![\"Pale-breasted](\"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-content\/uploads\/2022\/10\/pale-breasted-thrush1.jpg\" "\\"harmaap\u00e4\u00e4rastas\\"")
<\/a><\/p>\nLauantaina 16.7. her\u00e4simme klo 5:30 ja kuuden aikaan olimme ajelemassa kohti l\u00e4heist\u00e4 Mont Rorotaa, jonka olimme valinneet ensimm\u00e4iseksi retkikohteeksemme, jossa voisimme aloittaa tutustumisen etel\u00e4amerikkalaiseen linnustoon. Rorotan tielle k\u00e4\u00e4ntyess\u00e4mme n\u00e4imme aamuh\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 reissun ensimm\u00e4iseksi linnuksi harmaap\u00e4\u00e4rastaan ja kohta n\u00e4kyi my\u00f6s hieno piispatangarakin. Ja tiet\u00e4 taas yl\u00f6sp\u00e4in jatkettuamme l\u00f6ysimme ensimm\u00e4iset naamio- ja trilliv\u00e4ijyt.<\/p>\n
Parkkipaikalle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme alkoi aurinko nousta ja l\u00e4hilammelta l\u00f6ytyi mm. valkosiipi-, harmaasini- ja savup\u00e4\u00e4skyj\u00e4 joukossaan yksi haarap\u00e4\u00e4skykin ja puskista l\u00f6ysimme n\u00e4kyviin ensimm\u00e4iset hopeanokkatangarat. Taivaalla lenteli lyhytpyrst\u00f6kiit\u00e4ji\u00e4 sek\u00e4 pari mustakondoria. Kaikenlaisia omituisia \u00e4\u00e4ni\u00e4 kuului lammen rannasta, mutta emme saaneet varmuutta, olivatko \u00e4\u00e4ntelij\u00e4t lintuja, sammakoita vai hy\u00f6nteisi\u00e4. Kaivoin kuitenkin \u00e4\u00e4nityslaitteeni esiin ja otin muutaman lyhyen \u00e4\u00e4nityksen. Ja selvimmin laulanut lintu tunnistettiinkin my\u00f6hemmin kaneliattilaksi.<\/p>\n
Parkkipaikan puskissa n\u00e4imme ensimm\u00e4isen kolibrin, todella kirkkaan vihre\u00e4n pienen huristelijan, mutta meill\u00e4 ei valitettavasti ollut viel\u00e4 kamerat esill\u00e4, kun viel\u00e4 oli turhan h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4 ja kolibri katosikin liian pian, ett\u00e4 olisimme ehtineet n\u00e4hd\u00e4 sit\u00e4 paremmin. T\u00e4m\u00e4 ensimm\u00e4inen kolibri kuitenkin antoi jo hieman kuvaa siit\u00e4, kuinka vaikeata n\u00e4iden pienten kauheaa vauhtia edestakaisin huristavien ja aina nopeasti katoavien minilintujen tunnistaminen tulisi jatkossakin olemaan\u2026<\/p>\n
Koska oikein mit\u00e4\u00e4n muuta emme lammen rannasta l\u00f6yt\u00e4neet, l\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n 5,5 kilometrin mittaista Mt Rorotan k\u00e4velyreitti\u00e4, joka l\u00e4hti heti nousemaan varsin huonokuntoista polkua vuoren rinteelle.<\/p>\n
Vuorenrinnemets\u00e4ss\u00e4 oli arvatenkin hyvin h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4 auringonnousun j\u00e4lkeenkin ja my\u00f6s h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n hiljaista! Emme meinanneet ainoatakaan lintua l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sitten mill\u00e4\u00e4n. Lopulta ensimm\u00e4inen l\u00f6ytynyt ja kuvattu lintu oli polun yl\u00e4puolella hy\u00f6nteisi\u00e4 oksistossa napsinut viiruv\u00e4ijy.<\/p>\n Kunnon yl\u00e4m\u00e4kik\u00e4velyn j\u00e4lkeen l\u00f6ysimme ensimm\u00e4iset papukaijat, jotka osoittautuivat mustalakkiarateiksi mutta sitten meni taas todella pitk\u00e4\u00e4n ennen kuin n\u00e4imme yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Ja suurinta osaa kuulemistamme linnuista emme tunnistaneet. Otin taas \u00e4\u00e4nityksi\u00e4 tunnistamattomista linnuista ja niihin tarttuikin mm. pikkutrogoni sek\u00e4 suomuvatsakipuaja.<\/p>\n Savanniorneero k\u00e4vi pikaisesti viereisess\u00e4 puskassa n\u00e4ytill\u00e4 kadoten kuitenkin saman tien ja k\u00e4pytikkamaisesti \u00e4\u00e4ntelev\u00e4t linnut paljastuivat pikkut\u00f6yht\u00f6typ\u00e4k\u00f6iksi, er\u00e4\u00e4n puun latvustosta l\u00f6ysimme s\u00e4\u00e4skikertun ja toisessa puussa vilaukselta n\u00e4kynyt lintu m\u00e4\u00e4rittyi kuvasta punasilm\u00e4vireoksi (chivi). Polun varresta l\u00f6ytyi muutamia kukkivia pensaita ja pian l\u00f6ysimmekin ensimm\u00e4isen kukissa vierailevan kolibrin. Lintu palasi samoille kukille aina noin viiden minuutin v\u00e4lein, mutta sen vierailut olivat lyhyit\u00e4 ja yhdell\u00e4 kukalla se ei koskaan viipynyt sekuntia kauempaa. Saimme kuitenkin lopulta kohtuullisia kuvia otetuksi ja kuvista lintu m\u00e4\u00e4rittyi erakkokolibriksi.<\/p>\n Lopulta olimme k\u00e4velleet Lac du Rorotalle, jossa aukeni n\u00e4kym\u00e4\u00e4 v\u00e4h\u00e4n enemm\u00e4n ja heti taivaalta alkoi l\u00f6yty\u00e4 petolintuja. Mustakondoreita oli vaikka kuinka, mutta n\u00e4imme my\u00f6s jokusen kalkkuna- ja pikkukondorin sek\u00e4 v\u00e4k\u00e4nokkahaukan, pitk\u00e4jalkahaukkoja, siro- ja vihelt\u00e4j\u00e4hiirihaukan sek\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4en my\u00f6s kolme keisarifregattilintua.<\/p>\n Lammen rannassa er\u00e4\u00e4ll\u00e4 kuivalla puulla k\u00f6k\u00f6tti amerikank\u00e4\u00e4rmekaula, jota p\u00e4\u00e4simme kuvaamaan oikein mukavasti ja n\u00e4imme my\u00f6s nopeasti ohitsemme vilahtaneen pikkuviherkalastajan.<\/p>\n P\u00e4iv\u00e4 alkoi l\u00e4mmet\u00e4 todella kuumaksi ja meill\u00e4 oli matkustuksen aiheuttamaa nestehukkaa jo ennest\u00e4\u00e4nkin, joten k\u00e4vely alkoi olla aika raskasta. Polulla oli aika paljon muitakin ulkoilijoita, jotka tietysti eteniv\u00e4t kaikki paljon meit\u00e4 vauhdikkaammin. Er\u00e4s vastaamme tullut pariskunta pys\u00e4htyi juttelemaan kanssamme ja he kertoivat n\u00e4hneens\u00e4 kolmivarvaslaiskiaisen polun varressa. Saimmekin heilt\u00e4 kartalle kohtuu tarkat nuotit ja l\u00e4hes pari kilometri\u00e4 k\u00e4velty\u00e4mme l\u00f6ysimme kuin l\u00f6ysimmekin otuksen roikkumasta liaanissa polun yl\u00e4puolella! Samassa puussa n\u00e4kyi my\u00f6s muutamia pieni\u00e4 oravasaimiriapinoita. Otukset eiv\u00e4t kuitenkaan esiintyneet kovinkaan kuvauksellisesti, joten jatkoimme pian k\u00e4vely\u00e4.<\/p>\n Toinen l\u00f6yt\u00e4m\u00e4mme laiskiainen oli viel\u00e4 huonommin n\u00e4ytill\u00e4 ja linnut tuntuivat kadonneen t\u00e4ysin. Pian aloimme laskeutua takaisin kohti parkkipaikkaa ja k\u00e4velymatkalla tunnistimme ainoiksi uusiksi lajeiksi puussa kiipeilleen pikkukipuajan sek\u00e4 \u00e4\u00e4nnelleen isonokkamuuran. Parkkipaikalle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme er\u00e4s paikallinen nainen kertoi taas parista laiskiaisesta ja h\u00e4n l\u00e4hti yst\u00e4v\u00e4llisesti n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n meille, miss\u00e4 oli ne n\u00e4hnyt. Kipusimme toista polkua taas ylemm\u00e4ksi muutaman sataa metri\u00e4 ja onneksi laiskiaiset eiv\u00e4t ole kovin nopeita liikkeiss\u00e4\u00e4n vaan l\u00f6ytyiv\u00e4t helposti. N\u00e4m\u00e4 \u00e4iti ja lapsi kolmivarvaslaiskiainen olivatkin sitten oikein mukavasti kuvattavissa.<\/p>\n Parkkipaikalle palattuamme n\u00e4imme viel\u00e4 pikkutyranninapsijan ja kohta l\u00e4hdimme palailemaan tiet\u00e4 alasp\u00e4in paikka paikoin pys\u00e4hdellen. Livert\u00e4j\u00e4tyranneja, tummasiipinapsun ja kastanjavarpuskyyhkyn n\u00e4hty\u00e4mme olimme meren rannassa, jossa parkkeerasimme tien laitaan ja nostimme kaukoputken pystyyn. Vesi oli todella alhaalla ja lintuja n\u00e4kyi vain v\u00e4h\u00e4n, mutta sini- ja lumihaikaroita, nokisiipilokki ja l\u00e4hist\u00f6lt\u00e4 l\u00f6ytyneet samettisirkkuset, anit sek\u00e4 pihaturpiaalit n\u00e4htiin.<\/p>\n Kuumuus oli varsin l\u00e4k\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4 ja etenkin auringonpaiste pist\u00e4v\u00e4, joten p\u00e4\u00e4timme seuraavaksi k\u00e4yd\u00e4 kaupassa ostamassa juomista ja hotellilla hetken heng\u00e4ht\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Hieman taas palauduttuamme l\u00e4hdimme ajelemaan Lagune du Larivotin j\u00e4tevedenpuhdistamolle.<\/p>\n Puhdistamolla lintuja alkoi heti n\u00e4ky\u00e4 mukavasti ja etenkin helttajassanoita riitti. K\u00e4velimme altaiden \u00e4\u00e4relle ja l\u00f6ysimme viel\u00e4 mm. pikkuruostek\u00e4en, sointumuuraparin, punarintasirkkusia, lampinapsuja, rantaorneeroja, viirurintan\u00e4psyn, sitruunahupputurpiaaleja, isonokkav\u00e4ijyn, kaljusilm\u00e4rastaan, s\u00e4\u00e4misk\u00e4kurkku- ja tikkakipuajan sek\u00e4 tuttuna lintuna n\u00e4imme my\u00f6s kalas\u00e4\u00e4sken. Muutamia aiemmin n\u00e4kemi\u00e4mme lajeja n\u00e4kyi my\u00f6s sek\u00e4 kauheaa vauhtia tien yli juossut iguaani.<\/p>\n L\u00e4heinen Port du Larivot oli hankala paikka sik\u00e4li, ettemme oikein tienneet, miten siell\u00e4 p\u00e4\u00e4si mihink\u00e4\u00e4n n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, alue kun oli ymp\u00e4r\u00f6ity korkeilla muureilla. Onnistuimme kuitenkin saamaan atrapilla \u00e4\u00e4neen paikalla olleen paikallisittain harvinaisen tummapuumuuran ja l\u00f6ysimme puiden latvustosta mangrovekerttuliparin. N\u00e4imme joella my\u00f6s muutamia lent\u00e4vi\u00e4 amazonianpikkutiiroja.<\/p>\n Seuraava kohteemme oli Marais Le Blond j\u00e4t\u00e4ri, jossa jassanoita oli taas jonkin verran. Muutenkin lajisto oli varsin samanlaista kuin edellisell\u00e4kin j\u00e4t\u00e4rill\u00e4, mutta nyt n\u00e4imme my\u00f6s mm. kyyryhaikaroita, hohtoturpiaaleja, valkohuppunapsuja, pikkunaamiov\u00e4ijyj\u00e4, pihapeukaloisia (musculus), mustap\u00e4\u00e4peukaloisen, sitruunaturpiaalin sek\u00e4 \u00e4\u00e4nekk\u00e4it\u00e4 kultaper\u00e4kasikkeja.<\/p>\n Teimme viel\u00e4 yhden turhahkon stopin Poudrieren linnoituksella, jossa havainnot j\u00e4iv\u00e4t juoksukyyhkyyn sek\u00e4 palmutangaraan ennen kuin jatkoimme Vieoux de Portin satamaan, jossa olikin parahiksi nousuvesi nousemassa.<\/p>\n Sataman laiturilta n\u00e4kyi aivan tolkuttomasti lintuja, joista huomio kohdistui etenkin kahlaajiin, mutta mm. haikaroita ja tiiroja sek\u00e4 amerikansaksinokkia riitti! Pian l\u00f6ysimme ensimm\u00e4iset upean v\u00e4riset rubiini-iibikset, tiiroista huomio kiinnittyi kahden eri alalajin amerikanriuttatiiroihin, joista paikallinen alalaji on kokonaan keltanokkainen. Kahlaajien joukosta l\u00f6ytyi amerikan-, keltajalka ja preeriavikloja, amerikanpikkukuoveja, r\u00e4mekurppeloita, amerikansipej\u00e4 sek\u00e4 todella paljon kanadansirrej\u00e4. My\u00f6s tundrakurmitsa, kruunuy\u00f6haikaroita sek\u00e4 muita haikaroita, mm. t\u00e4\u00e4ll\u00e4 harvinainen silkkihaikara, n\u00e4htiin.<\/p>\n Vesi nousi kuitenkin turhan nopeasti ja pian linnut olivat l\u00e4hteneet muualle, joten mekin siirryimme viel\u00e4 illaksi Sentier de Montaboon, jossa n\u00e4imme samoja lajeja mutta varsin huonossa valossa. Ainoaksi pinnaksi n\u00e4kyi illan jo h\u00e4m\u00e4rt\u00e4ess\u00e4 l\u00f6ytynyt tikkakipuaja. Pime\u00e4n laskeuduttua ajelimme takaisin hotellille, jossa oli mukava p\u00e4\u00e4st\u00e4 viile\u00e4\u00e4n huoneeseen.<\/p>\n Ilta kului p\u00e4iv\u00e4n havaintoja p\u00e4hk\u00e4illess\u00e4. Iltahuuto oli melkoisen vaikeaa saada tehdyksi, kun v\u00e4symys alkoi painaa todella pahasti. Mielell\u00e4mme olisimme k\u00e4yneet kuvia ja \u00e4\u00e4nityksi\u00e4kin l\u00e4pi, mutta ei ollut mit\u00e4\u00e4n mahdollisuutta. Ja sama ongelma oli meill\u00e4 edess\u00e4 l\u00e4hes kaikkina tulevinakin iltoina\u2026<\/p>\n Montjolyn puolella<\/b><\/p>\n 17.7. sunnuntaina her\u00e4simme taas aikaisin ennen auringon nousua ja ajelimme Cayennen viereisen Montjolyn kunnan puolelle La Leveen rantaan. Teimme jo La Leveen tien varressa ensimm\u00e4iset pys\u00e4hdykset ja lopulta parkkeerasimme jokirantaan, jossa olleelta laiturilta aukesi n\u00e4kym\u00e4 niin joelle kuin vastarannan metsiin. Hyv\u00e4ksi paikaksi osoittautui my\u00f6s pari sataa metri\u00e4 ennen parkkipaikkaa ollut aukea alue, jossa oli suuria puita ja keloja. Poltettu auton raato ja tienvarsille dumpatut j\u00e4tekuormat hieman himmensiv\u00e4t paikan houkuttelevuutta. Autojen varastaminen ja syrj\u00e4isill\u00e4 paikoilla polttaminen paljastui my\u00f6hemmin yleiseksi syrj\u00e4ytyneiden teinien huviksi.<\/p>\n Havaintoja alkoi kerty\u00e4 mukavasti ja mm. amazoniankaklattajia (motmot) kuultiin ja kymmeni\u00e4 kultaposkiamatsoneja sek\u00e4 jokunen t\u00f6p\u00f6aratti, pari rapuhaukkaa, v\u00e4k\u00e4nokkahaukka, isosepelkalastaja, kultapyrst\u00f6, mesismaragdi- sek\u00e4 hohtotimanttikolibri, olkainpalok\u00e4rki, muutama tulik\u00e4rki, niin kruunuy\u00f6- kuin y\u00f6haikaroita, pari viheriibist\u00e4 sek\u00e4 ensimm\u00e4iset tukaanin sukuiset verinokka-arakarit n\u00e4htiin. Muuten tunnistetut linnut olivat samoja kuin mit\u00e4 olimme edellisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 jo n\u00e4hneet ja iso osa vain kuulluista linnuista j\u00e4i m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4tt\u00e4.<\/p>\n Jatkettuamme matkaa, n\u00e4imme er\u00e4\u00e4ll\u00e4 aukealla kaulusturpiaaleja sek\u00e4 komean valkohaukan. Seuraava kohteemme oli heikkokuntoisen tien p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ollut Paramana Sud, josta olimme saaneet niin ebirdin kuin paikallisten kontaktienkin avulla koordinaatit er\u00e4\u00e4n unelmalajin pes\u00e4lle. Parkkipaikalle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme t\u00f6rm\u00e4simme vanhempaan lintuharrastelijapariskuntaan, jotka neuvoivat meid\u00e4t heti oikeaan pisteeseen, josta kaukana oleva pes\u00e4 n\u00e4kyi. Iso petolintu n\u00e4kyi jo kiikareillakin puussa istumassa pes\u00e4n l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 mutta hain silti saman tien kaukoputken autosta ja p\u00e4\u00e4simme n\u00e4in ihastelemaan nuorta harpyijaa oikein antaumuksella!<\/p>\n Kiertelimme alueella jonkin aikaa, mutta havainnot j\u00e4iv\u00e4t v\u00e4hiin. Sent\u00e4\u00e4n brasilianaratteja ja sepelsirkkusia sek\u00e4 nopeati ylitsemme lent\u00e4nyt kuningasjalokotka n\u00e4htiin. Taas jokunen kolibri vilahti kovaa ja korkealla ylitsemme, mutta niist\u00e4 ei keritty n\u00e4kem\u00e4\u00e4n yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n tuntomerkkej\u00e4.<\/p>\n Seuraava kohteemme oli Station d\u2019epuration Concorden j\u00e4t\u00e4ri, jonka portin raosta n\u00e4kyiv\u00e4t altaalla kelluvat kuusi k\u00e4\u00e4pi\u00f6uikkua, amazoniankondori kaarteli taivaalla ja pari kaluunak\u00e4ke\u00e4 lauloi mutta muuten lajisto oli tuttua. Komea varaani n\u00e4kyi my\u00f6s tiet\u00e4 ylitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja ollessamme jo ajamassa ylitti tien parimetrinen mustakeltainen k\u00e4\u00e4rmekin (Spilotes pullatus, Tiger rat snake).<\/p>\n Seuraavaksi suuntasimme p\u00e4iv\u00e4n kuumimmaksi ajaksi hoitamaan seuraavien p\u00e4ivien ruokaostokset, mik\u00e4 olikin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n vaikeaa, sill\u00e4 retkiruoaksi tarkoitettua ruokaa oli tarjolla todella v\u00e4h\u00e4n ja etenkin mit\u00e4\u00e4n sellaista, mit\u00e4 Hannakin saisi sy\u00f6d\u00e4, ei meinannut l\u00f6yty\u00e4 mill\u00e4\u00e4n. Onneksi meill\u00e4 oli aika moneksi p\u00e4iv\u00e4ksi kuivamuonaa tuotuna Suomestakin, mutta olimme suunnitelleet s\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4mme parhaat ruoat reissun raskaimmille p\u00e4iville. Onneksi lopulta jotain l\u00f6ydettiin ja p\u00e4\u00e4simme jatkamaan retkelle.<\/p>\n Seuraava kohteemme oli ensimm\u00e4inen savannialue. Ancien Aerodrome du Galionilla n\u00e4imme joki- sek\u00e4 pitk\u00e4jalkahaukan, pari erakkokolibria, yhden vy\u00f6erakkokolibrin ja t\u00f6rm\u00e4neitokolibrin, hauskan n\u00e4k\u00f6isen viherpyrst\u00f6jakamarin, surutangaran, banaanikerttuleita, ruohosirkkusen sek\u00e4 kauniin matkijamarjukan.