{"id":159,"date":"2000-09-05T08:51:54","date_gmt":"2000-09-05T05:51:54","guid":{"rendered":"http:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/?p=159"},"modified":"2023-07-18T10:38:11","modified_gmt":"2023-07-18T07:38:11","slug":"espanja-katalonia-16-8-1-9-2000","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/espanja-katalonia-16-8-1-9-2000","title":{"rendered":"Espanja Katalonia 16.8-1.9. 2000"},"content":{"rendered":"

Lintu- ja h\u00e4\u00e4matkailua Kataloniassa 16.8.-1.9.2000<\/strong> <\/p>\n

Viimein kes\u00e4ty\u00f6t olivat ohi, ja p\u00e4\u00e4simme l\u00e4htem\u00e4\u00e4n h\u00e4\u00e4matkallemme Espanjaan – tarkemmin Kataloniaan. 16.8. Lentokoneen laskeutuessa Barcelonan kent\u00e4lle n\u00e4kyi jo valkoisia haikaroita lent\u00e4m\u00e4ss\u00e4 koneen meteli\u00e4 karkuun – lehm\u00e4haikaroita! Retkipinnalista saatiin avatuksi kivalla lajilla. Kent\u00e4ll\u00e4 meit\u00e4 odotti yst\u00e4v\u00e4mme Oriol Clarabuch, joka vastapalveluksi Oulun aikaisista yhteisretkist\u00e4mme oli tarjoutunut oppaaksi parin viikon mittaiselle retkellemme. <\/p>\n

\"\"<\/a> <\/p>\n

Oriol on ammattirengastaja, ja saman tien l\u00e4hdettiinkin kiit\u00e4m\u00e4\u00e4n 200 km Barcelonan etel\u00e4puolella sijaitsevalle Ebro-deltan rengastusasemalle. Onneksi Oriolin ”p\u00f6s\u00f6ss\u00e4” oli ilmastointi, sill\u00e4 l\u00e4mp\u00f6tila kohosi reiluun 35 asteeseen matkatessamme kohti etel\u00e4ist\u00e4 Kataloniaa. Oriolin kaahatessa nopeaa, mutta paikoin maksullista moottoritiet\u00e4 osuivat silmiini turturikyyhky ja rusotasku, mutta muuten lintuja oli aamup\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 liikenteen keskell\u00e4 liikenteess\u00e4 varsin v\u00e4h\u00e4n. <\/p>\n

Parin tunnin ajon j\u00e4lkeen saavuimme suurelle Ebro-deltalle, joka n\u00e4ytti heti lintumaailmansa. Pienill\u00e4 altailla py\u00f6ri kymmeni\u00e4 valkoposkitiiroja, rusko-, harmaa-, r\u00e4\u00e4kk\u00e4-, silkki- ja lehm\u00e4haikaroita sek\u00e4 jokunen pitk\u00e4jalka. Riisipelloilla lauloi useita hein\u00e4kerttuja, ohitsemme lensi harjalintu ja editsemme kuningaskalastaja. <\/p>\n

\"\"<\/a> \"\"<\/a> <\/p>\n

Asemalle saavuttuamme jakson rengastajalla David Bigasilla oli meille muutamia tervetuliaislajeja: kuningaskalastaja, rastas- sek\u00e4 muutama rytikerttunen. Aseman l\u00e4hiruovikoissa huusi lieju- ja luhtakanoja sek\u00e4 kauempaa vesialueelta kantautuivat flamingojen karjaisut. Ensimm\u00e4inen pikkuhaikara pyr\u00e4hti tornin vieritse, samalla kun valkoposkitiirat r\u00e4\u00e4kyiv\u00e4t ja hein\u00e4kerttu piipitti h\u00e4iritsev\u00e4nkin kovaa pihapuskien p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Etel\u00e4nharmaalokkeja ja pikkutiiroja lenteli todella paljon lahden p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja merimetsot p\u00e4ivystiv\u00e4t tolppien p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kauempana rannasta. Muutama pikkukuovi ja kalas\u00e4\u00e4ski muistuttivat n\u00e4ille linnuille ajankohtaisesta syysmuutosta, ja kun lirojen ja mets\u00e4viklojen ja rantasipien \u00e4\u00e4nt\u00e4kin alkoi kuulua, tuntui hetken kotoisalta. <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Verkkorundin (”rytkyj\u00e4”, pari kuningaskalastajaa sek\u00e4 mm. pikkuvarpusia ja varpusia, viherpeippoja ym.) j\u00e4lkeen kipusin lintutorniin ja n\u00e4in ensimm\u00e4iset y\u00f6haikarat lentelem\u00e4ss\u00e4 kauempana muiden haikaroiden eksyess\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4skin. Vesialueelta l\u00f6ytyi my\u00f6s satoja ja satoja nokikanoja, silkki- ja pikku-uikkuja, sini- ja harmaasorsia ja punap\u00e4\u00e4narskuja. Pian my\u00f6s David, Oriol ja Hanna kapusivat torniin, ja David kaivoi rutiinilla meille esiin pari sulttaanikanaa (porphyrio)! Verkosta tuli viel\u00e4 nuori l\u00e4nnenrusokerttu Hannalle rengastettavaksi ja p\u00e4iv\u00e4n rengastussaldoksi tuli n\u00e4in 58 lintua. Tornista n\u00e4kyi viel\u00e4 tuhansia kottaraisia joukossaan mustakottaraisia sek\u00e4 yksi kokonaan keltainen lintu – kaiketi undulaatti. <\/p>\n

Tutustuimme tietysti my\u00f6s aseman henkil\u00f6kuntaan ja henkil\u00f6kunnan teht\u00e4viin, joihin kuului loukkaantuneiden tai muuten hoitoa tarvitsevien lintujen ja kilpikonnien hoitamista jne. Ennen nukkumaanmenoa ihmeteltiin viel\u00e4 sein\u00e4lle ilmestyneit\u00e4 y\u00f6gekkoja, sammakoita sek\u00e4 haikaroiden, sirkkojen ja kaskaiden \u00f6isi\u00e4 \u00e4\u00e4ni\u00e4 (David l\u00e4hti kotiin j\u00e4tt\u00e4en meille rengastusvastuun). <\/p>\n

Kruununokikanojen lumoissa<\/strong> <\/p>\n

\"\"<\/a> <\/p>\n

17.8. Aamukuudelta ponkaisin yl\u00f6s muiden viel\u00e4 j\u00e4\u00e4dess\u00e4 vet\u00e4m\u00e4\u00e4n sikeit\u00e4. Tornin ohitti muutama kaitanokkalokki ja pitk\u00e4jalka. Lahdella parin tolpan nokkaa p\u00e4ivysti hietatiira. Ensimm\u00e4iselle verkkokierrokselle her\u00e4siv\u00e4t sitten Oriol ja Hannakin, ja verkosta l\u00f6ytyi taas oikein mukavia lajeja, mm. silkkikerttu ja ruokosirkkalintu. <\/p>\n

