![\"\"](\"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-content\/uploads\/2020\/02\/Freari4.jpg\" "\\"Indonesian")
<\/a><\/p>\nJoululomalla 22.12. iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4-illalla ajelimme Hannan kanssa Vantaan Lentoparkkiin, josta saimme kyydin lentoasemalle. Olimme taas kerran kent\u00e4ll\u00e4 hieman turhan ajoissa, mutta lopulta Qatar Airwaysin lentomme kohti Qatarin Dohaa l\u00e4hti klo 22:40.<\/p>\n
Lennolla katselimme alkuun leffan ja sitten yritimme nukkua niin paljon kuin mahdollista. Lento oli hiljainen; ihmiset olivat hiljaa ja kuulutuksetkin olivat todella v\u00e4hiss\u00e4, niinp\u00e4 saimme nukuttua oikein hyvin. Lopulta laskeuduimme Dohaan, jossa seikkailimme itsemme oikealle portille ja kulutimme aikaa ikkunasta ulos tuijotellen ja n\u00e4imme Qatar-lajeiksi pikkuvarpusia, arabianbulbuleita, palmu- ja kesykyyhkyj\u00e4 sek\u00e4 pihamainoja.<\/p>\n
Lopulta l\u00e4hti lentomme kohti Balin Denpasaria ja taas yritimme nukkua niin paljon kuin mahdollista, mutta yhdet leffatkin ehdimme taas katsoa. Ja ajallaan klo 23:00 laskeuduimme lopulta Denpasariin, jossa edess\u00e4 oli sitten jonottelua matkatavaroita odottamaan. Minun matkalaukkuni tulikin nopeasti, mutta Hannalla taas mukana ollutta rinkkaa saimme odotella pitk\u00e4\u00e4n. Onneksi rinkkakin lopulta l\u00f6ytyi ja pian l\u00f6ysimme viimeisest\u00e4 aulasta Sepon meille j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4n kuskin Bungin, jolla oli hieno Hanna & Janne Aalto -kyltti mukanaan.<\/p>\n
Ulos p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme odottelimme, kun Bung haki autonsa ja kyll\u00e4p\u00e4 parkkitunnelissa kuumuus ja kosteus iskiv\u00e4t p\u00e4\u00e4lle! Lopulta Bung saapui ja p\u00e4\u00e4simme ilmastoituun autoon huokaisemaan helpotuksesta! Liikennett\u00e4 oli keskell\u00e4 y\u00f6t\u00e4kin Balin kapeilla kaduilla meid\u00e4n mielest\u00e4 ihan ruuhkaksi asti, mutta Bungin kommentti oli: \u201dThere is no traffic\u201d.<\/p>\n
Ajoimme pohjoiseen kohti sis\u00e4maata ja vajaan tunnin ajon j\u00e4lkeen saavuimme Ubudin liepeill\u00e4 Jukut Pakussa olleen talon pihaan, jossa Seppo oli meit\u00e4 vastassa. Kannoimme kapean k\u00e4yt\u00e4v\u00e4n p\u00e4\u00e4ss\u00e4 olevasta portista tavaramme pihaan, jossa tapasimme my\u00f6s Riipisen Karin, joka asusteli t\u00e4ss\u00e4 Sepon ja Karin rakentamassa k\u00e4mp\u00e4ss\u00e4 ymp\u00e4rivuotisesti nyt jo seitsem\u00e4tt\u00e4 vuotta. Seppo ja Karihan olivat aikanaan omistaneet liikkeen, jossa he myiv\u00e4t indonesialaisia huonekaluja ym. ja siksi he olivat jo parinkymmenen vuoden ajan oleilleet paljon Indonesiassa, etenkin Balilla. My\u00f6s Topi-koira oli her\u00e4nnyt meit\u00e4 vastaanottamaan.<\/p>\n
Sepelp\u00f6ll\u00f6sen (lempiji) (splitill\u00e4 ei siis viel\u00e4 suomenkielist\u00e4 nime\u00e4, mutta tullee olemaan sundanp\u00f6ll\u00f6nen) huudellessa kannoimme tavaramme vierasmajaan, jutustelimme viel\u00e4 hetken is\u00e4ntiemme kanssa, kunnes silm\u00e4luomet alkoivat painaa siihen malliin, ett\u00e4 meid\u00e4n kaikkien oli suunnattava unten maille kellon oltua jo pitk\u00e4lti jouluaaton puolella.<\/p>\n Jouluaatto lintumaailmaan tutustuen<\/b><\/p>\n 24.12. Unta olisi riitt\u00e4nyt pitemp\u00e4\u00e4nkin mutta, kun ulkoa alkoi ensin kuulua naapurin kukkojen ohessa viherviidakkokanan huuto ja pian my\u00f6s aasiankukaalin puputus, oli minun pakko kiivet\u00e4 vierasmajan katolla olevalle tasanteelle avaamaan retkipinnalista. Vierasmajahan oli siis rakennettu tavallaan my\u00f6s lintutorniksi, josta avautuikin hieno, uskomattoman vehre\u00e4 maisema.<\/p>\n Hannan ja Sepon kiivetty\u00e4 \u201dtorniin\u201d alkoi tietysti lajit m\u00e4\u00e4ritty\u00e4 paremmin. Pari kertaa kuulunut korkea kimitys paljastui sammakkohaukaksi, joka kohta saatiin n\u00e4kyvillekin. Kaukaisesta puunlatvuksesta l\u00f6ytyi k\u00e4k\u00e4tyst\u00e4 pit\u00e4nyt turkoosikalastaja, pihan puihin saapui pieni parvi mustakaulamanikkeja, drongok\u00e4ki (lugubris) laskeutui l\u00e4hipuun latvukseen viheltelem\u00e4\u00e4n, l\u00e4heisen jokivarren suunnasta kantautui pikkukukaalin klonksunta sek\u00e4 ainakin parin kaulanauhatimalin puputus. Jora sek\u00e4 pari tuhkar\u00e4\u00e4t\u00e4li\u00e4 lauleskelivat l\u00e4himetsik\u00f6n katveessa, pieni parvi harmaaposkikyyhkyj\u00e4 lensi ylitsemme ja laskeutui puun latvaan katsottavaksikin, kiiltokottarainen lensi vauhdikkaasti ylitsemme ja v\u00e4lill\u00e4 l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 k\u00e4k\u00e4tti jaavankalastaja, joka ei kuitenkaan suostunut n\u00e4ytt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n. Aamun avauksen lopuksi n\u00e4kyi viel\u00e4 uskomattoman punainen tulikukastaja, mutta sitten oli aamupalan vuoro. Leppoisa reissun avaus oli siis tehty k\u00e4mpp\u00e4mme katolla pihalinnustoon tutustuen (pihasta oli saatu jo 13 elist\u00e4)!<\/p>\n Seeprakyyhkyjen \u201dbarbababa-ujellus\u201d kantautui joka suunnasta, valittajak\u00e4ki vihelsi ja marmorisepp\u00e4 hurisi kauempana ja nyt n\u00e4kyi vuorostaan parvi punakaulakyyhkyj\u00e4. Pelloille p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme lensi ylitsemme id\u00e4nmehil\u00e4ishaukka ja pian l\u00f6ytyiv\u00e4t ensimm\u00e4iset lirot, suippopyrst\u00f6-\/siperiankurpat, joista ennemminkin m\u00e4\u00e4ritettiin ensimm\u00e4isi\u00e4 sek\u00e4 ojasuokana. Muutaman hein\u00e4kertun n\u00e4hty\u00e4mme ja kuultuamme, l\u00f6ytyi ensimm\u00e4inen todella hauska\u00e4\u00e4ninen kultap\u00e4\u00e4herttu ja kohta n\u00e4it\u00e4 l\u00f6ytyi useita lis\u00e4\u00e4. Yll\u00e4tykseksemme l\u00f6ysimme my\u00f6s pari intiantuhkapriiniaa, joita ei kirjojen tai nettitietojen perusteella pit\u00e4isi Balilla olla lainkaan, mutta Seppo on n\u00e4it\u00e4 l\u00f6yt\u00e4nyt sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4. Ja pian n\u00e4imme riisipelloilla t\u00f6iss\u00e4 olleiden paikallisten lentoon s\u00e4ikytt\u00e4m\u00e4n koiras kultakurpon. Suomu- ja mustakaulamanikkien ohella n\u00e4imme yhden hienon valkohuppumanikin, kiiltokottaraisia lensi vauhdikkaasti ylitsemme pieni\u00e4 parvia ja tyynenmerenp\u00e4\u00e4skyjen ohella n\u00e4imme joitakin haara- sek\u00e4 id\u00e4nruostep\u00e4\u00e4skyj\u00e4.<\/p>\n Jatkoimme kyl\u00e4teit\u00e4 k\u00e4vellen kohti Ubudia n\u00e4hden matkalla id\u00e4nruostep\u00e4\u00e4skyjen pesi\u00e4 vesitornien kattojen pohjissa. Lis\u00e4ksi n\u00e4imme viel\u00e4 pikkuvarpusia sek\u00e4 pari kookosmedest\u00e4j\u00e4\u00e4. Apinamets\u00e4n l\u00e4pi k\u00e4velless\u00e4mme kuvasimme tietysti jaavanmakakeja, jotka olivat eritt\u00e4in taitavia varastamaan turisteilta sy\u00f6mist\u00e4 ja muutakin tavaraa. Mekin olimme varautuneet t\u00e4h\u00e4n piilottamalla kaikki tavaramme mahdollisimman huolella, mutta silti yksi apinanuorukainen hypp\u00e4si Hannan sel\u00e4ss\u00e4 olleen repun p\u00e4\u00e4lle ja nappasi salamannopeasti Hannan repun sivutaskussa olleen l\u00e4hes tyhj\u00e4n kokispullon hyppysiins\u00e4, vaikka siit\u00e4 oli n\u00e4kynyt taskusta vain korkki. H\u00f6lm\u00f6 apina kuitenkin kiersi korkin auki siten, ett\u00e4 pullo oli yl\u00f6salaisin ja niinp\u00e4 se sai vain varpaansa kasteltua kokiksella.<\/p>\n Lopulta olimme Ubudissa, jossa vaihdoimme paikallista rahaa eli rupioita miljoonittain, kurssihan on sellainen, ett\u00e4 7 euroa on 100 000 rupiaa, joka onkin suurin k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 oleva seteli. K\u00e4vimme viel\u00e4 kaupassakin ja otimme sitten taksikyydin takaisin k\u00e4mpille.<\/p>\n P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 pidimme siestaa kuumimman hetken ja iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 k\u00e4velimme ensin l\u00e4heiseen jokivarteen, jossa n\u00e4imme vastarannan puiden latvustossa kiikkuneen suuren kastanjamalkohan. Olinkin jo aamulla ep\u00e4illyt kuulleeni samasta suunnasta jonkin malkohan kolisevaa \u00e4\u00e4ntely\u00e4. Mets\u00e4ss\u00e4 ohitsemme lensi smaragdikyyhky ja taas n\u00e4kyi turkoosikalastaja saman puun latvassa k\u00e4k\u00e4tt\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n Jatkoimme sitten kyl\u00e4n l\u00e4nsipuoleisille pelloille, joilta l\u00f6ysimme lis\u00e4\u00e4 hein\u00e4kerttuja ja kultap\u00e4\u00e4herttuja, suippopyrst\u00f6-\/siperiankurppia, ojasuokanoja sek\u00e4 n\u00e4imme lennossa sek\u00e4 koiras ett\u00e4 naaras kultakurpon. Lis\u00e4ksi kuulimme muutaman valittajak\u00e4en, pari drongok\u00e4ke\u00e4, tulit\u00f6yhd\u00f6n sek\u00e4 joran. K\u00e4mpille palaillessamme ylitsemme lensi viel\u00e4 pari nokip\u00e4\u00e4bulbulia. N\u00e4imme my\u00f6s muutaman kookkaan juovavaraanin.<\/p>\n Illalla nautimme jouluillallisen, jolla oli tarjolla jopa suolakalaa sek\u00e4 ruisleip\u00e4\u00e4. Meill\u00e4 oli is\u00e4nnillemme pienet joululahjat-\/tuliaiset hankittuna. Pitk\u00e4\u00e4n rupattelimme terassilla luonnon \u00e4\u00e4ni\u00e4 kuunnellen. Y\u00f6haikaroita kvaakkui pime\u00e4ll\u00e4 taivaalla, pian alkoi pari \u201dsundanp\u00f6ll\u00f6st\u00e4\u201d \u00e4\u00e4nnell\u00e4 ja lopulta kiipesimme viel\u00e4 torniin kuuntelemaan punakoipir\u00e4ik\u00e4n \u00e4\u00e4ntely\u00e4. Pihan el\u00e4imist\u00f6ss\u00e4 riitti muutakin ihmetelt\u00e4v\u00e4\u00e4. Auringon laskun j\u00e4lkeen alkoi valtaisa kaskaiden meteli, joka onneksi kesti vain kymmenkunta minuuttia. Pime\u00e4ss\u00e4 alkoi pihan yll\u00e4 lennell\u00e4 lepakoita, useamman kokoisia. Isoin niist\u00e4 lensi aina suoraan isoimpaan puuhun piiloon, mutta muut kierteliv\u00e4t pime\u00e4ll\u00e4 taivaalla eri korkeuksilla. Perhosia n\u00e4kyi p\u00e4ivin ja \u00f6in. Seinill\u00e4 asusteli gekkoja, pienempi\u00e4 sek\u00e4 suurempia ja todella paljon kova\u00e4\u00e4nisempi\u00e4 tokee-gekkoja ja puskien k\u00e4tk\u00f6ist\u00e4 saapui v\u00e4lill\u00e4 n\u00e4kyviin my\u00f6s kookkaita keltakupeisia skinkkej\u00e4. N\u00e4immep\u00e4 pihassa my\u00f6s parittelevat myrkylliset vihre\u00e4t kyyt. Ja pihan kala-altaassa asusteli my\u00f6s sammakoita, jotka aloittivat \u00e4\u00e4ntelyns\u00e4 pime\u00e4ss\u00e4, kova\u00e4\u00e4nisimm\u00e4t rupikonnat saivat aina h\u00e4\u00e4d\u00f6n, jotteivat h\u00e4irinneet nukkumista.<\/p>\n Joulup\u00e4iv\u00e4n l\u00e4hiretkeilyt<\/b><\/p>\n Seponkin kiivetty\u00e4 torniin ihmettelimme l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 laulanutta bulbulimaista laulajaa, jota ei sitten mill\u00e4\u00e4n saatu n\u00e4kyville. Otin siit\u00e4 \u00e4\u00e4nitykset ja my\u00f6hemmin laji selvisi ja kyseess\u00e4 oli keltat\u00e4pl\u00e4bulbuli.<\/p>\n P\u00e4iv\u00e4huilin j\u00e4lkeen suuntasimme viel\u00e4 pelloille, mutta havainnot j\u00e4iv\u00e4t kultap\u00e4\u00e4herttuihin, valkohuppumanikkeihin sek\u00e4 jalohaikaraan. Sitten alkoi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 illaksi tulisi ihan kunnon sade, joten palailimme k\u00e4mpille. Lopulta sadetta ei kuitenkaan viel\u00e4k\u00e4\u00e4n tullut kuin muutama pisara. Sadekaudenhan olisi pit\u00e4nyt alkaa jo kuukautta aiemmin, mutta toistaiseksi oli satanut vain muutamana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ja noinakin vain kohtuudella.