{"id":1648,"date":"2002-03-08T17:40:49","date_gmt":"2002-03-08T14:40:49","guid":{"rendered":"http:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/?p=1648"},"modified":"2023-07-18T10:35:09","modified_gmt":"2023-07-18T07:35:09","slug":"egypti-19-2-6-3-2002-2","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/egypti-19-2-6-3-2002-2","title":{"rendered":"Egypti 19.2. -6.3. 2002"},"content":{"rendered":"

Alkusanat<\/strong><\/p>\n

Aloimme suunnitella Egyptin lintumatkaamme noin puoli vuotta ennen reissua. Aluksi haimme internetist\u00e4 vanhoja reissukertomuksia sek\u00e4 surffailimme monilla www-sivuilla. My\u00f6hemmin otimme s\u00e4hk\u00f6postitse yhteytt\u00e4 useampiin Egyptiss\u00e4 retkeilleisiin lintuharrastajiin sek\u00e4 my\u00f6s muutamaan paikalliseen lintuharrastajaan. N\u00e4ill\u00e4 tavoilla saimme todella runsaasti hy\u00f6dyllist\u00e4 informaatiota linturetkeilyst\u00e4 sek\u00e4 kaikista muista k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6nasioista.<\/p>\n

Retkiseurueemme piti alun perin olla nelj\u00e4n henkil\u00f6n vahvuinen, mutta lopullinen koostumus oli Hanna ja Janne Aalto sek\u00e4 Oriol Clarabuch (Espanja). Tarkoituksenamme oli tehd\u00e4 kerralla mahdollisimman kattava reissu, jolla n\u00e4kisimme mahdollisimman paljon lintulajeja, mahdollisimman paljon HYVI\u00c4 lintulajeja sek\u00e4 mahdollisimman paljon n\u00e4ht\u00e4vyyksi\u00e4. Retkemme pituudeksi p\u00e4\u00e4tettiin hyviss\u00e4 ajoin kaksi viikkoa, sill\u00e4 v\u00e4hint\u00e4\u00e4n sen verran tarvitsee, ett\u00e4 ehtii k\u00e4ym\u00e4\u00e4n tarpeeksi monenlaisissa lintupaikoissa sek\u00e4 n\u00e4ht\u00e4vyyspaikoilla. Toki suurin osa n\u00e4ht\u00e4vyyspaikoista on my\u00f6s lintupaikkoja. Lis\u00e4ksi tarkoituksenamme oli pyrki\u00e4 reissaamaan niin pienin kustannuksin kuin ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 on mahdollista siten, ett\u00e4 viel\u00e4 todellakin viihtyy. Niinp\u00e4 p\u00e4\u00e4timme jo etuk\u00e4teen, ett\u00e4 kaikki pitk\u00e4t siirtymiset paikasta toiseen tehd\u00e4\u00e4n yleisi\u00e4 kulkuv\u00e4lineit\u00e4, junaa ja bussia, k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4. Y\u00f6pymiskustannukset pyrittiin my\u00f6s pit\u00e4m\u00e4\u00e4n mahdollisimman alhaisina. Ruoasta meik\u00e4l\u00e4inen ei kuitenkaan suostunut juuri tinkim\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

L\u00e4htiess\u00e4mme meill\u00e4 ei kuitenkaan ollut juuri muita tarkkoja suunnitelmia kuin (lintu)paikat, joissa on pakko k\u00e4yd\u00e4. Olin hahmotellut meille useamman erilaisen ”matkarungon”, joista voisimme valita tilanteeseen sopivimman. N\u00e4ist\u00e4 jouduimme lopulta valitsemaan sellaisen, johon ei sis\u00e4ltynyt k\u00e4ynti\u00e4 Siinailla (jossa Oriol oli jo aiemmin k\u00e4ynyt), vaan matkamme ulottui aina Sudanin rajaseudulle Abu Simbeliin saakka. Emme olleetkaan varanneet etuk\u00e4teen mit\u00e4\u00e4n muuta kuin lennot Unkarin kautta Egyptiin ja samaa reitti\u00e4 takaisin Suomeen. Ensimm\u00e4ist\u00e4k\u00e4\u00e4n hotellia meill\u00e4 ei ollut miss\u00e4\u00e4n varattuna.<\/p>\n

Lopulta n\u00e4imme reissussa 184 lintulajia, joista 160 Egyptiss\u00e4 ja loput Unkarissa, jossa olimme siis l\u00e4hes kaksi p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Reissu onnistui erinomaisesti. SUURIA ongelmia ei ollut, kukaan ei edes sairastunut vatsatautiin koko matkan aikana! My\u00f6s kaikki t\u00e4rkeimm\u00e4t lintulajit saatiin hoidettua, ja n\u00e4ht\u00e4vyydet olivat v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yht\u00e4 upeita kuin olimme odottaneetkin. Mutta eip\u00e4 jaaritella liikaa, annetaan itse kertomuksen alkaa…<\/p>\n

V\u00e4lilasku Unkariin 19.2.<\/strong><\/p>\n

Kello 11.10. paikallista aikaa Malev-koneemme laskeutui Budapestin lentokent\u00e4lle. Matkamme kohti Egypti\u00e4 oli puolessa v\u00e4liss\u00e4. Edess\u00e4 oli reilun kymmenen tunnin v\u00e4lilasku ja vasta illalla matka jatkuisi Kairoon.<\/p>\n

Kymmeness\u00e4 tunnissakin ehdimme tutustua isoon Budapestin kaupunkiin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n hyvin. Vaikka nousimmekin lentokent\u00e4ll\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n bussiin, joka kuljetti meid\u00e4t vain Budapestin laitamille, onnistuimme jatkamaan raitsikalla ja metrolla (samaa lippua koko ajan k\u00e4ytt\u00e4en) keskustaan. Pakolliset n\u00e4ht\u00e4vyydet ehdimme hyvin hoitelemaan ja sivussa n\u00e4imme ensimm\u00e4isi\u00e4 mukavia lintujakin: merimetsoja, 2 muuttohaukkaa sek\u00e4 muutamia lajeja, joita ei seuraavaan kahteen viikkoon sitten tulisi n\u00e4kym\u00e4\u00e4nk\u00e4\u00e4n esim. talitiaisia.<\/p>\n

Kairoon <\/strong><\/p>\n

Ennen nelj\u00e4\u00e4 aamuy\u00f6ll\u00e4 (siirretty\u00e4mme ensin kelloja taas tunnilla eteenp\u00e4in) laskeuduimme Kairon lentokent\u00e4lle. Lentokent\u00e4ll\u00e4 ensimm\u00e4inen ongelma oli, miten saada viisumit? Pienen palloilun j\u00e4lkeen syrj\u00e4isest\u00e4 nurkasta l\u00f6ytyi pieni p\u00f6yt\u00e4, jonka \u00e4\u00e4ress\u00e4 \u00e4ij\u00e4 l\u00e4imi pieni\u00e4 postimerkkej\u00e4 ihmisten passeihin kohtuullista rahasummaa vastaan. Mist\u00e4\u00e4n asia ei k\u00e4ynyt ilmi, mutta p\u00e4\u00e4ttelimme, ett\u00e4 tuostahan viisumit saa. Varmuuden vuoksi otetun koko Egyptin viisumin (my\u00f6s Siinai) kanssa p\u00e4\u00e4simme sitten jonottamaan matkatavaroitamme ihmispaljouden keskelle. Matkatavaroiden p\u00e4\u00e4ll\u00e4 k\u00e4veltiin, ihmisi\u00e4 t\u00f6nittiin, ja k\u00e4ytt\u00e4ydyttiin muutenkin oikein ihmisiksi, mutta kuin ihmeen kaupalla meid\u00e4nkin matkalaukkumme l\u00f6ytyiv\u00e4t kohtuullisessa ajassa. Kiittelimme vain onneamme, ett\u00e4 kaikki arvotavaramme (kiikarit, putket, kamerat) olivat olleet k\u00e4simatkatavaroissamme.<\/p>\n

Lentoasemakulttuurista (kaaoksesta) selvitty\u00e4mme teht\u00e4v\u00e4n\u00e4mme oli l\u00f6yt\u00e4\u00e4 aseman aulasta, jossa oli noin 1000 ihmist\u00e4 huutamassa ja tekem\u00e4ss\u00e4 itse\u00e4\u00e4n huomatuksi, matkaseurueemme kolmas j\u00e4sen katalonialaisyst\u00e4v\u00e4mme Oriol Clarabuch. Tekstiviesteill\u00e4 olimme sopineet tapaamispaikan, mutta Oriolia ei n\u00e4kynyt. Noin viiden viestin j\u00e4lkeen tajusimme olevamme eri lentokentill\u00e4. Niinp\u00e4 Oriol nappasi taksin, ja me painelimme ulos odottamaan. Kymmenen minuutin (ja noin nelj\u00e4nkymmenen torjutun taksikuskin) j\u00e4lkeen Oriol kaarsikin pakettiautotaksin kyydiss\u00e4 paikalle, ja j\u00e4lleenn\u00e4kemisen riemu oli suuri!<\/p>\n

K\u00e4skimme kuskiamme ajamaan Let`s Go-kirjasta valitsemallemme hotellille Kairon keskustaan. Kuski yritti tehd\u00e4 kaikkensa, jotta olisimme vaihtaneet hotellia h\u00e4nen mieleisekseen, mutta emme suostuneet, sill\u00e4 tiesimme, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00f6in olisimme saattaneet joutua minne tahansa ja joutuneet maksamaan hotellista provikan my\u00f6s kuskillemme. Loppujen lopuksi kuski joutui kyselem\u00e4\u00e4n tiet\u00e4 hotellille y\u00f6ll\u00e4kin auki olevista kaupoista. Valitsemamme Berlin hotelli oli kuitenkin t\u00e4ynn\u00e4, mutta yst\u00e4v\u00e4llinen omistaja neuvoi meit\u00e4 p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n eroon kuskistamme ja k\u00e4velem\u00e4\u00e4n suosittelemalleen hotellille, sill\u00e4 t\u00e4ll\u00f6in s\u00e4\u00e4st\u00e4isimme pitk\u00e4n pennin. My\u00f6hemmin huomasimme kuitenkin maksaneemme l\u00e4hes tuplahinnan kyydist\u00e4mme (50 Egyptin puntaa = \u00a3E = 12,5 euroa). Taksimatkalla olimme n\u00e4hneet ensimm\u00e4isen el\u00e4inhavaintomme Egyptiss\u00e4: tunnistamattoman k\u00e4rp\u00e4nn\u00e4k\u00f6isen n\u00e4\u00e4t\u00e4el\u00e4imen.<\/p>\n

Vihdoin raahasimme matkatavaramme Pension Roma hotellin nelj\u00e4nteen kerrokseen, josta meille l\u00f6ytyi mukava nelj\u00e4n hengen huone ja viel\u00e4p\u00e4 Let`s Go-kirjamme esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n hintaan (18 euroa). Eip\u00e4 aikaakaan, kun olimme jo unten mailla, sill\u00e4 meid\u00e4n matkamme oli jo kest\u00e4nyt yli vuorokauden ja olipa Oriolkin lent\u00e4nyt Barcelonasta Kairoon Amsterdamin kautta!<\/p>\n

Turistip\u00e4iv\u00e4 20.2.<\/strong><\/p>\n

20.2. Muutaman tunnin y\u00f6unien j\u00e4lkeen her\u00e4simme pihalta raikaavaan vaaleakiit\u00e4jien kiljuntaan. Hotellin takapihaa asuttivat my\u00f6s useat pulut ja palmukyyhkyt. Pian olimme jo hotellin pihalla retkeilyvarustuksessa tilaamassa taksia Gizan pyramideille. Taksimatkalla pinnalistamme karttui Niilin varresta mm. tarhabulbulilla, kirjokalastajalla, harjalinnulla ja lehm\u00e4haikaralla. Parinkymmenen minuutin ajon j\u00e4lkeen avautui aavikon reunamilla upea n\u00e4kym\u00e4, jossa p\u00e4\u00e4osaa n\u00e4ytteliv\u00e4t Gizan pyramidit. Henke\u00e4salpaava n\u00e4ky!<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Vaikka pyramidit toki kuuluivat pakolliseen retkisuunnitelmaan, oli toiveissamme n\u00e4hd\u00e4 alueella my\u00f6s lintuja. Punaper\u00e4tasku kuului talvehtivan l\u00e4hes joka talvi pyramideilla. Pyramidien kuvaamisen ohella kiertelimme aluetta tarkkaavaisina, mutta taskuja ei l\u00f6ytynyt ainuttakaan. Vaan eip\u00e4 haitannut – sen verran upea paikka oli. Paikalliset kameli- ja aasikyyditsij\u00e4t sek\u00e4 rihkamakauppiaatkin olivat varsin siedett\u00e4vi\u00e4 eik\u00e4 turistejakaan ollut liikaa. Ja ohessa n\u00e4kyi kuitenkin jokunen lintukin; sinirastas n\u00e4ist\u00e4 parhaimpana. Toki ihailimme my\u00f6s paikallisia savignii-haarap\u00e4\u00e4skyj\u00e4 punaisine vatsoineen. Pyramidialueen kuten muidenkin n\u00e4ht\u00e4vyyksien p\u00e4\u00e4symaksut olivat yleens\u00e4 2,5\/1,25 euroa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Parin tunnin pyramidihuuman j\u00e4lkeen jatkoimme perinteist\u00e4 turistikierrostamme Egyptil\u00e4iseen museoon. P\u00e4\u00e4timme k\u00e4vell\u00e4 hotellilta museolle, mik\u00e4 ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ollut viisain mahdollinen vaihtoehto. Kairon liikenne on jotain aivan sairasta! Autoja ajaa miten sattuu ja lujaa, kaistoista tai punaisista valoista ei v\u00e4litet\u00e4 p\u00e4tk\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n. T\u00f6\u00f6tti on pohjassa ainakin, jos taksi sattuu ohittamaan turistin – ja takseja on riitt\u00e4v\u00e4sti, jotta suomalainen menett\u00e4isi hermot viidess\u00e4 minuutissa. Autoteiden ylitt\u00e4minen k\u00e4vellen onnistuu parhaiten, kun k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 paikallista kilpen\u00e4, eli ylitt\u00e4\u00e4 kadun tasatahtia paikallisten kanssa. Toinen vaihtoehto on vain pujotella autojen v\u00e4list\u00e4 aina oletettuun kaistojen v\u00e4liin kerrallaan. Joku paikallinen turistienhuijaaja kuitenkin huomasi, ett\u00e4 olimme vaikeuksissa ja saattoi meid\u00e4t museolle saamatta meilt\u00e4 kuitenkaan mit\u00e4\u00e4n muuta kuin lupauksen, ett\u00e4 saatamme my\u00f6hemmin tulla h\u00e4nen huijattavaksi Kairon vanhaan kaupunkiin Islamilaiseen Kairoon. Niin varmaan, mutta saimmepahan yhden hauskan k\u00e4yntikortin lis\u00e4\u00e4 reissualbumiimme!<\/p>\n

Egyptil\u00e4isess\u00e4 museossa ihmettelimme pari tuntia paikallista historiaa Tutankhamonin arkkuineen ja naamioineen. Paikka oli todellakin k\u00e4ymisen arvoinen. Ja jos ei lintuharrastajaa muuten menneisyys kiinnosta, niin aina voi m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 lintulajeja kaiverruksista. Tutankhamonin arkuistakin olisi l\u00f6ytynyt varmasti useampi kymment\u00e4 lintulajia pinnanhimoisille orneille. Museossa on tavaraa niin paljon, ett\u00e4 kaikkien n\u00e4kemiseen menisi vuosia, jos jokaisen esineen kohdalla pys\u00e4htyisi edes hetkiseksi.<\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 k\u00e4velimme Kairon lintuisampia alueita Zamalekin saaressa Cairo-towerin ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4. Pinnalistamme karttuikin parilla hyv\u00e4ll\u00e4 lajilla: tusinan kauluskaijan lis\u00e4ksi n\u00e4imme mm. laulurastaan, joista j\u00e4lkimm\u00e4isen piti olla paikallisesti varsin hyv\u00e4 havainto.<\/p>\n

