![\"Uralille\"](\"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-content\/uploads\/2016\/07\/141.jpg\")
<\/a><\/p>\nReissumme tavoitelajisto oli heti alkuun selv\u00e4. Kaikilta meilt\u00e4 puuttui listoiltamme pikkupajusirkku sek\u00e4 suippopyrst\u00f6kurppa. Ainoastaan Pierre-Andr\u00e9, eli lyhyemmin PAC, oli hoitanut aiemmin taigarautiaisen. Hannan toivelistalla oli lis\u00e4ksi mustakurkkurautiainen. Paul, joka ei ollut koskaan ollut miss\u00e4\u00e4n pohjoisempana reissussa, tulisi tietysti saamaan pinnoja roppakaupalla. Mutta koska kyseess\u00e4 oli todellinen pioneerireissu, oli meill\u00e4 tarkoituksena yritt\u00e4\u00e4 koluta kohdemaastoa oikein urakalla ja tutustua alueen muuhunkin linnustoon ja muuhun el\u00e4imist\u00f6\u00f6n ja jopa osin my\u00f6s kasvistoon eritt\u00e4in huolella, joten eih\u00e4n sit\u00e4 koskaan tiet\u00e4isi, mit\u00e4 yll\u00e4tyksi\u00e4 sit\u00e4 vastaan tulisi. Haaveissa oli tietysti l\u00f6yt\u00e4\u00e4 mm. tundrakirvinen, joka meill\u00e4 kyll\u00e4 oli lajilistoillamme, mutta josta ei ollut Euroopan puolelta kes\u00e4havaintoja kymmeniin vuosiin ja unelmana oli tietysti l\u00f6yt\u00e4\u00e4 jotain aivan odottamatonta, kuten vaikkapa taigapunavarpunen…<\/p>\n
Moskovaan<\/b><\/p>\n
17.6. Ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen oli leppoisaa, kun olin pakannut jo kaikki matkatavarani huolellisesti edellisp\u00e4ivien aikana. Tempaisin vatsan turhankin t\u00e4yteen l\u00e4hiravintolan kebabia ja otin rennosti, kun Hanna viel\u00e4 pakkaili omia tavaroitaan. Lopulta hieman ennen iltap\u00e4iv\u00e4 nelj\u00e4\u00e4 laitoimme kamat kasaan, kantoon ja pakkasimme ne autoomme. Ajoimme lopulta vain vajaan kilometrin ja tipautin Hannan tavaroiden kanssa rautatieasemalle ja ajoin takaisin kotipihaan, parkkeerasin auton, heitin avaimet kotiin, tein viel\u00e4 viimeisen tarkistuksen, ett\u00e4 kaikki tavarat oli varmasti otettu mukaan ja k\u00e4velin sitten itsekin rautatieasemalle.<\/p>\n
Hieman my\u00f6h\u00e4ss\u00e4, klo 16:37, l\u00e4hti junamme kohti Kouvolaa. 1h50min my\u00f6hemmin Kouvolassa oli Hannan sisko Elissa meit\u00e4 vastassa. Pakkasimme tavarat t\u00e4m\u00e4n Kiaan ja suuntasimme sy\u00f6m\u00e4\u00e4n. Olin itse viel\u00e4kin aivan liian \u00e4hkyss\u00e4, mutta s\u00f6in silti sen mink\u00e4 pystyin Three Wingsin erinomaisia ruokia. Pian olikin aika palata asemalle, jossa hyv\u00e4stelimme \u201dEllin\u201d ja j\u00e4imme odottelemaan Tolstoi -junaamme, joka saapui hieman my\u00f6h\u00e4ss\u00e4 klo 20:20. Olimme saaneet paikat eri vaunuista, sill\u00e4 juna oli ollut lippuja varatessa l\u00e4hes t\u00e4ynn\u00e4. Kunhan passimme ja matkalippumme oli ensin ker\u00e4tty virkailijoiden matkaan, suuntasi Hanna omaan hyttiins\u00e4 ja min\u00e4 omaani. Itsell\u00e4ni oli lippu ykk\u00f6sluokasta, joten vaikka alkuun hytiss\u00e4ni oli kolmen ven\u00e4l\u00e4isen seurue, j\u00e4i heist\u00e4 lopulta vain varsin leppoisan oloinen, muttei sanaakaan englantia osaava herra seurakseni. Lopulta passimme ja junalippumme palautettiin ja onnistuin tilaamaan aamuksi omeletin aamupalaksi.<\/p>\n
