaan kohtuullisesti.<\/p>\n Kova l\u00f6yt\u00f6 oli my\u00f6s valkokurkkununna, joka huuteli er\u00e4\u00e4n kaukaisen puun latvustossa n\u00e4kyviss\u00e4. Eik\u00e4 onneksi mennyt kauhean kauan, kun etsim\u00e4mme purppuranaakkakin l\u00f6ytyi! Lintu k\u00e4vi lyhyesti katsomassa meit\u00e4 ja palasi taas alarinteeseen. Kovin kummoisia kuvia ei t\u00e4st\u00e4 pinnasta tullut mutta jotain kuitenkin.<\/p>\n My\u00f6s mm. kultakuvetukaani k\u00e4vi kuvattavissa ja lopulta aiemmin lyhyesti n\u00e4ytt\u00e4ytynyt kultakorutangarakin poseerasi meille oikein antaumuksella. Mutta sitten alkoi aikataulu painaa p\u00e4\u00e4lle siihen malliin, ett\u00e4 palailimme aika vauhdikkaasti kohti hotellia. Matkalla Marcelo nypp\u00e4si viel\u00e4 vauhdista meille kovan pinnan, kun tien varren pensaan oksalla istuskeli hienon sininen ecuadorinsirkkunen.<\/p>\n Takaisin Quitoon<\/b><\/p>\n Hotellilla itsell\u00e4ni aika meni siihen, kun yritin huonolla internetyhteydell\u00e4 saada check-ini\u00e4 tehty\u00e4. Ja pian l\u00e4hdimme ajelemaan mutkaisia vuoristoteit\u00e4 kohti Quitoa. Onneksi matkan varrella ei ollut muita yll\u00e4tyksi\u00e4 kuin ojaan ajanut rekka, joka kuitenkin oli niin pihalla tielt\u00e4, ettei se viiv\u00e4stytt\u00e4nyt saati tukkinunt liikennett\u00e4.<\/p>\n Meill\u00e4 oli viel\u00e4 tavoitteena retkeill\u00e4 lyhyesti yl\u00e4ng\u00f6n j\u00e4rvill\u00e4 joko Ibarran Yanacochalla tai Otavalon l\u00e4hell\u00e4 San Pablolla mutta aikaa tuhraantui matkan tekoon sek\u00e4 lopulta my\u00f6s avoimen ravintolan etsint\u00e4\u00e4n San Pablon l\u00e4hell\u00e4 niin paljon, ett\u00e4 yhteenk\u00e4\u00e4n pys\u00e4hdykseen ei j\u00e4\u00e4nyt aikaa. Niinp\u00e4 retken viimeiseksi elikseksi n\u00e4kyi vauhdista muutama andiennokikana. Onneksi lopulta ruokaakin saatiin ja matka jatkui vauhdikkaasti aina Quiton Mariscal Sucren lentoasemalle saakka.<\/p>\n Lentoaseman parkissa kiittelimme ja hyv\u00e4stelimme Marcelon ja Byronin ja edess\u00e4 oli aivan tolkuttoman pitk\u00e4t matkustelut talviseen Suomeen!<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n