![\"Loughrea\"](\"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-content\/uploads\/2017\/01\/Irlanti-1.jpg\")
<\/a><\/p>\nPian kurvasimme Loughreaj\u00e4rven rantaan, jossa oli jo kuukauden p\u00e4iv\u00e4t oleillut sotkaparvessa pikkulapasotka- ja jonkin aikaa my\u00f6s amerikantukkasotkakoiras. Olin ennen reissua liittynyt Twitteriin, jossa Irlannin eri alueiden lintuhavaintotiedot liikkuivat parhaiten ja olin tietoinen, ett\u00e4 pikkulapasotka oli parina edellisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 havaittu j\u00e4rven kaakkoisosassa. Valitettavasti juuri t\u00e4m\u00e4 osa j\u00e4rvest\u00e4 oli ainoalta kunnolliselta havainnointipaikalta pahasti vastavalossa, joten saatuamme putket pystyyn, aloimme selata j\u00e4rve\u00e4 ensin my\u00f6t\u00e4valon puolelta. Kauhuksemme aivan vastarannan edustalla uiskenteli aivan valtaisa sotkaparvi, jossa valtaosa oli punasotkia, mutta jatkettuamme selausta, l\u00f6ytyi iso parvi etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 tukkasotkia my\u00f6s vastavalosta. Niinp\u00e4 keskityimme t\u00e4m\u00e4n parven seulontaan ja vaikka t\u00e4m\u00e4kin parvi oli aika kaukana ja varsin huonossa valossa, l\u00f6ysin noin kymmenen minuutin seulonnan j\u00e4lkeen pikkulapasotkan! Sitten meni muutama minuutti, ett\u00e4 saimme linnun my\u00f6s Hannalle putkeen ja lopulta lintu n\u00e4kyi aika ajoin oikein mukavastikin, kun se p\u00e4\u00e4tti uida vauhdikkaasti l\u00e4hes koko muun parven poikki aivan kaakkoisnurkan kaislikon viereen nukkuvien tukkasotkien sek\u00e4 terhakkaina uiskennelleiden nokikanojen ja pikku-uikkujen taakse.<\/p>\n
Ja vain parinkymmenen metrin p\u00e4\u00e4st\u00e4 pikkulapasotkasta l\u00f6ytyi sitten amerikantukkasotkakin, mutta valitettavasti n\u00e4m\u00e4 linnut olivat sen verran kaukana, ett\u00e4 kuvaamista edes skouppaamalla ei yritetty. Mutta reissun p\u00e4\u00e4tavoite oli jo saavutettu! Olin itse ajatellut, ett\u00e4 ainakin yksi elis reissussa pit\u00e4isi saada ja kaksi oli tietysti tavoitteena.<\/p>\n
Jatkoimme pian reissun erinomaisesta alusta tyytyv\u00e4isin\u00e4 matkaa ja seuraava kohteemme oli Turlough Rahasanen peltotulva. Paikka oli eritt\u00e4in vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4, mutta lopulta k\u00f6nysimme yhden aidan yli pellon reunaan, josta n\u00e4kyi tulvalle, jossa oli aivan j\u00e4rjet\u00f6n m\u00e4\u00e4r\u00e4 lintuja! Pelk\u00e4simme hieman olevamme luvattomalla paikalla, mutta kun paikalle saapui pari koiranulkoiluttajaakin, saatoimme keskitty\u00e4 lintujen seulontaan. Kohta paikalle saapui my\u00f6s yksi alueen maanomistajista ja h\u00e4nkin oli eritt\u00e4in yst\u00e4v\u00e4llinen ja v\u00e4itti, ettei ollut koskaan aiemmin n\u00e4hnyt paikalla niin paljon laulujoutsenia. Niit\u00e4 n\u00e4immekin varmaan noin 150 yksil\u00f6\u00e4. Meille uskomattomampia olivat kuitenkin sorsam\u00e4\u00e4r\u00e4t, sill\u00e4 etenkin lapasorsia oli aivan tuhottomasti, mutta my\u00f6s haapanoita ja taveja paljon ja jonkin verran my\u00f6s jouhisorsia ja muutama harmaasorsakin n\u00e4htiin. Tulvan rannoilla oli my\u00f6s suuria kahlaajaparvia ja t\u00f6yht\u00f6hyyppi\u00e4, mustapyrst\u00f6kuireja, kuoveja, punajalkavikloja ja suosirrej\u00e4 oli v\u00e4h\u00e4n v\u00e4li\u00e4 lennossa isoina palloparvina, etenkin siin\u00e4 vaiheessa, kun tulvalla meloi joku heppu kajakilla. Harmaahaikaroita n\u00e4kyi muutamia ja pari silkkihaikaraakin ja yksi pyrst\u00f6tiainen k\u00e4vi napsimassa hy\u00f6nteisi\u00e4 lennosta aivan vierest\u00e4mme.<\/p>\n
Turloughin linnut olivat kuitenkin p\u00e4\u00e4asiassa turhan kaukana ja usein my\u00f6s hieman kumpuilevan maiseman takia katveessa, joten aika pian p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 jatkamaan matkaa kohti Galwayn kaupunkia.<\/p>\n Nimmo’s Pier<\/b><\/p>\n Lopulta ajoimme Galwayn l\u00e4pi kuuluisalle Nimmo\u2019s Pierin laiturille. Olin saanut tiedon, ett\u00e4 viime p\u00e4ivin\u00e4 laiturille oli taas kerran palannut, ties kuinka monettako vuotta per\u00e4j\u00e4lkeen, vanha rengasnokkalokki, joka kuulemma olisi helpoin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 linnuille leip\u00e4\u00e4 heittelem\u00e4ll\u00e4 \u2013 t\u00e4m\u00e4 \u201ddela\u201d olisi kuulemma ensimm\u00e4isen\u00e4 paikalla. Ja n\u00e4inh\u00e4n siin\u00e4 k\u00e4vikin, ett\u00e4 kun Hanna alkoi laiturin tyvell\u00e4 viskoa ev\u00e4sleip\u00e4ns\u00e4 muruja linnuille, laskeutui rengasnokkalokki eteemme vain parin metrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n!