![\"\"](\"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-content\/uploads\/2020\/07\/485A0748.jpg\" "\\"Sinipyrst\u00f6\\"")
<\/a>![\"\"](\"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-content\/uploads\/2020\/07\/485A0700.jpg\" "\\"Sinipyrst\u00f6\\"")
<\/a><\/p>\nMuita aamuk\u00e4velyn havaintoja olivat nelj\u00e4 id\u00e4nuunilintua, joista kolme kuului samaan pisteeseen, kaksi k\u00e4enpiikaa, muutama peukaloinen, t\u00f6yht\u00f6tiainen, pikkuk\u00e4pylintuja, punatulkkuja ja mets\u00e4viklo. Ja mainittakoon ett\u00e4 hyttysi\u00e4 oli aivan riitt\u00e4v\u00e4sti! Ehdimme k\u00e4vell\u00e4 aamun ja aamup\u00e4iv\u00e4n aikana vain pienen osan Talvivaaran rinteest\u00e4. Sinipyrst\u00f6j\u00e4 olisi varmaankin ollut vaaralla viel\u00e4 runsaasti lis\u00e4\u00e4? Talvivaaran hienot kuusikot ja lakialueen suot tekiv\u00e4t meihin vaikutuksen luonnontilaisuudellaan. Ihmistoiminnasta ei n\u00e4kynyt metsiss\u00e4 j\u00e4lki\u00e4.<\/p>\n Leiriimme palattuamme nukuimme muutaman tunnin p\u00e4iv\u00e4unet ja l\u00e4hdimme sitten jatkamaan matkaamme.<\/p>\n Ristij\u00e4rvell\u00e4 n\u00e4imme tien ylitt\u00e4neen mehil\u00e4ishaukan ja matkalla p\u00e4\u00e4timme seuraavan kohteemme ja lopulta kurvasimme Puolangan Kuirivaaran l\u00e4hell\u00e4 olevalle aukealle etsim\u00e4\u00e4n sopivaa telttapaikkaa.<\/p>\n Itse vaara ei juuri edes n\u00e4kynyt telttapaikkaamme, joten odotukset eiv\u00e4t kohonneet kovinkaan korkealle seuraavaa aamua ajatellen \u2013 etenkin kun hyttysi\u00e4 ja muitakin verenimij\u00f6it\u00e4 oli nyt jo todella paljon. Illan ainoaksi havainnoksi n\u00e4kyi aukean p\u00e4\u00e4ll\u00e4 lent\u00e4nyt hiirihaukka.<\/p>\n 20.6. her\u00e4simme taas aikaisin ja pian olimme kiipe\u00e4m\u00e4ss\u00e4 jyrkki\u00e4 rinteit\u00e4 kohti Kuirivaaran etel\u00e4rinteit\u00e4. Eip\u00e4 meid\u00e4n tarvinnut taaskaan kauan k\u00e4vell\u00e4, kun kuulimme edest\u00e4mme tutun matalan varsin yksitoikkoisen sinipyrst\u00f6n laulun. Ja kohta meill\u00e4 oli taas yksi vanha sinipyrst\u00f6 kihlattavana.<\/p>\n Pakollinen sukuloimisosuus<\/b><\/p>\n Nukuttuamme taas aamu-unet, jatkoimme matkaa Pudasj\u00e4rven Sy\u00f6tteelle veljeni Rikun m\u00f6kille, jossa oli mukava tavata pitk\u00e4st\u00e4 aikaa koko Rikun perhett\u00e4. Ilta meni leppoisasti rupatellen ja hyvin sy\u00f6den ja ehdinp\u00e4 k\u00e4yd\u00e4 Rikun kanssa lenkill\u00e4kin.<\/p>\n 21.6. aamulla k\u00e4vimme Rikun vaimon Pirjon kanssa lenkill\u00e4 ja yll\u00e4tys-yll\u00e4tys lenkin ensimm\u00e4inen laulava lintu oli Aurinkokalliolla laulanut sinipyrst\u00f6! N\u00e4it\u00e4 todellakin tuntuu t\u00e4n\u00e4 vuonna olevan enemm\u00e4n kuin koskaan!<\/p>\n P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 otimme sitten taas suunnan kohti pohjoista ja Rikun porukkakin l\u00e4hti per\u00e4\u00e4mme uudella asuntoautollaan. Lopulta k\u00e4yty\u00e4mme Kemij\u00e4rven ABC:lla odottamassa ruokaa yli 40 minuuttia sit\u00e4 lopulta lainkaan saamatta, kiiruhdimme kolmeksi veljeni Pirkan pojan Veikan rippijuhliin. N\u00e4in koronakes\u00e4n\u00e4 juhlat olivat ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4sti varsin pienimuotoiset, mutta meille t\u00e4m\u00e4 oli jopa mukavampi, kun paikalla oli l\u00e4hinn\u00e4 vain l\u00e4hisukua.<\/p>\n Juhlien ohessa tehtiin jokunen lintuhavaintokin, kun Pirkan ruokinnalla k\u00e4vi koiras punavarpunen ja illalla pihalle telttojamme pystytt\u00e4ess\u00e4 lensi ylitsemme lehtokurppa.<\/p>\n 22.6. teimme Pirkan kanssa aamuretken Kemij\u00e4rven lintupaikoille, joilla ei tietenk\u00e4\u00e4n n\u00e4in keskikes\u00e4ll\u00e4 kauheasti havainnoilla juhlittu, mutta mm. jokunen kaakkuri ja h\u00e4rk\u00e4lintu sek\u00e4 yksitt\u00e4iset sinisuohaukka ja piekana n\u00e4htiin.