{"id":4290,"date":"2017-07-04T21:10:39","date_gmt":"2017-07-04T18:10:39","guid":{"rendered":"http:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/?p=4290"},"modified":"2023-07-18T07:54:32","modified_gmt":"2023-07-18T04:54:32","slug":"lansi-kazakstan-7-13-6-2017","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/lansi-kazakstan-7-13-6-2017","title":{"rendered":"L\u00e4nsi-Kazakstan 7.-13.6. 2017"},"content":{"rendered":"

6.6. Olimme jo viett\u00e4neet toista vuorokautta Etel\u00e4-Suomessa shoppailen, retkeillen ja ihan vain rentoutuen. Y\u00f6paikkanamme oli ollut Hotelli Pilotti ja viimeiseksi olimme vierailleet Kirkkonummella, jossa olimme k\u00e4yneet vanhempieni kanssa sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4. Iltap\u00e4iv\u00e4nelj\u00e4n aikaan otimme lopulta suunnan Helsinki-Vantaalle, jossa k\u00e4pp\u00e4ilimme saman tien l\u00e4ht\u00f6aulaamme, jonne pian saapui matkaseuraksemme Kari Haataja. Kari oli jo edellissyksyn\u00e4 Hangossa tavatessamme pyydellyt meit\u00e4 kanssaan L\u00e4nsi-Kazakstaniin WP-pinnaretkelle ja h\u00e4n olikin ollut yhteydess\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4n Samarassa asuvaan Denis Lebedeviin, joka oli jo kierr\u00e4tt\u00e4nyt useita ryhmi\u00e4 alueen lintupaikoilla. Pari suomalaisryhm\u00e4\u00e4kin oli alueella jo seikkaillut ja olimme saaneet heilt\u00e4 mukavasti vinkkej\u00e4 matkaan.<\/p>\n

Lopulta klo 20:55 l\u00e4hti Aeroflotin koneemme kohti Moskovaa, jossa laskeuduimme \u0160eremetjevon kansainv\u00e4liselle lentoasemalle (\u0410\u044d\u0440\u043e\u043f\u043e\u0440\u0442 \u0428\u0435\u0440\u0435\u043c\u0435\u0442\u044c\u0435\u0432\u043e) vajaan parin tunnin lennon j\u00e4lkeen. Kahden ja puolen tunnin v\u00e4lilaskun aikana k\u00e4vimme hieman haukkaamassa ev\u00e4st\u00e4 ja sitten matka jatkui kohti Kazakstania ja Atyrauta.<\/p>\n

7.6. Saatuamme onneksi jonkin verran nukutuksi laskeuduimme Atyrauhun klo 5:40, jossa paikalliset rynniv\u00e4t koneesta passintarkastukseen, johon jonottaessamme meid\u00e4n piti t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 maahantulopaperit, jotka saimme leimauksen j\u00e4lkeen s\u00e4ilytett\u00e4viksi matkamme ajaksi. Lopulta olimme viimeiset, jotka p\u00e4\u00e4siv\u00e4t ulos asemalta, mutta onneksi Denis Lebedev odotteli meit\u00e4 yh\u00e4 pihalla, vaikka h\u00e4n olikin ollut jo hieman huolissaan, olimmeko olleet koneessa lainkaan.<\/p>\n

Denis vaikutti aika v\u00e4h\u00e4puheiselta ja meill\u00e4 oli hieman vaikeuksia saada alkuun selv\u00e4\u00e4, mit\u00e4 olisi tapahtumassa. Lopulta palasimme Karin kanssa lentoasemalle nostamaan k\u00e4teist\u00e4, sill\u00e4 sit\u00e4 tarvittaisiin bensamaksuihin, joita seuraavina p\u00e4ivin\u00e4 olisi edess\u00e4 ennen kuin palaisimme taas sivistyksen parissa k\u00e4ym\u00e4\u00e4n. Tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n paikallisesta valuutasta, nostimme summamutikassa kymmeni\u00e4 tuhansia Tengej\u00e4 mukaan ja palailimme pakkaamaan autoa. Nostellessamme tavaroita kyytiin huomasimme lentoaseman pihalla s\u00e4hk\u00f6langalla istuneen naaras peltotulkun! Samaisen lajin oli my\u00f6s ensimm\u00e4inen suomalaisryhm\u00e4 havainnut lentoaseman pihalla paria vuotta aiemmin. Me saimme lajista mukavasti heti reissun alkuun ensimm\u00e4isen Eurooppa-pinnan. My\u00f6s mm. aroharmaalokkeja lenteli taivaalla jo useita, joten Kari alkoi heti listata reissupinnoja vihkoonsa.<\/p>\n