<\/p>\n Yl\u00f6s vuorille<\/b><\/p>\n Tapaninp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 alkoi sitten kunnon retkiosuus. Aamunelj\u00e4lt\u00e4 saapui Bung ja pian olimme ajamassa pohjoista kohti yl\u00f6s vuorille. Seppo oli l\u00f6yt\u00e4nyt aiemmin uuden erinomaisen mets\u00e4retkikohteen, jota emme sen tarkemmin paljasta kuin, ett\u00e4 se sijaitsi tulivuoren rinteill\u00e4. Lintujen pyydystys on niin suuri ongelma Indonesiassa, ettemme voi ottaa sit\u00e4 riski\u00e4, ett\u00e4 joku lintujen pyyt\u00e4j\u00e4 l\u00f6yt\u00e4isi t\u00e4lle paikalle juttumme perusteella.<\/p>\n Jatkoimme k\u00e4vely\u00e4 ja lajilista t\u00e4yttyi yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n runsaslukuisilla jaavanisorilleill\u00e4 sek\u00e4 ruskoper\u00e4lepink\u00e4isill\u00e4, viitasiepoilla, pikkukirjosieppokoiraalla ja sitten l\u00f6ytyi er\u00e4\u00e4n puun varjoista muutama luumuselk\u00e4sieppo. N\u00e4it\u00e4 hetken seurailtuamme, huomasimme erilaisen siepon korkeammalla puun latvustossa ja se oli kuin olikin mantsuriansieppo. N\u00e4it\u00e4 naaraspukuisia lintuja l\u00f6ytyi pari lis\u00e4\u00e4kin ennen kuin n\u00e4imme lyhyesti my\u00f6s j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4n upean koiraslinnun.<\/p>\n Er\u00e4\u00e4ll\u00e4 aukealla etsimme tovin Sepon aiemmin paikalla kuulemia keltasilkkikerttusia, mutta emme niit\u00e4 l\u00f6yt\u00e4neet. Jatkettuamme matkaamme mets\u00e4tiet\u00e4 eteenp\u00e4in kuulimme onneksi niit\u00e4 pian. Laulu kuulosti omiin korviimme aivan samalta kuin milt\u00e4 laji oli kuulostanut Thaimaassakin. Ei siis mik\u00e4\u00e4n ihme, ett\u00e4 vaikka v\u00e4lill\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 esiintyv\u00e4\u00e4 lintu pidettiin omana lajina, jaavanmets\u00e4kerttusena, ovat ne nykyisin samaa lajia. Kerttuset eiv\u00e4t reagoineet atrappiin mill\u00e4\u00e4n tavalla, emmek\u00e4 n\u00e4in saaneet t\u00e4t\u00e4 piilottelevaa lajia n\u00e4hdyksi lainkaan.<\/p>\n Jatkettuamme taas matkaa kuului yl\u00e4puoleltamme jaavanriippukaijan korkea tirskahtava \u00e4\u00e4ni, mutta emme ehtineet lintua n\u00e4hd\u00e4. Mutta heti per\u00e4\u00e4n kiinnittyi huomiomme uudenlaiseen kyyhkyn \u00e4\u00e4neen, jonka m\u00e4\u00e4ritimme xeno-cantosta puhelimeen lataamieni \u00e4\u00e4nten avulla pikkuk\u00e4kikyyhkyksi, joka oli yll\u00e4tt\u00e4en Sepollekin elis! My\u00f6hemmin toinen yksil\u00f6 n\u00e4kyi lent\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tien yli.<\/p>\n Harvempikasvustoisessa mets\u00e4n osassa k\u00e4velless\u00e4mme \u00e4\u00e4nimaailma oli hiljainen eik\u00e4 lintuja juuri n\u00e4kynyt tai kuulunut, vain muutamia viiridrongoja kilkatti kauempana. Yht\u00e4kki\u00e4 kuitenkin kuului metallisen kova sirahdus, kun ensimm\u00e4inen sundanjokirastas lensi \u00e4\u00e4nnellen meit\u00e4 pakoon, ja pian toinen, kolmas jne.<\/p>\n Er\u00e4\u00e4ll\u00e4 aukealla staijailimme tovin puiden latvustoja sek\u00e4 taivasta ja rinteiden ylle nousikin rosvokotka kaartelemaan hetkeksi. Samalla kuulimme jaavank\u00e4pink\u00e4isen \u00e4\u00e4ntely\u00e4 ja sitten vieress\u00e4mme alkoi laulaa lintu, jota emme heti tunnistaneet. L\u00f6ysin kuitenkin puhelimeni \u00e4\u00e4nien joukosta samanlaisen \u00e4\u00e4ntelij\u00e4n ja t\u00e4t\u00e4 soittamalla saimme sundansilkkikerttusen hetkeksi n\u00e4kyviinkin.<\/p>\n Ylitsemme oli jo joitakin kertoja lent\u00e4nyt kiiltokottaraisia, mutta t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ylemp\u00e4n\u00e4 lajin kuului olla vaihtuneen celebesinkiiltokottaraiseksi. Linnut lensiv\u00e4t aina niin lujaa ylitsemme, ettei niit\u00e4 oikein hyvin p\u00e4\u00e4ssyt n\u00e4kem\u00e4\u00e4n muuten kuin, ett\u00e4 saatoimme arvella niiden n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n lyhempipyrst\u00f6isilt\u00e4 kuin alempana n\u00e4kem\u00e4mme kiiltokottaraiset.<\/p>\n K\u00e4\u00e4nnyimme lopulta palailemaan takaisin p\u00e4in ja n\u00e4in keskip\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 linnut olivat hiljentyneet. Koko paluumatkalla emme havainneet juuri muuta kuin muutamia jaavanisorilliparvia ja ruskot\u00f6p\u00f6kerttuset yh\u00e4 vain jaksoivat hoilottaa. Lopulta olimme takaisin autolla, jossa Bung meit\u00e4 odotteli. Kaivoimme saman tien kirjan esiin ja yll\u00e4tt\u00e4en n\u00e4kem\u00e4mme bulbulit m\u00e4\u00e4rittyiv\u00e4t sumatranoliivibulbuleiksi (virescens)! Lajia ei ilmeisesti ole Balilla havaittu, mutta naapurisaarella Jaavalla laji esiintyy tismalleen samanlaisessa biotoopissa. N\u00e4kem\u00e4mme pari ei mitenk\u00e4\u00e4n her\u00e4tt\u00e4nyt ep\u00e4ilyst\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 kyseess\u00e4 olisi voinut olla h\u00e4kist\u00e4 karanneet linnut.<\/p>\n K\u00e4velimme rantaa pitkin pikkumatkan, mutta l\u00f6ysimme mainittavampina havaintoina ainoastaan ojasuokanapoikueen. Mustat karvapallopoikaset olivat melkoisen s\u00f6p\u00f6j\u00e4. Hetken kuului ruovikosta my\u00f6s punatiikeripeipon \u00e4\u00e4nt\u00e4, mutta lintuja ei n\u00e4hnyt kuin Seppo vilaukselta.<\/p>\n Lopulta l\u00e4hdimme ajelemaan alas takaisin kohti Ubudia. Matkalla Seppo osti mansikoita, jotka eiv\u00e4t olleet kuulemma mist\u00e4\u00e4n kotoisin. Ubudin tienoilla todistimme todella pahaa kolaria, jossa skootteri t\u00f6rm\u00e4si risteykseen kovaa ajaneeseen autoon. Skootterikuskilla ei tietenk\u00e4\u00e4n ollut kyp\u00e4r\u00e4\u00e4, mutta ilmeisesti tilanteesta selvittiin hengiss\u00e4. Apu oli ainakin paikalla saman tien ja paikallisen tavan mukaan autokuski, joka oli onnettomuudesta vastuussa, l\u00e4hti viem\u00e4\u00e4n loukkaantunutta skootterikuskia sairaalaan. Ei voi kuin ihmetell\u00e4, kuinka kaiken maailman turistitkin uskaltavat t\u00e4ss\u00e4 liikenteess\u00e4 ajella skoottereilla? Eik\u00e4 t\u00e4m\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt edes ainoaksi skootterionnettomuudeksi, jonka n\u00e4imme…<\/p>\n Illalla suuntasimme l\u00e4heiseen ravintolaa sy\u00f6m\u00e4\u00e4n. Tarjosimme Sepolle ja Karillekin oikein maittavat ateriat kiitokseksi t\u00e4h\u00e4n astisesta.<\/p>\n Jokisuistoretkeily\u00e4<\/b><\/p>\n L\u00e4heisen metsik\u00f6n puissa roikkui lintujen pyydystysh\u00e4kkej\u00e4 ja niiss\u00e4 n\u00e4ytti olevan saaliina ainakin jaavanmainoja. Yht\u00e4\u00e4n mainaahan emme viel\u00e4 olleet luonnossa n\u00e4hneet.<\/p>\n Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 ruovikossa lauloi pari rastaskerttuselta kuulostavaa lintua, jotka nykytiet\u00e4myksen mukaan ovat Balilla papyruskerttusia. Pikkukukaaleja ja valittajak\u00e4ki\u00e4 \u00e4\u00e4nteli puissa ja mustavy\u00f6viuhko sek\u00e4 kuultiin ett\u00e4 n\u00e4htiin lyhyesti. Jokivartta seuratessamme kuulimme pariin otteeseen jaavansinikalastajan korkeaa \u00e4\u00e4nt\u00e4 mutta viel\u00e4 t\u00e4t\u00e4 koreaa lintua ei n\u00e4hty edes vilaukselta.<\/p>\n M\u00e4rist\u00e4 lutakoista l\u00f6ysimme runsaasti ojasuokanoja, harmaarintahuitteja sek\u00e4 kiinanpikkuhaikaroita ja my\u00f6s muuta haikaralajistoa n\u00e4kyi mukavasti, uusina lajeina jokunen pikkujalohaikara sek\u00e4 yksitt\u00e4inen kyyryhaikara. Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 kaislikossa \u00e4\u00e4nteli viirukutojaparvi, mutta linnut n\u00e4htiin vain lyhyesti lennossa. Ohitsemme lensi my\u00f6s ihan tavallisen k\u00e4en n\u00e4k\u00f6inen lintu, mutta lajinm\u00e4\u00e4ritys oli mahdotonta, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4n n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 lajeja talvehtinee alueella usempiakin – siis muita kuin se meille tavallinen k\u00e4ki.<\/p>\n K\u00e4velty\u00e4mme rannan suuntaisesti pusikoiden keskell\u00e4 jo parin tunnin ajan, n\u00e4imme vihdoin ensimm\u00e4isen jaavanmainan lent\u00e4v\u00e4n \u00e4\u00e4nnellen ylitsemme. Sarasirkkalintuja kuului taas joitakin laulavia kuten pari isokaislakerttustakin, turkoosikalastajia n\u00e4kyi ja kuului useita, valkohuppumanikkeja l\u00f6ytyi pari parvea ja p\u00e4\u00e4simmep\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4n ja kuuntelemaan paria aasiankeltav\u00e4st\u00e4r\u00e4kki\u00e4kin.<\/p>\n Lopulta olimme aivan rannan l\u00e4heisess\u00e4 mangrovepuselikossa, josta Seppo tiesi l\u00f6ytyv\u00e4n savannikehr\u00e4\u00e4ji\u00e4. Ja kun ensimm\u00e4inen l\u00f6ytyi, p\u00f6l\u00e4hti niit\u00e4 samasta puskasta lentoon ainakin kahdeksan lintua! Ja hieman my\u00f6hemmin toisesta pusikosta nousi viel\u00e4 toinen mokoma.<\/p>\n Er\u00e4\u00e4st\u00e4 pihatosta, jossa oli karjaa, l\u00f6ytyi puiden varjossa piilotellut ja hetken laulanut sinimonarkki ja l\u00e4heisen lutakon rannassa Hanna ja Seppo n\u00e4kiv\u00e4t lyhyesti tummapyyjuoksijan. Ohitsemme lenn\u00e4hti my\u00f6s kirjok\u00e4ki, joka laskeutui hetkeksi kepin nokkaan, josta se saatiin m\u00e4\u00e4ritetyksi.<\/p>\n Rantaan asti k\u00e4velty\u00e4mme alkoi n\u00e4ky\u00e4 vihdoin kahlaajiakin ja retkipinnaksi hoituivat valkoviklojen ja siperiankurmitsojen ohessa mustajalkatyllien seasta vaivalla m\u00e4\u00e4ritetyt jaavantyllit, joiden m\u00e4\u00e4ritys varmistettiin viel\u00e4 kuulemalla niiden lajityypillinen lento\u00e4\u00e4ni. Ohitsemme lensi my\u00f6s tummansininen kalastaja, joka biotooppim\u00e4\u00e4rityksell\u00e4 m\u00e4\u00e4ritettiin kuningaskalastajaksi, josta Balilla esiintyy poikkeuksellisen tumma sinikorvakalastajamainen alalaji.<\/p>\n K\u00e4velimme lopulta l\u00e4heisen Jumpain kyl\u00e4n lev\u00e4varastohalleille, josta Bung saapui meid\u00e4t hakemaan. Lyhyt merelle tuijottelu ei tuottanut merilajeja mutta kaukaisella hiekkarannalla n\u00e4kyi pieni pulmussirriparvi.<\/p>\n L\u00e4nsi-Balille<\/b><\/p>\n 28.12. Karin luottokuski Nyoman saapui hakemaan meit\u00e4 aamuseitsem\u00e4lt\u00e4. Aamulinnuista olimme jo kuulleet tuttuja viherviidakkokanoja, sammakkohaukan, jaavankalastajan ym.<\/p>\n Kipusimme pian tuttua reitti\u00e4 vuorille ja matkan varrella stoppasimme katselemaan auringon nousua n\u00e4k\u00f6alapaikalle, jolta n\u00e4imme pari sammakkohaukkaa. Seuraavan stopin teimme tutussa paikassa Buyan-j\u00e4rven rannalla, jossa oli nyt hiljaisempaa, mutta sarasirkkalintuja ja isokaislakerttusia kuului kauempaa. L\u00f6ysin taivaalta my\u00f6s kiertelev\u00e4n jalokotkan ja kauempaa rinnemets\u00e4st\u00e4 kantautui ruostevatsak\u00e4en viheltely.<\/p>\n Vuoristomaisemia aikamme ihasteltuamme, laskeutui tie rannan tuntumaan ja heti, kun oli mahdollista, pys\u00e4hdyimme lyhyelle huilille katsomaan merta. Silkkihaikaroita n\u00e4kyi rantakivikossa ja merell\u00e4 liiteli pari ruskosuulaa. Muuten oli kuitenkin niin hiljaista, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4timme jatkaa pian matkaa.