{"id":1987,"date":"2012-06-19T19:53:45","date_gmt":"2012-06-19T16:53:45","guid":{"rendered":"http:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/?p=1987"},"modified":"2023-07-18T09:10:45","modified_gmt":"2023-07-18T06:10:45","slug":"marokko-3-9-6-2012-sisamaaretkeilya-talla-kertaa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/marokko-3-9-6-2012-sisamaaretkeilya-talla-kertaa","title":{"rendered":"Marokko 3.-9.6. 2012 – sis\u00e4maaretkeily\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 kertaa"},"content":{"rendered":"

Olimme jo hyviss\u00e4 ajoin varailleet kes\u00e4lomaviikon alkavaksi samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kun Hannalla loppuu kouluty\u00f6t eli 2.6. lauantaina. Edellisiltana olimme pakanneet kaiken valmiiksi ja klo 12:00 Hanna oli vapaa ja odottelinkin jo koulun pihalla kaikki tavarat kyydiss\u00e4.<\/p>\n

Matkan varrella pys\u00e4hdyimme vain Lappeenrannassa Intersportissa ja k\u00e4vimme pikaisesti my\u00f6s tuulisessa Askolan lintutornissa havaitsematta mit\u00e4\u00e4n mainittavaa. Lopulta sy\u00f6ty\u00e4mme Vantaan Jumbossa, olimme juuri ajallaan Helsinki-Vantaan lentoasemalla eli klo 16:20. Hannan menty\u00e4 jo asemalle, parkkeerasin auton kauas 4B -parkkialueelle, josta olikin pitk\u00e4 matka k\u00e4vell\u00e4 terminaaliin. Onneksi olimme check in:in jo tehneet, joten saimme matkatavaramme nopeasti menem\u00e4\u00e4n ja saatoimme jatkaa l\u00e4ht\u00f6aulaan. <\/p>\n

Lopulta klo 18:20 l\u00e4hti Lufthansan lentomme kohti Frankfurtia. 19:55 Saksan aikaa laskeuduimme Frankfurtiin, jossa k\u00e4velimme aika pitk\u00e4n matkan taas seuraavaan l\u00e4ht\u00f6aulaan, jossa odottelimme seuraavaa lentoamme. Boarding:in alkaessa saapui Birminghamista lent\u00e4nyt yst\u00e4v\u00e4mme Paul French ja kohta olimmekin jo jonottamassa koneeseen. Paulin lento oli l\u00e4htenyt my\u00f6h\u00e4ss\u00e4, mutta onneksi lent\u00e4nyt aikataulua kiinni ja laskeutunut ajallaan. <\/p>\n

P\u00e4\u00e4simme koneessa tuurilla vierekk\u00e4isille paikoille ja klo 22:00 l\u00e4hdimme kohti Casablancaa. Suunniteltuamme viel\u00e4 hieman tulevaa turneeta, joka oli Paulille jo kolmas ja meillekin toinen Marokkoon, maltoimme loppumatkasta hieman jopa nukkua. Lopulta laskeuduimme Casablancan Mohammed V -lentoasemalle klo 00:30. Matkatavaroita saatiin taas odotella ikuisuus. Minun ja Paulin laukkujen saavuttua j\u00e4timme Hannan viel\u00e4 odottamaan omaansa ja kiiruhdimme Sixtin autovuokraustoimistolle. Siell\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 ollut ket\u00e4\u00e4n, vain lappu luukulla, jossa oli puhelinnumero. Onneksi joku toinen toimistovirkailija soitti puolestamme numeroon, sill\u00e4 emmeh\u00e4n olisi maakoodeja osanneet arvata. Hetken kuluttua saapui \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen v\u00e4synyt toimistovirkailija, jonka tunnistimme samaksi, jolta olimme vuokranneet auton edellisvuoden kev\u00e4\u00e4ll\u00e4, kun olimme ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa Marokossa ja L\u00e4nsi-Saharassa. T\u00e4m\u00e4 kertoi aloittaneensa ty\u00f6t aamuviidelt\u00e4, joten ei ihme, ett\u00e4 lopulta suoriuduimme autonvuokrauksesta aika helposti. Vaihdettuamme pikaisesti euromme dirhameiksi, h\u00e4n k\u00e4vi hakemassa auton ja kohta lastasimme pihalla matkatavaramme kyytiin ja l\u00e4hdimme liikenteeseen.<\/p>\n