Klo 21:10 saavuimme Vainikkalaan Suomen raja-asemalle, jossa rajamiehet tarkistivat passin ja tullimies k\u00e4vi kyselem\u00e4ss\u00e4 parit kysymykset. Sain h\u00e4nelt\u00e4 leimat kotona tekem\u00e4\u00e4mme paperiin, joka todisti, ett\u00e4 meill\u00e4 oli mukanamme mainitsemamme optiikat ym., jos jotain ongelmia rajan toisella puolella sattuisi tulemaan esim. paluumatkalla. Suomen raja-asemalla meni tunti, kunnes lopulta valuimme rajan yli naapurin puolelle klo 22:16 ja sitten olikin edess\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4n raja-asema Buslovskaya klo 22:22. Ven\u00e4j\u00e4n rajamiehet nousivat kyytiin ja muodollisuudet hoidettiin yll\u00e4tt\u00e4en liikkuvassa junassa. Passien ja viisumien lis\u00e4ksi ker\u00e4ttiin ns. maahantulolaput eli \u201dpikkulaput\u201d, jotka olimme onneksi t\u00e4ytt\u00e4neet valmiiksi, sill\u00e4 tyhji\u00e4 lappuja ei n\u00e4kynyt miss\u00e4\u00e4n jaossa. Tullinainen kyseli taas tullattavat sek\u00e4 k\u00e4teisvarat, joita ei tietenk\u00e4\u00e4n ollut liikaa. Klo 22:55 olimme sitten lopulta Viipurissa, josta jatkettiin vasta klo 23:43. Aika pian Viipurin j\u00e4lkeen laitoin petini kuntoon ja aloin nukkumaan.<\/p>\n
18.6. her\u00e4sin kunnolla vasta aamukahdeksan j\u00e4lkeen, jolloin k\u00e4mppikseni oli ollut jo k\u00e4yt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 katselemassa maisemia jonkin tovin. Maisema ulkona n\u00e4ytti perusven\u00e4l\u00e4iselt\u00e4; rehev\u00e4\u00e4, r\u00e4nsistyneit\u00e4 h\u00f6kkeleit\u00e4 ja paikoin neuvostotyylisi\u00e4 kerrostaloja. Muutamia peruslintulajeja n\u00e4kyi retkipinnoiksi. Kohta tuotiin aamupalaksi tilaamani omeletti ja matkan viimeinen kolmevarttinen kului ikkunasta maisemia tuijotellen junan valuessa hitaasti kohti Moskovaa.<\/p>\n
Lopulta vain hieman aamuyhdeks\u00e4n j\u00e4lkeen olimme perill\u00e4 Lenigradskiyn (\u041b\u0435\u043d\u0438\u043d\u0433\u0440\u0430\u0434\u0441\u043a\u0438\u0439) rautatieasemalla 15 minuuttia etuajassa ja p\u00e4\u00e4timme k\u00e4vell\u00e4 kaikkine kantamuksinemme 1,3 kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 sijaitsevalle Ars-hotellille, josta olimme etuk\u00e4teen buukanneet huoneen. Huone oli oikein viihtyis\u00e4, mutta hiukan huoletti, kun respan nainen osannut sanaakaan englantia.<\/p>\n
Hieman lep\u00e4ilty\u00e4mme ja k\u00e4yty\u00e4mme virkist\u00e4v\u00e4ss\u00e4 suihkussa, yritimme saada respasta rekister\u00f6intilappuja sek\u00e4 passiemme kopioita, jotka olimme luvanneet l\u00e4hett\u00e4\u00e4 Ural Expeditions & Toursin Oleg Demyanenkolle, jotta t\u00e4m\u00e4 pystyisi hakemaan meille kulkulupia ensimm\u00e4iseen retkikohteeseemme eli Intan kansallispuistoon. Respan nainen ei kuitenkaan pystynyt rekister\u00f6inti\u00e4 suorittamaan ja puhelimessa jonkun tulkin avulla k\u00e4ym\u00e4mme keskustelun perusteella ymm\u00e4rsimme syyn\u00e4 olevan tietokoneyhteysongelmat. Hieman turhautuneina, laitoimme tietoa asiasta Olegille, joka alkoi selvitell\u00e4 asiaa ja p\u00e4\u00e4timme olla yhteydess\u00e4 my\u00f6hemmin ja l\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n kohti Moskovan keskustaa ja Punaista toria.<\/p>\n