<\/p>\n Lopulta olimme Balin l\u00e4nsik\u00e4rjess\u00e4 ja hieman ennen Gilimanukia n\u00e4kyi kylien yll\u00e4 aasianpalmukiit\u00e4ji\u00e4. Gilimanukissa kurvasimme hotelli Lestarin pihaan ja olimme lopulta paikalla niin aikaisin, ett\u00e4 saimme odotella tovin, ett\u00e4 vapautuneet m\u00f6kit oli siivottu. Itse asiassa otimme lopulta hieman kalliimmat m\u00f6kit kuin olimme alun perin varanneet, sill\u00e4 ilmastointi tuntui aivan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4 lis\u00e4varusteelta huoneisiimme.<\/p>\n Majoituttuamme huilimme taas tovin keskip\u00e4iv\u00e4n kuumimpaan aikaan ja l\u00e4hdimme sitten l\u00e4himaastoon k\u00e4velyretkelle. K\u00e4velimme vain tien toiselle puolelle tihe\u00e4\u00e4n mangrovep\u00f6pelikk\u00f6\u00f6n, jossa Seppo oli retkeillyt aiemminkin ja tunsi polut mit\u00e4 p\u00e4\u00e4si hyvin kulkemaan.<\/p>\n S\u00e4\u00e4 oli taas l\u00e4k\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4n kuuma mutta k\u00e4p\u00f6ttelimme silti ristiin rastiin pusikoiden keskell\u00e4 havaiten mm. smaragdikyyhkyn, marmori- ja kilkkuseppi\u00e4, tulit\u00f6yhd\u00f6n, pari aasiankirjotikkaa (analis), turkoosikalastajia, safiirimehil\u00e4issy\u00f6ji\u00e4, parikymment\u00e4 kastanjamehil\u00e4issy\u00f6j\u00e4\u00e4, ruskoper\u00e4lepink\u00e4isi\u00e4, kymmenkunta joraa, p\u00e4\u00e4skyleijuja, mustadrongoja, todella runsaasti nokip\u00e4\u00e4bulbuleita, punakaulakyyhkyj\u00e4, pikkukukaalin, jaavanmainoja sek\u00e4 vihdoin kourallisen ylitsemme yksitellen lent\u00e4neit\u00e4 ruohikkolivert\u00e4ji\u00e4.<\/p>\n Jatkoimme hotellin ohi kyl\u00e4n l\u00e4pi merenrantaan, josta l\u00f6ytyi poijulla k\u00f6k\u00f6tt\u00e4nyt tiira, joka n\u00e4ytti heti oudolta. Se levitteli pariin otteeseen siipi\u00e4\u00e4n ennen kuin k\u00e4\u00e4ntyi parempaan asentoon ja saatoimme tunnistaa sen mustaniskatiiraksi. Merell\u00e4 seilasi my\u00f6s jokunen pikkut\u00f6yht\u00f6tiira sek\u00e4 kuusi ruskosuulaa.<\/p>\n Jatkoimme k\u00e4vellen roskaista rantaa, jolle paikalliset kantoivat koko ajan lis\u00e4\u00e4 roskia, pitkin kohti Bali Baratin eli West Bali National Parkin opastuskeskusta, jonne Seppo sopi treffit vanhan yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ja paikallisoppaamme Iwan Melalin kanssa.<\/p>\n Ilta oli jo h\u00e4m\u00e4rtym\u00e4ss\u00e4, mutta opparin pihamaastosta l\u00f6ysimme viel\u00e4 pari tulikukastajaa, n\u00e4imme lyhyesti lennossa intiansarvinokan sek\u00e4 l\u00f6ysimme viel\u00e4 rantaa kohti k\u00e4velless\u00e4mme jaavanturturikyyhkyn. Sovittuamme seuraavan aamun aikataulun Iwanin kanssa, k\u00e4velimme takaisin hotellillemme rantaa pitkin.<\/p>\n Hanna j\u00e4i kokkailemaan omia ev\u00e4it\u00e4\u00e4n hotellille, mutta Sepon kanssa k\u00e4pp\u00e4ilimme kyl\u00e4lle sy\u00f6m\u00e4\u00e4n. Saimmekin k\u00e4vell\u00e4 melkoisen kauas ruokapaikan l\u00f6yt\u00e4\u00e4ksemme, mutta lopulta saimme sy\u00f6dyksi ja kadun toista puolta takaisin palaillessamme l\u00f6ysimme pari hieman l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4kin ollutta ruokapaikkaa seuraavia iltoja ajatellen.<\/p>\n Bali Barat<\/b><\/p>\n 29.12. her\u00e4tys oli aikaisin ja jo viidelt\u00e4 tapasimme Iwanin sek\u00e4 h\u00e4nen luottokuskinsa Dahlanin ja l\u00e4hdimme liikenteeseen. Ajelimme l\u00e4heiselle suojelualueen sis\u00e4ll\u00e4 olleelle mangrovealueelle, jossa l\u00e4hdimme pime\u00e4ss\u00e4 seuraamaan Iwania, joka n\u00e4ytti meille tiet\u00e4 taskulampullaan.<\/p>\n Pienen etsinn\u00e4n j\u00e4lkeen l\u00f6ysimme pari maassa k\u00f6k\u00f6tt\u00e4nytt\u00e4 savannikehr\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4 ja n\u00e4it\u00e4 hetken kuvailtuamme, kuului jostain kaukaa pitk\u00e4pyrst\u00f6kehr\u00e4\u00e4j\u00e4nkin tsuksutus.<\/p>\n Jatkoimme rantaan, jossa meit\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4en odotti vene kuskeineen ja kohta kahlasimmekin veneen kyytiin ja auringon pikkuhiljaa noustessa l\u00e4hdimme puksuttamaan kohti l\u00e4heist\u00e4 mangrovesaarta.<\/p>\n Maisema oli uskomattoman upea ja taas kerran keli oli t\u00e4ysin tyyni. Taivaalla lenteli suuria parvia safiirimehil\u00e4issy\u00f6ji\u00e4 sek\u00e4 jonkin verran kastanjamehil\u00e4issy\u00f6ji\u00e4. Saareen rantauduttuamme l\u00e4hdimme kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n saarta ja mangrovesta kantautui heti useiden malesiankeijumalureiden laulu ja kohta kuuluivat my\u00f6s ensimm\u00e4iset harmaavihermesikot (limbata), joita pienen odottelun j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4stiin n\u00e4kem\u00e4\u00e4nkin oikein mukavasti.<\/p>\n Toivelajeina magroverannoilla olivat jo heti l\u00f6ydettyjen lajien ohella mm. riuttapaksujalka, paksunokkahaikara sek\u00e4 pyhimyskalastaja. Iwan vihelteli paksujalan \u00e4\u00e4nt\u00e4 k\u00e4velless\u00e4\u00e4n, mutta vastausta ei kuulunut ja kaikki n\u00e4kem\u00e4mme kalastajat tuppasivat olemaan joko turkoosi- tai jaavansinikalastajia. Kaukoputkella seuloessamme l\u00f6ytyneet haikarat olivat pikkumarabuja ja my\u00f6s yksin\u00e4inen ruskohaikaranuorukainen piilotteli mangroven reunassa. Pienempi\u00e4 haikaroita edustivat useat kyyryhaikarat.<\/p>\n Kahlaajista n\u00e4kyi pikkukuoveja, tundrakurmitsoita sek\u00e4 rantasipej\u00e4, mutta kierretty\u00e4mme koko saaren, toivelajit olivat yh\u00e4 l\u00f6yt\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Nousimme veneeseen ja jatkoimme kohti salmen pohjoisreunaa, josta l\u00f6ysimme lis\u00e4\u00e4 pikkumarabuja sek\u00e4 samoja kahlaajia, mutta edelleenk\u00e4\u00e4n ei etsittyj\u00e4 lajeja l\u00f6ytynyt. Pinnan alta l\u00f6ytyi kaikkea sit\u00e4kin eksoottisempaa kuten valtavia merit\u00e4hti\u00e4, ihmeellisi\u00e4 pallokaloja ym. joita venekuskimme poimi meille l\u00e4hemp\u00e4\u00e4nkin tarkasteluun.<\/p>\n K\u00e4vimme lopulta py\u00f6r\u00e4ht\u00e4m\u00e4ss\u00e4 aika l\u00e4hell\u00e4 satamaa, jossa lenteli suuri parvi id\u00e4npikkukiit\u00e4ji\u00e4, mutta lopulta olimme takaisin l\u00e4ht\u00f6pisteess\u00e4, josta k\u00e4velimme takaisin autolle, jossa Dahlan odotteli meit\u00e4.<\/p>\n Ajoimme seuraavaksi pitk\u00e4hk\u00f6n p\u00e4tk\u00e4n mets\u00e4nreunoja avoimista ikkunoista t\u00e4hystellen ja l\u00f6ysimmekin langoilta lentoon pyr\u00e4hdelleit\u00e4 t\u00f6yht\u00f6kiit\u00e4ji\u00e4 ja sitten toiselta s\u00e4hk\u00f6linjalta ainakin 11 aasiansinin\u00e4rhe\u00e4. My\u00f6s mm. pari jaavanmainaa, kilkkuseppi\u00e4 ja jaavank\u00e4pink\u00e4inen n\u00e4htiin.<\/p>\n Seuraava stoppi oli mangrovepohjukassa, jossa oli paikalla toinenkin opas pariskunnan kanssa, mutta heid\u00e4n toimintansa n\u00e4ytti aika dudeilulta meihin verrattuna. Kuitenkaan mek\u00e4\u00e4n emme t\u00e4lt\u00e4 paikalta l\u00f6yt\u00e4neet paria aasiankirjotikkaa, pikkuminivettej\u00e4, jaavansinikalastajia, ruohikkolivert\u00e4ji\u00e4 ja muutamaa kalatiiraa kummempaa.<\/p>\n Niinp\u00e4 jatkoimme pian tien toiselle puolelle metsikk\u00f6polkua pitkin k\u00e4velem\u00e4\u00e4n ja l\u00e4hes v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti kuulimme ensimm\u00e4isen kolmivarvaskalastajan ja pienell\u00e4 hakemisella saimme t\u00e4m\u00e4n varjoisten jokivarsien jalokiven my\u00f6s n\u00e4kyviin. Ja kuinka ollakaan n\u00e4it\u00e4 kirkkaan v\u00e4risi\u00e4 s\u00e4ihkylintuja l\u00f6ytyi kohta toinenkin.<\/p>\n Kohta Iwan kaivoi atrapin esiin ja soitti lyhyesti tulikulmapittaa, jollainen vastasikin kertaalleen v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti. Mutta lintu hiljeni sen sile\u00e4n tien eik\u00e4 sit\u00e4 n\u00e4kynyt saati kuulunut en\u00e4\u00e4 my\u00f6hemmin. Niinp\u00e4 laitettuamme ensin Iwanin kehotuksesta hyttyskarkotetta, jatkoimme polkua syvemm\u00e4lle mets\u00e4\u00e4n. Hyttysi\u00e4 ei kuitenkaan mets\u00e4ss\u00e4 lopulta juuri ollut.<\/p>\n Jatkettuamme yh\u00e4 vain pitemm\u00e4lle, l\u00f6ytyi puiden latvustosta parvi todella koreita t\u00f6yht\u00f6huppubulbuleita (dispar) sek\u00e4 er\u00e4\u00e4n puun latvassa p\u00e4ivyst\u00e4nyt sundanhaukkanen, mutta etsim\u00e4mme jaavanvarpusp\u00f6ll\u00f6 ei suostunut n\u00e4ytt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n, vaikka sen reviirill\u00e4 tiesimme olevammekin.<\/p>\n Keskip\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 pidimme huilin ilmastoiduissa huoneissamme, ja iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 Iwan sek\u00e4 Dahlan saapuivat taas meit\u00e4 hakemaan. Suuntasimme nyt suojelualueen sis\u00e4puolella olleeseen balinkottaraisten kasvatus- ja vapautusmets\u00e4\u00e4n. K\u00e4velimme mets\u00e4tiet\u00e4 pitkin ja n\u00e4hty\u00e4mme muutaman balinkottaraisen jatkoimme tiet\u00e4 pitemm\u00e4lle tavoitteenamme l\u00f6yt\u00e4\u00e4 vihdoin viherviidakkokana n\u00e4kyville sek\u00e4 tietysti muita mets\u00e4lintuja.<\/p>\n Aika pian l\u00f6ytyikin ensimm\u00e4inen viherviidakkokana, jota ei kuitenkaan mets\u00e4ss\u00e4 p\u00e4\u00e4ssyt l\u00e4hestym\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 kasvusto oli tihe\u00e4\u00e4 ja sangen piikik\u00e4st\u00e4. Punakaula- ja smaragdikyyhkyj\u00e4 n\u00e4kyi joitakin sek\u00e4 pari viherkeisarikyyhky\u00e4. Yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4mpi l\u00f6yt\u00f6 oli tien yli lent\u00e4nyt kastanjamalkoha.<\/p>\n Jatkoimme aika pitk\u00e4lle tiet\u00e4, joka vei kymmenen kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 olleelle temppelille. Tiell\u00e4 olikin koko ajan jonkin verran liikennett\u00e4, vaikka se oli varsin huonokuntoinen. Onneksi v\u00e4lill\u00e4 oli hiljaisia hetki\u00e4, jolloin n\u00e4imme tielle tepastelleen villisian ja p\u00e4\u00e4simme n\u00e4kem\u00e4\u00e4n viherviidakkokanojakin paremmin.<\/p>\n Muita k\u00e4velyll\u00e4 l\u00f6ytyneit\u00e4 lintuja olivat mm. pari sundansieppok\u00e4pink\u00e4ist\u00e4, pikkuminivetit, per\u00e4sindrongot, parikymment\u00e4 joraa, muutama jaavank\u00e4pink\u00e4inen sek\u00e4 ruohikkolivert\u00e4j\u00e4, kuuden t\u00f6yht\u00f6huppubulbulin parvi, kamtshatkanuunilintu sek\u00e4 harakkatasku.<\/p>\n Lopulta palailimme takaisin ja k\u00e4vimme tutustumassa balinkottaraiskeskukseen, jossa linnut olivat suuressa h\u00e4kiss\u00e4. T\u00e4m\u00e4 oli se paikka, josta aseistetut ry\u00f6st\u00e4j\u00e4t olivat aikanaan vieneet l\u00e4hes sata lintua kerralla! Pihan puista l\u00f6ysimme ensimm\u00e4isen mustaj\u00e4ttioravan, joka ylitti tien l\u00e4hes suoraan yl\u00e4puolellamme ollutta s\u00e4hk\u00f6johtoa pitkin.<\/p>\n Illalla k\u00e4vimme taas Sepon kanssa kylill\u00e4 kylill\u00e4 ja nyt l\u00f6ysimme hieman l\u00e4hemp\u00e4\u00e4 ruokapaikan, jossa ruokakin oli oikein maistuvaa. Palvelu vain oli kovin verkkaista. Illalla simahdimme aikaisin syyst\u00e4kin, sill\u00e4 seuraava p\u00e4iv\u00e4 olisi taas yksi reissun odotetuimmista.