![\"Omanin](\"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-content\/uploads\/2019\/02\/485A3404.jpg\")
<\/a>Jatkolentomme Omanin Muscatiin l\u00e4hti taas puolisen tuntia my\u00f6h\u00e4ss\u00e4 ja ainakin itse nukuin aivan koko lennon. Muscatin pienehk\u00f6lle mutta hienolle lentoasemalle saavuttuamme saimme viisumileimat yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n jouhevasti (toki n\u00e4m\u00e4 oli s\u00e4hk\u00f6postitse anottu jo etuk\u00e4teen) ja kohta olimme odottamassa matkatavaroitamme. Jannen laukku saapui aika pian mutta aika pian oli selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Hannan laukku ei ollut saapunut. Saimmekin kohta selville, ett\u00e4 Hannan laukku oli edelleen Dubaissa ja saapuisi seuraavalla lennolla reilua kolmea tuntia my\u00f6hemmin.<\/p>\nT\u00e4m\u00e4 tietysti sotki meid\u00e4n aikataulusuunnitelmamme, muttemme antanut t\u00e4m\u00e4n haitata, vaan suuntasimme autovuokraamolle, josta saimme todella hienon, aivan uuden Kia Sportage nelivetomaasturimme, jonne kannoimme tavaramme. Mutta sitten suuntasimme takaisin lentoasemalle, sill\u00e4 emme n\u00e4hneet j\u00e4rkev\u00e4ksi l\u00e4hte\u00e4 minnek\u00e4\u00e4n ennen kuin Hannan matkatavarat saapuisivat.<\/p>\n
Vaihdoimme paikallista valuuttaa (Rial), k\u00e4vimme apteekissa ostamassa kokkailuun k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4\u00e4 alkoholia, kioskissa ostamassa juomista ja pikkupurtavaa ja p\u00e4\u00e4simmep\u00e4 vihdoin vessassa k\u00e4ynnin yhteydess\u00e4 eroon pitkist\u00e4 kalsareista!<\/p>\n
Lentoasemalla havaitsimme pihamainoja, kalliokyyhkyj\u00e4 ja varpusia ja lopulta muutaman tunnin odotuksen j\u00e4lkeen, hieman nelj\u00e4n j\u00e4lkeen, saapui Hannan rinkkakin ja p\u00e4\u00e4simme l\u00e4htem\u00e4\u00e4n liikenteeseen.<\/p>\n
Onneksi meill\u00e4 oli taas autonavigaattori mukana paikallisilla kartoilla varustettuna ja lis\u00e4ksi viel\u00e4 kartat puhelimeen ladattunakin, sill\u00e4 tavallisen kartan avulla ei olisi varmaan edes lentoasemalta l\u00f6yt\u00e4nyt pois. Sen verran isoja teit\u00e4 kulki ristiin rastiin.<\/p>\n
Vihdoin liikenteeseen<\/b><\/p>\n
Seebin lentoasemalta l\u00e4hdetty\u00e4mme ohitimme pian pienen lampareen, jolla n\u00e4imme vauhdista lehm\u00e4haikaroita, pitk\u00e4jalkoja, harmaa- ja jalohaikaran ja ruskosuohaukka kaarteli l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4. Ilta alkoi jo h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4, kun ajoimme kohti vuoria, joille asti emme kuitenkaan viel\u00e4 ajaneet vaan suuntasimme er\u00e4\u00e4seen wadiin. Lopulta olimme perill\u00e4 ja saatoimme saman tien aloittaa p\u00f6ll\u00f6kuuntelun. Olimme saaneet t\u00e4m\u00e4n paikan tietoomme er\u00e4\u00e4lt\u00e4 paikalla paria vuotta aiemmin k\u00e4yneelt\u00e4 ja paikalla oli ainakin tuolloin ollut vain joitakin vuosia aiemmin tieteelle kuvailtu omaninp\u00f6ll\u00f6.<\/p>\n
P\u00f6ll\u00f6ily\u00e4<\/b><\/p>\n
Ymp\u00e4rill\u00e4mme kohosivat todella komeat kalliokielekkeet, mutta emme kuitenkaan kuulleet alkuun mit\u00e4\u00e4n muita \u00e4\u00e4ni\u00e4 kuin joitakin sirkkoja. Kohta kohdallemme pys\u00e4htyi auto, josta kysyttiin: \u201dAre you searching for owls? \u2013 (\u201dEtsittek\u00f6 p\u00f6ll\u00f6j\u00e4?\u201d). Sattumalta paikalle osui espanjalaiskolmikko, joka oli my\u00f6s paikalla etsim\u00e4ss\u00e4 omaninp\u00f6ll\u00f6\u00e4. Emme koskaan kysyneet, mist\u00e4 he olivat paikan saaneet tietoonsa, mutta ainakaan aivan yht\u00e4 tarkkaa tietoa paikasta ei heill\u00e4 ollut kuin meill\u00e4. P\u00e4\u00e4timme tietenkin yhdist\u00e4\u00e4 voimamme ja kohta kuuntelimme porukalla, josko jotain kuuluisi.<\/p>\n
Espanjalaisilla oli mukanaan aivan j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4n tehokas taskulamppu, jolla he v\u00e4h\u00e4n v\u00e4li\u00e4 seuloivat kallionsein\u00e4mi\u00e4. Mielest\u00e4ni sein\u00e4mi\u00e4 valaistiin turhankin tiuhaan tahtiin. Lopulta selvisi, ettei heill\u00e4 ollut edes tietoa, millainen \u00e4\u00e4ni omaninp\u00f6ll\u00f6ll\u00e4 oli, vaan tarkoitus oli vain n\u00e4hd\u00e4 otus.<\/p>\n
Kiertelimme lopulta kuutamon kirkkaasti valaisemassa wadissa useita tunteja kuulostellen, mutta emme kuulleet kuin yhden todenn\u00e4k\u00f6isen tornip\u00f6ll\u00f6n r\u00e4\u00e4k\u00e4isyn ja n\u00e4imme vilaukselta lennossa kehr\u00e4\u00e4j\u00e4lajilta n\u00e4ytt\u00e4neen linnun. Nis\u00e4k\u00e4shavainnotkin j\u00e4iv\u00e4t lepakoihin, muutamaan kettuun sek\u00e4 yhteen tavallisen kotikissan n\u00e4k\u00f6iseen kissael\u00e4imeen. Lopulta olimme matkustamisista niin uupuneet, ett\u00e4 pystytimme telttamme er\u00e4\u00e4n puun juureen ja k\u00f6mmimme pehkuihin.<\/p>\n
Vuoristoretkeily\u00e4<\/b><\/p>\n
25.12. her\u00e4simme y\u00f6ll\u00e4 pariin otteeseen kuulostelemaan, muttemme kuulleet toivomaamme huhuilua. Lopulta her\u00e4simme aamukuuden aikaan, jolloin oli viel\u00e4 pilkkopime\u00e4\u00e4, mutta pian aurinko alkoi nousta ja nousikin sitten aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n nopeasti.<\/p>\n
Havaintoja alkoi heti kerty\u00e4, kun telttamme ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 lauloi ja n\u00e4kyi useita kalliosirkkuja ja kohta l\u00e4hipuista kuului tsilputusta, jonka tunnistin heti pikkutiltaltiksi. Lintu l\u00f6ytyi pian n\u00e4kyvillekin ja innostuipa se laulamaankin. L\u00e4hipuista l\u00f6ytyi pikkutiltaltteja lis\u00e4\u00e4kin ja kohta l\u00f6ytyi kalliosein\u00e4m\u00e4lt\u00e4 ensimm\u00e4inen munkkitasku.<\/p>\n
Muuta linnustoa wadissa olivat varpuset, arabianbulbulit, aavikkop\u00e4\u00e4skyt (taksoni hieman ep\u00e4selv\u00e4) sek\u00e4 hienot semirufus-mustalepp\u00e4linnut.<\/p>\n L\u00e4hdetty\u00e4mme ajamaan takaisin p\u00e4in, pys\u00e4hdyimme viel\u00e4 pariin otteeseen tarkistamaan hieman pensaikkoisempia kohtia wadista ja l\u00f6ysimme viel\u00e4 lis\u00e4\u00e4 kalliosirkkuja, pikkutiltaltteja, mustalepp\u00e4lintuja, ensimm\u00e4isen hernekertun sek\u00e4 kalliokirvisen.<\/p>\n Lopulta ajelimme isompia teit\u00e4 kohti vuoristoa ja ohitettuamme tarkistuspaikan, josta ei p\u00e4\u00e4stetty kuin nelivetoautoja, l\u00e4hdimme nousemaan kohti Saiq plateauta. Nousua riittikin sitten reilut parikymment\u00e4 kilometri\u00e4 ja tien varressa havaitsimme sinirastaan, pari munkkitaskua, tuulihaukan sek\u00e4 kalliokirvisen.<\/p>\n Palattuamme taas p\u00e4\u00e4tielle, jatkoimme yh\u00e4 ylemm\u00e4ksi, mutta alueen kasvusto oli sen verran harvaa, ettemme oikein tienneet, miss\u00e4 olisi kannattanut enemm\u00e4lti kompata. Havainnot j\u00e4iv\u00e4tkin v\u00e4hiin, vain lis\u00e4\u00e4 hernekerttuja, tiltaltteja, pikkutiltaltteja, tuulihaukka sek\u00e4 er\u00e4\u00e4n pikkul\u00e4t\u00e4k\u00f6n rannalla olleet sini- ja laulurastas n\u00e4htiin.<\/p>\n Omaninp\u00f6ll\u00f6<\/b><\/p>\n Lopulta l\u00e4hdimme laskemaan loputtoman tuntuisia alam\u00e4ki\u00e4 kohti Birkat Al Mawzia, josta l\u00e4hdimme sitten isoja teit\u00e4 pitkin kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n koko vuoriston toiselle puolelle. Matkalla havainnot j\u00e4iv\u00e4t pariin arabianmehil\u00e4issy\u00f6j\u00e4\u00e4n sek\u00e4 turkinkyyhkyihin ja lopulta illan taas h\u00e4m\u00e4rt\u00e4ess\u00e4 kurvasimme er\u00e4\u00e4seen tietoon saamaamme wadiin, josta meill\u00e4 oli edellis\u00f6ist\u00e4 paikkaa paljon tuoreemmat omaninp\u00f6ll\u00f6nuotit.<\/p>\n Kuulostelimme taas tuntitolkulla komeiden kallionsein\u00e4mien v\u00e4liss\u00e4 ja vihdoin kuulimme muutakin kuin sirkkoja, kun ensin kuului kaukaa vaimeasti persianp\u00f6ll\u00f6sen puputusta ja my\u00f6hemmin tornip\u00f6ll\u00f6n r\u00e4\u00e4ynt\u00e4\u00e4. Wadissa oli ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4n paljon liikennett\u00e4 ja h\u00e4iri\u00f6t\u00e4, kun esimerkiksi yksi mets\u00e4stysporukka ajeli sit\u00e4 edes takaisin valaisten rinteit\u00e4 tehokkailla valonheittimill\u00e4. Kulkijat suhtautuivat meihin kuitenkin positiivisesti, huikaten yleens\u00e4 \u201dGood evening!\u201d tai \u201dHow are you?\u201d. Lopulta viiden tunnin kuuntelun j\u00e4lkeen olimme jo aikeissa luovuttaa, kun p\u00e4\u00e4tin ep\u00e4toivoisesti huhuilla jonkinlaisen omaninp\u00f6ll\u00f6matkinnan. Yll\u00e4tt\u00e4en l\u00e4heisen vuorenrinteen p\u00e4\u00e4lt\u00e4 tai sen takaa kuului kertaalleen vaimea vastaus, kuin ilmoittaen, ett\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ollaan! Kuuntelimme paikalla viel\u00e4 tunnin verran mutta mit\u00e4\u00e4n muuta emme en\u00e4\u00e4 kuulleet. Niinp\u00e4 reissun kaikkein toivotuin laji tuli kyll\u00e4 kuulluksi, mutta valitettavan huonosti.<\/p>\n Kello l\u00e4hestyi jo aamukahta, kun viimein k\u00f6mmimme taas aivan pelipaikalle pystytt\u00e4m\u00e4\u00e4mme telttaan nukkumaan.<\/p>\n Toinen vuoristop\u00e4iv\u00e4<\/b><\/p>\n Tapaninp\u00e4iv\u00e4 valkeni turhan pian ja v\u00e4synein\u00e4 raahauduimme teltasta ja pian olimme koluamassa taas teltan l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6\u00e4. Pitsihietakyyhkyn lento\u00e4\u00e4nt\u00e4 kuului hetken jostain l\u00e4helt\u00e4 yl\u00e4puoleltamme, mutta emme onnistuneet lintua n\u00e4kem\u00e4\u00e4n. Kalliosirkkuja lauloi taas siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 rinteill\u00e4, id\u00e4nhopeanokka lensi \u00e4\u00e4nnellen ylitsemme ja pikkutiltaltteja, tiltaltteja ja hernekerttuja l\u00f6ytyi l\u00e4hipuista. Yksi kalliokirvinenkin taas n\u00e4htiin ja my\u00f6s muutama aavikkokiuru, ennen kuin l\u00e4hdimme ajelemaan kohti Al Ghubrahia.<\/p>\n Itsell\u00e4ni fiilis l\u00e4ss\u00e4hti t\u00f6rtt\u00f6ilyn takia siihen malliin, ettei minua kauheasti innostanut alkaa mietti\u00e4, kuinka t\u00e4m\u00e4n kyl\u00e4n l\u00e4pi p\u00e4\u00e4sisi mahdollisesti jonnekin, jossa voisi jonkun linnunkin n\u00e4hd\u00e4, varsinkaan kun paikka ei todellakaan n\u00e4ytt\u00e4nyt kummoiselta. Joten hieman aavikkop\u00e4\u00e4skyj\u00e4 ja viljelmi\u00e4 katseltuamme, halusin \u00e4kki\u00e4 ajamaan jyrk\u00e4n tien takaisin alas, jottemme vain joutuisi tilanteeseen, jossa olemme ajamassa alas ja vastaan tulee taas auto.<\/p>\n Auton vaihdon kautta kohti rannikkoa<\/b><\/p>\n Alempana pys\u00e4hdyimme viel\u00e4 komppaamaan er\u00e4st\u00e4 v\u00e4h\u00e4n vehre\u00e4mp\u00e4\u00e4 wadia. Pikkutiltaltteja, sinirastas sek\u00e4 pari kaspiankerttua l\u00f6ydetty\u00e4mme l\u00e4hdimme taas kohti Muscatia. Matkalla n\u00e4imme pian aavikkotaskun, my\u00f6hemmin muutamia intiansinin\u00e4rhi\u00e4 ja Seebin lentoasemaa l\u00e4hestyess\u00e4mme samaisella lutakolla jo aiemmin n\u00e4htyjen lintujen kaverina my\u00f6s pari pronssi-iibist\u00e4. Valitsemallamme reitill\u00e4 lentokentt\u00e4\u00e4 l\u00e4hestytt\u00e4ess\u00e4 ei ollut lainkaan huoltoasemia, joten auton palautus t\u00e4yteen tankattuna ei onnistunut. Onneksi polttoaine oli halpaa, my\u00f6s vuokrafirman laskuttamana.<\/p>\n Onneksi autossa ei huomattu mit\u00e4\u00e4n vaurioita ja Budgetin toimistolla k\u00e4yty\u00e4mme, meill\u00e4 oli kohta uuden auton avaimet hyppysiss\u00e4mme ja olimme taas matkalla parkkipaikalle. Tavallisen pikkuauton sai niin paljon halvemmalla, ett\u00e4 nyt kymmeneksi p\u00e4iv\u00e4ksi saamamme Suzuki maksoi saman verran kuin pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 meill\u00e4 ollut neliveto-Kia.<\/p>\n Suzuki oli kyll\u00e4 melkoisen hankalasti ajettava erinomaisen Kian j\u00e4lkeen, mutta pikkuhiljaa auto alkoi tuntua tutummalta ja p\u00e4\u00e4simme vauhtiin matkatessamme nyt pitk\u00e4\u00e4 siirtym\u00e4\u00e4 kohti maan l\u00e4nsirannikkoa ja Barr Al Hikmania.<\/p>\n Pikkuhiljaa maisema muuttui aivan aavikoksi, joten havainnot j\u00e4iv\u00e4t todella v\u00e4hiin. Ennen kuin alkoi h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4, n\u00e4imme ainoaksi mainittavaksi linnuksi arokorpin. Pime\u00e4ss\u00e4 n\u00e4imme viel\u00e4 ketun, isokorvaisen j\u00e4niksen sek\u00e4 jonkinlaisen hiiriel\u00e4imen.<\/p>\n Ajo pime\u00e4ll\u00e4 tiell\u00e4 oli varsin vaarallista. Liikennett\u00e4 oli paljon, eiv\u00e4tk\u00e4 turvalliset ohitukset tuntuneet olevan omanilaisille itsest\u00e4\u00e4nselvyyksi\u00e4. Kertaalleen oli rattiin nukahtanut rekkakuski jo hyv\u00e4n matkaa tulossa kaistallemme, kunnes h\u00e4n selv\u00e4sti her\u00e4si ja sai k\u00e4\u00e4nnetty\u00e4 autonsa takaisin kaistalleen. Vartti t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen liikenne oli t\u00e4ysin pys\u00e4htynyt kolaripaikalle, jossa pickup ja henkil\u00f6auto olivat ajaneet nokkakolarin t\u00e4ydess\u00e4 vauhdissa ja sen j\u00e4lkeen palaneet t\u00e4ysin. Paikalla ei ollut mink\u00e4\u00e4nlaista liikenteenohjausta, joten seurasimme maastoautoja ulos tielt\u00e4 ja kolaripaikan ohi. Raskaampi liikenne j\u00e4i tielle odottamaan kolaripaikkaa selvitt\u00e4vi\u00e4 viranomaisia. Syd\u00e4mentykytyksi\u00e4 aiheuttivat my\u00f6s pilkkopime\u00e4ll\u00e4 tiell\u00e4 ja tien varsilla kaikessa rauhassa k\u00e4p\u00f6telleet kamelit. Jokaisen asutuskeskittym\u00e4n ja poliisiaseman kohdalla oli toinen toistaan valtavampia hidastet\u00f6yssyj\u00e4, joiden huomaaminen oli v\u00e4lill\u00e4 eritt\u00e4in haasteellista. Yleens\u00e4h\u00e4n kaikilla teill\u00e4 ajettiin 120 km\/h mutta jossain mystisess\u00e4 vaiheessa rajoitus usein muuttui 80 km\/h ennen n\u00e4it\u00e4 t\u00f6yssyj\u00e4, joista osa oli toki maalattuja, osa merkitty liikennemerkill\u00e4, joka joskus harvoin oli jopa t\u00f6yssyn kohdalla mutta osaa ei ollut mitenk\u00e4\u00e4n merkitty.