{"id":36,"date":"2010-10-25T14:37:15","date_gmt":"2010-10-25T11:37:15","guid":{"rendered":"http:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/?p=36"},"modified":"2023-07-18T09:29:34","modified_gmt":"2023-07-18T06:29:34","slug":"englanti-shetlanti-ja-foula-18-9-16-10-2010","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/englanti-shetlanti-ja-foula-18-9-16-10-2010","title":{"rendered":"Englanti, Shetlanti ja Foula 18.9.-16.10. 2010"},"content":{"rendered":"

Englanti, Shetlanti ja Foula 18.9.-16.10. 2010<\/strong><\/p>\n

Viiden viikon lintureissu alkaa<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Saavuttuamme Miika \u201dPotu\u201d Suojarinteen kanssa Helsingin seudulle edellisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ja retkeilty\u00e4mme mm. Espoon Laajalahdella, Finnolla ja Kirkkonummen Saltfj\u00e4rdenill\u00e4 ja y\u00f6vytty\u00e4mme Helsingiss\u00e4 potun kummityt\u00f6n k\u00e4mp\u00e4ll\u00e4, veimme viel\u00e4 l\u00e4ht\u00f6aamuna autoni huoltoon ym. ja saimme lopulta is\u00e4lt\u00e4ni kyydin Helsinki-Vantaan lentoasemalla, jossa olimme klo 16:15. Pian saimme laukkumme menem\u00e4\u00e4n pienest\u00e4 ylipainosta huolimatta ja p\u00e4\u00e4simme viel\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n viime hetken ostoksia \u2013 muistikorttia ym.<\/p>\n

EasyJetin koneemme l\u00e4hti aivan ajallaan klo 18:15 ja kolme tuntia my\u00f6hemmin laskeuduimme Lontoon Gatwickiin paikallista aikaa klo 19:15. Puolta tuntia my\u00f6hemmin olimme matkatavaroinemme aulassa odottelemassa hyv\u00e4\u00e4 yst\u00e4v\u00e4\u00e4ni Paul Frenchi\u00e4, joka saapuikin pian ja sullouduttuamme matkatavaroinemme h\u00e4nen autoonsa ja olimme kohta ajamassa pois Gatwickista. K\u00e4yty\u00e4mme haukkaamassa hampurilaisannokset \u201dm\u00e4kk\u00e4rill\u00e4\u201d ja tutkittuamme hieman kartan avulla erilaisia vaihtoehtoja seuraavien p\u00e4ivien retkikohteiksi ja p\u00e4\u00e4tetty\u00e4mme toteuttaa niist\u00e4 j\u00e4rkevimm\u00e4n, olimme valmiit uusiin seikkailuihin!<\/p>\n

Niinp\u00e4 otimme suunnaksi kaakon ja noin tunnin ajon j\u00e4lkeen olimme Kentin Dungenessissa, jossa parkkeerasimme auton l\u00e4hell\u00e4 ydinvoimalaa sijainneelle parkkipaikalle, jossa min\u00e4 ja potu majoituimme autoon ja Paul makuualustoineen pihalle.<\/p>\n

Eliksi\u00e4 heti alkuun<\/strong><\/p>\n

19.9. Her\u00e4simme kuuden nurkilla ja kohta jo k\u00e4velimme rantaan aamustaijille. Merell\u00e4 n\u00e4kyi heti mukavasti lintuja: riuttatiiroja, jokunen suula, merikihuja, mustatiiroja sek\u00e4 joitakin pikkulokkeja ym. Ylitsemme lensi useampaankin kertaan virtav\u00e4st\u00e4r\u00e4kki \u00e4\u00e4nnellen ja seuraavan parin tunnin aikana n\u00e4imme viel\u00e4 mm. 3 lapintiiraa, pikkukajavan, mustanmerenlokin, isokihun sek\u00e4 2 mustalintua. Sitten jatkoimme l\u00e4heisille lutakoille, joilta l\u00f6ytyi mm. 2 kuparisorsaa (aivan kaikkia ei siis viel\u00e4 ole ammuttu), lokkiparvesta vanha etel\u00e4nharmaalokki ja puskissa lauloi silkkikerttusia. My\u00f6h\u00e4inen tervap\u00e4\u00e4skykin lensi ylitsemme. Puskista l\u00f6ytyi kaivamalla my\u00f6s mm. ruoko- ja rytikerttuset, pyrst\u00f6tiaisia jne.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Seuraavaksi jatkoimme Grove Ferryn ruovikoiden ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4lle ja pahasti umpeenkasvaneelle lutakolle, jolla oli joitakin p\u00e4ivi\u00e4 viihtynyt amerikanvesip\u00e4\u00e4sky. Paikalla olleiden bongareiden mukaan lintua ei ollut n\u00e4hty muutamaan tuntiin sen j\u00e4lkeen, kun se oli lent\u00e4nyt kauas ruovikon keskell\u00e4 olevaa ojan vartta seuraten. Niinp\u00e4 pienen tuijottelun j\u00e4lkeen jatkoimme k\u00e4vellen toiselle lutakolle, jolla lintua oli kuuleman mukaan my\u00f6s havaittu, mutta sielt\u00e4k\u00e4\u00e4n ei l\u00f6ytynyt juuri mit\u00e4\u00e4n. Kohta n\u00e4imme kuitenkin kuinka alkuper\u00e4isell\u00e4 lutakolla kaikki linnut nousivat lentoon ja vilaukselta parven mukana n\u00e4kyi omituinen vaalea kahlaaja, joka kaiken j\u00e4rjen mukaan ei voinut olla mik\u00e4\u00e4n muu kuin kohdelajimme! Niinp\u00e4 singahdimme takaisin ja siell\u00e4h\u00e4n se nyt kahlaili vaappuvasti ruokaillen muiden kahlaajien seurassa \u2013 amerikanvesip\u00e4\u00e4sky \u2013 reissun ensimm\u00e4inen eliksemme! Kohta lintu otti taas siivet alleen ja lensi keskelle ruovikkoa, joten me jatkoimme matkaa.<\/p>\n

Nyt ajoimme Oare Marshille, jossa parkkeerasimme automme er\u00e4\u00e4n pikkutien varteen ja l\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n rantaa pitkin toiveissamme l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ensin oikealle paikalle. Pitk\u00e4n k\u00e4velyn j\u00e4lkeen n\u00e4imme edess\u00e4mme hyvi\u00e4 kahlaajalutakoita, mutta kahlaajia tuntui olevan runsaasti my\u00f6s seuraamamme joen varressa sek\u00e4 meren rannalla, joten p\u00e4\u00e4timme tietysti tarkistaa kaikki nekin. L\u00f6ysimme 8 kuovisirri\u00e4, pikkusirrin, isosirrej\u00e4, punakuirin sek\u00e4 ristisorsia ym. mutta etsim\u00e4\u00e4mme emme l\u00f6yt\u00e4neet, joten jatkoimme kohta kohti lutakoita. Keli oli todella tuulinen, joten kauempana olleita kahlaajia ei oikein mill\u00e4\u00e4n meinannut saada m\u00e4\u00e4ritetty\u00e4. P\u00e4\u00e4sty\u00e4mme lutakon rantaan n\u00e4in hetken aikaa l\u00e4heisen saaren rannalla lupaavan n\u00e4k\u00f6isen sirrin, mutta liian pian se k\u00e4veli saaren toiselle puolelle katveeseen. Noin 15 minuuttia my\u00f6hemmin Paul l\u00f6ysi etsim\u00e4mme, ja tietysti juuri samasta paikasta, valkoper\u00e4sirri \u2013 elis numero kaksi p\u00e4iv\u00e4lle! Kuvailimme ja tutkiskelimme t\u00e4t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n toista jenkkikahlaajaa pitk\u00e4\u00e4n ja hartaasti, mutta tuulen takia kuvat j\u00e4iv\u00e4t vaatimattomiksi, vaikka et\u00e4isyytt\u00e4 ei paljon ollutkaan. Lintu esitti pari lenton\u00e4yt\u00f6st\u00e4kin, jolloin n\u00e4imme valkoisen yl\u00e4per\u00e4nkin hienosti, muutenhan lintu ei mielest\u00e4ni ollut mik\u00e4\u00e4n helpoimmasta p\u00e4\u00e4st\u00e4 m\u00e4\u00e4ritett\u00e4v\u00e4! Linnun kadottua taas noin viidett\u00e4 kertaa saaren taakse, josta se toki olisi kohta taas tullut takaisin, p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 jatkamaan matkaa.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Ajoimme nyt hieman pitemm\u00e4n matkan Souhtend-on-Sealle, jossa tavoitteenamme oli l\u00f6yt\u00e4\u00e4 taas kerran paikalle talvehtimaan saapunut rengasnokkalokki, mutta teimme pahan virheen, sill\u00e4 paikalle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme saimme todeta laskuveden olevan matalimmillaan ja valtaosan lokeista olevan kilometrien p\u00e4\u00e4ss\u00e4 merell\u00e4. Selaamalla l\u00f6ysimme runsaasti silkkihaikaroita ja jokusen mustanmerenlokin, mutta lopulta Paul soitti paikalliselle kaverilleen, joka kertoi, ettei \u201ddelaa\u201d ollut koskaan havaittu laskuvedell\u00e4 vaan ainoastaan nousuveden ollessa korkeimmillaan. Niinp\u00e4 hylk\u00e4simme t\u00e4m\u00e4n projektin ja l\u00e4hdimme lopulta ajamaan kohti pohjoista ja Nottinghamia, jossa Paul nykyisin asui.<\/p>\n

Pienten ruuhkien hidastamina matka kesti useamman tunnin ja perill\u00e4 Paulin k\u00e4mpill\u00e4 olimme vasta iltakymmenen aikaan. Olimme tietysti kaikki r\u00e4ttiv\u00e4syneit\u00e4, joten painuimme pian pehkuihin.<\/p>\n

Robin Hoodin kotimets\u00e4ss\u00e4<\/strong><\/p>\n

20.9. Her\u00e4ilimme seiskan pintaan ja rauhallisen aamun j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4timme retkeill\u00e4 l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4, sill\u00e4 kovat tuulet eiv\u00e4t suosineet mit\u00e4\u00e4n kauemmaskaan suuntautuvaa retkeily\u00e4. Niinp\u00e4 suuntasimme metsist\u00e4 kuuluisimpaan eli Sherwoodin mets\u00e4\u00e4n! Pienen k\u00e4velyn j\u00e4lkeen saavuimme valtaisalle puulle, jota mainostettiin Robin Hoodin kotipuuna. L\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 oli toki lintujakin: vihertikka kuikutti, tiaisten joukosta l\u00f6ytyi viitatiaisia, p\u00e4hkin\u00e4nakkeleita oli runsaasti ja puukiipij\u00f6it\u00e4 vilisi siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

P\u00e4ivemm\u00e4ll\u00e4 kiertelimme suuressa Wooletonin puistossa tavoitteena p\u00e4\u00e4st\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4n ja kuvaamaan vihertikkaa, mutta havainnot j\u00e4iv\u00e4t yhteen lent\u00e4v\u00e4\u00e4n lintuun. Iltap\u00e4iv\u00e4n vietimme David Attenborough Gravel Pitin lintualueella, jossa tarhalintujen punanokkatavin ja afrikanhanhien ohella n\u00e4kyi oikeitakin lintuja, mm. uuttukyyhkyj\u00e4, rantasipi sek\u00e4 punatulkkuja. Ilta menikin sitten ruokaillen, pakkaillen ja jatkoa suunnitellen.<\/p>\n

Kohti pohjoista<\/strong><\/p>\n

21.9. Her\u00e4tys oli klo 6:00 ja seiskalta olimme jo liikenteess\u00e4 kaikki tavarat autoon pakattuina ja suuntana pohjoinen. Parin tunnin ajon j\u00e4lkeen olimme Clevelandin Middlesboroughissa, jossa joki ylitettiin omituista riippusiltaa k\u00e4ytt\u00e4en ja pian parkkeerasimme Greatham Greekin varteen, jossa muutamat bongarit neuvoivat meid\u00e4t k\u00e4velem\u00e4\u00e4n pienen matkan, jossa olikin isompi joukko bongareita pinna hallussa. Ja siell\u00e4h\u00e4n se oli eli Paulille, muttei meille muille, suippopyrst\u00f6sirri! Ihastelimme ja kuvailimme t\u00e4t\u00e4 pahassa v\u00e4reilyss\u00e4 mustalla liejulla hiippaillutta huippuharvinaisuutta aikamme ennen kuin jatkoimme l\u00e4heiselle Saltholmen alueelle, johon oli uponnut rahaa enemm\u00e4n kuin Suomen lintupaikkoihin yhteens\u00e4. Siell\u00e4 oli opastuskeskuksella ravintolat ja kaupat ym. sek\u00e4 lasten leikkipaikat ja koiraparkit ym. koko perheen voimin paikalle saapuville. Lintuja sen sijaan ei kovin paljon ollut, mutta pari kuovisirri\u00e4, pikkusirri ja 4 jouhisorsaa ym. sent\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Sitten l\u00e4hdimmekin pitk\u00e4lle siirtym\u00e4taipaleelle kohti pohjoista ja iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 ylitimme Skotlannin rajan ja pian n\u00e4imme ensimm\u00e4iset muuttavat lyhytnokkahanhet. Edinboroughissa k\u00e4\u00e4nnyimme rantatielle ja ajoimme l\u00e4nteen Largo Bayn Rudden\u2019s Pointille. Heti parkkeerattuamme kuulimme kanalintujen \u00e4\u00e4nt\u00e4 ja komppasimme l\u00e4him\u00e4elt\u00e4 parven peltopyit\u00e4 esiin. Tavoitteenamme olivat kuitenkin merisorsat ja pian l\u00f6ysimme merelt\u00e4 mustalintujen ohella pilkkasiipi\u00e4 ja kovan, ehk\u00e4 toki hieman odotetunkin sponden eli koiras pilkkaniskan! Sponde Paulille ja elis Potulle! Toki paikka oli yksi parhaista kyseisen lajin l\u00f6yt\u00e4miselle, mutta havaintoja ei ollut useampaan vuoteen! Lahdella ja merell\u00e4 n\u00e4kyi my\u00f6s haahkoja, tukka- ja isokoskeloita, etel\u00e4nkiisloja, pari ruokkia ja isokihua sek\u00e4 nopeasti n\u00e4kynyt pikkuliit\u00e4j\u00e4, jota sit\u00e4 elikseksi tarvinnut potu ei kuitenkaan ehtinyt valitettavasti n\u00e4hd\u00e4 ennen kuin se lensi er\u00e4\u00e4n niemen taakse.<\/p>\n

Lopulta jatkoimme kohti luodetta ja ajoimme pitk\u00e4n matkan y\u00f6pym\u00e4\u00e4n Skotlannin yl\u00e4ng\u00f6ille ja m\u00e4ntymets\u00e4iseen Aberthenyn Cairngornin vuorten Forest Lodgeen, jossa Paul onnistui ihmeellisesti l\u00f6yt\u00e4\u00e4 etsim\u00e4ns\u00e4 paikan pime\u00e4ss\u00e4 pikkuteit\u00e4 ristiin rastiin k\u00e4\u00e4ntyillen. Lopulta p\u00e4\u00e4simme majoittumaan opastuskeskuksen parkkipaikalle, jossa Paul siirtyi taas ulos ja me j\u00e4imme Potun kanssa autoon makuupusseihimme yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n nukkumista.<\/p>\n

Skotlannissa<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

22.9. Her\u00e4simme aamuy\u00f6ll\u00e4 siihen, ett\u00e4 auton kattoon ropisi vett\u00e4, mutta kun sade ei tuntunut kuitenkaan ulkona nukkunutta Frenchy\u00e4 vaivaavan, niin jatkoimme unia kuuteen saakka. Jo aamuh\u00e4m\u00e4riss\u00e4 l\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n mets\u00e4polkuja ja havaitsimme pian ensimm\u00e4iset punarinnat ja pian hippi\u00e4iset ja t\u00f6yht\u00f6tiaisetkin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

