{"id":1655,"date":"2011-11-17T09:34:41","date_gmt":"2011-11-17T06:34:41","guid":{"rendered":"http:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/?p=1655"},"modified":"2023-07-18T09:17:33","modified_gmt":"2023-07-18T06:17:33","slug":"azorien-reissu-7-23-10-2011","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/azorien-reissu-7-23-10-2011","title":{"rendered":"Azorien reissu 7.-23.10. 2011"},"content":{"rendered":"

Azorien reissu 7.-23.10. 2011<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Jo kauan oli ollut selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 jos edes puolitosissaan meinaisimme WP:n eli L\u00e4nsi-Palearktisen alueen lintulajeja listata, olisi meid\u00e4n ennen pitk\u00e4\u00e4 suunnattava lintureissulle alueen l\u00e4ntisimp\u00e4\u00e4n kolkkaan, Macaronesian saariryhmist\u00e4 meille viel\u00e4 tuntemattomille saarille eli Azoreille. Vanha tuttu porukka taannoiselta Kuwaitin reissultamme eli Petri Kuhno, Tero Linjama, Tero Toivanen sek\u00e4 Janne Kilpimaa oli my\u00f6s samoissa suunnitelmissa, joten p\u00e4\u00e4timme toteuttaa reissun yhdess\u00e4. Tietysti paras ajankohta t\u00e4llaiselle reissulle olisi syksyll\u00e4 amerikkalaisten lajien muuttoaikaan, jolloin Atlantilla vallitsevat usein l\u00e4ntiset ilmavirtaukset, jotka eksytt\u00e4v\u00e4t \u201djenkkej\u00e4\u201d Azoreille. Jo loppukes\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4timme reissun ajankohdan siten, ett\u00e4 my\u00f6s Hannalla olisi mahdollista osallistua osaan reissusta syyslomansa aikaan. Varasimme lennot ajankohtaan 7.-23.10. ja Hanna saapuisi saarille viikkoa meid\u00e4n muiden j\u00e4lkeen. Jo lentomme varattuamme my\u00f6s Mika Bruun kiinnostui osallistumaan reissullemme ja ilman muuta h\u00e4n oli tervetullut joukkoamme vahvistamaan. Mika sai menoliput samalle p\u00e4iv\u00e4lle hieman eri lennoilla mutta paluup\u00e4iv\u00e4ksi h\u00e4n otti muutamaa p\u00e4iv\u00e4\u00e4 my\u00f6hemm\u00e4n. <\/p>\n

7.10. Lissabonin h\u00e4kkilintuja<\/strong><\/p>\n

Olin jo edellisiltana ajellut Kirkkonummelle vanhempieni luokse ja aamukolmelta soi her\u00e4tyskello. Is\u00e4ni ajoi minut Helsinki-Vantaan lentoasemalle, jossa koko muu porukka olikin jo paikalla. Lopulta klo 5:35 lentomme l\u00e4hti v\u00e4h\u00e4n my\u00f6h\u00e4ss\u00e4 klo 6:00 ja niinp\u00e4 laskeuduimme klo 8:25 sijaan vasta klo 9:00 pomppuisasti Lissabonin kent\u00e4lle. Matkatavaramme olivat jo jatkamassa suoraan Azoreille, joten aika pian aamukahvit nautittuamme saimme (muut paitsi Mika, jolla oli aikaisempi lento Azoreille ja j\u00e4i kent\u00e4lle) etuk\u00e4teen varaamamme Renault Meganen allemme ja l\u00e4hdimme leppe\u00e4\u00e4n vajaan 20 asteen l\u00e4mp\u00f6\u00f6n ajelemaan Lissabonin reunamille. <\/p>\n