<\/p>\n Lopulta Filimin l\u00e4hestyess\u00e4 olimme todella v\u00e4syneit\u00e4 ja p\u00e4\u00e4timme kurvata tielt\u00e4 seuraavalle mahdolliselle pikkutielle pystytt\u00e4m\u00e4\u00e4n telttaa. Ensimm\u00e4inen sivutie vei jonkinlaiselle kaatopaikalle, mutta toisen varresta l\u00f6ytyi hyv\u00e4 tasainen alue, jolla oli vain hieman jotain hyl\u00e4ttyj\u00e4 rakennustarpeita. Pystytimme t\u00e4h\u00e4n teltan, kokkasimme ruokaa ja pian olimme unten mailla aivan uskomattoman kirkkaan t\u00e4htitaivaan alla.<\/p>\n Barr Al Hikmanin lintupaljoutta<\/b><\/p>\n 27.12. her\u00e4simme taas ennen auringon nousua ja pakkailimme teltan ym. autoon ja n\u00e4hty\u00e4mme pienen aavikkokiuruporukan l\u00e4hdimme ajamaan kohti Filimi\u00e4.<\/p>\n Olimme ottaneet selville nousuveden ajan, mutta nyt rantaan p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme oli vesi ja siten my\u00f6s linnut viel\u00e4 kaukana, mutta vesi oli jo kovaa vauhtia nousemassa.<\/p>\n N\u00e4imme heti, ett\u00e4 vesirajan tuntumassa oli todella runsaasti kahlaajia sek\u00e4 helposti kaukaakin tunnistettavia flamingoja, kapusta-, jalo-, harmaa- ja eri v\u00e4rimuotoisia riuttahaikaroita sek\u00e4 merimetsoja. Lokkeja ja tiiroja oli my\u00f6s runsaasti. Lokit olivat l\u00e4hinn\u00e4 id\u00e4nselk\u00e4- ja barabensis aroharmaalokkeja sek\u00e4 parikymment\u00e4 nokilokkia. R\u00e4yski\u00e4 oli parikymment\u00e4, yksin\u00e4inen hietatiira sek\u00e4 ilahduttavimpana 5 arabianpikkutiiraa.<\/p>\n Muita havaittuja lajeja olivat ruskosuohaukat ja kalas\u00e4\u00e4sket, jokunen kuningaskalastaja, pari sitruunav\u00e4st\u00e4r\u00e4kki\u00e4, aavikkotaskua, tiltalttia ja papyruskerttusta sek\u00e4 sinirinta.<\/p>\n Niinp\u00e4 olimme kohta taas ajamassa pitk\u00e4\u00e4 siirtym\u00e4\u00e4 aavikoiden halki ja havainnot j\u00e4iv\u00e4t muutamiin arokorppeihin sek\u00e4 Hannan n\u00e4kem\u00e4\u00e4n kirjosiipikiuruun.<\/p>\n Khawr Dhurf<\/b><\/p>\n Ilta alkoi jo h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4, kun jatkoimme taas matkaa kohti etel\u00e4\u00e4. Rannikon tuntumassa h\u00e4m\u00e4riss\u00e4 ajaessamme n\u00e4imme viel\u00e4 muutamia kalas\u00e4\u00e4ski\u00e4, jotka y\u00f6pyiv\u00e4t tien varren s\u00e4hk\u00f6tolpilla.<\/p>\n P\u00e4iv\u00e4n aikana 600 kilometri\u00e4 ajettuamme olimme lopulta Ash Shuwaimiyahissa, jossa teimme pime\u00e4ss\u00e4 sen ratkaisun, ettemme l\u00e4hteneet yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n wadiin ajamista ollenkaan, vaan yritimme l\u00f6yt\u00e4\u00e4 telttapaikan rannasta. Parinkymment\u00e4 kilometri\u00e4 etel\u00e4\u00e4n ajettuamme l\u00f6ysimme pienen kivikkoisen tien, joka vei avoimesta portista rantaan ja p\u00e4\u00e4timme pist\u00e4\u00e4 teltan pime\u00e4ss\u00e4 pystyyn ensimm\u00e4iselle sopivan n\u00e4k\u00f6iselle paikalle. Hieman meit\u00e4 ihmetytti, kun rannassa heilui useita ihmisi\u00e4 otsalamppujen kanssa ja ainakin itse\u00e4ni pelotti, ett\u00e4 he sulkisivat portin l\u00e4htiess\u00e4\u00e4n ja j\u00e4isimme lukkojen taakse. Kohta teltta oli kuitenkin saati osin kivienkin avulla kovaan maaper\u00e4\u00e4n pystytetyksi ja olimme valmiit pehkuihin.<\/p>\n Ash Shuwaimiyahin tienoo<\/b><\/p>\n 28.12. her\u00e4simme aamulla auringon noustessa upean hiekkarannan \u00e4\u00e4relt\u00e4 ja pian olimme pakanneet tavaramme ja ajamassa mahdollisimman l\u00e4helle rantaa. Rantaa my\u00f6t\u00e4ilev\u00e4 kalastajien venepaikalle viev\u00e4 tie oli huonokuntoinen ja lopulta syksyll\u00e4 olleiden sateiden takia mennyt kokonaan poikki. Joten jatkoimme lopulta rantaan k\u00e4vellen. Rantaan p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme paljastuivat taskulamppujen kanssa y\u00f6ll\u00e4 sohineet ihmiset turisteiksi, jotka nyt olivat ottamassa lavastettuja Instagram tms. kuvia.<\/p>\n Merell\u00e4 oli aivan tuhottomasti tiiroja, joiden m\u00e4\u00e4ritt\u00e4miseen olisi voinut paneutua enemm\u00e4nkin, mutta valtaosa oli valkoposkitiiroja, joukossa joitakin valkosiipitiiroja ja jokunen kalatiirakin n\u00e4htiin. Isommat tiirat olivat helpompia, sill\u00e4 t\u00f6yht\u00f6tiiroja n\u00e4kyi paljon joukossaan jokunen pikkut\u00f6yht\u00f6tiira sek\u00e4 riuttatiira.<\/p>\n Jonkin aikaa merelle tuijotettuamme l\u00e4hdimme taas liikenteeseen ja n\u00e4imme rannan tuntumassa viel\u00e4 jokusen aavikkokiurun sek\u00e4 pikaisesti er\u00e4\u00e4ll\u00e4 aidalla k\u00e4v\u00e4isseen jemenintaskukoiraan (ei virallinen lajinimi).<\/p>\n Palailimme Ash Shuwaimiyahiin ja onneksemme tajusimme kurvata tsekkaamaan l\u00e4heisen Khawrin, jolla olikin todella mukavasti lintuja. Heti rannasta l\u00f6ysimme aasiank\u00e4\u00e4pi\u00f6sorsan, joita n\u00e4kyi lopulta yhteens\u00e4 nelj\u00e4 yksil\u00f6\u00e4. Potkimme muutamaan otteeseen ilmaan kurppalajin, joka lopulta saatiin Hannan saamista kuvista m\u00e4\u00e4ritetty\u00e4 suippopyrst\u00f6kurpaksi ja ohessa l\u00f6ytyi sitten j\u00e4nk\u00e4kurppakin. Noki- ja pari liejukanaa, pari avosettia, pari r\u00e4\u00e4kk\u00e4haikaraa sek\u00e4 toisen n\u00e4ist\u00e4 kaverina ollut intianriisihaikara, pari lehm\u00e4haikaraa, muutama tylli, vesip\u00e4\u00e4sky, muutamakymment\u00e4 sorsaa joukossaan nyt reissun ensimm\u00e4iset haapanatkin, pari punapyrst\u00f6lepink\u00e4ist\u00e4 sek\u00e4 papyruskerttunen n\u00e4htiin t\u00e4ll\u00e4 pienehk\u00f6ll\u00e4 kolmiosaisella khawrilla.<\/p>\n Seuraavaksi jatkoimme Wadi Ash Shuwaimiyahiin, jota p\u00e4\u00e4si alkuun ajamaan ihan mukavasti pienell\u00e4 autollamme, mutta aika pian oli selv\u00e4\u00e4, ettei sill\u00e4 olisi mitenk\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ssyt koko 20 kilometrin matkaa parhaille mestoille. L\u00f6ysimme kuitenkin muutamilla pys\u00e4hdyksill\u00e4 ja pienill\u00e4 komppauksilla muutaman jemenintaskun, rotkorakkeleita, muutaman harjalinnun, arabianbulbuleita sek\u00e4 kauniin koiras kivikkorastaan.<\/p>\n Kohti Dhofaria<\/b><\/p>\n Matkan jatkuttua n\u00e4imme viel\u00e4 toisen mustapyrst\u00f6taskun sek\u00e4 keskikokoisen jalohaukan, arvatenkin arabihaukan mutta turhan vilaukselta. Hasikin molemmin puolin tarkistimme pienet khawrit, joilla ei kuitenkaan n\u00e4kynyt nokikanaa ja keltav\u00e4st\u00e4r\u00e4kki\u00e4 kummempaa. My\u00f6hemmin n\u00e4imme viel\u00e4 arabianmehil\u00e4issy\u00f6j\u00e4n, pikkukotkan ja kiljukotkan sek\u00e4 tien ylitt\u00e4neen todella komean v\u00e4rikk\u00e4\u00e4n liskon.<\/p>\n Rantatie oli maisemiltaan upea ja koska oli paikallisten sunnuntai, oli kallionkielekkeiden ja suurten akaasioiden alla perheit\u00e4 ja porukoita viett\u00e4m\u00e4ss\u00e4 iltap\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja grillailemassa.<\/p>\n Vihdoin etel\u00e4ss\u00e4<\/b><\/p>\n Lopulta olimme m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4ss\u00e4mme etel\u00e4rannikolla, jossa suuntasimme saman tien Mirbatin Khawr Stimariin, jolla oli ihan mukavasti lintuja. L\u00e4hes heti l\u00f6ysimme muiden haikaroiden seurasta nelj\u00e4 pyh\u00e4iibist\u00e4 sek\u00e4 kahlaajien seassa olleen pitk\u00e4pyrst\u00f6jassanan! My\u00f6s pari suokukkoa, pitk\u00e4jalkoja, mustapyrst\u00f6kuireja, samoja jo aiemmin n\u00e4htyj\u00e4 sorsia seurassaan yksi tukkasotka, pari ruskosuohaukkaa, pari lehm\u00e4haikaraa, silkkihaikara sek\u00e4 pari arotaskua n\u00e4htiin. Kuulimme my\u00f6s priinioita, jotka t\u00e4\u00e4ll\u00e4 etel\u00e4ss\u00e4 ovat lepida-lajia.<\/p>\n K\u00e4vimme l\u00e4heisell\u00e4 Mirbat Marriot hotellilla kysym\u00e4ss\u00e4 huoneiden hintoja ja kun hotellin pihaan p\u00e4\u00e4simme, oli jo arvattavissa, ett\u00e4 ne eiv\u00e4t olleet meit\u00e4 varten ne hinnat. Halvimman huoneen olisi saanut 120 Riadilla eli noin 270 eurolla. Niinp\u00e4 hetken hotellin pihapiirin pihamainoja ja kyl\u00e4variksia katseltuamme ja hotellin pihan roskiksia t\u00e4ytetty\u00e4mme l\u00e4hdimme ajamaan kohti Ras Mirbatia, jossa ajoimme ensimm\u00e4iseen rantaan mihin p\u00e4\u00e4simme, k\u00e4velimme rantakiville ja aloitimme iltameristaijin.<\/p>\n Eip\u00e4 aikaakaan, kun Hanna alkoi h\u00f6pist\u00e4 jostain keijun tapaisista. Linnut kuitenkin lopulta paljastuivat todella kaukaisiksi vesip\u00e4\u00e4skyiksi, jotka v\u00e4lill\u00e4 lenn\u00e4hteliv\u00e4t lyhyit\u00e4 siirtymi\u00e4 ja laskeutuivat taas mereen kellumaan. N\u00e4it\u00e4 zoomaillessa l\u00f6ysin kuitenkin ensimm\u00e4isen liit\u00e4j\u00e4n, joka oli pitk\u00e4st\u00e4 et\u00e4isyydest\u00e4 huolimatta helppo tunnistaa arabiank\u00e4\u00e4pi\u00f6liit\u00e4j\u00e4ksi (splitattu tropiikkiliit\u00e4j\u00e4st\u00e4). Liit\u00e4ji\u00e4 n\u00e4kyi noin tunnin staijilla lopulta kuusi lintua, vaikka meill\u00e4 oli ollut se k\u00e4sitys, ettei niit\u00e4 juurikaan pit\u00e4isi talvella n\u00e4ky\u00e4. Yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4 havainto oli my\u00f6s kaksi merell\u00e4 l\u00e4nteen lent\u00e4nytt\u00e4 aasiank\u00e4\u00e4pi\u00f6sorsaa. Naamiosuulia n\u00e4kyi ainakin nelj\u00e4 lintua ja retkipinnaksi havaittiin viel\u00e4 vuorikirvinenkin.<\/p>\n Olimme huomanneet aivan staijipaikkamme vieress\u00e4 motellin, jonne menimme taas kysym\u00e4\u00e4n huoneen hintaa. Ranskalainen omistajatar antoi meille alennustakin ja saimme mukavan ja tilavan huoneen 30 Rialilla. L\u00e4mmint\u00e4 vett\u00e4 ei kuitenkaan ollut ja kylpp\u00e4ri oli t\u00e4ynn\u00e4 \u00f6t\u00f6k\u00f6it\u00e4. Oli mukava p\u00e4\u00e4st\u00e4 pitk\u00e4st\u00e4 aikaa selaamaan WiFin avulla maailman tapahtumia ja k\u00e4vimme hotellin ravintolassa my\u00f6s sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 ja ruoka olikin oikein hyv\u00e4\u00e4.<\/p>\n Pinnap\u00e4iv\u00e4<\/b><\/p>\n 29.12. nukuimme pehmeill\u00e4 s\u00e4ngyill\u00e4 aivan liian hyvin, kun her\u00e4tyskellonikin oli vahingossa j\u00e4\u00e4nyt arkiher\u00e4tykselle ja nyt elettiin lauantaita. Onneksi olimme nopeita pakkaamaan tavaramme ja p\u00e4\u00e4simme ulos jo auringon noustessa. Ja kohta matkasimme kohti vuoria ja Wadi Hannaa.<\/p>\n Ajo-ohjeet paikalle olivat hieman sekavat, mutta yhdistelem\u00e4ll\u00e4 satelliittikuvien tietoja navigaattorin tietoihin sek\u00e4 varmistamalla viel\u00e4 oman sijaintimme puhelimen kartoilta, l\u00f6ysimme juuri oikeaan mutkaan, josta k\u00e4\u00e4nnyimme l\u00e4hes olemattomalle tieuralle. Ja koskapa olimme p\u00e4\u00e4sseet autollamme paljon l\u00e4hemm\u00e4ksi Wadi Hannaa kuin olimme kuvitelleetkaan, parkkeerasimme heti tien alkup\u00e4\u00e4h\u00e4n ja ulos p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme alkoi lintuja l\u00f6yty\u00e4 heti oikein mukavasti.<\/p>\n K\u00e4velimme alas pienelle l\u00e4hteelle havaiten lis\u00e4\u00e4 afrikanparatiisimonarkkeja, oliivirillej\u00e4, mustapyrst\u00f6taskuja sek\u00e4 \u201dtristiksi\u00e4\u201d. Havaitsimme my\u00f6s pikkusiepon, mets\u00e4viklon, pari isopurppuramedest\u00e4j\u00e4\u00e4, varpushaukan sek\u00e4 vuorikotkan. Onnistuimme l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n lintujen k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4n juomapaikan, jossa pys\u00e4hdyimme puoleksi tunniksi kuvaamaan paikalle tulevaa lintuvirtaa. Lopulta autolle palattuamme l\u00f6ysimme yhden tai kaksi pensaslepink\u00e4ist\u00e4<\/p>\n Lopulta parkkeerasimme Tawi Attairille, jossa paljastui kuinka r\u00e4nsistyneeksi t\u00e4m\u00e4kin paikka oli p\u00e4\u00e4stetty. Aikanaan paikalla oli ollut turisteille kahvilakin, mutta nyt edes kaikki sen sein\u00e4t eiv\u00e4t olleet pystyss\u00e4 ja pihaa k\u00e4ytettiin karjapihana. Mit\u00e4\u00e4n opasteitakaan ei paikalla ollut vaikka kyseess\u00e4 kuitenkin oli oikein komea n\u00e4ht\u00e4vyys.<\/p>\n Me emme kuitenkaan k\u00e4velleet vajoamaa katsomaan, vaan aloimme kompata maastoa kahvilarakennuksen ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 ja sen yl\u00e4puolella olevan maatilan v\u00e4lill\u00e4. Paikalta oli vuonna 1997 l\u00f6ydetty erillispopulaatio muuten vain Jemeniss\u00e4 tavattavasta arabianhemposta. L\u00f6ysimme todella runsaasti afrikankastanjasirkkuja, varpusia, oliivikutojia, muutaman jemenintaskun, muutaman hopeanokan, mets\u00e4kirvisen sek\u00e4 pari hohto- ja isopurppuramedest\u00e4j\u00e4\u00e4. Hohtomedest\u00e4j\u00e4koiraan n\u00e4hty\u00e4ni, tajusin n\u00e4hneeni moisia jo edellisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Samanlaista sel\u00e4ss\u00e4 ollutta s\u00e4hk\u00f6nsinist\u00e4 v\u00e4ri\u00e4 oli n\u00e4kynyt toisella edellisp\u00e4iv\u00e4isist\u00e4 palmukeitaalla vilahtaneista linnuista. Lis\u00e4ksi n\u00e4imme pari vuorikotkaa, keisari- ja arokotkia, lyhytpyrst\u00f6korppeja sek\u00e4 aavikkop\u00e4\u00e4skyj\u00e4. Mutta etsim\u00e4\u00e4mme vaatimattoman n\u00e4k\u00f6ist\u00e4 hemppoa ei n\u00e4kynyt.