<\/p>\n Inarin Ivalon Mellanaapa<\/b><\/p>\n Tehty\u00e4mme pikastopin Sodankyl\u00e4n Porttipahdan padolla ja hoidettuamme Inarin Laanilasta pienen odottelun j\u00e4lkeen lyhyesti n\u00e4ytt\u00e4ytyneen virtav\u00e4st\u00e4r\u00e4kin, p\u00e4\u00e4simme lopulta kohteeseemme Inarin Ivalon Mellanaavalle, jossa pian tapasimme Osmosen Ollin, jonka kanssa k\u00e4velimme j\u00e4tevedenpuhdistamon alueelle, jonne Ollin ansiosta oli viime vuosien aikana noussut yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4nkin toimiva lintuasema. Kiersimme verkkopaikat ja totesimme muutaman verkkotolpan kaatuneen kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 paikalla olleiden mastonpystytyst\u00f6iden takia. Koska olimme vuoden ensimm\u00e4iset rengastajat alueella, ei n\u00e4it\u00e4 viel\u00e4 oltu ehditty korjata. Niinp\u00e4 aika pian olimme laittamassa verkkoja paikoilleen ja kunnostamassa verkkopaikkoja, joita toki Olli oli onneksi jo edellisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ehtinyt k\u00e4yd\u00e4 raivaamassa avoimiksi.<\/p>\n Ilta oli jo pitk\u00e4ll\u00e4, kun saimme kaiken valmiiksi ja verkot olivat pauloilla ja leirikin pystyss\u00e4.<\/p>\n 23.6. her\u00e4tyskellot soivat aivan liian aikaisin. Pian olimme kuitenkin saaneet verkot Hannan kanssa avattua ja koska verkkokierros oli tolkuttoman pitk\u00e4 jaoimme kierroksen siten, ett\u00e4 Hanna ja Elli kiersiv\u00e4t j\u00e4t\u00e4rin alueen ja itse kiersin altaiden ymp\u00e4rill\u00e4 olleita verkkoja. Hanna sitten rengasti linnut ns. asemap\u00f6mpelin pihalla.<\/p>\n Elli oli jo telttaan kuullut soidintavan j\u00e4nk\u00e4kurpan, joka onneksi kuului viel\u00e4 verkkokierroksillakin. Ensimm\u00e4inen kierros tuotti pari pajusirkkua ja koska toinenkin kierros oli viel\u00e4 hiljainen, p\u00e4\u00e4timme Ellin kanssa j\u00e4tt\u00e4\u00e4 Hannan vastaamaan asematoiminnasta ja l\u00e4hdimme bongaamaan. Matka oli lyhyt, mutta iso osa ajasta meni siihen, ett\u00e4 k\u00e4velimme autollemme, jonka olimme j\u00e4tt\u00e4neet j\u00e4t\u00e4rin portille. Noin kymmenen minuutin ajon j\u00e4lkeen olimme Ivalon uimarannalla, jossa kuulimme heti vastarannalla laulaneen lapinuunilinnun. Yll\u00e4tt\u00e4en rannasta nousi hiekalla makoilleen porotokan takaa siivilleen 2kv harmaahaikarakin, joten pari mukavaa havaintoa tuli tehty\u00e4. Ja koska lapinfyllari siirtyi pikkuhiljaa kauemmaksi ja kuului rantaan en\u00e4\u00e4 varsin huonosti, p\u00e4\u00e4simme pian palailemaan kohti Mellanaapaa.<\/p>\n Ennen porttia tiesimme pys\u00e4hty\u00e4 kohtaan, jossa autosta noustuamme kuulimme heti laulavan pikkusirkun. Lintu n\u00e4kyikin lyhyesti puun latvassa laulamassa, mutta koska paikalla alkoi olla aivan tolkuttomasti hyttysi\u00e4 ja koska meill\u00e4 alkoi olla jo kiire seuraavalle verkkokierrokselle, olimme pian k\u00e4pp\u00e4ilem\u00e4ss\u00e4 kohti asemaa. Elli oli aloittanut aamun mukavasti parilla eliksell\u00e4 ja ekalla koskaan kuulemallaan vuodari-j\u00e4nk\u00e4kurpalla. Ja eip\u00e4 Hanna ollut ehtinyt k\u00e4yd\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 v\u00e4liss\u00e4 yhdell\u00e4k\u00e4\u00e4n kierroksella, joten suuntasimme saman tien verkoille.<\/p>\n Verkoilla oli varsin hiljaista mutta kyll\u00e4p\u00e4 aamun aikana tuli k\u00e4vely\u00e4, vaikka itsekin kiersin vain toista puolikasta kierroksesta. Simahdin aamulla pariksi tunniksi telttaankin Hannan ja Ellin kierretty\u00e4 viel\u00e4 tyhj\u00e4 verkkoja. L\u00e4hes helteinen s\u00e4\u00e4 v\u00e4hensi lintujen liikkumista selv\u00e4sti. Lopulta puolilta p\u00e4ivin suljimme Hannan kanssa verkot ja aamun saaliksi oli tullut keltav\u00e4st\u00e4r\u00e4kki, v\u00e4st\u00e4r\u00e4kki, 2 lepp\u00e4lintua, laulurastas, 9r+2k pajulintua, j\u00e4rripeippo, nuori punatulkku sek\u00e4 3r+2k pajusirkkua. Ohessa olimme viel\u00e4 kuulleet laulavat sinirinnan sek\u00e4 ruokokerttusen ja hetken sirisseen j\u00e4nk\u00e4sirri\u00e4isen ja n\u00e4hneet tyllin, tilhi\u00e4, pikkuk\u00e4pylintuja ym. Olimme n\u00e4hneet my\u00f6s pari hirve\u00e4 juoksemassa suolla.