![\"\"](\"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-content\/uploads\/2022\/03\/H0A6406.jpg\" "\\"Pensaspunatasku\\"")
<\/a>![\"\"](\"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-content\/uploads\/2022\/03\/H0A6391.jpg\" "\\"Hadadaiibis\\"")
<\/a><\/p>\nLopulta jatkoimme Ngare Sero Lodgen pihapiiriin, jossa pinnoja ropisi yh\u00e4 vain kiihtyv\u00e4\u00e4 tahtia. Koko ajan huutanut sinik\u00e4ki (australis) oli hieno ja viirut\u00e4pl\u00e4tikkakin n\u00e4htiin ennen kuin laskeuduimme alas lammen rantaan, jossa n\u00e4imme mm. kaislamerimetsoja, kekonokka- ja leirikutojia, muutaman afrikanjassanan ja mustahuitin, pronssi- ja seepramanikkeja (nigriceps), kirjohelttasieppoja, huiskulepink\u00e4isen sek\u00e4 upeimpina kiljumerikotkan sek\u00e4 afrikankeisarikalastajan. Tutumpina lajeina n\u00e4imme mm. pikku-uikkuja, liejukanoja sek\u00e4 jalohaikaran.<\/p>\n Anthony osoitteli l\u00e4hes taukoamatta eliksi\u00e4 eri suunnista ja kaikki kuuluneet \u00e4\u00e4netkin tuppasivat olemaan uusien lajien aiheuttamia. Nakkelit\u00f6p\u00f6kerttunen, savup\u00e4\u00e4kalastaja, loistikka, harmaahunajaopas, harmaaviherbulbuli, akasiak\u00e4pink\u00e4inen sek\u00e4 pienen k\u00e4velyn p\u00e4\u00e4st\u00e4 l\u00f6ytyneet hauska vasarap\u00e4\u00e4haikara sek\u00e4 afrikannokisorsapari n\u00e4kyiv\u00e4t sellaista tahtia, ett\u00e4 heikompaa hirvitti. Kuuluneita \u00e4\u00e4ni\u00e4 olivat mm. t\u00f6yht\u00f6kotka, punarinta- ja malakiittik\u00e4ki, ruokomets\u00e4kerttunen sek\u00e4 afrikanhiirihaukka.<\/p>\n Aikamme kierrelty\u00e4mme kokoonnuimme lammen yl\u00e4puolella olevalle katokselle kentt\u00e4lounaalle ja lounas keskeytyi monta kertaa lintujen katselemisen ja kuvaamisen takia. Mm. lammen vastarannalla puissa liikkuneet gueretsat eli mustavalkoiset todella p\u00f6rr\u00f6h\u00e4nt\u00e4iset apinat saivat osakseen ansaitsemaansa huomiota. <\/p>\n Lounaan j\u00e4lkeen kiertelimme alueella viel\u00e4 lis\u00e4\u00e4, osan keskittyess\u00e4 kuvaamaan tai jopa hieman lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n raskaan matkustamisen v\u00e4sytt\u00e4min\u00e4. Ohtosen Mikan kanssa me suuntasimme pienelle mets\u00e4polulle k\u00e4velem\u00e4\u00e4n. Alkuun oli hiljaista, olihan p\u00e4iv\u00e4 l\u00e4mmennyt jo melkoisesti, mutta sitten t\u00e4rpp\u00e4si, kun l\u00f6ysimme punahelmipeippoparin, tuliruusupeippoja sek\u00e4 pikkubulbulin. Kohta t\u00f6rm\u00e4simme Henkkaan ja Hannuun, joiden kanssa jatkoimme mets\u00e4n l\u00e4pi jokivartta lammen rantaan havaiten viel\u00e4 mm. vaaleasilm\u00e4kutojan sek\u00e4 pari koskiv\u00e4st\u00e4r\u00e4kki\u00e4 ym. My\u00f6s muutama sinimarakatti sek\u00e4 etiopianpensasorava n\u00e4htiin.<\/p>\n Parkkipaikalle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme l\u00f6ytyi l\u00e4hipuista ensin ruso-otsatikkanen sek\u00e4 pian my\u00f6s muutama kek\u00e4lesepp\u00e4. Samoissa latvoissa k\u00e4vi my\u00f6s harmaatoko sek\u00e4 hopeasarvinokkakin. Autoihin istahdettuamme ja liikkeelle h\u00e4din tuskin p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme n\u00e4kyi pienell\u00e4 niityll\u00e4 viel\u00e4 viiksihemppoja sek\u00e4 lis\u00e4\u00e4 tuliruusupeippoja.<\/p>\n Ilta oli h\u00e4m\u00e4rtym\u00e4ss\u00e4, kun saavuimme Arushaan tilanteeseen sopivasti nimetyn Korona Villan pihaan, jossa ty\u00f6ntekij\u00e4t ottivat meid\u00e4t avosylin vastaan. Kohta olimme saaneet huoneemme ja saman tien saimme kiiruhtaa ruokailuun. Ruoan j\u00e4lkeen pidimme tietysti viel\u00e4 iltahuudon, joka kesti aika kauan, vaikka emme viel\u00e4 olleet ehtineet kuin tekem\u00e4\u00e4n reissuohjelmamme mukaisen Introductionary to birdingin eli pikaisen linturetkeilyyn tutustumisen…<\/p>\n Arusha National Park<\/b><\/p>\n 8.2. aamupalan j\u00e4lkeen olimme osa porukasta jo hyviss\u00e4 ajoin pihassa odottelemassa kyyti\u00e4mme ja tutustumassa linnustoon. Pihapiiriss\u00e4 n\u00e4kyi mm. t\u00f6yht\u00f6hiiroja, pari valkoniskakorppia sek\u00e4 jokunen ihan puhtaan n\u00e4k\u00f6inen viktoriankaijanen useamman risteym\u00e4n n\u00e4k\u00f6isen seassa. Suurin osa Arushassa esiintyvist\u00e4 kaijasista ovat viktorian- ja naamiokaijasen erin\u00e4k\u00f6isi\u00e4 risteymi\u00e4. Klo 7:30 saapui toinenkin automme ja l\u00e4hdimme ajelemaan kohti Arushan kansallispuistoa. Anthony oli aina joka toinen p\u00e4iv\u00e4 toisessa autossa ja t\u00e4ll\u00e4 kertaa olimme Normajan sek\u00e4 Kapasten pariskuntien kanssa ns. ykk\u00f6sautossa.<\/p>\n Stoppasimme pariin otteeseen matkan varrella ja heti ensimm\u00e4inen stoppi oli hieno, sill\u00e4 n\u00e4imme etel\u00e4nkruunukurkiparin ja riisiviljelm\u00e4ll\u00e4 n\u00e4kyi pyh\u00e4iibis ja kolmivy\u00f6tyllikin. Kyl\u00e4lepink\u00e4isi\u00e4 ja afrikanpensastaskuparin ohitettuamme n\u00e4kyi jo kansallispuiston portti rakennuksineen. Portilla kuskit joutuivat t\u00e4yttelem\u00e4\u00e4n papereita, joten me jalkauduimme l\u00e4hist\u00f6lle, josta l\u00f6ytyi tietysti mukavasti uusia lintuja. Hauskan n\u00e4k\u00f6isen akasiat\u00f6p\u00f6siepon, matkijapunataskun, pronssimedest\u00e4ji\u00e4, keltarinta-apalin ja mustaselk\u00e4apalin n\u00e4hty\u00e4mme l\u00e4hdimme ajamaan kansallispuistoon. Puistossa ei sitten en\u00e4\u00e4 noin vain noustukaan autosta, sill\u00e4 puistossa eleli leijonia ja muita vaarallisia el\u00e4imi\u00e4 ja jalkautuminen oli sallittua vain muutamilla piknikpaikoilla ja vastaavilla.<\/p>\n Muutaman suomufrankoliinin ja k\u00e4\u00e4pi\u00f6mehil\u00e4issy\u00f6ji\u00e4 n\u00e4hty\u00e4mme l\u00f6ytyi er\u00e4\u00e4lt\u00e4 aukealta sekalauma afrikanpuhveleita ja seeproja seuranaan my\u00f6s pahkasikoja sek\u00e4 ensimm\u00e4inen loisnokkelikin puhvelin sel\u00e4ss\u00e4. Tien vieress\u00e4 patsasteli my\u00f6s komea afrikansatulahaikara ja samalla aukealla n\u00e4kyi my\u00f6s kyl\u00e4lepink\u00e4inen sek\u00e4 valkosiipipiispoja ja miljoonakutojia. Pikkuhiljaa nousimme ylemm\u00e4ksi ja ylemm\u00e4ksi vuoristomets\u00e4\u00e4n ja lopulta parkkeerasimme aivan uskomattoman ison puun juurelle. Itse asiassa tie kulki puun l\u00e4pi!<\/p>\n Puun juurella saimme taas jalkautua pienelle aukealle ja t\u00e4ss\u00e4 olikin sitten melkoisia lajeja tarjolla. Anthony alkoi saman tien soittaa eri lajeja kaijuttimestaan ja pikkuhiljaa vastauksiakin alkoi kuulua. Ensimm\u00e4inen targetti saapui puun latvaan raakkumaan ja lopulta lintu n\u00e4htiinkin useamman kerran lyhyesti \u2013 etenkin lennossa. Laji oli uskomattoman hieno kenianturako! Pian atrappi raikasi taas ja seuraavaa targettia odotellessa n\u00e4htiin mm. vuoriharmaasieppoja, pari bambu-uunilintua, vuori- sek\u00e4 raitaposkibulbuli (striifacies), isonokipeippo sek\u00e4 etiopianrillej\u00e4 (eurycricotus) ja lopulta atrappikin tuotti tulosta, kun yl\u00e4puolellemme saapui taas uskomattoman v\u00e4rik\u00e4s lintu \u2013 viirupyrst\u00f6trogoni! Ja kuten v\u00e4rikk\u00e4iden lintujen kuuluukin olla, my\u00f6s trogoni oli todella vaikea n\u00e4hd\u00e4 ja etenkin kuvata, mutta lopulta jonkinlaisia kuvia saatiin.<\/p>\n Matka jatkui ja nis\u00e4kk\u00e4it\u00e4 alkoi n\u00e4ky\u00e4; kirahveja, dikdik-antilooppeja, savannipuikkija, gueretsoja, kirjo- ja vesiantilooppeja sek\u00e4 kovimpana nis\u00e4kk\u00e4\u00e4n\u00e4 servaali. Lis\u00e4\u00e4 afrikanpuhveleita ja seeproja n\u00e4hty\u00e4mme ja kuvattuamme ja linnuista helmikanoja, keltakertun, punaniskakiuruja sek\u00e4 k\u00e4\u00e4pi\u00f6mehil\u00e4issy\u00f6ji\u00e4 havaittuamme, saavuimme Momellaj\u00e4rvien alueelle ja pian stoppasimme ensimm\u00e4isen j\u00e4rven rantaan piknikpaikalle. Nautimme taas kentt\u00e4lounaan samalla monenlaisia lintuja ja elukoita havaiten. Yl\u00e4nk\u00f6kutoja ja jokimehil\u00e4issy\u00f6j\u00e4 liikkuivat l\u00e4hipuskassa ja j\u00e4rvelt\u00e4 l\u00f6ytyi ruskonarsku, punanokkasorsapari, afrikanmerimetsoja sek\u00e4 rannalta pari sepp\u00e4hyypp\u00e4\u00e4. Olipa kauempana j\u00e4rvell\u00e4 kolme virtahepoakin! Ja pienen k\u00e4pp\u00e4ilyn aikana l\u00f6ytyi viel\u00e4 ruostevahanokkia.