{"id":2622,"date":"2013-06-25T13:20:35","date_gmt":"2013-06-25T10:20:35","guid":{"rendered":"http:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/?p=2622"},"modified":"2023-07-18T08:59:20","modified_gmt":"2023-07-18T05:59:20","slug":"ita-suomi","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/ita-suomi","title":{"rendered":"It\u00e4-Suomi 4.-12.6. 2013"},"content":{"rendered":"

Tiistaina 4.6. olin jo aloittanut lomani, mutta poikkeuksellisesti emme olleet paenneet saman tien pois Parikkalasta vaan olimme viel\u00e4 maanantai-iltana k\u00e4yneet pikaisella y\u00f6retkell\u00e4 vanhan yst\u00e4v\u00e4mme Harri Oreniuksen kanssa mm. hein\u00e4kurppia ja ruokosirkkalintua kuuntelemassa ja aamulla nukuimme pitk\u00e4\u00e4n ja aloimme pakata tavaroitamme seuraavia paria viikkoa varten valmiiksi.<\/p>\n

Lopulta yhden j\u00e4lkeen l\u00e4hdimme kohti Helsinki\u00e4 ja ajoimme suoraan Vihtiin Nummelan autohuoltoon, johon j\u00e4tin autoni huoltoon, ja is\u00e4ni, joka oli meit\u00e4 auttamassa, heitti meid\u00e4t sitten Helsinki-Vantaan lentoasemalle. T\u00e4ll\u00e4 kertaa meill\u00e4 ei ollutkaan lentolippuja eik\u00e4 n\u00e4in lentoon l\u00e4ht\u00f6\u00e4k\u00e4\u00e4n vaan olimme ottamassa vastaan Englannista saapuvaa vanhaa yst\u00e4v\u00e4\u00e4mme Paul Frenchi\u00e4 sek\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kaveria Tim Sykesi\u00e4, jotka olivat saapumassa retkeilem\u00e4\u00e4n ymp\u00e4ri Suomea kanssamme 8 p\u00e4iv\u00e4ksi.<\/p>\n

Paul ja Tim saapuivat ajallaan ja pikaisten kuulumisten vaihtojen j\u00e4lkeen olimme Sixtin autovuokraamolla, josta saimme komeamman auton kuin, mink\u00e4 olimme varanneet eli Toyotan Prius hybriditila-auton. Kohta olimme pakkautuneet autoon ja l\u00e4hdimme saman tien ajamaan kohti it\u00e4\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Ruokailtuamme pikaisesti huoltoasemalla, ajoimme lopulta Haminan Kirkkoj\u00e4rvelle saakka, jossa p\u00e4\u00e4timme pit\u00e4\u00e4 lyhyen retkistopin. K\u00e4velimme tornille ja vaikka kello oli noin iltayhdeks\u00e4n, oli joitakin lintuja sent\u00e4\u00e4n liikkeell\u00e4. Heti ensimm\u00e4isist\u00e4 puskista l\u00f6ytyi hyvin n\u00e4ytill\u00e4kin olleita viitakerttusia, satakielet availivat jo \u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n ja puiden latvuksissa p\u00e4ivysti pikkulepink\u00e4inen. My\u00f6s punavarpusia lauloi l\u00e4hipuissa. Tornille kuului parikin laulavaa rastaskerttusta ja lis\u00e4ksi n\u00e4kyi yksi \u00e4\u00e4net\u00f6n yksil\u00f6. K\u00e4velless\u00e4mme takaisin autolle p\u00e4in kuulimme pari fasaania, pikkutikka lensi ohitsemme ja auton vieress\u00e4 lauleskeli parikin kultarintaa. <\/p>\n