<\/p>\n Kohti Kawia<\/b><\/p>\n Matka jatkui Rouran sataman jokivarren sek\u00e4 toisen pikastopin, jolla n\u00e4imme isomesitangaran, j\u00e4lkeen Kawin tielle, joka alkoi Rouran kyl\u00e4n takaa. Tie paljastui heti todella huonokuntoiseksi! Meid\u00e4n surkean matalalla autolla eteneminen oli todella hidasta! Pian alkoi sataa oikein urakalla, joten pys\u00e4hdyksiin ei siten kulunut aikaa.<\/p>\n Matkan varren havainnot j\u00e4iv\u00e4t sateen takia todella v\u00e4hiin, vaikka ymp\u00e4rill\u00e4mme oli koko ajan upeat mets\u00e4t. Yksi stoppi tuotti kuitenkin kauniin k\u00e4kitrogonin.<\/p>\n Lopulta olimme nousseet Mont Kawin rinteelle Tresorin k\u00e4velypolun parkkipaikalle ja sopivasti sade alkoi hiipua ja pian taukosi kokonaan. Niinp\u00e4 k\u00e4vimme lyhyell\u00e4 k\u00e4velyll\u00e4 polun varressa, mutta polku oli todella mutainen ja m\u00e4rk\u00e4, joten kovin pitk\u00e4\u00e4 k\u00e4vely\u00e4 emme tehneet. Lintujakin oli m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4 todella v\u00e4h\u00e4n, mutta l\u00f6ysimme kuitenkin mustaposkipeukaloisen, rastas-, laulu- sek\u00e4 rusoselk\u00e4muuran ja parkkipaikalle palattuamme hopeanokka- ja palmutangaraparvessa n\u00e4kyi amazonianharjatangarapariskunta.<\/p>\n Pian alkoi taas sataa ja niinp\u00e4 jatkoimme Kawin tiet\u00e4 viel\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n ennen kuin l\u00f6ysimme illan jo h\u00e4m\u00e4rt\u00e4ess\u00e4 sopivan parkkipaikan autolle paikasta, josta mets\u00e4\u00e4n l\u00e4hti pieni polku. Pystytimme leirimme t\u00e4h\u00e4n ripustaen riippumattomme ja tarppimme polun poikki heti automme taakse.<\/p>\n Sy\u00f6ty\u00e4mme ja kirjattuamme yl\u00f6s p\u00e4iv\u00e4n havainnot l\u00e4hdimme viel\u00e4 p\u00f6ll\u00f6- ja kehr\u00e4\u00e4j\u00e4retkelle. Teimme vaikka kuinka monta pys\u00e4hdyst\u00e4 kuulematta mit\u00e4\u00e4n linnuksi tulkittavaa. Lopulta t\u00f6rm\u00e4simme Nature Lodgen risteyksen l\u00e4hell\u00e4 nuoreen k\u00e4\u00e4rmeharrastajaan, jonka kanssa rupattelimme tovin ja kun t\u00e4m\u00e4 oli l\u00e4htenyt soitin taas kerran atrapista amerikanp\u00f6ll\u00f6sen (roraimae) \u00e4\u00e4nt\u00e4 ja kuinka ollakaan aika kaukaa mets\u00e4st\u00e4 alkoi kuulua aktiivista puputusta!<\/p>\n Tyytyv\u00e4isin\u00e4 palasimme leiriin havaiten matkalla viel\u00e4 tien yli kipitt\u00e4neen brasilianagoutin. Leiriss\u00e4 kuulimme viel\u00e4 kaukaisen p\u00f6ll\u00f6n, joka m\u00e4\u00e4rittyi \u00e4\u00e4nitysten avulla viirumets\u00e4p\u00f6ll\u00f6ksi. Ihastelimme viel\u00e4 tien yll\u00e4 lent\u00e4neit\u00e4 kirkkaasti vilkkuvia hy\u00f6nteisi\u00e4 ja ihmettelimme sammakoiden tuottamaa meteli\u00e4, mutta aika pian olimme valmiit unten maille \u2013 p\u00e4iv\u00e4 oli ollut taas todella pitk\u00e4!<\/p>\n Kawin tien varressa<\/b><\/p>\n 18.7. her\u00e4tys oli taas niin aikaisin, ett\u00e4 oli viel\u00e4 pime\u00e4\u00e4 ja pian oli leiri purettu ja olimme taas retkell\u00e4. Stoppailimme tien varren metsik\u00f6it\u00e4 kuulostelemaan sek\u00e4 useammalla aukealla, joita oli mm. parin leirint\u00e4alueen kohdilla. N\u00e4ihinkin Hanna oli laittanut s\u00e4hk\u00f6postia, mutta yksi oli kiinni, toinen t\u00e4ynn\u00e4 ja kolmannesta ei ollut tullut vastausta.<\/p>\n Havaintoja alkoi ropista ja muutaman pikkujalohaukan lis\u00e4ksi n\u00e4kyi suurempi punajalohaukka, my\u00f6s erilaisia kyyhkyj\u00e4 kuului, joista isorusokyyhkyn \u00e4\u00e4ni tuli nopeasti tutuksi. Kohta parkkeerasimme tien varteen Sentier du coq de rochen parkkipaikalle ja l\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n polkua alam\u00e4keen.<\/p>\n K\u00e4velymatkalla emme n\u00e4hneet oikeastaan mit\u00e4\u00e4n vaikka k\u00e4vely oli aika pitk\u00e4. Lopulta olimme perill\u00e4 aidalla, jonka l\u00e4pi pystyi tarkkailemaan oranssiharjakotingojen pesim\u00e4aluetta. Valitettavasti jo polun alkup\u00e4\u00e4ss\u00e4 olleesta infotaulusta olimme k\u00e4\u00e4nt\u00e4neet ranskankielist\u00e4 teksti\u00e4 sen verran, ett\u00e4 meille oli varmistunut se, mink\u00e4 olimme jo ebirdin havaintojen perusteella p\u00e4\u00e4telleet -linnut olivat pesim\u00e4paikalla marraskuun ja huhtikuun v\u00e4lisen\u00e4 aikana.<\/p>\n Olimme paikalla pitk\u00e4n aikaa mutta havainnot j\u00e4iv\u00e4t todella v\u00e4hiin. Oikeastaan mit\u00e4\u00e4n ei n\u00e4kynyt eik\u00e4 kuulunut! Pitk\u00e4\u00e4n odoteltuamme l\u00e4hipuissa k\u00e4vi sent\u00e4\u00e4n epolettiturpiaaleja sek\u00e4 kultapyrst\u00f6j\u00e4 k\u00e4\u00e4ntym\u00e4ss\u00e4. Soittelin aika ajoin atrapista oranssiharjakotingan \u00e4\u00e4nt\u00e4 ja lopulta kuulimme vastauksen! Yhteens\u00e4 saimme linnun vastaamaan nelj\u00e4 kertaa ja yhden vastauksista sain jopa \u00e4\u00e4nitetty\u00e4 mutta vilaustakaan emme linnusta n\u00e4hneet.<\/p>\n Paluuk\u00e4vely takaisin autolle oli todella raskas, sill\u00e4 koko matka juurakkoista polkua oli yl\u00e4m\u00e4ke\u00e4. Matkan varrella oli \u00e4\u00e4ness\u00e4 vain kaskaita ja lintuhavainnot j\u00e4iv\u00e4t aivan nollaan.<\/p>\n Kaw marshes<\/b><\/p>\n Lopulta olimme Kawin satamassa, jossa alkoi pian sataa. Kokkailimme trangialla lounaan katoksen suojissa, jossa meit\u00e4 k\u00e4vi jututtamassa paikallinen luonnonpuistojen huoltomies, joka puhui hyv\u00e4\u00e4 englantia. Havaintojakin kertyi ja onneksi sade loppui sopivasti ennen varaamaamme veneretke\u00e4, jolle l\u00e4hdettiin aika pienell\u00e4 kapealla veneell\u00e4 klo 14:30.<\/p>\n Tigdilo firman veneretkelle saapui osallistujia l\u00e4hes veneen t\u00e4ydelt\u00e4 eli kymmenkunta immeist\u00e4. Oppaamme ei puhunut sanaakaan englantia mutta useampi osallistuja ihan kelvollista. Oppaamme paljastui kuitenkin erinomaiseksi, sill\u00e4 h\u00e4n aina huomasi, mit\u00e4 me olimme katsomassa ja esitteli sitten n\u00e4kem\u00e4mme linnut muillekin. Ja jonkin verran h\u00e4n huomasi lintuja ennen meit\u00e4 ja samoin my\u00f6s muut osallistujat alkoivat osoitella kaikkia huomaamiaan lintuja meille. Niinp\u00e4 retki muuttui meid\u00e4n riemuksemme takuulla lintupainotteisemmaksi kuin yleens\u00e4.<\/p>\n Retken ensimm\u00e4inen stoppi oli aika pian, kun rantauduimme Kawin kyl\u00e4lle, johon ei siis p\u00e4\u00e4se muuten kuin veneell\u00e4. Kyl\u00e4 on yksi Ranskan Guayanan kolmestatoista kyl\u00e4st\u00e4, johon ei mene teit\u00e4. K\u00e4pp\u00e4ilimme kyl\u00e4ss\u00e4 noin tunnin verran ja kyl\u00e4n linnut olivat poikkeuksellisen kesyj\u00e4 ja n\u00e4in helppoja kuvata. Rannassa n\u00e4imme pari amerikanliejukanaa ja amerikansipi\u00e4 ja kyl\u00e4ll\u00e4 monia entuudestaan tuttuja lajeja mutta my\u00f6s hienoja ruohikkoturpiaaleja sek\u00e4 harmaabekardin.<\/p>\n Jatkettuamme taas veneily\u00e4 alkoi kuvia kerty\u00e4 mukavasti, kun venekuskimme osasi taitavasti l\u00e4hesty\u00e4 lintuja. Niin amerikank\u00e4\u00e4rmekaulaa kuin oliivimerimetsoa, kyyry-, jalo- ja etel\u00e4amerikanhaikaroita, helttajassanoita ja isoaneja kuvattiin ja lis\u00e4ksi n\u00e4kyi useampaakin lajia kuningaskalastajia ym. Jatkoimme jokea pitk\u00e4lle lopulta yh\u00e4 pienempi\u00e4 ja pienempi\u00e4 haaroja jatkaen ja maisemat olivat hienot. Kun kelikin oli mit\u00e4 mainioin, oli suorastaan varsin leppoisaa!<\/p>\n Yksitt\u00e4inen myskisorsa, kaulusturpiaaleja, viherpyrst\u00f6jakamareja, valkohuppunapsuja, pikkunaamiov\u00e4ijyj\u00e4, mustap\u00e4\u00e4peukaloisia, useita kauheaa vauhtia ylitsemme lent\u00e4neit\u00e4 kolibreja sek\u00e4 tietysti monia ennest\u00e4\u00e4n tuttuja lajeja n\u00e4htiin. Paras havainto oli kuitenkin ruskotiikerihaikara, jota p\u00e4\u00e4stiin katsomaan ja kuvaamaan aivan vierest\u00e4. Havainnointia haittasi ukkoskuuro, johon olimme kaikki onneksi varautuneet.<\/p>\n Lopulta parkkeerasimme veneemme kapeaan uomaan, jossa p\u00e4\u00e4simme jaloittelemaan mets\u00e4\u00e4n ja odottelemaan h\u00e4m\u00e4r\u00e4n laskeutumista.<\/p>\n Punarintatinami alkoi huudella l\u00e4himets\u00e4ss\u00e4 ja kuulimme my\u00f6s kauluskehr\u00e4\u00e4j\u00e4n sek\u00e4 s\u00e4\u00e4misk\u00e4kurkkukipuajan. L\u00e4hdetty\u00e4mme taas liikkeelle alkoi kalotti- ja juovapyrst\u00f6kehr\u00e4\u00e4ji\u00e4 sek\u00e4 useita erikokoisia lepakoita lennell\u00e4 matalalla joen yll\u00e4. Ilta pimeni mutta aika pitk\u00e4\u00e4n saimme otsalamppujen valossa hakea etsim\u00e4\u00e4mme ennen kuin ensimm\u00e4inen kiilt\u00e4v\u00e4 silm\u00e4 n\u00e4kyi joen pinnan tasalla. T\u00e4m\u00e4 aika kookas kaimaani kuitenkin sukelsi ennen kuin p\u00e4\u00e4simme l\u00e4hemm\u00e4s. Pian l\u00f6ytyi kuitenkin kiilusilmi\u00e4 lis\u00e4\u00e4 ja pieni\u00e4 kaimaaneja p\u00e4\u00e4simme veneell\u00e4 aivan viereen – jopa kosketuset\u00e4sisyydelle, mutta silti ei kyll\u00e4 k\u00e4ynyt mieless\u00e4 koskea ter\u00e4v\u00e4hampaisiin otuksiin.<\/p>\n Lopulta l\u00f6ysimme vajaat kolmekymment\u00e4 kaimaania, joita l\u00e4hes kaikkia k\u00e4ytiin katsomassa l\u00e4helt\u00e4 \u2013 toki noin joka kolmas polskahti meit\u00e4 karkuun. Yht\u00e4\u00e4n isompaa otusta emme valitettavasti n\u00e4hneet l\u00e4helt\u00e4. L\u00f6ysimme my\u00f6s yksitoista uskomattoman hassun n\u00e4k\u00f6ist\u00e4 harmaap\u00f6kkel\u00f6kehr\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4, joista yht\u00e4 p\u00e4\u00e4stiin katsomaan todella l\u00e4helt\u00e4 lamppujen valossa.<\/p>\n Ollessamme jo l\u00e4hes takaisin Kawin satamassa, n\u00e4kyi vesikasvustossa muutama yksitt\u00e4inen valkoinen haikara. Kuskimme ajoi taas n\u00e4it\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4ksi ja ne osoittautuivat ruuhinokiksi! Valitettavasti aivan kuvauset\u00e4isyydelle emme n\u00e4ist\u00e4 p\u00e4\u00e4sseet, kun lamppujen valo ei kuitenkaan kauhean kauas valaissut ja n\u00e4in kamerat eiv\u00e4t ehtineet tarkentaa lintuihin ennen kuin ne nousivat lentoon ja katosivat pimeyteen.<\/p>\n Lopulta olimme takaisin Kawin satamassa, jossa kiittelimme oppaamme ja sitten kokkailimme iltapalat. Ruokailun keskeytti aivan viereemme huutamaan tullut etel\u00e4amerikanp\u00f6ll\u00f6nen, jonka l\u00f6ysimme n\u00e4kyvillekin. Sy\u00f6ty\u00e4mme kiipesimme m\u00e4en polkua yl\u00f6s ja pystytimme leirimme polun varteen.<\/p>\n Toinen Kaw p\u00e4iv\u00e4<\/b><\/p>\n 19.7. etel\u00e4amerikanp\u00f6ll\u00f6nen huuteli viel\u00e4 aamulla her\u00e4tess\u00e4mme ja my\u00f6s punap\u00e4\u00e4tinamin \u00e4\u00e4nt\u00e4 kuului m\u00e4en mets\u00e4st\u00e4. K\u00e4velty\u00e4mme alas parkkipaikalle, l\u00f6ytyi sielt\u00e4 kauluskehr\u00e4\u00e4j\u00e4 ja mets\u00e4st\u00e4 kuului viherselk\u00e4sakun \u00e4\u00e4nt\u00e4.<\/p>\n Sataman ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 l\u00f6ytyi tuttuja lajeja mutta my\u00f6s sinikotilohaukka, raitapuumuurapari, liuskepuumuura, kalastajahaukka, viherkeijukolibri, kalastajia sek\u00e4 vihdoin pari punaliivitukaania.<\/p>\n Aamulla ajelimme hieman Kawin tiet\u00e4 edes takaisin mutta keli oli taas sateinen ja havainnot j\u00e4iv\u00e4t aika v\u00e4hiin. Palasimme takaisin satamaan, jossa pidimme vaihteeksi taas sadetta ja s\u00f6imme kunnes oli taas veneretken vuoro. T\u00e4ll\u00e4 kertaa nousimme Le Morphon isoon kaksikerroksiseen jokipaattiin, jolla hurruuttelimme v\u00e4h\u00e4n edes takaisin ennen kuin rantauduimme taas Kawin kyl\u00e4\u00e4n. Kyl\u00e4ll\u00e4 meill\u00e4 oli ruokailu, joka oli erinomainen \u2013 tarjolla oli tapiiria. J\u00e4lkiruokakin oli eksoottista paikallisista Yautia madera hedelmist\u00e4 tehty\u00e4 j\u00e4\u00e4tel\u00f6\u00e4.<\/p>\n Kyl\u00e4n linnut olivat samoja kuin edellisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4kin ja samaa voisi sanoa oikeastaan my\u00f6s jokiristeilyst\u00e4kin. T\u00e4ll\u00e4 laivalla ei tietenk\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ssyt lintuja l\u00e4helle ja eteneminenkin oli hidasta. My\u00f6s reitti oli paljon huonompi, sill\u00e4 aika iso osa ajasta liikuttiin kaivetulla uomalla, jossa oli jopa ruoppaus menossa. Pitk\u00e4 uimataukokin pidettiin ehk\u00e4 juuri kaikkein tylsimm\u00e4ss\u00e4 paikassa, ehk\u00e4 paikka valittiin siksi, ettei siin\u00e4 ollut n\u00e4lk\u00e4isi\u00e4 kaimaaneja? Kelikin oli varsin sateinen, mutta toki havaintoja tehtiin ja kuvia otettiin, mm. mangrovenapsija ja viherkultakolibri n\u00e4htiin uusina lajeina. Mutta jos joskus viel\u00e4 Kawiin tullaan, niin nyt tied\u00e4mme, ett\u00e4 jo etuk\u00e4teen pit\u00e4\u00e4 j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 parin p\u00e4iv\u00e4n veneretki jokisuistoon saakka, sill\u00e4 n\u00e4ill\u00e4 reissuillamme emme nyt saaneet hoidettua tavoitteinamme olleita hoatsinia ja keih\u00e4shaikaraa.<\/p>\n Lopulta alkoi sataa yh\u00e4jaksoisesti ja palasimme satamaan, josta mekin l\u00e4hdimme pian ajelemaan Kawin tiet\u00e4. Stoppailimme taas aika ajoin ja havaitsimme mm. punaliivitukaanin, verinokka- ja punavy\u00f6arakareja, helmiselk\u00e4haukan, amerikansirohaukkoja, harmaan\u00e4psyn, mustalakki- ja haukka-aratteja, pikkupallotanssijan, tien yli juosseen marmoriviiri\u00e4isen, amazonianharjatangaraparin, viherkardinaalin sek\u00e4 kuulimme rusoselk\u00e4muuran ja rantamuuran ym. Lopulta alkoi taas sataa kunnolla ja ajoimme niin vauhdikkaasti kuin surkealla autollamme pystyi surkeaa tiet\u00e4 ajamaan aina Rouraan saakka, jossa k\u00e4vimme shoppailemassa. Autossamme oli kaiken lis\u00e4ksi todella pieni tankki, mik\u00e4 aiheutti meille t\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in ongelmia. Rouran j\u00e4lkeen piti olla huoltoasema, mutta se oli kiinni. Niinp\u00e4 jouduimme lopulta ajamaan takaisin Cayanneen tankkaamaan, koska seuraavalla ajotaipaleellamme ei varmasti olisi yht\u00e4\u00e4n huoltoasemaa.<\/p>\n Illan pimeydess\u00e4 jatkoimme viel\u00e4 pitk\u00e4n matkan sis\u00e4maahan k\u00e4\u00e4ntyen lopulta pienelle Belizonin mets\u00e4tielle. Matkan varrella n\u00e4imme tien yli kipitt\u00e4neet aito-opossumin, paka-agoutin sek\u00e4 huulipekarin. Lopulta k\u00e4yty\u00e4mme ensin k\u00e4\u00e4ntym\u00e4ss\u00e4 armeijan sulkemalla tiell\u00e4 (joka on suljettu laittomille kultakaivoksille p\u00e4\u00e4syn est\u00e4miseksi), l\u00f6ysimme aivan j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4n huonokuntoisen tien Bonaventure Campille. Ihme kyll\u00e4 selvisimme autollamme kolme kilometri\u00e4 perille leiriin, josta l\u00f6ysimme pari heppua, jotka kertoivat omistajan olevan jossain, mutta n\u00e4m\u00e4 neuvoivat meid\u00e4t varaamallemme m\u00f6kille. Majapaikkamme oli iso avoin katos, jossa oli vain matalat sein\u00e4, mutta katto p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja tilaa yllin kyllin. Miehet my\u00f6s kertoivat, ett\u00e4 jos tarvitsisimme jotain heilt\u00e4 voisi tulla pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n. En ole ihan varma, mutta mielest\u00e4ni sanat olivat: \u201dIf you need anything, cocaine or something, you can come to ask\u2026\u201d<\/p>\n S\u00e4nkyj\u00e4k\u00e4\u00e4n ei siis k\u00e4mp\u00e4ss\u00e4mme ollut, vaan tarkoitus oli m\u00f6kiss\u00e4kin nukkua riippumatoissa. Pian oli meill\u00e4 kaikki valmiina mutta ilta venyi viel\u00e4 pitk\u00e4ksi, kun havikset piti kirjoittaa ja sy\u00f6d\u00e4kin jotain. Jostain kauemmasta m\u00f6kist\u00e4 kuului v\u00e4lill\u00e4 bilett\u00e4vien teinien mekkalaa, mutta ihmisten \u00e4\u00e4net hukkuivat sammakoiden, kaskaiden ja muiden \u00f6isten \u00e4\u00e4ntelij\u00f6iden sekaan. Kaukaisuudesta kantautui my\u00f6s t\u00f6yht\u00f6p\u00f6ll\u00f6n karhea \u00e4\u00e4ni.