{"id":6,"date":"2011-03-20T13:34:49","date_gmt":"2011-03-20T10:34:49","guid":{"rendered":"http:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/?p=6"},"modified":"2023-07-18T09:23:13","modified_gmt":"2023-07-18T06:23:13","slug":"marokko-25-2-8-3-2011","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/marokko-25-2-8-3-2011","title":{"rendered":"Marokko 25.2.-8.3. 2011"},"content":{"rendered":"

Marokko ja L\u00e4nsi-Sahara 25.2. \u2013 8.3. 2011 <\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Olimme suunnitelleet matkaa Marokkoon jo vuosia, mutta vaikka olimme kovasti yritt\u00e4neet, emme olleet l\u00f6yt\u00e4neet porukkaa, joka l\u00e4htisi reissuun kanssamme. Olimme aina ajatelleet, ett\u00e4 Marokossa olisi turvallisempaa liikkua isommalla porukalla, mutta lopulta p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 reissuun kaksistaan. Marokossahan oli jo pari vuosikymment\u00e4 retkeilty aktiivisesti suomalaistenkin toimesta, mutta vasta parina viime vuonna, L\u00e4nsi-Saharan rauhoittuneen tilanteen vuoksi, on auennut aivan uudenlaiset lintumatkailumahdollisuudet my\u00f6s etel\u00e4iseen Marokkoon. Tiesimme ett\u00e4 koko Marokon ja kaikkien lajien hoitaminen yhdell\u00e4 reissulla ei olisi mitenk\u00e4\u00e4n mahdollista, sill\u00e4 maa on valtavan kokoinen ja osa lajeista saapuu maahan vasta kes\u00e4ll\u00e4, valtaosan ollessa parhaiten hoidettavissa kev\u00e4\u00e4ll\u00e4. Niinp\u00e4 p\u00e4\u00e4timme jo hyviss\u00e4 ajoin suunnata t\u00e4m\u00e4n ensimm\u00e4isen retkemme viimeisten parin vuoden aikana hyvin koluttuun L\u00e4nsi-Saharaan sek\u00e4 muutenkin L\u00e4ntiseen Marokkoon, josta olisi tuoreita nuotteja lintupaikoille ja linnuille. Koska edullisimmat lennot olivat Casablancaan, suunnittelimme koluavamme ensin Casablancan l\u00e4hialueita hieman pohjoiseen p\u00e4in ennen kuin ottaisimme suunnan kohti etel\u00e4\u00e4 ja L\u00e4nsi-Saharaa. Loppureissusta meill\u00e4 oli viel\u00e4 tarkoitus tehd\u00e4 nopea visiitti Atlasvuoristoon, mik\u00e4li aikataulu vain antaisi my\u00f6ten. <\/p>\n

Ja matkaan <\/strong><\/p>\n

Torstaina 24.2. ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen ehdimme viel\u00e4 illasta ottaa rennosti ja lep\u00e4ill\u00e4 (ainakin Janne) ennen kuin pakkasimme loput tavaramme ja l\u00e4hdimme kohti Imatraa. Imatralla Vuoksenniskan N\u00e4reharjulla Jannella oli kauden ja tn. urankin viimeinen kaukalopallosarjapeli, jonka j\u00e4lkeen jatkoimme iltamy\u00f6h\u00e4\u00e4n Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Koska meill\u00e4 oli aikainen lento aamulla, p\u00e4\u00e4timme nukkua lentoaseman penkeill\u00e4. <\/p>\n

25.2. Varsin huonosti nukuttujen 5-6 tunnin j\u00e4lkeen her\u00e4simme aamuseitsem\u00e4lt\u00e4 ja tavarat luovutettuamme siirryimme l\u00e4ht\u00f6aulojen puolelle. Klo 9:25 l\u00e4hti Finnairin koneemme kohti Pariisia. Hiljaisessa koneessa onnistuimme nukkua hieman lis\u00e4\u00e4 ja Pariisiin laskeuduimme hieman etuajassa ja klo 11:30 olimme jo k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 terminaalista toiselle. Klo 12:55 piti Air Francen koneemme l\u00e4hte\u00e4 kohti Casablancaa, mutta lopulta l\u00e4ht\u00f6 tapahtui noin vartin my\u00f6h\u00e4ss\u00e4. Pariisin lentoasemalla n\u00e4imme jokusen linnunkin: harakoita, r\u00e4ksi\u00e4, kiuruja, kottaraisia, nokivariksia, puluja sek\u00e4 varpusia. <\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4n toinen kolmen tunnin lento sujui sekin leppoisasti. Saimme taas noin tunnin nukuttua ja Etel\u00e4-Espanjan paikkeilla keli kirkastui ja saatoimme loppumatkan ihailla maisemia allamme. Laskeutuessamme n\u00e4imme jo ensimm\u00e4iset lehm\u00e4haikarat sek\u00e4 ruskosuohaukat, joilla tuntui juuri olevan p\u00e4\u00e4muutto meneill\u00e4\u00e4n. Passijonossa vier\u00e4htikin sitten seuraava tunti. Matkatavarat olivat onneksi saapuneet ja l\u00f6ytyiv\u00e4t nopeasti, vaikka miss\u00e4\u00e4n ei lukenut, mill\u00e4 hihnalla ne olivat. Rahanvaihtoon tuhraantui siihenkin puolisen tuntia, kun ty\u00f6vuorot olivat juuri kassoilla vaihtuneet ja sitten oli viel\u00e4 edess\u00e4 automme hakeminen Sixtin vuokraamosta. Lopulta hieman viiden j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4simme liikenteeseen Renault Kangoollamme. <\/p>\n

Liikenne oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n sujuvaa ja onneksemme Casablancan Mohammed V:n lentokentt\u00e4 sijaitsi kaukana kaupungista ja suurten teiden vieress\u00e4. Me kuitenkin k\u00e4\u00e4nnyimme pian pikkuteille kohti koillista ja heti maalaismaisemaan p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme lintuja alkoi n\u00e4ky\u00e4 mukavasti. Tavallista lajistoa olivat mm. turkinkyyhkyt, tuulihaukat, mustarastaat, mustakottaraiset, etel\u00e4nharmaa- ja selk\u00e4lokit, varpuset, tervap\u00e4\u00e4skyt, kivikkot\u00f6yht\u00f6kiurut ja haarap\u00e4\u00e4skyt ym. Ajettuamme muutaman pikkukyl\u00e4n l\u00e4pi, joissa liikenne oli jo huomattavasti sekavampaa, mopoineen, aaseineen, py\u00f6r\u00e4ilij\u00f6ineen ja k\u00e4velij\u00f6ineen, n\u00e4imme tien yli lent\u00e4neen ja hetkeksi er\u00e4\u00e4n talon rakenteille laskeutuneen kyl\u00e4sirkun \u2013 ensimm\u00e4inen elis siis! <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Auringon jo ollessa laskemaisillaan n\u00e4imme mm. pari minervanp\u00f6ll\u00f6\u00e4, liitohaukan, er\u00e4\u00e4ll\u00e4 lutakolla kahlanneita pitk\u00e4jalkoja ja pari pys\u00e4hdyst\u00e4 tuotti mm. silkkikerttusen, harmaasirkkuja sek\u00e4 huutelevia paksujalkoja. Illan jo pimennytty\u00e4 l\u00f6ysimme Sidi Bettachen kaupungista oikean risteyksen, josta k\u00e4\u00e4nnyimme kohti Sidi Yaya Za\u00ebria. Ajettuamme 17 kilometri\u00e4 tiesimme olevamme nuotitetulla kannusfrankoliinipaikalla ja pian l\u00f6ysimme hyv\u00e4 paikan, johon j\u00e4\u00e4d\u00e4 autoon majoittumaan. Kuuntelimme y\u00f6n \u00e4\u00e4ni\u00e4 hetken ja valtaisan sammakoiden m\u00f6yk\u00e4n l\u00e4pi kuulimme nokikanojen ohella muutamaan otteeseen ainakin yhden kannusfrankoliinin soidinhuutelua ennen kuin aloimme nukkua. <\/p>\n

Aamu frankoliinien mailla <\/strong><\/p>\n

26.2. her\u00e4simme aikaisin, ennen kuutta. Oli viel\u00e4 t\u00e4ysin pime\u00e4\u00e4, mutta silti talitiainen aloitti terhakkaan tit-ti-tyyn. Kohta kuului my\u00f6s paksujalkojen kuikutusta, pari laulurastaan tiksausta ja pian sumuisen aamun alkaessa valjeta aloittivat punarinnat ja samettip\u00e4\u00e4kertut aktiivisen laulun. Pari ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 sarjaa kuului taas kannusfrankoliiniakin mutta hieman turhan kaukaa. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Vaihdoimme pariin otteeseen paikkaa, mutta yh\u00e4 kuulimme vain kaukaisia frankoliineja, kunnes ensin Hanna n\u00e4ki yhden linnun ja pian per\u00e4\u00e4n Janne n\u00e4ki yhden linnun lent\u00e4v\u00e4n tien yli. Pian kuului parin linnun huutoa my\u00f6s aivan tien vierest\u00e4, mutta ne eiv\u00e4t olleet kovin aktiivisia. Juuri Sidi Bettache 17 -kilometrikiven luota, aidan takana sijainneelta pensaikkoalueelta, kuulimme pensaslepink\u00e4isen viheltely\u00e4 ja pikaisesti n\u00e4immekin linnun pensaan latvassa \u2013 jo reissun kolmas elis! <\/p>\n

Tiell\u00e4 oli liikennett\u00e4 sen verran, ett\u00e4 lopulta etsimme er\u00e4\u00e4n pikkutien p\u00e4\u00e4st\u00e4 paikan (33,709561 07,432247), jossa yritimme saada frankoliinista \u00e4\u00e4nityst\u00e4kin ja havaittuamme ensin muutaman afrikansinitiaisen (ultramarinus), afrikanpeippoja, pikkuk\u00e4pylintuparven, peukaloisen, n\u00e4rhen, iberiankultarinnan, k\u00e4enpiian sek\u00e4 muita tavallisempia lajeja, kuten sepelkyyhkyj\u00e4, tarhabulbuleita, mustap\u00e4\u00e4kerttuja, viherpeippoja (voousi), tiklej\u00e4, keltahemppoja ja hemppoja ym., kuulimme vihdoin ainakin parin frankoliinin huutelua l\u00e4hirinteelt\u00e4. P\u00e4\u00e4tin kaivaa atrappilaitteet esiin, josko joku linnuista tulisi n\u00e4kyviin ja seh\u00e4n onnistui! Kohta yksi frankoliini pyr\u00e4hti edess\u00e4mme olevaan kuolleen puun latvukseen ja Hannan onnistui saada siit\u00e4 kohtalaiset kuvat ennen kuin lintu lensi taas pusikkoon. P\u00e4\u00e4timme jatkaa linnun kiusaamista viel\u00e4 hetken ja kohta se pyr\u00e4hti taas puun latvaan, jossa se alkoi huudella aktiivisesti. Jannekin siit\u00e4 siit\u00e4 skoupaten loistavat kuvat sek\u00e4 videot sek\u00e4 tietysti my\u00f6s \u00e4\u00e4nityst\u00e4! <\/p>\n

Jatkoimme tyytyv\u00e4isin\u00e4 kohti Sidi Yaya Za\u00ebria, kunnes t\u00f6rm\u00e4simme pian tien vieress\u00e4 sijainneeseen lutakkoon, jonka ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 kisaili pari liitohaukkaa r\u00e4histen. Lutakolla kellui punap\u00e4\u00e4narskuja, lapa- harmaa- ja sinisorsia sek\u00e4 silkki- ja pikku-uikku ja sen ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 l\u00f6ytyi my\u00f6s mm. k\u00e4pytikka sek\u00e4 ensimm\u00e4inen algeriensis etel\u00e4nisolepink\u00e4inen. Jatkettuamme tien vieress\u00e4 oli pian toinen isompi lutakko, jolla kellui enemm\u00e4n sorsia, joukossaan taveja, parikymment\u00e4 marmorisorsa, punasotkia sek\u00e4 ruskosotkakoiras kaverinaan koiras amerikantukkasotka! Ei hassumpaa! <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Pitkien sompailujen j\u00e4lkeen l\u00f6ysimme vihdoin etsim\u00e4llemme tielle (t\u00e4m\u00e4 oli siis ensimm\u00e4inen, muttei suinkaan viimeinen kerta, kun karttamme oli v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4) ja jatkoimme pohjoiseen havaiten matkalla mm. haarahaukkoja, hauskoja sinikorvaisia atlaksenharakoita, naakkoja sek\u00e4 k\u00e4\u00e4rmekotkan ym. aina Lac de Sidi Bourhaban j\u00e4rvelle asti. Saimme auton parkkiin j\u00e4rven p\u00e4\u00e4h\u00e4n, josta l\u00f6ytyi heti rannasta muutamia kruununokikanoja. Kauempana uiskenteli pari valkop\u00e4\u00e4sorsaa ja liejukana tepasteli vastarannalla, l\u00f6ytyip\u00e4 ruokojen takaa piilotteleva sulttaanikanakin. <\/p>\n

P\u00f6ll\u00f6ily\u00e4 <\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kenitran kaupungissa n\u00e4imme pikkukiit\u00e4j\u00e4n, mutta lopulta p\u00e4\u00e4simme moottoritielle, jota ajoimme yh\u00e4 vain pohjoiseen aina Moulay Bousselhamin liittym\u00e4\u00e4n, josta k\u00e4\u00e4nnyimme kohti Merja Zergan suurta j\u00e4rve\u00e4. Koska meill\u00e4 oli yh\u00e4 muutama tunti valoisaa j\u00e4ljell\u00e4, ajattelimme k\u00e4yd\u00e4 ensin j\u00e4rven etel\u00e4reunalla katsomassa paikkoja ja lintuja. Tie j\u00e4rven etel\u00e4puolelle oli kuitenkin aivan j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4n huonokuntoinen. Se oli l\u00e4hinn\u00e4 asfalttiriekaleita, joiden v\u00e4lisiss\u00e4 kuopissa piti yritt\u00e4\u00e4 ajaa. Se oli varmaan tahallaan tuhottu, jotta sit\u00e4 ei kukaan ajaisi, mutta p\u00e4\u00e4timme kuitenkin yritt\u00e4\u00e4 ja puolen tunnin pomppuisen ajon j\u00e4lkeen ei en\u00e4\u00e4 ollut mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rke\u00e4 k\u00e4\u00e4nty\u00e4 takaisin, vaikkemme viel\u00e4k\u00e4\u00e4n olleet n\u00e4hneet Merja Zergan j\u00e4rve\u00e4 kuin kaukana horisontissa. Vihdoin p\u00e4\u00e4simme sellaiseen paikkaan l\u00e4nsirannalle, josta j\u00e4rvi avautui kaukana peltojen takana ja p\u00e4\u00e4timme pys\u00e4hty\u00e4. Saimme heti seuraa paikallisista, muttemme heist\u00e4 juuri v\u00e4litt\u00e4neet. Ristisorsat ja flamingot pystyi tunnistaa kaukaa j\u00e4rvelt\u00e4, mutta satoja ja satoja kahlaajia ei oikein saanut m\u00e4\u00e4ritetty\u00e4. Ajoimme viel\u00e4 tien p\u00e4\u00e4h\u00e4n saakka, mutta n\u00e4kym\u00e4t j\u00e4rvelle eiv\u00e4t juuri parantuneet. <\/p>\n

Aikaa tuhraantui j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4n huonolla tiell\u00e4 niin paljon, ett\u00e4 tajusimme, ettei meill\u00e4 ollut en\u00e4\u00e4 mahdollisuutta ehti\u00e4 j\u00e4rven toiselle puolelle, josta olisi voinut l\u00f6yt\u00e4\u00e4 Moulay Bousselhamin kaupungin Caf\u00e9 Milanosta p\u00e4tev\u00e4n oppaan illan afrikansuop\u00f6ll\u00f6retkelle. Onneksi meill\u00e4 oli kuitenkin tiedossa paikka, jolta p\u00f6ll\u00f6j\u00e4 oli viime vuosina havainnoitu ja jopa tieto, ett\u00e4 l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 oli viel\u00e4 edellisviikollakin n\u00e4hty yksi p\u00f6ll\u00f6. Niinp\u00e4 seurasimme saamaamme gps-pistett\u00e4 er\u00e4\u00e4n kanavan varteen, jossa k\u00e4\u00e4nnyimme seuraamaan kanavaa, vaikkei metsikk\u00f6\u00f6n viev\u00e4 ura n\u00e4ytt\u00e4nyt lainkaan silt\u00e4, ett\u00e4 sit\u00e4 olisi kukaan ajanut pitk\u00e4\u00e4n aikaan. Ajoimme pari kilometri\u00e4, kunnes uralla alkoi olla kaatuneita puita, joista muutaman ensimm\u00e4isen p\u00e4\u00e4simme viel\u00e4 jotenkin kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n, mutta lopulta tie oli t\u00e4ysin tukossa. Niinp\u00e4 parkkeerasimme automme mets\u00e4\u00e4n, otimme kaikki arvotavarat mukaan reppuihimme ja piilotimme lukitun matkalaukun sek\u00e4 toisen kassimme takakonttiin ja l\u00e4hdimme jatkamaan k\u00e4vellen jokivartta kohti j\u00e4rve\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

K\u00e4velimme parisen kilometri\u00e4 saaden taas saattajia mukaamme. Yksi papparainen halusi kovasti alkaa oppaaksemme, mutta emme ottaneet tarjousta vastaan. Silti h\u00e4n itsepintaisesti l\u00e4hti seuraamaan meit\u00e4 koko ajan vuoron per\u00e4\u00e4n ranskaa tai arabiaa h\u00f6p\u00f6tt\u00e4en. Sen verran ymm\u00e4rsimme, ettei h\u00e4n pit\u00e4nyt siit\u00e4, ett\u00e4 olimme j\u00e4tt\u00e4neet auton mets\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n paikka ei ollut turvallinen. Hanna, joka jaksoi \u00e4ij\u00e4\u00e4 kuunnella edes v\u00e4h\u00e4n, ymm\u00e4rsi, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 v\u00e4itti my\u00f6s mm. puiston kuuluvan h\u00e4nelle ja ett\u00e4 h\u00e4nen teht\u00e4v\u00e4n\u00e4\u00e4n oli peri\u00e4 maksuja ja vahtia puistoa jne. Emme ottaneet \u00e4ij\u00e4\u00e4 kovinkaan vakavasti, ja alkoihan meill\u00e4 kohta olla jo oikea aika olla pelipaikoilla, sill\u00e4 pikkuhiljaa aurinko alkoi laskea. <\/p>\n

