{"id":2317,"date":"2012-07-13T09:02:45","date_gmt":"2012-07-13T06:02:45","guid":{"rendered":"http:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/?p=2317"},"modified":"2023-07-18T09:05:31","modified_gmt":"2023-07-18T06:05:31","slug":"georgia-1-9-7-2012","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/georgia-1-9-7-2012","title":{"rendered":"Georgia 1.-9.7.2012"},"content":{"rendered":"

\"Hanna<\/a><\/p>\n

Kaukasuksen helmet \u2013Kon-Tikin<\/a> lintumatka Georgiaan<\/strong><\/p>\n

Georgia on yksi upeimpia, ellei upein maa maisemiltaan miss\u00e4 olen retkeillyt. Kun maassa on viel\u00e4 mielenkiintoisia lintulajeja, eritt\u00e4in monipuolinen kasvisto ja eli\u00f6st\u00f6 sek\u00e4 eritt\u00e4in pitk\u00e4 ja monivaiheinen historia, olen alusta asti halunnut vied\u00e4 muitakin tutustumaan n\u00e4ihin Kaukasuksen helmiin. T\u00e4m\u00e4 matka tehtiin pienell\u00e4 mutta innokkaalla porukalla. Poikkeuksellisen sateinen s\u00e4\u00e4 hieman varjosti ja hankaloitti reissuamme, mutta siit\u00e4 huolimatta saimme suorastaan yliannoksen tietoa, kokemuksia ja havaintoja sulateltavaksi.<\/p>\n

Kokoonnuimme 1.7. Helsinki-Vantaan lentokent\u00e4lle, valmiina l\u00e4htem\u00e4\u00e4n kohti j\u00e4nnitt\u00e4vi\u00e4 seikkailuja. Mukaan l\u00e4htiv\u00e4t it\u00e4suomalainen biologian opettaja ja mets\u00e4alan kaverukset pohjoisesta. Air Baltic lensi k\u00e4tev\u00e4sti Helsingist\u00e4 Riikan kautta Tbilisiin niin ett\u00e4 olimme perill\u00e4 hieman ennen auringonnousua. Riikassa oli viel\u00e4 sopivasti aikaa k\u00e4yd\u00e4 sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4. <\/p>\n

2.7. saavuimme Kazbegiin<\/strong> <\/p>\n

Saavuimme Tbilisiin puoli viidelt\u00e4. Matkatavarat tulivat nopeasti ja pian olimmekin oppaamme Giorgi Rajebashvilin kanssa aamukahvilla. Kun riitt\u00e4v\u00e4 kofeiiniannos oli hankittu, kannoimme laukkumme ja reppumme parkkipaikalla odottavaan maasturiin. Liikuimme Georgiassa syrj\u00e4seuduilla ja teill\u00e4, joihin sateet olivat sy\u00f6vytt\u00e4neet syvi\u00e4 uria, siksi hyv\u00e4 maastoauto on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n.<\/p>\n

Ensimm\u00e4inen varsinainen lintupys\u00e4hdyksemme oli Kaukasusvuoriston etukukkuloiden tammi- ja py\u00f6kkimetsiss\u00e4. Auringon valaisemilla rinteill\u00e4 lauloi ja pyr\u00e4hteli runsaasti kaukasianuunilintuja, tiaisia, lepp\u00e4lintuja, mustarastaita ja jopa palok\u00e4rkikin. Seuraava pys\u00e4hdys olikin perinteinen Ananurin linnake 1300-luvulta. Linnake oli viel\u00e4 aamuvarhaisella kiinni, mutta linnakkeen ymp\u00e4rill\u00e4 oli helppo kierrell\u00e4 havainnoimassa pensaikkojen ja metsien lintuja. Linnakkeessa pesii valtava m\u00e4\u00e4r\u00e4 tervap\u00e4\u00e4skyj\u00e4 sek\u00e4 r\u00e4yst\u00e4sp\u00e4\u00e4skyj\u00e4, puskissa py\u00f6ri mm. pikkulepink\u00e4isi\u00e4, musta- ja tavallisia lepp\u00e4lintuja, pensastaskuja ja -kerttuja, etel\u00e4nsatakieli ja vuorisirkku. Ananurin linnakkeen alla levitt\u00e4ytyv\u00e4 Zinnvalin tekoallas oli, kuten tekoaltaat yleens\u00e4, tyhj\u00e4 linnuista. Rantakivikossa mekastivat \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4t m\u00f6lysammakot sek\u00e4 muutama pikkutylli. <\/p>\n

\"Ananuri\"<\/a>\"Pikkulepink\u00e4inen\"<\/a><\/p>\n

Ananurin pys\u00e4yksen j\u00e4lkeen l\u00e4hdimme jatkamaan kohti korkeampia rinteit\u00e4. Tie nousi jatkuvasti yl\u00f6sp\u00e4in ja mutkaisen serpentiiniosuuden j\u00e4lkeen pys\u00e4hdyimme linturikkaaksi tiedetyll\u00e4 levikkeell\u00e4 juuri ennen Seturnia. Pensaikkoisen jyrk\u00e4nteen p\u00e4\u00e4lle on rakennettu n\u00e4k\u00f6alatasanteet, joilta pystyy hyvin tarkkailemaan alapuolella liikkuvia lintuja. Paikalla oli mm. sinirastas, kaukasianuunilintuja, vuoritiltaltti, hanhikorppikotkia ja punavarpusia. <\/p>\n

Ajettuamme kymmenkunta kilometri\u00e4 eteenp\u00e4in ja ohitettuamme osittain uudistuvan, osittain r\u00e4nsistyv\u00e4n Gudaurin hiihtokeskuksen, alkoi kunnon vuoristo-osuus. Mets\u00e4t vaihtuivat alppiniityiksi ja asfaltti kuoppaiseksi hiekkatieksi. Liikennett\u00e4 ja erityisesti ulkomaalaisia kulkuneuvoja tuntui olevan moninkertaisesti aikaisempiin matkoihin verrattuna. Syy selvisi nopeasti; Georgian ja Ven\u00e4j\u00e4n v\u00e4linen raja-asema oli avattu l\u00e4pikulkuliikenteelle. Georgialaisille raja ei ole auki. <\/p>\n

