{"id":151,"date":"2003-04-25T08:31:40","date_gmt":"2003-04-25T05:31:40","guid":{"rendered":"http:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/?p=151"},"modified":"2023-07-18T10:31:45","modified_gmt":"2023-07-18T07:31:45","slug":"norja-varanki-18-21-4-2003","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/norja-varanki-18-21-4-2003","title":{"rendered":"Norja, Varanki 18.- 21.4. 2003"},"content":{"rendered":"

Alkusanat<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Jo reilut pari vuotta aikaisemmin seisoskellessamme Jarvan Ilkan kanssa Parikkalan Siikalahden lintutornissa saimme p\u00e4\u00e4h\u00e4mme ajatuksen, ett\u00e4 joskus pit\u00e4isi p\u00e4\u00e4st\u00e4 Varangille. Ilkan porukoilla kun oli asuntoautokin, niin ajatus tuntui aivan toteuttamiskelpoiselta. Ajankohdaksi valitsimme huhtikuun lopun, jolloin olisi mahdollisesti molemmilla aikaa reissulle, ennen kuin taas pit\u00e4isi suunnata kes\u00e4n viettoon Siikalahdelle.<\/p>\n

Reissua suunniteltiin hitaasti ja harkiten, mutta lopulta se kariutui, kun hiihdon SM-kisat, joihin Ilkka osallistui, siirrettiin juuri ainoalle molemmille sopineelle viikonlopulle. Ajatusta ei kuitenkaan haudattu kokonaan. Niinp\u00e4 seuraavana talvena (2003) alettiin reissua taas suunnitella. Lopulta alkukev\u00e4\u00e4st\u00e4 alkoi suunnitelman toteutuminen n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4lt\u00e4. Kun innokasta reissuporukkaa saatiin ker\u00e4tty\u00e4 lis\u00e4\u00e4kin, niin viimein saimme todeta, ett\u00e4 P\u00e4\u00e4si\u00e4isen\u00e4 l\u00e4hdett\u00e4isiin Varangille!<\/p>\n

Suomea p\u00e4\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4h\u00e4n<\/strong><\/p>\n

Porukkamme koostui kolmesta Aallosta eli Janne, Hanna ja Pirkka, Ilkka Jarvasta, Kalle Larssonista sek\u00e4 Johanna Kolusta. Ilkan matka alkoi leppoisasti 18.4. klo 03.20 kiirastorstaiaamuy\u00f6n\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n oli viel\u00e4 opiskelukaupungissaan Jyv\u00e4skyl\u00e4ss\u00e4. Jyv\u00e4skyl\u00e4st\u00e4 Ilkka matkasi junalla Tampereen, Riihim\u00e4en ym. kautta Imatralle, jossa h\u00e4n oli perill\u00e4 aamukymmenen aikoihin. Matkailuauto kuntoon, tavarat pakettiin ja puolen p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen matkailuauto starttasi kohti Parikkalaa.<\/p>\n

Parikkalassa Janne hypp\u00e4si sitten kyytiin, poljettuaan ensin muutamaan kertaan ty\u00f6paikan ja viel\u00e4 muuton j\u00e4lkeen kaoottisessa tilassa olleen kodin v\u00e4li\u00e4 ty\u00f6asioissa sek\u00e4 sitten unohtuneen k\u00e4nnyk\u00e4n takia. Viel\u00e4p\u00e4 py\u00f6r\u00e4kin teki ten\u00e4n, joten viimeinen v\u00e4li tultiin juoksemalla. No matkaa p\u00e4\u00e4stiin kuitenkin jatkamaan l\u00e4hes aikataulun mukaan.<\/p>\n

Seuraava etappi oli sitten Joensuu, josta matkaan napattiin Kalle ja Johanna. Taas touhuiltiin hieman ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4, sill\u00e4 koiria piti h\u00e4m\u00e4t\u00e4, etteiv\u00e4t ne riehaantuneet, kun tavaraa kannettiin kotoa pois. Joensuussa k\u00e4ytiin my\u00f6s santsaamassa kaikki reissumuonat, sill\u00e4 etuk\u00e4teen oli jo tiedossa, ett\u00e4 Norjassa ei mik\u00e4\u00e4n olisi auki P\u00e4\u00e4si\u00e4isen\u00e4 – nimimerkill\u00e4: kokemusta siit\u00e4, ettei P\u00e4\u00e4si\u00e4isen\u00e4 Altassa edes ravintolat olleet auki! No, ruoatkin saatiin ostettua, vaikka kaupassa olikin aivan armoton ruuhka! Joku muukin kun tarvitsi ruokaa P\u00e4\u00e4si\u00e4iseksi. Niinp\u00e4 aikaa kului taas tarpeettoman paljon, mutta se ei innokkaita mieli\u00e4 mustannut. Ilkka sai vihdoin siirty\u00e4 ansaitsemalleen levolle ja kuskin paikan nappasi Janne.<\/p>\n

