{"id":2506,"date":"2012-11-12T13:59:40","date_gmt":"2012-11-12T10:59:40","guid":{"rendered":"http:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/?p=2506"},"modified":"2023-07-18T09:02:43","modified_gmt":"2023-07-18T06:02:43","slug":"englanti-14-28-10-2012","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/englanti-14-28-10-2012","title":{"rendered":"Englanti 14.-28.10. 2012"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/a><\/p>\n

Olin ajellut Kirkkonummelle vanhempieni luo jo perjantai-iltana. Olin ollut ajoissa liikkeell\u00e4, joten ehdin matkalla k\u00e4yd\u00e4 bongaamassa Helsingin T\u00e4htitorninm\u00e4elt\u00e4 kashmirinuunilinnun, joka \u00e4\u00e4nteli varsin poikkeavasti, mutta oli silti ulkon\u00e4k\u00f6ns\u00e4 puolesta aivan selv\u00e4 ”humei”. Sitten sain viel\u00e4 kuningasidean menn\u00e4 katsomaan Suomi-Georgia EM-jalkapallokarsintaottelua. Olipahan aika kurjaa katsottavaa – ihan yht\u00e4 surkealta n\u00e4ytti peli liven\u00e4 kuin aina telkkaristakin…<\/p>\n

Lauantaina retkeilin Helsingiss\u00e4 Andreasten eli Lind\u00e9nin ja Uppstun kanssa ja k\u00e4vimmep\u00e4 uudelleen katsomassa kashmirinuunilintuakin. Muuten havainnot j\u00e4iv\u00e4t varsin vaatimattomiksi. Laajalahdella toki tuntuu aina olevan lintuja ihan mukavasti. Illalla vein autoni huoltoon Vihtiin.<\/p>\n

Englantiin taas<\/b><\/p>\n

Sunnuntaina 14.10. k\u00e4vin viel\u00e4 pikaisesti Espoon Suomenojalla, jonka jouduin lopulta kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n l\u00e4hes h\u00f6lk\u00e4ten, kun kello alkoi olla jo uhkaavan paljon. Klo 10:45 is\u00e4ni l\u00e4hti viem\u00e4\u00e4n minua Helsinki-Vantaalle, jossa olin jo noin klo 11:30. Paria tuntia my\u00f6hemmin l\u00e4hti SAS:n kone kohti K\u00f6\u00f6penhaminaa.<\/p>\n

K\u00f6\u00f6penhaminassa minulla oli viel\u00e4 pidempi odotus ja sateinen keli ei innostanut ulkoiluun, vaan kiertelin j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4n kalliita kauppoja ja otin muuten vaan rennosti. Samaan aikaan er\u00e4\u00e4ll\u00e4 Tanskan saarella bongattiin siritt\u00e4j\u00e4satakielt\u00e4. Onneksi en sit\u00e4 tiennyt…<\/p>\n

Lopulta Birminghamin lento l\u00e4hti klo 17:15 paikallista aikaa ja onnistuin taas nukkua noin puolet lennosta eli tunnin ja vihdoin laskeuduin Birminghamin lentokent\u00e4lle klo 18:15 taas paikallista aikaa.<\/p>\n

Katalaaniyst\u00e4v\u00e4ni Oriol Clarabuch oli saapunut Birminghamiin Barcelonasta jo reilua paria tuntia aiemmin ja l\u00f6ydetty\u00e4ni matkatavarani ja nostettuani puntia, l\u00f6ysin Oriolin aulasta minua odottamasta. Ja saman tien saapui my\u00f6s Paul Frenchinkin meit\u00e4 noutamaan \u2013 olipa mukava n\u00e4hd\u00e4 kaksi parasta yst\u00e4v\u00e4\u00e4ni! Oriol ja Paul eiv\u00e4t olleetkaan ennen tavanneet.<\/p>\n

Raahasimme tavaramme parkkihalliin ja Paulin Skodaan ja l\u00e4hdimme saman tien ajamaan kohti etel\u00e4\u00e4. Aikataulumme oli tiukka, joten olimme suunnitelleet ajavamme koko y\u00f6n aina Cornwalliin ja Penzanceen saakka, josta seuraavana aamup\u00e4iv\u00e4n\u00e4 l\u00e4htisi lautta kohti Scilly-saaria. Olimme sen takia lent\u00e4neetkin Birminghamiin, ett\u00e4 ajomatka olisi Paulille helpompi, sill\u00e4 Lontoo ei olisi ollut l\u00e4hell\u00e4k\u00e4\u00e4n matkan varrella. Paulhan oli vain paria p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aiemmin palannut reilun 3 viikon Foulan reissultaan, joten h\u00e4nelle kaikki lepo ja asioiden j\u00e4rjestelyaika oli ollut tarpeen.<\/p>\n