Pian pys\u00e4hdyimme \u201dKansojen yst\u00e4vyyden\u201d muistomerkille, joka on rakennettu ehk\u00e4 yhteen Georgian kauneimmista maisemista. Ymp\u00e4rill\u00e4 kohoaa vuoria ja alhaalla rotkolaakson pohjalla virtaa jokia vesiputouksineen. Muistomerkin ymp\u00e4rill\u00e4 py\u00f6ri alppinaakkoja, alppitervap\u00e4\u00e4sky, kalliop\u00e4\u00e4skyj\u00e4, vuorikirvisi\u00e4 ja kaukasianuunilintu sek\u00e4 vuoritiltaltti lauloivat jyrk\u00e4nteen pensaikoissa. Lintujen lis\u00e4ksi ihmettelimme paikoin eritt\u00e4in rehevi\u00e4 vuoristoniittyj\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Muutaman kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 sijaitsee tien korkein kohta Ivari pass, 2370 metrin korkeudessa. Tie laskeutuu t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen kahden vuoren v\u00e4liss\u00e4 kiemurrellen alas laaksoon. Talvisin lumivy\u00f6ryt peitt\u00e4v\u00e4t tien jatkuvasti ja siksi tienvieress\u00e4 kulkeekin vanhoja tunneleita, joita pitkin p\u00e4\u00e4see kulkemaan talvisin. Vuorten v\u00e4liss\u00e4 on erikoinen muodostuma, joka syntyy tuliper\u00e4isist\u00e4 vuorista liuenneista rikkipitoisista mineraaleista. Vuoren rinteelle on muodostunut useita kirkkaan oransseja karkeita \u201dputouksia\u201d kalsiumkarbonaatista ja muista mineraaleista. Georgialaiset pit\u00e4v\u00e4t t\u00e4t\u00e4 vett\u00e4 erityisen terveellisen\u00e4 ja siksi paikalle onkin l\u00e4hes aina pys\u00e4htynyt vedenottajia. Putouksia ja niiden ymp\u00e4rill\u00e4 rehottavaa rikasta kasvimaailmaa ihmetelless\u00e4 n\u00e4imme my\u00f6s todella komeasti partakorppikotkan ja samassa kiikarin kuvassa lenn\u00e4ht\u00e4neen lumivarpusen. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Matkav\u00e4symys alkoi kuitenkin painaa ja ajoimme hotellillemme Stepantsmindan (ent. Kazbegin) kyl\u00e4\u00e4n. Majoituimme yliopiston tutkimusaseman siisteihin ja l\u00e4hiaikoina remontoituihin huoneisiin. Tutkimusasema tarjoaa opiskelijoille ja tutkijoille y\u00f6sijan ja ruokailut, ja jos tilaa on, niin matkailijat ovat my\u00f6s tervetulleita. <\/p>\n

Pienten p\u00e4iv\u00e4unien j\u00e4lkeen l\u00e4hdimme kiertelem\u00e4\u00e4n ja totuttautumaan korkeaan ilmanalaan. Kyl\u00e4 on 1900 metrin korkeudessa, jonka kyll\u00e4 ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 huomaa heng\u00e4stymisen\u00e4. Kazbegi (Mt. Mkinvartsveri) oli pilvien peitossa eik\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4ytynyt meille. P\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 autoretkelle kohti pohjoisessa olevaa Ven\u00e4j\u00e4n rajaa. Seurailimme pohjoiseen laskevaa Tergi -jokea aina uudelle raja-asemalle asti. Maantieteellisesti k\u00e4vimme Euroopan puolella. Korkeilla jyrk\u00e4nteill\u00e4 pesiv\u00e4t kalliop\u00e4\u00e4skyt ja hanhikorppikotkat, joita istuskeli kalliohyllyill\u00e4. Niityill\u00e4 lauloivat rautiaiset, punavarpuset ja pieniss\u00e4 metsik\u00f6iss\u00e4 peipot. Vuoren rinteet muodostuvat kivettyneest\u00e4 tulivuoren tuhkasta, kivist\u00e4 sek\u00e4 j\u00e4hmettyneist\u00e4 basalttivirroista. Kaukasuksen pohjoisrinteit\u00e4 peitt\u00e4v\u00e4t havumets\u00e4t ja maasto on hyvin jylh\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Giorgi ajoi meid\u00e4t pient\u00e4 kinttupolkua pitkin hyvin eristyneeseen kyl\u00e4\u00e4n, jonka pienet kivitalot tuntuivat kasvavan suoraan jyrk\u00e4nteest\u00e4. Tsdon kyl\u00e4n erikoinen n\u00e4ht\u00e4vyys sijaitsee kyl\u00e4n yl\u00e4puolisella kukkulalla. Ikivanha uhripaikka on yh\u00e4 k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. M\u00e4en laella on pieni pakanallinen kivinen alttari muutettuna georgialaisen ortodoksikirkon alttariksi, mutta sen vieress\u00e4 kivimuurin p\u00e4\u00e4ll\u00e4 on kivest\u00e4 tehty sammaloitunut p\u00e4ssi- ja uhrausp\u00f6yt\u00e4. Laaksoa pitkin kulkee vanha merkkitulitornireitti, sellainen samanlainen, jota k\u00e4ytettiin Taru sormusten herrasta -elokuvassa. N\u00e4k\u00f6et\u00e4isyydell\u00e4 toisistaan on jono kivisi\u00e4 torneja, joiden huipulle sytytettiin vaaran uhatessa iso rovio. Uhrauspaikan kivimuuri on todenn\u00e4k\u00f6isesti per\u00e4isin jo kauan sitten sortuneesta tornista. Kyl\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4 levitt\u00e4ytyiv\u00e4t upeat kukkaniityt, joita viel\u00e4 kuvasimme ennen auringonlaskua. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Maittavan illallisen j\u00e4lkeen nukkuminen oli helppoa. Y\u00f6ll\u00e4 her\u00e4nneet ihailivat kuutamon valaisemaa Kazbegia.<\/p>\n

3.7. kiertelimme l\u00e4hiseuturetkill\u00e4<\/strong><\/p>\n

Aamulla totesimme s\u00e4\u00e4tilan muuttuneen. Kostea ilmamassa (sama joka aiheutti my\u00f6hemmin Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 pahoja tulvia) oli peitt\u00e4nyt vuoret pilvill\u00e4. S\u00e4\u00e4ennuste lupasi p\u00e4iv\u00e4lle sadetta ja yl\u00f6s vuorille lunta. Saimme viel\u00e4 vuorilla olleilta kiipeilij\u00f6ilt\u00e4 tietoja huonosta kelist\u00e4. Jouduimme siis hylk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n telttay\u00f6pymisen yhdess\u00e4 upeimmista leiripaikoista, joissa olen y\u00f6ni viett\u00e4nyt. Koska s\u00e4\u00e4ennuste lupasi seuraavalle p\u00e4iv\u00e4lle parempaa p\u00e4\u00e4timme, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 kertaa teemme vain p\u00e4iv\u00e4retken yl\u00f6s Kazbegin rinteille.<\/p>\n