Suuntasimme Peugeot Partnerimme kohti etel\u00e4\u00e4. Matkan varren havainnot j\u00e4iv\u00e4t l\u00e4hinn\u00e4 pariin tien varren tolpilla v\u00e4ijyneeseen minervanp\u00f6ll\u00f6\u00f6n ja pitk\u00e4n ja uuvuttavan ajon j\u00e4lkeen parkkeerasimme auton tien varren levikkeelle. Olimme p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet aloittaa heti reissun t\u00e4rkeimm\u00e4ll\u00e4 lajilla eli viiri\u00e4ispyyjuoksijalle, jolle olimme saaneet hyvilt\u00e4 yst\u00e4vilt\u00e4ni hyv\u00e4t nuotit vain muutamaa viikkoa aiemmin. Paikkaa en voi tarkemmin paljastaa kuin sen verran, mit\u00e4 Dutch Birdingiss\u00e4 julkaistu artikkeli kertoo: rantakaistale El Jadidasta etel\u00e4\u00e4n. Koskapa auringon nousuun ei en\u00e4\u00e4 ollut kuin pari tuntia, yritimme nukkua autossa.<\/p>\n

Her\u00e4simme hieman ennen auringon nousua ja maisema ymp\u00e4rill\u00e4mme paljastui peltomaisemaksi, jossa erillisill\u00e4 pienill\u00e4 viljelmill\u00e4 kasvoi vaikka kuinka monenlaisia kasveja. Jostain l\u00e4heisilt\u00e4 altailta kuului pitk\u00e4jalkojen \u00e4\u00e4ntely\u00e4 ja viljelysten yll\u00e4 py\u00f6ri muutamia p\u00e4\u00e4skykahlaajia saalistelemassa. Ennen seitsem\u00e4\u00e4 oli jo aivan valoisaa. T\u00e4ll\u00f6in l\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n peltotiet\u00e4 hyvin hitaasti ja aina vain muutamien kymmenien metrien k\u00e4velyiden j\u00e4lkeen pys\u00e4hdyimme kuuntelemaan huolella peltojen keskelle. K\u00e4velimme jonkin aikaa, kunnes kuulimme jostain kapean pellon takaa 10-12 \u00e4\u00e4nen sarjan huhuilevaa mutta oudosti aina huhuilun lopussa noussutta \u00e4\u00e4nt\u00e4, jotka viel\u00e4p\u00e4 sarjan loppua kohti nousi yh\u00e4 korkeammaksi. Sarjan kesto ja huhuilujen m\u00e4\u00e4r\u00e4 sopivat t\u00e4ysin etsim\u00e4llemme lajille eli viiri\u00e4ispyyjuoksijalle, mutta itse yksitt\u00e4iset \u00e4\u00e4net eiv\u00e4t olleet sit\u00e4 mit\u00e4 niiden olisi pit\u00e4nyt olla. \u00c4\u00e4ni tuntui kuuluneen alfalfaa eli sinimaljasta kasvavan pellon vierest\u00e4, ojan toiselta puolen ruokokasvustosta. Kuuntelimme paikalla pitk\u00e4\u00e4n, mutta kuulimme en\u00e4\u00e4 vain muutaman kerran yksitt\u00e4isi\u00e4 ja kaksittaisia matalampia huuhkaisuja, joita emme pystyneet mill\u00e4\u00e4n paikantamaan ollenkaan. Kun kaukana peltojen takana vuoroin huutelivat lehm\u00e4t ja aasit ja tiell\u00e4 ajavien rekkojen renkaatkin humisivat samalla taajuudella, p\u00e4\u00e4timme lopulta jatkaa pellon reunaa pitemm\u00e4lle. Viiri\u00e4isi\u00e4 pytpytti pelloilla ja muutama l\u00e4hti pellon reunasta jaloistamme lentoon, mutta