K\u00e4pp\u00e4ilimme mets\u00e4ss\u00e4 toista tuntia mutta seuraava parempi havainto j\u00e4i kanalinnun lentoonl\u00e4ht\u00f6rys\u00e4hdykseksi, arvatenkin teeri oli kyseess\u00e4, vaikka alueella on kyll\u00e4 metsojakin. Viimein taivaalta kuului k\u00e4pylinnun \u00e4\u00e4nt\u00e4 ja heti tuntui, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on kyll\u00e4 oikeasti erilainen \u00e4\u00e4ni kuin mihin on tullut totuttua, \u00e4\u00e4ni oli selv\u00e4sti viherpeippomaisempi verrattuna isok\u00e4pylintuun ja kohta yllemme saapui pari k\u00e4pylintua lent\u00e4m\u00e4\u00e4n ja sain kuin sainkin lento\u00e4\u00e4nt\u00e4 heti \u00e4\u00e4nitetty\u00e4. Linnut kuitenkin katosivat nopeasti ja vaikka k\u00e4velimme viel\u00e4 tunnin verran takaisin autolle p\u00e4in, ei niit\u00e4 meinannut l\u00f6yty\u00e4 lis\u00e4\u00e4. Lopulta oltuamme jo l\u00e4hes autolla, alkoi taas kuulua samaa \u00e4\u00e4nt\u00e4 ja pari skotlannink\u00e4pylintua laskeutui puiden latvuksiin ja p\u00e4\u00e4simme ottamaan niist\u00e4 my\u00f6s kuvia sek\u00e4 videota. Kohta lintuja tuli lis\u00e4\u00e4 ja saimme my\u00f6s muita kuin kutsu\u00e4\u00e4ni\u00e4 \u00e4\u00e4nitetty\u00e4. – Skotlannink\u00e4pylintu -\u00e4\u00e4nitys <\/a> – Jo reissun kolmas elis minulle!<\/p>\n

Piakkoin jatkoimme l\u00e4heiselle laskettelukeskukselle havaiten matkalla ensimm\u00e4iset nummiriekot. Tarkoituksenamme oli yritt\u00e4\u00e4 kiirunaa brittilistallemme, mutta keli muuttui sateiseksi, joten homma meni aamukahvin nauttimiseksi, kaupan kiertelyksi sek\u00e4 maisemien ihmettelyksi. L\u00e4hdetty\u00e4mme taas laskeutumaan autolla yl\u00e4ng\u00f6lt\u00e4 t\u00f6rm\u00e4simme tien varressa olleeseen teeriperheeseen, jossa oli ainakin viisi lintua. Alempaa jokivarresta l\u00f6ysimme muutaman koskikaran ja virtav\u00e4st\u00e4r\u00e4kkej\u00e4 ennen kuin p\u00e4\u00e4timme jatkaa toiselle yl\u00e4nk\u00f6alueelle. Havaitsimme matkalla lis\u00e4\u00e4 nummiriekkoja, mutta p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme taas hyv\u00e4lle kiirunapaikalle, muuttui s\u00e4\u00e4 hetkess\u00e4 niin sumuiseksi, ettei autosta ollut mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rke\u00e4 nousta lainkaan. N\u00e4kyvyytt\u00e4 oli noin viisi metri\u00e4!<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Lopulta l\u00e4hdimme kohti Aberdeenia, jossa k\u00e4vimme pikaisesti Black Dogin meripaikalla. Aallokossa n\u00e4kyi taas mustalintuja ja pilkkasiipi\u00e4 sek\u00e4 haahkoja ja kaakkureita ym. mutta kohta meid\u00e4n jo piti kiiruhtaa lauttarantaan, jossa Paul tiputti meid\u00e4t ja matkatavarat kyydist\u00e4 ja l\u00e4hti itse etsim\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4 parkkipaikkaa, johon voisi autonsa j\u00e4tt\u00e4\u00e4 reiluksi kahdeksi viikoksi turvallisesti.<\/p>\n

Lopulta paria tuntia my\u00f6hemmin lauttamme l\u00e4hti liikkeelle kohti Shetlannin Lerwicki\u00e4. Edess\u00e4 oli 14 tunnin lauttamatka. Lautalta l\u00f6ytyi viimein yst\u00e4v\u00e4mme Garry Taylor, joka oli tuttuun tapaan tulossa kanssamme Shetlantiin ja Foulalle. K\u00e4vimme pikaisesti kannella katsomassa n\u00e4kyisik\u00f6 merell\u00e4 lintuja edellisvuoden tapaan, mutta nyt lautta l\u00e4hti hieman my\u00f6hemmin, joten pime\u00e4 tuli liian pian ja havainnot j\u00e4iv\u00e4t v\u00e4h\u00e4isiksi. Niinp\u00e4 k\u00e4vimme sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 ennen kuin etsimme hyv\u00e4t nukkumapaikat ravintoloiden sohvilta.<\/p>\n

Shetlannissa<\/strong><\/p>\n

23.9. Her\u00e4simme aikaisin ja klo 6:30 olimme jo aamiaisella, joka oli tutun ruhtinaallinen English breakfast. K\u00e4yty\u00e4mme pikaisesti kannella, jossa Potu sai kaipaamansa eliksen myrskylinnusta \u2013 oli jo aikakin \u2013 olimme pian perill\u00e4 Lerwickiss\u00e4. Kohta allamme oli Paulin vuokraama Vauxhall Vectra ja pakattuamme sen t\u00e4yteen jatkoimme l\u00e4heiseen Tescoon ostamaan seuraavaksi kahdeksi viikoksi ev\u00e4st\u00e4! Onneksi olimme suunnitelleet ostoksemme huolella, joten homma oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4nkin nopeasti hoidettu. Sitten olikin huonojen uutisten vuoro, sill\u00e4 saimme kuulla, ettei kovan tuulen takia Foulan vene kulkisi lainkaan ainakaan parina p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, joten suuntasimme Tingwallin lentokent\u00e4lle kysym\u00e4\u00e4n, olisiko mahdollista saada ruokavuoremme saareen lentokoneella? Seuraava mahdollisuus t\u00e4h\u00e4n oli kuitenkin vasta kolmen p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4, joten lopulta p\u00e4\u00e4timme vied\u00e4 ruokavuoremme satamaan odottamaan seuraavaa mahdollista lauttaa. Kaikki lihat ja muut pakastetuotteet pakkasimme tietysti nyt mukanamme kulkevien matkatavaroidemme sekaan ja otimme potun kanssa my\u00f6s nuudelit ja jotain muuta kevytt\u00e4 mukaan, jotta selvi\u00e4isimme pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 jotenkin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Vihdoin p\u00e4\u00e4simme retkelle. Kolusimme Paulin opastuksella muutamia Shetlannin p\u00e4\u00e4saaren l\u00e4nsiosissa sijaitsevia hyvi\u00e4 puutarhoja mm. Trestassa, Voessa sek\u00e4 Kergordissa, havaiten mm. siritt\u00e4j\u00e4n, pajulinnun, 2 kirjosieppoa sek\u00e4 parhaimpana pikkusiepon. Illalla suuntasimme etel\u00e4\u00e4n ja Sumburghiin Paulin kaverin Robin luokse majoittumaan ja ilta sujui rattoisasti Sumburgh Hotellilla sy\u00f6p\u00f6tellen. Nukkumaan p\u00e4\u00e4simme kuitenkin jo ennen kymment\u00e4.<\/p>\n

Foulalle<\/strong><\/p>\n

24.9. Her\u00e4simme klo 6:20 ja seitsem\u00e4lt\u00e4 pakattuamme taas kaikki tavarat autoon suuntasimme Lerwickiin pikaretkelle ennen lentoamme. Lerwickin Helendalen puutarhoilta l\u00f6ytyi parhaana lajina k\u00e4pytikka, mutta jo kasilta palautimme auton ja jatkoimme taksilla Tingwalliin. Kent\u00e4ll\u00e4 tapasimme taas Garryn ja t\u00e4m\u00e4n edellisiltana lentokent\u00e4lt\u00e4 hakeman vanhan tutun Gavin Thomasin. Ihme kyll\u00e4 kaikki tavaramme kelpuutettiin koneeseen, vaikka varsinkin briteill\u00e4 oli ylipainoa rutkasti \u2013 heill\u00e4 oli ruokatarpeita jo nyt mukana enemm\u00e4n, kuin mit\u00e4 me olimme j\u00e4tt\u00e4neet satamaan. Potkurikoneemme Foulalle l\u00e4hti noin 10:45 ja pian horisontissa n\u00e4kyi tuttu jyrkk\u00e4kallioinen pikkusaari Foula!<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Laskeutuminen Foulan naurettavan lyhyelle kent\u00e4lle oli taas kerran yht\u00e4 j\u00e4nn\u00e4, mutta pian jo sulloimme tavaroitamme em\u00e4nt\u00e4mme Isobelin sek\u00e4 er\u00e4\u00e4n toisen kyl\u00e4l\u00e4isen autoihin ja kohta olimme retkivarustuksessa valmiita saarikierrokselle! Suuntasimme saman tien etel\u00e4\u00e4n ja hetken isokihuja ja muita tavallisia lintuja ihmetelty\u00e4mme, l\u00f6ytyi saaripinnaksi sepelkyyhky. Etel\u00e4\u00e4n Hametouniin p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme l\u00f6ytyi ensimm\u00e4inen punavarpunen ja Hametonin vetisimm\u00e4st\u00e4 osasta l\u00f6ytyi saaressa jo jonkin aikaa oleillut palsasirri suosirrin seurasta. Hametonin ojan varresta nousi my\u00f6s j\u00e4nk\u00e4kurppa jaloistamme lentoon, joten linnusto vaikutti heti alkuun todella mielenkiintoiselta!
\nLoppusaaren kierros oli kuitenkin hieman vaisumpi, mutta jopa 105 lapinsirkkua, 25 pulmusta, pari laulurastasta, punakylkirastas, riskil\u00f6it\u00e4, haahkoja, karikukkoja, luotokirvisi\u00e4 ym. saaren vakiolajistoa n\u00e4kyi runsaasti. K\u00e4velimme Potun ja Frenchyn kanssa saaren keskiosissa sijainneesta Hamista perinteisesti rantaa pitkin saaren pohjoisosissa Ristiess\u00e4 sijainneelle k\u00e4mp\u00e4llemme ja vaikka odottamiamme mukavampia kahlaajia ei l\u00f6ytynyt, l\u00f6ytyi merelt\u00e4 todella kovaksi Foulapinnaksi kaksi pilkkasiipe\u00e4.<\/p>\n

K\u00e4mp\u00e4lle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme tapasimme iltakoneella ihme kyll\u00e4 kovasta tuulesta huolimatta paikalle p\u00e4\u00e4sseen Mickyn Maherin, joka oli saapunut seuraksemme seuraavaksi noin viikoksi. Majoittauduimme ja ilta meni leppoisasti jutustellen ja v\u00e4h\u00e4isist\u00e4 tarpeistamme ruokaa kokkaillen. Meill\u00e4 oli tarjolla nuudeleita kauheiden kasvislihapullien kera. Ik\u00e4v\u00e4 ei ollut pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kunnon ruokatarpeita vaan my\u00f6s koko porukan kaikki oluet olivat Shetlannin p\u00e4\u00e4saaren satamassa odottamassa tyyni\u00e4 kelej\u00e4. Nukkumaan painuimme tuttuun tapaan ennen kymment\u00e4.<\/p>\n

Ralli<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

25.9. Her\u00e4simme taas aikaisin ja nuudeliaamiaisen j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4simme maastoon klo 7:30 ja nyt oli tosi kyseess\u00e4 sill\u00e4 vanha porukkamme Pirkka, Harry Nystr\u00f6m, Mikko Ala-Kojola, Antti Vierimaa ja Jari Kiljunen vahvistettuna Raine Kek\u00e4l\u00e4isell\u00e4 oli jo aloittanut Hailuodossa rallinsa! Meill\u00e4 oli tietysti hieman my\u00f6h\u00e4isempi aamu, joten ralliajaksi oli rajattu 10 tuntia kuten Hailuodossakin. Ensimm\u00e4inen kirjaamamme laji oli pihassa ylitsemme lent\u00e4nyt vuorihemppo ja suuntasimme suoraan rantaan meristaijille. Staiji oli kuitenkin heti huomattavissa turhemmaksi touhuksi kuin edellisvuonna, sill\u00e4 merell\u00e4 ei selv\u00e4stik\u00e4\u00e4n ollut mink\u00e4\u00e4nlaista muuttoliikennett\u00e4, toki myrskylintuja, isokihuja ja suulia viuhtoi edestakaisin, mutta muuten n\u00e4kyi vain yksitt\u00e4inen pikkukajava. Niinp\u00e4 jatkoimme k\u00e4vellen ensimm\u00e4isen ja aina yht\u00e4 puuduttavan m\u00e4en yli Harrierin ojan varteen ja liljaikkoja komppaamaan, josta l\u00f6ytyi l\u00e4hes ainoana lintuna pajulintu. Pikkuhiljaa k\u00e4p\u00f6ttelimme Hamiin, jossa ylitsemme lensi keltav\u00e4st\u00e4r\u00e4kki \u00e4\u00e4nnellen ja josta oli juuri toisen saaressa taas olleen porukan, edellisvuodelta tutun kolmikon Kevin Shepherd sek\u00e4 Paul ja Neil Wright, toimesta l\u00f6ytynyt sinirinta. Heinikoista l\u00f6ytyi my\u00f6s rytikerttunen mutta kohta jo jatkoimme kohti etel\u00e4\u00e4. Emme ehtineet viel\u00e4 edes aloittaa Hametounin komppausta vaan olimme aidanylityspaikalla sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 ev\u00e4it\u00e4 ja jutustelemassa Kevinin kanssa, kun viereemme aidalle laskeutui pieni lintu. Kaikki me katsoimme lintua tovin, ennen kuin tajusimme, ettei kyseess\u00e4 ollutkaan mik\u00e4\u00e4n niittykirvinen vaan sirkku ja tosi pieni sellainen \u2013 pikkusirkku! Ehdimme kaikki katsoa lintua hetken, kunnes se tiksautti kerran \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4sti ja lensi kuivaan heinikkoon piiloon, josta sit\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 l\u00f6ytynyt (moneen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n). Olihan hieno laji ja kerrassaan hauska havaintotilanne! Hametonin komppaus tuotti taas punavarpusen ja palsasirrin, jota p\u00e4\u00e4stiin nyt kuvaamaan oikein mukavasti!<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ns. Francinen puutarhasta emme tavoittaneet muiden siell\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4 kirjokerttua, mutta sepelkyyhky k\u00e4vi paikalla k\u00e4\u00e4ntym\u00e4ss\u00e4, kunnes tuuli tempaisi sen mukaansa kohti saaren pohjoisosia. Rantakielekkeill\u00e4 k\u00e4vely tuotti taas pulmusia ja ohitsemme lensi kaksi harmaahaikaraa. Sitten tulikin radiopuhelimitse tieto, ett\u00e4 l\u00e4hes etel\u00e4isimm\u00e4lt\u00e4 jyrk\u00e4nteelt\u00e4 oli l\u00f6ytynyt taigauunilintu. P\u00e4\u00e4timme k\u00e4\u00e4nty\u00e4 viel\u00e4 kerran etel\u00e4\u00e4n ja kohta vastaan tulikin linnun l\u00f6yt\u00e4nyt Neil, jolta saimme hyv\u00e4t nuotit paikalle. \u201dIno\u201d l\u00f6ytyi helposti rotkon pohjalla vilkkaasti hy\u00f6nteisi\u00e4 pyydystelem\u00e4st\u00e4 ja mukava saaripinna oli taas tosiasia.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