L\u00e4hdimme aamupalan j\u00e4lkeen laakson it\u00e4puolisille Kazbegia jyrkemmille mutta matalammille rinteille, joille ei hotelliltamme ollut kuin puoli kilometri\u00e4. N\u00e4imme runsaasti kultahemppoja, herrat kuulivat kaukasianlumikanat ja jyrk\u00e4nteen puoliv\u00e4liss\u00e4 isoilla kivill\u00e4 liikkui juuri ja juuri tunnistettavalla et\u00e4isyydell\u00e4 rakkapunavarpusia. Pensaissa lenn\u00e4hteliv\u00e4t sepelrastaat ja niityill\u00e4 liikkui vuorikirvispoikueita. Lampaiden ja lehmien polut kulkivat rinteess\u00e4 siksakkia ja kaikkialla oli erilaisia vuoristoniittyjen kasveja pussik\u00e4mmek\u00f6ist\u00e4 noidanlukkoihin. Rotkon toiselta puolelta kuului v\u00e4h\u00e4n v\u00e4li\u00e4 jylin\u00e4\u00e4, kun veden kostuttaman rinteen kivet l\u00e4htiv\u00e4t kierim\u00e4\u00e4n maanvy\u00f6ryn\u00e4 alas koskeen.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Lounaan j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 tutustumaan k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isten osuuskunnan myym\u00e4l\u00e4\u00e4n, yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n monipuoliseen kotiseutumuseoon ja kyl\u00e4n pikkukauppoihin, joissa karkit ja keksitkin myytiin irtotavarana. Muita j\u00e4nnitt\u00e4vi\u00e4 myyntiartikkeleita olivat my\u00f6s esimerkiksi kuivatut kalat. Kaupat ovat pieni\u00e4, mutta niist\u00e4 saa riitt\u00e4v\u00e4sti herkkuja maastoretkille. Hintataso on hieman muuta Georgiaa korkeampi kuljetuskustannusten takia. Hyv\u00e4ll\u00e4 elekielell\u00e4 selvi\u00e4\u00e4 ostoksien teosta mainiosti. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Tunnin kyl\u00e4ss\u00e4 kiertelyn j\u00e4lkeen suuntasimme viereiseen Snon laaksoon, jonka perukassa sijaitsee Jutan kyl\u00e4, jota korkeammalla ei ole Eurooppalaisia kyli\u00e4. Kyl\u00e4 on talvella lumen takia t\u00e4ysin motissa, jollei sitten halua k\u00e4vell\u00e4 umpihangessa. Kyl\u00e4\u00e4n oli rakenteilla upouusi hotelli, joten voi olla ett\u00e4 jatkossa tie aurataan aina tarpeen mukaan. Osa Snon laakson asukkaista polveutuu ihmist\u00e4, jotka ovat entisaikoina sovittaneet rikoksiaan muuttamalla ns. korpeen. L\u00e4htem\u00e4\u00e4n ei aina joutunut pelkk\u00e4 syyllinen vaan perhe seurasi usein mukana. Er\u00e4s murhamies oli muuttanut asumaan jyrk\u00e4nteen kielekkeelle tekem\u00e4\u00e4ns\u00e4 kivisein\u00e4iseen asuntoon, uhrin suvun mielest\u00e4 se ei kuitenkaan ollut tarpeeksi suuri rangaistus ja h\u00e4net tapettiin my\u00f6hemmin kostoksi. Talon rauniot ovat viel\u00e4 selv\u00e4sti n\u00e4kyviss\u00e4. \"\"<\/a><\/p>\n

Oppaamme kertoi my\u00f6s tarinoita neidonry\u00f6st\u00f6perinteest\u00e4, johon reilu kolmekymppinen Giorgi oli t\u00f6rm\u00e4nnyt viel\u00e4 elinaikanaankin. Erityisen hauska oli tarina nopeajalkaisesta tyt\u00f6st\u00e4, joka suuttui kun ry\u00f6stetyksi tulikin h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4tt\u00e4rens\u00e4. Neidonry\u00f6st\u00e4j\u00e4t olivat todenneet suunnittelemansa tyt\u00f6n olevan liian nopea, ja kun paikoilleen j\u00e4\u00e4nyt yst\u00e4v\u00e4t\u00e4r oli kelvollinen, niin ottivat sitten h\u00e4net mukaansa. Suurin osa vaimoksi ry\u00f6stetyist\u00e4 j\u00e4i uuteen kotiinsa. <\/p>\n

Illalla s\u00f6imme hyvin ja valmistelimme seuraavan p\u00e4iv\u00e4n vuoristoretke\u00e4 kohti Euroopan viidenneksi korkeinta vuorta (5033m). <\/p>\n

4.7. Kazbegi-vaellusp\u00e4iv\u00e4<\/strong><\/p>\n

Aamulla taivas oli etel\u00e4st\u00e4 valuvien korkeiden pilvien peitossa. Kazbegin rinteet olivat valkoisenaan uudesta lumesta. Aamupalan j\u00e4lkeen ajoimme mutkaista hiekkatiet\u00e4 koivumetsien l\u00e4pi Gergeti Trinity kirkolle 2170m korkeuteen. Heti parkkipaikalle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme alkoi kuitenkin sataa ja p\u00e4\u00e4timmekin tutustua kirkkoon ja luostariin heti eik\u00e4 vasta vuoristok\u00e4velyn j\u00e4lkeen. Naisv\u00e4en piti pukeutua lainattaviin huiveihin ja hameisiin. Ulkona alkoi jyrist\u00e4 ja p\u00e4\u00e4dyimme ihmettelem\u00e4\u00e4n kirkon 1400-luvulta per\u00e4isin olevia koristeita. Yll\u00e4tt\u00e4en huomasimme messun alkavan ja p\u00e4\u00e4simme seuraamaan kahden munkin suorittamaan ortodoksista Jumalanpalvelusta kaikkine rituaaleineen. Rae- ja kaatosateen loputtua livahdimme messusta pois. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a> <\/p>\n