Lopulta saavuimme alueelle, jossa kanavan vieress\u00e4 oli suuri heinikkovy\u00f6hyke, jonka tajusimme gps-pisteen avulla olevan oikea paikka (34,814383 06,298692). L\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 oli kuitenkin viel\u00e4 nuoria pelaamassa jalkapalloa, joten paikalla oli melkoinen kuhina. \u00c4ij\u00e4 yritti saada meit\u00e4 palkkaamaan h\u00e4net komppaamaan p\u00f6ll\u00f6\u00e4 heinikosta esiin, mutta tiesimme, ettei siihen saisi suostua, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 uhanalainen p\u00f6ll\u00f6 ei todellakaan kaivannut yht\u00e4\u00e4n enemp\u00e4\u00e4 h\u00e4irint\u00e4\u00e4 kuin mit\u00e4 se saisi t\u00e4ll\u00e4 paikalla muutenkin. Tiesimme kyll\u00e4, ett\u00e4 viimeist\u00e4\u00e4n auringonlaskun j\u00e4lkeen p\u00f6ll\u00f6t l\u00e4htisiv\u00e4t saalistelemaan ja olimme todella oivallisessa paikassa havainnoinnin kannalta, sill\u00e4 samanlaisia heinikkoalueita n\u00e4kyi kaukana j\u00e4rven ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 muitakin. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Useita tavallisia kahlaajalajeja, lokkeja ja tiiroja lis\u00e4ttiin reissupinnalistalle ennen kuin viimein alkoi h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4 niin, ett\u00e4 jalkapalloilijat lopettivat pelins\u00e4. Osa tarpoi niittyjen l\u00e4pi l\u00e4hikyl\u00e4\u00e4n, osan l\u00e4hdetty\u00e4 k\u00e4velem\u00e4\u00e4n kanavan vartta. Aurinko laski ja seurassamme yh\u00e4 roikkunut \u00e4ij\u00e4 alkoi hermoilla. H\u00e4n halusi taas p\u00e4\u00e4st\u00e4 komppaamaan, muttemme suostuneet. Olimme tiet\u00e4vin\u00e4mme t\u00e4ysin, miten homma toimii. Kohta niityn p\u00e4\u00e4lt\u00e4 l\u00f6ytyi suuri ruskea roikkosiipi, josta \u00e4ij\u00e4 innostui, mutta me emme niink\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 lintu oli kaulushaikara. Pian kuitenkin, noin 15 minuuttia auringon laskun j\u00e4lkeen, plokkasin ensimm\u00e4isen afrikansuop\u00f6ll\u00f6n lent\u00e4m\u00e4st\u00e4 meit\u00e4 kohti, mutta pian se laskeutui heinikkoon piiloon. Kohta l\u00e4helt\u00e4mme alkoi kuulua erilaisten sammakon \u00e4\u00e4nien ohella my\u00f6s hassua k\u00e4he\u00e4\u00e4 haukuntaa, jonka \u00e4ij\u00e4 heti plokkasi \u2013 itsekin kyll\u00e4 tunnistin \u00e4\u00e4ntelij\u00e4n afrikansuop\u00f6ll\u00f6ksi. Ihmek\u00f6s \u00e4ij\u00e4 oli koko ajan ollut menossa juuri sit\u00e4 kohtaa komppaamaan, mist\u00e4 \u00e4\u00e4ni kuului. Liek\u00f6 h\u00e4nell\u00e4 ollut jopa pes\u00e4paikka tiedossaan? Hyv\u00e4, ettemme olleet suostuneet tarjouksiin, sill\u00e4 nyt lintu sai olla pes\u00e4ll\u00e4\u00e4n rauhassa niin pitk\u00e4\u00e4n kuin halusi. Muutamaan kertaan \u00e4\u00e4nnelty\u00e4\u00e4n se vihdoin pomppasi lentoon samalla kun toinen jo aiemmin n\u00e4kem\u00e4mme p\u00f6ll\u00f6 saapui my\u00f6s paikalle ja yhdess\u00e4 ne k\u00e4hisiv\u00e4t hetken ympyr\u00e4\u00e4 niityn p\u00e4\u00e4ll\u00e4 lennellen ja jatkoivat niitty\u00e4 seuraillen autollemme p\u00e4in. Toinen linnuista kuitenkin laskeutui laitumen aidan tolpalle ja pime\u00e4ss\u00e4 pystyin ottaa viel\u00e4 pari kuvaa ja videon linnusta ennen kuin sekin katosi pime\u00e4\u00e4n y\u00f6h\u00f6n. <\/p>\n

Staijailimme niityille viel\u00e4 hetken pilkkopime\u00e4ss\u00e4 mutta p\u00f6ll\u00f6j\u00e4 ei l\u00f6ytynyt enemp\u00e4\u00e4, joten l\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n takaisin autollemme. \u00c4ij\u00e4 roikkui yh\u00e4 tiiviisti kannoillamme, vaikka kovasti kuvittelimme t\u00e4m\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4neen, ettei h\u00e4nest\u00e4 ollut meille ollut mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4. Hieman ennen autoamme l\u00e4hti puista viel\u00e4 yksi afrikansuop\u00f6ll\u00f6 lentoon, joten illan saldomme oli kolme lintua. Kovin on laji k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4 v\u00e4hiin, mutta t\u00e4m\u00e4 ei ole ihmek\u00e4\u00e4n, niin paljon linnut joutuvat alttiiksi h\u00e4iri\u00f6lle. Niinp\u00e4 jatkossakin olisi todella t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kukaan ei en\u00e4\u00e4 aiheuttaisi lis\u00e4h\u00e4iri\u00f6t\u00e4 niit\u00e4 bongatessaan! T\u00e4llainen staiji on oikea tapa avaita linnut.<\/p>\n

Autolle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme huomasimme kauhuksemme, ett\u00e4 toinen takasivulasi oli ly\u00f6ty sis\u00e4\u00e4n ja lasia oli joka puolella autossa. Takakontin tavarat ja autoradio ym. olivat onneksemme tallessa, joten aloimme mietti\u00e4, mit\u00e4 oikein oli viety? Muistin j\u00e4tt\u00e4neeni ohuet retkeilyhousuni takapenkille, kun olin suunnitellut vaihtavani ne p\u00e4\u00e4lle palattuamme, sill\u00e4 olimme viel\u00e4 t\u00e4ysin matkustusvaatteissamme. Niit\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 takapenkill\u00e4 n\u00e4kynyt. Lis\u00e4ksi kadonneeksi tajuttiin roskapussi, jossa ei ollut mit\u00e4\u00e4n muuta ollut kuin tyhji\u00e4 limpparipulloja ja -t\u00f6lkkej\u00e4 sek\u00e4 tyhji\u00e4 sipsipusseja ym. Penkin alla olleet t\u00e4ydet t\u00f6lkit sen sijaan olivat yh\u00e4 tallessa! My\u00f6s toinen muovipussi, jossa Hanna muisti olleen ainoastaan h\u00e4nen vy\u00f6ns\u00e4 sek\u00e4 minun rikkin\u00e4iset pitk\u00e4t kalsarit, huomattiin viedyn. Eli todellakaan mit\u00e4\u00e4n t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ei ollut menetetty. Toki Janne arvasi, ett\u00e4 Saharassa tulisi ik\u00e4v\u00e4 ainoita housuja, joista saisi shortsit sek\u00e4 my\u00f6hemmin Oukame\u00efdenissa tulisi ik\u00e4v\u00e4 pitki\u00e4 kalsareita\u2026 (Toki pikkuhiljaa reissun aikana huomasimme, ett\u00e4 my\u00f6s mm. Hannan kameran kaikki suojatulpat ja kotelot sek\u00e4 lentokoneessa aina niin mukavat tyynyt olivat my\u00f6s olleet muovipussissa.) <\/p>\n

Saimme nyt varsin tylysti karistettua \u00e4ij\u00e4n kimpustamme, kun ketutusk\u00e4yr\u00e4 oli aika korkealla ja ajoimme kyl\u00e4lle, jossa tiesimme poliisin valvovan l\u00e4hes olematonta liikennett\u00e4 liikenneympyr\u00e4ss\u00e4. Marokossahan poliiseja oli aivan j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4sti, yleens\u00e4 joka liikenneympyr\u00e4ss\u00e4 yksi tai useampi. Tietenk\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4 poliisi ei puhunut sanaakaan englantia, mutta h\u00e4n oli silti hyvin yst\u00e4v\u00e4llinen ja pian olimme saaneet h\u00e4nelle selvitetty\u00e4, ett\u00e4 halusimme poliisilta jonkinlaisen raportin tapahtuneesta matkavakuutustamme sek\u00e4 autovuokraamoa varten. Lopulta poliisi sai englanninkielentaitoisen esimiehens\u00e4 langan p\u00e4\u00e4h\u00e4n ja kerroin h\u00e4nelle tapahtuneesta samalla, kun Hanna soitteli autovuokraamolle ja yritti selvitt\u00e4\u00e4 sinne tapahtunutta sek\u00e4 j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 meille uutta autoa mahdollisimman pian jonnekin. Lopulta saimme j\u00e4rjestetty\u00e4 auton vaihdon seuraavaksi aamuksi klo 8:30 Casablancan lentoasemalle eli samaan paikkaan, josta olimme ensimm\u00e4isenkin auton saaneet. Saimme my\u00f6s sovittua, ett\u00e4 k\u00e4visimme l\u00e4himm\u00e4ll\u00e4 poliisiasemalla hakemassa raportit tapahtuneesta. Sovimme, ett\u00e4 ajaisimme meit\u00e4 auttaneen poliisin per\u00e4ss\u00e4 asemalle, kunhan t\u00e4m\u00e4 saisi tuuraajan tilalleen liikenneympyr\u00e4\u00e4n. Niinp\u00e4 odottelimme reilut puoli tuntia selitellen elekielell\u00e4 yh\u00e4 uudestaan ja uudestaan ymp\u00e4rill\u00e4mme hy\u00f6rineille ihmisille, joiden sekaan \u201dopas\u00e4ij\u00e4kin\u201d oli liittynyt, miten meilt\u00e4 oli viety roskapussi \u2013 ja kaikilla oli ihmeen mukavaa \u2013 meill\u00e4kin. Poliisi tarjosi meille vakallisen aivan j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n kokoisia mansikoita, jotka upposivatkin Jannen napaan (Hanna on allerginen) alta aikayksik\u00f6n, sill\u00e4 emmeh\u00e4n olleet juuri mit\u00e4\u00e4n koko p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sy\u00f6neet. Lopulta l\u00e4hdimme seuraamaan poliisia aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n pieni\u00e4 teit\u00e4 kohti poliisiasemaa. Matkaa oli parisenkymment\u00e4 kilometri\u00e4 ja lopulta olimme perill\u00e4. Paikalla oli se englanninkielt\u00e4kin osaava poliisi, joten kuvittelimme homman hoituvan nopeasti, mutta lopulta Hanna sai odotella autossa toista tuntia (eih\u00e4n tavaroita sopinut lasittomaan autoon yksink\u00e4\u00e4n j\u00e4tt\u00e4\u00e4), kun Jannea haastateltiin ja kaikki mahdolliset paperiemme ja auton paperien tiedot sek\u00e4 tarinat tapahtuneesta kirjoitettiin ensin koneelle ja sitten viel\u00e4 toisessa huoneessa vihkoon arabiaksi lyijykyn\u00e4ll\u00e4. Ja taas naurettiin moneen kertaan roskapussiry\u00f6st\u00e4jille! <\/p>\n

Vihdoin homma tuli valmiiksi, jonka j\u00e4lkeen kolme yst\u00e4v\u00e4llist\u00e4 poliisia p\u00e4\u00e4tti teipata ikkunamme umpeen, kun he kuulivat, ett\u00e4 meill\u00e4 olisi edess\u00e4 pitk\u00e4hk\u00f6 ajo Casablancaan. Ja kyll\u00e4p\u00e4h\u00e4n teippasivatkin ikkunan hyvin ja huolella! Ja ei t\u00e4ss\u00e4 viel\u00e4k\u00e4\u00e4n kaikki, vaan kun he tajusivat, ett\u00e4 meill\u00e4 saattaisi olla vaikeuksia l\u00f6yt\u00e4\u00e4 reitti\u00e4 kohti Casablancaa, l\u00e4hti kolme poliisia ajamaan poliisiautolla edell\u00e4mme vilkut p\u00e4\u00e4ll\u00e4, jotta heit\u00e4 seuraamalla l\u00f6yt\u00e4isimme isommalle tielle. Parikymment\u00e4 kilometri\u00e4 vilkkuautoa seurattuamme he lopulta pys\u00e4htyiv\u00e4t ja kertoivat loppureitin, joka oli jo kartastammekin luettavissa. He my\u00f6s ohjeistivat meit\u00e4 ajamaan ehdottomasti kertaakaan pys\u00e4htym\u00e4tt\u00e4 aina moottoritielle saakka. Heid\u00e4n mukaansa kun matka olisi n\u00e4in y\u00f6aikaan vaarallinen. Lopulta p\u00e4\u00e4simme matkaan ja pikkutiet\u00e4 ajoimme ikuisuuksilta tuntuneen matkan, ennen kuin viimein p\u00e4\u00e4simme motarille. Keli oli todella sumuinen ja pahimmillaan n\u00e4kyvyytt\u00e4 oli moottoritiell\u00e4kin vain noin parikymment\u00e4 metri\u00e4. Kerran edell\u00e4mme ajanut auto hukkasi tien t\u00e4ysin ajettuamme sillan ali \u2013 auto pys\u00e4htyi ihan paikalleen ennen kuin kuski oli varma, ett\u00e4 kyll\u00e4 tie jatkui suoraan eteenp\u00e4in sillan toisellakin puolella. Keskim\u00e4\u00e4rin nopeus oli noin 60 km\/h, mutta v\u00e4liin oli pakko ajaa paljon hiljempaa. <\/p>\n

Parin tunnin matelevan ajon j\u00e4lkeen olimme lopulta alkupisteess\u00e4mme eli Casablancan vuokra-autoparkissa, jonka olimme ajatelleet olevan se turvallisin paikka l\u00e4hiseudulla nukkua autossa, jossa oli teipattu sivulasi. Ja kuinka ollakaan parkkipaikalla oli yst\u00e4v\u00e4llinen vahti, joka ei lainkaan katsonut meit\u00e4 kieroon, kun kerroimme elekielell\u00e4 nukkuvamme autossa aamuun saakka. Niinp\u00e4 viimein p\u00e4\u00e4simme pehkuihin joskus aamuy\u00f6kahden aikaan. <\/p>\n

Agadirin tienoille <\/strong><\/p>\n

27.2. Nukuimme viitisen tuntia todella sike\u00e4sti ja her\u00e4tty\u00e4mme tajusimme sankan sumun yh\u00e4 peitt\u00e4v\u00e4n maisemaa. Sumun takia y\u00f6mme oli ollutkin niin rauhallinen, sill\u00e4 tuskin yht\u00e4\u00e4n lentoa oli l\u00e4htenyt. Raahustimme tavaroinemme lentoasemalle, jossa kioskista sain vihdoin jotain sy\u00f6mist\u00e4 eli pari suklaalevy\u00e4. Maittava aamupala oli nopeasti sy\u00f6ty \u2013 mutta kyll\u00e4 se v\u00e4h\u00e4n oloa helpotti. Hanna sen sijaan joutui tyytym\u00e4\u00e4n peruna-aamupalaan sipsien muodossa. Lentoasemalta ei siis todellakaan mit\u00e4\u00e4n muuta saanut. <\/p>\n

Yll\u00e4tykseksemme huomasimme, ett\u00e4 Sixtin vuokraamo oli kuin olikin jo auennut, pari tuntia aiemmin kuin meille oli kerrottu, joten varsin pian meill\u00e4 oli Peugeot Partner allamme ja p\u00e4\u00e4simme matkaan, ja kohta olimme taas motarilla ajamassa kohti etel\u00e4\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Matka oli pitk\u00e4 mutta maksulliset motarit olivat nopeita. Motari kulki halki valtavien viljelysmaiden, joilla ei juuri muita lintuja n\u00e4kynyt kuin arokiuruja, jokunen lyhytvarvaskiuruparvi, lehm\u00e4- sek\u00e4 kattohaikaroita ja tuulihaukkoja. Usean tunnin ajon j\u00e4lkeen k\u00e4\u00e4nnyimme Agadirin ohittavalle tielle, joka kohta k\u00e4\u00e4ntyi rannikkoa seuraten kohti pohjoista. Iltap\u00e4iv\u00e4 oli jo pitk\u00e4ll\u00e4, joten emme kauheasti hidastelleet, vaikka Agadirin reunamilla n\u00e4imme tervap\u00e4\u00e4skyparvessa pienen tumman kiit\u00e4j\u00e4n \u2013 mik\u00e4 lie maderiankiit\u00e4j\u00e4? N\u00e4it\u00e4h\u00e4n olivat muutkin Marokossa n\u00e4hneet, mutta kukaan ei kait oikeasti tiennyt, mit\u00e4 ne olivat? Jyrk\u00e4n rantakallion vierustaa seurannutta tiet\u00e4 ajaessamme n\u00e4imme my\u00f6s ensimm\u00e4iset sinirastaat ja mustataskut (syenitica) sek\u00e4 pian my\u00f6s ensimm\u00e4isen sepellepp\u00e4linnun. Emme kuitenkaan voineet kovan liikenteen takia pys\u00e4hty\u00e4, joten jatkoimme matkaa. Kyll\u00e4 n\u00e4it\u00e4 n\u00e4ttej\u00e4 elislepp\u00e4lintuja n\u00e4kyisi my\u00f6hemmin lis\u00e4\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Merell\u00e4 n\u00e4kyi lokkien seassa viel\u00e4 yksitt\u00e4inen suula ennen kuin saavuimme viimein Tamrin kyl\u00e4\u00e4n, jossa parkkeerasimme jokisuistoon. Suistosta ei kuitenkaan l\u00f6ytynyt etsim\u00e4\u00e4mme, ainoastaan kalas\u00e4\u00e4ski sek\u00e4 parvi kapustahaikaroita sek\u00e4 tietysti lokkeja. Niinp\u00e4 jatkoimme aikailematta Tamrin pohjoispuolelle noin 7 kilometri\u00e4, jossa aloimme tutkia tarkasti tien vierustan rinteiden peltolaikkuja. Emme kuitenkaan viel\u00e4k\u00e4\u00e4n l\u00f6yt\u00e4neet etsim\u00e4\u00e4mme, ennen kuin vihdoin plokkasimme rannan puolelta jyrk\u00e4nteiden p\u00e4\u00e4lt\u00e4 matkalennossa pari mustaa lintua. Saimme auton parkkiin ja \u00e4kki\u00e4 putki pystyyn ja kyll\u00e4 \u2013 t\u00f6yht\u00f6iibiksi\u00e4! Linnut tippuivat pian katveeseen mutta kohta l\u00f6ysimme niit\u00e4 lis\u00e4\u00e4 lent\u00e4m\u00e4st\u00e4 kohti sis\u00e4maata. P\u00e4\u00e4timme seurata niit\u00e4 ja n\u00e4immekin niiden laskeutuvan tien toiselle puolelle. Saimme auton parkkiin kapealle pientareelle ja l\u00e4hdimme k\u00e4vellen lintujen oletettua laskeutumispaikka kohti ja sielt\u00e4h\u00e4n ne l\u00f6ytyiv\u00e4t lammaskatraan luota ruokailemasta. L\u00e4hestyimme lintuja kohtalaisen et\u00e4isyyden p\u00e4\u00e4h\u00e4n lammaslaumaan soluttautuneina ja saimme ihailla ja kuvata n\u00e4it\u00e4 ehk\u00e4 Maailman rumimpia mutta yksi\u00e4 harvinaisimmista linnuista! Lopulta j\u00e4timme linnut ruokailemaan rauhassa ja ajoimme hieman takaisin etel\u00e4\u00e4 kohti Cape Rhirin staijiniemeen. Tuuli oli kuitenkin niin k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n voimakas, ett\u00e4 havainnointi oli aivan mahdotonta. Havainnot j\u00e4iv\u00e4t merikihuun sek\u00e4 merell\u00e4 kalasteleviin suuliin. Niinp\u00e4 l\u00e4hdimme palaamaan kohti Agadiria. <\/p>\n