<\/p>\n Kuvailimme rengasnokkalokkia jonkin aikaa ja l\u00f6ysimme lokkiparvesta my\u00f6s nuoren rengasnokkalokin, joka sekin oli kuitenkin n\u00e4hty paikalla jo aiemminkin. Mutta isoja lokkeja ei paikalla ollut kuin kourallinen harmaalokkeja, joten yht\u00e4 hieman etel\u00e4nharmaalokilta n\u00e4ytt\u00e4nytt\u00e4 lintua hetken kuvailtuamme, p\u00e4\u00e4timme jatkaa laiturin k\u00e4rkeen viel\u00e4 staijaamaan merelle. Haaveissamme oli, ett\u00e4 josko Galwayn lahdella muutamaan kertaa syksyn aikana havaittu hopeatiira saapuisi muutaman edellisvuoden tapaan aika ajoin my\u00f6s laiturin l\u00e4hist\u00f6lle. Itse haaveilin, ett\u00e4 lintu saattaisi saapua jopa y\u00f6pym\u00e4\u00e4n jonnekin laiturin tienoille, sill\u00e4 tuskin paikalliset en\u00e4\u00e4 olivat hirve\u00e4sti linnun liikkeit\u00e4 viime vuosina seuranneet. Alueellahan ei kauheasti orneja ollut ja hopeatiira oli kuitenkin ollut jo useamman syksyn ja talven alueella n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4.<\/p>\n Retkipinnoja ropisi aivan tyynelt\u00e4 merelt\u00e4 mukavasti, kun n\u00e4kyvyys oli aivan uskomaton! Amerikanj\u00e4\u00e4kuikkia, ruokkilintuja, merimetsoja, naaraspukuinen lapasotka jne. ja puolisen tuntia merelle tuijoteltuamme saapui jostain er\u00e4\u00e4n majakan edustalle nelj\u00e4 tai viisi tiiraa kalastelemaan. Linnut olivat kaukana, mutta n\u00e4kyvyys oli huikea ja riuttatiiroista erottuivat vanhat ja nuoret linnut helposti toisistaan ja yksi lintu erottui viel\u00e4 hienokseltaan n\u00e4ist\u00e4. Linnun k\u00e4sisiivet olivat laajemmin valkoiset, jolloin siiven k\u00e4rjess\u00e4 oli v\u00e4hemm\u00e4n tummaa. Etenkin alapuolelta k\u00e4sisiiven takareuna oli selv\u00e4rajaisesti tumma. Lintu my\u00f6s vaikutti hieman pienemm\u00e4lt\u00e4 ja kevytlentoisemmalta ja poskilaikun muotokin vaikutti sopivan hyvin hopeatiiralle. Tuijotimme tiiroja puolisen tuntia yritt\u00e4en vertailla niit\u00e4 kesken\u00e4\u00e4n ja vaikka t\u00e4m\u00e4 yksi lintu ei helposti eronnutkaan muista, l\u00f6ytyi se porukasta aina pienell\u00e4 hakemisella. Lopulta olimme vakuuttuneita, ett\u00e4 kyseess\u00e4 oli hopeatiira, josta oli edellinen havainto ilmoitettu l\u00e4hes paria viikkoa aiemmin ja suuren Galwaynlahden toiselta rannalta.<\/p>\n Pikkuhiljaa valo alkoi v\u00e4henty\u00e4 ja j\u00e4timme tiirat saalistelemaan, kun ne eiv\u00e4t l\u00e4hemm\u00e4ksi tulleet ja l\u00e4hdimme ajamaan lahden pohjoisrantaa l\u00e4nteen kohti Barnaa. Barnasta l\u00f6ysimme etsim\u00e4mme, Hannan jo kotona alustavasti valitseman, hotelli Twelven ja vaikka se osoittautui meille aivan liian hienoksi ja tyyriiksi (115\u20ac\/huone), p\u00e4\u00e4timme ottaa ainoan vapaana olleen kahden hengen huoneen.<\/p>\n Illallistimme hotellin ravintolassa, joka oli aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n suosittu! Oli todella mukava seurata paikallisten illan viettoa erinomaista ruokaa nauttien ja juomana itsell\u00e4ni oli tietysti Guinnesin tummaa olutta.<\/p>\n Huoneeseen p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme huomasin Twitterist\u00e4, ett\u00e4 hopeatiiraa oli aiemmin p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 kuvattu jossain p\u00e4in Galwaynlahtea seisoskelemassa hiekkas\u00e4rk\u00e4ll\u00e4 ja yritin parin paikalliskontaktin avulla selvitell\u00e4, miss\u00e4 lintu oli ollut, jotta olisimme seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 voineet yritt\u00e4\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 lintua paremmin. En lopulta saanut tarkkaa paikkaa selville, mutta pari havainnoijan tuntenutta ep\u00e4iliv\u00e4t, ett\u00e4 paikan t\u00e4ytyi olla jossain Nimmo\u2019s Pierin l\u00e4hell\u00e4, jossa kyseinen kaveri yleens\u00e4 liikkui.<\/p>\n Galwaynlahtea ja muita l\u00e4hipaikkoja<\/b><\/p>\n 3.1. nautimme ruhtinaallisen aamupalan, joka minulla oli tietysti ns. \u201dFull Irish breakfast. P\u00e4\u00e4timme sitten, ett\u00e4 j\u00e4isimme toiseksikin y\u00f6ksi hienoon hotelliimme, olihan ravintolassamme niin k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n hyv\u00e4t ruoat sek\u00e4 aamupalat, ett\u00e4 pitih\u00e4n sit\u00e4 itse\u00e4\u00e4n hieman hemmotella. Lomallahan t\u00e4ss\u00e4 oltiin!