Puoleny\u00f6n aikaan olimme matkanneet jo Rovaniemelle saakka, josta poimittiin kyytiin junalla Oulusta paikalle saapunut Hanna. Tunnin oli Hanna joutunut odottelemaan ulkona, mutta eip\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4nyt tuokaan haitanneen. Rovaniemell\u00e4 k\u00e4ytiin my\u00f6s sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 Skrovm\u00e5let-annokset, joilla n\u00e4lk\u00e4 l\u00e4hti, vaikkei annokset olleetkaan samaa luokkaa kuin Ruotsissa.<\/p>\n

Kalle (Johanna seuranaan) sai ajaa kyll\u00e4 ihan riitt\u00e4miin, ennen seuraavaa h\u00e4ppeninki\u00e4, sill\u00e4 Pirkka napattiin kyytiin Kaamasesta aamuy\u00f6n pikkutunteina. (Toki muutama riekko ja pari koppeloa olivat matkalla pirist\u00e4neetkin kuskin mielt\u00e4). Kaamaseen Pirkka oli ajanut autollaan Enonteki\u00f6lt\u00e4, ja olipa h\u00e4n ehtinyt autossaan reilun tunnin nukkumaankin ennen saapumistamme.<\/p>\n

Nuorgamiin saavuttiin aamun jo sarastaessa, ja kuskiksi vaihtui taas Janne, joka ei ollut oikein saanut nukuttua Lapin mutkaisilla teill\u00e4, joten niille saatiin lepoa jotka sen pystyiv\u00e4t hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Lintuja – sikana!<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Heti Norjan puolelle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme aloimme kirjata Norjanpinnoja yl\u00f6s. Ensimm\u00e4iseksi pinnaksi saatiin joutsen jo Suomen puolelta, linnut olivat siis Norjassa. Tavallista lajistoa edustivat heti varis, harakka, korppi, urpiainen, talitiainen ja varpunen. Pian n\u00e4htiin my\u00f6s viherpeippoja sek\u00e4 reissun ainoaksi j\u00e4\u00e4nyt j\u00e4rripeippo, ja vaikka fulmareita (myrskylintuja, joka oli kaikkien toivelistalla ykk\u00f6sen\u00e4) ei viel\u00e4k\u00e4\u00e4n n\u00e4kynyt, p\u00e4\u00e4timme olla k\u00e4\u00e4ntym\u00e4tt\u00e4 takaisin.<\/p>\n

Aamu oli viel\u00e4 varhainen, kun lopulta p\u00e4\u00e4simme aloittamaan varsinaisen linturetkemme – eli saavuimme J\u00e4\u00e4meren rantaan. Shokki oli melkoinen, sill\u00e4 heti Varangerbotniin pys\u00e4hdytty\u00e4mme lintuja oli todella paljon. J\u00e4\u00e4n reunalla (oli muuten ainoa paikka, jossa j\u00e4\u00e4t\u00e4 oli) oli tavallisten haahkojen ja allien seurana allihaahkoja, kyhmyhaahkoja uiskenteli my\u00f6s muutama parvi seuranaan jokunen pilkkasiipi sek\u00e4 tukkakoskelo. My\u00f6s reissun ainoa isokoskelo lensi ohi. Harmaa-, meri- ja kalalokkien lis\u00e4ksi pinnalistaa rikastuttivat my\u00f6s mm. merimetso, ristisorsa sek\u00e4 meriharakka.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Jatkoimme ajoa pari pikapys\u00e4hdyst\u00e4 tehden (yhdell\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 n\u00e4kyi koskikara ja kettu ja jokaisella lis\u00e4\u00e4 vesilintuja) Nessebyn kirkolle, jossa kokattiin ensimm\u00e4inen reissuateria. Nessebyn kirkolla p\u00e4\u00e4stiin jo kuvaamaankin oikein kunnolla, sill\u00e4 rannassa oli kymmeni\u00e4 merisirri\u00e4, jotka eiv\u00e4t paljon v\u00e4litt\u00e4neet l\u00e4hestyv\u00e4st\u00e4 (Hanna) ja per\u00e4\u00e4ntyv\u00e4st\u00e4 (Janne – digiscoping) kuvaajasta. Janne joutui per\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n, kun linnut tuppasivat piipert\u00e4m\u00e4\u00e4n liiankin l\u00e4helle. Ristisorsia n\u00e4kyi yhdeks\u00e4n lintua, ohitsemme lensi pari t\u00f6yht\u00f6hyypp\u00e4\u00e4 sek\u00e4 kuovi \u00e4\u00e4nnellen. My\u00f6s ensimm\u00e4iset riskil\u00e4t n\u00e4kyiv\u00e4t kaukana vuonossa uiskentelemassa.<\/p>\n

Pian vatsat oli taas t\u00e4ynn\u00e4 ja matkaa jatkettiin vuonoa it\u00e4\u00e4np\u00e4in. Ennen Vestre Jakobselvi\u00e4 l\u00f6ytyiv\u00e4t ensimm\u00e4iset lunnit seuranaan muutama etel\u00e4nkiisla. Vads\u00f6ss\u00e4 auton ikkunasta plokattiin ensin pari naurulokkia ja sitten komea vanha gr\u00f6nlanninlokki. Spektoja ja stellereit\u00e4 (kyhmy- ja allihaahkoja) n\u00e4kyi koko ajan niin paljon, ettei joka parven takia olisi ikin\u00e4 jaksanut edes hidastaa auton vauhtia.<\/p>\n

