{"id":59,"date":"2010-10-30T09:26:21","date_gmt":"2010-10-30T06:26:21","guid":{"rendered":"http:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/?p=59"},"modified":"2023-07-18T09:26:52","modified_gmt":"2023-07-18T06:26:52","slug":"espanja-katalonia-16-24-10-2010","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/espanja-katalonia-16-24-10-2010","title":{"rendered":"Espanja Katalonia 16.-24.10. 2010"},"content":{"rendered":"

Espanja Katalonia 16.-24.10. 2010<\/strong><\/p>\n

Barcelonaan<\/strong><\/p>\n

Matkustettuamme jo p\u00e4iv\u00e4n aikana Shetlannin Sumburhista, Skotlannin Edinburghiin, sielt\u00e4 Lontooseen ja nelj\u00e4sti metroa vaihtaen koko Lontoon keskustan halki lentoasemalta toiselle ja saatuamme lopulta Iberian hukkaamat lentolippumme, olimme lopulta p\u00e4\u00e4sseet Heathrowssa oikeaan l\u00e4ht\u00f6terminaaliin, jossa odottelimme lentoamme kohti Barcelonaa. Hieman huolestuttavasti konetta alettiin t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vasta silloin, kun sen olisi pit\u00e4nyt jo olla ilmassa, mutta lopulta olimme kaikki koneessa ja kaikki n\u00e4ytti hyv\u00e4lt\u00e4. Mutta siin\u00e4 sit\u00e4 sitten istuttiin koneessa eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tapahtunut! Aika kului ja kului ja meik\u00e4l\u00e4inen aloin olla jo aikalailla hermoraunio, sill\u00e4 aikataulumme oli todella tiukka! Olinhan tuhlannut lentoja aikaisemmaksi siirt\u00e4ess\u00e4ni omien rahojeni lis\u00e4ksi Potunkin (Miika Suojarinne) rahoja, jotta p\u00e4\u00e4sisin Barcelonaan ajoissa ehti\u00e4kseni katsomaan huikeaa La Ligan k\u00e4rkikamppailua Barcelona-Valencia! Lopulta kone vihdoin l\u00e4hti tunnin aikataulustaan my\u00f6h\u00e4ss\u00e4 ja elin siin\u00e4 ajatuksessa, ett\u00e4 se laskeutuisi Barcelonaan vain puolta tuntia ennen pelin alkua!<\/p>\n

Vaikka lento tuntui kest\u00e4v\u00e4n ja kest\u00e4v\u00e4n se ihme kyll\u00e4 kuitenkin laskeutui Barcelonaan puolta tuntia aiemmin kuin olin kuvitellut, se oli siis ottanut menetetty\u00e4 aikaa puoli tuntia kiinni ja pelin alkuun oli viel\u00e4 tunti! Singahdimme nopeasti odottamaan matkatavaroita ja sitten saatiinkin taas odotella! Reiluun varttiin ei tapahtunut mit\u00e4\u00e4n ja kun matkatavaroita alkoi tulla niin meid\u00e4n tavaroita ei vain n\u00e4kynyt. Lopulta minun laukkuni saapui, mutta Potun laukkua saatiin odotella viel\u00e4 ainakin 10 minuuttia! Lopulta olimme pihalla tilaamassa taksia vain 22 minuuttia ennen pelin alkamista!<\/p>\n

Onneksi saimme taksin jonottamatta, mutta tietenk\u00e4\u00e4n kuski ei puhunut sanaakaan englantia. Jotenkin onnistuin muutamaa osaamaani espanjankielist\u00e4 sanaa toistamalla kertoa h\u00e4nelle, ett\u00e4 nyt oli kiire ja pit\u00e4isi p\u00e4\u00e4st\u00e4 Camp Noulle ja portille 18 \u2013 ja nopeasti! Portilla parikkalalaisl\u00e4ht\u00f6iset kaverini Juha \u201dTonkka\u201d ja Hannu \u201dSuppa\u201d Honkanen, Kari \u201dKile\u201d Huotilainen, Heikki \u201dDonki\u201d Kauppinen sek\u00e4 Antti Heinonen olivat odottelemassa meit\u00e4. Ja ei siin\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muuta ongelmaa ollut, mutta heill\u00e4 oli minun lippuni peliin sek\u00e4 heid\u00e4n vuokraamansa k\u00e4mp\u00e4n avain, jonne Potun oli tarkoitus jatkaa.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Pelin alkamisaikaan p\u00e4\u00e4simme Camp Noulle, mutta olimme aivan v\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 puolella valtavaa areenaa. Ihme kyll\u00e4 taksikuskimme ajoi parinkin tiesulun l\u00e4pi ja lopulta olimme perill\u00e4, mutta j\u00e4tki\u00e4 ei n\u00e4kynyt miss\u00e4\u00e4n! Lopulta sain puhelimella Hannun kiinni ja kohta t\u00e4m\u00e4 toi lippuni, mutta avain olikin kilell\u00e4. Kohta saapui t\u00e4m\u00e4kin ja Potu p\u00e4\u00e4si jatkamaan samalla taksilla kohti La Ramblan l\u00e4hell\u00e4 ollutta k\u00e4mpp\u00e4\u00e4mme ja min\u00e4 p\u00e4\u00e4sin Kilen peesiss\u00e4 juoksemaan Camp Noulle! Lopulta olimme paikoillamme, kun peli\u00e4 oli k\u00e4yty vain 8 minuuttia ja onneksi tilanne oli yh\u00e4 0-0!<\/p>\n

Peli oli pitk\u00e4\u00e4n varsin vaisu ja varsinkin ottelun suurin t\u00e4hti Leonel Messi oli pimennossa eik\u00e4 Barcelona oikein p\u00e4\u00e4ssyt py\u00f6ritt\u00e4m\u00e4\u00e4n omaa peli\u00e4\u00e4n. Ottelun ensimm\u00e4isen maalin tekikin lopulta Valencia vastahy\u00f6kk\u00e4yksest\u00e4 ja l\u00e4hell\u00e4 oli, etteik\u00f6 peli olisi ollut ennen puoliaikaa jo 0-2. Aivan er\u00e4n lopussa Barca otti ohjat k\u00e4siins\u00e4 ja puoliajan j\u00e4lkeen kent\u00e4ll\u00e4 oli en\u00e4\u00e4 vain yksi joukkue! MM-kisojen suurin sankari Andr\u00e9s Iniesta tasoitti ottelun toisen puoliajan alussa ja kapteeni Carles ”Tarzan” Puyol puski Barcelonan voittomaalin toisen er\u00e4n puoliv\u00e4liss\u00e4. Toisen maalin j\u00e4lkeen Camp Noulla oli hetkitt\u00e4in sellainen tunnelma, mit\u00e4 olin kuvitellut siell\u00e4 olevankin! Ottelun p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 otimme pakolliset ryhm\u00e4kuvat ja l\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n kohti majapaikkaamme. Porukka oli kuitenkin sen verran ”naamoissa”, ett\u00e4 suunnistamisesta ei tullut yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Onneksi satuimme kysym\u00e4\u00e4n apua paikallisilta ja lopulta p\u00e4\u00e4simme k\u00e4mp\u00e4n l\u00e4helle metrolla. K\u00e4mpilt\u00e4 l\u00f6ytyi Potukin, jolla oli ollut melkoisia vaikeuksia p\u00e4\u00e4st\u00e4 k\u00e4mpille, vaikka taksi oli kyll\u00e4 tuonut h\u00e4net oikeaan paikkaan ja alakerran lukon h\u00e4n oli saanut auki kohtuullisen vaivatta. Kuitenkin oikean asunnon oven l\u00f6yt\u00e4minen oli ollut ty\u00f6n ja tuskan takana ja vaikka viestittelimme useaan kertaan kesken pelin, oli lopulta oikea k\u00e4mpp\u00e4 l\u00f6ytynyt vasta pitk\u00e4n etsinn\u00e4n j\u00e4lkeen ja todella k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n vaikea lukko oli auennut vasta pitk\u00e4n yritt\u00e4misen j\u00e4lkeen. Mainittakoon, ett\u00e4 asunto sijaitsi kolmannessa kerroksessa, mutta hissill\u00e4 piti painaa ykk\u00f6st\u00e4 t\u00e4nne p\u00e4st\u00e4kseen. Mutta loppu hyvin ja kaikki hyvin ja lopulta Potukin oli p\u00e4\u00e4ssyt paikalliseen katsomaan peli\u00e4 telkkarista kylm\u00e4n oluen \u00e4\u00e4rell\u00e4.<\/p>\n