<\/p>\n Aloitimme retken ajamalla vain muutaman sadan metrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n Barnan laiturille eli Barna Pierille. T\u00e4ll\u00e4kin paikalla hopeatiiraa oli n\u00e4hty, joten olimme suunnitelleet aloittavamme t\u00e4lt\u00e4 paikalta ja koluavamme sitten ainakin koko Galwayn lahden pohjukan p\u00e4iv\u00e4n aikana.<\/p>\n S\u00e4\u00e4 oli aivan uskomattoman upea ja meri oli edelleen l\u00e4hes rasvatyyni! My\u00f6s Barna Pier osoittautui erinomaiseksi paikaksi, vaikkei sit\u00e4 lintupaikkaoppaaseen ollut kelpuutettukaan. Laiturin tyvell\u00e4 hiippaili pari kesy\u00e4 englanninv\u00e4st\u00e4r\u00e4kki\u00e4 ja vieress\u00e4mme k\u00e4vi useampaan otteeseen piipahtamassa vilkkaasti liikkunut paikallinen pikkurari mustalepp\u00e4lintu, jonka kuulimme my\u00f6hemmin olleen paikalla jo jonkin aikaa. Rannan kasveilla liikkui my\u00f6s muutama mustap\u00e4\u00e4tasku ja rantakivikossa hiippaili vaikka kuinka monta luotokirvist\u00e4.<\/p>\n Merell\u00e4 n\u00e4kyi taas useita amerikanj\u00e4\u00e4kuikkia ja kaukana sel\u00e4ll\u00e4 kellui ruokkilintuja ja todella kaukana merell\u00e4 n\u00e4kyi muutamia lent\u00e4vi\u00e4 suulia sek\u00e4 pari pikkukajavaakin. Rannan tuntumassa oli taas jonkin verran kahlaajia ja yhdest\u00e4 suosirriparvesta Hanna l\u00f6ysi taas paikallisittainkin pikkukivan merisirrin ja rantasipi k\u00e4vi k\u00e4\u00e4ntym\u00e4ss\u00e4 laiturin tyvell\u00e4.<\/p>\n Lopulta jatkoimme Galwayn suuntaan ja seuraava stoppimme oli Silverstrand, jossa otettiin parit maisemakuvat ennen kuin aloimme selata merta. Merimetsojen seurassa oli nyt my\u00f6s karimetsoja ja pienill\u00e4 luodoilla olleista kahlaajaparvista l\u00f6ytyi punakuireja, tundrakurmitsoja sek\u00e4 pari isosirri\u00e4.<\/p>\n Salthillin rannasta avautui taas laaja n\u00e4kym\u00e4 tyynelle merelle ja aloimme taas seuloa amerikanj\u00e4\u00e4kuikkia. Pienen seulonnan j\u00e4lkeen l\u00f6ysin kaukaa merelt\u00e4 kuikkalinnun, joka n\u00e4ytti heti hyv\u00e4lt\u00e4! Lintu oli heti alkuun samassa kuvassa amerikanj\u00e4\u00e4kuikan kanssa ja n\u00e4ytti todella pienelt\u00e4, mutta oli kuitenkin kuikkalaji eik\u00e4 kaakkuri. Tyyness\u00e4 vedess\u00e4 kelluessaan sill\u00e4 ei n\u00e4kynyt kuikalle tyypillist\u00e4 reisilaikkua ja puolen tunnin tuijottelun aikana lintu suki muutamaan otteeseen vatsaansa k\u00e4\u00e4ntyen siten, ett\u00e4 saatoimme vakuuttua siit\u00e4, ett\u00e4 kylkilaikkua ei ollut. Lintu oli my\u00f6s lyhyt- ja paksukaulaisen oloinen sek\u00e4 hieman hentonokkainen. Mutta lintu oli useamman kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja ui pikkuhiljaa viel\u00e4 kauemmaksi. Loppuvaiheessa sit\u00e4 vastaan ui yksi noin kymmenest\u00e4 havaitsemastamme kaakkurista, joka n\u00e4ytti jopa t\u00e4t\u00e4 isommalta, ainakin selv\u00e4sti pitk\u00e4kaulaisemmalta. Tiesimme tarkalleen, mink\u00e4 n\u00e4k\u00f6inen tundrakuikkayksil\u00f6 alueella oli marraskuussa (sek\u00e4 useampanakin aiempana talvena) n\u00e4hty ja oletimme kaulan tyvell\u00e4 olevan tumman rengasmaisen kuvion n\u00e4kyv\u00e4n helpommin, mutta me n\u00e4imme sen vain pariin otteeseen aivan lyhyesti linnun oltua sopivassa asennossa. T\u00e4m\u00e4 oli kuitenkin se puuttuva pala, jolla saimme linnun naulattua tundrakuikaksi!<\/p>\n Lopulta tundrakuikka lipui niin kauas, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4timme jatkaa matkaa, olimmehan kuitenkin suunnitelleet menev\u00e4mme my\u00f6hemmin Tawin Islandille, jonka l\u00e4hell\u00e4 lintu oli uiskennellut.<\/p>\n P\u00e4\u00e4timme kuitenkin pysy\u00e4 alkuper\u00e4isess\u00e4 suunnitelmassamme ja suuntasimme seuraavaksi pohjoiseen sis\u00e4maahan Lough Corribille, joka on valtava j\u00e4rvi, jolle ei oikein ole monesta paikkaa n\u00e4kyvyytt\u00e4. P\u00e4\u00e4timme kokeilla katsoa j\u00e4rvelle sen etel\u00e4reunasta, jonne l\u00f6ysimme pienen etsinn\u00e4n j\u00e4lkeen. Alkuun n\u00e4ytti, ettei j\u00e4rvell\u00e4 ole paljonkaan lintuja, kunnes joku s\u00e4ik\u00e4ytti aivan valtaisat sotka-, sorsa- ja kahlaajaparvet lentoon. Mutta linnut olivat niin kaukana, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4timme aika pian palata takaisin meren rantaan. Ainoiksi paremmiksi havainnoksi n\u00e4imme taas pari lapasotkaa, 10 telkk\u00e4\u00e4 sek\u00e4 jokusen liejukanan.