Parin kierroksen j\u00e4lkeen nappasimme Oriolin auton ja l\u00e4hdimme Platja de la Marquesalle, joka on asemaa l\u00e4hin valtavan Ebro-deltan merenlahdista. Kahlaajia paikalla oli (kuten oli luvattukin): satoja kuovi- ja suosirrej\u00e4, muutamia pikku- ja isosirrej\u00e4, vikloja, mustajalkatyllej\u00e4, kapustarintoja, mustapyrst\u00f6kuireja mukanaan vanha punakuiri ja kuovi. Muutamia riuttatiiroja ja v\u00e4limerenlokkeja lenteli my\u00f6s lahdella. Paikalla oli tietysti my\u00f6s valkoposkitiiroja, haikaroita, hein\u00e4kerttuja ym., joten ihmetelt\u00e4v\u00e4\u00e4 riitti! <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Muutaman tunnin keikan ja todella hikisen (+38) keskip\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen kiiruhdimme takaisin asemalle toteamaan kuumuuden liiaksi my\u00f6s pikkulinnuille – verkot saivat roikkua tyhjin\u00e4. Vihdoin n\u00e4ytti olevan hyv\u00e4 valo l\u00e4heisen sis\u00e4lahden lintujen tarkasteluun, joten k\u00e4pp\u00e4ilin verkkolinjan l\u00e4pi rantaan putkeni kanssa. L\u00e4htiess\u00e4ni kysyin Oriolilta: ”Is it possible to see this here?” ja osoitin sormellani kruununokikanaa. Oriol vastasi lyhyesti ja ytimekk\u00e4\u00e4sti: ”Impossible”. No, rannassa pistin putken pystyyn ja aloin laskea lintuja (pikku-uikkuja, punap\u00e4\u00e4narskuja ja flamingoja – en nokikanoja). Vahingossa silmiini osui kuitenkin nokikana, jolla oli kaularengas. Hassua, ajattelin, tollahan on my\u00f6s punaista p\u00e4\u00e4ss\u00e4 – KRUUNUNOKIKANA!!! Viel\u00e4 l\u00e4himpi\u00e4 lintuja nokikanamassojen joukossa, joten ei kun h\u00e4lytt\u00e4m\u00e4\u00e4n muita! Juoksumatkalla kuului muutama sarja pussitiaisen \u00e4\u00e4nt\u00e4, mutta nyt se ei kiinnostanut. <\/p>\n

Oriol oli kuin puulla p\u00e4\u00e4h\u00e4n ly\u00f6ty, kun kuuli mit\u00e4 olin mennyt l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Palasimme tietysti porukalla etsim\u00e4\u00e4n lintua. L\u00f6ysinkin linnun taas aika helposti ja aloin selostaa paikkaa muille: ”Merimetsoista pikkuisen vasemmalla, narskujen takana – Little bit left from Phalacrocorax and behind Nettas”, josta Oriol k\u00e4\u00e4nsi viel\u00e4 katalaaniksi. Samaan aikaa Hanna horisi aivan erilaisia ohjeita linnun l\u00f6yt\u00e4miseksi! Pian, samalla kun katalonialaiset vihdoin l\u00f6ysiv\u00e4t linnun, huomasin toisen kruununokikanan aivan ensimm\u00e4isen vieress\u00e4 ja edelleen Hanna puhui aivan omiaan! Silloin tajusin, ett\u00e4 Hannalla t\u00e4ytyy olla kolmas lintu! Ja niinh\u00e4n siell\u00e4 oli kolme renkaallista kruununokikanaa! Linnut olivat ensimm\u00e4iset Kataloniassa 10 vuoteen ja sen edellisenkin mets\u00e4st\u00e4j\u00e4 joutui ampumaan ja tuomaan lintuharrastajille, ennen kuin h\u00e4nt\u00e4 uskottiin (p\u00e4\u00e4 muuten oli asemalla pullossa!). T\u00e4t\u00e4 edellisest\u00e4 havainnosta oli kulunut jo 40 vuotta. <\/p>\n

Illan aikana lintuja n\u00e4kyi my\u00f6hemminkin viel\u00e4 mukavasti, joten pinnalistaan saatiin tasaiseen tahtiin lis\u00e4yst\u00e4. Iltah\u00e4m\u00e4riss\u00e4 ruokosirkkalintu intoutui jopa laulamaan. Ennen pime\u00e4\u00e4 ihmettelyn kohteena oli pieni myrkkyk\u00e4\u00e4rme (vaikka paikalliset olivat juuri sanoneet, ettei alueella ole myrkyllisi\u00e4 el\u00e4imi\u00e4). <\/p>\n

18.8. Aamuvarhaisella kuittasin todella kovan pinnan n\u00e4kem\u00e4ll\u00e4 harvinaisen sarakerttusen. P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 tutustuimme deltan opastuskeskukseen. Ecomuseusta jatkoimme kohti Riumaria eli Ebro-joen (joka ei siis ole mik\u00e4\u00e4n pikku puro) suistolle, joka osoittautui aivan liikaa turistipaikaksi. Pienten ajeluiden j\u00e4lkeen l\u00f6ysimme kuitenkin my\u00f6s lintuja. T\u00f6yht\u00f6kiuruja oli joka puolella, mutta varsinaisesti lintuja l\u00f6ytyi suiston suunnasta: flamingoja mukanaan 8 pronssi-iibist\u00e4, pitk\u00e4jalkoja, avosetteja, sirrej\u00e4, satoja silkkihaikaroita, kolme pikkuhaikaraa, viisi ristisorsaa, selk\u00e4lokkeja (useita alalajeja), mustavikloja, ”p\u00e4ssej\u00e4”, hein\u00e4kerttuja ja merell\u00e4 tuhansia matkaavia etel\u00e4nharmaalokkeja mukanaan muutamia v\u00e4limeren- ja kaitanokkalokkeja! Palaillessamme kohti asemaa turkinkyyhkyj\u00e4 istui ja huusi siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4. <\/p>\n

Verkoilta p\u00e4iv\u00e4n aikana tuli tavanomaista: pari ”kunkkua”, rastaskerttunen, muutama ”ruokosirkkeli”, l\u00e4nnenrusokerttu, pajulintu, ruokokerttunen, haarap\u00e4\u00e4sky, viherpeippo, pikkuvarpunen, varpunen ja 38 ”rytky\u00e4”. <\/p>\n

Ebro-joen etel\u00e4puolella<\/strong> <\/p>\n

\"\"<\/a> <\/p>\n

Seuraavana aamuna 19.8. ensimm\u00e4inen verkkolintu oli etel\u00e4nsatakieli, ja heti per\u00e4\u00e4n l\u00e4hdettiin Ebro-joen etel\u00e4puolelle, jotta parhaat lintupaikat ehditt\u00e4isiin koluamaan huolella. Pieni pys\u00e4hdys jossain keskell\u00e4 kaikkea sit\u00e4 tasaisuutta kannatti, kun pellossa oli t\u00f6yht\u00f6kiurujen ja kiurujen seassa ruokailemassa sek\u00e4 pikkukiuru ett\u00e4 lyhytvarvaskiuruja. <\/p>\n

La Tancadan kala-altailla ihmeteltiin etel\u00e4nharmaalokkien m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, r\u00e4ysk\u00e4\u00e4 sek\u00e4 80 mustanmerenlokkia ym., ennen kuin matkasimme nuottien per\u00e4ss\u00e4 varmoille pikkukiuru- ja p\u00e4\u00e4skykahlaajapaikoille. P\u00e4\u00e4skykahlaajat l\u00f6ytyiv\u00e4tkin varsin helposti. Yhdell\u00e4 ”aavikolla” oli v\u00e4hint\u00e4\u00e4n 13 lintua hy\u00f6nteispyynniss\u00e4. Paikalla oli \u00e4\u00e4nist\u00e4 p\u00e4\u00e4tellen my\u00f6s kaikenlaisia em. kiurujakin, vain pikkukiurua ei saatu n\u00e4kyviin. <\/p>\n

