![\"Aasianrakonokka\"](\"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-content\/uploads\/2017\/04\/Anaosc5.jpg\")
<\/a><\/p>\nLentokent\u00e4lt\u00e4 saimme allemme Thailand Herzilt\u00e4 varaamamme neliveto Isuzun, jolla l\u00e4hdimme ajamaan pikkumatkaa takaisin kohti pohjoista. Kilpimaa sai ensimm\u00e4isen p\u00e4iv\u00e4n ajovuoron ja p\u00e4\u00e4si harjoittelemaan ajamista vasemmanpuoleisessa liikenteess\u00e4. Aika pian olimme Cha Amissa ja Eurasia -resortilla, josta olimme varanneet majoituksen seuraaviksi pariksi y\u00f6ksi.<\/p>\n
Lajistoon totuttelua<\/b><\/p>\n
Majapaikan ymp\u00e4rist\u00f6 oli todella mukavan vehre\u00e4, joten p\u00e4\u00e4timme viett\u00e4\u00e4 keskip\u00e4iv\u00e4n kuumimmat hetket pihapiiriss\u00e4, josta l\u00f6ytyi uusia lajeja liukuhihnalla. Viirukorvabulbulia oli joka puskassa mutta yll\u00e4tt\u00e4en se oli ainoa bulbulilaji, jota l\u00f6ysimme. Heti ekoista kukkivista puskista l\u00f6ytyiv\u00e4t ensimm\u00e4iset oliivimedest\u00e4j\u00e4t, pari kookosmedest\u00e4j\u00e4\u00e4 sek\u00e4 veriselk\u00e4kukastaja. Lyhyt k\u00e4velykierros tuotti my\u00f6s harakkataskuja, mustavy\u00f6monarkkeja, seeprakyyhkyj\u00e4, pari aasiankirjotikkaa, intiansinin\u00e4rhi\u00e4 (affinis), t\u00f6yht\u00f6mainoja, kyl\u00e4kottaraisia (floweri), jaavansalangaaneja, pari palmuvarpusta, valittajak\u00e4en sek\u00e4 pari ojasta pakoon singahtanutta kiinanhuittia.<\/p>\n
Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 suuntasimme Laem Pak Bian suola-altaille n\u00e4hden matkalla vauhdista pari kiinankottaraista. Altailta l\u00f6ysimme mukavasti haikaroita, tiiroja ja kahlaajia, joiden lajisto oli monipuolista: pitk\u00e4jalkoja, tundra- ja siperiankurmitsoja, mustajalka-, yl\u00e4nk\u00f6- ja aavikkotyllej\u00e4, pikkutylli, mustapyrst\u00f6- ja punakuireja, musta-, punajalka-, lampi- ja valkovikloja, liroja, rantakurveja, rantasipi, kuovisirrej\u00e4, muutamia kymmeni\u00e4 rusokaulasirrej\u00e4, siperiansirrej\u00e4, suokukkoja ja parhaina jopa kolmisensataa vuorisirri\u00e4 sek\u00e4 illan jo h\u00e4m\u00e4rt\u00e4ess\u00e4 l\u00f6yt\u00e4m\u00e4mme reilun parinkymmenen yksil\u00f6n valkoviklolajiparvi, joka kuitenkin n\u00e4kyi niin huonosti, ett\u00e4 lopulta t\u00e4pl\u00e4valkovikloelis j\u00e4i odottamaan parempaa havaintoa. Elikseksi napsahti my\u00f6s pikaisesti n\u00e4kynyt id\u00e4nkeltav\u00e4st\u00e4r\u00e4kki.<\/p>\n K\u00e4vimme iltap\u00e4iv\u00e4n aikana buukkaamassa seuraavaksi p\u00e4iv\u00e4ksi Mr. Deangin veneretken ja t\u00e4m\u00e4n pihapiirin altailla n\u00e4imme mm. mustap\u00e4\u00e4kalastajan, useampia turkoosikalastajia sek\u00e4 yhden valtaisan kokoisen juovavaraanin.