ne onneksi n\u00e4yttiv\u00e4t kaikki heti ihan vain viiri\u00e4isilt\u00e4. L\u00f6ysimme my\u00f6s pellon reunasta kasvuston seasta mintunvihreit\u00e4 ulosteita, jotka oli helppo v\u00e4rin takia tunnistaa viiri\u00e4ispyyjuoksijan j\u00e4t\u00f6ksiksi! Lintu oli siis l\u00e4hell\u00e4! <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Olimme k\u00e4velleet jo jonkin matkaa ja v\u00e4h\u00e4n edestakaisinkin, kun Hanna viittoili minut ja Paulin luokseen. Ja silloin se kuului: aivan oikeanlainen, k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n matala, kaukaisen lehm\u00e4n tai hieman kaulushaikaran tyylinen huhuilu, joka toistui taas 10-12 kertaa. Ja nyt lintu jatkoi parin minuutin p\u00e4\u00e4st\u00e4 uudella sarjalla ja jatkoi t\u00e4ll\u00e4 tavalla edelleen. Paikansimme pian linnun huhuilun ruokokasvuston keskell\u00e4 olleeseen meloni-paprikapeltoon ja jonkin aikaa lintua kuunneltuamme ja \u00e4\u00e4nitelty\u00e4mme<\/a>, kiersimme linnun ymp\u00e4rille eri puolille, jotta pystyisimme paikantamaan \u00e4\u00e4nen suunnan mahdollisimman tarkasti. \u00c4\u00e4nih\u00e4n kuului vain noin 30 metri\u00e4 ja taajuus niin matala, ett\u00e4 muuten paikka olisi ollut mahdoton arvioida. Lintu onneksi jatkoi aktiivisesti soidintaan ja pian tiesimme aivan tarkasti miss\u00e4 kohdassa viljelyst\u00e4 se oli. Valitettavasti viljelyksen reunoilla kasvoi pitk\u00e4\u00e4 ruokoa aitana, joten n\u00e4kyvyys viljelykselle oli huono. Viljelyksen kasvusto kasvoi kuitenkin suorissa linjoissa, joten oletimme n\u00e4kev\u00e4mme linnun, jos se hiemankin liikkuisi. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Hiivimme varovasti ruokojen toiselle puolelle, jossa oli yh\u00e4 turvallisesti k\u00e4velt\u00e4v\u00e4 mulloskaistale, mutta t\u00e4ll\u00e4 v\u00e4lin lintu olikin siirtynyt pienen viljelyksen toiselle reunalle ja vaikka se oli siirtynyt vain noin 10 metri\u00e4, kuului \u00e4\u00e4ni nyt heikommin. T\u00e4ll\u00f6in kuitenkin Hanna plokkasi pienen linnun kipitt\u00e4v\u00e4n paprikarivien v\u00e4liss\u00e4 ja siin\u00e4h\u00e4n oli toinen viiri\u00e4ispyyjuoksija! Lintu eteni aika nopeasti rivilt\u00e4 toiselle mutta salamannopeat kuvaajamme ehtiv\u00e4t kuin ehtiv\u00e4tkin saada linnusta pari dokumenttikuvaa! Kuvissa lintu n\u00e4ytti hieman haaleanv\u00e4riselt\u00e4 eli kyseess\u00e4 lie ollut koiraslintu. T\u00e4ll\u00e4 lajillahan on vesip\u00e4\u00e4skyn tapaan k\u00e4\u00e4nteiset sukupuoliroolit eli huhuileva (kirkkaampiv\u00e4rinen) lintu on naaras kun taas himme\u00e4mpi koiras huolehtii pesinn\u00e4st\u00e4 naaraan muninnan j\u00e4lkeen.<\/p>\n