\"\"<\/a> <\/p>\n

Matkaa jatkettiin Salinas de la Trinitatin niemeen, jossa uiskenneltiin ja ker\u00e4ttiin simpukoita parin kuuman tunnin ajan samalla tietysti staijaillen. Pulmussirrej\u00e4 lenteli pitkin valtaisaa 7 km pitk\u00e4\u00e4 ja 100 metri\u00e4 leve\u00e4\u00e4 hiekkanieme\u00e4. My\u00f6s mustanmerenlokkeja l\u00f6ytyi mukavasti. Kesken pahinta v\u00e4reily\u00e4 p\u00e4\u00e4dyimme liikkumiskieltoalueen (aivan k\u00e4rjess\u00e4 oli usean kilometrin mittainen linnuille pyhitetty suojelualue) rajalla sijaitsevalle piilokojutornille. Ihmetelty\u00e4mme ensin hetken tuhansia ja tuhansia v\u00e4limerenlokkeja (maailman suurin yhdyskunta), aloin staijailla merelle v\u00e4reilyst\u00e4 piittaamatta. Tulosta tuli: vanha suula ja merikihu nostivat retkipinnasaldomme jo sataan! Hiekkaniemelt\u00e4 saimme kiikareihimme viel\u00e4 karikukon ja pusseihimme lis\u00e4\u00e4 simpukoita, jonka j\u00e4lkeen suuntasimme viel\u00e4 La Casa de Fustan lintupaikoille. Valitettavasti totesimme kuumuuden ja nestehukan liian koviksi, joten p\u00e4\u00e4timme palata asemalle lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n! Iltap\u00e4iv\u00e4n havainnot j\u00e4iv\u00e4tkin ainoastaan hein\u00e4taviin ja l\u00e4hes t\u00e4ysin albiinoon varpuseen. <\/p>\n

\"\"<\/a> <\/p>\n

Toiseksi viimeinen Ebro-aamu 20.8. alkoi parilla hiljaisella verkkokierroksella, joiden j\u00e4lkeen l\u00e4hdettiin Oriolin ja parin paikallisen lintuharrastajan (joista toinen, Josep-Maria oli tullut harjoittelemaan rengastusta) kanssa tutustumaan viel\u00e4 deltan uusiin l\u00e4hikolkkiin. El Canalotissa n\u00e4htiin kolme harjalintua, mustakottaraisia, 45 pitk\u00e4jalan parvi, mustaviklo, tundrakurmitsa, ruskohaikaroita, flamingoja, hein\u00e4- ja silkkikerttuja sek\u00e4 sokerina pohjalla muuttava v\u00e4limerenhaukka. <\/p>\n

Toisella puolella El Canalotia n\u00e4imme lis\u00e4\u00e4 kurmitsoita, mustapyrst\u00f6kuireja, suokukon ja 26 kuovia (joista viimeiset olivat paikallisista mielenkiintoisimmat), satoja riuttatiiroja ja v\u00e4limeren- ja muita lokkeja, kolme meriharakkaa ja kaksi merikihua (merikihut olivat paikallisille tosi hienoja), sirrej\u00e4, rusko- ja harmaahaikaroita ja 80 mustajalkatylli\u00e4! Illalla asemalle olivat saapuneet ensimm\u00e4iset kruununokikanabongarit, ja kun illan viimeiseksi verkkolinnuksi saatiin kauan odotettu hein\u00e4kerttu, joka oli aiemmin vain hivotellut verkkoa, olimme valmiit y\u00f6puulle. <\/p>\n

H\u00e4m\u00e4r\u00e4n lintuja<\/strong> <\/p>\n

21.8. Aamulla l\u00e4hdimme sitten ajamaan kohti 20 km Barcelonasta pohjoiseen sijaitsevaa Premia de Maria, Oriolin kotikaupunkia. Heti perille saavuttuamme l\u00e4hdimme staijaamaan l\u00e4heiselle kymmeni\u00e4 kilometrej\u00e4 pitk\u00e4lle uimarannalle merilintuja. 45 minuutin staijaus tuotti tulosta: kaksi suulaa, v\u00e4limerenlokkeja sek\u00e4 keltanokkaliit\u00e4j\u00e4n. <\/p>\n

Staijin j\u00e4lkeen suuntasimme kohti seuraavaa etappia, jonka Oriol oli kavereineen suunnitellut – kehr\u00e4\u00e4j\u00e4rengastusta. Tianassa sijaitsevalle kukkulalle saavuttiin noin tuntia ennen h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4, ja ihmetelt\u00e4v\u00e4\u00e4 riitti. N\u00e4rhi\u00e4, jotka olivat huomattavasti meik\u00e4l\u00e4ist\u00e4 tummempia, r\u00e4\u00e4kyi puissa, alppitervap\u00e4\u00e4skyj\u00e4 lenteli taivaalla, rusko-, l\u00e4nnenruso- ja samettip\u00e4\u00e4kertut \u00e4\u00e4nteliv\u00e4t puskissa, t\u00f6yht\u00f6tintti piipitti alhaalla mets\u00e4ss\u00e4, iberianvihertikat huusivat ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 kukkulan laella ja punapyyt \u00e4\u00e4nteliv\u00e4t alhaalla pellolla! Ei siis tiennyt miten p\u00e4in olla! Verkkoja kuitenkin piti alkaa pystytt\u00e4\u00e4 ennen kuin pimeys saapui. Apuna meill\u00e4 oli Raul-niminen rengastajaharjoittelija Boida-koiransa kanssa. Ensimm\u00e4iset kehr\u00e4\u00e4j\u00e4t saapuivat hipomaan verkkoja jo ennen kuin atrappinauha oli laitettu p\u00e4\u00e4lle. My\u00f6s minervanp\u00f6ll\u00f6 alkoi huudella l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4, joten ei muuta kuin nauha sillekin soimaan. Linnut j\u00e4iv\u00e4t kuitenkin v\u00e4hiin. Onneksi saimme sent\u00e4\u00e4n yhden kehr\u00e4\u00e4j\u00e4n verkosta, mutta ruosteniskakehr\u00e4\u00e4j\u00e4st\u00e4 ei n\u00e4hty vilaustakaan. Minervanp\u00f6ll\u00f6t tulivat kyll\u00e4 istuskelemaan kuunvalossa n\u00e4kyviin atrapin viereen, mutta verkkoon asti nek\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t suostuneet menem\u00e4\u00e4n. <\/p>\n

Vic – Rengastusta ja pinnailua<\/strong> <\/p>\n

Seitsem\u00e4s retkip\u00e4iv\u00e4mme 22.8. oli varattu turismille. Junalla matkattiin Barcelonaan, jossa k\u00e4ytiin goottilaisessa kaupunginosassa Barri Goticissa ja La Seun katedraalissa, La Sagrada Familiassa sek\u00e4 tietysti shoppailemassa. Toki lintujakin p\u00e4\u00e4stiin katsomaan Parc de la Ciutadellassa, jossa pesi satoja munkkiaratteja. <\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 pakkasimme tarvittavat tavarat mukaan ja l\u00e4hdimme kohti tuntematonta! Tiesimme vain sen, ett\u00e4 edess\u00e4 oli rengastusta, y\u00f6pymispaikka olisi ja ett\u00e4 seuraamme liittyisi muitakin rengastajia. Oriol oli suunnitellut kaiken valmiiksi. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a> <\/p>\n

Niinp\u00e4 k\u00f6r\u00f6timme ohi nokivaristen kohti pohjoista ja Vic-nimist\u00e4 kaupunkia (Josep-Marian ja Raulin kotikaupunkia). Illalla tapasimmekin Josep-Marian, Raulin sek\u00e4 uudet apurimme Alexin ja Jepin ja suuntasimme kyl\u00e4p\u00f6ll\u00f6srengastuskokeilun (kuulimme kyll\u00e4) ja ruokailun j\u00e4lkeen Ter-joelle asentamaan verkkoja valmiiksi aamua varten. Autot j\u00e4tetty\u00e4mme kuulimme mehil\u00e4issy\u00f6j\u00e4n \u00e4\u00e4nt\u00e4, mutta sitten tuli pimeys. <\/p>\n

