{"id":4824,"date":"2019-07-24T10:49:26","date_gmt":"2019-07-24T07:49:26","guid":{"rendered":"http:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/?p=4824"},"modified":"2024-08-27T15:20:02","modified_gmt":"2024-08-27T12:20:02","slug":"japani-3-21-6-2019","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/japani-3-21-6-2019","title":{"rendered":"Japani 3.-21.6. 2019"},"content":{"rendered":"

Matkustelua<\/b><\/p>\n

Maanantaina 3.6. ajelimme p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 Helsinki-Vantaalle, jossa j\u00e4timme auton Autopys\u00e4k\u00f6intiin, k\u00e4vimme sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 vakiopizzeriassa, saimme luovutettua hieman ylipainoiset matkatavaramme ja sitten edess\u00e4 oli viel\u00e4 pitk\u00e4lti toista tuntia odotusta. Lopulta Japan Airlinesin lentomme kohti Japania l\u00e4hti klo 17:35. Matkan alku sujui elokuvia katsellen ja loppumatkasta yritimme nukkua, mutta ainakin itsell\u00e4ni unet j\u00e4iv\u00e4t todella v\u00e4hiin.<\/p>\n

4.6. laskeutui koneemme Naritan lentoasemalle Tokiosta noin 60km it\u00e4\u00e4n. Olimme t\u00e4ytt\u00e4neet maahantulokortit jo valmiiksi ja parin jonottelun j\u00e4lkeen l\u00f6ytyiv\u00e4t matkatavaramme nopeasti. Sitten meill\u00e4 oli edess\u00e4 k\u00e4vely Terminaali kahdesta Terminaali kolmeen, josta meill\u00e4 oli jatkolento.<\/p>\n

Terminaaliin p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme vaihdoimme paikallista rahaa eli Jenej\u00e4, joita tulikin melkoinen rahasumma, koska tuhat Jeni\u00e4 on arvoltaan vain noin 8\u20ac. Selvittelimme my\u00f6s puhelinliittymi\u00e4 ja kannettavia nettiratkaisuja, mutta p\u00e4\u00e4timme lopulta, ett\u00e4 p\u00e4rj\u00e4isimme kyll\u00e4 ilmankin. Hieman huoletti se, ett\u00e4 Amazon oli perunut vain pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ennen reissuamme pitk\u00e4\u00e4n odottamamme karttatilaukset, joten ainoat Japanin kartat olivat minun huonoakkuisessa puhelimessani.<\/p>\n

Loppu odotusaika kului terminaalin ikkunasta ulos tuijotellen ja sopivasti n\u00e4kym\u00e4n\u00e4 olikin jonkinlainen puistikko. Havaintoja kertyi mm. haarap\u00e4\u00e4skyist\u00e4, orientalis-alalajin nokivariksista, upean mustavalkoisista lugens-v\u00e4st\u00e4r\u00e4keist\u00e4, ohi lent\u00e4neest\u00e4 hymysorsasta, muutamista japaninbulbuleista ja viirup\u00e4\u00e4kottaraisista, pikkuvarpusista, yksitt\u00e4isest\u00e4 kanelivarpusesta sek\u00e4 upeasta philippensis-sinirastaspariskunnasta.<\/p>\n

Klo 12 l\u00e4hti Jetstarin kone kohti Hokkaidoa ja New Chitosen lentokentt\u00e4\u00e4, joka sijaitsee viitisenkymment\u00e4 kilometri\u00e4 Sapporosta kaakkoon. Laskeuduimme vajaata paria tuntia my\u00f6hemmin klo 13:45. Matkatavarat l\u00f6ydetty\u00e4mme olimme pian etsim\u00e4ss\u00e4, mist\u00e4 mahtaisi l\u00f6yty\u00e4 kyyti vuokra-autotoimistollemme, jonka tiesimme sijaitsevat vartin ajomatkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 lentoasemasta. Pienen etsiskelyn j\u00e4lkeen bussikyyti l\u00f6ytyi ja lopulta olimme Budgetin toimistolla vuoronumerolappu kourassa odottelemassa autoamme.<\/p>\n

Mutta vuoromme odottaminen kesti ja kesti. Numerotauluissa eiv\u00e4t numerot vaihtuneet lainkaan ja kaikki virkailijat puhuivat vain japania. Lopulta yhden taulun numero muuttui ja hypp\u00e4sikin sitten kerralla oikein kunnolla ja selv\u00e4sti isommaksi kuin omamme. Nostin pienimuotoisen \u00e4l\u00e4k\u00e4n ja kuinka ollakaan, toinen virkailija otti meid\u00e4t saman tien vastaan.<\/p>\n