<\/p>\n Bonaventure<\/b><\/p>\n Kuljimme alkuun ihan vain Campin alueella mutta k\u00e4vimme my\u00f6s k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 yht\u00e4 alueen poluista edes takaisin muutaman kilometrin. Mets\u00e4ss\u00e4 lintujen l\u00f6yt\u00e4minen oli todella vaikeaa, joten havainnot j\u00e4iv\u00e4t kuultuun harmaaotsakyyhkyyn, isonokkamuuraan, rastasluuraan, k\u00e4\u00e4pi\u00f6muurasiin, pikkukipuajiin sek\u00e4 ruskokipuajaan ja useisiin kuultuihin \u201dantteihin\u201d eli muuriin, luuriin ja vastaaviin tai muihin lintuihin, joilla niill\u00e4kin tuppaa olemaan samantyylisi\u00e4 \u00e4\u00e4ni\u00e4. Tunnistimme n\u00e4ist\u00e4 laulumuuran, ruskoviirumuurasen sek\u00e4 kova\u00e4\u00e4nisen mustaposkipeukaloisen. Niinp\u00e4 palasimme aika pian takaisin pihan aukeammalle alueelle, jossa lintuja riitti helpommin n\u00e4ht\u00e4v\u00e4ksi ja n\u00e4in helpommin tunnistettavaksi. Mainittakoon, ett\u00e4 linnuissa oli kuitenkin aivan tolkuttoman vaikeastikin tunnistettavia lajeja hyvin n\u00e4htyin\u00e4kin \u2013 napsijoita, napsuja, n\u00e4psyj\u00e4, naappaajia, v\u00e4ijyj\u00e4 ym.<\/p>\n Molempia arakareja, punaliivitukaani, rusko- ja py\u00f6veliaratteja, munkki-, valkolakki- ja kultap\u00e4\u00e4tanssijoita, olkaintulik\u00e4rki\u00e4, piiskakotingoja, kultapyrst\u00f6j\u00e4, kultaper\u00e4kasikkeja, turkoosimesitangaroita, nokin\u00e4psyj\u00e4, harmaan\u00e4psy, isopeukaloiskerttu (melanurus), punarinta- ja sepelsirkkusia, mustanaamiot\u00f6p\u00f6kk\u00e4, erakkonapsija sek\u00e4 monia tuttuja lajeja riitti. Yhdess\u00e4 kukkivassa pensaassa k\u00e4vi t\u00f6rm\u00e4neito-, vy\u00f6erakko- sek\u00e4 harmaasapelikolibri vuoron per\u00e4\u00e4n ja pyrst\u00f6erakkokolibri k\u00e4vi ker\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 jotain \u00f6t\u00f6k\u00f6it\u00e4 meid\u00e4n oman k\u00e4mpp\u00e4mme katon alta.<\/p>\n Yll\u00e4rin\u00e4 n\u00e4in lyhyesti er\u00e4\u00e4n puskan keskell\u00e4 viherselk\u00e4sakun naaman, mutta lintu katosi puskien taakse mutta pian se \u00e4\u00e4nteli kavereidens\u00e4 kanssa l\u00e4himets\u00e4ss\u00e4. My\u00f6s monia muita pikkulintuja n\u00e4htiin ja kuvattiin ja moni n\u00e4ist\u00e4 tunnistettinkin vasta kuvista \u2013 osa saman tien, osa illalla ja jokunen vasta reissun j\u00e4lkeen.<\/p>\n Petolintujakin n\u00e4kyi taivaalla, mm. amazonian- ja pikkukondoreita, hammashaukkoja ja illan alkaessa h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4 alkoi taivaalla lennell\u00e4 kehr\u00e4\u00e4ji\u00e4. Sepelkehr\u00e4\u00e4ji\u00e4 lenteli aivan pihassamme lopulta ainakin 25 linnun porukka. Pikkuhiljaa ne siirtyiv\u00e4t kauemmaksi ja lopulta katosivat kokonaan ja sen j\u00e4lkeen n\u00e4imme en\u00e4\u00e4 erilaisia lepakoita.<\/p>\n 21.7. retkeilimme taas aamun Campin alueella ja sitten k\u00e4vimme k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 lyhyimm\u00e4n, muutaman kilometrin pituisen osittain veden vallassa olevan polun. Lajisto oli pitk\u00e4lti samaa kuin edellisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4kin, mutta my\u00f6s mm. helmitikkanen, isopeukaloiskerttu, mesitangara, amazonian- ja hiiripuumuura, savanni-, viuhkapyrst\u00f6-, guiananlehv\u00e4-, rusoselk\u00e4-, savanni-, savi- ja mustalakkimuura, harmaarintamuuranen, rastas- ja isopalloluura, laulupeukaloinen ja paljon muuta saatiin tunnistettua. My\u00f6s karmiininokkatukaani huuteli hetken l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4sti ja hohtokardinaali (rothschildii) lauloi mutta kumpikaan ei saapunut n\u00e4kyville.<\/p>\n Keskip\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 alkoi sataa, mik\u00e4 helpotti meid\u00e4n l\u00e4htemist\u00e4 mukavasta ja kotoisasta Camp Bonaventuresta, jossa olisi helposti saanut kulumaan vaikka viikon, jolloin olisi voinut kiert\u00e4\u00e4 pitempi\u00e4kin k\u00e4velyreittej\u00e4 ym. Seuraavalla kerralla olemme varmasti pidemp\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Belizonin tien varressa kuulimme taas yhden rastasluuran ja n\u00e4imme pari haukka-arattia. L\u00e4hell\u00e4 risteyst\u00e4 n\u00e4imme my\u00f6s kesysti poseeranneen hohtokardinaalinaaraan (rothschildii) ja risteyksess\u00e4 upean punap\u00e4isen amazoniantulik\u00e4rjen, sek\u00e4 isomesitangaran ym.<\/p>\n Edess\u00e4mme oli pitk\u00e4hk\u00f6 ajo, jolla ei pahemmin stoppailtu, joten havainnotkin j\u00e4iv\u00e4t aika v\u00e4hiin. Lopulta kurvasimme my\u00f6h\u00e4\u00e4n iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 Botanique La Rosan pihaan, josta Hanna oli l\u00f6yt\u00e4nyt netist\u00e4 tiedon, ett\u00e4 paikalla olisi mahdollisuus majoittua katoksessa, johon saisi riippumatot. Talon em\u00e4nt\u00e4 oli vanha ja ilmeisen sairas, sill\u00e4 paikalla oli my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n sairaanhoitaja, joka olikin sitten ainoa, joka puhui englantia ja n\u00e4in saimme majoituksen j\u00e4rjestetty\u00e4. L\u00e4hiseudulla ei oikein ollut muita mahdollisia majoitusmahdollisuuksia ja koska alue oli aika tihe\u00e4\u00e4n asuttua, ei maastoonkaan oikein pystynyt leiri\u00e4 pystytt\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Botaniquen puutarhasta toivoimme l\u00f6yt\u00e4v\u00e4mme kolibreja kuvattavaksi, mutta vain yksitt\u00e4inen erakkokolibri n\u00e4kyi lennossa ja katoksemme viereisell\u00e4 lammella n\u00e4kyi parit eri kalastajat.<\/p>\n Muutenkin illan havainnot olivat tutuista lajeista. Illan pimennytty\u00e4 k\u00e4vi pari opossumia (Didelphus imperfecta) juoksentelemassa katoksemme ymp\u00e4rill\u00e4. Ja taas kerran nukahdimme todella aikaisin, noin yhdeks\u00e4n aikaan.<\/p>\n Savannikomppausta ja el\u00e4intarhaa<\/b><\/p>\n 22.7. puutarhasta ei aamullakaan l\u00f6ytynyt ihmeit\u00e4, joten pakkasimme pian tavaramme ja l\u00e4hdimme liikenteeseen. Pian l\u00f6ysimme tien varresta hienon keltatikan, joka kuitenkin l\u00e4hti ennen kuin ehdimme kaivaa kameroitamme esille. Ja kohta tien varren kasvustossa n\u00e4kyi yll\u00e4tt\u00e4en siniliejukana ja tien varren puissa pari soreahiirihaukkaa.<\/p>\n Jouduimme etsim\u00e4\u00e4n reitti\u00e4 Savane Marivatiin aika kauan, mutta lopulta l\u00f6ysimme oikean tien, jonka p\u00e4\u00e4h\u00e4n parkkeerasimme Marivatin suomaisen savannin viereen. Komppasimme saappaat jalassa m\u00e4rk\u00e4\u00e4 aluetta varhaisen aamun havaiten mm. kaktushiirihaukkoja, pensaselenioita, ruohosirkkusia, pyrst\u00f6sirkkuja, pari preeriaturpiaalia ja surutangaraa, ison parven brasilianaratteja, pussikiit\u00e4ji\u00e4 sek\u00e4 pari laahustyrannia. Kuulimme my\u00f6s kaappariattilan laulua. Aika pitk\u00e4\u00e4n komppasimme ihan m\u00e4rki\u00e4kin paikkoja toiveenamme l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kurppia, mutta yht\u00e4\u00e4n kurppaa emme havainneet. Kello alkoi l\u00e4hesty\u00e4 yhdeks\u00e4\u00e4, kun palasimme autolle ja l\u00e4hdimme ajamaan kohti Zoo de Guianaa. Suurin syy el\u00e4ntarhassa k\u00e4yntiin oli alueella l\u00e4hiaikoina muutamaan kertaan havaittu aurinkokurki. Toki el\u00e4intarha oli maan suurimpia turistin\u00e4ht\u00e4vyyksi\u00e4kin eli oikein hyv\u00e4kuntoinen ja juuri Ranskan Guayanan el\u00e4imi\u00e4 esittelev\u00e4, joten oli toki mukava n\u00e4hd\u00e4, mit\u00e4 kaikkea alueella oli mahdollista n\u00e4hd\u00e4.<\/p>\n Maksettuamme p\u00e4\u00e4syliput k\u00e4velimme tarhan alueelle, jossa oli muutamia kukkapuskia ja heti n\u00e4imme ensimm\u00e4isen kolibrin lent\u00e4v\u00e4n vauhdilla ylitsemme. Mutta muuten alueella oli h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n v\u00e4h\u00e4n lintuja. Apinah\u00e4kkien luona oli aamiainen tulossa tarjolle ja apinoita saapui k\u00e4rkkym\u00e4\u00e4n ruokaa my\u00f6s l\u00e4himetsist\u00e4. Ainakin kahta lajia apinoita n\u00e4htiin siis ihan villin\u00e4kin, t\u00f6yht\u00f6kapusiiniapinoita sek\u00e4 oravasaimireita.<\/p>\n Harmaaraitahaukka, kastanjaper\u00e4kipuaja, isonokkav\u00e4ijyj\u00e4, pikkuelenia, ruskot\u00f6yht\u00f6napsu ja hohtotimanttikolibri n\u00e4htiin uusina lajeina mutta vaikka kiersimme pitk\u00e4hk\u00f6n mets\u00e4lenkin el\u00e4intarha-alueen per\u00e4ll\u00e4kin, emme kuitenkaan aurinkokurkea l\u00f6yt\u00e4neet.<\/p>\n Route de Guatemala<\/b><\/p>\n Seuraavaksi otimme suunnan kohti rannikkoa ja Guatemalan tiet\u00e4, jolle olimme saaneet ehk\u00e4 eniten suosituksia sek\u00e4 vinkkej\u00e4. Retkeilimme t\u00e4ll\u00e4 aika pienell\u00e4 alueella koko loppup\u00e4iv\u00e4n ajaen parikin kertaa alueen ymp\u00e4ri pys\u00e4hdellen hyv\u00e4n n\u00e4k\u00f6isiss\u00e4 paikoissa ja havaintoja kertyi todella paljon! T\u00e4m\u00e4n yhden tien varresta l\u00f6ytyy niin pensaikkoisia rannikkometsi\u00e4, laitumia, peltoja kuin savanneja. Erilaisia habitaatteja on siis paljon ja lintuja pystyy katselemaan sujuvasti tienpenkalta.<\/p>\n Mukavimpia havaintoja olivat harvinainen mangrovek\u00e4ki, kahdeksan amerikaniibihaikaran parvi, nauruhaukka, pari t\u00f6yht\u00f6- ja vaaleakarakaraa, pikkuvarpuskyyhkyt, harmaasirkkunen, sinileuka-, solmiotimantti- ja rubiinihohtokolibri, kultakaulustikka, sammaltikan pes\u00e4, hopeatityra, hiiri- ja raitapuu- sek\u00e4 sointu- ja mustalakkimuura, pikku- ja guayananlehv\u00e4muura, viiruhippi\u00e4isnappari, pikibekardi, amazoniantangara, kolme taivaalla lennellytt\u00e4 myskisorsaa sek\u00e4 t\u00f6yht\u00f6valkokotka. Lis\u00e4ksi rannoilla n\u00e4kyi runsaasti kahlaajia ja haikaroita sek\u00e4 tiiroja ym.<\/p>\n Illan jo h\u00e4m\u00e4rt\u00e4ess\u00e4 ajoimme paikkaan, jossa oli kuolleita isoja palmuja ja emme kauan ehtineet odotella, kun savanniarat jo saapuivat paikalle. Oli jo pime\u00e4\u00e4, kun jatkoimme viel\u00e4 viimeisille nuoteille ja etsim\u00e4mme lintu l\u00f6ytyi jo ennen m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4t\u00e4, kun amerikanhuuhkaja istuskeli langalla tien vieress\u00e4. Sen poikanen kerj\u00e4si v\u00e4h\u00e4n matkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja samaan paikkaan kuului todella hauskan kuuloista m\u00f6lymangrovekanan soidinta. Pitk\u00e4\u00e4n emme pystyneet lintuja havainnoimaan, sill\u00e4 verenhimoiset hyttyset hy\u00f6kk\u00e4siv\u00e4t kimppuumme laumoittain. N\u00e4iden hyttysten takia maahan matkustavilla on oltava keltakuumerokotus.<\/p>\n Ajoimme pime\u00e4ss\u00e4 viel\u00e4 Roche Corailin metsiin, jossa yll\u00e4tykseksemme olikin asutusta aika paljon ja paikalla oli my\u00f6s jotain porukkaa siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 loimottaneila leirinuotioilla. Niinp\u00e4 saimme hakea sopivaa leiripaikkaa jonkin aikaa. Lopulta l\u00f6ysimme tien, joka vei rakenteilla olevalle talolle ja p\u00e4\u00e4timme parkkeerata tien risteykseen ja pystytt\u00e4\u00e4 leirimme tien poikki. Koko y\u00f6n kuului jostain kauempaa parin kultap\u00f6ll\u00f6n huutelua, ilmeisesti poikaset kerj\u00e4siv\u00e4t viel\u00e4?<\/p>\n Roche Corail<\/b><\/p>\n 23.7. her\u00e4simme taas aikaisin ja huomasimme, ett\u00e4 olimme kuitenkin y\u00f6pyneet aika l\u00e4hell\u00e4 yht\u00e4 nuotioleiri\u00e4. T\u00e4m\u00e4 porukka oli my\u00f6s jo hereill\u00e4 ja aloittelemassa mets\u00e4t\u00f6it\u00e4, siis valmiina kaatamaan upeaa sademets\u00e4\u00e4. Google mapsin muutaman vuoden vanhoissa kuvissa mets\u00e4 oli viel\u00e4 raivattuja tieuria lukuun ottamatta koskematonta.<\/p>\n Vaikka paikkamme oli hieman rauhaton, aloitimme retkeilyn heti leirimme purettuamme. Jonkun tinamin \u00e4\u00e4nt\u00e4 kuului taas jostain kauempaa ja pikkuhiljaa mets\u00e4 alkoi muutenkin her\u00e4t\u00e4. Erilaisia muuria ym. alkoi kuulua mutta taas tuntui silt\u00e4, ettemme olleet viel\u00e4k\u00e4\u00e4n oppineet yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4ni\u00e4. Onneksi lintuja alkoi l\u00f6yty\u00e4 n\u00e4kyvillekin ja jopa helppoja tunnistettavia kuten kaksi paria upeita ruusukardinaaleja.<\/p>\n Jatkettuamme ajelemaan mets\u00e4ss\u00e4 olleita teit\u00e4 ristiin rastiin t\u00f6rm\u00e4simme yh\u00e4 useampiin mets\u00e4ty\u00f6porukoihin. Retkeilimme kuitenkin aamun alueella ja niin punaliivi- kuin karmiininokkatukaaneja kuului ja n\u00e4kyi lennossa, papukaijoista n\u00e4imme brasilian-, rusko- ja py\u00f6veliaratteja, mustaselk\u00e4arasia, safiiriarasia sek\u00e4 kultaposkiamatsoneja, petolinnuista parhaiten esill\u00e4 olivat amerikansirohaukat, mutta my\u00f6s muita petoja n\u00e4htiin. Kolibreista m\u00e4\u00e4ritimme liinasolmiokolibrin, pensassafiirikolibrin sek\u00e4 harmaapensaskolibrin ja muita l\u00f6yt\u00e4mi\u00e4mme lajeja olivat mm. ruskokipuaja, laulumuura, savumuura, k\u00e4\u00e4pi\u00f6muuranen, kultarintavireo ym. Oli aika haikeaa retkeill\u00e4 moottorisahojen soidessa taustalla ja ajatuksiin hiipi v\u00e4kisin, ett\u00e4 olimmeko viimeiset lintuharrastajat, jotka viel\u00e4 ehtiv\u00e4t t\u00e4ss\u00e4 helposti saavutettavassa paikassa retkeill\u00e4?<\/p>\n K\u00e4vimme viel\u00e4 p\u00e4\u00e4tien toisella puolella l\u00e4heisen louhoksen takana k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 pient\u00e4 ja umpeen kasvanutta polkua, mutta p\u00e4iv\u00e4 oli jo l\u00e4mmennyt todella kuumaksi ja emme havainneet oikein mit\u00e4\u00e4n uutta. Niinp\u00e4 l\u00e4hdimme ajelemaan kohti seuraavia kohteita, jotka sijaitsivat l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 Kouroun kaupunkia.<\/p>\n Kouroun tienoota<\/b><\/p>\n Valitettavasti surkea automme oli liian matala useammallekin pikkutielle, joita meid\u00e4n oli tarkoitus ajaa, mutta k\u00e4vimme kuitenkin ainakin l\u00e4hell\u00e4 paikkoja, joita paikalliset kutsuivat nimill\u00e4 PK11, Piste H sek\u00e4 Piste U. Havaitsimme n\u00e4ill\u00e4 mm. kaluunak\u00e4ki\u00e4, pikkuhaarakiit\u00e4j\u00e4n, mustatangaroita, viiruhippi\u00e4isnapparin, ruskoluhtahaukkoja, helmisiipinapsijan, nauruhaukan ym. Keskip\u00e4iv\u00e4 oli kuitenkin vaikeaa aikaa retkeill\u00e4, kun linnut olivat todella piilossa ja kaskaat pitiv\u00e4t aivan mahdotonta meteli\u00e4 \u2013 ja tietysti oli my\u00f6s melko kuuma!<\/p>\n Kouroussa kurvasimme tsekkaamaan pari pient\u00e4 j\u00e4rve\u00e4, joista toisella ei n\u00e4kynyt kuin yksi siniliejukana mutta toisella oli niin siniliejukanoja kuin amerikanliejukanoja. K\u00e4vimme pikaisesti my\u00f6s Pointe des Rochesin niemen k\u00e4rjess\u00e4 mutta merelle oli viel\u00e4 aivan \u00e4lyt\u00f6n v\u00e4reily ja vesikin oli aika korkealla, joten p\u00e4\u00e4timme k\u00e4yd\u00e4 tutustumassa rakettien laukaisualueeseen.