<\/p>\n Tawin Islandille ajoimme pient\u00e4 ja hidasta tiet\u00e4, joka mutkitteli useiden mukavan n\u00e4k\u00f6isten lutakoiden ohi, joilla oli hyvin lintujakin. P\u00e4\u00e4simme jopa kuvaamaan yht\u00e4 silkkihaikaraa. Tie vei parin laitumen l\u00e4pi ja muuttui lopulta niin huonokuntoiseksi, ett\u00e4 jouduimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n loppumatkan. Valitettavasti tuuli oli virinnyt sen verran voimakkaaksi, ett\u00e4 merell\u00e4 oli kohtalainen aallokko. Niinp\u00e4 emme l\u00f6yt\u00e4neet merelt\u00e4 en\u00e4\u00e4 kuin muutamia amerikanj\u00e4\u00e4kuikkia. Jostain kauempaa saaren rannasta nousi kertaalleen ilmaan noin 250 hrota-sepelhanhen parvi ja kahlaajia k\u00e4vi p\u00f6llytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 komea muuttohaukka.<\/p>\n Koskapa mieli\u00e4mme hieman rassasi se, ett\u00e4 olimme n\u00e4hneet reissun molemmat kovat rariteetit aika huonosti, p\u00e4\u00e4timme menn\u00e4 taas iltap\u00e4iv\u00e4ksi Nimmo\u2019s Pierille, josko hopeatiira, jonka olimme tietysti toivoneet l\u00f6ytyv\u00e4n jostain k\u00e4ym\u00e4st\u00e4mme paikasta paikallisena, saapuisi taas saalistelemaan lahdelle.<\/p>\n Heittelimme taas leip\u00e4\u00e4 lokeille, mutta yll\u00e4tt\u00e4en rengasnokkalokkeja ei ollut nyt paikalla. Niinp\u00e4 siirryimme aika pian staijaamaan lahdelle. L\u00f6ysimme saman tien kaukaisilta verkonmerkeilt\u00e4 istuskelemasta pari riuttatiiraa, mutta n\u00e4m\u00e4 vain k\u00f6k\u00f6ttiv\u00e4t paikoillaan. Vesi oli nousussa koko ajan ja puolisen tuntia odoteltuamme ilmeisesti nousuveden ajamana saapui lahdelle enemm\u00e4nkin riuttatiiroja. Lopulta lintuja py\u00f6ri lahdella kymmenkunta ja tovin niit\u00e4 seulottuamme l\u00f6ysimme taas hopeatiiran. Nyt linnut olivat hieman l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 kuin edellisiltap\u00e4iv\u00e4n\u00e4, mutta viel\u00e4k\u00e4\u00e4n emme saaneet linnusta uusia tuntomerkkej\u00e4 esiin. Toivoimme tietysti n\u00e4kev\u00e4mme punaiset jalat edes vilaukselta. Lintuja tarpeeksi tuijotettuamme olimme huomanneet, ett\u00e4 riuttatiirojen jalat n\u00e4kyiv\u00e4t sy\u00f6ksyn j\u00e4lkeen aika helposti ja aivan pikimustina, mutta t\u00e4ll\u00e4 linnulla ne oli vaikeampi n\u00e4hd\u00e4 mutta ne n\u00e4yttiv\u00e4t tummilta, eiv\u00e4t mustilta. Lopulta kolme tiiraa l\u00e4hti tulemaan suoran meit\u00e4 kohti ja onneksemme t\u00e4m\u00e4 lintu oli niiden joukossa. Hanna odotteli kamera valmiina ja min\u00e4 yritin selostaa, mit\u00e4 lintua kuvata, mik\u00e4 ei ollut lainkaan helppoa lintujen oltua aika tiiviin\u00e4 parvena sy\u00f6ksyilless\u00e4 veteen sikin sokin. Onnistuin itse n\u00e4hd\u00e4 pari kertaa punertavat jalat ja lopulta lintu kurvasi mukavan et\u00e4isyyden p\u00e4\u00e4st\u00e4 ja Hanna onnistui kuin onnistuikin saamaan siit\u00e4 kuvat ja ainakin parissa kuvassa n\u00e4kyv\u00e4t jopa kirkkaanpunaiset jalatkin!<\/p>\n Illalla tapasimme paikallisen harrastajan Harry Husseyn Galwayn keskustassa Eyre Squarella. Oli mukava tutustua t\u00e4h\u00e4n kovaan orniin, joka toki oli minulla ollut Facebook-kaverina jo pitemm\u00e4n aikaa. Hotellille p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme s\u00f6imme taas tukevasti ja k\u00f6mmimme taas todella aikaisin nukkumaan.<\/p>\n 4.1. p\u00e4\u00e4timme suunnata suoraan aamupalan j\u00e4lkeen Galwaynlahden kaakkoispuolella olleeseen Coole Parkin mets\u00e4\u00e4n. K\u00e4pp\u00e4ilimme mets\u00e4n l\u00e4pi jokitulvalle eli Turlougille asti, mutta t\u00e4ll\u00e4 ei ollut kovinkaan paljon sorsia. Metsik\u00f6n lajisto oli kuitenkin juuri sit\u00e4 mit\u00e4 olimme tulleet hakemaan, sill\u00e4 n\u00e4imme pari hibernans -alalajin n\u00e4rhe\u00e4 sek\u00e4 kuusitiaista. Muitakin reissupinnoja tietysti tuli ja mm. punatulkkuja ja pyrst\u00f6tiaisia oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n runsaasti.<\/p>\n Seuraavaksi ajoimme Kinavaran laiturille, jonka edustalla oli ollut jo jonkin aikaa amerikantavi. Taveja oli kyll\u00e4 rannoilla muutamia kymmeni\u00e4, mutta emme l\u00f6yt\u00e4neet jenkkitaavia. Toki muutama linnuista nukkui sellaisessa asennossa, ettei niit\u00e4 pystynyt m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Ja koskapa laji ei ollut prioriteettilistallamme kovin korkealla, jatkoimme Trauchtin rannalle, jonka toivoimme olevan erinomaisella hollilla l\u00f6yt\u00e4\u00e4ksemme taas Tawinin suunnalta tundrakuikan.