K\u00e4velimme taas Hamille rantoja pitkin pointsaten perinteisi\u00e4 rantalintuja ja Hamin puutarhasta l\u00f6ytyi pari tiltalttia ja rantak\u00e4vely k\u00e4mpille tuotti viel\u00e4 mm. 3 harmaahaikaraa, 5 ylitsemme lent\u00e4nytt\u00e4 haapanaa, mutta muuten lajit olivat tiukassa. Lopulta p\u00e4\u00e4timme oikaista k\u00e4mpille Isobelin puutarhan l\u00e4pi mik\u00e4 kannatti, sill\u00e4 puutarhasta l\u00f6ytyi lepp\u00e4lintu. Lopulta porukkamme havaitsi yhteens\u00e4 62 lajia, joka oli tietysti reilusti v\u00e4hemm\u00e4n kuin mit\u00e4 kaverimme olivat havainneet paljon suuremmassa Hailuodossa, mutta ehk\u00e4 meill\u00e4 oli ainakin jokunen laji joukossa, joilla tehd\u00e4 heid\u00e4t kateellisiksi?<\/p>\n

Kovaa komppausta<\/strong><\/p>\n

26.9. Nukuimme hieman pitemp\u00e4\u00e4n (tai ainakin min\u00e4 nukuin) ja kasin pintaan l\u00e4hdimme maastoon ja kulkemaan kohti saaren keskiosia. Komppasimme Harrierin tuttuun tapaan mutta taas havainnot j\u00e4iv\u00e4t samaan pajulintuun sek\u00e4 kolmeen ylitsemme lent\u00e4neeseen j\u00e4rripeippoon. Ensimm\u00e4isest\u00e4 puutarhasta l\u00f6ytyi varpusten seurasta my\u00f6s j\u00e4rri. Ennen Hamia ylitsemme lensi 4 merihanhea, joka oli kuuleman mukaan saaressa pesinyt perhe. Sitten tulikin tieto, ett\u00e4 toinen porukka oli n\u00e4hnyt nopeasti todenn\u00e4k\u00f6isen sarasirkkalinnun Hamissa, joten aika rivakkaan tahtiin singahdimme paikalle, tien vieress\u00e4 pomppinut nuori sinirinta ei meit\u00e4 juuri hidastanut. Hamissa lintu oli kuitenkin kateissa ja etsinn\u00e4t lev\u00e4ll\u00e4\u00e4n, joten odottelimme kaikki muutkin paikalle ja sitten moukaroimme Hamin sillan molempien puoleiset liljaikot oikein kunnolla, mutta ainoastaan rytikerttunen l\u00f6ytyi. Keli oli todella l\u00e4mmin ja parhaimmillaan komppausta tehtiin jopa t-paidoissa! Puutarhasta l\u00f6ytyi nyt kirjokerttu, lehtokerttu ja hernekerttu sek\u00e4 punarinta ja urpiainen ja l\u00e4hiheinikosta lenn\u00e4hti taivaalle mets\u00e4kirvinen. Lopulta jatkoimme Potun kanssa etel\u00e4\u00e4n ja tiet\u00e4 pitkien kulkiessamme n\u00e4imme eteemme tiell\u00e4 laskeutuvan kyyhkyn. Olipas pienen n\u00e4k\u00f6inen \u2013 turturikyyhky! Taas siis kohtuu mukava Foulasponde! Lintu jatkoi kohta pohjoista kohti eik\u00e4 sit\u00e4 muut l\u00f6yt\u00e4neet ennen kuin vasta illalla t\u00e4sm\u00e4lleen samasta paikasta tielt\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Etel\u00e4ss\u00e4 oli hiljaista, 3 suosirri\u00e4 ja sama taigauunilintu yh\u00e4 samassa rotkossa. Palatessamme kohti Hamia n\u00e4imme isommalla porukalla tien vieress\u00e4 hempon. Hamissa n\u00e4kyi 4 lajia kerttuja kun hernekerttukin oli l\u00f6yt\u00e4nyt paikalle. My\u00f6s urpiainen, punavarpunen sek\u00e4 j\u00e4rrej\u00e4 oli puutarhassa, joten t\u00e4m\u00e4 Foulan paras paikka oli todellakin voimissaan.<\/p>\n

Merenrantak\u00e4velyll\u00e4 merell\u00e4 n\u00e4kyi nyt huomattavasti edellisp\u00e4ivi\u00e4 enemm\u00e4n myrskylintuja, vaikka keli olikin l\u00e4hes tyyni. Odottamamme ruokakuljetus ei kuitenkaan kulkenut, sill\u00e4 oli sunnuntai eli lepop\u00e4iv\u00e4. Ihan kun he eiv\u00e4t olisi jo saaneet koko viikkoa lev\u00e4t\u00e4 tuulten ansiosta! Ilta meni siis taas todella k\u00f6yhin ev\u00e4in ja kuivin suin\u2026<\/p>\n

Jenkkisponde<\/strong><\/p>\n

27.9. Potu l\u00e4hti jo aikaisin aamusta kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n l\u00e4himm\u00e4lle jyrk\u00e4nteelle kuvaamaan myrskylintuja ja maisemia. Itse suuntasin sinne v\u00e4h\u00e4n per\u00e4ss\u00e4, kun fulmarikuvia on jo ennest\u00e4\u00e4nkin hieman liikaa, mutta maisemakuvia ei koskaan ole tarpeeksi. Hetken maisemia ihailtuani l\u00e4hdin rinnett\u00e4 pitkin etenem\u00e4\u00e4n kohti Harrieria Potun jatkaessa rinteiden lakia pitkin kohti etel\u00e4\u00e4. Micky oli my\u00f6s juuri saapunut Harrieriin, joten jokivarsi ja liljaikko kompattiin huolellisesti ilman mainittavampia havaintoja. Etel\u00e4ss\u00e4 muu porukka havaitsi inon tai pari, samaisen pikkusirkun ja palsasirrin mutta itse en jaksanut k\u00e4vell\u00e4 etel\u00e4\u00e4n asti lainkaan ja havainnot j\u00e4iv\u00e4t perin vaatimattomiksi. Saaripinnaksi olin kyll\u00e4 kuullut jo aamusta pari rautiaista.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4 meni taas Hamin liljaikkoja kompatessa ja puutarhan tienoilla n\u00e4kyi 2 hernekerttua, 6 tiltalttia sek\u00e4 suuri 18 j\u00e4rrin parvi. Lopulta l\u00e4hdimme potun kanssa taas perinteist\u00e4 rantareitti\u00e4 pitkin k\u00e4mpp\u00e4\u00e4 kohti. Hylkeille aikamme naureskeltuamme jatkoimme nurmikkoyl\u00e4nk\u00f6\u00e4 pitkin kohti pohjoista ja edetty\u00e4mme noin kilometrin Hamista, huomasin edess\u00e4mme piipert\u00e4v\u00e4n kahlaajan \u2013 tundravikla! Jenkkisponde! H\u00e4lytimme porukalle tiedon linnusta radiopuhelimitse samalla, kun ampuhaukka lenn\u00e4hti ylitsemme ja pian Garry ja Gav saapuivatkin paikalle. Tuttuun tapaan Garry halusi linnusta hyv\u00e4t kuvat, joten onneksi me olimme jo jonkinlaiset saaneet, sill\u00e4 kohta lintua lenn\u00e4tettiin. Me p\u00e4\u00e4timme jatkaa rantaa pitkin yritt\u00e4en aina v\u00e4lill\u00e4 h\u00e4lytt\u00e4\u00e4 tietoa linnusta muillekin etenkin Frenchylle, joka ei ollut ainakaan viel\u00e4 vastannut mit\u00e4\u00e4n. Lopulta l\u00f6ysimme t\u00e4m\u00e4n vasta k\u00e4mpilt\u00e4, jonne t\u00e4m\u00e4 oli vasta palannut Harrierista ja t\u00e4ll\u00f6in oli jo liian my\u00f6h\u00e4ist\u00e4, ilta oli jo h\u00e4m\u00e4rtym\u00e4ss\u00e4, joten Frenchyn Shetlantipinna sai j\u00e4\u00e4d\u00e4 seuraavalle p\u00e4iv\u00e4lle.<\/p>\n

Onneksi synkkyyteen ei kuitenkaan ollut syyt\u00e4 vaipua, sill\u00e4 kohta alkoi autot tuoda yl\u00e4portille laivalla vihdoin saapuneita ev\u00e4it\u00e4mme ja juomiamme! Meill\u00e4 potun kanssa olikin jo ev\u00e4\u00e4t aivan finaalissa, olipa Potulla ollut p\u00e4iv\u00e4n retkiev\u00e4\u00e4n\u00e4 huikeat nelj\u00e4 palaa suklaata! Niinp\u00e4 illalla ruoan lis\u00e4ksi my\u00f6s olut maistui. Toki meill\u00e4 Potun kanssa ruoat pysyiv\u00e4t yh\u00e4 aika askeettisina, mutta nyt ei en\u00e4\u00e4 tarvinnut s\u00e4\u00e4stell\u00e4 vaan nyt sy\u00f6tiin niin paljon kuin napa veti! Lopulta maltoimme menn\u00e4 pehkuihin vasta hieman ennen puoltay\u00f6t\u00e4.<\/p>\n

Maisemat tutuiksi<\/strong><\/p>\n

28.9. Her\u00e4simme taas ennen seiskaa ja s\u00f6imme todella tukevan pekonimunakasaamiaisen ja kasin pintaan l\u00e4hdimme rantaa pitkin kohti Hamia. Havainnot todella tuulisessa keliss\u00e4, jossa takuulla ei en\u00e4\u00e4 ev\u00e4slaivamme olisi saapunut, j\u00e4iv\u00e4t ilmeiseen tundraviklan \u00e4\u00e4neen ja suosirriin. Sitten tulikin Hamista h\u00e4ly, ett\u00e4 siell\u00e4 oli toisen porukan l\u00f6yt\u00e4m\u00e4n\u00e4 hyvin todenn\u00e4k\u00f6inen viirusirkkalintu. Singahdimme viimeisen kilometrin aika haipakkaa ja paikalla n\u00e4ytti tilanne yh\u00e4 olevan hallinnassa. Koska oli tiedossa, ett\u00e4 muu porukkamme tuskin oli viel\u00e4 edes poistunut Ristien k\u00e4mp\u00e4st\u00e4 eik\u00e4 h\u00e4lymme mill\u00e4\u00e4n ylt\u00e4isi sinne saakka, p\u00e4\u00e4timme kompata linnun esiin ja sielt\u00e4h\u00e4n se l\u00f6ytyi, toki l\u00e4hes p\u00e4\u00e4lle piti astua ennen kuin lintu lenn\u00e4hti liljaikosta seuraavaan. Ja kyll\u00e4p\u00e4 lintu oli jo koon puolesta aivan selv\u00e4sti viirusirkkeli, mutta pitih\u00e4n havainto viel\u00e4 saada RK-kelpoiseksi. Parin ajon j\u00e4lkeen onnistuin itse n\u00e4hd\u00e4 linnun kohtuullisen hyvin rintapuolelta ja olin jo varma m\u00e4\u00e4rityksest\u00e4, mutta onneksi seuraavalla kerralla Potun onnistui saada linnusta my\u00f6s kuva rintapuolelta eli laji oli naulattu! Kohta lintu lensi ohi liljaikkojen aina Hamin puutarhaan saakka, josta sit\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4isi helposti! P\u00e4\u00e4timme kuitenkin yritt\u00e4\u00e4 siihen saakka, kun muu porukkammekin saapuisi Hamiin mutta linnusta ei n\u00e4kynyt vilaustakaan. Puutarhasta l\u00f6ytyi kyll\u00e4 taas tutut rytikerttunen, mustap\u00e4\u00e4kerttu, hernekerttu ym. Lopulta Paulin kanssa p\u00e4\u00e4timme kiert\u00e4\u00e4 koko puutarhan, josko lintu olisikin jotenkin saapunut muurien viereen liljoihin ja yll\u00e4tt\u00e4en se l\u00e4htikin jaloistamme, mutta siirtyi taas muurin l\u00e4pi kivien raosta puutarhan sis\u00e4puolelle eik\u00e4 sit\u00e4 en\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n koommin kukaan n\u00e4hnyt. Laji olisi ollut jopa elis Gavinille.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Jatkoimme Frenchyn kanssa etel\u00e4\u00e4n, mutta todella kovan etel\u00e4tuulen takia p\u00e4\u00e4timmekin k\u00e4\u00e4nty\u00e4 Da Daalia pitkin Sneck ida Smallien suuntaan eli l\u00e4nsirannalle, olihan siell\u00e4kin jo aika jonkun k\u00e4yd\u00e4. K\u00e4vely l\u00e4pi Da Daalin on aina yht\u00e4 raskas ja pitk\u00e4stytt\u00e4v\u00e4 eik\u00e4 perill\u00e4k\u00e4\u00e4n linnuilla juuri hurrattu, sill\u00e4 siell\u00e4kin tuuli oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n voimakas. Niinp\u00e4 touhu meni kiipeilyksi, kun Potun kanssa p\u00e4\u00e4timme laskeutua alas 30 metri\u00e4 syv\u00e4\u00e4n Sneck ida Smallieen. Alhaalla rotkossa n\u00e4kyi punarinta, rautiainen, kivitasku sek\u00e4 lampaan raatoja. Aika hurja paikka kaikkinensa ja kokemuksena laskeutuminen moiseen rotkoon juuri ja juuri meik\u00e4l\u00e4isen ment\u00e4v\u00e4st\u00e4 kallionhalkeamasta oli huikea!<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Palatessamme kohti Hamia l\u00f6ytyi rantalutakoilta valkoviklo ja Hamissa n\u00e4kyi taas rytky, mutta kohta suuntasimme kohti k\u00e4mpp\u00e4\u00e4mme. Matkalla t\u00f6rm\u00e4simme Neiliin, joka oli kovan etel\u00e4tuulen ajamana retkeillyt koko p\u00e4iv\u00e4n pohjoisessa, jonne tuuli olikin painanut kaikki paremmat linnut, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli n\u00e4hnyt mm. harmaasiepon, k\u00e4pytikan, pajusirkun, hippi\u00e4isi\u00e4 sek\u00e4 parhaimpana isokirvisen ja kaikki n\u00e4m\u00e4 aivan k\u00e4mpp\u00e4mme l\u00e4hell\u00e4! Mekin viel\u00e4 suuntasimme pohjoisimmille rotkoille, mutta havainnot j\u00e4iv\u00e4t vain peippoon ennen kuin alkoi tulla pime\u00e4. Ilta meni taas perinteiseen tyyliin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