<\/p>\n Illalla s\u00f6imme resorttimme ainoassa ravintolassa, joka oli kohtalaisen kallis eik\u00e4 ruoan tasokaan hurmannut. Lis\u00e4ksi ravintolassa oli menossa joku yksityistilaisuus, jonka musiikki soi aivan j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4n kovalla. Ei siin\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muuten, mutta kun musiikki oli viel\u00e4p\u00e4 aivan j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4\u00e4 tuubaa… Oli kuitenkin mukava n\u00e4hd\u00e4 ravintelin kattorakennelmissa el\u00e4vi\u00e4 tokee-gekkoja. P\u00e4iv\u00e4 oli ollut todella pitk\u00e4, joten Nukku-Mattia ei iltahuudon j\u00e4lkeen tarvinnut kauheasti odotella, vaikka ulkona ravintolassa olleet juhlamenot jatkuivat pitk\u00e4lle y\u00f6h\u00f6n.<\/p>\n Kahlaajia ja haikaroita<\/b><\/p>\n Sunnuntaina 27.2. her\u00e4tys oli ennen kuutta ja pihalle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme kuului l\u00e4himetsik\u00f6st\u00e4 outoa tuksutusta, joka saatiin pienen ihmettelyn j\u00e4lkeen m\u00e4\u00e4ritetty\u00e4 pitk\u00e4pyrst\u00f6kehr\u00e4\u00e4j\u00e4ksi. Pian olimme matkalla (min\u00e4 vuorostani ratissa) kohti Pak Thalen lusikkasirripaikkoja. Altaille p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme olivat l\u00e4heisen kyl\u00e4n asukkaat saapumassa tyhjent\u00e4m\u00e4\u00e4n yht\u00e4 kuivaa suola-allasta, joka oli t\u00e4ynn\u00e4 suolakasoja.<\/p>\n L\u00f6ydetty\u00e4mme taivaalta pari parvea aasianiibishaikaroita, aloimme seuloa altaan kahlaajia. Parkkipaikan l\u00e4hialtailla oli lopulta aika v\u00e4h\u00e4n lintuja, joten jouduimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n altaiden keskelle pieni\u00e4 teit\u00e4 pitkin. N\u00e4ill\u00e4 teill\u00e4 kulkeminen oli sallittua, mutta pienille kannaksille meno oli kyltein kielletty. Lopulta n\u00e4imme kahlaajaparvia l\u00e4hemp\u00e4\u00e4 ja valtaosa linnuista oli rusokaulasirrej\u00e4, mutta my\u00f6s erilaisia tyllej\u00e4 oli runsaasti. Pitk\u00e4hk\u00f6n seulonnan j\u00e4lkeen minulla t\u00e4rpp\u00e4si, kun l\u00f6ysin osin er\u00e4\u00e4n vallin takana seisoskelleen lusikkasirrin. Hanna ehti n\u00e4hd\u00e4 linnun putkestani, mutta sitten vallia pitkin ajanut mopoilija s\u00e4ik\u00e4ytti sirrit lentoon, eiv\u00e4tk\u00e4 muut ehtineet n\u00e4hd\u00e4 lintua lainkaan. Ja kuinka ollaan, merelt\u00e4 nousi yll\u00e4tt\u00e4en p\u00e4\u00e4llemme kunnon sadekuuro, joka ajoi meid\u00e4t l\u00e4heisen katoksen alle suojaan. Sade liukasti altaiden vallit todella liukkaiksi ja mutaisiksi. Kenkien pohjiin tarttui k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n paksut mutakerrokset, mutta heti sateen loputtua liukastelimme taas seulomaan kahlaajaparvia. Ja onneksi kohta l\u00f6ysin lusikkasirrin uudelleen ja muutkin p\u00e4\u00e4siv\u00e4t nyt pointsaamaan t\u00e4m\u00e4n todellisen unelmalajin! Lusikkasirri oli ainakin minulle se ainoa must-laji koko reissulla, joten melkoinen taakka putosi harteilta heti n\u00e4in reissun alussa!<\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n