Illalla sovimme puhelimitse tapaamisen havaijilaisen Egyptiss\u00e4 ty\u00f6skentelev\u00e4n lintuharrastajan Tom Collinsin kanssa. Tomin kanssa olin jo ollut aikaisemmin yhteydess\u00e4 s\u00e4hk\u00f6postin v\u00e4lityksell\u00e4. Valitettavasti Tom oli juuri ollut kaksi kuukautta kotonaan Havaijilla, joten h\u00e4nell\u00e4 ei ollut meille kauheasti tuoretta lintutiet\u00e4myst\u00e4 annettavana, mutta mik\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli tarjota meille taksikuski, joka oli entinen englanninopettaja, ja joka oli kuskannut h\u00e4nt\u00e4 12 vuotta linturetkill\u00e4! Eli englantia puhuva, luotettava, rauhallinen kuski, joka tiesi lintupaikat parin sadan kilometrin s\u00e4teell\u00e4 Kairosta ja tarvittaessa my\u00f6s Siinailta. Lottovoitto meille!<\/p>\n

Abbassa 21.2.<\/strong><\/p>\n

Toinen Egypti-aamu oli varhainen. Kellot p\u00e4r\u00e4htiv\u00e4t soimaan 5.15 ja edellisiltana pariksi p\u00e4iv\u00e4ksi varaama taksikuskimme Gamal oli jo ennen kuutta odottamassa meit\u00e4 hotellimme ulkopuolella. Kaikki tavarat kyytiin ja kohti Abbassaa, josta olin lukenut internetist\u00e4 aivan uskomattoman lupaavia linturetkiraportteja. Abbassa sijaitsee Kairosta noin 70 km koilliseen ja on rehev\u00e4\u00e4 viljelyaluetta kanavan varrella. (Kartoissa Abbassa on usein El Abbassa.)<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Jo matkalla saimme ihmetell\u00e4 yli 400 haarahaukan ker\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4, kymmeni\u00e4 t\u00f6yht\u00f6kiuruja jne. Ajo-ohjeemme olivat hyv\u00e4t, mutta ilman niit\u00e4kin huomasi kyll\u00e4 milloin Abbassan lintupaikat alkoivat. Niinp\u00e4 emme huomanneet nollata trippimittariamme, jonka mukaan olisimme tienneet mill\u00e4 nuottien mukaisista lintupaikasta kulloinkin olimme. Abbassassa toisella puolella tiet\u00e4 on koko ajan leve\u00e4hk\u00f6 kanava ja toisella puolella peltoja, ruovikoita ja niittyj\u00e4. Aivan tien varressa on my\u00f6s kalankasvatusaltaita, joiden penkereill\u00e4 saimme yleens\u00e4 k\u00e4vell\u00e4 rauhassa. Haikaroista lehm\u00e4-, silkki- ja r\u00e4\u00e4kk\u00e4haikarat olivat n\u00e4kyvimm\u00e4t, mutta toki joukkoon mahtui harmaahaikaroitakin. Smyrnankalastajista ensimm\u00e4iset n\u00e4kyiv\u00e4t jo matkalla mutta ”pelipaikoilla” niit\u00e4 n\u00e4kyi runsaasti lis\u00e4\u00e4, kirjokalastajista puhumattakaan, joita oli satakunta. Kanavan varressa oli runsaasti kahlaajia, joista mielenkiintomme kohdistui enimm\u00e4kseen kymmeniin kynsihyyppiin sek\u00e4 nelj\u00e4\u00e4n sahelinpaksujalkaan. Priiniat ja hein\u00e4kertut piipittiv\u00e4t viljelmill\u00e4 ja eip\u00e4 aikaakaan, kun l\u00f6ysimme ruovikkosaarekkeista ensimm\u00e4iset papyruskerttuset. L\u00f6ytyip\u00e4 tavallisia kunkkujakin lis\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n kalastajavalikoimaa. Kirvislajistoa edustivat niitty-, lapin- sek\u00e4 vuorikirviset; pensasvarpusia, harjalintuja ja tarhabulbuleita oli my\u00f6s siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Petolinnustoa edustivat pari paikallista pikkukiljukotkaa, ruskosuohaukkaa, tuulihaukat sek\u00e4 kuusi liitohaukkaa. L\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4 olisi ollut lis\u00e4ksi punatiikeripeippo, viirukutoja, kultakurppo ja afrikantylli, joista j\u00e4lkimm\u00e4ist\u00e4 etsiess\u00e4mme l\u00f6ysimme viimein p\u00e4iv\u00e4n t\u00e4rkeimm\u00e4n projektilajimme eli afrikankukaalin. Kukaali lenn\u00e4hti viereemme ja rupesi popsimaan pensaasta valtaisia karvatoukkia, ja me annoimme filmin palaa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Johtuen kuitenkin ehk\u00e4 eniten kokemattomuudestamme, olihan nyt vasta ensimm\u00e4inen retkip\u00e4iv\u00e4mme, loput projektilajit j\u00e4iv\u00e4t meilt\u00e4 l\u00f6ytym\u00e4tt\u00e4. Toki osasyyllisi\u00e4 olivat paikalliset maajussit, jotka olivat pariin otteeseen ajamassa meit\u00e4 pois komppaamasta viljelysten reunoilta (olivat vain jotenkin ep\u00e4luuloisia). My\u00f6s kumpparit olisivat voineet olla hy\u00f6dyksi kosteilla kultakurppopelloilla, sill\u00e4 meill\u00e4 oli mukana vain vaelluskeng\u00e4t. Rohkeutta puuttui viel\u00e4, mutta sit\u00e4 oli tulossa viel\u00e4 rutkasti lis\u00e4\u00e4 reissun varrella. N\u00e4in j\u00e4lkeenp\u00e4in v\u00e4h\u00e4n harmittaa ettemme viett\u00e4neet alueella enemp\u00e4\u00e4 aikaa!<\/p>\n

Matkamme jatkui kohti 10th Ramadan Cityn kultakurppo- ja afrikantyllipaikkoja, mutta hieman ennen perille p\u00e4\u00e4sy\u00e4mme puhelinsoitto paikalliselle lintuguruttarelle Mindy El Bahalle paljasti karun totuuden: 10th Ramadan paikat olivat liian l\u00e4hell\u00e4 armeijan aluetta, jotta sinne olisi turvallista menn\u00e4, ja Ismailiyan kultakurppoparatiisi oli tuhottu t\u00e4ydellisesti! Mutkia matkaan! Mit\u00e4 tehd\u00e4 seuraavaksi? Mietint\u00e4myssyj\u00e4 syvemm\u00e4lle p\u00e4\u00e4h\u00e4n ja pian matka jatkui kohti Suezin kaupunkia, sill\u00e4 ainakin minua kiinnostivat paikalliset kyl\u00e4varikset sek\u00e4 uudet n\u00e4kym\u00e4t. Kairoonkaan ei huvittanut palata. Matkalla nypp\u00e4simme langalla vierekk\u00e4in istuneet nelj\u00e4 sahelinmehil\u00e4issy\u00f6j\u00e4\u00e4 ja isolepink\u00e4isen (aucheri) sek\u00e4 keskell\u00e4 ei mit\u00e4\u00e4n, tehdess\u00e4mme perinteist\u00e4 egyptil\u00e4ist\u00e4 U-k\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4, kirjosiipikiurun. Viel\u00e4 n\u00e4kyi parvi paksujalkoja, kaiketi tavallisia sellaisia, lent\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kaukana keskell\u00e4 aavikkoa.<\/p>\n

Suezin kaupunkialueella alkoi sitten n\u00e4ky\u00e4 kyl\u00e4variksia – ja paljon. Taas suuntasimme Let`s Go:n kehumalle halvalle hotellille, josta varasimme kolmen hengen huoneen hintaan 30 \u00a3E (7.5 euroa). Toki huoneen varustelu oli vain kolme s\u00e4nky\u00e4 ilman lakanoita, mutta emmeh\u00e4n me siell\u00e4 muuta tekisi kuin nukkuisimme muutaman tunnin, joten se sai kelvata. Gamal halusi v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ajaa kotiin Kairoon nukkumaan (n. 100km), joten sovimme treffit seuraavaksi aamuksi klo 5.30 hotellin edustalle ja suuntasimme tutustumaan Sueziin.<\/p>\n

Ennen h\u00e4m\u00e4r\u00e4n saapumista ehdimme tehd\u00e4 pienen k\u00e4velylenkin l\u00e4heiseen puistoon, josta n\u00e4kyi hieman merelle, ja jonka keskelle oli kaivettu suuri laguuni (p\u00e4\u00e4symaksu puistoon oli 10 sentti\u00e4). Puistolinnustoa edustivat kyl\u00e4varisten lis\u00e4ksi harjalinnut, varpuset, (valkot\u00e4pl\u00e4)sinirinnat, priiniat sek\u00e4 yll\u00e4tykseksemme l\u00f6ysimme my\u00f6s k\u00e4enpiian. P\u00e4\u00e4simme my\u00f6s n\u00e4kem\u00e4\u00e4n lokkien iltalentoa, jonka p\u00e4\u00e4arkkitehteina olivat aroharmaalokit, mutta mukana oli my\u00f6s armenianlokkeja.<\/p>\n

Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 islamilaisilla oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 juhlia paikallista ”lihajoulua”, eli hyvin suurta islamilaista juhlap\u00e4iv\u00e4\u00e4, jona sy\u00f6d\u00e4\u00e4n vain lihaa. Hotellimme edustallakin pistettiin lehm\u00e4 lihoiksi siten, ett\u00e4 veret laskettiin kadulle. Pian ruho roikkui vastap\u00e4isen kaupan oven edustalla. Aika mielenkiintoista! Hotellille p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme olimme hirvitt\u00e4v\u00e4n v\u00e4syneit\u00e4, eik\u00e4 nukkumista h\u00e4irinnyt edes se, ett\u00e4 suoraan huonettamme vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 oli moskeijan kaiuttimet, joista rukouskutsut raikasivat.<\/p>\n

Suezilta etel\u00e4\u00e4n 22.2.<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Aamulla suuntasimme Tomin vinkkien perusteella Suezilta etel\u00e4\u00e4n sijaitsevalle Wadi El Hagulille, jonka saimme todeta pettymykseksemme kuivuneeksi. Wadista l\u00f6ytyi toki joka paikan tiltaltteja sek\u00e4 ensimm\u00e4iset hernekertut. My\u00f6s arokorppeja n\u00e4kyi seudulla pikkuparvia. Lensip\u00e4 ylitsemme pari aavikkotulkkuakin. Mutta enemm\u00e4nkin olisi voinut olla tarjolla. Jatkoimme matkaamme vuoristoista aavikkoa pitkin ja pian l\u00f6ysimme ensimm\u00e4iset muutolta lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n pys\u00e4htyneet arokotkat istuskelemassa m\u00e4en nyppyl\u00f6ill\u00e4. Etsiskelimme aavikkolintuja parista pensaikkoisesta paikasta tuloksena kirjosiipikiurupari sek\u00e4 herne- ja samettip\u00e4\u00e4kerttuja. Muuttipa ylitsemme komea k\u00e4\u00e4rmekotkakin. Pian kiiruhdimme paikalliselle aavikon keskell\u00e4 olevalle hedelm\u00e4viljelm\u00e4lle, josta lintuja alkoi vihdoin l\u00f6yty\u00e4. Aavikko- ja kivitaskuja mukanaan yksi kirjotaskukin, kymmenen laulurastasta sek\u00e4 pohjoisen lajistoa muutenkin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4sti: punarinta, punakylkirastas sek\u00e4 rautiainen. Kerttujen jahtaamiseen kului aikaa. Herne- ja samettip\u00e4\u00e4kerttuja n\u00e4kyi useita, mutta er\u00e4st\u00e4 kerttua jahtasimme ainakin puoli tuntia. V\u00e4lill\u00e4 jo luulimme hukanneemme linnun, kun puskasta pyr\u00e4htikin ensin vain ruoko- tai rytikerttunen. Mutta lopulta kuurupiiloa kanssamme leikkinyt kerttu pyr\u00e4hti taas seuraavaan puskaan. Viimein saimme linnun kuitenkin tarpeeksi hyvin n\u00e4k\u00f6s\u00e4lle ja saimme m\u00e4\u00e4ritetty\u00e4 sen kaspiankertuksi.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Keskip\u00e4iv\u00e4n retkeilykohteeksi olimme suunnitelleet Ain Sukhnan staijiparatiisia. Vaikka tiesimme olevamme viikkoa-kahta liian aikaisessa muuton kannalta, oli paikalla my\u00f6s muuta tarjottavaa. Heti staijipaikalle saavuttuamme l\u00f6ysimme kalottitaskun. Hannan singahtaessa etsim\u00e4\u00e4n fossiileja, n\u00e4imme lent\u00e4v\u00e4n talvipukuisen mustap\u00e4\u00e4lokin sek\u00e4 ensimm\u00e4iset valkosilm\u00e4lokit. Kun muuttoa ei mennyt, suuntasimme internetin kautta tutustumaamme hotellia kohti, jonka edustalla kuulemma olisi oiva paikka lokkien ja tiirojen katseluun. Onnemme kuitenkin jatkui huonona, wadi oli kuivunut ja aavikkotie hiekkamyrskyn peitt\u00e4m\u00e4 ja hotelli oli suljettu, sill\u00e4 piha-alue oli paljastunut miinoitetuksi! Viereiselt\u00e4 hotellilta ei en\u00e4\u00e4 ollut niin hyv\u00e4 n\u00e4kym\u00e4 paikoille, mutta p\u00e4\u00e4timme yritt\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 sis\u00e4\u00e4n hotellin piha-alueelle. Onnistuimme kuin onnistuimmekin p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n sis\u00e4\u00e4n vain katsomaan lintuja, toki hotellin vartijan seuraamana, mutta kyll\u00e4 kannatti. Merell\u00e4 olleilta laitureita, riutoilta ja putkilta l\u00f6ytyi kymmeni\u00e4 valkosilm\u00e4lokkeja, aroharmaa-, armenian- ja selk\u00e4lokkeja, kolme riutta- sek\u00e4 sokerina pohjalla kolme t\u00f6yht\u00f6tiiraa. Hotellin pihan yl\u00e4puolella lenteliv\u00e4t my\u00f6s ensimm\u00e4iset afrikankalliop\u00e4\u00e4skyt.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Taas oli edess\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen teko, mit\u00e4 seuraavaksi? Asia oli helposti ratkaistu, kun Gamal sanoi, ett\u00e4 paikan ohi kulkee tihe\u00e4\u00e4 tahtia busseja Hurghadaan. Joten ei muuta kuin pys\u00e4kille odottelemaan! Ennen kuin bussi tuli sovimme ottavamme Gamaliin yhteytt\u00e4, jos meille viel\u00e4 viimeisin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 j\u00e4isi aikaa Kairon seudulla retkeilyyn. Pian bussi saapuikin ja onneksemme siin\u00e4 oli my\u00f6s tilaa! Niinp\u00e4 p\u00e4\u00e4simme helposti jatkamaan matkaamme ja viel\u00e4p\u00e4 aivan alkuper\u00e4issuunnitelmiemme mukaisessa aikataulussa! Bussi muuten maksoi 24 \u00a3E\/hl\u00f6 (n. 6 euroa).<\/p>\n

Kahden-kolmen aikaan y\u00f6ll\u00e4 saavuimme Hurghadan linja-autoasemalle, josta nappasimme taksin kohti valitsemaamme Sea Waves hotellia. Hotelli oli varsin r\u00e4nsistynyt, mutta liiallisesta v\u00e4symyksest\u00e4 johtuen emme jaksaneet v\u00e4litt\u00e4\u00e4 edes noin kolme kertaa liian kalliista hinnasta, sill\u00e4 halusimme nukkumaan ja pian! (Mainittakoon, ett\u00e4 tinkasimme hinnan jo noin puoleen siit\u00e4, mit\u00e4 ensin pyydettiin, mutta silti hinta j\u00e4i kolme kertaa kalliimmaksi kuin kirjan mukaan olisi pit\u00e4nyt olla). Egyptil\u00e4isen mentaliteetin mukaan se on tyhm\u00e4, joka maksaa! Ylihinnan pyyt\u00e4minen ei paikallisille ole huijausta, vaan ”just business”!<\/p>\n