<\/p>\n Jaavalle Baluraniin<\/b><\/p>\n 30.12. her\u00e4tys olikin taas aikaisin ja aamuviidelt\u00e4 olimme ajamassa kohti satamaa. Aikataulu oli suunniteltu hyvin ja p\u00e4\u00e4simme ajamaan l\u00e4hes suoraan paattiin, joka veisi meid\u00e4t kapean salmen yli Jaavalle, maailman asutuimmalle saarelle, jolla on yli 350 miljoonaa asukasta. Meid\u00e4n kohteemme oli Baluranin kansallispuisto saaren koillisnurkassa.<\/p>\n Laiva l\u00e4hti h\u00e4m\u00e4riss\u00e4 liikkeelle id\u00e4npikkukiit\u00e4j\u00e4parven mekastaessa taivaalla. Pikkuhiljaa aamu alkoi valoistua ja n\u00e4imme poijuilla istuskelleita ja meren yll\u00e4 lent\u00e4neit\u00e4 pikkut\u00f6yht\u00f6- ja t\u00f6yht\u00f6tiiroja. Yll\u00e4tt\u00e4en laivan ohitti my\u00f6s harmaahaikara, joka oli Sepolle vasta kolmas havainto Balilta.<\/p>\n Laivamatka oli 12 kilometrin mittainen, sill\u00e4 reitti kiersi jonkin verran, suoraan matka olisi ollut vain seitsemisen kilometri\u00e4. Aika pian rantauduimme Ketanpangin satamaan, jonne jouduimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 autot oli pakattu niin tiukasti lauttaan, ettei autoihin mahtunut kuin kuskin ovesta. Rannassa ylitsemme lensi vanha ja nuori valkomerikotka. Pian kuskimme sai ajettua auton lautalta ja otimme saman tien suunnan kohti pohjoista ja Balurania.<\/p>\n Noin 30 kilometri\u00e4 ajettuamme saavuimme kansallispuiston portille jo ennen seitsem\u00e4\u00e4 ja ilmeisesti kansallispuisto ei viel\u00e4 ollut auki, mutta maksettuamme kansallispuiston p\u00e4\u00e4symaksut Iwan puhui meid\u00e4t portista sis\u00e4\u00e4n. Ja kohta parkkeerasimme korkean n\u00e4k\u00f6tornin juurelle ja kipusimme torniin katselemaan maisemaa sek\u00e4 tietysti lintuja.<\/p>\n Valittaja- ja ruostevatsak\u00e4ki\u00e4 kuului molempia useita ja niit\u00e4 p\u00e4\u00e4stiin n\u00e4kem\u00e4\u00e4nkin. Kaukoputkilla puiden latvustoja seuloessa l\u00f6ytyi er\u00e4\u00e4st\u00e4 latvasta kookas vihre\u00e4 lintu, joka m\u00e4\u00e4rittyi keltalakkisep\u00e4ksi. My\u00f6s mm. musta- ja tuhkadrongoja, p\u00e4\u00e4skyleijuja, pari tulikukastajaa, harmaaposkikyyhkyj\u00e4 ym. n\u00e4htiin, mutta lopulta laskeuduimme tornista alas ja l\u00e4hdimme jatkamaan matkaa kansallispuiston tiet\u00e4 hitaasti ajellen. Mets\u00e4t olivat alkumatkasta rutikuivia ja laajan mets\u00e4palon j\u00e4ljilt\u00e4 l\u00e4hes lehdett\u00f6mi\u00e4.<\/p>\n Metsist\u00e4 kuului v\u00e4h\u00e4n v\u00e4li\u00e4 viherviidakkokanan k\u00e4k\u00e4tt\u00e4v\u00e4 huuto ja kohta kuuluivat my\u00f6s ensimm\u00e4iset naurettavan k\u00e4he\u00e4t punaviidakkokanat, jotka kuulostivat aivan erilaisilta kuin Thaimaassa. Aika pian molempia lajeja p\u00e4\u00e4stiin n\u00e4kem\u00e4\u00e4n ja kuvaamaankin. Kuvasimme my\u00f6s aivan j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4n pahalta haisseita valtavan kokoisia maassa kasvaneita raatokukkia.<\/p>\n Tuhkar\u00e4\u00e4t\u00e4lien ohella l\u00f6ysimme my\u00f6s muutaman pitk\u00e4pyrst\u00f6r\u00e4\u00e4t\u00e4lin, pari sinimonarkkia, jaavank\u00e4pink\u00e4isen, sundansieppok\u00e4pink\u00e4isen sek\u00e4 kuulimme kamtshatkanuunilinnun ym. Kuulimme kauempaa pariin otteeseen mystisen kuulosta ulisevaa \u00e4\u00e4nt\u00e4, joka oli lapsuudesta ja Korkeasaaren k\u00e4ynneilt\u00e4 tuttu, t\u00e4ll\u00e4 kertaa \u00e4\u00e4ness\u00e4 olivat ihan villit ja vapaat viherriikinkukot!<\/p>\n P\u00e4iv\u00e4 oli taas l\u00e4mmennyt kuumaksi, kun ajoimme kuivan savannialueen l\u00e4pi ja parkkeerasimme Bekolin keskukselle, jossa kipusimme m\u00e4en p\u00e4\u00e4ll\u00e4 olleeseen n\u00e4k\u00f6torniin. Tornista avautui maisema savannille, jonne oli pys\u00e4htynyt paikallisia turisteja ottamaan selfieit\u00e4. Meist\u00e4 rutikuiva maisema ei n\u00e4ytt\u00e4nyt kovinkaan kuvaukselliselta. Selfiekulttuuri oli Indonesiassa muuten jotain aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4! Paikalliset ottivat joka paikassa kuvia tai videota itsest\u00e4\u00e4n ja joutuipa Seppokin useampaan selfieen mukaan, sill\u00e4 l\u00e4nsimaalaisia \u201dturisteja\u201d ei liiemmin L\u00e4nsi-Balilla tai It\u00e4-Jaavalla ollut.<\/p>\n Bekolin tornista n\u00e4imme isoja laumoja timorinkauriita, jotka vaelsivat jonoissa kohti juoma-allasta. Niiden seassa kulki my\u00f6s pikkuporukoissa vesipuhveleita. Lintuhavainnot j\u00e4iv\u00e4t aika v\u00e4hiin; pari jaavanturturikyyhky\u00e4 sek\u00e4 l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 kiljunut harjakotka, jota ei kuitenkaan onnistuttu n\u00e4kem\u00e4\u00e4n. Pariin otteeseen kuulimme viherrikinkukkojen huutelua. Yksi linnuista kuului todella l\u00e4helt\u00e4, muttemme onnistuneet l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 n\u00e4kyville. Lopulta kun yksi lintu kuului aika l\u00e4hell\u00e4 olleiden rakennusten suunnasta, p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n lintua n\u00e4kyville. Ja kuinka ollakaan l\u00f6ytyih\u00e4n se yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n helpostikin ja saimme siit\u00e4 jonkinlaiset l\u00e4mp\u00f6v\u00e4reilykuvat ennen kuin t\u00e4m\u00e4 uskomattoman v\u00e4rik\u00e4s lintu piiloutui pitemp\u00e4\u00e4n heinikkoon.<\/p>\n K\u00e4vimme viel\u00e4 kuvailemassa vesipuhveleita ja Hanna kuvaili ohimennen kuvakavalkaadin paikallisten selfieposeerauksista. Olipa paikalla pari h\u00e4\u00e4kuvausporukkaakin huseeraamassa.<\/p>\n Jatkettuamme taas matkaa p\u00e4\u00e4simme lopulta tien p\u00e4\u00e4h\u00e4n Baman rannalle, jossa oli aivan tolkuttomasti porukkaa, suurin osa taas ottamassa selfieit\u00e4. Oli todella kuuma, joten ihan alkuun p\u00e4\u00e4timme vain ottaa rennosti varjoissa mahdollisimman kaukana mekastavasta rantaporukasta sek\u00e4 kammottavasta, taukoamatta soineesta \u201dj\u00e4\u00e4tel\u00f6automusiikista\u201d.<\/p>\n Jatkoimme sitten pienelle polulle, joka kulki metsik\u00f6ss\u00e4 rannan suuntaisesti. Olimme varautuneet pitkin vaattein sek\u00e4 hyttysmyrkyin, sill\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4 piti oleman todella paljon \u00f6t\u00f6k\u00f6it\u00e4, mutta kuivuuden takia hyttysi\u00e4kin oli vain muutamia. Puiden latvustossa etenemist\u00e4mme tarkkaili lauma mustalangureja, joukossaan muutama alle vuoden ik\u00e4inen ja viel\u00e4 kullan v\u00e4rinen pikkuaappo.<\/p>\n Metsik\u00f6ss\u00e4 lauloi useita viidakkosieppoja ja sinikorvakalastajan \u00e4\u00e4ni kuului lyhyesti mutta sitten t\u00e4rpp\u00e4si kunnolla. N\u00e4in jotain liikett\u00e4 oksiston takaa ja tajusin katsovani lintua, jolla oli niskassa punaista sek\u00e4 keltaista. Onneksi lintu nousi ylemm\u00e4ksi rungolle ja n\u00e4kyi kohta kunnolla \u2013 punasiipitikka! Todella upea lintu, joka oli Sepollekin elis! Samaan aikaan pusikossa edess\u00e4mme touhusi parvi timaleita, joista vihdoin p\u00e4\u00e4stiin yksi n\u00e4kem\u00e4\u00e4n sen verran hyvin, ett\u00e4 se saatiin tunnistettua k\u00f6ynn\u00f6stimaliksi. Kun kohta per\u00e4\u00e4n Iwan nappasi toiselta puun rungolta parin kookkaita aasianpalok\u00e4rki\u00e4, oli lyhyess\u00e4 hetkess\u00e4 l\u00f6ytynyt usempikin toiveissa ollut laji!<\/p>\n K\u00e4vely tuotti viel\u00e4 kastanjamehil\u00e4issy\u00f6ji\u00e4, pari sundanhaukkasta ja aasianvihelt\u00e4j\u00e4\u00e4 sek\u00e4 useita intiansarvinokkia. Vilaukselta n\u00e4kyi viel\u00e4 yksi eliskin, oliivisiipibulbuli. Er\u00e4\u00e4n puun latvuksesta p\u00f6l\u00e4hti lentoon iso ruskea lintu, joka kaiketi oli puistop\u00f6ll\u00f6, mutta se n\u00e4kyi liian lyhyesti eik\u00e4 sit\u00e4 l\u00f6ytynyt en\u00e4\u00e4, joten t\u00e4m\u00e4 laji j\u00e4i t\u00e4ll\u00e4 kertaa hoitamatta.<\/p>\n Parkkipaikalle palattuamme l\u00e4hdimme ajelemaan takaisin p\u00e4in. Savannialueella ajelimme taas hitaasti ja kun l\u00f6ysimme timorinkaurislaumoja, pys\u00e4hdyimme ja l\u00e4hdimme katsomaan l\u00f6ytyisik\u00f6 niiden l\u00e4helt\u00e4 lintujakin. Ja melkein heti t\u00e4rpp\u00e4si ja l\u00f6ysimme etsim\u00e4mme \u2013 ainakin kolme jaavankottaraista! T\u00e4m\u00e4 laji on eritt\u00e4in pyydystetty h\u00e4kkilintu ja sen tulevaisuus vaikuttaa monen muun lajin tavoin paljon synkemm\u00e4lt\u00e4 kuin balinkottaraisella.<\/p>\n Lopulta olimme takaisin satamassa, jossa p\u00e4\u00e4simme ajamaan saman tien l\u00e4hes viimeisin\u00e4 lauttaan ja l\u00e4hdimme paluumatkalle Balille. Kipusimme tietysti taas kannelle ja Iwan onnistuikin puhumaan meid\u00e4t parhaaseen paikkaan l\u00e4hes lauttaa ohjaavan miehist\u00f6n viereen. Mutta illan jo h\u00e4m\u00e4rt\u00e4ess\u00e4 n\u00e4imme vain tiiroja ja jokusen ruskosuulan.<\/p>\n Gilimanukin satamasta ajoimme hotellillemme, jossa Hanna j\u00e4i taas kokkailemaan ja me k\u00e4vimme Sepon kanssa sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 edellisiltana hyv\u00e4ksi koetussa ravintolassa. Ravintolan verkkaalleen touhuava em\u00e4nt\u00e4 oli aivan onnesta soikeana, kun tulimme h\u00e4nen ravintolaansa toistamiseen.<\/p>\n Uudenvuodenaatto<\/b><\/p>\n 31.12. olimme sopineet hieman iisimm\u00e4n aamuohjelman mutta kyytimme oli taas hotellilla reilusti etuajassa, kuten maassa tuntui olevan tapana. Niinp\u00e4 olimme jo ennen aamukuutta ajelemassa taas kohti tuttua mangrovea. Olin halunnut tavalla tai toisella yritt\u00e4\u00e4 viel\u00e4 riuttapaksujalkaa, paksunokkahaikaraa sek\u00e4 pyhimyskalastajaa ja niinp\u00e4 olimme aika pian k\u00e4velleet tuttuun rantaan, jonka laiturilta aloimme seuloa kaukoputkilla mangroverantoja.<\/p>\n Jaavanturturikyyhkyt turisivat ja malesiankeijumalurit lauloivat, pikkukuoveja ja rantasipej\u00e4 oli kymmeni\u00e4 ja taas vesirajassa kahlaili muutamia pikkumarabuja ja yksi ruskohaikara piilotteli l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 mangroveja. Paksunokkahaikaraa ei kuitenkaan l\u00f6ytynyt, se yleens\u00e4 olisi ollut n\u00e4kyv\u00e4sti vedess\u00e4 kahlaamassa. Sen sijaan pitk\u00e4n seulomisen j\u00e4lkeen l\u00f6ysin kuin l\u00f6ysinkin yhden riuttapaksujalan! Otus hiippaili jonkin aikaa n\u00e4kyviss\u00e4 kaukana mangroven reunassa ja katosi sitten kasvien k\u00e4tk\u00f6ihin. Onneksi kaikki ehdmme kuitenkin linnun n\u00e4hd\u00e4. Kun l\u00e4hell\u00e4 olleiden veneiden nokkaan saapui viel\u00e4 pari pyhimyskalastajaa, oli aamu onnistunut v\u00e4hint\u00e4\u00e4n toivotulla tavalla!<\/p>\n Palailimme aika pian autoa kohti, sill\u00e4 kiitos Iwanin puhelahjojen, olimme saaneet vierailla lyhyesti suojelualueella ilman uutta puistomaksua. K\u00e4velless\u00e4mme huomasimme l\u00e4hipuiden latvoissa muutaman parin oranssiviherkyyhkyj\u00e4! Nyt t\u00e4m\u00e4kin laji saatiin varmasti oikein m\u00e4\u00e4ritetty\u00e4, sill\u00e4 p\u00e4\u00e4n v\u00e4rityskin n\u00e4htiin hienosti.<\/p>\n Koska meill\u00e4 oli viel\u00e4 jokunen tunti aikaa, suuntasimme viel\u00e4 sataman l\u00e4heisi\u00e4 mangroveita putkeilemaan, mutta pikkumarabujen ohella havainnot j\u00e4iv\u00e4t rannassa uiskennelleisiin v\u00e4rikk\u00e4isiin kaloihin sek\u00e4 muutamaan myrkylliseen siipisimppuun. Merelt\u00e4 l\u00f6ytyi jokunen ruskosuula sek\u00e4 yksi leve\u00e4pyrst\u00f6kihu.