<\/p>\n Niinp\u00e4 k\u00e4velimme vajoamaa katsomaan ja olihan meill\u00e4 tiedossa, ett\u00e4 hemppoja oli havaittu joskus vajoamankin katselupaikalle. N\u00e4kym\u00e4 oli todella komea ja muutama paikalle saapunut turisti suuntasi k\u00f6ny\u00e4m\u00e4\u00e4n jopa vajoaman pohjaa kohti. Emme itse olleet tienneet alas menon olevan mahdollista eik\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n kuumuudessa t\u00e4m\u00e4 tuntunut kovinkaan houkuttelevalta.<\/p>\n Rotkon rehevill\u00e4 sein\u00e4mill\u00e4 n\u00e4kyi ja kuului runsaasti rotkorakkeleita ja taas yksi afrikanparatiisimonarkkikin n\u00e4htiin. My\u00f6s oliivirillej\u00e4 vilahteli puissa mutta etsim\u00e4\u00e4mme hemppoa ei n\u00e4kynyt.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4 kuitenkin riitti meille ja p\u00e4\u00e4simme l\u00e4htem\u00e4\u00e4n kohti seuraavaa, aivan yht\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4 kohdettamme. K\u00e4vimme l\u00e4hikyl\u00e4ll\u00e4 kaupassa hakemassa kylm\u00e4\u00e4 juomista ja hieman jotain naposteltavaa (muutahan kaupoista, edes isommista, ei oikein saanutkaan) ja nousimme yh\u00e4 vain ylemm\u00e4ksi vuorille. Lopulta parkkeerasimme saamiemme ohjeiden mukaan Jebel Samhanin l\u00e4heiselle jyrk\u00e4nteelle, jolla oli korkea telemasto.<\/p>\n Otimme ev\u00e4\u00e4t ja juomat mukaan ja etsimme kielekkeelt\u00e4 mielest\u00e4mme parhaan tarkkailupaikan ja istuimme odottamaan lis\u00e4n\u00e4yt\u00f6ksi\u00e4. Pitk\u00e4lti toista tuntia istuskelimme odottaen mutta n\u00e4imme vain muutamaan otteeseen ylitsemme j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4\u00e4 vauhtia porhaltaneen arabihaukkaparin. Onneksi ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 vuorilla ei kuitenkaan ollut kuuma ja tuulikin vilvotti mukavasti, joten saatoimme nauttia aivan henke\u00e4salpaavan upeista jyrkist\u00e4 maisemista!<\/p>\n Palattuamme autolle t\u00f6rm\u00e4simme hollantilaiseen lintuharrastajapariskuntaan, joka oli vasta muuttanut Omaniin k\u00e4yty\u00e4\u00e4n aiemmin maassa jo useita kertoja. He kertoilivat meille havainnoistaan t\u00e4lt\u00e4 paikalta ja kyselimme hieman my\u00f6s, millaisia teit\u00e4 meill\u00e4 olisi odotettavissa jatkossa, kun meit\u00e4 j\u00e4nnitti p\u00e4\u00e4sisimmek\u00f6 muutamille paikoille autollamme.<\/p>\n Siin\u00e4 jutellessamme lensi ylitsemme keisarikotka ja kohta mustakotkapari nousi ajamaan tunkeilijaa pois reviirilt\u00e4\u00e4n. Nyt p\u00e4\u00e4simme n\u00e4kem\u00e4\u00e4n linnut todella upeasti ja lopulta toinen linnuista viel\u00e4p\u00e4 laskeutui kielekkeelle, aivan sen paikan l\u00e4helle, jossa olimme juuri istuskelleet. Harmi kyll\u00e4 lintuun oli nyt et\u00e4isyytt\u00e4 aika paljon, mutta kaukoputkella lintu n\u00e4kyi upeasti ja lopulta olimme saaneet kuvia niin lent\u00e4vist\u00e4 kuin istuvastakin linnusta.<\/p>\n Kokkaillessamme alkoi aivan p\u00e4\u00e4lt\u00e4mme kuulua todella hauskan kuuloista viikunakyyhkyn kujerrusta, mutta taas kun l\u00f6ysimme linnun n\u00e4kyville, se l\u00e4hti lentoon ja katosi. Sy\u00f6ty\u00e4mme k\u00e4vimme viel\u00e4 k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 vesilutakoiden rantoja, mutta emme l\u00f6yt\u00e4neet kuin yhden taivaanvuohen, r\u00e4\u00e4kk\u00e4- ja ruskohaikaran, pari nummikirvist\u00e4 sek\u00e4 pari ruostep\u00e4\u00e4lepink\u00e4ist\u00e4. Taivaalla kaarteli pari vuorikotkaa ja pari tuulihaukkaa kisaili l\u00e4hirinteiden laella. Aavikkop\u00e4\u00e4skyj\u00e4 n\u00e4kyi v\u00e4h\u00e4n isompiakin parvia ja yhdess\u00e4 vilahti mukana ruostep\u00e4\u00e4sky.<\/p>\n Taas p\u00f6ll\u00f6ily\u00e4<\/b><\/p>\n Kun ilta alkoi h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4, alkoivat muut l\u00e4hte\u00e4 ja pian olimme paikalla kesken\u00e4mme. Ja pian alkoi l\u00e4hipuista kuulua hauskankuuloista arabianp\u00f6ll\u00f6sen (splitattu vastik\u00e4\u00e4n afrikanp\u00f6ll\u00f6sest\u00e4 ja ei virallinen nimi) hurahtavaa \u00e4\u00e4ntely\u00e4.<\/p>\n Olimme toivoneet p\u00e4\u00e4sev\u00e4mme reissun aikana paremmin nettiin ja niinp\u00e4 emme olleet saaneet selville tarkasti, miss\u00e4 p\u00e4in paljon luulemaamme suuremmalla alueella arabianhuuhkajaa oli havaittu. Onneksemme saimme tekstiviestitse yhteyden hyv\u00e4\u00e4n yst\u00e4v\u00e4\u00e4mme Mikko Ala-Kojolaan, joka sai tarkistettua meille tarkan havaintopaikan Observation.org -sivustolta.<\/p>\n Lopulta p\u00e4\u00e4timme luovuttaa ja k\u00f6nysimme telttaan unten maille. Mutta y\u00f6ll\u00e4 her\u00e4sin klo 3:40 matalaan \u00e4\u00e4neen, jota minun piti kuunnella pariin otteeseen ennen kuin tajusin mist\u00e4 oli kyse. Her\u00e4tin Hannan sanoen, ett\u00e4 nyt se huuhkaja kuuluu. Ja arabianhuuhkajahan huhuili aivan telttamme yl\u00e4puolella. Nousimme varovasti teltasta ulos ja l\u00f6ysimme otsalampun valossa huuhkajan l\u00e4hipuun latvasta, josta se kuitenkin l\u00e4hti saman tien lentoon eik\u00e4 sit\u00e4 sen koommin n\u00e4kynyt taikka kuulunut.<\/p>\n Lis\u00e4\u00e4 Dhofarin paikkoja<\/b><\/p>\n 30.12. her\u00e4simme aikaisin ja aamun pimeydess\u00e4 kuulimme telttaan viel\u00e4 parin arabianp\u00f6ll\u00f6sen hurahtelua. Pian olimme pakanneet taas tavaramme autoon ja l\u00e4hdimme ajamaan kohti aamukohdettamme Ayn Tobrokia. Olimme perill\u00e4 jopa liian aikaisin ja saimme odotella aamun valostumista jonkin aikaa.<\/p>\n L\u00e4hteen ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 l\u00f6ysimme useita afrikanparatiisimonarkkeja, oliivirillej\u00e4 ja -kutojia, mustapyrst\u00f6taskun sek\u00e4 kuulimme hyv\u00e4n kuuloista pikkusieppomaista mutta kire\u00e4mp\u00e4\u00e4 r\u00e4tin\u00e4\u00e4. Kesti tovin, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sin lopulta n\u00e4kem\u00e4\u00e4n linnun ja sain sen m\u00e4\u00e4ritetty\u00e4 id\u00e4npikkusiepoksi.<\/p>\n Odottelimme k\u00e4rsim\u00e4tt\u00f6min\u00e4 etsim\u00e4mme lajin saapuvan juomaan l\u00e4hteelle, mutta vasta parin tunnin odotuksen j\u00e4lkeen saapuivat ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 ensimm\u00e4iset linnut juomaan ja ne olivat tietysti afrikankastanjasirkkuja. Juomassa k\u00e4vi my\u00f6s kaksi kamelilaumaa omistajansa johdattelemina. Olisimme saaneet vanhalta herralta litran kamelin maitoa, mutta kielt\u00e4ydyimme siit\u00e4 allergiaan vedoten, kuten my\u00f6skin kutsusta h\u00e4nen kotiinsa illalla sy\u00f6m\u00e4\u00e4n kiireeseemme perustuen. Is\u00e4nt\u00e4 yritti lis\u00e4t\u00e4 illalliskutsun houkuttelevuutta kertomalla pihapuussaan huhuilevista isosta ja pienest\u00e4 p\u00f6ll\u00f6st\u00e4.<\/p>\n N\u00e4imme my\u00f6s muutaman arokotkan k\u00e4\u00e4rmekotkan, varpushaukan, pari tuulihaukkaa sek\u00e4 taivaanvuohen, mutta etsim\u00e4\u00e4mme lajia ei meinannut l\u00f6yty\u00e4. Kertaalleen kuulimme l\u00e4heisen rinteen huipun suunnalta hyv\u00e4n kuuloista \u00e4\u00e4ntely\u00e4, mutta \u00e4\u00e4ni kaikkoni hiljalleen kauemmaksi ja vaimeni pian kokonaan. Kun olimme jo aikeissa luovuttaa n\u00e4in kahden linnun lent\u00e4v\u00e4n yll\u00e4mme. Ne n\u00e4yttiv\u00e4t pienemmilt\u00e4 kuin olin odottanut, mutta kaikki muu t\u00e4sm\u00e4si. Onneksi ehdin sanoa Hannalle linnuista tarpeeksi nopeasti ja h\u00e4nkin p\u00e4\u00e4si n\u00e4kem\u00e4\u00e4n n\u00e4m\u00e4 kultasiipihempot, kun ne lensiv\u00e4t ylitsemme ja jatkoivat kauas laakson toiselle puolelle.<\/p>\n Palattuamme rannikolle oli ensimm\u00e4inen kohteemme Khawr Taqah, joka oli aivan umpeenkasvanut ruovikkoa. Khawria kiersi puistomainen k\u00e4velyreitti monenlaisine rakenteineen, mutta kaikesta n\u00e4ki, ettei paikalla juuri k\u00e4vij\u00f6it\u00e4 ollut. L\u00f6ysimme l\u00e4hipuista useita hopeanokkia sek\u00e4 joitakin kauluskaijoja ja laguunissa oli pieni parvi flamingoja, lapasorsia, pari liejukanaa ja ruovikoiden p\u00e4\u00e4ll\u00e4 lenn\u00e4hti pari ruskohaikaraa. Rytikerttunen lauloi ruovikon k\u00e4tk\u00f6iss\u00e4.<\/p>\n Jatkoimme seuraavalle laguunille East Khawrille, joka olikin paljon lintuisampi. Mutta rannoilla oli my\u00f6s paljon ihmisi\u00e4, joten katsoimme khawria vain sen it\u00e4rannalta. Pari kiljukotkaa istuskeli puissa huudellen ja kahlaajaparvessa oli suokukkoja ja pitk\u00e4jalkoja, vastarannalla pari r\u00e4\u00e4kk\u00e4haikaraa sek\u00e4 intianriisihaikara ja kuulimme l\u00e4hiruovikosta parin luhtakanan \u00e4\u00e4nt\u00e4.<\/p>\n Kierretty\u00e4mme khawrin toiselle puolelle l\u00f6ysimme pienest\u00e4 erillislutakosta pari lapinsirri\u00e4 ja tylli\u00e4 sek\u00e4 sitruunav\u00e4st\u00e4r\u00e4kin.<\/p>\n L\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 oli puisto, joka oli ainakin aiemmin ollut vakituinen id\u00e4nmehil\u00e4ishaukkapaikka, mutta nyt puistoon ei p\u00e4\u00e4ssyt sis\u00e4lle lainkaan ja muutenkin se n\u00e4ytti todella ankealta ja kuivuneelta. Emme havainneet k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 ainoatakaan lintua puiston puissa ja ulkopuolellakin oli vain kyl\u00e4variksia. Niinp\u00e4 k\u00e4velimme l\u00e4heiselle rannalle hetkeksi varjoon istumaan ja katselemaan merelle, jossa n\u00e4kyi jokunen naamiosuula.<\/p>\n Seuraavaksi jatkoimme Al Baleedin arkeologiseen puistoon, jossa l\u00f6ysimme farnsiskaanimuseon takapuistikosta helposti toistakymment\u00e4 suomupaksujalkaa, joita p\u00e4\u00e4simme katsomaan ja kuvaamaan mukavasti. Jatkoimme puistikon toiselle puolelle, jossa oli suuri lintutornimainen rakennelma, jolta p\u00e4\u00e4si katsomaan l\u00e4heist\u00e4 khawria. Liejukanoja, pari sinisorsaa ja pikku-uikkua, 3 ruskohaikaraa, 2 kynsihyypp\u00e4\u00e4 sek\u00e4 taas laulava rytikerttunen havaittiin ennen kuin p\u00e4\u00e4timme suunnata tutustumaan museoon.<\/p>\n Iltap\u00e4iv\u00e4retken aloitimme etsim\u00e4ll\u00e4 mahdollisia paikkoja, joista n\u00e4kisi Sahnawt farmin linnustoa. P\u00e4\u00e4tien varresta p\u00e4\u00e4simme n\u00e4kem\u00e4\u00e4n viljelyksi\u00e4 aika huonosti ja havainnot j\u00e4iv\u00e4t sitruunav\u00e4st\u00e4r\u00e4kkiin, noin kymmeneen laululentoa esitt\u00e4neeseen riisisavannikiuruun, muutamaan haarap\u00e4\u00e4skyyn sek\u00e4 kaukana n\u00e4kyneisiin valkoposkitiira- ja lehm\u00e4haikaraparviin sek\u00e4 valtaviin m\u00e4\u00e4riin puluja. P\u00e4iv\u00e4n kuumuudessa v\u00e4reily haittasi havainnointia pahasti.<\/p>\n L\u00e4nsipuolelta viljelyksi\u00e4 p\u00e4\u00e4simme n\u00e4kem\u00e4\u00e4n aluetta paljon paremmin, mutta mit\u00e4\u00e4n oikein hyv\u00e4\u00e4 paikkaa emme sielt\u00e4k\u00e4\u00e4n l\u00f6yt\u00e4neet. Viitisen sinin\u00e4rhe\u00e4, useita satoja oliivikutojia, mukanaan yksi aivan t\u00e4ysin juhlapukuinenkin lintu sek\u00e4 muutama parvi hopeanokkia ja ruostep\u00e4\u00e4lepink\u00e4inen n\u00e4htiin. It\u00e4puolelta aluetta emme en\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4neet oikein mit\u00e4\u00e4n. Taivaalla kaarteli jonkin verran kotkia, mutta emme silti olleet oikein tyytyv\u00e4isi\u00e4 paikkaan. Harmi, ettei viljelyksi\u00e4 ole en\u00e4\u00e4 vuosiin p\u00e4\u00e4ssyt kiertelem\u00e4\u00e4n aitojen sis\u00e4puolelle.<\/p>\n Jatkoimme seuraavaksi Ayn Razatiin, joka osoittautui taas paljon pienemm\u00e4ksi paikaksi kuin olimme ennakkoon odottaneet. L\u00e4hteen ymp\u00e4rill\u00e4 ei ollut kovinkaan paljon hyv\u00e4n n\u00e4k\u00f6ist\u00e4 kasvillisuutta. Kaiken kukkuraksi unohdin parkkipaikalla vet\u00e4\u00e4 automme k\u00e4sijarrun p\u00e4\u00e4lle, typer\u00e4ss\u00e4 autossamme kun ei ollut lainkaan automaattivaihteisissa autoissa yleens\u00e4 olevaa parkkivaihdetta. Niinp\u00e4 istuimme viel\u00e4 autossa pakkailemassa ev\u00e4it\u00e4 laukkuihimme, kun auto hitaasti valuen t\u00f6m\u00e4hti edess\u00e4mme olleeseen aidan tolppaan ja tietysti t\u00e4llaiseen leluautoon j\u00e4i t\u00e4st\u00e4 j\u00e4lki. Niinp\u00e4 ketutusk\u00e4yr\u00e4 oli minulla aika korkealla jo ennen kuin edes maastouduimme.<\/p>\n Ja kun paikka ei todellakaan vakuuttanut, niin emme kovin paljon aluetta kierrelleet. Ainoa rehev\u00e4kasvinen ja kukkapuskainen puistokin oli kiinni, joten sit\u00e4 piti tihrustaa vain aidan l\u00e4pi. Isopurppura- sek\u00e4 hohtomedest\u00e4ji\u00e4 n\u00e4kyi kukissa jonkin verran ja nurmikolla tepasteli v\u00e4st\u00e4r\u00e4kkej\u00e4 ja vuorikirvisi\u00e4 sek\u00e4 pari harjalintua.