Hurghada 23.2.<\/strong><\/p>\n

Jo aamukuudelta olimme k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 kohti yleisi\u00e4 rantoja, joita toivoimme kaupungin edustalta l\u00f6ytyv\u00e4n, olihan hotellimmekin alle 400m p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Punaisen meren rannasta. Vapaiden rantojen l\u00f6yt\u00e4minen ei kuitenkaan ollut lainkaan niin helppoa kuin olisi luullut. Rannat kuuluivat hotelleille, tai sitten ne olivat armeija-aluetta, tai muuten vaan aitojen takana. Pari ns. yleist\u00e4 rantaa olivat sitten huomattavan surkeakuntoisia, mutta p\u00e4\u00e4asia oli, ett\u00e4 niist\u00e4 n\u00e4kyi merelle. Valkosilm\u00e4lokkeja, r\u00e4yski\u00e4, muuttavat meriharakka ja kuovi, pari tylli\u00e4 mukanaan mustajalkatylli, vaan ei muuta. Jatkoimme k\u00e4vely\u00e4 kilometritolkulla toiveissamme l\u00f6yt\u00e4\u00e4 parempia linturantoja, mutta rannat olivat t\u00e4ysin hotellien omaisuutta. Niinp\u00e4 rupesimmekin kyselem\u00e4\u00e4n, p\u00e4\u00e4sisimmek\u00f6 katselemaan lintuja hotellien puutarhoihin. Mit\u00e4 hienompi hotelli oli sit\u00e4 varmemmin sis\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4si, eli emme ilmeisesti olleet ensimm\u00e4iset yritt\u00e4j\u00e4t? Linnut olivat kuitenkin v\u00e4hiss\u00e4: tavallisten kerttujen lis\u00e4ksi l\u00f6ysimme yhden id\u00e4nrusokertun ja hotellien rannoilta n\u00e4imme ensimm\u00e4iset nokilokit sek\u00e4 pari kalas\u00e4\u00e4ske\u00e4.<\/p>\n

Hurghadaa voisi hyvin kuvailla kahden hotellikorttelin levyiseksi, mutta l\u00e4hes 30 kilometri\u00e4 pitk\u00e4ksi kaupungiksi. Joka puolella kaupunkia oli keskener\u00e4isiksi j\u00e4tettyj\u00e4 hotellirakennuksia, joiden pihat pursusivat roskia. Ei kovinkaan vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4, mutta normaalituristithan eiv\u00e4t poistukaan ison hotellinsa pihapiirist\u00e4 muualle kuin Punaiselle merelle.<\/p>\n

Parhaann\u00e4k\u00f6isen lintupaikan l\u00f6ysimme paikallisen sairaalan takapihalta, johon oli perustettu paikallinen j\u00e4teveden kaatopaikka. Ruovikoista l\u00f6ytyi taas useita kerttuja (tavallisia) ja ruokokerttusia, mutta ei mit\u00e4\u00e4n kummempaa. Alueella asusti my\u00f6s muutamia turkinkyyhkyj\u00e4 tavallisten pulujen ja palmukyyhkyjen lis\u00e4ksi. Paikallisen sataman ohi kulkiessamme juttusillemme tuli paikallinen veneilij\u00e4, joka tarjosi meille palveluitaan. Hetken keskusteltuamme tajusimme kaverin olevan oikein ykk\u00f6sluokan veneen kapteeni ja totesimme h\u00e4net eritt\u00e4in reilun ja luotettavan oloiseksi mieheksi. Niinp\u00e4 jo etuk\u00e4teen varailimme h\u00e4nt\u00e4 laivoineen seuraavasta iltap\u00e4iv\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in puoleksitoista vuorokaudeksi, sill\u00e4 toiveenamme oli p\u00e4\u00e4st\u00e4 Hurghadasta pohjoiseen sijaitseville lintusaarille, joilla pesisi mm. suomutropiikkilintuja sek\u00e4 kymmeni\u00e4 pareja ruskosuulia.<\/p>\n

K\u00e4velty\u00e4mme jalkamme puhki ja todettuamme, ettei Hurghadassa ole lintupaikkoja helposti l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4, p\u00e4\u00e4timme napata taksin ja suunnata koto-Suomessa tietoon saamallemme lintupaikalle – kaatopaikalle. Noin kymmenes taksikuski osasi tien kaupungin luoteispuolella olevalle kaatikselle ja h\u00e4n l\u00e4hti meille kuskiksi. Kaatopaikalle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme saimme todeta sen oikein oivaksi lintupaikaksi. Kaatiksen takana keskell\u00e4 hiekkaa oli kohtalaisen kokoinen j\u00e4rvikin, joka oli ker\u00e4nnyt oikein mukavasti kahlaajia. Vikloja joukossaan jokunen lampiviklo, pitk\u00e4jalka, mustajalkatyllej\u00e4 ja tavallisia sek\u00e4 pikkutyllej\u00e4, pikku- ja suosirrej\u00e4, suokukko, t\u00f6yht\u00f6hyypp\u00e4 jne. Nokikanojen joukossa uiskenteli kymmeni\u00e4 lapasorsia sek\u00e4 yksin\u00e4iset haapana ja jouhisorsa. Lokit olivat p\u00e4\u00e4asiassa aroharmaalokkeja, mutta pikkuhiljaa paikalle alkoi saapua my\u00f6s valkosilm\u00e4lokkeja. V\u00e4st\u00e4r\u00e4kkej\u00e4 oli aivan \u00e4lytt\u00f6m\u00e4sti – toista tuhatta. Kasoilla istuskeli pari arokotkaa sek\u00e4 kymmeni\u00e4 arokorppeja. Taskut olivat p\u00e4\u00e4asiassa kivitaskuja mutta yksi arotaskukin l\u00f6ytyi.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kaatikselta suuntasimme kuskin suosittelemalle turistilintupaikalle, jossa vuoren kupeessa sijaitsevalla viljelm\u00e4ll\u00e4 olisi aamulla saattanut lintuja ollakin, mutta ei en\u00e4\u00e4 n\u00e4in iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4. Ajoimme viel\u00e4 Hurghadan pohjoispuolen rannikkoa seuraillen takaisin majapaikallemme n\u00e4hden matkalla mm. kaitanokkalokkeja.<\/p>\n

Illasta k\u00e4velimme viel\u00e4 hotellimme l\u00e4hirantaan staijaamaan merelle ja yll\u00e4tykseksemme l\u00f6ysimmekin kaukana merell\u00e4 olevalla kivell\u00e4 istuskelevan ruskosuulan! T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen tapasimme viel\u00e4 veneemme kapteenin ja suunnittelimme seuraavana iltap\u00e4iv\u00e4n\u00e4 alkavaa merireissuamme. P\u00e4\u00e4timme tavata seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 yhden aikaan veneen luona Hurghadan vanhassa satamassa.<\/p>\n

Toisena Hurghada-aamuna (24.2.) l\u00e4hdimme taas varhain k\u00e4velem\u00e4\u00e4n rantoja pitkin ja etsim\u00e4\u00e4n hereill\u00e4 olevaa taksikuskia. Tavoitteenamme oli p\u00e4\u00e4st\u00e4 El Gounan turistikaupunkiin 30 km pohjoiseen Hurghadasta katsomaan, mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4n turistirys\u00e4n hotellimaastot tarjoaisivat linnustollisesti? Viimein saimme potkittua er\u00e4\u00e4n taksikuskin hereille ja p\u00e4\u00e4timme hieman vastahakoisesti ottaa h\u00e4net kuskiksemme, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4n englanninkielentaito oli surkea. Muutaman tunnin reissun hinnaksi sovimme 30 euroa.
\nEl\u00e4m\u00e4 alkoi kuitenkin hymyill\u00e4, kun matkalla n\u00e4imme yhdeks\u00e4n kruunuhietakyyhkyn parven aamulennollaan kovasta tuulesta huolimatta. Hotellien koluamisen aloitimme Sheratonista, joka hienon hotellin tapojen mukaan p\u00e4\u00e4sti meid\u00e4t tutustumaan puutarhaansa ja rantoihinsa. Rannoilta l\u00f6ysimmekin etsim\u00e4mme, eli riuttahaikaran. Seuraavaksi jatkoimme golfkent\u00e4lle. Vaikka kova tuuli painoikin pikkulinnut tiukasti pientenkin puskien sis\u00e4\u00e4n, l\u00f6ytyiv\u00e4t puskista kymmenien tiltalttien, sinirintojen, sk\u00f6n\u00e4rien ja samettip\u00e4\u00e4kerttujen lis\u00e4ksi id\u00e4nrusokerttu sek\u00e4 ruokosirkkalintu. Golfviheri\u00f6ilt\u00e4 l\u00f6ytyi runsaasti kivi- ja aavikkotaskuja, mutta ei lainkaan odottamiamme kirvisi\u00e4. Maastoa halkovilta kanavilta l\u00f6ytyiv\u00e4t reissumme ainoat isosirrit ja savignii-haarap\u00e4\u00e4skyjen seasta l\u00f6ytyi my\u00f6s afrikankalliop\u00e4\u00e4skyj\u00e4 sek\u00e4 ruostep\u00e4\u00e4sky.
\nKoska emme muutakaan en\u00e4\u00e4 keksineet, p\u00e4\u00e4timme ohjata taksikuskimme tutulle kaatopaikalle, joka oli El Gounasta Hurghadaan menness\u00e4 l\u00e4hes matkan varrella. Kaatiksen linnusto oli hyvin pitk\u00e4lle samaa, ja paikalliset ”asukkaatkin” olivat edelleen paikalla ja riemuissaan, kun saivat taas vieraita. Kahlaajam\u00e4\u00e4r\u00e4t olivat huvenneet, mutta vesilintuja oli puolestaan enemm\u00e4n. Kolme ristisorsaa lis\u00e4siv\u00e4t pinnalistaamme. Juuri kun olimme l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 pois ohitsemme lensi my\u00f6s kahdeksan linnun parvi pikkuaavikkokiuruja.<\/p>\n

Problems!<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kello alkoi l\u00e4het\u00e4 yht\u00e4toista, kun nousimme kaatiksella taksiimme ja p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 ajamaan kohti Hurghadaa ja hotelliamme. Parisataa metri\u00e4 ajettuamme tiell\u00e4 seisoi kuitenkin kaksi moottoripy\u00f6r\u00e4poliisia, jotka pys\u00e4yttiv\u00e4t meid\u00e4t. Pian saimme huomata, ett\u00e4 jotain oli vialla. Aggressiivisesti k\u00e4ytt\u00e4ytyneist\u00e4 poliiseista toinen osasi jonkun sanan englantia, joten ymm\u00e4rsimme, ett\u00e4 alueelle ei olisi saanut tuoda turisteja. Poliisit eiv\u00e4t kuitenkaan suostuneet puhumaan kanssamme, vaan huusivat arabiaksi kuskillemme, joka oli hyvin peloissaan. Pian poliisit p\u00e4\u00e4stiv\u00e4t meid\u00e4t menem\u00e4\u00e4n ja huokaisimme hetkeksi helpotuksesta. Kuskimme oli kuitenkin aivan hermona ja hoki ”problems, problems” koko ajan. Pian h\u00e4n pys\u00e4yttikin auton ja haki jonkun paikallisen englanninkielentaitoisen kertomaan meille, ett\u00e4 kuski oli suuressa pulassa ja pyysi meit\u00e4 menem\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n kanssa poliisiasemalle selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n tapahtunutta. No me p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 auttamaan kuskipoloista, sill\u00e4 itseh\u00e4n me olimme h\u00e4net kaatopaikalle ohjanneet. Eih\u00e4n kuski alun perin ollut tiennyt edes minne olimme menossa. Me olimme ohjanneet tiemme kaatopaikalle, jonka olemassaolosta kuski ei ollut aikaisemmin ollut edes tietoinen!<\/p>\n

Poliisiasemalle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme p\u00e4\u00e4timme, ett\u00e4 Hanna saa j\u00e4\u00e4d\u00e4 taksiin odottamaan tavaroittemme kanssa, kun me menemme selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n tapahtunutta. (Jotta sin\u00e4 lukija et tymp\u00e4\u00e4ntyisi kuoliaaksi seuraavat tapahtumat kerrotaan huomattavasti tapahtunutta nopeammassa tahdissa!) Noin tunnin odottelun j\u00e4lkeen kuskimme vietiin meist\u00e4 erilleen. Istuttuamme kaksi tuntia asemalla jonkin asteisen poliisip\u00e4\u00e4llik\u00f6n huoneessa, johon koko ajan lappasi ihmisi\u00e4, ei kukaan viel\u00e4k\u00e4\u00e4n ollut puhunut meille sanaakaan! Olimme toki huomanneet, ettei kukaan osannutkaan puhua englantia.<\/p>\n

Sovittu tapaamisemme satamassa alkoi olla jo hyvin l\u00e4hell\u00e4, kun huomasimme, ett\u00e4 meid\u00e4n tapaustamme ruvettiin selvittelem\u00e4\u00e4n. Pian ilmeni, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 p\u00e4\u00e4llikk\u00f6 puhuikin muutaman sanan englantia. H\u00e4n alkoi tentata meit\u00e4 muutamalla osaamallaan sanalla, ja seuraavan tunnin jouduimme vakuuttelemaan h\u00e4nelle, ja kaikille muille joita huoneeseen eksyi, ett\u00e4 kaukoputkemme eiv\u00e4t olleet videokameroita! (K\u00e4skimme tekstiviestitse Hannaa soittamaan kapteenillemme, ett\u00e4 olisimme my\u00f6h\u00e4ss\u00e4 ja ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 odottaisi meit\u00e4.) Seuraavaksi p\u00e4\u00e4llikk\u00f6 pyysi minun lintukirjani ja py\u00f6ritteli sit\u00e4 hetken, ja taas jouduimme vakuuttamaan ett\u00e4 kaukoputki ei ole videokamera.
\nPari tuntia lis\u00e4\u00e4 istuttuamme olimme tulleet siihen tulokseen, ett\u00e4 poliisit olettivat meid\u00e4n olevan kuvausryhm\u00e4, joka kuvasi Egyptin rumia paikkoja (esim. kaatopaikka), jotta turistit saisivat ruman kuvan maasta eiv\u00e4tk\u00e4 tulisi maahan. Meille asia kuitenkin selitettiin niin, ett\u00e4 olimme mukamas kuvanneet armeija-aluetta, jota emme kyll\u00e4 todellakaan kaatopaikka-alueella olleet n\u00e4hneet, ainakaan parin kilometrin sis\u00e4ll\u00e4! Ymm\u00e4rsimme my\u00f6s sen, ett\u00e4 suurimmassa pulassa oli taksikuskimme, joka ei mielest\u00e4mme ollut tehnyt mit\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, h\u00e4nh\u00e4n oli vain totellut asiakkaitaan.<\/p>\n

Viiden tunnin j\u00e4lkeen paikalle vihdoin saatiin tulkki, joka puhui englantia! Meid\u00e4t (my\u00f6s Hanna) kiikutettiin alueen suurimman poliisip\u00e4\u00e4llik\u00f6n puheille, ja asiaa alettiin vihdoin puida tosissaan, siten ett\u00e4 my\u00f6s meit\u00e4 kuunneltiin! Filmej\u00e4mme oltiin moneen kertaan viem\u00e4ss\u00e4, mutta onnistuimme kuin onnistuimmekin vakuuttamaan tulkin ja ilmeisesti osittain my\u00f6s poliisip\u00e4\u00e4llik\u00f6n, ett\u00e4 olimme todellakin vain katsomassa lintuja, eik\u00e4 meit\u00e4 p\u00e4tk\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n kiinnostanut kuvata\/tonkia kaatopaikan roskia tai kuvata armeija-alueita, sill\u00e4 tiet\u00e4\u00e4ksemme Suomella tai Espanjalla ei olisi hy\u00f6kk\u00e4yssuunnitelmia Egyptiin ja n\u00e4in tarvetta maksaa meille ottamistamme ”sotilasaluekuvista”. Olisimme selvinneet varmasti nopeammin, jos olisimme oitis voineet todistaa olevamme ”ammattilaisia” lintualalla, vaan eih\u00e4n meill\u00e4 tietenk\u00e4\u00e4n sellaisia papereita ollut mukana. Lopulta, jotta emme olisi liian helpolla p\u00e4\u00e4sseet, p\u00e4\u00e4llikk\u00f6 k\u00e4ski meit\u00e4 j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n jotkin henkil\u00f6llisyyskorttimme asemalle ja meid\u00e4n pit\u00e4isi hakea ne seuraavana iltap\u00e4iv\u00e4n\u00e4 nelj\u00e4lt\u00e4 samaisen taksikuskin kanssa, joka meit\u00e4 oli kuskannut. Kuski oli itse menett\u00e4nyt taksilupansa toistaiseksi ja seuraavaan p\u00e4iv\u00e4\u00e4n menness\u00e4 ilmeisesti p\u00e4\u00e4tett\u00e4isiin saisiko h\u00e4n lupansa takaisin.<\/p>\n