<\/p>\n Pian matka jatkui seuraavalle j\u00e4rvelle, jolla oli flamingoja runsaasti, niin pikkuflamingoja kuin tavallisiakin. My\u00f6s punanokkataveja, sininokip\u00e4\u00e4skyj\u00e4, muutama isot\u00f6rm\u00e4p\u00e4\u00e4sky sek\u00e4 yksin\u00e4inen afrikankuparisorsakoiras n\u00e4htiin. Puputtajakukaali (superciliosus) n\u00e4ytt\u00e4ytyi vihdoin minullekin ja muita pinnoja olivat bulbulikerttu, valkosilm\u00e4sepp\u00e4, kuparik\u00e4ki, afrikantervakiit\u00e4j\u00e4 (barbatus), oliivisepp\u00e4 sek\u00e4 keltaper\u00e4piispa. My\u00f6s seeproja, kirahveja, afrikanpuhveleita ja pahkasikoja p\u00e4\u00e4stiin taas ihastelemaan ja unohtaa ei sovi sinimarakatteja ja vaippapaviaanejakaan. Jottei touhu kuulostaisi koko ajan hirve\u00e4n eksoottiselta niin voisi mainita, ett\u00e4 havaittujen lajien listalla olivat my\u00f6s mm. pitk\u00e4jalat, pikku-uikut (aivan tuhottomasti), suokukkoja, liroja, mets\u00e4viklo, rantasipi jne.<\/p>\n Yht\u00e4kki\u00e4 automme stoppasi ja Anthony sanoi, ett\u00e4 kuskimme oli n\u00e4hnyt jonkin vilauksen. Peruuttelimme aika pitk\u00e4\u00e4n ja lopulta Anthony alkoi soittaa atrappia ja kuinka ollakaan kakkosauton porukka n\u00e4ki vilauksen lent\u00e4v\u00e4st\u00e4 afrikantrogonista. Skannasin itsekin kiikareilla latvustoa ja yhdest\u00e4 pienest\u00e4 aukosta n\u00e4kyikin ylemm\u00e4s latvustoon ja siin\u00e4h\u00e4n se lintu pojotti! Lintu n\u00e4kyi niin pienest\u00e4 aukosta, ett\u00e4 sit\u00e4 oli mahdoton n\u00e4hd\u00e4 muualta kuin minun penkill\u00e4 seisomalla, joten meid\u00e4n autokuntamme k\u00e4vi pointsaamassa trogonin vuorollaan minun paikaltani. Lopulta linnusta saatiin jonkinlaiset kuvatkin otettua.<\/p>\n Matka jatkui savannille, jossa seuraava upea lintu oli kultakurkkuv\u00e4st\u00e4r\u00e4kki. Ensimm\u00e4inen monista hertuistakin hoidettiin ohimennen \u2013 ties kuinka monta eri lajia oltiin jo tunnistamatta kuultu \u2013 t\u00e4m\u00e4 sai nimekseen kyl\u00e4herttu. Muutama afrikanviherkyyhkyj\u00e4 n\u00e4kyi er\u00e4\u00e4n aika kaukaisen puun latvustossa ja toinen herttu sai nimekseen livert\u00e4j\u00e4sellainen. V\u00e4rik\u00e4s id\u00e4nkirjolepink\u00e4inen n\u00e4ytt\u00e4ytyi lyhyesti ja muita havaittuja lajeja olivat my\u00f6s mm. akasiakuhankeitt\u00e4j\u00e4, liekkitikkanen (spodocephalus), tansaniansitruunahemppo sek\u00e4 hieno dominikaanileski.<\/p>\n Lopulta kierros oli heitetty ja olimme taas portilla, jossa ulkoiltiin sen aikaa, kun kuskit selvittiv\u00e4t paperity\u00f6t. Sitten jatkoimme Arushaan Korona Villaan, jossa taas oli saman tien ruokaa tarjolla, todella pitk\u00e4 iltahuuto ja sitten olinkin itse aivan valmis unten maille.<\/p>\n Pitk\u00e4 siirtym\u00e4<\/b><\/p>\n 9.2. aamupala oli taas klo 6:30 ja nyt olimme hieman saaneet aikaistettua l\u00e4ht\u00f6\u00e4, sill\u00e4 emme olleet nyt mink\u00e4\u00e4n turhan my\u00f6h\u00e4\u00e4n aukeavan portin aikataulutettavana, vaan edess\u00e4 oli pitk\u00e4 ajo kohti Serengeti\u00e4. Pihalla kyyti\u00e4 odotellessa n\u00e4kyi taas jo tuttuja lintuja mutta s\u00e4hk\u00f6langalla istuskeli my\u00f6s kyl\u00e4leski. Pian olimme tien p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja onneksi autot saatiin paikka paikoin pys\u00e4htym\u00e4\u00e4nkin, kunhan iso armeija-alueeksi kerrottu alue oli saatu ohitettua. Niinp\u00e4 pinnalistalle lis\u00e4ttiin matkalta mm. varpuskiuru, ruskok\u00e4\u00e4rmekotka, afrikanhaarahaukka, keltap\u00e4\u00e4haukka, naamiovihelt\u00e4j\u00e4sorsa, kruunuhyypp\u00e4, mustanaama-, suomu-, pisamaotsa- ja tuliper\u00e4kutoja, kordofanin- (rufocintus) ja kastanjavarpunen sek\u00e4 tankkaamaan pys\u00e4hdytty\u00e4mme my\u00f6s naamiokaijanen. Savannihaikaroita n\u00e4kyi isoja parvia niin maassa kuin taivaallakin ja ensimm\u00e4iset pumpuliturakot n\u00e4htiin vauhdista.<\/p>\n Lopulta stoppasimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n akaasiametsikk\u00f6\u00f6n puoleksi tunniksi, joka ven\u00e4hti ainakin tunniksi, sill\u00e4 uusia lajeja oli taas aivan tolkuttomasti! Tummaraitakerttu, okalepink\u00e4inen, sinip\u00e4\u00e4- ja punaposkipeippo, viirusinin\u00e4rhi, etel\u00e4nmustasieppo, varpussepp\u00e4, aavikkoapali, ruusurintalepink\u00e4inen, rikkihemppo, t\u00e4pl\u00e4palmutasku, viiruruostepyrst\u00f6, keniankottarainen, afrikankelta- ja kultaper\u00e4hemppo, liitolepink\u00e4inen, punaposki- ja akasiaherttu, hopeasieppo, kauno- ja violettimedest\u00e4j\u00e4 sek\u00e4 pikkusirppis\u00e4ihkyj\u00e4 n\u00e4htiin. Paikalla olisi helposti viett\u00e4nyt vaikka koko p\u00e4iv\u00e4n, sill\u00e4 lintuja oli todella paljon ja kuvattavaa olisi riitt\u00e4nyt! Nyt kun k\u00e4velimme aika isolla porukalla ja joka puolella riitti katsottavaa, niin kuvien ottamiseen ei ehtinyt juuri keskitty\u00e4.<\/p>\n Matka jatkui ja taas n\u00e4kyi mm. somalianlauluhaukka, savannisinin\u00e4rhi\u00e4, etiopiansurutaskuja sek\u00e4 kanelimehil\u00e4issy\u00f6j\u00e4. Matkan varrella n\u00e4kyiv\u00e4t my\u00f6s ensimm\u00e4iset maasaikyl\u00e4t, jossa savimajan n\u00e4k\u00f6iset rakennukset oli ymp\u00e4r\u00f6ity sankoin risuaidoin. N\u00e4imme my\u00f6s hauskan kameleontin ylitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tiet\u00e4. <\/p>\n Lopulta kurvasimme Ngorongoron porteille, jossa vaippapaviaaneja sek\u00e4 keltaper\u00e4hemppoja, punaotsasepp\u00e4\u00e4 (uropygialis) sek\u00e4 ruskop\u00e4\u00e4apalia hetken katseltuamme jatkoimme kraatterivuoren rinteen n\u00e4k\u00f6alapaikalle kentt\u00e4lounaalle ja taas riitti katsottavaa ja ihmetelt\u00e4v\u00e4\u00e4 niin paljon, ettei sy\u00f6misest\u00e4 meinannut tulla mit\u00e4\u00e4n!<\/p>\n Osa meist\u00e4 oli kaivanut kaukoputken esiin ja suunnannut sen kraatteriin, jossa oli nis\u00e4kk\u00e4it\u00e4 todella runsaasti ja eip\u00e4 aikaakaan, kun ensin n\u00e4in kiikareilla ensimm\u00e4isen norsun ja heti per\u00e4\u00e4n l\u00f6ytyi putkiin \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen uhanalaisia pensassarvikuonoja! Sarvikuonoja ei todellakaan ollut alueella paljon, joten se piti heti k\u00e4yd\u00e4 putkesta pointsaamassa. Lopulta niit\u00e4 l\u00f6ytyi nelj\u00e4 kappaletta ja muita nis\u00e4kk\u00e4it\u00e4 olikin sitten lukematon m\u00e4\u00e4r\u00e4, mutta niihin ei ehtinyt keskitty\u00e4, kun lintujakin oli ymp\u00e4rill\u00e4 \u2013 ja kaikki taas uusia lajeja.<\/p>\n Lounaan sy\u00f6nnin ohessa n\u00e4imme mm. etiopianrillej\u00e4 (mbuluensis), aprikoosirastaan, valkokurkkusep\u00e4n, viiruhempon sek\u00e4 upean kultasiipimedest\u00e4j\u00e4n. Edes lyhyeen vessak\u00e4yntiin ei olisi ollut oikeasti varaa, sill\u00e4 heti taisi menn\u00e4 parikin elist\u00e4 ohariksi \u2013 ja viel\u00e4 ei ainakaan minulla ollut mit\u00e4\u00e4n haisua siit\u00e4, mit\u00e4 lajeja olisi jatkossa helppo n\u00e4hd\u00e4, sill\u00e4 linnut tuntuivat olevan joka paikassa aina aivan erimerkkisi\u00e4…<\/p>\n Portilta taas selvitty\u00e4mme matka jatkui kohti Serengeti\u00e4 ja matkalla n\u00e4kyiv\u00e4t ensimm\u00e4iset upeat kuningastrapit, savannituulihaukat, punalakkikiurut, ruohikkokirviset, muutamia afrikanmustavariksia, suomupaksujalkoja ja pian alkoi my\u00f6s elukkaa n\u00e4ky\u00e4 aivan tolkuttomasti! Etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 juovagnuita, seeproja, afrikanpuhveleita sek\u00e4 thomsoningaselleja oli silm\u00e4nkantamattomiin molemmin puolin tiet\u00e4 ja niiden seasta l\u00f6ytyi my\u00f6s joitakin hirvi- ja topiantilooppeja, grantingaselleja, susisakaaleja sek\u00e4 hyeenoja. El\u00e4inten suuri muutto oli t\u00e4\u00e4ll\u00e4 nyt menossa! Ihmetelt\u00e4v\u00e4\u00e4 olisi riitt\u00e4nyt mutta meill\u00e4 oli kiire, sill\u00e4 meid\u00e4n piti olla viiden aikaan Serengetin portilla. <\/p>\n Aika pitk\u00e4\u00e4n ajoimme j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4\u00e4 vauhtia surkeaa tiet\u00e4 ja saimme auton pys\u00e4ytetty\u00e4 vain aivan pakosta eli elisten takia \u2013 ja pari kertaa onneksi my\u00f6s ohittamattoman kuvaustilanteen takia.