![\"Taivaskerolla\"](\"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-content\/uploads\/2014\/07\/2-2014-28-copy.jpg\")
<\/a><\/p>\nK\u00e4vimme hotellin ravintolassa sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 todella herkullisen aterian, jolla samalla juhlistimme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 etuajassa h\u00e4\u00e4p\u00e4iv\u00e4\u00e4mme. Harvoin tulee kehuttua ruokaa julkisesti, mutta Pallas-leike ja Padallinen poronk\u00e4ristyst\u00e4 tekiv\u00e4t kyll\u00e4 kauppansa. Vatsat t\u00e4ynn\u00e4 l\u00e4hdimme sitten kipuamaan Taivaskerolle ja kiersimme t\u00e4m\u00e4n noin 8 kilometrin tunturireitin seuranamme runsaasti paarmoja ja m\u00e4k\u00e4r\u00e4isi\u00e4. Lintujakin oli ihan mukavasti ja etenkin 4 ker\u00e4kurmitsapoikuetta, joissa oli yhteens\u00e4 10 poikasta, l\u00e4mmitti mielt\u00e4. My\u00f6s 4 pulmusta, 6 kivitaskua sek\u00e4 2 sinirintaa havaittiin.<\/p>\n
K\u00e4vimme viel\u00e4 k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 osan Pallasjoen vehre\u00e4st\u00e4 polusta, mutta illalla mets\u00e4 oli aika hiljainen. Havainnot j\u00e4iv\u00e4t pariin Hannan l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n k\u00e4mmekk\u00e4\u00e4n sek\u00e4 hippi\u00e4isiin. Lopulta k\u00e4vimme viel\u00e4 Pallasj\u00e4rven rannassa, jossa n\u00e4imme 3 etel\u00e4\u00e4n muuttanutta pikkukuovia, etsim\u00e4ss\u00e4 sopivaa y\u00f6pymispaikkaa, mutta kun sellaista ei l\u00f6ytynyt, niin p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 ajamaan kohti pohjoista.<\/p>\n Muonion K\u00e4tk\u00e4suvannossa bongasimme lauleskelemaan intoutuneen pikkusirkun, joka n\u00e4kyikin lyhyesti. Sitten n\u00e4imme Enonteki\u00f6n puolella viel\u00e4 pari suop\u00f6ll\u00f6\u00e4 ennen kuin lopulta olimme liian v\u00e4syneit\u00e4 jatkaaksemme ja pys\u00e4hdyimme pystytt\u00e4m\u00e4\u00e4n telttaa. Teltan pystyttelyn lomassa Hanna n\u00e4ki sepelrastasparin ja kohta niit\u00e4 lauloi l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 ainakin kolme koirasta. Hy\u00f6nteisi\u00e4 alkoi kuitenkin olla teltan liepeill\u00e4 niin sairaasti, ettei teltan ovea en\u00e4\u00e4 tohtinut avata, joten pian olimme unten mailla.<\/p>\n H\u00e4\u00e4p\u00e4iv\u00e4retkeily\u00e4<\/b><\/p>\n 8.7. her\u00e4simme, kun teltassa alkoi olla liian kuuma ja l\u00e4hdimme jatkamaan matkaa kohti Kilpisj\u00e4rve\u00e4. Autoa pakatessa auto t\u00e4yttyi hyttysist\u00e4, joita listiess\u00e4 menikin loppumatka rattoisasti. Lopulta kurvasimme suoraan biologisen aseman pihaan ja k\u00e4velimme ruokinnalle, joka l\u00f6ytyi helposti ja j\u00e4imme odottelemaan ruokinnalla k\u00e4yv\u00e4\u00e4 vuorihemppopariskuntaa saapuvaksi paikalle. Jutustelimme odotellessamme er\u00e4\u00e4n ty\u00f6ntekij\u00e4n kanssa, joka kertoi, ett\u00e4 jotkut olivat odottaneet lintuja useampiakin vuorokausia ja joskus odotus palkittiin ja joskus ei. Mutta meill\u00e4 on usein hyv\u00e4 tuuri ja pian sen j\u00e4lkeen, kun ruokinnalle oli saapunut ensimm\u00e4inen urpiaispari, tipahti ruokinnan alle katveeseen \u201dTwait\u201d -\u00e4\u00e4nnellen yksin\u00e4inen pikkulintu. Odottelimme linnun tulevan esiin, mutta lopulta jouduimme nousemaan seisomaan ja siell\u00e4h\u00e4n se oli odottamamme vuorihemppo ruokinnan alla popsimassa siemeni\u00e4! Olimme olleet paikalla vain hieman reilut puoli tuntia.