<\/p>\n Ajelimme alkuun ESA:n museolle saakka, jonne emme kuitenkaan menneet vaan p\u00e4\u00e4timme kokeilla, miten pitk\u00e4lle tiet\u00e4 p\u00e4\u00e4sisi ajamaan l\u00e4hemm\u00e4ksi rakettien laukaisupaikkoja. Emme oikein saanut selv\u00e4\u00e4, saiko tiet\u00e4 ajaa vai ei, varsinkin kun kaikki vastaan tulleet autot olivat jotain vartijoiden tms. autoja. Lopulta n\u00e4imme joitakin Hannalle jo netin kautta tuttuja rakennuksia horisontissa ennen kuin tie oli suljettu puomilla. Tiell\u00e4 ei olisi saanut lainkaan pys\u00e4hty\u00e4 mutta toki tarkistimme muutamat linnut sek\u00e4 kuvasimme yhden hauskimmista n\u00e4kemist\u00e4mme liikennemerkeist\u00e4 \u2013 muurahaiskarhuvaaramerkin. Havaintomme j\u00e4iv\u00e4t nauruhaukkaan, suomuvarpuskyyhkyyn, useisiin p\u00e4\u00e4skylaiskureihin, pitk\u00e4jalkahaukkaan ja vihernappaajaan.<\/p>\n Illan vietimme sitten Pointe des Rochesissa kahlaajia, lokkeja, haikaroita ym. katsellen ja yhden rarin \u00e4\u00e4ntelemisen aloittamista odotellen. Kahlaajia, etenkin kanadansirrej\u00e4 oli taas aivan \u00e4lytt\u00f6m\u00e4sti ja haikaram\u00e4\u00e4r\u00e4t olivat nekin aika hurjia, laskinpa mm. 160 rubiini-iibist\u00e4. Muita havaintoja olivat mm. rapuhaukka, pari pikkuarattia, pitk\u00e4jalkoja (mexicanus), karikukko, pari kalatiiraa, amerikankuningastiira sek\u00e4 muutamat kaupunkilinnut – turpiaalit, pulut, varpuset ja mustakondorit.<\/p>\n Ilta oli jo pimentynyt, kun lopulta kuulimme aika kaukaa odottamamme rannikkomangrovekanan \u00e4\u00e4nt\u00e4 ja p\u00e4\u00e4timme saman tien l\u00e4hte\u00e4 ajelemaan kohti Cayennea ja tuttua hotelli Belowaa.<\/p>\n Marais de Fouillee<\/b><\/p>\n 24.7. l\u00e4hdimme taas jo pime\u00e4ss\u00e4 liikenteeseen ja lopulta parkkeerasimme ison kaupan parkkipaikalle. Parkkipaikalla lenteli harmaahaukkakehr\u00e4\u00e4j\u00e4. Kohta k\u00e4velimme sillan yli ja k\u00e4\u00e4nnyimme kuraiselle tieuralle, joka kulki kanavan vartta viljelysten keskelle Marais de Fouilleen. Lintuja oli heti joka puolella mukavasti \u00e4\u00e4ness\u00e4.<\/p>\n Helttajassanoita, ruohikkor\u00e4\u00e4kk\u00e4, erakkoviklo, viini- ja juoksukyyhkyj\u00e4, parviarasia, pari kaluuna- ja pikkuruostek\u00e4ke\u00e4, kalastajia, raita- ja amazonianpuumuuria, mangrove- ja mustaposkipeukaloisia, luhtanaamiokerttuli, rantaorneeroita, viherpyrst\u00f6jakamari ja paljon muuta n\u00e4htiin ja kuultiin kanavan varren edes takaisin k\u00e4velyll\u00e4.<\/p>\n Jatkoimme viel\u00e4 rannoille Pointe Buzareen, jossa n\u00e4imme sinileukakolibrin ja Vieoux de Portin satamaan, jossa n\u00e4kyi taas paljon haikaroita ja kahlaajia ym. muttei mit\u00e4\u00e4n uutta.<\/p>\n Tehty\u00e4mme kaikki shoppailut, pakattuamme kaikki tavaramme ja j\u00e4tetty\u00e4mme matkalaukkumme t\u00e4ynn\u00e4 ns. ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 tavaraa hotellille s\u00e4ilytykseen, oli aika ajella lentokent\u00e4lle. Palautimme automme ja pian olimme odottelemassa maan sis\u00e4ist\u00e4 lentoa.<\/p>\n Sa\u00fcliin<\/b><\/p>\n Lentoasemalla ei meinannut tapahtua mit\u00e4\u00e4n ja kun vihdoin alkoi tapahtua, oli touhu melkoista s\u00e4hl\u00e4\u00e4mist\u00e4. Meilt\u00e4 punnittiin kaikki tavarat (my\u00f6s meid\u00e4t punnittiin) ja tiesimme kyll\u00e4 hyvin, ett\u00e4 meill\u00e4 oli paljon ylipainoa mukana, mutta rahalla t\u00e4st\u00e4 selvittiin \u2013 eik\u00e4 onneksi ollut edes kallista; reilut kolmekymppi\u00e4. Normaalisti matkatavaraa saa olla 10kg + 5kg k\u00e4simatkatavaroita. L\u00e4hes kaikilla on kuitenkin enemm\u00e4n tavaraa, sill\u00e4 kaikki asukkaiden tarvitsemat tavarat ja ruoat on kuljetettava Sa\u00fcliin lentokoneella. Lennot ovat usein t\u00e4ynn\u00e4 ja suurin osa Sa\u00fclin majoituspalveluista vaatii todisteet lentolipuista majoitusvarauksen yhteydess\u00e4.<\/p>\n J\u00e4tetty\u00e4mme noin puolet matkustajista Maripa Soulaan jatkoimme sitten pikkumatkan Sa\u00fcliin. Matkalla oli hieno kuvata koneen ikkunasta sademets\u00e4maisemaa, jossa ei pahemmin ihmisj\u00e4lki\u00e4 n\u00e4kynyt, mutta muutama kultakaivos kuitenkin.<\/p>\n Laskeuduimme Sa\u00fclin hiekkaiselle kiitoradalle ja lentokent\u00e4ll\u00e4 pakkasimme tavaramme paikallisen taksin eli m\u00f6nkij\u00e4n kyytiin ja p\u00e4\u00e4timme sitten itsekin hyp\u00e4t\u00e4 kyytiin vaikka vaihtoehtona olisi ollut k\u00e4vell\u00e4 mets\u00e4polkuja parin kilometrin matka kyl\u00e4\u00e4n. N\u00e4in illasta ajattelimme itse kyl\u00e4n olevan parempi paikka aloittaa retkeily.<\/p>\n Ja lintujahan riitti! Pari amazoniankaklattajaa (motmot), silkkikiit\u00e4ji\u00e4 lyhytpyrst\u00f6kiit\u00e4jien parvessa, munkkitanssija, turkoosimesitangaroita, epolettiturpiaaleja mukanaan my\u00f6s yksi chrysocephalus-alalajin yksil\u00f6, pikkutyranninapsija, nokin\u00e4psyn pes\u00e4 roikkumassa aivan tien p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ym.<\/p>\n Mutta lopulta palasimme majapaikallemme, jossa oli kuitenkin lintuja aivan selv\u00e4sti parhaiten! Paras paikka oli oma parvekkeemme, jonka viereisess\u00e4 puussa k\u00e4vi koko ajan kauhea kuhina! Tuntui, ett\u00e4 puussa oli koko eri lintuja. Erilaisia tangaroita ja matkijamarjukoita, punarintasirkkusia, t\u00f6yht\u00f6elenia, viiruhippi\u00e4isnappari, mustahohto- ja t\u00f6rm\u00e4neitokolibri ym. k\u00e4viv\u00e4t puussa ja olivat hienosti kuvattavissa. Kirkon edustan isommissa puissa oli my\u00f6s lintuja mm. kultaper\u00e4kasikkeja ja k\u00e4vip\u00e4 puussa kultalaikkumarjukkakin. Suurin osa pihan linnuista meni y\u00f6pym\u00e4\u00e4n tienvarren suureen bambupuskaan.<\/p>\n Illan tullen parvekkeelta oli mukava katsella kyl\u00e4n aktiivisten nuorten lentopallo-otteluita. Lopulta ilta laskeutui ja alkoi taas sataakin. Niinp\u00e4 me olimme aikaisin valmiit nukkumaan.<\/p>\n Sa\u00fclin kyl\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 retkeily\u00e4<\/b><\/p>\n 25.7. aloitimme aamun k\u00e4velem\u00e4ll\u00e4 mets\u00e4n l\u00e4pi oikopolkuja lentokent\u00e4lle, mutta mutaisen polun varrella mets\u00e4t olivat aamuvarhaisella todella hiljaisia. Havaintoja kertyi mm. rastasluurasta, savu-, savi-, savanni- ja laulumuurasta sek\u00e4 haukka-arateista. Lev\u00e4hdimme ja staijailimme sitten lentokent\u00e4n aukealla, jossa n\u00e4imme mm. amerikansirohaukan sek\u00e4 tangaroiden kanssa samassa puussa olleen pippurivireon.<\/p>\n Sitten jatkoimme reilut pari kilometri\u00e4 Roche Bateaun polkua ja kuultuamme alkuun todella monta piispakotingaa, t\u00f6rm\u00e4simme pieneen t\u00f6yht\u00f6kapusiiniapinaporukkaan, joita seuraillessani hoksasin, ett\u00e4 Capuchinbird eli h\u00e4rk\u00e4kotinga oli jostain syyst\u00e4 nimetty samaan tapaan kuin Capuchin-apinat. Ehdin juuri sanoa Hannalle, ett\u00e4 voisikohan h\u00e4rk\u00e4kotinga seurailla n\u00e4it\u00e4 vaaleakapusiiniapinoita, kun l\u00f6ysin variksen kokoisen oranssin linnun puiden latvustosta \u2013 siin\u00e4h\u00e4n se h\u00e4rk\u00e4kotinga oli! Onneksi Hannakin ehti linnun n\u00e4hd\u00e4 ennen kuin se lenn\u00e4hti latvustoon piiloon.<\/p>\n L\u00f6ysimme my\u00f6s parven hauskasti \u00e4\u00e4nnelleit\u00e4 munkkikotingoja, pari t\u00e4pl\u00e4kurkkukipuajaa, amazoniantulik\u00e4rjen, hammashaukan, keltanokkajakamarin, helmi-, mustaleuka- ja sieppomuuria, valkokuvemuurasen sek\u00e4 monia jo tuttuja lajeja. Kuulimme my\u00f6s aivan viirup\u00f6ll\u00f6lt\u00e4 kuulostaneen siniotsamomotin ja polun yli kipitti kymmenen kauluspekarin lauma.<\/p>\n P\u00e4iv\u00e4n kuumennuttua palasimme samaa polkua lentokent\u00e4lle ja en\u00e4\u00e4 vain piiskakotingat olivat \u00e4\u00e4ness\u00e4 \u2013 ne lienev\u00e4t ainoat linnut, joilla on niin kova \u00e4\u00e4ni, ettei kaskaiden meteli haittaa niiden keskusteluja?<\/p>\n Lentokent\u00e4lt\u00e4 palaillessamme n\u00e4in vilaukselta siniotsamomotin ja polulla n\u00e4imme my\u00f6s yhdess\u00e4 liikkuneet kaakao- sek\u00e4 valkukurkkurastaan sek\u00e4 viuhkapyrst\u00f6muuran ja kuulimme vihelt\u00e4j\u00e4trogonin. Etel\u00e4nsirkkahaukkoja n\u00e4kyi useita ja kyl\u00e4\u00e4n palaillessamme t\u00f6rm\u00e4simme muutamaan k\u00e4\u00e4rmeharrastajaan, joilta saimme vinkin kyl\u00e4lt\u00e4 l\u00f6ytyvista aroista, jotka oleilivat kaupan l\u00e4hell\u00e4.<\/p>\n Hiukan k\u00e4mpill\u00e4 huilittuamme ja pihapuun lintuja kuvailtuamme l\u00e4hdimme kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n kyl\u00e4\u00e4 ja lintuja taas riitti. K\u00e4vimme alkuun katsastamassa kaupan, jossa oli myynniss\u00e4 ehk\u00e4 pariakymment\u00e4 tuotetta. Kun kyl\u00e4n kaikki ruokatavarat tuodaan lentokoneella ylipainomaksuja maksaen, ovat hinnat 2-3 kertaiset normaaleihin kaupan hintoihin verrattuna. Matkailijat ottavat siksi yleens\u00e4 omat ev\u00e4\u00e4t mukaan, tai majoittuvat paikoissa, joissa is\u00e4nt\u00e4 hoitaa ruokatarjoilut. Kaupalla asusteli kesy m\u00f6lyapina (Alouatta macconnelli), joka l\u00e4hti meid\u00e4n kaveriksi kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n kyl\u00e4\u00e4.<\/p>\n Kaupan pihapiirist\u00e4 l\u00f6ytyi my\u00f6s etsim\u00e4mme vihersiipiarapari. Toinen lintu oli kuitenkin \u201djalkamiehen\u00e4\u201d. Sen siipi oli rikki ja se k\u00e4p\u00f6tteli kyl\u00e4ll\u00e4 puolisolleen huudellen. Puoliso kuitenkin ruokaili l\u00e4hipuissa ja lenteli v\u00e4lill\u00e4 kauemmaskin. Emme kyselleet, kuinka n\u00e4m\u00e4 linnut olivat kyl\u00e4lle p\u00e4\u00e4tyneet. Oliko toinen lintu l\u00f6ytynyt siipivammaisena ja tuotu hoitoon ja puoliso oli sitten seurannut t\u00e4t\u00e4 ja linnut olivat sitten j\u00e4\u00e4neet kyl\u00e4lle asumaan, kun ruokaa oli yllin kyllin saatavilla? Vai oliko selitys synkempi? Tietysti mieleen tulee, ett\u00e4 toista lintua oli ammuttu ja se oli tuotu kyl\u00e4\u00e4n lemmikiksi? Mets\u00e4styst\u00e4 ja h\u00e4kkilintuja kuitenkin Ranskan Guayanassa harrastettiin runsaasti, t\u00e4ll\u00e4kin kyl\u00e4ll\u00e4 monella oli h\u00e4kiss\u00e4 lintuja ja etenkin kyl\u00e4n liepeill\u00e4 olevan pienen laoslaiskyl\u00e4n asukkaat kantoivat h\u00e4keiss\u00e4 pikkulintuja kyl\u00e4\u00e4n p\u00e4ivitt\u00e4in. Miten vain, niin tervett\u00e4 vihersiipiaraa oli mukava p\u00e4\u00e4st\u00e4 katselemaan ja kuvaamaan l\u00e4helt\u00e4. Hieman kuitenkin mietitytti, kehtasiko t\u00e4llaisesta linnusta ottaa pinnaa? Onneksi hieman my\u00f6hemmin iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 n\u00e4imme toisen vihersiipiaraparin lent\u00e4v\u00e4n kyl\u00e4n ylitse, joten asiaa ei tarvinnut kauan mietti\u00e4.<\/p>\n Muita kyl\u00e4kierroksen mukavampia havaintoja olivat munkkitanssijat, viherkardinaalit, amazoniantangarat, keltakurkkuv\u00e4ijy sek\u00e4 ylitsemme pariin otteeseen lent\u00e4neet puna-arat.<\/p>\n Illalla kuvailimme viel\u00e4 pihapuissa mm. mustahohtokolibria, hopeatityraa ja vihernappaajaa ym. Pakkailimme tavaramme mahdollisimman hyvin siten, ett\u00e4 rinkassa ja laukussa oli vain kaikki ihan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n mukana ja viel\u00e4 ennen kuin puiston asemarakennus meni kiinni, veimme ylim\u00e4\u00e4r\u00e4iset tavarat sinne talteen. Olimme t\u00e4st\u00e4 s\u00e4ilytysmahdollisuudesta tiedustelleet jo ennen reissuamme. Puiston toimiston v\u00e4elle olimme my\u00f6s kertoneet vaellussuunnitelmistamme ja siit\u00e4, mihin menness\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi olla varmasti palanneet takaisin. Illalla taas sateli ja saatuamme huoneemme tarpeeksi viile\u00e4ksi painuimme pehkuihin.<\/p>\n Vaeltamaan sademets\u00e4\u00e4n<\/b><\/p>\n 26.7. l\u00e4hdimme jo h\u00e4m\u00e4riss\u00e4 isot laukut sel\u00e4ss\u00e4mme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n. Minulla oli sel\u00e4ss\u00e4 rinkka, joka takuulla painoi parisenkymment\u00e4 kiloa ja Hanna kantoi t\u00e4yteen pakattua kameralaukkuamme, joka oli sekin oikein mukavan painoinen. Jalassa meill\u00e4 oli taas saappaat, sill\u00e4 luvassa oli mutaisia polkuja sek\u00e4 kosteutta yllin kyllin.<\/p>\n L\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n Cascadeksen polkua tavoitteenamme k\u00e4vell\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n aikana niin pitk\u00e4lle kuin ikin\u00e4 vain jaksaisimme. Intoa oli yllin kyllin, sill\u00e4 olimme aloittamassa reissumme takuulla odotetuimman osion eli vaelluksen Mt Galbaon vuorelle.<\/p>\n Aamusta poluilla n\u00e4kyi niin kaakao- kuin valkokurkkurastaita sek\u00e4 kapustarintamuura (grisea) ja mets\u00e4n tuttuja \u00e4\u00e4ni\u00e4 olivat taas k\u00e4\u00e4pi\u00f6muuranen, savimuura, rusokyyhky, latvus- ja pikkutrogoni ym. Koska meill\u00e4 oli virtaa enemm\u00e4n kuin j\u00e4rke\u00e4, k\u00e4velimme pienen ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isenkin lenkin, toki j\u00e4tt\u00e4en laukkumme odottamaan er\u00e4\u00e4n ison puun rungon suojiin. Eip\u00e4 t\u00e4m\u00e4 hukkaan mennyt sill\u00e4 kuulimme vihdoin h\u00e4rk\u00e4kotingan uskomattoman upeaa \u00e4\u00e4ntely\u00e4. Pieni latvustossa piilotellen liikkunut parvi saatiin kuin saatiinkin tuhannen otetun kuvan j\u00e4lkeen m\u00e4\u00e4ritetty\u00e4 oliiviorneeroiksi. Niiden seurassa liikkunut isovartiotangara sent\u00e4\u00e4n m\u00e4\u00e4rittyi hieman helpommin. N\u00e4imme lyhyesti my\u00f6s punertavanruskean mustakurkkumuuran.<\/p>\n Jatkettuamme taas k\u00e4vely\u00e4 t\u00e4yspakkauksessa havaitsimme banaanikerttuleita, vihelt\u00e4j\u00e4trogonin, muutaman keltaposkitikan, helmitikkasen, suomuselk\u00e4-, savu- ja sieppomuuran, guayananlehv\u00e4muuran, pitk\u00e4siipimuurasen, t\u00e4pl\u00e4rintan\u00e4psyn, tulip\u00e4\u00e4napparin, harmaavatsaorneeroja sek\u00e4 suomukipuajan ym. Hieman ennen Camp Rochea n\u00e4imme my\u00f6s parven uskomattoman hauskan n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 valkonaamiomuuria sek\u00e4 samassa parvessa liikkuneita ja v\u00e4lill\u00e4 laulaneita punaleukamuuria.<\/p>\n Keli oli taas todella kuuma ja kostea ja lintujen aktiivinen aika oli taas aamulla ollut lyhyt. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen suurin osa linnuista muuttui todella hiljaisiksi ja vaikeiksi havaita kunnes illalla taas oli hieman pitempi aktiivinen jakso. P\u00e4iv\u00e4 kuului \u00e4\u00e4nekk\u00e4ille \u00f6t\u00f6k\u00f6ille. Monesti p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 tai illalla saapui sateita ja mik\u00e4li illalla ei satanut, saattoi olla melko varma, ett\u00e4 y\u00f6ll\u00e4 sitten sataisi. Nyt Camp Rocheen saavuttuamme alkoi p\u00e4iv\u00e4sade. Joesta saimme kaipaamaamme juomavett\u00e4, sill\u00e4 nyt olimme tarpeeksi kaukana kyl\u00e4st\u00e4. Lep\u00e4ilimme ja ruokailimme Camp Rochessa tarppimme alla, mutta lopulta p\u00e4\u00e4timme, ettemme anna sateen h\u00e4irit\u00e4, vaan l\u00e4hdimme jatkamaan matkaa kohti Cascadesta.<\/p>\n Jalat alkoivat jo painaa ja polku sen kuin vain pieneni pienenemist\u00e4\u00e4n. V\u00e4lill\u00e4 polkua sai etsi\u00e4 ihan tosissaan ja viidakkoveitselle olisi ollut tarvetta. Sadeviitat p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli todella kuuma raahata reppujamme, mutta ei auttanut, sill\u00e4 matkaa oli paljon taivallettavaksi.<\/p>\n Lintuhavainnot j\u00e4iv\u00e4t tihe\u00e4ss\u00e4 ja kosteassa kulkiessa todella v\u00e4hiin. Siniotsamomotti, amazonianpuumuura sek\u00e4 isonokkamuura kuultiin ja harmaapensaskolibri l\u00e4hti polun vierest\u00e4 sateensuojastaan lentoon ja my\u00f6hemmin viel\u00e4 n\u00e4kyi munkkitanssijapari ja taas kerran ne vain tuijottivat meit\u00e4 lehv\u00e4st\u00f6n keskell\u00e4 ohi kulkiessamme.