Reilun parin tunnin j\u00e4lkeen pys\u00e4hdyimme huoltoasemalle sy\u00f6m\u00e4\u00e4n pikaisesti ja kohta jatkoimme taas matkaa. Lopulta olimme Cornwallissa h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n aikaisin, jo ennen puoltay\u00f6t\u00e4! K\u00e4vimme pikaisesti tarkistamassa, ett\u00e4 Penzancen satamassa oli tarpeeksi parkkitilaa ja sitten p\u00e4\u00e4timme ajaa l\u00e4heiselle Driftin lintuj\u00e4rvelle y\u00f6pym\u00e4\u00e4n. Majoituimme siis autoon, jossa ei kuitenkaan unta tarvinnut pahemmin odotella.<\/p>\n

Scillonian-lautalla legendaarisille Scilly saarille<\/b><\/p>\n

15.10. Her\u00e4simme paikat puuduksissa jo ennen seitsem\u00e4\u00e4 ja saimme odotella hetken ennen kuin alkoi edes hieman valaistua. L\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n Driftin j\u00e4rven rantaa mutta vesi oli aivan turhan korkealla, joten perukassakaan ei ollut kahlaajalietteit\u00e4. Niinp\u00e4 havainnot j\u00e4iv\u00e4t sinisorsiin, tukkasotkiin, muutamaan virtav\u00e4st\u00e4r\u00e4kkiin ja yhteen kuningaskalastajaan ym.<\/p>\n

Aika pian kiiruhdimme taas Penzanceen ja lauttarantaan. Klo 9:30 l\u00e4hti Scillonian paattimme kohti legendaarisia Scillyn lintusaaria. Me tietysti kipusimme heti kannelle staijaamaan ja kannella tapasimme my\u00f6s Ken Shawn, jonka ansiosta olimme saarelta majoituksen saaneet. T\u00e4m\u00e4 skotlantilainen pitk\u00e4n linjan orni oli pyyt\u00e4nyt Paulia mukaansa Scilly-saarille ja oli antanut t\u00e4lle teht\u00e4v\u00e4ksi hommata viel\u00e4 kaksi muuta ornia porukkaan. Paul oli siten pyyt\u00e4nyt minua ottamaan jonkun kaverini mukaan ja olin sitten pyyt\u00e4nyt Oriolia, joka oli heti innolla mukana.<\/p>\n

Kenin oli ollut tarkoitus lent\u00e4\u00e4 St Marysille, mutta lentokentt\u00e4 oli tulvinut edellisp\u00e4ivien sateista ja niinp\u00e4 h\u00e4n oli joutunut matkustamaan my\u00f6s lautalla, jota h\u00e4n inhosi. Kenh\u00e4n oli retkeillyt Scilly-saarilla jo reiluna 30 syksyn\u00e4 putkeen \u2013 ja Paul ep\u00e4ili, ett\u00e4 Ken olisi koko Britannian spondek\u00e4rki!<\/p>\n