<\/p>\n Niinp\u00e4 jokunen savannituulihaukka, kapustatrappi, keltakurkkuv\u00e4st\u00e4r\u00e4kki, liitohaukka, mustavy\u00f6tasku ja lopulta my\u00f6s ensimm\u00e4iset strutsit saatiin kuvattuakin. Ja hieman ennen porttia tehtiin sitten huikea stoppi, kun tien vieress\u00e4 nieli k\u00e4\u00e4rmett\u00e4 upea sihteeri ja v\u00e4h\u00e4n kauempana loikoili leijona valitettavan pahasti kasvien takana!<\/p>\n Vihdoin olimme Serengetin kansallispuiston portilla ja taas oli kuskeilla paperit\u00f6it\u00e4 ja me p\u00e4\u00e4simme k\u00e4pp\u00e4ilem\u00e4\u00e4n l\u00e4hist\u00f6lle. K\u00e4\u00e4pi\u00f6lepink\u00e4inen, punat\u00f6p\u00f6kerttunen ja akasia- sek\u00e4 vy\u00f6tiaiskerttu saatiin kuitattua pinnoiksi ja er\u00e4\u00e4ss\u00e4 latvassa piilotellut hy\u00f6nteissy\u00f6j\u00e4 m\u00e4\u00e4ritetty\u00e4 ihan tavalliseksi kultarinnaksi ennen kuin matka taas jatkui kohti majapaikkaamme, jonne oli viel\u00e4 vajaan tunnin ajo.<\/p>\n Kun portista oli p\u00e4\u00e4sty, ei meill\u00e4 ollut en\u00e4\u00e4 niin kiire ja Anthony kaivoikin meille atrapin avulla esiin parven valkosilm\u00e4timaleita ja pari keltap\u00e4\u00e4frankoliiniakin n\u00e4htiin lyhyesti, ennen kuin aurinko alkoi laskea. Tie oli surkea ja vauhti taas melkoinen. Illan jo h\u00e4m\u00e4rt\u00e4ess\u00e4 n\u00e4imme taivaalla yksitt\u00e4iset kirjo- ja korvakorppikotkat ja pian n\u00e4kyi puiden latvustoissa lis\u00e4\u00e4kin korppikotkia. Muita n\u00e4htyj\u00e4 lintuja olivat valkovatsatrappi, afrikanmarabut sek\u00e4 muutama parvi helttakottaraisia. Oli jo pime\u00e4\u00e4, kun ohitimme lutakon, jonka rannalla seisoskeli muutamia virtahepoja ja enemm\u00e4nkin niit\u00e4 oli uimassa.<\/p>\n Sitten alkoi sataa ja oikein kunnolla! Lopulta parkkeerasimme Thorn Tree Campin pihaan, jossa ty\u00f6ntekij\u00e4t ottivat meid\u00e4t vastaan sateenvarjoin ja saattoivat respaan, johon tavarammekin kannettiin. Ja pian olimme nauttimassa taas erinomaista illallista, jonka j\u00e4lkeen iltahuuto kesti taas pitk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Kun iltahuuto oli pidetty piti meid\u00e4n pyyt\u00e4\u00e4 majoituksen ty\u00f6ntekij\u00e4 saattamaan meid\u00e4t k\u00e4mp\u00e4llemme, sill\u00e4 alueella ei pime\u00e4ss\u00e4 saanut liikkua lainkaan itsekseen sill\u00e4 olimmehan aivan keskell\u00e4 Serengetin kansallispuistoa ja pihapiiriss\u00e4 saattoi liikkua pime\u00e4n turvin mit\u00e4 tahansa villiel\u00e4imi\u00e4.<\/p>\n Serengetiss\u00e4<\/b><\/p>\n 10.2. y\u00f6ll\u00e4 oli satanut todella kovaa, mutta onneksi aamuksi s\u00e4\u00e4 selkeni ja auringon noustessa k\u00e4pp\u00e4ilimme aamupalalle, jolle saimme seuraksi sosiaalisia harmaahilkkakutojia. Aamupalan j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4simme liikenteeseen ja tutustumaan kunnolla Serengetin kansallispuistoon.<\/p>\n Vaikutti silt\u00e4, ett\u00e4 vasta jonkin aikaa ennen reissuamme alkaneet sateet, joiden ansiosta maasto oli k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n vihre\u00e4t\u00e4, olivat saaneet el\u00e4imet normaalista aikataulusta my\u00f6h\u00e4ss\u00e4 liikenteeseen. Siksi olimme edellisiltana n\u00e4hneet valtaisia laumoja, jotka eiv\u00e4t kuitenkaan viel\u00e4 olleet ehtineet itse kansallispuistoon asti. Gnuita ei n\u00e4kynyt p\u00e4iv\u00e4n aikana lainkaan ja seeprojakin vain v\u00e4h\u00e4n.<\/p>\n Lintumaailmaa edustivat mm. savannit\u00e4pl\u00e4tikka, lauluhaukka, kyl\u00e4kutoja, hauskasti p\u00e4rissyt p\u00e4rin\u00e4kiuru, t\u00e4pl\u00e4otsatikkanen, punasavannisieppo, vihelt\u00e4j\u00e4kiuru, parvilepink\u00e4inen, tummapensaskiuru, naamiovahanokka, afrikankaija, liuskelepink\u00e4inen, liitokotka, kobolttipeippo, olkipyrst\u00f6-, kiilto- sek\u00e4 paratiisileski, akasiaeremomela, raakkujaherttu, pikkulauluhaukka, huppuhopeanokka, harjalintu (africanus), punanokkatoko (ruahae), mustaharakkalepink\u00e4inen, pronssip\u00e4\u00e4kottarainen, naamioturako, sahelinkutoja sek\u00e4 maasepp\u00e4 (usambiro). Mukavimmin p\u00e4\u00e4stiin kuvaamaan kapusta- ja valkovatsatrappeja, piispahaikaraa (microscelis) ym. Nis\u00e4kk\u00e4ist\u00e4 kennoille tarttuivat impalat, topinantiloopit, k\u00e4\u00e4pi\u00f6mangustit, dikdik-antiloopit, afrikanpuhvelit isoloisnokkelit sel\u00e4ss\u00e4\u00e4n ja my\u00f6s leopardikilpikonna ja kameleontti n\u00e4htiin. Tutuksi tulivat my\u00f6s tsetsek\u00e4rp\u00e4set, mutta onneksi niit\u00e4, kuten muitakin hy\u00f6nteisi\u00e4, oli todella v\u00e4h\u00e4n.<\/p>\n Aika pitk\u00e4\u00e4n ajeltuamme biotooppi muuttui erikoiseksi aukeaksi yl\u00e4ng\u00f6ksi, jossa kasvoi muutaman metrin korkuista piikkist\u00e4 puuta harvakseltaan \u2013 t\u00e4m\u00e4 oli akasia-apalin aluetta. Niinp\u00e4 atrapit raikasivat molemmista autoista ja pys\u00e4hdyimme aina parin sadan metrin v\u00e4lein lintua etsim\u00e4\u00e4n. Sen kuulemma oli tapana saapua hiljaa paikalle, olla tovi n\u00e4kyviss\u00e4 ja kadota sitten kokonaan. Me olimme taas Anthonyn johdolla jatkaneet matkaa, kun radiopuhelimitse tuli tieto, ett\u00e4 taka-auto oli kuin olikin l\u00f6yt\u00e4nyt apalin paikasta, jossa olimme olleet jo vaikka kuinka kauan. Onneksi saimme auton k\u00e4\u00e4nnetty\u00e4 ja palattua paikalle ja lintukin oli yh\u00e4 hallinnassa. T\u00e4m\u00e4 oli taas yksi todella kova laji listallemme! Kun samaan aikaan maisemassa puiden takana lompsi norsulauma, oli tunnelma varsin korkealla!<\/p>\n Jatkoimme matkaa ja pian tien varresta l\u00f6ytyi k\u00e4\u00e4pi\u00f6haukka. Sitten alkoi taas kova atrapin huudatus liikkuvasta autosta mutta mit\u00e4\u00e4n ei meinannut l\u00f6yty\u00e4 \u2013 yleens\u00e4kin tuntui, ett\u00e4 kaikki linnut olivat kadonneet. Mutta lopulta Anthony l\u00f6ysi etsim\u00e4mme, kun parvellinen harmaaharjalepink\u00e4isi\u00e4 saapui lentelem\u00e4\u00e4n l\u00e4hist\u00f6lle atrapin houkuttamana. Ne laskeutuivat aina v\u00e4h\u00e4n turhan kauas, mutta p\u00e4\u00e4simme kyll\u00e4 hyvin n\u00e4kem\u00e4\u00e4n ja jotenkin kuvaamaankin n\u00e4m\u00e4 hassun n\u00e4k\u00f6iset veijarit.<\/p>\n Pikkumatkan jatkettuamme pys\u00e4hdyimme aukealle, jonka takana oli valtavan suuria puita vuoren rinteell\u00e4. Pian n\u00e4imme ensimm\u00e4isen afrikanmets\u00e4kalastajan ja sitten vuorossa oli melkoinen yll\u00e4tys, kun mets\u00e4n reunassa loisti punaisena upea punalepink\u00e4inen. Atrapin houkuttelemana saapui samaan aikaan puiden latvuksiin piiloon helmit\u00f6yht\u00f6turako, joka n\u00e4kyi muutamaan kertaan lennossa ihan mukavasti. Akasiatoko (deckeni) saapui automme viereen poseeraamaan ja kohta atrappi houkutteli kauas puiden latvustoon pari id\u00e4nharmaaturakoa raakkumaan \u2013 n\u00e4it\u00e4 ei kuitenkaan n\u00e4hty kuin pari kertaa hyvin lyhyesti lennossa. Stoppi oli kuitenkin ollut aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, sill\u00e4 lajien laatu oli ollut todella korkea!<\/p>\n Palailimme leiriimme varsin vauhdikkaasti ja leiriss\u00e4 ehdimme kuvailla hieman tavallista pihalinnustoa mm. loisto- ja pronssip\u00e4\u00e4kottaraista, tuhkavarpusta (suahelicus) ym. ja l\u00f6ytyip\u00e4 parkkipaikan vierest\u00e4 maasaitiainenkin.<\/p>\n Ruokailun j\u00e4lkeisell\u00e4 lyhyemm\u00e4ll\u00e4 iltap\u00e4iv\u00e4retkell\u00e4 saldona olivat mm. aro- ja luhtaherttu (marginalis), t\u00f6yht\u00f6kotka, viktoriankaijaset, tansanianfrankoliini sek\u00e4 nuolitimalit. Kovin juttu oli kuitenkin vastaan tulleen auton meille vinkkaama gepardi. Kissa oli h\u00e4vinnyt jokin aika sitten heinikkoon, mutta me onneksi l\u00f6ysimme sen makoilemasta varsin l\u00e4helt\u00e4 tiet\u00e4. Lopulta se nousi istuma-asentoon ja kunnolla n\u00e4kyviin, joten olimme todella tyytyv\u00e4isi\u00e4!