Pienen huilin j\u00e4lkeen k\u00e4vimme alakerran baarissa sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 hampurilaiset ja l\u00e4hdimme viel\u00e4 La Ramblalle y\u00f6h\u00f6n! Lopulta puhti oli ainakin meik\u00e4l\u00e4isest\u00e4 t\u00e4ysin pois kahden j\u00e4lkeen, olihan p\u00e4iv\u00e4 ollut melkoisen stressint\u00e4yteinen ja ruokailuun ei juuri ollut aikaa, nestehukka alkoi kyll\u00e4 jo olla hyvin kurissa. Lopulta palasimme k\u00e4mpille nelj\u00e4n pintaan ja painuimme pehkuihin.<\/p>\n

Barcelona tutuksi<\/strong><\/p>\n

17.10. Vaikka edellinen p\u00e4iv\u00e4 oli ollut yksi el\u00e4m\u00e4ni rankimmista ja stressaavimmista, her\u00e4simme Potun kanssa jo yhdeks\u00e4n aikaan mutta otimme rennosti viel\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n. Katalonialaisyst\u00e4v\u00e4ll\u00e4mme Oriol Clarabuchilla oli edellisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ollut Baskimaassa 24 tunnin ralli, joten olimme sopineet, ett\u00e4 olisimme yhteydess\u00e4, kunhan h\u00e4nell\u00e4 olisi taas tarpeeksi voimia aloittaa uusi pitempi ralli! Niinp\u00e4 t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n olimme suunnitelleetkin aivan turistip\u00e4iv\u00e4ksi. Yhdentoista aikaan, kun muu porukkamme alkoi pikkuhiljaa her\u00e4ill\u00e4, l\u00e4hdimme Potun kanssa tutustumaan Barcelonaan ja sen kuuluisimpiin n\u00e4ht\u00e4vyyksiin. L\u00e4hdimme tietysti liikkeelle k\u00e4vellen, sill\u00e4 olimmehan viimeisten viikkojen aikana harjoitelleet k\u00e4vely\u00e4 aika paljon!<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Kuuden tunnin ajan kiersimme kaupunkia aloittaen sataman tienoosta, josta jatkoimme goottilaiseen kaupunkiin ja vanhaan kaupunkiin, k\u00e4vimme tietysti katsomassa, miten Sagrada Familia oli kehittynyt sen j\u00e4lkeen, kun viimeksi 10 vuotta sitten olin paikalla k\u00e4ynyt ja sitten k\u00e4velimme alas La Ramblaa, jonka varrella oli monia Gaudin suunnittelemia rakennuksia. K\u00e4velyn varrella n\u00e4imme noin 40 munkkiarattia, josta Potu sai reissun ensimm\u00e4isen ”bimbon” \u2013 ”lifereitahan” h\u00e4n oli saanut toki jo 14 briteist\u00e4.<\/p>\n

Huilittuamme hetken k\u00e4mpill\u00e4 ja jutusteltuamme kavereitteni kanssa, pakkasimme tavaramme ja otimme taksin Santsin rautatieasemalle, kun Oriolin kanssa olimme iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 sopineet, ett\u00e4 matkustaisimme iltajunalla Gironaan, josta Oriol nappaisi meid\u00e4t kyytiin. Ajaisimme sitten sielt\u00e4 Oriolin kotiin Olotiin, jolloin meid\u00e4n olisi seuraavana p\u00e4iv\u00e4n helpompi aloittaa linturevitys. Niinp\u00e4 hypp\u00e4simme Santsilta Gironan junaan, joka oli nopea, vauhtia oli parhaimmillaan 160km\/h ja perill\u00e4 Gironassa olimme klo 21:36. Saimmekin jo Oriolilta tiedon, ett\u00e4 h\u00e4n olisi hieman my\u00f6h\u00e4ss\u00e4, mutta vajaan puolen tunnin kuluttua h\u00e4n talsi asemalle, jossa olimme odottamassa. Olipahan mukava n\u00e4hd\u00e4 Oriolia pitk\u00e4st\u00e4 aikaa! Aseman pihalla olivat my\u00f6s Oriolin avopuoliso Maria sek\u00e4 Oriolin rallikaveri puolisoineen, he olivat siis vasta nyt tulleet Baskimaasta rallireissulta. Rallinhan he olivat tietenkin voittaneet.<\/p>\n

Onnistuimme jotenkin sullomaan matkatavaramme jo muutenkin aika t\u00e4yteen Oriolin Peugeotiin ja reilun puolen tunnin ajon j\u00e4lkeen olimme sis\u00e4maassa vuoristojen l\u00e4heisess\u00e4 laaksossa sijaitsevassa Olotissa. K\u00e4mpill\u00e4 majoituimme ja s\u00f6imme iltapalaksi perinteisesti katalonialaisittain juustoja, kuivalihoja ja oliiveja \u2013 ei ehk\u00e4 iltapala meik\u00e4l\u00e4isen makuun, mutta nyt maistui hyvin.<\/p>\n

Rennompi p\u00e4iv\u00e4<\/strong><\/p>\n

18.10. Nukuimme niin pitk\u00e4\u00e4n kuin nukutti, olihan meill\u00e4 rankkoja p\u00e4ivi\u00e4 takana ja Oriolinkin piti p\u00e4\u00e4st\u00e4 kiinni normaaliin rytmiin. Rannikolle oli luvattu yli 120km\/h tuulta, joten retkisuunnitelmamme olivat joka tapauksessa menneet m\u00f6nk\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 meid\u00e4n oli ollut tarkoitus suunnata PNAE:lle (Parc Natural del Aiguamolls Emporia) tekem\u00e4\u00e4n Oriolin lintulaskentoja. Niinp\u00e4 her\u00e4tty\u00e4mme p\u00e4\u00e4timme retkeill\u00e4 rennosti Olotin ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 ja ensin suuntasimme Oriolin ja Marian huippuhauskan koiran Sulan (suula) kanssa pihan takaiselle Les Triesin kukkulalle k\u00e4velylenkille. Ekan eliksen Potu toki sai jo parvekkeelta, kun metsik\u00f6st\u00e4 kuului etel\u00e4npuukiipij\u00e4 ja lenkille l\u00e4hdetty\u00e4mme l\u00f6ysimme niit\u00e4 lis\u00e4\u00e4, n\u00e4kyviinkin. L\u00e4hijokeen jo toista kertaa talvea viett\u00e4m\u00e4\u00e4n tullutta mandariinisorsaa ei l\u00f6ytynyt, mutta kukkulalle kiivetess\u00e4mme kuulimme iberianvihertikan, ja n\u00e4imme p\u00e4hkin\u00e4nakkeleita, pari pensassirkkua, kangaskiurun, samettip\u00e4\u00e4kerttuja, muutaman viitatiaisen, mustap\u00e4\u00e4taskuja ym. Kuuluipa lyhyesti tulip\u00e4\u00e4hippi\u00e4inenkin Potulle elikseksi.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 vierailimme l\u00e4heisell\u00e4 rengastusasemalla, joka sijaitsi kosteassa laaksossa metsien keskell\u00e4. Paikallinen rengastaja oli juuri sopivasti saapunut verkkokierrokseltaan ja saimme heti hypistelt\u00e4v\u00e4ksemme punarintoja, peippoja, rautiaisia, sinitiaisia, laulurastaan, mustarastaan ym. Toisen verkkokierroksen teimme yhdess\u00e4, mutta lajisto pysyi samana, joten piakkoin palasimme Oriolin asunnolle.<\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 k\u00e4vimme viel\u00e4 l\u00e4heisell\u00e4 La Vall de Bianyan lutakolla, jonka reunamilta Sula ajoi ensin lentoon punapyyn Potulle elikseksi ja kohta se rypi keskell\u00e4 lutakon kaislikkoa ja onnistuneesti ajoi meille luhtakanan n\u00e4k\u00f6s\u00e4lle. My\u00f6s keltahemppoja, jokunen pajusirkku, kuningaskalastaja, mustalepp\u00e4lintu ja l\u00e4himets\u00e4ss\u00e4 vilaukselta taas pari tulip\u00e4\u00e4hippi\u00e4ist\u00e4 ym. n\u00e4htiin. Illalla Maria loihti meille reissun parhaan aterian, jossa oli mm. kantarelleja ja mustia torvisieni\u00e4 ym.<\/p>\n