Olimme todella tyytyv\u00e4isi\u00e4, sill\u00e4 nyt olimme heti reissun alkuun saaneet koko reissun t\u00e4rkeimm\u00e4n projektilajimme hoidettua ja mill\u00e4 tavalla. Hanna oli kuullut muutamaan otteeseen aavistuksenomaisen heikosti ensimm\u00e4ist\u00e4 korkeampi\u00e4\u00e4nist\u00e4 huhuilijaammekin, joka siis hyvin suurella todenn\u00e4k\u00f6isyydell\u00e4 oli kolmas havaitsemamme viiri\u00e4ispyyjuoksija!<\/p>\n

Kello oli vasta hieman yli yhdeks\u00e4n, kun l\u00e4hdimme jatkamaan alkuper\u00e4isen, joskin aivan utopisen ylti\u00f6positiivisen, suunnitelmamme mukaisesti matkaamme. Edess\u00e4 oli pitk\u00e4 ajo aina Agadirin pohjoispuolella olevaan Tamriin saakka. Paulin toivelajeissa oli meid\u00e4n jo edellisvuoden kev\u00e4\u00e4n\u00e4 hoitama t\u00f6yht\u00f6iibis ja koskapa olimme selviytyneet ensimm\u00e4isest\u00e4 projektilajistamme yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n nopeasti, p\u00e4\u00e4timme sis\u00e4llytt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n t\u00e4ysin muun reittimme ulkopuolella olevan projektilajin mukaan reittiimme. <\/p>\n

Matkalla n\u00e4imme er\u00e4\u00e4ll\u00e4 yl\u00e4ng\u00f6ll\u00e4 pari aavikkojuoksijaa, tien yli lent\u00e4neen ruostepyrst\u00f6n ja my\u00f6hemmin l\u00f6ytyi taivaalta pari v\u00e4limerenhaukkaa. Oikeastaan ainoan pys\u00e4hdyksen teimme jokivarteen ennen Talmestia ja paikalta l\u00f6ytyikin aikuinen ja nuori paikallisen subpersonata -alalajin v\u00e4st\u00e4r\u00e4kki. Muuten havainnot olivat l\u00e4hinn\u00e4 vain tavallisia reissupinnoja \u2013 sepellepp\u00e4lintuja ym. Lopulta iltap\u00e4iv\u00e4st\u00e4 alkoivat maisemat n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tutuilta ja kohta olimme perill\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00f6yht\u00f6iibiksi\u00e4 ei vain meinannut n\u00e4ky\u00e4! Tarkistimme kaikki tiet\u00e4m\u00e4mme pellot ja k\u00e4vimme Tamrijoen suistossa, jossa n\u00e4kyi etel\u00e4nharmaa- ja selk\u00e4lokkien lis\u00e4ksi yksi v\u00e4limerenlokki sek\u00e4 staijasimme reilut pari tuntia rantakielekkeill\u00e4 odottaen n\u00e4iden rumien lintujen hetken\u00e4 min\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4 lent\u00e4v\u00e4n jostain kohti salaista pesim\u00e4koloniaansa. Pys\u00e4hdyimme hetkeksi staijille viel\u00e4 Cap Rhiriin, mutta merell\u00e4 n\u00e4kyi vain suulia ja keltanokkaliit\u00e4ji\u00e4. Lopulta meid\u00e4n oli annettava periksi, Paul hypp\u00e4si ratin taakse ja jatkoimme illan jo h\u00e4m\u00e4rt\u00e4ess\u00e4 Agadirin kiert\u00e4v\u00e4\u00e4 tiet\u00e4 kaupungin ohi ja sis\u00e4maahan.<\/p>\n

Ajoimme lopulta aina Tizi-n-Testin vuoristotien etel\u00e4iselle alulle ja etsimme siell\u00e4 sopivan nukkumapaikan harvapuustoiselta alangolta. Hanna ja Paul puhalsivat makuualustansa t\u00e4yteen ja k\u00f6mpiv\u00e4t makuupusseihinsa ulkona kun min\u00e4 majoituin auton takapenkille.<\/p>\n