Vapaita, vihdoin! <\/strong><\/p>\n

Me olimme tietysti tyytyv\u00e4isi\u00e4, kun p\u00e4\u00e4simme vihdoin kuuden tunnin j\u00e4lkeen pois poliisiasemalta, mutta ketuttihan se, ett\u00e4 olimme menett\u00e4neet koko p\u00e4iv\u00e4n veneell\u00e4 matkustusaikaa pohjoisille saarille. Satamasta l\u00f6ysimme h\u00e4mm\u00e4styneen kapteenimme ja p\u00e4\u00e4simme l\u00e4htem\u00e4\u00e4n tuntia ennen auringonlaskua merelle. Suunnitelmat t\u00e4ytyi tietysti rukata uuteen uskoon, joten p\u00e4\u00e4timme j\u00e4\u00e4d\u00e4 y\u00f6pym\u00e4\u00e4n veneell\u00e4mme ensimm\u00e4isen saaren kupeeseen ja seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tyytyisimme koluamaan vain kaikki l\u00e4hisaaret. Vene oli 18 metrinen huvijahti, jossa oli kapteenin, Ibrahimin, lis\u00e4ksi kaksi poikaa miehist\u00f6n\u00e4. Huoneita oli viisi, joten meille kolmelle veneess\u00e4 oli tilaa yllin kyllin. My\u00f6s staijaaminen onnistui erinomaisesti kannelta, ja jopa kaukoputken k\u00e4ytt\u00f6 oli veneen liikkuessakin mahdollista.<\/p>\n

Veneilty\u00e4mme l\u00e4himm\u00e4n saaren Abu Mingarin kupeeseen, l\u00f6ysimme saaren mangrove-pensaikoista riuttahaikaroita, joista kolme oli valkoista ja yksi tummaa muotoa. Riutoilla oli my\u00f6s kaksi kapustahaikaraa, ardea, kuoveja sek\u00e4 tietysti valkosilm\u00e4- ja nokilokkeja seuranaan kaitanokka- ja aroharmaalokkeja, r\u00e4yski\u00e4 ja t\u00f6yht\u00f6tiira. Ohitsemme lensi my\u00f6s naaras sinisuohaukka sek\u00e4 pikkutuulihaukka. Auringon laskettua meill\u00e4 oli aikaa kuunnella Ibrahimin kertomuksia sukellusretkilt\u00e4\u00e4n ja sy\u00f6d\u00e4 egyptil\u00e4isi\u00e4 t\u00e4ytettyj\u00e4 leipi\u00e4 sek\u00e4 juoda egyptil\u00e4ist\u00e4 teet\u00e4. Itseh\u00e4n emme olleet sy\u00f6neet emmek\u00e4 juoneet yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n koko p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Eik\u00e4 meill\u00e4 ollut ollut aikaa k\u00e4yd\u00e4 edes kaupassa ennen reissua.<\/p>\n

Punaisen meren aalloilla 25.2.<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Aamun valjetessa olimme jo laivan kannella innokkaina odottamassa. Abu Mingarin linnusto oli entisell\u00e4\u00e4n. Pian her\u00e4timme miehist\u00f6nkin ja matka muita saaria kohti alkoi. Jo ensimm\u00e4isilt\u00e4 kalliosaarilta l\u00f6ytyi kalas\u00e4\u00e4sken pesi\u00e4, ja merell\u00e4 oli runsaasti valkosilm\u00e4lokkeja, mutta odottamamme tiirat loistivat poissaolollaan. Staijaus tuotti r\u00e4yskien ja lokkien lis\u00e4ksi toki yhden kaukaisen ruskosuulan. L\u00e4hes kasvittomilta kalliosaarilta l\u00f6ytyi my\u00f6s yksin\u00e4isi\u00e4 riuttahaikaroita sek\u00e4 kahlaajia kuten tundrakurmitsa. Kertaalleen veneen editse kimalteli kuin lennossa kalaparvi vauhdikkaasti hypellen. Valitettavasti s\u00e4\u00e4 oli varsin kylm\u00e4 ja tuulinen, joten meren pohjan el\u00e4m\u00e4\u00e4 ei n\u00e4kynyt. H\u00e4kellytt\u00e4v\u00e4n kauniin turkoosin veden alta erottuivat koralliriutat tummina vaaleaa hiekkaa vasten.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Giftun Saghira saarta kiert\u00e4ess\u00e4mme huomasimme sen yl\u00e4puolella vauhdikkaasti lent\u00e4v\u00e4n falcon. Putket tanaan ja vene seis – arabihaukka tunnistettiin, vaikka keikkuvassa veneess\u00e4 putken k\u00e4ytt\u00f6 olikin hieman hankalaa. Aikamme saaria kierrelty\u00e4mme kapteenimme parkkeerasi miehist\u00f6ineen veneen er\u00e4\u00e4n koralliriutan viereen ja kaivoi harppuunan esiin. Pojat puolestaan kaivoivat esiin siimaa ja sy\u00f6tit ja alkoivat onkia meille p\u00e4iv\u00e4llist\u00e4. Huonoksi onneksemme sek\u00e4 harppuuna ett\u00e4 onki rikkoontuivat ennen kuin saaliiksi saatiin enemp\u00e4\u00e4 kuin yksi kala. Mutta koralliriutalla saattoi my\u00f6s tehd\u00e4 muutakin kuin kalastaa – nimitt\u00e4in sukeltaa! Oriol snorklasi enemm\u00e4nkin, mutta kyll\u00e4 me l\u00e4hes uimataidottomatkin p\u00e4\u00e4simme kapteenimme opastuksella tutustumaan meren el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Kaloja n\u00e4kyi satoja kymmeniss\u00e4 eri parvissa, ja monenlaisia. N\u00e4kym\u00e4 oli jotain sanoinkuvaamatonta. En voi kuin suositella kaikille, se t\u00e4ytyy itse kokea! Mustavalkoraitaisia kaloja vaaka- ja pystyraidoin, vuokkokaloja sek\u00e4 monia muita v\u00e4rikk\u00e4it\u00e4 kaloja n\u00e4kyi kirkkaassa vedess\u00e4 todella helposti. Riuttojen v\u00e4leiss\u00e4 vett\u00e4 oli l\u00e4hes kymmenen metri\u00e4, mutta riuttojen kohdalla vain puolitoista.<\/p>\n

Piakkoin jatkoimme matkaamme, ja koska kalastuksemme ei ollut tuottanut tulosta, pys\u00e4ytimme matkalla kalastusaluksen, josta ostimme muutaman kalan, joista pojat p\u00e4\u00e4siv\u00e4t valmistamaan p\u00e4iv\u00e4llist\u00e4. Ruoan j\u00e4lkeen keskityimme heittelem\u00e4\u00e4n kalan perkeit\u00e4 ja ruoan t\u00e4hteit\u00e4 lokeille, jotka alkoivat siten seuraamaan venett\u00e4mme. Valkosilm\u00e4lokkeja ja nokilokkia p\u00e4\u00e4stiin t\u00e4ll\u00e4 tavoin oikein hyvin kuvaamaan.<\/p>\n

Ei kai p****le taas!!! <\/strong><\/p>\n

Kolmen aikaan iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 veneretkemme oli lopussa ja edess\u00e4 oli k\u00e4ynti poliisiasemalla. Parkkeerasimme veneemme laituriin ja ennen kuin aloimme lastata tavaroitamme veneest\u00e4, edess\u00e4 oli taas ik\u00e4v\u00e4 yll\u00e4tys. Poliisi oli meit\u00e4 vastassa ja he halusivat tutkia kaikki meid\u00e4n matkatavaramme. Niinp\u00e4 tavaramme pengottiin kovakouraisesti ja kaikkien meid\u00e4n filmit ker\u00e4ttiin pois (samoin kuin Hannan kapteenilta saamat simpukat sek\u00e4 Hannan ker\u00e4\u00e4m\u00e4t fossiilit). Ja taas alkoi odotus, ja taas odotuksen kohteena oli joku korkeampiarvoinen poliisi. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa alkoi keitt\u00e4\u00e4! Min\u00e4 ainakin haistatin pitk\u00e4t kaikilla osaamillani kielill\u00e4 kaikille vastaan tulleille! Jossakin vaiheessa odottelimme veneell\u00e4 kesken\u00e4mme, kaikkien muiden kadottua jonnekin satamarakennusten sy\u00f6vereihin.<\/p>\n

Vajaan parin tunnin odotuksen j\u00e4lkeen meille selvisi, ett\u00e4 kyseess\u00e4 oli t\u00e4ysin uusi poliisiviranomainen. T\u00e4ll\u00e4 kertaa olimme meripoliisin kourissa, eik\u00e4 tapahtuneella ollut mit\u00e4\u00e4n yhteytt\u00e4 eiliseen pid\u00e4tykseen! Ja t\u00e4ten olimme siis jo reippaasti my\u00f6h\u00e4ss\u00e4 toiselta poliisiasemalta. Kolmen tunnin j\u00e4lkeen meille kerrottiin jopa ihan englanniksi, ett\u00e4 olimme kuulemma kuvanneet veneest\u00e4 armeija-alueita, ja taas alkoi kaikki alusta. Armeija-alueita on muuten Hurghadassa aivan \u00e4lytt\u00f6m\u00e4sti eik\u00e4 niit\u00e4 kuvatakseen olisi tarvinnut edes menn\u00e4 vesille, sill\u00e4 useimmat niist\u00e4 ovat aivan hotellien vieress\u00e4.<\/p>\n

Lopulta noin nelj\u00e4n tunnin kuluttua olimme kuitenkin kapteenimme avulla saaneet kaikki vakuuttuneiksi, ett\u00e4 olimme kuvanneet vain lokkeja. Saimme jopa filmimmekin takaisin (sek\u00e4 Hannan simpukat ja fossiilit, vaikkei n\u00e4iden ker\u00e4\u00e4minen ilmeisesti ollut sallittua, joten v\u00e4itimme ostaneemme ne torilta). Lensip\u00e4 odotellessamme ylitsemme nelj\u00e4n mustap\u00e4\u00e4lokin muuttoparvikin, mutta mieli oli silti todella synkk\u00e4n\u00e4! ”Hauskinta” t\u00e4ss\u00e4 kaikessa oli se, ett\u00e4 eilinen taksikuskimme oli ollut koko ajan meit\u00e4 odottamassa, sill\u00e4 poliisihan oli m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt, ett\u00e4 h\u00e4nen t\u00e4ytyy tuoda meid\u00e4t poliisiasemalle. No, oltiin reilut kolme tuntia my\u00f6h\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

Poliisiasemalle vihdoin selvitty\u00e4mme saimme kuulla, ett\u00e4 joutuisimme odottamaan henkil\u00f6korttejamme nelj\u00e4 tuntia, koska p\u00e4\u00e4llikk\u00f6 ei ollut paikalla. T\u00e4ll\u00f6in min\u00e4 suutuin! Hieman kiroilua ja uhkailua rynn\u00e4kk\u00f6kiv\u00e4\u00e4ri\u00e4 syliss\u00e4\u00e4n pit\u00e4ville poliiseille ja eip\u00e4 aikaakaan, kun me kaikki olimme saaneet puuttuvat korttimme. Jopa taksikuskimme sai lupansa takaisin, mutta kyll\u00e4 me olimme h\u00e4nelle harmia aiheuttaneetkin. H\u00e4nt\u00e4 oli kuulemma jopa mukiloitu edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 poliisien toimesta. Mutta mik\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4, reissumme saattoi jatkua! Niinp\u00e4 halusimmekin j\u00e4tt\u00e4\u00e4 Hurghadan (ehk\u00e4 maailman kammottavimman paikan) mahdollisimman nopeasti taaksemme ja suuntasimme viel\u00e4 kerran saman taksikuskin kyyditt\u00e4min\u00e4 Hurghadan linja-autoasemalle.<\/p>\n

Bussiasemakulttuurista sen verran, ett\u00e4 busseissa ei ole mink\u00e4\u00e4nlaisia merkint\u00f6j\u00e4, ei numeroita eik\u00e4 tekstej\u00e4, jotka kertoisivat sen m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4n. Kun bussi tulee asemalle, kaikki ihmiset rynt\u00e4\u00e4v\u00e4t kysym\u00e4\u00e4n kuskilta, mihin auto on menossa. Bussit tulevat v\u00e4h\u00e4n milloin sattuu, joten mekin jouduimme k\u00e4ym\u00e4\u00e4n useammassa autossa, ennen kuin t\u00e4rpp\u00e4si. Ja mik\u00e4 hankalinta, vain ne jotka mahtuvat istumaan p\u00e4\u00e4sev\u00e4t kyytiin. Eli ryysis busseihin on melkoinen. Jos et mahdu bussiin, saat j\u00e4\u00e4d\u00e4 odottamaan seuraavaa bussia. Esim. Hurghadasta seuraavaan m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4h\u00e4mme Luxoriin kulki yksi bussi p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4, joten kyytiin oli p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4. Onneksemme olimme aina tutustuneet hotellien henkil\u00f6kunnasta ihmiseen, joka on asemilla suosittelemassa hotelliaan saapuville ihmisille. N\u00e4m\u00e4 nuoret pojat auttoivat meit\u00e4, sill\u00e4 he tunnistivat yleens\u00e4 bussin jo etuk\u00e4teen, joten Hanna bussiin varaamaan paikkoja ja me Oriolin kanssa lastaamaan tavarat s\u00e4ilytystilaan. T\u00e4ll\u00e4 kertaa Suezista tulossa olleen bussin oltua my\u00f6h\u00e4ss\u00e4 jo tunnin, ja paikallistenkin alkaessa hikeenty\u00e4, jostain vain tempaistiin uusi bussi, johon Luxoriin matkaajat ohjattiin. Mihin lie alkuper\u00e4inen bussi kadonnut?<\/p>\n

Luxoriin 26.2.<\/strong><\/p>\n

V\u00e4synein\u00e4, mutta Hurghadasta pois p\u00e4\u00e4syst\u00e4 onnellisina, sammahdimme bussiin ja her\u00e4simme aamuy\u00f6ll\u00e4 Luxorissa, jonka linja-autoasemalla olivat taas edess\u00e4 perinteiset rutiinit. P\u00e4\u00e4timme k\u00e4vell\u00e4 l\u00e4heiselle Venus-hotellille, josta varasimme huoneen (40 Egyptin punnalla\/y\u00f6=10 euroa) t\u00e4ksi ja seuraavaksi y\u00f6ksi.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Parin tunnin y\u00f6unien j\u00e4lkeen suuntasimme Kuninkaiden laaksoon, joka sijaitsi Niilin toisella puolella. Hotellilta meille oli j\u00e4rjestetty moottorivenekuljetus (1 euro) vastarannalle ja siell\u00e4 meit\u00e4 odotti taksikuski, jonka varasimme k\u00e4ytt\u00f6\u00f6mme noin nelj\u00e4ksi tunniksi (8,5 euroa). Heti oli aistittavissa, ett\u00e4 Hurghadan ”lintutyhji\u00f6n” j\u00e4lkeen olimme taas p\u00e4\u00e4sseet lintuisammille seuduille. Kuten jo aikaisemmin olimme huomanneet, Niilin varressa oli aina lintuja.<\/p>\n