Vads\u00f6n lintupaikat selvitettiin kohtuullisen nopeasti. Tietysti filmi\u00e4 ja muistikortin tilaa tuhlattiin l\u00e4hell\u00e4 uiskenteleviin haahkalintuihin ja mm. satama-altaassa uiskennelleeseen karimetsoon.<\/p>\n

Ecker\u00f6n rissavuori<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ecker\u00f6lle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme pilvet peittiv\u00e4t koko aamun niin l\u00e4mpim\u00e4sti paistaneen auringon ja alkoipa hieman sataa vett\u00e4kin. Pikkukajavat istuskelivat pesim\u00e4kielekkeill\u00e4\u00e4n kaikessa rauhassa. Pesint\u00f6j\u00e4 ei oltu viel\u00e4 aloitettu. Muutama karimetso n\u00e4kyi my\u00f6s. N\u00e4ist\u00e4 pari innostui oikein kosiskelemaankin toisiaan, mutta valoa oli digiskouppaukseen liian v\u00e4h\u00e4n. Rissoja nyt toki pystyi kuvaamaan, kun ne p\u00e4\u00e4stiv\u00e4t asettelemaan oikein kunnolla.<\/p>\n

Ecker\u00f6st\u00e4 jatkettiin aina tarpeen tullen pys\u00e4hdellen kohti Vard\u00f6t\u00e4. Matkalla n\u00e4kyi jo em. vessujen lis\u00e4ksi mustalintuja, jokunen merikotka, pari piekanaa, kaakkuri, sek\u00e4 pari riekkoa, jotka nauroivatkin Ilkan piisaminnahkahatun n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Vard\u00f6n sataman liepeille p\u00e4\u00e4stiin lopulta illan h\u00e4m\u00e4rtyess\u00e4. Pulmunen lenn\u00e4hti ohitsemme, rissoja, lunneja, kiisloja, merisirrej\u00e4, meri- ja karimetsoja ja riskil\u00f6it\u00e4 p\u00f6rr\u00e4si lintuvuorten p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja edustalla, mutta pohjankiislaa emme saaneet h\u00e4m\u00e4r\u00e4n takia v\u00e4\u00e4nnetty\u00e4. Lopulta v\u00e4sy – ja l\u00e4hes myrskyis\u00e4ksi yltynyt tuuli – veiv\u00e4t voiton kovimmistakin staijareista, ja aloimme etsi\u00e4 sopivaa y\u00f6pymispaikkaa. Tuuli oli noussut niin navakaksi, ettei ihan mihin tahansa voinut j\u00e4\u00e4d\u00e4 y\u00f6pym\u00e4\u00e4n, jos tahtoi, ett\u00e4 autossa on l\u00e4mmint\u00e4.<\/p>\n

Lopulta vietimme y\u00f6n Vard\u00f6-hotellin takapihalla vain parin sadan metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 staijipaikastamme vaaleanpunaisen (Barbie-)roikan nokassa. Kaikki hyytyiv\u00e4t varsin pian, olihan takana jo kaikilla melkoisesti reissaamista ja hyvi\u00e4 haviksia. Pitk\u00e4perjantai oli ollut TODELLA PITK\u00c4 PITK\u00c4PERJANTAI!<\/p>\n

Tuulta ja hyv\u00e4\u00e4 huulta<\/strong><\/p>\n

Aamulla saimme todeta, ettei s\u00e4hk\u00f6\u00e4 oltukaan saatu, joten k\u00e4vimme pyyt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 hotellilta maksamamme 100 kruunua takaisin. Samalla kyselimme puhelinnumeroita venekuskeille, jotka voisivat heitt\u00e4\u00e4 meid\u00e4t jossain vaiheessa lintuvuorille katsomaan ruokkilintuja ym. hieman l\u00e4hemp\u00e4\u00e4. Aamukuudelta emme kuitenkaan viel\u00e4 kehdanneet alkaa soittelemaan.<\/p>\n