<\/p>\n Meri oli taas aivan peilityyni ja amerikanj\u00e4\u00e4kuikkia kellui lahdella aivan tolkuttomasti. Laskin huvikseni merelt\u00e4 kertaselauksella \u201d80 immeri\u00e4\u201d ja isoimmassa parvessa oli 22 lintua. L\u00f6ysin my\u00f6s 5 kuikan parven ja linnut olivat yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n erin\u00e4k\u00f6isi\u00e4 kuin edellisp\u00e4iv\u00e4inen lintumme. Kaukaiset kuikat olivat muuten yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n vaikeita erottaa immereiden seasta. Ep\u00e4ilen, ett\u00e4 tilanne oli ainakin n\u00e4in \u00e4kkiselt\u00e4\u00e4n vaikeampi kuin mit\u00e4 immerin l\u00f6yt\u00e4minen olisi Suomessa kuikkien seasta… Kertaalleen l\u00f6ysin siron n\u00e4k\u00f6isen kuikkalinnun aivan j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n kaukaa Tawinin tyvelt\u00e4, mutta sen sukellettua en sit\u00e4 en\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4nyt, enk\u00e4 kauheasti viitsinyt yritt\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 lintu oli aivan j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n kaukana.<\/p>\n L\u00e4heisell\u00e4 Flaggy Shorella olimmekin siirtyneet Claren puolelle, mutta amerikanj\u00e4\u00e4kuikkia oli lahdella aivan samaan malliin. Meress\u00e4 kellui my\u00f6s ainoa v\u00e4h\u00e4nk\u00e4\u00e4n isompi n\u00e4kem\u00e4mme mustalintuparvi, mutta muita \u201dmelanittoja\u201d ei parvessa ollut. Ohitsemme lent\u00e4neest\u00e4 allista tuli retkipinna ja rannassa k\u00e4v\u00e4isi reissun toinen rantasipi. Kuikkia uiskenteli meress\u00e4 nelj\u00e4n parvi. N\u00e4kyvyys oli niin hyv\u00e4, ett\u00e4 esimerkiksi harmaahaikaran saattoi putkella m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 lahden toiselta puolelta Galwaysta, yli kymmenen kilometrin et\u00e4isyydelt\u00e4.<\/p>\n Bell Harbourin suojaisella lahdella kellui 15 ristisorsaa, mutta me jatkoimme pian rantatiet\u00e4 seuraten kohti Black Headin majakkaa. Liikkuvasta autostakin n\u00e4imme meress\u00e4 koko ajan amerikanj\u00e4\u00e4kuikkia. Black Headilla olimme sitten ihan kunnon meren \u00e4\u00e4ress\u00e4 ja n\u00e4immekin runsaasti suulia, ruokkilintuja, hylkeit\u00e4 sek\u00e4 py\u00f6ri\u00e4isi\u00e4.<\/p>\n Cliffs of Moher<\/b><\/p>\n Sitten olikin edess\u00e4 hieman pitempi ajo Dooliniin, jossa t\u00f6rm\u00e4simme sattumalta Doolinin luolan parkkipaikkaan ja pitih\u00e4n opastuskeskuksella k\u00e4yd\u00e4 kysym\u00e4ss\u00e4, p\u00e4\u00e4sisimmek\u00f6 me luolaan tutustumaan. Mutta valitettavasti seuraava ohjattu opastus oli vasta kolmelta, joten luolareissun j\u00e4lkeen olisi ollut jo pime\u00e4 ja meid\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4kohteemme olivat kuitenkin Cliffs of Moherin jyrk\u00e4nteet. Doolinissa oli my\u00f6s n\u00e4hty pariin otteeseen tunturip\u00f6ll\u00f6\u00e4, mutta koska emme tienneet tarkkaa paikkaa eik\u00e4 lintu suvainnut n\u00e4ky\u00e4 liikkuvasta autosta, niin olimme aika pian parkkeeraamassa Cliffs of Moherin parkkipaikalle.<\/p>\n K\u00e4velimme opastuskeskuksen ohi ensin vasemmanpuoleisille jyrk\u00e4nteille ja heti keskuksen takana eteemme pomppasi mustalepp\u00e4lintu, joka on Claressa aika kova laji. Jyrk\u00e4nteille p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme n\u00e4imme rotkossa muutaman edestakaisin lentelev\u00e4n myrskylinnun ja rinnenurmikolla oli mustavaristen ohella pari alppivarista tepastelemassa.<\/p>\n K\u00e4vimme kiipe\u00e4m\u00e4ss\u00e4 my\u00f6s oikeanpuoleiselle jyrk\u00e4nteelle ja maisemat olivat kyll\u00e4 todella komeat!<\/p>\n Liscannor Baylle ajettuamme, alkoi ilta jo h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4, joten jatkoimme saman tien sis\u00e4maahan ja p\u00e4\u00e4timme etsi\u00e4 majapaikkaa jostain Ennisin kaupungin l\u00e4helt\u00e4. Hommaan menikin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n kauan, sill\u00e4 kaikki tienvarsimotellit ja B&B:t olivat kiinni tai t\u00e4ynn\u00e4. Lopulta jouduimme ajamaan Ennisin keskustaan isolle Temple Gate hotellille, josta saimme taas aika hintavan (109\u20ac) huoneen. Sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 k\u00e4vimme l\u00e4heisess\u00e4 kebap-paikassa, jossa teinit piti aivan j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4\u00e4 meteli\u00e4 ja lopulta omistaja ajoikin heid\u00e4t pois, ett\u00e4 me saimme sy\u00f6d\u00e4 rauhassa…<\/p>\n Illalla sain taas lukea Twitterist\u00e4, ett\u00e4 paikalliset olivat kuin olivatkin n\u00e4hneet tundrakuikan p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 Tawinilta. Niinp\u00e4 laitoin taas kysely\u00e4 muutamalle tutulle ja sain tiedon, ett\u00e4 lintu oli ollut hyvin l\u00e4hell\u00e4 paikkaa, jossa mekin sen olimme paria p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aiemmin n\u00e4hneet.