PNAE:n lintulaskennat<\/strong><\/p>\n

19.10. Her\u00e4simme kuuden j\u00e4lkeen ja seiskalta l\u00e4hdimme kohti it\u00e4\u00e4 ja rannikkoa. Ulkona oli todella kylm\u00e4, vain +2 astetta ja kohti PNAE:a ajaessamme alkoi rannikon l\u00e4hestyess\u00e4 tuuli ylty\u00e4. Olimme perill\u00e4 auringon noustessa ja yh\u00e4 oli todella kylm\u00e4! Niinp\u00e4 vaatetta oli p\u00e4\u00e4ll\u00e4 yht\u00e4 paljon kuin Foulalla enimmill\u00e4\u00e4n!<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Heti Estany del Cortaletin opastuskeskuksen takaiselta piilokojulta l\u00f6ysimme mukavasti lintuja ja yksi ensimm\u00e4isist\u00e4 linnuista oli Oriolin viikkoa aikaisemmin l\u00f6yt\u00e4m\u00e4 huippurari, keltajalkaviklo! Muuta linnustoa edustivat mm. 22 flamingoa (elis Potulle) sek\u00e4 tavallisemmat sorsat ja kahlaajat. Seuraavalta kojulta n\u00e4kyi samoja lintuja mutta paremmassa valossa, mutta jostain lutakolle karanneet hevoset sek\u00e4 niiden jahtaajat pilasivat keltajalkaviklon kuvausmahdollisuuden t\u00e4ysin. Toiselta puolelta lutakkoaluetta l\u00f6ytyi flamingojen seurasta kapustahaikara (elis Potulle), pari sulttaanikanaa (porphyrio) -elis Potulle, 3 punasotkaa ja taivaalla lenteli muutama vaaleakiit\u00e4j\u00e4. Jatkoimme l\u00e4heiselle Depuradora d’Empuriabravan vedenpuhdistamolle, jonka altaassa kellui kyhmyjoutsen ja my\u00f6s 7 vaaleakiit\u00e4j\u00e4\u00e4, mets\u00e4vikloja ja rantasipi n\u00e4kyi. N\u00e4inp\u00e4 nopeasti sepelkyyhkyparvessa lent\u00e4neen turturikyyhkynkin.<\/p>\n

Saatuamme laskennan p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen, oli p\u00e4iv\u00e4 jo l\u00e4mmennyt todella kuumaksi ja vaatteita oli v\u00e4hennetty mahdollisimman paljon. Suuntasimme seuraavaksi Rosesiin Vall de Muntjoin laaksoon, jossa kolusimme pusikoita tunnin verran l\u00f6yt\u00e4en todella paljon mustap\u00e4\u00e4- ja samettikerttuja, mutta ainoaksi paremmaksi havainnoksi j\u00e4i lopulta jokunen kalliop\u00e4\u00e4sky sek\u00e4 pari tulip\u00e4\u00e4hippi\u00e4ist\u00e4, jotka vihdoin n\u00e4imme hyvin. Tuuli oli yh\u00e4 todella kova, mutta seh\u00e4n lupasi vain hyv\u00e4\u00e4 iltap\u00e4iv\u00e4\u00e4mme ajatellen, sill\u00e4 otimme suunnaksi Cap de Creusin niemen, jossa tarkoituksenamme oli yritt\u00e4\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 merilintuja. Ajo niemen k\u00e4rkeen oli pitk\u00e4, mutta rannikon l\u00e4heisill\u00e4 kukkuloilla k\u00e4vi tie v\u00e4lill\u00e4 todella korkealla ja Pla de Gatesissa n\u00e4imme muutamia todella mukavia lajeja, kuten 3 alppirautiaista (elis Potulle), sepelrastaan sek\u00e4 vilaukselta pari kivikkot\u00f6yht\u00f6kiurua (elis Potulle).<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Cap de Creussissa parkkeerasimme niemen k\u00e4rkeen ravintolan edustalle ja k\u00e4velimme j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4ss\u00e4 tuulessa pienen matkan aivan k\u00e4rkeen kallion taakse tuulen suojaan staijaamaan. Merell\u00e4 oli aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n kuhina! Baleaarien- ja id\u00e4npikkuliit\u00e4ji\u00e4 oli aivan sairaasti, joukossa viipotti my\u00f6s suulia ja etel\u00e4nharmaalokkeja, mutta paljon v\u00e4hemm\u00e4n. Alkuun liit\u00e4ji\u00e4 ohitti putken kuvan noin sadan linnun minuuttivauhtia ja noin 70% linnuista oli baleaarienliit\u00e4ji\u00e4 loppujen oltua id\u00e4npikkuliit\u00e4ji\u00e4. Jokunen mustanmerenlokki sek\u00e4 yksitt\u00e4inen karimetso n\u00e4kyi my\u00f6s mutta muuten lajisto oli yksipuolista. Liit\u00e4ji\u00e4 oli my\u00f6s laskeutuneena veteen uimaan satoja ja eip\u00e4 niiden lis\u00e4ksi toki muuta tarvittukaan, sill\u00e4 t\u00e4llainen liit\u00e4j\u00e4paljous oli aivan mykistytt\u00e4v\u00e4! Toista tuntia staijattuamme l\u00f6ysin kaukaa merelt\u00e4 oudon n\u00e4k\u00f6isen kihun, josta tuli heti mieleen nuori tunturikihu, sill\u00e4 siivell\u00e4 ei n\u00e4kynyt mit\u00e4\u00e4n muuta vaaleaa kuin uloimman tai kahden uloimman k\u00e4sisulan ruoti, muuten lintu oli varsin tumma, mutta yl\u00e4per\u00e4 oli hyvin vaalea. Linnun l\u00e4hestyess\u00e4 se n\u00e4ytti yh\u00e4 vain paremmalta, koska se oli samassa kuvassa naurulokkien kanssa ja niit\u00e4 pienempi. Kun lintu oli l\u00e4himmill\u00e4\u00e4n, p\u00e4\u00e4tin yritt\u00e4\u00e4 ottaa siit\u00e4 videokuvaa, sill\u00e4 tunturikihu olisi Oriolille elis ja jopa ensimm\u00e4inen koskaan Cap de Creusilla! Linnun menty\u00e4 ohitsemme olimme sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 kyll\u00e4 se sellainen oli! Kuitenkin saamani videon pys\u00e4ytyskuvia katsottuani n\u00e4ytti, ett\u00e4 linnulla olisi kuitenkin ollut liikaa valkoista siivell\u00e4 ja my\u00f6s muoto n\u00e4ytti sittenkin enemm\u00e4n nuorelta merikihulta, jolle my\u00f6s turhan vaalea yl\u00e4per\u00e4 sopisi paremmin. Ihmetytti vain, kuinka lintu oli n\u00e4ytt\u00e4nyt niin erilaiselta luonnossa? Ilman videota olisin ollut varma tunturikihum\u00e4\u00e4rityksest\u00e4. Taas kerran osoitti, kuinka t\u00e4rke\u00e4 on saada linnusta kuin linnusta dokumenttia!<\/p>\n