Verkkoja pystytettiin sitten naru-bambunvarsi-virityksin pari tuntia s\u00e4kkipime\u00e4ss\u00e4 ja todella hankalakulkuisessa maastossa. Y\u00f6pym\u00e4\u00e4n menimme vanhan koulun lattialle, ja vaikkei majapaikka ollutkaan mukavuuksilla pilattu, nukkumatti saapui nuijineen ja eetteripulloineen varsin nopeasti. <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a> <\/p>\n

23.8. Josep-Maria huolehti armeijamaisesta her\u00e4tyksest\u00e4, vaikka tuntui, ettei viel\u00e4 ollut ehtinyt laittaa edes silmi\u00e4 kiinni. Pian oltiinkin jo ihmettelem\u00e4ss\u00e4 kuivaa joen pohjaa, jossa kulkivat komeasti koko joen poikki kahdesta kohtaa verkkolinjat! Verkoissa kellui jo joitakin sipej\u00e4, pikkutylli, v\u00e4iskej\u00e4 ja virta-sellaisia, mustap\u00e4\u00e4kerttu, punarinta, laulu- ja mustarastas sek\u00e4 tinttej\u00e4. \u00c4\u00e4ness\u00e4 olivat peukaloiset, silkkikertut ja tiklit, joita lenteli valtavia parvia edestakaisin. Mehil\u00e4issy\u00f6ji\u00e4, uuttu-, turkin- ja turturikyyhkyj\u00e4 n\u00e4kyi my\u00f6s sek\u00e4 muuttavat hiiri- ja muuttohaukka. Kuhankeitt\u00e4j\u00e4kin luikautti kuin moikatakseen Oriolia (Oriol = kataloniaksi kuhankeitt\u00e4j\u00e4). Verkoilta kiikutettiin ihmetelt\u00e4v\u00e4ksemme silkkikerttuja, lis\u00e4\u00e4 virtav\u00e4iskej\u00e4, lehtokerttu, nuori harakka, tikli ym. L\u00e4hipuista l\u00f6ytyi etel\u00e4npuukiipij\u00e4. Pian oli kuitenkin aika jatkaa paikallisten meille suunnittelemassa minuuttiaikataulussa ja pakata verkot. <\/p>\n

Vicin kiertely\u00e4<\/strong> \"\"<\/a> <\/p>\n

Nyt suuntasimme Raulin kotiseudulle Vicin maaseudulle. Ensin bimbottiin (=elis) pensassirkkuperhe ja sitten saavuimme hyl\u00e4tyn n\u00e4k\u00f6iselle vanhalle talolle keskelle peltoja. Arvasimmekin jo, mit\u00e4 tuleman piti. Samalla kun muut olivat menossa sis\u00e4\u00e4n taloon etsim\u00e4\u00e4n ”merkkej\u00e4”, p\u00f6l\u00e4hti tornip\u00f6ll\u00f6 ikkunasta lentoon ja lensi suoraan ylitsemme talon nurkan taa. Vain Hanna ja min\u00e4 n\u00e4imme linnun! Lintua etsiess\u00e4mme l\u00e4heisest\u00e4 junatunnelista l\u00f6ytyi ”vain” kaksi kuollutta tornip\u00f6ll\u00f6\u00e4. Pelloilla oli kyll\u00e4 muuten lintuja: mustap\u00e4\u00e4taskuja, punap\u00e4\u00e4lepink\u00e4isi\u00e4, k\u00e4enpiika ja vilahtipa lennossa viel\u00e4 3 punapyyt\u00e4kin, joten ei voinut valittaa. <\/p>\n

Seuraavaksi oli Josep-Marian vuoro toimia oppaana, kun suuntasimme er\u00e4\u00e4lle 1100 metri\u00e4 korkealle nyppyl\u00e4lle. Sullouduimme kaikki Josep-Marian maasturiin, jolla ajoimme yl\u00f6s saakka s\u00e4ikytellen pari kangaskiurua lentoon. Taaskaan ei tiedetty mit\u00e4 etsi\u00e4, mutta Hanna ainakin huomasi paikan olevan otollinen fossiilien ker\u00e4\u00e4miseen. Min\u00e4 taas aloin staijata yl\u00f6s, alas ja sivuille tuloksena mehil\u00e4ishaukka, muuttohaukkoja sek\u00e4 kalliop\u00e4\u00e4skyj\u00e4. Samaan aikaan Hanna, Josep-Maria, Oriol ja Jepi tutkivat nen\u00e4 maassa fossiileja. Muutama fossiili l\u00f6ytyikin, mutta Jepi teki mielenkiintoisimman l\u00f6yd\u00f6n, kun h\u00e4n yhytti er\u00e4\u00e4n kiven alta pienen skorpionin! Lintuja, joiden takia olimme yl\u00f6s tulleet, ei kuitenkaan n\u00e4kynyt. Pes\u00e4 oli kyll\u00e4 edelleen paikoillaan vuorenjyrk\u00e4nteell\u00e4 – asuja olisi ollut pikkukorppikotka! Me jouduimme tyytym\u00e4\u00e4n kouralliseen fossiileja sek\u00e4 pariin tulip\u00e4\u00e4hippi\u00e4iseen. <\/p>\n

Pnaen lintuparatiisi<\/strong> <\/p>\n

Aikailemaan ei kuitenkaan j\u00e4\u00e4ty, vaan piti jo kiireht\u00e4\u00e4 kohti seuraavaa rastia eli Park Natural dels Aiguamolls Empuriaa. Apujoukot hyv\u00e4steltiin, ja matka jatkui taas kohti rannikkoa. <\/p>\n

Sant Pere Pescasorissa tavattiin taas uusia ihmisi\u00e4. Oriolin pomo – Katalonian kovin rengastaja – Gabriel Gargallo oli jo paikallisen hotellin ravintolassa meit\u00e4 odottelemassa. Sy\u00f6tiin upeat y\u00f6sapuskat ennen kuin matkattiin luontokeskukselle, josta meille oli j\u00e4rjestetty majapaikka. Y\u00f6ll\u00e4 ehdimme viel\u00e4 kuulemaan paksujalan kiekaisut ennen kuin hyydyimme ansaitulle levolle. <\/p>\n

24.8. Aamulla her\u00e4sin taas ennen muita ja kuulin muutaman paksujalan sek\u00e4 minervanp\u00f6ll\u00f6n, ennen kuin muut nousivat. Kattohaikaroita oli my\u00f6s miehitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 valotolppia. Etel\u00e4nsatakielet yrittiv\u00e4t jopa hieman laulaakin, ja tiklej\u00e4 oli joka paikassa. Tavallista linnustoa edustivat monenlaiset haikarat, turkinkyyhkyt, silkkikertut jne. L\u00e4himm\u00e4ll\u00e4 lintutornilla ei aamun pikak\u00e4ynnill\u00e4 n\u00e4kynyt lintuja, peuroja kyll\u00e4kin. <\/p>\n