3,5 kilometrin k\u00e4vely punaiselle torille oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n nopea ja matkalla ei juuri ollut muuta kuin pankkeja ja kahviloita. Punaisella torilla kuvailimme televisiosta tutun n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 kirkkoja, Kremli\u00e4 sek\u00e4 Leninin mausoleumia, joka oli kiinni restaurointit\u00f6iden takia. Muutenkin Moskovassa tuntui olevan paljon rakennust\u00f6it\u00e4. Takaisin k\u00e4velless\u00e4mme shoppailimme hieman ja hotelliin p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme huilimme taas hetken, kunnes saimme Olegilta tiedon, ett\u00e4 rekister\u00f6inti olisi teht\u00e4v\u00e4 ja passin kopiot ja rekister\u00f6intitodistukset olisi saatava Olegille illan aikana. Ainoa neuvo oli siis vaihtaa hotellia!<\/p>\n Niinp\u00e4 k\u00e4vimme tinkaamassa majapaikkamme maksut vain p\u00e4iv\u00e4n ajalta ja peruimme my\u00f6s viel\u00e4 matkalla olleiden retkikavereidemme y\u00f6pymisen, otimme tavaramme kantoon ja l\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n l\u00e4heiselle Mandarin hotellille. Laitoimme kiireell\u00e4 viesti\u00e4 juuri maahan saapuneille retkikavereillemme, ett\u00e4 ottaisivat lentoasemalta taksin suoraan Mandarinille.<\/p>\n Mandarinille taas hikip\u00e4iss\u00e4mme 1,3 km kaikkine tavaroinemme k\u00e4velty\u00e4mme huomasimme hotellin varsin paljon hienommaksi ja niinp\u00e4 huoneetkin olivat aika paljon kalliimmat (noin 50\u20ac\/hl\u00f6). Kohta aulaan saapuivat retkikaverimme Pierre-Andr\u00e9 Crochet (\u201dPAC\u201d), Paul Dufour sek\u00e4 Ernest (\u201dErnie\u201d) Davis. Lopulta saimme varatuksi yhden kahden ja yhden kolmen hengen huoneen sek\u00e4 tehty\u00e4 tarvittavat rekister\u00f6innitkin. Pienen odottelun j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4simme huoneisiimme, joissa huilasimme tovin ja vajaata tuntia my\u00f6hemmin kokoonnuimme porukalla hotellin ravintolaan sy\u00f6m\u00e4\u00e4n ja suunnittelemaan tulevaa.<\/p>\n Ulkona oli kunnon ukkosmyr\u00e4kk\u00e4 ja kadut tulvivat. K\u00e4vimme silti juoksemalla l\u00e4hikaupassa ennen kuin sulkeuduimme huoneisiimme, jossa itse katselin tietysti viel\u00e4 pari jalkapallomatsia, sill\u00e4 seuraavien parin viikon aikana en EM-kisamatseja n\u00e4kisi.