<\/p>\n Lyhyiden p\u00e4iv\u00e4unien j\u00e4lkeen matkamme jatkui taas kohti pohjoista ja seuraava stoppimme oli Kaamasen Nelj\u00e4n tuulen tuvalla, jossa n\u00e4imme odottamiamme taviokuurnia 4 koirasta ja 3 naarasta. Yll\u00e4tt\u00e4en n\u00e4imme my\u00f6s useita lapinmyyri\u00e4 mutta valitettavasti ilmeisestikin paremmin aamulla n\u00e4ytt\u00e4ytyvi\u00e4 kuukkeleita ja lapintiaisia emme n\u00e4hneet.<\/p>\n Piesj\u00e4nk\u00e4 ja Ailigas<\/b><\/p>\n Jatkettuamme matkaa n\u00e4kyi Ahvenj\u00e4rvell\u00e4 koiras pilkkasiipi ja Basij\u00e1vren l\u00e4heisell\u00e4 pikkulutakolla naaras uivelo. Lopulta k\u00e4vimme viel\u00e4 tsekkaamassa, milt\u00e4 Piesj\u00e4ng\u00e4ll\u00e4 n\u00e4ytti ennen kuin kipusimme Karigasniemen Ailigakselle portin viereen perinteiselle paikalle pystytt\u00e4m\u00e4\u00e4n telttojamme.<\/p>\n Tunturikihuja l\u00f6ytyi pari paria ja heti ensimm\u00e4isess\u00e4 lutakossa puljasi 16 vesip\u00e4\u00e4sky\u00e4, joita n\u00e4kyi muutama yksitt\u00e4inen viel\u00e4 my\u00f6hemminkin. Lapinsirri ja suosirrikin n\u00e4htiin saman lutakon liepeill\u00e4 mutta jatkettuamme pitemm\u00e4lle suolle, oli lintumaailma h\u00e4kellytt\u00e4v\u00e4n hiljaista. Jotenkin tuntui, ett\u00e4 suo oli paljon kuivempi kuin koskaan aiemmin ja v\u00e4h\u00e4t linnut eiv\u00e4t viel\u00e4 oikein olleet pesim\u00e4puuhissa. Luntahan oli kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 ollut todella paljon ja pitk\u00e4\u00e4n. Niinp\u00e4 etenkin pikkulinnut loistivat t\u00e4ysin poissaolollaan. Ensimm\u00e4ist\u00e4k\u00e4\u00e4n lapinsirkkua emme l\u00f6yt\u00e4neet ja sinirintojakin n\u00e4kyi ja kuului vain muutama. Urpiaisia n\u00e4kyi ja kuului harvakseltaan ja yksi pari n\u00e4ytti l\u00e4hinn\u00e4 tundraurpiaisilta, mutta ne katosivat liian pian.<\/p>\n K\u00e4velimme aina vetisen suon reunaan asti, josta n\u00e4imme j\u00e4rvill\u00e4 tukkasotkien ja telkkien ohella 3 koirasta ja yhden naaras allin. Lopulta p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 k\u00e4velem\u00e4\u00e4n takaisin autolle p\u00e4in, sill\u00e4 lintuja oli sen verran v\u00e4h\u00e4n, ett\u00e4 mieli alkoi jo tehd\u00e4 tunturiin. Onneksi Hanna l\u00f6ysi viel\u00e4 naaras riekon ja j\u00e4nk\u00e4kurppa k\u00e4vi klopsuttelemassa yl\u00e4puolellamme ja l\u00e4ysimme viel\u00e4 kesyhk\u00f6n vesip\u00e4\u00e4skyn, joten lopulta aamuy\u00f6 oli kuitenkin ollut lajistollisesti varsin onnistunut.<\/p>\n Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 ajellessamme n\u00e4imme Nuoppiniemess\u00e4 piekanan Ja Dalvadasissa Tenojokivarressa Norjan puolella oli lokkiparvessa tuhkaselk\u00e4lokki. Lintu oli eritt\u00e4in kookas ja rotevan oloinen ja sill\u00e4 oli ainoastaan hyvin pienet siipilaikut \u2013 jotenkin t\u00e4st\u00e4 tuli mieleen graelssii-alalaji – eih\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 kaukana Norjan rannikosta oltu… My\u00f6s pari suokukkoa n\u00e4kyi ennen kuin matka jatkui taas.<\/p>\n Nuvvus Ailigas<\/b><\/p>\n Lopulta kipusimme Nuvvuksessa er\u00e4\u00e4n pikkutien varteen leiriytym\u00e4\u00e4n. Her\u00e4tys sovittiin \u201dmy\u00f6h\u00e4iseksi\u201d eli vasta aamukolmeksi.<\/p>\n L\u00e4hes huipulle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme kuulimme outoa vihelt\u00e4v\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4, joka sopi l\u00e4hinn\u00e4 ker\u00e4kurmitsalle, mutta emme saaneet \u00e4\u00e4ntelij\u00e4\u00e4 n\u00e4kyviin ja laji j\u00e4i ep\u00e4varmaksi.