<\/p>\n Jatkettuamme taas matkaa n\u00e4ytt\u00e4ytyi minullekin savannivarpusp\u00f6ll\u00f6 ja my\u00f6s ensimm\u00e4iset sirokotka, afrikanvuorikotka sek\u00e4 keltakurkkuvarpuset n\u00e4htiin. Illan valot olivat upeat ja monista lajeista saatiin nyt erinomaisia kuvia, kun mihink\u00e4\u00e4n ei ollut kiire. Kuskinamme toiminut Edson pys\u00e4hteli aina pyynn\u00f6st\u00e4mme ja h\u00e4n tuntui olevan porukan puhelian muutenkin. Silloin kun oppaamme Anthony ei ollut kyydiss\u00e4, kertoili Edson mukavia tarinoita ja informatiivisia tiedonantoja niin paikoista, paikallisista asukkaista, nis\u00e4kk\u00e4ist\u00e4 kuin jopa linnuistakin. Oppaamme aktivoitui l\u00e4hinn\u00e4 vain kysytt\u00e4ess\u00e4 ja (onneksi) silloin, kun joku t\u00e4rke\u00e4 target-laji oli tiedossa.<\/p>\n K\u00e4mpille palailimme hieman ennen auringonlaskua ja pian oli taas ruokailu ja muut tutut iltarutiinit. K\u00e4mpp\u00e4\u00e4mme menin taas saattajan johdolla ja Mika saapui nukkumaan taas tuttuun tapaan paljon my\u00f6hemmin.<\/p>\n Toinen Serengetip\u00e4iv\u00e4<\/b><\/p>\n 11.2. Y\u00f6ll\u00e4 oli norsu rymistellyt osan porukastamme telttak\u00e4mp\u00e4n vierest\u00e4 ja v\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt melkoiset tortut keskelle parkkipaikan polkua. Aamunpalan j\u00e4lkeen l\u00e4hdimme taas puistoon ajelemaan tavoitteena viel\u00e4 puuttuneet linnut sek\u00e4 nis\u00e4kk\u00e4ist\u00e4 etenkin leopardi, joka oli toivelistoillamme korkealla. Puistossa ajelevilla ryhmill\u00e4 oli autoissaan radiopuhelimet, joten tieto kyll\u00e4 liikkui kissael\u00e4imist\u00e4 ym. joten saatoimme aika huoleti keskitty\u00e4 lintuihin ja l\u00e4hte\u00e4 sitten tarvittaessa bongaamaan.<\/p>\n Ajelimme hieman kosteampia alueita pikkuhiljaa pohjoista kohti ja havikseksi kertyi alkuun afrikankaijaa, pikkutuulihaukkaa, lauluhaukkaa, maasepp\u00e4\u00e4 (usambiro), nunnataskua, mustahuittia, afrikanmets\u00e4kalastajaa ym. jo tuttua eli elikset olivat ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa tiukemmassa. Nis\u00e4kk\u00e4ist\u00e4 n\u00e4kyi mm. virtahepoja, vaippashakaaleja, dikdikej\u00e4 ym.<\/p>\n Vihdoin l\u00f6ytyi etsimi\u00e4mme hautaajaviippoja ja seuraavaksi paukahti elikset afrikaniibishaikarasta, ruskovy\u00f6tyllist\u00e4, tulikauluspiispasta (laticaudata) sek\u00e4 krokotiilistakin. P\u00e4\u00e4simme my\u00f6s seuraamaan parin virtahevon tappelua, joka jatkui ja jatkui. Oli my\u00f6s hauska n\u00e4hd\u00e4 meik\u00e4l\u00e4isen rantasipin talvehtivan virtahepolautalla yhdess\u00e4 loisnokkelin kanssa otusten sel\u00e4st\u00e4 hy\u00f6nteisi\u00e4 nokkien.<\/p>\n Matkan taas jatkuttua lenteli taivaalla afrikanhietakyyhkyparvia ja tien varressa p\u00e4\u00e4stiin kuvaamaan paria naamiohietakyyhky\u00e4. Sitten kuskimme Edson \u00e4kk\u00e4si er\u00e4\u00e4ss\u00e4 puussa t\u00f6r\u00f6tt\u00e4neen upean savannihuuhkajan. Muita havaintoja olivat tien varressa makoillut pikkuruokoantilooppi sek\u00e4 tien ylitti valtava pytonk\u00e4\u00e4rme.<\/p>\n Taas yhden cisticolan, nummihertun, n\u00e4hty\u00e4mme, l\u00f6ytyi er\u00e4\u00e4st\u00e4 puusta rosvohaukka ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n eli jotain pes\u00e4\u00e4 kaivamassa. T\u00e4t\u00e4 haukkaa p\u00e4\u00e4stiin kuvaamaan oikein antaumuksella ja itselleni t\u00e4m\u00e4 oli hyv\u00e4 paikko, sill\u00e4 edellisen rosvohaukan olin nuijannut. Viel\u00e4 l\u00f6ytyi taivaalta huppu- ja savannikorppikotkaa ja sitten pienen lentokent\u00e4n l\u00e4hist\u00f6lt\u00e4 l\u00f6ytyi pieni leijonaporukka makoilemasta puun varjossa. Yksi isompi jellona k\u00e4vi j\u00e4rsim\u00e4ss\u00e4 meid\u00e4n kohdaltamme ik\u00e4v\u00e4sti piilossa ollutta vesipuhvelinraatoa. My\u00f6s punalehm\u00e4antilooppeja n\u00e4kyi muutama ja pienen lutakon rannasta l\u00f6ytyi tutun n\u00e4k\u00f6iset taivaanvuohi ja liro sek\u00e4 hieman eksoottisempia afrikan- ja kolmivy\u00f6tyllej\u00e4.<\/p>\n Lentokent\u00e4n leirint\u00e4alueella p\u00e4\u00e4simme hetkeksi jalkautumaan ja taas riitti tavallisia lintuja kuvattavaksi. Mukava oli p\u00e4\u00e4st\u00e4 kuvaamaan mm. kesyj\u00e4 kenian- ja pronssip\u00e4\u00e4kottaraisia, liuskelepink\u00e4ist\u00e4, maasaitiaista, huppuhopeanokkia, t\u00e4pl\u00e4palmutaskua sek\u00e4 my\u00f6skin s\u00f6p\u00f6j\u00e4 k\u00e4\u00e4pi\u00f6mangusteja ja puutamaaneja.<\/p>\n Jatkettuamme matkaa, ohitimme taas leijonaporukan, joista yksi komea naaras oli nyt saapunut l\u00e4t\u00e4k\u00f6n rantaan juomaan ja sit\u00e4 p\u00e4\u00e4stiin kuvaamaan kunnolla. Olipahan melkoinen el\u00e4mys p\u00e4\u00e4st\u00e4 katselemaan leijonaa l\u00e4helt\u00e4! Seuraavaksi matka jatkui aika vauhdikkaasti kohti etel\u00e4\u00e4 ja n\u00e4imme viel\u00e4 mm. kahlaajap\u00e4\u00e4skyj\u00e4, kapustatrappeja ja vihdoin my\u00f6s muutaman k\u00e4\u00e4tyviipan, joista yhdell\u00e4 oli poikanenkin mukana.<\/p>\n Ajo oli vauhdikasta ja taas alkoi n\u00e4ky\u00e4 elukoita aivan tolkuttomasti! Gnuita ja seeproja oli silm\u00e4nkantamattomiin, ensin mainittuja satojatuhansia ja j\u00e4lkimm\u00e4isi\u00e4 kymmeni\u00e4tuhansia. My\u00f6s hyeenoja, sihteerej\u00e4 ja savannikotkia p\u00e4\u00e4stiin kuvaamaan hienosti. El\u00e4inmassaa olisi jaksanut katsella ja kuvailla paljon kauemminkin.<\/p>\n Seuraavan stoppimme teimme Serengeti Media Centerin pihapiiriss\u00e4, jossa oli taas mukava hieman oikaista jalkoja. Paikka oli hieno, mutta linnut olivat aika v\u00e4hiss\u00e4. P\u00e4\u00e4simme kuitenkin kuvaamaan mm. erilaisia liskoja, mm. v\u00e4rik\u00e4st\u00e4 kyl\u00e4agamaa. Ja kohta taas matka jatkui ja nis\u00e4kk\u00e4iden seasta l\u00f6ytyi hieno servaali, lis\u00e4\u00e4 hyeenoja ja illan jo alkaessa h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4 ja Ndutun l\u00e4hestyess\u00e4, alkoi puissa n\u00e4ky\u00e4 korppikotkia.<\/p>\n Ndutu Safari Lodgeen p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme p\u00e4\u00e4simme taas suoraan ruokap\u00f6yt\u00e4\u00e4n, jota rakennuksen kattoparrelle saapui seuraamaan kaunis genetti! Iltahuutomme sai karmivan k\u00e4\u00e4nteen, kun er\u00e4s retkueemme j\u00e4senist\u00e4 oli flunssaoireidensa takia tehnyt koronatestin, joka olikin positiivinen! Shokki oli melkoinen, sill\u00e4 reissumme saattoi pahimmassa tapauksessa olla t\u00e4ss\u00e4! Keskustelimme ensin hetken kesken\u00e4mme ja lopputulema oli, ett\u00e4 jos jollain meist\u00e4 oli korona, olimme takuulla jo kaikki altistuneet. Olimme keskell\u00e4 Serengetin kansallispuistoa, joten paljon ei ollut teht\u00e4viss\u00e4. Olimme jo p\u00e4ivi\u00e4 el\u00e4neet porukalla kuplassa ja sama oli jatkumassa, joten kaikki oli kiinni siit\u00e4, mit\u00e4 oppaamme ja kuskimme suostuisivat tekem\u00e4\u00e4n kanssamme \u2013 toki hekin olivat jo samaan tapaan altistuneet. Onneksemme oppaidemme suhtautuminen oli varsin samanlainen ja p\u00e4\u00e4timme jatkaa reissuamme suunnitelmien mukaan, mutta mik\u00e4li joku tulisi enemm\u00e4n sairaaksi, olisi asiaa tietysti harkittava uudelleen. Ruokap\u00f6ytiin tarjottiin jatkossa my\u00f6s aina inkiv\u00e4\u00e4riteet\u00e4, joka taisi olla paikallisten parannuskeino kaikkeen.