Ensin ajoimme Setubalin ylitse komeaa Ponte Vasco da Gaman siltaa pitkin noin 30 kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n Benaventen Barroca d\u2019Alvaan, jonne l\u00f6ysimme yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4nkin helposti. Perill\u00e4 parkkeerasimme er\u00e4\u00e4n joen ylitt\u00e4v\u00e4n pienen sillan viereen ja aloimme etsi\u00e4 h\u00e4kkilintuja pinnoiksi! Lintuja n\u00e4kyi maaseutumaisemassa heti mukavasti: ruskosuo-, hiiri- ja tuulihaukkoja, mets\u00e4viklo, rantasipi, kuningaskalastaja, muutamakymment\u00e4 pronssi-iibist\u00e4, r\u00e4\u00e4kk\u00e4haikara ym. ja ensimm\u00e4iset elikset napsahti osalle porukasta pienest\u00e4 parvesta vahanokkia. Muutama naaraspukuinen kutoja tai piispa vilahti ohitsemme ennen kuin itse n\u00e4in vilaukselta ohi lent\u00e4neen kauniin kirkkaankeltaisen, mustap\u00e4isen koiras mustap\u00e4\u00e4kutojan. Muilla t\u00e4m\u00e4 j\u00e4i viel\u00e4 n\u00e4kem\u00e4tt\u00e4, mutta kohta jokivarren kaislikosta l\u00f6ytyi naaraspukuisia lintuja katseltavaksi. K\u00e4velty\u00e4mme hieman kauemmaksi sillasta l\u00f6ytyi my\u00f6s kauniita koiraslintuja. Toinen projektilaji oli kuitenkin yh\u00e4 kateissa, joten p\u00e4\u00e4tin l\u00e4hte\u00e4 k\u00e4velem\u00e4\u00e4n peltojen vartta kohti paikkaa, jossa n\u00e4kyi v\u00e4lill\u00e4 valtaisia varpusparvia ilmassa, onhan totuus, ett\u00e4 monesti eri lintulajit py\u00f6riv\u00e4t samalla alueella muiden lintujen kanssa. Ja sielt\u00e4 taas kerran lent\u00e4neen varpusparven alta l\u00f6ytyi tihe\u00e4, noin 80 linnun parvi kultapiispoja! H\u00e4lytin muutkin paikalle ja kohta t\u00e4t\u00e4 osalle jo reissun kolmatta \u201dh\u00e4kk\u00e4rielist\u00e4\u201d juhlittiin porukalla. Kultapiispakoiras oli my\u00f6s kauniin keltainen ja mustap\u00e4inen, mutta erotuksena mustap\u00e4\u00e4kutojasta sill\u00e4 oli mm. kirkkaan keltainen p\u00e4\u00e4laki, oli se toki my\u00f6s pienempi ja erimallinen.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Jalustani oli matkatavaroissani, joten en voinut haaveillakaan kuvaavani n\u00e4it\u00e4 h\u00e4kkilintueliksi\u00e4, mutta eip\u00e4 niist\u00e4 varmaan olisi kuvia skouppaamalla saanutkaan, olivat ne niin vaihdikkaita. Onneksi ainakin osa porukastamme sai jonkinlaisia kuvia linnuista j\u00e4rkk\u00e4reill\u00e4\u00e4n. Hetken py\u00f6rimme viel\u00e4 alueella havaiten lis\u00e4\u00e4 vahanokkia ja mustap\u00e4\u00e4kutojia sek\u00e4 mm. luhtakanan, mutta aika pian jatkoimme matkaa noin 50km Lissabonin toiselle (l\u00e4nsi)puolelle Carcavelosiin, meren rantaan linnanmuurien ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n penkomaan nurmikkoista kadun vartta, jolla kasvoi useita taatelipalmuja. Aika pitk\u00e4\u00e4n kuljimme ristiin rastiin helteisess\u00e4 keliss\u00e4 hikoillen (l\u00e4mmint\u00e4 oli jopa 26 astetta), kunnes viimein kuulimme jostain kantautuvaa hennosti kuulunutta laulua. Ep\u00e4ilin laulun kuuluvan yhdest\u00e4 tihe\u00e4st\u00e4 palmusta ja sielt\u00e4 l\u00f6ytyikin nuoren n\u00e4k\u00f6inen riisimaina! Lintu ehti pompata puun siimekseen ennen kuin kaikki saapuivat paikalle, mutta onneksi se kohta pomppasi taas hetkeksi esiin, ennen kuin p\u00e4\u00e4tti kovassa tuulessa lent\u00e4\u00e4 kadun toiselle puolelle palmuihin piiloon. Osalle jo reissun nelj\u00e4s, itsellenikin jo kolmas h\u00e4kk\u00e4rielis oli tosiasia! Muita rannassa havaittuja lintuja olivat mm. jokunen suula, pari mustanmerenlokkia sek\u00e4 hein\u00e4kerttu.<\/p>\n