<\/p>\n Paluumatkalla yritimme taas saada sepelrastasta n\u00e4ytille mutta n\u00e4imme sen vain lennossa. Alasp\u00e4in k\u00e4vely sujui huomattavasti yl\u00f6s kipuamista nopeammin. Ollessamme jo aika alhaalla lensi ylitsemme kaksi sepelrastasta kotkottaen. Jalat alkoivat olla jo aika v\u00e4syneet, kun vihdoin olimme takaisin autollamme. K\u00e4vimme viel\u00e4 virallisella parkkipaikalla kuuntelemassa, kuinka yksi sepelrastas lauloi ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 rinteess\u00e4 ja kuulimme yll\u00e4tt\u00e4en my\u00f6s rautiaisen.<\/p>\n Keli oli synkentym\u00e4\u00e4n p\u00e4in ja tuuli oli yltym\u00e4ss\u00e4 navakaksi, kun jatkoimme matkaa kohti pohjoista. Staijasimme pohjoisempana lyhyesti Tenojokivarressa n\u00e4hden piekanan mutta keli oli turhan huono enemmille petolinnuille. Lopulta olimme Utsjoella, jossa k\u00e4vimme pikaisesti kaupassa ja matkan varrella aikatauluja p\u00e4hk\u00e4ilty\u00e4mme, olimme tulleet siihen tulokseen, ett\u00e4 etel\u00e4\u00e4n p\u00e4in olisi k\u00e4\u00e4nnytt\u00e4v\u00e4.<\/p>\n Spondeja lapuleita<\/b><\/p>\n Seuraavaksi kohteeksi valikoitui Skalluvaaran erotusalue, jossa komppasimme kovassa tuulessa Ellille yh\u00e4 vain puuttuvaa lapinsirkkua vuodariksi, mutta n\u00e4in itse vain yhden naaraan pariin kertaan lennossa puskissa todella taitavasti piilotellen. Onneksi muita lintuja kuitenkin n\u00e4kyi mm. piekana, 12 vesip\u00e4\u00e4sky\u00e4, mustaviklo, muutama sinirinta sek\u00e4 isolepink\u00e4inen. Ja ollessamme jo ajelemassa takaisin p\u00e4in l\u00e4hell\u00e4 teurastamoa kuulimme avoimesta ikkunasta lapinuunilinnun! Nousimme sit\u00e4 kuuntelemaan ja yll\u00e4tt\u00e4en sen takaa kuului jokivarresta toinenkin \u201dlapuli\u201d. Saimme pari lintua n\u00e4kyviinkin, joista ei ihan voitu olla varmoja, oliko toinen uusi \u00e4\u00e4net\u00f6n yksil\u00f6 vai oliko kauempikin koiras tullut atrappiamme katsomaan?<\/p>\n Matka jatkui etel\u00e4\u00e4 kohti ja teimme muutamia pys\u00e4hdyksi\u00e4 Kevon tienoolla l\u00e4hinn\u00e4 jokivarsissa mutta havikseen kirjautui vain bongattu muuttohaukkapari, tuulihaukka sek\u00e4 Inarin puolella n\u00e4kynyt sinisuohaukka. Nelj\u00e4n tuulen tuvalla oli hiljaista ja vain yksi kuurna oli ruokinnalla. Ja matkan jatkuttua n\u00e4kyi l\u00e4hilutakolla naaras uivelo.<\/p>\n Lopulta ajoimme Toivoniemen lintutornille, jossa pystytimme leirin turhan l\u00e4helle my\u00f6hemmin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n vilkkaaksi osoittautunutta tiet\u00e4. Teltat piti kuitenkin saada kunnolla varjoon, muuten p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 nukkumisesta ei olisi tullut mit\u00e4\u00e4n. Teltan pystytyksen lomassa n\u00e4imme vilaukselta lapintiaisen, jota h\u00f6m\u00f6tiainen tuntui ajavan pois reviirilt\u00e4\u00e4n. Pian simahdimme telttaamme ja tarkoitus oli nukkua niin pitk\u00e4\u00e4n kuin nukuttaisi. Ja lopulta meill\u00e4 Hannan kanssa unta riitti reiluksi viideksi tunniksi mutta Elli oli her\u00e4nnyt jo reilua paria tuntia aiemmin ja kivunnut torniin ihailemaan upeita maisemia. Samalla h\u00e4n oli ihmetellyt korkeita vinkuvia \u00e4\u00e4ni\u00e4 joita kuului l\u00e4himetsik\u00f6st\u00e4. Kun hiirip\u00f6ll\u00f6 oli tupsahtanut jostain puun oksalle n\u00e4kyviin, oli h\u00e4n alkanut ep\u00e4ill\u00e4 \u00e4\u00e4ntelij\u00f6it\u00e4 hiirip\u00f6ll\u00f6n maastopoikasiksi ja olipa h\u00e4n laittanut meillekin viestin asiaa koskien, mutta me her\u00e4simme sitten vasta paria tuntia my\u00f6hemmin…<\/p>\n Ivalon l\u00e4pi ajoimme lehtokurpan jo lent\u00e4ess\u00e4 soidintaan. Sodankyl\u00e4n Madetkoskella n\u00e4kyi langalla istuskellut suop\u00f6ll\u00f6 ja Ilmakkiaavalla sirahti j\u00e4nk\u00e4sirri\u00e4inen lyhyesti. Y\u00f6ll\u00e4 liikennett\u00e4 oli v\u00e4h\u00e4n, mutta tienvarsissa oli tolkuttoman paljon mets\u00e4j\u00e4niksi\u00e4.