Ilma kirkastui ja aurinkokin pilkahteli v\u00e4lill\u00e4. Saimme niskaamme muutaman sadekuuron pienist\u00e4 vuoren rinnett\u00e4 yl\u00f6s nousevista sadepilvist\u00e4. Kiipesimme hiljalleen yl\u00f6s aina 3000 metriin saakka. Kukkaniityill\u00e4 laidunsi luostarin lehmi\u00e4, hevosia ja vuorikirviset, vuoritiltaltit, rautiaiset, mustalepp\u00e4linnut ja punavarpuset varoittelivat ja lauloivat. L\u00e4hell\u00e4 polun korkeinta kohtaa lenn\u00e4hteli rakkapunavarpusia, vuorihemppoja, tunturikiuru sek\u00e4 alppirautiainen. Polulla oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n paljon porukkaa, kun kymmenet vuoren valloitusta yritt\u00e4neet kiipeilij\u00e4t olivat joutuneet l\u00e4htem\u00e4\u00e4n alam\u00e4keen lumentulon (kes\u00e4ll\u00e4 ei pit\u00e4isi sataa lunta kuin aivan huipulla) ja myrskyjen takia. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Laskeuduimme vuorten v\u00e4liselle pienelle tasangolle, josta on upea n\u00e4k\u00f6ala Kazbegin huipulle sek\u00e4 yhdelle sen 135 neli\u00f6kilometrin laajuisista j\u00e4\u00e4tik\u00f6ist\u00e4. Tasangolla kukkivat lukemattomat vuoristoniittyjen kasvit. L\u00e4mmin keitto, kahvi ja ev\u00e4sleiv\u00e4t palauttivat voimat nopeasti ja linturetki saattoi taas jatkua. Vuorilepp\u00e4lintunaaras vilahti mustalepp\u00e4lintujen joukossa. Juuri kun p\u00e4\u00e4simme kuuntelemaan kaukasianlumikanojen kiljahtelua ja etsim\u00e4\u00e4n kalliokiipij\u00f6it\u00e4, alkoi selk\u00e4mme takaa kuulua pahaenteist\u00e4 jyrin\u00e4\u00e4. Vuoren harjanteen takaa oli nopeasti nousemassa j\u00e4lleen ukkosmyrsky suoraan meit\u00e4 kohti. L\u00e4hdimme heti laskeutumaan vuorelta alas pieness\u00e4 notkelmassa kulkevaa polkua pitkin. Saimme niskaamme ensiksi sormenp\u00e4\u00e4nkokoisia rakeita, sitten vett\u00e4 ja lopulta edellisten kanssa viel\u00e4 runsasta salamointia. Onneksi salamat olivat p\u00e4\u00e4asiassa pilvisalamia eik\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n iskenyt maahan l\u00e4helle. Ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni s\u00e4hk\u00f6kent\u00e4n purkautuminen tuntui. Sekunti ennen salamaniskua otsatukka nousi sentill\u00e4 yl\u00f6sp\u00e4in ja putosi heti v\u00e4l\u00e4hdyksen j\u00e4lkeen alas. Ihmettelimme kovasti, kun vastaamme tuli jyrk\u00e4ss\u00e4 kivikkoisessa kohdassa turisteja talutusratsastusretkell\u00e4. Hevoset pelk\u00e4siv\u00e4t ukkosta, rakeet tekiv\u00e4t niillekin varmasti kipe\u00e4\u00e4 ja polku oli niille todella vaikea. Kaatosade teki polusta paikoin todella liukkaan ja askeleita oli katsottava tarkasti. Autolle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme olimme kastuneet gore-texeista huolimatta kunnolla. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Hotellilla alkoikin sitten melkoinen kuivausoperaatio pattereilla ja kuivaustelineill\u00e4. Kameravehkeet ja muut sateelle herk\u00e4t varusteet oli onneksi pakattu muovipusseihin. Kaukoputkeni okulaari imaisi vett\u00e4 ja sen kuivatus jatkuikin loppureissun ajan, mutta vett\u00e4 j\u00e4i yhden linssiparin v\u00e4liin niin, ettei putkella oikein n\u00e4hnyt. <\/p>\n

L\u00e4mpim\u00e4n suihkun j\u00e4lkeen oli taas illallisen vuoro. Harmittelimme kaikki kovasti pilalle mennytt\u00e4 retke\u00e4, mutta mink\u00e4s n\u00e4ille s\u00e4ille mahtaa. Sade ja ukkonen jatkuivat puolille \u00f6ille asti.<\/p>\n

5.7. ajoimme Suurkaukasukselta V\u00e4h\u00e4-Kaukasukselle.<\/strong><\/p>\n

K\u00e4vimme viel\u00e4 auringon noustua yritt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kaukasianteeri\u00e4 siin\u00e4 onnistumatta. Niityll\u00e4 lauloivat ruisr\u00e4\u00e4k\u00e4t ja viiri\u00e4iset, aidoilla istuivat kivikkorastaat ja harmaasirkut. Rakkapunavarpusten kuuluva laulu kantautui selv\u00e4sti vuorten rinteilt\u00e4, mutta lintuja ei n\u00e4kynyt. Aamupalan ja pakkailujen j\u00e4lkeen j\u00e4timme hyv\u00e4stit nyt auringonpaisteessa komeilevalle Kazbegille. Alkoi ajomatka kohti Akhalzikhe\u00e4 ja V\u00e4h\u00e4-Kaukasusta. Vuoristossa pys\u00e4htelimme samoissa paikoissa kuin tulomatkallakin. Ananurin linnake oli nyt auki ja k\u00e4vimme ihmettelem\u00e4ss\u00e4 sen koristeltuja seini\u00e4. Paras havainto oli partakorppikotkapari, joka kierteli l\u00e4hell\u00e4 pesim\u00e4laaksoaan.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