Kun ilta alkoi h\u00e4m\u00e4rty\u00e4 ja liit\u00e4j\u00e4liikenne oli en\u00e4\u00e4 noin 20 linnun minuuttiluokkaa, p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 paluumatkalle kohti Olotia. Perille p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme s\u00f6imme kanakeittoa ja paikallisittain valmistettuja kalapuikkoja ennen kuin sammahdimme kuin saunalyhdyt.<\/p>\n

20.10. Aamu oli samanlainen kuin edellinenkin ja taas olimme auringon noustessa PNAE:lla, uudella paikalla aloittelemassa laskentaa. Matkan varrella St. Pere Pescadorilta hoidimme projektinomaisesti Potulle minervanp\u00f6ll\u00f6n elikseksi er\u00e4\u00e4n talon antennilta. Heti laskennan alkuun La Masronalla oli selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 lintuja oli huomattavasti v\u00e4hemm\u00e4n. Keli oli yh\u00e4 tuulinen ja aamulla oli niin kylm\u00e4, ett\u00e4 kaikki vaatteet oli p\u00e4\u00e4ll\u00e4. El Mat\u00e1n allikoilta l\u00f6ytyi merihanhia, fasaaneja, 6 punapyyt\u00e4 ja muutto-, kana- ja varpushaukka lensiv\u00e4t ylitsemme. K\u00e4velless\u00e4mme merenrantaa Platja Can Cornesissa kohti paria lutakkoa, joiden linnut tuli laskea, alkoi tulla siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n kuuma. Vaatteet v\u00e4heniv\u00e4t, mutta sek\u00e4\u00e4n ei auttanut, kun l\u00e4mp\u00f6tila kohosi reiluun pariinkymmeneen asteeseen. Rantak\u00e4velyll\u00e4 l\u00f6ytyi jokunen tundrakurmitsa, mustajalkatylli ja tylli sek\u00e4 kuovi, mustakaulauikku, hein\u00e4kerttu, sinirinta sek\u00e4 pari etel\u00e4nisolepink\u00e4ist\u00e4 (taas elis Potulle). Yleisin \u00e4\u00e4ni ruovikoista ja pensaista oli silkkikerttusen r\u00e4j\u00e4ht\u00e4v\u00e4 laulusarja. Palatessamme hiest\u00e4 m\u00e4rkin\u00e4 rantaa takaisin p\u00e4in lensi ylitsemme sinisuohaukka. Autolle palasimme er\u00e4\u00e4n leirint\u00e4alueen puiston l\u00e4pi, mutta rarimuuttajia ei l\u00f6ytynyt, pari hippi\u00e4ist\u00e4 kuitenkin. Auton luo p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme kiipesimme viel\u00e4 todella korkeaan maisematorniin, josta oli mukava n\u00e4hd\u00e4, millaisella alueella olimme kahden p\u00e4iv\u00e4n aikana lintuja laskeneet. Tornin viereisess\u00e4 puistikossa huusi pikkutikka pariin otteeseen.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

K\u00e4yty\u00e4mme sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 herkulliset juustopihvit l\u00e4heisess\u00e4 kyl\u00e4ss\u00e4, jatkoimme viel\u00e4 muutaman laskentakohteen siten, ett\u00e4 Oriol tipautti ensin Potun, sitten minut ja jatkoi itse viel\u00e4 yhteen paikkaan laskemaan linnut. Kaikki alueet olivat todella pieni\u00e4 ja nopeita, mutta lintuja oli kaikissa ihan mukavasti. N\u00e4in n\u00e4m\u00e4 paikat hoituivat kaikki noin puolessa tunnissa ja niinp\u00e4 p\u00e4\u00e4simme kohtuu aikaisin paluumatkalle kohti Olotia, sill\u00e4 meill\u00e4 oli suunnitelmissa jatkaa seikkailujamme jo illasta.<\/p>\n

Olotissa pakkasimme tavarat ja l\u00e4hdimme kohta ajamaan kohti l\u00e4ntt\u00e4. Tipautimme Sulan Marian vanhempien luokse ja sitten meill\u00e4 oli edess\u00e4 reilun kolmen tunnin ajo Katalonian ja Aragonin rajaseudulle. Olimme perill\u00e4 Mequinensassa iltamy\u00f6h\u00e4\u00e4n ja kurvasimme Oriolin yst\u00e4v\u00e4n Juanin pihaan. Potu yritti pihalla havaita kyl\u00e4n tornip\u00f6ll\u00f6\u00e4 tuloksetta, kun me jutustelimme Juanin kanssa (toki jutustelu oli t\u00e4ysin kataloniankielist\u00e4). Juanin kautta meille j\u00e4rjestyi majoitus l\u00e4hell\u00e4 olleista kahdesta bungalovista. Ulkoap\u00e4in kauhean n\u00e4k\u00f6iset h\u00f6k\u00f6tykset olivat kuitenkin sis\u00e4lt\u00e4 todella viihtyis\u00e4t, joten pian nukuimme jo tyytyv\u00e4isin\u00e4 ja n\u00e4imme unta seuraavan p\u00e4iv\u00e4n puoliaavikkolajeista!<\/p>\n