<\/p>\n Loppuaamun vietimme opastuskeskuksen pihamaastossa balinkottaraisia kuvaillen ja ohessa n\u00e4imme my\u00f6s sundansieppok\u00e4pink\u00e4isen, kilkku- ja marmoriseppi\u00e4, verikukastajia ym.<\/p>\n Yhdeks\u00e4n aikaan palailimme hotellille pakkailemaan ja yll\u00e4tt\u00e4en Nyoman oli taas saapunut paikalle l\u00e4hes tunnin etuajassa. K\u00e4vimme viel\u00e4 viilent\u00e4v\u00e4ss\u00e4 suihkussa, ennen kuin hyv\u00e4stelimme, kiittelimme ja tietysti maksoimme Iwanin sek\u00e4 Dahlanin ja l\u00e4hdimme ajamaan t\u00e4ll\u00e4 kertaa etel\u00e4ist\u00e4 rantareitti\u00e4 kohti Ubudia.<\/p>\n Matkan jatkuttua liikenne oli yh\u00e4 aika maltillista, vaikka olikin vuoden viimeinen p\u00e4iv\u00e4 ja Uuden Vuoden viettoon valmistauduttiin t\u00e4\u00e4ll\u00e4kin, vaikka paikallisessa kalenterissa Uudella Vuodella ei niin merkityst\u00e4 ollutkaan. Kuskimme ohitteli taas ihan kiitett\u00e4v\u00e4sti, vaikka tiet olivat eritt\u00e4in kapeita. Silti kyyti oli turvallista ja luotettavaa. Meill\u00e4 oli reissussa ollut vain erinomaisia kuskeja!<\/p>\n Jossain riisipeltoja ohitellessamme n\u00e4imme peltojen yll\u00e4 pari lent\u00e4v\u00e4\u00e4 kaitanokkavarista ja Nyoman plokkasi tien yll\u00e4 mets\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4, aika kaukana rannasta lent\u00e4neen pikkufregattilinnun, muuten havainnot j\u00e4iv\u00e4t pelloilla seisoskelleisiin pikkujalo- ym. haikaroihin.<\/p>\n Lopulta olimme varsin aikaisin p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 Jukut Pakussa, jossa Topi otti meid\u00e4t kaikki jo innolla vastaan. Illan projekti oli sitten yritt\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 Topi tyytyv\u00e4isen\u00e4, sill\u00e4 pikkuhiljaa Uuden Vuoden rakettien ammuskelu kiihtyi. Ilta menikin verannalla iloisesti jutustellessamme. Topi tuntui ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4n, ettei mit\u00e4\u00e4n h\u00e4t\u00e4\u00e4 ollut ja oli h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n rauhallinen koko illan. Jutustelun ohessa kuulimme taas sammakkohaukan, jaavankalastajia, harakkataskun, sundanp\u00f6ll\u00f6si\u00e4 sek\u00e4 pari punakoipir\u00e4ikk\u00e4\u00e4. Keskiy\u00f6ll\u00e4 alkoi sitten aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, aivan jatkuva pauke, mutta raketit olivat onneksi varsin maltillisen tasa\u00e4\u00e4nisi\u00e4, joten yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n v\u00e4h\u00e4n pauke lopulta \u00e4rsytti. Ennenh\u00e4n pauke oli kest\u00e4nyt viikon molemmin puolin Uutta Vuotta, mutta uuden lain mukaan paukutuksen tuli tapahtua t\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4. Yll\u00e4tt\u00e4en pauke my\u00f6s vaimeni aika pian vuoden vaihduttua ja yhden aikaan suuntasimme pehkuihin, sill\u00e4 olihan meill\u00e4 ollut aika vauhdikkaita p\u00e4ivi\u00e4 vuoden p\u00e4\u00e4tteeksi.<\/p>\n Rento ekaekaa<\/b><\/p>\n K\u00e4vimme sitten sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 ja viel\u00e4 kaupassakin. Sateen loputtua ruuhka kaupungissa oli melkoinen, joten p\u00e4\u00e4timme k\u00e4vell\u00e4 kaikkine kantamuksinemme takaisin k\u00e4mpille. Apinapuiston l\u00e4pi k\u00e4velless\u00e4 piti meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kauppakassit visusti kiinni ja rintaa vasten, jotteivat makakit nappaisi l\u00e4pikulkumaksua mukaansa.<\/p>\n Taas vuorille<\/b><\/p>\n 2.1.Bung saapui meit\u00e4 hakemaan klo 6:00. Otimme taas suunnan vuoristoon ja ajoimme tuttuja reittej\u00e4 ja n\u00e4k\u00f6alapaikan l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 n\u00e4in auton ikkunasta nuoren bramiinihaukan.<\/p>\n Puistoon alkoi pikkuhiljaa kerty\u00e4 porukkaa ja oli inhottava n\u00e4hd\u00e4, kuinka t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kauniissa puistossakin kaikki roskat j\u00e4tettiin lojumaan minne sattuu. Porukka my\u00f6s liikkui autoilla, joten liikennett\u00e4 oli h\u00e4iri\u00f6ksi asti. Koskakasoissa sikisi my\u00f6s valtavasti k\u00e4rp\u00e4si\u00e4, jotka p\u00f6rr\u00e4siv\u00e4t jatkuvasti ymp\u00e4rill\u00e4.<\/p>\n Aasiankirjotikan, tulit\u00f6yhd\u00f6n, harjakotkan sek\u00e4 punaotsar\u00e4\u00e4t\u00e4lin ym. havaittuamme, k\u00e4vimme viel\u00e4 katsomassa orkideapuutarhaa, jonka j\u00e4lkeen vihdoin l\u00f6ysin er\u00e4\u00e4n puun latvasta verikurkkukukastajan (sanguinolentum). Sitten k\u00e4pp\u00e4ilimmekin aika pian takaisin parkkipaikalle, jossa Bung yh\u00e4 veteli sikeit\u00e4.<\/p>\n Telttailemaan<\/b><\/p>\n Jatkoimme pikkumatkan Buyan-j\u00e4rven leirint\u00e4alueelle, josta oli sitten viimetiedustelujen tullut maksullinen. Sovimme Bungin kanssa paluukyydin parin p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4h\u00e4n ja otimme kaikki tavaramme kantoon ja l\u00e4hdimme etsim\u00e4\u00e4n leiripaikkaa.<\/p>\n Lopulta olimme yritt\u00e4neet nukkua tarpeeksi ja p\u00e4\u00e4timme uskaltaa j\u00e4tt\u00e4\u00e4 teltat paikoilleen ja tavarat telttaan sis\u00e4lle ja l\u00e4hte\u00e4 maastoon. Telttapaikallemmekin kuului jo niin sundank\u00e4ki\u00e4, valittajak\u00e4ki\u00e4 kuin ruostevatsak\u00e4kikin ja n\u00e4imme rosvokotkaparin lent\u00e4v\u00e4n hetken vuoren rinteiden yll\u00e4.<\/p>\n L\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n rannan suuntaista mets\u00e4polkua pitkin, jossa kultasepelseppi\u00e4 sek\u00e4 taas yksi mustaotsasepp\u00e4 (australis) \u00e4\u00e4nteliv\u00e4t ja kuulimmepa lyhyesti pari jaavanvihelt\u00e4j\u00e4\u00e4kin. Jaavanriippukaijoja ja viiridrongoja kuului jokunen, jaavanisorillej\u00e4 oli taas pari parvea, tuhkatalitiaiset lauloivat jne.<\/p>\n Illalle olimme suunnitelleet p\u00f6ll\u00f6k\u00e4vely\u00e4, mutta ennen kuin ehdimme sellaiselle, saapui pari pitk\u00e4pyrst\u00f6kehr\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4 saalistelemaan \u00f6t\u00f6k\u00f6it\u00e4 aivan ymp\u00e4rilt\u00e4mme. Ja kohta alkoi sundanhuuhkaja huudella aika l\u00e4hell\u00e4 leiri\u00e4mme. Otin siit\u00e4 hetken \u00e4\u00e4nityst\u00e4 ja yritimme sitten menn\u00e4 sen per\u00e4\u00e4n n\u00e4hd\u00e4ksemme t\u00e4m\u00e4n uskomattoman hienon p\u00f6ll\u00f6n, mutta lintu hiljeni ja kuului my\u00f6hemmin hetken aikaa kaukaa aivan j\u00e4rven p\u00e4\u00e4st\u00e4. Muita p\u00f6ll\u00f6j\u00e4 emme kuulleet, joten lopulta suuntasimme aikaisin pehkuihin. Onneksi olimme kaukana muista leireilij\u00f6ist\u00e4, sill\u00e4 y\u00f6ll\u00e4 oli leiriss\u00e4 melkoiset bileet! Musikki soi todella kovalla pitk\u00e4lle aamuy\u00f6h\u00f6n asti.<\/p>\n Buyanin rannoilla<\/b><\/p>\n 3.1. Her\u00e4simme muutamaan otteeseen y\u00f6ll\u00e4 kuulostelemaan \u00e4\u00e4nimaisemaa, mutta \u00e4\u00e4ness\u00e4 olivat vain l\u00e4hilutakon sammakot ja ojasuokanat. Aamulla her\u00e4simme aikaisin ja nuudeliaamiaisen aikana kuulimme vastarannalta valkomerikotkaperheen kaakatusta ja nousivatpa linnut lopulta lentoonkin. My\u00f6s muutama harjakotka kaarteli taivaalla sek\u00e4 id\u00e4nmehil\u00e4ishaukka lensi ylitsemme.<\/p>\n Teimme aamusta hieman edellisp\u00e4iv\u00e4ist\u00e4 pitemm\u00e4n k\u00e4velyn rantamets\u00e4ss\u00e4, mutta havainnot j\u00e4iv\u00e4t hieman vaatimattomammiksi kuin olimme odottaneet. Muutama viherviidakkokana, pari vilaukselta n\u00e4hty\u00e4 k\u00e4kikyyhky sp:t\u00e4, harmaaposkikyyhkyj\u00e4, jaavankeisarikyyhkyj\u00e4, muutama naamiokuhankeitt\u00e4j\u00e4, pari pilkkaminivetti\u00e4 ja sinimonarkkia, muutama sundanuunilintu, pari sundanjokirastasta, jopa kahdeksan viidakkosieppoa ym. kuitenkin l\u00f6ydettiin. Rannasta kuului taas sarasirkkalintuja sek\u00e4 pari isokaislakerttusta.<\/p>\n Teltalle palattuamme kuulimme outoa hurahtavaa \u00e4\u00e4nt\u00e4 l\u00e4himets\u00e4st\u00e4, mutta emme l\u00f6yt\u00e4neet \u00e4\u00e4ntelij\u00e4\u00e4. Vihdoin sain lyhyen \u00e4\u00e4nityksen ohotansirkkalintukandistakin, joten ehk\u00e4 laji saadaan Balin listalle?<\/p>\n P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 lep\u00e4ilimme taas kuumimman hetken ja samalla taivaalle alkoi kerty\u00e4 uhkaavan n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 pilvi\u00e4. Ukkonenkin jyr\u00e4hteli kauempana, mutta Hannan j\u00e4\u00e4ty\u00e4 viel\u00e4 torkkumaan, suuntasimme Sepon kanssa iltaretkelle j\u00e4rven toisen p\u00e4\u00e4n tuttua matalikkoa kohti.<\/p>\n Emme p\u00e4\u00e4sseet kuin juuri ja juuri ulos leirint\u00e4alueelta, kun alkoi sataa, mutta onneksi sade pian taukosi ja jatkoimme matkaa. P\u00e4\u00e4simme pohjukan reunaan, jossa ehdimme h\u00e4din tuskin nostaa putken pystyyn, kun alkoi sataa oikein kunnolla! Haikaroita, liejukanoja, kurppia ja liroja hetken katsottuamme, piti meid\u00e4n singahtaa rannassa olleiden ruoppauskoneiden alle sadetta pit\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Kun sade vihdoin taukosi, p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 palailemaan leiri\u00e4mme kohti sadeviitat yll\u00e4mme. Aika monta kertaa saimme viel\u00e4 matkalla pit\u00e4\u00e4 sadetta erilaisten katosten alla, kerran jopa lintukaupassa, jossa onneksi valtaosa kaupan olleista linnuista oli pieni\u00e4 papukaijoja, mutta my\u00f6s luonnosta kiinni otettuja lintuja oli jonkin verran. Yksi linnuista oli jostain kauempaa tuotu valtava kyyhky, jota emme tunteneet. Lopulta k\u00e4vimme viel\u00e4 l\u00e4hikaupassa ostamassa juomista ja lopulta p\u00e4\u00e4simme palaamaan takaisin teltoillemme sateen taas kiihtyess\u00e4.<\/p>\n Vesisadetta ja puuskaista tuulta riittikin sitten koko illan. V\u00e4lill\u00e4 kunnon ukkoset olivat l\u00e4hell\u00e4, mutta eiv\u00e4t onneksemme tulleet aivan p\u00e4\u00e4lle. Kun ilta oli jo jonkin aikaa aiemmin h\u00e4m\u00e4rtynyt, taukosi sade ehk\u00e4 minuutiksi ja silloin kuulimme kauempaa pari kertaa sundanhuuhkajan puhalluksen. Sitten alkoi taas sataa ja yritimme alkaa nukkua, mutta ohi liukuneiden ukonilmojen takia emme onnistuneet nukahtaa.<\/p>\n Kun sade vihdoin iltay\u00f6st\u00e4 taukosi, kuului aivan l\u00e4helt\u00e4 rannasta j\u00e4rven ylt\u00e4 todella voimakas r\u00e4\u00e4k\u00e4isy! Tunnistimme sen heti sundankalahuuhkajaksi, sill\u00e4 olimme soitelleet \u00e4\u00e4nt\u00e4 edellisiltana jonkin aikaa. Onneksi Seppokin oli teltassaan yh\u00e4 hereill\u00e4 ja oli kuullut \u00e4\u00e4nen! Kuuntelimme tietysti heti viel\u00e4 verrokiksi \u00e4\u00e4nt\u00e4 nauhalta ja saatoimme todeta m\u00e4\u00e4rityksen varmaksi! \u00c4\u00e4nt\u00e4 ei kuitenkaan en\u00e4\u00e4 kuulunut ja todella kovan sateen takia maasto oli niin m\u00e4rk\u00e4\u00e4, ettei meill\u00e4 ollut mit\u00e4\u00e4n asiaa ulos etsim\u00e4\u00e4n lintua summamutikassa.