\"\"<\/a> <\/p>\n

Piakkoin starttasimme kohti yht\u00e4 maan parasta pikkulintupaikkaa, joka oli muutamaa viikkoa aiemmin palanut valtavassa mets\u00e4palossa, josta oli uutisissa Suomessakin. 10 x 6 km:n kokoinen alue oli palanut lukuun ottamatta pieni\u00e4 kaistaleita siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Tuhkan ja noen keskell\u00e4 pystytimme sitten verkkoja tarkoituksena houkutella niihin samettip\u00e4\u00e4- ja orfeuskerttuja. Etel\u00e4nsatakieli\u00e4 ja samettip\u00e4\u00e4kerttuja olikin maastossa varsin mukavasti. Orfeuskertusta ei kuitenkaan n\u00e4hty vilaustakaan (no, ehk\u00e4 yksi vilaus), mutta samettip\u00e4\u00e4kerttuja rengastettiin 9 lintua – kaikenpukuisia ja -ik\u00e4isi\u00e4. Paikalla n\u00e4kyi my\u00f6s vaaleakiit\u00e4ji\u00e4, pensassirkkuja, nuori punap\u00e4\u00e4lepink\u00e4inen sek\u00e4 kruununa k\u00e4\u00e4rmekotka ja vuorikotka samassa rundissa ja komeasti, mutta meid\u00e4n piti taas rient\u00e4\u00e4. <\/p>\n

\"\"<\/a> <\/p>\n

Matkamme jatkui nyt kohti Cap de Creusin kivikkoista niemenk\u00e4rke\u00e4. Saimme huomata, ett\u00e4 karusta niemenk\u00e4rjest\u00e4 lintujen l\u00f6yt\u00e4minen ei ollut lainkaan helppoa. Kuitenkin noin puolen tunnin koluamisen j\u00e4lkeen l\u00f6ysimme samalta huipulta sek\u00e4 sinirastaan ett\u00e4 kivikkokiuruparin! Kalliokyyhkyj\u00e4 n\u00e4kyi my\u00f6s muutamia – pulusta elis! Kalliop\u00e4\u00e4skyj\u00e4 ja vaaleakiit\u00e4ji\u00e4 saimme my\u00f6s ihmetell\u00e4 varsin l\u00e4helt\u00e4, kun ne taiturimaisesti temppuilivat tuulen py\u00f6rteiss\u00e4. Rantakivilt\u00e4 l\u00f6ytyi muutama karimetso (desmarestii) istuskelemasta ja n\u00e4inp\u00e4 yhden muuttavan rusotaskunkin. Mustatasku j\u00e4i kuitenkin puuttumaan kovasta yrityksest\u00e4 huolimatta. <\/p>\n

Bongausta parhaimmillaan<\/strong> <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a> <\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 olimme taas ”opparilla”, jonne olimme sopineet tapaamisen paikallisen lintuvastaavan kanssa, joka l\u00e4hti opastamaan meille linturetke\u00e4. Eli nyt alkoi bongaus! Ja eip\u00e4 kauaa mennytk\u00e4\u00e4n, kun ensimm\u00e4inen pinna – nuori sinin\u00e4rhi – l\u00f6ytyi er\u00e4\u00e4n puun latvasta istuskelemasta. Pian l\u00f6ytyi toinen langalta ja viel\u00e4 kolmas. N\u00e4kyip\u00e4 matkalla aikuinen punap\u00e4\u00e4lepink\u00e4inenkin, haukkoja sek\u00e4 taas bongaus – mustaotsalepink\u00e4inen. 40 lehm\u00e4haikaran parvi ja k\u00e4pytikka n\u00e4htiin ohimennen ennen seuraavaa kohdetta nimelt\u00e4\u00e4n osmank\u00e4\u00e4mikerttunen. Moinen l\u00f6ytyi jo ennen kuin oltiin kunnolla edes pelipaikoilla. Samalla n\u00e4kyi ihme kyll\u00e4 vasta ensimm\u00e4inen ja my\u00f6skin viimeiseksi j\u00e4\u00e4nyt harmaasirkku, mustap\u00e4\u00e4taskuja, t\u00f6yht\u00f6kiuruja, mehil\u00e4issy\u00f6ji\u00e4 ym. Illan viimeinen ihmeellisyys koettiin, kun er\u00e4\u00e4ll\u00e4 pellolla oli kokonaista 32 paksujalkaa ruokailemassa! <\/p>\n

Illalla Oriol l\u00e4hti tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 luo y\u00f6ksi, ja me j\u00e4imme auttamaan paikalle tullutta rengastajaa Juan-Carlosia verkkojen laitossa. Urakkaa riittikin, sill\u00e4 oli pime\u00e4, eik\u00e4 meill\u00e4 ei ollut taskulamppua mukana! Nukkumaankin silti lopulta p\u00e4\u00e4stiin. <\/p>\n

25.8. Aamu k\u00e4ynnistyi taas nihke\u00e4sti, mutta uudella innolla oltiin pian matkalla laittamaan loput verkot, joita ei oltu saatu pime\u00e4ss\u00e4 paikoilleen. Verkoissa killui jo pari etel\u00e4nsatakielt\u00e4, varpusia sek\u00e4 mustap\u00e4\u00e4tasku. Nuolihaukka ja muutama fasaani kartuttivat taas pohjatonta pinnas\u00e4kki\u00e4mme. Kesy\u00e4 ”ciconiaa” kuvattiin parista metrist\u00e4. Ehdimme kuitenkin kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n verkot en\u00e4\u00e4 kerran, kun taas piti s\u00e4nn\u00e4t\u00e4 bongausreissulle. Verkosta ehti tulla viel\u00e4 toinen mustap\u00e4\u00e4tasku, kunkku ja hein\u00e4kerttu. <\/p>\n

Oriolkin oli jo uutta tarmoa t\u00e4ynn\u00e4 meit\u00e4 odottamassa ja taas mentiin. Heti alkumatkasta hidasteltiin ja etupenkkil\u00e4iset mutisivat jotain clamatorista – mik\u00e4 lie sinin\u00e4rhi taas (lattarit olivat jo hieman sekaisin). Ajelimme ymp\u00e4riins\u00e4 liikkumiskieltoalueilla n\u00e4hden harjalintuja ja kymmeni\u00e4 mehil\u00e4issy\u00f6ji\u00e4, kun yht\u00e4kki\u00e4 Oriol huusi: ”Clamator!”. Vasta kun n\u00e4imme linnun tajusimme, ett\u00e4 harakkak\u00e4kih\u00e4n tuo on! <\/p>\n

\"\"<\/a> <\/p>\n

Autioilla rannoilla n\u00e4kyi toistasataa mehil\u00e4issy\u00f6j\u00e4\u00e4, mustajalkatyllej\u00e4 ym., ja l\u00f6ytyih\u00e4n viimein ensimm\u00e4inen Lanius meridionalis eli mik\u00e4 lie etel\u00e4nisolanttu… Samalla kierroksella n\u00e4imme viel\u00e4 tavallisen k\u00e4en, kuhankeitt\u00e4j\u00e4koiraan, k\u00e4\u00e4rmekotkan, iberianvihertikkoja, flamingoja, pikkulepink\u00e4isen ym. ym. Juan-Carlos kiikutti meille ihmetelt\u00e4v\u00e4ksi ilmeisesti autoon t\u00f6rm\u00e4nneen, mutta varsin reippaan oloisen harjalinnunkin, jota p\u00e4\u00e4stiin hipel\u00f6im\u00e4\u00e4n ja kuvaamaan. <\/p>\n

Paluumatkan aluksi tarkastettiin viel\u00e4 yksi kolkka luonnonsuojelualueesta – ja taas kannatti! Sulttaanikanoja (porphyrio) oli ainakin 16, joitakin flamingoja, punasotkia, hein\u00e4tavi, sirrej\u00e4 joukossaan paikallisesti harvinainen lapinsirri, paljon muita kahlaajia, 42 kattohaikaran parvi sek\u00e4 pari kyhmyjoutsenta, puhumattakaan mehil\u00e4issy\u00f6jist\u00e4 ja mustap\u00e4\u00e4taskuista. <\/p>\n