Jatkoimme It\u00e4-Suomen retkiteemaa ajatellen Virolahdelle ja pys\u00e4hdyimme Lintulahdella, jossa oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n hiljaista. Luhtahuitti huittaili ja 7 mustavikloa ja 4 mets\u00e4vikloa kierteli laskeutumispaikkaa etsien. K\u00e4vimme viel\u00e4 Hurpussakin, jossa esittelin paikkaa l\u00e4hinn\u00e4 arktikan katselusta esitelm\u00f6iden ja kuinka ollakaan n\u00e4imme viel\u00e4 pari sepelhanhiparvea y\u00f6taivaalla muuttamassa kohti it\u00e4\u00e4. Leerviikin rantapys\u00e4ys tuotti viel\u00e4 muutamien muiden retkipinnojen ohella komeat 30 r\u00e4ysk\u00e4\u00e4 pesim\u00e4koloniassaan.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Lopulta jatkoimme Yl\u00e4maan kautta siell\u00e4 kuitenkaan pys\u00e4htym\u00e4tt\u00e4 Lappeenrantaan, jossa kurvasimme Toikansuolle, josta en koskaan ollut yritt\u00e4nyt huuhkajaa n\u00e4in kes\u00e4aikaan, mutta l\u00f6ytyih\u00e4n se aika kaukaa er\u00e4\u00e4n puun oksalta. Lintu aktivoitui huutelemaankin ja lenn\u00e4hti lyhyeksi aikaa l\u00e4hemm\u00e4ksikin, kunnes kuitenkin lenn\u00e4hti tehdasalueelle p\u00e4in. Tim oli saanut bubosta 50. havaitsemansa p\u00f6ll\u00f6lajin Maailmassa. Tien varrella kuulimme lis\u00e4ksi useita satakieli\u00e4 ja viitakerttusia sek\u00e4 pari luhtakerttusta. T\u00f6rm\u00e4simme my\u00f6s y\u00f6retkell\u00e4 olleeseen Toiskallion Tottiin, joka antoi meille vinkin seuraavaksi pys\u00e4hdyspaikaksi. Niinp\u00e4 ajoimme Askolaa kohti ja pys\u00e4hdyimme pari sataa metri\u00e4 risteyksen j\u00e4lkeen pellon reunaan ja eip\u00e4 aikaakaan, kun kuulimme pellolta pytpytt\u00e4v\u00e4n viiri\u00e4isen.<\/p>\n

Sitten jatkoimme Joutsenoon, jossa Tuohim\u00e4en pelloilla kuulimme kanavassa huittailleen luhtahuitin ja Kivisaarentien varressa pari viitasirkkalintua. Tornille kuului yksi viitasirkkeli lis\u00e4\u00e4 ja peltoteille suunnattuamme viel\u00e4 yksi. Pikkukultarintoja ajatellen olimme liikkeell\u00e4 aivan v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n aikaan, joten jatkoimme varsin pian pikkuteill\u00e4 muutamia pys\u00e4hdyksi\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 my\u00f6h\u00e4isten p\u00f6ll\u00f6jen toivossa tehden Imatran kautta kohti Parikkalaa. Rautj\u00e4rven Kankaanpelloilla kuului viel\u00e4 yksi viitasirkkeli mutta Siikalahden ruokosirkkalintu oli hiljentynyt eik\u00e4 sit\u00e4 en\u00e4\u00e4 kuulunut. Patotielle kuului kyll\u00e4 jokunen luhtakana sek\u00e4 -huitti. Lopulta majoitimme kaverukset Siikalahden opparille ja p\u00e4\u00e4simme itsekin jatkamaan kotiin y\u00f6puulle kellon l\u00e4hestyess\u00e4 jo kolmea. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Nukuimme pitk\u00e4\u00e4n ja lopulta l\u00e4hdimme auto t\u00e4ynn\u00e4 varusteita hakemaan kaveruksia Siikalahdelta. K\u00e4vimme pikaisesti tornillakin, mutta kalas\u00e4\u00e4ski\u00e4 kummempaa ei n\u00e4kynyt. Kuhankeitt\u00e4j\u00e4 lauleskeli parkkipaikalla, kun ahtauduimme autoon ja l\u00e4hdimme Parikkalan kyl\u00e4\u00e4 kohti. K\u00e4vimme aamukahvilla ja bongasimme Saharannassa paikallisena olleen sepelhanhen ennen kuin jatkoimme kohti Melkoniemen metsi\u00e4.<\/p>\n

Ajoimme suorinta tiet\u00e4 yhdelle kaukaisimmista p\u00f6nt\u00f6ist\u00e4mme, jossa oli muutamaa viikkoa aiemmin hautonut helmip\u00f6ll\u00f6. Linnulla olisi nyt pit\u00e4nyt olla poikaset rengastusi\u00e4ss\u00e4, mutta kun kiipesin p\u00f6nt\u00f6lle ja aukaisin kannen saatoin kauhukseni todeta p\u00f6nt\u00f6n tyhj\u00e4ksi! Liek\u00f6 taas n\u00e4\u00e4t\u00e4 k\u00e4ynyt tyhjent\u00e4m\u00e4ss\u00e4 sen?<\/p>\n