<\/p>\n Aidan ulkopuolella n\u00e4kyi l\u00e4hinn\u00e4 vain oliivikutojia. Pari erilaista liskoa sek\u00e4 muutama hassun kesy hiirentapainen otus n\u00e4htiin ja yll\u00e4tt\u00e4en l\u00f6ysimme yhden valko-otsalepink\u00e4isen. L\u00e4hteell\u00e4 afrikanparatiisimonarkki napsi vedest\u00e4 jotain sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4 hienosti sy\u00f6ks\u00e4hdellen, mutta valitettavasti lintu katosi ennen kuin Hanna p\u00e4\u00e4si t\u00e4t\u00e4 hyvin kuvaamaan.<\/p>\n Aika pian jatkoimme viel\u00e4 illan viimeiseen kohteeseemme Ayn Hamraniin. T\u00e4m\u00e4nkin paikan olimme ahkerasti lukemamme Birdwatching Guide to Omanin perusteella odottaneet olevan suurempi kuin mit\u00e4 se lopulta oli. Pienen, samaan tapaan kuin muuallakin, betonilla reunustetun l\u00e4hteen ymp\u00e4rill\u00e4 oli hieman puustoa ja vett\u00e4 valui kapeana r\u00e4nnin\u00e4 alemmaksi, jossa puustoa jatkui kapeana kaistaleena. Ylemp\u00e4n\u00e4 rinteell\u00e4 oli my\u00f6s kohtuullisen rehev\u00e4\u00e4, mutta lintuja oli t\u00e4\u00e4ll\u00e4kin paljon v\u00e4hemm\u00e4n kuin olimme odottaneet. Meist\u00e4 alkoi tuntua, ett\u00e4 vuoden vaihteen tienoon t\u00e4ytyi olla huomattavasti heikompaa aikaa kuin marras- tai helmikuu, joilta olimme lukeneet useita retkiraportteja. Olimme odottaneet rehevill\u00e4 paikoilla olevan huomattavasti enemm\u00e4n talvehtivia lintuja, mutta ilmeisesti ainakin t\u00e4n\u00e4 talvena talvehtijoita oli eritt\u00e4in v\u00e4h\u00e4n tai sitten linnut olivat poikkeuksellisen lev\u00e4ll\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 syksyn sateiden j\u00e4lkeen aavikoillakin oli paljon vihre\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin normaalisti ja varmasti vett\u00e4kin saatavilla.<\/p>\n K\u00e4vimme ihastelemassa auringonlaskua hieman ylemp\u00e4n\u00e4 rinteess\u00e4 ja kun alkoi h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4, ei paikalla ollut en\u00e4\u00e4 muita ihmisi\u00e4. Niinp\u00e4 pystytimme telttamme yhden suuremman puun alle.<\/p>\n Kohta kuului l\u00e4hivuorten huipulta komea suden ulvonta, johon kuului vastaus kaukaisten vuorten suunnalta sek\u00e4 my\u00f6skin kaukaa toiselta puoleltamme. Sitten olikin pitk\u00e4\u00e4n hiljaista, kunnes kuulimme arabianhuuhkajan huhuilua kauempaa rinteelt\u00e4. P\u00e4\u00e4timme yritt\u00e4\u00e4 k\u00e4vell\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4ksi huuhkajaa, mutta emme lopulta kuulleet sit\u00e4 yht\u00e4\u00e4n sen paremmin pari sataa metri\u00e4 k\u00e4velty\u00e4mmek\u00e4\u00e4n, joten emme l\u00e4hteneet sen enemp\u00e4\u00e4 k\u00f6ny\u00e4m\u00e4\u00e4n hankalakulkuista rinnett\u00e4. Ihmeen hyvin huhuilu kantoi, vaikka Wadi Darbatissa huuhkajan huhuiltua aivan telttamme p\u00e4\u00e4ll\u00e4, olimme ihmetelleet \u00e4\u00e4nen hiljaisuutta.<\/p>\n Pian telttaan k\u00f6mmitty\u00e4\u00e4mme, alkoi arabianp\u00f6ll\u00f6nen hurista aivan yl\u00e4puolellamme. Pelk\u00e4sin sen valvottavan itse\u00e4ni koko y\u00f6n, mutta onneksi se hiljeni pian. Y\u00f6ll\u00e4 her\u00e4simme maan t\u00e4r\u00e4htelyyn, kun kamelilauma kulki leirimme ohi. Muutama kameli j\u00e4i riipim\u00e4\u00e4n puista oksia aivan telttamme l\u00e4helle ja p\u00e4\u00e4timme turvallisuuden vuoksi siirty\u00e4 autoon nukkumaan. Juuri telttamme yll\u00e4 ollut akaasia voisi maistua hyv\u00e4lle ja pelk\u00e4simme, ett\u00e4 oksia kurotteleva kameli saattaisi kompastua telttamme naruihin. Raysut<\/b><\/p>\n Her\u00e4simme uudenvuodenaattoy\u00f6n\u00e4 pariin otteeseen kuulostelemaan ja kuulimme ainakin pari arabianp\u00f6ll\u00f6st\u00e4 ja kertaalleen arabianhuuhkaja k\u00e4vi huhuilemassa paljon l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4kin. K\u00e4velimme taas sen per\u00e4\u00e4n, mutta sep\u00e4 otti ja hiljeni tyystin kuuluen taas my\u00f6hemmin kaukaa alkuper\u00e4isest\u00e4 suunnasta.<\/p>\n Ohittaessamme Al Baleedin puistoa n\u00e4imme yll\u00e4tt\u00e4en langalla istumassa kolme viikunakyyhky\u00e4. Stoppasimme automme ja Hanna p\u00e4\u00e4si ottamaan jonkinlaiset kuvat n\u00e4ist\u00e4 linnuista hieman erilaisessa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 kuin miss\u00e4 niit\u00e4 olimme aiemmin n\u00e4hneet.<\/p>\n Lopulta olimme Raysutissa, jossa suuntasimme ensin rantaan, johon p\u00e4\u00e4simme parkkeeraamalla auton p\u00e4\u00e4tien varteen ja k\u00e4velem\u00e4ll\u00e4 alas kallion painanteisiin syntyneen kosteikon reunaan. Kosteikolla oli suuri parvi kattohaikaroita seuranaan pronssi-iibiksi\u00e4, riuttahaikaroita, muutama r\u00e4\u00e4kk\u00e4- sek\u00e4 pari intianriisihaikaraa, pikkujalohaikara, 3 pyh\u00e4iibist\u00e4 ja kauempana rannassa n\u00e4kyi sorsia ja kahlaajia. K\u00e4velless\u00e4mme l\u00e4hemm\u00e4s rantaa \u00e4kk\u00e4simme pitk\u00e4pyrst\u00f6jassanan, joka kuitenkin lenn\u00e4hti aika pian katveeseen.<\/p>\n Taivaalla kaarteli jo jonkin verran arokotkia sek\u00e4 muutama haarahaukka ja rannassa seisoskeli kalas\u00e4\u00e4ski. Kahlaajaparvissa oli jo aiemmin n\u00e4hty\u00e4 lajistoa, sirrej\u00e4, kurmitsoja, tyllej\u00e4 sek\u00e4 ainakin yksi liro. Sorsien ja lokkien, jotka olivat nekin tuttuja lajeja, seurassa oli yll\u00e4tt\u00e4en nuori tundrahanhi ja n\u00e4immep\u00e4 reissun ensimm\u00e4isen feldeggi-keltav\u00e4st\u00e4r\u00e4kinkin.<\/p>\n Jonkin aikaa kosteikon lintuja seulottuamme jatkoimme kohti kuuluisaa Raysutin kaatopaikkaa. Valitettavasti kaatopaikkaa piti havainnoida vilkkaasti liikenn\u00f6idyn tien varresta, mutta l\u00f6ysimme er\u00e4\u00e4n rakennuksen varjosta hyv\u00e4n paikan, joka paljastui pian viel\u00e4 paremmaksi, kun tien varressa oli kuollut kameli, jota ylitsemme lent\u00e4neet kotkat k\u00e4viv\u00e4t v\u00e4lill\u00e4 katsomassa l\u00e4hemp\u00e4\u00e4. Eiv\u00e4t ne kuitenkaan tien varteen uskaltaneet laskeutua.<\/p>\n Kotkia kuvailtuamme jatkoimme l\u00e4heiselle j\u00e4tevedenpuhdistamolle, jonka yst\u00e4v\u00e4llinen henkil\u00f6kunta p\u00e4\u00e4sti meid\u00e4t porttien sis\u00e4puolelle liikkumaan vapaasti. He taisivat jopa kytke\u00e4 jotkin sekoittimet pois p\u00e4\u00e4lt\u00e4 vierailumme ajaksi hajua v\u00e4hent\u00e4\u00e4kseen. Mutta eih\u00e4n t\u00e4ll\u00e4 paikalla haissut sen pahemmalta kuin yleens\u00e4 hyvill\u00e4 lintupaikoilla tekee.<\/p>\n J\u00e4tevesialtailta l\u00f6ysimme satoja savannihaikaroita, jotka olivat ihmeen arkoja. Lis\u00e4ksi lehm\u00e4haikaroita oli kymmeni\u00e4 ja tarkistimme tietenkin ettei yht\u00e4\u00e4n coromandusta ollut joukossa. Kahlaajalajistoa edustivat parit kynsi- ja kentt\u00e4hyyp\u00e4t, pikkutylli, muutama lapinsirri sek\u00e4 liro.<\/p>\n Kiersimme kaikki altaat ja hieman l\u00e4hialuettakin ja l\u00f6ysimme viel\u00e4 pari naamiokyyhky\u00e4, sitruunav\u00e4st\u00e4r\u00e4kkej\u00e4 sek\u00e4 muutaman feldeggiin.<\/p>\n Lopulta kiittelimme ty\u00f6ntekij\u00e4t, jotka n\u00e4yttiv\u00e4t silt\u00e4, ett\u00e4 olisivat pit\u00e4neet hommistaan taukoa vierailumme ajan, sill\u00e4 heti autolle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme, alkoi paikalla melkoinen tohina.<\/p>\n Palailimme taas kaatopaikalle, jossa h\u00e4mm\u00e4stelimme viel\u00e4 hetken arokotkam\u00e4\u00e4ri\u00e4, mutta koskapa kamelinraatokin oli korjattu tien varresta jonnekin, eiv\u00e4t kotkat en\u00e4\u00e4 juuri tulleet kuvaushollille. Niinp\u00e4 jatkoimme ennen reissuamme Observation.orgista ottamani nuotin pohjalta parin poikkitien v\u00e4liss\u00e4 olleelle pienelle lutakolle tarkistamaan, viel\u00e4k\u00f6 l\u00e4hes kuukautta aiemmin paikalla ollut lintu olisi yh\u00e4 paikalla.<\/p>\n Autolle palattuamme totesimme, ett\u00e4 olimme lopulta kolunneet kaikki tiet\u00e4m\u00e4mme pakolliset paikat l\u00e4hiseudulla ja koska osa n\u00e4ist\u00e4 oli ollut pienehk\u00f6j\u00e4 pettymyksi\u00e4, emme n\u00e4hneet tarpeelliseksi kuluttaa en\u00e4\u00e4 yht\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 lis\u00e4\u00e4 Salalahin l\u00e4hist\u00f6n muita, todenn\u00e4k\u00f6isesti varsin pieni\u00e4 ja huonoja paikkoja kierrellen, vaan jatkoimme edelleen koko ajan vallinnutta etenemissuuntaamme eli l\u00e4ntt\u00e4 kohti ja otimme seuraavaksi kohteeksemme Al Mughsaulin.<\/p>\n Al Mugsaul ja taas p\u00f6ll\u00f6ily\u00e4<\/b><\/p>\n Meill\u00e4 oli tiedossa, ett\u00e4 wadia pit\u00e4isi ajaa noin 6 kilometri\u00e4 vanhasta risteyksest\u00e4, jotta p\u00e4\u00e4sisimme paikkaan, jonne olimme pyrkim\u00e4ss\u00e4. T\u00e4st\u00e4 oli sanottu ensimm\u00e4isen nelj\u00e4 kilometri\u00e4 olevan ajettavissa tavallisella kaksivetoisella autolla ja lopun vaativan nelivedon.<\/p>\n K\u00e4\u00e4nnytty\u00e4mme hiekka-\/kivikkotielle tuntui heti silt\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sisimmek\u00f6h\u00e4n ajamaan tiet\u00e4 lainkaan, mutta alkukivikosta selvitty\u00e4mme huomasimme, ett\u00e4 tie tuntui olevan aivan vastik\u00e4\u00e4n kunnostettu. Niinp\u00e4 jatkoimme matkaa leve\u00e4\u00e4 wadia pitkin ja vaikka tie risteytyi pariin otteeseen, pyrimme seuraamaan satelliittikuvan avulla mutkittelevaa uraa, joka johti kohti tiedossamme ollutta gps-pistett\u00e4 kohti. Tiell\u00e4 oli pari huonoa pehme\u00e4hiekkaista sek\u00e4 pari varsin kivikkoista kohtaa, mutta ihmeeksemme onnistuimme ajamaan pohjan pahemmin kolisematta ja kiinni j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ensimm\u00e4iset nelj\u00e4 kilometri\u00e4. Ja kun ei tie mainittavasti t\u00e4st\u00e4k\u00e4\u00e4n huonontunut jatkoimme lopulta seuraavatkin pari kilometri\u00e4 aina gps-pisteellemme saakka, jossa lopulta oli aivan selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 sen pidemm\u00e4ksi ei autollamme ollut mit\u00e4\u00e4n asiaa. Hannan aloitellessa kokkailua, k\u00e4velin tiet\u00e4 etemm\u00e4ksi todeten, etten kyll\u00e4 olisi kilometri\u00e4k\u00e4\u00e4n enemp\u00e4\u00e4 jatkanut nelivedollakaan.<\/p>\n Meill\u00e4 oli taas, kiitos Ala-Kojolan Mikon, tiedossa aivan tuore gps-tieto paikalta, mutta my\u00f6s ristiriitaisia tuoreita tietoja koskien etsim\u00e4mme linnun olin paikkaa. Toisissa oli sanottu, ett\u00e4 lintu olisi nelj\u00e4 kilometri\u00e4 etemp\u00e4n\u00e4 paikasta johon p\u00e4\u00e4sisi kaksivetoisella autolla, toiset sanoivat sen olevan kaksi kilometri\u00e4 paikasta johon p\u00e4\u00e4sisi nelivedolla. Meit\u00e4 ei oikein houkuttanut ainakaan nelj\u00e4n kilometrin k\u00e4vely, joten p\u00e4\u00e4timme luottaa Mikolta saamaamme gps-pisteeseen, joka osoitti meid\u00e4n olevan vain 700 metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 paikasta, johon lintu oli vain muutamaa p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aiemmin kuulunut. Piti vain toivoa, ett\u00e4 paikka oli ollut oikein merkitty. Toki olimme henkisesti valmistautuneet tarpeen tullen k\u00e4velem\u00e4\u00e4nkin.<\/p>\n Sy\u00f6ty\u00e4mme olikin taas l\u00e4hes pime\u00e4\u00e4 ja l\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n wadia edemm\u00e4ksi. Viel\u00e4 ei ollut edes t\u00e4ysin pime\u00e4\u00e4, kun kuulimme edess\u00e4mme olleiden kalliosein\u00e4mien suunnalta pari komeaa sarjaa aavikkop\u00f6ll\u00f6n huhuilua. Mutta heti t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen, p\u00f6ll\u00f6\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4ksi kivikkojen ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4ll\u00e4 kapealla ja mutkittelevalla tiell\u00e4 k\u00e4velless\u00e4mme, alkoi vastaamme saapua kameleita. Onneksi siirryimme ajoissa aika kauas kivikkoon syrj\u00e4\u00e4n kamelien tielt\u00e4, sill\u00e4 ne jostain syyst\u00e4 pillastuivat ja aloittivat hirve\u00e4n laukan kohti autopaikkaamme, jossa oli paikallisten kameli- ja vuohipaimenten leiri.<\/p>\n Ja kameleita tulikin tiet\u00e4 pitkin seuraavan vartin ja kaikki ne jostain syyst\u00e4 pillastuivat juoksuun samassa kohdassa. Ja n\u00e4iden juostessa meteli oli sellainen, ettei p\u00f6ll\u00f6n kuuntelua tarvinnut harkita.<\/p>\n Kamelipaimenet laskivat ilmeisesti luokseen saapuneita kameleita taskulampulla ja t\u00e4m\u00e4 aiheutti todella hauskan n\u00e4k\u00f6isen valokiilan kamelihahmoineen viereemme kallionrinteeseen.<\/p>\n Autolle palaillessamme n\u00e4imme tiell\u00e4 muutamia hassuja p\u00f6n\u00e4k\u00f6it\u00e4 sammakoita. Autolla pystytimme taas kovalle maalle kivien avulla telttamme ja kuinka ollakaan, alkoi aivan l\u00e4helt\u00e4mme kuulua aavikkop\u00f6ll\u00f6n huhuilu. Ja toinen kuului yh\u00e4 kauempaa wadista. Istuskelimme pime\u00e4ss\u00e4 jonkin aikaa ja napostelimme hieman herkkuja p\u00f6ll\u00f6j\u00e4 kuunnellen ja aina valoa k\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4mme meit\u00e4 l\u00e4hestynytt\u00e4 isoa maamyyr\u00e4sirkkaa ihmetellen. Otsalampun valo houkutteli paikalle my\u00f6s tulitikkuaskin kokoisen sitti\u00e4isen.