<\/p>\n Uni ei kuitenkaan meinannut itsell\u00e4nik\u00e4\u00e4n tulla silm\u00e4\u00e4n ja tietysti jonkinlaisia flunssan oireita alkoi itsellenikin tulla aamuy\u00f6st\u00e4…<\/p>\n Ngorongoron rinteille<\/b><\/p>\n 12.2. aamusta her\u00e4ttiin kuitenkin samaan aikaan ja aamupalan j\u00e4lkeen oli ohjelma seuraavanlainen. Olimme jakautuneet kahdeksi porukaksi, joista toinen oli l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 Ngorongoron kraatteriin nis\u00e4kk\u00e4it\u00e4 sek\u00e4 ohessa tietysti lintujakin katsomaan ja toinen porukka ajamassa Ngorongoron rinteille lintujen per\u00e4\u00e4n. Alun perin n\u00e4m\u00e4 molemmat olivat olleet matkasuunnitelmassamme, mutta porukkamme eteneminen oli sen verran hidasta lukuisten pys\u00e4hdysten takia, ett\u00e4 oppaallemme oli tullut selv\u00e4ksi, ettei molempia voisi mitenk\u00e4\u00e4n tehd\u00e4 yhden p\u00e4iv\u00e4n aikana. Itse\u00e4ni olisi todella paljon kiinnostanut molemmat ohjelmat, mutta lopulta p\u00e4\u00e4t\u00f6s oli selke\u00e4 ja liityin pelk\u00e4lle linturetkelle, sill\u00e4 olimme kuitenkin jo aiemmin n\u00e4hneet sarvikuonot kraaterin n\u00e4k\u00f6alapaikalta ja oletettavissa oli, ett\u00e4 kovemmat lintulajit l\u00f6ytyv\u00e4t kuitenkin ylemp\u00e4\u00e4 rinteilt\u00e4. Tuskin koskaan tulisi toista mahdollisuutta p\u00e4\u00e4st\u00e4 n\u00e4in kovassa porukassa kyseisi\u00e4 lajeja hakemaan. Sen sijaan olen melko varma, ett\u00e4 Ngorongoron kraatteriin tulen viel\u00e4 menem\u00e4\u00e4n, kun tulemme joskus Tansaniaan Hannan kanssa.<\/p>\n Niinp\u00e4 meid\u00e4n autossamme oli lopulta viisi henkil\u00f6\u00e4 Anthonyn ja Geitanin kanssa \u2013 min\u00e4, Mika, Henkka, Hannu sek\u00e4 Matti.<\/p>\n Molemmilla ryhmill\u00e4 oli alkuun pitk\u00e4 ajomatka Ndutusta Ngorongoroon. Aivan aamusta kurvasimme Ndutu-j\u00e4rven rantaan, josta l\u00f6ytyi mm. suomu- ym. muita korppikotkia, puussa kuvattavissa ollut liitokotka, lymyhemppo sek\u00e4 afrikank\u00e4ki. <\/p>\n Tutulta suoralta, jota olimme edellisiltanakin ajelleet, l\u00f6ytyi lis\u00e4\u00e4 korppikotkia, hyeenoja, sakaaleja, tolkuttomasti gnuita, punalehm\u00e4- ja hirviantilooppeja sek\u00e4 gaselleja, pari laidunhyypp\u00e4\u00e4, kaspiantylliparvi sek\u00e4 pikkuaavikkojuoksija ym.<\/p>\n Pikkuhiljaa Ngorongoron rinteet l\u00e4hestyiv\u00e4t ja sitten aloimme kiivet\u00e4 ylemm\u00e4ksi. Aika pitk\u00e4\u00e4n ajettuamme l\u00f6ytyi useampia sahelinmuurahaistaskuja ja sitten stoppasimme komealle n\u00e4k\u00f6alapaikalle, josta l\u00f6ytyi helposti vaikertajaherttu (distinctus) sek\u00e4 n\u00e4kyi useampiakin ruostesiipikyyhkyj\u00e4. <\/p>\n Pian matka jatkui ja seuraava pinna oli lyhyesti n\u00e4kynyt mustat\u00e4pl\u00e4frankoliinipari ja sitten pointsasimme helposti l\u00f6ytyneet vuorihertut.<\/p>\n Tutulta n\u00e4k\u00f6alapaikalta n\u00e4kyi nyt pikavilauksella seitsem\u00e4n pensassarvikuonoa sek\u00e4 taas etiopianrillej\u00e4 (mbuluensis), mutta pian jatkoimme ylemm\u00e4ksi. Aika pitk\u00e4n ajon j\u00e4lkeen l\u00f6ytyi viimein pari yl\u00e4nk\u00f6taskua mutta kapealla ja mutkaisella tiell\u00e4 pys\u00e4htyminen oli haastavaa, joten matka jatkui.<\/p>\n Lopulta edess\u00e4mme aukesi laaja yl\u00e4nk\u00f6, jolla oli maasaiasutusta todella paljon \u2013 savimajoja levitt\u00e4ytyi alueella kuin kaupungiksi! Saimme taas oppaaltamme varsin ehdottoman kiellon kuvata rakennuksia tai ihmisi\u00e4, joten keskityimme lintujen etsimiseen. Pienen hakemisen j\u00e4lkeen l\u00f6ysimme ensin muutamia punakauluspiispoja ja lopulta l\u00f6ytyi my\u00f6s kenianpiispa. N\u00e4m\u00e4 piispat olivat aika kaukana, mutta jonkinlaisia kuvia sent\u00e4\u00e4n saatiin ja ovelasti linnun taustalle sai kuvatuksi pakolliset kuvat maasaiden asutuksistakin.<\/p>\n Ohiajaessamme maasailapset vilkuttelivat meille samalla, kun paimensivat lampaita ja vuohia. Mutta pian me k\u00e4\u00e4nnyimme ymp\u00e4ri ja l\u00e4hdimme palailemaan takaisin p\u00e4in. Suomuselk\u00e4kutojan ja vuorimedest\u00e4j\u00e4n n\u00e4hty\u00e4mme, oli seuraavana vuorossa taivaalla kaarrellut uljas gasellikotka. Seuraavaksi pys\u00e4hdyimme er\u00e4\u00e4n rinteen alle pitemm\u00e4ksi aikaa ja n\u00e4imme mm. ruskop\u00e4\u00e4- sek\u00e4 jokiapaleja, varjoissa vilahdelleen nykyisin kerttuihin kuuluvan lyijytimalin sek\u00e4 s\u00e4ihkymedest\u00e4j\u00e4n.<\/p>\n N\u00e4k\u00f6alapaikalle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme, oli toinenkin porukkamme yll\u00e4tt\u00e4en siell\u00e4 mutta pitemp\u00e4\u00e4n havainnointiin tai jutusteluun ei ollut aikaa, sill\u00e4 meill\u00e4 oli kauhea kiire ajella Ngorongoron portille, jotta ehtisimme portista ulos ennen sit\u00e4 aikaa, kun olimme paria p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aikaisemmin alueelle saapuneet. My\u00f6h\u00e4styess\u00e4mme olisimme joutuneet lunastamaan vuorokauden lis\u00e4maksun.<\/p>\n Seuraavaksi meill\u00e4 oli edess\u00e4 pitk\u00e4 ajo Karatuun, jossa majoituimme upealle Villa Lodgelle. K\u00e4mp\u00e4t olivat aivan tolkuttoman hienot ja illalla ehdimme tovin staijata parvekkeeltamme ja n\u00e4imme mm. mustakanahaukan. Illalla porukka oli v\u00e4synytt\u00e4 ja selvi\u00e4 koronan oireita oli jo useammallakin, mutta silti yritimme pihapiiriss\u00e4 viel\u00e4 kuulostella kehr\u00e4\u00e4ji\u00e4.<\/p>\n Ihan koko porukka ei en\u00e4\u00e4 osallistunut ainakaan koko iltahuutoon, joka tietysti nyt kesti enn\u00e4tyspitk\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 huudettavana oli kahden porukan hyvinkin toisistaan poikkeavat havainnot. Olisipa kraatteristakin tullut ainakin itselle aika monta elist\u00e4, sill\u00e4 kosteikot olivat j\u00e4\u00e4neet reitill\u00e4mme todella pieneen osaan.<\/p>\n Lake Manyaran kansallispuisto<\/b><\/p>\n 13.2. aamusta oli edess\u00e4 paluu vanhoihin autokuntiin, mutta meid\u00e4n autostamme oli nyt pari henkil\u00f6\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt potemaan. Ajelimme Lake Manyaran kansallispuistoon, mutta kuten tiedossamme jo oli, olivat j\u00e4rvell\u00e4 olleet tulvat katkoneet suurimman osan rantoihin vievist\u00e4 teist\u00e4 ja tulvan takia yleens\u00e4kin vesi- ja rantalintuja oli alueella todella v\u00e4h\u00e4n \u2013 rannat kun olivat nyt keskell\u00e4 metsi\u00e4.<\/p>\n Niinp\u00e4 kansallispuiston portista p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme keskityimme mets\u00e4linnustoon ja heti alkoikin hienosti, kun er\u00e4\u00e4st\u00e4 puusta l\u00f6ytyi pari etel\u00e4nkalkkunasarvekasta. Katsottavaksi ja kuvattavaksi l\u00f6ytyi my\u00f6s mm. vasarap\u00e4\u00e4haikara, hopeasarvinokkia, valkop\u00e4\u00e4sepp\u00e4pari, id\u00e4nruskobulbuli sek\u00e4 kruunutoko. Sitten n\u00e4kyi tien yli vauhdilla lent\u00e4nyt afrikanpikkukalastaja ja per\u00e4\u00e4n er\u00e4\u00e4n puun latvasta komea keisarijalokotka ja kohta l\u00f6ytyi viel\u00e4 mukavaksi paikoksi nelj\u00e4 afrikansinin\u00e4rhe\u00e4, jotka olin nuijannut reissun ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Kun per\u00e4\u00e4n l\u00f6ytyi viel\u00e4 t\u00e4ysin odottamaton laji viiksipalmutasku sek\u00e4 kaunis kultakurkkulepink\u00e4inen, oli taas fiilis, ett\u00e4 meill\u00e4 menee aika hyvin!<\/p>\n Eik\u00e4 yht\u00e4\u00e4n huonommin mennyt jatkossakaan, sill\u00e4 atrapin soitto tuotti ruostel\u00f6rpp\u00f6timaleita ja er\u00e4\u00e4st\u00e4 puusta l\u00f6ytyi saalista sy\u00f6m\u00e4st\u00e4 pikkulauluhaukka, punasiipipiispa n\u00e4kyi my\u00f6s elikseksi ja sitten olivat tien vieress\u00e4 ensimm\u00e4iset l\u00e4helt\u00e4 n\u00e4hdyt norsut.<\/p>\n Pidimme taas tauon ja k\u00e4pp\u00e4ilyhetken er\u00e4\u00e4ll\u00e4 piknikpaikalla, jota ennen n\u00e4kyi lyhyesti helmisepp\u00e4 ja piknikpaikalta l\u00f6ytyi muutama keltakurkkuvarpunen. Onneksi helmisepp\u00e4 lensi pari kertaa ylitsemme, mutta koska meill\u00e4 ei ollut ev\u00e4it\u00e4, ei se ollut kiinnostunut tulemaan sen koommin n\u00e4ytille. Komeita afrikanvuorikotkia liihotteli taivaalla, mutta kaukana n\u00e4kyneell\u00e4 j\u00e4rvell\u00e4 ei n\u00e4kynyt lintuja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 lainkaan. Ja pian matkamme taas jatkui.<\/p>\n Atrapin houkuttamana l\u00f6ytyi seuraava targettimme eli violettiharjaturako helposti ja lopulta n\u00e4kyi ensin pariin kertaan lennossa ja j\u00e4i sitten hetkeksi jopa suht avoimesti n\u00e4kyville \u2013 toki valitettavan kauas. Mutta olipahan taas melkoisen eksoottisen n\u00e4k\u00f6inen otus!<\/p>\n Ollessamme jo aika vauhdikkaasti palailemassa takaisin p\u00e4in, plokkasi Anthony varjoisassa aluskasvillisuudessa piilotelleen parven t\u00f6yht\u00f6helmikanoja (pucherani). T\u00e4m\u00e4kin laji oli ollut toivelistallani korkealla!