![\"Finally](\"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-content\/uploads\/2015\/10\/1-copy.jpg\")
<\/a><\/p>\nMatkaan<\/b><\/p>\n
Maanantaina 6.10. olin viel\u00e4 t\u00f6iss\u00e4, mutta ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen pakkasit tavarani autoon ja l\u00e4hdin ajamaan kohti etel\u00e4\u00e4. Kurvasin matkan varrella Taipalsaaren Kyl\u00e4niemeen, jossa oli edellisp\u00e4ivin\u00e4 n\u00e4hty useita leve\u00e4pyrst\u00f6kihuja. Perill\u00e4 t\u00f6rm\u00e4sin yll\u00e4tt\u00e4en Suojarinteen Potuun, joka oli pari lepy\u00e4 n\u00e4hnytkin.
\nStaijailimme viel\u00e4 reilun tunnin, muttemme n\u00e4hneet en\u00e4\u00e4 ainoatakaan kihua. Lopulta minun oli l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 jatkamaan matkaa kohti Kirkkonummea. Iltayhdeks\u00e4n j\u00e4lkeen olin perill\u00e4 vanhempieni luona ja aika pian olin nukkumassa, sill\u00e4 aamulla oli edess\u00e4 todella aikainen her\u00e4tys.<\/p>\n
Willet<\/b><\/p>\n
7.10. her\u00e4sin aamukolmelta ja is\u00e4ni kyyditsem\u00e4n\u00e4 olin Helsinki-Vantaan lentoasemalla jo nelj\u00e4n tuntumassa. Portille talsittuani tapasin Santamaan Markun, joka oli matkaamassa samalla lennolla Lissabonin kautta Sao Miguelin saarelle Azoreille. Lento l\u00e4hti ajallaan klo 5:30 ja itse nukuin l\u00e4hes koko lennon ja her\u00e4sin vasta koneen laskeutuessa Lissaboniin. Portilla tapasimme hollantilaisen Thierry Jansenin sek\u00e4 belgialaisen David Monticellin ja vihdoin klo 11:55 (paikallista aikaa) l\u00e4hti lentomme Ponta Delgadaan.<\/p>\n
Laskeuduttuamme Ponta Delgadaan Thierry l\u00e4hti suoraan taksilla kohti ETAR:in vedenpuhdistamon rantaa. Meid\u00e4n muiden piti hakea matkatavarat ja sitten suuntasimme taksilla Davidin hotellille, joka sijaitsi vain 100 metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 rannasta. Saimme Markun kanssa j\u00e4tt\u00e4\u00e4 tavaramme Davidin hotellin aulaan ja pian olimme k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 rantaan. Perille p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme Thierrykin vasta saapui paikalle, h\u00e4nen taksikuskinsa oli ollut melkoisen paljon hitaampi kuin meid\u00e4n rallikuskimme, jolle David oli sanonut, ett\u00e4 meill\u00e4 oli kiire!<\/p>\n
Rannassa t\u00f6rm\u00e4simme pariin ranskalaiseen lintuharrastajaan, jotka olivat olleet Sao Miguelilla jo pitemp\u00e4\u00e4n ja he olivat kohdelajimme preeriaviklon jo hoitaneet edellisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Seurasimme heit\u00e4 paikalle, jossa lintu oli oleskellut, mutta lintua ei heti n\u00e4kynyt vakiopaikallaan haisevan laskuojan varressa. Kohta ranskalaiset kuitenkin l\u00f6ysiv\u00e4t kaukoputkella linnun kaukaa rantakivilt\u00e4 nukkumasta. Hoidimme pikaisesti pinnan pois ja l\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n l\u00e4hemm\u00e4ksi. Lopulta p\u00e4\u00e4simme hyvin l\u00e4helle ja kuvaamaan lintua oikein antaumuksella! T\u00e4m\u00e4 WP-suurharvinaisuus ei pahemmin meist\u00e4 tai muistakaan ohikulkijoista v\u00e4litt\u00e4nyt vaan nukkui alle kymmenen metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 rannasta kivell\u00e4 vain v\u00e4lill\u00e4 hetkeksi her\u00e4ten ja itse\u00e4\u00e4n pikaisesti sukien. Pari kertaa ohi lent\u00e4neet kalatiirat hy\u00f6kk\u00e4iliv\u00e4t jostain syyst\u00e4 kahlaajavieraan kimppuun, jolloin saimme parhaat kuvaustilaisuutemme. Vain pari kertaa se lenn\u00e4hti kivelt\u00e4 toiselle paljastaen hienot siipikuvionsa.<\/p>\n