Erilaista lajistoa<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

21.10. her\u00e4simme kasilta ja ulkona vallitsi tyypillinen Katalonian ja Aragonin rajaseudun s\u00e4\u00e4tila eli sumu. Aamu oli kuitenkin huomattavasti l\u00e4mpim\u00e4mpi kuin mihin olimme tottuneet. Kulorastaita ja mustakottaraisia lensi viljelyalueen ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 joka puolella. Pian Juan saapui ja nopean aamukahvin j\u00e4lkeen suuntasimme l\u00e4heisille La Granja d’Escorpin kuiville kukkuloille retkelle. Heti ensimm\u00e4isell\u00e4 pys\u00e4yksell\u00e4 l\u00f6ysimme muutaman mustataskun (elis Potulle) sek\u00e4 kivikkot\u00f6yht\u00f6kiuruja. Valitettavasti oppaamme oli ehk\u00e4 hieman turhankin innokas ja h\u00e4n kiiruhti meit\u00e4 seuraavalle mukamas paremmalle paikalle, joka sitten olikin t\u00e4ysin tyhj\u00e4, joten kuvat n\u00e4ist\u00e4 mukavista lajeista j\u00e4iv\u00e4t saamatta. Toki kiireeseen oli aihettakin, sill\u00e4 t\u00e4rkein projektilajimme oli viel\u00e4 edess\u00e4p\u00e4in. Niinp\u00e4 jatkoimme kukkuloiden v\u00e4list\u00e4 Sec\u00e1 Granjan puoliaavikkomaiselle tasangolle, jolla pys\u00e4hdyimme pari kertaa havaiten vain ruskokertun ja etel\u00e4nisolepink\u00e4isen, mutta jatkettuamme matkaa l\u00f6ytyi taivaalta 4 ylitsemme lent\u00e4nytt\u00e4 hietakyyhky\u00e4! Elis minullekin! Hietakyyhkyt, kaksi koirasta ja kaksi naarasta, lensiv\u00e4t varsin komeasti vierest\u00e4mme ja l\u00e4hes samaan aikaan kuului takaamme alppivariksen r\u00e4\u00e4ynt\u00e4\u00e4 ja pari alppivarista laskeutui l\u00e4heisen talon katolle (taas elis Potulle). L\u00e4heiselt\u00e4 pellolta l\u00f6ysimme viel\u00e4 kiuruparvesta 4 arokiurua (tarvitseeko edes sanoa \u2013 elis Potulle). My\u00f6hemmin er\u00e4\u00e4lt\u00e4 pellolta l\u00f6ytyi viel\u00e4 7 hietakyyhky\u00e4, mutta n\u00e4m\u00e4kin olivat todella arkoja, ilmeisesti k\u00e4ynniss\u00e4 olevasta punapyymets\u00e4styksest\u00e4 johtuen. Toivottavasti n\u00e4m\u00e4 Katalonian lajinsa viimeiset edustajat eiv\u00e4t tule ammutuiksi!<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Hyv\u00e4stelty\u00e4mme ja kiitelty\u00e4mme Juanin suuntasimme l\u00e4heiselle Aitonan Arrossars Fondo Lliteran vetiselle peltoalueelle, jolta oli noin viikkoa aiemmin l\u00f6ytynyt tundrakurppelo. Ensimm\u00e4isilt\u00e4 pelloilta l\u00f6ytyi vain hyyppi\u00e4 ja p\u00e4ssej\u00e4 mutta keskemp\u00e4\u00e4 suurta aluetta l\u00f6ysimme vihdoin muitakin kahlaajia. Mustapyrst\u00f6kuirien ja suokukkojen seasta l\u00f6ysimme etsim\u00e4mme kurppelon ja Potu kuittasi jo p\u00e4iv\u00e4n viidennen eliksens\u00e4! Kahlaajat olivat aivan j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4n arkoja, joten et\u00e4isyydest\u00e4 ja hurjasta l\u00e4mp\u00f6v\u00e4reilyst\u00e4 johtuen en saanut linnusta oikein mink\u00e4\u00e4nlaista kuvaa skouppamallakaan, vaikka vietimme paikalla toista tuntia. Pellon reunalta l\u00f6ytyi my\u00f6s ruskohaikara ja perimm\u00e4iselt\u00e4 pellolta 11 pikkutylli\u00e4 ja taivaalla alkoi p\u00e4iv\u00e4n yh\u00e4 vain l\u00e4mmetess\u00e4 kaarrella hanhikorppikotkia.<\/p>\n

Viel\u00e4 vuoristoon<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Pian otimme suunnan Pyreneiden vuoristoon, sill\u00e4 meill\u00e4 oli viel\u00e4 yksi t\u00e4rke\u00e4 projektilaji suunniteltuna p\u00e4iv\u00e4lle. Ajoimme kohti komeita vuoristomaisemia ja noin tunnin ajon j\u00e4lkeen pys\u00e4hdyimme er\u00e4\u00e4seen kallionkielekkeiseen jokivarteen, mutta pian Oriol p\u00e4\u00e4tti, ett\u00e4 jatkaisimme saman tien paremmalle paikalle. Niinp\u00e4 ajoimme viel\u00e4 l\u00e4hes tunnin kivuten yh\u00e4 korkeammalle vuoristoon ja maisemat muuttuivat aivan p\u00e4\u00e4t\u00e4huimaaviksi! N\u00e4imme Upean hanhikorppikotkaparven haaskalla tien vieress\u00e4, mutta linnut nousivat siivilleen l\u00e4hes saman tien, kun pys\u00e4hdyimme niit\u00e4 ihailemaan.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Kaikkein komeimpien kielekkeiden keskell\u00e4 sitten pys\u00e4hdyimme ja l\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n. Niskat kipein\u00e4 tuijottelimme kallionkielekkeille ja niiden yl\u00e4puolella lentelevi\u00e4 hanhikorppikotkia. Noin vartin niskat nurin kuljettuamme n\u00e4imme Potun kanssa vilaukselta noin varpusen kokoisen linnun vilahtavan korkealla yl\u00e4puolellamme er\u00e4\u00e4n kielekkeen taakse. Singahdimme hieman takaisin tulosuuntaamme ja ehdin taas n\u00e4hd\u00e4 vilauksen linnusta katoamassa taas seuraavan kielekkeen taakse. Juoksimme viel\u00e4 pikkumatkan, jolloin n\u00e4imme kyseiselle sein\u00e4m\u00e4lle, jossa taas n\u00e4in linnun taas lenn\u00e4ht\u00e4v\u00e4n. Laitoin putken pystyyn ja siin\u00e4 se oli \u2013 kalliokiipij\u00e4! Ehdimme kaikki katsoa lintua nopeasti, ennen kuin se yht\u00e4kki\u00e4 tipahti alasp\u00e4in ja katosi. Elis potulle ja 300. vuodari Oriolille Kataloniasta. Itsellenikin t\u00e4m\u00e4 oli vasta toinen havainto t\u00e4st\u00e4 mystisest\u00e4 lajista. Upea juttu!<\/p>\n

Kohti kaakkoa<\/strong><\/p>\n

Hetken haeskelimme viel\u00e4 samaa tai uusia kalliokiipij\u00f6it\u00e4 mutta havainnot j\u00e4iv\u00e4t hanhikorppikotkiin, yhteen taivaalla kaarrelleeseen isohaarahaukkaan sek\u00e4 useisiin peippo- ja vihervarpusparviin, joita muutti laakson yl\u00e4puolella. Saattoi vain kuvitella, miten paljon lintuja muutti paikalla hyv\u00e4n\u00e4 muuttop\u00e4iv\u00e4n\u00e4 aamuisin. Lopulta meid\u00e4n oli l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 pitk\u00e4lle siirtym\u00e4lle kohti kaakkoa. Suuntasimme halki Katalonian kohti Ebro-deltaa ja matka oli pitk\u00e4 ja uuvuttava, onneksi Oriol jaksoi hyvin ajaa ja olihan matkan varrella v\u00e4lill\u00e4 lintujakin. N\u00e4imme mm. aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n, ainakin 4000 lehm\u00e4haikaran parven y\u00f6pym\u00e4lennollaan.<\/p>\n

Lopulta olimme Ebro-deltan El Canal Vellin lintuasemalla yhdeks\u00e4n j\u00e4lkeen illalla. Majoituimme vieraille tutkijoille tarkoitettuun huoneeseen ja kiittelimme ja hyv\u00e4stelimme Oriolin, joka jatkoi kohti pohjoista y\u00f6pym\u00e4\u00e4n vanhempiensa luokse ennen kuin jatkaisi kotiinsa t\u00f6ihin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tutustuttuamme hieman asemaan ja sen ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n pilkkopime\u00e4ss\u00e4, saapui kauppareissulla ollut rengastaja Pep paikalle ja h\u00e4n olikin vanha tuttu kymmenen vuoden takaa, olimme tavanneet lyhyesti sek\u00e4 Ebrolla ett\u00e4 Viciss\u00e4, mutta muistin kyll\u00e4 t\u00e4m\u00e4n mukavan hepun hyvin! Vaikka Pep ei juuri englantia puhunut, oli heti selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 meill\u00e4 tulisi olemaan mukavaa! Potu saikin hoidettavakseen Pepin kanssa kommunikoinnin, jolloin puhuminen oli molemmilla sopivan yksinkertaista englantia.
\nAika pian olimme valmiit nukkumaan, vaikka pihalla ruovikoista ja merelt\u00e4 kuuluneet monet linnun\u00e4\u00e4net; haikaroita, sulttaanikanoja (porphyrio), liejukanoja ym. kyll\u00e4 houkuttelivat \u00e4\u00e4nitt\u00e4j\u00e4\u00e4 viett\u00e4m\u00e4\u00e4n viel\u00e4 aikaa pihalla, mutta josko seuraavana y\u00f6n\u00e4 sitten?<\/p>\n