Ilta oli jo pimentynyt, kun yritimme l\u00f6yt\u00e4\u00e4 Agadirin esikaupunkialueelta kahta retkiraporteissa kehuttua hotellia, mutta ne oli ilmeisesti molemmat purettu. Todella sekavasta liikenteest\u00e4 tuskastuneena, Janne halusi vain mahdollisimman pian mihin tahansa suuntaan pois tihe\u00e4mmist\u00e4 asuntoalueista, mik\u00e4 johti siihen, ett\u00e4 sattumalta huomasimme yht\u00e4kki\u00e4 olevamme Souss-joen suistossa! Janne muisti, ett\u00e4 paikalta oli joskus ilmoitettu jostain laulava ruosteniskakehr\u00e4\u00e4j\u00e4 ja vaikka hiukan h\u00e4m\u00e4r\u00e4t muistikuvat kertoivat, ett\u00e4 lintu olisi kuulunut jonkinlaisen k\u00e4velyn p\u00e4\u00e4st\u00e4 jonkinlaisen aidatun alueen sis\u00e4puolelta, jonne piti olla lupa joiltakin vartijoilta, p\u00e4\u00e4timme pys\u00e4hty\u00e4 tielle hieman ennen Royal Palacea, ennen kuin saisimme kimppuumme mit\u00e4\u00e4n vartijoita. Alkuun kuulimme vain paksujalkojen kiljuntaa ja turkinkyyhkyn h\u00f6lm\u00f6\u00e4 p\u00f6ll\u00f6m\u00e4ist\u00e4 huutelua, mutta kohta kuulimme my\u00f6s ruosteniskakehr\u00e4\u00e4j\u00e4n junamaista \u201dtuksutusta\u201d! <\/p>\n

Hanna oli saanut meid\u00e4t nyt kartallekin, joten p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 viel\u00e4 ajamaan kohti etel\u00e4\u00e4, sill\u00e4 Jannea ei yht\u00e4\u00e4n houkuttanut ajatus hotellin tai edes ruokapaikan etsinn\u00e4st\u00e4 kaoottisessa kaupungissa. Niinp\u00e4 l\u00e4hdimme ajamaan kohti Souss-Massan kansallispuistoa. Matkalla l\u00f6ysimme er\u00e4\u00e4st\u00e4 pikkukyl\u00e4st\u00e4 vihdoin jonkinlaisen tienvarsiravintolan, jossa saimme tilattua ruokaa! Ja ruoka maistui, ainakin Jannelle. Olimmehan edellisen kerran saaneet l\u00e4mmint\u00e4 ruokaa kotona! Hanna hieman ep\u00e4ili, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kana-annos olisi valmistettu kalan kanssa samalla ritil\u00e4ll\u00e4, joten Hannan ruokailu j\u00e4i viel\u00e4kin hieman heikoksi (sill\u00e4 Hanna on eritt\u00e4in allerginen my\u00f6s mm. kalalle). Ruoan tuoreutta ei kuitenkaan tarvinnut ep\u00e4ill\u00e4, sill\u00e4 illan aikana sy\u00f6t\u00e4viksi tarkoitetut elukat roikkuivat ravintolan ulkopuolella. <\/p>\n

Lopulta k\u00e4\u00e4nnyimme p\u00e4\u00e4tielt\u00e4 kohti Massan kyl\u00e4\u00e4, jonka l\u00e4pi jatkoimme pikkuteit\u00e4 aina Souss-Massan kansallispuiston parkkipaikalle, jonne majoituimme taas kerran autoon. Nukkumaan p\u00e4\u00e4simme vihdoin puolilta\u00f6in. <\/p>\n

Souss-Massan suojelualueella <\/strong><\/p>\n

28.2. Her\u00e4simme kuuden paikkeilla ja makuualustoja ja -pusseja pakatessamme l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 huutelivat niin kyl\u00e4p\u00f6ll\u00f6set kuin minervanp\u00f6ll\u00f6tkin. My\u00f6s y\u00f6haikara lensi kvaakkuen ylitsemme. Valon lis\u00e4\u00e4ntyess\u00e4 alkoivat sepellepp\u00e4linnut laulaa l\u00e4hipuskissa ja pian kantautui korviimme my\u00f6s pensaslepink\u00e4isten hauska viheltely. Auringon noustua l\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n parin-kolmen kilometrin matkaa kohti jokisuistoa. Matkan varrelta l\u00f6ytyi sepellepp\u00e4lintuja ja pensaslepink\u00e4isi\u00e4 runsaasti lis\u00e4\u00e4, mutta my\u00f6s pensasvarpusia, jokunen palmukyyhky ym. retkipinnoja, my\u00f6s pari ruostesorsaa lensi ohitsemme. Jokivarresta l\u00f6ytyi hienoja valkovatsaisia merimetsoja ja suistossa oli valtaisa lokkiparvi, josta mukavan iso osa oli v\u00e4limerenlokkeja, joilta parilta luimme v\u00e4rirenkaat ja l\u00f6ytyip\u00e4 joukosta yksi mustanmerenlokkikin. Palaillessamme kohti parkkipaikkaa t\u00f6rm\u00e4simme paikalliseen oppaaseen, jonka kanssa jutustelimme pitk\u00e4n tovin, vaikka yhteist\u00e4 kielt\u00e4 meill\u00e4 ei ollutkaan. Hanna n\u00e4ki vilaukselta pusikoiden lomassa vilist\u00e4neen mangustin ja 18 kurjen parvi nousi joen vastapuolelta taivaalle kaartelemaan iloksemme. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Palattuamme parkkipaikalle l\u00f6ysimme l\u00e4heisten rakennusten takaa puista pari minervanp\u00f6ll\u00f6\u00e4 ja rakennusten l\u00e4hell\u00e4 n\u00e4imme my\u00f6s marokonmaaoravia sek\u00e4 pari kyl\u00e4sirkkua. Kyl\u00e4bulbulit, keltahempot ja tilklit lauloivat t\u00e4ytt\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4, mutta sepellepp\u00e4linnut ja pensaslepink\u00e4iset olivat hiljentyneet ja niit\u00e4 n\u00e4kyi en\u00e4\u00e4 vilaukselta. Kaikin puolin alueella oli todella leppoisa retkeill\u00e4, sill\u00e4 lintuja oli paljon ja saimme olla varsin rauhassa. Toki t\u00f6rm\u00e4simme yhteen mieheen, joka olisi kovasti halunnut l\u00e4hte\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n meille lintuja l\u00e4hialueelta, mutta tiesimme selvi\u00e4v\u00e4mme todenn\u00e4k\u00f6isesti paremmin kesken\u00e4mme. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

L\u00e4hdetty\u00e4mme ajamaan kohti Massaa t\u00f6rm\u00e4simme pariin saksalaisorniin, joiden kanssa jutellessamme n\u00e4imme harakkak\u00e4en sek\u00e4 lis\u00e4\u00e4 kyl\u00e4sirkkuja. Pienten mutkien j\u00e4lkeen l\u00f6ysimme tien, joka johti kohti seuraavaa kohdettamme, gps-pistett\u00e4 er\u00e4\u00e4ss\u00e4 jokivarressa. Tie oli paljon pitempi kuin kirjalliset nuottimme kertoivat, mutta koska suunta pysyi yh\u00e4 oikeana, p\u00e4\u00e4timme jatkaa sit\u00e4 pitkin. Pari kertaa pys\u00e4hdyimme jokivarressa havaiten mm. osmank\u00e4\u00e4mikerttusen. Tie kapeni ja kapeni mutta lopulta p\u00e4\u00e4simme joen ylitt\u00e4v\u00e4lle sillalle, jolloin selvisi, ett\u00e4 sille olisi p\u00e4\u00e4ssyt paljon helpompaakin reitti\u00e4 suoraan ns. p\u00e4\u00e4tielt\u00e4. Parkkeerasimme automme ja jatkoimme k\u00e4vellen pari sataa metri\u00e4 jokivartta, kunnes l\u00f6ysimme etsim\u00e4mme \u2013 afrikant\u00f6rm\u00e4p\u00e4\u00e4skyj\u00e4 lenteli joen pinnassa hy\u00f6nteisi\u00e4 saalistellen! Kohta l\u00f6ysimme paikan, jossa niill\u00e4 oli pes\u00e4koloja, joihin aina v\u00e4lill\u00e4 joku linnuista sujahti. Niill\u00e4 siis oli yh\u00e4 poikasia pes\u00e4ss\u00e4, vaikka t\u00e4m\u00e4 afrikkalainen laji pesii talvella. Aikamme lintuja kuvattuamme kyll\u00e4styimme ymp\u00e4rillemme hy\u00f6rineisiin pikkupoikiin, joista pari intoutui kerj\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n oikein urakalla. Niinp\u00e4 jatkoimme taas Massaan ja er\u00e4\u00e4n retkikertomuksen nuotteja seuraten toiselle joen ylitt\u00e4v\u00e4lle sillalle, jonka pielest\u00e4 l\u00f6ysimme heti etsim\u00e4mme rytikerttusen. N\u00e4ist\u00e4 kerttusista ei viel\u00e4 oikein tiedet\u00e4, ovatko ne omaa alalajia vai per\u00e4ti oma lajinsa? Joka tapauksessa lintu n\u00e4ytti ainakin varsin vaalealta sik\u00e4li kun me sit\u00e4 n\u00e4imme ennen kuin se katosi ruovikkoon. Pian p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 taas jatkamaan tyytyv\u00e4isin\u00e4 matkaamme kohti etel\u00e4\u00e4. <\/p>\n

Taas pieni\u00e4 vastoink\u00e4ymisi\u00e4 <\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Tiznitiss\u00e4 Hanna k\u00e4vi pikaisesti hieromassa hopeakorukauppoja onnistuneesti, Jannen onneksi n\u00e4in siesta-aikaan suurin osa liikkeist\u00e4 oli kuitenkin kiinni, joten p\u00e4\u00e4simme jatkamaan taas matkaa. Ajoimme aina Goulimineen saakka, jonka l\u00e4pi p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme ajoimme noin 6,5km etel\u00e4\u00e4n Oued Sayedille, jossa ajoimme huonokuntoista hiekkatiet\u00e4 kuivaa jokivartta seuraillen kasvihuoneiden nurkalle, johon parkkeerasimme. Kaivoimme atrappilaitteet esille ja aloimme soittaa saharantimalia, mutta vastausta ei kuulunut. Komppailimme jokivarressa jonkin aikaa, mutta oletettavasti kuuman iltap\u00e4iv\u00e4n takia my\u00f6s muut linnut pysyiv\u00e4t piilossa. Ajaessamme takaisin kohti p\u00e4\u00e4tiet\u00e4 kolautimme auton pohjan oikein kunnolla, vaikka tiess\u00e4 ei n\u00e4kynyt juuri mink\u00e4\u00e4nlaista syyt\u00e4 kolaukselle. T\u00e4m\u00e4 kuitenkin vaurioitti jotain autossamme siihen malliin, ett\u00e4 autosta alkoi kuulua aivan j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4n kova \u00e4\u00e4ni ja ajaminen oli siksi l\u00e4hes mahdotonta! Niinp\u00e4 jouduimme palaamaan varovaisesti ajaen Goulimineen, jonka reunassa onneksi muistimme olevan useampiakin huolto-asemia. Saimme huoltiksen pihalta heti pari miest\u00e4 apuun ja he totesivat vian olevan moottorissa. Itse kuitenkin ep\u00e4ilimme koko ajan jotain muuta, joten pyysimme yhden miehist\u00e4 kyytiin ja pienen ajolenkin p\u00e4\u00e4tteeksi h\u00e4n ohjasi meid\u00e4t tien toisella puolella olleen korjaamon pihaan. Sielt\u00e4kin saimme pian miehen auttamaan ja t\u00e4m\u00e4 olikin p\u00e4tev\u00e4n oloinen kaveri ja pian oli vika selvill\u00e4! Pohjapanssari oli t\u00e4ysin suora ja ilmeisesti autossa oli moottori jotenkin turhan l\u00f6ys\u00e4ll\u00e4 ja n\u00e4in moottori kolisi pohjapanssariin. T\u00e4t\u00e4 oiretta olikin autossa ollut alusta asti hieman, sill\u00e4 k\u00e4ynnist\u00e4ess\u00e4 se oli hieman kolissut, mutta nyt pohjakosketuksen my\u00f6t\u00e4 kolina oli siis korvias\u00e4rkev\u00e4\u00e4. Pian oli pohjapanssari irrotettu ja tupakkatauon j\u00e4lkeen mies alkoi takoa sit\u00e4 maata vasten vasaralla kuperaksi. Puolisen tuntia my\u00f6hemmin pohjapanssari oli taas paikoillaan ja olimme valmiita jatkamaan matkaamme. Korjaaja olisi tahtonut tarjota meille koko korjausty\u00f6n ilmaiseksi, mutta emmeh\u00e4n me siihen voineet suostua, h\u00e4n oli kuitenkin pelastanut reissumme – ties kuinka paljon meill\u00e4 olisi voinut tuhraantua aikaa, jos emme olisi h\u00e4nt\u00e4 l\u00f6yt\u00e4neet? Emme oikein tienneet mit\u00e4 h\u00e4nelle antaa, joten lopulta annoimme h\u00e4nelle 200 dirhamia, joka kuitenkin on vain 20 \u20ac – Suomessahan korjaus olisi maksanut varmaan yhden nollan enemm\u00e4n? Eik\u00e4 aika ollut korjaamollakaan mennyt hukkaan, sill\u00e4 korjaamon pihamaalla oli pari kyl\u00e4sirkkua, mustatasku sek\u00e4 kesyt aavikkotasku- sek\u00e4 2kv kalottitaskuparit, joita Hanna kuvaili joutessaan. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Aurinko oli jo pikkuhiljaa laskemassa, kun pys\u00e4hdyimme 9km Gouliminen etel\u00e4puolella sijainneelle Oued Boukilalle, josta viel\u00e4 viikkoa aiemmin oli helposti l\u00f6ytynyt kaksi paria lounaisen alalajin aavikkokerttuja. K\u00e4velimme kuivaa jokiuomaa ja sen vierustoja edestakaisin atrappia soitellen aina pime\u00e4\u00e4n saakka, muttemme l\u00f6yt\u00e4neet kuin rusorintakerttuja, tiltaltteja, ylitsemme lent\u00e4neen arohiirihaukan (cirtensis) sek\u00e4 pienell\u00e4 l\u00e4t\u00e4k\u00f6ll\u00e4 juomassa k\u00e4yneet kaksi aavikkotulkkua. Lopulta l\u00e4hdimme ajamaan kohti etel\u00e4\u00e4 ja p\u00e4\u00e4timmekin ajaa niin pitk\u00e4lle kuin vain ikin\u00e4 jaksaisimme rankan p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4tteeksi. Ennen Tantania alkoivat poliisin tarkistuspisteet, joista toisesta alkaen meid\u00e4t l\u00e4hes aina pys\u00e4ytettiin. Vasta nelj\u00e4nnell\u00e4 pys\u00e4ytyspaikalla meilt\u00e4 alettiin kysell\u00e4 enemm\u00e4nkin tietoja, mutta onneksi olimme osanneet varautua n\u00e4ihin tarkistuksiin siten, ett\u00e4 meill\u00e4 oli papereilla valmiina kaikki passitiedot, ammatit, osoitteet, \u00e4idin ja is\u00e4n nimet, lemmikkien sukupuolet ja kaikki muut viisaudet, jotka aina haluttiin tiet\u00e4\u00e4. T\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in tarjosimmekin aina t\u00e4t\u00e4 paperia saman tien pys\u00e4hdytty\u00e4mme. <\/p>\n

Lopulta jaksoimme ajaa aina Akfennirin kaupunkiin saakka, josta l\u00f6ysimme Lonely Planet -kirjamme avulla perheen yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4n vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4n Auberge P\u00eache et Loisirs hotellin, josta saimme huoneen 40\u20ac:lla. K\u00e4yty\u00e4mme l\u00e4mpim\u00e4ss\u00e4 suihkussa ja saatuamme hotellin pojalta lapun, jolla p\u00e4\u00e4sisimme Khnifiss-laguunin suojelualueelle seuraavana aamuna, olimme valmiit nukkumaan. <\/p>\n