Jatkoimme kuukkelimetsiin, jossa k\u00e4velimme ensin varpusp\u00f6ll\u00f6n p\u00f6nt\u00f6lle, joka ainakin ulkopuolelta n\u00e4ytti asutuksi ja kuuluihan sielt\u00e4 kevytt\u00e4 nokan napsettakin, kun aloin availla p\u00f6nt\u00f6n kantta. Tarkoitus oli taas rengastaa poikaset, mutta yll\u00e4tt\u00e4en p\u00f6nt\u00f6st\u00e4 tuijottikin emo. Nostin emon p\u00f6nt\u00f6st\u00e4 n\u00e4hd\u00e4kseni poikas-\/munatilanteen ja sen alta paljastui kolme pient\u00e4 poikasta sek\u00e4 viel\u00e4 useita munia. Lopulta p\u00e4\u00e4stin emon lentoon ja se j\u00e4ikin kivasti poseeraamaan meille, joten poistuimme paikalta vasta muutamat kuvat otettuamme. Ensimm\u00e4inen Paulin elisprojektilajeista oli hoitunut!<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Seuraavaksi etsimme mets\u00e4st\u00e4 tuttuja kuukkeleita, mutta l\u00e4mmin keskip\u00e4iv\u00e4 ei totutusti ollut paras aika niiden l\u00f6yt\u00e4miseksi. Yll\u00e4tt\u00e4en kuulimme parikin laulavaa id\u00e4nuunilintua sek\u00e4 pari peukaloista ja kanalintuja ja kuukkeleita aika pitk\u00e4\u00e4n kompattuamme t\u00f6rm\u00e4simme koiras pohjantikkaan. Kyseess\u00e4 oli Timin kolmas elis.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Sitten jatkoimme Rautalahden tienoille seuraavalle, aika paljon isommalle p\u00f6nt\u00f6lle, jolle sain kiivet\u00e4 ihmeen rauhassa. Vilaukselta n\u00e4imme Hannan kanssa emon lennossa, mutta vaikka poimin p\u00f6nt\u00f6st\u00e4 kolme potraa viirup\u00f6ll\u00f6n poikasta, ei emo sen koommin n\u00e4ytt\u00e4ytynyt saati kuulunut. Rengastimme poikaset ja koska emoa ei n\u00e4kynyt, p\u00e4\u00e4stimme hieman kauempaa tilannetta tarkkailleet Paulin ja Timin pikaisesti katsomaan ja kuvaamaan poikasia. Kohta jo kipusin poikaset takaisin p\u00f6ntt\u00f6\u00f6n ja t\u00e4ss\u00e4 onnistuttuani kaverukset ilmoittivat, etteiv\u00e4t he olleet n\u00e4hneet emoa lainkaan. Niinp\u00e4 etsimme sit\u00e4 jonkin aikaa, sill\u00e4 tiesimme sen kyll\u00e4 katselevan meit\u00e4 l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4, mutta sit\u00e4 ei meinannut l\u00f6yty\u00e4. Lopulta ollessamme jo palaamassa autolle, emo lenn\u00e4hti n\u00e4kyville ja p\u00e4\u00e4simme ottamaan t\u00e4st\u00e4kin jonkinlaiset kuvat, mik\u00e4 oli tietysti hienoa, sill\u00e4 olihan viirup\u00f6ll\u00f6 molemmille briteille elis.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Sitten jatkoimme viel\u00e4 Saarelle, josta tiesimme yhden helposti hoidettavan valkoselk\u00e4tikan pes\u00e4n, jota saattoi tarkkailla vaikka autosta. Olimme viel\u00e4 paria p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aiemmin varmistaneet pes\u00e4n olevan yh\u00e4 asuttu, mutta nytp\u00e4 poikaset olivatkin l\u00e4hteneet maailmalle emmek\u00e4 n\u00e4in niit\u00e4 en\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4neet. L\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 asusteli kuitenkin toisessa kolossa toinen v\u00e4h\u00e4n isompi tikka, joka onneksi oli viel\u00e4 kotona. Kolosta kurkki yksi torkkuva palok\u00e4rjen poikanen ja aika pitk\u00e4n odotuksen j\u00e4lkeen koiras k\u00e4vi ruokkimassa poikasia ja t\u00e4st\u00e4 saatiin jonkinlaiset kuvat.<\/p>\n