P\u00e4\u00e4sty\u00e4mme alas yl\u00e4nk\u00f6tasangolle k\u00e4\u00e4nnyimme p\u00e4\u00e4tielle kohti l\u00e4ntt\u00e4. Huonokuntoista ja kapeaa p\u00e4\u00e4tiet\u00e4 ollaan rakentamassa uudelleen moottoritieksi. Pian n\u00e4imme tien vierustalla sadoista samanlaisista taloista tehtyj\u00e4 kyli\u00e4. N\u00e4ihin taloihin ovat muuttaneet kymmenet tuhannet georgialaiset, jotka joutuivat l\u00e4htem\u00e4\u00e4n Etel\u00e4-Ossetiasta Ven\u00e4j\u00e4n miehitetty\u00e4 sen 2008. Ven\u00e4j\u00e4n sotilaat miehitt\u00e4v\u00e4t yh\u00e4 t\u00e4t\u00e4 suurin piirtein suomalaisen isohkon kunnan kokoista aluetta, eik\u00e4 tasangon takana oleville kukkuloille ja vuorille olisi mit\u00e4\u00e4n asiaa.<\/p>\n

Maittavan lounaan j\u00e4lkeen tutustuimme retkel\u00e4isten pyynn\u00f6st\u00e4 Goriin ja siell\u00e4 puistoon siirrettyyn Stalinin kotitaloon. Hiekkakivest\u00e4 tehdyn katoksen alla oli hienosti s\u00e4ilynyt vanha puutalo. Neuvostoaikaan Stalinille rakennettiin my\u00f6s valtava museo. <\/p>\n

Gorin j\u00e4lkeen ajoimme viel\u00e4 jonkin matkaa vanhaa p\u00e4\u00e4tiet\u00e4 l\u00e4nteen, kunnes k\u00e4\u00e4nnyimme lounaaseen kohti Akhaltsikhe\u00e4. Tie sukelsi nopeasti mets\u00e4iseen laaksoon V\u00e4h\u00e4-Kaukasuksen vuorten v\u00e4liin. N\u00e4m\u00e4 vuoret olivat neuvostoaikana eritt\u00e4in suosittu lomakohde, joten erilaisia hotelleja ja kylpyl\u00f6it\u00e4 on tien varrella enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n raunioituneena. Laakson pohjalla virtaavan Mtkvarin rannalla oli rantasipej\u00e4 sek\u00e4 armenian- ja aroharmaalokkeja. Sukelsimme mets\u00e4n siimekseen, kun poikkesimme pienell\u00e4 ns. vihre\u00e4ll\u00e4 Chitakhevin luostarilla. Tihe\u00e4n mets\u00e4n keskell\u00e4 oli puinen luostari ja herttainen pieni kirkko, jonka kellotorniin oli taltioitu yleis\u00f6n n\u00e4ht\u00e4ville joidenkin merkkihenkil\u00f6iden luut. Vaikka iltap\u00e4iv\u00e4 oli pitk\u00e4ll\u00e4, kuulimme pikkusiepon ja pyrst\u00f6tiaisia sek\u00e4 joukon muita tavallisempia mets\u00e4n lajeja.<\/p>\n

\"Chitakhevi\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Akhaltikheen saavuttuamme alkoi etel\u00e4st\u00e4 taas valua pilvirintama. Puolilta\u00f6in alkoi ukkonen, joka jatkuikin rankkasateena aamuun asti. Ukkosen lis\u00e4ksi pient\u00e4 h\u00e4iri\u00f6t\u00e4 aiheuttivat hotellin muut asiakkaat. Georgialaiset ovat iltaihmisi\u00e4, eli he valvovat my\u00f6h\u00e4\u00e4n ja vastaavasti her\u00e4ilev\u00e4t vasta kahdeksan – yhdeks\u00e4n maissa vaikka valoisa tulee jo puoli kuudelta. <\/p>\n

6.7. vierailimme Vardziassa<\/strong> <\/p>\n

Olimme sopineet aamulle aikaisen her\u00e4tyksen, jotta p\u00e4\u00e4sisimme ajoissa V\u00e4h\u00e4-Kaukausuksen rinteille. Ikkunan takainen n\u00e4kym\u00e4 oli kuitenkin masentava; kaatosade jatkui ja painavina roikkuvat pilvet peittiv\u00e4t vuoret. Sovimme ett\u00e4 l\u00e4ht\u00f6\u00e4 siirret\u00e4\u00e4n parilla tunnilla.<\/p>\n

Aamupalan aikaan vuoret olivat yh\u00e4 pilvien peitossa. P\u00e4\u00e4timmekin l\u00e4hte\u00e4 toiseen mielenkiintoiseen kohteeseen eli muinaiseen Vardzian luolastokaupunkiin. Vardzia on vuoren rinteeseen hakattu luolaluostari 12 kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Turkin rajalta Mtkvari -joen yl\u00e4juoksulla. Luostari on hakattu kallioon 1100\u20131200-luvuilla, mutta laajemmalla alueella luolia on aina 700\u2013800 -luvuilta 1400\u20131500 -luvuille. Jokilaakson harjanteilla on paljon linnoituksia sill\u00e4 aluetta ovat aikoinaan valloittaneet osmanit, persialaiset sek\u00e4 jopa mongolit.<\/p>\n

Ajoimme Mtkvari -jokea seuraillen pienen vuoristoalueen l\u00e4pi loivasti kumpuileville tasangoille. Vuoristoisella osuudella n\u00e4imme mm. sinirastaspoikueen, hernekerttuja, maakotkan pes\u00e4n sek\u00e4 runsaasti merkkej\u00e4 vanhasta tulivuoritoiminnasta. Kun saavuimme rotkolaaksosta avoimempaan maisemaan, muuttui joki vuolaasti virtaavasta koskesta leve\u00e4mm\u00e4ksi joeksi. Joen varrella oli pensaikkoja ja metsi\u00e4, joissa \u00e4\u00e4nteliv\u00e4t kuhankeitt\u00e4j\u00e4t, silkkikerttuset, hernekertut ja pikkulepink\u00e4iset. Kivikkoisilla rannoilla piipersi pikkutyllej\u00e4 ja rantasipej\u00e4. Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 joenmutkassa oli pieni lammikko t\u00e4ynn\u00e4 m\u00f6lysammakoita ja pikkuruisia konnanpoikasia. Taivaalla liiteli pikkukorppikotkia, mehil\u00e4issy\u00f6ji\u00e4 sek\u00e4 hiirihaukkoja.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Vardzia on my\u00f6s hyv\u00e4 lintupaikka. Poluilta p\u00e4\u00e4si helposti tarkkailemaan mustap\u00e4\u00e4sirkkuja, vuorisirkkuja, kallionakkeleita, kalliop\u00e4\u00e4skyj\u00e4, alppinaakkoja ja -variksia sek\u00e4 Kaukasianagamia. Alhaalla jokirannassa oli runsaasti sudenkorentoja, armenianlokkeja sek\u00e4 vihertikka. Maanj\u00e4ristys pudotti suuren osan kaupungin ulkosein\u00e4m\u00e4st\u00e4 alas 1200\u2013luvulla. Luostari oli pitk\u00e4\u00e4n hyl\u00e4ttyn\u00e4 mutta nyky\u00e4\u00e4n se on taas k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ja muutamissa kammioissa asuu munkkeja. Sama kehitys on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 muuallakin Georgiassa. Kaikkien vierailemiemme uskonnollisten paikkojen viereen on rakennettu uudehko luostari muutamille munkeille. Luostareilla menee silminn\u00e4hden hyvin, sill\u00e4 munkeilla oli k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4\u00e4n hienoja maastoautoja, hyvi\u00e4 viljelmi\u00e4 sek\u00e4 karjaa. <\/p>\n