Matkalla kohti Premiaa p\u00e4\u00e4timme pist\u00e4yty\u00e4 tutustumassa Oriolin perheen kes\u00e4m\u00f6kkiin. Ei se mik\u00e4\u00e4n m\u00f6kki ollut, linna se oli! 400-neli\u00f6inen, 800 vuotta vanha rakennus, mutta mik\u00e4 parasta, sijainti oli vain 30 km Barcelonasta ja silti aivan uskomattoman luonnon keskell\u00e4. Yritimme l\u00f6yt\u00e4\u00e4 paikalta mm. taiturikultarintoja, mutta ensimm\u00e4inen lintu, jonka \u00e4\u00e4nt\u00e4 ehdin hieman ihmettelem\u00e4\u00e4nkin, osoittautui aleksanterinkaijaksi. Rinnemetsik\u00f6st\u00e4 l\u00f6ytyi etel\u00e4npuukiipij\u00f6it\u00e4 ja pellolta keltahemppoja. Jollei olisi ollut iltap\u00e4iv\u00e4, niin ties mit\u00e4 sielt\u00e4 olisi l\u00f6ytynyt… <\/p>\n

Kotkajahtia vuoristossa<\/strong> <\/p>\n

\"\"<\/a> <\/p>\n

26.8. aamulla paineltiin pohjoiseen l\u00e4hikaupunkiin Mataroon (200 000 as.) vuokraamaan auto, taas Oriolin avustamana, sill\u00e4 paikalliset eiv\u00e4t todellakaan koskaan osanneet englantia! Pian oltiinkin matkalla ”honeymoonillemme” Pyreneille kaksistaan. <\/p>\n

Montserratin luostarivuori ohitettiin vauhdikkaasti, eik\u00e4 edes auton editse lent\u00e4nyt ruostep\u00e4\u00e4sky saanut meit\u00e4 vitkastelemaan, sen verran huiput kiilteliv\u00e4t jo silmiss\u00e4! Matkan varrella kuvasimme 40 lehm\u00e4haikaran parvea, n\u00e4imme sinin\u00e4rhen, punap\u00e4\u00e4lepink\u00e4isi\u00e4 ja retkipinnoihin saatiin lis\u00e4tty\u00e4 tavallisia pohjoisen lajeja. Ensimm\u00e4isten suurten vuorten kohdalla p\u00e4\u00e4timme pys\u00e4hty\u00e4 sy\u00f6m\u00e4\u00e4n, kun paikallinen ravintola n\u00e4ytti tavoista poiketen olevan auki meillekin sopivaan ruoka-aikaan. Ensimm\u00e4iset hanhikorppikotkat kaartelivat vuortenrinteiden yl\u00e4puolella, alppitervap\u00e4\u00e4skyt, nokivarikset ja pari maakotkaa hoidettiin viel\u00e4 ruokapaikalta ennen kuin matka taas jatkui. Seuraaville korppikotkille ei en\u00e4\u00e4 ollut juuri aikaa, kun ennen kuutta piti ehti\u00e4 lunastamaan varaamamme hotellihuone Pont de Suertin pikkukaupunkiin. <\/p>\n

27.8. Viihtyis\u00e4ss\u00e4 ja hyvin halvassa hotellihuoneessa nukutun y\u00f6n j\u00e4lkeen suuntasimme takaisin etel\u00e4puolen vuorille pikkulintu- ja korppikotkajahtiin. Saavuimmekin parahiksi keskelle korppikotkaparatiisia. Ainakin 170 hanhikorppikotkaa 3-4 parvessa otti kukkuloiden p\u00e4\u00e4ll\u00e4 korkeutta mukanaan kaksi pikkukorppikotkaa sek\u00e4 muutama k\u00e4\u00e4rmekotka! Kotkat ottivat aika nopeasti korkeutta tai katosivat vuorten taa, eik\u00e4 kotkan kotkaa pian ollut n\u00e4kyvill\u00e4. Pienen staijin ansiosta n\u00e4imme viel\u00e4 pari pikkukotkaa sek\u00e4 kanahaukan, mutta sitten hiljeni, joten siirryimme alas joen rantaan etsim\u00e4\u00e4n pikkulintuja. Puskissa kuhisikin ihan mukavasti: pari p\u00e4hkin\u00e4nakkelia, lepp\u00e4lintuja, kirjo- ja harmaasieppoja sek\u00e4 50 hemppoa saatiin pinnalistamme jatkoksi. Sinin\u00e4rhi, k\u00e4pytikat ja pensassirkut edustivat my\u00f6s paikallista jokivarsilinnustoa. Harjoittelimme my\u00f6s hieman vuorikiipeily\u00e4 pienelle m\u00e4ennyppyl\u00e4lle. Rinteell\u00e4 n\u00e4kyi naaras kivikkorastas, mutta sen lis\u00e4ksi vain liskoja ja perhosia. <\/p>\n

Illalla ajettiin 3400 metri\u00e4 korkean Katalonian korkeimman vuoren sek\u00e4 5200 metri\u00e4 pitk\u00e4n tunnelin kautta Vielha-nimiseen oikein vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4n alppimaiseen kaupunkiin, josta palasimme y\u00f6pime\u00e4ss\u00e4 hotelliimme sy\u00f6m\u00e4\u00e4n samaan aikaan kuin paikallisetkin. <\/p>\n

Rankka p\u00e4iv\u00e4<\/strong> <\/p>\n

28.8. Seuraavana aamuna edess\u00e4 oli vuoristop\u00e4iv\u00e4. Eip\u00e4 aikaakaan, kun k\u00f6r\u00f6timme jo Besiberri-vuoria kohti. Matkalla saimme ik\u00e4v\u00e4ksi yll\u00e4tykseksemme todeta, ett\u00e4 7 astetta oli hieman liian v\u00e4h\u00e4n T-paidalle. Matkalla n\u00e4imme (aivan v\u00e4\u00e4r\u00e4n n\u00e4k\u00f6isi\u00e4) pyrst\u00f6tinttej\u00e4, punatulkun sek\u00e4 kuusi- ja t\u00f6yht\u00f6tinttej\u00e4. Perill\u00e4 t\u00e4hyiltiin ensin patoa, josko siin\u00e4 asuneet kalliokiipij\u00e4t olisivat n\u00e4ytt\u00e4ytyneet, mutta ei. Muita lintuja oli kyll\u00e4 senkin edest\u00e4! Alppivarispariskunta touhuili jotain padon seinustalla, sitruunahemppoja py\u00f6ri iso parvi marjapensaissa, vuorisirkkuja, rautiaisia ja tiltaltteja oli my\u00f6s liikkeell\u00e4. Onnistuimmepa kuulemaan paikallisittain tosi kovan palok\u00e4rjenkin sek\u00e4 yleisempi\u00e4 iberianvihertikkoja. <\/p>\n