29.9. Kahdeksan aikaan olimme taas maastossa ja edelleen vallitsevan etel\u00e4tuulen takia p\u00e4\u00e4timme ensin tarkistaa pohjoisen jyrk\u00e4nteet ja se kannatti, sill\u00e4 hetimiten ohitsemme lensi kaksi merisirri\u00e4 \u00e4\u00e4nnellen ja ensimm\u00e4isest\u00e4 rotkosta l\u00f6ytyi harmaasieppo. Mutta sitten alkoi sataa, joten palasimme k\u00e4mp\u00e4lle odottelemaan sateen loppumista. Kymmenen aikaan selkeni ja l\u00e4hdimme taas jatkamaan jyrk\u00e4nteille ja l\u00f6ysimme pajusirkun ja hippi\u00e4isen ym. ennen kuin jatkoimme rinteen reunaa pitkin kohti Harrieria. Rinteell\u00e4 kulkiessamme n\u00e4imme lyhyesti kovan Shetlantilajin kulorastaan. Harrierilla jossa komppasimme yhdess\u00e4 taas naapurissamme (jo jokusen viikon) asustelleen Andrew Grieven kanssa. T\u00e4m\u00e4 oli l\u00f6yt\u00e4nyt rannan tyhjist\u00e4 rakennuksista sis\u00e4lt\u00e4 k\u00e4pytikan (olimme edellisiltana olleet kuulevinamme k\u00e4pytikan juuri kyseisen talon l\u00e4hell\u00e4, mutta emmep\u00e4 tajunneet katsoa taloon sis\u00e4lle!). Lupasimme vied\u00e4 tikan Hamin puutarhaan, josko se sielt\u00e4 l\u00f6yt\u00e4isi edes jotain sy\u00f6mist\u00e4? Erottuamme eri puolille Harrierin liljaikkoja Andrew h\u00e4lytti l\u00e4hes saman tien meille tiedon h\u00e4nen viereens\u00e4 aidalle laskeutuneesta isolepink\u00e4isest\u00e4, jonka l\u00f6ysimmekin heti. Kuitenkin l\u00e4hes saman tien lintu teki aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n katoamistempun eik\u00e4 l\u00f6ytynytk\u00e4\u00e4n pienest\u00e4 puutarhasta, jonne se n\u00e4ytti laskeutuvan. Jatkoimme Burnsin ojan vartta pitkin kohti Hamia ja l\u00f6ysimme koirassepelrastaan, jota kuvaillessamme saimme tiedon toisen porukan l\u00f6yt\u00e4m\u00e4st\u00e4 naarassepelrastaasta. Hamiin p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme lensi ylitsemme \u00e4\u00e4nnellen nokkavarpunen ja yhdess\u00e4 paikalla osan vuodesta ja ainakin n\u00e4in lintuaikaan asuvien Geoffin ja Donnan kanssa vapautimme k\u00e4pytikan Hamin puistoon.<\/p>\n

Todella kovassa tuulessa jatkoimme rantaa pitkin takaisin kohti pohjoista ja Ristiet\u00e4 ja l\u00f6ysimme taas tundraviklan reitin korkeimmalla kohdalla sijaitsevilta lutakoilta. Kohta alkoi kuitenkin sataa oikein toden teolla, joten kuvaaminen sai j\u00e4\u00e4d\u00e4 ja kiiruhdimme k\u00e4mpille, jossa loppuilta meni vaatteita kuivatellen.<\/p>\n

Kunnon pinna pihassa!<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

30.9. Nukuimme pitemp\u00e4\u00e4n, mutta her\u00e4tess\u00e4mme oli viel\u00e4 sumuista. Keli kuitenkin kirkastui todella nopeasti ja pihalle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme oli jo olo, ett\u00e4 olimme my\u00f6h\u00e4ss\u00e4! Kolusimme oman puutarhamme huolella, mutta havainnot j\u00e4iv\u00e4t mustap\u00e4\u00e4kerttuun ja punarintaan ennen kuin jatkoimme Paulin kanssa tiet\u00e4 pitkin kohti Harrieria. Rinteess\u00e4 kivutessamme jaloistamme l\u00e4hti yht\u00e4kki\u00e4 jotain outoa sinkoamaan piilossa ruohojen takana. Ensin emme tajunneet lainkaan mist\u00e4 oli kyse, mutta lopulta otuksesta j\u00e4i tien varren ruohojen takaa n\u00e4kyviin nokka \u2013 ruisr\u00e4\u00e4kk\u00e4! Komppasimme linnun viel\u00e4 paremmin esiin ja se lenn\u00e4hti kauemmaksi rinteeseen. Mukava paikko, sill\u00e4 edellissyksyn\u00e4 nuijasin ainoan r\u00e4\u00e4k\u00e4n. Harrierin k\u00e4velyll\u00e4 n\u00e4kyi runsaasti j\u00e4rrej\u00e4, peippoja ja vihervarpusia ym. Ennen Hamia l\u00f6ysimme taigauunilinnun er\u00e4ilt\u00e4 rakennuksen j\u00e4milt\u00e4 ja Hamiin p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme saimme tiedon Andrewin kotipuutarhastamme l\u00f6yt\u00e4m\u00e4st\u00e4 aavikkokultarinnasta! Paikalla oli kuulemma jo Gav sek\u00e4 Micky ja lintu oli hyvin hallinnassa pihapuskassamme! Singahdimme Geoffin pihaan ja Geoff l\u00f6ytyikin Donnan avustuksella pian ja kun kerroimme heille, mist\u00e4 oli kyse, saimme tietysti kyydin pohjoiseen. Geoff puhui jotain jostain sirkusta, mutta emme oikein saaneet selv\u00e4\u00e4, mist\u00e4 oli kyse, sen verran kova elis jo oli ajatuksissa. Lintu oli yh\u00e4 hallinnassa, kun kirmasimme viimeisen alam\u00e4en k\u00e4mp\u00e4llemme ja pienen odottelun j\u00e4lkeen se n\u00e4ytt\u00e4ytyikin hyvin nopeasti puskan keskell\u00e4. Kohta se n\u00e4kyi hieman paremmin ja Paul heti kommentoi, ettei kyseess\u00e4 kyll\u00e4 tainnut olla kultarinta lainkaan vaan ennemminkin kerttunen. Sitten lintu oli aika pitk\u00e4\u00e4n kateissa siten, ett\u00e4 n\u00e4imme vain liikett\u00e4 puskassa, kunnes lopulta se pomppasi vajaaksi sekunniksi t\u00e4ysin n\u00e4kyville er\u00e4\u00e4lle oksalle \u2013 lintu oli selv\u00e4sti kentt\u00e4kerttunen! Eli kyseess\u00e4 ei ollut yht\u00e4 kova laji kuin aavikkokultarinta, mutta kova kuitenkin; eik\u00e4 sent\u00e4\u00e4n elis minulle vaan tupla, mutta elis Potulle. Lintua hierottiin viel\u00e4 tunnin verran kunnes l\u00e4hdimme taas kohti Hamia, Potu yl\u00e4kautta, koska oli aamulla tiputtanut hanskansa ja piponsa johonkin ja yritti l\u00f6yt\u00e4\u00e4 niit\u00e4 ja min\u00e4 rantareitti\u00e4. Potu onnistui n\u00e4hd\u00e4 taas sepelrastaan sek\u00e4 uuden inon ja jopa l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tippuneet hanskat ja piponkin, mutta itse en n\u00e4hnyt mit\u00e4\u00e4n parempaa ennen kuin Hamissa, jossa Geoffin aidalla istui kirjosieppo, satamassa kellui alli ja rannasta l\u00f6ytyi se jo aamulla Geoffin l\u00f6yt\u00e4m\u00e4, sittemmin Garryn l\u00f6yt\u00e4m\u00e4 ja nyt Wrightien l\u00f6yt\u00e4m\u00e4 peltosirkku. Nyt vasta lintu kuitenkin n\u00e4htiin hyvin ja kuvattiinkin, joten laji varmistui.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Paikalle saapunut Kevin kertoi n\u00e4hneens\u00e4 seuraavilla puutarhoilla Hamista etel\u00e4\u00e4n isokirvisen, joten singahdimme potun kanssa viel\u00e4 etel\u00e4\u00e4n, vaikka ilta oli jo h\u00e4m\u00e4rtym\u00e4ss\u00e4. Kirvist\u00e4 ei l\u00f6ytynyt, joten lopulta palasimme pohjoiseen tiet\u00e4 pitkin. K\u00e4mp\u00e4n jo n\u00e4kyess\u00e4 saimme tiedon, ett\u00e4 pohjoisen jyrk\u00e4nteell\u00e4 oli viel\u00e4 pikkusieppo hallinnassa, joten singahdimme viel\u00e4 yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n Foulapinnaa. Itse onnistuin n\u00e4hd\u00e4 linnun lennossa tippumassa alemmas rotkoon, jolloin lajista ei voinut erehty\u00e4 pyrst\u00f6kuvion n\u00e4kyess\u00e4 hyvin et\u00e4isyydest\u00e4 ja h\u00e4m\u00e4r\u00e4st\u00e4 huolimatta, mutta t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen lintua ei en\u00e4\u00e4 l\u00f6ytynyt. Ilta sujui taas normaalirutiinein.<\/p>\n

Heikompaa<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

1.10. P\u00e4iv\u00e4 oli todella tuulinen! Liikkeelle l\u00e4hdettiin normaalisti, mutta pian oli selv\u00e4\u00e4, ettei lintuja juuri tulisi myrskyn takia n\u00e4kym\u00e4\u00e4n \u2013 ainakaan uusia. Niinp\u00e4 k\u00e4velimme todella kostean Harrierin l\u00e4pi havaiten taas isolepink\u00e4isen ja sepelrastaan jatkaen Hamiin, jossa peltosirkku l\u00f6ytyi tielt\u00e4 k\u00e4p\u00f6ttelem\u00e4st\u00e4. Rannastakaan ei meille juuri havaintoja herunut, joten lopulta palasimme k\u00e4mpille jo klo 14:00. Muu porukka oli viett\u00e4nyt koko p\u00e4iv\u00e4n Ristiess\u00e4, osa koko p\u00e4iv\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4, osa ainakin l\u00e4hijyrk\u00e4nteill\u00e4 k\u00e4yden ja tietysti siell\u00e4 havaittiin ainoat reissulle uudet lajit \u2013 suop\u00f6ll\u00f6 ja muuttohaukka. Micky oli p\u00e4\u00e4ssyt l\u00e4htem\u00e4\u00e4n iltap\u00e4iv\u00e4koneella, joka oli kaikkien yll\u00e4tykseksi lent\u00e4nyt myrskyst\u00e4 huolimatta. H\u00e4n oli jatkamassa piakkoin Fair Islelle.<\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4 meni pyykk\u00e4illen k\u00e4mp\u00e4n naurettavalla pesukoneella sek\u00e4 kokkaillen ruokaa seuraaviksi pariksi p\u00e4iv\u00e4ksi. Illalla tuuli aivan sairaan voimakkaasti ja vett\u00e4 tuli kuin saavista kaatamalla! Tulipa sit\u00e4 jopa ikkunastamme sis\u00e4\u00e4n siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 Potu sai passinsa pesty\u00e4.<\/p>\n

2.10. Aamusta k\u00e4velimme teit\u00e4 pitkin suoraan Hamiin saakka havaiten matkalla sinirinnan ja perill\u00e4 tutusti pari pensastaskua, punavarpusen ym. Olimme juuri jatkamassa etel\u00e4\u00e4n, kun m\u00e4en laella viel\u00e4 juuri ja juuri kuulimme Paulin viestin radiopuhelimesta; h\u00e4n oli l\u00f6yt\u00e4nyt hyv\u00e4n n\u00e4k\u00f6isen sirkkalinnun Harrierin alkup\u00e4\u00e4st\u00e4. Niinp\u00e4 singahdimme matkaan tarkistaen, ett\u00e4 Geoff ja Donna eiv\u00e4t olleet kotona, joten n\u00e4ytti silt\u00e4, ett\u00e4 joutuisimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n koko matkan takaisin. Onneksi nuori, vuoden verran Foulalla asunut el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4rit\u00e4r oli vesimittareiden tarkistusvuorossa ja liftasimme h\u00e4nen kyytiin, kun h\u00e4n oli juuri menossa kyseiseen paikkaan vesimittaria lukemaan. Niinp\u00e4 olimme paikalla todella nopeasti ja lopulta homma meni odotteluksi, kun Gavia odotettiin my\u00f6s paikalle Ristiest\u00e4. Vihdoin kaikki olivat paikalla ja lintu l\u00f6ytyikin saman tien puskasta, johon Paul oli sen n\u00e4hnyt viimeksi laskeutuvan, mutta valitettavasti kyseess\u00e4 oli kuitenkin vain pensassirkkalintu. Paikalle saapuivat kohta my\u00f6s Geoff ja Donna kyydiss\u00e4\u00e4n Wrightit, joten saimme kyydin (Potu ahtautui tavaratilaan) lentokent\u00e4lle, josta l\u00e4hdimme marssimaan etel\u00e4n Hametoniin ja South Nessiin. Parhaita haviksia olivat uusi sepelrastas, 15 pulmusta, 7 suosirri\u00e4 jne.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Hamiin palattuamme lensi ylitsemme 2 valkoposkihanhea ja puutarhassa rytky n\u00e4ytt\u00e4ytyi hienosti. Rantareitill\u00e4 n\u00e4imme 27 pulmusta lis\u00e4\u00e4, lapinsirkkuja oli my\u00f6s yh\u00e4 runsaasti ja merell\u00e4 n\u00e4kyi pari pikkukajavaa ja Gaada Stackin kaaren luota l\u00f6ytyi 3 merisirri\u00e4 ja reissupinnaksi meriharakka. K\u00e4mpill\u00e4 otimme pitk\u00e4t p\u00e4ikk\u00e4rit, joita olisi voinut jatkaa aamuun asti, mutta pakkohan se oli her\u00e4t\u00e4 ruoan laittoon ja sy\u00f6p\u00f6ttelem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

3.10. oli surkea lintup\u00e4iv\u00e4! Onneksi niit\u00e4 oli nyt kuitenkin ollut toistaiseksi harvassa, jos vertaa edelliseen syksyyn. K\u00e4velimme perinteisen huonon lintup\u00e4iv\u00e4n reitin eli Harrierin kautta Hamiin plussana pikak\u00e4ynti Ham Littlen rotkolle ja rantaa pitkin takaisin k\u00e4mpille, mutta yritimme k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4h\u00e4n mahdollisimman paljon aikaa. Loppu kuitenkin jouduttiin tulemaan vauhdilla sill\u00e4 kovan tuulen lis\u00e4ksi alkoi sataa ihan kunnolla, niinp\u00e4 sateen piiskatessa selk\u00e4\u00e4mme l\u00e4hes juoksimme k\u00e4mpille. Havainnot j\u00e4iv\u00e4t meriharakkaan, tuttuihin lintuihin peltosirkkuun, rytikerttuseen, pensassirkkeliin, 15 merihanheen sek\u00e4 3 j\u00e4nk\u00e4kurppaan ym. Kaikkien mielest\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 muistutti ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa edellissyksyist\u00e4 kurjuutta, jota oli tuolloin reissun 10 ensimm\u00e4ist\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Totuushan on, ett\u00e4 olihan t\u00e4m\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 oli lajistoltaan kuitenkin huomattavasti parempi! Kuitenkin mm. peippoja, j\u00e4rrej\u00e4, vihervarpusia ym. joita nyt tuon tuosta lensi ylitsemme, ei viime vuonna havaittu koko kaksiviikkoisen aikana lainkaan! K\u00e4mpill\u00e4 olimme jo klo 15:00 ja parin tunnin p\u00e4ikk\u00e4reiden j\u00e4lkeen ilta sujui taas leppoistasti.<\/p>\n

Huipulla tuulee<\/strong><\/p>\n

4.10. Nukuimme hieman pitemp\u00e4\u00e4n ja yhdeks\u00e4n aikaan suuntasimme Paulin kanssa Harrieriin, josta l\u00f6ytyi taas ”pensseli” ja sepelrastas. Keli oli nyt loistava, toki tuuli oli yh\u00e4 liian voimakas. Niinp\u00e4 aloimme Potun kanssa harkita vuorille kiipe\u00e4mist\u00e4. Pitih\u00e4n huipuillakin joskus k\u00e4yd\u00e4 ja nyt n\u00e4ytti, ettei lintup\u00e4iv\u00e4 olisi kummoinen, sill\u00e4 uusia lintuja ei n\u00e4kynyt eik\u00e4 sadettakaan ollut luvassa. Lis\u00e4ksi etel\u00e4tuulessa kiipe\u00e4minen kirkon nurkilta aloittaen sujuisi valtaosin my\u00f6t\u00e4tuulessa. Homma varmistui, kun tiell\u00e4 k\u00e4velless\u00e4mme t\u00f6rm\u00e4simme autolla liikenteess\u00e4 olleeseen el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4rineitokaiseen, joka oli tuttuun tapaan kaikkien kyl\u00e4l\u00e4isten tavoin menossa vastaanottamaan aamun lentokonetta. T\u00e4m\u00e4 tarjosi meille kyyti\u00e4 etel\u00e4\u00e4n, joten p\u00e4\u00e4simme autolla aina kirkolle saakka.<\/p>\n