<\/p>\n Aika pian onnistuimme lopulta nukahtaa ja onneksemme uusia sateita, tai ainakaan kunnon ukkosia ei en\u00e4\u00e4 y\u00f6n aikana tullutkaan. Sen sijaan leirint\u00e4alueella oli taas hyv\u00e4t bileet, joita ukkosetkaan eiv\u00e4t juuri olleet hillinneet. Olipa kova tuuli kaatanut yhden teltan p\u00e4\u00e4lle ison puunkin, mutta ilmeisesti ilman henkil\u00f6vahinkoja oli selvitty.<\/p>\n Pakkailuja<\/b><\/p>\n Pian Seppokin oli her\u00e4nnyt ja jatkoimme \u00e4\u00e4ntelij\u00f6iden etsimist\u00e4 Sepon kanssa ja lopulta Seppo l\u00f6ysi yhden maassa \u00e4\u00e4nnelleen otuksen ja seh\u00e4n oli tietenkin tulikulmapitta! My\u00f6hemmin meille selvisi, ett\u00e4 my\u00f6s hurahtava \u00e4\u00e4ni oli pitan \u00e4\u00e4ni ja n\u00e4in ollen ymp\u00e4rill\u00e4mme oli \u00e4\u00e4nnellyt yhteens\u00e4 kahdeksan tulikulmapittaa!<\/p>\n Yhdeks\u00e4lt\u00e4 purimme leirin ja pian olimme kantamassa tavaroitamme leirint\u00e4alueen parkkipaikalle ja sinne p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme olikin Bung jo meit\u00e4 odottamassa.<\/p>\n Matkan varrella k\u00e4vimme er\u00e4\u00e4ss\u00e4 k\u00e4sit\u00f6ihin keskittyneen kyl\u00e4n kaupassa, jossa valmistettiin puisia lintuja. Ostimmekin pari lintua kotiin ja tuliaiseksi. Pian olimme taas Jukut Pakussa, jossa otimme p\u00e4iv\u00e4n iisisti. Kuivattelimme auringonpaisteessa kosteita tavaroitamme, kunnes sadekuurot ja kovaksi yltynyt tuuli pakottivat meid\u00e4t sis\u00e4lle pakkailemaan tavaroitamme.<\/p>\n Illalla suuntasimme l\u00e4hiravintolaan sy\u00f6m\u00e4\u00e4n ja sen j\u00e4lkeen seurustelimme viel\u00e4 pitk\u00e4lle iltaan tuttujen kanssa sundanp\u00f6ll\u00f6sten ja punakoipir\u00e4ik\u00e4n \u00e4\u00e4nnelless\u00e4 taustalla.<\/p>\n Denpasarin tienoon lintupaikoilla<\/b><\/p>\n 5.1. olimme aamukuudelta valmiina ja pakkasimme kaikki tavaramme Bungin kyytiin ja l\u00e4hdimme ajamaan kohti Denpasaria. Koska Balin paras kahlaajapaikka Seranganin saari oli suljettu kaikilta ulkopuolisilta (valitettavasti siis my\u00f6s lintuharrastajilta), aloitimme retken saaren l\u00e4heisilt\u00e4 matalikkorannoilta, joilla oli yleens\u00e4 my\u00f6s jonkin verran kahlaajia. Olimme tietysti katsoneet vuoroveden olevan sopiva nyt aamusta.<\/p>\n Rantatiell\u00e4 ajaessamme n\u00e4imme jo ensimm\u00e4isen mustamerimetson ja heti rannan tuntumaan pys\u00e4hdytty\u00e4mme lensi ylitsemme ensimm\u00e4iset australianmerimetsot.<\/p>\n K\u00e4velimme mangrovepuskien l\u00e4pi rantaan, josta l\u00f6ytyi runsaasti kuoveja, pikkukuoveja sek\u00e4 kohta m\u00e4\u00e4rittyiv\u00e4t my\u00f6s ensimm\u00e4iset ohotankuovit. Mangroveiden alla olleissa l\u00e4t\u00e4k\u00f6iss\u00e4 piipersi lirojen ohella punajalkavikloja, rusokaulasirrej\u00e4, mustajalkatyllej\u00e4 sek\u00e4 muutama pikkutylli ja siperiansirri. Australian- ja mustamerimetsoja lenteli taivaalla ja mangroveiden juurella piilotteli my\u00f6s pieni parvi sundantaveja. Tyllien tarkempi tarkastelu paljasti, ett\u00e4 mustajalkatyllien seurassa oli my\u00f6s ainakin parit jaavan- sek\u00e4 sundantyllit. Kuoveja viel\u00e4 kertaalleen seuloessa l\u00f6ytyi niiden seasta yksin\u00e4inen aavikkotylli. Jaavansinikalastajia viipotti ohitsemme ja kun siirryimme puiden suojaan sadekuuroa pit\u00e4m\u00e4\u00e4n, singahti jaloistamme tummapyyjuoksija puskien alle piiloon.<\/p>\n Ollessamme viel\u00e4 sadetta pitelem\u00e4ss\u00e4, saapui rantaan paikallinen vartija ajamaan meit\u00e4 pois. Mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 emme keksineet, miksei rannassa olisi saanut olla. L\u00e4hell\u00e4 oli joku varastorakennuksen tapainen ja toki kauempana oli erilaisia ty\u00f6maita, joissa tuhottiin viel\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4 olevaa mangrovekasvustoa kovaa tahtia. Voi hyvin olla, ett\u00e4 l\u00e4hitulevaisuudessa t\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n alueella ei ole mit\u00e4\u00e4n asiaa katsella kahlaajia, jos niit\u00e4 siell\u00e4 en\u00e4\u00e4 onkaan?<\/p>\n Niinp\u00e4 ajoimme piakkoin lahden toiselle puolelle, jossa oli my\u00f6s todella isot rakennusty\u00f6maat menossa, mutta saimme luvan k\u00e4vell\u00e4 rantaan kahlaajia katsomaan. Valo oli kuitenkin aika huono, joten etenk\u00e4\u00e4n tyllien tunnistaminen ei onnistunut. Rusokaulasirriparvessa n\u00e4kyi kuovisirri lyhyesti, kunnes lahdelle saapui muuttohaukka saalistamaan ja kaikki kahlaajat lensiv\u00e4t kauemmaksi.<\/p>\n Ajaessamme todella pitk\u00e4\u00e4 ja maksullista tullisiltaa kohti Denpasaria n\u00e4imme muutamia hietatiiroja sek\u00e4 pari poijuilla seisoskellutta korallihaikaraa. Kohta parkkeerasimme Nua Dusan j\u00e4tevedenpuhdistamolle, jonne k\u00e4velimme portista sis\u00e4\u00e4n ja nimet porttikopin kirjaan kirjaamalla saimme menn\u00e4 alueelle kiertelem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Kiersimme kaikki altaat toiselle puolelle n\u00e4hden viel\u00e4 kymmenkunta jaavanmainaa sek\u00e4 punakaulakyyhky\u00e4, tulikukastajan, muutaman intiantuhkapriinian sek\u00e4 kuulimme useita malesiankeijumalureita. Altailla n\u00e4imme my\u00f6s useita todella suuria juovavaraaneja. Jalat alkoivat olla jo ihan loppu, kun k\u00e4velimme lopulta takaisin samaa reitti\u00e4 autolle.<\/p>\n Jatkoimme viel\u00e4 Ponta Kelarin rantaan lentokent\u00e4n liepeille, jossa staijasimme tovin merelle havaiten 30 ruskosuulaa, ainakin 25 pikkufregattilintua, kymmenkunta leve\u00e4pyrst\u00f6kihua, pikkutiiroja sek\u00e4 pikkut\u00f6yht\u00f6- ja t\u00f6yht\u00f6tiiroja. Tien toisella puolella aika likaisella alueella olleesta p\u00f6pelik\u00f6st\u00e4 kuulimme viel\u00e4 pari australianrastaskerttusta sek\u00e4 intiantuhkapriinian.<\/p>\n Sitten oli aika suunnata lentokent\u00e4lle ja reissun viimeiseksi linnuksi n\u00e4imme vauhdista viel\u00e4 muuttohaukan.<\/p>\n Lentokent\u00e4ll\u00e4 oli aika hyv\u00e4stell\u00e4 niin Bung kuin tietysti talvehtimaan j\u00e4\u00e4v\u00e4 Seppokin! Pian k\u00e4rr\u00e4simme tavaramme asemalle, josta l\u00f6ytyi yll\u00e4tt\u00e4en varta vasten tavaroiden pakkaamiseen ja vaatteiden vaihtoon tarkoitettu tila.<\/p>\n Kotimatkalle<\/b><\/p>\n Tavarat pakattuamme meill\u00e4 olikin reilut pari tuntia aikaa selvit\u00e4 check-inist\u00e4, l\u00e4pivalaisuista ja kuluttaa sitten aikaa shoppaillen ja ihan vain odotellen.<\/p>\n Lopulta klo 19:15, vartin my\u00f6h\u00e4ss\u00e4, l\u00e4hti lentomme Dohaan ja katsoimme molemmat alkuun leffan ja yritimme sitten nukkua loppumatkan. Dohassa olimme puolisen tuntia my\u00f6h\u00e4ss\u00e4 ja saimme junailla itsemme oikeaan terminaaliin, jossa edess\u00e4 oli viel\u00e4 vajaan parin tunnin odotus.<\/p>\n Seuraava lentomme Tukholmaan l\u00e4hti sekin my\u00f6h\u00e4ss\u00e4 ja taas ehdimme lennolla katsoa yhdet leffat mutta onnistuimme nukkumaan loppumatkan. Elettiin jo Loppiaista, kun laskeuduimme Tukholmaan yh\u00e4 vain jonkin verran my\u00f6h\u00e4ss\u00e4, mutta siell\u00e4 meill\u00e4 oli lyhyt matka viimeiseen l\u00e4ht\u00f6aulaan, jossa saimme viel\u00e4 odotella viimeist\u00e4 lentoamme.<\/p>\n Lentomme Helsinkiin l\u00e4hti ajallaan ja perill\u00e4kin olimme vain noin tuntia my\u00f6hemmin klo 10:35. Olin jo heti ensimm\u00e4iseen l\u00e4pivalaisuun menness\u00e4ni miettinyt, ett\u00e4 olinkohan koskaan siirt\u00e4nyt Leathermaniani repusta matkalaukkuun ja Dohan l\u00e4pivalaisussa Hannan olikin onnistunut n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 siell\u00e4h\u00e4n se repussa oli kaukoputken vieress\u00e4. Lopulta nelj\u00e4st\u00e4 l\u00e4pivalaisusta selvittiin ja Suomessa ei onneksi en\u00e4\u00e4 reppua tarkistettu. Matkatavaramme saapuivat h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n nopeasti ja pian olimme terminaalissa, jonne vanhempani olivat tulleet meit\u00e4 moikkaamaan. K\u00e4vimme tuttuun tapaan taas Caesar\u2019silla pizzalla ja kertoilimme tarinoita reissusta sy\u00f6nnin lomassa.<\/p>\n Lopulta olimme k\u00e4pp\u00e4ilem\u00e4ss\u00e4 ulkona tavaroinemme ja kohta tilasinkin kyydin Lentopys\u00e4k\u00f6intiin ja sitten oli viel\u00e4 edess\u00e4 pitk\u00e4 ajomatka kotiin.<\/p>\n Loppusanat<\/b><\/p>\n Pariviikkoinen Balilla oli ollut leppoisa! Kiitos Sepon, olimme p\u00e4\u00e4sseet niin suunnittelussa kuin reissun toteutuksessakin lopulta aika helpolla! Niinp\u00e4 kerrankin lomareissun j\u00e4lkeen olo oli jopa aika lev\u00e4nnyt, mit\u00e4 nyt jetlagia saatiin sitten potea ainakin viikko. Yhteens\u00e4 n\u00e4imme Indonesiassa 205 lintulajia, joista 78 oli meille eliksi\u00e4. Balin puolella lajeja kertyi 192. T\u00e4st\u00e4 on helppo jatkaa Indonesian lintuihin tutustumista joskus tulevaisuudessa.<\/p>\n J.A.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a>Auringon nousun aikaan oli jo niin l\u00e4mmint\u00e4, ett\u00e4 hiki meinasi tulla ihan vaan paikoillaan seisoskellessa. \u00c4\u00e4nimaailmaan kuului p\u00e4\u00e4asiassa kukkojen ja kanojen ja kukaalien \u00e4\u00e4net sek\u00e4 keltaper\u00e4bulbulien moninainen \u00e4\u00e4ntely, mutta my\u00f6s joitakin tunnistamattomia \u00e4\u00e4ni\u00e4 kuului kauempaa. Heti pistin merkille sen, ett\u00e4 varsinaisia laululintuja oli todella v\u00e4h\u00e4n. Indonesiassahan lintujen pyydystys h\u00e4kkilinnuiksi on valtava ongelma. L\u00e4hes joka pihassa roikkuu h\u00e4kiss\u00e4 lintuja ja nytkin kuului l\u00e4helt\u00e4 harakkataskun laulu, mutten voinut olla varma kuuluiko se l\u00e4himets\u00e4st\u00e4 vaiko naapurin h\u00e4kist\u00e4. Ohitseni viuhahteli vauhdikkaita tyynenmerenp\u00e4\u00e4skyj\u00e4 ja taivaalla kieppui kahdenlaisia salangaaneja, joista valtaosan m\u00e4\u00e4ritin sumatranloistosalangaaneiksi (linchi) ja muutaman jaavansalagaaniksi (fugiphagus) (n\u00e4m\u00e4kin siis niin tuoreita splittej\u00e4, ettei virallisia suomenkielisi\u00e4 nimi\u00e4 spliteille ole). Keltaper\u00e4bulbulin ja salangaanien ohella aasianturturikyyhky oli lajeista ehk\u00e4 n\u00e4kyvin, mutta my\u00f6s id\u00e4nlehm\u00e4haikaroita sek\u00e4 jaavanriisihaikaroita n\u00e4kyi lent\u00e4m\u00e4ss\u00e4 riisipeltoja kohti, suomumanikkeja viiletti taivaalla ja oliivimedest\u00e4ji\u00e4 p\u00f6rr\u00e4si latvustoissa. Tuttuna \u00e4\u00e4nen\u00e4 taivaalta kuului liron lento\u00e4\u00e4ni.<\/p>\n<\/a>Pitkien matkustusten j\u00e4lkeen olimme sopineet aloittavamme aika leppoisasti Indonesian ja Balin lajistoon tutustumisen, joten aamupalan j\u00e4lkeen suuntasimme k\u00e4pp\u00e4ilem\u00e4\u00e4n riisipelloille. Oli hauska tavata paikallisia, joiden kanssa Seppo tuli eritt\u00e4in hyvin juttuun. Muutenkin kaikki tuntemattomatkin lapsesta vanhukseen hymyiliv\u00e4t leve\u00e4sti tavattaessa. Oli taas mukava olla Aasiassa!<\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a>25.12. Joulup\u00e4iv\u00e4n\u00e4 her\u00e4simme taas ajoissa ja kipusimme torniin kertaamaan l\u00e4hilintujen m\u00e4\u00e4ritt\u00e4mist\u00e4. Viherviidakkokana, kaulanauhatimali, kookosmedest\u00e4j\u00e4pari, id\u00e4nruostep\u00e4\u00e4skyj\u00e4, drongok\u00e4ki, sammakkohaukka, mustakaulamanikkeja sek\u00e4 pari valkohuppumanikkia, harmaaposkikyyhkyj\u00e4 ym. n\u00e4htiin ja kuultiin ja vihdoin n\u00e4htiin edes vilaukselta pari jaavankalastajaakin, joiden \u00e4\u00e4nt\u00e4 kyll\u00e4 kuului v\u00e4h\u00e4n v\u00e4li\u00e4. Pieni parvi kanelikorvakottaraisia n\u00e4kyi kiiltokottaraisten ohella ja salangaanien seassa viiletti muutama aasiankiit\u00e4j\u00e4.