<\/p>\n Claren paikkoja<\/b><\/p>\n 5.1. aloitimme Ennisin pohjoispuoleiselta Ballyallia Lakelta, jolla oli mukavasti pikku-uikkuja sek\u00e4 mm. 3 harmaasorsaa ja reissupinnaksi n\u00e4kynyt pajusirkku. Sitten jatkoimme tsekkaamaan pari muuta j\u00e4rve\u00e4 eli Lough Atedaunin ja Inchiquin Loughin, joista ensimm\u00e4inen oli aivan kohtalainen lintuj\u00e4rvi. Harmaasorsia n\u00e4kyi 17, naaraspukuinen lapasotka, telkk\u00e4 sek\u00e4 mukavimpana rantoja kierrellyt sinisuohaukkanaaras.<\/p>\n Sitten ajoimme pitemm\u00e4n matkan valtaisalle Fergus Estuarylle, jota p\u00e4\u00e4timme katsoa ainakin aluksi Ingin kukkulan vierest\u00e4. L\u00f6ysimmekin hyv\u00e4n paikan vallilta ja olimme ajoittaneet saapumisemme parahiksi nousuveden aikaan, joka oli juuri nostanut aivan valtavat kahlaajaparvet lentoon ja valtaosa linnuista tippui suoraan edess\u00e4mme olevan suuren nurmiaukean keskelle. Kapustarintoja oli tuhansia ja muitakin kahlaajia satoja, mutta taas linnut olivat v\u00e4h\u00e4n turhan kaukana ja katselupaikka oli taas v\u00e4h\u00e4n niin ja n\u00e4in, kun olimme taas kiivenneet aidan yli jonkun laitumelle.<\/p>\n Fergus Estuaryst\u00e4 j\u00e4i v\u00e4h\u00e4n sllainen fiilis, ett\u00e4 linnut tulisivat olemaan yht\u00e4lailla kaukana kaikilta muiltakin paikoilta, joten p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 suorinta tiet\u00e4 Shannon Airport Lagoonia kohti. Valitettavasti perinteiselle pys\u00e4k\u00f6intipaikalle p\u00e4\u00e4sy oli estetty, joten jouduimme kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n laguunin taakse golfkent\u00e4n parkkiin, josta k\u00e4velimme sitten vallin reunaa kohti laguunia. Ruovikko oli kuitenkin p\u00e4\u00e4ssyt kasvamaan niin laajaksi, ett\u00e4 laguuni h\u00e4din tuskin n\u00e4kyi ja eip\u00e4 siin\u00e4 monta lintua tuntunut olevan Meren puolellakin oli taas alkanut tuulla siihen malliin, ettei sinne kannattanut katsella. My\u00f6hemmin kuulimme Shannon Airport Lagoonin olevan aikalailla menetetty paikka juuri umpeenkasvun takia.<\/p>\n Aamup\u00e4iv\u00e4n retkeily Claren lintupaikoilla oli ollut sen verran suuri pettymys, ett\u00e4 koskapa meill\u00e4 oli viel\u00e4 iltap\u00e4iv\u00e4\u00e4 reippaasti j\u00e4ljell\u00e4, p\u00e4\u00e4timme tehd\u00e4 radikaalin liikkeen ja ajaa suorinta tiet\u00e4 takaisin Galwayhin. Shannonin lentokent\u00e4lt\u00e4 kuitenkin p\u00e4\u00e4si todella nopeasti motarille.<\/p>\n Taas Tawin Islandilla<\/b><\/p>\n Niinp\u00e4 vain noin tuntia my\u00f6hemmin olimme taas ajamassa Tawin Islandin pikkutiet\u00e4. N\u00e4imme tien varressa fasaanin ja tuulihaukan ja kohta jo k\u00e4velimme saaren k\u00e4rke\u00e4 kohti. Valitettavasti merell\u00e4 tuuli aika pahasti, mutta olimme p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet yritt\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tundrakuikan n\u00e4hd\u00e4ksemme sen paremmin.<\/p>\n Emme kuitenkaan l\u00f6yt\u00e4neet merelt\u00e4 kuin muutaman amerikanj\u00e4\u00e4kuikan, nekin tuntuivat olevan tiess\u00e4\u00e4n! Ei aallokko niin paha ollut, etteiv\u00e4tk\u00f6 linnut olisi olleet l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4, ne vaan olivat ilmeisesti uineet ulommas merelle? Jonkin aikaa tuijotettuamme l\u00f6ysin pieness\u00e4 harmaalokkiparvessa kelluneen isolokin, joka oli koko syksyn ensimm\u00e4inen laatuaan Galwayssa. Ja v\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemmin l\u00f6ysimme kalastuslaivan per\u00e4ss\u00e4 lokkiparvessa lent\u00e4neen gr\u00f6nlanninlokin.<\/p>\n Seuraamme liittyi Claresta saapunut tundrakuikkabongari Paidi Cullinan, joka oli jo aamulla ollut paikalla nelisen tuntia. Seuloimme merta herke\u00e4m\u00e4tt\u00e4, mutta tuuli teki homman aika vaikeaksi. Pari pient\u00e4 alliparvea, yhteens\u00e4 7 lintua lensi merell\u00e4, mutta tundrakuikkaa ei meinannut l\u00f6yty\u00e4.