4.6. Her\u00e4simme yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4nkin hyvin nukkuneina hieman ennen kuutta ja heti puskista kuului pensaslepink\u00e4isten viheltely\u00e4. Paul, joka brittin\u00e4 halusi tietysti n\u00e4hd\u00e4 linnun saadakseen eliksen sek\u00e4 Hanna, s\u00e4nt\u00e4siv\u00e4t linnun per\u00e4\u00e4n kameroineen ja auton avain j\u00e4i tietysti Paulin taskuun. Niinp\u00e4 j\u00e4in itse vahtimaan autoa, jottei tavaramme katoaisi heti alkureissusta.<\/p>\n

Noin tuntia my\u00f6hemmin saapui ensin Hanna, joka ei ollut onnistunut n\u00e4kem\u00e4\u00e4n lepink\u00e4isporukkaa kuin vilaukselta, mutta pian saapui onneksi Paulkin, joka oli kuin olikin onnistunut saada jonkinlaiset kuvatkin yhdest\u00e4 linnusta. H\u00e4n oli my\u00f6s n\u00e4hnyt toiseksi elikseksi iberiankultarinnan ja kun samaan aikaan itse l\u00f6ysin l\u00e4hipuskista l\u00e4nnenorfeuskertun, oli siin\u00e4 Paulille jo aamun kolmas elis! Edellisillan t\u00f6yht\u00f6iibishylsy ei en\u00e4\u00e4 harmittanut lainkaan! Useammankin pensaslepink\u00e4isen vihellelless\u00e4 yh\u00e4 puskien k\u00e4tk\u00f6iss\u00e4 piilotellen l\u00e4hdimme jatkamaan Tizi-n-Testi\u00e4 kohti vuoria.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Tizi-n-Testin vuoristotie oli komea ja t\u00e4ll\u00e4 tiell\u00e4 oli mukavan v\u00e4h\u00e4n liikennett\u00e4 ja mukavasti pys\u00e4htymispaikkoja. Niinp\u00e4 havaitsimme pian metsikk\u00f6alueelle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme pari laulavaa iberiankultarintaa, er\u00e4\u00e4ll\u00e4 maisemapys\u00e4hdyksell\u00e4 lentoon pyr\u00e4hti seitsem\u00e4n kalliopyyn parvi ja muita mukavia havaintoja olivat pikkukotka, sinin\u00e4rhi sek\u00e4 kanahaukka. \u00c4\u00e4nityksi\u00e4 tuli my\u00f6s mm. etel\u00e4nsatakielest\u00e4, iberiankultarinnasta ja vuorisirkusta.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

K\u00e4\u00e4nnyimme lopulta Imlin kyl\u00e4lle, jolta n\u00e4kyi Pohjois-Afrikan korkein vuori Jbel Toukal. Staijasimme jonkin aikaa kafferikiit\u00e4j\u00e4n toivossa, mutta havainnot j\u00e4iv\u00e4t kahteen pikkukiit\u00e4j\u00e4\u00e4n ja vuorten huipuilla lennelleeseen valtaisaan alppinaakkaparveen.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Jatkettuamme kohti Oukame\u00efdeni\u00e4 pys\u00e4hdyimme v\u00e4lill\u00e4 vuoristometsiss\u00e4 kuullen tulip\u00e4\u00e4hippi\u00e4isi\u00e4 ja muita mets\u00e4lintuja. Asnissa k\u00e4\u00e4nnyimme tutulle vuoristo-oikopolulle kohti laskettelukeskusta. Katajikkoalueeseelle saavuttuamme pys\u00e4hdyimme heti kyl\u00e4n yl\u00e4puolelle, josta atrapin avulla l\u00f6ytyi hyvin terhakkaasti meille esiintynyt atlaskerttu! Kuvasimme lintua jonkin aikaa kunnes jatkoimme Oukame\u00efdenille. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kyl\u00e4lt\u00e4 l\u00f6ytyi runsaasti kalliovarpusia ja pieni k\u00e4velylenkki tuotti my\u00f6s nelj\u00e4n atlaksenvihertikan perheen, jonka poikaset k\u00e4viv\u00e4t v\u00e4lill\u00e4 nurmikolla tonkimassa sy\u00f6mist\u00e4. Niinp\u00e4 n\u00e4it\u00e4 p\u00e4\u00e4stiin kuvaamaan ihan mukavasti. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n