Lopulta olimme jo aika rutussa, kun ajoimme takaisin Siikalahdelle, jonne tipautimme kaverukset nukkumaan ja itse jatkoimme kotiin tekem\u00e4\u00e4n sit\u00e4 samaa.<\/p>\n

Lyhyiden unien j\u00e4lkeen olimme taas klo 22:35 Siikalahden parkkiksella, josta poimimme kaverukset kyytiin ja pikaisen patotiepys\u00e4hdyksen j\u00e4lkeen ajoimme Kullinsuolle. Emme ehtineet juuri autosta ulos, kun Hanna jo kuuli ensimm\u00e4isen hein\u00e4kurpan. Linnut eiv\u00e4t kuitenkaan olleet kovin aktiivisia ja kesti pitk\u00e4\u00e4n ennen kuin vihdoin l\u00f6ysimme yhden linnun pomppimasta kaukaa pellon per\u00e4lt\u00e4. Lintuja ei todenn\u00e4k\u00f6isesti ollut paikalla, tai ainakaan \u00e4\u00e4ness\u00e4, kuin kaksi yksil\u00f6\u00e4. <\/p>\n

Lahdensuolle ajaessamme kuulimme useammankin kehr\u00e4\u00e4j\u00e4n ja yhden n\u00e4ist\u00e4 n\u00e4immekin surisevan er\u00e4\u00e4ll\u00e4 oksalla ja tekev\u00e4n saalistuspyr\u00e4hdyksi\u00e4, palaten kuitenkin useamman kerran taas samalle oksalle surisemaan. Kuulimme my\u00f6s aivan keskiy\u00f6ll\u00e4 kolmekin yhteisviheltely\u00e4 esitt\u00e4nytt\u00e4 pyyt\u00e4, muttemme niit\u00e4 y\u00f6n pimeimp\u00e4n\u00e4 hetken\u00e4 juuri edes yritt\u00e4neet n\u00e4hd\u00e4. Liikkeelle taas l\u00e4hdetty\u00e4mme n\u00e4imme vilaukselta tien penkalta lentoon nousseen p\u00f6ll\u00f6n, mutta havaintotilanne oli niin nopea, ett\u00e4 lis\u00e4kseni vain Timin onnistui n\u00e4hd\u00e4 se. Ja lintu n\u00e4kyi todella niin heikosti, ettei siit\u00e4 kehdannut Timille elist\u00e4 v\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4, vaikka mielest\u00e4ni se selv\u00e4 helmip\u00f6ll\u00f6 olikin. Peltojen keskell\u00e4 n\u00e4imme viel\u00e4 suop\u00f6ll\u00f6n, t\u00e4m\u00e4n sitten paljon edellist\u00e4 paremmin. Ruisr\u00e4\u00e4kki\u00e4, viitakerttusia ja satakieli\u00e4 tietysti kuului siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n