<\/p>\n Niinp\u00e4 olimme valmiita l\u00e4htem\u00e4\u00e4n etsim\u00e4\u00e4n sopivaa majapaikkaa seuraaviksi pariksi p\u00e4iv\u00e4ksi. Olin p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt, ettei MM-v\u00e4lier\u00e4otteluita sopinut missata ja onneksi lopulta l\u00f6ysimme mukavan kahden hengen m\u00f6kin Arctic Polar -m\u00f6keilt\u00e4.<\/p>\n Nukuttuamme pienet p\u00e4ikk\u00e4rit ja l\u00e4hdimme viel\u00e4 iltap\u00e4iv\u00e4lenkille Saanatunturin maisemiin. K\u00e4velimme ensin pikkumatkan alarinteess\u00e4 Hannalle k\u00e4mmek\u00f6it\u00e4 etsien, muttemme l\u00f6yt\u00e4neet mit\u00e4\u00e4n ihmeellist\u00e4. Sitten kipusimme polkua pitkin aina portaiden yl\u00e4p\u00e4\u00e4h\u00e4n asti kuullen polulle pari sepelrastasta sek\u00e4 useita sinirintoja. Hanna tietysti kuvasi my\u00f6s kasveja.<\/p>\n Ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 erkanimme polulta ja kiersimme pitk\u00e4hk\u00f6n lenkin laen alapuolella rakkakivikkoja komppaillen, mutta havainnot j\u00e4iv\u00e4t yhteen ainoaan pulmuseen, kunnes lopulta jaloistani l\u00e4hti liikkeelle kiiruna. Hannan tultua kuvaamaan lintua, pelmahti Hannan edest\u00e4 karkuun ainakin 4 aivan minimaalisen pient\u00e4 kiirunan poikasta. Niinp\u00e4 otimme vain muutaman kuvan ja j\u00e4timme emon rauhassa ker\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n onneksi vain noin metrin siirtyneet poikasensa taas luokseen.<\/p>\n K\u00e4velty\u00e4mme alas suuntasimme m\u00f6killemme, jossa pian alkoikin ensimm\u00e4inen v\u00e4lier\u00e4ottelu, jota ei lopulta tarvinnut kauhean pitk\u00e4\u00e4n katsoa, sill\u00e4 Saksa n\u00e4ytti is\u00e4nt\u00e4-Brasilialle kaapin paikan heti k\u00e4ttelyss\u00e4.<\/p>\n Mallalla<\/b><\/p>\n 9.7. her\u00e4tty\u00e4mme aika my\u00f6h\u00e4\u00e4n suuntasimme pienelle aamuretkelle, jonka saldona n\u00e4kyi mm. ampuhaukka ja piekana sek\u00e4 kuului taas sepelrastas. Sy\u00f6ty\u00e4mme kunnolla l\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n Mallan puolelle jatkaen lopulta komealle Kitsinputoukselle saakka. 12 kilometrin k\u00e4velyn lintuhavainnot j\u00e4iv\u00e4t aika v\u00e4hiin; piekana, ampuhaukka, sepelrastas ja sinirintoja ym. Maisemat olivat kuitenkin komeita! Ilta menikin sitten toisen v\u00e4lier\u00e4ottelun parissa, jossa Argentiina l\u00f6i Hollannin rankkareissa.