<\/p>\n<\/a>Aamupalan j\u00e4lkeen otimme Topin matkaan ja k\u00e4velimme ensin l\u00e4hijokivarteen, josta l\u00f6ysimme yll\u00e4tt\u00e4en jopa kolme sukeltajahaarapyrst\u00f6\u00e4! Harakkatasku r\u00e4hisi l\u00e4hipuissa ja rantasipi n\u00e4kyi retkipinnaksi. Jatkoimme l\u00e4heisen temppelin luo samaisen joen varteen, jossa oli muutamia l\u00e4nsimaalaisia etsim\u00e4ss\u00e4 itse\u00e4\u00e4n joogan parissa. Topi sen sijaan l\u00f6ysi itsens\u00e4 vilvoittelemasta pienest\u00e4 mutaisesta ojasta. Yll\u00e4tt\u00e4en t\u00e4\u00e4ll\u00e4kin n\u00e4kyi sukeltajahaarapyrst\u00f6 ja ohitsemme kiiti tummansinisen\u00e4 vilauksena sinikorvakalastaja. Virtav\u00e4st\u00e4r\u00e4kki edusti sit\u00e4 tavallisempaa retkipinnalajistoa. Seppo innostui k\u00e4ym\u00e4\u00e4n uimassa joessa, jossa virta oli sen verran kova, ett\u00e4 Topi oli aika huolissaan is\u00e4nn\u00e4st\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a>Parkkeerattuamme auton j\u00e4i Bung jatkamaan uniaan autoon ja me l\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n tiet\u00e4 pitkin mets\u00e4\u00e4n ruskot\u00f6p\u00f6kerttusten laulaessa ja kaulanauhatimalien \u00e4\u00e4nnelless\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4mme. Pienen k\u00e4velyn j\u00e4lkeen l\u00f6ytyi latvustosta ensimm\u00e4inen kunnon lintuparvi ns. wave, josta l\u00f6ytyi sundansieppok\u00e4pink\u00e4inen, sundanuunilintuja, sundansieppokerttuja sek\u00e4 kaksi paria pilkkaminivettej\u00e4 (speciosus). Ymp\u00e4rill\u00e4mme hurisi useampikin kultasepelsepp\u00e4. Indonesiank\u00e4kikyyhky ensin kuului ja pian my\u00f6s n\u00e4kyi lent\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tien yli ja my\u00f6s viherkeisarikyyhkyj\u00e4 huhuili ja pari kiinanid\u00e4nk\u00e4ke\u00e4 (lepidus) (my\u00f6hemmin sundank\u00e4ki, joka lajista kaiketi tulee) puputti rinnemetsiss\u00e4. Harmaaposkikyyhkyj\u00e4 n\u00e4kyi pikkuparvi ja pian n\u00e4kyiv\u00e4t ensimm\u00e4iset tuhkadrongot ja hieman my\u00f6hemmin viiridrongotkin. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4kin linnut olivat eritt\u00e4in arkoja ja kovin monta lintua emme p\u00e4\u00e4sseet n\u00e4kem\u00e4\u00e4n hyvin. Mets\u00e4ss\u00e4 oli my\u00f6s runsaasti h\u00e4m\u00e4\u00e4v\u00e4n \u00e4\u00e4nekk\u00e4it\u00e4 harmahtavia banaanioravia.<\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a>Tovin taas k\u00e4velty\u00e4mme kuului l\u00e4helt\u00e4 taas Sepollekin outoa \u00e4\u00e4ntely\u00e4 ja yll\u00e4tt\u00e4en l\u00f6ysimme puskasta pari bulbulia, joita emme tunteneet. Onneksi linnut olivat lyhyen aikaa hyvin n\u00e4ytill\u00e4 ja Hanna sai niist\u00e4 ihan kelpo kuvat. Laji selvi\u00e4isi kyll\u00e4, kunhan p\u00e4\u00e4sisimme takaisin autolle, jonne olin vahingossa j\u00e4tt\u00e4nyt lintukirjan. Lajinm\u00e4\u00e4ritys ei pitk\u00e4ksi aikaa j\u00e4\u00e4nyt vaivaamaan, sill\u00e4 kohta l\u00e4helt\u00e4 kuului paljon tutumman kuuloista talitiaismaista \u00e4\u00e4ntely\u00e4 ja l\u00f6ysimme pian pari tuhkatalitiaista n\u00e4ytillekin. Ja l\u00e4hes samaan aikaan alkoi ymp\u00e4rilt\u00e4mme kuulua kova\u00e4\u00e4nisten kastanjasirppitimalien \u00e4\u00e4ntely\u00e4. Pienen tikistelyn j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4simme n\u00e4kem\u00e4\u00e4n n\u00e4it\u00e4 k\u00e4yr\u00e4nokkia vilaukselta niiden piilotellessa oksiston varjoissa.<\/p>\n<\/a>Polkumme k\u00e4vi jo pienemm\u00e4ksi ja vaikeampikulkuisemmaksi, mutta onneksi lajistokin samalla taas hieman muuttui, sill\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4mme lauloi nyt ruskot\u00f6p\u00f6kerttusten ohella muutamia punaotsar\u00e4\u00e4t\u00e4leit\u00e4. Kyyhkyjen \u00e4\u00e4ntely oli nyt kumeampaa ja k\u00f6nytty\u00e4mme viidakkoon jonkin m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 j\u00e4\u00e4neen piippaajan per\u00e4ss\u00e4, onnistuin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 er\u00e4\u00e4st\u00e4 latvustosta pari jaavankeisarikyyhky\u00e4. N\u00e4it\u00e4 katsellessani onnistuin samalla nojaamaan ohuilla housuillani johonkin nokkosentapaiseen kasviin, joka poltti aivan j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4n kovaa. Pohjettani kuumotti pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 koko ajan ja viel\u00e4 viisi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 my\u00f6hemmin pohkeessa tuntui hetkitt\u00e4in silt\u00e4, kuin siihen olisi ty\u00f6nnetty neuloja. Mutta uhraus oli pieni, sill\u00e4 kyyhkyt n\u00e4kyiv\u00e4t erinomaisesti!<\/p>\n<\/a>Jatkoimme viel\u00e4 Buyan-j\u00e4rven rantaan, jonne p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme alkoi kuitenkin sataa ihan kunnolla. K\u00e4p\u00f6ttelimme er\u00e4\u00e4n katoksen alle suojaan ja putkeilimme retkipinnaksi liejukanoja, muutaman harmaarintahuitin, m\u00e4\u00e4ritettyj\u00e4 siperiakurppia, pari kiinanpikkuhaikaraa, silkkihaikaroita ja n\u00e4imme my\u00f6s y\u00f6haikaroita, ojasuokanoja, pari virtav\u00e4st\u00e4r\u00e4kki\u00e4 ym. Sateen laannuttua alkoivat isokaislakerttuset sek\u00e4 sarasirkkalinnut laulaa. P\u00e4\u00e4simme n\u00e4it\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4nkin muttemme oikein kunnolla. Seppo meinasi, ett\u00e4 olisi joskus n\u00e4hnyt sarasirkkalintujen jopa kantavan ruokaakin, joten t\u00e4ss\u00e4 olisi jollekin tutkimisen paikka, ett\u00e4 mit\u00e4 sirkkalintuja n\u00e4m\u00e4 oikeasti oikein ovat? Mielest\u00e4ni laulukin poikkesi hieman sarasirkkalinnusta.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a>27.12.Bung saapui taas hakemaan meit\u00e4 aamuviidelt\u00e4 ja pian olimme ajelemassa kohti rannikkoa. Auringon noustessa parkkeerasimme Undajoen sandurialueelle ja pys\u00e4hdyimme katselemaan taivaalla lentelevi\u00e4 p\u00e4\u00e4skyleijuja ja safiirimehil\u00e4issy\u00f6ji\u00e4. Kahlasimme joen yli ja p\u00e4\u00e4simme n\u00e4in roskaisesta maastosta puhtaammalle suistoalueelle. Punakaulakyyhkyj\u00e4 n\u00e4kyi isohkoja parvia, joiden koiraat ensin virheellisesti m\u00e4\u00e4ritimme oranssiviherkyyhkyiksi. Lintujen naama oli kuitenkin harmaa eik\u00e4 vihre\u00e4, joten korjasimme my\u00f6hemmin m\u00e4\u00e4rityksen oikeaksi.<\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a>Jatkettuamme matkaa kohti uusia maisemia, l\u00f6ytyi Mundukissa olleen hotellin pihan tuntumasta mutkittelevan tien p\u00e4\u00e4ll\u00e4 langalla istunut parvi uurresarvinokkia! Lintuja selv\u00e4sti ruokittiin hotellin pihalla ja n\u00e4m\u00e4 linnut olivat juuri sopivasti aamupalalla. Olivatpahan huikean n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 otuksia! Hetken kuvailun j\u00e4lkeen linnut nousivat siivilleen ja l\u00e4htiv\u00e4t lent\u00e4m\u00e4\u00e4n kotimets\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle.<\/p>\n<\/a>Matka jatkui joutuisasti kohti l\u00e4ntt\u00e4 kuskimme ohitellessa v\u00e4lill\u00e4 aika ronskistikin, mutta hetke\u00e4k\u00e4\u00e4n h\u00e4nen kyydiss\u00e4\u00e4n ei silti pelottanut, vaikka liikenne olikin aika kaoottista. Yleisesti ottaen autot olivat todella suuria ja tiet kapeita ja skoottereita suihki joka puolella vastaan ja ohi, v\u00e4lill\u00e4 aivan v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 kaistaakin pitkin. Ja skootterin kyydiss\u00e4 oli usein koko perhe. Ja jos jollain oli kyp\u00e4r\u00e4, oli se yleens\u00e4 vain kuskina toimineella perheen is\u00e4ll\u00e4. Otsikko: \u201dKaksi skootteria kolaroi, kymmenen loukkaantui\u201d, oli t\u00e4\u00e4ll\u00e4 aivan mahdollinen.<\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a>Opparilla Iwan jo odottelikin meit\u00e4 kalastusveneen luona ja lyhyen jutustelun j\u00e4lkeen k\u00e4pp\u00e4ilimme hieman l\u00e4hialueella, jossa oli yksi balinkottaraisten kasvatush\u00e4keist\u00e4. Balinkottaraiselle oli my\u00f6s p\u00f6ntt\u00f6j\u00e4 l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 ja aika pian korviimme kantautuikin balinkottaraisen laulu. Ja kohta p\u00e4\u00e4simme n\u00e4kem\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n sukupuuton partaalta pelastetun lajin. Balinkottaraisia l\u00f6ytyi pihapiirist\u00e4 kuusi yksil\u00f6\u00e4, joista pari oli renkaattomia, muilla oli v\u00e4rirenkaat jaloissaan. Iwanin mukaan balinkottaraisia on nykyisin maastossa vapaana jo 350 yksil\u00f6\u00e4, joten lajin n\u00e4keminen on varsin helppoa! Lajin suojelu on kuitenkin ollut melkoisen ty\u00f6n ja tuskan takana, sill\u00e4 h\u00e4kkilintuharrastajat maksavat edelleen valtaisan rahasumman laittomasti pyydetyst\u00e4 balinkottaraisesta. Kovin kauan ei siit\u00e4k\u00e4\u00e4n ole, kun aseistautuneet ry\u00f6st\u00e4j\u00e4t varastivat yhdelt\u00e4 balinkottaraisten kasvatush\u00e4kilt\u00e4 kaikki linnut kerralla! T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 balinkottaraisen tulevaisuus n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kuitenkin valoisalta, ehk\u00e4 valoisammalta kuin monen muun lajin, joita ei Indonesiassa suojella.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a>Komea esiaikuinen valkomerikotka lensi ylitsemme ja itse n\u00e4in lyhyesti kaukana kaartelevat pari piispahaikaraa (episcopus). Rannalla viipotti aivan tolkuton m\u00e4\u00e4r\u00e4 punertavia taskurapuja, jotka eteniv\u00e4t edell\u00e4mme punaisena mattona ja luiskahtivat mutaan meit\u00e4 piiloon, kun olimme turhan l\u00e4hell\u00e4. Allikoissa oli my\u00f6s isoja merimakkaroita ja merivuokkoja ihmetelt\u00e4v\u00e4ksi.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a>Kohta ymp\u00e4rilt\u00e4mme kuului parin kamtshatkanuunilinnun \u00e4\u00e4ntely\u00e4 ja toisen n\u00e4ist\u00e4 linnuista p\u00e4\u00e4simme n\u00e4kem\u00e4\u00e4n erinomaisesti. N\u00e4it\u00e4 l\u00f6ytyi my\u00f6hemmin polun varresta lis\u00e4\u00e4kin, yhteens\u00e4 ainakin kahdeksan lintua. Muutama per\u00e4sindrongo kuului l\u00e4hist\u00f6lt\u00e4, mutta nekin olivat arkoja ja niit\u00e4 n\u00e4htiin vain vilaukselta. Viidakkosieppokin lauloi hetken l\u00f6ytym\u00e4tt\u00e4 kuitenkaan n\u00e4ytille lainkaan. Sen sijaan eritt\u00e4in piilottelevia aasianvihelt\u00e4ji\u00e4 onnistuin itse n\u00e4kem\u00e4\u00e4nkin aika hyvin, kun kaksi lintua kisaili hetken maan rajassa kesken\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<\/a>Olimme jo kiert\u00e4neet l\u00e4hes koko lenkin, kun Iwan n\u00e4ki jotain liikett\u00e4 er\u00e4\u00e4n tihe\u00e4n puskan sis\u00e4ll\u00e4 ja vinkkasi meid\u00e4tkin katsomaan. Puskan alla piilotteli uskomattoman hieno tulikulmapitta! P\u00e4\u00e4simme n\u00e4kem\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n korean linnun hyvin ja jopa jotenkin kuvaamaankin ennen kuin se lopulta pyr\u00e4hti puskaan sisemm\u00e4lle. Kierretty\u00e4mme varovaisesti hiipien puskan toiselle puolelle l\u00f6ysimme yll\u00e4tt\u00e4en taas pitan n\u00e4kyville, mutta t\u00e4m\u00e4p\u00e4 olikin edellist\u00e4 viel\u00e4 oranssikulmaisempi eli koiras. Paikalla oli siis pariskunta.