Khnifiss Lagoon <\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

1.3. Her\u00e4simme klo 5:45 ja kuudelta olimme jo matkalla kohti Khnifissin laguunia, jossa olimme lopulta v\u00e4h\u00e4n turhan aikaisin. Niinp\u00e4 odottelimme parkkipaikalla auringon nousua todella kovassa tuulessa, joka sai hiekankin lent\u00e4m\u00e4\u00e4n mukanaan. Lopulta aurinko nousi ja k\u00e4velimme jyrk\u00e4nteen reunan alla kulkevalle satamaan viev\u00e4lle polulle, edes hieman tuulen suojaisempaan kohtaan selaamaan putkella laguunia. Ainoina vesilintuina er\u00e4\u00e4ll\u00e4 saarella n\u00e4kyi pari jouhisorsaa. Selk\u00e4- ja etel\u00e4nharmaalokkeja, lenteli yll\u00e4mme isoina parvina ja pikkuhiljaa niit\u00e4 alkoi laskeutua kaukana laguunin keskell\u00e4 oleville saarille. Ensimm\u00e4inen merilokin n\u00e4k\u00f6inen lintu l\u00f6ytyi aika pian ja kohta l\u00f6ytyi l\u00e4helt\u00e4 paljon mielenkiintoisemman n\u00e4k\u00f6inen lokki, joka lensi mukavan et\u00e4isyyden p\u00e4\u00e4ss\u00e4 v\u00e4liin vett\u00e4 ja v\u00e4liin taivasta vasten. Lintu oli hyvin merilokkimainen, mutta sill\u00e4 oli ainoastaan pienet valkoiset laikut pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4, kymmenenness\u00e4 k\u00e4sisulassa eik\u00e4 mink\u00e4\u00e4nlaista laitumaa muissa k\u00e4sisulissa. Jalat olivat harmaanvihert\u00e4v\u00e4t. Siiven takareuna oli leve\u00e4lti valkoinen koko siivell\u00e4, kyyn\u00e4rsiivell\u00e4 hyvin leve\u00e4lti \u2013 etel\u00e4nselk\u00e4lokki! Lintu laskeutui pari kertaa uimaan, mutta jatkoi pian kauas laguunin toiselle puolelle kadoten. Pikkuhiljaa saarille alkoi ker\u00e4\u00e4nty\u00e4 enemm\u00e4nkin tummaselk\u00e4isi\u00e4 isoja lokkeja ja parhaimmillaan n\u00e4imme rannalta ainakin seitsem\u00e4n isoa tummaselk\u00e4ist\u00e4 lokkia samalla pesim\u00e4saarella, mutta ne n\u00e4yttiv\u00e4t kaikki merilokeilta, vaikka tuntomerkkej\u00e4 ei et\u00e4isyyden ja kovan tuulen takia kovin hyvin n\u00e4hnytk\u00e4\u00e4n. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Selattuamme laguunin lintuja noin tunnin k\u00e4veli kolme brittiornia ohitsemme satamaa kohti ja he kertoivat, ett\u00e4 olivat palkanneet kalastajan viem\u00e4\u00e4n heid\u00e4t saarten luo katsomaan lokkeja tarkemmin. Onneksemme heid\u00e4n kuuden hengen seurueesta vain n\u00e4m\u00e4 kolme olivat menossa, joten veneess\u00e4 oli viel\u00e4 meillekin tilaa. Niinp\u00e4 kohta olimme kalastajan kanssa menossa laguunin keskell\u00e4 kohti lokkisaaria. Nyt p\u00e4\u00e4simme katsomaan laguunin muutakin linnustoa l\u00e4helt\u00e4 ja reissupinnaksi m\u00e4\u00e4rittyi kahlaajien joukosta mm. isosirrej\u00e4, pikkutyllej\u00e4 ja karikukkoja, pikkutiira lensi vierest\u00e4mme, mutta kohta aloimme l\u00e4hesty\u00e4 isojen tummaselk\u00e4isten lokkien lempisaarta. Jo sit\u00e4 l\u00e4hestyess\u00e4mme n\u00e4imme pari merilokkia lennossa sek\u00e4 yhden tunnistamattoman, aika hyv\u00e4n n\u00e4k\u00f6isen lokin er\u00e4\u00e4ll\u00e4 hiekkaniemekkeell\u00e4, mutta sit\u00e4 ei p\u00e4\u00e4ssyt l\u00e4hestym\u00e4\u00e4n, koska laguuni oli niin matala siit\u00e4 kohdin. Itse lokkisaarella oli sitten ainakin kuusi isoa tummaselk\u00e4ist\u00e4 lokkia, joista viisi m\u00e4\u00e4ritettiin nopeasti merilokiksi, mutta yht\u00e4 osin saaren laen takana seissytt\u00e4 lokkia pidettiin ainakin brittien mielest\u00e4 hyv\u00e4n n\u00e4k\u00f6isen\u00e4. Me emme pystyneet linnusta n\u00e4kem\u00e4\u00e4n muuta kuin, ett\u00e4 kyll\u00e4 se oli tummasilm\u00e4inen, mutta siiven takareuna ei n\u00e4ytt\u00e4nyt oikealta. Jalkojen v\u00e4ri oli hyvin harmaa ilman merilokille tyypillist\u00e4 lihan v\u00e4ri\u00e4, mutta joku linnussa ei vaan t\u00e4sm\u00e4nnyt; se oli muuten aivan liian merilokkimainen. Lintua kuvattiin niin paljon kuin pystyttiin, mutta se oli koko ajan hieman saaren laen takana. Lopulta jouduimme tyytym\u00e4\u00e4n tilanteeseen ja l\u00e4hdimme palaamaan kohti satamaa. <\/p>\n

Rantaan p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme tapasimme lopunkin brittiporukan ja heid\u00e4n vet\u00e4j\u00e4ns\u00e4 Lee Evans olikin vanha tuttumme, johon olimme t\u00f6rm\u00e4nneet useampaankin kertaan Suomessa ja Kuwaitissakin. Eip\u00e4 kauheasti yll\u00e4tt\u00e4nyt, kun he kertoivat, ett\u00e4 etel\u00e4nselk\u00e4lokki oli lennellyt heid\u00e4n edess\u00e4\u00e4n silloin, kun me olimme olleet saaria katsomassa. Itse asiassa Suomeen palattuamme sain lukea heid\u00e4n n\u00e4hneet ainakin yhden parin ja pyysiv\u00e4tp\u00e4 he meilt\u00e4kin parista kuvia \u2013 valitettavasti me l\u00f6ysimme kuvistamme vain merilokkeja. <\/p>\n

P\u00e4\u00e4timme kuitenkin viel\u00e4 j\u00e4\u00e4d\u00e4 tuijottamaan laguunille brittien l\u00e4hdetty\u00e4 ja nyt saarilla n\u00e4kyi yhteens\u00e4 ainakin 13 isoa tummaselk\u00e4ist\u00e4 lokkia, joista 9 n\u00e4ytti merilokeilta, 2 selv\u00e4sti parina ollutta lintua olivat todella hyv\u00e4n n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 etel\u00e4nselk\u00e4lokkikandeja harmaanvihreine jalkoineen ja hieman merilokkia pienempin\u00e4 ne erottuivat aika hyvin, mutta lis\u00e4ksi saarella oli pari, jotka n\u00e4yttiv\u00e4t noin merilokin kokoisilta mutta olivat hieman mutta selv\u00e4sti vaaleaselk\u00e4isempi\u00e4 \u2013 mit\u00e4 lie risteymi\u00e4? Tietysti n\u00e4iden lis\u00e4ksi oli useita graelssii selk\u00e4lokkeja sek\u00e4 etel\u00e4nharmaalokkeja, joten melkoinen lokkisoppa on Khnifissill\u00e4. Olimme kuitenkin yh\u00e4 aamuiseen havaintoomme eritt\u00e4in tyytyv\u00e4isi\u00e4; jos Khniffisill\u00e4 voi yleens\u00e4k\u00e4\u00e4n aitoa etel\u00e4nselk\u00e4lokkia n\u00e4hd\u00e4, niin aamulla me olimme kyll\u00e4 sellaisen n\u00e4hneet. <\/p>\n

Havaittuamme viel\u00e4 ylitsemme \u00e4\u00e4nnellen lent\u00e4neen lapinkirvisen, p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 jatkamaan kohti etel\u00e4\u00e4. Olimme viel\u00e4 ajamassa Khnifiss laguunin etel\u00e4reunalla, kun plokkasimme ison jalohaukan kisailemassa arohiirihaukan kanssa rantajyrk\u00e4nteiden yll\u00e4. Pys\u00e4ytimme auton ja kohta oli Jannella keltap\u00e4\u00e4haukka putkessa! Vihdoin t\u00e4m\u00e4 komea jalohaukka saatiin meid\u00e4nkin elislistalle! <\/p>\n

L\u00e4nsi-Saharaan <\/strong><\/p>\n

Jatkoimme todella kovassa tuulessa hiekan lent\u00e4ess\u00e4 tien yli kohti etel\u00e4\u00e4 havaiten aavikolla ensimm\u00e4isen pronssikorpin sek\u00e4 kirjosiipikiurun ja monen aavikko- ja mustataskun j\u00e4lkeen viimein ensimm\u00e4isen kauniin punayl\u00e4per\u00e4isen laulutaskun – elis sekin! <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Juuri ennen Layonea pys\u00e4hdyimme kosteikkoalueelle, jota Evansin porukkakin oli seulomassa. Ruostesorsia oli 74 ja suosirrien joukossa n\u00e4kyi my\u00f6s pikkusirrej\u00e4 ym. Layonen kaupungin l\u00e4pi onnistuimme ajaa kuin ihmeen kaupalla, sill\u00e4 yht\u00e4\u00e4n ainoata kyltti\u00e4 ei ollut opastamassa, miten kaupungin l\u00e4pi mutkittelevaa tiet\u00e4 pit\u00e4isi ajaa p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen jatkamaan kohti etel\u00e4\u00e4. Retkiraporttien mukaan yksi porukka oli etsinyt oikeaa reitti\u00e4 kaupungin l\u00e4pi kahden tunnin ajan saaden kysyess\u00e4\u00e4n aina erilaisia ohjeita paikallisilta! <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tie tuntui vain paranevan mit\u00e4 etel\u00e4mm\u00e4s ajoimme, toki se oli aika kapea ja v\u00e4lill\u00e4 tien varressa olleet hiekkadyynit saattoivat olla siirtyneet siten, ett\u00e4 ne olivat jo toisella ajokaistalla. Komeimmat dyynit olivatkin heti Layonen j\u00e4lkeen. <\/p>\n

Dyynialueen j\u00e4lkeen pitki\u00e4 suoria uskalsi jo ajaa ihan reippaasti, sill\u00e4 liikennett\u00e4 oli varsin v\u00e4h\u00e4n. Niinp\u00e4 otimme tavoitteeksemme ehti\u00e4 ennen pime\u00e4\u00e4 aina Dakhlaan asti.
\nPikkuhiljaa maisema muuttui kallioisemmaksi ja pian saavuimme Tchoucanin huoltoasemille, jossa jalkauduimme tarkistamaan todella ep\u00e4siistin kyl\u00e4n ja huoltoasemien molemmin puolin sijaitsevia kalliojyrk\u00e4nteit\u00e4. Eip\u00e4 aikaakaan, kun Hanna l\u00f6ysi etsim\u00e4mme \u2013 WP:n ainoa afrikanvarispari oli er\u00e4\u00e4n kalliokielekkeen alla varjossa p\u00e4iv\u00e4siestalla! Janne yritti k\u00e4vell\u00e4 j\u00e4tteit\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4 olevan aukion l\u00e4pi l\u00e4hemm\u00e4s lintuja l\u00f6yt\u00e4en pienelt\u00e4 kostealta alueelta useita sinirintoja ym. mutta jo useiden satojen metrien p\u00e4\u00e4st\u00e4 varikset valpastuivat ja nousivat siivilleen ja lensiv\u00e4t raakkuen tien toiselle puolelle kaatopaikalta n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4lle tasangolle. Jannen palattua takaisin autolle yritimme ajaa l\u00e4hemm\u00e4s lintuja ja l\u00f6ysimmekin ne tonkimasta roskia aavikolta, mutta juuri kun Janne oli saanut linnut putkeen, ne nousivat taas siivilleen ja toinen lensi kaukana oleville kielekkeille, mutta onneksi toinen p\u00e4\u00e4tti kurvata ylitsemme, jolloin Hanna sai siit\u00e4 ihan mukavat kuvat otettua ennen kuin sekin p\u00e4\u00e4tti lent\u00e4\u00e4 kielekkeille. Yksi parhaista WP-pinnoistamme kautta aikain oli kuitenkin tosiasia! Ihailimme viel\u00e4 hetken edestakaisin viilett\u00e4neit\u00e4 paria arabihaukkaa ja odottelimme varisten viel\u00e4 saapuvan kuvattavaksi, mutta ne p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t j\u00e4\u00e4d\u00e4 taas viett\u00e4m\u00e4\u00e4n iltap\u00e4iv\u00e4n siestaa kielekkeelle. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Tyytyv\u00e4isin\u00e4 tankkasimme todella edullista dieseli\u00e4 tankin t\u00e4yteen, L\u00e4nsi-Saharassa jo muutenkin Marokossa halpa polttoaine on verovapaata. T\u00e4ysi dieseltankillinen maksoi noin 30\u20ac. Meill\u00e4 oli viel\u00e4 viimeiset 169km ajettavana Dakhlaan ja pikkuhiljaa aurinko alkoi laskea. <\/p>\n

Ajoimme varsin reippaasti ja ehdimme kuin ehdimmekin seuraavaan kohteeseemme, joka oli 18km ennen Dakhlaa sijainnut katselupaikka, josta oli hyv\u00e4t n\u00e4kym\u00e4t Dahklan lahdelle. Laskuvesi oli niin alhaalla, ett\u00e4 h\u00e4din tuskin n\u00e4imme merta, joten ajoimme suosiolla pari kilometri\u00e4 pitemm\u00e4lle Dakhlan nieme\u00e4 eteenp\u00e4in ja pys\u00e4hdyimme uudelleen jolloin meri alkoi n\u00e4ky\u00e4 ja lintujakin l\u00f6ytyi todella paljon. Valitettavasti linnut olivat p\u00e4\u00e4asiassa hyvin kaukana ja aurinko oli juuri laskemassa. Kahlaajien ja lokkien lis\u00e4ksi l\u00f6ytyi nopeasti valtaisa parvi r\u00e4yski\u00e4 ja niit\u00e4 katsellessani osui putkeeni pieni musta lintu kieppumassa meren p\u00e4\u00e4ll\u00e4 niiden edustalla. Lintu tunnistui varsin helposti merikeijuksi, jota katselimme hetken, ennen kuin muistimme palata varsinaiseen projektiimme eli tiiroihin. Jatkoin r\u00e4yskien selaamista ja vaikka linnut olivat kaukana, huomasin yhden tiiviin tiiraporukan, jotka olivat jonkin verran r\u00e4yski\u00e4 pienempi\u00e4 ja kyll\u00e4 ne olivat my\u00f6s oranssinokkaisia \u2013 afrikankuningastiiroja! Pari lintua k\u00e4vi lennossa, joten m\u00e4\u00e4ritys varmistui ja vaikka havainto linnuista oli todella kaukaa ja jo v\u00e4hiin k\u00e4yneess\u00e4 valossa, saatoimme l\u00e4hte\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4n eritt\u00e4in tyytyv\u00e4isin\u00e4 jatkamaan viimeiset kilometrit Dahklaan. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Edess\u00e4 oli viel\u00e4 pari poliisin tarkistuspistett\u00e4, joista viimeinen oli 21. tarkistuspiste Gouliminen ja Dakhlan v\u00e4lill\u00e4. Toisella n\u00e4ist\u00e4 meill\u00e4 meni hieman kauemmin, mutta L\u00e4nsi-Saharan puolella poliisit puhuivat paremmin englantia kuin Marokon puolella, joten meille kerrottiin, ett\u00e4 nyt otettiin kaikki tiedot yl\u00f6s, jotta my\u00f6hemmin meit\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 tarvitsisi tarkistaa samoissa pisteiss\u00e4 n\u00e4in tarkkaan. <\/p>\n

Dakhlassa ajoimme kaupungin l\u00e4pi ja l\u00f6ysimme helposti muiden retkiraporttien sek\u00e4 Lonely Planetin suositteleman Erraha hotellin, josta saimme mukavan ja edullisen (35\u20ac\/y\u00f6) huoneen seuraaviksi kolmeksi y\u00f6ksi. K\u00e4yty\u00e4mme kaupassa tilasimme ruokaa alakerran ravintolasta ja saimmekin sitten odotella annoksiamme aika kauan, mutta lopulta ruoka oli erinomaista sek\u00e4 maultaan ett\u00e4 annoskooltaan, joten p\u00e4\u00e4simme kyll\u00e4isin\u00e4 pehkuihin klo 22:30. <\/p>\n

P\u00e4\u00e4kohteelle Aossardin tielle <\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

2.3. Her\u00e4tys oli jo klo 4:30 ja pian suuntasimme kohti koko retken p\u00e4\u00e4kohdettamme eli 230 kilometrin pituista tiet\u00e4 Aossardiin, jonka varrelta olisi odotettavissa useita hyvi\u00e4 lajeja, jopa eliksi\u00e4. Valitettavasti emme olleet tajunneet, ett\u00e4 itse Aossardin tie alkoi vasta l\u00e4hes 80km Dakhlasta, joten vaikka monet retkiraportit varoittelivat, ett\u00e4 tankin olisi syyt\u00e4 olla t\u00e4ynn\u00e4, kun t\u00e4lle tielle l\u00e4htee, oli meill\u00e4 jo turhan paljon vajausta tankissa, sill\u00e4 olimme tankanneet viimeksi Tchoucanissa. Tietenk\u00e4\u00e4n t\u00e4h\u00e4n aikaan ei menovett\u00e4 saanut mist\u00e4\u00e4n, joten p\u00e4\u00e4timme tarkkailla tankkia tunnollisesti ja ajaa vain niin kauas, ett\u00e4 puolet j\u00e4ljell\u00e4 olevasta m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 olisi k\u00e4ytetty ja k\u00e4\u00e4nty\u00e4 sitten takaisin. <\/p>\n

Alkumatka oli tarkoituskin ajaa t\u00e4ysin pime\u00e4ss\u00e4, sill\u00e4 ensimm\u00e4isten 100km Aossardin tiest\u00e4 oli kerrottu olevan huonompaa lintualuetta. Mutta koska emme olleet ottaneet huomioon, ett\u00e4 Aossardin tien alkuunkin on l\u00e4hes tunnin ajomatka, alkoi aurinko nousta jo kun olimme ajaneet vasta noin 50 kilometri\u00e4 Aossardin tien liittym\u00e4st\u00e4. Alun perin tavoitteenamme oli ollut ajaa aina kilometritolpalle 41 km ennen Aossardia auringon nousuksi, sill\u00e4 se olisi meille se t\u00e4rkein kohde tien varrella, jatkaa siit\u00e4 sitten Aossardiin ja hieman sen taaksekin ja sitten palata pys\u00e4hdellen takaisin. Mutta nyt suunnitelmia piti muuttaa, sill\u00e4 alkoi olla jo valoisaa. <\/p>\n