Jatkoimme rajanpintaa kohti Saarta ja kuulimme Tyrj\u00e4nj\u00e4rvelt\u00e4 kanadanhanhen honkotusta ja Haukkavaarassa taas pari kehr\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4. K\u00e4vimme kuulostelemassa er\u00e4\u00e4n porukan edellisy\u00f6n\u00e4 kuulemaa helmip\u00f6ll\u00f6\u00e4 muttemme sit\u00e4 kuulleet. Jyrkil\u00e4ss\u00e4 kuulimme pensassirkkalinnun ja n\u00e4imme kymmenen teerikoiraan soitimen, mutta Pohjanrannassa oli hiljaista ja Pohjasuollakaan ei kuulunut parina y\u00f6n\u00e4 paikalla kuulunutta pikkukultarintaa \u2013 vain luhtakerttunen. Akavaaran Tetrisuolla alkoi jo aamu sarastaa ja kuulimmekin kolmen peltosirkun viheltely\u00e4 ja yhden n\u00e4ist\u00e4 onnistuimme my\u00f6s n\u00e4kem\u00e4\u00e4n hyvin mutta ik\u00e4v\u00e4n lyhyesti.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Sitten kiiruhdimmekin taas Melkoniemen metsiin ja suoraan kuukkelipaikalle. Perille p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme k\u00e4velimme taas hetken metsiss\u00e4 ennen kuin tutut kuukkelit vihdoin suvaitsivat tulla meit\u00e4 moikkaamaan. Linnut seurailivat meit\u00e4 hetken aikaa ennen kuin jatkoivat taas omille teilleen. Kuulimme metsiss\u00e4 my\u00f6s 4 peukaloista, uuden idulin, pari tiltalttia sek\u00e4 puukiipij\u00e4n. Ajelimme viel\u00e4 pikkumatkan naapurimaakunnan puolelle, jossa er\u00e4\u00e4ll\u00e4 lammella pesii kaakkuri. Matkalla n\u00e4imme pikkulepink\u00e4isen ja perille p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme sirahteli lammen rantapuissa pyrst\u00f6tiaispari. Kaakkuri oli yh\u00e4 pes\u00e4ll\u00e4 hautomassa mutta piiloutui pes\u00e4saaren kasvillisuuteen niin hyvin, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4timme antaa linnun olla rauhassa ja l\u00e4hdimme kohti Parikkalaa. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Aamukahvien j\u00e4lkeen otimme suunnan Simpeleelle, jossa k\u00e4velimme taas yhdelle kolopuulle, mutta kolosta ei kurkkinut ket\u00e4\u00e4n eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kuulunut. Olimme t\u00e4m\u00e4nkin kolon k\u00e4yneet tarkistamassa paria p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aiemmin ja silloin sielt\u00e4 oli kuulunut kunnon metakka. Odottelimme tunnin eik\u00e4 viel\u00e4k\u00e4\u00e4n tapahtunut mit\u00e4\u00e4n. Lopulta k\u00e4velin kolon alle ja painoin korvani kiinni puun kylkeen, koska pelk\u00e4sin taas pahinta, ett\u00e4 joku tuholainen olisi k\u00e4ynyt tyhjent\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kolon. Onneksi kuulin kevytt\u00e4 k\u00e4hin\u00e4\u00e4, joten tiesimme yh\u00e4 j\u00e4\u00e4d\u00e4 odottamaan paikalle. Odotimme lopulta viel\u00e4 toisenkin tunnin, kunnes lopulta harmaap\u00e4\u00e4tikkakoiras saapui puun rungolle. Lintu ei ilmeisesti meid\u00e4n takia uskaltanut menn\u00e4 kololle asti, vaikka olimme ainakin 25 metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 puusta, joten p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 paikalta, jotta poikaset vihdoin saisivat pitk\u00e4n tauon j\u00e4lkeen ruokaa. Hap\u00e4tist\u00e4 Tim sai kuitenkin taas yhden tikkaeliksen (mainittakoon, ett\u00e4 molemmilla kaveruksilla oli kuin olikin vaseti jo eliksiss\u00e4, joten emme lopulta lajia sen koommin yritt\u00e4neek\u00e4\u00e4n). <\/p>\n

Olimme aivan tuhannen rutussa, kun palasimme Parikkalaan ja pojat tipauttivat meid\u00e4t kotiin ja jatkoivat itse Siikalahdelle. Ei kauan tarvinnut Nukku-Mattia huhuilla\u2026<\/p>\n

Iltakuuden aikaan pojat saapuivat taas meille, s\u00f6imme hyvin ja viettelimme iltaa rennosti, kunnes lopulta yhdeks\u00e4n aikaan pakkasimme tavarat autoomme, hyv\u00e4stelimme Hannan, joka oli seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 Englantiin ja viel\u00e4p\u00e4 huvittavasti Paulin kotikaupunkiin Wolverhamptoniin maalauskurssille, ja otimme suunnan kohti Pohjois-Karjalaa.<\/p>\n