Meri oli onneksemme yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n rauhallinen ja niinp\u00e4 staiji oli oikein miellytt\u00e4v\u00e4\u00e4. Lintujakin n\u00e4kyi ihan mukavasti: amerikanj\u00e4\u00e4kuikka, suulia, pikkukajavia, ruokkeja, etel\u00e4nkiisloja ja loppumatkasta viel\u00e4 jokunen lunni sek\u00e4 pari noki- ja pikkuliit\u00e4j\u00e4\u00e4! 2,5 tunnin lauttamatka oli lopulta ohi ja rantauduimme Scilly-saarista suurimmalle eli St Marysille. Satamaan p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme oli matkatavaramme jo nostettu St Agnesin pikkupaattiin, mutta me kuitenkin muutimme suunnitelmiamme ja hypp\u00e4simmekin Bryherin paattiin. L\u00e4hdimme saman tien bongaamaan viirukerttulia, joka oli parin p\u00e4iv\u00e4n ajan ollut Bryherill\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Perille p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme, oli lintu n\u00e4hty viel\u00e4 tuntia aiemmin, mutta se oli ollut todella vaikeasti hallittavissa, eiv\u00e4tk\u00e4 kaikki saarella miehitt\u00e4jin\u00e4 olleetkaan olleet sit\u00e4 viel\u00e4 havainneet. Hajaannuimme etsim\u00e4\u00e4n kerttulia paikoista, joissa sit\u00e4 oli parin p\u00e4iv\u00e4n aikana havaittu ja kyll\u00e4p\u00e4 saari olikin hankala! Puusto ja pensaisto olivat todella tihe\u00e4\u00e4 ja sit\u00e4 oli runsaasti! Lis\u00e4ksi asutusta oli paljon ja tihe\u00e4kasvustoisiin puutarhoihin ei n\u00e4hnyt mist\u00e4\u00e4n. Tunnin tuloksettoman etsinn\u00e4n j\u00e4lkeen alkoi sataa ihan kunnolla mutta vaikka etsint\u00e4 tuntui toivottomalta, jatkoimme silti yrityst\u00e4. Ainoaksi paremmaksi havainnoksi n\u00e4imme harmaatakkisen variksen. Lopulta jouduimme palaamaan satamaan tyhjin k\u00e4sin ja p\u00e4\u00e4timme tilata tilausveneen viem\u00e4\u00e4n meid\u00e4t suoraan St Agnesille, sill\u00e4 muuten olisimme joutuneet matkaamaan ensin St Marysille ja sitten vasta sielt\u00e4 St Agnesille. Lopulta tajusimme n\u00e4in jopa s\u00e4\u00e4st\u00e4neemme hieman, sill\u00e4 tilauspaatti maksoi meille vain 10 \u00a3\/k\u00e4rs\u00e4. Vahdikas Hurricane-paatti tiputti meid\u00e4t illan jo pimetess\u00e4 St Agnesille, josta satamarakennuksesta l\u00f6ytyiv\u00e4t onneksi matkatavaramme, jotka sitten raahasimme yl\u00e4m\u00e4keen muutama sata metri\u00e4 High Towniin majapaikallemme.<\/p>\n

Pian k\u00e4mp\u00e4lle saapui pime\u00e4\u00e4n saakka retkeillyt porukkamme viides j\u00e4sen Chris Pendleburykin, joka p\u00e4\u00e4sti meid\u00e4t kotiutumaan t\u00e4h\u00e4n todella mukavaan k\u00e4mpp\u00e4\u00e4n sek\u00e4 hieman lep\u00e4ilem\u00e4\u00e4n ja tekaisi meille maistuvat pasta-ateriat. Ennen iltayhdeks\u00e4\u00e4 Ken ja Chris suuntasivat sataman l\u00e4heiseen pubiin Turk’s Headiin iltahuutoon, mutta me autossa edellisen y\u00f6n viett\u00e4neet p\u00e4\u00e4timme painua pehkuihin, jotta jaksaisimme aloittaa seuraavana aamuna saareen tutustumisen ajoissa.<\/p>\n

St Agnes<\/b><\/p>\n

St Agnes on Scilly-saarista etel\u00e4isin ja ehk\u00e4p\u00e4 kaikkein erist\u00e4ytynein. Se on my\u00f6s asutuista saarista pienin ja omavaraisin. Saarella on noin 70 asukasta ja p\u00e4\u00e4elinkeinot ovat nykyisin turismi sek\u00e4 kukkasipulien myynti. St Agnes on laskuveden aikaan kapean maakannaksen kautta yhteydess\u00e4 Gughin saareen, jolla on ainoastaan pari asuttua taloa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