Olimme ajaneet 78km liittym\u00e4st\u00e4, kun havaitsimme ensimm\u00e4isen linnun ja se oli pronssikorppi. 102km ajettuamme n\u00e4imme arohiirihaukan ja 131km kohdalla ensimm\u00e4iset kaksi aavikkojuoksijaa. Pys\u00e4hdyimme n\u00e4it\u00e4 katsomaan, jolloin huomasimme l\u00e4heisten maassa kasvavien melonintapaisten keltaisten hedelmien luona vaalean pikkulinnun \u2013 aavikkovarpunen! Lintu nuoleskeli hetken hedelm\u00e4n pinnalta sokerivett\u00e4 ja lenn\u00e4hti l\u00e4heisen akaasian suojaan, josta alkoi kuulua kova sirkutus. Sill\u00e4 oli siell\u00e4 tihe\u00e4 risupes\u00e4, jossa poikaset sirkuttivat. Kohta kaksi koirasta ja naaras palasivat hedelmille ja Hanna p\u00e4\u00e4si niit\u00e4 kuvaamaan. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Jatkoimme hieman hitaammin ajaen matkaa ja 139km kohdalla n\u00e4imme ensimm\u00e4isen kirjosiipikiurun, joita n\u00e4kyi my\u00f6hemmin lis\u00e4\u00e4 aina siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja vaikka keli oli eritt\u00e4in tuulinen, kuului lajin voimakasta viheltelev\u00e4\u00e4 soidinlaulua v\u00e4lill\u00e4 vauhdista autoon sis\u00e4llekin. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ensimm\u00e4inen varsinainen kohteemme oli 159 kilometrin ajon j\u00e4lkeen, kivitaulun 68 kilometri\u00e4 Aossardiin kohdalla. T\u00e4ll\u00e4 kohdalla oli edellisviikolla englantilaisryhm\u00e4 havainnut laulavan saharank\u00e4\u00e4pi\u00f6kertun. Noustuamme autosta kuulimme l\u00e4hes v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti sopivan kuuloista laulua ja kaivettuani atrappilaitteet esille, saatoimme todeta laulun t\u00e4sm\u00e4\u00e4v\u00e4n. Lintu ei reagoinut atrappiin kovin voimakkaasti, mutta v\u00e4h\u00e4n l\u00e4hemm\u00e4ksi se lenn\u00e4hti ja n\u00e4ytt\u00e4ytyi hetken ihan mukavasti puskan latvassa. Mutta n\u00e4it\u00e4 lintuja oli l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 enemm\u00e4nkin, sill\u00e4 kuulimme samoilta jalansijoilta ainakin viisi laulavaa saharank\u00e4\u00e4pi\u00f6kerttua. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Jatkoimme ajoa ja n\u00e4imme pian lis\u00e4\u00e4 kirjosiipikiuruja, aavikkojuoksijoita, pronssikorppeja sek\u00e4 ensimm\u00e4iset aavikko- ja kivitaskut sek\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n vaikeasti toisistaan erotettavat aavikko- ja pikkuaavikkokiurut. My\u00f6s isoja parvia lyhytvarvaskiuruja alkoi l\u00f6yty\u00e4 hieman paremman n\u00e4k\u00f6isen pusikkoisen aavikon alettua. <\/p>\n

P\u00e4\u00e4timme kuitenkin ajaa mahdollisimman nopeasti p\u00e4\u00e4kohteeseemme 41km ennen Aossardia, jossa oli muutamaa p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aiemmin tapaamamme saksalaisporukankin mukaan ollut helposti l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4 sahelinkerttuja. Autosta noustuamme totesimme j\u00e4rkytykseksemme tuulen voimistuneen l\u00e4hes myrskyis\u00e4ksi, mutta pakkohan meid\u00e4n oli alkaa yritt\u00e4\u00e4. Lukemistamme retkiraporteista olimme saaneet hieman ristiriitaista tietoa, uskalsiko Aossardin tien varressa liikkua lainkaan miinavaaran takia, mutta totesimme, ett\u00e4 ainakin t\u00e4ll\u00e4 kohtaa heinikkoinen aavikkoalue oli niin t\u00e4ynn\u00e4 lampaiden ja kamelien j\u00e4lki\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4timme painua koluamaan pusikkoa. Otin atrappilaitteet mukaan ja soitin jatkuvasti sahelinkerttua, mutta tuuli tuntui viev\u00e4n atrappini \u00e4\u00e4net mukanaan. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Pronssikorppipari k\u00e4vi py\u00f6rim\u00e4ss\u00e4 yll\u00e4mme ivallisesti ronkkuen. Odottivatkohan lie miinan l\u00f6ytymist\u00e4, jotta p\u00e4\u00e4sisiv\u00e4t haaskalle? Lyhytvarvaskiurujen ohella n\u00e4imme pari parvea saharanvarpuskiuruja, akaasioista l\u00f6ytyi useita rusorintakerttuja, pari samettip\u00e4\u00e4kerttua sek\u00e4 pensaskerttu ja jaloistamme l\u00e4hti yksitellen nelj\u00e4 viiri\u00e4ist\u00e4, kunnes lopulta Jannen atrappi houkutteli sahelinkertun luokseen! Lintu lensi l\u00e4hes suoraviivaisesti atrappia kohti ja j\u00e4i l\u00e4hipensaisiin osoittamaan mielipidett\u00e4\u00e4n atrapinsoitolle. Janne huusi Hannan paikalle ja t\u00e4m\u00e4 ehti n\u00e4hd\u00e4 lintua vain hetken aikaa, kunnes tuuli vei linnun mukanaan eik\u00e4 sit\u00e4 en\u00e4\u00e4 l\u00f6ytynyt. Komppasimme aluetta viel\u00e4 jonkin aikaa, l\u00f6yt\u00e4en muutaman harjalinnun, kunnes p\u00e4\u00e4timme jatkaa matkaa kohti Aossardia. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Olimme ajaneet vain noin kilometrin, kun n\u00e4imme aavikon yll\u00e4 parven kiuruja, joilla vilkkui valkoista siivell\u00e4 \u2013 ja eri tavalla kuin kirjosiipikiurulla. Kyll\u00e4, 13 paksunokkakiurua laskeutui kauas aavikolle ja ehdimme tarkkailla niit\u00e4 hetken putkella, ennen kuin tuuli tempaisi ne taas lentoon ja ne katosivat aavikolle. <\/p>\n

Tankin hupenemisen tarkkailu oli antanut meille sen k\u00e4sityksen, ett\u00e4 juuri ja juuri uskaltaisimme ajaa viel\u00e4 hieman Aossardin toisellekin puolelle, jossa edellisviikolla yksi brittiryhm\u00e4 oli havainnut pari afrikkalaisen alalajin arabianaavikkokiurua. 25km ennen Aossardia oli kuitenkin vuorossa viel\u00e4 yksi parhaista kohteista, ellei jopa paras eli Oued Jenna. Alue n\u00e4ytti heti hyv\u00e4lt\u00e4 sahelinkertulle, sill\u00e4 biotooppi oli samanlaista ruohikkotuppaikkoa kuin mit\u00e4 olimme kolunneet 41km ennen Aossardia. Lis\u00e4ksi alueella oli runsaasti suurehkoja akaasioita, jotka tarjosivat erinomaisen suojan muuttolinnuille. P\u00e4\u00e4timme taas hajaantua komppaamaan aluetta ja l\u00f6ysimmekin pian etel\u00e4nisolepink\u00e4isten ohella punap\u00e4\u00e4lepink\u00e4isen, 3 harakkak\u00e4ke\u00e4, yhden k\u00e4en, lepp\u00e4linnun, pari viiri\u00e4ist\u00e4 sek\u00e4 taas vain nopeasti vilahtaneet pari sahelinkerttua. <\/p>\n

Kohta jatkoimme Aossardiin, jota ennen olleilta puustoalueilta l\u00f6ysimme todella runsaasti aavikkovarpusia, lyhytvarvaskiuruja sek\u00e4 saharanvarpuskiuruja. Itse kyl\u00e4 oli varsin pitk\u00e4lti vain paikallisen armeijan sek\u00e4 my\u00f6s YK:n tukikohtakyl\u00e4. Mit\u00e4\u00e4n palveluja ei kyl\u00e4ll\u00e4 ilmeisesti ollut. Niinp\u00e4 ajoimme saman tien, armeijarakennusten aidalla istuneesta kalottitaskusta sen kummemmin v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kyl\u00e4n l\u00e4pi jatkaen yh\u00e4 hyv\u00e4n\u00e4 jatkunutta tiet\u00e4 eteenp\u00e4in. Aavikko muuttui kuitenkin todella paljon huonomman n\u00e4k\u00f6iseksi ja ep\u00e4ilimme nyt olevamme alueella, jolla tielt\u00e4 ei olisi en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n asiaa poistua, sill\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 jos jossain maastossa olisi varmasti yh\u00e4 vain parikymment\u00e4 vuotta sitten maahan kylvettyj\u00e4 miinoja. Parikymment\u00e4 kilometri\u00e4 ajettuamme emme olleet havainneet yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n, joten pian k\u00e4\u00e4nnyimme takaisin p\u00e4in. Bensatilannekin alkoi jo n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ettei paluumatkalla olisi en\u00e4\u00e4 yhteenk\u00e4\u00e4n mutkaan varaa! <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Oued Jennaan palattuamme tapasimme pari ornia, jotka olivat sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 ev\u00e4it\u00e4 puiden alla. Menimme juttelemaan heid\u00e4n kanssaan ja yll\u00e4tykseksemme he olivat marokkolaisia! Vaihdoimme havaintoja, jotka olivat melko lailla samanlaisia, mutta he kertoivat n\u00e4hneens\u00e4 oudon kyyhkyn puustoalueella 10km ennen Aossardia. He kertoivat tuntomerkkej\u00e4 ja olimme heid\u00e4n kanssaan samaa mielt\u00e4, ett\u00e4 kyseess\u00e4 oli todenn\u00e4k\u00f6isesti saharanturturikyyhky. Niinp\u00e4 kohta ajoimme taas kohti Aossardia, vaikka tankkimme oli jo tyhjentynyt puolet siit\u00e4, mit\u00e4 meill\u00e4 oli p\u00e4iv\u00e4lle k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4. Onneksi saatoimme hieman rauhoittaa ajatuksiamme sill\u00e4, ett\u00e4 ensimm\u00e4inen bensa-asema olisi jo 40 kilometri\u00e4 ennen Dakhlaa. <\/p>\n

Marokkolaisilta saamamme ohjeet kyyhkypaikalle eiv\u00e4t ihan t\u00e4sm\u00e4nneet, sill\u00e4 metsikk\u00f6 10km ennen Aossardia tuli vastaan vasta 8km ennen Aossardia ja tien oikealla puolella ollut pieni vaalea rakennus oli ihan normaalin kokoinen ja punainen, mutta onneksi t\u00e4st\u00e4 metsik\u00f6st\u00e4 ei kuitenkaan voinut mitenk\u00e4\u00e4n erehty\u00e4. Nousimme autosta ja l\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n puiden lomaan ja aivan heti edest\u00e4mme l\u00e4hti lentoon kolme kyyhky\u00e4, joista kaksi oli selvi\u00e4 turkinkyyhkyj\u00e4, mutta yksi selv\u00e4sti vaaleampi ja pienempi. K\u00e4velimme lintujen per\u00e4\u00e4n ja onnistuimme viel\u00e4 kerran n\u00e4hd\u00e4 kaikki kolme kyyhky\u00e4 lennossa ja saimme n\u00e4hdyksi, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 pienemm\u00e4ll\u00e4 kyyhkyll\u00e4 pyrst\u00f6n alapeitinh\u00f6yhenet olivat t\u00e4ysin valkoiset \u2013 saharanturturikyyhky! Haaveissa oli kuitenkin viel\u00e4 saada linnusta kunnon havainto ja ehk\u00e4 kuvatkin, jotta saisimme selvyyden, ett\u00e4 oliko lintu aivan aitoa muotoa vaiko mahdollisesti ns. naurukyyhky \u2013 saharanturturin kesymuoto, sill\u00e4 Kanariansaarethan eiv\u00e4t lopulta kuitenkaan olleet kaukana ja siell\u00e4 t\u00e4t\u00e4 kesymuotoa esiintyy. Emme kuitenkaan en\u00e4\u00e4 kovalla komppauksellakaan l\u00f6yt\u00e4neet metsik\u00f6st\u00e4 kuin yht\u00e4 yksin\u00e4ist\u00e4 turkinkyyhky\u00e4. Pari savannij\u00e4nist\u00e4, kymmeni\u00e4 aavikkovarpusia ja saharanvarpuskiuruja asutti metsikk\u00f6\u00e4 ja l\u00f6ysimme taas yhden sahelinkertun ja harakkak\u00e4en, mutta lopulta l\u00e4hdimme ajamaan takaisin p\u00e4in ehk\u00e4 hieman pettynein\u00e4, sill\u00e4 meill\u00e4h\u00e4n on ennest\u00e4\u00e4n jo Israelista yksi hieman ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4inen saharanturturikyyhkyhavainto, josta ei kait kukaan tied\u00e4, olisko se nyt sitten risteym\u00e4 vai ovatko Israelissa olevat saharanturturit omaa alalajia? <\/p>\n

Ajettuamme Oued Jennan ohi, t\u00f6rm\u00e4simme pian taas marokkolaisiin ja kerroimme heille havainnostamme ja nyt vasta meille selvisi, ett\u00e4 he olivat n\u00e4hneet paikalla yhdess\u00e4 liikkuneet kaksi turkinkyyhky\u00e4 sek\u00e4 kaksi saharanturturia! Linnut olivat siis pari ja mahdollisesti pesisiv\u00e4t paikalla! Nyt huomasin my\u00f6s toisella kavereista kameran ja tajusin kysy\u00e4, olivatko he saaneet kyyhkyist\u00e4 kuvia ja heill\u00e4h\u00e4n oli varsin hyv\u00e4t kuvat saharanturturista yhdess\u00e4 turkinkyyhkyn kanssa! Linnun varmistumisesta tyytyv\u00e4isin\u00e4 l\u00e4hdimme palailemaan rauhassa ajellen kohti Dahklaa. Ainoana puuttuvana tavoitelajina meill\u00e4 oli viel\u00e4 afrikkalainen arabianaavikkokiuru, joten p\u00e4\u00e4timme tarkistaa joka ikisen kiurun matkan varrella. <\/p>\n

Jatkettuamme taas matkaa t\u00f6rm\u00e4simme Lee Evansin porukkaan, joka oli aloittanut aamunsa Gleb Djianen altaalla, jolle t\u00e4pl\u00e4- ja kruunuhietakyyhkyt olivat saapuneet juomaan vasta klo 9:20 alkaen. Niinp\u00e4 he olivat vasta n\u00e4in iltap\u00e4iv\u00e4st\u00e4 ajamassa kohti parhaita paikkoja. He olivat kuitenkin havainneet arabianaavikkokiuruparin sek\u00e4 poikasen 75-76 kilometri\u00e4 ennen Aossardia, mik\u00e4 oli meille mukava tieto. Lis\u00e4ksi he olivat samalla paikalla havainneet atlaskerttukoiraan, joten t\u00e4ll\u00e4 paikalla oli meille tarjolla parikin hyv\u00e4\u00e4 pinnaa. Heille kerroimme tietysti kyyhkyist\u00e4 ja he olivat totta kai menossa paikalle. <\/p>\n

Pys\u00e4hdyimme kuitenkin ensin viel\u00e4 41km merkin kohdalla ja nyt tuuli oli hieman tyyntynyt ja vaikka p\u00e4iv\u00e4 oli jo pitk\u00e4ll\u00e4, sahelinkerttuja l\u00f6ytyi nyt useita helposti. Niinp\u00e4 vihdoin saimme lajista kunnon kuvia ja hieman \u00e4\u00e4nityst\u00e4kin. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Pikkuhiljaa valuimme Evansin porukan meille kertomalle paikalle, mutta vaikka komppasimme kilometrin alueen molemmin puolin tiet\u00e4, emme l\u00f6yt\u00e4neet paikalta kuin pari pikkuaavikko- ja kirjosiipikiurua sek\u00e4 pari rusorintakerttua. <\/p>\n

Illaksi ajoimme Gleb Djianeen odottelemaan, saapuisiko vesitornin vuotamalle l\u00e4t\u00e4k\u00f6lle juomaan mit\u00e4\u00e4n erikoista, mutta havainnot j\u00e4iv\u00e4t viiteen pikkutylliin, mets\u00e4vikloon sek\u00e4 pariin paikalla piipahtaneeseen aavikkotulkkuun. <\/p>\n

Ajaessamme taas kohti Dakhlaa, tuli meit\u00e4 vastaan bussilasteittain sotilaita. Hieman tankin lopullista tyhjentymist\u00e4 j\u00e4nnitt\u00e4en p\u00e4\u00e4simme kuin p\u00e4\u00e4simmekin huoltoasemalle, jossa tankkasimme 51 litraa dieseli\u00e4 tankkiin, jonka koko arvatenkin oli 50 tai 55 litraa. Palattuamme Dahklaan ajoimme suoraan hotellillemme ja Hannan k\u00e4yty\u00e4 kaupassa, olimme valmiit nukkumaan, vaikka kello oli vasta 21:00. <\/p>\n