<\/p>\n Aika pian olimme takaisin k\u00e4mpill\u00e4, jossa s\u00f6imme taas maittavan aterian, ennen kuin l\u00e4hdimme vain viiden hengen porukalla iltap\u00e4iv\u00e4retkelle. Oli oikein ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 muutama toipilas j\u00e4i mielett\u00f6m\u00e4n mukavaan majapaikkaan hieman heng\u00e4ht\u00e4m\u00e4\u00e4n, kuvailemaan ja staijailemaan \u2013 sek\u00e4 tietysti potemaan…<\/p>\n Iltap\u00e4iv\u00e4retkikohteenamme olivat muutamat stopit ihan vain p\u00e4\u00e4tien varren akaasiametsik\u00f6iss\u00e4 ja viljelysten l\u00e4hell\u00e4. Mutta taas kerran lintulajisto oli aivan uutta. Mm. pensaslepink\u00e4isi\u00e4, isokulta- sek\u00e4 kultaselk\u00e4kutojia, puna- sek\u00e4 kultakauluspiispoja, afrikanrillirastas, maaseppi\u00e4 (darnaudii), afrikanparatiisimonarkkeja, oliivirillej\u00e4 (flavilateralis) sek\u00e4 pari purppurakottaraista ym. n\u00e4htiin. Sain vihdoin kuvattua toivomani afrikanhiirihaukan ja n\u00e4in yhden helposti tunnistettavan retkipinnan \u2013 pensaskertun. Muita viel\u00e4 mainitsemattomia Suomesta tuttuja pitk\u00e4nmatkanmuuttajia, joita olimme n\u00e4hneet reissussa olivat yleiset haara- ja r\u00e4yst\u00e4sp\u00e4\u00e4skyt sek\u00e4 tervap\u00e4\u00e4skyt ja jonkin verran olimme n\u00e4hneet my\u00f6s kivi-ja pensastaskuja, pikkulepink\u00e4isi\u00e4, mustap\u00e4\u00e4kerttuja, pajulintuja ja harmaasieppoja, pari keltav\u00e4st\u00e4r\u00e4kki\u00e4 sek\u00e4 kalas\u00e4\u00e4sken. Yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n v\u00e4h\u00e4n olimme mielest\u00e4mme n\u00e4hneet Suomeen kes\u00e4ksi saapuvia muuttajia.<\/p>\n Illalla edess\u00e4 oli taas illallinen (vaikka taaskaan ei ollut yht\u00e4\u00e4n n\u00e4lk\u00e4) ja iltahuuto.<\/p>\n Taas vuoristolajeja<\/b><\/p>\n 14.2. olimme aamupalan j\u00e4lkeen taas matkalla Ngorongoron yl\u00e4ng\u00f6ille, jossa pys\u00e4hdyttiin ensimm\u00e4isen kerran katsomaan punaposkiherttua, joka l\u00f6ytyi jo liikkuvasta autosta. Samalta paikalta l\u00f6ytyi my\u00f6s oliivivahanokkia, viherp\u00e4\u00e4medest\u00e4j\u00e4 sek\u00e4 eminia.<\/p>\n Y\u00f6ll\u00e4 oli satanut ja maasto, etenkin tie, oli todella liejuinen. Tiukka savimainen muta ker\u00e4\u00e4ntyi kivasti keng\u00e4npohjiin. Kohta jatkoimme autolla viel\u00e4 hieman ylemm\u00e4ksi Elephant Cave Trailin alkuun, jossa vartijat olivat varmistaneet, ett\u00e4 polku oli jo tyhj\u00e4 el\u00e4imist\u00e4 eli afrikanpuhvelit ja norsut olivat tapansa mukaisesti nousseet ylemm\u00e4ksi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 viett\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Tapasimme paikallisoppaaksi polulle mukaan tulevan Emmanuelin ja mukaamme l\u00e4hti my\u00f6s aseistettu vartija. Kohta k\u00e4velimme vuoren rinteell\u00e4 kiemurrellutta todella mutaista ja paikoin liukasta ja jyrkk\u00e4\u00e4kin polkua lintuja havainnoiden. Emmanuel paljastui oikein skarpiksi nuoreksi lintuharrastajaksi, joka tunsi \u00e4\u00e4netkin varsin hyvin.<\/p>\n Niinp\u00e4 kohta pointsasimme latvustossa pyrst\u00f6\u00e4\u00e4n levitelleet tuhkat\u00f6yht\u00f6monarkit, laulavan punataskun, n\u00e4imme Mikan kanssa aivan vierest\u00e4mme lent\u00e4neen mutta katveeseen polulta p\u00e4\u00e4sem\u00e4tt\u00f6miin laskeutuneen luumukyyhkyn ja p\u00e4\u00e4simme taas kuulemaan ja n\u00e4kem\u00e4\u00e4n vilaukselta helmit\u00f6yht\u00f6turakoja. My\u00f6s etiopianrillej\u00e4 (mbuluensis) sek\u00e4 ihan tavallinen k\u00e4ki n\u00e4htiin.<\/p>\n Aika pitk\u00e4\u00e4n k\u00e4velty\u00e4mme, l\u00f6ytyi puun latvustosta ensin purppurak\u00e4pink\u00e4ispari ja heti per\u00e4\u00e4n kaunis kultakurkkulepink\u00e4inen. My\u00f6s punapeippoja, samettimedest\u00e4j\u00e4 sek\u00e4 muutama afrikanparatiisimonarkki n\u00e4kyi ja lopulta l\u00f6ytyi my\u00f6s toivelistallamme korkealla ollut rusovatsakottarainen, joka lensi pes\u00e4kololleen.<\/p>\n Liukastelimme painavine keng\u00e4npohjinemme viel\u00e4 jyrkk\u00e4\u00e4 rinnett\u00e4 alas pienen puron varteen, josta nousimme takaisin eri polkua ja sitten l\u00e4hdimme palailemaan hieman nopeammin autolle p\u00e4in. Linnut olivat selv\u00e4sti hiljentyneet ja havainnot j\u00e4iv\u00e4t paluuk\u00e4velyll\u00e4 aika v\u00e4hiin. Parhaana lintuna n\u00e4kyi kuitenkin afrikanharmaak\u00e4pink\u00e4inen.<\/p>\n K\u00e4vimme viel\u00e4 Lodgella sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 ja hakemassa jo aamulla pakkaamamme tavarat kyytiin ja sitten edess\u00e4 oli taas hiukan pitempi ajo kohti Tarangiren kansallispuistoa. Ja vaikka siirtym\u00e4 ei ollut pitk\u00e4, niin Tarangiren l\u00e4hestyess\u00e4 saimme taas kerran huomata, kuinka linnusto oli muuttunut aivan t\u00e4ydellisesti.<\/p>\n Tarangire<\/b><\/p>\n Ensimm\u00e4iseksi elikseksi kuitattiin punakurkkufrankoliini ja my\u00f6s naamiokaijasia n\u00e4kyi nyt siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja Mika kuittasikin lajista 5000. Maailmanpinnansa! Portilla jaloitellessamme, l\u00f6ytyiv\u00e4t ensimm\u00e4iset valkokulmakutojat, punanokkatokot (erythrorhynchus) sek\u00e4 tuhkakottaraiset. Ja matkan taas jatkuttua kansallispuiston sis\u00e4ll\u00e4 kuittasimme pian ensimm\u00e4iset keltakurkkufrankoliinitkin. <\/p>\n Nis\u00e4kk\u00e4it\u00e4kin n\u00e4kyi ja kuvailimme matkalla viel\u00e4 mm. pahkasikoja, k\u00e4\u00e4pi\u00f6mangusteja, norsuja sek\u00e4 strutseja \u2013 ai niin strutsi onkin lintu… Muita iltavaloissa kerrankin ilman kauheaa kiirett\u00e4 kuvattuja lintuja olivat mm. em. frankoliinit, punanokkatoko (erythrorhynchus), akasiatoko (deckeni), liitolepink\u00e4inen, k\u00e4\u00e4pi\u00f6haukka, sieppodrongo sek\u00e4 vihermehil\u00e4issy\u00f6j\u00e4.<\/p>\n Majapaikkamme oli taas aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n upea Safari Lodge, jonka ravintolan terassilta aukesi aivan uskomaton maisema jokivarteen ja savannille! Ilta menikin terassilla Mikan 5000. pinnan kunniaksi kilistellen ja savannille staijaillen. Retkipinnaksi jokivarresta kuului valkoviklo ja pihapiiriss\u00e4 havaittiin suomukiit\u00e4ji\u00e4 ja pimeyden laskeuduttua lensi pisamakehr\u00e4\u00e4j\u00e4 ohitsemme. Iltahuutoa piristi l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 hurisemaan alkanut afrikanp\u00f6ll\u00f6nen (senegalensis).<\/p>\n 15.2. teltassa vietetyn y\u00f6n j\u00e4lkeen k\u00e4velimme taas auringon noustessa aamupalalle, jonka j\u00e4lkeen kuvailtiin l\u00e4himm\u00e4ss\u00e4 puussa p\u00e4ivehtinytt\u00e4 afrikanp\u00f6ll\u00f6st\u00e4 ja terassilta n\u00e4kyneit\u00e4 norsuja. Ehdin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 my\u00f6s mustakurkkukutojan sek\u00e4 kuvailla tuliper\u00e4-, suomu sek\u00e4 etel\u00e4npuhvelikutojia ennen kuin l\u00e4hdimme taas keikkumaan autoon kansallispuistoon.<\/p>\n Sirokotkaparia kuvattuamme jatkui stopit kirahvi-, raitamangusti- ja viirusiipifrankoliini- ym. kuvausstopeilla ennen kuin l\u00f6ytyi ensimm\u00e4iseksi elikseksi hauskoja vihers\u00e4ihkyji\u00e4. Punakurkkufrankoliineja sek\u00e4 valkovatsatrappia jne. kuvailtuamme seuraava elis oli sitten puskassa hedelmi\u00e4 sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 ollut somaliankaija.<\/p>\n Mukavia kuvia tuli my\u00f6s mustaharakkalepink\u00e4isist\u00e4, savannisinin\u00e4rhest\u00e4, pumpuliturakoista ja savannit\u00e4pl\u00e4tikasta ja yht\u00e4kki\u00e4 er\u00e4\u00e4ll\u00e4 oksalla k\u00f6k\u00f6tti kivasti paikoillaan hunajaopas. Ja kohta er\u00e4\u00e4st\u00e4 puusta l\u00f6ytyi komea kyhmysorsa. L\u00e4heisen lutakon rannalla k\u00e4p\u00f6tteli naamiohietakyyhkyj\u00e4 ja kyhmysorsakoiraskin laskeutui l\u00e4t\u00e4kk\u00f6\u00f6n paria naarasta jahtaamaan. Toiselta l\u00e4t\u00e4k\u00f6lt\u00e4 l\u00f6ytyi naamiovihelt\u00e4j\u00e4sorsia, lis\u00e4\u00e4 kyhmysorsia sek\u00e4 afrikanhanhia ja kun puissa oleviin sorsiin oli p\u00e4\u00e4sty, niin l\u00e4heisen puun latvustossa j\u00f6k\u00f6tti kynsihanhi. Vihdoin sain my\u00f6s itse siedett\u00e4v\u00e4n ja siten pinnakelpoisen havainnon isoruostep\u00e4\u00e4skyst\u00e4.