Ajoimme Joensuun Pilkonnittyille, joilla kuitenkin olimme, kuten olin arvellutkin, liian aikaisin, joten emme kuulleet oikein mit\u00e4\u00e4n. Niinp\u00e4 jatkoimme Polvij\u00e4rven Solanlahdelle ja sen pohjoisp\u00e4\u00e4h\u00e4n ja k\u00e4velimme pient\u00e4 peltotiet\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4ksi rantaa. Alkuun emme kuulleet mit\u00e4\u00e4n, mutta ihailimme nuolihaukkaparin \u00f6ist\u00e4 hy\u00f6nteispyynti\u00e4. Kohta kuulin tutun nen\u00e4sointisen kverrr -\u00e4\u00e4nen, pikkuhuittinaaras aloitteli y\u00f6n huutelusessiotaan.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Koska meill\u00e4 ei ollut viel\u00e4 kiire mihink\u00e4\u00e4n, yritimme l\u00f6yt\u00e4\u00e4 lahden etel\u00e4p\u00e4\u00e4ss\u00e4 sijainnutta lintutornia siin\u00e4 kuitenkaan onnistumatta. Onneksi tiell\u00e4 seisoskeli useampiakin h\u00f6lm\u00f6j\u00e4 lehtokurppia, joista britit saivat yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4nkin hyvi\u00e4 kuvia otettua. Lopulta jatkoimme kohti pohjoista ja er\u00e4st\u00e4 suonreunamets\u00e4\u00e4, jolta l\u00f6ysimme er\u00e4\u00e4lt\u00e4 yst\u00e4v\u00e4lliselt\u00e4 paikalliselta rengastajalta saamiemme ohjeiden osoittamanparkkipaikan. Nousimme autosta ja vaikka oli viel\u00e4 varsin pime\u00e4\u00e4, p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n l\u00e4heisest\u00e4 mets\u00e4st\u00e4 risupes\u00e4\u00e4. K\u00e4velimme aika paljon pidemm\u00e4lle kuin nuotit osoittivat, kunnes huomasin risupes\u00e4n, josta meit\u00e4 tuijotti kolme h\u00f6lmistynytt\u00e4 silm\u00e4paria \u2013 lapinp\u00f6ll\u00f6n pes\u00e4poikaset! Ja kuin tilauksesta saapui emo saalis mukanaan pes\u00e4lle, olipahan siin\u00e4 briteille kerrassaan komea tapa saada lapinp\u00f6ll\u00f6st\u00e4 elis! Emo antoi poikasille tuomisensa ja j\u00e4i l\u00e4hioksalle meit\u00e4 ihmettelem\u00e4\u00e4n. Peruutimme tietysti aika paljon kauemmaksi, mutta emo p\u00e4\u00e4tti silti j\u00e4\u00e4d\u00e4 meit\u00e4 vahtimaan. Aurinko oli jo nousemassa, joten valoa oli koko ajan enemm\u00e4n ja enemm\u00e4n, joten j\u00e4tin pojat kuvaamaan p\u00f6ll\u00f6\u00e4 ja annoin heille toisen radiopuhelimen, joiden avulla saatoimme olla yhteydess\u00e4, kun itse l\u00e4hdin pienen k\u00e4velymatkan p\u00e4\u00e4h\u00e4n suorittamaan rengastajan meille antamaa teht\u00e4v\u00e4\u00e4. K\u00e4velin muutaman sata metri\u00e4 pienen suopl\u00e4ntin reunaan ja kohta minua kohti hy\u00f6kk\u00e4si taas lapinp\u00f6ll\u00f6! L\u00f6ysin mets\u00e4nreunasta t\u00e4m\u00e4n linnun pes\u00e4n, joka kuitenkin n\u00e4ytti tyhj\u00e4lt\u00e4. Kuin asian varmistukseksi kuulin kauempaa ison maastopoikasen kerjuuhuutelua. Pian paikalle saapui toinenkin lapinp\u00f6ll\u00f6 ja ilmoitin asiasta briteille, joilla yh\u00e4 oli paikalla vain yksi emo. Oman parini koiras alkoi huhuilla komeasti, joten aloin ottaa siit\u00e4 \u00e4\u00e4nityst\u00e4<\/a>. Naaras yleens\u00e4 vingahteli ensin ja heti t\u00e4m\u00e4n per\u00e4\u00e4n koiras p\u00e4\u00e4sti komean huhuilusarjan! Olipahan el\u00e4mys olla lintujen l\u00e4helle niiden huudellessa toisilleen!<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n