Vard\u00f6n varsin pohjoisia puluja hetken ihmetelty\u00e4mme, staijipaikalle mentiin taas uudella innolla. Ensimm\u00e4iset isolokit n\u00e4kyiv\u00e4t ja Janne sai m\u00e4\u00e4ritetty\u00e4 pari pohjankiislaakin – tietysti muiden ollessa aamupalalla. Tuuli oli edelleen niin kova, ett\u00e4 staijaaminen oli todella hankalaa. Niinp\u00e4 hetken mietitty\u00e4mme p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 kokeilemaan olisiko tie kunnossa Hamningbergiin saakka. Olihan tie ollut t\u00e4ysin sula t\u00e4h\u00e4nkin asti.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Tie oli onneksemme loistavassa kunnossa. Maisemien k\u00e4ydess\u00e4 karummiksi pys\u00e4htelimme edelleen s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti staijaamaan merelle. Merikotkia p\u00e4ivysti rannoilla useita, muutama riekko n\u00e4kyi my\u00f6s, vesilintuja oli edelleen runsaasti. Yll\u00e4tt\u00e4vint\u00e4 oli kuitenkin isolokkien m\u00e4\u00e4r\u00e4. Lokkiparvissa oli kymmeni\u00e4 isolokkeja ja v\u00e4lill\u00e4 n\u00e4kyi aivan lajipuhtaitakin isolokkiparvia. Eri pukuisia lokkeja p\u00e4\u00e4stiin my\u00f6s kohtuudella kuvaamaan sek\u00e4 maassa ett\u00e4 lennossa. Tuuli oli puuskissa kuitenkin niin kova, ett\u00e4 meinasi kuvaajatkin v\u00e4lill\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 lentoon. Kuvaajien ollessa hommissaan, muut reissaajat eiv\u00e4t olleet lainkaan toimettomina, vaan staijaamisen ohella nojailtiin tuuleen – t\u00e4ss\u00e4 ainakin Johanna oli todella hyv\u00e4. (Melkoiseen kenoon pystyi siis itsens\u00e4 nojaamaan tuulta vasten, kaatumatta.)<\/p>\n

Pompslottet<\/strong><\/p>\n

Persfjordenilla (siin\u00e4 heti Smellr\u00f6rin vieress\u00e4) n\u00e4kyiv\u00e4t riemuksemme ensimm\u00e4iset pari komeaa vanhaa suulaa. N\u00e4iden lento oli upean helpon n\u00e4k\u00f6ist\u00e4, vaikka tuuli oli todella kova. Taas sai muutama reissaaja tuuletella maailmanpinnan johdosta.<\/p>\n

Karujen maisemien sek\u00e4 mutkaisen ja ainakin matkailuautolle kapean tien ehk\u00e4 korkeimmalla kohdalla pys\u00e4hdytty\u00e4mme taas kerran staijaamaan, l\u00f6ysimme tien levikkeelt\u00e4 riemuksemme maailman suurimman merimakkaran! Rahtilaivan kylkityynyst\u00e4 saimme taas kerran ilon irti – ei muuta kun yksi makaamaan vedell\u00e4 t\u00e4ytetylle mursulle ja toinen pomppimaan p\u00f6k\u00e4leen toiseen p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Varangin paras ”pompslottet” oli l\u00f6ytynyt!<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Maiseman k\u00e4ydess\u00e4 yh\u00e4 vain karummaksi ja karummaksi tiesimme, ett\u00e4 maailmanloppu, eli Hamningberg, l\u00e4hestyi. Lopulta tie saapui pieneen kyl\u00e4\u00e4n, jonka j\u00e4lkeen tien yht`\u00e4kki\u00e4 vain p\u00e4\u00e4ttyi. Olimme p\u00e4\u00e4sseet perille yhteen maailman eksoottisimmista lintupaikoista. Rynt\u00e4simme koko porukka kovin odotuksin pihalle staijaamaan. Eik\u00e4 mennyt kuin hetki, kun suulia alkoi n\u00e4ky\u00e4 enemm\u00e4nkin. Kivikkoiselta m\u00e4elt\u00e4 kuului my\u00f6s pikkulinnun laulua, ja porukalla hajaannuttiin \u00e4\u00e4nen tuottajaa etsim\u00e4\u00e4n. Kun mit\u00e4\u00e4n ei meinannut l\u00f6yty\u00e4, hajaantui porukka koluamaan maailmanlopunniemen rantoja kuka miss\u00e4kin tarkoituksessa, esim. Hanna kuvaamaan suulia. Ilkka ja Janne kuitenkin p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t kaivaa laulajan esiin vaikka v\u00e4kisin. Vaan eip\u00e4 meinannut l\u00f6yty\u00e4. Lopulta Janne alkoi staijaamaan merelle, ja Ilkka simahti kalliolle sel\u00e4lleen.<\/p>\n

Fulmareita – oli jo aikakin \ud83d\ude09<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Vaikka Ilkka oli koko matkan ehk\u00e4p\u00e4 jostain Sotkamon korkeudelta saakka jankannut haluavansa n\u00e4hd\u00e4 myrskylintuja, ehti Janne huutaa t\u00e4lle kolme kertaa, ett\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on myrskylintuja, ennen kuin t\u00e4m\u00e4 havahtui kalliolle vaipumastaan horroksesta. Melkoinen oli kuitenkin t\u00e4m\u00e4 Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopiston vaaleihin osallistuvan Ilkka-puolueen toisen j\u00e4senen rynt\u00e4ys, kun lopulta valkeni, ettei Janne suonkaan laskenut t\u00e4ll\u00e4 kertaa leikki\u00e4! Samassa Janne huusikin muillekin fulmareista, niin ett\u00e4 kaikki Hamningbergin kyl\u00e4ll\u00e4 P\u00e4\u00e4si\u00e4ist\u00e4 viett\u00e4neet kaksi norskiakin kaiketi s\u00e4ik\u00e4htiv\u00e4t.<\/p>\n