<\/p>\n Viimeinen pari kilometri\u00e4 Camp Cascadekselle oli aivan j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4\u00e4 pusikkoa, jossa piikkiset kasvit repiv\u00e4t vaatteita ja ihoa. Viimeist\u00e4\u00e4n nyt kastuimme aivan l\u00e4pim\u00e4riksi. Ylitetty\u00e4mme puolitoistametrisen puunrungon, joka makasi polun poikki, tuli loppuun viel\u00e4 aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n jyrkk\u00e4 alam\u00e4ki, jossa kadotimme polun kokonaan. Ihme kyll\u00e4 onnistuimme p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n alas jokivarteen putouksen alapuolelle ehjin\u00e4. Huilittuamme tovin, pystytimme leirin ja onneksi sadekin vihdoin lakkasi.<\/p>\n Iltapalaa kokkaillessamme kaskaiden meteli kuului hyvin putouksen pauhun l\u00e4pi ja hetken luulimme kuuntelevamme valkosepp\u00e4kotingojen viheltely\u00e4, joka on Maailman kovin linnun \u00e4\u00e4ni, mutta n\u00e4m\u00e4kin \u00e4\u00e4net osoittautuivat kaskaiksi \u2013 ehk\u00e4 Maailman kova\u00e4\u00e4nisimmiksi sellaisiksi? Hauskoja punaisia taskurapuja heilutteli meille saksiaan illan jo pimetess\u00e4. Lopulta kiipesimme taas riippumattoihin nukkumaan. Hankkimamme ENO skylite riippumatot mahdollistivat ihan hyv\u00e4t unet ja vaikka olimme v\u00e4h\u00e4n pel\u00e4nneet miten riippumatossa nukkuminen onnistuisi. Hyttysverkon sulkevan vetoketjun kanssa vaan piti olla todella varovainen.<\/p>\n Mt Galbao<\/b><\/p>\n 27.7. her\u00e4simme aikaisin ja tankkasimme ihan kunnon ruoan aamupalaksi. Sitten pakkasimme vain v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t tavarat matkaan ja l\u00e4hdimme kipuamaan rinnett\u00e4 yl\u00f6s kohti Mt Galbaota.<\/p>\n \u00c4\u00e4nimaailmaan kuuluivat lepink\u00e4ismuura sek\u00e4 savi- ja savumuurat, rantamuura, liuskepuumuura, latvustrogoni, munkki- ja piiskakotingat, siniotsamomotti ym. Er\u00e4\u00e4ll\u00e4 pienell\u00e4 aukiolla, jolla n\u00e4imme hieman puiden latvuksia, n\u00e4imme v\u00e4rikk\u00e4\u00e4n sinisafiirikolibrin sek\u00e4 valkokuvemuurasen ja vihdoin kuulimme my\u00f6s varpusmaista sitruunakardinaalin tsilputusta.<\/p>\n Kiipe\u00e4minen oli todella raskasta ja vaivalloista. Alkuper\u00e4inen toiveemme oli ollut jatkaa viel\u00e4 rinteen p\u00e4\u00e4llekin kaikkine tavaroinemme, mutta emme olisi mill\u00e4\u00e4n jaksaneet saati edes pystyneet ainakaan t\u00e4ll\u00e4 aikataululla siihen. Lopulta olimme kuitenkin kiipe\u00e4m\u00e4ss\u00e4 loppujyrkk\u00e4\u00e4 Mt Galbaon toiseksi korkeimmalle nyppyl\u00e4lle. Huipulle olisi ollut viel\u00e4 parin kilometrin k\u00e4vely, mutta oli selv\u00e4\u00e4, ettemme en\u00e4\u00e4 sinne asti jatkaisi. Ehk\u00e4 seuraavalla kerralla sitten? T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa olimme kuitenkin jo varmoja, ett\u00e4 valkosepp\u00e4kotingat eiv\u00e4t olleet ainakaan aktiivisina, jos lainkaan paikalla t\u00e4h\u00e4n aikaan vuodesta, muuten olisimme t\u00e4m\u00e4n Maailman kova\u00e4nisimm\u00e4n linnun jo kuulleet ja ehk\u00e4 n\u00e4hneetkin. T\u00e4m\u00e4 toki oli jo meill\u00e4 ollut jossain m\u00e4\u00e4rin tiedossa, mutta olimme toivoneet, ett\u00e4 edes yksitt\u00e4inen lintu olisi samaan tapaan paikalla kuin oranssiharjakotingakin oli ollut.<\/p>\n Huipulle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme l\u00f6ytyi pienen aukean takaisen suuren puun latvustosta upea isohokko! Hanna oli hieman minua j\u00e4ljess\u00e4 mutta onneksi h\u00e4nkin n\u00e4ki linnun l\u00e4htev\u00e4n puusta lentoon. Pienen huilin j\u00e4lkeen l\u00f6ysimme taivaalta upean kuningaskondorin, joka p\u00e4\u00e4tti laskeutua t\u00e4h\u00e4n samaan latvustoon. Kondorin puolisokin lenteli kohta yl\u00e4puolellamme, joten tunnelma oli korkealla!<\/p>\n K\u00e4vimme viel\u00e4 hieman k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 vastakkaisellakin rinteell\u00e4 ja n\u00e4imme hienosti poseeranneen valko-otsatanssijan, mutta pian palasimme takaisin ja l\u00e4hdimme palailemaan kohti Camp Cascadesta eli leiripaikkaamme, jonne halusimme ehti\u00e4 ennen iltap\u00e4iv\u00e4sadetta. Halusimme ehdottomasti alas ennen kuin sade muuttaisi rinteet mutavelliksi. Hiiripuu- ja kiipij\u00e4muura sek\u00e4 k\u00e4kitrogoni ja kultarintavireo lauloivat ja pieni parvi oliiviorneeroja n\u00e4htiin mutta muuten alas k\u00e4velless\u00e4 havainnot j\u00e4iv\u00e4t v\u00e4hiin.<\/p>\n Alas k\u00e4velless\u00e4 alkoi er\u00e4\u00e4n ison puun latvustosta kuulua ryskett\u00e4. Siell\u00e4 oli selv\u00e4sti isompia apinoita mutta mit\u00e4\u00e4n emme onnistuneet n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 taas kerran latvusto oli aivan liian korkealla ja aivan liian tihe\u00e4. Maahan ropisi aika ajoin hedelmi\u00e4 ja kun olimme jonkin aikaa t\u00e4hystelleet latvustoa, alkoi hedelmi\u00e4 selv\u00e4sti tippua koko ajan l\u00e4hemm\u00e4ksi ja l\u00e4hemm\u00e4ksi meit\u00e4 – ja kohta jo osuikin! Aapot olivat selv\u00e4sti kyll\u00e4styneet meihin ja alkaneet viskoa meit\u00e4 hedelmill\u00e4! Niinp\u00e4 meid\u00e4n oli l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 jatkamaan matkaa. Onneksi alas p\u00e4\u00e4si aika paljon nopeammin ja parin tunnin suunnistamisen j\u00e4lkeen palasimme leiriimme, jonne oli yll\u00e4tt\u00e4en saapunut pari paikallista k\u00e4\u00e4rmeharrastajaa joen toiselle puolelle leiriytym\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Takaisin p\u00e4in<\/b><\/p>\n 28.7. kunnon aamiaisen j\u00e4lkeen purimme leirimme ja l\u00e4hdimme palailemaan takaisin Sa\u00fcliin p\u00e4in. Suunnitelmanamme oli k\u00e4vell\u00e4 takaisin kahdessa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4, jotta pystyisimme retkeilem\u00e4\u00e4n paluumatkalla viel\u00e4 tehokkaammin. Jaloissa painoi aika pahasti ainakin minulla ja vaikka rinkka oli ruoista hieman keventynyt, olivat kaikki tavarat ker\u00e4nneet hike\u00e4 ja kosteutta niin paljon, ett\u00e4 rinkka tuntui yh\u00e4 ihan yht\u00e4 painavalta.<\/p>\n Heti alkumatkasta kuulimme lepink\u00e4ismuuran ja tuttuja \u00e4\u00e4ni\u00e4 olivat ruskoviiru-, ruskoselk\u00e4- ja k\u00e4\u00e4pi\u00f6muuraset, rastasluura, isorusokyyhkyt ym. Parilta isolta aukealta l\u00f6ysimme todella paljon lintuja. Vietimmekin niill\u00e4 aikaa ja ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa t\u00f6rm\u00e4simme my\u00f6s kunnon lintuaaltoon kun yhdess\u00e4 parvessa meid\u00e4t ohitti puiden latvustoja seuraten iso parvi lintuja ja joukossa oli monia eri lajeja, ehk\u00e4 mukavimpina pari helmitikkasta sek\u00e4 pilkkasiipitangara.<\/p>\n K\u00e4vely oli pitk\u00e4 ja uuvuttava mutta palkitseva, sill\u00e4 mm. kiipij\u00e4muura ja viuhkapyrst\u00f6muura saatiin tunnistettua kuten my\u00f6s mm. nokisiipiorneero, ruostenappari, oliivivy\u00f6vireo, pari keltaposkitikkaa ja yksi raitat\u00f6yht\u00f6tikka, kerttulitangara, tummasiipinapsu, pyrst\u00f6erakkokolibri, suomukipuaja, isovartiotangara ym.<\/p>\n Lopulta p\u00e4\u00e4simme jalat ihan katkinaisina Camp Rochelle, jossa oli sen verran hyv\u00e4 lintuhulina, ett\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n huiliin ei ollut varaa. Mutta lintuja toki n\u00e4kyi ihan ruokaa laittaessa ja sy\u00f6dess\u00e4kin. Latvustossa m\u00f6ykk\u00e4si t\u00e4pl\u00e4suomuarattiparvi ja l\u00f6ysimme my\u00f6s paria lajia mesitangaroita, banaanikerttuleita ym.<\/p>\n Iltak\u00e4velyll\u00e4 leirin l\u00e4hell\u00e4 t\u00f6rm\u00e4simme viimein upeaan kyss\u00e4kurkeen, joka valitettavasti katosi saman tien kasvustojen taakse. My\u00f6s valkonaamio- ja punaleukamuuria sek\u00e4 poikkeuksellisen poseeraava suomuselk\u00e4muura n\u00e4htiin. Leiriin palattuamme alkoi ilta jo h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4 ja silloin kuulimme punarintatinamin, rastasmuuran, isopallo- ja rastasluuran sek\u00e4 l\u00e4hipuissa k\u00e4k\u00e4tt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 k\u00e4yneen raitahaukkasparin. Kyss\u00e4kurkienkin \u00e4\u00e4nt\u00e4 kuului pariin otteeseen ja jo nukkumaan asetuttuamme kuulimme kuinka jotkut isommat elukat kierteliv\u00e4t leiri\u00e4mme tuhisten. Toivoimme, etteiv\u00e4t ne olleet jaguaareja tai puumia tai sek\u00e4 ett\u00e4…<\/p>\n Ollessamme juuri k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4 nukkumaan alkoi mets\u00e4 yht\u00e4kki\u00e4 humista oudosti ja pian tajusimme ett\u00e4 nyt oli tulossa vett\u00e4 ja kunnolla! Olin itse jo riippukeinussa makaamassa, mutta Hanna alkoi heti pakata viimeisi\u00e4 tavaroitamme ja peitt\u00e4\u00e4 niit\u00e4 mahdollisimman vedenpit\u00e4v\u00e4sti.<\/p>\n Hanna sai juuri ja juuri kaiken hyvin pakattua ennen kuin sade ja ukkonen alkoi. Rinkat ja laukut oli mm. ripustettu kantoon roikkumaan siten, etteiv\u00e4t ne osuneet maahan lainkaan. Mutta jos muut tavarat oli hyvin sateelta suojassa, olimme kuitenkin olleet hieman huolimattomia riippumattojemme asettamisessa sill\u00e4 minun selk\u00e4myst\u00e4ni kasteli muutama allani kasvanut puska, jotka osuivat riippumattoon selk\u00e4ni kohdalla ja kastelivat pikkuhiljaa koko riippumaton. Lopulta minun oli noustava yl\u00f6s ja k\u00e4yt\u00e4v\u00e4 ne katkomassa. Olisinpa tehnyt sen hieman aiemmin\u2026 Hannalla puolestaan yhdest\u00e4 oksasta roiskui vett\u00e4 riippumattoon ja h\u00e4nkin kastui siksi jonkin verran. Lopulta kuitenkin onnistuimme nukahtamaan ainakin joksikin aikaa.<\/p>\n Raskasta taivallusta<\/b><\/p>\n 29.7. vett\u00e4 tuli kaatamalla l\u00e4hes aamuun asti mutta sade loppui kuitenkin ennen her\u00e4tyst\u00e4mme. Iloiseksi yll\u00e4tykseksi kannosta roikkuneet reput ja kamerat olivat s\u00e4ilyneet kuivina, vaikka y\u00f6n sadem\u00e4\u00e4r\u00e4 oli 100mm paikkeilla. Retkeilimme aamun viel\u00e4 Camp Rochen ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 ja havaitsimme pitk\u00e4lti samoja lintuja kuin illallakin. Uusina lintuina kuultiin hopeavatsamuura sek\u00e4 guayanansurukki. Tukevan aamuruokailun j\u00e4lkeen l\u00e4hdimme taas k\u00e4velem\u00e4\u00e4n loppumatkaa kohti Sa\u00fclia.<\/p>\n Alkuun k\u00e4vely oli helppoa tulvivista jokiuomista huolimatta ja taas n\u00e4imme saman valkonaamio- sek\u00e4 punaleukamuuraporukan ja taas niiden mukana oli yksi hienosti poseerannut lintu, joka ei yll\u00e4tt\u00e4en ollutkaan sama suomuselk\u00e4muura kuin illalla vaan punaper\u00e4muuranen. Sateen kastelema mets\u00e4 osoittautui vaaralliseksi paikaksi, sill\u00e4 kuulimme tukkipet\u00e4j\u00e4n kokoisten puun oksien romahtelevan puista ja polulle oli kaatunut puita. Sademets\u00e4n puilla on niiden kokoon n\u00e4hden pienet juurakot ja ne kaatuvat helposti.<\/p>\n Pikkuhiljaa voimat alkoivat olla jo useamman rankan p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen aika v\u00e4hiss\u00e4. Kun matka jatkui tihe\u00e4ss\u00e4 sademets\u00e4ss\u00e4 kulkien, olivat jatkossa linnutkin aika v\u00e4hiss\u00e4. Askel askeleelta vain jatkettiin rahnustamista.<\/p>\n Toki havaintoja kertyi mm. useista porukoista harmaarintamuurasia, mustaleuka- ja pikkulehv\u00e4muurista, kaappariattilasta ym. jo tutuista lajeista. Hauskin havainto oli vierest\u00e4ni liikkelle l\u00e4htenyt tamandua, eli muurahaiskarhu, joka kiipesi l\u00e4himp\u00e4\u00e4n puuhun ja j\u00e4i sinne meit\u00e4 piiloon. T\u00e4m\u00e4 piilo ei vain ollut kovin hyv\u00e4, sill\u00e4 se, ettei se n\u00e4hnyt meit\u00e4 tarkoita sit\u00e4, ettemmek\u00f6 me olisi n\u00e4hneet sit\u00e4. Ehk\u00e4 se kuitenkin tunsi olevansa hyv\u00e4ss\u00e4kin piilossa, kun se piti k\u00e4p\u00e4l\u00e4\u00e4ns\u00e4 silmiens\u00e4 edess\u00e4 l\u00e4hes paljaalla rungolla roikkuessaan?<\/p>\n Olin ainakin itse ihan katki-poikki, kun k\u00e4velimme viimeisi\u00e4 mutapolkuja ja lopulta laskeuduimme kyl\u00e4lle. J\u00e4in istumaan opastuskeskukselle, kun Hanna l\u00e4hti kysym\u00e4\u00e4n saisimmeko A-Ke-Noulta taas majoituksen. Onneksi t\u00e4m\u00e4 onnistui ja kannoimme tavaramme huoneeseemme, joka oli viereinen kuin aiemmin \u2013 eli emme olleet aivan yht\u00e4 l\u00e4hell\u00e4 lintupuuta. Mutta ensimm\u00e4isen illan j\u00e4lkeen samanlaista kuhinaa ei puussa kuitenkaan ollut n\u00e4hty.<\/p>\n P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 k\u00e4vimme opparilla hakemassa s\u00e4il\u00f6ss\u00e4 olleet tavaramme ja illan retkeilimme taas kyl\u00e4ll\u00e4. Lajisto oli tuttua mutta oli kiva taas n\u00e4hd\u00e4 lintuja muutenkin kuin vilaukselta! Mets\u00e4ss\u00e4 kulkiessa lintujen n\u00e4keminen oli ollut todella vaikeaa! Uutena lajina n\u00e4imme vain pienen parven siniaratteja. Kuivattelimme kastuneet vaatteet ja leirivarusteet l\u00e4heisell\u00e4 nurmikolla samalla ruokaa kokkaillen. Sademetsiss\u00e4 on niin kosteaa, ett\u00e4 vaatteet kuivuvat vain suorassa auringon paisteessa. Puuvillavaatteet eiv\u00e4t meinanneet kuivua edes auringossa.<\/p>\n Illalla kuvailimme taas tuttuja lintuja pihapuussa. Siin\u00e4 parvekkeella istuskellessamme huomasimme kaikkien lintujen napsivan jotain hy\u00f6nteisi\u00e4 ilmasta. Niin pikkulinnut kuin petolinnutkin olivat t\u00e4t\u00e4 tekem\u00e4ss\u00e4. Rinteiden yll\u00e4 olikin petolintuja ihan parvissa mutta meill\u00e4 ei ollut kaukoputkea mukana, joten emme mill\u00e4\u00e4n meinanneet saada niit\u00e4 m\u00e4\u00e4ritetty\u00e4. Onneksi kuvista ne kuitenkin m\u00e4\u00e4rittyiv\u00e4t naurukarakaroiksi.<\/p>\n Illalla Hanna huomasi saaneensa iltap\u00e4iv\u00e4n kokkailupaikalta mukaan kymmenitt\u00e4in pienen pieni\u00e4 punkkeja. Y\u00f6ll\u00e4 oli l\u00e4mmin, ja avonaisesta parvekkeen ovesta lenteli aina v\u00e4lill\u00e4 utelias lepakko huoneeseen r\u00e4pistelem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Toinen vaellus<\/b><\/p>\n 30.7. olimme taas pakanneet vain v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mimm\u00e4t laukkuihimme ja j\u00e4timme loput tavarat huoneeseemme, jonka olimme nyt buukanneet loppureissumme ajaksi. T\u00e4st\u00e4 toki tuli hieman lis\u00e4kustannuksia, mutta ratkaisu helpotti kyll\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/p>\n L\u00e4hdimme aikaisin aamusta k\u00e4velem\u00e4\u00e4n lentokentt\u00e4\u00e4 kohti t\u00e4ll\u00e4 kertaa tiet\u00e4 pitkin ja kyll\u00e4 kannatti, sill\u00e4 avoimemman maiseman ansiosta monet linnut olivat helpompia n\u00e4hd\u00e4. Tien reunaan sai kerrankin joitakin lajeja my\u00f6s atrapilla n\u00e4kyviin edes lyhyen vilahduksen ajaksi. Niinp\u00e4 havikseen kirjautuivat mm. marmoriviiri\u00e4inen, savu- ja mustalakkimuura, liuskepuumuura, amazoniankaklattaja (motmot), haukka-aratti, jauhoamatsoni, pari h\u00e4rk\u00e4kotingaa, joista toinen n\u00e4kyikin sek\u00e4 vihdoin muutama valkonaama-ara. Kovimpana lajina n\u00e4kyi lyhyesti punanokkakipuaja, joka valitettavasti katosi, ennen kuin siit\u00e4 saatiin kuvia, mutta t\u00e4m\u00e4 oli helposti tunnistettava laji kirkkaan punaisine nokkineen.<\/p>\n Lentokent\u00e4lt\u00e4 jatkoimme Roche Bateauta kohti ja alkuun k\u00e4vely oli aika helppoa vaikka polku nousikin aika paljon rinnett\u00e4 yl\u00f6sp\u00e4in mutta pikkuhiljaa jaloissa alkoi painaa edellisen lenkin kilometrit. Havaintoja kertyi kuitenkin mukavasti mm. isovartiotangara, pari rastasluuraa, harmaarintamuurasia ja oliiviorneeroja.