St Agnesia tutuksi<\/b><\/p>\n

16.10. Her\u00e4sin klo 7:30 ja pian her\u00e4siv\u00e4t Paul ja Oriolkin. Chris oli jo l\u00e4htenyt maastoon mutta Ken veti viel\u00e4 sikeit\u00e4 t\u00e4ysill\u00e4 \u2013 oli pub-ilta tainnut hieman ven\u00e4ht\u00e4\u00e4? Niinp\u00e4 l\u00e4hdimme Paulin ja Oriolin kanssa tutustumaan saareen. Lintuja oli heti runsaasti ja tavallinen linnusto tuli pian tutuksi: laulurastaita, rautiaisia, peukaloisia, punarintoja ym. Pienen kiertelyn j\u00e4lkeen l\u00f6ytyiv\u00e4t ensimm\u00e4iset tiltaltit, hippi\u00e4iset sek\u00e4 kuusitiaiset, joita ei ollut Scilly-saarilla havaittu pariin kymmeneen vuoteen, mutta nyt niit\u00e4 oli useita. Jatkoimme saareen tutustumista ja kuvaillessamme maisemia kuulimme Oriolin kanssa taivaalta taigakirvism\u00e4ist\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4, mutta emme n\u00e4hneet lintua lainkaan. Hieman my\u00f6hemmin etel\u00e4rannan niityill\u00e4 k\u00e4velless\u00e4mme huomasin maassa vipelt\u00e4v\u00e4n suuren kirvisen. Ehdin huutaa linnusta, kun se jo kohta ampaisi lentoon, p\u00e4\u00e4st\u00e4en nokastaan tyypillisen \u201dspriu\u201d -karjaisun, josta se oli helppo tunnistaa isokirviseksi!<\/p>\n

Jatkoimme k\u00e4vely\u00e4 ja t\u00f6rm\u00e4tty\u00e4mme Chrisiin n\u00e4ytti t\u00e4m\u00e4 meille muutamia parhaita paikkoja ja my\u00f6hemmin teimme samaa Kenin opastamana. Parhaimmiksi havainnoiksi l\u00f6ysimme lapinsirkun, rytikerttusen sek\u00e4 tuulihaukan.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Saari oli sen verran pieni, ett\u00e4 pian olimme kolunneet ainakin suurimman osan t\u00e4rkeimmist\u00e4 paikoista ja niinp\u00e4 pys\u00e4hdyimme jo toista kertaa Middle Townin Personageen, jossa kasvoivat saaren tiheimm\u00e4t ja korkeimmat puut ja paikka n\u00e4ytti todella hyv\u00e4lt\u00e4. Siin\u00e4 kaupasta hakemiamme ev\u00e4it\u00e4 napostellessa l\u00f6ysimme latvuksista pari jo pitemp\u00e4\u00e4n paikalla ollutta taigauunilintua sek\u00e4 kirjo- ja harmaasiepon.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Kolusimme saarta aina klo 18:20 asti, jolloin alkoi h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4. Seiskan aikaan suuntasimme pubiin sy\u00f6m\u00e4\u00e4n ja yhdeks\u00e4lt\u00e4 alkoi iltahuuto. Olimme toki tavanneet ison osan saarella olevista orneista jo p\u00e4iv\u00e4n aikana, mutta silti yll\u00e4tyimme, kuinka paljon porukkaa oli \u2013 pubissa parisenkymment\u00e4 ja viel\u00e4 jokunen oli j\u00e4tt\u00e4nyt saapumatta pubiin. Ja moni saarella olija oli saaressa kuten Kenkin jo noin kolmattakymmenett\u00e4 syksy\u00e4! Oli mukava tutustua muutamiin l\u00e4hes legendaarisiin brittiorneihin, joista voisi mainita Alan Deanin ja Paul Dukesin.<\/p>\n