<\/p>\n Junailua<\/b><\/p>\n 19.6. her\u00e4simme kahdeksan aikaan ja aamupalalle suuntasimme klo 8:30. Pian saapuivat PAC, Paul ja Erniekin, jotka olivat k\u00e4yneet aamulla reippaalla aamuk\u00e4velyll\u00e4 \u201dl\u00e4hipuistossa\u201d, joka ainakin karttojen perusteella sijaitsi aika kaukana. Reissupinnoja oli tietysti kertynyt, muttei mit\u00e4\u00e4n kauhean poikkeuksellista – id\u00e4nuunilintu, kultarinta ja mustalepp\u00e4lintu kuitenkin. Aamupala oli oikein erinomainen ja sen j\u00e4lkeen jutustelimme tovin ennen kuin suuntasimme viel\u00e4 hetkeksi huilaamaan huoneisiimme. Klo 11 olimme taas t\u00e4ydess\u00e4 sotisovassa aulassa ja klo 11:30 j\u00e4lkeen saapuivat tilaamamme taksit viem\u00e4\u00e4n meid\u00e4t Jaroslavskajan (\u042f\u0440\u043e\u0441\u043b\u0430\u0432\u0441\u043a\u0430\u044f) rautatieasemalle.<\/p>\n Oikea junaraide ilmoitettiin pienen odottelun j\u00e4lkeen ja siell\u00e4 oli jo junamme, joka olisi kotimme seuraavien 41 tunnin ajan! PAC, Paul ja Ernie majoittuivat viereiseen hyttiin ja me saimme matkakaveriksi nuoren miehen, joka oli matkalla viel\u00e4 meit\u00e4kin kauemmaksi aina Vorkutaan asti.<\/p>\n Juna l\u00e4hti klo 12:50 ja parin lyhyen stopin j\u00e4lkeen klo 17:40 oli edess\u00e4 l\u00e4hes tunnin stoppi Jaroslavissa. T\u00e4ll\u00f6in olimmekin jo huomanneet junan aikataulun k\u00e4yt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 ja tajunneet, ett\u00e4 junamatkailu noudattaisi samoja lainalaisuuksia kuin edelliskes\u00e4n\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4mme junat Jekaterinburgista etel\u00e4\u00e4n ja pohjoiseen. Eli isommissa kaupungeissa pys\u00e4hdytt\u00e4isiin aina pitemp\u00e4\u00e4n, jolloin junasta ehtisi poistua ulos tekem\u00e4\u00e4n ostoksia.<\/p>\n Junassa ei juuri ollut muuta tekemist\u00e4 kuin makoilla pedill\u00e4, lukea tai tuijottaa varsin muuttumattomia maisemia ikkunasta. Retkipinnoja kertyi pikkuhiljaa, mainittakoon pikkulepink\u00e4iset, joita oli langoilla v\u00e4h\u00e4n v\u00e4li\u00e4.<\/p>\n Klo 19:17 oli taas puolen tunnin stoppi, mutta asemalaiturilla ei juuri kauppoja ollutkaan, vaan vanhemmat mummot m\u00f6iv\u00e4t mm. leivonnaisia, vihanneksia, mansikoita ym. edestakaisin k\u00e4vellen.<\/p>\n Matka jatkui ja retkipinnoja ropisi, muttei mit\u00e4\u00e4n kauhean ihmeellist\u00e4: mets\u00e4viklo, palok\u00e4rki, mehil\u00e4ishaukkoja ym. Lopulta oli aika pist\u00e4\u00e4 p\u00f6tk\u00f6lleen \u2013 matkaa oli viel\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4…<\/p>\n 20.6. her\u00e4sin noin klo 7 ja onneksi vastoin illalla saamaamme tietoa, vessat olivatkin auki. Kotlasin l\u00e4hestyess\u00e4 alkoi lintuja n\u00e4ky\u00e4 jo varsin lappimaisessa maisemassa ihan mukavasti: sinisuohaukkaa, valkovikloa ym. ja Kotlasjoen ylityksess\u00e4 joen hiekkarannoilla n\u00e4kyi mukavasti kahlaajia: t\u00f6yht\u00f6hyypp\u00e4\u00e4, mustapyrst\u00f6kuiria ja osa porukasta n\u00e4kyi my\u00f6s pikkutyllej\u00e4. Kotlasissa piti olla klo yhdeks\u00e4n j\u00e4lkeen seuraava pitempi stoppi, mutta kun lopulta pys\u00e4hdyimme, olimmekin vasta edellisell\u00e4 pys\u00e4kill\u00e4, jossa pys\u00e4hdys oli vain pari minuuttia. Olimme siis jostain syyst\u00e4 50 minuuttia aikataulusta j\u00e4ljess\u00e4.