<\/p>\n Uuden Vuoden bileemme olivat kuitenkin aikaisin ohi, sill\u00e4 olimme taas melkoisen v\u00e4syneit\u00e4. Niinp\u00e4 vuosi vaihtui unten mailla, mutta pari kertaa y\u00f6ll\u00e4 her\u00e4tty\u00e4mme saatoimme kuunnella vuoden viimeiseksi ja taas vuoden ensimm\u00e4iseksi lajiksemme yh\u00e4 vain aktiivisesti huhuilleen aavikkop\u00f6ll\u00f6n.<\/p>\n Uusi vuosi samat kujeet<\/p>\n 1.1 aavikkop\u00f6ll\u00f6 kuului viel\u00e4 pariin otteeseen her\u00e4tty\u00e4mme kuuden j\u00e4lkeenkin. Toiseksi vuodariksi n\u00e4kyi v\u00e4hemm\u00e4n yll\u00e4tt\u00e4en koiras jemenintasku ja kolmanneksi mekasti rinteill\u00e4 rotkorakkeleita.<\/p>\n Pian olimme palailemassa tiet\u00e4 pitkin takaisin p\u00e4in, mutta ilmeisesti illalla wadista pois ajaneiden autojen vuoksi tie oli nyt huomattavasti hankalampi ajaa kuin mit\u00e4 se oli illalla ollut. Niinp\u00e4 ker\u00e4simme t\u00e4ysin avonaiseksi paljastuneen autonpohjan p\u00e4\u00e4lle melkoisen m\u00e4\u00e4r\u00e4n py\u00f6re\u00e4\u00e4 jokisoraa sek\u00e4 hiekkaa.<\/p>\n Onneksi lopulta selvisimme ilman kauhean pahoja kolautuksia Al Mughsauliin, jossa huoltoasemaa kohti ajaessamme, alkoi autostamme kuulua kuitenkin todella pahan kuuloisia kolahduksia. Huoltoaseman pihassa huomasimme auton pohjaan ja akselien v\u00e4liin ym. juuttuneen useita kivi\u00e4, joista osa oli niin tiukassa, ettei niit\u00e4 saanut pois, vaikka yritin poistaa niit\u00e4 pihasta l\u00f6ytyneen rautakangenkin avulla. Muutamia irtokivi\u00e4 saimme kuitenkin poistettua pohjasta kolisemasta.<\/p>\n Ostettuamme huoltoasemalta ev\u00e4st\u00e4, p\u00e4\u00e4timme ottaa riskin ja l\u00e4hte\u00e4 ajamaan yh\u00e4 vain l\u00e4ntt\u00e4 ja Jemenin rajaa kohti korkeille vuorille, josta kartan mukaan k\u00e4\u00e4ntyi keskikokoiseksi karttaan merkitty tie kohti sis\u00e4maata ja Muddayta, joka oli seuraava kohteemme.<\/p>\n Siin\u00e4 mieless\u00e4 ratkaisumme oli hyv\u00e4, ett\u00e4 pian nousimme niin jyrkk\u00e4\u00e4 ja mutkaista tiet\u00e4 yl\u00f6sp\u00e4in, ett\u00e4 hiekka ja kivet automme pohjasta ropisivat kyydist\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 tahtia. Yhdell\u00e4 levikkeell\u00e4 pys\u00e4hdytty\u00e4mme huomasimme ainakin n\u00e4kyviss\u00e4 olleiden jumikivienkin tippuneen kyydist\u00e4 ja viimeisetkin kivet ropisivat pois seuraavien muutaman p\u00e4iv\u00e4n aikana.<\/p>\n Niinp\u00e4 p\u00e4\u00e4timme tehd\u00e4 paikalla U-k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen, sill\u00e4 meit\u00e4 ei todellakaan en\u00e4\u00e4 huvittanut l\u00e4hte\u00e4 vuoristossa kulkevalle hiekkatielle ajamaan l\u00e4hes sataa kilometri\u00e4.<\/p>\n Thumraytista Muddayhin kohti k\u00e4\u00e4nnytty\u00e4mme aloimme olla sitten taas kunnon aavikolla ja eip\u00e4 ollut yll\u00e4tys, ett\u00e4 pian n\u00e4imme pari kirjosiipikiurua. Liikennett\u00e4 oli v\u00e4h\u00e4n mutta juuri, kun huomasimme tien vieress\u00e4 tepastelemassa olleita hietakyyhkyj\u00e4, piti autoja tulla molempiin suuntiin. Saimme lopulta auton ymp\u00e4ri ja ihmeeksemme linnut olivat yh\u00e4 samalla paikalla. Mutta eiv\u00e4tp\u00e4 ne antaneet itse\u00e4\u00e4n tarkemmin katsoa vaan kameraa ikkunasta ty\u00f6nt\u00e4ess\u00e4mme, ne nousivat siivilleen ja lensiv\u00e4t suoraan poisp\u00e4in kohti aavikkoa. Onneksemme olimme jo ehtineet tunnistaa n\u00e4m\u00e4 nelj\u00e4 lintua savannihietakyyhkyiksi ja huonoista lentokuvistakin ne m\u00e4\u00e4rittyiv\u00e4t.<\/p>\n Mudday<\/b><\/p>\n Pienen odottelun j\u00e4lkeen kuului puista ensimm\u00e4isen kerran kissan naukumiselta erehdytt\u00e4v\u00e4sti kuulostavaa niilinmedest\u00e4j\u00e4n \u00e4\u00e4ntely\u00e4 ja pian n\u00e4in yhden komean juhlapukuisen koiraan lent\u00e4v\u00e4n kohti kyl\u00e4\u00e4. En ollut odottanut, ett\u00e4 koiraat olisivat viel\u00e4 juhlapuvussa, joten minulla meni hetki tajuta, ettei paljain silmin huomaamani lent\u00e4v\u00e4 lintu ollutkaan v\u00e4st\u00e4r\u00e4kki vaan niilinmedest\u00e4j\u00e4. Kiikareilla katsoessa laji oli tietysti helppo tunnistaa, kun v\u00e4rit n\u00e4kyiv\u00e4t.<\/p>\n Onneksi niilinmedest\u00e4ji\u00e4 l\u00f6ytyi kohta pari lis\u00e4\u00e4 ja Hannakin p\u00e4\u00e4si n\u00e4kem\u00e4\u00e4n linnun ja jotenkin kuvaamaankin. My\u00f6s pari isopurppuramedest\u00e4j\u00e4\u00e4 n\u00e4htiin sek\u00e4 hernekerttu ja sinirinta. Kuulimme turkinkyyhkyjen kujerruksen seassa my\u00f6s ainakin parin saharanturturikyyhkyn karheaa \u00e4\u00e4ntely\u00e4. Itse k\u00e4vin hieman kiertelem\u00e4ss\u00e4 l\u00e4hialuetta ja tietysti silloin Hanna n\u00e4ki lyhyesti kasvustossa piilotelleen hopeatilhen. Kun olimme jonkin aikaa turhaan odotelleet lintua palaavaksi, p\u00e4\u00e4timme siirty\u00e4 kyl\u00e4\u00e4 kohti, jossa hopeatilhi\u00e4 oli kerrottu yleens\u00e4 my\u00f6s havaitun. Emmek\u00e4 ehtineet ajaa kuin ensimm\u00e4isten akaasiapuskien luokse, kun n\u00e4in puskasta toiseen lent\u00e4v\u00e4n hopeatilhen, joka onneksi j\u00e4i hetkeksi n\u00e4kyville, ennen kuin jatkoi matkaansa.<\/p>\n Koska p\u00e4iv\u00e4 oli taas kuumentunut todella l\u00e4mpim\u00e4ksi, v\u00e4h\u00e4n viel\u00e4 kierrelty\u00e4mme p\u00e4\u00e4timme kolunneemme Muddayta riitt\u00e4v\u00e4sti, kun kyl\u00e4n puistikot eiv\u00e4t kuitenkaan n\u00e4ytt\u00e4neet kovinkaan kummoisilta. Niinp\u00e4 l\u00e4hdimme ajamaan kohti Thumraytia ja n\u00e4imme taas matkalla pari kirjosiipikiurua.<\/p>\n Shisr<\/b><\/p>\n Jonkin matkaa pohjoista kohti ajettuamme k\u00e4\u00e4nnyimme taas kohti l\u00e4ntt\u00e4 ja Shisrin viljelyalueita. Noin kymmenen kilometri\u00e4 tien alusta oli aavikkoa, mutta sitten n\u00e4imme kaukaisuudessa jo ensimm\u00e4iset viljelyalueet, joille ei kuitenkaan vienyt parempia teit\u00e4, joten jatkoimme matkaa.<\/p>\n Lopulta ilta alkoi kuitenkin h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4 ja keskityimme enemm\u00e4nkin etsim\u00e4\u00e4n, mist\u00e4 l\u00f6yt\u00e4isimme jonkinlaisen y\u00f6pymispaikan. Lopulta majoituimme kyl\u00e4n takaa aavikolle l\u00e4hteneen hurjalla nimismiehen kiharalla olleen tien varteen ajatellen, ett\u00e4 tuskin tiell\u00e4 olisi liikennett\u00e4 lainkaan.<\/p>\n Olimme kuitenkin v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4, sill\u00e4 v\u00e4h\u00e4n v\u00e4li\u00e4 koko y\u00f6n ajan t\u00e4t\u00e4 oikopolkutiet\u00e4 ajoi nelivetomaastureita aivan \u00e4lytt\u00f6m\u00e4n kovaa. Emme olleet saaneet pys\u00e4k\u00f6ity\u00e4 autoamme aivan kokonaan tielt\u00e4 pois, joten viritimme varmuuden vuoksi mukana olleen heijastinnauhan auton takakulmaan.<\/p>\n 2.1. Y\u00f6ll\u00e4 oli varsin kylm\u00e4. Her\u00e4tty\u00e4mme auton mittari n\u00e4ytti +9 astetta ja koko viljelyalue oli paksun sumun peitossa. Pakkasimme litim\u00e4r\u00e4ksi kastuneen telttamme ja tavaramme ja aloitimme retken samaisen tien alkup\u00e4\u00e4n palmuviljelmilt\u00e4, josta jatkoimme tarkistamaan edellisiltana parhailta n\u00e4ytt\u00e4neit\u00e4 viljelyksi\u00e4.<\/p>\n Havaintoja kertyi muutamasta punapyrst\u00f6lepink\u00e4isest\u00e4, aucheri- ja pallidirostris -isolepink\u00e4isist\u00e4, aavikko- ja arotaskuista, samasta nunnataskusta, nummikirvisist\u00e4 sek\u00e4 tuuli- ja ruskosuohaukoista. Retkipinnaksi n\u00e4htiin my\u00f6s jokunen kiuru ja lyhytvarvaskiuru sek\u00e4 lapinkirvinen ja reissun toinen mets\u00e4kirvinen sek\u00e4 3kv arosuohaukkakoiras.<\/p>\n Aika pian p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 ajamaan kohti it\u00e4\u00e4 ja p\u00e4\u00e4tiet\u00e4. N\u00e4imme matkalla taas muutaman kirjosiipikiurun. Lopulta suuntasimme Dawkah Farmille, jonka tiesimme v\u00e4hent\u00e4neen toimintaansa jo edellisvuosina, mutta nyt farmi n\u00e4ytti l\u00e4hes tyystin lopettaneen toimintansa. Kiipesimme hiekkavallin yli ja hiippailimme komppaamaan yhden hyl\u00e4tyn pensoittuneen pellon. L\u00f6ysimme pienen lyhytvarvaskiuruparven, nummikirvisi\u00e4 sek\u00e4 pari aavikkokerttua.<\/p>\n Qitbit<\/b><\/p>\n Jatkettuamme taas matkaa n\u00e4imme noin 150 kilometrin aavikkoajolla vain yhden linnun, joka oli v\u00e4hemm\u00e4n yll\u00e4tt\u00e4en arokorppi. Lopulta saavuimme Qitbitiin, jossa suuntasimme huoltoaseman takana sijainneelle motellille. Motellin pit\u00e4j\u00e4 l\u00f6ytyi pienen odottelun j\u00e4lkeen, olimme ilmeisesti saapuneet juuri pahimmoilleen rukousaikaan. Saimme ihan kelvollisen huoneen ja vaikka s\u00e4hk\u00f6t juuri sammuivat, vakuutti paikan pit\u00e4j\u00e4 laittavansa generaattorin p\u00e4\u00e4lle ja pian s\u00e4hk\u00f6t palasivatkin.<\/p>\n Otimme p\u00e4iv\u00e4n kuumimman hetken rennosti, sill\u00e4 oli ihan mukava p\u00e4\u00e4st\u00e4 taas pitk\u00e4st\u00e4 aikaa suihkuun ja vain l\u00f6h\u00f6ill\u00e4 sel\u00e4ll\u00e4\u00e4n pime\u00e4ss\u00e4 huoneessa, niin silm\u00e4tkin saivat hieman lepoa. Aurinko oli kuitenkin mollottanut koko reissumme ajan kirkkaasti aivan pilvett\u00f6m\u00e4lt\u00e4 taivaalta.<\/p>\n Qitibitin motelli ei ainakaan meid\u00e4n kokemuksellamme ollut kovinkaan suositeltava sen takia, ett\u00e4 pihapiirin huoltoasemanpuoleinen osa toimi vessana rekkakuskeille ja muutenkin pihapiiri oli varsin ep\u00e4siisti. L\u00e4heinen ravintolakaan ei ainakaan Hannan mielest\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4nyt kutsuvalta, joten kokkailimme ruokamme trangialla huoneessamme. Mutta me olimme jo sen verran monta y\u00f6t\u00e4 viett\u00e4neet telttaillen, ett\u00e4 t\u00e4h\u00e4n saumaan suihku ja s\u00e4nky sopivat mainiosti. Olimme ainoat majoittujat ja aggregaatti jauhoi koko y\u00f6n meille s\u00e4hk\u00f6\u00e4.<\/p>\n Muntasar<\/b><\/p>\n 3.1. her\u00e4simme jo aamuviidelt\u00e4 ja suuntasimme viel\u00e4 aamuy\u00f6k\u00e4ynnille keitaalle. Auton valoissa n\u00e4imme pari hyppyhiirentapaista, mutta lintuhavaintoja emme tehneet.<\/p>\n Aamuseitsem\u00e4lt\u00e4 olimme kuitenkin perill\u00e4 Muntasarin oasiksella ja paikkahan n\u00e4ytti todella hyv\u00e4lt\u00e4! Vett\u00e4 oli parissa paikassa keitaan reunoilla ihan kunnon l\u00e4t\u00e4kk\u00f6in\u00e4 ja itse keidas ruovikkoineen oli todella paljon suurempi kuin Qitbitiss\u00e4. Lis\u00e4ksi Oasiksen takana levisi kilometritolkulla vihre\u00e4\u00e4 pensaikkoista harvakseltaan puita kasvavaa puoliaavikkoa. Koko aavikko oli j\u00e4lleen sumun peitossa ja kasvillisuus pisaroi vett\u00e4. Onneksi turvallisuuden tunnetta lis\u00e4siv\u00e4t kauempana autoilleet kamelipaimenet ja veden noutajat. Apua l\u00f6ytyisi, jos automme hajoaisi paluumatkalla, jolloin ajaisimme kuitenkin taas eri tiet\u00e4 p\u00e4\u00e4tielle.<\/p>\n Yhdeks\u00e4n j\u00e4lkeen alkoi lutakoille saapua turkinkyyhkyj\u00e4 juomaan eli ilmeisesti vesi oli linnuille sent\u00e4\u00e4n juomakelpoista, vaikka rannoilla makoilikin kattohaikaran ja merimetson sek\u00e4 useamman sinisorsan raadot. Ainoa hengiss\u00e4 yh\u00e4 ollut l\u00e4t\u00e4kk\u00f6lintu oli pikkusirri. Pitk\u00e4\u00e4n odotettuamme kuulimme hetken aikaa puiden keskelt\u00e4 turturikyyhky soidinta.<\/p>\n Mutta kymmeneen menness\u00e4 emme havainneet ainoatakaan hietakyyhky\u00e4. Ehk\u00e4p\u00e4 aavikoiden kasvillisuuteen tiivistyneet sumupisarat riittiv\u00e4t hietakyyhkyjen veden tarpeen tyydytt\u00e4miseen tai sitten niill\u00e4 oli kokonaan uusi juomapaikka. P\u00e4\u00e4timme antaa periksi ja l\u00e4hdimme ajamaan taas hiekkatiet\u00e4 kohti motaria, jonne selvisimme onneksi ilman mit\u00e4\u00e4n ongelmia.<\/p>\n Pitk\u00e4n ajon p\u00e4\u00e4tteeksi taas pohjoisessa<\/b><\/p>\n Edess\u00e4mme oli todella pitk\u00e4 ajo kohti pohjoista ja noin viiden sadan kilometrin matkalla n\u00e4imme yhden huoltoaseman katolla puluparven sek\u00e4 yhteens\u00e4 12 arokorppia sek\u00e4 pari aro-\/aavikkotaskua \u2013 emme mit\u00e4\u00e4n muuta. Vasta vuorten taas l\u00e4hestyess\u00e4 alkoi lintuja taas n\u00e4ky\u00e4 ja n\u00e4imme mm. muutamia intiansinin\u00e4rhi\u00e4.<\/p>\n Lopulta todella uuvuttavan ajon j\u00e4lkeen kurvasimme tuttuun wadiin, jossa olimme y\u00f6pyneet reissumme ensimm\u00e4isen y\u00f6n. Olimme p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet yritt\u00e4\u00e4 omaninp\u00f6ll\u00f6\u00e4 viel\u00e4 kertaalleen t\u00e4st\u00e4 paikasta, sill\u00e4 perille asti p\u00e4\u00e4si hyvin tavallisella autollakin.<\/p>\n Ehdimme illalla havaita telttapaikaksi valitsemamme paikan l\u00e4heisyydess\u00e4 persiantaskun, munkkitaskun, pikkutiltaltin, kalliosirkkuja, arabianbulbuleita sek\u00e4 hetken \u00e4\u00e4nnelleen harmaafrankoliinin.<\/p>\n Aika pian l\u00e4hdimme liikenteeseen. Olimme jo pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 olleet rahapulassa, sill\u00e4 k\u00e4teisemme oli loppunut. Jostain syyst\u00e4 Visa-korttimme eiv\u00e4t olleet toimineet automaateissa tai kaupoissa maksaessa. Niinp\u00e4 pys\u00e4hdyimme matkan varrella isolle hotellille kysym\u00e4\u00e4n, saisiko heilt\u00e4 jollakin tavalla rahaa tai osaisivatko he neuvoa, mist\u00e4 sit\u00e4 voisi n\u00e4in paikallisten pyh\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 eli perjantaina saada.