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4 polku oli varsin paljon retkeilty, joten jokienkin yli oli rakennettu EU-rahalla ihan kunnon sillat. Ruokailutauon pidimmekin joen ylitt\u00e4neell\u00e4 sillalla, joka oli tarpeeksi kaukana kyl\u00e4st\u00e4, ett\u00e4 vesi oli puhdasta. Toki otimme veden joesta suodatinpumpulla tai k\u00e4ytimme suodattimella varustettua juomapulloa. Ruokailun yhteydess\u00e4 kuuntelimme ja \u00e4\u00e4nittelimme paria \u00e4\u00e4ness\u00e4 ja hetken n\u00e4kyvill\u00e4kin ollutta amazonianpuumuuraa.<\/p>\n Keskip\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 linnut olivat aika v\u00e4hiss\u00e4 vaikka mets\u00e4 n\u00e4ytti todella hyv\u00e4lt\u00e4. Hopeavatsamuura, kaappariattila, pyrst\u00f6erakkokolibri, isonokkamuura, taas rastasluura, seuraavalla pienell\u00e4 suomaisella aukolla kuulunut isosuomuluura sek\u00e4 mustapyrst\u00f6trogoni, rillin\u00e4psij\u00e4, viherlattanokka ja ruskoper\u00e4muuranen havaittiin ennen kuin olimme vihdoin Roche Bateaun leiriss\u00e4.<\/p>\n Paikalle oli yll\u00e4tt\u00e4en leiriytynyt nelj\u00e4n ranskalaisen porukka, jolla oli aivan tolkuttomasti tavaraa. Meill\u00e4 oli tiedossa, ett\u00e4 leiri oli kyl\u00e4l\u00e4isi\u00e4 varten mutta siell\u00e4 saisi majoittua, mik\u00e4li paikallisia ei ole paikalla. T\u00e4m\u00e4 porukka teki yst\u00e4v\u00e4llisesti meille tilaa ja saimme pian riippumattomme sek\u00e4 kaikki tavaramme katoksen alle. T\u00e4m\u00e4 porukka oli aloittelemassa kuukauden vaellusta keskelle amazonasia! He olivat nyt vieneet ruokaa 15 kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n ja palailemassa Sauliin, jonne saapuisi seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kymmenkunta muuta vaellukselle osallistujaa. Sadey\u00f6n\u00e4 heill\u00e4 oli ollut ongelmia, kun he olivat majoittuneet er\u00e4\u00e4n joen varressa ja vesi oli tulvinut leiriin. Heid\u00e4n kaikki tavarat olivat kastuneet ja mm. ainakin yksi kamera hajonnut ja aamulla heill\u00e4 oli mennyt pari tuntia veden viemien kenkien etsimiseen\u2026<\/p>\n Ilta h\u00e4m\u00e4rsi mutta havaitsimme viel\u00e4 mm. pitk\u00e4siipimuurasen, isonokkamuuran, pikkutinamin sek\u00e4 leiriss\u00e4 k\u00e4p\u00f6telleen ruskoviiri\u00e4iskyyhkyn.<\/p>\n Illalla laittelimme ruokaa ja pime\u00e4ss\u00e4 \u201dihastelimme\u201d valtavia h\u00e4m\u00e4h\u00e4kkej\u00e4, joita oli leirin l\u00e4heisyydess\u00e4 runsaasti sek\u00e4 muutamia isompia sammakoita. Ranskalaisetkin k\u00e4viv\u00e4t h\u00e4m\u00e4h\u00e4kkej\u00e4 katsastamassa eiv\u00e4tk\u00e4 he sen j\u00e4lkeen en\u00e4\u00e4 lainkaan ihmetelleet, miksi meill\u00e4 oli saappaat jalassa leiriss\u00e4kin…<\/p>\n Upea aamu<\/b><\/p>\n 31.7. her\u00e4simme aikaisin ja heti piti \u00e4\u00e4nitt\u00e4\u00e4 upeaa m\u00f6lyapinoiden aamuhuutoa, joka kiiri taas l\u00e4pi koko mets\u00e4n! K\u00e4vimme sitten k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 polkua takaisin p\u00e4in. Pikkuhiljaa mets\u00e4 alkoi her\u00e4t\u00e4 ja aika pian alkoi kuulua todella huikeaa h\u00e4rk\u00e4kotingojen meteli\u00e4. L\u00f6ysimme paikan, jossa soidinsi ainakin kuusi lintua ja p\u00e4\u00e4sin \u00e4\u00e4nitt\u00e4m\u00e4\u00e4n niit\u00e4 todella hienosti. Tietysti n\u00e4m\u00e4kin linnut olivat niin korkealla puiden latvustossa, ettei niit\u00e4 oikein p\u00e4\u00e4ssyt kuvaamaan.<\/p>\n Aamuk\u00e4vely oli muutenkin loistava, sill\u00e4 l\u00f6ysimme mm. siniotsamomotteja, kaikki kolme lajia luuria, sieppo- ja helmimuuran, muutaman munkkikotingan, amazoniantulik\u00e4rjen ym. Leiriin palattuamme ja aamuruokaa kokkaillessamme leirin ison puun latvustosta l\u00f6ytyi mm. pari liinasolmiokolibria, useita mesitangaroita ja punavy\u00f6arakareja, mustanunnapari, tuhkalaulutyranni ym. Karmiininokkatukaani huuteli kovaa l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 ja mustaposkipeukaloinen sek\u00e4 tutut \u201dantit\u201d lauloivat. H\u00e4rk\u00e4kotingakin tuli hienosti n\u00e4ytille l\u00e4himp\u00e4\u00e4n puuhun! Jokivarressa oli todella paljon lintuja.<\/p>\n Mutapolkuja<\/b><\/p>\n Lopulta olimme valmiit viimeiselle vaellusetapillemme, joka olikin sitten pitk\u00e4lti aika kauheaa mutapolkua! Onneksi sateiden j\u00e4lkeiset tulvat olivat helpottaneet emmek\u00e4 me joutuneet r\u00e4mpim\u00e4\u00e4n polkua reisi\u00e4 my\u00f6ten vedess\u00e4, kuten pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aiemmin oli ollut. Nyt saappailla p\u00e4rj\u00e4si oikein hyvin pahimmissakin paikoissa.<\/p>\n Itse aloin olla todella v\u00e4synyt, joten eteneminen oli melkoista taistelua. Havainnointiteho oli varsin matalalalla, kun vain keskittyi pysym\u00e4\u00e4n mutaisella ja paikoin vetisell\u00e4kin polulla pystyss\u00e4 kaikkine kantamuksineen. Onneksi lintuja kuitenkin yh\u00e4 l\u00f6ytyi mm. kastanjaper\u00e4kipuaja, rantamuura, puna-aroja sek\u00e4 hopeavatsamuura ym. Hitaasti edetess\u00e4mme n\u00e4imme my\u00f6s keltakurkkuoravia, kaikenlaisia hienoja \u00f6t\u00f6k\u00f6it\u00e4 ja muita pikkuel\u00e4imi\u00e4. Pari pient\u00e4 k\u00e4\u00e4rmett\u00e4kin l\u00e4hti karkuun saappaittemme alta.<\/p>\n Lopulta olimme lentokent\u00e4ll\u00e4, jossa huilimme tovin ennen kuin jatkoimme taas tiet\u00e4 pitkin kyl\u00e4lle. Havaitsimme matkalla viel\u00e4 oravak\u00e4en, hammashaukan, siniaratteja, pari puna-araa, amazonianpuumuuria ja verinokka-arakareja ym.<\/p>\n Kyl\u00e4ll\u00e4 joimme taas opparin hanoista kylm\u00e4\u00e4 vett\u00e4, johon tuttuun tapaan laitoimme parit Dexalin poretabletit helpottamaan juoman imeytymist\u00e4 ja tuomaan elektrolyyttej\u00e4 ym. Ilman n\u00e4it\u00e4 emme olisi varmaan reissusta selvinneet. Sitten k\u00e4velimme majapaikallemme, jossa itse otin lyhyet tyrm\u00e4t Hannan kuvaillessa taas pihalintuja.<\/p>\n Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 jaksoimme viel\u00e4 k\u00e4vell\u00e4 kyl\u00e4n ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 ja havaitsimme taas kaikki tutut lajit sek\u00e4 mm. musta-, pilkkasiipi- ja amazoniantangaran, kaakaorastaan sek\u00e4 valkokurkkunapsijan ym.<\/p>\n Illaksi olimme tilanneet ravintolaan kunnon ruoan. Hannallekin oli tehty sopivaa ruokaa ja ahdoimme mahat t\u00e4yteen. Saulissa illan ruokailut k\u00e4yd\u00e4\u00e4n sopimassa viimeist\u00e4\u00e4n p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4, jotta ravintoloitsija saa hankittua raaka-aineet ja tehty\u00e4 juuri oikean m\u00e4\u00e4r\u00e4n ruokaa.<\/p>\n Lentokentill\u00e4<\/b><\/p>\n 1.8. olimme pakanneet kaikki tavaramme jo illalla. J\u00e4timme isot laukkumme sovitusti m\u00f6nkij\u00e4n kuskattaviksi ja l\u00e4hdimme itse ensin hieman kiertelem\u00e4\u00e4n kyl\u00e4n ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 ja sitten pikkuhiljaa k\u00e4velem\u00e4\u00e4n kohti lentokentt\u00e4\u00e4.<\/p>\n Kyl\u00e4ll\u00e4 k\u00e4vimme viel\u00e4 katsomassa vihersiipiaroja ja n\u00e4imme muita tuttuja lintuja. Lentokent\u00e4n tiell\u00e4 n\u00e4kyi taas mukavasti kaikenlaista mm. tuttuja papukaijoja, pari amazoniankaklattajaa, pikkujalohaukka, useita etel\u00e4nsirkkahaukkoja, kolibrihaukka, viuhkapyrst\u00f6muura, pari mustanunnaa, kultap\u00e4\u00e4tanssija, h\u00e4rk\u00e4kotinga, pari valkonaama-araa ym. Tien vartta meid\u00e4t ohitti vauhdikkaasti pomppien my\u00f6s pieni t\u00e4plik\u00e4s (Mazama nemorivaga) kauriinvasa.<\/p>\n Lopulta olimme lentokent\u00e4ll\u00e4, jonne koneemme saapui hyviss\u00e4 ajoin. Staijailimme Mount Galbaon suuntaan jossa oli runsaasti petolintuja. L\u00f6ysimme taivaalta aika l\u00e4helt\u00e4 t\u00f6yht\u00f6valkokotkaparin, mutta kun olimme aikeissa kaivaa kameroitamme esiin, tuli virkaili hoputtamaan meit\u00e4 koneeseen ja silloin vasta huomasimme, ett\u00e4 kaikki muut olivat jo menneet koneeseen!<\/p>\n Lentomme l\u00e4hti reilusti etuajassa ja lopulta laskeuduimme Cayenneen 45 minuuttia etuajassa. Niinp\u00e4 olimme autovuokraamolla 40 minuuttia etuajassa eik\u00e4 siell\u00e4 tietenk\u00e4\u00e4n ollut ket\u00e4\u00e4n paikalla. Viitisenkymment\u00e4 minuuttia odotettuamme virkailija viimein saapui ja kyll\u00e4p\u00e4 oli taas auton vuokraus vaikeaa, vaikka olimme jo kertaalleen samalta firmalta auton vuokranneet. Onneksi lopulta saimme auton, vaikka minulla ei ollut lainkaan ajokorttia mukana, sill\u00e4 olin j\u00e4tt\u00e4nyt sen vahingossa Cayennen hotellille muiden sinne j\u00e4tettyjen \u201dylim\u00e4\u00e4r\u00e4isten\u201d tavaroiden kanssa. Toki heill\u00e4 ainakin piti olla kaikki tietoni jo edellisen vuokrauksen j\u00e4ljilt\u00e4.<\/p>\n Taas Cayennessa<\/b><\/p>\n Parkkipaikalle k\u00e4velty\u00e4mme, oli automme juuri vasta saapunut ja sit\u00e4 alettiin nyt vasta siivota. Meille olikin sanottu, ett\u00e4 vuokraamolla oli aivan kaikki autot liikenteess\u00e4. Puolisen tuntia lis\u00e4\u00e4 odoteltuamme p\u00e4\u00e4simme vihdoin pakkaamaan autoamme ja liikenteeseen. Ja kuinka ollakaan autossamme paloi varoitusvalo, joka ilmoitti tyhj\u00e4st\u00e4 eturenkaasta. Niinp\u00e4 kurvasimme takaisin parkkipaikalle valittamaan ongelmasta. Auton siivouksesta vastannut henkil\u00f6 ei tietenk\u00e4\u00e4n puhunut sanaakaan englantia mutta h\u00e4n soitteli ilmeisesti toimistolle asiasta ja sen j\u00e4lkeen vain huitoi meille, ett\u00e4 kaikki on OK. Sen ymm\u00e4rsimme, ett\u00e4 h\u00e4n kehotti meit\u00e4 menem\u00e4\u00e4n huoltoasemalle t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n renkaan. Koskapa henkil\u00f6kunta oli k\u00e4ytt\u00e4ytynyt t\u00e4ll\u00e4 tavalla, ajattelimme, ett\u00e4 tuskin renkaan vuoto sitten kummoista oli ja ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 varoitusvalon palaminen varmaan oli ollut heill\u00e4 jo ennest\u00e4\u00e4n tiedossa.<\/p>\n L\u00f6ysimme pian huoltoaseman, joita Ranskan Guayanassa on vain isommissa kaupungeissa. Rengas oli vain hieman tyhjempi kuin muut ja kaiken lis\u00e4ksi yhdess\u00e4 renkaassa oli aivan \u00e4lytt\u00f6m\u00e4sti ylipainetta. Tasoitimme rengaspaineet kaikkiin samoiksi ja l\u00e4hdimme liikenteeseen.<\/p>\n Ajoimme taas tuttuun Hotelli Belovaan, jossa olimme niin aikaisin, ettei huonettamme oltu viel\u00e4 siivottu, mutta menimme hotellin ravintolaan sy\u00f6m\u00e4\u00e4n kunnon ruokaa odotellessamme. Oli mukava p\u00e4\u00e4st\u00e4 nettiin katsomaan hieman, mit\u00e4 Maailmalla oli viimeisen reilun viikon aikana tapahtunut.<\/p>\n Lopulta saimme huoneemme ja my\u00f6skin kaikki varastoon j\u00e4tt\u00e4m\u00e4mme tavarat ja pienen huilin j\u00e4lkeen l\u00e4hdimme rantaretkelle. Ajoimme ensin Marais Le Blondille, jossa n\u00e4kyi taas \u00e4lytt\u00f6m\u00e4sti kahlaajia joukossaan isosirri retkipinnaksi. Jatkoimme aika pian Vieoux de Portin satamaan. Huoasimme jo autoa laiturille parkkeeratessamme olevamme taas hieman my\u00f6h\u00e4ss\u00e4. Nousuvesi oli jo nousemassa ja monet linnut siksi ilmassa. Hanna keskittyi kuvaamiseen ja itse yritin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kahlaajien ja haikaroiden seasta jotain uutta. Amerikansirrej\u00e4 oli nyt kymmenkunta, kanadantyllej\u00e4 muutamia, haikaroiden joukossa n\u00e4kyi taas silkkihaikara ja ainakin yhdest\u00e4 ohilent\u00e4neest\u00e4 sirriparvesta erotimme pari tundrasirri\u00e4, mutta muuten linnusto oli tuttua aiemmilta k\u00e4ynneilt\u00e4.<\/p>\n Aika aikaisin palailimme takaisin hotellille huilaamaan. Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 olimme suuntaamassa taas aivan uuteen osaan Ranskan Guayanaa, joten lepo oli tarpeen.<\/p>\n Pripris de Yiyi<\/b><\/p>\n 2.8. l\u00e4hdimme liikenteeseen jo pime\u00e4ss\u00e4 ja k\u00e4yty\u00e4mme huoltoasemalla taas t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 rengasta, joka oli onneksi vajentunut niin v\u00e4h\u00e4n, ettei se oikein her\u00e4tt\u00e4nyt huolta, ajelimme aika pitk\u00e4n matkan Pripris de Yiyin kosteikolle. Matkan varrella n\u00e4imme pitk\u00e4jalkahaukkoja ja lepakkohaukan, punaliivitukaaneja, verinokka-arakareja jne. Yritimme matkan varrella pitk\u00e4\u00e4n etsi\u00e4 pient\u00e4 l\u00e4t\u00e4kk\u00f6\u00e4 (Lagune de Paracou), jolla piti oleman k\u00e4\u00e4pi\u00f6uikkuja ym. mutta emme l\u00f6yt\u00e4neet sit\u00e4 lainkaan. (L\u00f6ysimme lammikon my\u00f6hemmin vain todetaksemme sen kuivuneen kokonaan) N\u00e4imme sit\u00e4 etsiess\u00e4mme kuitenkin jo kauan kaipaamamme surutukaaniparin, kahdeksan vihersiipiaran parven, isomustahaukan, runsaasti oliivikultapyrst\u00f6j\u00e4 sek\u00e4 solmiotimanttikolibrin ym.<\/p>\n Pripriksess\u00e4 parkkerasimme auton ja kipusimme ensin n\u00e4k\u00f6alatorniin, josta ei kuitenkaan ollut n\u00e4kym\u00e4\u00e4 kuin tien suuntaan ja sen takana oleville savanneille. Niinp\u00e4 aika pian l\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n luontopolkua, jonka varressa tiesimme olevan pari piilokojuakin. Polku oli hieman mutainen, mutta onneksi selvisin kuitenkin sandaaleillakin kuivin jaloin.<\/p>\n K\u00e4velymatkan varrella n\u00e4kyi mm. sointumuuria, s\u00e4\u00e4skikerttu, pari kalastajaa sek\u00e4 luhtanaamiokerttuli ym. ja ensimm\u00e4isen kojun edustalla olleella lutakolla kellui tasan yksi lintu mutta se oli paksunokkauikku. Toiselle kojulle jatkettuamme t\u00f6rm\u00e4simme mm. pariin oravak\u00e4keen ja rubiinihohtokolibriin.<\/p>\n Toisella kojullakaan ei oikein lintuja n\u00e4kynyt mutta pienen odottelun j\u00e4lkeen vastarannan kanavan varteen k\u00e4p\u00f6tteli turkoosi amazonianliejukana. Jatkoimme luontopolun ymp\u00e4ri ja l\u00f6ysimme viel\u00e4 mm. pari upean v\u00e4rik\u00e4st\u00e4 tulitanssijaa, kaneliattilan ja kapustarintamuuran ym. Ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa koko reissulla oli hyttysi\u00e4 \u00e4rsytt\u00e4v\u00e4n paljon my\u00f6s p\u00e4iv\u00e4saikaan.<\/p>\n Jatkoimme ev\u00e4stelem\u00e4\u00e4n l\u00e4heiselle picnic-paikalle (Crique Canceler), jossa kokkailimme mutta havainnot j\u00e4iv\u00e4t pariin kalastajaan sek\u00e4 v\u00e4k\u00e4nokkahaukkaan. Komea amerikank\u00e4\u00e4rmekaula kaarteli taivaalla.<\/p>\n St Elie<\/b><\/p>\n Sitten olikin aika l\u00e4hte\u00e4 ajelemaan St Elien savannien l\u00e4pi kohti Sentier Botaniqueta. St Elien savanneja l\u00e4hestyess\u00e4mme alkoi keli menn\u00e4 pilviseksi. Ehdimme katsella lintuja vain vauhdista ennen kuin alkoi sataa taas ihan kunnolla. Onneksi sade jossain v\u00e4liss\u00e4 taukosi sen verran, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4timme tehd\u00e4 lyhyen k\u00e4velyn yht\u00e4 pikkutiet\u00e4 pitkin ja se kannatti, sill\u00e4 p\u00e4\u00e4simme kuvaamaan siipi\u00e4\u00e4n kuivatelleita yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n kesyj\u00e4 kondoreita ja n\u00e4imme puissa my\u00f6s mm. tuhkap\u00e4\u00e4vireon, pilkkasiipitangaran sek\u00e4 pillisiepparin.<\/p>\n St Elien tien varressa n\u00e4kyi tihkusateessa muutenkin mukavasti lintuja ja hyv\u00e4ll\u00e4 kelill\u00e4 katsottavaa olisi ollut varmasti vaikka kuinka. Nytkin saimme kuitenkin kuvattuakin savanniaraparven, p\u00e4\u00e4skylaiskurin ja n\u00e4imme runsaasti muita savanni- ja laidunmaalajeja.