Kuninkaiden laaksossa lintuja oli kuitenkin v\u00e4h\u00e4n. Kuumassa ja rutikuivassa laaksossa olimmekin etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 n\u00e4ht\u00e4vyyksien takia, mutta tiedossa oli kyll\u00e4 lintujakin. Kuten muihinkaan n\u00e4ht\u00e4vyyspaikkoihin, t\u00e4nnek\u00e4\u00e4n ei saanut vied\u00e4 kaukoputken jalustaa ilman tuntuvaa maksua. Paikalliset, kun eiv\u00e4t ymm\u00e4rt\u00e4neet kaukoputken p\u00e4\u00e4lle ja jalusta tarkoitti heille sit\u00e4, ett\u00e4 olet ammattikuvaaja ja teet rahaa ottamillasi kuvilla. Niinp\u00e4 jouduimme j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n jalustat alueen ulkopuolelle ja t\u00e4\u00e4ll\u00e4 se kostautui – emme saaneet m\u00e4\u00e4ritetty\u00e4 falco-pariskuntaa, joka kisaili Kuninkaiden laakson vuorten yl\u00e4puolella. Toivottavasti eiv\u00e4t olleet keltap\u00e4\u00e4haukkoja! Harvalukuisista linnuista n\u00e4kyi taas sinirastaskoiras. Vaaleakiit\u00e4ji\u00e4 ja aavikkotulkkuja oli todella paljon. Oli todella huvittavaa, kun ihmiset eiv\u00e4t kiinnitt\u00e4neet tulkkuihin mit\u00e4\u00e4n huomiota, vaikka linnut olivat usein alle metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ihmisist\u00e4 ja t\u00f6\u00f6tt\u00e4iliv\u00e4t v\u00e4liin hyvinkin intensiivisesti. T\u00f6\u00f6t, t\u00f6\u00f6t, t\u00f6\u00f6t-t\u00f6\u00f6t! Ja sama tahti jatkui siirtyess\u00e4mme kuningatarten laaksoon, jossa tulkkujen lis\u00e4ksi meit\u00e4 ilahdutti kaksi aavikkokiurua. Kuningatarten laakson aavikkotulkkukoiraista pari oli keksinyt oivan keinon lis\u00e4t\u00e4 miehist\u00e4 vieh\u00e4tysvoimaansa. Ne olivat kylpeneet yl\u00e4rinteiden kirkkaan violetissa maassa ja olivat todella komean v\u00e4risi\u00e4!<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Ajaessamme jo poisp\u00e4in laaksoilta plokkasimme kaksi taivaalla kisailevaa arohiirihaukkaa, joista toinen oli harmaata ja toinen vaaleaa muotoa. Koska meill\u00e4 oli viel\u00e4 sovittua aikaa taksikuskimme kanssa j\u00e4ljell\u00e4, p\u00e4\u00e4timme pys\u00e4hty\u00e4 laaksoille viev\u00e4n tien varrella rehevill\u00e4 viljelyalueilla, jotka n\u00e4yttiv\u00e4t todella erinomaisilta lintujen suhteen. Sahelinmehil\u00e4issy\u00f6jien lis\u00e4ksi l\u00f6ytyiv\u00e4t pian reissumme ensimm\u00e4iset turturikyyhkyt sek\u00e4 valko-otsalepink\u00e4iset. My\u00f6s yksitt\u00e4iset liito- ja pikkutuulihaukat n\u00e4ytt\u00e4ytyiv\u00e4t todella upeasti. L\u00f6ytyip\u00e4 kanavalta ensimm\u00e4inen kyyryhaikarakin.<\/p>\n

K\u00e4vimme v\u00e4lill\u00e4 hotellilla huilaamassa ennen kuin jatkoimme Karnakin temppeleille, jotka olivat uskomattoman upeat. Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 teimme viel\u00e4 pienen k\u00e4velyretken Niilin varteen ja l\u00e4heisille puistoalueille ja l\u00f6ysimme etsim\u00e4mme eli ensimm\u00e4iset niilinkiiltomedest\u00e4j\u00e4t heti ensimm\u00e4isest\u00e4 tarkistamastamme puusta. Lintu oli koiras ja oli viel\u00e4p\u00e4 onneksemme ehtinyt t\u00e4yteen juhlapukuunsa.<\/p>\n

Crocodile Island 27.2.<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Toisena Luxor-aamunamme suuntasimme ani varhain taksilla kohti Crocodile Islandin lintusaarta. Suurin osa saaresta kuuluu M\u00f6venpick-hotellille, mutta kuskimme ja muutamien vartijoiden avustuksella onnistuimme livahtamaan saareen sivuteit\u00e4 ilman turhia p\u00e4\u00e4symaksuja, tarkastuksia ja kuulusteluja. Loppuosa vajaat pari kilometri\u00e4 pitk\u00e4st\u00e4 saaresta on viljelyalueita ja karjalaidunta. Heti aamusta tarkoituksenamme oli l\u00f6yt\u00e4\u00e4 paikallinen lintuopas Abdul Yossef, jolta halusimme tietoja, mist\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 saaren erikoisuudet – mm. kultakurppo, suohyypp\u00e4 ja punatiikeripeippo. Tavoitimmekin Abdulin piakkoin, ja h\u00e4n l\u00e4hti itse vet\u00e4m\u00e4\u00e4n retke\u00e4mme. H\u00e4n souti meid\u00e4t veneell\u00e4\u00e4n muutamiin paikkoihin, joihin ei maitse olisi p\u00e4\u00e4ssyt ainakaan helposti, ja lintuja oli todella runsaasti joka puolella. Kirjokalastajia sata, parisataa lehm\u00e4haikaraa, satoja savignii-haarap\u00e4\u00e4skyj\u00e4, vaaleakiit\u00e4ji\u00e4 ja keltav\u00e4st\u00e4r\u00e4kkej\u00e4 (useita alalajeja), tarhabulbuleita, kymmeni\u00e4 lapinkirvisi\u00e4 ja liejukanoja sek\u00e4 runsaasti kahlaajia mukanaan parikymment\u00e4 sahelinpaksujalkaa jne. Pinnalistamme karttui kuitenkin ainoastaan tervap\u00e4\u00e4skyll\u00e4, afrikansulttaanikanalla, ruskohaikaralla, valkoposkitiiralla ja punatiikeripeipolla, joita my\u00f6hemmin l\u00f6ytyi saaresta l\u00e4hes joka puolelta. Itse oppaamme oli kuitenkin suuri pettymys. Sen lis\u00e4ksi, ett\u00e4 h\u00e4n ei oikein tuntenut lintuja eik\u00e4 ainakaan auttanut niiden l\u00f6ytymisess\u00e4, vaan me kyll\u00e4 l\u00f6ysimme kaiken ennen h\u00e4nt\u00e4, h\u00e4n oli t\u00f6rke\u00e4n kallis! Vaikka emme suostuneetkaan h\u00e4nen vaatimaansa summaa maksamaan, sai h\u00e4n silti ”opastamisestamme” enemm\u00e4n kuin opas pyyt\u00e4\u00e4 opastuksesta Suomen parhaalla lintuj\u00e4rvell\u00e4! Crocodile Island ei ole liian iso ymp\u00e4rik\u00e4velt\u00e4v\u00e4ksi ja liikkuminen on aivan hotellin pihaa lukuun ottamatta aivan vapaata. Lintupaikatkin ovat aivan lintupaikan n\u00e4k\u00f6isi\u00e4, joten emme olisi loppujen lopuksi tarvinneet t\u00e4m\u00e4n oppaan palveluita mihink\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

P\u00e4\u00e4sty\u00e4mme vihdoin eroon ”oppaastamme” p\u00e4\u00e4timme jatkaa retkeily\u00e4 saaressa omin p\u00e4in. P\u00e4\u00e4tavoitteenamme oli kaivaa saaren ihanteellisista kosteikkopaikoista esiin kultakurppo. Kultakurppo oli meille t\u00e4rke\u00e4 laji, sill\u00e4 min\u00e4 olin luvannut, etten palaa Suomeen ennen kuin olen moisen otuksen n\u00e4hnyt, ja Oriolille oli sanottu, ett\u00e4 reissumme on ep\u00e4onnistunut, jos emme n\u00e4e kultakurppoa. Niinp\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 t\u00e4ytyi tehd\u00e4. Useiden kultakurppobiotooppien tuloksena oli kuitenkin vain taivaanvuohia ja yksi pikkuhaikara. Toki ihmetelt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja kuvattavaa riitti – sahelinmehil\u00e4issy\u00f6ji\u00e4 n\u00e4htiin yhteens\u00e4 puolensataa, niilinkiiltomedest\u00e4ji\u00e4 parikymment\u00e4, priinioita, hein\u00e4kerttuja, sinirintoja, kymmenen valko-otsalepink\u00e4ist\u00e4, pari tikli\u00e4 ja lopulta yhteens\u00e4 200 punatiikeripeippoa, mutta ei kultakurppoa saati edes suohyypp\u00e4\u00e4! Ilmeisesti kultakurpot olivat l\u00e4hteneet, koska rantaniittyj\u00e4 oli niitetty talven aikana. Illan jo h\u00e4m\u00e4rtyess\u00e4 jouduimme palaamaan hotellillemme kovan ty\u00f6n tehnein\u00e4 mutta hieman pettynein\u00e4.
\nHotellimme oli yst\u00e4v\u00e4llisesti luvannut pit\u00e4\u00e4 huolta tavaroistamme ja illalla, sy\u00f6ty\u00e4mme ensin kunnolla hotellimme ravintolassa (Hanna s\u00f6i kaksinkertaisen kana-annoksen ja me Oriolon kanssa ensin kebab-annokset ja ”j\u00e4lkiruoaksi” viel\u00e4 pizzat), hypp\u00e4simme asemalta Assuanin bussiin.<\/p>\n

Assuan 28.2.<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Aamuy\u00f6ll\u00e4 kirjauduimme sis\u00e4\u00e4n El Salaam hotelliin Assuanissa. Ja heti olimme vaatimassa itsellemme feluccavenett\u00e4 Niilille aamukuudeksi. Ihmeeksemme moinen pystyttiin meille j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4\u00e4n ja muutaman nukutun tunnin j\u00e4lkeen olimme jo Niilill\u00e4 suuressa feluccaveneess\u00e4 ihastelemassa jokivarren luontoa ja linnustoa. Koska olimme aamun ensimm\u00e4inen Niilille l\u00e4htenyt feluccavene lintuja oli rannoilla viel\u00e4 runsaasti. Retkipinnalistamme karttui ylitsemme lent\u00e4neill\u00e4 y\u00f6haikaralla ja pronssi-iibiksill\u00e4. Ylittip\u00e4 meid\u00e4t tumma falcokin, mutta m\u00e4\u00e4ritys j\u00e4i asteelle noki-\/v\u00e4limeren-\/punajalkahaukka. Jokirantojen kahlaajien joukosta l\u00f6ytyiv\u00e4t ensimm\u00e4iset mustapyrst\u00f6kuirit ja joella lenteli runsaasti tiiroja: useita hieta-, musta-, valkoposki- ja valkosiipitiiroja sek\u00e4 pari kalatiiraa. My\u00f6s kynsihyyppi\u00e4, afrikansulttaanikanoja, pitk\u00e4jalkoja, merimetsoja ja tietysti haikaroita n\u00e4kyi runsaasti. Ehk\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4vin havainto oli kuitenkin palmumetsik\u00f6iden yl\u00e4puolella hetken kaarrellut mustahaikara.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Pari tuntia veneilty\u00e4mme suuntasimme Kitcheners Islandin kasvitieteelliseen puutarhaan, jonka sadat lehm\u00e4haikarat toivottivat meid\u00e4t tervetulleiksi uskomattomilla pulputuksillaan ja pulinoillaan, jotka muistuttivat l\u00e4hinn\u00e4 Aku Ankan puhetta. Saaren upeista puista ja pensaista l\u00f6ytyi runsaasti hy\u00f6nteissy\u00f6j\u00e4linnustoa, etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 hernekerttuja ja tiltaltteja. Saatoimme vain kuvitella, mit\u00e4 kaikkea tiheist\u00e4 puskista j\u00e4i kiireisen aikataulun takia l\u00f6ytym\u00e4tt\u00e4. Toki niilinkiiltomedest\u00e4ji\u00e4 ja tarhabulbuleita ei voinut v\u00e4ltt\u00e4\u00e4, kun linnut lauloivat ja \u00e4\u00e4nteliv\u00e4t kukkapuiden latvuksissa. Elikseksi meille l\u00f6ytyi kuitenkin vaaleakultarinta, joka kauniilla laulullaan toi mieliin l\u00e4hinn\u00e4 rytikerttusen ja pikkukultarinnan v\u00e4limuodon.<\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4retkemme kohdistimme Assuanin suurelle padolle, joka sijaitsi parinkymmenen minuutin taksimatkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kaupungista. Pato ei juuri uutta tarjonnut. Olihan se iso, mutta kun seisoi sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei voinut todeta juuri muuta kuin, ett\u00e4 toisella puolella patoa on joki ja toisella meri (eli Nasser-j\u00e4rvi). Kaukoputkea ei ”turvallisuussyist\u00e4” saanut k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 padolla, joten padon edustalla uineet vesilinnut oli hankala m\u00e4\u00e4ritt\u00e4 pelkill\u00e4 kiikareilla (sen verran korkea pato siis oli). Kuitenkin tukkasotka saatiin reissupinnalistalle, kuten my\u00f6s padon seinustoja hivotelleet kalliop\u00e4\u00e4skytkin. Pato on eritt\u00e4in tarkasti vartioitu, sill\u00e4 jos pato murtuisi 97 % egyptil\u00e4isist\u00e4 menett\u00e4isi ellei henke\u00e4\u00e4n, niin ainakin kotinsa ja maansa, sill\u00e4 l\u00e4hes kaikki ihmiset asuvat Niilin varressa.<\/p>\n

Koska padolta selvittiin odottamaamme nopeammin, p\u00e4\u00e4timme pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 taksimme vanhan padon kohdalla, kun paikalla n\u00e4ytti olevan oikein sopiva n\u00e4k\u00f6alatasannekin katettuine terasseineen. Taksikuski lupasi meille minuutin, muttei kaukoputkia. Parin minuutin kiikarikatselulla l\u00f6ysimme vesialueelta parikymment\u00e4 afrikanhanhea ja sitten se taas tapahtui. Poliisi tuli urputtamaan meille ja k\u00e4ski odottamaan er\u00e4\u00e4lle penkille. Taksikuskimme sanottua poliisille pari lausetta arabiaksi p\u00e4\u00e4simme kuitenkin l\u00e4htem\u00e4\u00e4n. L\u00e4helt\u00e4 liippasi taas!<\/p>\n

Iltah\u00e4m\u00e4r\u00e4ll\u00e4 kiipesimme viel\u00e4 hotellimme katolle staijaamaan muuttoa. Katolta oli hyv\u00e4t n\u00e4kym\u00e4t Niilille. Edelleen keltav\u00e4st\u00e4r\u00e4keill\u00e4 ja p\u00e4\u00e4skyill\u00e4, etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 t\u00f6rm\u00e4p\u00e4\u00e4skyill\u00e4 oli kova meno p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Kun ilta h\u00e4m\u00e4rtyi Oriol huomasi, ett\u00e4 Niilin toisella puolella oleva kukkula oli voimakkaasti valaistu. Huvikseen (kait) h\u00e4n rupesi tuijottamaan valoja, ja pian h\u00e4n huomasi valoissa linnun! Kohta me kaikki tuijotimme valoja herke\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Lopulta min\u00e4 n\u00e4in linnun p\u00f6rr\u00e4\u00e4v\u00e4n valoissa yl\u00f6s alas siivet kohotettuina, ja vaikka et\u00e4isyytt\u00e4 oli melkoisesti pystyin tunnistamaan linnun aavikkokehr\u00e4\u00e4j\u00e4ksi! T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen lintu n\u00e4kyi viel\u00e4 muutamaan kertaan, mutta my\u00f6hemmin emme en\u00e4\u00e4 n\u00e4hneet muuta kuin kettuja.<\/p>\n