<\/p>\n Piknikpaikan stopin kuvailut j\u00e4iv\u00e4t loistokottaraisiin mutta jokivarresta l\u00f6ytyi putkella pari rantapaksujalkaa. Liikkeelle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme l\u00f6ytyi puun latvasta gasellikotka ja samaan aikaan auton toisella puolella l\u00e4t\u00e4k\u00f6n rannassa kookas varaani k\u00e4p\u00f6tteli hitaasti lampeen uimaan.<\/p>\n Tarangiren upeita apinanleip\u00e4puita piti tietysti my\u00f6s kuvailla ja samalla t\u00e4hyill\u00e4 oksistoja, josko se viimeinen Big Fiven otus eli leopardikin l\u00f6ytyisi, mutta nis\u00e4k\u00e4skuvailut saivat j\u00e4\u00e4d\u00e4 seeproihin ja norsuihin, joita n\u00e4kyi ilahduttavan paljon. Onneksi lintuelikseksi l\u00f6ytyi kulohyypp\u00e4 ja pian p\u00e4\u00e4simme kuvailemaan my\u00f6s savannihuuhkajaa, joka puhisi er\u00e4\u00e4n puun oksalla v\u00e4h\u00e4n turhan kaukana v\u00e4reilyss\u00e4. Puussa oli oletettu naaraskin, mutta aivan liian piilossa oksistossa.<\/p>\n Seuraava pinna oli etiopiantrappi, jota p\u00e4\u00e4stiin kuvaamaan jopa liiankin l\u00e4helt\u00e4 ja mukava oli n\u00e4hd\u00e4 tumman muodon pikkulauluhaukka paremmin kuin lentokent\u00e4ll\u00e4. N\u00e4imme lyhyesti my\u00f6s palmikkok\u00e4en ja my\u00f6hemmin harakkak\u00e4enkin.<\/p>\n Palasimme sy\u00f6m\u00e4\u00e4n taas leiriin, jossa ehdimme hieman k\u00e4pp\u00e4ill\u00e4 ja kuvailla kesyj\u00e4 lintuja. Uima-altaan yl\u00e4puolelle pes\u00e4\u00e4 rakennellut kaunis punakaapukutoja oli uskomattoman kirkkaan punainen ja kerrankin ehdin kuvaamaan loistokottaraisia kunnolla sek\u00e4 saamaan kuvat my\u00f6s telttapolun varresta l\u00f6ytyneist\u00e4 punaposkipeipoista, naamiokaijasista, n\u00e4k\u00f6alapaikan vieress\u00e4 taivaalla kaarrelleesta afrikanvuorikotkasta, kaunomedest\u00e4j\u00e4st\u00e4 (melanogastrum), akasiatokosta (deckeni), valkokulma- ja tuliper\u00e4kutojista, tuhkakottaraisista, liuskelepink\u00e4isest\u00e4, keltarinta-apalista (flavida) sek\u00e4 it\u00e4afrikansavannioravasta ym.<\/p>\n Koska pinnat alkoivat olla jo v\u00e4h\u00e4n tiukemmassa, ehdimme iltap\u00e4iv\u00e4retkell\u00e4kin hieman enemm\u00e4n keskittym\u00e4\u00e4n kuvaamiseen ja oli mukava saada etenkin sihteerist\u00e4 kunnon otokset. My\u00f6s k\u00e4\u00e4tyviippoja, kulohyyppi\u00e4 ja useampiakin kaurisel\u00e4imi\u00e4 p\u00e4\u00e4stiin taas kuvaamaan ennen kuin ensimm\u00e4iseksi elikseksi l\u00f6ytyi akasiatimaleita ja heti per\u00e4\u00e4n nokisavannisieppopari. P\u00e4\u00e4simme my\u00f6s kuvaamaan loisnokkelia ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n eli impalan korvia puhdistamassa ja harmaatokostakin sain vihdoin kunnon kuvat. <\/p>\n My\u00f6s afrikaniibishaikaraa, keltakurkkufrankoliinia, naamiohietakyyhkyj\u00e4 ja sinip\u00e4\u00e4peippoa p\u00e4\u00e4stiin kuvaamaan kunnolla. Illalla palasimme k\u00e4mpille taas sen verran ajoissa, ett\u00e4 muutamia lintuja ehti viel\u00e4 kuvailemaan ennen kuin oli taas iltatoimien aika.<\/p>\n 16.2. aamupalan j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4simme kerrankin kohtuullisen aikaisin maastoon ja olimme p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet suunnata suoraan trappipaikoille, sill\u00e4 meilt\u00e4 puuttui viel\u00e4 yksi laji. Edellisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 emme olleet menneet kovinkaan pitk\u00e4lle trappialangolla ja nyt ei ollut toivoakaan p\u00e4\u00e4st\u00e4 niink\u00e4\u00e4n pitk\u00e4lle, sill\u00e4 edellisy\u00f6n\u00e4 oli taas satanut ja tiet olivat todella upottavia. Trapit kuitenkin olivat nyt todella aktiivisina ja n\u00e4imme heti valkovatsatrappeja lentelem\u00e4ss\u00e4 ymp\u00e4riins\u00e4. <\/p>\n Pian n\u00e4kyi ensimm\u00e4inen etiopiantrappikin ja yht\u00e4 kapustatrappia katseltiin jo sill\u00e4 silm\u00e4ll\u00e4, mutta eiv\u00e4tp\u00e4 tuntomerkit t\u00e4sm\u00e4nneet. Mutta pian samalla paikalla n\u00e4kyi lent\u00e4m\u00e4ss\u00e4 paljon vaaleampi kapistus ja seh\u00e4n tunnistuikin keniantrapiksi. My\u00f6s arosuohaukka, kyhmysorsa, keltakurkkufrankoliineja, kultakurkkuv\u00e4st\u00e4r\u00e4kki ja tuttuja nis\u00e4kk\u00e4it\u00e4 ja lintuja n\u00e4htiin. Etenkin hyeenoja p\u00e4\u00e4stiin kuvaamaan mukavasti, parin otuksen makoillessa mahallaan l\u00e4t\u00e4k\u00f6iss\u00e4 viilentym\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n Helmisepp\u00e4pari paritteli termiittikeon p\u00e4\u00e4ll\u00e4, isoloisnokkelit kiipeiliv\u00e4t kirahvin kaulalla, dikdik-antilooppi heilutteli nen\u00e4\u00e4ns\u00e4 meit\u00e4 katsellessaan, somaliankaija s\u00f6i hedelmi\u00e4 puun latvassa, jakobiinik\u00e4ki lensi editsemme, kilpikonna kiiruhti tien vierusnurmikkoon ja raitamangustit painivat tiell\u00e4. Ihan perus aamu siis…<\/p>\n Mukava oli saada my\u00f6s maasepp\u00e4 (darnaudii), naamioturako, afrikankaija sek\u00e4 liitelev\u00e4 liitokotka paremmin kuvattua. Er\u00e4\u00e4n kuolleen puun latvasta l\u00f6ytyi pari komeaa etel\u00e4nkalkkunasarvekasta, joka oli my\u00f6s mukava n\u00e4hd\u00e4 ja kuvata paremmin. My\u00f6s strutsit olivat viel\u00e4 mukavasti hollilla ja p\u00e4\u00e4simme kuvaamaan viel\u00e4 viirukalastajaa, suomukiit\u00e4ji\u00e4 sek\u00e4 n\u00e4imme taas lyhyesti mustat\u00e4pl\u00e4frankoliiniparin.<\/p>\n Leiriin palattuamme l\u00f6ytyi viel\u00e4 viinivy\u00f6medest\u00e4j\u00e4 sek\u00e4 muutama ruusupeippo ja Jyrki oli tuhkakottaraisia ym. kuvatessaan t\u00f6rm\u00e4t\u00e4 valtaisaan pytoniin, jonka me muutkin toki bongasimme. Valitettavasti k\u00e4\u00e4rme oli jo ehtinyt l\u00e4hes kokonaan piiloutumaan telttapolkumme alta kulkevaan vesiputkeen.<\/p>\n Ruokailun j\u00e4lkeen oli edess\u00e4 l\u00e4ht\u00f6 kohti Arushaa, mutta saimme viel\u00e4 niin ennen porttia kuin sen j\u00e4lkeenkin ajaa pitk\u00e4t tovit maastossa, jossa viel\u00e4 n\u00e4kyi lintuja ja nis\u00e4kk\u00e4it\u00e4 mukavasti. Norsujakin n\u00e4htiin nyt enemm\u00e4n kuin viel\u00e4 kertaakaan. Portilla k\u00e4pp\u00e4illess\u00e4 mukavimmin olivat n\u00e4ytill\u00e4 harmaap\u00e4\u00e4- ja afrikanmets\u00e4kalastaja sek\u00e4 punarintak\u00e4ki.<\/p>\n Ilta menikin sitten ajellessa Arushaan. Matkalla p\u00e4\u00e4simme n\u00e4kem\u00e4\u00e4n kyli\u00e4 hieman aktiivisempina, kun oli torip\u00e4iv\u00e4. Lopulta olimme tutun ja turvallisen, mutta yh\u00e4 vain kauheammalta kuulostavan Korona Villan pihassa. Varmaan noin puolilla porukastamme oli kuitenkin korona t\u00e4ll\u00e4kin hetkell\u00e4…<\/p>\n Kiurutasangoilla<\/b><\/p>\n 17.2. aamulla her\u00e4ttiin aamupalalle jopa normaalia aikaisemmin ja auringon noustessa olimme jo matkalla kohti Arushan pohjoispuolella sijaitsevia kiurutasankoja. Matka oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n pitk\u00e4, mutta onneksi taas n\u00e4kyi lintuja, joista mainittavimpina langalla ollut liskohaukka sek\u00e4 useat parvet jokimehil\u00e4issy\u00f6ji\u00e4.<\/p>\n P\u00e4\u00e4simme tasangoille yhdeks\u00e4n aikaan ja kuskimme otti yhteyden maasaihin, joka vastasi paikalla esiintyv\u00e4n endeemin arushankannuskiurun tutkimisesta ja suojelusta. Mies oli jo aamuseitsem\u00e4lt\u00e4 l\u00e4htenyt etsim\u00e4\u00e4n lintuja meille ja h\u00e4n oli juuri sopivasti niit\u00e4 l\u00f6yt\u00e4nyt! N\u00e4immekin miehen pienen\u00e4 pisteen\u00e4 keskell\u00e4 tasankoa ja ajelimme hitaasti h\u00e4nen luokseen. Ja siell\u00e4h\u00e4n niit\u00e4 oli \u2013 arushankannuskiuruja! N\u00e4imme yhteens\u00e4 viisi yksil\u00f6\u00e4 n\u00e4it\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n harvinaisia lintuja, joita esiintyy koko Maailmassa vain t\u00e4ll\u00e4 tasangolla ja edellisen, muutaman vuoden takaisen, laskennan tuloksena oli l\u00f6ydetty 23 yksil\u00f6\u00e4! Tasangolla esiintyy kuulemma niin voimakkaita tuulia, ett\u00e4 koko maan pinta pahimmillaan kuoriutuu ja tuhoaa lintujen pesinn\u00e4t.