<\/p>\n Vaellukselle<\/b><\/p>\n 10.7. huonosti nukutun y\u00f6n j\u00e4lkeen l\u00e4hdimme jo aamuviidelt\u00e4 liikenteeseen ja pian olimme Haltin reitin parkkipaikalla t\u00e4ydess\u00e4 varustuksessa rinkat sel\u00e4ss\u00e4 l\u00e4htem\u00e4ss\u00e4 pitemm\u00e4lle parin p\u00e4iv\u00e4n vaellukselle tunturiin. Mukavasti heti parkkipaikan tunturikoivikosta l\u00f6ytyi 10 kirjosiipik\u00e4pylinnun mekastava parvi. Sitten olikin edess\u00e4 pitk\u00e4 k\u00e4vely hankalakulkuisessa kivikkomaastossa. Alkumatkasta havikseen kirjautuivat mm. 5 sinirintaa, pari punajalkavikloa ja valkovikloa sek\u00e4 liro. Kohta alkoi maastossa olla lapinsirkkujakin ja muutaman tunnin k\u00e4velyn j\u00e4lkeen l\u00f6ytyi ensimm\u00e4inen vesip\u00e4\u00e4sky ja lopulta pesiv\u00e4n oloinen pari sek\u00e4 l\u00e4hist\u00f6lt\u00e4 niiden kaveriksi noussut kolmaskin tunturikihu.<\/p>\n Kuljimme noin puolet matkasta pieni\u00e4 huonokuntoisia polkuja pitkin ja lopulta l\u00e4hinn\u00e4 vain porojen polkuja seuraillen. Niinp\u00e4 ainakin pari kilometri\u00e4 kuljimme todella m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 rinnemaastossa, jonne yl\u00e4puoleltamme valui lumien sulavett\u00e4. Onneksi selvisimme takaisin kuivempaan maastoon ennen kuin vaelluskenk\u00e4mme olivat l\u00e4pim\u00e4r\u00e4t.<\/p>\n Seitsem\u00e4n tunnin ja noin 15 kilometrin k\u00e4velyn j\u00e4lkeen l\u00f6ysimme hyv\u00e4n telttapaikan ja leiriydyimme, teimme ruokaa ja n\u00e4hty\u00e4mme \u00e4\u00e4nnellen ylitsemme lent\u00e4neen ker\u00e4kurmitsan olimme aika pian valmiit nukkumaan.<\/p>\n Her\u00e4simme lopulta ennen iltakahdeksaa, s\u00f6imme taas ja pakkailimme retkivarustuksen reppuihin ja l\u00e4hdimme klo 20:30 vaeltamaan kauemmas tuntureille kevyemm\u00e4ll\u00e4 varustuksella. Koko vaelluksen p\u00e4\u00e4kohteelle oli viel\u00e4 pitk\u00e4 matka.<\/p>\n Merisirri<\/b><\/p>\n Pienen matkan k\u00e4velty\u00e4mme t\u00f6rm\u00e4simme h\u00e4t\u00e4ilev\u00e4\u00e4n ker\u00e4kurmitsaan, jolla oli varmaan viel\u00e4 munapes\u00e4, sill\u00e4 poikasia ei n\u00e4kynyt. Paria tuntia my\u00f6hemmin olimme havainneet tyllin, 2 suosirri\u00e4, lapinsirrin sek\u00e4 7 laulujoutsenen parven. Lopulta olimme kohdepaikassamme, jossa kiersimme ensin pikkuj\u00e4rven, jolla kellui 3 allia ja sitten suuntasimme j\u00e4rvelle, jolle olimme saaneet tarkat nuotit. Ja eip\u00e4 aikaakaan, kun kuulimme outoa \u201dkip\u201d -varoittelu\u00e4\u00e4nt\u00e4 ja l\u00f6ysimme merisirrin k\u00e4p\u00f6ttelem\u00e4st\u00e4 kivikosta edest\u00e4mme. Lintu oli selv\u00e4sti pesim\u00e4reviirill\u00e4\u00e4n, joten otimme siit\u00e4 nopeasti muutaman kuvan ja j\u00e4timme sen rauhaan, jottemme vain h\u00e4iritsisi pesint\u00e4\u00e4 mill\u00e4\u00e4n tavalla. Toinen kiireen syy oli se, ett\u00e4 hyttysi\u00e4 oli tunturij\u00e4rvell\u00e4 aivan tajuttoman paljon ja tietysti sekin hoputti, ett\u00e4 meill\u00e4 oli viel\u00e4 todella pitk\u00e4 paluumatka edess\u00e4mme takaisin teltallemme.<\/p>\n Jotenkin olimme kuitenkin saaneet upeasta merisirrihavainnosta niin paljon virtaa, ett\u00e4 paluumatka sujui todella nopeasti. Toki lintuja havainnoitiin matkalla ja mukavimmaksi havainnoksi n\u00e4imme komean 21 tunturikihun parven sek\u00e4 yhden uuden tyllin. Vajaata kolmea tuntia my\u00f6hemmin olimme takaisin teltalla jalat aikalailla loppuun k\u00e4veltyin\u00e4 ja valmiit nukkumaan.