Hetken tuijotettiin fulmareita, mutta jostain syyst\u00e4 Kallelle ne eiv\u00e4t osuneet putkeen, vaikka lintuja oli kaukana ulapalla ainakin parikymment\u00e4. Kalle p\u00e4\u00e4tti l\u00e4hte\u00e4 sy\u00f6m\u00e4\u00e4n tuorepastansa edes suht tuoreena, eik\u00e4 t\u00e4m\u00e4n palattua Fulmareita en\u00e4\u00e4 n\u00e4kynytk\u00e4\u00e4n. Kalle l\u00f6ysi kuitenkin varsin pian Geen eli j\u00e4\u00e4kuikan. Kun Pirkka ei meinannut l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ensin lintua oikeasta osoitteesta k\u00e4vi pian ilmi, ett\u00e4 Pirkka oli katsonutkin toista samanlaista. Ensimm\u00e4inen lintu oli 2kv lintu ja toinen vanha talvipukuinen. N\u00e4it\u00e4 tuijottaessa laskeutui veteen ensimm\u00e4inen kaikille n\u00e4ytt\u00e4ytynyt pohjankiislakin, joten eliksi\u00e4 paukkui porukasta l\u00e4hes kaikille, joillekin jopa pari.<\/p>\n

Mutta viel\u00e4k\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t kaikki olleet tyytyv\u00e4isi\u00e4! Kallelta puuttui edelleen myrskylintu. Kalle kuitenkin oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 itselleen fulmarin meni siin\u00e4 miten kauan tahansa. Janne oli Kallella apuna urakassa, mutta myrskylinnut olivat l\u00e4hteneet kaiketi hakemaan myrsky\u00e4 jostain muualta. Eip\u00e4 mennyt onneksi kauan, kun se sitten tapahtui – myrskylintu lensi l\u00e4helle t\u00e4ytt\u00e4en kuulemma l\u00e4hes koko Kallen putken kuvan! Voi sit\u00e4 tunteiden m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, kun Kalle sai taas eliksen! Pian fulmareita oli taas tullut isompikin porukka kalastelemaan kauas merelle.<\/p>\n

Taas erilainen G<\/strong><\/p>\n

Jatkaessamme staijia Kalle yht’\u00e4kki\u00e4 plokkasi taas eri n\u00e4k\u00f6isen Geen. Pian Jannekin sai linnun n\u00e4kyville, ja yhteen \u00e4\u00e4neen saatettiin todeta, ett\u00e4 nyt oli tullut Jannellekin elis – immeri eli amerikanj\u00e4\u00e4kuikka, vanha lintu talvipuvussaanhan se siell\u00e4 uiskenteli. Ket\u00e4\u00e4n muita ei n\u00e4kynyt miss\u00e4\u00e4n, ja kun k\u00e4nnykk\u00e4 ei paikalla toiminut piti jommankumman uhrautua ja l\u00e4hte\u00e4 h\u00e4lytt\u00e4m\u00e4\u00e4n linnusta muille.<\/p>\n

Ilkka ja Pirkka l\u00f6ytyiv\u00e4tkin helposti. He olivat asuntoautossa rakentamassa p\u00e4\u00e4si\u00e4isen kunniaksi Kinder-yll\u00e4tyksi\u00e4 – pinnat heille! Se onkin toiseksi hienointa, mit\u00e4 voi P\u00e4\u00e4si\u00e4isen\u00e4 tehd\u00e4 ollessaan Hamningbergiss\u00e4, joka vilisee upeita lintuja! Pirkka oli kuulemma jo ehtinyt sanoakin Ilkalle pariin otteeseen, ett\u00e4: ”Musta tuntuu, ett\u00e4 me kyll\u00e4 nuijataan nyt jotain”. Onneksi immeri kuitenkin l\u00f6ytyi viel\u00e4, vaikka se sukeltelikin aivan \u00e4lytt\u00f6mi\u00e4 matkoja. Kalle oli onnistunut n\u00e4kem\u00e4\u00e4n immerin hetken yht\u00e4 aikaa niiden kahden aiemmin mainitun adan kanssa samassa porukassa – siis samassa putken kuvassa!<\/p>\n

Nyt olikin sitten Hamningbergiss\u00e4 n\u00e4hty kaikki mik\u00e4 pitikin, ja ehk\u00e4 jopa v\u00e4h\u00e4n enemm\u00e4nkin. Saman paikan kolmas kuikkalajikin oli jo n\u00e4hty, vaan ei t\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n kertaa kuikka, vaan kaakkuri. Kolme muuttavaa merihanheakin oltiin saatu pinnalistan jatkoksi. Omituinen laulajakin oli selvinnyt lopulta vain pulmuseksi – aina sit\u00e4 on yht\u00e4 pihalla, kun kuulee laulavan pulmusen!<\/p>\n