Kirkolta l\u00e4hdimme kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n ensin Hamnafieldin 344m korkealle huipulle, josta nousimme, v\u00e4lill\u00e4 maisemia ihaillen ja kuvaillen, hitaasti mutta p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isesti saaren korkeimmalle huipulle Da Sneugille 416m korkeuteen. Kiipe\u00e4minen oli todella helppoa ja jokunen havaintokin tehtiin, mm. Da Daalin yl\u00e4puolella lekutteli tuulihaukka. Maisemat joita tarkasteltiin nyt ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 alasp\u00e4in, varastivat p\u00e4\u00e4asiassa huomiomme. Da Sneugilta avautui maisema alueelle, jota emme olleet koskaan aikaisemmin n\u00e4hneet ja yl\u00e4nk\u00f6tasangolla oli useita pieni\u00e4 j\u00e4rvi\u00e4, joista perimm\u00e4isess\u00e4 oli 22 sinisorsaa, 9 haapanaa, 5 tavia ja jouhisorsa. N\u00e4ist\u00e4 vain osaa olimme silloin t\u00e4ll\u00f6in n\u00e4hneet perinteisen reittimme j\u00e4rvill\u00e4 tai ylitsemme lent\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Taipaleemme jatkui Da Kamen k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n upealle huipulle, josta aukesi Britannian toiseksi korkein pystysuora jyrk\u00e4nne, jolta maisemat olivat aivan huikeat! Laskeuduimme Da Kamelta todella jyrk\u00e4sti North Bankin kielekkeelle, jossa myrskylintuja oli aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n paljon. Tuulen takia tasangolla oli suojassa runsaasti kiuruja ja kirvisi\u00e4 sek\u00e4 joitakin kivitaskuja sek\u00e4 laulurastaita. Aina East Hoediin saakka maisemat jyrk\u00e4nteelt\u00e4 olivat aivan uskomattomat ja lopulta laskeuduimme taas jyrk\u00e4sti tutuille pohjoisen rotkoille, joista Gaada Stackin kaarta oli upea kuvata iltap\u00e4iv\u00e4n valossa. Yleens\u00e4h\u00e4n olimme paikalla hieman liian varhain aamulla sek\u00e4 liian my\u00f6h\u00e4\u00e4n illalla, joten nyt kameramme lauloivat taukoamatta.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

K\u00e4mpill\u00e4 olimme jo kolmen j\u00e4lkeen ja aikaa oli tuhlattavaksikin, joten mm. ajoimme aika karseat kolmen viikon partamme pois. Muiden palattua selvisi, etteiv\u00e4t heid\u00e4nk\u00e4\u00e4n havikset olleet kummoisia, joten olimme takuulla tehneet oikean ratkaisun! Toinen pensassirkkalintu oli l\u00f6ytynyt Hametonista ja uutena Foulalajina Gav oli n\u00e4hnyt Hamissa virtav\u00e4st\u00e4r\u00e4kin.<\/p>\n

Reissun hienoin lintu<\/strong><\/p>\n

5.10. Taas kerran painuimme pihalle ennen yhdeks\u00e4\u00e4 ja nyt k\u00e4velimme Harrierin ohi suoraan Hamiin, sill\u00e4 tavoitteenamme oli kerrankin ehti\u00e4 etel\u00e4\u00e4n ennen kuin lusmut tulisivat sinne Isobelin autokyydill\u00e4 t\u00e4m\u00e4n menty\u00e4 taas lentokent\u00e4lle aamukonetta vastaan. Tai oikeastaan tavoitteenamme oli olla siell\u00e4 heid\u00e4n kanssaan yht\u00e4 aikaa, jotta Hametonin komppaukseen olisi kerrankin kunnolla porukkaa.<\/p>\n

Etel\u00e4ss\u00e4 oli kuitenkin aivan j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n tuulista, joten lopulta havainnot j\u00e4iv\u00e4t todella k\u00f6yhiksi. Tuulen takia merell\u00e4, mutta varsin l\u00e4hell\u00e4 rantoja py\u00f6ri valtaisia suulaparvia, joita oli mukava ihailla k\u00e4velless\u00e4mme rantaa pitkin takaisin Hamiin. Sataman tienoille saapuessamme huomasimme sen edustalla mukavan yll\u00e4rin \u2013 amerikanj\u00e4\u00e4kuikan!<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Satamassa t\u00f6rm\u00e4simme Isobeliin, jolla oli mukava yll\u00e4tys kerrottavanaan, sill\u00e4 paria p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aikaisemmin loppunutta olutta oli tullut koneella lis\u00e4\u00e4! Uskomatonta! Nelj\u00e4\u00e4n ensimm\u00e4iseen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n emme saaneet ruokaa, koska tuulen takia laiva ei kulkenut, mutta olutta saimme kyll\u00e4 58 isoa t\u00f6lkki\u00e4 lis\u00e4\u00e4 lentokoneella!<\/p>\n

K\u00e4velimme rantaa pitkin takaisin k\u00e4mpille, jossa koko muu porukka oli ollut koko p\u00e4iv\u00e4n! Olutkin oli jo maistunut j\u00e4tkille p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 saakka, joten alkoi jo ep\u00e4ilytt\u00e4\u00e4, riitt\u00e4isik\u00f6 sit\u00e4 viel\u00e4k\u00e4\u00e4n loppureissuksi? Ja tietysti taas t\u00e4m\u00e4 porukka oli n\u00e4hnyt reissulle uuden lajin, kun varpushaukka oli py\u00f6r\u00e4ht\u00e4nyt k\u00e4mp\u00e4n takana. Meid\u00e4n muita parempia haviksia p\u00e4iv\u00e4n aikana olivat olleet 3 merisirri\u00e4, tuulihaukka, meriharakka, rytikerttunen sek\u00e4 reissun hienoin lintu \u2013 leukistinen pajusirkku, joka kuitenkin jo heti ensivilkaisulla sen lennetty\u00e4 ylitsemme paljastui helposti joksikin leukistiseksi, niin vaalea se oli, ja yht\u00e4 helposti pajusirkuksi, koska se \u00e4\u00e4nteli hyvin aktiivisesti. Lopulta havaitsimme t\u00e4m\u00e4n linnun monta kertaa eri puolilla saarta sen edetess\u00e4 pikkuhiljaa kohti etel\u00e4\u00e4. Saimmepa siit\u00e4 ihan kohtuulliset kuvatkin otettua. Ilta meni pitk\u00e4lti olutta juoden.<\/p>\n

Viel\u00e4 ropisee pinnoja<\/strong><\/p>\n

6.10. Nukuimme taas pitemp\u00e4\u00e4n, koska keli oli todella etel\u00e4myrskyinen. K\u00e4mp\u00e4n ikkunasta n\u00e4in nopeasti varpushaukan ja pian ydeks\u00e4n j\u00e4lkeen k\u00e4velimme Paulin kanssa Harrierin kautta kohti Hamia. Parhaaksi havainnoksi l\u00f6ytyi el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4ritt\u00e4ren puutarhan viereisest\u00e4 ojasta ankkojen kaveruutta haeskellut liejukana. Harrierissa n\u00e4kyi taas \u201dsera\u201d ja Hamissa kellui yh\u00e4 \u201dimmeri\u201d. Rannassa ohitsemme lensi reissupinnaksi tukkakoskelo.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Olimme takaisin k\u00e4mp\u00e4ll\u00e4 jo ennen kolmea ja itse painuin nukkumaan. Potu sinnikk\u00e4\u00e4n\u00e4 kiipesi viel\u00e4 l\u00e4hijyrk\u00e4nteelle ja tuntia my\u00f6hemmin h\u00e4n juoksi k\u00e4mp\u00e4lle kertomaan, ett\u00e4 oli n\u00e4hnyt tervap\u00e4\u00e4skyn! Ajankohta ja paikka huomioiden kaikilla meill\u00e4 muilla her\u00e4si omat ep\u00e4ilykset kovemmista lajeista, vaikka toki Potu kertoi n\u00e4hneens\u00e4 linnun hyvin, eik\u00e4 ep\u00e4ilyksiin ollut aihetta, mutta pakkohan se oli menn\u00e4 katsomaan, sill\u00e4 olihan tervap\u00e4\u00e4skykin Foulapinna! Hetken etsitty\u00e4mme lintu l\u00f6ytyikin saalistelemasta matalalla rinnett\u00e4 vasten ja l\u00e4himmill\u00e4\u00e4n se lensi vain parinkymmenen metrin p\u00e4\u00e4st\u00e4 meist\u00e4 \u2013 \u201dF#**ing Swift\u201d p\u00e4\u00e4si monen suusta! Edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 oli Irlannissa n\u00e4hty piippukiit\u00e4j\u00e4 ja tuskin pitk\u00e4\u00e4n aikaan tervap\u00e4\u00e4sky\u00e4. Varpushaukka n\u00e4ytt\u00e4ytyi taas ja kohta l\u00e4hikukkulalta nousi lentoon my\u00f6s mustapyrst\u00f6kuiri, joten pari Foulapinnaa, jotka samalla nostivat minun ja Potun t\u00e4ll\u00e4 reissulla saaressa havaitsemat lajit sataan (vertailun vuoksi mainittakoon, ett\u00e4 edellissyksyn\u00e4 havaitsimme Hannan kanssa 85 lajia), olivat kuitenkin ihan mukava p\u00e4\u00e4t\u00f6s p\u00e4iv\u00e4lle. N\u00e4ytti my\u00f6s silt\u00e4, ett\u00e4 ilta oli tuonut uusia lintuja saareen.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

7.10. Saarirallip\u00e4iv\u00e4! Olimme haastaneet Norjan Utsiralla olevat yst\u00e4v\u00e4mme Andreas Lind\u00e9nin, Tero Toivasen, Petri Kuhnon ja Janne Kilpimaan p\u00e4iv\u00e4n saariralliin ja mukaan oli saatu my\u00f6s Lemlandin L\u00e5gsk\u00e4r Pekka Saikon toimesta. Aloitimme kahdeksalta ja ik\u00e4v\u00e4sti paria minuuttia ennen l\u00e4hti pihan takalutakolla ruokaillut mustapyrst\u00f6kuiri kohti etel\u00e4\u00e4. K\u00e4velimme Harrierin kautta Hamiin ja havinnot olivat aika tavanomaisia, onneksi sent\u00e4\u00e4n kuiri l\u00f6ytyi Hamin liljaikosta ruokailemasta. Komppasimme tietysti Hamin huolella ja t\u00e4ll\u00f6in tapahtui se, mit\u00e4 olimme pel\u00e4nneetkin – satuin juuri sopivasti katsomaan, kuinka Potu komppaili ojan vartta, kun yht\u00e4kki\u00e4 h\u00e4n horjahti ja katosi ojaan, niin ett\u00e4 heilahti! Spontaani kommenttini tapahtuneesta kuvasi ehk\u00e4 parhaiten tilannetta: \u201dSinne meni!\u201d. Onneksi Potu kuitenkin kohta nousi pystyyn ja eip\u00e4 h\u00e4nelle onneksi ollut k\u00e4ynyt kuinkaan. H\u00e4n oli luullut ojassa kelluvaa multapaakkua kovaksi maaksi ja yritt\u00e4nyt ylitt\u00e4\u00e4 ojan astumalla sille. Tietenkin jalka oli uponnut syv\u00e4lle ojaan, mutta jotenkin h\u00e4n oli onnistunut heitt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n ojan toiselle reunalle ja n\u00e4in onnistunut est\u00e4\u00e4 kastumisen t\u00e4ydellisesti.<\/p>\n

Aamun muita parempia lajeja olivat pajulintu, meriharakka, rytikerttunen, amerikanj\u00e4\u00e4kuikka, j\u00e4nk\u00e4kurppa, urpiaisia, pajusirkku, rautiainen ja Mill Lochilta edellisiltana Gavin l\u00f6yt\u00e4m\u00e4 telkk\u00e4. Jatkoimme Memorialille havaiten ylilent\u00e4v\u00e4n 7 lyhytnokkahanhen parven ja meristaiji tuotti runsaasti riskil\u00f6it\u00e4 sek\u00e4 ruokkeja ja jokusen etel\u00e4nkiislan ym. K\u00e4mpp\u00e4\u00e4 kohti l\u00e4hdimme taas rantaa pitkin kiroillen sit\u00e4, etteiv\u00e4t yl\u00e4nk\u00f6j\u00e4rvill\u00e4 oleilevat sorsat olleet lent\u00e4neet kertaakaan p\u00e4iv\u00e4n aikana n\u00e4kyviin. Onneksi sent\u00e4\u00e4n pari tavia ja yksin\u00e4inen haapana l\u00f6ytyi rantareitin j\u00e4rvilt\u00e4, mutta sinisorsaa ei havaittu koko p\u00e4iv\u00e4n\u00e4! Etel\u00e4ss\u00e4 kolunnut muu porukka oli havainnut enemm\u00e4nkin parempiakin lajeja mm. taigauunilinnun, 2 pikkulokkia sek\u00e4 merikihun ym. Puuttumaan j\u00e4iv\u00e4t kuitenkin my\u00f6s liejukana ja punavarpunen. Lopulta havaitsimme saaressa omalla porukalla 80 lajia, joka peittosi Utsiran porukan havaitsemat 66 lajia (toki koko saarella oli havaittu yhteens\u00e4 91 lajia, mutta saari on melko paljon isompi kuin Foula). L\u00e5gsk\u00e4rill\u00e4 oli havaittu mukavat 71 lajia. Ilta meni siivoillessa, roskia poltellessa sek\u00e4 ruoka- ja juomavarastoja tyhjent\u00e4ess\u00e4. Frenchy suoritti illan uroteon sy\u00f6m\u00e4ll\u00e4 kaikki h\u00e4nell\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4 olleet seitsem\u00e4n porsaankyljyst\u00e4!<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

8.10. Kaksiviikkoisemme oli t\u00e4ynn\u00e4. Edess\u00e4 oli en\u00e4\u00e4 loppusiivous, tavaroiden kanto Isobelin autoon sek\u00e4 k\u00e4vely lentokent\u00e4lle. Yhdeks\u00e4n aikaan p\u00e4\u00e4simme porukalla matkaan ja k\u00e4velimme tiet\u00e4 pitkin Hamiin havaiten Harrierin kohdilla viimeiseksi uudeksi saaripinnaksemme lentoon s\u00e4ik\u00e4ht\u00e4neen suop\u00f6ll\u00f6n \u2013 105. Foulalaji t\u00e4ll\u00e4 reissulla allekirjoittaneelle ja yhteens\u00e4 118. Foulapinna. Porukkamme havaitsi yhteens\u00e4 Foulalla 112 lajia ja t\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4lle toinen porukka havaitsi viel\u00e4 kolme lajia. K\u00e4velless\u00e4mme selvisi, ett\u00e4 nyt lintuja oli muutenkin sikana! Mm. punakylkirastaita havaitsimme toistasataa ja my\u00f6s harmaahaikara, ampuhaukka, mustapyrst\u00f6kuiri, alli, tukkakoskelo, rytikerttunen ja sepelrastas (yh\u00e4 vaan) n\u00e4htiin.<\/p>\n

Klo 11 pintaan l\u00e4hti koneemme, joka oli tuonut tilallemme muutaman ornin miehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n Ristiet\u00e4 ja kyydiss\u00e4mme l\u00e4hti my\u00f6s Isobel, joka oli matkalla Lerwickiin. Itse p\u00e4\u00e4sin apulent\u00e4j\u00e4n paikalle maisemia ihailemaan ja taas kerran lentokeli oli upea, oli jopa l\u00e4hes tyynt\u00e4 todella pitk\u00e4st\u00e4 aikaa! <\/p>\n