<\/p>\n Sirkkuja<\/b><\/p>\n Lopulta stoppasimme Vuoj\u00e4rven Kantolassa, jossa oli oleillut Lapissa, ja nyky\u00e4\u00e4n l\u00e4hes miss\u00e4 tahansa, harvinainen peltosirkku. Hetken odottelun j\u00e4lkeen sirkku alkoi laulaa ja se lauloi aivan yht\u00e4 oudosti kuin olimme kuulleet sen Mellanaavalla Osmosen Ollin puhelimessa olleella \u00e4\u00e4nityksell\u00e4 laulavan. Lintu kuulosti omiin korviimme enemm\u00e4n ruostekurkkusirkulta, mutta valitettavasti siit\u00e4 oli olemassa niin hyvi\u00e4 kuvia, ett\u00e4 olimme itsekin sen jo todenneet peltosirkuksi, jolta se nyt edelleenkin n\u00e4ytti. Peltosirkku jahtasi eritt\u00e4in aggressiivisesti paria keltasirkkua pois reviirilt\u00e4\u00e4n. My\u00f6hemmin sain kuulla, ett\u00e4 Pohjois-Ruotsissa esiintyy t\u00e4ll\u00e4 tavalla laulavia peltosirkkuja.<\/p>\n Matkamme jatkui Kemij\u00e4rvelle, josta oli edellisaamuna l\u00f6ytynyt taigauunilintu, mutta tunnin haeskelulla emme sit\u00e4 l\u00f6yt\u00e4neet eik\u00e4 sit\u00e4 kukaan havainnut my\u00f6hemmink\u00e4\u00e4n. Omat havaintomme j\u00e4iv\u00e4t hetken laulaneeseen hernekerttuun.<\/p>\n Kuusamoa kohti ajaessamme sain kuningasidean k\u00e4\u00e4nty\u00e4kin Sallaa kohti ja lopulta stoppasimme Ruuhij\u00e4rven rannassa kulkevalle suoralle tielle, jonka molemmin puolin on pensaikkoista suota. Heti ensi stopilla kuului vierest\u00e4mme aktiivisesti laulanut pohjansirkku. Laitoimme verkon pystyyn mutta sirkku k\u00e4vi vain k\u00e4\u00e4ntym\u00e4ss\u00e4 verkon vieress\u00e4 ja jatkoi kauemmaksi laulamaan. Itse k\u00e4pp\u00e4ilin tiet\u00e4 pitkin hieman edemm\u00e4ksi ja kuulin pian laulavan pikkusirkun, joka kuitenkin hiljeni ja katosi pian. Kun olin palailemassa verkkopaikalle, oli Hannalla siell\u00e4 pikkusirkkunauha p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja juuri pikkusirkku lent\u00e4nyt verkkoon!<\/p>\n Kuusamo<\/b><\/p>\n Her\u00e4tty\u00e4mme p\u00e4ikk\u00e4reilt\u00e4 auringon l\u00e4mmitt\u00e4ess\u00e4 telttojamme liiaksi, s\u00f6imme ja pakkasimme taas automme ja l\u00e4hdimme ajelemaan kohti Kuusamoa. P\u00e4iv\u00e4 oli pitk\u00e4ll\u00e4, joten Kuusamoon ei oltu niink\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 menossa linturetkelle vaan turistiksi. Mutta toki ns. turistipaikoillakin n\u00e4kee lintuja. Niinp\u00e4 ensimm\u00e4inen stoppimme Oulangan k\u00e4mmekk\u00e4metsiss\u00e4 tuotti hienojen tikankonttien lis\u00e4ksi tiltaltin, t\u00f6yht\u00f6tiaisen sek\u00e4 pari isok\u00e4pylintua. Neidonkenki\u00e4 emme l\u00f6yt\u00e4neet, olivat varmaan jo lopettaneet kukintansa?<\/p>\n Jatkoimme turistikierrosta Kiutak\u00f6nk\u00e4\u00e4lle koskia ja putouksia ihastelemaan ja ohessa n\u00e4imme kaksi koirasta ja yhden naarasvirtav\u00e4st\u00e4r\u00e4kin sek\u00e4 kuulimme peukaloisen. Sitten stoppasimme Koskipuistossa K\u00e4yl\u00e4nkoskella, jossa virtasi vett\u00e4 todella paljon. Yll\u00e4tt\u00e4en l\u00f6ysimme kuitenkin pienest\u00e4 sivuhaarasta koskikaranpoikasen. Sitten k\u00e4vimme viel\u00e4 uudella lintupaikalla Oivangin kosteikolla, mutta havainnot j\u00e4iv\u00e4t pariin isok\u00e4pylintuun.<\/p>\n Itse en kuitenkaan saanut nukuttua silm\u00e4yst\u00e4k\u00e4\u00e4n, joten tuntia my\u00f6hemmin jatkoin ajoa ja onneksemme pilvet v\u00e4istyiv\u00e4t sen verran, ettemme joutuneet ajamaan myrskyss\u00e4. Lopulta olimme perill\u00e4 viimeiseksi retkikohteeksi valitsemallamme Kontiolahden Kolvananuurolla ja pienen etsinn\u00e4n j\u00e4lkeen olimme l\u00f6yt\u00e4neet kelvolliset telttapaikat ja saaneet teltat pystyyn. Vasta sitten alkoi l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 jyr\u00e4hdell\u00e4 oikein kunnolla ja pian sataa varsin rankasti.<\/p>\n Me kuitenkin nukuimme sateen pauhusta piittaamatta ja kuinka ollakaan sade oli loppunut sopivasti, kun aamuseitsem\u00e4n aikaan her\u00e4ilimme muutaman tunnin unien virkist\u00e4min\u00e4.