Ebro-deltalla rengastelemassa<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

22.10. Her\u00e4simme 7:15 ja kohta olimme jo pihalla ihmettelem\u00e4ss\u00e4 yli lent\u00e4vi\u00e4 haikaroita, joista valtaosa oli hieman yll\u00e4tt\u00e4en jalohaikaroita. Ikkunoiden luona kiepui viel\u00e4 aivan valoisassa lepakoita ja k\u00e4vimme tutustumassa aivan huoneemme edustalla h\u00e4keiss\u00e4 olleisiin hoidokkeihin; 10 vuoden takaa tuttuun haarahaukkaan sek\u00e4 huuhkajaan. Ekalle verkkokierrokselle l\u00e4hdimme yhdess\u00e4 Pepin kanssa klo 8:15. Y\u00f6 oli ollut l\u00e4mmin ja kuiva, joten meill\u00e4 oli saappaat ensimm\u00e4ist\u00e4 ja viimeist\u00e4 kertaa jalassa Kataloniassa. Verkoista l\u00f6ytyi mukavasti lintuja: silkkikerttusia, punarintoja, tiltaltteja sek\u00e4 laulurastaita kaikkia muutama tai pari ja yksitt\u00e4inen pajusirkku. Asemalla Pep hoiti rengastuksen ja me Potun kanssa kuvasimme kaikki lajit, olihan minullakin aivan liian kauan siit\u00e4, kun olin viimeksi p\u00e4\u00e4ssyt k\u00e4p\u00e4l\u00f6im\u00e4\u00e4n edes tavallisia pikkulintuja. Kohta olikin jo seuraavan kierroksen aika ja nyt Pep suuntasi kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n puolet verkoista ja me aseman toisen puolen. Lintuja oli taas mukavasti ja asemalla Pepin naamasta n\u00e4ki heti, ett\u00e4 nyt oli h\u00e4nell\u00e4 jotain mukavaakin pussissa odottamassa! Tuttuun tyyliin h\u00e4n j\u00e4tti t\u00e4m\u00e4n linnun viimeiseksi, joten kuvailimme t\u00e4t\u00e4 ennen jo rytikerttusta ja mustarastasta ym. ennen kuin h\u00e4n viimein otti viimeisen pussin k\u00e4sittelyyn ja siell\u00e4 oli jo aikaisemmin parilta paikalta yritt\u00e4m\u00e4mme osmank\u00e4\u00e4mikerttunen! Potun elislajia kuvatessamme Pep yht\u00e4kki\u00e4 kuitenkin toi meille viel\u00e4 kaksi pussitiaistakin kuvattavaksi \u2013 mihin lie h\u00e4n oli n\u00e4m\u00e4 piilottanut? Kuvaussessioiden j\u00e4lkeen oli taas seuraavan kierroksen aika.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Aika kului mukavasti verkkoja kierrellen keskip\u00e4iv\u00e4\u00e4n saakka, jolloin lintujen tulo alkoi selv\u00e4sti hiljenty\u00e4. Lintuja oli kuitenkin tullut mukavan monipuolisesti. Verkkokierrosten v\u00e4lill\u00e4 oli nyt ollut enemm\u00e4nkin aikaa tutustua asemaan ja k\u00e4vimme katsomassa my\u00f6s muita hoidokkeja: minervanp\u00f6ll\u00f6\u00e4, tuulihaukkaa ja nelj\u00e4\u00e4 hanhikorppikotkaa. Kilpikonnia oli my\u00f6s altaissa runsaasti ja aika kului my\u00f6s pihapiirin ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 liikkuneiden v\u00e4limerenlokkien \u00e4\u00e4ni\u00e4 ihmetelless\u00e4 ja yht\u00e4 tolpan nokkaan laskeutunutta lokkia kuvaillessa. P\u00e4iv\u00e4n saaliina saimme viel\u00e4 toisen osmank\u00e4\u00e4mikerttusen, joka oli viel\u00e4 hienomman v\u00e4rinen kuin ensimm\u00e4inen oli ollut, paikalla harvalukuisen rengastuslajin samettip\u00e4\u00e4kertun, lepp\u00e4linnun, joka lie ollut syksyn viimeinen sek\u00e4 syksyn ensimm\u00e4iset peukaloisen ja hippi\u00e4isen ym. Ennen kolmea suljimme verkot muutamaksi tunniksi, sill\u00e4 linnut eiv\u00e4t juuri liikkuneet.<\/p>\n

Nelj\u00e4n pintaan suuntasimme Pepin kyydill\u00e4 bongaamaan Oriolin h\u00e4nelle ilmoittamaa mustahaikaraa 15 minuutin ajon p\u00e4\u00e4h\u00e4n deltan alkup\u00e4\u00e4h\u00e4n. Haikara l\u00f6ytyikin aivan tien vierest\u00e4, mutta valitettavasti se lenn\u00e4hti kauemmas viljelyksille. Er\u00e4\u00e4ll\u00e4 vetisell\u00e4 viljelyksell\u00e4 py\u00f6ri runsaasti valkoposkitiiroja (liek\u00f6 sadas elis Potulle?) seassaan yksi nuori mustatiirakin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

P\u00e4\u00e4sty\u00e4mme takaisin asemalle, nostimme taas verkot pyyntiin ja kiersimme verkkoja aina pime\u00e4\u00e4n saakka. Lintuja tuli vain v\u00e4h\u00e4n ja lajisto oli tavallista, joten verkkokierrosten v\u00e4liss\u00e4 ehdimme kivuta aseman torniin katsomaan merenlahden lajistoa kunnolla. Sorsia kertyi lahdelle aivan j\u00e4rkytt\u00e4vi\u00e4 m\u00e4\u00e4ri\u00e4 joukossa mm. 220 punap\u00e4\u00e4narskua! Tuuletettuamme hetken Potun elikseksi saamaa pronssi-iibist\u00e4 n\u00e4imme seuraavan verkkokierroksen aikana ensin pikkuhaikaran (elis Potulle) ja sitten lahdella aivan valtaisan pilven suuria tummia lintuja, joita Potu itsepintaisesti v\u00e4itti merimetsoiksi, koska kielt\u00e4ytyi uskomasta v\u00e4itett\u00e4ni, ett\u00e4 ne olivat iibiksi\u00e4. Eih\u00e4n niit\u00e4 kuulemma voinut olla Maailmassa noin paljon! Torniin taas kiivetty\u00e4mme oli Potun uskottava silmi\u00e4\u00e4n, lahdella kiepui huikea 1500 pronssi-iibiksen parvi! My\u00f6s muita haikaroita oli todella runsaasti ja my\u00f6s suokukkoja saapui suuria parvia lahdelle, pikku-uikkujakin laskin toistasataa. Iltah\u00e4m\u00e4riss\u00e4 alkoi rannoilla j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4 pauke, kun mets\u00e4st\u00e4j\u00e4t aloittivat Pepin mukaan liejukanamets\u00e4styksen. Itse kyll\u00e4 ep\u00e4ilen, ett\u00e4 kaikkea mik\u00e4 liikkui ammuttiin, sill\u00e4 niin kovaa oli jytin\u00e4 koko ajan! Paukkeen lomassa plokkasimme ensimm\u00e4isen ohilent\u00e4v\u00e4n y\u00f6haikaran ja pian sammakkomaista \u201dkvak\u201d \u2013\u00e4\u00e4nt\u00e4 kuului sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4. Yhteens\u00e4 havaitsimme ainakin 40 y\u00f6haikaraa ennen kuin oli liian pime\u00e4 ja pime\u00e4ss\u00e4kin \u00e4\u00e4ni\u00e4 kuului tuon tuosta. Pauketta riitti pitk\u00e4lle y\u00f6h\u00f6n, joten minulla j\u00e4i \u00f6iset \u00e4\u00e4nitykset saamatta. Toki sulttaanikanat olivat nyt paukkeessa paljon hiljempaa kuin edellisy\u00f6n\u00e4. Viimeisell\u00e4 pime\u00e4ss\u00e4 suoritetulla verkkokierroksella tuli viel\u00e4 mukava saalis \u2013 valkot\u00e4pl\u00e4sinirinta. Nukkumaan mentiin jo ennen kymment\u00e4.<\/p>\n