Foula j\u00e4i taaksemme! Olihan ollut erilaiset 2 viikkoa kuin vuotta aikaisemmin! Kelit olivat todella suosineet, sill\u00e4 sadetta ei juuri ollut saatu, ainoastaan yhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 olimme kastuneet kunnolla. Tuulta tietenkin oli riitt\u00e4nyt eik\u00e4 sen suunta miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 ollut paras ollut, sill\u00e4 p\u00e4\u00e4asiassa oli tuullut etel\u00e4st\u00e4. Mukavaa kuitenkin oli ollut ja saapa n\u00e4hd\u00e4, milloin saareen taas palaan. Porukkamme vuokrasi jo Ristien k\u00e4mp\u00e4n seuraaviksikin syksyiksi, mutta ep\u00e4ilen, etten itse ole kyll\u00e4 viel\u00e4 silloin tulossa, mutta joskus viel\u00e4 varmasti! (Mainittakoon, ett\u00e4 Isobel ei en\u00e4\u00e4 koskaan palannut Foulalle. Lerwiciss\u00e4 l\u00e4\u00e4k\u00e4rireissulla h\u00e4nell\u00e4 todettiin vakava sairaus ja vain viikkoja my\u00f6hemmin h\u00e4n menehtyi. R.I.P. Isobel – kiitos kaikesta!)<\/p>\n

P\u00e4\u00e4saarella<\/strong><\/p>\n

Pian laskeuduimme Tingwalliin, josta matkasimme tilaustaksilla Lerwickiin, josta saimme nopeasti allemme seuraavaksi viikoksi vuokra-Fordin ja sitten oli edess\u00e4 majapaikan etsint\u00e4. T\u00e4m\u00e4 olikin vaikeampi teht\u00e4v\u00e4 kuin olimme luulleet, sill\u00e4 Lerwickiss\u00e4 oli viikonloppuna jonkinlaiset musiikkimessut ja aiemmin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4mme Bed&Breakfast oli varattu kokonaan heid\u00e4n k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4. Reilun tunnin kiertelimme ja yritimme l\u00f6yt\u00e4\u00e4 vapaata huonetta havaiten Gulberwickissa er\u00e4\u00e4ll\u00e4 pihalla tepastelleen luhtakanan, kunnes lopulta Garryn ja Gavin onnistui l\u00f6yt\u00e4\u00e4 Bed&Breakfast, jossa oli tilaa mutta vain heille. Lopulta Paul joutui soittamaan vanhalle yst\u00e4v\u00e4lleen Paul Harveylle, joka lupasi meille y\u00f6paikan kotoaan. Lopulta p\u00e4\u00e4simme bongaamaan! Ja matka suuntautui saman tien Channerwickiin, jossa oli jo useamman p\u00e4iv\u00e4n ajan oleillut aavikkokultarinta. Lintu oli n\u00e4hty pikaisesti ja huonosti viel\u00e4 30 min ennen saapumistamme ja pienen etsiskelyn j\u00e4lkeen n\u00e4imme potun kanssa lennossa todella hyv\u00e4n n\u00e4k\u00f6isen kandin, mutta t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen lintua ei puolentoista tunnin yritt\u00e4misest\u00e4 huolimatta en\u00e4\u00e4 l\u00f6ytynyt. Pikkusieppo kyll\u00e4 l\u00f6ytyi useampaankin kertaan eripuolilta pusikkoista aluetta sek\u00e4 my\u00f6s alhaalta jokivarresta, mutta muuten havainnot j\u00e4iv\u00e4t useampaan mustap\u00e4\u00e4kerttuun. Lopulta p\u00e4\u00e4timme luovuttaa ja jatkaa sponderetkelle, palaisimme paikalle uudestaan seuraavana aamuna.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Jatkoimme er\u00e4\u00e4n puutarhan kautta Quendaleen, jossa kolusimme pari tuntia liljaikkoista jokivartta havaiten runsaasti tiltaltteja, taigauunilinnun sek\u00e4 ampuhaukan. Er\u00e4\u00e4ll\u00e4 j\u00e4rvell\u00e4 n\u00e4kyi pikkurari pikkulokki ja viel\u00e4 ennen h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4 ajoimme bongaamaan sinipyrst\u00f6\u00e4 Geosetterin laaksoon. Lintu l\u00f6ytyi varsin helposti ja t\u00e4m\u00e4 oli Shetlantipinna my\u00f6s Paulille, ja itse asiassa vasta t\u00e4m\u00e4n toinen havainto lajista briteist\u00e4! Illan pimennytty\u00e4 suuntasimme Sumburghiin ja Paul Harveylle majoittumaan. Paul ja t\u00e4m\u00e4n vaimo ottivat meid\u00e4t avosylin vastaan ja sy\u00f6ty\u00e4mme suuntasimme viel\u00e4 Sumburgh Hotellille iltaa istumaan.<\/p>\n

Channerwickiin taas<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

9.10. Paul Harveyn tarjoaman aamupalan j\u00e4lkeen suuntasimme Frenchyn yh\u00e4 toimiessa kuskina Channerwickiin, josta pikkusieppo l\u00f6ytyi taas heti ja ylitsemme lensi lyhytnokkahanhiparvi sek\u00e4 virtav\u00e4st\u00e4r\u00e4kki. Aavikkokultarintaa jouduimme hakemaan pitemp\u00e4\u00e4n. Lopulta eteeni polulle pomppasi jostain vaalea kultarinta \u2013 siin\u00e4 se oli \u2013 reissun kovin pinna \u201drama\u201d! N\u00e4imme lintua useaan otteeseen lyhyesti mutta se oli todella liikkuva ja lensi aina aika kauas kadoten taas pusikoihin. Garryn ja Gavin saavuttua paikalle lintu onneksi viel\u00e4 l\u00f6ytyi helposti, mutta kohta se taas katosi niin pitk\u00e4ksi aikaa, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4timme Paulin ja Potun kanssa l\u00e4hte\u00e4 jatkamaan edellisiltana tehtyjen suunnitelmien mukaisesti kohti pohjoista.<\/p>\n

Out Skerriesille<\/strong><\/p>\n

Ajoimme p\u00e4\u00e4saaren koillisnurkkaan Vidliniin, jossa nousimme Out Skerriesin lauttaan, eli otimme suunnan yht\u00e4 syrj\u00e4iselle saarelle kuin Foula mutta p\u00e4\u00e4saaren it\u00e4puolelle, jossa oli edellisiltana n\u00e4hty sarasirkkalintu. Lauttaan tuli toinenkin autolastillinen bongareita ja pian lautan l\u00e4hdetty\u00e4 liikkeelle aloitimme staijin merelle. N\u00e4immekin merimetsoja, amerikanj\u00e4\u00e4kuikan sek\u00e4 ensimm\u00e4iset py\u00f6ri\u00e4iset ja yhden lahtivalaan.<\/p>\n

Perille saareen p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme kuulimme paikalla olleilta orneilta, ettei sarasirkkalintua ollut aamun etsinn\u00f6iss\u00e4 l\u00f6ytynyt, joten l\u00e4hdimme kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n saarta tai oikeastaan saaria, sill\u00e4 Out Skerries muodotui kahdesta sillalla yhdistetyst\u00e4 saaresta.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Seuraavan nelj\u00e4n tunnin aikana kiertelimme t\u00e4t\u00e4 varsin vaikeasti hallittavaa repaleista saariparia ja n\u00e4imme parhaina spondet viitakerttusen, joka on RK-laji briteiss\u00e4 ja mustalepp\u00e4linnun sek\u00e4 bongasimme viirusirkkalinnun, joka l\u00f6ytyi sopivasti ollessamme todella l\u00e4hell\u00e4 l\u00f6yt\u00f6paikkaa. Viirusirkka oli juuri tyypillinen \u201dsaarilanceri\u201d eli se piilotteli kivimuurissa aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n taidokkaasti. Onneksi se kerran k\u00e4vi 10 sekuntia hienosti n\u00e4kyviss\u00e4 er\u00e4\u00e4ll\u00e4 kivell\u00e4, joten saimme siit\u00e4 kuvaa ja videota. Yhteens\u00e4 n\u00e4imme Out Skerriesill\u00e4 53 lintulajia, mutta sarasirkkalintua ei l\u00f6ytynyt.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Paluumatkalla staijasimme taas lautalta ja n\u00e4imme taas lahtivalaan sek\u00e4 ruokin kanssa lent\u00e4neen reissun ekan lunnin ja reilusti yli puolimatkassa Potu yht\u00e4kki\u00e4 kysyi, ett\u00e4: \u201dMik\u00e4 hiton kahlaaja tuossa tulee?\u201d ja seh\u00e4n oli selv\u00e4 isovesip\u00e4\u00e4sky! Elis Potulle ja kuponkilaji Shetlannista! Ja kohta per\u00e4\u00e4n merell\u00e4 muutti viel\u00e4 suop\u00f6ll\u00f6. Aika leppoisaa siis…<\/p>\n

Rantaan p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme ajoimme suoraan Lerwickiin ja lauttarantaan, johon tipautimme Paulin, jonka loma alkoi olla p\u00e4\u00e4t\u00f6ksess\u00e4, h\u00e4n matkaisi 14 tuntia Aberdeeniin ja ajaisi sielt\u00e4 Nottinghamiin kotiin. Hyv\u00e4stelty\u00e4mme Paulin l\u00f6ytyiv\u00e4t Garry ja Gav sataman parkista ja n\u00e4m\u00e4 onnekkaat olivat n\u00e4hneet p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 lyhyesti ruskouunilinnun Quendalessa ja jossain muualla kehr\u00e4\u00e4j\u00e4nkin. Heid\u00e4n per\u00e4ss\u00e4\u00e4n ajoimme heid\u00e4n Bed&Breakfastille, jossa he yh\u00e4 majoittuivat ja jossa nyt oli tilaa meillekin. Alkuun varasimme sielt\u00e4 huoneen vain pariksi p\u00e4iv\u00e4ksi, mutta lopulta olimme siell\u00e4 koko loppureissun, sill\u00e4 vaikka hinta olikin kohtuullisen korkea, niin palvelu ja esim. aamupala olivat todella erinomaisia.<\/p>\n

Suihkun j\u00e4lkeen suuntasimme sy\u00f6m\u00e4\u00e4n l\u00e4heiseen kiinalaiseen ja ilta jatkui viel\u00e4 pubissakin, mutta nukkumaan palattiin pian, sill\u00e4 edess\u00e4 oli taas aikainen her\u00e4tys.<\/p>\n

Unst<\/strong><\/p>\n

10.10. Her\u00e4simme kuuden j\u00e4lkeen ja tuntia my\u00f6hemmin l\u00e4hdimme Garryn ja Gavin kanssa Garryn kyydiss\u00e4 kohti pohjoista ja Unstia. Toista tuntia ajettuamme ja matkattuamme kahdella lautalla, olimme perill\u00e4 ja retki sai alkaa. Unstissa k\u00e4vimme ensin yritt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 er\u00e4\u00e4ss\u00e4 puistossa edellisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 paikalla ollutta ruskouunilintua sit\u00e4 kuitenkaan l\u00f6yt\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Jatkoimme sitten koluamista saaren pohjoisimmassa k\u00e4rjess\u00e4, jossa paikalliset kalanviljelij\u00e4t yrittiv\u00e4t parhaansa mukaan est\u00e4\u00e4 meit\u00e4 komppaamasta, mutta eiv\u00e4th\u00e4n he siin\u00e4 t\u00e4ysin onnistuneet. Lintuja oli v\u00e4h\u00e4n, komea 200 pulmusen parvi kuitenkin. Suosiolla j\u00e4timme komppauksen lyhyemm\u00e4ksi ja jatkoimme seuraaville paikoille. K\u00e4vimme viel\u00e4 uudelleen ruskouunilintupaikalla, mutta lintu oli jatkanut matkaansa. L\u00e4hipaikoilta l\u00f6ysimme kuitenkin yhteens\u00e4 mm. 4 taigauunilintua, rytikerttusen, valkoposkihanhia sek\u00e4 parhaimpina hornemanni-tundraurpiaisen sek\u00e4 tristis-tiltaltin.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Tapasimme vanhan tutun Shetland Naturen Brydon Thomasonin pariinkin otteeseen pikaisesti sek\u00e4 muutamia muitakin orneja, mutta bongattavaa ei muutkaan meille l\u00f6yt\u00e4neet. Illalla kaahasimme takaisin Lerwickiin ja illalla k\u00e4vimme l\u00e4heisess\u00e4 intialaisessa sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 ja nukkumaan p\u00e4\u00e4simme vasta 23:00.<\/p>\n

Elikset paukkuu<\/strong><\/p>\n

11.10. Aamupala nautittiin seiskan j\u00e4lkeen ja kasilta suuntasimme retkelle Gavin kanssa. Garry l\u00e4hti pikkuhiljaa kohti Tingwallia, josta h\u00e4nell\u00e4 oli lento Fair Islelle. Ensin suuntasimme Geosetterin sinipyrst\u00f6paikalle, josta ei kuitenkaan l\u00f6ytynyt oikein mit\u00e4\u00e4n. Matkalla ajoimme taas sen j\u00e4rven ohi, jolla olimme jo aiemmin pikkulokinkin n\u00e4hneet ja sovimme Potun kanssa k\u00e4yv\u00e4mme takuulla my\u00f6hemmin, sen verran lintuisalta paikka n\u00e4ytti. Parin tyhj\u00e4n puutarhan j\u00e4lkeen jatkoimme Quendaleen, jossa komppasimme lyhyesti j\u00e4rven puoleisen ojanvarren ja havainnoiksi l\u00f6ytyi runsaasti hippi\u00e4isi\u00e4 ja tiltaltteja sek\u00e4 punavarpunen ja virtav\u00e4st\u00e4r\u00e4kki sek\u00e4 jo pois ajaessamme tien varressa ollut mustalepp\u00e4lintu.<\/p>\n

Komppasimme viel\u00e4 Virkien pajukon ennen kuin tipautimme Gavin Sumburghin lentokent\u00e4lle, josta t\u00e4ll\u00e4 oli lento Manchesteriin. Itse ostimme liput Edinboroughin kautta Lontooseen lauantaille 16.10. jolloin varmistimme sen, ettemme menett\u00e4isi yht\u00e4k\u00e4\u00e4n retkip\u00e4iv\u00e4\u00e4, vaan lent\u00e4isimme Lontooseen mahdollisimman nopeasti ennen jatkolentoamme kohti uusia seikkailuja.<\/p>\n

Sitten l\u00e4hdimmekin Tingwallin l\u00e4helle bongaamaan Garryn ennen lentoaan Strand Lochilta l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4 amerikansipi\u00e4. L\u00f6ysimme perille Paulilta viestitse saamiemme ajo-ohjeiden avulla ja paikalla olikin jo paikallisia bongareita, joiden avulla lintu l\u00f6ytyi nopeasti. Elis Potulle! Saatuamme linnusta tarpeeksi kuvia ja sen siirrytty\u00e4 turhan kauaksi, emme juuri ehtineet edes mietti\u00e4, mit\u00e4 tekisimme seuraavaksi, kun paikalliset tulivat kertomaan, ett\u00e4 Lerwickist\u00e4 oli juuri l\u00f6ytynyt vuoriuunilintulaji. Valitettavasti Hugh Harrop oli jo ehtinyt singahtaa matkaan ja muut paikalliset eiv\u00e4t olleet ainakaan heti l\u00e4htem\u00e4ss\u00e4 paikalle, joten jouduimme taas kyselem\u00e4\u00e4n Paulilta ajo-ohjeita. Mainittakoon, ett\u00e4 ajoin ensimm\u00e4ist\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 vasemmanpuoleisessa liikenteess\u00e4, joten aivan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 en olisi Lerwickin keskustaan halunnut, mutta kun kerran lintu oli Tescon takaisella puutarha-alueella, pakkohan sinne oli ajaa.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Lopulta l\u00f6ysimme pienten sompailujen j\u00e4lkeen perille ja pian Paul Harveyn ja Hugh Harrapin johtama bongarijoukko l\u00f6ysi jo tunnin verran kateissa olleen linnun ja mekin p\u00e4\u00e4simme sen heti n\u00e4kem\u00e4\u00e4n. Potun onnistui saada siit\u00e4 jonkinlaiset kuvatkin, joten seuraavaksi odoteltiin, ett\u00e4 se sanoisi jotain. Lopulta osa porukasta kuuli sen \u00e4\u00e4ntelev\u00e4n ja Hugh Harrop kertoi meille, tai ainakin me ymm\u00e4rsimme niin, ett\u00e4 lintu olisi sanonut tsip \u2013 eli kyseess\u00e4 olisi balkaninuunilintu. Elis Potulle siis muttei minulle, jolta naurettavaa kyll\u00e4 vuoriuunilintu yh\u00e4 puuttui.<\/p>\n