Toinen p\u00e4iv\u00e4 Aossardin tiell\u00e4 <\/strong><\/p>\n

3.3. her\u00e4simme viidelt\u00e4 ja hitaasti valuimme taas Saharan laitamille ja Gleb Djianelle. Olimme t\u00e4ll\u00e4 78km Dahklasta sijaitsevalla paikalla jo auringon noustessa ja aloimme rauhassa odotella lintuja saapuviksi juomaan. Hiljaista kuitenkin oli ja kohta osa pikkutylleist\u00e4 ja mets\u00e4viklo nousivat muutolle. Kuusi aavikkotulkkua saapui tepastelemaan aavikolle, mutta juomaan ne eiv\u00e4t saapuneet ainakaan niin, ett\u00e4 olisimme huomanneet, osa l\u00e4t\u00e4k\u00f6st\u00e4 kun j\u00e4i meilt\u00e4 hieman katveeseen. Ruokokerttunen vilahti pensaissa sek\u00e4 toinen tunnistamatta j\u00e4\u00e4nyt viiruton ruskea lintu \u2013 mahdollisesti ruokosirkkalintu, mutta hietakyyhkyj\u00e4 ei viel\u00e4 n\u00e4kynyt eik\u00e4 kuulunut. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Kello alkoi olla yhdeks\u00e4n ja H-hetki alkoi l\u00e4hesty\u00e4, kun arohiirihaukka saapui l\u00e4t\u00e4k\u00f6n viereiseen puskaan istuskelemaan. Se selv\u00e4sti odotteli meid\u00e4n tavoin hietakyyhkyj\u00e4 saapuviksi. Pian kuulimme taivaalta erikoista \u00e4\u00e4nt\u00e4 ja yksin\u00e4inen t\u00e4pl\u00e4hietakyyhky kiersi korkealla ylitsemme palaten kuitenkin takaisin samaan suuntaan mist\u00e4 oli tullutkin. Kohta huomasimme tihe\u00e4n 11 linnun kruunuhietakyyhkyparven lent\u00e4v\u00e4n matalalla ja todella kovaa aavikkoa pitkin l\u00e4t\u00e4k\u00f6n toisella puolella ja lopulta ne laskeutuivat kauas aavikolle. Liek\u00f6 niin, etteiv\u00e4t hietakyyhkyt uskaltaneet saapua juomaan, kun arohiirihaukka p\u00e4ivysti niin l\u00e4hell\u00e4? Kohta kuulimme taas t\u00e4pl\u00e4hietakyyhkyjen \u00e4\u00e4nt\u00e4 ja n\u00e4imme parven lent\u00e4v\u00e4n vauhdikkaasti aavikon pintaa pitkin ja niill\u00e4 oli per\u00e4ss\u00e4\u00e4n keltap\u00e4\u00e4haukka! Hietakyyhkyt saivat kuin saivatkin haukan karistettua kannoiltaan ja laskeutuivat nekin kauas aavikolle. Silloin meit\u00e4 pettiv\u00e4t hermot – h\u00e4iri\u00f6t\u00e4 oli liikaa, joten p\u00e4\u00e4timme ajaa arohiirihaukan tiehens\u00e4. Onneksi se l\u00e4hti melkein heti autosta noustuamme ja lensi muutamien satojen metrien p\u00e4\u00e4h\u00e4n dyynin p\u00e4\u00e4lle istuskelemaan. L\u00e4hes v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti alkoi taas kuulua t\u00e4pl\u00e4hietakyyhkyjen \u00e4\u00e4nt\u00e4 ja linnut tulivat jo huomattavasti l\u00e4hemm\u00e4s ja vain noin minuutin kuluttua ne saapuivat parinkymmenen linnun voimin l\u00e4t\u00e4k\u00f6lle, siten ett\u00e4 ne laskeutuivat suoraan veteen. Vihdoin p\u00e4\u00e4simme kuvaamaan ja \u00e4\u00e4nitt\u00e4m\u00e4\u00e4n n\u00e4it\u00e4 hauskoja lintuja, kun ne joivat ja kastoivat rintah\u00f6yheni\u00e4\u00e4n veteen, kantaen n\u00e4in vett\u00e4 my\u00f6s j\u00e4lkikasvulleen kymmenien kilometrien p\u00e4\u00e4h\u00e4n aavikolle! <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Hietakyyhkyn\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 kesti parisenkymment\u00e4 minuuttia ja yhteens\u00e4 noin 60 t\u00e4pl\u00e4hietakyyhky\u00e4 k\u00e4vi juomassa, mutta kruunuhietakyyhkyt olivat ilmeisesti kyll\u00e4styneet odotteluun jo aiemmin ja niit\u00e4 ei saapunut lutakolle lainkaan. Onneksi maltoimme odotella viel\u00e4 hetken, sill\u00e4 ylitsemme lensi kaksi sarvikiurua \u00e4\u00e4nnellen, joten elissaldo oli avattu t\u00e4llekin p\u00e4iv\u00e4lle! <\/p>\n

Ennen kymment\u00e4 l\u00e4hdimme taas ajamaan kohti Aossardia mutta nyt tavoitteenamme olivat l\u00e4hes vain ja ainoastaan kiurut \u2013 arabianaavikkokiuru puuttui viel\u00e4 projektilajeista. Toki tiesimme, ett\u00e4 alueella olisi hyv\u00e4t saumat my\u00f6s saharantimaliin, joten atrappilaitteet olivat valmiina sen osalta. Matkaan p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme ohitimme edellisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kumolleen ilmeisesti tuulen kaataman rekan, jonka lastina oli ollut lampaita. Evansin porukka oli osunut paikalle, kun osa lampaista oli viel\u00e4 ollut elossa rekan alla puristuksissa ja n\u00e4ky oli kuulemma ollut varsin ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4. Lampaan raatoja lojui yh\u00e4 ymp\u00e4riins\u00e4, kauimmaiset sadan metrin p\u00e4\u00e4st\u00e4 rekasta. <\/p>\n

Ajoimme l\u00e4hes suoraan edellisp\u00e4iv\u00e4iselle paikalle 76km ennen Aossardia ja komppasimme nyt v\u00e4h\u00e4n laajemmaltikin aavikkoa tien molemmin puolin, mutta pronssikorppiparia, lyhytvarvaskiuruja ja kirjosiipikiurua kummempaa ei l\u00f6ytynyt. Kompatessamme ohitsemme ajoi kymmenien autojen ja rekkojen sotilaskolonia, joka takuulla karkotti linnut tielt\u00e4 pitk\u00e4ksi aikaa. Silti p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 sen per\u00e4\u00e4n ja kohta jo ohittelimme hiljaa ajaneita autoja miettien, mihin ihmeeseen niin paljon sotilaita oli menossa? <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Ajoimme v\u00e4lill\u00e4 pys\u00e4hdellen ja n\u00e4in mm. pari saharank\u00e4\u00e4pi\u00f6kerttua havaiten aina 41 kilometritolpalle asti, jossa taas komppasimme hetken havaiten ohitsemme lent\u00e4neet 10 paksunokkakiurua sek\u00e4 taas kovasta tuulesta huolimatta useita sahelinkerttuja, harakkak\u00e4en, pikkupensaskertun sek\u00e4 ehk\u00e4 parhaana jo ulkon\u00e4\u00f6st\u00e4 m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4mme iberiantiltaltin, joka kaiken varmuudeksi alkoi viel\u00e4 \u00e4\u00e4nnell\u00e4kin. <\/p>\n

Kahden aikaan l\u00e4hdimme palailemaan taas kohti yl\u00e4nk\u00f6\u00e4, jolta l\u00e4hes kaikki uskottavimmat arabianaavikkokiuruhavainnot olivat. Komppailimme taas usein paikoin mutta ilman tulosta. Aavikko- ja pikkuaavikkokiuruja l\u00f6ytyi niit\u00e4kin vain pikkuparvia, joten ilmeisesti tuulinen keli ei ollut otollisin kiurujen etsint\u00e4\u00e4n? Sahelinkerttuja l\u00f6ysimme aina, kun sopivaa heinikkotuppaikkoa oli tarjolla, viimeisen havaitsimme 79km Aossardista ja l\u00e4hes heti t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen sopiva biotooppi loppuikin. Aavikko-, pikkuaavikko- sek\u00e4 kirjosiipikiruja n\u00e4kyi viel\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n ns. huonommallakin alueella ja vihdoin l\u00f6ytyi my\u00f6s kaksi paikallista sarvikiurua, jotka kuitenkin, kuten kaikki muutkin kiurut paitsi ehk\u00e4 saharanvarpuskiurut, olivat varsin arkoja ja lensiv\u00e4t Hannan yritetty\u00e4 kuvata niit\u00e4 heti kauemmas aavikolle. Tielt\u00e4 l\u00f6ysimme varmaan edelliseen autoon t\u00f6rm\u00e4nneen kuolleen koiraslaulutaskun \u2013 t\u00e4m\u00e4 oli vasta reissun toinen havaintomme lajista! Aavikko- ja kivitaskuja olimme t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 n\u00e4hneet vaikka kuinka! <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Olimme jo ajamassa Gleb Djianen ohi, jotta ehtisimme hieman aikaisemmin katsomaan Dakhlan lahtea, kun huomasimme tutun n\u00e4k\u00f6isen auton parkissa lutakon vieress\u00e4. Marokkolaiset olivat katsomassa lutakon lintuja ja kun l\u00e4hestyimme heit\u00e4, huomasimme, ett\u00e4 heill\u00e4 oli jotain mielenkiintoista kuvattavana ja katsottavana. Ajoimme varovasti heid\u00e4n per\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja saimme tiedon, ett\u00e4 lutakossa kasvillisuuden keskell\u00e4 liikkui k\u00e4\u00e4pi\u00f6huitti! Jonkin aikaa odotettuamme huitti hiippaili hetkeksi esiin ja saimme sen itsekin tunnistettua ja jopa jotenkin kuvattua. Kohta p\u00e4\u00e4timme kuitenkin j\u00e4tt\u00e4\u00e4 marokkolaiset jatkamaan kuvausta ja l\u00e4hte\u00e4 singahtamaan Dakhlaa kohti, josko ehtisimme taas edes viimeisell\u00e4 valolla hieman katsoa lahden linnustoa? <\/p>\n

Auringon ollessa juuri laskemassa olimme rannassa 16km Dakhlasta ja veden korkeus oli taas aivan yht\u00e4 huono kuin edellisell\u00e4kin kerralla. Saimme kuitenkin r\u00e4ysk\u00e4massojen vierelt\u00e4 tunnistettua ainakin 50 afrikankuningastiiraa, mutta taas tuuli ja valo olivat niin huonot, ett\u00e4 skouppaamisen sai unohtaa. Tarkoituksenamme oli kuitenkin palata paikalle seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 parempaan aikaan. <\/p>\n

Hotellille p\u00e4\u00e4simme taas ennen kahdeksaa ja tilailimme samanlaisen aterian (muuta ei tainnut olla oikein saatavillakaan) ja pitk\u00e4n odottelun j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4simme sy\u00f6m\u00e4\u00e4n ja suhteellisen ajoissa nukkumaankin. <\/p>\n

Kohti pohjoista taas <\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

4.3. Her\u00e4simme klo 6:15 ja suuntasimme etsim\u00e4\u00e4n oikeaa tiet\u00e4, jota p\u00e4\u00e4sisi Dakhlan niemen k\u00e4rkeen. Lopulta l\u00f6ysimme oikean risteyksen, josta ajoimme pitk\u00e4\u00e4n aina kalastajien slummialueelle saakka, johon parkkeerasimme ja j\u00e4imme odottelemaan auringon nousemista, jotta l\u00e4hilutakon kahlaajia ja rannan lokkeja p\u00e4\u00e4sisi katsomaan kunnolla. Saimme seuraksemme kulkukoiraperheen, jonka is\u00e4nt\u00e4 r\u00e4kytti kuin viimeist\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4, mutta pennut ja emo olisivat olleet oikein mukavia. K\u00e4velimme pian rantaan ja staijasimme merelle ja heti l\u00f6ytyi merelt\u00e4 mielenkiintoisen n\u00e4k\u00f6inen lintu \u2013 madeirankeiju! Ehdimme n\u00e4hd\u00e4 linnun oikein hyvin kunnes se katosi niemen taakse ja kohta l\u00f6ytyi seuraava keiju \u2013 myrskykeiju! Ja kuinka ollakaan kohta sen kaveriksi lensi merikeiju! Kolme keijua ja kolme lajia! Staijailimme merelle viel\u00e4 jonkin aikaa havaiten toisen merikeijun sek\u00e4 toisen madeirankeijun (v\u00e4lill\u00e4 n\u00e4m\u00e4 lenteliv\u00e4t yhdess\u00e4, joten tuntomerkkien vertailu onnistui hyvin) sek\u00e4 jokusen suulan, mutta muuten merell\u00e4 oli hiljaista. Lokkiparvissa oli runsaasti v\u00e4limerenlokkeja mutta kahlaajien joukosta ei l\u00f6ytynyt mit\u00e4\u00e4n mielenkiintoista. Aika pian halusimme slummialueelta pois, kun kalastajat alkoivat her\u00e4ill\u00e4, joten ajoimme pari kahlaaja-allasta nopeasti tarkistaen takaisin hotellille, jossa nappasimme tavaramme kyytiin ja l\u00e4hdimme kohti niemen tyven paikkoja. <\/p>\n

Pys\u00e4hdyimme taas tutulla paikalla 16km Dakhlasta, mutta j\u00e4rkytykseksemme vesi oli jopa viel\u00e4 alempana kuin iltak\u00e4ynneill\u00e4mme. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n tiiroja ei n\u00e4kynyt juuri lainkaan, joten p\u00e4\u00e4timme sen sijaan ett\u00e4 odottelisimme tuntikausia veden nousevan, l\u00e4hte\u00e4 ajamaan vauhdikkaasti kohti pohjoista, jotta saisimme aikatauluamme ehk\u00e4 jopa hieman edelle suunnitellusta. <\/p>\n

Niinp\u00e4 l\u00e4hdimme kohti pohjoista. Pidimme matkavauhdin aika reippaana, sill\u00e4 liikennett\u00e4 oli todella v\u00e4h\u00e4n ja poliisin pys\u00e4ytyspaikat muistissa. Pys\u00e4ytyspaikoilla meilt\u00e4 yh\u00e4 haluttiin paperilla kaikki tiedot, mutta mit\u00e4 pohjoisemmaksi p\u00e4\u00e4simme, sit\u00e4 nopeampia olivat pys\u00e4hdykset. Ja juuri kun valmiit paperit alkoivat meilt\u00e4 loppua, ei niit\u00e4k\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 kyselty. Matkan varrella pys\u00e4hdyimme tietysti pikaisesti Tchoucanissa, mutta kun muutaman minuutin etsinn\u00e4ll\u00e4 ei afrikanvariksia l\u00f6ytynyt, jatkoimme matkaa. L\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 pys\u00e4hdyimme pari kertaa pikaisesti my\u00f6s sen takia, ett\u00e4 Hanna p\u00e4\u00e4si etsim\u00e4\u00e4n fossiileja, mutta ihmeellisyyksi\u00e4 ei l\u00f6ytynyt. Tuuli oli nyt huomattavasti tyynempi, joten varmaan siit\u00e4 syyst\u00e4 n\u00e4imme nyt useita laulutaskuja siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Parin pusikon komppaus tuotti my\u00f6s saharank\u00e4\u00e4pi\u00f6kertun, ruokokerttusen sek\u00e4 pari sinirintaa. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

P\u00e4\u00e4sty\u00e4mme Layoneen p\u00e4\u00e4timme etsi\u00e4 tien, joka vei kohti Mauritaniaa ja Oued Lemseydia. Ihmeeksemme l\u00f6ysimme oikean tien eksytty\u00e4mme vain siedett\u00e4v\u00e4t muutaman kerran sekavassa kaupungissa ja arvattavaa oli, ett\u00e4 tien alkup\u00e4\u00e4ss\u00e4 oli tietenkin taas poliisin pys\u00e4ytyspaikka. Ja t\u00e4\u00e4ll\u00e4h\u00e4n oltiinkin sitten kunnon niuhoja! Passit ja muut paperit tarkistettuaan he halusivat n\u00e4hd\u00e4 auton paperit ja niist\u00e4h\u00e4n soppa syntyi. T\u00e4ysin arabiankieliset poliisit s\u00f6nk\u00f6ttiv\u00e4t meille ilmeisestikin jostain puuttuvasta paperista, mutta mist\u00e4 me voimme tiet\u00e4\u00e4, mik\u00e4 paperi oli hukassa, kun emme me mit\u00e4\u00e4n vuokraamon arabiankielisist\u00e4 papereista muutenkaan ymm\u00e4rt\u00e4neet. Poliisit tivasivat ja tivasivat, mutta eih\u00e4n me mit\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rretty, ei papereista eik\u00e4 heid\u00e4n s\u00f6nk\u00f6tyksest\u00e4\u00e4nk\u00e4\u00e4n. Lopulta paikalle marssi yksi poliisi, joka kertoi selv\u00e4ll\u00e4 englanninkielell\u00e4, ett\u00e4 puuttuva paperi oli vakuutuspaperi, mutta mit\u00e4p\u00e4 t\u00e4m\u00e4k\u00e4\u00e4n tieto meit\u00e4 hy\u00f6dytti? Lopulta meid\u00e4t kuitenkin p\u00e4\u00e4stettiin jatkamaan matkaa. P\u00e4iv\u00e4 alkoi olla jo turhan pitk\u00e4ll\u00e4, mutta onneksi meill\u00e4 oli vain kuutisen kilometri\u00e4 Oued Lemseyedille. Mutta sitten 300 metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 odotti toinen \u2013 ilmeisestikin sotilaspoliisin tarkistuspiste. Ja t\u00e4ss\u00e4 meni taas yht\u00e4 kauan, vaikka auton papereihin ei puututtukaan. Jotenkin n\u00e4ill\u00e4 poliiseilla vaan ei ollut mihink\u00e4\u00e4n kiire\u2026 <\/p>\n

Lopulta noin klo 16:45 p\u00e4\u00e4simme Lemseyedille, joka oli kaunis palmukeidas, jonka keskell\u00e4 oli pieni l\u00e4hde, mutta ehk\u00e4p\u00e4 ajankohdasta johtuen lintuja ei juuri paikalla n\u00e4kynyt. Meit\u00e4 ei p\u00e4tk\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n kiinnostanut en\u00e4\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 samoja poliiseja ja viel\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n meit\u00e4 kiinnosti \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen sekavan Layonen l\u00e4pi sompailu, joten onneksi Hanna huomasi sek\u00e4 kartasta ett\u00e4 Patrick Bergierin lintuoppaasta, ett\u00e4 tiet\u00e4 jatkamalla pystyi ohittamaan koko kaupungin! Niinp\u00e4 jatkoimme puoliaavikkoyl\u00e4nk\u00f6\u00e4 eteenp\u00e4in ennen kuin aurinko alkoi laskea. Tien varresta l\u00f6ytyi mukavan n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 metsik\u00f6it\u00e4, jotka n\u00e4yttiv\u00e4t todella hyvilt\u00e4 saharantimalille sek\u00e4 pienten pensaiden alueita, jotka n\u00e4yttiv\u00e4t hyvilt\u00e4 aavikkokertulle. Niinp\u00e4 pys\u00e4htelimme aika ajoin atrappia soitellen ja kerran, kun soittelin aavikkokerttua, alkoi tien toiselta puolelta kuulua saharantimalien kiivas \u00e4\u00e4ntely! Riensimme pieneen metsikk\u00f6\u00f6n (27,050760 13,051184) ja sielt\u00e4h\u00e4n l\u00f6ytyi noin 20 saharantimalia! Linnut reagoivat todella voimakkaasti atrappiin ja kohta meill\u00e4 oli l\u00e4hipuskissa pomppimassa runsaasti aikuisia sek\u00e4 ihan nuoria, juuri ja juuri lentokykyisi\u00e4 lintuja kovasti \u00e4\u00e4nnellen! <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