<\/p>\n Erinomainen viimeinen aamu<\/b><\/p>\n Kuultuamme kaukaisen id\u00e4nuunilinnun, laskeuduimme uuron pohjalle k\u00e4velem\u00e4\u00e4n vaikeakulkuista kivikkoa, joka oli sateen takia todella liukasta. Niinp\u00e4 eteneminen oli hidasta ja vaivalloista, mutta kun lintuja l\u00f6ytyi yh\u00e4 vain lis\u00e4\u00e4, niin eip\u00e4 tuo menoa haitannut. Alkuun kuului yksi sinipyrst\u00f6 vastarinteest\u00e4 ja kohta toinen ja lopulta viel\u00e4 kolmaskin. Peukaloisia oli joka puolella ja yhteens\u00e4 ynn\u00e4simme k\u00e4velyn varresta 13 laulavaa ja kolme r\u00e4tisev\u00e4\u00e4. Tiltaltteja kuului kolme, t\u00f6yht\u00f6tiaisia kaksi ja pikkusieppojakin r\u00e4tisi lyhyesti kaksi lintua. Ihmettelimme my\u00f6s uuron pohjalla olleessa purossa asustelleita mutuja. Lopulta polku nousi todella jyrk\u00e4sti takaisin yl\u00f6s ja l\u00e4hdimme palailemaan takaisin autolle p\u00e4in.<\/p>\n<\/a>Jatkoimme sitten rengastusv\u00e4lineist\u00f6 mukanamme kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n Talvivaaran l\u00e4nsirinteen metsi\u00e4 ja pienen k\u00e4velyn j\u00e4lkeen l\u00f6ysimme seuraavan sinipyrst\u00f6n. Ja pian alkoi tuntua, ett\u00e4 sinipyrst\u00f6 oli selv\u00e4sti runsain laulava lintu metsiss\u00e4! Aina kun edellisen laulu alkoi j\u00e4\u00e4d\u00e4 taaksemme, l\u00f6ytyi seuraava ja usein kuului parikin uutta lintua. Yritimme saada verkkoon ainakin l\u00e4hes kaikkia l\u00f6yt\u00e4mi\u00e4mme lintuja mutta vain yksi vanha lintu k\u00e4vi t\u00f6rm\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 verkkoon kimmoten siit\u00e4 kuitenkin vapaaksi. Nuoret linnut l\u00e4hestyiv\u00e4t verkkoa aina huomattavasti varovaisemmin ja ep\u00e4luuloisemmin puiden latvuksista ja yht\u00e4k\u00e4\u00e4n lintua emme saaneet kiinni. Yksi varoitteleva naaraskin l\u00f6ydettiin mutta t\u00e4t\u00e4k\u00e4\u00e4n emme kiinni saaneet. Lopulta kuulimme aamun aikana yhteens\u00e4 13 sinipyrst\u00f6\u00e4, mutta vain telttamme l\u00e4hell\u00e4 olleet oltiin saatu kiinni.<\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a>K\u00e4velimme aamuy\u00f6n ja aamun mets\u00e4ss\u00e4 kuullen yhteens\u00e4 yhdeks\u00e4n sinipyrst\u00f6\u00e4, joista onnistuimme nyt jallittaa kaksi 2kv lintuakin verkkoon. My\u00f6s kaikki muut n\u00e4kem\u00e4mme linnut olivat n\u00e4it\u00e4 nuorempia koiraita. N\u00e4iden lopullinen verkkoon saanti edellytti lopulta sit\u00e4, ett\u00e4 kun ne olivat viimein tarpeeksi l\u00e4hell\u00e4 verkkoa atrappia etsim\u00e4ss\u00e4, piti ne ajaa verkkoon.<\/p>\n<\/a>Muita havaintoja olivat naaras pohjantikka, muutama tiltaltti ja j\u00e4rripeippo, palok\u00e4rki, liro, mets\u00e4viklo, puukiipij\u00e4 jne. Kuirivaaran kuusikot olivat Talvivaaraan verrattuna v\u00e4h\u00e4n harvempia ja avonaisempia. My\u00f6s kaatuneita puita oli v\u00e4hemm\u00e4n. Kuirivaaran reittimme kattoi vanhan mets\u00e4n alueesta ehk\u00e4 maksimissaan kuudesosan.<\/p>\n<\/a>K\u00e4yty\u00e4mme viel\u00e4 aamulenkill\u00e4 Pirkan kanssa, oli meid\u00e4n pakko l\u00e4hte\u00e4 jatkamaan matkaamme kohti pohjoista. Seuraavan stoppimme teimme Pelkosenniemen Sokanaavalla, jossa n\u00e4kyi pari tilhe\u00e4 ja keltav\u00e4iski\u00e4 sek\u00e4 suolampareessa uiskennellut kuikka ja sitten matka jatkui Sodankyl\u00e4n Ilmakkiaavalle, jossa n\u00e4kyi kalas\u00e4\u00e4ski sek\u00e4 taas keltav\u00e4st\u00e4r\u00e4kkej\u00e4. Matkan jatkuttua n\u00e4kyi er\u00e4\u00e4ll\u00e4 tiety\u00f6ll\u00e4 odottaessamme tien yli juossut k\u00e4rpp\u00e4.<\/p>\n<\/a><\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a>24.6. her\u00e4simme ennen yht\u00e4 y\u00f6ll\u00e4 ja l\u00e4hes v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti ulos k\u00f6nytty\u00e4mme lensi ylitsemme tunturikihu. Me kuitenkin ajoimme kohta rinnett\u00e4 alas ja suuntasimme Piesj\u00e4nk\u00e4lle. N\u00e4hty\u00e4mme matkalla piekanan, olimme pian k\u00e4pp\u00e4ilem\u00e4ss\u00e4 kohti soisempia alueita.