Paatilla l\u00e4hemm\u00e4x<\/strong><\/p>\n

Tavallaan nyt l\u00e4hdettiin sitten paluumatkalle, vaan eip\u00e4 pitemm\u00e4lle olisi en\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4ssytk\u00e4\u00e4n. Paluumatkalla Vard\u00f6seen Hamningbergin tie tuntui jopa viel\u00e4 pahemmalta kuin menomatkalla. Rotkot tien vieress\u00e4 olivat kohtuullisen jyrkki\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Paluumatka sujui kuitenkin sen verran joutuisasti, ett\u00e4 parikymment\u00e4 kilometri\u00e4 ennen Vard\u00f6t\u00e4 aloimme tavoitella venekuskeja puhelimitse, josko kuitenkin menisimme viel\u00e4 samana iltana lintuvuorille. Onnistuimmekin muutaman huvittavan (Ilkka puhuu ruotsia – ajatuskin on huvittava!) puhelun j\u00e4lkeen tavoittamaan oikean henkil\u00f6n, ja t\u00e4m\u00e4 lupasi, ett\u00e4 kaikki on valmiina l\u00e4ht\u00f6\u00e4 varten, kun ehdimme satamaan!<\/p>\n

Eip\u00e4 aikaakaan, kun seisoskelimme jo paatissa matkalla kohti Horn\u00f6yan lintusaarta. Matkalla n\u00e4kyi jo riskil\u00f6it\u00e4 ja karimetsoja vaikka kuinka, mutta vaikka saarilla oli kuskin mukaan todella v\u00e4h\u00e4n ruokkilintuja, oli kokemus jotain kaikille t\u00e4ysin uutta! Molempia kiisloja, lunneja, ruokkeja, riskil\u00f6it\u00e4, karimetsoja ja rissoja ym. oli aivan sairaasti. Kaikki oppivat takuulla erottamaan kiislat toisistaan, ja muutenkin oli mahtavaa n\u00e4hd\u00e4 ruokkilintuja l\u00e4hemp\u00e4\u00e4. Tietysti olisi ollut mukavaa, jos saareen olisi voinut noustakin, mutta se olisi mahdollista vasta kes\u00e4ll\u00e4 oikukkaitten s\u00e4iden takia. Myrsky voi nousta hyvin nopeasti eik\u00e4 t\u00e4ll\u00f6in saarelta p\u00e4\u00e4se en\u00e4\u00e4 pois.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Veneen palatessa satamaan, koko porukkamme oli \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen tyytyv\u00e4inen! Eih\u00e4n t\u00e4llaista lintup\u00e4iv\u00e4\u00e4 kukaan ollut voinut kuvitellakaan kokevansa – ehk\u00e4 ikin\u00e4!
\nPienen p\u00e4hk\u00e4ilyn j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 jatkamaan paluumatkaamme edes v\u00e4h\u00e4n, sill\u00e4 vaikka ilta oli jo pitk\u00e4ll\u00e4, olisi kaikki kuljetut kilometrit pois seuraavilta p\u00e4ivilt\u00e4. Saatuamme taas vett\u00e4kin autoon matka jatkui. Lopulta j\u00e4imme y\u00f6pym\u00e4\u00e4n parkkipaikalle jonnekin Vard\u00f6n ja Vads\u00f6n v\u00e4lill\u00e4 olleelle levikkeelle, eik\u00e4 unta tarvinnut paljon odotella.<\/p>\n

P\u00e4\u00e4si\u00e4isaamu<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

P\u00e4\u00e4si\u00e4isp\u00e4iv\u00e4 valkeni taas tuulisena, ja yll\u00e4tykseksemme saimme todeta majapaikkamme rannat l\u00e4hes tyhjiksi linnuista. Jokunen mustalintu sek\u00e4 kolme muuttavaa kaakkuria sent\u00e4\u00e4n n\u00e4kyi. Sama l\u00e4hes linnuton tahti tuntui jatkuvan aina Ecker\u00f6h\u00f6n asti. Allihaahkat ja kyhmyhaahkat tuntuivat l\u00e4hteneen jatkamaan matkaansa kohti pesim\u00e4paikkojaan.<\/p>\n

Ecker\u00f6ll\u00e4 kiivettiin t\u00e4ll\u00e4 kertaa yl\u00f6s katsomaan kajavia lintuperspektiivist\u00e4. Kajavia ei kuitenkaan istuskellut juuri lainkaan pesim\u00e4kielekkeill\u00e4\u00e4n, vaan suuret joukot rissoja uiskenteli pesim\u00e4kielekkeen edustalla meress\u00e4. Vaikka Jannen korkeanpaikankammo olikin parissa vuodessa pahentunut todella paljon, sai h\u00e4n otettua muutaman kuvan kajavista kielekkeen reunan yli, vaikka tiukkaa teki.<\/p>\n

Pirkka ja Janne matkasivat jo takaisin alas, kun muut vasta saapuivat kielekkeelle. Hanna satsasi lent\u00e4vien merikotkien kuvaamiseen, muiden kurkkiessa jyrk\u00e4nteelt\u00e4 alas, mink\u00e4 katsominenkin sai Jannen voimaan pahoin.<\/p>\n