Hotellilla sovimme sitten menostamme Abu Simbeliin, eli niin etel\u00e4\u00e4n kuin mahdollista. Hotellimme j\u00e4rjesti meille bussikyydityksen poliisisaattueen mukana, (joka on siis ainoa sallittu tapa menn\u00e4 Abu Simbeliin lentokoneen lis\u00e4ksi) siten ett\u00e4 pystyisimme olemaan paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kauemmin kuin perinteisen puolitoista tuntia. Yleens\u00e4 siis ajetaan Abu Simbeliin, ollaan temppeleill\u00e4 reilu tunti, ostetaan tuliaisia ja ajetaan saattueessa takaisin Assuaniin. T\u00e4m\u00e4h\u00e4n ei meille sopinut! Meill\u00e4 oli monia afrikkalaisia lajeja l\u00f6ydett\u00e4v\u00e4n\u00e4. Mainittakoon afrikanpelikaani, -tylli, -v\u00e4st\u00e4r\u00e4kki, -turturi… Niinp\u00e4 sovimme, ett\u00e4 meid\u00e4t kyydit\u00e4\u00e4n paikan p\u00e4\u00e4lle, t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen automme palaa paikkamme tyhjin\u00e4 takaisin ja ajaa seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kolme paikkaa tyhj\u00e4n\u00e4 taas Abu Simbeliin ja sitten palaamme Assuaniin. Tietysti t\u00e4m\u00e4 vaati muutakin kuin sanoja – tuplahinnan (30 euroa\/hl\u00f6). En\u00e4\u00e4 oli ongelmana l\u00f6yt\u00e4\u00e4 hotelli. Toki rikkailla on varaa asua Abu Simbelin nelj\u00e4n ja viiden t\u00e4hden hotelleissa, mutta ei meill\u00e4, sill\u00e4 y\u00f6 kahden hengen huoneessa maksaa yli sata dollaria! Olimme kuulleet huhuja, ett\u00e4 kyl\u00e4st\u00e4 l\u00f6ytyisi halvempiakin vaihtoehtoja ja p\u00e4\u00e4timme yritt\u00e4\u00e4, vaikkei edes Assuanin tourist-information tiennyt halvempien hotellien olemassaolosta h\u00f6lk\u00e4sen p\u00f6l\u00e4yst\u00e4.<\/p>\n

Poliisisaattueessa 1.3.<\/strong><\/p>\n

Kello nelj\u00e4 aamulla l\u00e4hdimme pikkubussilla kohti Assuanin etel\u00e4reunaa, jossa liityimme noin viidenkymmenen linja-auton saattueeseen. Seuraavat kolme tuntia ajoimme sitten noin 140 km\/h kilpaa muiden bussien kanssa keskell\u00e4 autiomaata. Onneksi alkumatkan aikana oli viel\u00e4 pime\u00e4\u00e4, joten bussissa saattoi nukkua, jos vain vauhdin puitteissa uskalsi. Saattue on mukamas turvallisuuden vuoksi, mutta meist\u00e4 se vaikutti l\u00e4hinn\u00e4 terroristien avustamiselta. Poliisiautoja oli nimitt\u00e4in vain yksi, kymmenien kilometrien pituiseksi venyneess\u00e4 letkassa. Mielest\u00e4mme moinen letka on huomattavasti helpompi hy\u00f6kk\u00e4yskohde kuin yksitt\u00e4iset harvassa ajavat autot.<\/p>\n

Pikkuhiljaa aamu valkeni ja yritimme havaita autosta aavikkolintuja, mutta mit\u00e4\u00e4n ei meinannut n\u00e4ky\u00e4, ennen kuin noin 70 km ennen Abu Simbeli\u00e4 huomasimme noin parinkymmenen pelikaanin parven keskell\u00e4 autiomaata. Valitettavasti pys\u00e4htyminen ei ollut sallittua. Kuitenkin noin kilometri\u00e4 my\u00f6hemmin er\u00e4s autossamme istunut keskieurooppalainen vaati kuljettajaa pys\u00e4htym\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 h\u00e4nen piti p\u00e4\u00e4st\u00e4 kuselle. Vastahakoisesti kuljettaja pys\u00e4htyi, ja me yritimme kiikaroida taaksemme, mutta pelikaaneja ei aivan en\u00e4\u00e4 n\u00e4kynyt. Sen sijaan auton vieress\u00e4 pomppi kalottitasku. Autosta ulos mukamas kuselle hyp\u00e4nnyt \u00e4ij\u00e4 n\u00e4ytti vain jatkavan k\u00e4vely\u00e4 autiomaahan, ja kuski alkoi jo hermostua. Kuski huusi ukkoa takaisin, johon t\u00e4m\u00e4 vastasi kiroilemalla ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 keskisormea. Pian \u00e4ij\u00e4 katosi aavikolle er\u00e4\u00e4n l\u00e4hikukkulan taakse eik\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 sen koommin n\u00e4kynyt! Er\u00e4s kyydiss\u00e4mme ollut nainen osasi sanoa, ettei mies palaisi takaisin! Meid\u00e4n teki mieli viel\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 kilometrin p\u00e4\u00e4st\u00e4 paikasta, jossa pelikaaniparvi oli ollut, mutta pian jatkoimme matkaa kohti Abu Simbeli\u00e4. Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 saimme kuulla, ettei miehest\u00e4 viel\u00e4k\u00e4\u00e4n ollut mit\u00e4\u00e4n havaintoa! Melkoinen mysteeri! Mik\u00e4 lie extreme-orni tai terroristikouluun menij\u00e4? Varustuksena t\u00e4ll\u00e4 oli mielest\u00e4mme ollut vain kirja, lippalakki ja kamera.<\/p>\n

Abu Simbel<\/strong><\/p>\n

Ulostauduttuamme autoista temppelien parkkipaikalla, ei mieltemme vieress\u00e4k\u00e4\u00e4n k\u00e4ynyt ajatus menn\u00e4 katsomaan temppeleit\u00e4, vaan suuntasimme saman tien kohti Nefertari hotellia (toista niist\u00e4 huippukalliista hotelleista, joka ei muuten n\u00e4ytt\u00e4nyt kummoiselta) ja sen takapihalta aukeavaa n\u00e4kym\u00e4\u00e4 Nasser-j\u00e4rvelle. Jo k\u00e4velless\u00e4mme saimme kuunnella useiden vaaleakultarintojen ja turturikyyhkyjen laulua. Ennen rannalle p\u00e4\u00e4sy\u00e4 huomasimme, ett\u00e4 merimetsoilla oli todella muutto p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Valtavaa merimetsoletkaa tuntui jatkuvan ja jatkuvan. Rantaan p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme tahti alkoi jo selv\u00e4sti hidastua, mutta silti ynn\u00e4simme noin 4000 muuttavaa phalaa.<\/p>\n

Tiesimme kyll\u00e4 suunnilleen mit\u00e4 etsi\u00e4, joten eip\u00e4 aikaakaan, kun Oriol plokkasi afrikanv\u00e4st\u00e4r\u00e4kkiparin pomppimasta l\u00e4heisess\u00e4 hyvin pieness\u00e4 kalliosaaressa. Toinen linnuista yltyi laulamaankin ja saatoimme todeta yhden pinnatavoitteemme taas t\u00e4yttyneen. Er\u00e4\u00e4lt\u00e4 kallioniemelt\u00e4 l\u00f6ytyi kalottitaskupariskunta ja lennossa n\u00e4kyi my\u00f6s yksitt\u00e4isi\u00e4 pelikaaneja ja afrikanhanhia. Merimetsomuuton k\u00e4yty\u00e4 hiljaisemmaksi lapasorsa- ja t\u00f6rm\u00e4p\u00e4\u00e4skymuutto tuntui olemaan kiihtym\u00e4\u00e4n p\u00e4in.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

P\u00e4\u00e4timme menn\u00e4 Nefertari-hotellin respaan mukamas kyselem\u00e4\u00e4n huoneen hintoja, eli ottamaan selv\u00e4\u00e4, kuinka Abu Simbeliss\u00e4 yleens\u00e4 saa liikkua. Olimmehan kuulleet huhuja, ettei kyl\u00e4st\u00e4 saisi poistua minnek\u00e4\u00e4n. Vastaanotto hotellilla ei ollut kohteliain, mutta respaan p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme saimme oikein hyv\u00e4\u00e4 palvelua. Meille jopa kerrottiin halvasta hotellivaihtoehdosta. Mik\u00e4 parasta paikalla oli my\u00f6s paikallinen poliisi, ja kun kerroimme paikoista, jonne halusimme p\u00e4\u00e4st\u00e4 katselemaan lintuja meille tilattiin taksi, jonka kuskille tehtiin selv\u00e4ksi minne oltiin menossa ja miksi. Saimme my\u00f6s sen k\u00e4sityksen, ett\u00e4 poliisi ilmoitti radiopuhelimitse meid\u00e4n asiamme ja m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4mme muillekin poliiseille, joten saimme kerrankin olla rauhassa.<\/p>\n

Ajelimme nuottiemme mukaisille raripaikoille lentokent\u00e4n takana olevalle lahdelle. Kuskikin ymm\u00e4rsi mill\u00e4 asioilla olimme, ja h\u00e4n veikin meid\u00e4t ensimm\u00e4iseksi satamaan jossa olisi kyll\u00e4 voinut n\u00e4ky\u00e4 melkein mit\u00e4 tahansa, mutta havainnot j\u00e4iv\u00e4t nelj\u00e4\u00e4n todella kaukaiseen pelikaaniin. Lentokent\u00e4n takana alkoi sitten n\u00e4ky\u00e4 taskuja. Lajisto j\u00e4i kuitenkin samaksi kuin aikaisemminkin: toistakymment\u00e4 kalottitaskua ja yleisesti my\u00f6s kivi- ja aavikkotaskuja. Lahdella kiinnitimme huomiomme ensimm\u00e4isen\u00e4 afrikanhanhiin, joita l\u00f6ytyi parista parvesta yhteens\u00e4 toistasataa. J\u00e4rven yll\u00e4 leijailleet chlidonias-tiirat varastivat kuitenkin pian huomiomme, sill\u00e4 niit\u00e4 oli aivan tuhottoman paljon. Arviolta kymmenentuhatta tiiraa saalisteli kaukana lahdella, mutta tarkempi m\u00e4\u00e4ritys lajien osalta j\u00e4i tekem\u00e4tt\u00e4, kun huomasin ennen rantaa olevalla pikkulutakolla tallustelevan afrikantyllin. Tyllist\u00e4 saatiin kuviakin ja pian niit\u00e4 l\u00f6ytyi lis\u00e4\u00e4. Parilta pys\u00e4hdykselt\u00e4 l\u00f6ysimme n\u00e4it\u00e4 huomattavasti olettamaamme hienompia lintuja yhteens\u00e4 seitsem\u00e4n kappaletta. Muitakin kahlaajia oli mukavasti, pikkusirrien joukosta l\u00f6ytyiv\u00e4t reissun ensimm\u00e4iset lapinsirritkin.<\/p>\n

Afrikanpelikaanien ja afrikaniibishaikaran toivossa jatkoimme matkaamme seuraavalle El Baterikin lahdelle, joka kuulemma oli paras paikka n\u00e4iden havaitsemiseen. Paikka n\u00e4ytti kyll\u00e4 loistavalta, mutta kumpiakaan ei sielt\u00e4 l\u00f6ytynyt. Seudun maisemat olivat todella erikoiset: kaikkialla oli keltaista hiekkaa, josta pisti esiin miltei mustia pyramidin tai kartion muotoisia kukkuloita. Parhaat havainnot j\u00e4iv\u00e4t nelj\u00e4\u00e4n afrikantylliin, kirjotaskuun ja pariin kapustahaikaraan. T\u00e4st\u00e4 pitemm\u00e4lle ei taksikuskimme en\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt meit\u00e4 jatkamaan, joten p\u00e4\u00e4timme palata takaisin Abu Simbeliin etsim\u00e4\u00e4n hotelliamme.<\/p>\n

Hotellimme l\u00f6ytyi kuskimme opastuksella ja saimme sielt\u00e4 huoneen, onnistumatta tinkaamaan hintaa lainkaan umpiarabiankieliselt\u00e4 omistajalta. Hotelli oli muuten p\u00e4\u00e4asiallisesti tarkoitettu paikallisille ja armeijav\u00e4elle, mutta kyll\u00e4 omistajalle turistienkin raha kelpasi. Jatkoimme pian k\u00e4vellen temppeleille, joilla oli nyt todella rauhallista, vain muutama turisti meid\u00e4n lis\u00e4ksi. Saimme jopa kuvattua temppeleist\u00e4 sellaisia kuvia, joissa ei n\u00e4y lainkaan ihmisi\u00e4. Molemmat temppelit olivat uskomattoman upeita ja my\u00f6s sis\u00e4ll\u00e4 olleet kaiverrukset olivat mielest\u00e4ni hienoimmat, mit\u00e4 olimme reissulla n\u00e4hneet. Niinp\u00e4 py\u00f6rimmekin temppelialueella pitemp\u00e4\u00e4n, ottaen samalla vaihteeksi hieman rennommin.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 huomasimme hotellimme sijaitsevan mit\u00e4 parhaimmalla paikalla staijausta ajatellen. Hotellin sis\u00e4pihalla oli korkea nyppyl\u00e4, jonka ymp\u00e4rille se oli rakennettu. Nyppyl\u00e4lt\u00e4 oli erinomainen n\u00e4kyvyys Nasser-j\u00e4rvelle, joten menimme illaksi sinne staijaamaan. Lapasorsia, merimetsoja ja t\u00f6rm\u00e4p\u00e4\u00e4skyj\u00e4 meni edelleen pikkuhiljaa ja pihan ylitti komeasti arabihaukka. L\u00e4hilutakolla oli r\u00e4\u00e4kk\u00e4-, silkki- ja harmaahaikaroita, afrikanhaarahaukat py\u00f6riv\u00e4t taivaalla ja pihan asukkeja olivat afrikankalliop\u00e4\u00e4skyt sek\u00e4 kalottitaskut, jotka innostuivat illan tullen laulamaankin. Muita staijilla havaittuja lajeja olivat mm. kaksi vaaleakiit\u00e4j\u00e4\u00e4, nelj\u00e4 y\u00f6haikaraa, kymmenen afrikanhanhea, 25 pitk\u00e4jalkaa jne. Oikein leppoisaa, vihdoinkin sai ottaa rennosti.<\/p>\n