Itse auton vuokrauskin oli enn\u00e4tyshidasta, kun saimme katsottavaksemme kaiken maailman opetusvideoita ja jouduimme kuittaamaan ties kuinka monta erilaista kuittausta niin p\u00e4dille kuin paperillekin, ennen kuin meid\u00e4t lopulta ohjattiin pienen vuokra-automme luokse. Auto oli muuten oikein hyv\u00e4, mutta tilaamamme navigaattori oli umpijapaninkielinen. Kun virkailijakaan ei kummemmin osannut englantia, olimme hieman pulassa, sill\u00e4 navigaattori oli meille aikalailla pakollinen. Onneksi saimme toisen virkailijan avuksemme ja vaihdoimme lopulta auton hieman uudempaan ja mit\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 kulkineessa oli my\u00f6s uudempi navigaattori, jossa kaikki t\u00e4rkeimm\u00e4t toiminnot olivat englanniksi. T\u00e4m\u00e4 p\u00e4tev\u00e4 naisvirkailija opetti meille nopeasti navigaattorin pakolliset toiminnot, jotka toimivat japaninkielisi\u00e4 n\u00e4pp\u00e4imi\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n

Tien p\u00e4\u00e4lle Hokkaidossa<\/b><\/p>\n

Ja niin vihdoin, pitk\u00e4lti toista tuntia haaveaikatauluamme per\u00e4ss\u00e4, p\u00e4\u00e4simme liikenteeseen! Laitoimme navigaattorin viem\u00e4\u00e4n meid\u00e4t Kushiron niittyalueille ja saimme kauhuksemme todeta navin n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n matkaksi odotetunlaiset 320 kilometri\u00e4 mutta matka-ajaksi yli yhdeks\u00e4n tuntia! Olimme suunnitelleet v\u00e4lttelev\u00e4mme kalliita maksullisia teit\u00e4 ja n\u00e4in vuokranneet autonkin ilman niill\u00e4 helposti ajamisen mahdollistavaa t\u00e4gi\u00e4. Mutta emme todellakaan olleet arvanneet, ett\u00e4 muut tiet olisivat n\u00e4in tolkuttoman hitaita!<\/p>\n

Olimme tehneet matkaa kotoa jo pitk\u00e4lti toista vuorokautta, mutta ei siin\u00e4 auttanut kuin l\u00e4hte\u00e4 matkaan, jotta ehtisimme ensimm\u00e4iseen kohteeseemme edes ennen aamua. Selvisimme helposti navin ohjaamana oikeaan suuntaan, vaikka taas kerran vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tottuminen ottikin aikansa. Pian alkoi valjeta, miksi matka-aika oli niin tolkuttoman pitk\u00e4 \u2013 japanin nopeusrajoitukset olivat aivan naurettavan alhaisia! P\u00e4\u00e4asiassa isommillakin teill\u00e4 ajettiin 50 km\/h ja enimmill\u00e4\u00e4nkin vain 70 km\/h! Taajamissa k\u00f6r\u00f6teltiin sitten kolmea- ja nelj\u00e4\u00e4kymppi\u00e4 ja n\u00e4it\u00e4 taajamia osui suorimmalle mahdolliselle reitille runsaasti. Pahimmillaan taajamissa oli liikennevaloja muutaman sadan metrin v\u00e4lein, eiv\u00e4tk\u00e4 n\u00e4m\u00e4 olleet mill\u00e4\u00e4n tavalla synkronissa, vaan l\u00e4hes kaikkiin valoihin osui aina punaiset valot. Lis\u00e4ksi liikennett\u00e4, etenkin raskasta liikennett\u00e4, oli niin paljon, ettei mink\u00e4\u00e4nlaiseen kiihdyttelyyn ollut varaa\u2026<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Onneksi pikkuteit\u00e4 ajellessa kuitenkin p\u00e4\u00e4si katselemaan luontoa aivan eri tavalla kuin mit\u00e4 maksullisen tien r\u00e4nniss\u00e4 olisi p\u00e4\u00e4ssyt. Niinp\u00e4 haviksia kertyi viirup\u00e4\u00e4kottaraisista, haarahaukoista (lineatus), pikku- ja kanelivarpusista, haarap\u00e4\u00e4skyist\u00e4, v\u00e4st\u00e4r\u00e4keist\u00e4, kesykyyhkyist\u00e4, isokoskelosta, k\u00e4pytikoista (japonicus), noki- ja paksunokkavariksista (macrorhynchos) ja kohta n\u00e4kyi ensimm\u00e4inen h\u00e4rk\u00e4lepink\u00e4inenkin, jota katsomaan pys\u00e4hdytty\u00e4mme n\u00e4imme my\u00f6s id\u00e4nturturikyyhkyj\u00e4.<\/p>\n