K\u00e4yty\u00e4mme nyt l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 Mauritaniaa kuin viel\u00e4 kertaakaan reissumme aikana, k\u00e4\u00e4nnyimme viimein ajamaan hyvin kapeaa ja suoraa tiet\u00e4 kohti p\u00e4\u00e4tiet\u00e4. Tie jatkui ja jatkui mutta lopulta p\u00e4\u00e4simme p\u00e4\u00e4tielle ja kuinka ollakaan olimme samalla ohittaneet kaikki Layonea ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t tarkistuspisteetkin! Loistavaa! <\/p>\n

Hieman pel\u00e4ten, ett\u00e4 meid\u00e4t olisi nyt varmaan etsint\u00e4kuulutettu tai jotain, kun olimme kadonneet Mauritaniaan johtavalle tielle, jatkoimme kohti pohjoista. Pian aurinko laski, mutta p\u00e4\u00e4timme jatkaa niin pitk\u00e4\u00e4n kuin vain ikin\u00e4 jaksaisimme, jotta voisimme seuraavana aamuna aloittaa Gouliminesta, joka oli tulomatkalla auto-ongelmien takia j\u00e4\u00e4nyt v\u00e4h\u00e4n heikolle koluamiselle. <\/p>\n

Ajettuamme viel\u00e4 parisen tuntia ja ohitettuamme Tantanin, aloimme pilkki\u00e4 niin pahasti, ett\u00e4 k\u00e4\u00e4nnyimme er\u00e4\u00e4n vuoristotien varteen, johon j\u00e4imme autoon nukkumaan puolilta \u00f6in. Olimme ajaneet jo reilut 1000 kilometri\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n aikana! <\/p>\n

Yh\u00e4 kohti pohjoista <\/strong><\/p>\n

5.3. Y\u00f6 oli aika kylm\u00e4 joten nukuimme varsin huonosti ja lopulta her\u00e4simme jo klo 5:30. Jatkoimme viel\u00e4 viimeiset 50 km Gouliminen l\u00e4helle Oued Boukilaan, jossa komppasimme taas toista tuntia aavikkokerttua, muttemme sit\u00e4 l\u00f6yt\u00e4neet. Keltap\u00e4\u00e4haukka k\u00e4vi lentelem\u00e4ss\u00e4 p\u00e4\u00e4ll\u00e4mme laskeutuen hetkeksi tolpan nokkaankin, ennen kuin jatkoi kauemmaksi. Komppasimme aluetta aika laajalti ja l\u00f6ysimme mm. rusorintakerttuja, pari pikkupensaskerttua ym. muttemme aavikkokerttua. Lopulta palasimme hieman takaisin etel\u00e4\u00e4n p\u00e4in ja pys\u00e4hdyimme puoliaavikkoalueelle 30km ennen Gouliminea ja l\u00e4hdimme komppaamaan kiurumaastoa. Lyhytvarvaskiuruja oli muutamia parvia ja ohitsemme lensi kahdeksan paksunokkakiurun parvi, yksi sarvikiurukin lensi \u00e4\u00e4nnellen ylitsemme ja siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 n\u00e4kyi muiden taskujen ohella my\u00f6s laulutaskuja.
\nJatkoimme k\u00e4vely\u00e4 alueelle, jossa kasvoi polvenkorkuista pensasta, mik\u00e4 n\u00e4ytti erinomaiselta aavikkokertulle, joten jo sit\u00e4 l\u00e4hestyess\u00e4ni laitoin atrapin soimaan ja kuinka ollakaan sielt\u00e4h\u00e4n lensi kuuden linnun aavikkokerttuperhe (theresae) minua vastaan. Vihdoin p\u00e4\u00e4simme t\u00e4m\u00e4nkin lounaisen Marokon alalajin kuittaamaan. Samalla alueella eleli my\u00f6s runsaasti paksuhyppymyyri\u00e4, jotka pitiv\u00e4t hauskaa kurinaa koloissaan maan alla. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Jatkoimme viel\u00e4 koluamaan aluetta 22km ennen Gouliminea, mutta mainittavia havaintoja ei en\u00e4\u00e4 tullut. Niinp\u00e4 l\u00e4hdimme varsin ajoissa jatkamaan matkaa. Juuri ennen Gouliminea tien yli lent\u00e4nyt saharantimalikaan ei en\u00e4\u00e4 meit\u00e4 hidastanut. Poliisin pys\u00e4ytyksetkin loppuivat taas l\u00e4hes kokonaan, paluumatkalla meid\u00e4t oli Dakhlan ja Gouliminen v\u00e4lill\u00e4 pys\u00e4ytetty 15 kertaa. <\/p>\n

Palasimme taas Marokon puolelle ja pian jo ohitimme Tiznitin ja lopulta juuri ennen Agadiria k\u00e4\u00e4nnyimme kohti sis\u00e4maata suunnaten Soussin laaksoa pitkin kohti Anti-Atlaksen vuoristoa. Tie oli pitk\u00e4 ja kiemurainen mutta vaikka k\u00e4vimme sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 tienvarsiravintolassa, ehdimme silti valoisassa Taliouinen it\u00e4puolen yl\u00e4ng\u00f6lle 48 km p\u00e4\u00e4h\u00e4n Tazenakhtista nuotitetulle kaitanokkakiurupaikalle. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Koska valoa oli viel\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4, l\u00e4hdimme komppaamaan l\u00e4heisi\u00e4 kivikkoisia harvaan ruohikkotuppaisia rinteit\u00e4, joilta l\u00f6ysimme 2 paksunokkakiurua, joista Hanna ehti nappaamaan pari kuvaa, ennen kuin ne l\u00e4htiv\u00e4t pakoon. Kivikkot\u00f6yht\u00f6kiuruja ja mustalepp\u00e4lintuja l\u00f6ytyi useita ja pari laulavaa aavikkotaskua, mutta etsim\u00e4\u00e4mme kaitanokkakiurua ei l\u00f6ytynyt edes atrapin avulla. Kuuntelimme viel\u00e4 pilkkopime\u00e4ss\u00e4kin, josko kaitanokkakiurun laulu kantautuisi korviimme, mutta vain minervanp\u00f6ll\u00f6 ja joku outo haukkuva nis\u00e4k\u00e4s kuultiin. Lopulta palasimme autolle varustautuen todella kylm\u00e4\u00e4n y\u00f6h\u00f6n. Puimme siis kaikki mukanamme olleet vaatteet p\u00e4\u00e4lle ennen kuin k\u00f6mmimme auton per\u00e4tilaan makuupusseihimme. <\/p>\n

Vuoristossa <\/strong><\/p>\n

6.3. her\u00e4simme jo ennen viitt\u00e4 ja kyll\u00e4p\u00e4 ulkona olikin kylm\u00e4, maa oli aivan kuurassa. Janne oli saanut nukutuksi oikein hyvin, mutta Hannalla oli ollut ainakin v\u00e4lill\u00e4 hieman turhan kylm\u00e4. L\u00e4mmitetty\u00e4mme auton kunnolla, k\u00f6mmimme ulos kuuntelemaan ja ihailemaan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n kirkasta t\u00e4htitaivasta. Pari minervanp\u00f6ll\u00f6\u00e4 huuteli vuorten rinteill\u00e4, mutta muuten oli hiljaista. Puolen tunnin odottelun j\u00e4lkeen Hanna kuuli lupaavan kuuloisen linnun lent\u00e4v\u00e4n korkealla meit\u00e4 kohti ja kohta Jannekin kuuli sen, kun se tuli l\u00e4hemm\u00e4s. Kaitanokkakiuru lensi kutsu\u00e4\u00e4nnellen ylitsemme todella korkealla ja pilkkopime\u00e4ss\u00e4, mutta \u00e4\u00e4ni oli helppo tuntea. Valitettavasti atrappikaan ei auttanut vaan kohta oli taas hiljaista. Pian alkoivat kivikkot\u00f6yht\u00f6kiurut laulunsa mutta kaitanokkakiuruja ei kuulunut. K\u00e4vimme auringon noustua taas komppaamassa rinteit\u00e4, muttemme l\u00f6yt\u00e4neet mit\u00e4\u00e4n uutta, nyt 10 paksunokkakiurua n\u00e4kyi lennossa. Lopulta palasimme autolle ja k\u00e4vimme viel\u00e4 kuuntelemassa l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 parista muustakin pisteest\u00e4 mit\u00e4\u00e4n uutta kuitenkaan kuulematta. Kahden kivipaaden luona noin kilometri takaisin Taliouneen p\u00e4in, n\u00e4imme ensimm\u00e4iset aavikkotulkut ja l\u00e4hdetty\u00e4mme ajamaan kohti Tazenakhtia niit\u00e4 n\u00e4kyi paljon lis\u00e4\u00e4 \u2013 aavikkotulkku oli yl\u00e4nk\u00f6jen yleisin lintu aamulla ja ne olivat usein noin kymmenen linnun parvina tien varressa ruokailemassa. My\u00f6s musta- ja kalottitaskuja n\u00e4kyi jonkin verran. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Jatkoimme vuoristoteit\u00e4 l\u00e4helle Ouarzazaten kaupunkia, mutta teimme periaatep\u00e4\u00e4t\u00f6ksen, ett\u00e4 emme ajaisin kaupunkiin, vaikka meill\u00e4 oli sielt\u00e4 tiedossa paikka pitk\u00e4nokkaiselle t\u00f6yht\u00f6kiurulle, joka ainakin hollantilaisten toimesta on jo splitattu omaksi lajikseen, vaan p\u00e4\u00e4timme, ett\u00e4 paikat Tizi-n-Tickan vuoristotien alkup\u00e4\u00e4st\u00e4 it\u00e4\u00e4n j\u00e4isiv\u00e4t seuraavalle Marokon reissullemme. Marokkoon pit\u00e4isi joka tapauksessa tulla uudelleen hoitamaan, jos ei muuta niin ainakin atlaksensieppo ja tietysti mielell\u00e4\u00e4n silloin olisi hyv\u00e4 olla muutakin tekemist\u00e4. Niinp\u00e4 j\u00e4timme enemm\u00e4lti etsim\u00e4tt\u00e4 alueella esiintyv\u00e4\u00e4 atlaksensurutaskuakin ja p\u00e4\u00e4timme ajaa mahdollisimman ripe\u00e4sti, toki mahdollisuuksien mukaan v\u00e4lill\u00e4 hyvill\u00e4 paikoilla pys\u00e4hdellen, kohti Oukame\u00efdenia \u2013 Afrikan ainoata laskettelukeskusta. Alun perinh\u00e4n meid\u00e4n ei ollut tarkoitus ehti\u00e4 lainkaan n\u00e4ille teille, joita olimme nyt ajamassa, mutta koska olimme selvinneet reissun ohjelmasta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 suunniteltua nopeammin, olimme keksineet yritt\u00e4\u00e4 kaitanokkakiurua ja jatkaa sitten Tizi-n-Tichkan kautta Oukame\u00efdenille. Alkuper\u00e4isess\u00e4 suunnitelmassamme olisimme ajaneet suorinta tiet\u00e4 Marrakeshiin ja sielt\u00e4 Oukame\u00efdenille, jos aikaa olisi. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tizi-n-Tichkan vuoristotie oli sitten se ensimm\u00e4inen turistipaikka reissullamme ja joka ikisess\u00e4 mahdollisessa ja mahdottomassa pys\u00e4hdyspaikassa oli matkamuistokauppiaita, jotka eiv\u00e4t kyll\u00e4 antaneet hetken rauhaa, jos erehtyi pys\u00e4hty\u00e4. Ehk\u00e4 t\u00e4st\u00e4kin syyst\u00e4 matkamme eteni jopa suunniteltua nopeammin. Myyt\u00e4v\u00e4n\u00e4 n\u00e4ill\u00e4 kauppiailla oli kivi\u00e4, sek\u00e4 aitoja ett\u00e4 v\u00e4\u00e4rennettyj\u00e4 fossiileja sek\u00e4 keramiikkaa. Maisemat vuoristossa olivat tietysti upeat, olimmehan nyt l\u00e4hestym\u00e4ss\u00e4 Atlasvuoriston korkeimpia huippuja. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Lintujakin toki n\u00e4kyi: K\u00e4\u00e4rmekotka kaarteli taivaalla ja Iriri -joen ylitetty\u00e4mme meid\u00e4t pys\u00e4ytti pitk\u00e4st\u00e4 aikaa poliisi, mutta ei heill\u00e4 muuta asiaa ollut kuin, ett\u00e4 he halusivat testailla Hannan kameraa. Leppoisan kameraesittelyn j\u00e4lkeen jatkoimme matkaa ja jokivarren yll\u00e4 kiepui pikkukiit\u00e4ji\u00e4 ja kalliop\u00e4\u00e4skyj\u00e4 sek\u00e4 yksitt\u00e4inen ruostep\u00e4\u00e4sky. L\u00e4heisen s\u00e4hk\u00f6pylv\u00e4\u00e4n nokasta l\u00f6ysimme kotkan istumasta ja heti kiikareilla tunnistimme sen vuorikotkaksi! Lintu antoi itse\u00e4\u00e4n l\u00e4hestytt\u00e4v\u00e4n, joten pitk\u00e4st\u00e4 aikaa Janne p\u00e4\u00e4si skouppaamaan oikein kunnolla. Monena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 varsinkin etel\u00e4ss\u00e4 oli ollut niin kova tuuli, ettei putkea ollut paljon tarvinnut autosta nostaa.
\nPari kertaa pys\u00e4hdyimme my\u00f6s tarkistamaan, l\u00f6ytyisik\u00f6 maasta fossiileja tai muuta mielenkiintoista, mutta mielenkiintoisimmaksi l\u00f6yd\u00f6ksi Jannen jaloista l\u00e4hti lentoon kaksi hietakyyhky\u00e4. N\u00e4ytti silt\u00e4, ett\u00e4 ainakin tien varret oli paikallisten fossiilien myyjien toimesta puhdistettu aika huolellisesti. Toki Hanna jonkinlaiset matkamuistot itselleen l\u00f6ysi, mm. hienoja karneoliakaatteja, mutta p\u00e4\u00e4timme, ett\u00e4 seuraavalla Marokon reissullamme aikaa pit\u00e4isi olla enemm\u00e4n my\u00f6s maaper\u00e4n tutkimiselle. <\/p>\n

Kivuttuamme taas kerran ylemm\u00e4s vuoristoon, l\u00f6ytyi er\u00e4\u00e4lt\u00e4 levikkeelt\u00e4 alppivarisparvi ruokailemasta. Kohta n\u00e4it\u00e4 taitavia lent\u00e4ji\u00e4 l\u00f6ytyi taivaalta suuri parvi lis\u00e4\u00e4. Laaksossa kulkevista joista l\u00f6ytyi useampia virtav\u00e4st\u00e4r\u00e4kkej\u00e4. Pikkuhiljaa maisemassa alkoi n\u00e4ky\u00e4 isompia puita ja jopa pieni\u00e4 metsik\u00f6it\u00e4. Ensimm\u00e4inen pys\u00e4ytys mets\u00e4ss\u00e4 tuotti kuusitiaisia (atlas) ja parven pikkuk\u00e4pylintuja ja jo toinen pys\u00e4ytys tuotti elikseksi viheltelev\u00e4n atlaksenvihertikan (31,47301 07,432247)! Viheltelimme linnulle takaisin ja kohta ymp\u00e4rill\u00e4mme huusi ainakin nelj\u00e4, ellei jopa viisi atlaksenvihertikkaa! Lopulta yksi linnuista l\u00f6ytyi n\u00e4kyvillekin ja Janne p\u00e4\u00e4si kuvaamaan sit\u00e4 putken l\u00e4pi oikein mukavasti. Yhdell\u00e4 pys\u00e4yksell\u00e4 kuulimme kalliopyyn. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Jatkettuamme taas matkaa n\u00e4imme tien yli editsemme lent\u00e4neen vuorisirkun (africana), ennen kuin saimme kuningasidean yritt\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 pikkuteit\u00e4 Oukame\u00efdeniin. Olin onneksi edellisiltana laittanut gps:\u00e4\u00e4n Andreas Uppstulta saamiani koordinaatteja Oukame\u00efdenin l\u00e4hist\u00f6lt\u00e4 ja yll\u00e4tt\u00e4en n\u00e4m\u00e4 pisteet osoittivat, ett\u00e4 hekin olivat oikaisseet Tizi-n-Tichkalta Oukame\u00efdenin tielle, mik\u00e4 tietysti oli meille helpotus, sill\u00e4 koska olimme t\u00e4\u00e4ll\u00e4 t\u00e4ysin ilman mit\u00e4\u00e4n kunnollisia suunnitelmia, olimme kuvitelleet joutuvamme kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n Marrakeshin kautta. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Lopulta reitti Oukame\u00efdeniin oli oikein helppo, vaikka kartalla tie olikin merkitty aivan minimaalisen pieneksi ja aikaisemmin varsinkin rannikolla t\u00e4llaiset tiet olivat olleet l\u00e4hes tai t\u00e4ysin ajokelvottomia. Mutta t\u00e4m\u00e4 tie oli erinomainen ja se s\u00e4\u00e4sti meilt\u00e4 paljon aikaa ja vaivaa. Oukame\u00efdenin hyv\u00e4\u00e4 tiet\u00e4 kiivetess\u00e4mme, kuvasimme viel\u00e4 er\u00e4\u00e4ss\u00e4 kyl\u00e4ss\u00e4 pensassirkkuperhett\u00e4 ja vihdoin saavuimme Oukame\u00efdenin luonnonsuojelualueelle. Maksettuamme pienen parkkimaksun huomasimme parkkipaikan s\u00e4hk\u00f6langoilla suuren lintuparven, jota kymmenkunta turistia oli kuvaamassa \u2013 atlaksenruusutulkkuja! S\u00e4nt\u00e4simme ulos niit\u00e4 kuvaamaan ja kyll\u00e4p\u00e4 niit\u00e4 olikin paljon. L\u00e4hes parisataa lintua lenteli vilkkaasti langoilta toisille ja espanjalais- ja marokkolaisornin johtama brittiporukka oli linnuista l\u00e4hes yht\u00e4 haltioissaan kuin mekin. Parven seurassa oli my\u00f6s kymmeni\u00e4 kalliovarpusia (barbara). Aikamme lintuja ihmetelty\u00e4mme, valo alkoi k\u00e4yd\u00e4 v\u00e4hiin ja huomasimme etsim\u00e4mme retkiraporttien suositteleman hotellin olevan aivan vieress\u00e4. Saimme t\u00e4st\u00e4 Chez Juju hotellista hieman askeettisen mutta toimivan huoneen ja kohta olimme alakerran ravintolassa sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 tuhtia ja maittavaa ateriaa. Loppuillan otimme rennosti, k\u00e4vimme suihkussa ja painuimme ajoissa nukkumaan. <\/p>\n