Kalabush=vankila 2.3.<\/strong><\/p>\n

Aamuvarhaisella emme olleet oikein varmoja, mit\u00e4 tekisimme, joten p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 hotellilta n\u00e4kem\u00e4\u00e4mme niemen nokkaan staijaamaan muutamaksi tunniksi. Hotelliltamme kulki asfalttitie pieneen saareen, jonka toiselta laidalta oli todella upea n\u00e4kyvyys jopa lentokent\u00e4n takaiselle lahdelle asti. K\u00e4velimme saareen ja ihmettelimme hieman, miksei yksik\u00e4\u00e4n saaren hienohkoista huviloista n\u00e4ytt\u00e4nyt asutulta. Mutta kun mit\u00e4\u00e4n kieltoja tai muitakaan kylttej\u00e4 edes arabiaksi ei n\u00e4kynyt, jatkoimme matkaamme niemen k\u00e4rkeen. Tavoitteenamme oli n\u00e4hd\u00e4, olisiko afrikansaksinokka palannut jo pesim\u00e4saarilleen. Jo k\u00e4velless\u00e4mme n\u00e4imme muutaman ruskohaikaran ja y\u00f6haikaraparven, ja staijimme tuotti afrikanhanhia, kymmenen tavallista pelikaania sek\u00e4 samaa kuin edellisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4kin, mutta eliksi\u00e4 ei irronnut. Pari tuntia staijattuamme alkoi yht\u00e4kki\u00e4 selk\u00e4mme takaa kuulua \u00e4l\u00e4m\u00f6l\u00f6\u00e4. Paikallinen vartija (tai mik\u00e4 lie paimen) tuli mesoamaan luoksemme puusauvansa kanssa, eik\u00e4 vaikuttanut p\u00e4tk\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n onnelliselta l\u00f6yt\u00e4ess\u00e4\u00e4n meid\u00e4t reviirilt\u00e4\u00e4n. Ainoa ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4mme sana, jota ukko hoki oli kalabush eli vankila, joten p\u00e4\u00e4timme pienen urputtamisen j\u00e4lkeen l\u00e4hte\u00e4 kohti hotelliamme. Reilua tuntia my\u00f6hemmin meid\u00e4n oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 bussisaattueen mukana kohti Assuania, joten vankilareissuun ei en\u00e4\u00e4 ollut varaa. K\u00e4velimme rivakasti poisp\u00e4in ukon seuratessa ja mesotessa selk\u00e4mme takana koko ajan. Onneksi ukko j\u00e4i pian kuitenkin j\u00e4lkeen, sill\u00e4 matkan varrella olleelta pienelt\u00e4 lahdelmalta l\u00f6ytyi mukavasti lintuja. Afrikanhanhipoikue, jossa yhdeks\u00e4n pienokaista sek\u00e4 kaksi paria afrikanv\u00e4st\u00e4r\u00e4kkej\u00e4 innostivat meid\u00e4t taas kuvaamaan. Ukko kuitenkin palasi huutamaan selustaamme, joten huolimatta l\u00e4hell\u00e4 olleista kapustahaikaroista ja ylitsemme lent\u00e4neist\u00e4 pronssi-iibiksist\u00e4, meid\u00e4n oli palattava pikimmin hotellillemme.<\/p>\n

Hotellilla pakkasimme tavaramme nopeasti ja l\u00e4hdimme temppeleille etsim\u00e4\u00e4n paluukyyti\u00e4mme. My\u00f6hemmin saimme selville, ett\u00e4 saari, jossa olimme aamun viett\u00e4neet, oli Egyptin ministerien lomasaari, johon kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n, varsinkaan hulluilla suomalaisilla lintuturisteilla, ei ollut mit\u00e4\u00e4n asiaa. Olisipa ollut mukava, jos asiasta olisi jotenkin tiedotettu, vaikkapa kylteill\u00e4!<\/p>\n

Paluumatka Assuaniin sijoittui mukavaan ajankohtaan lintujen kannalta, ja kun tiell\u00e4 ei juuri ollut saattueiden lis\u00e4ksi muuta liikennett\u00e4, toiveissamme oli n\u00e4hd\u00e4 matkalla aavikkolajeja. Ralli oli kuitenkin taas aivan \u00e4lyt\u00f6nt\u00e4. Bussit ohittelivat toisiaan vuorotellen, ajoivat rinnakkain, ja min\u00e4kin otin 130 km\/h vauhdista toisen pikkubussin kuljettajalta ikkunan kautta nyytin p\u00e4hkin\u00f6it\u00e4 omalle kuskillemme. Mutta p\u00e4iv\u00e4n pelastukseksi aavikolla lensi reilun 80 linnun parvi juomareissullaan olevia t\u00e4pl\u00e4hietakyyhkyj\u00e4, joten loppumatkan saattoi taas nukkuakin.<\/p>\n

Assuanissa otimme hetken rennosti ja lopulta l\u00e4hdimme rautatieasemalle kyselem\u00e4\u00e4n lippuja Kairon junaan. Ensin saimme odottaa puolitoista tuntia, ett\u00e4 lipunmyynti aukeaisi. Kun t\u00e4m\u00e4 ihme vihdoin tapahtui, jouduin pit\u00e4m\u00e4\u00e4n kyyn\u00e4rp\u00e4\u00e4taktiikalla paikalliset ihmiset kurissa, ett\u00e4 pysyin jonon keulilla. Ja vihdoin, kun p\u00e4\u00e4sin lippuluukulle sain kuulla, ett\u00e4 toisen luokan liput olivat loppuneet, kuten my\u00f6s ensimm\u00e4isen luokan liput ja makuupaikkalippujen hinta oli sitten kymmenkertainen, eli yli sata dollaria. Hetkeksi naama ehti jo valahtaa valkoiseksi, kunnes lipunmyyj\u00e4 ehdotti jotain Nefertiti-lippuja. Ilman muuta! Hintakin oli vain hieman ykk\u00f6sluokkaa korkeampi, ja opiskelija sai viel\u00e4 alennuksen. Eli noin 13 eurolla p\u00e4\u00e4sisimme matkustamaan y\u00f6junalla yli tuhat km Kairoon. Jos emme olisi saaneet lippuja seuraava juna ja my\u00f6skin seuraava bussi olisivat olleet vasta seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4!<\/p>\n

Junaan p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme saimme todeta hyttimme Suomen vastaavia huomattavasti viihtyis\u00e4mm\u00e4ksi. Penkit olivat isot ja todella pehme\u00e4t ja vaunussa oli viel\u00e4p\u00e4 oma tarjoilija. Tarjoilija lupasi tehd\u00e4 kaikkensa, ett\u00e4 hyttiimme, jossa oli kuusi paikkaa, ei tulisi lis\u00e4ksemme muita, ja seh\u00e4n meille sopi. Niin v\u00e4syneit\u00e4 olimme, ettei aikaakaan, kun koko porukka jo nukkui sike\u00e4sti. Y\u00f6ll\u00e4 er\u00e4s meist\u00e4 totesi vessareissullaan, ett\u00e4 hyttipalvelija oli toiminut lupaustensa mukaan, sill\u00e4 viereisess\u00e4 hytiss\u00e4 nukkui kahdeksan raavasta miest\u00e4, ja me olimme edelleen kolmestaan.<\/p>\n

Lake Qarun 3.3.<\/strong><\/p>\n

Edellisiltap\u00e4iv\u00e4n\u00e4 olimme jo puhelimessa sopineet vanhan tutun taksikuskimme Gamalin kanssa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tulee meit\u00e4 vastaan Kairon rautatieasemalle. Pian Gamal l\u00f6ytyikin ja suunnittelemamme reissu Qarun-j\u00e4rvelle noin sata km l\u00e4nsilounaaseen Kairosta alkoi. Fayyomin alueella, jossa Qarun-j\u00e4rvi sijaitsee, on ainutlaatuinen tapa varmistaa turistien turvallisuus. Niinp\u00e4 meid\u00e4nkin seuraksi annettiin kuuden rynn\u00e4kk\u00f6kiv\u00e4\u00e4rill\u00e4 varustetun poliisin autokunta, joka seuraisi meit\u00e4 alueella, mihin ikin\u00e4 menisimmek\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Jo ensimm\u00e4iset pys\u00e4hdykset suurella j\u00e4rvell\u00e4 paljastivat, ett\u00e4 lintuja oli paljon. Erityisesti j\u00e4rvi on kuuluisa talvehtivista linnuistaan. Nauru- ja kaitanokkalokkeja oli satoja. My\u00f6s kahlaajia l\u00f6ytyi j\u00e4rven rantalietteilt\u00e4 oikein mukavasti. Pikku- ja suosirrien lis\u00e4ksi vikloja oli paljon. My\u00f6s toistakymment\u00e4 tundrakurmitsaa seisoskeli riutoilla. Ensimm\u00e4iseksi reissupinnaksi l\u00f6ytyi useiden kymmenien punasotkien ja silkkiuikkujen parvia, jotka kelluivat j\u00e4rvell\u00e4 nokikanalauttojen velloessa taustalla. Tuulihaukkoja oli runsaasti, mutta my\u00f6s liitohaukkoja n\u00e4kyi muutamia sek\u00e4 yksitt\u00e4iset ruskosuo- ja sinisuohaukat. Heinikkoalueilta korviin kantautui hein\u00e4kerttujen ja priinioiden piipitys ja v\u00e4lill\u00e4 taustalta erottui papyruskerttusen voimakas raksutus. Langoilla istui useita isolepink\u00e4isi\u00e4, sahelinmehil\u00e4issy\u00f6ji\u00e4 sek\u00e4 tietysti palmukyyhkyj\u00e4 seurassaan muutamia turturi- ja turkinkyyhkyj\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

P\u00e4\u00e4tavoitteenamme oli kuitenkin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kosteikkoisilta peltoalueilta ja kalanviljelyaltaiden liepeilt\u00e4 se kauan kaivattu kultakurppo, jonka tiedettiin alueella majailevan mutta olevan eritt\u00e4in hankala l\u00f6yt\u00e4\u00e4! Komppasimme kaikki vastaan tulleet sopivan n\u00e4k\u00f6iset biotoopit todella huolella, mutta tuloksena oli vain toistakymment\u00e4 taivaanvuohta ja pari j\u00e4nk\u00e4kurppaa. Suokukkoja, punajalkavikloja ja muita tuttuja kahlureita toki oli aivan riitt\u00e4miin. Komppaus tuotti my\u00f6s kuningaskalastajan, pari pikkuhaikaraa, 10 sahelinpaksujalkaa sek\u00e4 runsaasti jo tuttuja pikkulintuja: kirvisi\u00e4, kerttusia jne. L\u00f6ysimmep\u00e4 kuolleen suop\u00f6ll\u00f6nkin.<\/p>\n

Parin tunnin komppauksen j\u00e4lkeen seuranamme olleet poliisit alkoivat hermostua. Heid\u00e4n ty\u00f6vuoronsa tuntui p\u00e4\u00e4ttyv\u00e4n nelj\u00e4lt\u00e4 iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 ja he soittivat sireenej\u00e4 aina, kun innostuimme komppaamaan liian kauas autoilta. Niinp\u00e4 p\u00e4\u00e4timme lopettaa kurppoetsinn\u00e4t tuloksettomina. Ei edes n\u00e4kem\u00e4mme mustap\u00e4\u00e4lokki ja viisi jalohaikaraa mieli\u00e4mme pirist\u00e4neet. Palatessamme tuttuja reittej\u00e4 kohti Panorama-hotellia, jonne olimme sopineet tapaamisen vanhan yst\u00e4v\u00e4mme Tom Collinsin kanssa, huomasimme viel\u00e4 pari erinomaisen n\u00e4k\u00f6ist\u00e4 vetist\u00e4 matalan kasvillisuuden l\u00e4hes valtaamaa lieteallasta, joita emme viel\u00e4 olleet kompanneet, mutta emme kehdanneet en\u00e4\u00e4 vaivata turhautuneen n\u00e4k\u00f6ist\u00e4 saattuettamme.<\/p>\n

Tomia ei l\u00f6ytynytk\u00e4\u00e4n hotellistaan, olimmehan me hieman sovittua aikaisemmassakin. Ja kun hotelli oli aivan liian kallis meille, eik\u00e4 l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 ollut muita hotelleja, p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 Kairoon tuttuun hotelliin Pension Romaan majoittumaan. Kuskimme Gamal olisi joka tapauksessa ajanut kotiinsa nukkumaan, joten emme aiheuttaneet h\u00e4nellek\u00e4\u00e4n ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 vaivaa. V\u00e4h\u00e4n matkaa ajettuamme Tom tulikin autonkuljettajineen meit\u00e4 vastaan, ja sovimme tapaamisen h\u00e4nen hotellilleen seuraavaksi aamuksi.<\/p>\n

Kultakurppo – vihdoin! 4.3.<\/strong><\/p>\n

Aamuviidelt\u00e4 olimme taas matkaamassa samoja reittej\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4en Qarun-j\u00e4rvelle. Nyt olimme onneksemme niin aikaisin liikenteess\u00e4, ett\u00e4 onnistuimme v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n poliisisaattueen. Poliisit kun eiv\u00e4t viel\u00e4 odottaneet turisteja saapuvaksi, eiv\u00e4tk\u00e4 siten olleet viel\u00e4 her\u00e4nneet. Panorama-hotellin edustalta l\u00f6ysimmekin Tomin, joka kertoili jo jotain minervanp\u00f6ll\u00f6ist\u00e4 ja pensastaskuista, mutta meit\u00e4 kiinnostivat etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 kultakurpot. Niinp\u00e4 menimme oppaamme kanssa yll\u00e4tys yll\u00e4tys samoille pelloille ja l\u00e4hes kuivillaan oleville kalanviljelyaltaille, joita olimme kompanneet edellisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Kyll\u00e4 lahmuaja lintupaikat tuntee! Taas tuloksena oli kuitenkin vain p\u00e4ssej\u00e4 ja j\u00e4nk\u00e4kurppia ym. Silloin muistimme pellot, jotka olivat j\u00e4\u00e4neet kiireess\u00e4 edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 komppaamatta, ja suuntasimme niille. Noustuamme autosta aloimme taas levitt\u00e4yty\u00e4 komppausvalmiuteen kahden hengen ryhmiss\u00e4, kun se vihdoin tapahtui. Kultakurppo pomppasi lentoon Tomin edest\u00e4 ja laskeutui pian v\u00e4h\u00e4n matkan p\u00e4\u00e4h\u00e4n eteemme. K\u00e4velimme paikalle, mutta emme onnistuneet n\u00e4kem\u00e4\u00e4n lintua maassa, kunnes se taas nousi siivilleen ja lensi t\u00e4ll\u00e4 kertaa hieman kauemmaksi. Toiveemme oli t\u00e4yttynyt ja suuri ty\u00f6 oli palkittu. Vaikka lintu olikin koiras (eli se rumempi sukupuoli t\u00e4ll\u00e4 lajilla), ei se meit\u00e4 harmittanut. Tekstiviestikuitit l\u00e4htiv\u00e4t samaa tahtia niin Suomeen kuin Kataloniaankin. Kultakurppo oli l\u00f6ytynyt totaalisesti viimeisest\u00e4 mahdollisesta paikasta, sill\u00e4 enemp\u00e4\u00e4 biotooppia ei en\u00e4\u00e4 ollut ja olihan kyseess\u00e4 viimeinen retkip\u00e4iv\u00e4mme! Kiittelimme my\u00f6s Tomia, jonka piti kiiruhtaa t\u00f6ihins\u00e4 ja jatkoimme itse matkaamme suunnitelmien mukaan Wadi El Rayanin keskell\u00e4 autiomaata sijaitsevalle j\u00e4rvelle – todella hyvin mielin.<\/p>\n

Viimeisen iltap\u00e4iv\u00e4n revitykset <\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Wadi El Rayan oli upea paikka! Uskomattoman pehme\u00e4\u00e4 hiekkaa jatkui ja jatkui, ja keskell\u00e4 t\u00e4t\u00e4 hiljaista autiomaata oli suurehko j\u00e4rvi, jossa kellui satoja silkkiuikkuja ja sotkia. Alhaalla j\u00e4rven rannassa oli suuri ruovikko, jossa oli tuhottomasti tiltaltteja ja muita pikkulintuja. Oriolinkin rengastajavaistot her\u00e4siv\u00e4t, voi kun ruovikkoon olisi saanut verkot. Vaikka paikasta olisi voinut l\u00f6yt\u00e4\u00e4 enemm\u00e4nkin lintuja, me innostuimme eniten paikan valtavasta fossiilim\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4! Hiekka-alueet olivat harmaana nummuliiteista eli pienist\u00e4 py\u00f6reist\u00e4 rahan n\u00e4k\u00f6isist\u00e4 fossiileista. Ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 hiekkavuorten p\u00e4\u00e4lt\u00e4 l\u00f6ytyi runsaasti luiden paloja ja pian l\u00f6ysimme my\u00f6s ensimm\u00e4iset hain hampaat (ainakin kolmea lajia). Nen\u00e4 kiinni hiekassa -k\u00e4vely\u00e4 jatkoimme seuraavan tunnin l\u00f6yt\u00e4en kymmeni\u00e4 toinen toistaan mukavampia fossiileja, ennen kuin oli taas m\u00e4\u00e4r\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 paluumatkalle kohti Kairoa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kairosta suuntasimme Sakkaran pyramideille, jossa mielenkiintomme kohdistui itse pyramidin lis\u00e4ksi huuhkajaan, jonka piti Tomin mukaan asustaa pyramidin reunalla. ”Aavikkohuuhkaja” ei kuitenkaan ollut kotona, joten suuntasimme matkamme ohi tuhansien puissa pesivien lehm\u00e4haikaroiden kohti Wadi Diglan laaksoa, jossa my\u00f6s piti asuman useita paikallisia pieni\u00e4 ja vaaleita huuhkaimia.<\/p>\n