Ajoimme viel\u00e4 laakson etel\u00e4iseen osaan lounaalle. Lounaspaikkamme vieress\u00e4 virtasi joki, jossa silkkihaikarat ja koskikarat viihtyiv\u00e4t. Toisella puolella laaksoa taas kohosivat kuivat kallioiset rinteet joilta l\u00f6ysimme mm. kallionakkeileita, pikaisesti vilahtaneen id\u00e4nkallionakkelin, kirjotaskuja, vuorisirkkuja ja pensaskerttuja.
\nSaderintaman menty\u00e4 ohi oli l\u00e4mmint\u00e4 ja l\u00e4hes kirkasta. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

P\u00e4\u00e4timmekin l\u00e4hte\u00e4 kohti Akhaltsikhe\u00e4, johon saavuttuamme totesimme pilvien v\u00e4istyneen my\u00f6s V\u00e4h\u00e4-Kaukasuksen huipuilta. Ehdimme viel\u00e4 tehd\u00e4 parin tunnin pikaretken rinnemetsiin. \u00c4imistelimme yl\u00f6sp\u00e4in noustessa tien varrella olevia remontissa olevia isoja sanatorioita ja ven\u00e4l\u00e4istyylisi\u00e4 huviloita. Tsaarin ajan talot erottuivat selv\u00e4sti joukosta edukseen. Bakurianin kaupungin j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4llyste loppuu ja tie jatkuu heikkokuntoisena kiemurtelevana mets\u00e4tien\u00e4 yli vuorijonon. Meit\u00e4 huvitti se, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 vain maasturilla ajettava tie on merkitty moniin karttoihin yht\u00e4 isolla kuin p\u00e4\u00e4tiet! Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 tie on lumen ja mudan vuoksi pitk\u00e4\u00e4n ajokelvoton ja kes\u00e4ll\u00e4kin sateiden aikaan vesi sy\u00f6 tienpintaan syvi\u00e4 uria. P\u00e4\u00e4sty\u00e4mme 1500 metriin parkkeerasimme auton ja l\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n yl\u00f6sp\u00e4in. Ilta oli jo pitk\u00e4ll\u00e4, joten kovin moni lintulaji ei ollut aktiivinen. Havaitsimme tiaisia, mustap\u00e4\u00e4kerttuja, paljok\u00e4rjen, kalliop\u00e4\u00e4skyj\u00e4, korppeja ja hippi\u00e4isi\u00e4. Punarintanakkelit eiv\u00e4t suostuneet vastaamaan atrappiimme. Kasvimaailmassa riitti my\u00f6s ihmetelt\u00e4v\u00e4\u00e4. Kaukasuksella on valtava m\u00e4\u00e4r\u00e4 endeemisi\u00e4 lajeja ja hyvin monet suomalaisilta lajeilta n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t ovatkin l\u00e4hisukulaislajeja. Paikoin mets\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 nopealla silm\u00e4yksell\u00e4 hyvin suomalaiselta, mutta parissa sekunnissa alkaa katse l\u00f6yt\u00e4\u00e4 aivan outoja kasvilajeja. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Illallisen j\u00e4lkeen virkuimmat k\u00e4viv\u00e4t kiertelem\u00e4ss\u00e4 Akhaltsikhess\u00e4. <\/p>\n

7.7. ajoimme Javakhetin yl\u00e4ng\u00f6n ja j\u00e4rvialueen kautta Tbilisiin<\/strong><\/p>\n

Akhaltsikhest\u00e4 p\u00e4\u00e4see nyky\u00e4\u00e4n Tbilisiin Javakhetin tulivuoriyl\u00e4ng\u00f6n kautta. Aikaisemmin tie on ollut l\u00e4hes ajokelvoton, mutta nyky\u00e4\u00e4n alueen halki kulkee hyv\u00e4 asfalttitie. Javakhetin yl\u00e4nk\u00f6 on suurimmaksi osaksi noin 2000 metrin korkeudella merenpinnasta. Vanhat kauan sitten sammuneet tulivuoret kohoavat tasangosta yl\u00f6s 3300 metriin saakka. Tasankoalue on rehev\u00e4\u00e4 hein\u00e4ist\u00e4 aroa. T\u00e4st\u00e4 huolimatta alueella sijaitsee suurin osa Georgian j\u00e4rvist\u00e4. Maisema on hyvin samanlaista kuin naapurimaassa Armeniassa ja paikoin mieleen tulee my\u00f6s Pohjois-Norja. Asukkaista suurin osa on 1915 armenialaisten kansanmurhaa paenneita Turkissa asuneita armenialaisia ja heid\u00e4n j\u00e4lkel\u00e4isi\u00e4\u00e4n. Alueella asuu my\u00f6s aikoinaan Ven\u00e4j\u00e4lt\u00e4 muuttaneita ortodokseja. Aikaisemmin kaikki kommunikaatio tapahtui ven\u00e4j\u00e4ksi tai armeniaksi, mutta nyky\u00e4\u00e4n koulussa opiskellaan my\u00f6s georgiaa. Asukkaiden tausta erottuu rakennuksista: armenialaiset asuvat kivitaloissa, Ven\u00e4j\u00e4lt\u00e4 muuttaneiden ikkunanpielet on koristeltu ja georgialaisten talot ovat silt\u00e4 v\u00e4lilt\u00e4. Piharakennukset ovat usein ruohokattoisia. Tapasimme kaksi saksalaista antropologineitoa, joista toinen oli juuri aloittamassa kolmen vuoden v\u00e4it\u00f6skirjaprojektia alueelle tulevan kansallispuiston sis\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4vien ihmisten el\u00e4m\u00e4st\u00e4. <\/p>\n