<\/p>\n Sentier Botanique<\/b><\/p>\n Sade jatkui taas ja niinp\u00e4 ajelimme tien p\u00e4\u00e4h\u00e4n Sentier Botaniquelle, josta l\u00f6ytyi pieni katos, jonne laittaa riippumattomme. Virallisesti se olisi pit\u00e4nyt varata l\u00e4hikaupungissa sijaitsevalta kaupungintalolta. Piilossa tien toisella puolella oli carbet ainakin kolmellekymmenelle hengelle, joten voisimme tarvittaessa v\u00e4ist\u00e4\u00e4 katoksen varanneita sinne. Sateen hellitetty\u00e4 kiersimme parikilometrisen luontopolun ja l\u00f6ysimme mm. valkomets\u00e4peukaloisen, kuulimme pikku- ja punap\u00e4\u00e4tinamin, suomuselk\u00e4muuran, ruskokipuajan, nokikanelityrannin sek\u00e4 leiriin palattuamme n\u00e4imme yl\u00e4puolellamme upeasti lennelleen kuningaskondoriparin. Isosepelkalastajalla oli pes\u00e4 tien penkassa ja se mekasti kovaan \u00e4\u00e4neen l\u00e4hes koko ajan. Polun varressa oli my\u00f6s hienoja k\u00e4mmenen kokoisten h\u00e4m\u00e4h\u00e4kkien seittej\u00e4.<\/p>\n Y\u00f6ll\u00e4 kuului taas jotain p\u00f6ll\u00f6m\u00e4ist\u00e4 \u00e4\u00e4ntely\u00e4 mutta lajia emme keksineet vaikka sen \u00e4\u00e4nitimmekin.<\/p>\n 3.8. aamulla taas satoi, mutta tinamit kuitenkin huutelivat yh\u00e4 l\u00e4himets\u00e4ss\u00e4. Pakkailimme pikkuhiljaa tavaramme ja sateen hieman tauottua k\u00e4velimme tiet\u00e4 pitkin edes takaisin havaiten tuhkap\u00e4\u00e4vireon, vihernappaajan poikasensa kanssa, pyrst\u00f6erakkokolibrin, papukaijoja, isonokkamuuran ja sitten \u00e4kk\u00e4sin m\u00e4en p\u00e4\u00e4ll\u00e4 olleen ison kuivan puun latvustosta kauan odottamamme violettikotingan!<\/p>\n Kohti l\u00e4ntt\u00e4<\/b><\/p>\n Autoa pakatessamme huomasimme, ett\u00e4 eturenkaamme oli todella lussun n\u00e4k\u00f6inen! Se siis todellakin vuosi! Ja me olimme jatkamassa matkaamme maan l\u00e4nsiosiin. Tiesimme, ett\u00e4 koko alueella ei olisi kuin pari huoltoasemaa St Laurent du Maronin kaupungissa, joka ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kuulunut lainkaan reitillemme.<\/p>\n Sade kiihtyi taas ja jatkui yh\u00e4, kun ajoimme St Elienin tiet\u00e4 savannien poikki. Havainnot j\u00e4iv\u00e4t pariin punaliivitukaaniin ja verinokka-arakariin ym. Jatkoimme ajoa l\u00e4ntt\u00e4 kohti havaiten er\u00e4\u00e4ll\u00e4 pylv\u00e4\u00e4ll\u00e4 kaktushiirihaukan, mutta muuten olivat linnut v\u00e4hiss\u00e4.<\/p>\n P\u00e4\u00e4timme pakon sanelemina muuttaa reittisuunnitelmaamme t\u00e4ysin ja ajaa suoraan St Laurent du Maroniin, jossa voisi olla mahdollisuus saada auton rengas korjattua tai vaihdettua \u2013 tai koko auto vaihdettua.<\/p>\n Ennen Iracouboa oli poliisin pys\u00e4ytyspaikka ja poliisikin huomautti meille tyhj\u00e4st\u00e4 renkaasta. Samoin teki er\u00e4\u00e4n tiety\u00f6n ty\u00f6ntekij\u00e4 meid\u00e4t pys\u00e4ytetty\u00e4\u00e4n. Vaan eip\u00e4 meill\u00e4 oikein ollut muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa ajoa. Pian edess\u00e4 oli pakollinen stoppi Iracoubon jalkapallokent\u00e4ll\u00e4, josta l\u00f6ytyi jo vauhdista etsim\u00e4mme preeriap\u00f6ll\u00f6! Lintu k\u00f6k\u00f6tti avoimesti lyhyell\u00e4 tolpalla meille poseeraten vaikka yh\u00e4 vain satoi vett\u00e4.<\/p>\n Lopulta olimme St Laurent du Maronissa, jossa ajoimme suoraan huoltoasemalle, jossa t\u00e4ytin 1,2 barin paineisen renkaan t\u00e4ydemm\u00e4ksi ja jatkoimme sitten satamalle, jossa itse menin rantaan staijaamaan ja Hanna otti puhelimen kouraansa ja soitti Sixtille. Noin viidennell\u00e4 yritt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 sielt\u00e4 vastattiin ja ehk\u00e4 seitsem\u00e4nnell\u00e4 osattiin hieman englantiakin. Sekin puhelu kuitenkin katkesi kesken mutta Hanna oli onneksi jo saanut selville, ett\u00e4 kaupungissa olisi Sixtin toimisto, jonne meid\u00e4n tulisi menn\u00e4 heid\u00e4n aukaistessa. Heille olisi siihen menness\u00e4 jo soitettu ja selitetty asiamme.<\/p>\n Rannassa oli uponneen veneen hylyst\u00e4 muodostunut saari, joka kasvoi vehre\u00e4n\u00e4. P\u00e4\u00e4skyj\u00e4 lenteli veden p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja valkosiipip\u00e4\u00e4skyjen ym. joukossa n\u00e4kyi muutama mustavy\u00f6p\u00e4\u00e4sky ja jokea pitkin matkasi meren suuntaan useita komeita isonokkatiiroja.<\/p>\n Ajelimme pian Sixtille ja eih\u00e4n siell\u00e4k\u00e4\u00e4n puhuttu sanaakaan englantia. Koko hommaa sotki viel\u00e4 joku \u00e4ij\u00e4, joka tuli mukamas auttamaan, mutta ei h\u00e4nk\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4nyt, mesosi vain. Oli selv\u00e4\u00e4, ettei tilanteestamme oltu soitettu toimistolle vaikka n\u00e4in oli luvattu. Onneksi kohta paikalle saapui vanhempi ja eritt\u00e4in p\u00e4tev\u00e4n oloinen ty\u00f6ntekij\u00e4, joka osasi englantia ja otti heti homman hienosti haltuun. H\u00e4n kertoi, ett\u00e4 meid\u00e4n piti menn\u00e4 l\u00e4heiselle korjaamolle ja kertoa siell\u00e4 tietylle henkil\u00f6lle, ett\u00e4 olimme Sixtilt\u00e4 ja rengas korjattaisiin. Pahaksi onneksemme korjaamo oli aukeamassa siestan j\u00e4lkeen vasta parin tunnin p\u00e4\u00e4st\u00e4.<\/p>\n Niinp\u00e4 me jatkoimme taas maastoon ja ajoimme l\u00e4heiselle j\u00e4t\u00e4rille, jossa teimme yhden reissun harvoista onnistuneista bongauksista ja n\u00e4imme p\u00e4\u00e4skyjen joukossa pari ter\u00e4sp\u00e4\u00e4sky\u00e4.<\/p>\n Kaupassa k\u00e4yty\u00e4mme kuluttelimme viel\u00e4 aikaa rannassa nestehukkaamme korjaillen ennen kuin ajelimme autokorjaamolle, josta oikea henkil\u00f6 l\u00f6ytyi helposti ja homma alkoi sujumaan. Pian oli rengas vesitynnyriss\u00e4 ja vuotoa etsittiin koko porukalla. Mit\u00e4\u00e4n ei kuitenkaan meinannut l\u00f6yty\u00e4! Tunnelma alkoi olla jo aika ep\u00e4toivoinen, kunnes Hanna lopulta l\u00f6ysi aivan minimaalisen pienen vuodon renkaasta. Huoltamon ty\u00f6ntekij\u00e4 ei mill\u00e4\u00e4n uskonut, ett\u00e4 niin pieni vuoto voisi olla syyp\u00e4\u00e4 ongelmiimme, mutta paikkasi kuitenkin t\u00e4m\u00e4n kohdan ja lopulta p\u00e4\u00e4simme jatkamaan matkaamme. Ja onneksemme t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen ei renkaamme kanssa ollut en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ongelmia.<\/p>\n P\u00e4\u00e4simme vihdoin ajelemaan alkuper\u00e4ist\u00e4 kohdettamme eli Yalimapoa kohti ja vaikka olin koko reissun ajanut huomattavan paljon hiljempaa kuin paikalliset, onnistuin v\u00e4l\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ehk\u00e4 koko Ranskan Guayanan ainoaa peltipoliisia! Alkoi pikkuhiljaa olla sellainen fiilis, ett\u00e4 olisi pit\u00e4nyt j\u00e4\u00e4d\u00e4 Sauliin koko loppureissuksi.<\/p>\n Ohitimme k\u00f6yh\u00e4n n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 kyli\u00e4 ja n\u00e4imme vain jokusen soreahiirihaukan ennen kuin lopulta ohitimme Manan ja jatkoimme \u00e4lytt\u00f6m\u00e4n hitaita nopeusrajoituksia ajellen kohti maan l\u00e4nsireunaa ja Yalimapoa. Vihdoin saavuimme Hattesin k\u00e4rkeen, mutta emme olleet matkalta l\u00f6yt\u00e4neet ainuttakaan potentiaalista y\u00f6pymispaikkaa. Koronahan oli kurittanut Ranskan Guayanaa kovalla k\u00e4dell\u00e4 ja etenkin majoituspaikat olivat ottaneet osumaa ja valtaosa niist\u00e4 oli suljettu. K\u00e4\u00e4nnyimme takaisin ja k\u00e4vimme n\u00e4kem\u00e4ll\u00e4mme suojelualueen luontokeskuksella (joka sekin oli kiinni, mutta l\u00f6ysimme kuitenkin yhden englantia v\u00e4h\u00e4n puhuneen ty\u00f6ntekij\u00e4n) kysym\u00e4ss\u00e4 majoitusvinkkej\u00e4 ja saimme nuotit er\u00e4\u00e4seen pihaan, jossa oli taas katoksia riippumattomajoittumista varten. Sielt\u00e4 saimmekin oman katoksen ja pian olimme taas valmiit retkelle. Y\u00f6pyminen maksoi 10\u20ac\/ henkil\u00f6.<\/p>\n Digue del Panato<\/b><\/p>\n Suuntasimme Digue del Panaton ruovikkoiselle alueelle, jonka l\u00e4pi kulki tie rehev\u00e4\u00e4n mets\u00e4\u00e4n. Lintuja oli heti runsaasti ja tien alkup\u00e4\u00e4ss\u00e4 olleen pienen j\u00e4t\u00e4rin ymp\u00e4rik\u00e4velyll\u00e4 n\u00e4imme kultavatsatikan ja ensimm\u00e4iset sepelhuitit. Jatkoimme suoran tien varressa pys\u00e4hdellen ja kuulimme useita pensasr\u00e4\u00e4kki\u00e4 ja n\u00e4imme solmiotimanttikolibreja, amerikanpikkuhaikaran, soreahiirihaukan, ylitsemme lent\u00e4neen punavihelt\u00e4j\u00e4sorsan, marjatyrannin ym.<\/p>\n Mets\u00e4n puolella oli pajon hiljaisempaa, vain pari amazoniankaklattajaa (motmot) meuhkasi, mutta ehk\u00e4 se johtui siit\u00e4, ett\u00e4 ilta alkoi jo h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4. Takaisin p\u00e4in ajellessamme t\u00f6rm\u00e4simme viel\u00e4 edes takaisin lepakoiden kanssa lennelleeseen harmaahaukkakehr\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Illalla majoituspaikassamme oli hieman rauhatonta, sill\u00e4 porukkaa k\u00e4veli edes takaisin pihapiirin vierest\u00e4 ja yksi nuorukainen k\u00e4vi k\u00e4mp\u00e4ss\u00e4mme sis\u00e4ll\u00e4 ihan pilkkopime\u00e4ss\u00e4 muka myym\u00e4ss\u00e4 jotain rihkamaa, vaikka olimme jo makoilemassa riippumatoissamme. H\u00e4n siis selv\u00e4sti k\u00e4vi tarkistamassa, mit\u00e4 kaikkea varastettavaa meill\u00e4 olisi. Niinp\u00e4 otimme arvokkaimmat tavarat autostammekin riippumattoihimme, mik\u00e4 tietysti haittasi jonkin verran nukkumista.<\/p>\n Koska emme meinanneet mill\u00e4\u00e4n saada unta k\u00e4vimme viel\u00e4 pime\u00e4ss\u00e4 k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 Hattesin rannalla, jossa toivoimme, ett\u00e4 olisi viel\u00e4 edes jokunen kilpikonna munintaretkell\u00e4\u00e4n. Kuuluisa munintatapahtuma oli ollut muutamaa viikkoa aiemmin ja otsalamppujen valossa l\u00f6ysimme useita kilpikonnien munapesi\u00e4, jotka koirat olivat kaivaneet auki, mutta yht\u00e4\u00e4n elukkaa emme l\u00f6yt\u00e4neet.<\/p>\n Palattuamme nukkumista yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n asettautui oviaukollemme jossain vaiheessa suuri koira. Pikkuhiljaa tajusimme, ett\u00e4 se oli ihan koulutettu vahti. Takuulla ei kukaan olisi p\u00e4\u00e4ssyt meilt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n viem\u00e4\u00e4n sen huomaamatta, sill\u00e4 se tarjosi pieni\u00e4 murinoita ja haukahduksia kaikille ohikulkijoille, joita riitti koko y\u00f6n. Paikalliset kun k\u00e4viv\u00e4t rannoilla ker\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 simpukoita ja taskurapuja. Turvallisuuden tunnetta koira meille tietysti antoi, mutta ei se mik\u00e4\u00e4n hyv\u00e4n unen edist\u00e4j\u00e4 ollut.<\/p>\n 4.8. her\u00e4sin, kun etel\u00e4amerikanp\u00f6ll\u00f6nen k\u00e4vi huutamassa aivan vieress\u00e4mme. Ajelimme jo pime\u00e4ss\u00e4 Digue del Panatoon, jossa \u00e4\u00e4ness\u00e4 olivat sama linnut kuin illallakin. Muutama punavihelt\u00e4j\u00e4sorsa n\u00e4kyi taas lennossa ja amerikanpikkuhaikaroita niin n\u00e4kyi kuin kuuluikin. Ylitsemme lensi my\u00f6s pampasuohaukka ja molempia edellisillalta tuttuja rantakanoja n\u00e4htiin ainakin vilaukselta ja kuultiin useita. Raitapuu- sek\u00e4 sointumuurat olivat nekin \u00e4\u00e4nekk\u00e4in\u00e4 kuten my\u00f6s siniarattiparvet, joita lensi ylitsemme. Muita mukavaia havaintoja olivat mm. sammaltikka, savanniarat, marjatyranni ja punasirkkunen ym.<\/p>\n Uusia tuttavuuksia olivat mm. hopeakylkimuura, harmaakardinaali (olivascens), sinileukakolibri sek\u00e4 siniviidakkohaukka. Mets\u00e4n puolella \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4t savanniarattiparvet lenteliv\u00e4t ja n\u00e4imme pari amazoniankaklattajaa (motmot) ja yleisesti ottaen lintuja oli runsaasti, joten aamu oli mit\u00e4 erinomaisin.<\/p>\n Palaillessamme takaisin p\u00e4in kuvailimme viel\u00e4 pes\u00e4\u00e4 rakennellutta sitruunaturpiaalia sek\u00e4 harmaabekardeja. Lopulta meid\u00e4n piti l\u00e4hte\u00e4 ajelemaan takaisin it\u00e4\u00e4 kohti.<\/p>\n Ep\u00e4toivoista etsimist\u00e4<\/b><\/p>\n Teimme viel\u00e4 niin Yalimapossa kuin Manassakin parit stopit ilman muita mainittavia havaintoja kuin pikku porukka s\u00f6p\u00f6j\u00e4 mustatamariiniapinoita. Sitten jatkoimme kohti Manan riisipeltoja, joiden l\u00e4hell\u00e4 stoppasimme viel\u00e4 Terre Rougen farmin portilla, jossa ylitsemme lensi t\u00f6yht\u00f6karakara, sirohiirihaukka sek\u00e4 pari ruskoluhtahaukkaa, er\u00e4\u00e4st\u00e4 puusta l\u00e4hti lentoon vaaleakarakara ja liuskepuumuura lauloi.<\/p>\n Entisill\u00e4 riisipelloilla yritimme p\u00e4\u00e4st\u00e4 useaa eri polkua keskelle valtavaa aluetta, jossa tiesimme parhaiden altaiden sijaitsevan. Mutta polut joko loppuivat tai olivat edellisten p\u00e4ivien kaatosateiden j\u00e4ljilt\u00e4 niin tiukkaa ja syv\u00e4\u00e4 mutaa, ettei niit\u00e4 voinut mitenk\u00e4\u00e4n kulkea. Kaiken lis\u00e4ksi alue oli suurelta osin lehm\u00e4laidunta piikkilanka-aitoineen. P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 alkoi olla tuskaisen kuuma mutta silti yritimme l\u00f6yt\u00e4\u00e4 uusia mahdollisia reittej\u00e4 ainakin parin tunnin ajan mutta lopulta oli my\u00f6nnett\u00e4v\u00e4, ettemme koskaan p\u00e4\u00e4seet l\u00e4hellek\u00e4\u00e4n parhaita altaita!<\/p>\n Parilla tienvierusaltaalla n\u00e4imme onneksi jonkin verran kahlaajia. Mukavimpina lajeina l\u00f6ysimme joitakin amerikan-, palsa- ja pitk\u00e4koipisirrej\u00e4. Taas n\u00e4imme punavihelt\u00e4j\u00e4sorsia lennossa mutta ainoatakaan valkoposkisorsaa emme n\u00e4hneet. My\u00f6s muita eliksi\u00e4 ja retkipinnoja olisi ollut toiveissamme, mutta ei auttanut! Takuulla teimme kaikkemme oikeille paikoille p\u00e4\u00e4st\u00e4ksemme, mutta kun ei niin ei…<\/p>\n Lopulta meid\u00e4n piti l\u00e4hte\u00e4 ajelemaan pitk\u00e4\u00e4 paluusiirtym\u00e4\u00e4mme, jolla stoppasimme vain Iracoubossa preeriap\u00f6ll\u00f6\u00e4 taas moikataksemme.<\/p>\n Trou Poissons<\/b><\/p>\n Illalla k\u00e4\u00e4nnyimme Pripris de Yiyin l\u00e4hell\u00e4 Trou Poissonsin tielle, joka heti 20 metrin j\u00e4lkeen oli t\u00e4ysin ajokelvoton! Niinp\u00e4 jouduimme j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n automme l\u00e4hes risteykseen ja jatkamaan matkaa jalan. V\u00e4h\u00e4n hirvitti j\u00e4tt\u00e4\u00e4 auto tavaroineen aivan p\u00e4\u00e4tien varteen.<\/p>\n Oli kuumaa ja kosteaa ja olimme jo valmiiksi aika v\u00e4syneit\u00e4, kun k\u00e4velimme pitk\u00e4\u00e4 suoraa parasta savannialuetta kohti. Ainoasta tien varressa olleesta pihasta hy\u00f6kk\u00e4si todella aggressiivisesti haukkunut koira per\u00e4\u00e4mme ja piti aivan j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4\u00e4 meteli\u00e4 seuraavat puoli tuntia per\u00e4ss\u00e4mme. Taas oli ik\u00e4v\u00e4 Sa\u00fclin metsiin\u2026<\/p>\n Lopulta koira luovutti, kun aloimme sopivasti p\u00e4\u00e4st\u00e4 keskelle savannia. Mutta heti tielt\u00e4 komppaamaan poistuttuamme huomasimme kauhuksemme huomasimme, ett\u00e4 savanni tulvi! Vett\u00e4 oli joka paikassa viidest\u00e4 pariin kymmeneen senttiin! Ei sellaisesta maastosta mit\u00e4\u00e4n kirvisi\u00e4 tai vastaavia l\u00f6ytyisi! Niinp\u00e4 palasimme ajouralle ja jatkoimme sit\u00e4 pitkin eteenp\u00e4in.<\/p>\n Onneksi havaintoja alkoi kuitenkin kerty\u00e4 ja l\u00f6ysimme mm. jokihaukkoja, pensas- ja savannielenioita, harmaasirkkusia sek\u00e4 preeriaturpiaalin ja n\u00e4imme pari savannilla lennellytt\u00e4 pampasuohaukkaa. Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 puiden latvustossa lenteli solmiotimantti- ja mesikolibreja sek\u00e4 rubiinihohtokolibri.