<\/p>\n Aikatauluongelmien takia Kotlasin ensimm\u00e4isell\u00e4 asemalla ei sitten p\u00e4\u00e4ssytk\u00e4\u00e4n ulos aamupalan hankintaan, vaikka juna kyll\u00e4 seisoi asemalla ihan riitt\u00e4v\u00e4n kauan. Jotenkin aikataulua saatiin silti ihmeellisesti kurottua umpeen ja niinp\u00e4 hieman ennen yht\u00e4toista Kotlaksen toisella asemalla p\u00e4\u00e4stiin sitten shoppailemaan ihan aikataulun mukaisesti 40 minuutiksi. Stopin j\u00e4lkeen matka jatkui ja saatoimme todeta matkan olevan noin puolessa v\u00e4liss\u00e4…<\/p>\n Puolen p\u00e4iv\u00e4n aikoihin latailin laturillani Ernien k\u00e4nnykk\u00e4\u00e4, kun huomasin aivan sattumalta h\u00e4nen puhelimen n\u00e4yt\u00f6ll\u00e4\u00e4n viestin otsikon Polar Ural – Urgent! Erniell\u00e4 oli vahingossa j\u00e4\u00e4nyt mobiilidata p\u00e4\u00e4lle ja niinp\u00e4 h\u00e4n oli saanut Ural Expeditions&Toursin Yulialta s\u00e4hk\u00f6postiviestin, ett\u00e4 he eiv\u00e4t olleet viel\u00e4k\u00e4\u00e4n saaneet passikopioitamme ja rekister\u00f6intilappukopioitamme! Me olimme juuri l\u00e4hteneet Kotlasista, joka oli viimeinen suurempi kaupunki ja puhelimemme lakkasivat juuri toimimasta. PAC:illa oli ven\u00e4l\u00e4inen SIM-kortti puhelimessaan ja lopulta h\u00e4n sai hetkeksi Olegiin yhteyden ja sanottua, ett\u00e4 me emme junassa pystyneet en\u00e4\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n asialle yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n, vaan jonkun olisi yritett\u00e4v\u00e4 saada kopiot hotelli Mandarinilta.<\/p>\n Fiilikset olivat aika alhaalla, sill\u00e4 papereitamme tarvittiin viel\u00e4 t\u00e4m\u00e4n illan aikana, jotta meill\u00e4 olisi seuraavana aamuna Intaan saavuttuamme saman tien luvat kunnossa l\u00e4hte\u00e4 kohti kansallispuistoa. Tuntui k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4, ett\u00e4 toimistolta otettiin meihin yhteytt\u00e4 1,5 vuorokautta sen j\u00e4lkeen, kun olimme Mandarinin avustuksella kopioita yritt\u00e4neet l\u00e4hett\u00e4\u00e4. Ja yhteytt\u00e4 otettiin viel\u00e4p\u00e4 s\u00e4hk\u00f6postilla, jota emme todellakaan olisi reissussa normaalisti lukeneet!<\/p>\n Aika kului ja Olegista ei kuulunut mit\u00e4\u00e4n. Yritimme jopa ottaa kuvia passeista ja rekister\u00f6intipapereistamme ja laittaa niit\u00e4 liikenteeseen niin multimediaviestin\u00e4 kuin s\u00e4hk\u00f6postinakin, mutta kun yhteytt\u00e4 ei ollut lainkaan. Lopulta illalla saimme tiedon, ett\u00e4 Mandarinista ei ollut saatu viestej\u00e4 edelleenk\u00e4\u00e4n Jekaterinburgin toimistolle, joten koko sotkun selvittely j\u00e4isi aamuun.<\/p>\n Niinp\u00e4 matka jatkui hieman apeissa tunnelmissa. Illan parin pitemm\u00e4n, noin 20 minuutin stopin j\u00e4lkeen k\u00e4vimme nukkumaan kymmenen aikaan.