Denisin Pajeroon noustuamme selvisi, ett\u00e4 ottaisimme ihan alkuper\u00e4isen suunnitelman mukaisesti saman tien suunnan kohti pohjoista ja aroja, joilla retkeilisimme retken ensimm\u00e4isen puolikkaan teltoissa majoittuen. Kun olimme p\u00e4\u00e4sseet matkaan, alkoi Deniskin jo vastailla kysymyksiimme useammallakin kuin yhdell\u00e4 sanalla ja ohessa h\u00e4n tokaisi, ettei kuitenkaan olisi lainkaan halukas jatkamaan retken toisella puolikkaalla l\u00e4nnen retkipaikkoihin, sill\u00e4 tiet sinne olivat eritt\u00e4in surkeat. Meill\u00e4 ei tietenk\u00e4\u00e4n ollut aikomustakaan muuttaa retkisuunnitelmiamme, mutta koska oppaamme vaikutti hieman nihke\u00e4lt\u00e4, emme sen kummemmin ottaneet puheeksi kuin reissumme alkupuolikkaan.<\/p>\n

\"Haarahaukka\"<\/a>Heti Atyrausta p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme olimme arolla, ja niinp\u00e4 lintulajistokin oli heti kunnon arolajistoa. Kari piti alusta alkaen my\u00f6s tarkkaa havista, johon kirjautui pian mm. arotaskuja, ruostesorsia, haarahaukkoja, sinin\u00e4rhi, arokotka, arohiirihaukkoja jne. Yleisimpi\u00e4 lintuja olivat kuitenkin mustavarikset, joita oli joka puolella isoja parvia.<\/p>\n

Teimme ensimm\u00e4isen stoppimme noin 150 kilometri\u00e4 p\u00e4\u00e4tiet\u00e4 pohjoiseen ajettuamme Uraljokivarressa, jossa hajaannuimme koluamaan puselikkoa. Jo ennen kuin olimme nousseet autosta n\u00e4imme yll\u00e4tt\u00e4en mustap\u00e4\u00e4sirkkukoiraan ja mukava oli n\u00e4hd\u00e4 my\u00f6s useita mehil\u00e4issy\u00f6ji\u00e4 sek\u00e4 harjalintuja. Ehdin k\u00e4vell\u00e4 jokivartta vain hetken, kun altani hiekkat\u00f6rm\u00e4lt\u00e4 p\u00f6l\u00e4hti lentoon valtava ruskea lintu \u2013 huuhkaja! Huusin linnusta muille ja hekin n\u00e4kiv\u00e4t sen laskeutuvan joen toiselle \u2013 siis Aasian puolelle puun oksalle. Laitoin kaukoputkeni pystyyn ja p\u00e4\u00e4simme ihailemaan t\u00e4t\u00e4 valtaisaa p\u00f6ll\u00f6\u00e4.<\/p>\n

\"Uraljoki\"<\/a>\"Huuhkaja\"<\/a>\"Hietatiira\"<\/a><\/p>\n

Pienen k\u00e4velyn j\u00e4lkeen l\u00f6ysin ensimm\u00e4iset ruskop\u00e4\u00e4sirkut ja palasin heti hakemaan Karin lajia bongaamaan, sill\u00e4 olihan kyseess\u00e4 reissun ensimm\u00e4inen WP-pinna Karille. Me olimme Hannan kanssa olleet paria vuotta aiemmin vain muutamia satoja kilometrej\u00e4 koilliseen Ven\u00e4j\u00e4n puolella Etel\u00e4-Uralilla, joten meill\u00e4 laji oli jo ennest\u00e4\u00e4n pinnoissa. Yksi linnuista onneksi lauloi yh\u00e4 aktiivisesti pensaan latvassa, joten Kari p\u00e4\u00e4si linnun pointsaamaan ja sit\u00e4 kuvaamaan.<\/p>\n