\"Jevakheti\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

K\u00e4vimme katsomassa kahdeksaa j\u00e4rve\u00e4. Isoimmat j\u00e4rvet Paravani ja Tsalka ovat v\u00e4h\u00e4lintuisia. Ninotsmindan ymp\u00e4rist\u00f6n j\u00e4rvet olivat parhaita lintupaikkoja. J\u00e4rvill\u00e4 havaitsimme tuhansittain ruostesorsia, nokikanoja ja armenianlokkeja, kymmenitt\u00e4in kiharapelikaaneja sek\u00e4 runsaasti haikaroita, uikkuja ja sorsia. Ruskosuohaukka oli tavallinen j\u00e4rvien ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4. Ruovikoista kuului ruokokerttusten lis\u00e4ksi luhtakanan, luhtahuitin ja kaulushaikaran \u00e4\u00e4ntely\u00e4. Yritimme n\u00e4hd\u00e4 sitruunav\u00e4st\u00e4r\u00e4kkej\u00e4, mutta jouduimme tyytym\u00e4\u00e4n keltav\u00e4st\u00e4r\u00e4kkeihin. Kyliss\u00e4 pesi kattohaikaroita, joita ei juuri muualla Georgiassa n\u00e4y. Taivaalla py\u00f6ri siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 arohiirihaukkoja ja yksi pikkukiljukotka. Harakka ja naakka ovat Kaukasuksella arojen lajeja ja niit\u00e4 olikin sitten paljon. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Tasangon ja Tbilisin v\u00e4liss\u00e4 on mets\u00e4isempi vy\u00f6hyke, jossa havaitsimme mm. puukiipij\u00f6it\u00e4, varpushaukan ja runsaasti aikaisempina p\u00e4ivin\u00e4 havaitsemiamme mets\u00e4lajeja.
\nTbilisiin saavuttuamme ruokailimme mukavassa ulkoilmaravintolassa kaupungin etel\u00e4puolisilla kukkuloilla. Kes\u00e4isin laaksossa on yleens\u00e4 kuuma ja ihmiset siirtyv\u00e4t viett\u00e4m\u00e4\u00e4n iltaa mets\u00e4n siimekseen rakennettuihin ravintoloihin ja juhlapaikkoihin. Maittavan illallisen kruunasivat viel\u00e4 nelj\u00e4 unikekoa, jotka l\u00e4htiv\u00e4t liikkeelle koloistaan ja tassuttelivat puiden oksia pitkin yl\u00f6s latvukseen. <\/p>\n

8.7. retkeilimme David Garejin aroilla<\/strong><\/p>\n

L\u00e4hdimme tutustumaan kuivemmille ja kuumemmille aroalueille Tbilisin kaakkoispuolelle. Totesimme j\u00e4lleen kerran, ettei matkailijalla ole oikein mahdollisuuksia autonvuokraamiseen, koska tien viitat puuttuvat 90 %:sti. Yhdelle Georgian t\u00e4rkeimmist\u00e4 n\u00e4ht\u00e4vyyksist\u00e4 David Garejiin oli pieni viitta p\u00e4\u00e4tielt\u00e4 ja seuraava iso tienviitta olikin sitten vasta kilometri ennen kohdetta. Viittojen v\u00e4liin j\u00e4i lukuisia risteyksi\u00e4 ja isompana haarautuvia teit\u00e4. David Gareji on sekin vanha luostariluolasto. Munkit eiv\u00e4t ole perustaneet luostareitaan minne sattuu vaan kaikki vierailemamme luostarit ovat olleet luonnonkauniilla ja el\u00e4imist\u00f6lt\u00e4\u00e4n rikkailla alueilla. Ja niin on David Garejinkin luostari. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Alue on kuivaa aroa, jossa paikoin on vesiuomia, pari pient\u00e4 j\u00e4rve\u00e4 ja kosteampaa notkelmaa. Siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on pieni\u00e4 viljapeltoja, puurivej\u00e4 tai yksitt\u00e4isi\u00e4 pensaita. Kun muualla n\u00e4imme l\u00e4hinn\u00e4 pikkulepink\u00e4isi\u00e4, t\u00e4\u00e4ll\u00e4 lepink\u00e4iset vaihtuivat mustaotsa- ja punap\u00e4\u00e4lepink\u00e4isiin. Pensasvarpuset rakensivat pesi\u00e4\u00e4n puihin ja kottaraisten lis\u00e4ksi paikoin oli paljon punakottaraisia. Petolinnuista havaitsimme mm. arohiirihaukkoja, hiirihaukkoja, pari k\u00e4\u00e4rmekotkaa ja hanhi- sek\u00e4 pikkukorppikotkan. Kiurulintuja pyr\u00e4hteli siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4, mutta parhaiten niit\u00e4 n\u00e4kyi karjalauman l\u00e4hell\u00e4. Suuri parvi arokiuruja, t\u00f6yht\u00f6kiuruja ja lyhytvarvaskiuruja seurasi lehmi\u00e4 ja napsi maasta maan t\u00e4rin\u00e4n liikkeelle ajamia hy\u00f6nteisi\u00e4. Alueella oli runsaasti aro- ja sepeltaskuja. S\u00e4ihkylinnuista havaitsimme harjalintuja, mehil\u00e4issy\u00f6ji\u00e4 ja sinin\u00e4rhi\u00e4. My\u00f6s pelto-, vuori-, mustap\u00e4\u00e4- ja harmaasirkut olivat tavallisia. Kalliovarpusten pesim\u00e4kolonia l\u00f6ytyi hiekkat\u00f6rm\u00e4st\u00e4 aivan tien vierest\u00e4. Keltaiset kurkut n\u00e4kyiv\u00e4t selv\u00e4sti.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