Oukame\u00efdenissa <\/strong><\/p>\n

7.3. Janne her\u00e4si jo viidelt\u00e4, kun ei en\u00e4\u00e4 v\u00e4sytt\u00e4nyt ja pian her\u00e4si Hannakin. Niinp\u00e4 olimme jo h\u00e4m\u00e4riss\u00e4 k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 kohti Oukame\u00efdenin rinteit\u00e4. Otimme suunnaksi yhden l\u00e4heisist\u00e4 pikkunyppyl\u00f6ist\u00e4, jonka laelta uskoimme avautuvan komeat maisemat Pohjois-Afrikan korkeimmille huipuille, etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 Jbel Toubkalin 4167m korkealle huipulle. Rinteen alapuoleisilta nurmikkoalueilta l\u00f6ysimme tunturikiuruparven (atlas), jota hetken kuvailtuamme jatkoimme kipuamista ylemm\u00e4ksi. Mustalepp\u00e4linnut lauloivat vuoristokyl\u00e4n talojen katoilla ja rinteen kivill\u00e4 ja pikkuhiljaa aurinko alkoi nosta takanamme olevien vuorten takaa. Juuri sopivasti auringon noustessa p\u00e4\u00e4simme nyppyl\u00e4n harjalle ja olimme olleet oikeassa, edess\u00e4mme aukesi upea maisema Atlasvuoriston korkeimmille lumisille huipuille. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Kiipesimme viel\u00e4 hieman ylemm\u00e4s, jotta saimme afrikkalaisesta lumesta k\u00e4sipinnan ja tulipa pinnoihin my\u00f6s ylitsemme lent\u00e4nyt muuttohaukka sek\u00e4 vuorten rinteiden yll\u00e4 lent\u00e4nyt alppinaakkaparvi. My\u00f6hemmin n\u00e4imme kuinka muuttohaukka jahtasi n\u00e4it\u00e4 alppinaakkoja, jotka sy\u00f6ksyiv\u00e4t sit\u00e4 pakoon tiiviin\u00e4 parvena siivet voimakkaasti humisten. <\/p>\n

Laskeuduimme rinnett\u00e4 pitkin takaisin kohti kyl\u00e4\u00e4, havaiten lis\u00e4\u00e4 tunturikiuruja sek\u00e4 mustalepp\u00e4lintuja seuranaan yksi koiras sepellepp\u00e4lintukin. Kivikossa n\u00e4iden seuraaminen ja kuvaaminen oli vaikeaa, mutta jotenkin Hanna onnistui yrityksess\u00e4\u00e4n. <\/p>\n

Kyl\u00e4ll\u00e4 olivat alppinaakat ja -varikset saapuneet siivoustalkoisiin nurmikkoalueelle. Hanna s\u00e4nt\u00e4si niit\u00e4 kuvaamaan Jannen j\u00e4\u00e4dess\u00e4 ihmettelem\u00e4\u00e4n pihan kivikoille saapuneita traial-kuskeja, jotka temppuilivat kivikossa moottoripy\u00f6rineen. Pari kulorastasta (deichleri) k\u00e4vi hetken piipahtamassa kyl\u00e4ss\u00e4 ennen kuin ne jatkoivat matkaansa. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Odottelimme viel\u00e4 hetken, josko atlaksenruusutulkut saapuisivat taas kyl\u00e4lle, muttemme koko aamuna havainneet ainoatakaan, kalliovarpusia kyll\u00e4 n\u00e4kyi runsaasti, mutta nek\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t oikein viihtyneet kuvattavina. Lopulta pakkasimme tavaramme ja l\u00e4hdimme ajamaan kohti Marrakeshia. <\/p>\n

Emme kuitenkaan ajaneet Oukame\u00efdenin tiet\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n vaan k\u00e4\u00e4nnyimme pian Tahanaoutin liittym\u00e4st\u00e4 pienelle mutta hyv\u00e4kuntoiselle tielle (joka oli kartassa l\u00e4hes olematon katkoviiva), joka nousi taas pian vuoristoon. Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 metsik\u00f6ss\u00e4 kuulimme jo vauhdista tulip\u00e4\u00e4hippi\u00e4isi\u00e4 ja pys\u00e4hdytty\u00e4mme l\u00f6ysimme my\u00f6s muutaman nokkavarpusen. K\u00e4\u00e4nnyimme seuraavasta kyl\u00e4st\u00e4 (Sidi Fares) vasemmalle kohti Asnia (tienviittaa ei ollut) ja pian maisema alkoi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sopivalta projektilajillemme. Edellisiltana atlaksenruusutulkkuja kuvatessamme Janne oli vaihtanut muutaman sanan brittiryhm\u00e4n marokkolaisoppaan kanssa, joka oli kertonut, ett\u00e4 Asnin kyl\u00e4n l\u00e4heiset katajikot ovat erinomainen paikka atlaskertulle. He itse olivat kuvanneet kerttua aivan kyl\u00e4n viereisess\u00e4 katajikossa. Katajikot alkoivat jo kuitenkin, kun olimme ajaneet tiet\u00e4 vasta noin kolmasosan kohti Asnia ja p\u00e4\u00e4timme heti koittaa onneamme (31,25168 07,899832). Hajaannuimme kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n katajikkoon ja eip\u00e4 aikaakaan, kun Jannen edest\u00e4 katajapuskasta l\u00e4hti kerttu, joka laskeutui heti seuraavaan puskaan. Janne l\u00e4hestyi lintu varovasti ja yht\u00e4kki\u00e4 se pomppasi keskelle puskaa n\u00e4kyviin \u2013 koiras atlaskerttu. Janne viittoili Hannan paikalle ollen varma, ett\u00e4 lintu oli yh\u00e4 katajassa, mutta sit\u00e4p\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 l\u00f6ytynytk\u00e4\u00e4n. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Komppailimme katajikkoa varttitunnin l\u00f6yt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kuitenkaan yht\u00e4\u00e4n lintua. P\u00e4\u00e4timme viel\u00e4 koluta er\u00e4\u00e4n kuivan jokilaakson, jossa katajia oli viel\u00e4 tihe\u00e4mm\u00e4ss\u00e4 kuin l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 ja vihdoin t\u00e4rpp\u00e4si. Nyt Hanna n\u00e4ki atlaskertun lyhyesti aivan edess\u00e4\u00e4n ennen kuin se taas katosi turhan nopeasti, jotta sit\u00e4 olisi ehtinyt kuvata lainkaan. Elikseen tyytyv\u00e4isin\u00e4 palasimme autolle ja l\u00e4hdimme ajamaan kohti Asnia. <\/p>\n

Asnissa k\u00e4\u00e4nnyimme viel\u00e4 Imlin kyl\u00e4lle johtavalle 17km pituiselle tienp\u00e4tk\u00e4lle, joka p\u00e4\u00e4ttyi kyl\u00e4\u00e4n, josta kerrottiin olevan upeat maisemat Jbel Toubkalille. Tie oli parista kohdasta huonokuntoinen, eik\u00e4 meid\u00e4n turhan kupera pohjapanssarimme siit\u00e4 oikein tyk\u00e4nnyt, mutta lopulta p\u00e4\u00e4simme perille. Kyl\u00e4 oli varsinainen turistikyl\u00e4 sekin, joten Hanna suuntasi mieluusti tuliais- ja matkamuisto-ostoksille, mutta Janne p\u00e4\u00e4tti j\u00e4\u00e4d\u00e4 vahtimaan autoa ja kirjoittelemaan haviksia ym. <\/p>\n

Kohti Casablancaa <\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Aika pian Hanna oli ostoksensa tehnyt ja l\u00e4hdimme ajamaan kohti Marrakeshia. Noin tunnin ajon j\u00e4lkeen edess\u00e4 oli koko reissun viimeinen todella inhottava osuus eli Marrakeshin esikaupunkialueen l\u00e4piajo. Onneksi tien varrella ainakin v\u00e4lill\u00e4 oli joitakin tienviittoja kertomassa, mihin menn\u00e4 ja vaikka Casablancan kyltit yht\u00e4kki\u00e4 katosivat, niin Agadirin viittoja n\u00e4kyi v\u00e4lill\u00e4 ja niit\u00e4 sek\u00e4 l\u00e4ntt\u00e4 seuraten p\u00e4\u00e4simme sekavan liikenteen keskell\u00e4 lopulta varsin kivuttomasti tielle, joka n\u00e4ytti lupaavasti viev\u00e4n pois kaupungista ja kohti moottoritiet\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Lopulta p\u00e4\u00e4simme motarille ja aloitimme puuduttavan pitk\u00e4n ajon kohti Casablancaa. Aikaahan meill\u00e4 oli viel\u00e4 vaikka kuinka, mutta p\u00e4\u00e4timme ajaa mahdollisimman l\u00e4helle Casablancaa valoisassa. Lopulta kurvasimme er\u00e4\u00e4n huoltoaseman pihaan noin 70 km ennen Casablancaa ja kokosimme j\u00e4ljell\u00e4 olevat dirhamimme p\u00f6yt\u00e4\u00e4n ja totesimme rahojemme olevan l\u00e4hes lopussa. Shellin huoltoasemalla ei kuitenkaan Visa kelvannut, joten p\u00e4\u00e4timme sy\u00f6d\u00e4 pizzan puoliksi sek\u00e4 7 dirhamin ranskikset. J\u00e4ljell\u00e4 olevilla reiluilla 50 dirhamilla kuvittelimme selvi\u00e4v\u00e4mme j\u00e4ljell\u00e4 olevista motarin tietulleista. <\/p>\n

P\u00e4\u00e4timme ajaa viel\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4ksi Casablancan lentoasemaa ja noin 50 kilometri\u00e4 ennen kurvasimme taas isolle huoltoasemalle, jonka takana oli suuri parkkialue. P\u00e4\u00e4timme lev\u00e4t\u00e4 tunnin-pari ja nukahdimme pian auton penkeille, Hanna takapenkille ja Janne etupenkeille poikittain. Pari tuntia nukuttuamme vaihdoimme paikkoja ja p\u00e4\u00e4timme kokeilla nukkua viel\u00e4 hieman lis\u00e4\u00e4. <\/p>\n

Kotimatkalle <\/strong><\/p>\n

8.3. Lopulta her\u00e4simme yhdeks\u00e4n tuntia nukuttuamme klo 5:00 ja p\u00e4\u00e4timme saman tien l\u00e4hte\u00e4 ajamaan kohti Mohammed V:n lentoasemaa. Tietullissa meit\u00e4 odotti yll\u00e4tys \u2013 tullimaksu olikin 70 dirhamia. Onneksi saimme virkailijan lahjottua siten, ett\u00e4 annoimme h\u00e4nelle kaikki 50 dirhamiamme sek\u00e4 p\u00e4\u00e4lle 5 euroa, joka siis vastasi noin 50 dirhamia. Mutta kuinka ollakaan, pian oli edess\u00e4mme viel\u00e4 toinenkin tietulli, eik\u00e4 meill\u00e4 ollut dirhamin dirhamia j\u00e4ljell\u00e4! Topakka virkailijanainen ei sitten meit\u00e4 en\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4nytk\u00e4\u00e4n euroilla menem\u00e4\u00e4n! Meinasikohan h\u00e4n, ett\u00e4 j\u00e4\u00e4mme t\u00e4lle parin kilometrin moottoritien p\u00e4tk\u00e4lle asumaan, sill\u00e4 emmeh\u00e4n me sielt\u00e4 p\u00e4\u00e4sisi mitenk\u00e4\u00e4n pois! Lopulta takanamme autossaan jonottanut nainen kyll\u00e4styi ja tuli mesoamaan paikalle. Lahjoimme h\u00e4net 5 eurolla, jotta h\u00e4n maksaisi huikean 10 dirhamin (1 \u20ac) tietullimaksumme ja lopulta p\u00e4\u00e4simme matkaan, varmistettuamme viel\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli varmasti viimeinen tulli ennen lentoasemaa. <\/p>\n

Vihdoin p\u00e4\u00e4simme lentoasemalle, jossa ajoimme auton tuttuun vuokra-autoparkkiin, nappasimme tavarat mukaamme ja k\u00e4velimme autovuokraamoille. Vaikka viimeksi Sixtin toimisto oli auennut jo 6:30, saimme nyt odotella toista tuntia havaiten lentokent\u00e4n yll\u00e4 lennelleess\u00e4 tervap\u00e4\u00e4skyparvessa ainakin yhden vaaleakiit\u00e4j\u00e4n reissupinnaksi, ennen kuin toimisto viimein kasin j\u00e4lkeen aukesi. Ensimm\u00e4isen automme lasin rikkomisesta tuli meille maksettavaa 40\u20ac, joten aika turhaan olimme poliisiasemalla aikaamme viett\u00e4neet, mutta olimmepahan monta ikimuistoista kokemusta rikkaampia. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tavaroista luovuttuamme ja passintarkistuksen yhteydess\u00e4 maastal\u00e4ht\u00f6paperit t\u00e4ytetty\u00e4mme, kiertelimme hieman vaatimattomissa kaupoissa, muttemme l\u00f6yt\u00e4neet mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rkev\u00e4\u00e4. Air Francen koneemme l\u00e4hti viimein klo 10:35 kohti Pariisia, jonne laskeuduimme hieman etuajassa klo 14:25. Meill\u00e4 oli kuitenkin edess\u00e4 pitk\u00e4 k\u00e4vely terminaalilta toiselle, joten lopulta me saimme k\u00e4vell\u00e4 suoraan Finnairin koneeseen. Toki saimme sitten istuskella koneessa jonkin aikaa, kunnes se viimein klo 15:25 l\u00e4hti kohti koti-Suomea. <\/p>\n

Helsinki-Vantaalle laskeuduimme klo 19:20 ja kyll\u00e4p\u00e4 olikin Suomessa keli muuttunut. Jos l\u00e4ht\u00f6mme aikaan oli viel\u00e4 ollut j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4n kylm\u00e4, n. -20 astetta niin nyt oli nollakeli. Niinp\u00e4 k\u00e4velty\u00e4mme autollemme l\u00e4hti Berlingo hyvin k\u00e4yntiin ja kohta jo matkasimme kohti kotia. Ajoimme vauhdikkaasti aina Simpeleelle saakka, jossa \u201dtepparilla\u201d tilasimme kunnon lehtipihvit ja katsoimme Barcelona-Arsenal Championsliigaottelun toisen er\u00e4n, ennen kuin jatkoimme kotiin, jossa olimme puolilta\u00f6in.<\/p>\n

Olipahan taas ollut rankka mutta onnistunut reissu! Pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n Marokossa olimme ajaneet 6100 kilometri\u00e4 (p\u00e4\u00e4lle viel\u00e4 700km Suomessa). Rahaa oli reissussa kulunut lentolippujen ja autonvuokran lis\u00e4ksi vain lentokent\u00e4lt\u00e4 nostamamme n.6000 dirhamia (600\u20ac) + 140\u20ac hotelleihin. Olimme siis selvinneet reissusta l\u00e4hes puolet halvemmalla kuin olimme budjetoineet \u2013 ehk\u00e4 t\u00e4h\u00e4n oli osasyyn\u00e4 se, ett\u00e4 olimme nukkuneet 6 y\u00f6t\u00e4 autossa, yhden lentoasemalla ja vain 4 hotellissa sek\u00e4 sy\u00f6neet oikeaa ruokaa keskim\u00e4\u00e4rin noin joka 2,5. p\u00e4iv\u00e4! Lintulajeja olimme Marokossa havainneet yhteens\u00e4 210, joista huikeat 21 olivat uusia WP-pinnoja! Isommilta ongelmilta olimme v\u00e4lttyneet, toki poliisin kanssa olimme taas tekemisiss\u00e4 aivan enn\u00e4tyspaljon, mutta Marokon poliiseista j\u00e4i meille oikein mukava kuva! Lienemmek\u00f6h\u00e4n olleet ensimm\u00e4inen porukka, joka ei saanut ensimm\u00e4isi\u00e4k\u00e4\u00e4n sakkoja? Suunnitelmissamme on palata Marokkoon jo ensi kev\u00e4\u00e4n\u00e4 hieman my\u00f6h\u00e4isemp\u00e4\u00e4n vuodenaikaan, jotta atlassieppo, atlaksenkivitasku ja nyt yritt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 j\u00e4\u00e4neet atlaksensurutasku ja monet paikalliset alalajit tulisivat nekin hoidettua. T\u00e4ll\u00f6in siis tulemme keskittym\u00e4\u00e4n maan it\u00e4osiin, nyth\u00e4n olimme keskittyneet ainoastaan l\u00e4nsiosiin ja etel\u00e4\u00e4n sek\u00e4 hieman raapaisseet keskiosia. <\/p>\n

J.A.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Marokko ja L\u00e4nsi-Sahara 25.2. \u2013 8.3. 2011 Olimme suunnitelleet matkaa Marokkoon jo vuosia, mutta vaikka olimme kovasti yritt\u00e4neet, emme olleet l\u00f6yt\u00e4neet porukkaa, joka l\u00e4htisi reissuun kanssamme. Olimme aina ajatelleet, ett\u00e4 Marokossa olisi turvallisempaa liikkua isommalla porukalla, mutta lopulta p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 reissuun kaksistaan. Marokossahan oli jo pari vuosikymment\u00e4 retkeilty aktiivisesti suomalaistenkin toimesta, mutta vasta parina viime […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[8],"tags":[],"class_list":["post-6","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-marokko"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=6"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6630,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6\/revisions\/6630"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=6"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=6"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=6"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}