<\/p>\n Inta<\/b><\/p>\n 21.6. her\u00e4simme aamuviiden aikaan ja lopulta olimme Intassa klo 5:46, jossa meit\u00e4 oli vastassa Natasha, joka puhui kohtalaista englantia sek\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4en my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n miesyst\u00e4v\u00e4 Sergei. Sergei ker\u00e4si meilt\u00e4 kaikki passit ja rekister\u00f6intipaperit matkaan ja l\u00e4hti jonnekin selvittelem\u00e4\u00e4n lupasotkujamme ja Natashan per\u00e4ss\u00e4 kannoimme tavaramme rautatieaseman aulaa, jossa saimme kuulla, ett\u00e4 sotkujen selvittelyjen sek\u00e4 alun perin varaamamme autokuskin aikatauluongelmien takia, saisimme viett\u00e4\u00e4 aikaa asemalla ainakin seuraavat nelj\u00e4 tuntia. Kuskimme oli ollut Uralilla reissussa edellisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ja h\u00e4nell\u00e4 oli ollut vaikeuksia jokien ylityksiss\u00e4 ja h\u00e4n oli p\u00e4\u00e4ssyt paluumatkalle vasta y\u00f6ll\u00e4. Niinp\u00e4 h\u00e4n oli ilmoittanut tarvitsevansa unta, mutta onneksi Natasha ja Sergei olivat onnistuneet j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 meille toisen kuskin, joka olisi kuitenkin k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4mme vasta 10:30 alkaen.<\/p>\n Me olimme kuitenkin istuskelleet viime p\u00e4ivin\u00e4 tarpeeksi, joten pikaisen kahviossa nautitun aamupalan j\u00e4lkeen, pyysimme Natashaa vartioimaan valtavaa tavaravuortamme ja p\u00e4\u00e4simme itse k\u00e4velem\u00e4\u00e4n Intan rautatieaseman l\u00e4himaastoon. Rautatieasema sijaitsi noin 10 kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Intan kaupungista, joka oli sitten neuvostoaikojen kutistunut 80 000 asukkaan eloisasta kaupungista noin 25 000 ihmisen rapistuvaksi pikkukaupungiksi.<\/p>\n K\u00e4pp\u00e4ilimme reilun tunnin ja havaitsimme mm. pikkusirkkuja, lapinuunilintuja, urpiaisia, 7 tilhen parven, muutamia punatulkkuja sek\u00e4 pari punavarpusta ym. Asemalle palattuamme piti Natashankin l\u00e4hte\u00e4 selvittelem\u00e4\u00e4n ilmeisesti ruoka-asioitamme, joten tarjouduimme Hannan kanssa j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n asemalle vahtiin, muiden suunnatessa yh\u00e4 retkelle.<\/p>\n Lopulta klo 10:45 saapuivat kaikki l\u00e4hes kerralla. PAC, Paul ja Ernie olivat k\u00e4velleet maastossa koko ajan ja havainneet muutamia lis\u00e4lajeja, mm. kurjen, itse olin l\u00f6yt\u00e4nyt aseman pihalta varovaisesti laulua tapailevan sinirinnan. Sergei oli saanut paperisotkumme selvitetty\u00e4 ja Natasha oli saapunut paikalle hieman ennen kuin aseman eteen lopulta parkkeerasi valtaisan kokoinen ajoneuvomme. Kuskimme Volodjan ja Sergein avulla pakkasimme kaikki tavarat kyytiin ja vihdoin p\u00e4\u00e4simme matkaan kohti Uralia!<\/p>\n Alun perin meill\u00e4 oli pit\u00e4nyt Intan alueella olla apunamme vain pelkk\u00e4 kuski, mutta emme tietenk\u00e4\u00e4n panneet pahaksemme, ett\u00e4 meill\u00e4 oli nyt jopa kolme henkil\u00f6\u00e4 mukanamme. Autossa oli todella hyvin tilaa ja n\u00e4in tiesimme saavamme sovittua, ett\u00e4 meid\u00e4n ei tarvitsisi itse keskitty\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n muuhun kuin linturetkeilyyn.