Toinen p\u00e4iv\u00e4 Ebro-deltalla<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

23.10. Her\u00e4simme aikaisin ja itse singahdin saman tien pihalle kokeilemaan h\u00e4m\u00e4r\u00e4lintujen \u00e4\u00e4nitt\u00e4mist\u00e4. Jokunen y\u00f6haikara kvaakkui viel\u00e4 mikrofonillleni ja liejukanat sek\u00e4 pikku-uikut olivat aktviisia, mutta sulttaanikanat olivat hieman turhan hiljaisia. Joitakin erilaisia \u00e4\u00e4ni\u00e4 sek\u00e4 pari kunnon t\u00f6r\u00e4ytyst\u00e4 sent\u00e4\u00e4n sain lopulta purkkiin. Mets\u00e4st\u00e4ji\u00e4 oli yh\u00e4 maastossa, mutta nyt paukutus oli jo aika harvaa, liek\u00f6 kaikki liejukanat ja suurin osa muistakin linnuista oli jo ammuttu?<\/p>\n

Ensimm\u00e4inen verkkokierros tehtiin 8:15 Potun kanssa, kun Pep oli hieman nukkunut pommiin. Niinp\u00e4 Potu hoiti hiljaisemman puolen ja itse suuntasin paremmalle puolelle. Minulla olikin lintuja oikein mukavasti, mutta Potun oli tyytyminen vain muutamaan sit\u00e4kin vaikeammin kiinni olleeseen tirppaan. Mukavimpana lajina minulla oli pussissa pikkuisen isompi otus, jonka Pep tietysti j\u00e4tti viimeiseksi. Eip\u00e4 Potu arvannut oikein ennen kuin n\u00e4ki otuksen, se oli liejukana. Ainakin yksi oli siis viel\u00e4 y\u00f6n sodasta selvinnyt.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Seuraavilla kierroksilla oli yll\u00e4tt\u00e4en todella paljon hiljaisempaa, sent\u00e4\u00e4n yksi reissupinna eli rastaskerttunen saatiin. Aikaa j\u00e4ikin taas enemm\u00e4n l\u00e4hilinnuston tarkkailuun, mutta sinirintaa ja v\u00e4limerenlokkeja kummempaa ei k\u00e4velymatkan p\u00e4\u00e4st\u00e4 l\u00f6ytynyt.<\/p>\n

Tiesimme, ett\u00e4 Pep oli aamun aikana l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 junalla Barcelonan kautta Olotin l\u00e4hell\u00e4 pidett\u00e4v\u00e4\u00e4n rengastajien kokoukseen, johon Oriolkin oli menossa ja me olimme suunnitelleet l\u00e4htev\u00e4mme Barcelonaan illalla, mutta kun Pep yh\u00e4 puolen p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen touhusi asemalla, otimme esille ajatuksen, josko me l\u00e4htisimme samalla junalla kuin h\u00e4n, jolloin illalla uutena paikalle tulevan rengastajan ei tarvitsisi sotkea p\u00e4iv\u00e4ohjelmaansa meit\u00e4 rautatieasemalle kuskaten. T\u00e4m\u00e4h\u00e4n sopi ja kahden aikaan suljimme verkot ja pakkasimme tavaramme ja lastasimme ne Pepin Pajeroon.<\/p>\n

Kohti Barcelonaa taas<\/strong><\/p>\n

Pian ajoimme l\u00e4pi deltan kohti l\u00e4heist\u00e4 Deltebren kaupunkia, josta junamme l\u00e4hti kohti Barcelonaa. Junamatkalla katselimme rantamaisemia ja ihmettelimme tunneleiden m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 ja v\u00e4h\u00e4n ankean n\u00e4k\u00f6isen Tarragonan j\u00e4lkeen n\u00e4imme muutaman kauluskaijan lent\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ruovikkoisen alueen yll\u00e4 \u2013 elis Potulle!<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Juna oli reilusti my\u00f6h\u00e4ss\u00e4, mutta meill\u00e4h\u00e4n ei ollut mit\u00e4\u00e4n kiirett\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n. Lopulta me j\u00e4imme Santsilla kyydist\u00e4 ja hyv\u00e4stelimme ja kiittelimme Pepin, joka jatkoi seuraavalle asemalle, jossa vaihtaisi toiseen junaan. Aseman pihalta yritimme l\u00f6yt\u00e4\u00e4 taksikuskia, joka osaisi englantia ja lopulta sellaisen l\u00f6ysimme. Tarkoituksenamme oli pyyt\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 viem\u00e4\u00e4n meit\u00e4 edulliseen hotelliin, mutta t\u00e4m\u00e4p\u00e4 ei onnistunutkaan. Sesongin takia hotellit olivat t\u00e4ysi\u00e4 ja vaikka kuski koko matkan yritti meille puhelimitse jonkun avustuksella l\u00f6yt\u00e4\u00e4 netist\u00e4 huonetta, ei h\u00e4n lopulta voinut muuta kuin vied\u00e4 meid\u00e4t La Ramblalle, jonka l\u00e4hist\u00f6lt\u00e4 h\u00e4nen mukaansa kyll\u00e4 l\u00f6ytyisi jostain huone. T\u00e4m\u00e4 oli tietenkin painajainen numero yksi meille \u2013 olla La Ramblalla aivan j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 turistimassassa kaikkine matkatavaroinemme ja varkaitahan alueella on ja paljon! Ei siin\u00e4 auttanut kuin j\u00e4tt\u00e4\u00e4 Potu tavaroiden kanssa parkkiin ja itse suuntasin etsim\u00e4\u00e4n huonetta. Heti ensimm\u00e4isess\u00e4 oli yksi vapaa huono, mutta hinta 210\u20ac ei oikein miellytt\u00e4nyt. Seuraavat 3 hotellia olivat sek\u00e4 kalliita ett\u00e4 t\u00e4ysi\u00e4, joten siirryin koluamaan hostelleja. 6 ensimm\u00e4ist\u00e4 olivat t\u00e4ynn\u00e4 ja sitten vastaan tuli Youth hostell. Siell\u00e4 oli tilaa, mutta kaikkine tavaroinemme en olisi silti sinne mennyt mist\u00e4\u00e4n hinnasta; y\u00f6ll\u00e4 oli kuitenkin tarkoitus nukkuakin eik\u00e4 seurata muiden k\u00e4mp\u00e4ss\u00e4 olevien tekemisi\u00e4. Niinp\u00e4 jatkoin syrj\u00e4kujia aina vanhan kaupungin liepeille saakka, josta l\u00f6ysin ihmeen kaupalla Maailman ankeimman n\u00e4k\u00f6isen hostellin, jossa oli huone vapaana. Huoneessa ei ollut mit\u00e4\u00e4n muuta hyv\u00e4\u00e4 kuin lukot ovissa sek\u00e4 hinta 40\u20ac. Mutta t\u00e4ss\u00e4 tilanteessa yli tunnin kierrelleen\u00e4 en en\u00e4\u00e4 voinut muuta kuin ottaa sen. Potun ilme oli kuvaamisen arvoinen, kun h\u00e4n n\u00e4ki, millaisessa l\u00e4\u00e4v\u00e4ss\u00e4 pitk\u00e4n reissumme viimeisen y\u00f6n viett\u00e4isimme, mutta eip\u00e4 h\u00e4nell\u00e4k\u00e4\u00e4n ollut varaa valittaa, olimme kuitenkin saaneet katon p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4lle ja voisimme viel\u00e4 illan ja seuraavan aamun kulkea vapaasti ilman matkatavaroitamme. Eih\u00e4n huoneessa ollut kuitenkaan tarkoitus kuin nukkua ja kun viel\u00e4 suihkukin oli aivan toimiva, olimme lopulta ihan tyytyv\u00e4isi\u00e4. Eip\u00e4 oltu ainakaan kaukana keskustasta tai metroasemista.<\/p>\n