<\/p>\n Parin tunnin tapituksen j\u00e4lkeen Paidi p\u00e4\u00e4tti luovuttaa, olihan iltakin jo pikkuhiljaa alkamassa h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4. H\u00e4n oli k\u00e4vellyt noin 50 metrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n meist\u00e4, kun huomasin kuikkalinnun uivan niemen takaa esiin. N\u00e4in heti, ett\u00e4 lintu oli joko kuikka tai tundrakuikka, mutta se ui koko ajan viistosti poisp\u00e4in. Huusin heti Paidin takaisin paikalle ja pienen hakemisen j\u00e4lkeen niin Hanna kuin Paidikin olivat l\u00f6yt\u00e4neet sen. Se ui koko ajan viistosti poisp\u00e4in tekem\u00e4tt\u00e4 yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n muuta. Se ei edes sukeltanut kertaakaan. Pari kertaa se onneksi k\u00e4\u00e4nsi p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n, jolloin me, joilla oli kunnon kaukoputket eli min\u00e4 ja Hanna, n\u00e4imme kohtuullisen hyvin senkin tuntomerkin, jonka olimme toivoneet n\u00e4kev\u00e4mme eli kurkkusepelin. Paidi ei vain mill\u00e4\u00e4n onnistunut sit\u00e4 n\u00e4hd\u00e4, mutta h\u00e4nell\u00e4 olikin aika kehno putki. Lopulta kun olin itse katsellut lintua tarpeeksi, annoin h\u00e4nen katsoa lintu minun putkellani ja lopulta sinnikk\u00e4\u00e4n odottamisen j\u00e4lkeen lintu taas k\u00e4\u00e4nsi kertaalleen rintamasuuntansa sivuttain ja p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n hieman meit\u00e4 kohti, jolloin Paidinkin n\u00e4ki t\u00e4m\u00e4n tuntomerkin. Lintu oli h\u00e4nellekin elis, joten tunnelma oli varsin korkealla!<\/p>\n Juttua riittikin viel\u00e4 k\u00e4velless\u00e4mme takaisin autolle ja Paidi kertoi viel\u00e4, ett\u00e4 oli tullessa n\u00e4hnyt tienvarsilutakoilla pari mustavikloa, jotka sitten pointsasimme viel\u00e4 melkoisen pime\u00e4ss\u00e4 retkipinnoihin.<\/p>\n Hanna kaivoi puhelimella netist\u00e4 meille ehdokkaan majapaikaksi ja pienen etsinn\u00e4n j\u00e4lkeen lopulta l\u00f6ysimme Oranmore Lodge hotellin pihaan. Saimme taas pikkuisen turhankin hienon huoneen ja kohta olimme hotellin ravintolassa tilailemassa ruokaa. T\u00e4t\u00e4 rauhallisella paikalla sijaitsevaa hotellia voi suositella, sill\u00e4 t\u00e4st\u00e4 on hyvin lyhyt matka moneen hyv\u00e4\u00e4n kohteeseen Galwaynlahdella.<\/p>\n Kohti Dublinia<\/b><\/p>\n 6.1. keli oli muuttunut entist\u00e4kin tuulisemmaksi ja my\u00f6s sateiseksi. K\u00e4vimme aamusta Belclare Turloughilla, mutta valitettavasti paikalla muutaman kerran havaittua \u201dislannin\u201dtundrahanhiparvea, jossa oli mukana ollut my\u00f6s kanadanhanhi, ei n\u00e4kynyt. Sorsia oli ojissa runsaasti, mutta t\u00e4m\u00e4 tulva ei viel\u00e4 ollut oikein p\u00e4\u00e4ssyt laajenemaan, joten suurin osa linnuista oli ojissa katveessa.<\/p>\n Jatkoimmekin pian kokeilemaan, josko Loughrean sotkat n\u00e4kyisiv\u00e4t paremmin, mutta parkkipaikalle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme alkoi sataa oikein kunnolla. K\u00e4vin pikaisesti katsomassa j\u00e4rven kaakkoisnurkkaan, jossa ei kuitenkaan n\u00e4kynyt olevan sotkia lainkaan, joten p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 ajelemaan kohti Dublinia.<\/p>\n Oikeastaan vasta matkalla p\u00e4\u00e4timme ajella Dublinin pohjoispuolella Meathissa sijainneelle yhdelle Irlannin kuuluisimmista n\u00e4ht\u00e4vyyksist\u00e4 eli Br\u00fa na B\u00f3inneen. Perille p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme keli oli yh\u00e4 sateinen, mutta eip\u00e4h\u00e4n ollut paikalla ainakaan liikaa muita turisteja ja niin p\u00e4\u00e4simme heti ensimm\u00e4iseen kyytiin Newgrangen viisituhatta vuotta vanhalle haudalle. Turistit kuljetettiin pikkubusseilla opastuskeskukselta muutaman kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n itse kohteeseen. Jokainen bussiryhm\u00e4 sai mukaansa oman oppaan, joka esitteli hautarakennelman niin sis\u00e4lt\u00e4 kuin ulkoakin. Meille jopa demonstroitiin milt\u00e4 talvip\u00e4iv\u00e4n seisauksen auringon nousu n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4 haudassa.<\/p>\n Br\u00fa na B\u00f3innesta ajelimme sitten keh\u00e4tielle ja lentoasemalle, jossa palautimme auton parkkialueelle. Avaimia palauttaessamme virkailija ihmetteli, miss\u00e4 meid\u00e4n vikalistamme oli. Se olisi pit\u00e4nyt t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 yhdess\u00e4 virkailijan kanssa samassa paikassa l\u00e4htiess\u00e4mme. Me olimme vain napanneet auton ja l\u00e4hteneet. Onneksi sanoimme ottaneemme kuvat n\u00e4kyvist\u00e4 kolhuista, jos meit\u00e4 yritett\u00e4isiin niist\u00e4 syytt\u00e4\u00e4, joten virkailijakin p\u00e4\u00e4tti antaa asian olla, kun auto kuitenkin oli meid\u00e4n j\u00e4ljilt\u00e4mme siin\u00e4 kunnossa kuin sen saatuammekin \u2013 toki paljon likaisempi. Onneksi p\u00e4iv\u00e4n sade oli sit\u00e4 v\u00e4h\u00e4n putsannut.