Pirkan ja Jannen saapuessa takaisin autolle alkoi rannasta kuulua kirvisen laulua. T\u00e4ytyi olla luotokirvinen – ja olihan se! Ei muuta, kun puhelu yl\u00f6s, ja porukka liikkeelle. Ilkka tuli melkoista Tarzan-reitti\u00e4, olihan luotsi ollut Ilkalle yksi odotetuimmista eliksist\u00e4 t\u00e4lle reissulle. Alhaalla Ilkka ja Kalle kertoivat jo ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 n\u00e4hneens\u00e4 ohitseen lent\u00e4neen todenn\u00e4k\u00f6isen luotsin, mutta t\u00e4t\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 tarvinnut pit\u00e4\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isen\u00e4. Lintu poseerasi kiviaidalla aina v\u00e4lill\u00e4 laululentoon pyr\u00e4hdellen.<\/p>\n

Rustikallioille<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Matka jatkui taas kohti Vads\u00f6t\u00e4, ja ennen kaupunkia l\u00f6ytyi taas tutusta paikasta vanha tuttu (vanha) gr\u00f6nlanninlokki. Hetken gr\u00f6liksen s\u00f6p\u00f6ytt\u00e4 (ja aiemmin n\u00e4kemiemme isolokkien rumuutta) p\u00e4ivitelty\u00e4mme Ilkka huomasi linnun viereen lent\u00e4neen toisen gr\u00f6liksen, t\u00e4ll\u00e4 kertaa 3kv linnun. Ei muuta kuin putki sen suuntaan, ja jokunen digikuvakin ikuisti kahta gr\u00f6list\u00e4 uimassa vieretysten. Samassa paikassa n\u00e4kyi ehk\u00e4p\u00e4 my\u00f6skin vanhat tutut kaksi ridi\u00e4 (naurulokkia).<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Nessebyn kirkolla oli juuri P\u00e4\u00e4si\u00e4iskirkko p\u00e4\u00e4ttynyt, ja oli hauskaa n\u00e4hd\u00e4, kun saamelaisakkoja tuli puvuissaan mielett\u00f6m\u00e4n upean maiseman edustalla olevasta kirkosta. Yritimme p\u00e4\u00e4st\u00e4 kurkkaamaan kirkkoa sis\u00e4lt\u00e4, mutta ensin meneill\u00e4 olleet risti\u00e4iset estiv\u00e4t meit\u00e4 menem\u00e4\u00e4n sis\u00e4\u00e4n, ja risti\u00e4isten j\u00e4lkeen papilla oli kiire jatkoille, joten h\u00e4n lukitsi ovet neniemme edest\u00e4. Kirkon pihalla langalla istunut vuorihemppo kuitenkin riitti tyynnytt\u00e4m\u00e4\u00e4n pettymyksemme.<\/p>\n

Viimeisen\u00e4 etappina reissullamme oli yst\u00e4viemme meille paljastama rustin pes\u00e4kieleke Tenojoen suun l\u00e4hist\u00f6lt\u00e4. Matkalla n\u00e4imme Harrelviss\u00e4 hiirip\u00f6ll\u00f6n, jota p\u00e4\u00e4si kuvaamaan ihan mielett\u00f6m\u00e4n hienosti. P\u00f6ll\u00f6ll\u00e4 oli lumihangessa selv\u00e4sti jotain kuunneltavaa, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ei juuri meille korvaa lotkauttanut. Tunturihaukkaa ei kuitenkaan valitettavasti sinnikk\u00e4\u00e4st\u00e4 yrityksest\u00e4 huolimatta l\u00f6ytynyt. Kielekkeet olivat kuitenkin n\u00e4kemisen arvoiset ilman rustiakin. Hannakin p\u00e4\u00e4si n\u00e4kem\u00e4\u00e4n kivettynytt\u00e4 muinaista rantahiekkaa kielekkeill\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

K\u00e4vimme viel\u00e4 k\u00e4\u00e4ntym\u00e4ss\u00e4 Tenojoen suun mielett\u00f6mill\u00e4 hiekkatasangoilla. Jokisuussa uiskenteli alleja enemm\u00e4n kuin miss\u00e4\u00e4n reissullamme aikaisemmin.<\/p>\n

Pudotuspeli\u00e4<\/strong><\/p>\n

Sitten alkoi todella rankka paluumatka. Ilkka, joka oli ollut kuskina koko ajan Norjassa jaksoi ihme kyll\u00e4 viel\u00e4kin ajella. Suomen puolella Tenolla oli muutama kala- ja harmaalokki, mutta ei en\u00e4\u00e4 kajavaa. Rankasta ajosta ei juuri j\u00e4\u00e4nyt muuta kerrottavaa kuin, ett\u00e4 noin tunnin v\u00e4lein joku huokaili \u00e4\u00e4neen kuinka upea reissumme oli ollut!
\nIlta oli jo pitk\u00e4ll\u00e4, kun pudotimme Pirkan kyydist\u00e4 Kaamasella. Matka jatkui, kunhan Pirkka oli saanut tavaransa kyydist\u00e4. Viel\u00e4 t\u00e4st\u00e4 kuitenkin ajeltiin Suomea alasp\u00e4in jonkin matkaa ennen kuin p\u00e4\u00e4timme j\u00e4\u00e4d\u00e4 y\u00f6pym\u00e4\u00e4n Kaunisp\u00e4\u00e4n huipulle hotellin pihaan.<\/p>\n