<\/p>\n Hotellin pihassa oli mukavasti purppuramedest\u00e4ji\u00e4, valkoposkibulbuleita sek\u00e4 pihamainoja ja saimmepa ohjeet my\u00f6s pankkiautomaatille, jolta saimme kuin saimmekin rahaa. Samoja korttiongelmia oli kuulemma ollut muillakin matkailijoilla. Edellisen parin p\u00e4iv\u00e4n aikana emme olleet voineet ostaa mit\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 olimme laskeneet k\u00e4teisemme riitt\u00e4v\u00e4n siihen, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4semme aavikolta sivistyksen pariin. Olikin mukava saada pitk\u00e4st\u00e4 aikaa jotain naposteltavaa ja kylm\u00e4\u00e4 juomista.<\/p>\n Jatkoimme vuorten l\u00e4nsipuolisia teit\u00e4 kohti pohjoista ja havaitsimme yhdess\u00e4 kohdassa kotkaliikennett\u00e4, ainakin muutamakymment\u00e4 arokotkaa sek\u00e4 pikkukorppikotkan ja my\u00f6hemmin n\u00e4imme viel\u00e4 pari pikkukorppikotkaa, mutta toivomaamme kirjamme mukaan yleist\u00e4 korvakorppikotkaa emme viel\u00e4k\u00e4\u00e4n n\u00e4hneet.<\/p>\n L\u00f6ysimme kuitenkin kyl\u00e4lle, jonka l\u00e4pi ajoimme rehev\u00e4hk\u00f6lle puoliaavikkomaiselle alueelle, jolta kirjamme ja retkiraporttien mukaan piti talvisin l\u00f6yty\u00e4 louhikkotaskuja.<\/p>\n Khatmat Malaha<\/b><\/p>\n Parkkeerattuamme pikkutien varteen alkoi lintuja n\u00e4ky\u00e4 heti oikein mukavasti. \u00c4\u00e4nekk\u00e4iden intianvaristen, pihamainojen ja kauluskaijojen ohessa l\u00f6ysimme useita harjalintuja, parisenkymment\u00e4 vilkasta arabiantimalia, mustalepp\u00e4lintuja, purppuramedest\u00e4ji\u00e4, muutaman arabianmehil\u00e4issy\u00f6j\u00e4n, 3 naamiokyyhky\u00e4, priinioita, nasaali\u00e4\u00e4nisi\u00e4 hernekerttuja, k\u00e4\u00e4pi\u00f6kertun sek\u00e4 id\u00e4norfeuskertun. Mutta ainoat l\u00f6yt\u00e4m\u00e4mme taskut olivat pari arotaskua ja nunnataskunaaraan n\u00e4k\u00f6inen lintu, joka ei oikein n\u00e4ytt\u00e4nyt nunnataskultakaan, mutta ei se mihink\u00e4\u00e4n muuhunkaan sopinut. Lintu n\u00e4ytt\u00e4ytyi vain lyhyesti ja katosi nopeasti, emmek\u00e4 sit\u00e4 en\u00e4\u00e4 my\u00f6hemmin l\u00f6yt\u00e4neet uudelleen. Hanna sai onneksi linnusta joitakin kuvia ja my\u00f6hemmin koti-Suomessa tarkistelin netist\u00e4 ja kirjallisuudesta, ett\u00e4 milt\u00e4 se louhikkotaskunaaras n\u00e4yttik\u00e4\u00e4n ja lajihan olikin melkoisen vaihteleva ja usein aivan erin\u00e4k\u00f6inen kuin mit\u00e4 mukanamme olleissa lintukirjoissa. Kuvaamamme lintu oli kuin olikin ollut nuori naaras louhikkotasku.<\/p>\n Illan alkaessa h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4 p\u00e4hk\u00e4ilimme, j\u00e4isimmek\u00f6 t\u00e4lle rauhalliselle paikalle y\u00f6pym\u00e4\u00e4n, vai jatkaisimmeko viel\u00e4 matkaa? Lopulta p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 liikenteeseen, sill\u00e4 halusimme varmistaa l\u00f6yt\u00e4v\u00e4mme seuraavalle kohteelle, sill\u00e4 moottoriteiden takia seuraavan p\u00e4iv\u00e4n rannoissa sijaitseville kohteille l\u00f6yt\u00e4minen ei ollut lainkaan selv\u00e4\u00e4.<\/p>\n Onneksemme l\u00f6ysimme Shinasin kosteikon vieress\u00e4 olevalle picnic-alueelle helposti, mutta valitettavasti paikalla oli muutama porukka muitakin. Kokkaillessamme porukkaa saapui koko ajan lis\u00e4\u00e4 ja kaksi nuorisoporukkaa pitikin sitten hirve\u00e4\u00e4 meteli\u00e4 pitk\u00e4lle y\u00f6h\u00f6n. Ilmeisesti jonkin sortin p\u00e4ihdytt\u00e4vi\u00e4 aineita t\u00e4\u00e4ll\u00e4kin oli siis k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4?<\/p>\n Shinasin ja Liwan mangroveilla<\/b><\/p>\n Rannasta l\u00f6ysimme lokkiparven, jossa oli kolmisenkymment\u00e4 mustap\u00e4\u00e4lokkia ja merell\u00e4 n\u00e4kyi niin t\u00f6yht\u00f6- kuin pikkut\u00f6yht\u00f6tiiroja, jokunen naamiosuula sek\u00e4 pari pient\u00e4 vesip\u00e4\u00e4skyparvea.<\/p>\n Koska etsim\u00e4\u00e4mme turkoosikalastajaa ei l\u00f6ytynyt, p\u00e4\u00e4timme jatkaa matkaa lajille paremmaksi v\u00e4itettyyn Liwaan. Alkumatkasta etenimme rivakasti isoa moottoritiet\u00e4, jolla oli yhdess\u00e4 paikassa tiell\u00e4 useita satoja naurulokkeja jotain popsimassa. Pian t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen moottoritie yht\u00e4kki\u00e4 p\u00e4\u00e4ttyi vaihtuen yksikaistaiseksi pikkutieksi. Perille kuitenkin p\u00e4\u00e4stiin navigaattorin avulla.<\/p>\n Liwassa olikin selv\u00e4sti suuremmat mangrovekasvustot ja niit\u00e4 p\u00e4\u00e4si viel\u00e4 paljon paremmin tarkkailemaan. L\u00f6ysimme taas papyruskerttusia, muutaman kuningaskalastajan ja pian kuulimme mangroveista pari selv\u00e4\u00e4 turkoosikalastajan \u00e4\u00e4ntelysarjaa. Lintua ei kuitenkaan n\u00e4kynyt.<\/p>\n Veden laskettua n\u00e4kyi uomassa kolme kyyryhaikaraa ja kertaalleen viel\u00e4 kuulimme turkoosikalastajan \u00e4\u00e4nt\u00e4 mutta edelleen kaukaa mangrovekasvuston keskelt\u00e4. Niinp\u00e4 lopulta totesimme, ett\u00e4 ehk\u00e4 meille \u00e4\u00e4nihavainto riitti ja l\u00e4hdimme ajamaan kohti Muscatia ja Seebi\u00e4.<\/p>\n Loppukuviot<\/b><\/p>\n Onnistuimme onneksi helposti l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n sisemp\u00e4n\u00e4 kulkeneelle toiselle suurelle tielle, joka olikin sitten varsin ruuhkainen. Onneksi se muuttui lopulta isoksi motariksi ja liikenne sujui jouhevammin.<\/p>\n Matkalla n\u00e4imme viel\u00e4 useita intiansinin\u00e4rhi\u00e4 ja lopulta onnistuimme l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n melkoisista liikennej\u00e4rjestelyist\u00e4 huolimatta etuk\u00e4teen varaamallemme Golden Tulip -hotellille, joka oli aika l\u00e4hell\u00e4 Seebin lentoasemaa.<\/p>\n Saimme hienosta hotellista yll\u00e4tt\u00e4en valtaisan sviitin, vaikka olimme maksaneet y\u00f6st\u00e4mme saman verran kuin parista aiemmastakin hotelliy\u00f6st\u00e4mme.<\/p>\n Oli mahtava p\u00e4\u00e4st\u00e4 suihkuun, mutta ei meill\u00e4 viel\u00e4 ollut rentoutumiseen varaa, sill\u00e4 meid\u00e4n piti viel\u00e4 palauttaa automme lentoasemalle. Onnistuimme taas ajamaan samat huoltoaseman pihan l\u00e4pi ajot ja liittymisen pikkutielt\u00e4 valtavalle motarille ym. ja saimme lopulta automme palautettua. Sitten otimme taksin takaisin hotellille. Koska ravintolassa alkoi illallinen vasta klo 19:00, meni muutama tunti pitk\u00e4lle puhelimista netti\u00e4 selaten sek\u00e4 tavaroita uudelleen pakaten.<\/p>\n Ravintolassa sy\u00f6tiinkin sitten niin paljon kuin napa veti, itse s\u00f6in ruhtinaallisen seisovan p\u00f6yd\u00e4n ja hyv\u00e4\u00e4 oli! Sitten pitikin viel\u00e4 huoneessa pakkailla kaikki loput tavaramme ennen kuin p\u00e4\u00e4simme nukkumaan.<\/p>\n 6.1. her\u00e4tys oli ep\u00e4inhimillisen aikaisin ja hotelli oli j\u00e4rjest\u00e4nyt bussikyydin (joka maksoi yht\u00e4 paljon kuin taksi) lentoasemalle. Paria tuntia my\u00f6hemmin l\u00e4hti lentomme Qatarin Dohaan. Koneesta n\u00e4imme valtavan palmun muotoisen tekosaaren Dubain edustalla. Ja Dohan lentoasemalla n\u00e4imme Qatar-pinnoiksi pulun, turkinkyyhkyn, varpusen, palmukyyhkyn sek\u00e4 lokkilajin.<\/p>\n Paria tuntia my\u00f6hemmin l\u00e4hti sitten lentomme Helsinkiin ja melko pitk\u00e4lti matka meni unten mailla.<\/p>\n Lopulta olimme Helsingiss\u00e4 iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 ja taas saimme tiedon, ett\u00e4 toinen matkalaukkumme ei olisi saapumassa. Yll\u00e4tt\u00e4en kummatkin laukut kuitenkin saapuivat hihnaa pitkin yht\u00e4 aikaa ja pian olimme tutussa pizzeriassa taas sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 yhdess\u00e4 meit\u00e4 moikkaamaan tulleiden vanhempieni kanssa.<\/p>\n Illalla edess\u00e4 oli viel\u00e4 pitk\u00e4 ajo Parikkalaan ja ainoan pys\u00e4hdyksen teimme Lappeenrannassa, jossa hoidimme tutun huuhkajan taas kerran vuodenpinnaksi.<\/p>\n Yhteenveto<\/b><\/p>\n Kotiin p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme olo oli kaikkea muuta kuin lomalla lev\u00e4nnyt. Takana oli kahteen viikkoon 4500 kilometri\u00e4 ajoa Omanissa ja 700 Suomessa sek\u00e4 lennot p\u00e4\u00e4lle, useampi p\u00f6ll\u00f6jen takia valvottu y\u00f6 sek\u00e4 muuten retkeily\u00e4 tai etenemist\u00e4 pime\u00e4st\u00e4 pime\u00e4\u00e4n. Kummallakin meist\u00e4 oli ollut reissun ajan viel\u00e4 riesanaan keuhkoputkentulehdus ja sit\u00e4 seurannut sitke\u00e4 ysk\u00e4. Aavikon hurja p\u00f6lym\u00e4\u00e4r\u00e4 aiheutti my\u00f6s selvi\u00e4 allergiaoireita. Lajeja olimme Omanissa havainneet 208 ja olimme molemmat saaneet 27 Maailman pinnaa ja lis\u00e4ksi 8 \u201dGreater WP\u201d-pinnaa, vaikka sellaisia tuskin tulemme koskaan ker\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n. Nis\u00e4kk\u00e4it\u00e4 olimme n\u00e4hneet odotettua v\u00e4hemm\u00e4n, mutta liskoja ja etenkin erilaisia v\u00e4rikk\u00e4it\u00e4, niin suuria kuin pieni\u00e4kin perhosia yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n paljon. Vahva suositus Omanin reissua suunnittelevalle on k\u00e4yd\u00e4 erikseen pohjoisessa ja etel\u00e4ss\u00e4, sen verran rankkaa oli ollut kiert\u00e4\u00e4 l\u00e4hes koko maa kerralla.<\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a>Jatkoimme wadia edemm\u00e4ksi pienelle kastellulle viljelyalueelle, jolta l\u00f6ysimme persiantaskun, sinirinnan, pikkusiepon, priinioita, tiltaltteja, muutaman purppuramedest\u00e4j\u00e4n sek\u00e4 virtav\u00e4st\u00e4r\u00e4kin. L\u00e4hist\u00f6lt\u00e4 kuului my\u00f6s outoa kanalintumaista \u00e4\u00e4nt\u00e4 ja kohta vierest\u00e4mme lensi pieni parvi harmaafrankoliineja. Er\u00e4\u00e4seen puuhun laskeuduttuaan ne aloittivat huudella oikein kunnolla lajityypilliseen tapaansa.<\/p>\n<\/a>Jatkoimme Wadi Bani Habibiin, jossa parkkeerasimme tien p\u00e4\u00e4h\u00e4n ja laskeuduimme tihe\u00e4puustoiseen wadiin, josta l\u00f6ysimme tiltaltteja (niin tavallisen kuuloisia kuin tristiksi\u00e4 eli id\u00e4ntiltaltteja), pikkutiltaltteja ja hernekerttuja. Hernekertuista suurin osa kuulosti halimodendri-tyyppisilt\u00e4, mutta ainakin yksi tuntui r\u00e4tisev\u00e4n enemm\u00e4n blythim\u00e4isesti. My\u00f6s tavallisen hernekertun kuuloisia taksahduksia kuultiin, mutta ilmeisesti t\u00e4t\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4 pit\u00e4v\u00e4t muutkin alalajit? Muita l\u00f6yt\u00e4mi\u00e4mme lintuja olivat naaras lepp\u00e4lintu, pari laulurastasta sek\u00e4 muutamaan kertaan kuulunut aavikkopyy. Wadin rinteess\u00e4 oli kuvauksellinen hyl\u00e4tty kyl\u00e4, jonka asukkaat olivat kokeneet kovia Jebel Aghbarin sodassa 1950-luvulla. Hanna l\u00f6ysi wadin pohjalta t\u00e4st\u00e4 merkkin\u00e4 ison kunnolla r\u00e4j\u00e4ht\u00e4m\u00e4tt\u00e4 j\u00e4\u00e4neen lentopommin kuoren. Noustuamme jyrk\u00e4t portaat takaisin parkkipaikalle, n\u00e4imme vuorten rinteiden yll\u00e4 kaarrelleen pikkukorppikotkan.<\/p>\n<\/a>Matkalla n\u00e4kyi virtav\u00e4st\u00e4r\u00e4kki sek\u00e4 reissun ensimm\u00e4inen intiansinin\u00e4rhi. Moottoritien ty\u00f6maa sotki pahasti reitti\u00e4mme, kun navigaattorimme yht\u00e4kki\u00e4 hukkasi tien kokonaan \u2013 eik\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ollut my\u00f6hemmin reissussa en\u00e4\u00e4 mitenk\u00e4\u00e4n erikoista. Lopulta olimme perill\u00e4 Al Ghubrah Bowlin laajalla vuoristojen ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4ll\u00e4 karulla tasangolla, joka peittyy laajasti virtaavalla vedell\u00e4 aina sateiden j\u00e4lkeen. Koska alue oli niin valtava, emme oikein tienneet, miss\u00e4 koluta tarkemmin. Persiantaskuja ja aucheri-isolepink\u00e4isi\u00e4 n\u00e4kyi muutamia, jaloistamme pyr\u00e4hti lentoon pari aavikkopyyt\u00e4, jotka katosivat aivan turhan nopeasti. Aavikkop\u00e4\u00e4skyj\u00e4, arabianmehil\u00e4issy\u00f6ji\u00e4, pari kalliokirvist\u00e4, naaras lepp\u00e4linnun ja mustalepp\u00e4lintuja n\u00e4hty\u00e4mme, jatkoimme tien p\u00e4\u00e4h\u00e4n Wukanin pieneen kyl\u00e4\u00e4n ja teimme sen virheen, ett\u00e4 ajoimme aina yl\u00f6s kyl\u00e4\u00e4n asti, jonne vei vain kapea ja aivan \u00e4lytt\u00f6m\u00e4n jyrkk\u00e4 tie. Tietysti tien p\u00e4\u00e4ss\u00e4 oli sitten vain parin auton levyinen parkkipaikka ja juuri saapuessamme parkkipaikalle, oli sielt\u00e4 auto l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 ajamaan alas. Olimme itse niin jyrk\u00e4ss\u00e4 kohdassa, ettei minulla ollut mit\u00e4\u00e4n mahdollisuutta peruuttaa saati edes pys\u00e4hty\u00e4, joten pakotin t\u00e4m\u00e4n paikallisen kuskin pys\u00e4htym\u00e4\u00e4n ja peruuttamaan aivan takanaan ollutta parkkipaikkaa kohti. H\u00e4n ei siis viel\u00e4 ollut edes ehtinyt alam\u00e4keen, vaan oli juuri jyrk\u00e4n m\u00e4en reunalla. Kuski ei kuitenkaan tajunnut tai osannut reagoida nopeasti, joten jouduin lopulta k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4\u00e4n jyrk\u00e4sti parkkipaikalle, jolle oli todella korkea reunus, johon automme pohja raapaisi todella ik\u00e4v\u00e4sti! Olin aivan varma, ett\u00e4 auto oli ihan mutkalla, sill\u00e4 \u00e4\u00e4ni oli ollut niin paha, mutta onneksi pohjaan ei kuitenkaan ollut j\u00e4\u00e4nyt juuri mink\u00e4\u00e4nlaista j\u00e4lke\u00e4. J\u00e4lkik\u00e4teen on hyv\u00e4 todeta, ett\u00e4 auto olisi kannattanut j\u00e4tt\u00e4\u00e4 alas kyl\u00e4n yhteiselle parkkialueelle ja kiivet\u00e4 viimeiset muutama sata metri\u00e4 kyl\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a>Kun muutenkaan lintuja ei tuntunut miss\u00e4\u00e4n enemm\u00e4lti n\u00e4kyv\u00e4n, olimme aika pian ajelemassa takaisin p\u00e4in. Al Ghubrahin kyl\u00e4ll\u00e4 oli varsin vehre\u00e4\u00e4 ja niinp\u00e4 houkutus oli suuri menn\u00e4 komppaamaan viljelmi\u00e4, mutta kyl\u00e4n tenavilla oli hauska leikki, joka ei oikein innostanut kyl\u00e4ll\u00e4 pys\u00e4htym\u00e4\u00e4n. He heitteliv\u00e4t ison m\u00e4en p\u00e4\u00e4lt\u00e4 kivill\u00e4 autoja. Onneksi tenavat olivat niin pieni\u00e4 ja kivet niin isoja, etteiv\u00e4t he saaneet niit\u00e4 lent\u00e4m\u00e4\u00e4n tielle asti, mutta parkkeerattuun autoon he varmaan olisivat jo osuneetkin. Pienell\u00e4 pys\u00e4yksell\u00e4 auton vieress\u00e4 seisten n\u00e4imme muutamia valkoposkibululeita, purppuramedest\u00e4ji\u00e4 sek\u00e4 id\u00e4nhopeanokkia.