Ensikomppailumme tuotti my\u00f6s mm. pikkutyllej\u00e4, sarvip\u00f6ll\u00f6n, k\u00e4pytikan sek\u00e4 viitakerttusen ja Karin onnistui n\u00e4hd\u00e4 my\u00f6s ylitsemme lent\u00e4nyt mustap\u00e4\u00e4lokki. Hieman taas ajettuamme pys\u00e4hdyimme viel\u00e4 toisen kerran hieman erilaisessa biotoopissa, jossa tulvivasta joesta kasvoi runsaasti puita ja pensaita. Eik\u00e4 ollutkaan yll\u00e4tys, ett\u00e4 paikalta l\u00f6ytyi ensimm\u00e4inen caspius-alalajin pussitiainen. Muita retkipinnoja olivat mm. k\u00e4ki, kuhankeitt\u00e4j\u00e4, sepelkyyhky, peippo, mustaotsalepink\u00e4inen, ylitsemme lent\u00e4neet 4 hietatiiraa sek\u00e4 ruovikossa laulanut osmank\u00e4\u00e4mikerttunen. Komppauksen j\u00e4lkeen saimme muuten nyppi\u00e4 vaatteistamme lukuisia punkkeja, joita l\u00f6ytyi viel\u00e4 aika pitk\u00e4\u00e4n, mutta oletettavasti kaikki olivat per\u00e4isin jokivarresta.<\/p>\n

\"Valkosiipitiira\"<\/a>Tankkasimme auton t\u00e4yteen Inderborin l\u00e4heisell\u00e4 huoltoasemalla, jonka pihassa n\u00e4kyi kirjotaskukoiras sek\u00e4 pari t\u00f6yht\u00f6kiurua ja k\u00e4\u00e4nnyimme pian Akkalan nurkilla ajamaan kohti l\u00e4ntt\u00e4 pient\u00e4 arolla kulkenutta uraa pitkin. Ura oli kuitenkin ihan oikeasti virallinen runsaasti k\u00e4ytetty oikotie aron poikki Dzhangalan kyl\u00e4\u00e4n reilut sata kilometri\u00e4 l\u00e4nsiluoteeseen.<\/p>\n

Puolenp\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen l\u00e4mp\u00f6tila oli noussut jo +32 asteeseen, kun k\u00f6r\u00f6ttelimme pomppuisia polkuja kohti luodetta. Denis seurasi oikeaa reitti\u00e4 l\u00e4hes koko ajan l\u00e4pp\u00e4riss\u00e4\u00e4n olevien sateelliittikuvien avulla, koska maastossa oli erilaisia uria paljon. Denis my\u00f6s ajoi aikalailla kohtuuttoman kovaa, joten havainnointi oli aika puolitehoista, mutta onnistuimme silti n\u00e4kem\u00e4\u00e4n todella runsaasti arokiuruja, arotaskuja, lyhytvarvaskiuruja, jopa noin 80 valkosiipikiurua sek\u00e4 jonkin verran my\u00f6s kaspianpikkukiuruja. Lopulta ajoimme aropolkua yhteens\u00e4 noin 60-70 kilometri\u00e4 Inderborista noin NW muutamia kertoja matkalla pys\u00e4hdellen ja havaiten viel\u00e4 mm. jalohaikaroita, ruostesorsia, punap\u00e4\u00e4narskuja, neitokurkiperheen, jolla oli kaksi poikasta, pitk\u00e4jalkoja, pikku-, musta-, valkoposki- ja valkosiipitiiroja, aroharmaalokkeja, t\u00f6yht\u00f6hyyp\u00e4n, mets\u00e4viklon, pikkusirrej\u00e4 sek\u00e4 arokotkia, arohiirihaukkoja ja jopa 15 niittysuohaukkaa muttei ainoatakaan arosuota. Muutamissa ruovikoissa raksuttivat rastaskerttuset, ensimm\u00e4inen keltav\u00e4st\u00e4r\u00e4kki oli beema-alalajia ja aroharmaalokkeja tietysti lenteli taas siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4.
\n\"Arokiuru\"<\/a>\"Kiuru\"<\/a><\/p>\n