<\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a>Eip\u00e4 aikaakaan, kun olimme taas Ailigaksen portilla ja kiipe\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kohti tunturia ihmetellen matkalla tunturikasveja ja rinteill\u00e4 kasvaneita terhakoita m\u00e4nnyntaimia. K\u00f6nysimme Ailigaksen huipulle, jossa kiersimme huippua jonkin aikaa ja taas alkoi tuntua silt\u00e4, ett\u00e4 miss\u00e4 ihmeess\u00e4 kaikki linnut olivat? Kiirunoista olivat merkkin\u00e4 vain sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 l\u00f6ytyneet h\u00f6yhenet. Kapustarintoja oli jokunen hassu pari mutta enemm\u00e4n niit\u00e4 n\u00e4kyi yhdess\u00e4 parvessa, olivat n\u00e4m\u00e4kin tainneet j\u00e4tt\u00e4\u00e4 pesimisen kokonaan v\u00e4liin t\u00e4lt\u00e4 kes\u00e4lt\u00e4? Taas lensi ylitsemme tunturikihukin. P\u00e4\u00e4timme jatkaa k\u00e4vely\u00e4 l\u00e4heist\u00e4 Gaskkamusalasin huippua kohti, kun kelikin oli kerrankin hyv\u00e4. Aikaisemmilla reissuillamme emme olleet k\u00e4velleet n\u00e4in pitk\u00e4lle.<\/p>\n<\/a>Olin itse n\u00e4hnyt kiikareilla vilauksen lent\u00e4v\u00e4st\u00e4 pulmusesta ja Gaskkamusalasin huipun tuntumasta niit\u00e4 l\u00f6ytyikin pari lis\u00e4\u00e4 ja l\u00f6ysimme my\u00f6s munapes\u00e4nkin. Mutta edelleenk\u00e4\u00e4n emme l\u00f6yt\u00e4neet muita lintuja. Lopulta koko huippu oli koluttu ja l\u00e4hdimme alasp\u00e4in oikaisemaan lyhint\u00e4 reitti\u00e4 kohti linkkimastolle viev\u00e4\u00e4 tiet\u00e4. Ja kuinka ollakaan ollessamme varsin alhaalla kolmen huipun v\u00e4liss\u00e4 olevalla kivikkoisella tasangolla, kuului viel\u00e4 alempaa kiirunan soidin\u00e4\u00e4nt\u00e4! Kohta lintu lensi edest\u00e4mme ja alkoi narista yh\u00e4 l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 meit\u00e4. P\u00e4\u00e4simme lintua mukavan l\u00e4helle ja lopulta saimme hyvi\u00e4 kuviakin, ennen kuin lintu lensi ylemm\u00e4s rinteelle jatkamaan narinaansa.<\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a>Ennen tielle p\u00e4\u00e4sy\u00e4 t\u00f6rm\u00e4simme viel\u00e4 piekanaa varoitelleeseen tunturikihupariin ja tiet\u00e4 pitkin ikuisuuksilta tuntunutta taivalta takaisin kohti leiri\u00e4mme taivaltaessamme t\u00f6rm\u00e4simme viel\u00e4 toiseen kiirunaan, joka sekin narahteli soidinta muttei niin aktiivisesti. Matkalla leiriimme n\u00e4imme viel\u00e4 parinkymmenen kapustarinnan parven ja laulavan sinirinnan ja lopulta olimme teltoilla ja varsin pian unten mailla. Ja sopivasti alkoi sadella eli aikataulumme oli taas kerran ollut oivallinen.<\/p>\n<\/a>25.6. aamunelj\u00e4n aikaan olimme Nuvvus Ailigaksen juurella ja l\u00e4hdimme kipuamaan tunturiin jyrkk\u00e4\u00e4 ja louhikkoista Cihkagurraa pitkin. Linnut olivat kortilla, kun alkumatkasta n\u00e4kyi vain h\u00f6m\u00f6tiainen sek\u00e4 sinirinta. Saimme kivuta ihan hiki hatussa aina puurajan yl\u00e4puolelle asti ennen kuin vihdoin kuului etsim\u00e4mme sepelrastaan laulua. Saimme linnun lyhyesti n\u00e4kyviinkin, mutta emme p\u00e4\u00e4sseet sit\u00e4 kuvaamaan.<\/p>\n<\/a>Huipulla kolusimme hieman ristiin rastiin ja kohta editsemme lensi toiseen tapaan kire\u00e4sti \u00e4\u00e4nnellyt ker\u00e4kurmitsa. Se kuitenkin jatkoi matkaansa kauemmaksi eik\u00e4 sit\u00e4k\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4sty kuvaamaan. Muuten laelta ei l\u00f6ytynyt kuin jokunen kapustarinta ja pikkukuovi sek\u00e4 tuulihaukka mutta maisemat tuntureille sek\u00e4 Tenolle olivat sit\u00e4kin komeammat!