<\/p>\n Lentoasemalta otimme sitten linja-auton Dublinin keskustaan ja nousimme kyydist\u00e4 St. Stephen Green puistossa, jonka toisella laidalla oli hotellimme. Saimme mukavan pienen huoneen t\u00e4st\u00e4 vanhasta Stauntons on Green hotellista ja kohta olimme k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 keskustassa, josta l\u00f6ysimme pienell\u00e4 etsiskelyll\u00e4 erinomaisen ruokapaikan.<\/p>\n Dublinissa<\/b><\/p>\n 7.1. nukuimme pitk\u00e4\u00e4n ja taas valtaisan aamupalan j\u00e4lkeen k\u00e4velimme ensin kansallismuseoon ihmettelem\u00e4\u00e4n kulta- ym. aarteita, jonka j\u00e4lkeen k\u00e4vimme viel\u00e4 el\u00e4intieteellisess\u00e4 museossa, jossa n\u00e4kyi mm. eskimokuovi.<\/p>\n P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 pikkuhuilin j\u00e4lkeen otimme Niall Keoghilta saamieni ohjeiden mukaisesti puiston laidalta raitiovaunun, jolla matkasimme vihre\u00e4t\u00e4 linjaa viiden pys\u00e4kin p\u00e4\u00e4h\u00e4n Milltowniin. Siit\u00e4 oli pieni k\u00e4vely Dropping Dwellin pubiin, jonka takana virtasi vuolaana pieni joki. Emme ehtineet kuin sillalle k\u00e4vell\u00e4 kuin l\u00f6ysimme ensimm\u00e4isen hibernans -alalajin koskikaran sek\u00e4 muutaman virtav\u00e4st\u00e4r\u00e4kin. Virran kivill\u00e4 liikkui my\u00f6s yksi todella oudon n\u00e4k\u00f6inen v\u00e4st\u00e4r\u00e4kki, joka l\u00e4hinn\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 englanninv\u00e4st\u00e4r\u00e4kin ja virtav\u00e4st\u00e4r\u00e4kin risteym\u00e4lt\u00e4. Kohta olimme taas palailemassa takaisin hotellillemme.<\/p>\n Illalla k\u00e4vimme viel\u00e4 samaisessa ravintolassa sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 ja sitten olikin aika yritt\u00e4\u00e4 menn\u00e4 aikaisin nukkumaan, sill\u00e4 meill\u00e4 oli seuraavana aamuna todella aikainen her\u00e4tys.<\/p>\n Kotimatkalle<\/b><\/p>\n 8.1. her\u00e4simme ennen aamuviitt\u00e4 ja puolta tuntia my\u00f6hemmin olimme linja-autossa matkalla kohti lentokentt\u00e4\u00e4. Paluulentomme l\u00e4hti klo 8:55 paikallista aikaa ja itse nukahdin jo ennen koneen nousua.<\/p>\n Helsinki-Vantaalle laskeuduimme klo 14:40 ja vanhempani olivat meit\u00e4 vastassa. K\u00e4vimme lentoaseman ravintolassa sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 ja koska vanhempani olivat matalla johonkin n\u00e4yttelyyn Helsinkiin, jatkoivat he matkaansa junalla ja me p\u00e4\u00e4simme l\u00e4htem\u00e4\u00e4n hyviss\u00e4 ajoin kotimatkalle.<\/p>\n Lopulta olimme ihmisten aikaan kotona Parikkalassa ja kerrankin voi sanoa, ett\u00e4 reissu oli ollut sellainen, ett\u00e4 olimme saaneet jopa lev\u00e4tty\u00e4 tarpeeksi! Ja lintumieless\u00e4 reissu oli mennyt paremmin kuin olisimme ikin\u00e4 uskaltaneet toivoa!<\/p>\n J.A.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Irlantiin 2.1. aamuvarhain is\u00e4ni heitti meid\u00e4t Helsinki-Vantaalle, josta Finnairin koneemme l\u00e4hti l\u00e4hes ajallaan klo 7:50 kohti Dublinia. Pieni viiv\u00e4styminen johtui siit\u00e4, ett\u00e4 juuri selv\u00e4sti pakastumassa ollut keli oli j\u00e4\u00e4dytt\u00e4nyt koneen siivet sellaisella kuorrutuksella, ett\u00e4 j\u00e4\u00e4t piti k\u00e4yd\u00e4 huuhteluttamassa pois ennen kiitoradalle siirtymist\u00e4. Nukahtelimme lennolla muutamaan otteeseen ja lopulta laskeuduimme Dubliniin klo 8:55 paikallista aikaa. Matkatavarat […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[50],"tags":[],"class_list":["post-4046","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-irlanti"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4046","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4046"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4046\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6545,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4046\/revisions\/6545"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4046"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4046"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4046"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n
\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a> <\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a> <\/a><\/p>\n