Matkan jatkuttua n\u00e4imme japaninbulbuleita, aasianr\u00e4yst\u00e4sp\u00e4\u00e4skyj\u00e4 ja lopulta paremmin maaseudulle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme illan jo h\u00e4m\u00e4rt\u00e4ess\u00e4 teimme muutamia pys\u00e4hdyksi\u00e4 ja n\u00e4imme japaninpunarastaan sek\u00e4 kuulimme harmaap\u00e4\u00e4tikan (jessoensis), amurinuunilintuja, japaninkaapusiepon, sinisatakielen, harmaap\u00e4\u00e4sirkun (personata-alalaji on oma lajinsa joillakin listoilla) ja pari sahalininsirkkalintua. Ajomatkan viimeiseksi havainnoksi n\u00e4imme viel\u00e4 todella korkealla matalien vuorten v\u00e4liss\u00e4 lent\u00e4neen lehtokurpan ja loppumatka edettiinkin sitten sateessa ja pime\u00e4ss\u00e4 japaninhirvi\u00e4 varoen, sill\u00e4 niit\u00e4 n\u00e4kyi muutamassa paikassa tien varressa.<\/p>\n

Kushiro marshes<\/b><\/p>\n

Onneksi navin aikataulu ei lopulta pit\u00e4nyt lainkaan paikkaansa ja kurvasimme iltayhdentoista aikaan Hannan satelliittikarttojen avulla valitsemalle pikkutielle Kushiron niittyalueen laidalla. L\u00f6ysimme tien p\u00e4\u00e4st\u00e4 oivallisen leiripaikan, johon pystytimme teltan sahalininsirkkalintujen laulaessa kilpaa ymp\u00e4rill\u00e4mme. Kun kaikki oli valmiina, jaksoimme viel\u00e4 k\u00e4yd\u00e4 pienell\u00e4 k\u00e4velyll\u00e4 l\u00e4hiniityn reunassa taskulampun valossa ja kuulimme ihmeellist\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4 soidintaessaan pit\u00e4neen japaninkurpan, k\u00e4en, mustakulmakerttusen, rubiinisatakielen sek\u00e4 hetken \u00e4\u00e4ness\u00e4 olleen aasianluhtakanan.<\/p>\n

Lopulta oli pakko k\u00f6mpi\u00e4 telttaan nukkumaan, sill\u00e4 kello oli jo yli puolen y\u00f6n ja olimme suunnitelleet her\u00e4\u00e4v\u00e4mme vain muutamaa tuntia my\u00f6hemmin retkelle.<\/p>\n

5.6. sahalininsirkkalinnut eiv\u00e4t onneksi untamme pid\u00e4telleet mutta her\u00e4simme jo klo 3:30 eli ennen auringon nousua. Tunsimme itsemme ihmeen virkeiksi, vaikka pariin vuorokauteen ei liikaa ollut tullutkaan nukuttua. Uudet maisemat ja odotuksissa olleet uudet linnut tekev\u00e4t ihmeit\u00e4!<\/p>\n

K\u00e4pp\u00e4ilimme ensin hetken aivan telttapaikkamme l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 kuullen runsaasti amurinuunilintuja, yh\u00e4 vain \u00e4\u00e4ness\u00e4 olleita sahalininsirkkalintuja, kuusitiaisia, erehdytt\u00e4v\u00e4n paljon \u201dvasetilta\u201d kuulostaneita k\u00e4pytikkoja, p\u00e4hkin\u00e4nakkelin (clara) sek\u00e4 japanitiaisen. H\u00e4rk\u00e4lepink\u00e4inen k\u00e4vi l\u00e4hipensaan latvassa ja yll\u00e4mme py\u00f6r\u00e4hti nelj\u00e4n linnun parvi piikkipyrst\u00f6kiit\u00e4ji\u00e4. Id\u00e4nsilkkikerttuspari innostui parittelemaankin l\u00e4hipuskan latvassa. K\u00e4ki\u00e4 ja id\u00e4nk\u00e4ki\u00e4 kuului molempia yht\u00e4lailla ja pari nokkavarpusta lensi ylitsemme.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n