<\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a>Onneksi her\u00e4tty\u00e4mme p\u00f6ll\u00f6npojat olivat yh\u00e4 \u00e4\u00e4ness\u00e4 ja helposti l\u00f6ysimme l\u00e4himets\u00e4st\u00e4 n\u00e4kyville pari mennink\u00e4ist\u00e4 oksilta kerj\u00e4\u00e4m\u00e4st\u00e4 emolta ruokaa. Yhteens\u00e4 poikasia kuulosti olevan viisi. Emokin n\u00e4ytt\u00e4ytyi ja ihan kivoja kuviakin saatiin ennen kuin p\u00e4\u00e4timme j\u00e4tt\u00e4\u00e4 p\u00f6ll\u00f6perheen rauhaan ja menn\u00e4 purkamaan leiri\u00e4mme. Toki tornillakin k\u00e4ytiin viel\u00e4 ihailemassa hienoja maisemia ja itse kuulin lyhyesti punajalkaviklon \u00e4\u00e4ntely\u00e4.<\/p>\n<\/a>Stoppailimme parin sadan metrin v\u00e4lein tien varressa ja kuulimme useita pikkusirkkuja lis\u00e4\u00e4 ja n\u00e4imme yhden pariskunnankin ja lopulta onnistuimme saamaan toisenkin linnun verkkoon aika pitk\u00e4n yrityksen j\u00e4lkeen, mutta pohjansirkkuja emme l\u00f6yt\u00e4neet enemp\u00e4\u00e4. Niinp\u00e4 palailimme viel\u00e4 yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n tien alussa havaitsemaamme lintua. Lopulta verkolla k\u00e4vi 2 koirasta sek\u00e4 naaras pohjansirkku mutta yltyneen tuulen takia ne ilmeisesti n\u00e4kiv\u00e4t verkon eiv\u00e4tk\u00e4 n\u00e4in kapsahtaneet ansaan.<\/p>\n<\/a>Pyydystelyn ohessa kuulimme ampuhaukan, pikkukuoveja ja muita tavallisia suolajeja mutta lopulta v\u00e4sy alkoi painaa pahasti p\u00e4\u00e4lle. Ajoimme l\u00e4heisen Termusj\u00e4rven lintutornin parkkipaikalle ja k\u00e4vimme viel\u00e4 k\u00e4vellen tornillakin, joka oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n kaukana. Emme jaksaneet en\u00e4\u00e4 kantaa putkea tornille, joten kaukaiset vesilinnut j\u00e4iv\u00e4t m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, mutta k\u00e4velymatkan varrella t\u00f6rm\u00e4simme todella kesyyn koiras pohjantikkaan. Ja telttoja pystytelless\u00e4mme n\u00e4in naaras riekon kipitt\u00e4v\u00e4n tien yli.<\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a>Ja pian jatkui taas matkamme kohti etel\u00e4\u00e4, sill\u00e4 olin itse p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt, ett\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi p\u00e4\u00e4st\u00e4 mahdollisimman pitk\u00e4lle, jotta lauantaista, reissun viimeisest\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4, tulisi kevyempi p\u00e4iv\u00e4 ennen sunnuntain kiireist\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 Parikkalassa. Taivalkosken Siltasuolla n\u00e4kyi suop\u00f6ll\u00f6 ja tietysti Hiljainen kansa taideteosta piti stopata ihastelemaan. Hyrynsalmen Hoikkaj\u00e4rven kohdalla koppelo meinasi tulla tuulilasiin ja lopulta ajomatka jatkui ja jatkui muiden aika pitk\u00e4lti nukkuessa aina Sotkamoon saakka, jossa edess\u00e4mme n\u00e4kyi niin hurjan n\u00e4k\u00f6inen ukkospilvi, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4timme pys\u00e4hty\u00e4 er\u00e4\u00e4lle levikkeelle nukkumaan autossa siksi aikaa, ett\u00e4 pilvi liikkuisi kohti it\u00e4\u00e4. Edellis\u00f6isen myr\u00e4k\u00e4n j\u00e4ljilt\u00e4 tien varsien mets\u00e4\u00e4 oli kaatunut paljon.<\/p>\n<\/a>Ja kohta olimme k\u00e4pp\u00e4ilem\u00e4ss\u00e4 kohti Uuroa. Jo telttapaikan vierest\u00e4 l\u00f6ysimme nuoren naaras valkoselk\u00e4tikan ja toinen kuului polun varressa. Sitten \u00e4kk\u00e4simme pikkulintujen varoittelevan hurjasti er\u00e4\u00e4n m\u00e4nnyn latvustossa eik\u00e4 ollut yll\u00e4tys, kun pienen odottelun j\u00e4lkeen latvasta lenn\u00e4hti varpusp\u00f6ll\u00f6 pakoon hy\u00f6kk\u00e4ilevi\u00e4 pikkulintuja. Ja vain pienen matkan jatkettuamme kuului edest\u00e4mme viirup\u00f6ll\u00f6n poikasten kerjuu\u00e4\u00e4nt\u00e4! Ja yksi p\u00f6ll\u00f6npoikanen l\u00f6ytyi helposti n\u00e4kyville parin muun poikasen kuuluessa ymp\u00e4rilt\u00e4mme.<\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n