Tyytyv\u00e4isin\u00e4 palailimme pikkuhiljaa takaisin lentoasemalle, josta Mikan kone oli vasta l\u00e4htenyt. No, eip\u00e4 t\u00e4t\u00e4 ollut h\u00e4kkilinnut tainneet kiinnostaa \u2013 eip\u00e4 kyll\u00e4 kauheasti minuakaan, mutta kun niist\u00e4 kuitenkin pinnan sai, niin pitih\u00e4n ne hoitaa.<\/p>\n

S\u00f6imme yl\u00e4kerran ravintolassa ja kulutimme aikaa lentoamme odotellen ja lopulta siirryimme bussilla terminaali kakkoseen, josta lentomme kohti Azoreita, Sao Miguelin saarta ja sen p\u00e4\u00e4kaupunkia Ponta Delgadaa l\u00e4hti klo 19:10.<\/p>\n

Parin tunnin lento oli ohi klo 20:15 (kolme tuntia eri ajassa kuin Suomessa). Mika oli meit\u00e4 vastassa toisella varaamistamme pikkuautoista ja toisenkin saimme varsin nopeasti ja niin olimme aika pian matkalla kohti majapaikkaamme Barracuda hotellia kaupungin toiselle puolelle. Majapaikkaan p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme simahdimme aika nopeasti \u2013 odotukset olivat korkealle, olimmehan vihdoin Azoreilla ja seuraavana aamuna alkaisi revitys!<\/p>\n

8.10. Sao Miguelilta Terceiralle<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Lopulta osa porukasta ei ollutkaan ihan niin intoa t\u00e4ynn\u00e4 kuin itse olin, vaan lopulta aamulla aikaisin her\u00e4si ainoastaan puolet porukasta eli lis\u00e4kseni Mika sek\u00e4 Linjama. Me olimme suunnitelleet l\u00e4htev\u00e4mme saman tien retkelle saaren parhaalle lintuj\u00e4rvelle Lagoa Azulille. Kokoonnuimme aamupalalle klo 7:25 ja aamupalaa nauttiessamme maisema ikkunan ulkopuolella alkoi valjeta ja hotellimme edustalla avautuikin oikein komea hiekkaranta. Kohta plokkasin rantaa pitkin etenev\u00e4n kahlaajan ja nopeasti se m\u00e4\u00e4rittyi pikkukuoviksi, mutta t\u00e4ll\u00e4h\u00e4n ei ollutkaan valkoista selk\u00e4kiilaa \u2013 amerikanpikkukuovi \u2013 heti ensimm\u00e4inen lintu oli rari!<\/p>\n

Rannasta l\u00f6ytyi pian my\u00f6s karikukkoja ja pulmussirri sek\u00e4 muiksi Azorit-pinnoiksi n\u00e4kyi kesykyyhkyj\u00e4 ja etel\u00e4nharmaalokkeja (azoricus). Pihalle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme lajilistaa t\u00e4ydensiv\u00e4t varpuset ja kottaraiset (granti).<\/p>\n

Relvan kyl\u00e4n halki ajaessamme n\u00e4imme pari turkinkyyhky\u00e4, joka on ilmoituslaji Azoreilla ja pikkuhiljaa matkan varrella n\u00e4kyi my\u00f6s hiirihaukkoja (rotschildi), mustarastaita (azoricus), virtav\u00e4st\u00e4r\u00e4kkej\u00e4 (patriciae), kanarianhemppoja, azorienpeippoja, jokunen tikli (parva) sek\u00e4 3 viherpeippoa (aurantiiventris). Kolusimme yl\u00e4ng\u00f6ll\u00e4 my\u00f6s yhden pikkuj\u00e4rven, Lagoa de Sao Brasin, mutta sill\u00e4 ei ollut ainoatakaan lintua. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Lopulta laskeuduimme alas Lagoa Azulin ja Lagoa Verden v\u00e4liselle sillalle, jolta aloimme seuloa j\u00e4rvien linnustoa. Heti l\u00f6ytyi sinisorsia, pari parvea nokikanoja ja niiden seurassa uiskennellut koiras punasotka (rari Azoreilla), my\u00f6s jokunen harmaahaikara, kalatiira ja sepelkyyhky (azorica) n\u00e4htiin. Verden puolella rannassa k\u00e4pp\u00e4ili rantasipi ja rantakasvustojen k\u00e4tk\u00f6ist\u00e4 l\u00f6ytyi viisi liejukanaa. Sillalle laskeutui jostain pari kesy\u00e4 pulmussirri\u00e4.<\/p>\n