Illan vietimme La Ramblalla muiden turistien joukossa kierrellen ja tietysti k\u00e4vimme sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4kin. Nukkumaan palasimme klo 23:00.<\/p>\n

Viel\u00e4 elis ennen kotimatkaa<\/strong><\/p>\n

24.10. Her\u00e4simme seiskalta ja kasin pintaan olimme k\u00e4velleet La Ramblan p\u00e4\u00e4h\u00e4n Plaza de Catalunyan asemalle, jossa otimme junantapaisen Baixador de Villadreariin. Puolen tunnin junailun j\u00e4lkeen nousimme asemalla, jonka ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 oli komeaa m\u00e4nnikk\u00f6\u00e4 ja Oriolin antamien ohjeiden mukaisesti l\u00e4hdimme heti ensimm\u00e4ist\u00e4 tiet\u00e4 pitkin kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n l\u00e4heiselle kukkulalle. Tulip\u00e4\u00e4hippi\u00e4isi\u00e4 ja t\u00f6yht\u00f6tiaisia oli useita ja pienen k\u00e4velyn j\u00e4lkeen v\u00e4istelty\u00e4mme useita maastopy\u00f6r\u00e4ilij\u00e4porukoita, kuulimme viimein edest\u00e4mme lehtokerttumaista laulua. Tiesimme, ettei kyseess\u00e4 suinkaan olisi lehtokerttu en\u00e4\u00e4 t\u00e4h\u00e4n aikaan vuodesta ja kohta l\u00f6ysimmekin puskasta ensimm\u00e4isen punanokkaisen ja punarintaisen Leiothrixin! Mik\u00e4 ikin\u00e4 lintu olikaan suomeksi? T\u00e4h\u00e4n bongaukseen johtanut tarina on niin hauska, ett\u00e4 se pit\u00e4\u00e4 kertoa kokonaisuudessaan: Ensimm\u00e4isen\u00e4 iltana Oriolin luona t\u00e4m\u00e4 esitteli minulle lintukirjahyllyns\u00e4 ja vinkkasi, ett\u00e4 jos jotain mielenkiintoista l\u00f6ytyy, niin siit\u00e4 vaan iltalukemiseksi. Silm\u00e4ni osuivat heti uuden n\u00e4k\u00f6iseen Birds of Catalunya -kirjaan ja nappasin sen kouraani, avasin sattumanvaraisesti yhden sivun ja: \u201dMik\u00e4 hemmetti tuo on?\u201d, \u201dSe on Leiothrix, niit\u00e4 on nyky\u00e4\u00e4n Barcelonan l\u00e4hell\u00e4 runsaasti ja se on ihan pinnakelpoinen laji”. Kirjan kuvassa oli omituinen vihre\u00e4 varpuslintulaji, jolla oli punainen rinta ja nokka. No t\u00e4m\u00e4 j\u00e4i t\u00e4ll\u00e4 kertaa t\u00e4h\u00e4n, mutta kun Oriol kuuli, ett\u00e4 tulisimme ennakkosuunnitelmista poiketen viimeiseksi y\u00f6ksi Barcelonaan, emmek\u00e4 olisikaan viimeist\u00e4 y\u00f6t\u00e4 Ebro-deltalla, josta meill\u00e4 olisi ollut aivan liian kiire lennollemme, h\u00e4n p\u00e4\u00e4tti suunnitella meille aamuohjelmaa. Tottahan toki meit\u00e4 kiinnosti n\u00e4hd\u00e4 omituinen h\u00e4kkilintu, mik\u00e4 lie Leiothrix? Ja nyt meill\u00e4 oli niit\u00e4 nen\u00e4n edess\u00e4 puskassa, mutta kameravehkeemme olivat jo hotellilla pakattuina. No, oli Potulla sent\u00e4\u00e4n kameransa, mutta maisemaokulaarilla, mutta saatiin sill\u00e4kin sent\u00e4\u00e4n todistusaineistokuvat otettua lajista. Ja lajihan oli nimelt\u00e4\u00e4n tulirintatimali ja siit\u00e4 sai ihan virallisesti WP-pinnan.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Kohta jo junailimme takaisin Barcelonaan, jossa s\u00f6imme maittavat aamiaiset, haimme hotellilta tavarat ja otimme La Ramblalta taksin lentoasemalle.<\/p>\n

Baltic Airlinesin koneemme l\u00e4hti klo 13:55 ja Riikaan laskeuduimme Suomenkin aikaa klo 18:00. Kuluttelimme aivan t\u00e4ydell\u00e4 asemalla aikaa l\u00e4hinn\u00e4 pizzaa jonottaen ja sy\u00f6den ja klo 20:10 l\u00e4hti koneemme Helsinkiin. Kotimaan kamaralle laskeuduimme klo 21:30 ja asemalla olivatkin Kirsi Potua ja is\u00e4ni minua vastassa. Heitimme toisillemme hyv\u00e4stit ja Potu ja Kirsi ottivat suunnan Mikkeliin, min\u00e4 Parikkalaan ja is\u00e4ni l\u00e4hti kokeilemaan, miten sunnuntai-iltana p\u00e4\u00e4sisi julkisilla Kirkkonummelle? Lopulta olin Parikkalassa hieman ennen kahta y\u00f6ll\u00e4, Potun ja is\u00e4ni oltua noin yht\u00e4 aikaa kotonaan (eip\u00e4 ollut paljon busseja ja junia kulkenut Kirkkonummelle).<\/p>\n

Olipahan taas melkoisen intensiivinen 5 viikkoinen takana! Lajeja oli tullut kirjattua 260, joista minulle 8 wp-pinnaa ja Potulle vaatimattomat 38!<\/p>\n

J.A.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Espanja Katalonia 16.-24.10. 2010 Barcelonaan Matkustettuamme jo p\u00e4iv\u00e4n aikana Shetlannin Sumburhista, Skotlannin Edinburghiin, sielt\u00e4 Lontooseen ja nelj\u00e4sti metroa vaihtaen koko Lontoon keskustan halki lentoasemalta toiselle ja saatuamme lopulta Iberian hukkaamat lentolippumme, olimme lopulta p\u00e4\u00e4sseet Heathrowssa oikeaan l\u00e4ht\u00f6terminaaliin, jossa odottelimme lentoamme kohti Barcelonaa. Hieman huolestuttavasti konetta alettiin t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vasta silloin, kun sen olisi pit\u00e4nyt jo olla […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[10,208],"tags":[210],"class_list":["post-59","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-espanja","category-katalonia","tag-katalonia"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/59","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=59"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/59\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6634,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/59\/revisions\/6634"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=59"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=59"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=59"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}