<\/p>\n Jatkoimme komppaamaan lopulta l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4mme kuivempaa aluetta, jolta l\u00f6ysimme useita ruohosirkkusia sek\u00e4 vihdoin perheen ruohonapsijoita, muttemme etel\u00e4amerikankirvist\u00e4. Pieni parvi savanniaroja sek\u00e4 muita papukaijoja n\u00e4htiin mutta lopulta meid\u00e4n oli pakko l\u00e4hte\u00e4 k\u00e4velem\u00e4\u00e4n takaisin p\u00e4in, sill\u00e4 ilta alkoi h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4.<\/p>\n Pois k\u00e4velless\u00e4mme kuulimme useita punap\u00e4\u00e4tinameja ja taas n\u00e4kyi joku kehr\u00e4\u00e4j\u00e4kin, mutta lopulta palasimme autolle saman hullun koiran saattamina.<\/p>\n Meill\u00e4 ei oikein ollut mit\u00e4\u00e4n suunnitelmaa, mit\u00e4 tehd\u00e4 seuraavaksi. Lopulta ollessamme ajamassa Sinnamaryn ohi, p\u00e4\u00e4timme kurvata tien varressa olleen ison hotellin pihaan ja menn\u00e4 kysym\u00e4\u00e4n, saisimmeko huoneen. Majoitus oli kallis ja hotellin ravintolakin suljettu, mutta olimme jo niin v\u00e4syneit\u00e4, ett\u00e4 mielell\u00e4mme otimme huoneen p\u00e4\u00e4st\u00e4ksemme pakkaamaan tavaroitamme kunnolla ja s\u00e4nkyyn nukkumaan. Suihkukin kuulosti eritt\u00e4in houkuttelevalta, mutta eih\u00e4n sielt\u00e4 tullut kuin j\u00e4\u00e4kylm\u00e4\u00e4 vett\u00e4\u2026 Koko valtavassa hotellikompleksissa oli meit\u00e4 y\u00f6puji\u00e4 vain kourallinen.<\/p>\n Valmistimme illallisen trangialla hotellin parvekkeella ja pakkailimme jo tavaroitamme alustavasti ennen kuin p\u00e4\u00e4simme nukkumaan.<\/p>\n Viimeinen p\u00e4iv\u00e4<\/b><\/p>\n 5.8. her\u00e4simme v\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemmin ja pian olimme taas ajelemassa kohti it\u00e4\u00e4. Teimme tien varren metsiss\u00e4 muutamia stoppeja silloin harvoin, kun l\u00f6ysimme jonkun levikkeen, jolle pys\u00e4hty\u00e4 liikenteen seasta.<\/p>\n N\u00e4imme yll\u00e4tt\u00e4en taas violettikotingan, vierest\u00e4mme lent\u00e4neen guianansurukin ym. Roche Corailin risteyksess\u00e4 p\u00e4\u00e4timme kurvata viel\u00e4 metsiin ja l\u00f6ysimmekin lyhyell\u00e4 visiitill\u00e4 mm. paratiisijakamarin, violettikotingaparin (taas), raitat\u00f6yht\u00f6tikan sek\u00e4 useita \u00e4\u00e4nekk\u00e4it\u00e4 amerikansirohaukkoja.<\/p>\n Lopulta p\u00e4\u00e4timme jatkaa Kourouhun ja siell\u00e4 ESA:n avaruuskeskukselle turisteiksi. Museossa onneksi oli kuin olikin tietojemme vastaisesti jotain englanniksikin ja niinp\u00e4 reissun pakollinen turistiosuuskin oli ihan onnistunut.<\/p>\n Sitten jatkoimme Pointe des Rochesiin ottamaan rennosti ja samalla katselemaan, mit\u00e4 nousuvesi toisi n\u00e4kyville. P\u00e4\u00e4dyimme istuskelemaan v\u00e4h\u00e4n matkan p\u00e4\u00e4h\u00e4n laiturista suojaiseen paikkaan rantamets\u00e4n reunaan, josta n\u00e4kyi hieman mangrovelle. Itse olin jo nukahtamaisillani penkille, kun Hanna \u00e4kk\u00e4si rantakanan hiippailemasta varjoissa aivan l\u00e4hell\u00e4mme. Rannikkomangrovekana kiiruhti lopulta edest\u00e4mme avoimen kohdan yli mutta aivan emme kerinneet siihen kameroillamme mukaan. Mutta kohta \u00e4kk\u00e4sin toisen linnun, joka kulki samaa reitti\u00e4 ja nyt t\u00e4st\u00e4 mm. Birds of Northern South America kirjasta puuttuvasta harvinaisuudesta saatiin kuvatkin otettua.<\/p>\n Samaa reitti\u00e4 hiippaili kohta sinihaikara ja my\u00f6s rubiini-iibis upeasti. Kuvailimme my\u00f6s l\u00e4hipuissa olleita kruunuy\u00f6haikaroita sek\u00e4 viheriibist\u00e4. Lopulta meid\u00e4n piti kuitenkin l\u00e4hte\u00e4 ajelemaan kohti Cayennea.<\/p>\n Jossain matkan varrella n\u00e4in, kun joku tinami juoksi tien yli mutta lajista en saanut varmuutta. Illaksi suuntasimme viel\u00e4 La Leveelle, jossa oli paikallisen \u201dTiiran\u201d mukaan havaittu pitk\u00e4n tauon j\u00e4lkeen paria p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aiemmin kuningastukaani. Meill\u00e4 oli aikataulu aika tiukka mutta ehdimme odotella juuri siihen kellonly\u00f6m\u00e4\u00e4n asti, kun lintu oli tuolloin havaittu eli viiteen. Emme kuitenkaan havainneet kuin reissun viimeiseksi uudeksi ja reissun 385. lajiksi mustalakkitityran sek\u00e4 verinokka-arakareja, t\u00f6p\u00f6aratteja, kultavatsatikan sek\u00e4 tien yli kiiruhtaneen m\u00f6lymangrovekanan ym.<\/p>\n Kotia kohti<\/b><\/p>\n Lopulta meid\u00e4n piti ajella lentoasemalle, jossa j\u00e4timme auton parkkipaikalle ja vaikka minun teki mieli k\u00e4yd\u00e4 vierailemassa Sixtin toimistolla ja haukkumassa siell\u00e4 kaikki, en kuitenkaan n\u00e4in tehnyt vaan pian olimme odottamassa lentoamme.<\/p>\n Lentokent\u00e4ll\u00e4 oli taas aivan ihme meininki! Alkuun ei tapahtunut yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n ja lopulta, kun p\u00e4\u00e4simme hakemaan lippujamme meille sanottiin, ettemme ehk\u00e4 mahtuisi koneeseen! Kone oli ylibuukattu ja vaikka me olimme takuulla ostaneet lippumme ajoissa ja nyt kent\u00e4ll\u00e4kin hyviss\u00e4 ajoin – paljon aikaisemmin kuin moni muu – olimme tietenkin me, pitk\u00e4matkalaisimmat, ne joita uhattiin kyydist\u00e4 j\u00e4tt\u00e4misell\u00e4. Poltin nyt sitten p\u00e4reeni n\u00e4ille virkailijoille ja kuinka ollakaan ehk\u00e4 sen ansiosta asiat saatiin kuin saatiinkin j\u00e4rjestym\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Koneemme oli lopulta reilusti my\u00f6h\u00e4ss\u00e4, mutta p\u00e4\u00e4asia oli, ett\u00e4 me mahduimme kyytiin! Lennolla nukuimme kuin tukit ja tuntui, ett\u00e4 pitk\u00e4 lento oli jopa aika nopeasti ohi.<\/p>\n Pariisiissa oli taas pitk\u00e4 bussikierros oikeaan terminaaliin ja niinp\u00e4 jatkolennon odotus ei ollut kovinkaan pitk\u00e4. Vihdoin l\u00e4hti lentomme Suomeen ja taaskaan ei tarvinnut Nukku-Mattia odotella.<\/p>\n Laskeuduttuamme Helsinki-Vantaalle, ei ollut mink\u00e4\u00e4nlainen yll\u00e4tys, ett\u00e4 Hannan rinkka ei saapunut. Osasimme heti arvata, ett\u00e4 se oli j\u00e4\u00e4nyt kyydist\u00e4 jo Cayennessa. Toki mieluummin siell\u00e4 kuin Pariisissa, jossa oli jo pitemp\u00e4\u00e4n ollut kaaos ja monien tavarat hukassa viikkotolkulla.<\/p>\n Busseilimme lentokentt\u00e4hotellille, josta l\u00e4hdimme sitten ajamaan kohti kotia. Matkan varrella n\u00e4imme Haminassa kehr\u00e4\u00e4j\u00e4n ja Simpeleell\u00e4 huuhkajan ja lopulta yhden aikaan y\u00f6ll\u00e4 olimme kotona. Heitimme tavarat j\u00e4tes\u00e4keiss\u00e4 parvekkeelle ja l\u00e4hdimme Papinlahdelle pystytt\u00e4m\u00e4\u00e4n verkkoja! Parin tunnin unien j\u00e4lkeen meill\u00e4 oli taas SSP-rengastus.<\/p>\n J.A.<\/p>\n Ranskan Guyana voisi hyvin olla yksi Etel\u00e4-Amerikan suosituimmista lintukohteista. Vaikka retkeily on haasteellista, on se my\u00f6s hyvin palkitsevaa. Ranskan Guyana on varmasti my\u00f6s yksi Etel\u00e4- ja Keski-Amerikan turvallisimmista kohteista.<\/p>\n Paikallinen \u201cTiira\u201d: https:\/\/www.faune-guyane.fr\/<\/a><\/p>\n L\u00f6yd\u00e4t sivuilta havaintoja niin linnuista, kuin muistakin eli\u00f6ryhmist\u00e4. Sivuilta l\u00f6ytyy my\u00f6s m\u00e4\u00e4ritystietoutta ja hyvi\u00e4 linkkej\u00e4<\/p>\n Lintupaikkojen esittelyj\u00e4 ranskaksi:<\/p>\n http:\/\/www.gepog.org\/Observation-des-oiseaux\/O%C3%B9-observer-les-oiseaux-en-Guyane\/7-La-piste-de-Saint-%C3%A9lie<\/a><\/p>\n T\u00e4lt\u00e4 sivulta l\u00f6yd\u00e4t lintukuvia auttamaan m\u00e4\u00e4rityksess\u00e4:<\/p>\n http:\/\/www.gepog.org\/Phototh%C3%A8que<\/a><\/p>\n Ladattava esite rannikon lajistosta:<\/p>\n https:\/\/cdnfiles1.biolovision.net\/www.faune-guyane.fr\/userfiles\/Documentsdivers\/Dewynter2022.PetitguideillustrsalinesMontjoly.pdf<\/a><\/p>\n Esite Cayannen lajistosta:<\/p>\n https:\/\/cdnfiles1.biolovision.net\/www.faune-guyane.fr\/userfiles\/Documentsdivers\/Dewynter2022.PetitguideillustrVidal.pdf<\/a><\/p>\n Esite kahlaajista:<\/p>\n https:\/\/cdnfiles1.biolovision.net\/www.faune-guyane.fr\/userfiles\/Documentsdivers\/Oiseaux\/LimicolesdeGuyaneguideVersionfinaleversionweb.pdf<\/a><\/p>\n Saulin nis\u00e4kk\u00e4ist\u00e4 ja sammakkoel\u00e4imist\u00e4 on my\u00f6s olemassa omat esitteens\u00e4, mutta ne eiv\u00e4t ole internetiss\u00e4 tiedostoina.<\/p>\n Esite myrkyllisist\u00e4 k\u00e4\u00e4rmeist\u00e4:<\/p>\n https:\/\/cdnfiles1.biolovision.net\/www.faune-guyane.fr\/userfiles\/Documentsdivers\/Reptiles\/PosterSerpentsvenimeuxWEBVFinale.pdf<\/a><\/p>\n Esite Sammakoista ja konnista:<\/p>\n https:\/\/cdnfiles1.biolovision.net\/www.faune-guyane.fr\/userfiles\/Documentsdivers\/Amphibiens\/GuideAmphibiensLIFE4BEST.pdf<\/a><\/p>\n Luontopolkuja ja vaellusreittej\u00e4:<\/p>\n https:\/\/www.guyane-amazonie.fr\/randonnees-itineraires-touristiques<\/a><\/p>\n Sentier: lenkin kiert\u00e4v\u00e4 polku<\/p>\n Layon: reitti, jota k\u00e4vell\u00e4\u00e4n edestakaisin<\/p>\n Piste: Ura, jota on joskus ajettu kulkuneuvoilla. Voi olla nyt umpimets\u00e4\u00e4 tai ajettavissa oleva mets\u00e4tien kaltainen ajoura. Karttaan merkitty tie voi olla todellisuudessa heikkokuntoinen ajoura m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 maastossa. Asfaltoitujen teiden j\u00e4lkeen seuraavaksi suurimmat tiet olivat juuri ja juuri pikkuautolla ajettavissa.<\/p>\n Saulin polkukartta, jota et v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 saa paperisena paikanp\u00e4\u00e4lt\u00e4:<\/p>\n https:\/\/eps.dis.ac-guyane.fr\/IMG\/pdf\/cartesentierssaul2018web.pdf<\/a><\/p>\n Amazonian puiston sivut:<\/p>\n https:\/\/www.espritparcnational.com\/en\/destination-national-park\/amazonian-park-guyana<\/a><\/p>\n Majoitusvaraukset pit\u00e4\u00e4 tehd\u00e4 ranskaksi. Vain harvat majoitusyritt\u00e4j\u00e4t rohkenevat viestitell\u00e4 englanniksi. Googlen k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4 toimii englannista ranskaan hyvin.<\/p>\n Hotelleja on vain kaupungeissa. Osa hotelleista ja muista majoittajista oli nyt kiinni talousvaikeuksien vuoksi tai kokonaan lopettanut toimintansa.<\/p>\n Edullisia majoituksia: http:\/\/www.escapade-carbet.com<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a>Jatkettuamme taas ajoa stoppailimme aina hyv\u00e4n n\u00e4k\u00f6isill\u00e4 paikoilla ja er\u00e4\u00e4ll\u00e4 aukealla puun latvustosta kuului kovaa raakuntaa ja latvasta l\u00f6ytyi nelj\u00e4 upeaa puna-araa, jotka kohta lensiv\u00e4t pareittain ylitsemme. Parviarasia, rusokyyhkyj\u00e4, harmaaotsakyyhky, vy\u00f6kiit\u00e4ji\u00e4, pari silkkikiit\u00e4j\u00e4\u00e4, useita kuultuja latvus- ja pikkutrogoneita, t\u00f6rm\u00e4neitokolibri, todella hauskan n\u00e4k\u00f6inen kultap\u00e4\u00e4tanssija sek\u00e4 nopeasti vilahtanut pikkupallotanssija, oliivikultapyrst\u00f6, nokikanelityranni, kaksi paria kerttulitangaroita, p\u00e4\u00e4skylaiskureita, pikkuv\u00e4ijy, tummasiipinapsu, viirutyranni, viirurinta- ja harmaan\u00e4psy, todella \u00e4\u00e4nekk\u00e4it\u00e4 piiskakotingoja sek\u00e4 oliivivy\u00f6vireo n\u00e4htiin ja \u00e4\u00e4nimaailmasta tunnistettiin lis\u00e4ksi raita- ja harmaahaukkanen, kaneliattila, punasilm\u00e4vireo (chivi) sek\u00e4 hiiripuumuura, mutta paljon j\u00e4i taas tunnistamattakin. Tiet\u00e4 pitkin lenteli my\u00f6s valtavan kokoisia upean sinisi\u00e4 morfoperhosia, joiden kuvaamisesta saatoimme vain haaveilla. Ne eiv\u00e4t laskeutuneet koskaan.<\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a>20.7. aamulla her\u00e4simme taas aikaisin ja kun aamu alkoi sarastaa aloimme tajuta, kuinka upeaan paikkaan olimme y\u00f6n pimeydess\u00e4 saapuneet! Heti pihapiirist\u00e4mme alkoi uskomattoman vehre\u00e4t puutarhat erilaisine hedelm\u00e4puineen ja kukkivine pensaineen ja ymp\u00e4rill\u00e4mme oli komeat alkuper\u00e4ist\u00e4 sademets\u00e4\u00e4 kasvavat m\u00e4et. Laakson halki virtasi viel\u00e4 puro, jonka rannoilla kasvoi tihe\u00e4\u00e4 bambup\u00f6helikk\u00f6\u00e4. Lintujen \u00e4\u00e4nt\u00e4 alkoi pikkuhiljaa kuulua joka puolelta. Ensin kuului pikkutinamin \u00e4\u00e4nt\u00e4 ja pian alkoi kuulua muitakin, p\u00e4\u00e4asiassa tunnistamattomia \u00e4\u00e4ni\u00e4. Jauhoamatsonitkin lensiv\u00e4t ylitsemme niin h\u00e4m\u00e4riss\u00e4, ett\u00e4 ne tunnistettiin vain \u00e4\u00e4nest\u00e4.<\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a>Vihdoin lentomme sitten l\u00e4hti kohti Sa\u00fclin pikkukyl\u00e4\u00e4 keskell\u00e4 Amazonasia! Pieni potkurikoneemme lensi yli La Leveen ja Kawin kosteikon ja k\u00e4\u00e4ntyi sitten sis\u00e4maahan sademetsien p\u00e4\u00e4lle. Hieman yll\u00e4tt\u00e4en lensimme ensin lounaaseen Maripa Soulaan, jonne laskeutuminen oli todella hurja! Koneemme teki aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n jyrk\u00e4n U-k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen l\u00e4hes puiden latvuksia hipoen ja hieman Surinamen puoleltakin koukaten ja laskeutui aivan heti k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen j\u00e4lkeen pienelle kaatosateen piiskaamalle lentokent\u00e4lle.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a>K\u00f6r\u00f6ttelimme kuoppaista tiet\u00e4 Sa\u00fcliin, joka on noin sadan asukkaan kyl\u00e4 aivan keskell\u00e4 Amazonasin sademetsi\u00e4. M\u00f6nkij\u00e4 tiputti meid\u00e4t varaamallemme majapaikalle A-Ke-Nouhun, joka oli todella mukavan n\u00e4k\u00f6inen paikka ravintoloineen! Matkailijoita oli sen verran paljon, ett\u00e4 vain t\u00e4ss\u00e4 kalleimmassa (40\u20ac 2 hengen huone) majapaikassa oli tilaa. Saimme huoneemme, jonne lastasimme tavaramme ja pian olimme k\u00e4pp\u00e4ilem\u00e4ss\u00e4 ulkona ja tutustumassa kyl\u00e4\u00e4n ja sen linnustoon.<\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a>Kiipe\u00e4minen oli heti alkuun todella jyrkk\u00e4\u00e4 ja paikoin sateiden j\u00e4lkeen liukastakin. Yll\u00e4tykseksemme rinteess\u00e4 kulki yh\u00e4 punaisin haalistunein nauhoin merkitty polku, jota ei kuitenkaan selv\u00e4sti oltu en\u00e4\u00e4 vuosiin juuri kuljettu. V\u00e4lill\u00e4 hukkasimme polun kokonaan, mutta GPS:n ja puhelimen karttojen avulla pysyimme suunnitellussa suunnassa ja tallensimme aika ajoin pisteit\u00e4 muistiin, jotta osaisimme sitten tulla samaa reitti\u00e4 takaisin. Muutamiin jyrkimpiin kohtiin oli viritetty vuorikiipeilyk\u00f6ysi\u00e4, jotka mahdollistivat kiipe\u00e4misen.<\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a>S\u00f6imme taas tukevasti ja illalla k\u00e4velimme viel\u00e4 hieman l\u00e4hirinteess\u00e4 havaiten mm. pari punasilm\u00e4vireota (chivi) sek\u00e4 parven pikkuaratteja. Illalla tutkiskelimme viel\u00e4 taskulampun valossa h\u00e4m\u00e4h\u00e4kkej\u00e4 ym. mutta k\u00e4\u00e4rmeit\u00e4 emme l\u00f6yt\u00e4neet. Naapurimme olivat y\u00f6ll\u00e4 pari puissa piilotellutta k\u00e4\u00e4rmett\u00e4 l\u00f6yt\u00e4neet, mutta he heiluivatkin valtavine valonheittimineen hieman pitemp\u00e4\u00e4n, aina siihen saakka kunnes saapui taas sade. Ukkonenkin jyrisi jossain Sa\u00fclin suunnassa, mutta se ei onneksemme osunut kohdallemme. Leiripaikalla oli onneksemme juuri sopivan kokoinen kivi, jolle saimme kasattua kaikki tavaramme. Tavarakasan ja kiven yli viriteltiin vedenpit\u00e4v\u00e4 suojapeite.<\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\nVinkkej\u00e4 Ranskan Gayanaan matkustaville:<\/h3>\n
<\/h5>\n
Luontokohteita:<\/h4>\n
<\/h5>\n
Majoittuminen:<\/h4>\n