Tuuli yltyy<\/b><\/p>\n

17.10. Tuuli yltyi yltymist\u00e4\u00e4n y\u00f6n aikana ja aamulla oli l\u00e4hes myrskyis\u00e4\u00e4. Niinp\u00e4 suuntasimme Oriolin ja Chrisin kanssa heti klo 7:30 aamustaijille etel\u00e4k\u00e4rkeen Horse Pointiin. Tyrskyinen meri oli kuitenkin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n hiljainen. Suulia n\u00e4kyi silloin t\u00e4ll\u00f6in ja l\u00e4hinn\u00e4 yksitt\u00e4isi\u00e4 etel\u00e4nkiisloja sek\u00e4 jokunen pikkukajava. Tunnin staijin j\u00e4lkeen olimme jo l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4, kun Oriol n\u00e4ki kaukaisen nokiliit\u00e4j\u00e4n, jota me muut emme kuitenkaan l\u00f6yt\u00e4neet. Paulkin saapui t\u00e4ll\u00f6in paikalle, joten p\u00e4\u00e4timme jatkaa viel\u00e4 jonkin aikaa. Kohta plokkasin pikkuliit\u00e4j\u00e4n lent\u00e4m\u00e4st\u00e4 aika l\u00e4helt\u00e4 ja pian per\u00e4\u00e4n l\u00f6ytyi my\u00f6s nokiliit\u00e4j\u00e4 ja kohta toinenkin. Lopulta kuitenkin annoimme periksi ja l\u00e4hdimme koluamaan saarta. V\u00e4hensimme vaatteita k\u00e4mp\u00e4ll\u00e4 ja itse huitaisin tukevan aamupalankin, jolla jaksaisin taas k\u00e4vell\u00e4 koko loppu p\u00e4iv\u00e4n.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Sitten saimmekin tiedon Lowertown Farmin l\u00e4helt\u00e4 l\u00f6ytyneest\u00e4 kirjokertusta, joka oli Oriolille niin kova laji, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 sit\u00e4 bongaamaan. Paikalle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme lintua ei oltu hetkeen n\u00e4hty ja jostain ihmeen syyst\u00e4 bongarit seisoivat ainakin 200 metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 tiheist\u00e4 puskista, joissa lintu oli viihtynyt. Meill\u00e4 ei ollut putkea mukana, joten homma vaikutti aika toivottomalta. Kohta lintu n\u00e4htiin taas vilaukselta mutta l\u00e4hinn\u00e4 vain putkella katselleet n\u00e4kiv\u00e4t sen ennen kuin se taas katosi puskan sis\u00e4lle. Ohjeistus oli my\u00f6s sen verran hankalaa meille, ei niin hyvin englantia osaaville (puhuttiin kasvilajikkeista ym.), ett\u00e4 emme oikein edes tarkkaa paikkaa saaneet selville. Lopulta lintu n\u00e4htiin seuraavan tunnin aikana varmaan puolenkymment\u00e4 kertaa vilaukselta, mutta me emme sit\u00e4 n\u00e4hneet \u2013 onneksi kyseess\u00e4 ei ollut mik\u00e4\u00e4n kerttuli! Kyll\u00e4styimme lopulta touhuun ja l\u00e4hdimme kiertelem\u00e4\u00e4n muita paikkoja. Big Poolilla kuulimme liejukanan ja majakan l\u00e4heisilt\u00e4 pelloilta l\u00f6ysimme taas isokirvisen, joka n\u00e4ytt\u00e4ytyi nyt todella hienosti! Nyt harmitti viel\u00e4 enemm\u00e4n, etten ollut ottanut putkea selk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Muiden paikkojen kiertely ei tuottanut juuri mit\u00e4\u00e4n uutta, inot ja siepot olivat yh\u00e4 Personagella ja muita parempia olivat mm. uuttukyyhky ja tuulihaukka, joten lopulta haimme putken k\u00e4mp\u00e4lt\u00e4 ja palasimme etsim\u00e4\u00e4n kirjokerttua, joka oli kuulemma yh\u00e4 paikalla. Nyt bongarit seisoivat viel\u00e4 kauempana puskista, mutta nyt p\u00e4\u00e4tin tuijottaa putkella herke\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kohtaan, jossa sit\u00e4 oli yleens\u00e4 n\u00e4hty ja lopulta lintu lensi kuvaan ja sain kuin sainkin seurattua sit\u00e4 oksalle, johon se j\u00e4i n\u00e4kyviin ja niinp\u00e4 Oriolkin p\u00e4\u00e4si katsomaan sit\u00e4 putkellani.<\/p>\n

Tuulinen keli ei oikein kannustanut jatkamaan iltah\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4n saakka, joten palasimme k\u00e4mpille katsomaan Puola-Englanti futismatsin viimeiset parikymment\u00e4 minuuttia. Englanti joutui tyytym\u00e4\u00e4n tasapeliin.<\/p>\n

Ken laittoi illalla currya ja iltahuuto alkoi poikkeuksellisesti jo klo 20:00 sen takia, ett\u00e4 yhdeks\u00e4lt\u00e4 alkoi pub-visa! Me hullut j\u00e4imme tietysti osallistumaan ja vaikkei meist\u00e4 Oriolin kanssa juuri apua ollut, oli mukava kokea tunnelmaltaan yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n vakava visakisa, jossa emme Paulin yll\u00e4tykseksi p\u00e4rj\u00e4nneet kovinkaan hyvin.<\/p>\n

Y\u00f6n aikana tuuli jatkui kovana ja k\u00e4\u00e4ntyi hieman etel\u00e4mm\u00e4ksi ja vett\u00e4kin satoi ihan huolella.<\/p>\n