<\/p>\n Rankkaa k\u00e4vely\u00e4<\/b><\/p>\n Olimme nukkuneet vain muutaman tunnin, kun her\u00e4simme todella kovaan ukonilmaan. Ja tietysti ukkonen tuli suoraan p\u00e4\u00e4llemme! Telttamme oli aukeassa tunturissa ja l\u00e4hes korkeimmalla kohdalla, joten kun salamat alkoivat oikeasti iske\u00e4 aivan l\u00e4hist\u00f6lle, oli meid\u00e4n singahdettava ulos sateeseen turvaan, sill\u00e4 pelkonamme oli, ett\u00e4 teltan metalliset kaaret vet\u00e4isiv\u00e4t salamoita puoleensa. Onneksi sade kuitenkin loppui pian, mutta koska meill\u00e4 ei ollut mit\u00e4\u00e4n tietoa tulevasta s\u00e4\u00e4st\u00e4 \u2013 ohimennytt\u00e4k\u00e4\u00e4n ukkosta ei ollut ennustettu silloin, kun me olimme viimeksi pystyneet s\u00e4\u00e4ennustuksia katsomaan ja n\u00e4imme, ett\u00e4 uusia ukkospilvi\u00e4 oli kertym\u00e4ss\u00e4 Norjan puolella \u2013 p\u00e4\u00e4timme valmistaa ruokaa, antaa teltan samalla kuivua auringon paisteessa ja lopulta pakata tavaramme ja l\u00e4hte\u00e4 paluumatkalle.<\/p>\n Klo 8:15 l\u00e4hdimme talsimaan ja p\u00e4\u00e4timme alkuun valita eri reitin kuin tullessa, jotta v\u00e4ltt\u00e4isimme m\u00e4r\u00e4t paikat. Niinp\u00e4 nousimme tunturien laille, joita pitkin kuljimme ensimm\u00e4iset kilometrit. S\u00f6immekin ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 tunturissa, kun lopulta saimme tuoreet s\u00e4\u00e4ennusteet, jotka paljastivat, ettei uusia ukkosia ollut luvassa. Kuulimme yhden ker\u00e4kurmitsan ja lopulta seuraillessamme jo tuloj\u00e4lki\u00e4mme n\u00e4imme viel\u00e4 3 tylli\u00e4, kuulimme suosirrin sek\u00e4 tutut tunturikihut. Pikkuhiljaa jalkapohjamme alkoivat kuitenkin olla niin loppu kovassa kivikossa k\u00e4velyst\u00e4, ett\u00e4 jouduimme pit\u00e4m\u00e4\u00e4n tauon aina jokaisen kulkemamme kilometrin j\u00e4lkeen. Joka tauolla jouduimme ottamaan keng\u00e4t pois ja aina, kun oli mahdollista, ty\u00f6nsin itse jalat tunturipuron j\u00e4\u00e4kylm\u00e4\u00e4n veteen.<\/p>\n Niinp\u00e4 paluumatkaan vier\u00e4hti lopulta kauemmin aikaa kuin menomatkaan, vaikka valtaosa reitist\u00e4 oli nyt alam\u00e4ke\u00e4. Loppumatkasta n\u00e4imme taas punajalkaviklon sek\u00e4 sinirintoja ja vihdoin olimme perill\u00e4 autolla nelj\u00e4n j\u00e4lkeen iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n K\u00e4yty\u00e4mme kaupassa p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 ajamaan kohti etel\u00e4\u00e4. Matkalla alkoi sataa oikein urakalla ja niinp\u00e4 nukuimme viile\u00e4ss\u00e4 autossa l\u00e4hes parin tunnin nokkaunet ennen kuin taas jatkoimme matkaa. Hietaj\u00e4ng\u00e4ll\u00e4 n\u00e4imme vauhdista naaras muuttohaukan ja sateen taas alettua V\u00e4h\u00e4nivalla hiirip\u00f6ll\u00f6n. Sadetta riitti niin, ett\u00e4 Enonteki\u00f6 Sotkaj\u00e4rvell\u00e4 emme n\u00e4hneet kuin tuhottomasti m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 j\u00e4\u00e4neit\u00e4 vesilintuja sek\u00e4 miljoona hyttyst\u00e4.