David Garejille menness\u00e4 ihmettelimme maaston v\u00e4rityst\u00e4. Maaper\u00e4 on entist\u00e4 merenpohjaa ja nyt kerrostumat ovat vinossa eroosiolle alttiina. Osa kerroksista on punertavia, osa harmahtavia tai vaaleita. Itse luostari on hiekkakiviharjanteen kyljess\u00e4 pieness\u00e4 rotkolaaksossa. Munkkien kammioita on t\u00e4\u00e4ll\u00e4kin kaiverrettu kiveen molemmin puolin harjannetta. K\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olevalla puolella on my\u00f6s hauskoja kivirakennuksia punatiilikattoineen. Harjanteen huipulla on Georgian ja Azerbaitsanin raja. Puolet luostarialueesta j\u00e4i rajan v\u00e4\u00e4r\u00e4lle puolelle, kun rajaa piirrettiin neuvostoaikana; silloinhan sill\u00e4 ei ollut niin merkityst\u00e4. Osa t\u00e4m\u00e4n aroalueen Georgian puoleisen osan asukkaista on azereja. Nyky\u00e4\u00e4n valtiot ovat sopineet, ett\u00e4 luostarissa k\u00e4vij\u00e4t voivat kulkea harjanteella menev\u00e4\u00e4 polkua pitkin my\u00f6s naapurimaan puolelle katsomaan 50 metri\u00e4 rajan toiselle puolelle j\u00e4\u00e4neit\u00e4 raunioita. Jos polulta poistuisi Azerbaitsanin suuntaan, olisi tiedossa k\u00e4vely muutaman kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 olevaan rajavartiostoon. Rajavartijat saisivat rajaloikkarin kiinni otosta viel\u00e4 palkkiokseen parin viikon loman. Pysyimme siis kiltisti sallitulla reitill\u00e4, joka kiemurteli kapeana polkuna luostariraunioiden alapuolella. Raunioilla py\u00f6ri p\u00e4\u00e4skyj\u00e4, kallionakkeleita, mustap\u00e4\u00e4- ja vuorisirkkuja sek\u00e4 kaukasianagamia. Kovin montaa Azerbaitsan pinnaa emme saaneet. Pienten sisiliskotyyppisten liskojen lis\u00e4ksi n\u00e4imme liki puolitoistametrisen k\u00e4\u00e4rmeen, joka ei kuitenkaan ollut onneksi alueella tavattava hyvin myrkyllinen levantinkyy. Koska l\u00e4mp\u00f6tilat py\u00f6riv\u00e4t kolmenkymmenen asteen tuntumassa, oli suurin osa linnuista hyvin piilottelevia. Esimerkiksi ruostepyrst\u00f6 n\u00e4kyi vain vilaukselta. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Lounaan s\u00f6imme l\u00e4heisen seismologisen aseman vehre\u00e4ss\u00e4 puutarhassa. Virkistyneen\u00e4 suuntasimme aron yli kohti Rustavin teollisuuskaupunkia. Rustavi on hurjan n\u00e4k\u00f6inen kaupunki. Sit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t laajat enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n hyl\u00e4tyt teollisuusalueet, jotka odottavat l\u00e4hinn\u00e4 romuttamista. Toki joistakin piipuista nousi savua sen merkkin\u00e4, ett\u00e4 viel\u00e4 jotakin tuotantoa on j\u00e4ljell\u00e4. Itse kaupunki koostui pienest\u00e4 monumentaalikeskustasta 1900-luvun alkupuolen tyyliin ja valtavista neuvostoajalla rakennetuista kerrostalokolosseista. Mtkvarin virtaa t\u00e4m\u00e4n aika lohduttoman maiseman halki. Kaupungin historiassa on varmasti lukemattomia surullisia tarinoita, kun vuoristokylien ihmisi\u00e4 siirrettiin neuvostoaikana kerrostaloihin asumaan. Teollisuus n\u00e4et tarvitsi ty\u00f6voimaa.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Saavuimme takaisin Tbilisiin iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 ja ehdimme piipahtaa kirjakaupassa sek\u00e4 tehd\u00e4 tunnin k\u00e4velylenkin vanhassa kaupungissa. Tbilisiss\u00e4 on ollut asutusta jo ainakin 400-luvulta l\u00e4htien ja melko nopeasti siit\u00e4 tuli p\u00e4\u00e4kaupunki hyv\u00e4n sijaintinsa takia. Tarunhohtoinen silkkitie kulki kaupungin halki. Kaupungin sijainti oli niin houkutteleva, ett\u00e4 vihollisvallat valloittivat sen nelj\u00e4kymment\u00e4 kertaa! Vaihtelevasta historiasta johtuen Tbilisin arkkitehtuuri on mielenkiintoinen sekoitus. V\u00e4lill\u00e4 tuntuu kuin olisi jossain Keski-Euroopassa, v\u00e4lill\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 ja v\u00e4lill\u00e4 taas jossain Turkin suunnalla. Taideteoksia, puistoja ja erikoisia rakennuksia on paljon erityisesti jokea reunustavilla alueilla. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a> <\/p>\n

Viimeisen illan kunniaksi ruokailimme kotiseutumuseoalueella. Ravintolan katetulta terassilta aukeni upea n\u00e4k\u00f6ala yli kaupungin ja itse ravintola oli rakennettu hienoon vanhaan taloon. Illat ovat niin l\u00e4mpimi\u00e4, ettei seini\u00e4 tarvita! P\u00e4\u00e4simme maistamaan monenlaisia paikallisia herkkuja.<\/p>\n

9.7. Lentomme oli aamulla, joten p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 ei paljon havaintoja kertynyt. Matka-aikataulumme oli rivakka ja koto-Suomen kamaralla olimme jo ennen puoltap\u00e4iv\u00e4\u00e4. Matkakokemuksiin tyytyv\u00e4isin\u00e4 l\u00e4hdimme kuka mihinkin suuntaan Suomea. <\/p>\n

H.A.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kaukasuksen helmet \u2013Kon-Tikin lintumatka Georgiaan Georgia on yksi upeimpia, ellei upein maa maisemiltaan miss\u00e4 olen retkeillyt. Kun maassa on viel\u00e4 mielenkiintoisia lintulajeja, eritt\u00e4in monipuolinen kasvisto ja eli\u00f6st\u00f6 sek\u00e4 eritt\u00e4in pitk\u00e4 ja monivaiheinen historia, olen alusta asti halunnut vied\u00e4 muitakin tutustumaan n\u00e4ihin Kaukasuksen helmiin. T\u00e4m\u00e4 matka tehtiin pienell\u00e4 mutta innokkaalla porukalla. Poikkeuksellisen sateinen s\u00e4\u00e4 hieman varjosti […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[19],"tags":[],"class_list":["post-2317","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-georgia"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2317","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2317"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2317\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6604,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2317\/revisions\/6604"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2317"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2317"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2317"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}