<\/p>\n<\/a>Muutama intiansarvinokka lenn\u00e4hteli puiden latvustossa, jossa asusteli my\u00f6s mustalangureja, isoja mustia apinoita. Sek\u00e4 kilkku-, ett\u00e4 marmoriseppi\u00e4 n\u00e4kyi ja kuului useita, tulit\u00f6yht\u00f6 k\u00e4k\u00e4tti ja toinen tunnistamatta j\u00e4\u00e4nyt tikka rummutteli hetken l\u00f6ytym\u00e4tt\u00e4 kuitenkaan n\u00e4kyviin. Jaavanriippukaija vilahti ylitsemme \u00e4\u00e4nnellen ja vihdoin kuului reissun ensimm\u00e4inen naamiokuhankeitt\u00e4j\u00e4, joka saatiin viheltelem\u00e4ll\u00e4 n\u00e4kyviinkin.<\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a>N\u00e4kym\u00e4 tornista oli erinomainen ja lintuja riitti mukavasti! Jaavanpinnoja ropisi liukuhihnalta, mutta alkuun ei meinannut l\u00f6yty\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 ei olisi Balillakin n\u00e4kynyt. P\u00e4\u00e4sky- ja kiit\u00e4j\u00e4lajistokin oli alkuun samaa Balilta tuttua, mutta kohta parviin saapuivat ensimm\u00e4iset piikkipyrst\u00f6kiit\u00e4j\u00e4t ja niiden seurassa my\u00f6s jymykiit\u00e4ji\u00e4 \u2013 ja n\u00e4it\u00e4 tulikin taivaalle pikkuhiljaa enemm\u00e4n ja enemm\u00e4n, lopulta n\u00e4it\u00e4 uskomattoman upeita vauhtilent\u00e4ji\u00e4 py\u00f6ri taivaalla yhteens\u00e4 viitisenkymment\u00e4 lintua.<\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a>Pys\u00e4htelimme v\u00e4lill\u00e4 k\u00e4velem\u00e4\u00e4n tien varteen ja havaintoja kertyi kilkkusepist\u00e4, smaragdikyyhkyist\u00e4, kirjok\u00e4est\u00e4, pikkuminiveteist\u00e4 ja sitten l\u00f6ytyi taas elis, kun er\u00e4\u00e4n puun latvustossa touhusi ruskolakkitikka (moluccensis). Jatkettuamme taas matkaa \u00e4kk\u00e4si Iwan puun latvassa istuneen kotkan, jolla oli komea t\u00f6yht\u00f6 p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n \u2013 jaavanjalokotka! Hanna ehti napata avoimesta ikkunasta muutaman kuvan kotkasta, ennen kuin se nousi siivilleen ja lensi matalalla katveeseen.<\/p>\n<\/a>Suurin osa Baluranista oli kuivaa savannimaista aluetta, mutta keskemp\u00e4n\u00e4 saavuimme ikivihre\u00e4n mets\u00e4n alueelle, jossa jalkauduimme taas tien varteen k\u00e4velem\u00e4\u00e4n. Aika pian vierest\u00e4mme kuului kolmivarvaskalastajan \u00e4\u00e4ni ja kohta kaksi upean v\u00e4rist\u00e4 kalastajaa vilahti ohitsemme. My\u00f6s turkoosikalastajia n\u00e4kyi ja kuului siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4, jaavanriippukaija lensi ylitsemme ja tuhkatalitiaiset lauloivat. Jatkettuamme taas matkaa kuului auton vierest\u00e4 tikan \u00e4\u00e4ni ja Iwan tunnisti lajin heti palmuvihertikaksi. Muistin lajin reagoineen helposti atrappiin Thaimaassakin, eik\u00e4 atrappi pett\u00e4nyt t\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n kertaa, vaan lintu saatiin lyhyeksi aikaa n\u00e4kyvillekin.<\/p>\n<\/a><\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a>Pian olimme kuitenkin k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 alueen isoista puista lintuja etsien. Intiansarvinokkia l\u00f6ytyi useita, mutta toiveissamme ollutta puistop\u00f6ll\u00f6\u00e4 ei l\u00f6ytynyt. Kyyhkyj\u00e4 n\u00e4kyi sek\u00e4 jaavan- ett\u00e4 viherkeisarikyyhkyj\u00e4 sek\u00e4 pari jaavanturturikyyhky\u00e4. Kuulimme lyhyesti my\u00f6s punarintakaijan \u00e4\u00e4nt\u00e4. Keskip\u00e4iv\u00e4n kuumuus meinasi hyydytt\u00e4\u00e4 meid\u00e4t. Onneksi valtavat puut tarjosivat v\u00e4h\u00e4n varjoa.<\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a>Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 kohdassa, jossa n\u00e4kyi merelle, tuijottelimme hetken aavalle ulapalle ja n\u00e4imme pikkut\u00f6yht\u00f6-, t\u00f6yht\u00f6- sek\u00e4 kalatiiroja ja sitten l\u00f6ytyi nelj\u00e4 upean kevyesti lent\u00e4nytt\u00e4 fregattilintua. Linnut olivat kaukana, mutta m\u00e4\u00e4rittyiv\u00e4t lopulta pikkufregattilinnuiksi.<\/p>\n<\/a><\/a> Paluumatkalla todella tarkkasilm\u00e4inen kuskimme plokkasi viel\u00e4 puussa istuneen kotkan, joka sekin nousi saman tien siivilleen, mutta ehdimme m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 sen tumman muodon jalokotkaksi. N\u00e4imme my\u00f6s tienvarressa puun alla piilotelleen viherriikinkukon.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a>Kun tie ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa kaarsi kunnolla rantaan, pidimme pienen huilitauon merelle tuijotellen. Tiirojen seasta l\u00f6ytyi yll\u00e4tt\u00e4en elegantti ruskotiira ja ylitsemme lensi todella komeasti pikkufregattilintu.<\/p>\n<\/a>Vuosi 2020 alkoi osaltamme aika iisisti. Aamu meni l\u00e4hilintuja kerratessa mutta kaikki lajit olivat samoja tuttuja. Aamupalan j\u00e4lkeen suuntasimme k\u00e4vellen Ubudiin shoppailemaan. Torikadun kertaalleen l\u00e4pik\u00e4veltymme, alkoi sataa oikein kunnolla! Pidimme sadetta reilut puoli tuntia er\u00e4\u00e4n katoksen alla, kunnes kahlasimme katettuun osaan toria ostamaan pakollisia tuliaisia. Vett\u00e4 oli tullut sen verran rajusti, ett\u00e4 kauppaan joutui kahlaamaan nilkkoja my\u00f6ten. Mutta tinkaaminen oli ehk\u00e4 sit\u00e4kin helpompaa, kun kaupassa ei juuri ollut muita. Niinp\u00e4 saimme aika pian ostettua tuliaisemme eritt\u00e4in hyv\u00e4\u00e4n hintaan, noin 70 prosenttia hinnasta pois tingattuamme.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a>Lopulta olimme perill\u00e4 Bedugulin puutarhan parkkipaikalla, jonne Bung j\u00e4i nukkumaan, kun me suuntasimme retkelle. Heti puutarhaan p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme l\u00f6ysimme latvustosta lintukeskittym\u00e4n, jossa oli sundanuunilintuja, viitasieppoja, sundansieppokerttu ja lyhyesti n\u00e4in naaras jaavanvihelt\u00e4j\u00e4n. Ruskot\u00f6p\u00f6kerttusia lauloi taas joka puolella, my\u00f6s jokunen kaulanauhatimali kuului ja Hannan n\u00e4ki lyhyesti naaras mantsuriansiepon.<\/p>\n<\/a>Jatkoimme k\u00e4vely\u00e4 hyv\u00e4n n\u00e4k\u00f6isess\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4, mutta jostain syyst\u00e4 linnut v\u00e4heniv\u00e4t selv\u00e4sti. Er\u00e4\u00e4n joen notkanteesta kuulimme sukeltajahaarapyrst\u00f6n \u00e4\u00e4nt\u00e4, mutta lintu s\u00e4ik\u00e4hti ohi ajanutta autoa eik\u00e4 n\u00e4kynyt lainkaan. Sundank\u00e4ki puputti, jaavankeisarikyyhkyj\u00e4 l\u00f6ytyi latvoista, drongok\u00e4ki sek\u00e4 muutama naamiokuhankeitt\u00e4j\u00e4 vihelteliv\u00e4t, kultasepelsep\u00e4t hurisivat ja useita yksitt\u00e4isi\u00e4 jaavanriippukaijoja lensi vauhdilla ylitsemme. Jaavanisorillej\u00e4 n\u00e4kyi taas pari parvea, celebesinkiiltokottaraisia vilahteli pikkuparvissa ylitsemme ja saimme lyhyesti n\u00e4kyviin pienen parven k\u00f6ynn\u00f6stimaleitakin. N\u00e4immep\u00e4 vihdoin kunnolla my\u00f6s Balin kolmannen oravalajin indonesiantupaian. N\u00e4imme polun varressa my\u00f6s hiljattain kuolleen sivettikissan.<\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a>Leirint\u00e4alueella oli jo jonkin verran porukkaa ja oli odotettavaa, ett\u00e4 porukkaa olisi tulossa illaksi lis\u00e4\u00e4. Niinp\u00e4 k\u00e4velimme muiden telttojen ohi polulle, joka vei mets\u00e4\u00e4n. Olimme jo etuk\u00e4teen Google Mapsista valkkailleet sopivaa leiripaikkaa ja k\u00e4velimmekin tavaroinemme vajaan kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n j\u00e4rven rantaniitylle. K\u00e4velless\u00e4mme kuulimme muutamia kultasepelseppi\u00e4 sek\u00e4 ensimm\u00e4isen mustaotsasep\u00e4n (australis). L\u00f6ysimme niitylt\u00e4 oivallisen paikan pystytt\u00e4\u00e4 leirimme ja kohta meill\u00e4 olikin jo teltat pystyss\u00e4. Ajattelimme ottaa pienet p\u00e4iv\u00e4unet, mutta p\u00e4iv\u00e4 oli l\u00e4mmennyt siihen malliin, ettei teltassa nukkumisesta meinannut kuitenkaan tulla yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<\/a>Kiersimme lopulta polkua pitkin rantaan ja p\u00e4\u00e4timme palata teltalle p\u00e4in rantaa pitkin. Rantaniitylt\u00e4 l\u00f6ysimme ainakin parikymment\u00e4 sarasirkkalintua, hein\u00e4kerttuja, liejukanoja sek\u00e4 jokusen kiinanpikkuhaikaran. Teltalle palattuamme kuulimme l\u00e4hiruovikon suunnasta toisenlaista sirkkalinnun laulua ja mielest\u00e4mme laulu sopi t\u00e4ysin Japanissa tutuksi tulleelle ohotansirkkalinnulle. Kaivoin \u00e4\u00e4nityslaitteen esiin, mutta eih\u00e4n se tietenk\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 suostunut laulamaan.<\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a>4.1. her\u00e4simme Hannan kanssa jo pime\u00e4ss\u00e4 ja ulkona hurahteli taas aiemmin m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt lintu tai joku muu linnulta kuulostanut otus. Kiipesimme mets\u00e4n puolelle \u00e4\u00e4nen aiheuttajan per\u00e4ss\u00e4 ja totesimme hurahtelijoita olevan useampiakin. \u00c4\u00e4net tuntuivat kuuluvan korkeammalta puista mutta kiinnitimme pian huomion my\u00f6s alempaa kuuluneisiin \u201dkui\u201d -\u00e4\u00e4niin. Yritimme saada \u00e4\u00e4ntelij\u00f6it\u00e4 n\u00e4kyviin, mutta emme mill\u00e4\u00e4n onnistuneet.<\/p>\n<\/a>S\u00f6imme aamiaisen taas leiriss\u00e4 ja koska keli n\u00e4ytti yh\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 saattaisi alkaa sataa, p\u00e4\u00e4timme pysytell\u00e4 l\u00e4hell\u00e4 leiri\u00e4. Kiipesimme kyll\u00e4 viel\u00e4 l\u00e4heisen pienen temppelin metsikk\u00f6\u00f6n ja polulla Hanna n\u00e4ki lyhyesti viel\u00e4 yhden pitan. Muuten havainnot j\u00e4iv\u00e4t parinkymmenen jaavankeisarikyyhkyn parveen, k\u00e4kikyyhkylajiin, pariin smaragdikyyhkyyn, muutamaan viidakkosieppoon sek\u00e4 sundanjokirastaaseen,<\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a>Alueella oli useita suuria todella rehevi\u00e4 altaita, joilla oli my\u00f6s mukavasti lintuja! Heti l\u00f6ysimme jaavansinikalastajia, viisi valkoposkitiiraa ja yhden valkosiipitiiran sek\u00e4 musta- ja australianmerimetsoja, joita molempia p\u00e4\u00e4si nyt kuvaamaankin. Haikaroista l\u00f6ytyi mm. jokunen rusko-, silkki- ja pikkujalohaikara, mutta toivomiamme australiany\u00f6haikaroita ei l\u00f6ytynyt, tavallisia y\u00f6haikaroitakin n\u00e4kyi vain pari kappaletta. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n ainoatakaan uikkua emme n\u00e4hneet, toiveissa olisi ollut pikku-uikusta splitattu ”tricolor” tai australianuikku. Altaiden viert\u00e4 k\u00e4velless\u00e4mme, kuului puskien takaa pienen joen varresta hetken aikaa taigaviklon \u00e4\u00e4nt\u00e4, joten ilman elist\u00e4 emme t\u00e4\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4neet.<\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n