<\/p>\n L\u00e4hestyimme pienell\u00e4 porukalla varovasti paria arushankannuskiurua ja saimme kohtalaiset kuvat otettua. K\u00e4pp\u00e4ilimme sitten alueella jonkin aikaa havaiten mm. varpus- ja punalakkikiuruja sek\u00e4 savannihietakyyhkyj\u00e4 ja hieman paikkaa vaihdettuamme l\u00f6ytyi my\u00f6s ensin pari somalianpikkukiurua (athiensis) ja sitten my\u00f6s lyhytpyrst\u00f6kiuru. Aro- ja kivitaskuja n\u00e4kyi my\u00f6s sek\u00e4 pikkuaavikkojuoksijapari.<\/p>\n Sitten jatkoimme pieneen akasiametsikk\u00f6\u00f6n, josta l\u00f6ytyi varsin pian pari pikkut\u00f6p\u00f6sieppoa, tummaraitakerttu, helmisepp\u00e4 sek\u00e4 valkolakkihiiroja. Paikalla t\u00f6rm\u00e4simme my\u00f6s ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa hieman vihamielisempiin paikallisiin, jotka olivat ilmeisesti rahaa vailla, kun olimme mukamas heid\u00e4n maillaan. Liikkeelle taas l\u00e4hdetty\u00e4mme n\u00e4imme kuningastrapin, joka p\u00e4\u00e4tti suorittaa uljaan ohilennon! Kyseess\u00e4h\u00e4n on Maailman painavin lent\u00e4v\u00e4 lintu!<\/p>\n N\u00e4imme kohta my\u00f6s kivikkorastasnaaraan ja viimeisen jalkautumisen teimme toisessa akasiapusikossa, josta l\u00f6ytyi helposti pikkuherttuja, muutamia vihelt\u00e4j\u00e4kiuruja, olkipyrst\u00f6leski, nakkelit\u00f6p\u00f6kerttunen, soidintanut pari ruusurintamedest\u00e4ji\u00e4 sek\u00e4 reissun viimeiseksi elikseksi n\u00e4kynyt etel\u00e4narohemppo, joka valitettavasti j\u00e4i kuvaamatta, kun kamerani akku loppui ja vara-akut olivat autossa. Eka kunnon kameramoka tuli siis tehty\u00e4 viime hetkell\u00e4.<\/p>\n Paluumatkalla stoppasimme viel\u00e4 kerran yht\u00e4 uutta herttulajia yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n, mutta onneksi olimme loppuun asti skarppeja emmek\u00e4 suostuneet m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4\u00e4n lajia ehdotetuksi vaan jo tutuksi luhtahertuksi (marginalis).<\/p>\n Kotimatkalle<\/b><\/p>\n Lopulta olimme takaisin Korona Villassa, jossa s\u00f6imme oikein maittavat pizzat ja sitten oli aika kiitell\u00e4 ja heitt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4stit Anthonylle. Olimme ker\u00e4nneet ihan kunnon tipit kirjekuoriin niin oppaalle kuin kuskeillemmekin ja luovutimme ne ruokailun j\u00e4lkeen. Sitten pakkailimme tavarat lopulliseen kuosiin ja pidimme viel\u00e4 iltap\u00e4iv\u00e4huudon, jota ei aivan loppuun asti saatu tehty\u00e4 ennen kuin meid\u00e4n piti l\u00e4hte\u00e4 kuskiemme kyyditsemin\u00e4 kohti lentokentt\u00e4\u00e4.<\/p>\n Mit\u00e4\u00e4n koronatarkistuksia ei kent\u00e4ll\u00e4 onneksemme tehty, sill\u00e4 emme todellakaan halunneet j\u00e4\u00e4d\u00e4 jatkamaan reissua koronakaranteeniin. Vain Suomessa ennen reissua otetun PRC-testin tulosta kysyttiin. Koska tarkistuksia ei tehty, emme voineet oikein omatoimisestikaan harkita karanteeniin j\u00e4\u00e4mist\u00e4 vaikka eettisesti se olisi tietysti ollut oikein. Mik\u00e4\u00e4n matkavakuutus ei meille ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 matkakuluja olisi korvannut ilman virallista testitulosta ja l\u00e4\u00e4k\u00e4rintodistusta. Niinp\u00e4 yritimme p\u00e4\u00e4st\u00e4 matkaamaan koti-Suomeen potemaan.<\/p>\n Ensimm\u00e4inen lentomme oli Dar Er Salamiin, jossa saimme taas j\u00e4nnitt\u00e4\u00e4, tehd\u00e4\u00e4nk\u00f6 testej\u00e4, mutta eip\u00e4 siell\u00e4k\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n testailtu. Ehdimme hieman jopa shoppailla, vaikka jouduimme taas tsekkaamaan matkatavarammekin. Sitten seuraava pitempi lentomme oli Qatarin Dohaan. Itse sain nukuttua lennolla todella hyvin ja Dohassa hommat sujuivat taas samaan tapaan eli odottelujen j\u00e4lkeen l\u00e4hti lentomme Suomeen. Nukuin taas ihan kohtuullisesti ja Helsinki-Vantaalle laskeuduimme lopulta lumiseen maisemaan.<\/p>\n Matkatavaroita oli samalla hihnalla odottamassa Pekingin koneella saapuneet koko naisten j\u00e4\u00e4kiekkomaajoukkue sek\u00e4 iso osa olympiahiiht\u00e4jist\u00e4 Iivo Niskasen johdolla. Eli mitaleja kiikkui aika monella kaulassa! Me pysyttelimme urheilijoista mahdollisimman kaukana, sill\u00e4 emme todellakaan halunneet sairastuttaa ket\u00e4\u00e4n huippu-urheilijaa koronaan.<\/p>\n Lopulta oli aika heitt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4stit koko retkiseurueelle ja is\u00e4ni oli saapunut minua hakemaan. Koska itsekin pelk\u00e4sin olevani koronassa, sovimme ett\u00e4 is\u00e4ni ei kyytiini hypp\u00e4isi vaan annoin vain h\u00e4nelle tuliaiset ja h\u00e4n l\u00e4hti palailemaan Kirkkonummelle junalla. Itse l\u00e4hdin saman tien ajelemaan kohti Parikkalaa, jossa olin aivan mukavan ajoissa illalla ja koska oli vasta lauantai, oli minulla hyvin aikaa ennen arkeen palaamista.<\/p>\n Tunsin viikonloppuna itseni hieman flunssaiseksi ja todella v\u00e4syneeksi (mik\u00e4 ei ole kyll\u00e4 ihmek\u00e4\u00e4n reissun j\u00e4lkeen), mutta jo tehty kotitesti n\u00e4ytti koronaa. Niinp\u00e4 maanantaina suuntasin t\u00f6iss\u00e4 ensimm\u00e4iseksi viralliseen testiin ja positiivistahan sielt\u00e4kin tuli. Niinp\u00e4 podin lopulta koronaa viel\u00e4 nelj\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja vasta perjantaina palasin arkeen.<\/p>\n Reissu oli aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n onnistunut! Koko porukalla havaitsimme yhteens\u00e4 474 lintulajia, joista itselt\u00e4ni j\u00e4i havaitsematta kuusi sellaista lajia, jotka periaatteessa olisin voinut havaita, mutta havaittiin vain parin henkil\u00f6n toimesta pikaisesti tai sitten vain toisesta autosta ja lis\u00e4ksi tietysti Ngorongoron kraaterissa k\u00e4ynyt porukka n\u00e4ki kourallisen sellaisia lajeja, joita ei muuten reissussa n\u00e4hty. Niinp\u00e4 oma Tansanialistani kertyi 459 lajin mittaiseksi ja n\u00e4ist\u00e4 uskomattomat 356 oli eliksi\u00e4 eli uusia Maailmanpinnoja! Afrikassa on kyll\u00e4 aivan tolkuttomasti lintuja! Ja tietysti unohtumattomia muistoja kertyi my\u00f6s nis\u00e4kk\u00e4ist\u00e4, joita n\u00e4imme ja p\u00e4\u00e4simme kuvaamaan! Afrikkaan pit\u00e4\u00e4 kyll\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 uudelleenkin! Kiitokset viel\u00e4 Tanzania Birding and Beyond Safarsin oppaallemme Anthonylle, kuskeillemme, muille meit\u00e4 avustaneille sek\u00e4 tietysti mainiolle retkiporukalle, etenkin Jyrkille!<\/p>\n J.A.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Syksyll\u00e4 2021, kun Maailma oli Covidin takia synkimmill\u00e4\u00e4n, lupauduin heikkona hetken\u00e4 varamieheksi mukaan kaukalopallon SM-turnaukseen p\u00e4iv\u00e4n varoitusajalla, vaikken ollut n\u00e4hnyt mit\u00e4\u00e4n mailaa saati luistimia reiluun puoleentoista vuoteen. Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 matkalla Kuopioon tein sitten toisenkin pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 mieless\u00e4 py\u00f6rineen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen \u2013 Normajan Jyrki oli j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4ss\u00e4 helmikuussa lintu- ja nis\u00e4k\u00e4sreissua Tansaniaan ja nyt matkalle oli en\u00e4\u00e4 yksi […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[56],"tags":[],"class_list":["post-5473","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-tansania"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/5473","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=5473"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/5473\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":7474,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/5473\/revisions\/7474"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=5473"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=5473"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=5473"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n