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a>Pikkuhiljaa nousuvesi ty\u00f6nsi kahlaajia l\u00e4hemm\u00e4ksi ja niidenkin m\u00e4\u00e4ritt\u00e4minen helpottui. Kuoveja, pikkukuoveja, mustapyrst\u00f6- ja punakuireja, tundra- ja siperiankurmitsoja, aavikko-, yl\u00e4nk\u00f6- ja mustajalkatyllej\u00e4, meriharakoita, karikukkoja, pitk\u00e4jalkoja, avosetti, valko-, punajalka- musta- ja lampivikloja, satakunta rantakurvia, pari rantasipi\u00e4, runsaasti suo- ja pikkusirrej\u00e4 joukossaan jokunen kuovisirrikin sek\u00e4 pari taivaanvuohta n\u00e4htiin. Mukavimmasta p\u00e4\u00e4st\u00e4 olivat kuitenkin luolakahlaajat, joita n\u00e4kyi toistasataa ja vaikka alkuun n\u00e4imme vain kolme ohilent\u00e4nytt\u00e4 ja kauas laskeutunutta vuorisirri\u00e4, veden noustua n\u00e4it\u00e4kin l\u00f6ytyi lopulta noin 70 lintua.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a>Odottelimme veden nousua hieman paikkaa vaihdellen ja etsien kohtaa, jossa kahlaajia p\u00e4\u00e4sisi katsomaan ja kuvaamaan l\u00e4himp\u00e4\u00e4, mutta kauhean l\u00e4helle ne eiv\u00e4t miss\u00e4\u00e4n vaiheessa tulleet. Lopulta koko hietikko oli veden vallassa ja kahlaajat ajettuna pienehk\u00f6ille s\u00e4rkille, jotka kuitenkin olivat turhan kaukana. Niinp\u00e4 teimme radikaalin, aikatauluamme vapauttavan p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen ja p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 jatkamaan matkaa kohti etel\u00e4\u00e4. Alun perin olimme suunnitelleet olevamme Barr Al Hikmanin alueella parin p\u00e4iv\u00e4n ajan, mutta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 olimme jo havainneet tavoitelajimme ja p\u00e4\u00e4sseet nauttimaan kunnon kahlaajamassoista. Lis\u00e4ksi kun suurin osa alueen paikoista olisi ehdottomasti vaatinut nelivetomaasturia, p\u00e4\u00e4timme helpottaa jatko-ohjemaamme ja saada n\u00e4in hieman lis\u00e4aikaa tuleville kohteille, joita olisi edess\u00e4 viel\u00e4 vaikka kuinka.<\/p>\n<\/a><\/a>Lopulta olimme perill\u00e4 seuraavassa kohteessamme Khawr Dhurfissa. Saimme auton aika l\u00e4helle laguunia ja k\u00e4velimme loppumatkan laguunin l\u00e4nsirannalle ja lintuja n\u00e4kyi heti mukavasti. Haikaroiden lis\u00e4ksi paikalla oli mukavasti sorsia, paikkaa onkin pidetty koko maan parhaana sorsien talvehtimispaikkana. Ei sorsia mitenk\u00e4\u00e4n kauhean paljon ollut, mutta hein\u00e4tavien, tavien, jouhi- ja lapasorsien ohella n\u00e4kyi my\u00f6s 3 punasotkaa sek\u00e4 mustakaulauikku. Haikaroita oli kolmea lajia (jalo-, harmaa- ja riutta-), merimetsoja sek\u00e4 liejukana. Lokeista n\u00e4kyi taas id\u00e4nselk\u00e4lokkeja ja ”barabensiksi\u00e4”, joitakin kaitanokkalokkeja sek\u00e4 pari mustap\u00e4\u00e4lokkia. Tiiroista n\u00e4kyi r\u00e4yski\u00e4, hietatiiroja, riuttatiira sek\u00e4 taas viisi arabianpikkutiiraa. Kahlaajia oli v\u00e4h\u00e4n, mutta joukossa 8 avosettiakin ja muita havaittuja lajeja olivat v\u00e4st\u00e4r\u00e4kit, pari t\u00f6yht\u00f6kiurua sek\u00e4 aavikkotasku.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a>Rannassa oli pari isompaa lokkiparvea, joista valtaosa oli nokilokkeja, mutta my\u00f6s ”heuglineita” ja ”barabensiksi\u00e4”, kaitanokkalokkeja, jokunen enemm\u00e4n perus aroharmaalokin n\u00e4k\u00f6inen ja mustap\u00e4\u00e4lokki sek\u00e4 naurulokki. Kohta merelt\u00e4 l\u00f6ytyi ensimm\u00e4inen naamiosuula ja pienell\u00e4 selailulla n\u00e4it\u00e4 n\u00e4kyi pari lis\u00e4\u00e4kin. Olimme valinneet t\u00e4m\u00e4n paikan aamuretkikohteeksi kaukana n\u00e4kyneill\u00e4 auringon nousun kultaamilla rantajyrk\u00e4nteill\u00e4 olleiden arabianmerimetsojen takia. Lintuja oli lukemiemme oppaiden mukaan paikalla enimmill\u00e4\u00e4n kymmeni\u00e4 tuhansia, mutta nyt arvioimme paikalla olleen vain noin tuhat lintua. Ja lis\u00e4ksi linnut olivat valitettavan paljon kauempana kuin olimme kuvitelleet.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a>Haaveissamme oli alun perin ollut y\u00f6pyminen tien p\u00e4\u00e4ss\u00e4, jonne illalla pit\u00e4isi saapuman pitsihietakyyhkyj\u00e4 ja paikka oli tunnettu aavikkop\u00f6ll\u00f6paikka, mutta meid\u00e4n autollamme ei ollut pitemm\u00e4lle wadiin mit\u00e4\u00e4n asiaa. Niinp\u00e4 ihasteltuamme komeaa wadia jonkin aikaa, p\u00e4\u00e4timme palailla takaisin Ash Shuwaimiyahiin, josta l\u00e4hdimme taas pitk\u00e4lle siirtym\u00e4taipaleelle kohti etel\u00e4\u00e4.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a>Parinsadan kilometrin taipaleemme kulki alkuun rannan tuntumassa, mutta nousi v\u00e4lill\u00e4 sis\u00e4maahan vuorille ja matkalla n\u00e4imme muutaman vuorikotkan, arokotkan, jemenintaskun, aavikkotaskuja sek\u00e4 aavikkokiuruja. Keskell\u00e4 vuoristoa ajaessamme t\u00f6rm\u00e4simme tien varressa olleeseen upean n\u00e4k\u00f6iseen palmumetsikk\u00f6\u00f6n, jossa oli pieni lutakko, jolla uiskenteli yksin\u00e4inen nokikana. Rotkorakkelit mekastivat vuorten rinteill\u00e4 ja n\u00e4imme my\u00f6s muutaman arabianmehil\u00e4issy\u00f6j\u00e4n, reissun ensimm\u00e4isen mustapyrst\u00f6taskun ja itse n\u00e4in vilaukselta kaukana rinteell\u00e4 pari lintua, joista en tajunnut yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4 ne olivat. Auringon valossa ainakin toisen linnuista sel\u00e4ss\u00e4 oli v\u00e4l\u00e4ht\u00e4nyt aivan upean vaalean s\u00e4hk\u00f6nsinisen alue.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a>Olimme nyt niin etel\u00e4ss\u00e4, ett\u00e4 lajisto oli muuttunut radikaalisti ja nyt yleiseksi toteamamme sirkku oli afrikankastanjasirkku. Saman tien l\u00f6ysimme my\u00f6s ensimm\u00e4isen kauniin afrikanparatiisimonarkin, joka oli todella hienossa puvussa ja intoutui v\u00e4lill\u00e4 laulamaankin. Pian n\u00e4it\u00e4 l\u00f6ytyi lis\u00e4\u00e4kin, mutta valtaosa oli hieman vaatimattomammassa naaraspuvussa. Ohitsemme pyr\u00e4hti pieni parvi mustalakkipyit\u00e4, joista pari j\u00e4i onneksemme hetkeksi patsastelemaan n\u00e4kyville. Apinanleip\u00e4puiden latvuksissa vilisti oliivirillej\u00e4 ja my\u00f6s id\u00e4ntiltaltteja l\u00f6ytyi useita kuten my\u00f6s mustapyrst\u00f6taskuja sek\u00e4 varsin hyvin piilotellut arabiankerttu.<\/p>\n<\/a><\/a><\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a>Wadi Hanna oli kaikin puolin varsin vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4 paikka, mutta koska emme tienneet, mit\u00e4 odottaa monilta tulevilta kohteiltamme, l\u00e4hdimme aika pian jatkamaan kohti seuraavaa p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4mme, joka oli Tawi Attairin doliini eli karstivajoama.<\/p>\n<\/a>Yl\u00f6s vuorille noustuamme l\u00f6ysimme tien varresta lehm\u00e4nraadon, jolla oli kytiksell\u00e4 runsaasti lyhytpyrst\u00f6korppeja sek\u00e4 pari keisarikotkaa. N\u00e4it\u00e4 katsellessamme ja kuvaillessamme l\u00f6ysimme my\u00f6s kaukaisen k\u00e4\u00e4rmekotkan sek\u00e4 l\u00e4hipuskissa vilahdelleita oliivikutojia.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a>Lopulta k\u00e4velimme takaisin rakennusten pihamaastoa tutkimaan ja vihdoin Hanna l\u00f6ysi yhden arabianhempon langalta istuskelemasta. Ehdin itsekin n\u00e4hd\u00e4 lintua onneksi joitakin sekunteja ennen kuin se l\u00e4hti korkealla ja kauas kohti maatilarakennuksia.<\/p>\n<\/a>Emme olleet ehtineet kunnolla autosta ulos, kun n\u00e4imme vuorten rinteiden ylt\u00e4 sy\u00f6ksypommittajan lailla alas jyrk\u00e4nteen reunan taakse sujahtavan mustakotkan! Juoksimme jyrk\u00e4nteen reunan suuntaan ja n\u00e4imme linnun viel\u00e4 sujahtavan aivan yht\u00e4lailla nopeasti seuraavan kielekkeen taakse. Olimme yhteens\u00e4 n\u00e4hneet lintua vain pari sekuntia, mutta laji oli kyll\u00e4 helppo tuntea \u2013 pikimusta kotka, jolla valkea kuvio sel\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a>Tyytyv\u00e4isin\u00e4 l\u00e4hdimme palailemaan kohti rannikkoa mutta onneksi muistimme, ett\u00e4 joissain retkiraporteissa oli mainittu, ett\u00e4 Tawi Attairin ja Wadi Darbatin v\u00e4lilt\u00e4 oli ainakin joskus l\u00f6ydetty talvisinkin komppaamalla riisisavannikiuruja, joita alueella ei yleens\u00e4 talvella juuri havaittu. Etsiskelimme edes jonkinlaista v\u00e4h\u00e4nk\u00e4\u00e4n vehre\u00e4mp\u00e4\u00e4 aluetta ja lopulta p\u00e4\u00e4dyimme komppaamaan pellontapaista, jolla kasvoi jotain kellastuneenvihre\u00e4\u00e4 paksumpaa pajunvarsimaista kasvia. Ei paikka hyv\u00e4lt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4nyt, mutta kuinka ollakaan l\u00f6ysimme saman tien useita riisisavannikiuruja ja lopulta niit\u00e4 oli ainakin kymmenen lintua vain noin sadan metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 autostamme. Todenn\u00e4k\u00f6isesti niit\u00e4 olisi l\u00f6ytynyt ihan milt\u00e4 tahansa v\u00e4h\u00e4nk\u00e4\u00e4n vihre\u00e4mm\u00e4lt\u00e4 paikalta.<\/p>\n<\/a>Wadi Darbatin l\u00e4hestyess\u00e4 oli selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 nyt olimme saapumassa paikallisittain suosittuun turistipaikkaan. Heti ensimm\u00e4isell\u00e4 stopilla kauniilla putouksella oli pari koululaisryhm\u00e4\u00e4 ja runsaasti muitakin turisteja. L\u00f6ysimme heti oliivirillej\u00e4, pari afrikanparatiisimonarkkia, mustapyrst\u00f6taskuja sek\u00e4 pari silkkihaikaraa, Jatkoimme pian hieman edemm\u00e4ksi l\u00e4hes tien p\u00e4\u00e4h\u00e4n rauhallisempaan paikkaan ja l\u00f6ysimme lis\u00e4\u00e4 samoja lajeja, pari mets\u00e4vikloa ja hein\u00e4tavia sek\u00e4 todella runsaasti oliivikutojia. Ja eip\u00e4 aikaakaan, kun Hanna l\u00f6ysi er\u00e4\u00e4ss\u00e4 puussa piilotelleen viikunakyyhkyn, mutta lintu r\u00e4ps\u00e4hti aika pian lentoon ja katosi latvusten taakse.<\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a>Niinp\u00e4 pystytimme teltan Mikolta saamamme gps-pisteen l\u00e4heiselle levikkeelle ja j\u00e4imme kuulostelemaan, josko arabianhuuhkaja suvaitsisi huhuilla. Kiertelimme alueella niin k\u00e4vellen kuin autolla hieman kauempanakin k\u00e4yden ja n\u00e4imme ja kuulimme nelj\u00e4n y\u00f6haikaran parven sek\u00e4 kuulimme toistakymment\u00e4 arabianp\u00f6ll\u00f6st\u00e4. Yhden p\u00f6ll\u00f6sen kaivoimme esiin ja p\u00e4\u00e4simme n\u00e4kem\u00e4\u00e4n sen eritt\u00e4in hyvin ja jotenkin kuvaamaankin. Kuulimme my\u00f6s hyvin sarvip\u00f6ll\u00f6m\u00e4ist\u00e4 huhuilua lyhyen aikaa pit\u00e4neen p\u00f6ll\u00f6n, joka kuitenkin lopetti ennen kuin ehdin sit\u00e4 \u00e4\u00e4nitt\u00e4\u00e4. Sarvip\u00f6ll\u00f6 on havaittu Omanissa vajaat kymmenen kertaa, joten talvella huhuileva lintu olisi ollut kova havainto.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a>Alkuun havaintomme j\u00e4iv\u00e4t paikallisiin oliivirilleihin ja -kutojiin, afrikanparatiisisieppoihin, hohto- ja isopurppuramedest\u00e4jiin sek\u00e4 hopeanokkiin. Koluamalla aluetta laajemmin l\u00f6ysimme my\u00f6s mets\u00e4viklon, pikkusiepon, pari laulurastasta, ruostep\u00e4\u00e4lepink\u00e4isen, kuulimme pari mustalakkipyyt\u00e4 sek\u00e4 alempaa l\u00f6ysimme viikunapuista parikymment\u00e4 viikunakyyhky\u00e4. N\u00e4m\u00e4 olivat kuitenkin taas aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n hyvin piilottelevia sek\u00e4 arkoja eli aina kun l\u00f6ysimme yhdenkin linnun n\u00e4kyville, pyr\u00e4hti puusta pieni parvi kyyhkyj\u00e4 karkuun.<\/p>\n