<\/p>\n Kohti Uralia<\/b><\/p>\n L\u00e4hdimme ajamaan Intasta kohti kaakkoa ja Uralvuoristoa l\u00e4htenytt\u00e4 uraa ja p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme entisten hiilikaivosten ja kaasuputkien ohi mets\u00e4maisemaan, aloimme tehd\u00e4 pys\u00e4hdyksi\u00e4. Auton takatilassa, jossa istuimme, oli summeri, jota painamalla etupenkill\u00e4 olleet saivat tiedon, ett\u00e4 halusimme ulos. Heti ensimm\u00e4inen stoppi paljasti lintumaailmaa, kun autosta ulos p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme kuulimme useita lapinuunilintuja, id\u00e4ntiltaltin sek\u00e4 parhaana lyhyesti laulaneen ja onneksi vilaukselta n\u00e4hdyn taigakirvisen.<\/p>\n Toisen stopin teimme avonaisemmassa maisemassa rehev\u00e4n pensaikkoisessa jokivarressa, joka n\u00e4ytti hyv\u00e4lt\u00e4 pikkupajusirkulle. Ulos p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme Hanna kuuli heti rautiaismaisen laulun ja me kaikki taigarautiaista elikseksi kaipaavat s\u00e4nt\u00e4simme laulun per\u00e4\u00e4n. PAC, jolla jo laji oli hoidossa suuntasi jokivarteen etsim\u00e4\u00e4n sirkkuja. Rautiainen lauloi aina vain kerran tai pari ja hiljeni laulaakseen seuraavat s\u00e4keet jossain ihan muualla. Niinp\u00e4 meill\u00e4 kesti kauan, ennen kuin Paul vihdoin l\u00f6ysi linnun n\u00e4kyville. H\u00e4nen huutaessaan meille l\u00e4hdimme tietysti vauhdilla h\u00e4nt\u00e4 kohti, mutta onneksi itse tajusin pys\u00e4hty\u00e4 tarkistamaan er\u00e4\u00e4n puun latvassa paljain silmin n\u00e4kyneen linnun \u2013 siin\u00e4h\u00e4n se oli \u2013 taigarautiainen! Hanna ehti napsaista linnusta jopa kuvankin, ennen kuin lintu tipahti taas alas ja piiloon ennen kuin Ernie ehti n\u00e4hd\u00e4 lintua lainkaan. Ja eih\u00e4n lintua en\u00e4\u00e4 l\u00f6ytynyt mill\u00e4\u00e4n. Hajaannuimme l\u00e4himaastoon etsim\u00e4\u00e4n, kunnes lopulta linnun laulu kuului taas ja onneksi Hanna oli Ernien l\u00e4hell\u00e4, sill\u00e4 Erniell\u00e4 oli vaikeuksia kuulla t\u00e4t\u00e4 hentoa ja korkeaa laulua lainkaan. Lopulta lintu l\u00f6ytyi n\u00e4kyville Erniellekin, ennen kuin se vaihtoi taas paikkaa ja lenn\u00e4hti n\u00e4kyville minun ja Paulin eteen. Puskissa rymynnyt PAC saapui my\u00f6s paikalle, mutta ei onnistunut n\u00e4hd\u00e4 lintua, ennen kuin se taas tipahti pusikon katveeseen. Ensimm\u00e4inen projektilajimme oli kuitenkin jo hoidettu, joten porukalla oli syyt\u00e4 hymyyn! Sama stoppi oli tuottanut toisenkin mukavan eliksen Paulille, kun n\u00e4imme taviokuurnaparin.<\/p>\n Kolmannella taas mets\u00e4ss\u00e4 tehdyll\u00e4 stopilla havaitsimme pikkusirkkuja, taas id\u00e4ntiltaltin, pari kukkuvaa k\u00e4ke\u00e4 sek\u00e4 muutamia mustakaularastaita. Nelj\u00e4s stoppi ei tuottanut mit\u00e4\u00e4n muuta uutta kuin tavallisen rautiaisen ja lopulta nousimme tunturimaiselle yl\u00e4ng\u00f6lle, jossa retkipinnaksi paukahti lyhyess\u00e4 ajassa niin lapintiira, tunturikihu kuin riekkokin ja my\u00f6s sinisuo- ja ampuhaukka sek\u00e4 jokunen suop\u00f6ll\u00f6 n\u00e4htiin.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/p>\n