Wadi Diglaan saavuimme iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 siten, ett\u00e4 aikaa auringonlaskuun oli j\u00e4ljell\u00e4 alle pari tuntia. Tiesimme ett\u00e4 huuhkajien pes\u00e4koloille meid\u00e4n tulisi k\u00e4vell\u00e4 wadissa kolme kilometri\u00e4 yhteen suuntaan, mutta se ei meit\u00e4 hidastanut. Wadi oli melko kapea (50-70m), mutta sein\u00e4m\u00e4t olivat jyrk\u00e4t ja korkeat. Vesisateesta ei selv\u00e4stik\u00e4\u00e4n ollut kauan, sill\u00e4 piikkipensaat kukkivat komeasti. Lintuja alkoi illan viiletess\u00e4 n\u00e4ky\u00e4 mukavasti. Kalottitaskut rupesivat laulamaan ja mustalepp\u00e4lintuja, aavikkotaskuja ja aavikkotulkkuja n\u00e4kyi muutamia. Tervap\u00e4\u00e4skyt kirskuivat taivaalla ja pian l\u00f6ytyiv\u00e4t ensimm\u00e4iset aavikkokertut piilottelemasta pensaiden k\u00e4tk\u00f6iss\u00e4. Hanna, joka kulki per\u00e4ss\u00e4mme hitaammin fossiileja ker\u00e4illen, onnistui yll\u00e4tyksekseen ajamaan lentoon viiri\u00e4isen.<\/p>\n

K\u00e4velty\u00e4mme mielest\u00e4mme jo aivan tarpeeksi, aurinko alkoi vaipua laakson sein\u00e4mien taa. Viel\u00e4k\u00e4\u00e4n emme kuitenkaan olleet l\u00f6yt\u00e4neet Tomin kuvailemaa paikkaa. P\u00e4\u00e4timme silti k\u00e4\u00e4nty\u00e4 takaisin, jottei paluumatka olisi pelkk\u00e4\u00e4 pime\u00e4ss\u00e4 kompurointia. K\u00e4velty\u00e4mme hetken takaisin p\u00e4in, alkoi takaamme kuulua huuhkajan huhuilua. Vaikka \u00e4\u00e4ni oli varsin erilainen kuin kotohuuhkajalla oli laji helppo tunnistaa. Eip\u00e4 tullut k\u00e4velty\u00e4 turhaan. Hanna kuuli pariin otteeseen my\u00f6s mahdollisen aavikkokehr\u00e4\u00e4j\u00e4n, mutta hieman turhan kaukaa.<\/p>\n

Paluumatkalle<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Y\u00f6ll\u00e4 yhden j\u00e4lkeen edess\u00e4mme oli haikeat j\u00e4\u00e4hyv\u00e4iset. Oriol l\u00e4hti lentokent\u00e4lle Gamalin kyyditt\u00e4m\u00e4n\u00e4. Jo parin p\u00e4iv\u00e4n kuluttua Oriolin oli tarkoitus aloittaa kev\u00e4trengastuskausi Kataloniassa. Me j\u00e4imme Kairoon viel\u00e4 vuorokaudeksi, mutta emme en\u00e4\u00e4 linturetkeilem\u00e4\u00e4n, vaan ainoastaan shoppailemaan. Viimeinen p\u00e4iv\u00e4mme 5.3. kului Islamilaisen Kairon basaareissa matkamuistoja etsiskellen ja tingaten. Mainittakoon, ettei mit\u00e4\u00e4n kannata ostaa ennen kuin hinta on tippunut v\u00e4hint\u00e4\u00e4n 80 %. Seuraavana iltana 6.3. edess\u00e4mme oli Gamalin tarjoama kyyti lentokent\u00e4lle ja l\u00e4ht\u00f6 paluumatkalle.<\/p>\n

Tikkakukkula <\/strong><\/p>\n

Koneessa nukutun parin tunnin j\u00e4lkeen olimme taas Budapestissa. T\u00e4ll\u00e4 kertaa tavoitteenamme oli n\u00e4hd\u00e4 lintujakin. Niinp\u00e4 matkasimme bussilla, raitiovaunulla ja lopulta m\u00e4kijunalla Foqaskerokun kukkulalle Budalle, josta tarkoituksenamme oli l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tikkoja. Jo junasta huomasimme useita tikan sy\u00f6nn\u00f6ksi\u00e4 puissa, ja jonkin aikaa junan kiivetty\u00e4 rinnett\u00e4 yl\u00f6sp\u00e4in p\u00e4\u00e4timme jatkaa matkaamme k\u00e4vellen. Parisataa metri\u00e4 k\u00e4velty\u00e4mme l\u00f6ysimme etsim\u00e4mme: pari tammitikkaa l\u00f6ytyi er\u00e4\u00e4st\u00e4 pihasta seuranaan vihertikka sek\u00e4 useampi p\u00e4hkin\u00e4nakkeli. Pikaisella tikkaetsinn\u00e4ll\u00e4mme l\u00f6ysimme yhteens\u00e4 kahdeksan tammitikkaa, kolme vihertikkaa sek\u00e4 yhden k\u00e4py- ja pikkutikan. Syyriantikka j\u00e4i t\u00e4ll\u00e4 kertaa l\u00f6ytym\u00e4tt\u00e4, vaikka m\u00e4en p\u00e4\u00e4lt\u00e4 l\u00f6ytyi sillekin sopivaa biotooppia. Tikkojen ohella muitakin lintuja n\u00e4kyi mukavasti: kymmeni\u00e4 turkinkyyhkyj\u00e4 ja peippoja, n\u00e4rhi\u00e4, kuusi nakkelia, pari nokkavarpusta, j\u00e4rripeippoa, pyrst\u00f6tiaista ja tikli\u00e4, pikkuvarpusia, vihervarpusia, punatulkkuja sek\u00e4 sepelkyyhky. V\u00e4synein\u00e4 mutta tyytyv\u00e4isin\u00e4 saatoimme matkata Budapestin keskustaan tutustumaan kauppoihin ja etsim\u00e4\u00e4n viel\u00e4 puuttuvia tuliaisia. Illalla edess\u00e4 oli paluumatka viel\u00e4 lumiseen ja linnuttomaan Suomeen.<\/p>\n

Onnistuneen Egyptin lintumatkan aakkoset<\/strong>
\nEli mit\u00e4 teimme ja mit\u00e4 olisi pit\u00e4nyt tehd\u00e4<\/strong><\/p>\n

A \t\u00c4l\u00e4 mene valmismatkalle. (\u00c4l\u00e4 varsinkaan Hurghadaan, jossa ei kolmen p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen ole mit\u00e4\u00e4n n\u00e4ht\u00e4v\u00e4\u00e4, jos et harrasta laitesukellusta. Kaupungissa ei todellakaan ole muuta kuin hotelleja ja keskener\u00e4isi\u00e4 hotelleja!) Lintupaikat ovat melko kaukana toisistaan, etk\u00e4 voi n\u00e4hd\u00e4 kovin paljon lintuja, jos pysyt vain yhdess\u00e4 kohteessa. Muuton tarkkailu on sitten asia erikseen. Valmismatkaa kannattaa harkita vain silloin, kun ne ovat \u00e4lytt\u00f6m\u00e4n halpoja (sota jossain arabimaassa). Matkaoppaaksi suosittelemme esimerkiksi Let`s Go kirjasarjan Egypti- tai L\u00e4hi-It\u00e4 -osaa. Kirjasta (p\u00e4ivitet\u00e4\u00e4n l\u00e4hes vuosittain) l\u00f6ytyv\u00e4t kaikki halvat ja kohtuuhintaiset hotellit, aikataulut ja hinnastot. Kirjan yksityiskohtaisten vinkkien perusteella matkustaminen ja n\u00e4ht\u00e4vyyksiin tutustuminen on helppoa. Hotellien saaminen edes kello kolme y\u00f6ll\u00e4 ei ole vaikeaa. Hotellien hinnat vaihtelevat 2 eurosta 100 euroon\/ henkil\u00f6. K\u00e4ytimme hotelleja joiden keskihinta oli 5 euroa, taso oli kuin meik\u00e4l\u00e4isiss\u00e4 vanhemmissa retkeilymajoissa. Julkiset kulkuneuvot ovat aivan k\u00e4ytt\u00f6kelpoisia ja eritt\u00e4in halpoja.<\/p>\n

B\tHanki kirjallisuutta ja retkikertomuksia. Lintupaikkojen l\u00f6ytyminen ei ole kaikkialla helppoa. Muista, ett\u00e4 lintupaikat muuttuvat Egyptiss\u00e4 huomattavasti nopeammin kuin Suomessa. Viel\u00e4 edellisvuotena hyv\u00e4n\u00e4 pidetty lintupaikka voi olla nyt t\u00e4ysin pilalla, taikka sit\u00e4 ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole en\u00e4\u00e4 edes olemassa, tai p\u00e4\u00e4sy lintupaikkaan voi olla estetty!<\/p>\n

C\tVaraa mukaasi jotain, jolla voit todistaa olevasi ”ammattilainen” lintuharrastuksessa (firman k\u00e4yntikortti jne.). Tulet retkeilem\u00e4\u00e4n maassa, jossa ihmiset eiv\u00e4t juurikaan harrasta, eiv\u00e4tk\u00e4 t\u00e4ten ymm\u00e4rr\u00e4 harrastuksia. Sinun on vaikea saada viranomaiset vakuuttuneeksi siit\u00e4, ett\u00e4 katselet lintuja ihan huvikseen. Isolla porukalla viranomaisten kanssa ei joudu yht\u00e4 helposti vaikeuksiin, yksitt\u00e4inen ihminen vaikuttaa helposti vakoojalta tai muuten vaan ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n

D\tJos aiot kuvata paljon, yrit\u00e4 hankkia joko etuk\u00e4teen (turismiviranomaisten kautta) tai Kairon turistipoliisilta kuvauslupa. Poliisi voi yritt\u00e4\u00e4 takavarikoida kuvasi, jos he ep\u00e4ilev\u00e4t sinun kuvanneen Egypti\u00e4 mustamaalaavaa materiaalia (esim. kaatopaikkaa). Luvan kanssa saa sitten kuvata mit\u00e4 haluaa. Pitki\u00e4 objektiiveja ei kannata edes yritt\u00e4\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 esim. Niilin padoilla ja muilla egyptil\u00e4isitt\u00e4in eritt\u00e4in t\u00e4rkeill\u00e4 kohteilla. Kaikilla n\u00e4ht\u00e4vyyksill\u00e4 ei saa kuvata vapaasti, ei edes lintuja. V\u00e4lt\u00e4 sotilaskohteita, joita on erityisesti Punaisenmeren rannoilla ja Egyptin pohjoisosissa. Mekin yritimme kysell\u00e4 lupia pariin otteeseen, mutta Hurghadan turistipoliisit eiv\u00e4t puhuneet lainkaan englantia! Siis hanki asiakirjat jo etuk\u00e4teen tai tarpeeksi isosta paikasta.<\/p>\n

E\tKaukoputken kanssa voi olla ongelmia (sit\u00e4 luullaan kameraksi). Jalustaa ei saa vied\u00e4 ilman eri korvausta (12 euroa!) n\u00e4ht\u00e4vyyspaikoille, joissa on pimeit\u00e4 tiloja, kuten hautoja.<\/p>\n

F\tJos suunnittelet retkeilev\u00e4si syrj\u00e4ss\u00e4 normaaleilta turistialueilta, esim. l\u00e4ntisess\u00e4 Egyptiss\u00e4, ota viranomaisilta selv\u00e4\u00e4, onko se sill\u00e4 hetkell\u00e4 sallittua ja tarvitaanko poliisisaattuetta.<\/p>\n

G\tK\u00e4yt\u00e4 vain sellaisia taksikuskeja, jotka puhuvat hyv\u00e4\u00e4 englantia. Tarvitset tulkkia usein. Englantia puhuvan kuskin kanssa v\u00e4lt\u00e4t hankaluudet paljon helpommin, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 teet eik\u00e4 pid\u00e4 sinua esim. journalistina (kuten meit\u00e4 pariin otteeseen pidettiin).<\/p>\n

H\tAuton vuokrausta ei kannata edes harkita. 100 eurolla, jonka vuokraus maksaa saat taksin kuljettajineen p\u00e4iv\u00e4ksi ja liikenne on tottumattomalle eritt\u00e4in vaarallista. Kuljettaja toimii my\u00f6s oppaanasi. Jos olet menossa kauemmas, varmista ett\u00e4 kuljettaja on ymm\u00e4rt\u00e4nyt mihin haluat ja ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 osaa sinne!<\/p>\n

I\tNaispuolisten retkeilij\u00f6iden kannattaa pukeutua peitt\u00e4v\u00e4sti, jos haluaa liikkua rauhassa. Kaulasta varpaisiinkin pukeutuneena saa samaan tapaan huomiota kuin Suomessa minimekossa. Miehi\u00e4 ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kannata katsoa silmiin.<\/p>\n

J\tKun olet hankkimassa venekyyti\u00e4 tms. yrit\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kokeneimmat kuljettajat\/kapteenit ja tarkista, ett\u00e4 heid\u00e4n lupansa ovat kunnossa. Kuljettaja, jolla on luvat kuljettaa sinut kohteeseesi tulee huomattavasti halvemmaksi kuin sellainen, jonka t\u00e4ytyy hankkia luvat.<\/p>\n

K\tTingi hinnoista. Vain tyhm\u00e4 maksaa liikaa. Let`s Go kirjassa on oikeita hintoja. Sovi maksu aina etuk\u00e4teen, muuten voit joutua maksamaan mit\u00e4 vain. Tai jos tied\u00e4t palvelun\/tavaran hinnan \u00e4l\u00e4 kysele hintaa, anna vain rahat ja l\u00e4hde k\u00e4velem\u00e4\u00e4n. Per\u00e4\u00e4si ei (yleens\u00e4) huudella.<\/p>\n

L\t\u00c4l\u00e4 k\u00e4yt\u00e4 paikallisia lintuoppaita, heist\u00e4 ei ole (paria tosi kallista lukuun ottamatta) mihink\u00e4\u00e4n ja hinnoittelu on pahasti yl\u00e4kantissa.<\/p>\n

M\tFossiileista kiinnostuneille tiedoksi: Hyvist\u00e4 fossiilien keruualueista oli aivan mahdotonta saada mit\u00e4\u00e4n tietoja etuk\u00e4teen, mutta osoittautui, ett\u00e4 niit\u00e4 oli l\u00e4hes kaikkialla. Jopa pyramidien ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 l\u00f6ytyi simpukkafossiileja. Vaikka Egyptist\u00e4 voisi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 dinosauruksiakin, t\u00e4ll\u00e4 kertaa saaliksi tuli hainhampaita, kalanluita ja suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4 erilaisia simpukkafossiileja.<\/p>\n

J.A. & H.A.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Alkusanat Aloimme suunnitella Egyptin lintumatkaamme noin puoli vuotta ennen reissua. Aluksi haimme internetist\u00e4 vanhoja reissukertomuksia sek\u00e4 surffailimme monilla www-sivuilla. My\u00f6hemmin otimme s\u00e4hk\u00f6postitse yhteytt\u00e4 useampiin Egyptiss\u00e4 retkeilleisiin lintuharrastajiin sek\u00e4 my\u00f6s muutamaan paikalliseen lintuharrastajaan. N\u00e4ill\u00e4 tavoilla saimme todella runsaasti hy\u00f6dyllist\u00e4 informaatiota linturetkeilyst\u00e4 sek\u00e4 kaikista muista k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6nasioista. Retkiseurueemme piti alun perin olla nelj\u00e4n henkil\u00f6n vahvuinen, mutta lopullinen koostumus […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[11],"tags":[],"class_list":["post-1648","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-egypti"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1648","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1648"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1648\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6732,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1648\/revisions\/6732"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1648"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1648"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1648"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}