Haimme Tescosta hieman ev\u00e4st\u00e4, jopa kunnon kakkupalaset ja jatkoimme taas etel\u00e4\u00e4n ja Wester Quarffiin, jota meille oli kehuttu hyv\u00e4n\u00e4 puutarha-alueena. Jo matkalla l\u00f6ysimme koulun edustalla langalla istuneen turturikyyhkyn ja itse puutarha-alueella n\u00e4imme satakunta j\u00e4rri\u00e4, mutta pian alkoi ilta jo h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4, joten palasimme Lerwickiin ja majapaikallemme. Illalla saimme Frenchylt\u00e4 viestin, ett\u00e4 vuoriuunilintulaji oli nyt kuultu kunnolla ja kyseess\u00e4 oli kuin olikin vuoriuunilintu! Eli elis minullekin! Eliskakut oli ostettu kuitenkin oikeaan saumaan! Fish&chips \u2013annoksen j\u00e4lkeen palasimme k\u00e4mpille lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n jo klo 20:00.<\/p>\n

Elis ja tosi kova sponde!<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

12.10. Aamupalan j\u00e4lkeen suuntasimme taas kerran etel\u00e4\u00e4n ja meik\u00e4l\u00e4ist\u00e4 vaivasi heti aamusta saamani tieto, ett\u00e4 17.10. Barcelonan peli oli siirrettykin p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aikaisemmaksi ja meid\u00e4n lentomme olisi Barcelonassa vasta noin pelin p\u00e4\u00e4ttymisen aikoihin \u2013 ja peli kun oli se suurin syy, miksi olimme jatkamassa reissuamme viel\u00e4 Barcelonaan, olihan lippu peliin ostettu jo kuukausia sitten!<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ajaessamme etel\u00e4\u00e4 kohti yritimme hieman selvitell\u00e4 ajo-ohjeita Frenchylt\u00e4 saamiemme tietojen mukaan edellisiltana l\u00f6ytyneelle ja yh\u00e4 paikalla olleelle siperianuunilinnulle. Mutta kun Frenchy ei paikkaa tiennyt, niin ajelimme suoraan Sumburghin k\u00e4rkeen, jossa staijailimme hetken merelle. Merell\u00e4 ei kuitenkaan taaskaan tapahtunut mit\u00e4\u00e4n, sent\u00e4\u00e4n yksi kaakkuri n\u00e4kyi. Pian t\u00f6rm\u00e4simme pariin muuhun orniin ja saimme heilt\u00e4 jonkinlaiset ajo-ohjeet siperianuunilintupaikalle, joten p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 ajamaan sinne. Ollessamme jo aika l\u00e4hell\u00e4 Sandwicki\u00e4 soitti Paul Harvey ilmeisestikin Frenchyn ansiosta minulle ja saimme hyv\u00e4t ajo-ohjeet paikalle. Vaikka paikka oli todella vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4, onnistuimme l\u00f6yt\u00e4\u00e4 perille helposti ja sielt\u00e4 l\u00f6ytyikin taas tutun n\u00e4k\u00f6ist\u00e4 porukkaa lintua etsim\u00e4st\u00e4. Hugh Harrop oli n\u00e4hnyt linnun 10 minuuttia aikaisemmin mutta nyt se oli taas kadonnut j\u00e4ljett\u00f6miin. Komppailimme pihoja ja ojanvarsia huolellisesti 1,5 tunnin ajan, kunnes viimein paikalliset l\u00f6ysiv\u00e4t linnun er\u00e4\u00e4st\u00e4 pihasta. Singahdimme paikalle ja kohta saimmekin n\u00e4kyville t\u00e4m\u00e4n paljon odottamaamme hienomman linnun! Elis siperianuunilinnusta! Lintu liikkui todella vilkkaasti, mutta Potun onnistui saada siit\u00e4 erinomaiset kuvat, joten en itse oikein vaivautunut edes yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n skouppaamista. Kohta lintu katosikin taas pitk\u00e4ksi aikaa, kunnes Potu l\u00f6ysi sen l\u00e4heiselt\u00e4 hautausmaalta, josta se taas siirtyi puutarhoille. T\u00e4ll\u00f6in me p\u00e4\u00e4timme jatkaa retkelle muualle.<\/p>\n

Suuntasimme j\u00e4rvelle, jonka olimme n\u00e4hneet jo pariin kertaan autolla ohi ajaessamme ja jo matkalla t\u00e4lle Lake Spiggielle l\u00f6ysimme l\u00e4heiselt\u00e4 merenlahdelta oikein mukavasti paikallisena kelluneen amerikanj\u00e4\u00e4kuikan. J\u00e4rvelle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme selasimme j\u00e4rven vesilinnuston hyv\u00e4lt\u00e4 n\u00e4k\u00f6alapaikalta ja isojen haapanaparvien ohella l\u00f6ysimme liejukanoja, 6 mustakurkku-uikkua, tukkasotkia, lapasotkan sek\u00e4 allin. N\u00e4imme my\u00f6s alempana j\u00e4rven rannan l\u00e4hell\u00e4 er\u00e4\u00e4n ojan varressa pariskunnan kuvaamassa jotain, joten p\u00e4\u00e4timme ajaa paikalle katsomaan, mit\u00e4 he oikein kuvasivat. Pys\u00e4ytetty\u00e4ni tien viereen, kysyin mit\u00e4 oikein kuvaatte ja sain vastaukseksi: \u201dTuota lintua\u201d. Ja rehupaalin p\u00e4\u00e4ll\u00e4 istui lepink\u00e4inen \u2013 PUNAPYRST\u00d6LEPINK\u00c4INEN! Nousimme saman tien autosta ja nappasin skouppivehkeet esiin ja aloin kuvata lintua, mutta lintua kuvannut mies k\u00e4veli suoraan eteeni ja l\u00e4hti k\u00e4velem\u00e4\u00e4n suoraan lintua kohti. Yritin siin\u00e4 sanoa h\u00e4nelle, ett\u00e4 voisiko h\u00e4n yst\u00e4v\u00e4llisesti v\u00e4ist\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ottaisin t\u00e4st\u00e4 todella harvinaisesta linnusta pari kuvaa, johon t\u00e4m\u00e4 tokaisi, ett\u00e4: \u201dEtsik\u00e4\u00e4 omat lintunne\u201d ja jatkoi lintua kohti yritt\u00e4m\u00e4tt\u00e4k\u00e4\u00e4n kuvata sit\u00e4, niin l\u00e4helle, ett\u00e4 lopulta lintu otti siivet alleen ja l\u00e4hti. Onneksi se laskeutui tien toiselle puolelle noin sadan metrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n meist\u00e4 ja ehdin ottaa siit\u00e4 pari kuvaa ennen kuin se siirtyi parin sadan metrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n, josta sitten sain muutaman kuvan lis\u00e4\u00e4 sek\u00e4 lyhyen videonkin, ennen kuin iso pikkulintuparvi hy\u00f6kk\u00e4si sen kimppuun ja lintu otti siivet alleen ja katosi!<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Sanoin ukolle pari valikoitua sanaa, jotta h\u00e4n tajuaisi, mit\u00e4 oli mennyt tekem\u00e4\u00e4n ja ilmeisesti h\u00e4n vasta nyt tajusi, ettei kyseess\u00e4 ollutkaan pikkulepink\u00e4inen vaan suurharvinaisuus punapyrst\u00f6lepink\u00e4inen. Kysyin, meinasiko t\u00e4m\u00e4 ilmoittaa linnusta kenellek\u00e4\u00e4n ja aloin samalla itse n\u00e4pp\u00e4ill\u00e4 Paul Harveyn numeroa, jolloin t\u00e4m\u00e4 p\u00e4\u00e4tti soittaa jollekin. Laitoin varmuuden vuoksi kuitenkin Harveylle tekstiviestin linnusta, mutta aika pian sain Frenchyn kautta tiedon linnusta, joten ukko oli kuin olikin soittanut jollekulle ornille. Pian paikalle saapui Hugh Harrop, jolle hetimiten kerroin, mit\u00e4 paikalla oli tapahtunut ja t\u00e4m\u00e4 ei ollut lainkaan yll\u00e4ttynyt, tokaisi vain, ett\u00e4 niin tuo ukko tekee! Kertoipa h\u00e4n my\u00f6s, kuinka kyseinen ukko oli ollut h\u00e4nen j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4ll\u00e4\u00e4n retkell\u00e4\u00e4n Suomeen ja Finnaturen oppaana ollut kaverini Harri Taavetti oli polttanut ukkoon p\u00e4reet niin pahasti, ett\u00e4 mies oli ollut l\u00e4hell\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 hengest\u00e4\u00e4n. T\u00e4h\u00e4n tokaisin, ettei se kyll\u00e4 nytk\u00e4\u00e4n ollut kaukana ollut!<\/p>\n

Pikkuhiljaa paikalle saapui lis\u00e4\u00e4 bongareita ja suurimman osan j\u00e4\u00e4ty\u00e4 tuijottamaan alkuper\u00e4ist\u00e4 puselikkoa, p\u00e4\u00e4timme aika pian Potun kanssa l\u00e4hte\u00e4 kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n j\u00e4rve\u00e4, sill\u00e4 sen ymp\u00e4rist\u00f6 oli t\u00e4ynn\u00e4 laidunmaita aidantolppineen. Reilua tuntia my\u00f6hemmin, kun olimme aivan toisella puolella j\u00e4rve\u00e4, Potu huomasi, ett\u00e4 alkuper\u00e4isell\u00e4 paikalla juostiin, joten ajoimme mekin paikalle ja siell\u00e4h\u00e4n se lepink\u00e4inen oli m\u00e4en p\u00e4\u00e4ll\u00e4 er\u00e4\u00e4ss\u00e4 puskassa piilottelemassa l\u00e4hes paikalla, josta olimme alkujaan katsoneet vesilintuja. Lintu lenn\u00e4hti pariin otteeseen puskasta toiseen kunnes se palasi taas samaiseen puskaan, jossa sill\u00e4 olikin saalis oksaan l\u00e4vistettyn\u00e4! Niinp\u00e4 p\u00e4\u00e4simme kuvaamaan t\u00e4t\u00e4 spondea huippuharvinaisuutta oikein toden teolla sen sy\u00f6dess\u00e4 saaliinaan ollutta mustap\u00e4\u00e4kerttua! Huikeaa! Porukkaa oli paikalla noin nelisenkymment\u00e4 bongaria ja kaikki olivat haltioissaan n\u00e4kem\u00e4st\u00e4\u00e4n. Varmuuden vuoksi kerroin kaikille kysyjille, mit\u00e4 paikalla oli l\u00f6yt\u00f6tilanteen j\u00e4lkeen tapahtunut, sill\u00e4 paikallisen ukonhan olisi ollut helppo keksi\u00e4 muita tarinoita ja itse en halunnut antaa h\u00e4nelle sit\u00e4 mahdollisuutta. Ukko muuten kaikkien muiden kuvatessa lepink\u00e4ist\u00e4 ruudun t\u00e4ydelt\u00e4 seisoi yh\u00e4 alkuper\u00e4isell\u00e4 paikalla, vaikkei lintu ollut siell\u00e4 ollut useaan tuntiin! Ihme hiippari!<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Toista tuntia ihailimme lintua sen sy\u00f6dess\u00e4 saalistaan ja porukkaa saapui yh\u00e4 paikalle. Lopulta p\u00e4\u00e4timme itse l\u00e4hte\u00e4 etel\u00e4\u00e4n ja lentokent\u00e4lle selvittelem\u00e4\u00e4n lentolippujemme siirtoja. Ainoaksi j\u00e4rkev\u00e4ksi mahdollisuudeksi tuli siirt\u00e4\u00e4 meid\u00e4n Lontoo-Barcelona lentoamme aikaisemmaksi, joka tuli kyll\u00e4 todella kalliiksi, sill\u00e4 jo pelkk\u00e4 siirtomaksu oli sama kuin mik\u00e4 oli alun perin ollut lippujen hinta! Ja liputkin olivat nyt todella kalliit! Eik\u00e4 aikataulu viel\u00e4k\u00e4\u00e4n kuulostanut hyv\u00e4lt\u00e4, sill\u00e4 olisimme Barcelonassa ainoastaan 1,5 tuntia ennen pelin alkamista, mutta eip\u00e4 meill\u00e4 ollut muita vaihtoehtoja!<\/p>\n

Ajaessamme pohjoiseen pist\u00e4ydyimme viel\u00e4 lepink\u00e4ispaikalla, jossa lintu oli viel\u00e4kin samassa puskassa ja bongareita oli yh\u00e4 runsaasti paikalla ja vaikka ilta oli jo pimenem\u00e4ss\u00e4, saapui porukkaa viel\u00e4 lis\u00e4\u00e4kin. Paikalla oli nyt tuttujakin mm. Rob sek\u00e4 Paul Harvey. Hieman jutusteltuamme jatkoimme k\u00e4mpille ja k\u00e4yty\u00e4mme taas kiinalaisessa sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 painuimme nukkumaan v\u00e4synein\u00e4 mutta onnellisina!<\/p>\n

Vieras taigalta ja kiertely\u00e4<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

13.10. Keli oli aamusta todella surkea, joten alkuun k\u00e4vimme Scallowayssa katsomassa pient\u00e4 linnaa sek\u00e4 l\u00e4heisiss\u00e4 puutarhoissa k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4, mutta lintuja l\u00f6ytyi todella v\u00e4h\u00e4n. Sateen loputtua ajaessamme kohti Tingwallia n\u00e4imme Lerwickin kiert\u00e4v\u00e4n p\u00e4\u00e4tien yli lent\u00e4neet kaksi nummiriekkoa. Jatkoimme Tingwallin j\u00e4rville, joilta l\u00f6ysimme nokikanan sek\u00e4 mustakurkku-uikun ym. K\u00e4vimme my\u00f6s amerikansipipaikalla, jossa nyt ihmettelimme paikalla jo aiemminkin n\u00e4kem\u00e4\u00e4mme, mutta silloin niin v\u00e4h\u00e4n kiinnostanutta joutsenhanhea. Sitten suuntasimmekin Quendaleen, josta oli taas Frenchylt\u00e4 saamamme h\u00e4lyn mukaan juuri l\u00f6ytynyt taigakirvinen. Parkkeerattuamme paikalle tuli iso partamies selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n meille jotain jostain pikkulinnusta (little biRRd), joka oli jossain sis\u00e4ll\u00e4, joten p\u00e4\u00e4timme seurata h\u00e4nt\u00e4. Myllyn pikkukaupan sis\u00e4ll\u00e4 ikkunassa pyristelikin hippi\u00e4inen, jonka parissa sekunnissa sain kiinni ja vapautin puutarhaan. Ukko oli todella onnellinen!<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Jatkoimme k\u00e4vellen harjannetta pitkin Quendalen laaksoa niin pitk\u00e4\u00e4n, kunnes t\u00f6rm\u00e4simme ensin kirvisiin, jotka kaikki olivat niittysellaisia ja kohta n\u00e4imme ornit, jotka olivat aivan laakson perukassa ns. Riffle Rangella komppaamassa liljaikkoja. K\u00e4velimme paikalle ja jatkoimme laaksoa viel\u00e4 pitemm\u00e4lle kuin muut olivat, kunnes n\u00e4imme, ett\u00e4 takanamme juostiin ja huidottiin meille. Niinp\u00e4 singahdimme paikalle ja siell\u00e4 yksi orni oli saanut kuvattua todenn\u00e4k\u00f6isesti oikean linnun. Vaikka paikalla oli toistakymment\u00e4 ornia, marssi t\u00e4m\u00e4 kamera tanassa suoraan meik\u00e4l\u00e4isen luokse hakemaan varmistusta m\u00e4\u00e4rityksest\u00e4 ja kyll\u00e4 kuvassa oli selv\u00e4 taigakirvinen, vaikka aika kaukaa kuva olikin otettu. Niinp\u00e4 j\u00e4imme t\u00e4lle paikalle odottelemaan, sill\u00e4 paikka oli aivan sama kuin alkuper\u00e4inen havaintopaikka eik\u00e4 kauankaan, kun n\u00e4imme takaamme kaukaa lennossa paikalle saapuvan yksin\u00e4isen kirvisen, joka laskeutui jonkinlaisen ruokintakaukalon reunalle ja siin\u00e4 se oli \u2013 taigakirvinen! Ehdimme katsoa t\u00e4t\u00e4 Potun elislajia putkella muutaman sekunnin ennen kuin se tipahti kaukalon taakse, josta se kohta lensi yl\u00f6s solaan muiden kirvisten per\u00e4ss\u00e4. Onneksi se nyt laskeutui hetkeksi n\u00e4kyville ja onnistuin saada siit\u00e4 jonkinlaiset skouppikuvat, ennen kuin se taas katosi. Hetken viel\u00e4 odottelimme lintua saapuvaksi takaisin havaiten hillerin, joka k\u00e4vi ruokinnoilla sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4. Lopulta kun olimme l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 palailemaan ojan vartta kompaten takaisin autolle, bongariporukka viel\u00e4 kertaalleen ajoi linnun lentoon ja nyt se lensi aivan toiselle puolelle laaksoa. Liljaikon komppaus ei tuottanut oikein mit\u00e4\u00e4n, joten pian olimme autolla.<\/p>\n