\"\"<\/a> <\/p>\n

Kun l\u00e4mp\u00f6tila nousi toiselle kymmenelle, l\u00e4hdimme kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n. Suunnitelmissamme oli nousta n. 2700 metrin korkeuteen ja kiert\u00e4\u00e4 n. 9 km pitk\u00e4 merkitty reitti. Eiv\u00e4tk\u00e4 aivomme raksuttaneet lainkaan, kun huomasimme pienen polkumme varressa kyltin, jossa luki jotain, joka sis\u00e4lsi sanan ”expert”. No ei siin\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, kiipesimme todella jyrkk\u00e4\u00e4 reitti\u00e4 pitkin, joka oli aina silloin t\u00e4ll\u00f6in merkitty jonkinmoisilla kepeill\u00e4. Reitilt\u00e4 ei ollut syyt\u00e4 poistua, sen verran korkealla alettiin jo olla, ja joka puolella oli todella jyrk\u00e4t pudotukset! Paikoin oli hieman hankalampia paikkoja, mutta koko ajan noustiin varsin reippaasti. Jossain vaiheessa totesimme nousun olevan sen verran jyrkk\u00e4\u00e4, ettei samaa reitti\u00e4 olisi toivoakaan p\u00e4\u00e4st\u00e4 alas. Niinp\u00e4 meid\u00e4n t\u00e4ytyisi kulkea koko reitti, kest\u00e4isi se kuinka kauan tahansa! Emme voineet kuin toivoa, ett\u00e4 reitti ei menisi en\u00e4\u00e4 pahemmaksi. Noin kahden tunnin kiipeilyn j\u00e4lkeen pato n\u00e4kyi pienen\u00e4 viivana suoraan alapuolellamme ja karttaa katsottuamme saimme j\u00e4rkytykseksemme todeta siirtyneemme kartalla alle 500 metri\u00e4 – ja nousu ei n\u00e4ytt\u00e4nyt olevan l\u00e4himainkaan lopussa! Muutamia hanhikorppikotkia leijaili siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja kun my\u00f6s vuorikirvinen, pikkuk\u00e4pylintu ja hippi\u00e4inen saatiin lajeiksi, oli maagiselta tuntunut 200 retkipinnan raja rikottu! <\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a> <\/p>\n

Onneksi kuitenkin maasto muuttui huomattavasti loivemmaksi, ei kuitenkaan sen helpommaksi (jos joku tiet\u00e4\u00e4 mit\u00e4 on paha rakkakivikko, niin miettik\u00f6\u00f6n sit\u00e4 pari kilometri\u00e4!). Linnut olivat todella tiukassa, kuten ne meik\u00e4l\u00e4isess\u00e4 tunturissakin ovat. Onneksi n\u00e4kyneet linnut olivat sit\u00e4kin mielenkiintoisempia. Alppirautiaiset olivat todella kauniita, \u00e4\u00e4nt\u00e4 kuului enemm\u00e4nkin, mutta vain kaksi lintua n\u00e4kyi. Ollessamme aivan korkeimmalla kohdalla etappiamme n. 2700 metriss\u00e4, korkeimpien l\u00e4hihuippujen l\u00e4hestyess\u00e4 kolmea kilometri\u00e4, Hanna plokkasi kaksi Pyreneiden gemssi\u00e4 juoksemassa rinnett\u00e4 alasp\u00e4in. Pian seurasi nelj\u00e4 gemssi\u00e4 lis\u00e4\u00e4 ja my\u00f6hemmin viel\u00e4 yksi. Samoilta jalansijoilta l\u00f6ysimme my\u00f6s kiirunan j\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 sek\u00e4 h\u00f6yheni\u00e4, mutta tarkempaa komppausta ei jaksettu j\u00e4\u00e4d\u00e4 suorittamaan. Ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 rakkakivikossa reittimme oli merkitty muutamilla p\u00e4\u00e4llekk\u00e4in kasatuilla kivill\u00e4, joita oli noin 50 metrin v\u00e4lein, joten oli onni, ett\u00e4 meill\u00e4 oli kiikarit mukana, muuten eksyminen olisi ollut helppoa. Edelleenkin, vaikka kulku oli hieman helpompaa, ei reitilt\u00e4 ollut syyt\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 hortoilemaan – ellei halunnut korppikotkien ruoaksi. <\/p>\n

Pian kuitenkin (oltuamme ensin hieman harhapolulla) l\u00f6ysimme oikean risteym\u00e4kohdan, josta alkoi alam\u00e4ki. Lintuja alkoi taas n\u00e4ky\u00e4, etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 tiaisia, vuorisirkkuja ja ”muleleita”. Ensimm\u00e4iset l\u00e4hes vuorikiipeilij\u00e4n tamineilla varustetut ihmisetkin tulivat vastaan (yll\u00e4tys-yll\u00e4tys, nyt tajusimme my\u00f6s kartan merkinn\u00e4t, t\u00e4m\u00e4 puoli reitist\u00e4 oli merkitty helpompikulkuiseksi). Laskeutuessamme muistimme, ett\u00e4 olimme saaneet ”nuotit” niityst\u00e4, jolla asuu murmeleita! Niitty alkoi olla jo l\u00e4hell\u00e4, kun plokkasin ensimm\u00e4isen: ”Katso Hanna murmeli, ihan sun vieress\u00e4. Tommonen majavan kokoinen!”. Silloin Hannakin huomasi otuksen, joka jo l\u00f6ntysti hissukseen kiven alle piiloon – se todellakin oli valtava! Pian murmeleita n\u00e4kyi lis\u00e4\u00e4 sek\u00e4 my\u00f6s muleleita, ”istej\u00e4”, vuorikirvisi\u00e4 ja muutama sitruunahemppo ym. Niitylt\u00e4 paluu padolle eli viimeiset kolme kilometri\u00e4 olivat todella helppokulkuisia – sopivaa turistivaellusreitti\u00e4 ja turisteja alhaalla riittikin. Onneksi olimme valinneet eksperttireitin! 9 tuntia l\u00e4ht\u00f6mme j\u00e4lkeen oli kuitenkin ihanaa n\u00e4hd\u00e4 vuokra-Corsamme, jossa odotti viel\u00e4 yksi t\u00f6lkki kokista. <\/p>\n

Partakorppikotkaa odottamassa<\/strong> <\/p>\n

Seuraava p\u00e4iv\u00e4 29.8. oli sitten tarkoitus ottaa hieman rennommin. Ehdimme jopa nauttimaan makoisan hotelliaamiaisen, ennen kuin l\u00e4hdimme kohti Boin l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 sijaitsevaa luonnonsuojelualuetta. Alueelle oli lupa kulkea ainoastaan k\u00e4vellen tai taksilla, mutta totesimme taksin jonottajia olevan aivan liikaa, joten l\u00e4hdimme vaihteeksi patikoimaan. <\/p>\n

Reitti oli kuin valtatie edellisp\u00e4iv\u00e4\u00e4n verrattuna, niinp\u00e4 v\u00e4symyksest\u00e4 huolimatta tarvoimme rehev\u00e4ss\u00e4 vuoristomaisemassa kaksi ja puoli tuntia yhteen suuntaan, vaikkei mit\u00e4\u00e4n ihmeellist\u00e4 vastaan tullutkaan. Nousua oli koko ajan ja maisemat oikein mukavia, p\u00e4hkin\u00e4pensaita ja muutenkin kovin rehev\u00e4\u00e4, paljon perhosia, muttei oikein lintuja – pari maakotkaa, hanhikorppikotkia, jalohaukkoja, koskikara ynn\u00e4 muuta jo tuttua. Lopulta palasimme todella nopeasti alasp\u00e4in ja p\u00e4\u00e4timme ottaa iltap\u00e4iv\u00e4n rennosti. Taksilla olisi ehk\u00e4 p\u00e4\u00e4ssyt paremmille paikoille. <\/p>\n