<\/p>\n Oloksella k\u00e4vimme sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 erinomaiset pizzat Ravintola Kammarissa ja lopulta jaksoimme ajaa aina Sodankyl\u00e4n puolelle asti, jossa sade viimein loppui ja pystytimme teltan kuivimpaan mahdolliseen mets\u00e4\u00e4n, joka kuitenkin sekin oli aivan t\u00e4ynn\u00e4 \u00f6t\u00f6k\u00f6it\u00e4 ja k\u00f6mmimme nukkumaan.<\/p>\n Muuttohaukkasuolla<\/b><\/p>\n 12.7. jatkoimme aamuseitsem\u00e4lt\u00e4 matkaa ja lopulta klo 9 tapasimme taas Pirkan Kemij\u00e4rvell\u00e4. Kohta l\u00e4hdimme Pirkan kyydill\u00e4 retkelle. Alkumatkasta n\u00e4imme palok\u00e4rjen ja lopulta pys\u00e4hdyimme er\u00e4\u00e4n suon reunaan ja l\u00e4hdimme kulkemaan suon keskelle. Aika pian saapui ensimm\u00e4inen muuttohaukka r\u00e4yh\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n yl\u00e4puolellemme, joten n\u00e4ytti lupaavalta, ett\u00e4 suo oli asuttu. Yll\u00e4tt\u00e4en kohta yllemme saapui toinen samankokoinen koiras muuttohaukka, joka kuitenkin kohta sai kyyti\u00e4, kun paikalle saapui kolmaskin, isompi naaraspere. Lopulta haukkojen varoittelu k\u00e4vi intensiivisemm\u00e4ksi ja pian l\u00f6ysimmekin pes\u00e4m\u00e4tt\u00e4\u00e4n, jossa oli komeasti nelj\u00e4 potraa untuvaista muuttohaukanpoikasta! Pirkka rengasti poikaset meid\u00e4n toimiessa avustajina ja kuvaajina. Olipahan hienoa!<\/p>\n Lopulta palailimme tyytyv\u00e4isin\u00e4 autolle ja palailimme Kemij\u00e4rvelle, jossa s\u00f6imme, jutustelimme tovin ja sitten me l\u00e4hdimme taas jatkamaan matkaa. Lopulta Kuusamoon saavuttuamme p\u00e4\u00e4timme suunnata Oulangalle, josta Hanna toivoi l\u00f6yt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 muutamia k\u00e4mmek\u00f6it\u00e4 ja l\u00f6ytyih\u00e4n niit\u00e4. P\u00e4\u00e4kohteemme tummaneidonvaippa l\u00f6ytyi helposti ja kuvasimme lis\u00e4ksi monta erilaista suok\u00e4mmekk\u00e4\u00e4, joiden m\u00e4\u00e4ritt\u00e4miseen menee varmasti oma aikansa. Ohimennen k\u00e4vimme tietysti ihastelemassa Kiutak\u00f6ng\u00e4st\u00e4 ja n\u00e4imme kuukkelin sek\u00e4 suop\u00f6ll\u00f6n. Sitten oli kuitenkin taas aika jatkaa matkaa.<\/p>\n MM-kisojen pronssipeli\u00e4 kuunnellen aina Sotkamoon saakka, jossa p\u00e4\u00e4timme suunnata nukkumaan Losonvaaralle, josta oli kev\u00e4\u00e4mm\u00e4ll\u00e4 ilmoitettu useita sinipyrst\u00f6j\u00e4. Lopulta teltta oli taas pystyss\u00e4 ja me unten mailla.<\/p>\n Kotio<\/b><\/p>\n 13.7. her\u00e4simme klo 5 siihen, kun sinipyrst\u00f6 alkoi laulaa aivan telttamme l\u00e4hell\u00e4. Olimme kuitenkin niin v\u00e4syneit\u00e4, ett\u00e4 nukahdimme saman tien uudelleen. Lopulta her\u00e4simme klo 9, kun mets\u00e4 oli jo aika hiljainen. Ruokaa tehdess\u00e4mme saapui pohjansirkku tiksumaan viereemme ja lopulta oli meill\u00e4 taas tavarat kasassa ja l\u00e4hdimme viimeiselle etapille kohti kotia.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n