Jatkoimme viel\u00e4 etel\u00e4\u00e4n ja kolusimme hieman Scatnessia, ennen kuin alkoi sataa. Juuri kun sateessa komppaaminen alkoi tuntua turhalta, saimme tiedon Cunningsburghista l\u00f6ytyneest\u00e4 punakottaraisesta. Ajoimme paikalle ja vihdoinkin mukaan ottamastani navigaattorista oli hy\u00f6ty\u00e4, kun paikka oli kerrottu osoitteen tarkkuudella. Paikalla oli jo runsaasti bongareita ja meille kerrottiin, ett\u00e4 havainnosta oli jo l\u00e4hes pari tuntia. T\u00e4m\u00e4 nuori lintu oli k\u00e4ynyt er\u00e4\u00e4n pihan p\u00e4hkin\u00e4ruokinnalla muiden kottaraisten seurassa, mutta nyt kottaraisia oli joka puolella aluetta. Toista tuntia me seuloimme peltoaukean kottaraisia muiden tuijottaessa ruokintaa ilman tulosta. Parhaaksi havainnoksemme j\u00e4i keskelt\u00e4 tiet\u00e4 pientareelle pelastamamme siili. Lopulta ajoimme Lerwickiin, jossa pidensimme autovuokraustamme p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 ja saimme sovittua, ett\u00e4 j\u00e4tt\u00e4isimme auton Sumburghin lentoasemalle ja ajoimme hotellille jo viideksi ottamaan rennosti. Illalla l\u00f6ysimme viimein eurooppalaisen ravintolan eli italialaisen, josta sai tarjoilua englannin kielell\u00e4, joten Potunkaan ei en\u00e4\u00e4 tarvinnut pel\u00e4t\u00e4 saavansa ruokaansa korianteria ja kyll\u00e4h\u00e4n kunnon pizzaa olikin jo ik\u00e4v\u00e4!<\/p>\n

14.10. Aamupalan j\u00e4lkeen l\u00e4hdimme retkelle ja kohti saaren l\u00e4nsiosia, jossa emme viel\u00e4 olleet k\u00e4yneet. Tsekkasimme muutamat vuononpohjukat, mutta havainnot j\u00e4iv\u00e4t tukkakoskeloihin, muutamaan mustakurkku-uikkuun sek\u00e4 pariin kaakkuriin ym. Trestan puutarhakin oli tyhj\u00e4, joten emme jatkaneet sen pitemm\u00e4lle vaan synkkien pilvien ajamina suuntasimme Kergordiin. Parkkeerattuamme automme k\u00e4velimme puutarhaan aidan raosta ja l\u00e4hes v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti t\u00f6rm\u00e4simme pariin orniin, jotka viittoilivat meit\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4ksi sanoen, ett\u00e4: \u201dKiert\u00e4k\u00e4\u00e4 tuolta, lintu on aivan edess\u00e4mme\u201d. Kierretty\u00e4mme paikalle kysyin tietysti kohteliaasti, ett\u00e4 niin mik\u00e4k\u00f6h\u00e4n lintu oli kyseess\u00e4, kun kohta eteemme pomppasikin puskasta sinipyrst\u00f6! T\u00e4m\u00e4 lintu oli todella peloton ja se saalisteli vain muutaman metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 meist\u00e4. Ilmeisesti se haki meist\u00e4 turvaa saalistelulleen, sill\u00e4 aina, kun se erehtyi kauemmaksi, punarinnat hy\u00f6kk\u00e4siv\u00e4t sen kimppuun. Pari taigauunilintuakin liikkui pusikoissa, mutta valitettavasti keli oli todella synkk\u00e4, joten kuvaaminen oli vaikeaa. Potu toki sai hyv\u00e4t kuvat, mutta skouppaaminen oli l\u00e4hes mahdotonta. Lopulta sain kuitenkin yhden kunnon videon linnusta ennen kuin alkoi sataa kaatamalla. Bongareitakin saapui paikalle siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4timme ajaa hotellillemme ja k\u00e4vell\u00e4 sielt\u00e4 internet-baariin tarkistamaan, ett\u00e4 lentolippumme olisivat kunnossa. Sumburgh-Lontoo v\u00e4li n\u00e4ytti olevan kunnossa, mutta Lontoo-Barcelona lipuista oli kyll\u00e4 varausvahvistus tullut, mutta itse lippuja ei viel\u00e4 ollut tullut. Mutta ainahan ei mit\u00e4\u00e4n elektronista lippua tulekaan, joten ajattelin asian olevan kunnossa.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Koska sade oli loppunut, p\u00e4\u00e4timme jatkaa viel\u00e4 iltaretkelle. Ajoimme Seafieldille, josta emme vuoriuunilintua l\u00f6yt\u00e4neet, mutta nokkavarpunen ja ampuhaukka lensiv\u00e4t ylitsemme. Merell\u00e4 lensi viel\u00e4 isokihukin, joita ei juuri Foulan j\u00e4lkeen ollut n\u00e4kynyt. P\u00e4\u00e4timme suunnata viel\u00e4 Cunningsburghiin yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n punakottaraista, vaikka siit\u00e4 ei mit\u00e4\u00e4n ollut kuulunutkaan. Parkkeerattuamme alkuper\u00e4iselle paikalle huomasimme er\u00e4\u00e4n kuvaajan kuvaavan juuri sit\u00e4 ruokintaa, jossa lintu oli alun perin ollut ja siin\u00e4h\u00e4n se oli ruokinnan vieress\u00e4 istumassa \u2013 nuori punakottarainen! Lintu oli kuulemma ollut paikalla koko iltap\u00e4iv\u00e4n, mutta eip\u00e4 siit\u00e4 ollut kukaan p\u00e4iv\u00e4n aikana tapaamistamme orneista ollut tietoinen. Tunnin verran ihastelimme ja kuvailimme t\u00e4t\u00e4 vilkkaasti ruokinnalla k\u00e4ynytt\u00e4 mutta aina v\u00e4lill\u00e4 puskan siimekseen lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n mennytt\u00e4 lintua, kunnes taas alkoi sataa. Juuri t\u00e4ll\u00f6in lintu lensi nurmikolle ruokailemaan ja jotenkin onnistuimme viel\u00e4 kaatosateesta huolimatta saada toisenlaisiakin kuvia linnusta. Lopulta ajoimme takaisin k\u00e4mpille ja illalla suuntasimme samaan italialaiseen hampurilaisannokselle ennen kuin painuimme nukkumaan.<\/p>\n

Loppurevitykset<\/strong><\/p>\n

15.10. Keli oli aamusta erinomainen ja olimme p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet viett\u00e4\u00e4 viimeisen p\u00e4iv\u00e4mme siell\u00e4, miss\u00e4 lintuja oli ollut eli etel\u00e4ss\u00e4. Niinp\u00e4 ajoimme taas suoraan Sumburghiin, jossa tuijottelimme hetken merta, mutta havainnot j\u00e4iv\u00e4t pariin ampuhaukkaan, 40 alliin ja amerikanj\u00e4\u00e4kuikkaan.<\/p>\n

Piakkoin jatkoimme l\u00e4heiseen Toabin kyl\u00e4\u00e4n kokeilemaan, l\u00f6ytyisik\u00f6 siell\u00e4 edellisiltana ollut siperianuunilintu, mutta lintua ei l\u00f6ytynyt, vaikka se kuulemma taas my\u00f6hemmin oli l\u00f6ytynyt, toki eri puolelta kyl\u00e4\u00e4. Virkien altailla n\u00e4imme tuttujen suosirrien, tyllien ja mustapyrst\u00f6kuirin ohella 2 pulmussirri\u00e4, joista tuli 136. Shetlannissa havaitsemamme ja 196. Iso-Britanniassa reissulla havaitsemamme laji. Ohitsemme lensi taas amerikanj\u00e4\u00e4kuikkakin. Quendaleen ajaessamme n\u00e4imme taas saman mustalepp\u00e4linnun ja ojan varsi kompattiin taas huolella, mutta linnut olivat todellakin jo v\u00e4hiss\u00e4! Autolle palattuamme havaitsimme taas virtav\u00e4st\u00e4r\u00e4kin.<\/p>\n

Lake Spiggiell\u00e4 lenteli pikkulokki parinsadan haapanan seurana ja punapyrst\u00f6lepink\u00e4inen l\u00f6ytyi alkuper\u00e4isest\u00e4 paikasta mutta vasta komppaamalla ojan vartta. Onneksi lintu laskeutui komeasti eteemme kasvien latvukseen ja p\u00e4\u00e4simme taas kuvaamaan sit\u00e4 kunnolla. Kohta se nappasi jostain varastoimansa saaliin ja nyt p\u00e4\u00e4simme kuvaamaan sit\u00e4 myyr\u00e4 nokassaan. Pian se vaihtoi saalista ja pitk\u00e4\u00e4n ja hartaasti se kyni ja s\u00f6i pikkulintua aivan edess\u00e4mme ja kamerat k\u00e4viv\u00e4t kuumana! Paikalle saapui ehk\u00e4 kovin koskaan tapaamani bongari, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli varsin pahasti liikkumiskyvyt\u00f6n, mutta avullamme h\u00e4n pystyi pakettiautosta katsomaan lepink\u00e4ist\u00e4 py\u00f6r\u00e4tuoliinsa varsin huterasti kiinnitetyn kaukoputkensa avulla. Ja mink\u00e4laisen n\u00e4yt\u00f6ksen lepink\u00e4inen esittik\u00e4\u00e4n ruokaillessaan varmasti reilut puoli tuntia aivan edess\u00e4mme!<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

K\u00e4vimme pikaisesti yritt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 viel\u00e4 punakottaraista, mutta lintua ei n\u00e4kynyt, joten jatkoimme Wester Quarffille, jossa n\u00e4kyi taas runsaasti j\u00e4rrej\u00e4 muttei oikein muuta. Illalla k\u00e4vimme viel\u00e4 ajelemassa West Burrassa ja ihmettelem\u00e4ss\u00e4 sik\u00e4l\u00e4isi\u00e4 vuonomaisemia ennen kuin ajoimme k\u00e4mpille. Taas tutun pizzan j\u00e4lkeen pakkailimme tavaramme ja painuimme aikaisin pehkuihin.<\/p>\n

Ja matka jatkuu<\/strong><\/p>\n

16.10. Her\u00e4simme viiden j\u00e4lkeen ja jo kuudelta l\u00e4hdimme kohti Sumburghia. J\u00e4timme automme, ihme kyll\u00e4 ehj\u00e4n\u00e4, parkkipaikalle ja klo 7:40 l\u00e4hti lentomme Edinburghiin. Haikeina heitimme hyv\u00e4stit Shetlannille – takaisin tullaan kyll\u00e4!<\/p>\n

Edinburghin lentoasemalla vietettyjen tunnin ja 20min j\u00e4lkeen jatkoimme Lontoon keskustan lentoasemalle, joka kauhuksemme sijaitsi aivan toisella puolella kaupunkia kuin Heathrow, josta meill\u00e4 oli jatkolento. Niinp\u00e4 jouduimme metroilemaan halki koko Lontoon ja nelj\u00e4ll\u00e4 vaihdolla onnistuimme lopulta p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n Heathrowlle noin tunnissa. T\u00e4ll\u00f6in meill\u00e4 oli en\u00e4\u00e4 reilu tunti aikaa ennen lentoamme Barcelonaan ja kuinka ollakaan check in:iss\u00e4 meid\u00e4n lentolippujamme ei sitten l\u00f6ytynytk\u00e4\u00e4n! Pitk\u00e4llisten selvittelyjen j\u00e4lkeen, joihin osallistui ainakin kolme naista, jotka oikeasti tuntuivat tekev\u00e4n kaikkensa, selvisi ett\u00e4 Iberia oli k\u00e4mm\u00e4nnyt ja jotenkin hukannut lippumme! Nyt meit\u00e4 vaadittiin maksamaan j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4n kalliit lippumme uudelleen ja eih\u00e4n meik\u00e4l\u00e4isen luottokortissa en\u00e4\u00e4 tehot t\u00e4h\u00e4n riitt\u00e4nyt, kun luottoraja oli ylitt\u00e4nyt jo ensimm\u00e4isest\u00e4 n\u00e4iden kalliiden lippujen ostosta! Lopulta kuin ihmeen kaupalla meid\u00e4t kuitenkin p\u00e4\u00e4stettiin juoksemaan l\u00e4ht\u00f6luukulle ilman lis\u00e4maksuja ja kuinka ollakaan olimme l\u00e4ht\u00f6luukulla ennen kuin konetta oli edes alettu t\u00e4ytt\u00e4\u00e4!<\/p>\n

Olimme siis vihdoin l\u00e4htem\u00e4ss\u00e4 kohti Espanjan Kataloniaa ja Barcelonaa!<\/p>\n

J.A.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Englanti, Shetlanti ja Foula 18.9.-16.10. 2010 Viiden viikon lintureissu alkaa Saavuttuamme Miika \u201dPotu\u201d Suojarinteen kanssa Helsingin seudulle edellisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ja retkeilty\u00e4mme mm. Espoon Laajalahdella, Finnolla ja Kirkkonummen Saltfj\u00e4rdenill\u00e4 ja y\u00f6vytty\u00e4mme Helsingiss\u00e4 potun kummityt\u00f6n k\u00e4mp\u00e4ll\u00e4, veimme viel\u00e4 l\u00e4ht\u00f6aamuna autoni huoltoon ym. ja saimme lopulta is\u00e4lt\u00e4ni kyydin Helsinki-Vantaan lentoasemalla, jossa olimme klo 16:15. Pian saimme laukkumme menem\u00e4\u00e4n pienest\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[9,30,32],"tags":[],"class_list":["post-36","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-iso-britannia","category-shetlanti","category-skotlanti"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/36","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=36"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/36\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6639,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/36\/revisions\/6639"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=36"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=36"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=36"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}