30.8. Viimeinen p\u00e4iv\u00e4 Pyreneill\u00e4 oli sitten pyhitetty korppikotkille. Aamiaisen j\u00e4lkeen pakattuamme l\u00e4hdimme odottamaan, josko kotkat taas nousisivat ennen puoltap\u00e4iv\u00e4\u00e4 kaartelemaan taivaalle. L\u00f6ysimmekin korppikotkien istuskelupaikan er\u00e4\u00e4lt\u00e4 jyrk\u00e4nteelt\u00e4 ja j\u00e4imme odottamaan. Edellisiltana kovana alkanut sade oli juuri loppunut, mutta edelleen oli varsin kylm\u00e4. Pari pikkukorppikotkaa istuskeli erill\u00e4\u00e4n noin 80 hanhikorppikotkasta, mutta vain kerran n\u00e4ytti silt\u00e4, ett\u00e4 linnut saisivat tarpeeksi nostovirtauksia alleen. Paikalliset vartijat, kaiketi ihan korppikotkavahteja, k\u00e4viv\u00e4t utelemassa, mit\u00e4 v\u00e4ke\u00e4 me olemme. Mutta kotkat vain n\u00f6k\u00f6ttiv\u00e4t paikoillaan. Sitten se tapahtui, Hanna plokkasi erimuotoisen suuren korppikotkan, joka nousi vuoren takaa kaartelemaan vuoren p\u00e4\u00e4lle. Siin\u00e4 se oli – partakorppikotka! Olihan sit\u00e4 jo odotettukin! Ja kyll\u00e4 se oli hieno, l\u00e4hes vanha lintu kaarteli hanhikorppikotkien seuratessa sit\u00e4 katseellaan noin 7 minuuttia alle kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 meist\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 vuoren rinnett\u00e4 vasten todella komeasti! Heti kun ”barbaari” oli jatkanut matkaansa vuorten taakse, plokkasin isohaarahaukan kaartelemasta parin hanhi- ja pikkukorppikotkan seassa. Se oli meille tarpeeksi, joten p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 paluumatkalle kohti Mataroa. Matka sujui nopeasti, kun aloin jo tottua paikallisten ajotapoihin. Ei edes komea vaalea pikkukotka hidastanut matkaamme. <\/p>\n

Loppuverryttely\u00e4<\/strong> <\/p>\n

Oriol olikin taas auttamassa meit\u00e4 auton kanssa (hinta oli muuten n. 1000 mk\/5 vrk) ja h\u00e4nen kyydill\u00e4\u00e4n painelimme Premian ja lyhyen ruokailun kautta viel\u00e4 saman illan aikana yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n uudelleen ruosteniskakehr\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4! Vanha yst\u00e4v\u00e4mme Raul oli jo pari verkkoa pystytt\u00e4nyt, kun saavuimme Mataroon, jossa t\u00e4ll\u00e4 rantakukkulalla kehr\u00e4\u00e4ji\u00e4 oli pesinyt. Pystytimme viel\u00e4 pari verkkoa ja sitten alkoi sataa, muttei onneksi liikaa. Verkkoon eksyi vain vanha samettip\u00e4\u00e4kerttukoiras, mutta n\u00e4imme pariin otteeseen sek\u00e4 ruosteniskakehr\u00e4\u00e4j\u00e4n ett\u00e4 tavallisen kehr\u00e4\u00e4j\u00e4n. <\/p>\n

31.8. Kevyen kentt\u00e4aamiaisen j\u00e4lkeen painelimme suoraan Premian l\u00e4hikukkulalle, josta ihmeteltiin ensin Barcelonan kaupunkia (joka n\u00e4kyi todella komeasti) sek\u00e4 alppikirskujien alkanutta muuttoa. Noin 500 lintua ohitti meid\u00e4t varsin l\u00e4helt\u00e4 j\u00e4\u00e4den kaartelemaan kahteen valtavaan parveen. Rinteess\u00e4 asuvia rusko-, samettip\u00e4\u00e4- ja l\u00e4nnenrusokerttuja p\u00e4\u00e4stiin n\u00e4kem\u00e4\u00e4nkin. Houkuttelimme atrapilla viimeisen reissupinnan, taiturikultarinnan \u00e4\u00e4neen ja onnistuimme n\u00e4kem\u00e4\u00e4n vilauksen siit\u00e4. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen siirryimme ihmettelem\u00e4\u00e4n kaiketi Asterixin ja Obelixin tekem\u00e4\u00e4 dolmia. <\/p>\n

Sitten olikin taas Barcelonan vuoro, sill\u00e4 viel\u00e4 oli tuliaisia ostettavana ja tarkoituksena oli tutustua edes yhteen museoon. Pakollisten kuvioiden j\u00e4lkeen palasimme illaksi Premiaan sy\u00f6m\u00e4\u00e4n ja jututtamaan Oriolia ja t\u00e4m\u00e4n vanhempia. My\u00f6hemmin edess\u00e4 oli viel\u00e4 pakkaaminen, sill\u00e4 aamuvarhain ohjelmassa oli l\u00e4ht\u00f6 kohti lentokentt\u00e4\u00e4 ja Suomea. Oriol heitti meid\u00e4t aamulla lentokent\u00e4lle ja kotimatkamme alkoi. Hyv\u00e4stelty\u00e4mme ja kiitelty\u00e4mme Oriolin, t\u00e4m\u00e4 jatkoi matkaansa taas vaihteeksi Ebro-deltalle rengastamaan. <\/p>\n

Retken lajim\u00e4\u00e4r\u00e4ksi saatiin lopulta huikeat 207! Maastop\u00e4ivi\u00e4 oli kuitenkin vain 13, ja elokuu ei Kataloniassakaan ole paras mahdollinen lintukuukausi. Kiitos kaikesta retken onnistumisesta kuuluu Oriolille, joka yst\u00e4vineen oli suunnitellut meille minuuttiaikataulun, joka oli viel\u00e4 koko ajan voimien ja kiinnostusten mukaan muokattavissa! Yll\u00e4tykseksemme lintupaikoista l\u00f6ytyi hyvin opastuskeskuksia ja lintutornejakin oli kaikkialla. Suurin vaikeus oli, ett\u00e4 vain hyvin harvat katalonialaiset puhuivat englantia. Lintujen lis\u00e4ksi n\u00e4imme ja koimme paljon muutakin todella ihmeellist\u00e4: maisemat, joita n\u00e4imme, nis\u00e4kk\u00e4\u00e4t (etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 murmelit ja gemssit), liskot, k\u00e4\u00e4rmeet sek\u00e4 tietysti kaikki mukavat katalonialaiset, jotka tapasimme, tekiv\u00e4t h\u00e4\u00e4matkastamme ikimuistoisen!<\/p>\n

J.A.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Lintu- ja h\u00e4\u00e4matkailua Kataloniassa 16.8.-1.9.2000 Viimein kes\u00e4ty\u00f6t olivat ohi, ja p\u00e4\u00e4simme l\u00e4htem\u00e4\u00e4n h\u00e4\u00e4matkallemme Espanjaan – tarkemmin Kataloniaan. 16.8. Lentokoneen laskeutuessa Barcelonan kent\u00e4lle n\u00e4kyi jo valkoisia haikaroita lent\u00e4m\u00e4ss\u00e4 koneen meteli\u00e4 karkuun – lehm\u00e4haikaroita! Retkipinnalista saatiin avatuksi kivalla lajilla. Kent\u00e4ll\u00e4 meit\u00e4 odotti yst\u00e4v\u00e4mme Oriol Clarabuch, joka vastapalveluksi Oulun aikaisista yhteisretkist\u00e4mme oli tarjoutunut oppaaksi parin viikon mittaiselle retkellemme. […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[10,208],"tags":[],"class_list":["post-159","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-espanja","category-katalonia"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/159","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=159"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/159\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6736,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/159\/revisions\/6736"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=159"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=159"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=159"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}