Bongaamaan<\/b><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

18.10. Her\u00e4ilimme taas seiskan aikaan ja ennen kasia k\u00e4pp\u00e4ilimme jo Oriolin kanssa pihalla havaiten upeassa, l\u00e4mpim\u00e4ss\u00e4 keliss\u00e4 mm. muuttohaukan, runsaasti hippi\u00e4isi\u00e4 ja jokusen kuusitiaisen ym. Kymmeneksi k\u00e4velimme satamaan ja klo 10:15 hypp\u00e4simme St Marysin paattiin ja matkasimme bongaamaan erakkovikloa ja kashmirinuunilintua, jotka olivat olleet jo pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 paikalla aika hyvin bongattavissa. St Marysilla k\u00e4velimme Hugh Townin halki suorinta reitti\u00e4 kashmirinuunilintupaikalle, jossa metsik\u00f6ss\u00e4 seisoi kaksi isoa joukkoa lintuharrastajia. Ep\u00e4ilimme toisen porukan luulevan \u00e4\u00e4ness\u00e4 ollutta taigauunilintua humeiksi, joten k\u00e4velimme toisen, isomman joukkion luokse. Kuulimmekin l\u00e4hes v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti humeimaista \u00e4\u00e4ntely\u00e4 ja pian l\u00f6ysimme latvuksesta linnun, joka ei kyll\u00e4 sitten n\u00e4ytt\u00e4nytk\u00e4\u00e4n lainkaan kashmirinuunilinnulta! Lintu kyll\u00e4 \u00e4\u00e4nteli aivan kuin humei, vaikkakin v\u00e4lill\u00e4 p\u00e4\u00e4steli lyhyempi\u00e4 \u00e4\u00e4ni\u00e4 ja v\u00e4lill\u00e4 vaihteli nousevan ja laskevan kutsu\u00e4\u00e4nen v\u00e4lill\u00e4 samaan tyyliin kuin muutamaa p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aiemmin Helsingiss\u00e4 bongaamani lintu. Hetken ihmettelimme lintua, kunnes p\u00e4\u00e4timme jatkaa erakkoviklopaikalle, sill\u00e4 olivathan samassa paatissa olleet muut bongarit v\u00e4itt\u00e4neet linnun olevan kuulemma yh\u00e4 paikalla. Voisimme aina palata sen j\u00e4lkeen sitten ihmettelem\u00e4\u00e4n mit\u00e4 lie uunilintua. K\u00e4velimme sen toisen mets\u00e4ss\u00e4 olleen bongariporukan ohi, jolloin kuulimme latvuksesta pikkusiepon r\u00e4tin\u00e4\u00e4. He olivatkin katsomassa pikkusieppoa! T\u00e4t\u00e4 Oriolille mukavaa lajia emme kuitenkaan juuri j\u00e4\u00e4neet ihailemaan vaan jatkoimme k\u00e4vely\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

K\u00e4velimme taas toista kilometri\u00e4 ja lopulta p\u00e4\u00e4simme pellon reunaan, jolla erakkoviklo oli viihtynyt. Jo v\u00e4en v\u00e4hyydest\u00e4 saatoimme p\u00e4\u00e4tell\u00e4, ettei lintu ollut paikalla ja saimmekin kuulla, ettei lintua ollutkaan havaittu koko p\u00e4iv\u00e4n\u00e4! Hetken tuijottelimme tyhj\u00e4\u00e4 peltoa ja pient\u00e4 l\u00e4t\u00e4kk\u00f6\u00e4, jolla lintu oli viihtynyt, kunnes p\u00e4\u00e4timme jatkaa seuraaville lutakoille, josko lintu l\u00f6ytyisikin sielt\u00e4?<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Seuraavan lutakon piilokojulta n\u00e4kyi edellisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 l\u00f6ytyneet kolme nuorta, koiras ja 2 naaras amerikantukkasotkaa. Ja seuraavalta kojulta p\u00e4\u00e4simme kuvaamaan niit\u00e4 jo todella l\u00e4helt\u00e4. Muuten lutakko oli kuitenkin aika tyhj\u00e4: yksi harmaasorsa ja pari sorsaa, joista toinen oli sinisorsa ja toinen joku ankkaristeym\u00e4n tapainen. Jatkettuamme taas kevely\u00e4 n\u00e4imme er\u00e4\u00e4ss\u00e4 metsik\u00f6ss\u00e4 puunkolosta kurkkineen k\u00e4pytikan, joka oli saarilla harvinaisuus.<\/p>\n