\n<\/a><\/p>\n<\/a>Aamulla k\u00e4velimme viel\u00e4 l\u00e4hteen ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 ja alapuolella tavoitteena p\u00e4\u00e4st\u00e4 katsomaan ja kuvaamaan viikunakyyhkyj\u00e4, mutta ne olivat aivan yht\u00e4 hankalia kuin aikaisemminkin. Pari eri \u00e4\u00e4nist\u00e4 hernekerttua, laulurastaan, rytikerttusen sek\u00e4 muut jo edellisiltana n\u00e4hdyt paikalliset linnut n\u00e4hty\u00e4mme pakkailimme auton ja l\u00e4hdimme taas liikenteeseen.<\/p>\n<\/a><\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a>Arokotkia oli kaatopaikalla aivan tuhottomasti \u2013 satoja. Muita kotkia emme kuitenkaan n\u00e4hneet kuin aivan yksitt\u00e4isi\u00e4 keisari ja kiljukotkia sek\u00e4 vuorikotkan. Kuvailimme kotkia helteess\u00e4 jonkin aikaa, mutta aivan niin hyvin niit\u00e4 ei p\u00e4\u00e4ssyt kuvaamaan kuin olimme toivoneet.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a>
\n<\/a><\/p>\n<\/a>L\u00f6ysimme lutakolle taas puhelimeen ladattuja karttoja sek\u00e4 tulostamiamme ilmakuvia hyv\u00e4ksi k\u00e4ytt\u00e4en ja kohta seuloimme pienen lutakon rantoja, joilla ei monta lintua ollut: Pari flamingoa, lampiviklo sek\u00e4 pari liroa. Mutta ihmeekseni l\u00f6ysin parin kiven v\u00e4liss\u00e4 piilotelleen hyv\u00e4n n\u00e4k\u00f6isen linnun ja k\u00e4velty\u00e4mme l\u00e4hemm\u00e4ksi se nousikin jo aika kaukaa ilmaan ja paljastui etsim\u00e4ksemme pikkup\u00e4\u00e4skykahlaajaksi. Lintu lenteli tovin lutakon ymp\u00e4rill\u00e4 ja Hanna sai siit\u00e4 jokusen kuvan otettua, ennen kuin p\u00e4\u00e4timme poistua paikalta, jotta lintu p\u00e4\u00e4sisi laskeutumaan takaisin lutakon rantaan.<\/p>\n<\/a>Seuraavaksi k\u00e4vimme viel\u00e4 aamuisen rantakosteikon kohdalta tien toisella puolella k\u00e4vellen etsim\u00e4ss\u00e4 lintupaikkaoppaassa ja sen nettip\u00e4ivityksess\u00e4 mainittua laguunia. L\u00f6ysimmekin pari pient\u00e4 laajasti ruovikoitunutta vesialuetta, mutta keskip\u00e4iv\u00e4n helteess\u00e4 havainnot j\u00e4iv\u00e4t v\u00e4h\u00e4isiksi. Ainoa hauska havainto oli, kun n\u00e4imme pienen pikku-uikkuparven jahtaavan uimassa ollutta suurehkoa k\u00e4\u00e4rmett\u00e4.<\/p>\n<\/a>Ajoimme viel\u00e4 Raysutin valtaisan satama-alueen, jolla oli hurjasti erilaisia rakennusprojekteja meneill\u00e4\u00e4n, halki meren rantaan ja kipusimme pienelle kielekkeelle lyhyelle meristaijille. Vuorokauden aika oli aivan v\u00e4\u00e4r\u00e4 ja helle varsin paahtava, joten merell\u00e4 oli aika paha v\u00e4reily. Ei ollut siten ihme, ettemme n\u00e4hneet merell\u00e4 mit\u00e4\u00e4n mainittavaa, mutta suoraan allamme n\u00e4imme pari suurta liemikilpikonnaa uiskentelemassa sek\u00e4 yhden niiden kanssa samankokoisen rauskun.<\/p>\n<\/a>Al Mughsaulissa eiv\u00e4t nuottimme pit\u00e4neet sitten lainkaan paikkaansa, sill\u00e4 syksyiset syklonit olivat romahduttaneet entisen khawrin kohdalla pitk\u00e4t p\u00e4tk\u00e4t p\u00e4\u00e4tiet\u00e4 siltoineen ja jouduimme kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n perille vuorille rakennettua kiertotiet\u00e4 pitkin. Olimme jo aiemmin saaneet tietoon, ett\u00e4 khawr oli mennyt tulvissa t\u00e4ysin pilalle, joten emme tuhlanneet aikaa sen seulomiseen, vaan etsimme uuden pikkutien joka k\u00e4\u00e4ntyi kohti wadia.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a>Kokkailupaikalla py\u00f6ri jemenintaskupari, jonka koiras oli todella kesy ja aika uteliaskin. Olin kerran istumassa autossa, kun se p\u00e4\u00e4tti ensin laskeutua tuulilasinpyyhkij\u00e4lle, josta se siirtyi ensin toisen ja sitten toisen sivupeilin p\u00e4\u00e4lle. Kerrankin lintu, joka oli helppo kuvatakin!<\/p>\n<\/a>Kamelishown p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 oli jo pilkkopime\u00e4\u00e4 ja hakeuduimme kivikkoon mukavaan paikkaan istuskelemaan jo odottelemaan p\u00f6ll\u00f6\u00e4. T\u00e4m\u00e4 paikka oli noin 1,5 kilometri\u00e4 autoltamme. Lopulta lintu kuului taas ja toista tuntia kuuntelimme sen huhuilevan aika ajoin eri puolilta wadia. Kertaalleen kielekkeilt\u00e4 kuului my\u00f6s \u00e4\u00e4ni, joka sopi naaras aavikkop\u00f6ll\u00f6lle. Lopulta huhuileva p\u00f6ll\u00f6 saapui aivan l\u00e4himm\u00e4lle kalliosein\u00e4m\u00e4lle ja l\u00f6ysimme sen otsalamppujemme valokiilaan ja Hanna sai pari kuvaakin linnusta otettua, mutta meille oli selv\u00e4\u00e4, ettemme yritt\u00e4isik\u00e4\u00e4n saada sen parempia kuvia, jottei p\u00f6ll\u00f6 h\u00e4iriintyisi.<\/p>\n<\/a>Vuoristotie oli todella hieno ja maisemat todella jylhi\u00e4! Lintuhavainnot j\u00e4iv\u00e4t kuitenkin rotkorakkeleihin ja taskuihin. Lopulta saavuimme armeijan tarkistuspisteelle, jossa meilt\u00e4 kysyttiin passit sek\u00e4 mihin olimme menossa. Kun sanoimme, ett\u00e4 Muddayhin, ei virkailija tiennyt koko paikkaa. H\u00e4n pyysi toisen kaverin apuun ja t\u00e4m\u00e4 tunnisti paikan ja kun kysyimme, mink\u00e4lainen tie Muddayhin veisi sanoin h\u00e4n: \u201dGood, but not good-good\u201d. Ja kysymykseen: \u201dAsphalt?\u201d, h\u00e4n vastasi naurahtaen: \u201dNo!\u201d.<\/p>\n<\/a>Edess\u00e4mme oli siis melkoinen kierto, sill\u00e4 saimme ajaa takaisin Salalahiin, josta sitten Thumraytiin ja sielt\u00e4 sitten kohti l\u00e4ntt\u00e4 Muddayhin. No p\u00e4\u00e4simmep\u00e4h\u00e4n n\u00e4kem\u00e4\u00e4n Al Mughsaulin kohdalla meress\u00e4 uiskennelleita delfiinej\u00e4, vauhdista n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 Raysutin kosteikolla oli yh\u00e4 kattohaikaroita ja pronssi-iibiksi\u00e4 ja Salalahin pohjoispuolella n\u00e4imme tien vieress\u00e4 kivell\u00e4 patsastelleen mustalakkipyyn sek\u00e4 pari naaras arosuohaukkaa.<\/p>\n<\/a>Pitk\u00e4n ajon j\u00e4lkeen saavuimme viimein Muddayhin, jossa hieman ennen kyl\u00e4\u00e4 pys\u00e4hdyimme kamelitarhalle, jolla oli aivan tolkuttomasti turkinkyyhkyj\u00e4. Linnut olivat aivan mielett\u00f6m\u00e4n arkoja. Meill\u00e4 meni pitk\u00e4\u00e4n ennen kuin p\u00e4\u00e4simme katsomaan kyyhkyj\u00e4 yht\u00e4\u00e4n paremmin ja vaikka olimme n\u00e4hneet jo lennossa useita saharanturturikyyhkyn n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 yksil\u00f6it\u00e4, n\u00e4imme lopulta vain yhden saharanturturin hyvin paikallaan. Paikalla piti olla yleisen\u00e4 my\u00f6s aavikkopyit\u00e4, mutta emme niit\u00e4 pienell\u00e4 kiertelyll\u00e4 l\u00f6yt\u00e4neet.<\/p>\n<\/a>Pian jatkoimme kyl\u00e4n l\u00e4pi suoraan sen takana olleelle picnic-alueelle, jolla oli pieni vesiallas ja sen ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 todella rehev\u00e4 aidattu taatelimetsikk\u00f6. Puustoa kasteltiin siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ettei itse metsikk\u00f6\u00f6n ollut mit\u00e4\u00e4n asiaa k\u00e4velem\u00e4\u00e4n, joten tyydyimme lopulta istuskelemaan vesialtaan l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 odotellen, josko joku lintu saapuisi juomaan tai muuten vain n\u00e4kyviin metsik\u00f6n reunaan.<\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a>Lopulta noin 75 kilometri\u00e4 p\u00e4\u00e4tielt\u00e4, ennen Shisrin kyl\u00e4\u00e4, alkoi viljelyksi\u00e4 olla enemm\u00e4n ja havaintojakin alkoi kerty\u00e4. N\u00e4imme punapyrst\u00f6lepink\u00e4isen, pari niittysuohaukkaa ja kyl\u00e4lle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme mustaotsalepink\u00e4isen. K\u00e4vimme kyl\u00e4n keskell\u00e4 sijainneella Ubarin arkeologisella linnakkeella, jossa ei kuitenkaan taaskaan ollut mit\u00e4\u00e4n info-tauluja, joten emme oikein tienneet mit\u00e4 olimme katsomassa. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen kiertelimme hetken kyl\u00e4n takaa l\u00e4hteneit\u00e4 teit\u00e4 tutkien, mist\u00e4 l\u00f6ytyisiv\u00e4t parhaan n\u00e4k\u00f6iset viljelyalueet ja l\u00f6ysimmekin viel\u00e4 nunnataskun sek\u00e4 nummikirvisi\u00e4.<\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a>Kolmen aikaan suuntasimme l\u00e4heiselle keitaalle, joka oli todella tihe\u00e4kasvustoinen. Kiersimme pienen keitaan k\u00e4vellen ja havaitsimme tuttuja talvehtijoita eli tiltaltteja ja id\u00e4ntiltaltteja, naaras lepp\u00e4linnun, papyruskerttusen sek\u00e4 punapyrst\u00f6lepink\u00e4isen. Elukoiden j\u00e4lki\u00e4 vei tihe\u00e4n kasvuston sis\u00e4lle todella paljon, mutta vett\u00e4 emme p\u00e4\u00e4sseet edes n\u00e4kem\u00e4\u00e4n. Vahva rikin haju tuoksui paikalla ja saimme my\u00f6hemmin kuulla, ett\u00e4 monet viljelyalueet olivat joutuneet lopettamaan aavikolla viljelyn juuri veden rikkipitoisuuden takia.<\/p>\n<\/a>Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 kolusimme viel\u00e4 Qitbitin motellin pihamaastoa, jossa oli vuosien saatossa havaittu vaikka sun mit\u00e4, mutta nyt ei selv\u00e4stik\u00e4\u00e4n ollut hyv\u00e4 talvi ja havainnot j\u00e4iv\u00e4t t\u00e4\u00e4ll\u00e4kin tiltaltteihin ja hernekerttuihin (joista yksi oli taas omituisen n\u00e4n\u00e4sointinen), mustalepp\u00e4lintuun sek\u00e4 pariin laulurastaaseen. My\u00f6s nuori, vastik\u00e4\u00e4n 2kv:ksi muuttunut, arosuohaukka kierteli matalalla pihapiiri\u00e4.<\/p>\n<\/a>Haettuamme tavaramme motellilta, olimme kohta ajamassa kohti Muntasaria, jonne piti kirjamme mukaan olla tienviitat, mutta uuden moottoritien my\u00f6t\u00e4 sellaisia emme l\u00f6yt\u00e4neet. Onneksi arvoimme kuitenkin oikean hiekkauran puhelimen karttoja k\u00e4ytt\u00e4en ja kauhuksemme saimme todeta sen olevan aika huonokuntoinen soratie. Olimme siis satoja kilometrej\u00e4 keskell\u00e4 aavikkoa ja joutuisimme ajamaan reilut parikymment\u00e4 kilometri\u00e4 p\u00e4\u00e4tielt\u00e4 syrj\u00e4\u00e4n huonoa tiet\u00e4 keitaalle, autolla jolla perille asti p\u00e4\u00e4seminen ei ollut lainkaan varmaa.<\/p>\n<\/a>Lintuja l\u00f6ytyikin heti mutta lajisto oli samaa: tiltaltteja, hernekerttuja, papyruskerttusia, punapyrst\u00f6lepink\u00e4isi\u00e4 ja keitaan yll\u00e4 k\u00e4vi k\u00e4\u00e4ntym\u00e4ss\u00e4 my\u00f6s kymmenen tuulihaukan l\u00f6yh\u00e4 parvi. My\u00f6s kuusi vuorikirvist\u00e4 sek\u00e4 parven huonoiten n\u00e4hty mahdollinen tuhkakirvinen, t\u00f6yht\u00f6kiuru, aavikkotasku sek\u00e4 kolme sinirintaa n\u00e4htiin.<\/p>\n<\/a>Odotimme lutakoille saapuvaksi hietakyyhkyj\u00e4, joita kirjan mukaan piti saapuman yhdeks\u00e4n j\u00e4lkeen ja enimmill\u00e4\u00e4n paikalla oli havaittu useampaa lajia yhteens\u00e4 satoja, ellei jopa tuhansia. Lukemamme edellisvuotiset retkiraportit kuitenkin antoivat ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 lintujen m\u00e4\u00e4r\u00e4n romahtaneen paikalla radikaalisti ja ainakin yhdell\u00e4 porukalla havainnot olivat j\u00e4\u00e4neet muutamaan aavikolle laskeutuneeseen lintuun.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a>Illan pimennytty\u00e4 kettuperhe piti rinteess\u00e4 pariin otteeseen todella hurjan kuuloista ujellusta ja r\u00e4hin\u00e4\u00e4 ja hetken aikaa kaukaa vuorten rinteilt\u00e4 kuului minervanp\u00f6ll\u00f6sen (lilith) \u00e4\u00e4nt\u00e4. Kokkailimme taas isot annokset ruokaa ja jaksoimme kuulostella iltayhteentoista asti, mutta lopulta oli annettava periksi.<\/p>\n<\/a>4.1. Aamuretki wadissa tuotti taas samoja kalliosirkkuja, pikkutiltaltteja, tiltaltin, hernekerttuja, muutaman purppuramedest\u00e4j\u00e4n, munkkitaskun, lepp\u00e4linnun, muutaman mustalepp\u00e4linnun sek\u00e4 harmaafrankoliinien \u00e4\u00e4ntely\u00e4.<\/p>\n<\/a>Edess\u00e4 oli taas pitk\u00e4 ajo, jossa jouduimme vuoristoteille aivan Emiraattien rajan tuntumaan. Passimmekin tarkistettiin pariin otteeseen. Saavuttuamme vuoriston koillispuolelle kulki maan pohjoiskolkkaan parhaimmillaan\/pahimmillaan kolme monikaistaista moottoritiet\u00e4 rinnakkain. M\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4mme Khatmat Malaha olikin lopulta j\u00e4\u00e4nyt n\u00e4iden moottoriteiden v\u00e4liin pahasti puristuksiin ja vaikka kaikissa kylteiss\u00e4 oli jo toistasataa kilometri\u00e4 lukenut kyl\u00e4n nimi, ei kyl\u00e4lle lopulta k\u00e4\u00e4ntynyt ainoatakaan kunnon liittym\u00e4\u00e4 kahdeksankaistaiselta tielt\u00e4. Meid\u00e4n siis piti vain arpoa, mille hiekkauralle motarilta piti poistua.<\/p>\n<\/a><\/a><\/a><\/a><\/p>\n<\/a>5.1. her\u00e4simme aamun valjetessa ja saman tien alkoi mangrovepuselikon suuntaan virrata valkoposkibulbuleita pikkuparvissa. My\u00f6s pihamainoja ja kyl\u00e4variksia oli runsaasti ja mangroveista l\u00f6ysimme pian joitakin papyruskerttusia sek\u00e4 kuningaskalastajia.<\/p>\n<\/a>Vesi oli laskussa ja ep\u00e4ilimme, ett\u00e4 kalastajat voisivat olla paremmin n\u00e4ht\u00e4vill\u00e4, kun vesi pakenee mangrovekasvuston keskelt\u00e4 ja vett\u00e4 on vain isommassa uomassa meid\u00e4n ja puselikon v\u00e4liss\u00e4. Veden laskua odotellessamme k\u00e4vimme rannassa, jossa n\u00e4imme jonkin verran kahlaajia joukossaan mm. aavikko-, yl\u00e4nk\u00f6- ja mustajalkatyllej\u00e4, 6 arabianpikkutiiraa, t\u00f6yht\u00f6- ja pikkut\u00f6yht\u00f6tiiroja sek\u00e4 merell\u00e4 kellumassa ja lentelem\u00e4ss\u00e4 ainakin 250 vesip\u00e4\u00e4sky\u00e4. N\u00e4imme my\u00f6s punapyrst\u00f6lepink\u00e4isen, pallidirostris -isolepink\u00e4isen sek\u00e4 pari nummikirvist\u00e4.<\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n