Ihan reippaitten y\u00f6unien j\u00e4lkeen komppailtiin hieman sumussa ja vesitihkussa tunturia, kunnes totesimme homman t\u00e4ysin turhaksi. Muut meniv\u00e4t takaisin nukkumaan, Janne hypp\u00e4si rattiin ja Hanna pelk\u00e4\u00e4j\u00e4n paikalle pit\u00e4m\u00e4\u00e4n Jannea virke\u00e4n\u00e4. Matkalla n\u00e4kyi Sodankyl\u00e4ss\u00e4 kolme kuukkelia sek\u00e4 tien yli lent\u00e4nyt ukkometso. Porttipahdalla pys\u00e4hdyttiin ihmettelem\u00e4\u00e4n lappilaisia merilokkeja, ja matka jatkui yht\u00e4 kyyti\u00e4 Rovaniemelle asti.<\/p>\n

Rovaniemell\u00e4 Hanna my\u00f6h\u00e4styi lopulta junasta noin 10 minuuttia, joten p\u00e4\u00e4timme kokata ruokaa, kun mik\u00e4\u00e4n ruokapaikka ei kuitenkaan olisi ollut aamuvarhaisella auki. Kokkailimme siin\u00e4 sitten trangialla makkaraa rollon linja-autoaseman pihassa – idyllist\u00e4.<\/p>\n

Loppusiivoukset<\/strong><\/p>\n

Matka jatkui sitten tasaisen tappavaa vauhtia. Ainoat merkitt\u00e4v\u00e4t tapahtumat olivat jonkinmoinen ateriointi Valtimolla sek\u00e4 Kallen nappaamat sakot jossain Juualla. Paska! Tulihan se reissun ainoa takaiskukin sielt\u00e4, olisi voinut j\u00e4\u00e4d\u00e4 tulematta.<\/p>\n

Joensuussa sitten siivottiin aika pahasti sotkemamme asuntoauto ja tiputettiin tietysti Kalle ja Johanna kyydist\u00e4. Joensuussa Ilkan oli viel\u00e4 ihan pakko pist\u00e4yty\u00e4 ex-tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ovella sanomassa, ett\u00e4: ”Terve, tulin just Norjasta”. Ett\u00e4 silleen, aika reipasta! Ja matka jatkui! McDonaldsilta napattiin armottomat BIG BigMacit mukaan ja suunnattiin kulkumme kohti uusia ajokilometrej\u00e4.<\/p>\n

Ihan viimeinen etappimme oli sitten yll\u00e4tys, yll\u00e4tys – Siikalahti, jonne meill\u00e4 oli tarkoitus menn\u00e4 kuuntelemaan vuoden ensimm\u00e4isi\u00e4 rantakanoja sek\u00e4 sy\u00f6m\u00e4\u00e4n M\u00c4MMI\u00c4 – siis keskell\u00e4 y\u00f6t\u00e4! No, kumpikaan ei onnistunut, Siikalahti oli liian j\u00e4\u00e4ss\u00e4 rantakanoille ja m\u00e4mmi liian j\u00e4\u00e4ss\u00e4 hampaille. Niinp\u00e4 m\u00e4mmi piti tulla sy\u00f6m\u00e4\u00e4n Jannen k\u00e4mp\u00e4lle, jonka j\u00e4lkeen Ilkka p\u00e4\u00e4si jatkamaan viimeist\u00e4 etappiaan Imatralle. Kilometrej\u00e4 kertyi lopulta matkamittariin reilut 3300! Mahtava reissu, en min\u00e4 muuta sano!<\/p>\n

J.A.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Alkusanat Jo reilut pari vuotta aikaisemmin seisoskellessamme Jarvan Ilkan kanssa Parikkalan Siikalahden lintutornissa saimme p\u00e4\u00e4h\u00e4mme ajatuksen, ett\u00e4 joskus pit\u00e4isi p\u00e4\u00e4st\u00e4 Varangille. Ilkan porukoilla kun oli asuntoautokin, niin ajatus tuntui aivan toteuttamiskelpoiselta. Ajankohdaksi valitsimme huhtikuun lopun, jolloin olisi mahdollisesti molemmilla aikaa reissulle, ennen kuin taas pit\u00e4isi suunnata kes\u00e4n viettoon Siikalahdelle. Reissua suunniteltiin hitaasti ja harkiten, mutta […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[12],"tags":[],"class_list":["post-151","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-norja"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/151","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=151"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/151\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6727,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/151\/revisions\/6727"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=151"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=151"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.caligata.com\/tripreports\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=151"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}